Jos sinulta kysyttäisiin, mikä on sellainen yksittäinen ihmisiin liittyvä ongelma, johon törmäät sekä seurakunnassa että yleensäkin elämässä, mitä vastaisit? Minä vastaisin: itsekeskeisyys.
Itsekeskeisyys ilmenee voimakastahtoisuutena, oman mielipiteen ajamisena, jopa narsismina. Itsekeskeiset ihmiset eivät kuuntele muita, heitä ohjaa oma tahto. Itsekeskeinen ihminen ei kykene olemaan empaattinen ja asettumaan toisten asemaan, häntä ohjaavat omat subjektiiviset tunteet ja loputon itsevarmuus. He ovat lammastarhan puskijoita. Aina puskemassa toiset pois tieltä. Heidän mottonsa on: ”täältä tulee lopullinen totuus, täältä tulen minä!” Pahinta on, että tällaiset ihmiset valikoituvat kirkkojen johtotehtäviin, herätysliikkeiden eturiviin ja seurakunnan pastoreiksi tai vanhimmistoon.
Raamatusta nousee kuitenkin esiin erilainen kuva hurskaasta ihmisestä. Todelliset Jumalan palvelijat joutuvat tilanteisiin, joissa he tulevat syvästi ja aidosti tiedostamaan oman heikkoutensa. Heillä voi olla ruumiillisia heikkouksia tai luonteen ongelmia. Heillä voi olla ”pistin lihassa”. He ovat niin tietoisia omista puutteistaan, että he epätoivoisesti tarvitsevat Jumalaa avukseen. Eikä vain kerran tai kaksi, vaan joka hetki.
Niinpä haluan rohkaista sinua, jos tunnet olevasi epätäydellinen, jos koet häpeää itsestäsi, jos sinua syrjitään, jos sinulla on alemmuuden tunnetta, jos koet olevasi alamittainen. Juuri siinä Jumala on sinua lähellä. Hän voi olla apu, joka kääntää heikkouden vahvuudeksi, häpeän kunniaksi, alamittaisuuden voitoksi, alemmuuden Jumalalle otolliseksi nöyryydeksi. Siinä sinun elämäsi ja Jumalan todellisuus yhtyvät. Niin kuin hedelmäpuu jalostetaan, niin sinutkin jalostetaan sen haavan kautta, joka sinussa on. Älä siis ole häpeissäsi, älä pelkää: Jumalan voima on sinunkin kohdallasi riittävä, sillä: minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. 2.Kor.12:9 KR38.
