Kynnä se maahan

Herra sanoi Samuelille: ”Kuinka kauan sinä aiot surra Saulia? Minä olen hylännyt hänet, hän ei enää saa olla Israelin kuningas.” 1.Sam.16:1.

Onko sinulla koskaan tätä ongelmaa: suret menneitä asioita vuodesta toiseen? Minulla on. Olen myös kuullut hengen kehotuksen: jätä vanhat asiat taaksesi ja mene eteenpäin. Onko Jumala neuvonut sinua samoin?

Joskus voimme jäädä miettimään jotain vanhaa asiaa, rikki mennyttä ihmissuhdetta tai jotain kokemaamme vääryyttä. Tunnemme samaa kipua, jota koimme silloin vuosia sitten, kun asia oli uusi. Tuo kipu on voinut vuosien mittaan hapantua katkeruudeksi, joka myrkyttää sieluamme. Mikä on siis Jumalan neuvo meille tänään?

Jos sinun pellollasi on elämäsi varrella kasvanut pensaita, jotka tuottavat myrkkymarjoja, kynnä ne maahan. Jos jokin verso sinun elämässäsi tuottaa kitkeriä hedelmiä, kynnä se maahan. Älä anna niiden siementää elämäsi peltoa ja kasvattaa aina uusia versoja. Jos jätät ohdakkeet ja orjantappurat kasvamaan, ne valtaavat yhä enemmän tilaa. Kynnä ne maahan. Kun kierrätät ne lannaksi, ne antavat sinun pellollesi uutta kasvuvoimaa ja se hyvä siemen, jota olet kylvänyt, saa niistäkin ravintoa.

Toisin sanoen unohda menneet loukkaukset ja vääryydet, epäonnistumiset ja tappiot ja käytä ne opiksi. Älä anna menneisyytesi hallita tätä päivää, vaan mene eteenpäin uskon luottamuksessa Kristukseen. Jopa sellainen Jumalan mies kuin profeetta Samuel joutui tilanteeseen, jossa hänen tuli noudattaa tätä neuvoa. Mitä piti profeetan tehdä menneitten suremisen sijasta?

”Täytä öljysarvesi ja lähde liikkeelle! Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta olen valinnut mieleni mukaisen kuninkaan.” 1.Sam.16:1.

Jumalalla on sinunkin elämääsi varten Hengen mukainen ratkaisu. Voit täyttyä Jumalan hengellä ja nähdä, kuinka menneiden tappioiden tilalle on varattuna uusia voittoja, kuinka vihamiesten tilalle on varattuna uusia ystäviä, kuinka suljettujen ovien tilalle on varattuna avattuja ovia, kuinka uskon tiellä laahustamisen tilalle on varattuna reipasta juoksua elämän kilparadalla, kuinka loppuun käytetyn öljyn tilalle on varattuna uusi voitelu, kuinka voimattomuuden ja heikkouden tilalle on varattuna voimaa, rohkeutta ja kestävyyttä. Myös Jaakob kehottaa meitä:

Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä. Jaak.5:8.

Sinun pettämätön apusi

Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. 2.Kor.1:4.

Rohkaisu ja lohdutus ovat sisarukset. Mikä ero niillä on? Oletko samaa mieltä, jos sanon: rohkaisua tarvitaan nykyhetkeä ja tulevaisuutta varten, lohdutusta taas tarvitaan menneitä pettymyksiä ja koettuja kipuja varten – ?

Missä asioissa sinä kaipaat lohdutusta? Mitä pettymyksiä elämä on tuonut? Mitä kipua tunnet tänään, joka on jäänyt menneestä? Mikä haava sielussasi on, joka lyötiin eilen? – Meillä kaikilla on näitä kipuja. Toiset kantavat niitä hiljaa ja yksin, toiset jakavat ystävien kanssa. Jotkut ovat äänekkäitä valittajia ja ”mielensäpahoittajia”. Jotkut katkeroituvat ja tulevat kyynisiksi.

Jos osaamme viedä sielumme haavat ja sydämemme kivut ja kaikki elämän tuomat pettymykset Jumalalle, emme jää pyörimään ympyrää oman napamme ympärille, vaan saamme vapautuksen. Jumalan sana lohduttaa meitä. Hengellinen todellisuus on sellaista, että se aina rakentaa ulospääsytien, murtautuu ulos pimeistä huoneista, tuo puhdistavan lähteen ulottuvillemme.

Sinä päivänä Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta. Sak.13:1.

Meillekin on tämä lähde auki. Voimme aina mennä Jeesuksen luo ja ammentaa uutta iloa ja elämänvoimaa pelastuksen lähteistä. Uskoon tultuamme saamme kaikki Hengen tarjoamat voimavarat käyttöömme. Saamme vaikeuksiemme keskellä olla osalliset lohdutuksesta ja rohkaisusta. Saamme rakentaa uskoamme sellaisista aineksista, että opimme kestämään tätä elämää. Paavali todisti meille, että jopa ”ylivoimaiset vaikeudet” voidaan voittaa, kun Jumala on kanssamme (2.Kor.1:8).

Ei sinunkaan tarvitse jäädä epätoivoon. Ei sinun tarvitse elää masentuneena. Ei sinun tarvitse pettyä Jumalaan. Sinä saat vuodattaa sydämesi Herralle ja kokea, kuinka hänen vahvat käsivartensa kantavat. Vaikka emme sitä aina tunne, saamme katsoa elämäämme taaksepäin ja huomata – totisesti: hän on auttanut meitä tähän asti. Voimme tehdä saman oivalluksen kuin teki aikoinaan profeetta Samuel. Tämän jälkeen Samuel otti kiven ja asetti sen Mispan ja Senin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser, Avunkivi, sanoen: ”Tähän asti Herra on auttanut meitä.” 1.Sam.7:12.

Kiitä Herraa tänään, että hän on sinua lähellä, hän on sinun pettämätön apusi, hän on sinun rohkaisijasi ja lohduttajasi, hän on sinun Pelastajasi. Hän on sinut kutsunut lapsekseen ja hän vie sinut perille taivaan kotiin.

Meillä on rukouksia kuuleva Jumala

(Sallittakoon joskus huumorikin, tämä vitsin idea on lainattu Wolfgang Simsonilta).

Minä olen Herra, heidän Jumalansa, minä kuulen heidän rukouksensa. Sak.10:6.

Olen tässä viime aikoina saanut olla todistamassa muutamia rukousvastauksia. Eräs henkilö on ollut pahassa rahapulassa ja saanut jo kaksikin kertaa kirjeitse rahaa. Eräs toinen pariskunta oli hätää kärsimässä, kun auton talvirenkaat oli pakko uusia, mutta rahaa ei ollut yhtään. Asiaa rukoiltiin ja he saivat uudet renkaat lahjaksi! Minäkin sain joku aika sitten rahalahjoituksen, jonka turvin sain tehdä erään välttämättömän hankinnan.

Mikä on sinun tarpeesi? Olethan tuonut sen Herralle? Olethan puhunut siitä myös ihmisille, sillä he voivat rukoilla. Usein Jumala myös käyttää sinun ihmissuhteitasi ja etsii tuttavapiiristäsi tai seurakuntasi keskeltä ihmisiä, jotka voivat ojentaa auttavan kätensä. Kun Jumala antaa näitä rukousvastauksia, hän ei ainoastaan hoida jotakin ongelmaa, vaan hän haluaa olla meille Jumala, hän haluaa olla taivaan Isä, hän haluaa päästä kanssamme vuorovaikutussuhteeseen. Emme saa ottaa vastaan Jumalan lahjoja ottamatta vastaan Jumalaa itseään. Jumala tuhlaa lahjojaan meille, mutta meidän tulee tuhlata hänelle myös kiitosta.

Joskus rukousvastaus viipyy niin, että meistä tuntuu, etemme saa pyytämäämme. Ehkä Jumala silloin pakottaa meidät huutamaan hänen puoleensa, koska hän haluaa vetää meitä lähelleen. Lapsenlapsemme itkee ja huutaa, polkee jalkaa ja kiukuttelee, jos ei saa haluamaansa. Ehkä sinunkin pitäisi tehdä niin taivaallisen Isän kanssa? Heltyyhän siinä nyt kovaluontoisempikin vanhempi, jos ei muusta syystä, niin vain päästäkseen rauhaan. Muistathan Jeesuksen vertauksen väärästä tuomarista, joka ajatteli: ’Minä autan häntä saamaan oikeuden, muuten hän ennen pitkää repii minulta silmät päästä.’ (Luuk.18:5).

Herra sanoi: ”Huomatkaa: noin ajatteli väärämielinen tuomari. Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan? Luuk.18:6-7.

Onko sinulla jokin sydämen taakka, jonka olet rukouksessa vienyt Herralle? Ehkä sinä tarvitset pelastusta ja syntien anteeksiantamusta? Ehkä sinä tarvitset Pyhän Hengen kasteen? Ehkä sinä tarvitset puolison? Ehkä sinä kaipaat omaa lasta? Ehkä sinä tarvitset jonkin ratkaisevan selvyyden asioihisi? Oletko sinä päivin ja öin huutanut aiheesi vuoksi Herran puoleen? Huutohan voi olla myös sydämen hiljaista huutoa – äänetöntä, mutta Jumalan korvissa äänekästä. Tartu Jumalan lupauksiin.  
Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle. Jer.33:3. Tai käytä yleistä hätänumeroa: Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua. Ps.50:15. Myös Sakarjan kirjassa on tämä lupaus:

He huutavat avuksi minun nimeäni, ja minä vastaan heille. Sak.13:9.

Vielä sinun pajatsosi tyhjenee

Uusi testamentti kertoo käännynnäisestä nimeltä Nikolaos, joka tuli valituksi Jerusalemin seurakunnassa diakonin virkaan (Ap.t.6:5). Myös Matteus viittaa käännynnäisiin, kun hän puhuu fariseusten ja saddukeusten tekemästä lähetystyöstä (Matt.23:15). Käännynnäinen on käsitykseni mukaan ihminen, joka on ryhtynyt kannattamaan kristinuskoa ja valinnut kristillisen elämänkatsomuksen. Käännynnäinen ei ole tullut varsinaisesti uskoon, sillä häneltä on jäänyt parannus kesken.

On myös uskovia, jotka ovat kyllä tulleet uskoon, tehneet parannuksen ja uudestisyntyneet elävään uskoon, mutta joiden usko on jäänyt lähtökuoppiin. Normaali hengellinen kasvu ei ole lähtenyt syystä tai toisesta sujumaan. Kasvu tarkoittaa opetuslapseutta. Uskoon tulleesta tulee opetuslapsi, kun hän alkaa kuunnella Jumalan sanaa ja sulauttaa sitä itseensä ja sitä kautta kasvaa uskon kuuliaisuuteen. Jumalan sanan tulee uudessa liitossa tulla kirjoitetuksi meidän sydämemme tauluun. Vasta kun olemme omaksuneet jonkin käskyn niin että se ohjaa meitä sisältäpäin, olemme tuon käskyn suhteen opetuslapsia. Käännynnäisiä on siellä täällä, mutta keskenkasvuisia uskovia on joka puolella. Minäkin huomaan aika ajoin, että en ole vielä sallinut Pyhän Hengen kirjoittaa jotakin Jumalan sanan totuutta sydämeeni – ulkoa muistan asian kyllä hyvin.

Haluan olla armollinen sinua kohtaan, hyvä lukijani. En osoittele yhtään ketään yhtään mistään, mutta olen huomannut itsestäni, että hengellinen kasvu ja pääseminen uskossa aikuiseksi on elämänikäinen prosessi. Sen tähden on tarpeellista viipyä alati sanan äärellä. Jokin jyvä siitä aina tipahtaa sydämen pohjalle. Jostain salaperäisestä aukosta se livahtaa sinne. Sellainen Jumalan sanan jyvä on vähän kuin muistojen vanha markka – kun se kilahti pajatson keskimmäisestä aukosta, se sai aikaan koko baarin herättävän kilinän. Sitten oli kolikoita niin etteivät kahteen kouraan mahtuneet. Tällä vertauksella haluan sanoa: Jumalan sana, joka uskossa sulautuu meihin ja jolle alamme tulla kuuliaisiksi, saa aina aikaan hedelmää. Se on kuin meidän hengellisen moottorimme polttoainetta. Se on sylin täydeltä taivaan valuuttaa.

Haluan siis rohkaista sinua, joka olet hyvän matkaa kulkenut uskon tietä ja kasvanut Herran tuntemisessa, oppinut aimo annoksen opetuslapsen kuuliaisuutta: jatka samaan malliin. Kasvu voi olla hidasta, mutta yleensä se on aina hidasta. Pääasia, että et jää paikallesi ja luisu takaisin maailmaan. Liian monen kasvu on pysähtynyt, jopa kuihtunut pois. Eräänkin henkilön kohdalla olen joutunut mielessäni toistelemaan viime aikoina: tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas. 2.Tim.4:10 KR38. Mutta aivan samoin kuin paljo pajatson pelaaminen tuottaa harjaantumisen kautta paljon kolikoita, samoin runsas Jumalan sanan viljely tuottaa satoa. Kuuliaisuus on se keskimmäinen aukko, joka tyhjentää pajatson. Kuuliaisuus Jumalan sanalle on voimallista.

Niinpä haluan sanoa sinulle, Jumalan ihminen, ole uskollinen, ole sinnikäs. Pian saat päästä sille tasolle, jossa sinun pajatsosi tyhjenee. Kaikki sinun ympärilläsi huomaavat sen. Kilinä kuuluu kauas. Sinusta tulee käyttökelpoinen astia Jumalan käteen ja sinä saat olla siunaukseksi monille. – Aamen, tapahtukoon niin.

Hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme

Jos haluamme oppia tuntemaan Kristuksen läheisesti, meidän on parasta varautua hänen kärsimyksiensä osallisuuteen. Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä (1.Piet.2:21).

Mistä Kristus – siis Kristuksen opetuslapset hänen ruumiinsa jäseninä – tänä päivänä kärsivät? Ainakin siitä, että kun julistetaan evankeliumia tai opetetaan Jumalan sanaa, niin harvat kuuntelevat. Hän vastasi heille: ”Jos minä teille sanon, niin te ette usko; ja jos kysyn, ette vastaa. Luuk.22: 67-68. Myös siitä, että ihmiset eivät palvele Herraa kaikesta sydämestään, mielestään ja voimastaan, vaan puolisydämisesti. Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana (Matt.15:8). Myös siitä, että hänen seurakuntaansa on tullut julmia susia, jotka eivät lampaita sääli, vaan raatelevat niitä. Niin profeetat kuin papitkin ovat eksyneet minusta kauas. Jopa omassa temppelissäni joudun katselemaan heidän pahuuttaan. Jer.23:11.

Oletko sinä joutunut tämän pahan maailmanajan keskellä kokemaan samaa kuin Loot? Päivästä päivään tuo hurskas mies sydämessään kärsi, kun hän joutui elämään heidän keskellään ja katselemaan ja kuuntelemaan heidän jumalattomuuttaan. 2.Piet.2:8.

Jos et ole kokenut näitä harmeja ja muita kärsimyksiä, joita lopun ajan kristityt joutuvat kokemaan, varaudu ainakin siihen henkisesti, sillä jonain päivänä voit Jumalan tahdosta joutua suremaan, kokemaan tuskaa, kärsimään toisten syntien tähden. Älä pakene sitä, sillä se on aidon lapseuden merkki. Se on myös merkki siitä, että olet kasvanut aikuiseksi uskossasi, sillä näitä kipuja ei käsittääkseni anneta ihmisille, jotka vielä elävät uskossaan lapsen tasolla. Se on myös merkki siitä, että olet Kristukselle läheinen ja rakas opetuslapsi. Ja voi hyvin olla, että en vielä viitannut kärsimykseen, joka on erityisesti sinua varten räätälöity – uskon, että sellaisiakin haavoja on Jumalan pyhille varattuna. Risti, jossa on sinun nimesi.

Rohkaisen siis sinua: se kaikki on Jeesuksen seuraajalle ja ristin tien kulkijalle normaalia. Kivuliaasti, haavoitettuna, maahan lyötynä, rikki raadeltuina saamme toisinaan tehdä elämän tien matkaa. Mutta mikä palkinto odottaakaan! Ajattele: Kristus itse ottaa sinut vastaan ja sanoo: ”Lapseni, oletpa sinä minun näköiseni! Sinullakin on samanlaisia arpia kuin minulla!” Hän lohduttaa sinua ja hänen sylissään tiedät, että mikään paha ei voi sinua enää kohdata.

Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan. Jes.65.18.

Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. 2.Kor.4:17.

Ilosanoman hän toi

Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. 2:kor.5:19.

Sovituksen sana on toiselta nimeltään evankeliumi, hyvä sanoma. Jos haluamme olla Jumalan palvelijoita ja kertoa hyvää sanomaa, meidän on syytä silloin todistaa jokaiselle, että hän on Jumalan rakkauden kohde, kaiken rakkauden arvoinen ihminen. Jeesus Kristus kärsi häpeällisen ja tuskallisen kuoleman ristillä, koska hän halusi säästää meidät rangaistukselta ja lunastaa meidät kuoleman otteesta. Mutta tämä hyvä sanoma hukkuu helposti kaikenlaisen kiihkoilun alle. Oikeasta opista tulee tärkeämpi kuin evankeliumista. Usko ei olekaan enää syntisten rohkaisemista kääntymään Vapahtajan puoleen, vaan siitä tulee ojentamista ja korkealta syyttämistä.

Voi, tähän syyllistyn itsekin. Niinpä yritän tänään rohkaista sinua ja kertoa hyvää sanomaa: Jeesus on kuollut puolestasi, hän on kantanut sinun syntisi ruumiissaan ristinpuulle ja sinä saat olla vapaa. Sinä saat syntisi anteeksi, sinä saat uuden elämän, sinä saat olla Jumalan lapsi ja elää Jumalan valtakunnan kansalaisena. Sinulla on Kristuksen tähden tulevaisuus ja toivo eikä sinun enää tarvitse pelätä kuolemaa.

Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Room.8:1.

Nyt sinulle, joka olet uudestisyntynyt elävään uskoon, on annettu kaikki Jumalan lupaukset. Voit tarttua niihin ja uskossa omistaa ne sekä tätä elämää että tulevaa varten. Saat olla osallinen kasteesta, ehtoollisen siunauksesta, Pyhän Hengen täyteydestä ja voimasta – kaikista hengellisistä aarteista Kristuksessa – myös tulevasta elämästä ja uudesta Jerusalemista.

Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Kol.2:2-3.

Olkoot askeleesi tänään kevyet, olkoon mielesi iloinen. Palautukoon tänään mieleesi, kuinka arvokas olet, sinä Kristuksen morsian. Antakoon Pyhä Henki sinulle ilmestyksen siitä, millaiseen arvoon sinut on kutsuttu, millaiseen kunniaan sinut on nostettu, kuinka kaunis olet ja miten sädehtivä on sinun kruunusi. Siunatkoon Herra sinua tänään ja valaiskoon sinun mielesi ymmärtämään, että olet hänen kansansa jäsen, ainutlaatuinen osa Jumalan Israelia.

Nouse, loista kirkkaana, Jerusalem, sillä sinun valosi saapuu ja Herran kirkkaus koittaa sinun yllesi. Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat. Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi, Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi. Jes.60:1-2.

Jumalan koulussa

Älä myöskään vanno pääsi kautta, sillä et sinä pysty muuttamaan ainuttakaan hiustasi mustaksi etkä valkoiseksi. Matt.5:36.

Ihmiset yrittävät hallita elämäänsä – minäkin. Me suunnittelemme elämäämme eteenpäin ja toimimme oman suunnitelmamme mukaan. Määrättyyn pisteeseen asti tämä toimii, mutta elämä on myös arvaamatonta ja yllätyksellistä. Elämän on tarkoitus olla sellaista, muuten se olisi äärettömän tylsää. Elämässä on aina jotain salattua, jota emme ymmärrä. Kun tulemme uskoon, astumme sisään Jumalan valtakuntaan ja siinä ulottuvuudessa on elämä vielä jännempää. Jumalan omina ja Jeesuksen opetuslapsina meidän ei ole tarkoitus hallita itse omaa elämäämme, vaan on tarkoitus, että Jumala hallitsee. Tunnustuksesta ”Jeesus on Herra” pitäisi tulla keskeinen elämän prinsiippi.

Saatamme tietysti päästä hengelliseen kasvuun ja tehdä määrätietoista työtä, kun tiedostamme oman kutsumuksemme. Saatamme omaksua seurakunnan keskellä määrättyjä ihanteita, joiden mukaan suunnittelemme elämäämme. Tavoitteeksi voi tulla vaikkapa raamattukouluun pääseminen. Suunnitelma on yksinkertainen: käyn raamattukoulun (opiskelen yliopiston teologisessa tiedekunnassa), pyrin seurakunnan virkaan, ryhdyn työhön ja nostan palkkaa, saan arvostusta, kun olen evankelista/ pappi/pastori/lähetyssaarnaaja…

Niin, jossain vaiheessa tässä suunnitelmassa kuitenkin otimme elämämme omiin käsiimme. Suunnitelma on hyvää tarkoittava, mutta se on suurella todennäköisyydellä ihmisen suunnitelma. Jumalan kanssa emme voi suunnitella huomista kokonaan omin päin. Me vain luovutamme suunnitelmamme ja elämämme Herran käsiin. Joka päivä me viivymme rukousalttarilla ja sanomme sydämen sanoin tai jopa huulillamme: ”Tässä olen, Herra. Lähetä minut. Käytä minua, missä haluat, miten haluat – haluan palvella sinua, vaikka en tiedäkään, mitä olet minulle varannut…” Niinpä Jumalan henki sanoo sinulle tänään:

Katso, lapseni: sinun kutsumuksesi on liian arvokas, että voisin uskoa sen sinun hallintaasi. Se vene, jota ohjaat, on liian arvokas, että uskoisin peräsimen sinun käsiisi. Sinä onnistut vain, kun minä olen sinun vierelläsi joka hetki. Sinä voit toteuttaa minun tahtoani vain, kun minä kerron sinulle, mitä pitää tehdä. En kerro sinulle huomisen töitä, kerron mitä pitää tänään tehdä. Juuri nyt minä olen kanssasi ja ohjaan sinua. Älä tavoittele minun valtaani, vaan ota minun viisauteni vastaan. Minä puhallan sinun päällesi Pyhän Hengen. Minä vaikutan sinussa tahtomista ja tekemistä. Sinun raamattukoulusi on tässä, kun sinä elät minun kanssani, kuuntelet minun sanojani, olet minulle sydämessäsi kuuliainen. Sinä saat jättää vastuun minulle ja antaa taakkasi minun kannettavakseni. Sinä saat katsella vain, mitä minä teen. Katso, minä käytän sinua, minä täytän sinua, minä lähetän sinut. Sinä olet minun palvelijani ja muutkin saavat sen nähdä. Vielä minä annan sinulle voitelun, joka tuo esiin minun kirkkauteni. Mutta se annetaan sinulle vain, jos tyhjennät itsesi omasta viisaudestasi, omasta pätevyydestäsi, omasta hallintavallastasi. Anna elämäsi minulle kokonaan, silloin minä voin elää sinussa ja sinun kauttasi. Ole rohkea, ole uskollinen. Muista tavoitteesi, pidä kirkkaana mielessäsi tämä:

Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Gal.2:20.

Ole luja ja pysy rohkeana

Psalmeista suurin osa on kuningas Daavidin kirjoittamia. Psalmit sisältävät tunnistettavia piirteitä Daavidin omasta historiasta, mutta vain harva Daavidin psalmi kuvaa häntä kuninkaana. Useimmat psalmit kuvaavat hänen ahdistustaan, pelkojaan, pakolaisuutensa päiviä ja kaikkia taisteluita, joihin hän joutui petollisten ihmisten ja Saulin vihan takia ennen kuninkaaksi nousemistaan.

Niinpä psalmien kirja on aarreaitta jokaiselle ahdistuneelle sielulle. Se antaa vertaistukea jokaiselle parjatulle ja vainotulle ihmiselle. Se on syyttömästi syytetyn puolustusasianajaja. Se on Jumalan avun kirja. Se on Jumalan armon ilmestymisen kirja. Se on toivon kirja. Se on uskon kirja, jonka näköalat kasvattavat uskoa ja vahvistavat sitä. Se on kirja, josta heikko saa voimaa, arka rohkeutta, toivoton toivoa. Psalmien kirja on myös täynnä iloa ja kiitosta Jumalalle, joka auttoi turvaan myrskyn keskeltä, joka nosti pelastukseen vihollisten hyökkäykseltä. Psalmien kirja on rukouskirja, joka sanoittaa minun hätääni Jumalan kasvojen edessä. Se parkaisee ilmoille minun tuskani, kun huudan Jumalan puoleen.

Oletko lukenut psalmeja hiljattain? Kannattaa lukea. Tässä muutama jae yhdestä mielipsalmistani:

Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi! Älä vihastu, älä torju palvelijaasi, sinä olet aina ollut minun apuni. Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani! Ps.27:8-9.

Herra, opeta minulle tiesi, johdata jalkani oikealle polulle, päästä minut vihamiehistäni. Älä jätä minua heidän armoilleen! He ovat julmia syyttäjiä, vääriä todistajia. Ps.27:11-12.

Minä uskon, että saan yhä kokea Herran hyvyyttä elävien maassa. Luota Herraan! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan! Ps.27:13-14.

Taivaassa minulla on sinut

Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps.25:16.

Yksinäisyys on eräs nykyihmisen suurista ongelmista. Usko ei juuri yksinäisyyteen auta. Tosin me saamme uskoon tullessamme seurakunnasta sisaria ja veljiä, mutta huuma haihtuu usein nopeasti ja niitä kaivattuja sydänystäviä ei välttämättä löydy. Onnellisia ne, jotka löytävät läheisiä ystäviä itselleen, mutta monet jäävät yksin. Kun koetukset tulevat ja kaipaisi tukea, ei sitä löydykään. Lopulta ei ole ketään, jolle kertoa ongelmistaan. Jos on puolison kanssa hyvät välit, se on arvokasta. Mutta aina ei puolisokaan voi auttaa. Puoliso voi olla paremminkin osa ongelmaa kuin sen ratkaisua.

He palkitsevat hyvän pahalla, minä olen yksin. Ps.35:12.

Yksinäisyys, joka syntyy kun ihmiset kohtelevat huonosti, on vielä pahempaa. Jos on parhaansa mukaan palvellut toisia ja saa vain moitteita, se voimistaa yksinäisyyden tunnetta. Koulu- ja työpaikkakiusaamisessa on se raskas puoli, että se synnyttää eristymistä. Kiusattu voi kokea, että on eristetty muista ja karkotettu pois, ei saa osakseen hyväksyntää eikä kuulu joukkoon. Yksinäisyydestä tulee olennainen osa kipua. Sellainen kipu on koko ajan läsnä ja kuluttaa sisäistä elinvoimaa. Psalmi 73 kuvaa hyvin, kuinka hurskas Jumalan ihminen voi joutua ihmisten vihan kohteeksi ja lopulta eristyksiin. Se kuvaa myös, kuinka jumalisuus sinänsä jo aiheuttaa puristusta ja jos vielä Jumalankin kokee ankarana ja vaativana, elämä voi tuntua läpikotaisin kurjalta.

Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina? Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu. Ps.73:13-14.

Mutta psalmi myös kuvaa, mitä iloa uskosta voi saada. Usko antaa toivon ja luo odotuksen, joka palkitsee. Siinä juuri tulee esiin uskon luonne: se kurottaa tulevaisuuteen, se tarttuu näkymättömiin aarteisiin, se näkee jo ennalta, kuinka ihana osa on uskovalle varattuna. Jos olet yksinäinen tavalla tai toisella, rohkaisen sinua tänään psalmin 73 lainauksella:

Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni. Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan. Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti. Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut. Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan. Ps.73:23-28.

Pahan puhujat eivät voi kaataa sinua

Kun polttopuu loppuu, tuli sammuu, kun panettelija poistuu, riita laantuu. Sananl.26:20.

Juoruaminen, panettelu ja parjaus, takanapäin puhuminen – siinäpä yleisimmät uskovien synnit! Oletko samaa mieltä? Omalta osaltani voin ainakin tunnustaa, että sorrun pahan puhumiseen aina silloin tällöin ja saatan laukoa pahansuopia ajatuksia ihmisistä, jotka eivät ole läsnä. Mutta minä myös taistelen tätä taipumustani vastaan, yritän hillitä itseni, rukoilen voimaa elää oikein ja siistiä suuni.

Olen paraikaa lukemassa Matt Mitchell’in kirjaa ”Resisting Gossip”, joka pureutuu kattavasti tähän seurakuntaa vaivaavaan tautiin. Valitettavasti sitä ei ole saatavana suomeksi. Mutta ongelma on vakava ja jotta se korjaantuisi, asiasta pitää puhua. Usko tulee kuulemisesta tässäkin asiassa, ja kun ymmärrämme, miten tuhoavaa kaikenlainen takanapäin puhuminen on – juoruilu, panettelu, parjaus – silloin alamme karttaa sitä. Voimme ymmärtää ja joskus kokeakin, miten syyttä meidän maineemme voi tuhoutua pahojen juorukellojen takia. Parjaavat ja juoruavat ihmiset saavat aikaan riitoja myös seurakunnassa ja heidän takiaan ystävykset voivat joutua välirikkoon. Juonittelija rakentaa riitaa, panettelija erottaa ystävykset. Sananl.16:28.

Keskellä pahan puhumista voi keskustelun kääntää eri suuntaan tai peräti toiseen aiheeseen. Aina se ei tehoa. Joskus on syytä vetäytyä pois panettelijoiden seurasta ja karttaa juonittelijoita ja pahan puhujia. Silloin voi itsekin välttyä joutumasta keskelle parjausta ja pahantahtoista juoruilua. Toisaalta, kun vetäydytään pois pahanpuhujien seurasta, on suuri vaara, että joutuu itse juorujen kohteeksi. On silti parempi valita seuransa oikein. Jos elää kaikessa opetuslapsen tavoin, oman maineensa voi jättää Jumalan huoleksi.

Kuule siis, sinä Jumalan ystävä, sinä Herran rakas opetuslapsi: sinä olet Kristuksen rakkauden kohteena ja erityissuojeluksessa. Hän levittää siipensä sinun suojaksesi eikä sinun tarvitse pelätä mitään pahaa. Hän puolustaa sinua kaikkia parjaajia vastaan ja tekee heidän juonensa tehottomiksi. Jokaisen kielen, joka käy sinua syyttämään, sinä osoitat valehtelijaksi. Jes.54:17. He tosin hautovat sinua vastaan katalia tekoja, mutta heidän hankkeensa epäonnistuvat, sillä Herra on sinun apunasi. Hän suojelee ja varjelee sinua ja vie sinut turvaan. Hän on sinulle kilpi ja suojamuuri, kallio, jonka turviin hän sinut kätkee.

Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä. Ps.120:2. Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon. Ps.36:10.

Puhdasta kultaa

Kuulin kerrottavan eräästä arkeologisesta aarteesta, jota restauroitiin. Se oli vain savipatsas, mutta kun se oli alkanut lohkeilla, sitä haluttiin korjata. Paikkaus ei kuitenkaan ottanut sujuakseen, vaan paikkaus aiheutti lisää säröilyä. Niinpä koko kalleus päätettiin siirtää konservointia varten erilliseen työpajaan. Kun sitä nostettiin nosturin ja liinojen avulla, todettiin, että se painoi oletettua enemmän. Varovaisuudesta huolimatta jalustasta lohkesi pala irti. Lohkeamasta voitiin todeta, että patsaan sisus oli metallia – itse asiassa tarkemmin tutkittaessa sen todettiin olevan puhdasta kultaa. Tuo mittaamattoman arvokas veistos oli päällystetty savella, jotta varkaat eivät kiinnostuisi siitä.

Tiedätkö, että sinä olet kuin tuo suunnattoman arvokas veistos, joka on päällystetty savella?

Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. 2.Kor.4:7.

Meidän arkinen elämämme on kuin tuo savinen pintakerros, jota me huolella vaalimme. Kun siihen tulee säröjä – ja elämä kolhii jokaista – me yritämme sitä paikata. Menemme terapeutille ja sielunhoitoon, jotta eheytyisimme. Käymme kuntosalilla, juoksulenkillä, kampaajalla ja kosmetologilla, jotta näyttäisimme hyvältä. Harva tulee ajatelleeksi, että juuri se särkyminen, se murtuminen, jota meille tapahtuu, on omiaan tuomaan esiin meistä sen, mikä meissä on kaikkein arvokkainta. Kun kerran olemme pelastuneet, tulleet uskoon ja meissä asuu Kristuksen ylösnousemusvoima, olemme sisältä puhdasta kultaa.

Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista. 1.Piet.3:4.

Muistakaamme siis, millainen on kutsumuksemme arvo. Kun ymmärrämme, millaisen armon olemme saaneet Kristuksessa, emme ole leväperäisiä ja välinpitämättömiä. Tiedämme myös, että uskomme koetellaan. Ei sen takia, että olemme savea, vaan sen takia, että olisimme sisältä puhdasta kultaa.

Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. 1.Piet.1:7.

Ole rohkealla mielellä

Sinulla on ollut suuria vaikeuksia viime aikoina, mutta tiedä, että kun vihollinen hyökkää, se johtuu siitä, että Jumalalla on sinulle suunniteltuna vastaava siunaus. Mitä voimakkaampi hyökkäys sinua vastaan nostetaan, sitä suuremman siunauksen olet saamassa. Jos vihollisen hyökkäys on musertavaa lajia, myös sinun voittosi on oleva murskaavan ylivoimainen. Jos sinua parjataan ja panetellaan ja sinun maineesi mustataan, älä välitä siitä äläkä ala puolustaa itseäsi – Jumala tulee ja puolustaa sinua ja nostaa sinut kunniaan ja todistaa kaikille, että olet hyvämaineinen, uskossasi vilpitön ja hurskas Jumalan ihminen.

Jos joku hyökkää kimppuusi, minä en häntä auta. Joka hyökkää kimppuusi, se sortuu jalkojesi juureen…ja niin jokainen ase, joka taotaan sinua vastaan, on tehoton. Jokaisen kielen, joka käy sinua syyttämään, sinä osoitat valehtelijaksi. Jes.54.15,17.

Mitä enemmän he sinua parjaavat, sitä varmempi voit olla, että Jumala ilmestyy sinun avuksesi. Mitä katalammin he juonivat sinua vastaan, sitä varmempi saat olla, että Jumalalla on parempi juoni mietittynä – se juoni koituu sinun vihamiestesi häpeäksi. Mitä syvempiä ongelmia sielunvihollinen järjestää sinun elämääsi, sitä voimallisemmin Jumala ilmestyy. Mitä pahemmin se rikkoo sinun ihmissuhteitasi, sitä enemmän Jumala järjestelee sinulle hyviä tapaamisia, siunattuja kohtaamisia, hyviä yhteistyökumppaneita. Sinun ei tarvitse jäädä suremaan ihmisiä, jotka kääntävät sinulle selkänsä – Jumalalla on parempia ihmisiä varastossa sinua varten. Mitä enemmän valheita sinun selkäsi takana puhutaan, sitä kirkkaammin loistaa totuuden valo. Jeesus sanoo sinulle tänään:

Ole rohkealla mielellä, poikani… Ole rohkealla mielellä, tyttäreni… Matt.9:2,22. Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva! Dan.10:19.

Elämän puu

Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan puutarhassa. Ilm.2:7.

Ymmärrämme, että Kristus on Elämän puu, tosi Viinipuu (Joh.15:1). Saamme jo nyt syödä tämän Elämän puun hedelmää, sillä kaikki hengen elämä virtaa Kristuksesta Pyhän Hengen kautta. Ja ehtoollisessa saamme kokea, kuinka Elämän puu ruokkii meitä aineellisestikin. Ja viimein, kun olemme taivaassa, saamme syödä siitä Elämän puusta, joka antaa vuodessa kahdettoista hedelmät (Ilm.22:2).

Raamattu puhuu toisestakin puusta, nimittäin hyvän ja pahan tiedon puusta. Se onkin sellainen puu, että sen hedelmä houkuttaa kovasti ihmisten lapsia. Jo ensimmäiset ihmiset söivät siitä, vaikka ei olisi saanut. Ja nyt, kun ihmiskunta on jo vuosituhansia täällä turmeluksessaan elänyt, hyvän ja pahan tiedon puu on säilyttänyt suosionsa. Aina vaan se tunkee itsensä myös hengellisen elämän keskelle ja seurakuntaan. Oletko huomannut, miten helposti hengellisessä elämässäkin aletaan korostaa tietoa, ymmärrystä, tutkimusta, teologiaa, analyysejä, oppia ja oppiarvoja, yliopistoja ja professuureja? Tieto on valtaa. Hyvä pastori osaa opettaa ja jakaa Raamatun tietoutta, jäsennellä asioita, ohjata hyvän ja pahan tiedon kautta polulle, jonka kautta pääsee Elämän puun luo.

Niin, rakas ystävä, kaikkihan me olemme maistaneet hyvän ja pahan tiedon puusta. Elämämme päämäärä on kuitenkin saada syödä Elämän puusta. Hyvä päämäärä täällä maallisen vaelluksen aikana on saada olla elävä oksa Kristus-viinipuussa. Jos siinä onnistumme, voimme myös kantaa hedelmää jo täällä ajassa. Meidät on oksastettu Elämän puuhun kiinni Kristuksen rakkauden kautta.
Kun pysymme hänen rakkaudessaan ja säilytämme sydämessämme morsiamen vastarakkauden, silloin olemme turvassa. Hyvän ja pahan tiedon puu saakoon jäädä taka-alalle, emme siitä paljon hyödy, se voi jopa myrkyttää elämämme. Mutta se, joka rakastaa Herraa, oppii myös tuntemaan hänet:

Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. 1.Joh.4:7.

Nöyryytettynä ja heikkoudessa

Sinä olet joutunut kestämään monenlaisia vastoinkäymisiä elämässäsi. Sinun lähelläsi olevat ihmiset miettivät, kuka on tehnyt syntiä, sinäkö vai vanhempasi, kun joudut kärsimään niin moninaisia sairauksia, elämään puutteessa, kärsimään hylkäämisestä, ottamaan vastaan ihmisten pahat puheet ja panettelut. Mutta et sinä ole tehnyt syntiä eivätkä sinun vanhempasi. Sinä olet saanut elää nöyryytettynä ja heikkoudessa ilman omaa syytäsi. Ja nyt Herra, sinun Jumalasi, sanoo sinulle:

Katso, minä olen ottanut pois sinun kädestäsi vihani pikarin, maljan, joka sai jalkasi horjumaan. Sinun ei enää tarvitse juoda siitä. Jes.51:22.

Sinä olet saanut kohdata Kristuksen pelastavan armon ja tulla uskoon. Sinä olet saanut olla hänen opetuslapsensa. Ja mitä sanookaan sana:

Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen… Matt.10:25 KR38.

Katso, Jeesus kärsi kuoleman syntisten tähden, syytön syyllisten puolesta. Hän kärsi julman oikeusmurhan. Kristuksen seuraajana ja opetuslapsena sinullekin tehdään vääryyttä ja sinä joudut kärsimään ihmisten epäoikeudenmukaista kohtelua. Tällä tavoin sinusta tulee hänen näköisensä ja sinä saat heijastaa Kristuksen kirkkautta ympärillesi. Kaiken kärsimyksesi keskellä sinä kirkastat hänen nimeään ilman sanojakin. Kaikki Jumalan pyhät ovat saaneet kokea samanlaisia kärsimyksiä, varsinkin ne, jotka luetaan apostolisiksi kristityiksi ja joiden tunnusmerkki on kärsimys Kristuksen tähden. Paavalistakin Jeesus sanoi: Minä tulen osoittamaan hänelle, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden. Ap.t.9:16. Samainen Paavali ilmaisi hyvin sen periaatteen, jonka sinäkin olet saanut nahoissasi kokea:

Mutta hän on vastannut minulle: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. 2.Kor.12:9.

Niinpä sinun tulee ymmärtää: kaikella sinun kärsimykselläsi on yksi tarkoitus: että sinuun asettuisi Kristuksen voima! Ota uskossa vastaan tämä sana ja luota siihen, että Herran voima sinussa vaikuttaa, todistus Jumalan pelastavasta armosta säteilee sinusta ympäristöön ja sinun heikkoutesi tähden moni saa uuden voiman. Jos sinussa tekeekin työtään kuolema, niin heissä tekee työtään elämä, kun Kristuksen elämän todellisuus virtaa sinun kauttasi heidän hyväkseen.

Ylistys hänelle, joka pystyy voimallaan vahvistamaan teitä, niin kuin ilmoittaa evankeliumi, jota minä julistan… Room.16:25.

Arvottomalle

Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä. Ps.34:6.

Haluan sanoa pari sanaa sinulle, joka tunnet itsesi arvottomaksi. Koet välillä syvää häpeää ja haluaisit kuolla. Tunnet olevasi kömpelö ihmisten seurassa ja vetäydyt helposti yksinäisyyteen. Siellä omissa oloissasi, luolasi perällä sitten nuolet haavojasi. Sinulla on unelmia, mutta tunnet olevasi arvoton ihminen kokemaan unelmiesi muuttumisen todellisuudeksi.

Tällainen syvä itsetunnon menetys ja itsensä kokeminen arvottomaksi voi tulla monesta syystä. Yleisin syy lienee äidin tylyys vauvalleen. Synnyit ehkä ei-toivottuna tai sinun sukupuolesi oli väärä tai äitisi vihasi isääsi ja sen vuoksi myös sinua. Ehkä äitisi kävi läpi ns. synnytyksen jälkeisen masennuksen. Myös traumatisoivat kokemukset aikuisena, kuten raiskaus, voivat aiheuttaa arvottomuuden tunnetta.

Puhun siitä näkökulmasta, että olen itse kokenut syvää itsetunnon heikkoutta. Olen kokenut, että minun ei olisi pitänyt syntyäkään. Olen kokenut syvää häpeää vain olemassaoloni tähden. Olen punastunut monta kertaa toisten seurassa tietämättä edes, miksi. Ihminen, jonka itsetunto on nollassa, ei voi tehdä rohkeita aloitteita elämässään, esimerkiksi: tehdä aloitetta vastakkaisen sukupuolen suuntaan, aloittaa yritystä, muuttaa ulkomaille jne. On monia, joille pelkkä kotoa irtautuminen ja itsenäistyminen on ylivoimaista. Valitettavasti normaaleja kehityskulkuja ovat syrjäytyminen ja alkoholismi.

Mutta vaikka itsetuntoni on vammautunut jo varhaislapsuudessa, olen myös kokenut, että Jumala on parantanut minua. Olen kokenut sisäistä paranemista Jumalan sanan äärellä, kun olen lukenut sanaa ja ottanut sen uskon kautta vastaan. ”Ottaminen” voi olla väärä sana, sana vain vähitellen uskossa sulautuu jokaiseen, joka lukee sitä. Olen kokenut myös, että Herra on pitänyt minusta huolta ulkonaisesti monin tavoin, mm. hoitanut minun taloudellista toimeentuloani. Kun koemme Herran huolenpitoa, se on myös omiaan nostamaan itsetuntoamme ja kohottamaan omanarvontuntoamme. Emme vain järjellämme ymmärrä Jumalan hyvyyttä, vaan koemme sitä konkreettisesti. Elämä ei ainoastaan kolhi meitä, se myös opettaa meille Jumalan rakkauden ja armon olevan totta.

Niinpä sinäkin saat luottaa Herraan, sinäkin saat parantua sisäisesti, sinäkin saat kokea, että olet arvokas.

Kun vanhurskaat huutavat apua, Herra kuulee ja pelastaa heidät kaikesta hädästä. Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps.34:18-19.

Tulenkestävä rakennus

Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. 1.Kor.3:11-15.

Halusin lainata Raamatusta tuon pitkähkön otteen, jotta saisimme kokonaiskuvan. Mutta varsinainen tarkoitukseni oli rohkaista sinua ja lausua sinun elämäntyöstäsi profeetallinen sana. Kuule siis, mitä Herra sanoo:

Olet rakentanut Kristus-kalliolle tulenkestävistä aineista ja sinä saat palkan, sillä rakennuksesi kestää tuomiopäivänä eikä se vahingoitu. Älä pelkää, sinä saat täyden palkan. Sinun elämäntyösi minun todistajanani ei pala tuhkaksi, vaan siitä jää jäljelle suurin osa – kaikki, mitä olet vaivalla rakentanut tulenkestävistä aineista. Et ole puhunut ”puutaheinää”, vaan olet julistanut minun sanaani aina terveen uskon mukaisesti, vaikka et olekaan pappi tai sananjulistaja. Olet maallikko, mutta minun talossani on myös astioita arkista käyttöä varten(2.Tim.2:20). Olet seurannut minua hyvinä ja huonoina aikoina ja kulkenut aina Hengen tietä, rukouksen ihmisenä. Et ole palvellut epäjumalia, et ole parjannut ketään, et ole etsinyt hyötyä toisten kustannuksella, vaan olet toiminut niin kuin Jumalan palvelijan kuuluu. Et ole maksanut hyvää pahalla ja pahankin olet jättänyt kostamatta. Olet seurannut minua ensirakkaudessa ja etsinyt aina rehellisyyttä, aitoutta, totuutta ja rakkautta. Olet ollut uskossasi vakaumuksellinen, toimissasi ahkera, palvellut aina muita ja elänyt suolana ja valona tässä pahassa maailmanajassa. Totisesti, sinä saat täyden palkan.

Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Matt.25:21.

Eilinen on mennyt

En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Fil.3:12-13.

Me kaikki joudumme kokemaan epäonnistumisia, pettymyksiä, takaiskuja, vastustusta ja kaikenlaisia haasteita ja vastoinkäymisiä elämässä. Sinä olet ehkä rukoillut jotakin kauan saamatta vastausta. Tai olet paiskinut töitä olan takaa saadaksesi palkankorotuksen tai ylennyksen, mutta et ole saanut. Ehkä olet yrittänyt parisuhteessa kaikkesi, mutta suhde ei vaan toimi. Tai olet vanhempana täysin ymmällä kapinallisten lastesi kanssa. Oletko ehkä turhaan pyrkinyt seurakunnan työssä sille paikalle, johon koet Jumalan kutsua?

On tilanteita ja asioita, joiden suhteen on parasta nostaa kädet pystyyn ja antaa olla. Jos jokin ei onnistu, vaikka kuinka parhaansa yrittää, ei kannata lyödä päätä seinään. Varsinkaan menneille asioille ei aina voi tehdä yhtään mitään. Voi vain jättää ne taakse. Jumalan sana kehottaa: Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Room.12:18. – Voin kertoa omasta puolestani, että on ihmisiä, joiden kanssa rauhassa eläminen ei onnistu – ei millään.

Siksi rohkaisen sinua, joka kannat sydämelläsi murhetta siitä, että jokin asia ei ole muuttunut, jokin tavoite on saavuttamatta, ihmissuhde ei toimi, seurakunta ei tue, joku ei vaan halua sovintoa kanssasi, tai jokin aikoja sitten syntynyt haava ei vaan parane – päästä irti. Anna olla. Älä katsele taaksesi, katso eteenpäin. Unohda menneet asiat. Jätä ne Jumalalle. Tee, kuten Paavali: ponnistele sitä kohti, mikä on edessä. Jos tarpeen on, irrottaudu siitä, mikä pitää kiinni menneessä. Vapauta voimavaroja tähän päivään ja tuleviin päiviin.

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer.29:11.

Kärsimys kasvattaa

Älä puno juonia naapuriasi vastaan, joka pitää sinua ystävänään. Sananl.3:29.

Mistä ne kaikki pahansisuiset juonet tulevatkin? Ne helposti valtaavat mielen ja alkavat vaikuttaa tunnemaailmassa ja aikaansaada vihaa. Jos samat pahantahtoiset ajatukset alkavat toistua, niistä voi kehittyä huono asenne. Aikanaan sitten tuo kielteinen asenne tuottaa pahoja tekoja ja riitaisia sanoja. Mistä kaikki alkoi? Jostain omasta sielunmaailmasta ja sen synkistä huuruista. Voimme tietysti ajatella, että sielunvihollinen yllyttää, mutta ehkä olisi parempi kokea olevansa itse vastuussa omista tunteistaan ja ajatuksistaan – yllytti paholainen tai ei.

Kristillinen usko on tarkoitettu olemaan sellainen kaita tie, joka neuvoo meitä pysymään raiteillamme, pitämään kielteiset tunteemme kurissa ja ajattelemaan myönteisesti ja rakentavasti. Jumalan sana neuvoo meitä kaikin tavoin elämään sovinnossa Jumalan ja ihmisten kanssa. Aina on ihmisiä, jotka eivät halua elää kanssamme rauhassa. Voimme silti säilyttää hyvän omantunnon. Voimme jopa kääntää pahan hyväksi ja opetella kristillistä elämäntapaa myös näiden huonojen kokemusten kautta. Jos joku lyttää meitä, ymmärrämme paremmin rohkaisun merkityksen. Jos joku jättää vastaamatta avunpyyntöömme, saamme uutta ymmärrystä siitä, kuinka tärkeää on vastata toisen hätään. Jos olemme joskus puutteessa, tiedämme sen kautta, miten hienoa on, jos jonain parempana päivänä kykenemme auttamaan puutteessa olevaa. Jos joku tuomitsee meitä jonkin väärinymmärryksen takia, siitä saamme viisautta olla tuomitsematta toisia liian hätiköidysti.
Näin voimme kääntää elämänkokemuksiamme palvelemaan omaa hengellistä kasvuamme.
Huonotkin kokemukset tulevat avuksi. Kaikenlaisen vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden kokeminen voi koitua lopulta suureksi hyödyksi. Näin ristin teologia toimii käytännössä. Vääryyden kohteeksi joutuminen pyhittää meitä.

Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten. Sillä se, joka on ruumiissaan kärsinyt, on luopunut synnistä. 1.Piet.4:1.

Emme siis pakene kärsimystä, emme torju tilanteita, joissa koemme heikkoutta, emme tavoittele niinkään valtaa ja voimaa, vaan tavoittelemme Kristuksen kaltaiseksi tulemista. Siihen tarvitsemme vastoinkäymisiä, taisteluja, kipeitä kokemuksia, panettelun kohteeksi joutumista, siihen tarvitsemme erilaista kärsimystä. Tarvitsemme siihen vääryyttä, jota ei hyvitetä. Mutta samalla saamme olla varmoja, että hyvityksen aika tulee vielä, aika jolloin tilit tasataan, kun oikeus ja vanhurskaus astuvat voimaan, kun Kristus hallitsee kuninkaana. Silloin saamme iloita ja riemuita siitäkin, mitä vaivoja matkalla oli. Huomaamme, että ”kaikki yhdessä” todellakin vaikutti meidän parhaaksemme (Room.8:28 KR38).

Antakoon Herra sinulle lujan uskon tänään, sen uskon, joka näkee vastoinkäymisten ja kärsimysten arvon. Sen uskon, joka näkee voittopalkinnon ja kurottuu sitä kohti.

Tässä on tie

Aina kun olet eksymässä tieltä, milloin oikeaan, milloin vasempaan, sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen: – Tässä on tie, kulkekaa sitä. Jes.30:21.

Siinäpä Jumalan navigaattori kaikessa yksinkertaisuudessaan. Jos luemme tätä Jesajan lukua vähän laajemmin, huomaamme, millä tavalla tämä navigaattori asennetaan paikalleen. Esimerkiksi jae 15 pystyttää navigaattorille tukevan jalustan:

Jos käännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne. Jes.30:15.

Voisiko sen selvemmin sanoa: pitää kääntyä ja uskoa, sitten elää siinä uskossa ja sydämen luottamuksessa. Jesaja ennustaa kuitenkin seuraavissa jakeissa, että Herran kansa ei jaksa olla levollinen, vaan se haluaa, että sille ”sattuu ja tapahtuu”. Sen seurauksena enimmäkseen vain sattuu.
Herran henki kuitenkin kiirehtii lupaamaan niille, jotka ovat kääntyneet ja uskoon tulleet, mutta joutuneet ongelmiin omien ryntäilyjensä vuoksi, että heidän itkuunsa vastataan. Jumalan henki suosittelee ”avun huutamista” ja ”Herran odottamista”:

Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa, hän kuulee ja vastaa sinulle. Jes.30:19.

Vasta näiden taistelujen jälkeen luvataan se johdatus, josta ensimmäinen lainaus puhui. Jumalan navigaattori on asennettu kunnolla ja saatu toimimaan vasta tiettyjen ongelmien jälkeen. Ilman näitä taisteluja ei sisäinen karttamme ole ajan tasalla. Oletko sinä huomannut, että sinun hengellinen kasvusi edistyy vain erilaisten elämän mukanaan tuomien vaikeuksien kautta? Oletko huomannut, että sinun oma tahtosi pitää panna sivuun ja sinun sisäiseen navigaattoriisi pitää tehdä päivitys taivaasta? Sinun gps-navigaattorisi käyttöjärjestelmänä kuuluu olla Jumalan sana ja Raamatun pitää olla sen käyttöopas. Niinpä sinun kasvusi edistyy harppauksin, kun alat navigoida Jumalan hengen ohjauksessa. Pääset eroon epäjumalistasi (jae 22) ja olet viimein sillä reitillä, joka tuottaa siunauksia elämääsi (jakeet 23-24). Näin on muutamassa jakeessa kuvattuna uskovan elämänkaari.

Kannattaa siis asentaa Jumalan navigaattori omaan sydämeensä ja edetä sanan ohjauksessa ja rukouksen hengessä. Antakoon Herra sinulle sen siunauksen, että voit viisauden ja ilmestyksen hengessä tuntea tien ja oppia kuulemaan Herran ohjeita, kun hän sinua neuvoo, muistaen aina tämän kaikkein tärkeimmän:

Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Joh.14:6.

Särkyneelle

Minä menin savenvalajan työpajaan, jossa hän parhaillaan työskenteli pyöränsä ääressä. Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi. Jer.18:3-4.

Mietin tänään näitä ”sirujani”. Onko nimitys ”siru” epäonnistunut? (Nimitys on saanut alkunsa sanasta ”esirukous”, joka muuntui muotoon eSiru goes, mutta sittemmin on tämän blogin tarkoitus muuttunut pariinkin otteeseen.) Ainakin lasinsirut ovat usein teräviä ja haavoittavia. Päädyin siis siihen, että nämä ”sirut” eivät ole lasinsiruja, vaan ruukunsiruja. Savenpalanen ei ole reunaltaan terävä. Se on osa särkynyttä saviruukkua, haurasta savea. Jumalan sana kuvaa särkyneisyyttä myönteisenä asiana: Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps.34:19.

Tulin myös ajatelleeksi savenvalajan työtä, kun hän lyttää astian, joka menee pilalle, ja tekee samasta savesta uuden. Harvoin, jos koskaan, olen ajatellut, mitä tapahtuu astialle, joka onnistuu. Tarkoitushan on saada hyvä astia, onnistua muovaamaan se kelvolliseksi. Lopulta koko saviaines on tarkoitus työstää astioiksi.

Onnistuneet astiat laitetaan uuniin! Uuni ei ole leivän paistamista varten, vaan se on paljon kuumempi – tulikuuma kuin pätsi. Siellä astiat joutuvat olemaan kauan, jotta ne kovettuvat ruukuiksi.

Käytännön kokemus uskonelämästä vahvistaa tämän vertauksen osuvuuden. Jos usko kasvaa vähänkin ja jos siitä tulee tervettä uskoa, se koetellaan. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. 1.Piet.1:7.

Saviastia voidaan myös lasittaa. Lasitus on kirkasta tai värillistä mönjää, joka levitetään ruukun pintaan. Tai ruukku voidaan upottaa siihen mönjään. Sitten se laitetaan taas uuniin ja ”paistetaan” siellä.

Niinpä haluan rohkaista sinua – olet vielä savenvalajan pöydällä tai jo uunissa tai ”mönjättävänä” tai jo käytössä ruukkuna tai jo särkyneenä ja palasina – kaikki tämä kuuluu Jumalan lapsen elämään. Et ole hylsy, et ole tahrattu tai rikottu turhaan. Olet Jumalan kädessä ja hän tietää, mitä tekee. Hän näkee sinun arvosi, olethan hänen kättensä luomus. Hän tietää, mitä olet kokenut ja minkälaisista ahjoista tullut läpi. Hän tietää, kuinka särkynyt olet – hän luo sinut uudeksi.

Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. Sef.3:17.

Säihkyvä kaulakoru

Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri. Ps.103:8.

Psalmi 103 on aarreaitta, helmiä täynnä. Se on kuin timanttikoru, joka sädehtii Kristuksen morsiamen kaulassa. Siinä on ihmiselämä kuvattuna syntymästä kuolemaan asti ja se heijastaa koko ajan Jumalan kunniaa ja tuo esiin Kristuksen kirkkauden evankeliumia:

Ei hän iäti meitä syytä, ei hän ikuisesti pidä vihaa. Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet… Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme. Ps.103:9,10,12.

Kauniisti siinä kuvataan Jumalan ja ihmisen suhde, Luojan ja hänen luotunsa asema: Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme, muistaa, että olemme maan tomua. Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne. Ps.103:14-16.

Tämä elämän lyhyys ja hauraus, tämä ihmisen kuolevaisuus oli se, mikä kosketti minua tänään. Toisaalta se turvallisuus, jota koko tämä psalmi huokuu. Se tosin kuvaa meidät hauraiksi ja haavoittuviksi, syntisiksi olennoiksi, mutta samalla saamme olla Jumalan armon varassa täysin turvassa.

Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan, muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan. Ps.103:17-18.

Mikä Jumalan armotekojen ylistys! Hienoa runoutta, rohkaisevaa luettavaa – ja niin totta. Monet runoilijat kyllä sepittävät hienoja säkeitä, mutta ne ovat kuin unta, ihmisen haaveita. Tässä kerrotaan Jumalan ajatuksia, kuvataan hengen avulla ihmiselämän kurjuus ja ihanuus. Se on muuttumatonta, se on horjumatonta Jumalan sanaa, se on totuuden kallioperustaa. Kaikki siinä keskittyy ja huipentuu Kristukseen ja hänen armoonsa ja rakkauteensa, jolla hän on meidät lunastanut. Meidät huonot, meidät erehtyväiset, meidät pahat hän on ottanut rakkautensa piiriin. Hän kantaa, hän pelastaa, hän vie lepoon, hän ottaa taivaan kotiin. Hän vie meidät sinne, missä hän itse on: Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa. Ps.103:19. Ja mikä onkaan johtopäätös kaikesta?

Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa täytätte. Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan. Ylistä Herraa, minun sieluni! Ps.103:21-22.

Muutosten keskellä

Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä. 2.Kor.5:1.

Täältä epävarmuuden, sairauden ja raadollisuuden maasta kaipaamme päästä kotiin – kultakaupunkiin ikuiseen asuntoomme. Siellä kerran pääsemme pois vihollisen ulottuvilta, synnin houkutuksilta, rajuilman ja myrskyn alta, puutteen ja köyhyyden kourista, ja saamme kokea turvallisuuden, ilon ja pysyvän lohdutuksen. Tämä taivaskaipuu on luonnollinen osa uskonelämää ja iän myötä se vain lisääntyy.

Mutta myös maallinen vaelluksemme sisältää monia lähtöjä ja saapumisia. Ehkä kaikki eivät muuta usein, mutta minä olen muuttanut 15-20 kertaa – tuskin pystyn laskemaan kaikkia. Nyt olemme huomanneet vaimoni kanssa, että Herra irrottaa meitä tästä paikasta, jossa elämme nyt. Herra irrottaa meitä niistä ihmisistäkin, joiden kanssa olemme tottuneet elämään. Olemme siinä tilanteessa, jota vanha sanonta kuvaa termillä ”teltan tapit löysällä”. Jotakin purkamista on menossa ja muutosta ilmassa.

Tässä tilanteessa on parasta henkisesti valmistautua muutoksiin. On parasta kehittää sellainen mielenlaatu, että ”Herra, mitä sinä tahdot, tapahtukoon sinun tahtosi ja suunnitelmasi mukaan”. On selvää, että hänen suunnitelmansa on aina paras. Ei kannata takertua paikkoihin tai ihmisiin.

Jos elät samanlaisen muutoksen keskellä – joko se muutos on vasta piirustuspöydällä tai jo menossa – olkoon sydämesi levollinen ja mielesi rohkea. Herra, sinun Jumalasi, kulkee edeltä ja raivaa tietä. Hän ei jätä ketään oman onnensa nojaan, vaan suurten muutosten keskellä hän aina kohdistaa meihin riittävästi huomiota. Juuri silloin, kun olemme matkalla, siirtymässä paikasta toiseen, hänen erityinen huolenpitonsa on meidän kanssamme. Kuule, mitä hän lupaa sinulle tänään:

Mutta nyt teidän ei tarvitse lähteä hätäillen, ei pakopaikkaa etsien, sillä teidän edellänne kulkee Herra, Israelin Jumala seuraa suojananne. Jes.52:12.

Jumala kulkee edeltä ja raivaa tien. Mutta hän ei jätä asiaa siihen, hän kulkee myös takana ja suojelee meitä, ettei mikään vihamiesten kostoisku pääse yllättämään selkäpuolelta. Olen arvioinut, että tämä viimeksimainittu lupaus on vielä arvokkaampi kuin ”tien raivaaminen” (vaikka sekin on korvaamaton apu). – Kiitetty olkoon Herra, joka antaa apunsa ja kulkee kanssamme Hyvän paimenen tavoin joka hetki!

Pilalle mennyt väritystehtävä

Minun lapsuudessani ei ollut teeveetä eikä juuri sarjakuviakaan. Aamulehden takasivulla oli joitain sarjakuvia, joista muistan yksityiskohtia. Jokin yksittäinen lastenkirja oli ja Kotiliesi. Kotilieden takakannessa oli aina sarjakuva. Kerran sen yhteydessä julistettiin värityskilpailu. Sarjakuva piti värittää ja lähettää toimitukseen. Minä olin aika innostunut omista puuväreistäni ja piirtäminen oli mielipuuhaani. Siis töihin. Mutta kilpailutyöni ei sujunut kaikilta osin hyvin. Isoveljeni tuli minua vahtimaan ja neuvomaan ja hän huomasi yhden huonosti väritetyn kohdan. Siitä seurasi huutoa ja mekastusta. Työni kyllä lähetettiin, mutta en odottanut sen menestyvän. Minut haukuttiin lyttyyn ja tiesin epäonnistuneeni pahan kerran.

Oletko sinä koskaan kokenut vastaavaa? Teet työsi parhaan taitosi mukaan ja työn jälki on enimmäkseen hyvää, mutta jokin kohta menee vähän pilalle ja se jää harmittamaan. Sitten vielä joku alkaa moittia siitä ja suurentelee sitä. Tunnet itsesi surkeaksi. Miksi edes yritin?

Meillä on kuitenkin Jumala, joka näkee salatutkin asiat ja osaa arvioida meitä oikein. Edellä mainitut asiat voivat olla vähäpätöisiä, mutta kun epäonnistuminen jossakin paljon merkittävämmässä asiassa johtaa raskaaseen syyllisyyteen ja masennukseen, on oikeudenmukaisen kohtelun saaminen ratkaisevan tärkeää. Kristillinen usko tarjoaa juuri tätä: sovitusta, hyvitystä, tasausta, vääryyden oikaisemista, lohdutusta ja toivoa. Kristuksen rakkaus nostaa meidät jälleen jaloilleen. Olemme epäonnistuneet, mutta saamme kohdata Jumalan armon ja kokea, että mokamme ei ollut korjaamaton. Saamme anteeksi. Saamme aloittaa alusta. Saamme toivon, että huominen on parempi. Tulevaisuus on hyvä, sillä minulla on uusi mahdollisuus. Siinä missä epäonnistuin, voin yrittää uudestaan ja onnistua. Turvaudun Jumalan apuun ja olen yliluonnollisen ja ihmeitä tekevän avun kautta pääsevä saavutuksiin, joita minun moittijani katsovat suu auki. Syyttäjieni suu tukitaan ja minä saan iloita ja riemuita Jumalan suuresta rakkaudesta ja armosta! Siinä missä huonommuuden tunne on vanginnut meidät alakuloiseen vaippaansa, me saamme kohdata Jumalan antaman helpotuksen ja vapautuksen:

Palatkaa, vangitut, takaisin turvapaikkaanne, te ette ole turhaan eläneet toivossa! Vielä tänäänkin lupaan: kaksinkertaisen hyvityksen minä annan sinulle, Siion. Sak.9:12.

Eräänä talvisena päivänä, kun kävelin koulusta kotiin, minua odotti yllätys. Postista oli tullut paketti ja siinä oli erilaisia värikyniä ja värityskirjoja enemmän kuin olin koskaan kaupassakaan nähnyt. Lisäksi oli kunniakirja, jossa minun sanottiin voittaneen Kotilieden värityskilpailun 1. palkinnon! Voi sitä iloa! Sainpa olla vähän ylpeäkin. Loppuikäni muistan sen, kuinka sain hyvityksen minulle annetuista moitteista ja omastakin epäonnistumisen tunteesta. Sen jälkeen viihdyin entistä paremmin värikynieni parissa. Tänään voin kiittää Jumalaa tuosta kokemuksesta ja samalla tajuan, kuinka tärkeää on, että me jokainen saamme kokea vastaavia hetkiä. Että saamme virheemme anteeksi, saamme hyvityksen, saamme rohkaisun, saamme kannustuksen, saamme uuden toivon ja ilon, uudenlaisen itseluottamuksen ja vahvan uskon Jumalaan, joka on hyvä ja rakastaa meitä. Jumala antakoon sen siunauksen sinulle tänään!

Jumala on kutsunut ja lähettänyt

Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Joh.1:6.

Johannes Kastajasta ei varsinaisesti käytetä nimitystä ’apostoli’ – lähettiläs – vaikka sellainen hän oli. Myös Jeesus oli Isän lähettämä ”tunnustuksemme apostoli” (Hepr.3:1). Paavali sanoi, että hän oli saanut apostolin virkansa Jumalalta ja täsmensi vielä: ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta (Gal.1:1).

Olemme turvallisella maaperällä, jos voimme sanoa, että olemme Jumalan lähettämiä, kuljemme Jumalan asialla ilman, että kukaan ihminen tai mikään kirkkokunta on meitä lähettänyt. Joskus ihmisillä on hassu tapa korostaa, että sejase seurakunta on heidät lähettänyt tai sejase kirkkokunta on vihkinyt heidät papiksi. Miksi he kerskaavat siitä, että alentavat itsensä ihmisjärjestelyiden tasolle? Mikäs siinä, se toimii niin kauan kuin se toimii, mutta sillä on rajansa. Jos voit sanoa, että olet ihmisistä riippumaton ja kokonaan Jumalasta riippuvainen, silloin olet apostolisella tiellä. Silloin ihmisten on paljon vaikeampi kaataa sinua tai mitätöidä työtäsi. Tilapäisesti he kyllä mitätöivät, hetkellisesti kaatavat ihmisten silmissä, mutta Jumalan kutsua he eivät voi kumota.

Niinpä haluan rohkaista sinua toteuttamaan omaa kutsumustasi, jonka olet Jumalalta saanut. Eihän kukaan ihminen päättänyt, minkä näköinen olisit ja minkä väriset hiukset saisit syntymälahjaksi. Eihän kukaan ihminen päättänyt perintötekijöistäsi, sukupuolestasi, luonteestasi tai muistakaan piirteistäsi. Jumala on sinut luonut ja Jumala on antanut sinulle kutsun palvella. Sinun ei tarvitse kysyä lupaa keneltäkään ihmiseltä, voitko olla oma itsesi ja sellainen, joksi Jumala sinut loi. Olet Jumalan lähettämä ihminen ollut jo syntymästäsi asti. Miksi antaisit ihmisten määrätä, millainen kutsumus sinulla on Jumalan valtakunnassa? Ei, anna Kristuksen elämän pursuta sinusta esiin, säteillä ympärillesi. Anna hengen lähteen pulputa esiin sydämesi syvyyksistä ja anna Jumalan kuvan tulla esiin sinusta. Siihen sinut on kutsuttu, siinä sinäkin olet ’lähetetty’ – eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta (Gal.1:1).

Vaikka olit syrjitty, vaikka sinua hyljeksittiin eikä kukaan käynyt luonasi, minä olen korottanut sinut pysyvään kunniaan, iloksi tuleville sukupolville. Jes.60:15.

Lampaat märehtivät

Raamattu vertaa Jumalan kansaa lampaisiin. Lammasvertaus puhuu uskovan luonteesta, uskovan tarpeesta saada suojelua, uskovan tarpeesta saada ruokaa ja juomaa, uskovan tarpeesta saada paimenen palveluksia. Lammasvertaus puhuu siitä, että uskova on oikeastaan kokonaan riippuvainen paimenestaan. Usein unohdetaan, mitä merkitsee se tosiasia, että lammas on märehtijä. Olen sen verran seurannut lampaiden elämää, että tiedän kaksi asiaa, joihin ne käyttävät aikaa: 1) syömiseen 2) märehtimiseen.

Lammas syö siis ruokansa kahteen kertaan. Niinpä sinunkin pitää syödä Raamatun sanaa, mutta ei ainoastaan kuunnella tai lukea sitä, vaan myös mietiskellä sitä. Useinhan vasta kuultu Jumalan sanan julistus tai juuri luettu Raamatun kohta jää ainoastaan lähimuistiin. Se jää pyörimään jonnekin aivojen kuorikerrokseen. Mutta jos sitä ei mietiskellen palauta mieleen samana päivänä tai viimeistään parin päivän kuluttua, se unohtuu. Kun mietiskelemme sanaa ja pyrimme ymmärtämään sitä ja pureutumaan sen syvempään merkitykseen, me teemme samaa kuin lampaat – me märehdimme. Kun sana tulee syödyksi kahteen kertaan, se paremmin sulaa – eli ”uskossa sulautuu meihin” (Hepr.4:2). Vain sillä tavoin meistä voi tulla myös sanan tekijöitä (Jaak.1:22 KR38).

Tiesitkö, että noudatamme ainoastaan sellaista sanaa, joka on kirjoitettu sydämen tauluun? Moni luulee voivansa noudattaa sanaa, vaikka se on vain paperilla tai huulilla. Olen nähnyt paljon ihmisiä, jotka sujuvasti lausuvat Jumalan sanan totuuksia, mutta eivät noudata niitä. He saattavat oikein painokkaasti, jopa vähän kiihkomielellä, korostaa Raamatun totuuksia, mutta heidän tavoitteensa on syöttää ne toisille – saada muut noudattamaan niitä. Sellainen on farisealaisuutta eikä sitä voi kenellekään suositella.

Jumalan sana on myös sielumme ja henkemme ravintoa, kun se uskossa sulautuu meihin. Jumalan sana on myös lääkettä – tiesitkö sen? (Sananl.4:22). Moni popsii luontaistuotteita kuin karkkeja tavoitteenaan olla terveempi ja paremmin ravittu. Mutta oma pillerikokoelma ei aina takaa hyvää terveyttä. Uskallan kuitenkin suositella Raamatun sanaa lääkkeeksi, sillä olen itse kokenut, että se parantaa. Se parantaa tunne-elämän kolhuja, se parantaa itsetuntoa, se parantaa mielialaa, se parantaa arvostelukykyä. Yllättävintä on, että se parantaa myös ruumiin vaivoja. Rohkaisen siis sinua lukemaan Raamattua, jos sinulla on tunne-elämän ongelmia, mielenterveyteen liittyviä ongelmia, kuten masennusta, tai jos sinulla on ruumiillisia vaivoja. Lisää Raamatun omakohtaista lukemista ja sanan mietiskelyä, mutta älä tyydy mihinkään kosmeettiseen muutokseen, vaan tee asia perusteellisesti ja kunnolla. Kokeile lukea Raamattua puoli tuntia päivässä – joka päivä. Se voi kuulostaa vähältä, mutta omasta puolestani vakuutan, että se on paljon – minulle ainakin ja luulen, että sinullekin. Ja sinun on hyvä tietää, että tähän lääkkeeseen, kuten lääkkeisiin yleensäkin, liittyy sivuvaikutuksia – hyviä ja huonoja.

Ota ja syö se. Se karvastelee vatsassasi, mutta suussasi se maistuu makealta kuin hunaja. Ilm.10:9.

Ylemmäksi

Kun Joosef näki, että hänen isänsä pani oikean kätensä Efraimin pään päälle, se oli hänestä väärin, ja hän tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Manassen pään päälle. Ja hän sanoi isälleen: ”Ei noin, isäni, tämä tässä on esikoinen. Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle.” Mutta isä ei suostunut, vaan sanoi: ”Tiedän, poikani, tiedän. Myös Manassesta on tuleva kokonainen kansa, ja hänkin on kasvava mahtavaksi, mutta hänen nuorempi veljensä tulee vielä mahtavammaksi ja hänen jälkeläisistään kasvaa kansojen paljous.” 1.Moos.48:17-19.

Jaakob siis toi esiin profetian ja ennusmerkin ristin merkityksestä, kun hän siunatessaan Joosefin poikia laittoi kätensä ristikkäin ja sillä tavoin nosti Efraimin Manassen edelle. Tämän ennusmerkin mukaan Jeesuksen Kristuksen ristin kautta alhaiset korotetaan, halveksitut nostetaan korkeaan asemaan, ihmisten arvojärjestykset kumotaan.

Muistathan Gideonin, joka oli sukunsa vähäisin (ainakin omasta mielestään), mutta josta tuli sukunsa ja koko Israelin suurmies? Jumalalle tuntuu olevan tyypillistä tehdä vastaavia tekoja. Tämä ominaisuus Jumalan luonteessa on ilmaistu myös näin: Hän nostaa köyhän tomusta, hän kohottaa kurjan loasta Ps.113:7.

Tämä antaa toivoa meille, jos koemme olevamme heikkoja, vähäpätöisiä, merkityksettömiä – sellaisiksi usein koemme itsemme. On tervettäkin kokea oma pienuutensa ja olla nöyrä. Mutta kun Jumala puhuu meille, sielussamme alkaa kasvaa jotakin. Kun kuulemme julistettavan sanaa ja sana koskettaa, meidän sisimmässämme alkaa kehittyä jotakin. Kun Jumalan henki alkaa innoittaa meitä, sydämessämme alkaa itää jotakin. Kun kuulemme Jumalan säveliä, sielussamme alkaa soida jotakin. Sitä sanotaan uskoksi. Usko kurottaa ihmeisiin, Jumalan suuriin tekoihin. Ei ole ylpeyttä ajatella Jumalan ajatuksia eikä ole suurellista uskoa, että Jumala kykenee tekemään suuria asioita hänelle antautuneen ihmisen kautta. Ei ole kysymys silloin itsensä korottamisesta tai suurista luuloista, vaan uskosta Jumalan voimaan ja luomiskykyyn.

Niinpä sinäkin saat uskoa, että Herralla on sinun elämällesi hyvä suunnitelma. Hänen suunnitelmansa kurottaa aina eteenpäin, korkeammalle, suurempiin ja voimallisempiin asioihin kuin missä juuri nyt ollaan. Usko katsoo aina eteenpäin ja ylöspäin. Jumalan kädessä olet soitin, joka soi uutta sävelmää. Jumalan sinfoniassa olet nuotti, jonka edessä on ylennysmerkki. Myös sinulle, joka olet ollut nöyrä Herran palvelija, Jumalan henki sanoo tänään:

’Ystäväni, astu ylemmäksi’. Luuk.14:10 KR38.

Sielu hengen ja lihan taistelutantereena

Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. Ps.42:6.

Raamattu puhuu paljon tunne-elämään liittyvistä asioista, mutta ei juurikaan käytä sanaa ”tunne/tunteet”. Raamattu käyttää tunne-elämämme alueesta nimitystä ”sielu”. Käsite ”sielu” voi olla sisällöltään laajempikin kuin vain tunne-elämä – ehkä ihmisen persoonallisuus asuu sielussa, se minuus, joka on kuolematon – mutta tunteet ovat sielunelämää ja esimerkiksi järki luokitellaan kuuluvaksi henkiseen puoleemme. Ruumis, sielu ja henki on se klassinen kolmijako, joka kuvaa ihmisen olemusta.

Vanha luonto, jota on perinteisesti kutsuttu hengellisessä sanastossa ”lihaksi”, asuu erityisesti sekä ruumiin että sielun alueella. Vaistot ja vietit, ruumiin halut, ovat henkeä vastaan. Tämä on kaikille tuttua. Mutta monet ihmiset eivät ole vielä tajunneet, että heidän tunne-elämänsä on myös liitossa ”lihan” kanssa ja pahimmassa tapauksessa pimeyden voimien kanssa. Hengellinen kasvu ja ”pyhittyminen” ovat usein sitä, että ihminen oppii vastustamaan omia negatiivisia tunteitaan (masennusta, huolia, pelkoa) – joskus myös positiivisia. On ihmisiä, jotka rakastuvat helposti ja he ihastuvat enimmäkseen vääriin henkilöihin. Niin kipeältä kuin tuntuukin tukahduttaa omat tunteensa, joskus se on ainoa hengen tie.

Rohkaisen siis sinua arvioimaan omia tunteitasi entistä kriittisemmin. Onko jokainen tunteesi ja vaikutelmasi yhdensuuntainen totuuden ja Jumalan tahdon kanssa? Miksi inhoat jotakin Jumalan ihmistä? Miksi tykkäät jostakin henkilöstä, joka on täysi hulttio? Miksi aina menet tunteittesi mukaan ja annat periksi mielihyvähakuisuudellesi?

Ole rohkea kulkemaan hengen tietä, vaeltamaan Jumalan sanan kuuliaisuudessa, pysymään sielullisten pyyteiden ristille viemisessä ja kaiken tunteilun kriittisessä arvioimisessa ja mukavuudenhalun torjumisessa. Näillä periaatteilla selviämme pitkälle. Tunne-elämänsä voi kyllästää halujen ja itsekkäiden pyyteiden sijasta myös hengellä:

Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Ps.103:2.

Avatuista ovista

Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana. Kol.2:7.

Siinäpä on yhdessä lauseessa kerrottu uskonelämän koko kaari. Terve usko, joka on alkanut parannuksesta ja johtanut uudestisyntymiseen, jatkuu sillä, että ”juurrutaan Kristukseen”. Kun on saatu työnnetyksi juuret syvälle Jumalan sanan ravinteisiin ja opittu ammentamaan Hengen pohjavettä, päästään hengelliseen kasvuun. Uskossa vahvistuminen etenee, kun eletään ”niin kuin meille on opetettu”. Koska sanat ovat Paavalin, opetuksella tarkoitetaan apostolista opetusta. Terveen uskon, joka on jo päässyt hyvään alkuun, tunnistaa siitä, että se tuottaa esiin kiitollisuutta.

Kun teen kävelylenkkejä kotikaupungissani, kiittelen usein Herraa siitä, että meillä on niin korkea elintaso. Uudet hienot kerrostalot ovat nousseet muutamassa vuodessa. Uusi koulu ja päiväkoti on rakennettu myös. Monet asuvat omakotitaloissa täällä luonnonrauhan keskellä ja kuitenkin palvelujen lähellä. Meitä ympäröi puhdas luonto ja enimmäkseen nautimme hyvästä säästäkin.

Kun katselen näillä kunnailla olevia sisällissodan aikaisia juoksuhautoja, voin kiittää siitäkin, että meillä on rauhan aika. Voimme olla kiitollisia, että elämme itsenäisessä Suomessa eikä meitä uhkaa sota. Tosin Euroopan rauha on järkkynyt ja siksi voimme olla myös huolissamme ja rukoilla, että saamme pitää tämän rauhan. Ymmärrämme, että on tärkeää elää jumalisesti ja hurskaasti, jotta Jumalan siunaus voisi pysyä kansamme yllä. Voimme tunnustaa kansamme syntejä Herralle ja pyytää anteeksi kaikkea jumalattomuutta. Herra on hyvä, laupias ja uskollinen – siksi voimme luottavaisesti hänelle puhua.

Kuulkaa siis, israelilaiset! Herra, teidän Jumalanne, ei vaadi teiltä muuta kuin sen, että pelkäätte häntä, että aina vaellatte hänen teitään, että rakastatte häntä ja palvelette häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne ja että tarkoin noudatatte hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan. Kun tämän teette, te menestytte. 5.Moos.10:12-13.

Uudessa liitossa meitä ei enää sidota lain kirjaimeen, ei käskyihin eikä sääntöihin, mutta uskonelämän yleisperiaate on sama. Kun olemme antaneet elämämme Jeesukselle, meidän tulee elää kuuliaisesti Herraa sydämestämme palvellen. Pietari sanoi tämän saman asian näin:

Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. 2.Piet.1:10-11.

Uskonelämä kukoistaa hengen vapaudessa

Aito profetia syntyy siten, että profeetta ei tiedä kohdehenkilöä. Hän vain puhuu asioita hengen vaikutuksesta ja kuulijoiden keskellä oleva ”tuntematon” kohdehenkilö kokee sisimmässään, että nyt ”osu ja uppos”. Jotkut yrittävät tilata profetioita – profeetat kiusaantuvat sellaisesta. Jotkut yrittävät profeetallisella sanalla ohjailla tuntemiaan kohdehenkilöitä – valitettavasti sitä kutsutaan manipuloinniksi ja se on erityisen tuomittavaa.

Olin kerran erään pariskunnan sielunhoidollisessa istunnossa. He ottivat vastaan ihmisiä yksittäin tai pariskuntia kaksittain. Menin vaimoni kanssa. Veli, jonka nimeä en edes muista ja joka pääasiassa suoritti rukous- ja sielunhoitopalvelua, kertoi meille ”salaisuuksia” elämästämme. Hän esitti kiehtovia näkemyksiä historiastamme ja tulevaisuudestamme, mutta jälkeenpäin tuli sellainen vaikutelma, että kyseisellä miehellä oli vain tusinan verran (tai ehkä enemmänkin) näitä ”profeetallisia ilmoituksia” takataskussaan ja hän vetäisi sieltä esiin valmiita profetioita sen mukaan, mitä mieleen juolahti. Tosiasiat eivät puoltaneet profetioiden aitoutta.

Jokaisella meistä on omia lempijuttujamme, se oma kaikkein tärkein opillinen juttumme, se elämänkokemus, jonka jokaisen muunkin pitäisi saada kokea, se saarnamies, jonka julistus sulattaa sydämen paremmin kuin kenenkään muun, se seurakunta, johon jokaisen tulisi kuulua, koska siellä on niin voimallista elämää, se hengellisen kasvun menetelmä, jota jokaiseen on ihan pakko soveltaa. Näitä riittää. Yleensä jokaisella on jokin konsti takataskussaan.

Uskonelämä vaan ei ole jokin kaava, joka toimii jokaisen kohdalla samalla tavalla. Tarvitsemme herkkyyttä ja erityistä kuuntelemisen kykyä, jotta voimme tietää, mitä lähimmäisemme kaipaa. Yleensä emme osaa puhua veljenä veljelle (sisarena sisarelle) – ainakaan en luota tässä itseeni. Puhumme tuntemiemme ihmisten kanssa melkein aina – vaistomaisesti – ylhäältäpäin, besserwisser-asenteella, annamme neuvoja omista lähtökohdistamme, toisin sanoen: manipuloimme. Ystävällisimmätkin neuvomme yrittävät johdattaa kaveria samaan muottiin, jossa itse elän.

Tarkoitukseni ei ole manipuloida sinua, rakas lukija. Sinulla on oma elämä ja minulla omani. Minä puhun asioita niin kuin ne itse näen, yritän puhua aina hengellisiä asioita, tuoda esiin jonkin rohkaisevan näkemyksen, innoittaa katsomaan maailmaa uskon silmin. Jos sitten Jumalan henki joskus puhuu ja kauttani puhuttelee jotakuta, se on armoa. En edes välttämättä halua tietää sitä, usko pois. Hengen vapaus on tärkeä asia. Kaikki hienot asiat syntyvät vapauteen, johtavat vapauteen, puhkeavat kukkaan vapaudessa.

Päivän rohkaisu on siis tässä: olet luotu olemaan vapaa, olet luotu olemaan yksilö, olet luotu kasvamaan sisäisen elämän voimasta eikä minkään manipuloinnin tuloksena. Sinua ei ole luotu olemaan tuote, sinut on luotu olemaan sinä.

Isän kasvot

Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille, ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä. Job 29:24.

Näissä jakeissa Job kuvaa elämänsä onnen päiviä. Job oli monessa suhteessa Kristuksen esikuva. Niinpä voimme tänä päivänä kääntyä Herran puoleen, kun kaipaamme rohkaisua. Hän hymyilee meille ja hänen valoisat kasvonsa antavat meille elämisen rohkeutta. Voimme katsella hänen kasvojaan Jumalan sanan peilistä. Voimme rukoilla tätä kokemusta, jota jo Herran siunauksessakin toivotetaan: Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. 4.Moos.6:25.

Kävin jokin aika (kirjoitettu v. 2014) sitten katsomassa lapsenlastani. Hän on muutaman kuukauden ikäinen. Hän oli lastenvaunuissa ja katseli seinällä olevaa ”hangon keksiä”, keltaista ympyrää, johon on piirretty silmät ja hymyilevä suu. Kun menin hänen luokseen, en tehnyt muuta kuin hymyilin. Vauvan reaktio oli kuvaava: kädet alkoivat heilua innostuneesti ja hän tuntui heti olevan kuin lentoon lähdössä. Hengästyneenä hän heilutteli siinä käsiään ja jalkojaan, sillä pelkkä aikuisen hymy sai hänen koko olemuksensa liikkeelle.

Kun Jumalan hymyilevät kasvot ilmestyvät meille, mekin innostumme. Elämänhalu ja ilo valtaa meidän koko olemuksemme. Joskus vain kuluu aikaa, jolloin olemme joutuneet selviytymään ilman Isän hymyä ja siunausta. Emme ole saaneet pitkään aikaan tuntea hänen läsnäoloaan. Olemme ehkä katsoneet sitä ”hangon keksiä” sanasta, mutta emme ole kokeneet syvällä sielussamme Jumalan kohtaamista. Raahaudumme vain päivästä toiseen ja yritämme jotenkin jaksaa.

On tärkeätä – paitsi lukea ja kuunnella sanaa – myös siunata kanssamatkaajia Herran siunauksella ja vapaamuotoisestikin rukoilla heidän puolestaan, jotta he saisivat kokea virvoituksen hetkiä ja jotta Jumala ilmestyisi heille. Voimme myös tehdä Jobin tavoin ja antaa uskomme näkyä ulospäin. Monelle epätoivoiselle ja uskossaan horjuvalle voi olla positiivinen kokemus, kun he saavat nähdä ihmisen, joka luottaa Jumalaan. Kun he saavat nähdä sellaisen ihmisen kasvot, joka on viettänyt paljon aikaa Herran kanssa.

Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa… Ps.34:6.

Annetaan ilon näkyä ja tartutetaan se toisiinkin, annetaan sisäisen rauhamme rauhoittaa muitakin. Annetaan luottavaisen asenteemme rohkaista ympärillämme olevia ihmisiä. Annetaan jäsenemme Herran käyttöön ja mennään konkreettisesti Jumalan lasten luo. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. Matt.10:8.