Olethan käytettävissä?

Joka toisia auttaa, sitä autetaan, öykkäri vahingoittaa itseään… Joka toisia ruokkii, syö itse kyllin, joka tarjoaa vettä, saa itse juoda. Sananl.11:17,25.

Joka toisten puolesta rukoilee, saa itse esirukoilijoiden tuen. Joka toisia siunaa, saa itse siunauksen. En tiedä, teinkö joskus päätöksen ryhtyä esirukoilijaksi, mutta sikäli kuin muistan olen sitä harrastanut koko uskossa oloni ajan. En tiedä, paljonko siitä on ollut hyötyä, mutta yrittänyt olen. En pidä itseäni minään ”mestarina” tässä, vaan jatkuvasti kipuilen Herran edessä ”Herra, kuinka pitäisi rukoilla, neuvo minua”.

Haluan olla käytettävissä. En harrasta mitään yövalvomista ja paastoan vain harvoin. Minulle on riittävästi haastetta siinä, että käytän valveillaoloajastani aikaa rukoilemiseen. Minulla on tarpeeksi haastetta siinä, että en päästä rukouselämääni kuivumaan ja rutinoitumaan. Tuntuu, että kaikki ohjelman mukaan rukoileminen muuttuu ajan oloon kuivaksi ja väkinäiseksi. Mutta rukousohjelma voi olla tukena, kun velttous iskee, sillä oma mukavuudenhalu on suuri vastus jokaiselle, joka haluaa olla tunnollinen rukoilija.

Mitä sitten rukouksen sisällöksi? Joku voi rukoilla minuutin verran ja ihmetellä sitten, mitä muuta voisin vielä rukoilla… Rukoilemiseen hurahtanut ihminen kyllä löytää rukousaiheita vaikka uutisista. Loppujen lopuksi aiheiden paljous on suurempi ongelma. Pitäisi voida seuloa erilaisia hyviä aiheita ja ottaa käsittelyyn vain todella tärkeät. Sen seulomisen tekeminen on aina vähän vaikeaa ja aina ei ”tärkeäksi” mielletty aihe innosta rukoilemiseen. On luotettava siihen, että Pyhä Henki rukoilee minun kanssani ja valikoi myös aiheita ja antaa rukoustaakkaa ja intoa kestävään rukoilemiseen. Joskus hän herättää rukoilemaan jonkin vaaran vuoksi.

Rohkaisen siis sinua kehittämään omaa rukoilemisen lahjaasi. Rukoilemistakin on erilaista ja jokaisella on siihen vähän oma äänensä, oma tapansa syventyä aiheisiin, omat suosikkiaiheensa, omat aikansa keskittyä. Jonkun on ihan pakko rukoilla ryhmässä, toinen kokee, että muut ihmiset vain häiritsevät keskittymistä (kuten minä). Mutta kannattaa kuunnella omaa sydäntä, tehdä tätäkin rukoilemisen jaloa työtä oman persoonallisuuden mukaan, niin kuin itsestä tuntuu hyvältä, niin kuin kokee pääsevänsä parhaaseen vauhtiin ja ”tehokkuuteen” – Jumala antakoon armoa sinulle, että jaksat olla pitkäjänteinen ja kestävä rukoilija. Pyhä Henki laskekoon sinun sydämellesi aiheita, joiden puolesta saat itsesi liikkeelle, tunteet peliin, hengen palon sisimpääsi. Kristus Jeesus itse antakoon sinulle rakkautta puhua toisten puolesta, kantaa toisten kuormia, taistella asioita voittoon.

Juuri nyt joku ystävä tarvitsee sinun esirukouksiasi – olethan käytettävissä?

Jumalalle suunvuoro

Monia vaivaa tänä aikana kiire. Tämä hektinen elämäntyyli vaatii menemistä ja tulemista, asioiden hoitamista, ihmisten tapaamisia. Jopa lomalla ihmiset menevät tukka putkella paikasta toiseen. Edes vapaa-aikana ei osata olla hiljaa paikallaan. Jos ollaan kotona, niin on pakko järjestää tupa täyteen sisään ja ulos lappavia ihmisiä. Kaikkea tätä säestää joko musiikki tai loputon pälätys.

Jumalan ihmisen on opeteltava olemaan hiljaa, laittamaan sivuun arjen askareet ja hiljennyttävä rukouksen ja sanan merkeissä. Ihmiset ovat kuitenkin liian sosiaalisia tehdäkseen tällaista yksin, vaan he järjestävät itsensä hengelliseen kokoukseen. Mikäs siinä, jos se ajaa saman asian, mutta luulen, että se on jonkinlainen kompromissi kahden erilaisen tarpeen välillä ja siksi ei aina paras vaihtoehto.

Jumala puhuu parhaiten hiljaisuudessa ja rauhassa. Martta hosui hyviä asioita, mutta menetti samalla jotakin arvokasta, jota Maria sai ottaa vastaan (Luuk.10:38-42). Jos haluamme kuulla Jumalan puhuvan, meidän tulisi osata odottaa häntä ja olla hiljaa. Joku voi kokea sielunsa rauhoittumisen parhaiten luonnon keskellä, joku toinen hiljentyy aina kotonaan. Mutta on tapa mikä tahansa, olennaista on, että emme ota aisteillamme vastaan koko ajan hälyä ja ihmisten puhetta ja keskity johonkin työhön tai ulkonaiseen asiaan. Keskitymme sen sijaan kuuntelemaan. Omat ajatuksetkin on syytä rauhoittaa ja antaa hengen virrata sisimmässämme sanattomana tai puolisanattomana rukouksena.

Tehkäämme niin tänään ja antakaamme Jumalalle suunvuoro. Kun hän puhuu, syntyy aina jotakin uutta elämää.

Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. Jes.55:10-11.

Ei haudattu, kylvetty vain

Mutta Paavali sanoi: ”Miksi te tuollaista puhutte, miksi itkette ja raastatte minun sydäntäni? Minä olen valmis kahleisiin ja kuolemaankin Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden.” Ap.t.21:13.

Pyhä Henki todisti Paavalille, että hänen piti mennä Jerusalemiin ja piti joutua vankilaan. Se oli mieletön tulevaisuudenkuva, mutta se oli Jumalan tahto. Sielunvihollinen ei halunnut Paavalin joutuvan vankilaan, vaan murhattavaksi (Ap.t.23:12-13). Mutta Paavalin oli määrä siellä vankilassa kirjoittaa useita tärkeitä Uuden testamentin kirjeitä ja Paholainen halusi estää sen. Jumala kuitenkin suunnitteli Paavalin elämäntilanteen sellaiseksi, että hänellä ei olisi tilaisuuksia entiseen tapaan opettaa uskoon tulleita, vaan hänen oli pakko kirjoittaa (tai sanella tekstiä). Jumala piti huolta, että mekin saisimme osamme Paavalin opetuksesta. Voimme nähdä, kuinka Paavalin elämässä toteutui Jeesuksen sanat: Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. Joh.12:24. Paavalin entisen elämän kiertävänä sananjulistajana piti kuolla ja uuden elämän nousta esiin, pakanain apostolin julistus kaikille sukupolville kirjoitetun sanan kautta tuli nousta päärooliin.

Oletko tullut koskaan ajatelleeksi, että näin voisi olla sinunkin kohdallasi – ja minun? Emme ole apostoleita, mutta sama vehnänjyvän idea on yleispätevä. Saamme aika ajoin elämässämme kokea, että joudumme umpikujaan, kaikki hengellisen työmme kukoistus lakkaa ja lakastuu, joudumme unohduksiin, emme pääse eteenpäin, pimeys ympäröi meidät. Sitten huokaamme epätoivoisesti, kunpa kuolema jo korjaisi meidät pois täältä maan päältä, ja pääsisimme ahdingostamme taivaan kotiin. Emme näe edessäpäin muuta tulevaisuutta. Olemme kuin haudassa, pimeyteen kuopattuja – yksin.

Niin, jos meissä asuu Kristuksen henki, emme suinkaan ole haudassa, emme ainakaan pysy siellä. Kallio ja valtavan kokoinen kivipaasi ei pidätellyt Jeesusta pääsiäisaamuna nousemasta ylös. Hän, jos kuka, oli vehnänjyvä, jonka oli määrä kasvaa uutta kasvua, tuottaa uutta elämää. Niinpä saamme yhdessä uskoa tänään, että sinunkaan pimeytesi ei ole hauta, vaan itämispaikka. Sinut on kylvetty niin kuin siemen, sinua ei ole unohdettu eikä haudattu. Tai sinut on istutettu niin kuin perunan mukula. Sinä saat nousta ylös ja kasvaa uutta kasvua, sinä saat itää ja kukkia, sinä saat kantaa hedelmää. Niin kuin Paavali kantoi hedelmää vankilansa pimeydessä, niin sinäkin saat kasvattaa uusia jyviä, uusia perunoita ”satakertaisesti”. Uskothan sen?

Onhan elämäsi Jumalalle annettu elämä? Luovutithan itsesi kokonaan Herralle ja annoit hänen kylvää sinut? Olet siis jo pitkällä, kun olet pimeässä.

Vanhurskas elää uskosta

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joh.15:5.

Kun tunnemme itsemme avuttomiksi, mikä neuvoksi? Jos emme kykene johonkin, jos emme pysty, jos jokin on meille mahdotonta, silloin on turvallisinta kääntyä hänen puoleensa, joka on luonut galaksit, muovannut aurinkokunnan, antanut meille tämän planeetan asuttavaksi ja tehnyt meidät savesta ja puhaltanut meihin elämän hengen. On turvallisinta tunnustaa hänelle, että olemme avuttomia ilman häntä. On viisainta myöntää, että olemme hänestä täysin riippuvaisia.

Jos teemme niin, se tarkoittaa myös, että kuuntelemme Jumalan sanaa, otamme sen todesta ja teemme sen mukaan. Pysymme rukouksen hengessä aina yhteydessä taivaan Isään. Osoitamme sanoin ja teoin, että olemme riippuvaisia Jumalasta, palvelemme häntä, elämme Kristusta seuraten.

Joka uskoo, ei horju. Jes.28:16. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: ”Uskosta vanhurskas saa elää.” Room.1:17.

Kiittäkää Herraa

On ihmisiä, myös uskovia, jotka kokevat, että Jumala ei vastaa heidän rukouksiinsa. Sen vuoksi he jopa jättävät rukoilemisen sikseen. En minäkään saa rukousvastauksia solkenaan, mutta saan kuitenkin – aina joskus. Yritän muistaa kiittää Herraa kaikista rukousvastauksista, kuten myös kaikesta huolenpidosta, jota olen saanut rukoilemattakin. Yritän muistaa kiittää Jeesusta joka päivä siitä, että hän meni kuolemaan minun puolestani. Hän kärsi ja kuoli minun syntieni tähden – ei sen suurempaa kiitosaihetta olekaan. Lisäksi on monia maallisia siunauksia, joista kiitän Herraa usein. Esimerkiksi lapsenlapseni, joka syntyi tasan 11 vuotta sitten.

Olen uskaltanut tehdä jonkinlaisen johtopäätöksen ja ehdotan, että mietit, olenko oikeassa: ehkä Jumala ei vastaa, koska kiitos vanhoistakin vastauksista on edelleen antamatta? Raamatun kertomus spitaalisista ja heidän parantamisestaan osoittaa, että kiittämättömyys on varsin yleistä (Luuk.17:17). Kiittämättömyys on meissä ihmisissä asuva taipumus. Se on vanhan luonnon ominaisuus, joka pitäisi voida selättää hengen avulla.

Rohkaisen siis sinua: ala kiittää Herraa kaikesta, mitä olet jo saanut. Se luo pohjaa uusille rukousvastauksille. En halua osoitella sormella, enhän voi sinun kohdaltasi, hyvä lukijani, tietää tilannettasi. Mutta samalla kehotan itseänikin kiittämiseen, koska Raamattu tekee niin:

Tulkaa hänen porteilleen kiittäen, hänen esipihoilleen ylistystä laulaen. Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään (Ps.100:4). Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta (1.Tess.5:18).

Me puhumme hyvää

Meitä herjataan, mutta me siunaamme. Meitä vainotaan, mutta me kestämme. Meistä puhutaan pahaa, mutta me puhumme hyvää. 1.Kor.4:12-13.

Kun Paavali kuvaa elämäänsä apostolina, hän ei kerskaa saavutuksillaan ja rehvastele omalla asemallaan ”johtajana”, vaan hän tekee melkein päinvastoin – hän luettelee niitä kärsimyksiä, joita hänellä on kestettävänään ja jotka tuntuvat olevan hänen apostolin virkansa luontaisetuja. Hän puolustaa itseään käänteisesti: ”tällaisia minun pitää kestää, koska sielunvihollinen vihaa minua”.
Mekin, jotka emme ole mitään apostoleita, vaan tavallisia riviuskovia, voimme omistaa nämä Paavalin sanat itsellemme. Apostolina hän kokee tavallisen kristityn kärsimyksiä moninkertaisesti vahvistettuina. Hän myös antaa meille esimerkin siitä, kuinka meidänkin tulee suhtautua ihmisten vihaan ja vainoamiseen, pilkkaan ja halveksuntaan, kun sellaista kohtaamme. Paavali itse sanoo sen näin: Kehotan teitä siis noudattamaan omaa esimerkkiäni. 1.Kor.4:16.

Jeesuksen seuraajina meidän on kerta kaikkiaan opittava Paavalin esimerkistä – ja Jeesuksen itsensä esimerkistä. Meidän on opittava siunaamaan, opittava kestämään urheasti kaikenlaista vihamielisyyttä jopa seurakunnan keskellä, opittava puhumaan hyvää, opittava olemaan kostamatta. Myös Pietari neuvoo meitä tähän ja lisää kehotukseensa ”tulla osallisiksi jumalallisesta luonnosta” vielä neuvon: Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. 2.Piet.1:10.

Rohkaisen siis sinua tänään olemaan erilainen, olemaan jalomielinen ja hyvä, olemaan armollinen. Koen kuitenkin syvää heikkoutta näissä luonteenpiirteissä itse ja siksi en voi puhua korkealta. Turvaudun tässä Herran veljeen Jaakobiin, joka opettaa: Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. Olkaa siis sävyisiä ja pankaa pois kaikki saasta ja pahuus. Jaak.1:19-21. – Kunpa osaisimmekin olla aina sävyisiä ja lempeitä, positiivisia ja uskonhenkisiä – rauhan lapsia niin että toistenkin kiivaus sammuu lähellämme.

Se on mahdollista. Meillä on suuri pilvi todistajia ympärillämme (vrt.Hepr.12:1). Meillä on Jumalan sana, joka opettaa ja neuvoo. Meillä on Pyhä Henki, joten voimme sanoa: Mielemme on puhdas, meillä on tietoa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä, meillä on Pyhä Henki, vilpitön rakkaus… 2.Kor.6:6.

Emme siis lannistu, vaan katsomme luottavaisin mielin eteenpäin. Kaikista heikkouksistamme huolimatta uskomme kasvuun, uskomme parempaan huomiseen, uskomme Jumalan tekevän meissä työtään. Uskomme Jeesuksen Kristuksen pelastavaan armoon ja hänen kykyynsä viedä meidät tässä kilvoittelussa maaliin asti – taivaan kotiin.

Uskosi kaipaa vahvistusta

Israelilaisten päällysmiehet käsittivät olevansa pahassa pulassa, kun kuulivat, ettei heiltä vaadittavaa päivittäistä tiilimäärää vähennetty. Faraon luota lähtiessään he kohtasivat Mooseksen ja Aaronin, jotka seisoivat heitä odottamassa, ja sanoivat heille: ”Nähköön Herra teidän tekonne ja tuomitkoon teidät, koska olette saattaneet meidät faraon ja hänen väkensä vihoihin ja antaneet heidän käteensä miekan, jolla he tappavat meidät.” 2.Moos.5:19-21.

Aina ei rukousvastausta heti kuulu, asiat voivat jopa mennä huonompaan suuntaan. Kun Mooses lähti vapauttamaan israelilaisia Egyptin orjuudesta, tilanne meni ensin huonommaksi. Vastoinkäymiset eivät siis ilman muuta ole huono merkki. Tilanteen muuttuminen huonommaksi ja Jumalan avun viipyminen ovat normaaleja asioita, kun käydään rukoustaistelua jossain vähänkin isommassa asiassa. Jumala myös kasvattaa meitä ja hän tekee sen laittamalla meidät sellaiseen rakoon, jossa uskon on pakko kasvaa ja kärsivällisyyden venyä.

Niinpä, jos olet ahdingossa juuri nyt ja rukouksesta huolimatta asiat näyttävät vain pahenevan, ole rohkealla mielellä. Jumala on sitä mieltä, että sinun uskosi tarvitsee vahvistamista. Se merkitsee pientä viivytystä vastauksen saamisessa ja sitä, että vastaus, kun se tulee, ylittää kaikki odotuksesi.

Näissä tilanteissa Jumala opettaa meille, miten usko toimii. Uskoon liittyy myös taistelemista, vastustuksen kestämistä, kärsivällisyyttä ja peräänantamattomuutta. Uskon tie ei ole aina helppo ja mukava eikä voitto tule vaivatta. Mutta taistelujen jälkeen olemme vahvempia. Uskostamme tulee entistä lujempaa tekoa. Luustomme vahvistuu kun hypimme, hampaat kasvavat kun puremme kovaa leipää, uskomme vahvistuu kun joudumme koetuksiin.

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Hepr.12:3.

Suomalaisella sisulla

Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän. Luuk.21:19 KR38.

Sana ”sisu” ei valitettavasti ole löytänyt tietään Raamatun sanastoon (paitsi joissain kohdissa, jossa sanaa käytetään kielteisessä merkityksessä ”paha sisu”). Sisusta ja sisukkuudesta siellä kuitenkin puhutaan paljonkin, vaikka se ilmaistaankin sanoilla ”kestävyys”, ”kärsivällisyys”, ”uskollisuus”, ”lujuus” jne.

Onko sinulla ollut sisukkuutta elämän koettelemusten edessä? Oletko jaksanut olla peräänantamaton, kun uskoasi on koeteltu? Uskon mureneminen on ikävän yleinen ilmiö. Uskon mureneminen alkaa pienestä, kun annan periksi jollekin lihalliselle mieliteolle tai mukavuudenhalulleni. Kysymys ei ole niinkään siitä, että laistamme lain kirjaimesta, vaan siitä, että teemme vastoin omaa vakaumustamme ja vastoin omaa moraaliamme. Päätimme olla jossakin asiassa lujia, päätimme noudattaa Jumalan sanaa, se oli jo juurtunut sydämeemme, mutta sitten tuli tilanne, jossa emme jaksaneetkaan toteuttaa hyvää päätöstämme. Tällaiset asiat murentavat uskoa ja kun usko on alkanut murentua, se helposti jatkaa murenemistaan.

Niinpä haluan rohkaista itseäni ja sinuakin tänään, että olisimme sisukkaita. Sisukkuus palkitaan. Jos usko on alkanut murentua, silloin on kaksinkertainen syy olla päättäväinen ja vahva. Aina voimme terästäytyä, koota itsemme, pyytää uudistumisen armoa Jumalalta. Älä ilku, viholliseni, minulle. 
Vaikka olen kaatunut, minä nousen vielä, vaikka olen keskellä pimeyttä, Herra on minun valoni. Miika 7:8.

Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän… Room.2:7.

Lujuus kannattaa ja vakaumuksellisuus on suuri siunaus. Kestävyys ja sisukkuus Jumalan asioissa, kristillisessä moraalissa ja oman kutsumuksensa toteuttamisessa on palkitsevaa. Palkkapäivä tosin voi olla vielä kaukana, onhan se palkka odottamassa taivaan pankkitilillä, joten voimme nostaa sen vasta tulevassa elämässä. Mutta silti. Ja juuri siksi:

Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä. Jaak.5:8.

Elämä voittaa

Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Fil.3:13.

Niin, meille on annettu tämä päivä, kuten Niilo Yli-Vainio tapasi sanoa ”Elämä voittaa tässä ja nyt”. Emme voi palata menneisyyteemme muuttamaan tapahtumia ja huomisesta emme vielä tiedä. Eläkäämme siis tätä päivää. Nyt on vielä armon aika, nyt on pelastuksen päivä, tänäänkin on mahdollista tulla Herran Jeesuksen luo, tänäänkin voimme antaa elämämme Jeesukselle – kuka ensi kerran, kuka 1000. kerran. (Minä olen elänyt Herralle jo yli 10.000 päivää…)

Mutta usein katsomme taaksepäin ja elämme menneisyyttämme uudelleen. Koemme kaikenlaista sielun tuskaa menneistä virheistämme, elämämme kolhuista ja takaiskuista ja koemme samat kivut uudestaan. Meidän tulisi suunnata katseemme eteenpäin ja uskon hengessä luottaa tulevaisuuteen ja Herran hyvyyteen ja huolenpitoon. On kuitenkin inhimillistä kantaa huolta ja murhetta huomisesta. Siksi usko onkin hyödyllinen asenne: menneisyyden haavat voi unohtaa ja mennä kiitollisin mielin eteenpäin.

Tämä vaatii harjaantumista. Usko on myös oppimista. Se ei ole pelkästään tiedollista oppimista, vaan se on uuden elämänasenteen oppimista. Se on parantumista hänen siipiensä alla. Usko rakentuu Jumalan sanan äärellä, usko nojaa Jumalan lupauksiin, usko antaa myös kokemuksellista pohjaa, sillä elävässä uskossa saamme aina myös kokea ja tuntea Herran hyvyyden ja läsnäolon hetkiä.

Tänään olkoon sinulla sellainen armon päivä, Herran hyvyyden ja kirkkauden päivä. Olkoon tämä päiväsi kiitollisen mielen päivä, jolloin suuntaat luottavaiset ajatuksesi kirkkauden Herraan, jolloin koko painollasi elät hänen varassaan, jolloin Jeesus Kristus on sinun elämäsi Herra.

Usko kurottaa kipujenkin keskeltä katseensa kohti pilviä ja taivasta. Usko irrottaa meidät oikealla tavalla ajan kahleista, tässä taloudellisessa lamassa kiittelemme Herraa hänen huolenpidostaan, tässä sairaudessa odotamme hänen parantavaa kosketustaan, tässä huolien painamassa mielentilassa etsimme hänen armonsa ilmestymistä. Tässä kurjuudessamme tiedämme, että hän istuu valtaistuimellaan ja hallitsee taivasta ja maata – eikä hänen katseeltaan ole mikään salassa. Tässä ja nyt elän hänen kämmenellään, uskon yhteydessä häneen, josta tiedän, että hän on Elämä ja Ylösnousemus.

Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” Joh.11:25-26.

Pienissä ja suurissa asioissa

Joskus syntyy vaikutelma, että joku uskova etsii Jumalan apua vain suurissa asioissa: hän pyytää työpaikkaa, aviopuolisoa, lasta, parantumista vaikeasta sairaudesta, hengellistä kutsumustyötä – jotain suurta ja mullistavaa. Toki Jumala haluaa antaa meille suuria ja elämää mullistavia lahjoja, mutta hän haluaa olla mukana myös pienissä käytännön asioissa ja elää meidän arjessamme mukana.

Voimme rukoillen tuoda hänelle arjen pienet tarpeemme. Siinä meille muotoutuu vähitellen elämäntapa, jossa rukous on jatkuvaa. Voimme pyytää apua siivoukseen, johdatusta kaupassa (että löydämme etsimämme tuotteen), apua itkevän lapsen rauhoittamisessa, pyytää vaikka poutasäätä ja muuten vaan hyvää mielialaa. Vähitellen rukouksesta tulee osa kaikkea ajatteluamme. Rukouksesta tulee luontainen tapa suhtautua asioihin. Uskosta tulee osa tunne-elämäämme. Näin opimme elämään elämäämme Jumalan kanssa, joka ei ole meille vain jokin Ylin Instanssi, Kaikkein Korkein Taho, Kaikkivaltias Galaksien Herra, Pelottava Maailmankaikkeuden Hallitsija – hän on sitäkin – vaan läheinen ystävä, joka kulkee rinnalla eikä jätä pulaan. Raamattu kehottaakin: Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. Sananl.3:6 KR33.

Jumala tulee meidän arkeemme, jos annamme hänen tulla. Jos käännymme hänen puoleensa kuin lapsi isän puoleen, silloin hän osoittaa meille, että hän todella on Isämme. Jos olemme kaikissa pienissäkin asioissamme valmiita etsimään hänen apuaan, hän auttaa meitä varmemmin myös silloin, kun on tosi kysymyksessä. Kääntykäämme siis hänen puoleensa aina ja joka hetki ja tuntekaamme hänet kaikilla teillämme. Hän on uskollinen, hän ei petä, hänen apunsa on lähellä:

Hän on lähellä sitä, joka huutaa häntä avuksi, sitä, joka vilpittömästi kääntyy hänen puoleensa. Ps.145:18.

Parantuminen hengellisestä anoreksiasta

Kaikki ruoka inhotti heitä, he olivat jo kuoleman porteilla. Ps.107:18.

Otin tuon sananpaikan kuvaamaan sitä ihmisen tilaa, kun hän on hengellisesti anorektinen eikä halua syödä elämän leipää. Onhan selvää, että uskonelämämme tarvitsee hengellistä ruokaa – Jumalan sanaa – yhtä lailla kuin luonnollinen ruumiimme kaipaa luonnollista ruokaa. Monia ihmisiä vaivaa hengellinen anoreksia. He eivät ota vastaan Jumalan sanaa, vaikka lusikalla syöttäisi.

Puhun tässä myös luopioista. Ehkä sinä murehdit tänään jotakuta uskon ystävää, joka on tullut luopioksi? Joutuiko hän päihteiden orjuuteen, maailmallisten huvitusten pauloihin, rahan ja mammonan pettämäksi, synnin teille ja huonoihin elämäntapoihin? Mitä tapahtui? – Usein olemme täysin ymmällä.

Mutta tiedämme, että Herra on voimallinen uudistamaan luopioita. Mistä minä tiedän sen? Tiedän sen, koska olin itse luopio. Olin ollut lapsena uskossa, mutta myöhemmin minusta tuli viinaan menevä nuorimies, joka tupakoi, harrasti maailmallisia asioita ja istui kapakoissa ja vihasi uskovia. Yhteenotot uskovien sukulaisten kanssa olivat enemmän kuin tavallisia. Kaikki hengellinen ruoka ja Jumalan sana inhotti minua enkä halunnut kuulla sanaakaan uskosta.

Mitä oikein tapahtui? Kysyn siinä mielessä: mitä oikein tapahtui, että uudistuin ja tulin uskon tielle uudestaan? – Jumala käytti minun kohdallani useita eri asioita, sekä keppiä että porkkanaa. Elämääni tuli vaikeuksia, joiden takia olin nöyryytetty ja eksyksissä. Luin kirjoja, jotka puhuivat Jumalasta ja puhuivat vakuuttavasti. Kohtasin ihmisiä, jotka osasivat kertoa uskostaan aidosti ja lämpimästi.
Tiedän tänä päivänä, että moni kantoi minusta silloin rukoustaakkaa. Monien kokemusten ja sattumusten (johdatusten) kautta aloin etsiä totuutta, etsiä Jumalaa, kysyä elämän syviä peruskysymyksiä – rukoilla itsekin.

Niinpä haluan rohkaista sinua, joka olet ymmälläsi jonkin läheisen sukulaisen tai ystävän suhteen: hän on nyt maailmassa, ehkä luopion tiellä – kyllä – mutta hän voi muuttua. Pyydä, että Isä vetää häntä Jeesuksen tykö, että Pyhä Henki herättää häntä synnin unesta ja Kristus valaisee häntä sanansa valolla. Jumala on voimallinen etsimään kadonneen lampaansa ja nostamaan tämän hartioilleen ja kantamaan takaisin lammastarhaan. Jeesus Kristus on kykenevä tähän Hyvän Paimenen työhön. Hän voi uudistaa sinun läheisesi ja kasvattaa hänestä Jumalan valtakunnan työntekijän.

Näin sanoo Herra: – Lakkaa itkemästä, kuivaa kyyneleet silmistäsi! Saat palkan vaivannäöstäsi: lapsesi palaavat kotiin vihollismaasta, sanoo Herra. Jer.31:16.

Pyhät eivät ole vielä valmiit

Oletko tehnyt jotakin, mikä harmittaa? Koetko tehneesi virheen, joka on vastoin sinun ihanteitasi? Olet loukannut ihmisiä? Suuttunut kenties? Tuliko vielä sanottua pari voimasanaakin? Et haluaisi käyttäytyä huonosti, mutta jouduit vain tunnekuohun valtaan, kun sinua provosoitiin? Nyt sinun imagosi kristittynä on kärsinyt kolauksen?

Raamattu on hyvin realistinen kirja ja kuvaa ihmisiä sellaisina kuin he ovat, raadollisina ja syntiin lankeavina olentoina. Jopa parhaat kaikista Raamatun pyhistä lankesivat. Mooses ei kestänyt israelilaisten ainaista kapinointia, vaan tulistui ja sadatteli julkisesti. Tästä syystä Jumalakin rankaisi häntä eikä päästänyt Luvattuun maahan (4.Moos.20:12). Daavid teki syntiä ja nyt kaikki tuntevat hänen lankeemuksensa Batseban kanssa. Salomo oli viisas ja mahtava kuningas, mutta naiset saivat hänetkin pauloihinsa ja viettelivät palvelemaan epäjumalia (2.Kun.23:13). Näitä esimerkkejä löytyy kaikkialta Raamatusta.

Ole siis rohkealla mielellä. Herra näkee, että sinua kaduttaa. Hän on täynnä armoa ja laupeutta. Hän on valmis antamaan anteeksi, unohtamaan sinun kömmähdyksesi. Hän ei muistele sinun virheitäsi. Hän näkee sinut virheettömänä Kristuksen tähden. Nosta katseesi ylemmäs ja katso häneen. Ime itseesi sitä kirkkautta, jota hänessä on, ja sinäkin alat säteillä iloa. Alat muuttua hänen kaltaisekseen. Hän on Tie ja sinä olet kulkenut sitä pitkän matkan, nyt ei ole aika luovuttaa ja jäädä tien sivuun. Nyt on aika katsoa eteenpäin, vaeltaa kestävästi edessä olevassa kilvoituksessa ja määrätietoisesti tähdätä voittopalkintoon – elämän kruunuun. Se on varattuna sinullekin ja maalissa ei enää muistella matkan kompurointeja.

Lepo ja virvoitus

Ja vieraalla kielellä, oudoin sanoin hän on vastedes puhuva tälle kansalle, hän, joka oli sanonut heille: – Tässä on lepopaikka. Sallikaa väsyneiden hengähtää, täällä on lepo ja virvoitus. Mutta he eivät tahtoneet kuulla. Jes.28:11-12.

Lapsenlapsemme on ollut pienen ikänsä innostunut katsomaan videoita. Hän haluaa nähdä paitsi lastenohjelmia, kuten muumeja, myös haita ja dinosauruksia, vaikka välillä perääntyykin ruudun äärestä (kun niin pelottaa). Hänellä on kuitenkin kiintiö, kuinka paljon hän voi päivässä katsella videoita, sillä lapsen kehitykselle voi olla haitallista katsella liikkuvaa kuvaa yli tunnin päivässä.

Luulisin, että myös meidän aikuisten olisi syytä rauhoittaa oma aistimaailmamme niin että emme liikaa kuormita sieluamme. Meidän on syytä välttää levotonta musiikkia, kiivastahtisia elokuvia ja kaikkia voimakkaita ärsykkeitä. Minusta mainoksetkin ovat nykyään liian välkkyviä. Joskus minusta tuntuu, että liian voimakkaita ärsykkeitä on tarjolla myös seurakunnassa, kun julistus on kovin äänekästä ja raisu musiikillinen meno säestää kaikkea lainalaista vaatimusta, syyttämistä ja pelottelua.

Niinpä meidän on syytä viipyä rukousalttarilla ja kaikessa rauhassa vuodattaa sydämemme Herralle, jonka läsnäolo huokuu levollisuutta ja rauhaa. Meidän on syytä antaa sielullemme sitä lepoa, mikä nousee hiljaisesta sanan kuulemisesta. Kun saamme jättää kaikki kuormamme ja suorittamisemme Herran jalkojen juureen, löydämme sielullemme levon kuin Betanian Maria aikoinaan. Jeesus sanoo meille: Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Matt.11:28.

Emme saisi olla kuin israelilaiset, joista Jesaja sanoo: tämä kansa pitää halpana hiljaa virtaavia Siloan vesiä… (Jes.8:6). On meidän hengellisen terveytemme tae, että osaamme olla hiljaa, kuunnella ja levätä. Kun hiljennämme ympärillämme olevan hälyn ja kiireen ja jäämme ”Jeesuksen jalkojen juureen”, se on meidän sielullemme tankkauspaikka. Mitä enemmän arkeemme sisältyy hälyä, kiirettä, työpaineita ja stressiä, sitä enemmän tarvitsemme levon hetkiä. Jos huomaamme vähänkään merkkejä siitä, että uskostamme on tullut suorittamista, silloin on syytä pysähtyä ja etsiytyä levon lähteelle. Uskoon sisältyy kyllä kilvoittelua, määrätietoisuutta, vakaumuksellisuutta, joskus ponnistelua, jotta ei laiskuus ja lepsuilu veisi meitä maailmaan, mutta kaiken kilvoittelun keskellä meidän on tarpeen löytää tilaisuuksia syvään ja aitoon lepoon. Sen todellisen levon löydämme Herran luota. Ilmainen hiljentymisen lahja on tarjolla joka hetki. Ja meidän lopullinen päämäärämmekin on päästä Levon maahan.

Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. Hepr.4:10.

Sinun uskoasi koetellaan

Tämä lyhyt kirjoitus on sinulle, joka olet kohdannut tielläsi esteen. Se este voi olla vastustus, joka on noussut sinua vastaan, tai se voi olla taloudellinen resurssivajaus – pussin pohja on tullut vastaan. Tai se voi olla sairaus, joka estää sinua nyt menemästä suoraviivaisesti eteenpäin – ehkä masennus. Koet, että edessäsi on seinä. Et jaksaisi kivuta jyrkkää vuorenrinnettä ylös.

Oletko ajatellut, että vihollinen on kasannut tiellesi esteitä? Onko päähäsi pälkähtänyt missään vaiheessa, että ehkä Jumala haluaa sinun uskosi kasvavan? Usko ei kasva ilman esteitä ja vastuksia. Kehonrakentajan lihakset eivät kasva ilman painoja ja punnuksia. Lihakset kasvavat, kun niitä kuormitetaan äärirajoille. Myös sinun uskosi kasvu vaatii kestävyytesi kuormittamista äärirajoille. Sinun hengellinen kuntosi ei kohene, ellet välillä joudu vastamäkeen ja kiipeämään jyrkkää seinämää. Raamattu kertoo meille, kuinka Jonatan ja hänen aseenkantajansa kiipesivät jyrkkää vuorenseinämää ylös eivätkä hikoilleet turhaan:

Jonatan kiipesi jyrkännettä käsin ja jaloin, ja aseenkantaja seurasi perässä. Jonatanin edetessä filistealaiset kaatuivat maahan, ja hänen jäljessään tuleva aseenkantaja pisti heidät kuoliaaksi. 1.Sam.14:13.

Jumala on varannut sinullekin voittoja, kun annat itsellesi tilaisuuden kasvaa hänen koulussaan etkä lannistu esteiden kasaantuessa tiellesi.

Suureksi vai pieneksi?

Ne taas, joita siellä pidettiin arvossa – mitä he itse asiassa olivat, on minusta yhdentekevää, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä – nämä arvohenkilöt eivät vaatineet minulta mitään enempää. Gal.2:6.

Jotkut väheksyvät minun työtäni ja nettijulkaisuani. Sopii hyvin. En kaipaa tulla kuuluisaksi. Pelkään, että minun työni alkaa herättää huomiota liikaa ja sitten on ympärillä kuhinaa. Hermohan siinä menisi. Joku jo kertaalleen pyysi minua jonnekin pitämään puhetta. Kieltäydyin vedoten siihen, että en osaa pitää puheita. Hengellinen työ on monien mielestä puheiden pitämistä. Onhan se sitäkin, mutta ei yksinomaan. Julkisuus on kyllä hyödyksi itse sanomalle, joka on lähtökohtaisesti ’hyvä sanoma’. Ainahan evankeliumia kannattaa esillä pitää, on se sen arvoinen. Mutta omasta puolestani uskon, että Jumalalla on puheiden pitämiseen sopivia henkilöitä aivan tarpeeksi tarjolla. Jopa Paavalin piti oppia, että kirjoittamalla hän tavoittaisi enemmän ihmisiä kuin puheita pitämällä. Mutta siihen tarvittiin kahleet. Tuskin edes tiesikään, miten olennaista oli oppia pois ”suuren yleisön syndroomasta” ja opetella puhumaan yhdelle henkilölle – kirjurilleen…

Joidenkin vaatimukset minun suhteeni ovat kovaäänisiä, kovakouraisia ja kovasydämisiä ja he lyttäävät minun työni, polkevat jalkoihinsa minun tekemiseni, väheksyvät minun kirjoitelmiani niin että eivät katso voivansa lukea niistä riviäkään ja kaikin tavoin osoittavat halveksuntaansa. Sitten he nostavat jalustalle kaiken, mikä minun silmissäni on populismia, keskinkertaisuutta, ihmisviisautta ja epäapostolisuutta, kirkkokuntien nostamista Jumalan paikalle jne. Toisin sanoen heistä paistaa kauas, että heidät on läpikotaisin aivopesty.

Sääli. Mitä muutakaan voi kuin sääliä. Joskus ehkä jaksan jonkun rukouksen heidän puolestaan rukoilla, mutta en suuria odotuksia heihin yleensä lataa. Kyseessä on kristillisen uskon alennustila, josta on vaikea toipua.

Te, rakkaat ystävät, olette kuitenkin tuo parempi maa, ja teitä odottaa pelastus. Olemme siitä varmoja, vaikka puhunkin näin. Hepr.6:9.

Olemme siis kutsuttuja Jeesuksen seuraamiseen, emme ole kutsuttuja olemaan ”suuria persoonia”, ”huomattavia henkilöitä”, ”kuuluisuuksia”. Olemme kutsuttuja elämään elävässä uskossa ja palvelemaan Herraa ja rakastamaan lähimmäisiä. Olemme saaneet kutsun tulla Kristuksen kaltaisiksi – se tapahtuu, kun sana uskossa sulautuu meihin ja meistä tulee sanan tekijöitä. Emme tule tässä prosessissa suuriksi, vaan pikemminkin pienenemme. Joskus tarvitsemme yksilöllisiä kahleita tähän. Emme ole kutsuttuja palvelemaan kirkkoja, omaksumaan niiden uskontunnustuksia ja ulkoistamaan omaa pelastustamme seurakunnille. Olemme kutsuttuja olemaan niitä persoonia, joiksi Herra on meidät tarkoittanut – tavallisia ihmisiä, jotka elävät uskossa. Meidät on kutsuttu olemaan suolana ja valona, ei suolapatsaana tai majakkana. Saamme olla normaalin ihmisen kokoisia, emme ole kutsutut olemaan suurmiehiä. Jos joskus tunnemme houkutusta ajatella itsestämme suuria, tehkäämme sellaisesta välittömästi parannusta. Paavali puki sen sanoiksi näin:

Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. Room.12:3.

Sinun siipiesi kirkkaat värit

Jeesuksen seuraamisessa ei ole kysymys jonkin oppimäärän suorittamisesta. Ei ainakaan siinä tiedollisessa mielessä kuin nykyajan ihmiset sen ymmärtävät. Emme varsinaisesti opi Jeesuksen seuraamista rippikoulussa tai missään raamattukoulussa. Tiedon ylikorostaminen vie harhaan ja alfa-kurssienkin anti jää laihaksi.

Uskossa on kysymys ihmeestä, jonka Jeesus saa aikaan. Hengellinen elämä on samanlainen ihme kuin perhosen toukan koteloituminen ja se metamorfoosi, joka sille tapahtuu kotelossaan, että se voi eräänä päivänä syntyä perhoseksi. On selvää, että mikään ihmisten järjestämä koulutus ei voi tällaista saada aikaan.

Näemme tässä vertauksessa selvän yhteyden siihen, miten Jumalan meihin istuttama uuden elämän siemen alkaa kasvaessaan työntää meistä pois vanhaa ihmistä. Sydämen ympärileikkauksessa vanhan luonnon kuolema alkoi, kasteessa se haudattiin ja ristin todellisuus vie sitä päivittäin kuolemaan. Näin syntyy tilaa uudelle, hengen luomalle elämälle. Jonain päivänä se uusi elämä ilmestyy ja saamme levittää siipemme, nousta yläilmoihin, päästä taivaaseen, lentää kuin perhonen ylösnousemuselämän kantamana hengen tuulissa taivaallisiin maisemiin.

Rohkaisen siis sinua, että et anna ihmisten hämätä ihmisviisauden opeilla. Ihmiset edustavat erilaisia suorituksia, he tekevät uskoon tulosta ja kasteestakin suorituksen. Heille Pyhän Hengen kaste ja kielillä puhuminen on suoritus, joka mittaa uskovan hengellistä tasoa. Vielä tärkeämpiä suorituksia heidän mielestään ovat istuminen kokouksissa ja rahan antaminen kolehtiin. Uskollisuus omalle kirkkokunnalle – siinä on kaiken suorittamisen kruunu ja ”korkein taso”.

Paavali sanoi: Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle (Gal.6:14). Siinä puhuu mies, joka tuntee oman heikkoutensa ja tietää olevansa keskellä muodonmuutostaan. Hän tietää, että ristin todellisuus on se tekijä, joka nyt vie kehitystä eteenpäin. Hän tarttuu uskon avulla kiinni uuteen elämään, joka hänen sisimmässään kasvaa – tässä ihmisruumiin kotelossa. Hän näkee jo tulevaan, näkee uskon silmin sen, mikä ei vielä näy: ylösnousemuselämän ja sen elämän kruunun, joka odottaa.

Näetkö sinä jo siipesi kuviot ja kirkkaat värit? Näetkö sisäisin silmin taivaallisia asioita?

Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa. Kol.3:1-4.

Kuuletko hänen äänensä?

Jeesuksesta sanotaan Raamatussa: Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.” Fil.2:9-11.

Tämän jakeen valossa on järjetöntä elää jumalattomasti ja olla kielteinen uskonasioita kohtaan. Ihminen ei koskaan auta itseään elämällä epäuskossa. Hänen ylpeytensä, joka sanoo ”minä tiedän paremmin, ei Jumalaa edes ole” on typeryyttä. Kerran on kaikkien epäuskoisten ihmisten ja ateistienkin pakko tunnustaa, että uskovat olivat oikeassa, heidän on pakko myöntää, että Jeesus on Herra eikä riitä edes huulilla annettu tunnustus – on pakko polvistua.

Miksi emme siis tekisi sitä jo nyt – vaikka heti? Sinäkin voit siellä netin ääressä hiljaa sanoa ”Totisesti, Jeesus on Herra”. Sinäkin voit siellä vaikka varmimmaksi vakuudeksi polvistuakin ja sanoa: ”Jeesus Kristus, sinun nimesi on korkein. Haluan kaikesta sydämestäni palvella sinua, ota minut omaksesi ja opeta minulle polkusi jo nyt, tänä päivänä. Anna syntini anteeksi. Auta minua, että osaan koko elämäni tästä päivästä eteenpäin palvella Jumalaa elävässä uskossa ja anna minulle myös rohkeutta tunnustaa uskoani ihmisten edessä. Kiitos, että sinä olet armollinen ja laupias ja rakastat minuakin, viet minutkin pelastuksen tuntemiseen Jeesuksen Kristuksen rakkauden tähden. Aamen.”

Kääntykää Herran puoleen, huulillanne vilpittömät sanat, sanokaa hänelle: ”Anna kaikki meidän syntimme anteeksi ja ota vastaan paras lahjamme: me tuomme sinulle uhriksi rukouksemme, huultemme hedelmän.” Hoos.14:3.

Hänen armonsa on runsas, hän voi sinut lunastaa. Ps.130:7.

Hengen siivelle

Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on. Room.3:20.

Tuntuu olevan vaikeata tämä lain ja armon erottelu, kirjaimen kuuliaisuus tai hengessä eläminen. Vielä vanhana uskovana pitää pohtia näitä. On selvää, että on kysymys terveestä uskosta ja siinä kasvamisesta. Meidän tavoitteemme on oppia vaeltamaan hengen mukaan eikä lain alla ulkonaisia käskyjä noudattaen. Oikeastaan tässä on myös kasvun mittari. Samalla kun meidän tulee noudattaa Jumalan sanaa ja kymmentä käskyäkin, meidän tulisi noudattaa sitä siksi, että se on kirjoitettu meidän sydämeemme eikä vain jonnekin Raamattuun tai huoneentauluun. Emme voi sosiaalisesta paineesta tai ihmispelostakaan kestävästi toteuttaa Jumalan tahtoa.

Olen nähnyt aivan liikaa sellaista opetusta seurakunnassa, joka korostaa käskyä käskynä ja ulkoläksynä. Tarvitaan ennen kaikkea sisäinen kuuliaisuus: Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä. Hepr.10:16.

Kun sana uskossa sulautuu meihin, meistä tulee sanan tekijöitä. Kun Pyhä Henki asuu meissä, hän innoittaa meitä vaeltamaan Kristuksen jalanjäljissä, sanalle kuuliaisina. Näin kaikki meidän ”pyhyytemme” on Jumalan työtä, hengen läsnäoloa meissä.

Niinpä haluan rohkaista sinua noudattamaan Jumalan sanaa – kyllä – mutta et pysty siihen omin voimin, tarvitset Jumalan Hengen apua. Rohkaisen sinua siis pyrkimään pois lain alta, kirjaimen orjuudesta, ulkonaisesta hurskaudesta, ja pyrkimään sellaiseen aitoon pyhitykseen, jossa Henki luo elämää: Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Room.8:10. Tähän haluan itsekin pyrkiä. En kuvittele, että olisin kykenevä palvelemaan elävää Jumalaa omassa voimassa.

Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Room.8:13-14.

Siunauksena paikkakuntasi keskellä

Ennen kuin Sodoma ja Gomorra hävitettiin, Jumala lupasi Aabrahamille, että jos kaupungista löytyy kymmenen vanhurskasta, hän ei hävitä kaupunkia niiden vanhurskaiden tähden (1.Moos.18:32). Tästä voimme päätellä, että jokainen uskova on tärkeä oman kaupunkinsa ja paikkakuntansa hyvinvoinnille.

Olemme Jumalan siunauksena keskellä omaa aluettamme, jos kerran olemme uskossa. Mutta voimme toki myös rukoilla oman paikkakuntamme parasta. Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne. Jer.29:7.

Oletko huomannut, että esimerkiksi henkirikoksia tapahtuu tietyissä kaupungeissa enemmän kuin toisissa? Oletko huomannut, että jotkin paikkakunnat saavat siunauksia, jotkin kaupungit rangaistuksia. Esimerkiksi Nokian vesikriisi oli mielestäni Jumalan vakava kehotus nokialaisille – kehotus parannukseen. Jos meitä uskovia ei liikuta mikään, mikä tapahtuu omalla paikkakunnallamme, olemme unessa – luvattoman sikeässä unessa.

Rohkaisen siis sinua näkemään oman roolisi paikkakuntasi hyvinvoinnin takaajana. Jo sinun olemassaolosi, saati hurskas vaelluksesi, on merkityksellinen etu kaikille paikkakuntasi asukkaille. Jos vielä jaksat rukoilla paikkakuntasi puolesta, tunnustaa ihmisten syntejä ja pyytää niitä anteeksi Jumalan edessä, vedota Jumalaan, jotta hän olisi armollinen, anoa, että rikollisuus vähenee ja Jumala suojelee sinun asuinaluettasi kaikelta pahalta, silloin olet verrattomana apuna ja siunauksena asuinympäristösi keskellä. Jumala antakoon sinulle armoaan, että kannat tätäkin vastuuta Jumalan edessä niin kuin Jumalan miehen tai naisen kuuluu. Eräänä päivänä sinun roolisi tulee kaikkien tietoon ja sinä saat tästäkin syystä loistaa ilosta.

Herra siunaa niitä, jotka häntä palvelevat, niin pieniä kuin suuria. Ps.115:13.

Jumalan armo ja hyvyys

Kerroin myös, kuinka hyvin Jumalan käsi oli johtanut minua… Neh.2:18.

Muistamme, kuinka Jumala oli antanut Nehemialle näyn Jerusalemin muurien rakentamisesta kuntoon. Hänellä ei ollut siihen varoja, ei tarvikkeita eikä työvoimaa. Näytti siltä, että hänellä oli runsaasti vain vastustajia. Kaupungin johtomiehet eivät tukeneet häntä ja arvostelijat yrittivät saada häntä luopumaan koko hankkeesta. Mutta kaiken vastustuksen keskellä Nehemia rohkaisi mielensä ja sanoi: ”Jumalan hyvä käsi on ollut kanssani. Meidän täytyy ryhtyä korjaamaan muureja.” Hän sai asukkaat innostumaan tästä ja Raamattu kertoo: Ja he kävivät tarmokkaasti käsiksi työhön. Neh.2:18.

Nehemian hanke edistyi hyvin, vaikka erilaisia hidasteita ilmaantui aina uusia. Viimein hänen vihamiehensä turhautuivat ja keksivät syyttää häntä kapinan lietsonnasta. He halusivat kerta kaikkiaan mustamaalata Nehemian maineen ja ympäröidä hänet pahoilla puheilla, juoruilla ja panetteluilla, ja tehdä tyhjäksi hänen hankkeensa valheen voimalla. Mutta Nehemia oli luja ja vastasi Sanballatille, joka johti tätä parjauskampanjaa: ”Se, mitä sanoit, on aivan perätöntä. Olet itse keksinyt kaiken.”

Puhutaanko sinusta joskus perättömiä?

Nehemialle oli tyypillistä toimia uskon hengessä. Hän kehui aina Jumalaa, kuinka hyvä hän oli ollut, kuinka hän aina suojeli ja auttoi. Ylivoimaisen vastustuksen edessäkin hän jaksoi luottaa Jumalan apuun. Valheiden edessä hän turvautui totuuteen. Hän ei provosoitunut, vaikka häntä provosoitiin olan takaa. Lopulta hänen uskonsa palkittiin ja muuri valmistui.

Sinäkin voit elää keskellä ylivoimaisia vaikeuksia, mutta sinun ei kannata suurennella ongelmiasi, vaan puhua Jumalan suuruudesta, hänen voimastaan, hänen avustaan. Hän on aina suurempi kuin sinun ongelmasi. Ehkä sinuakin provosoidaan? Uskon avulla ja hengen voimalla voit säilyttää malttisi ja olla provosoitumatta. Sinä voit kaikissa tilanteissa panna uskosi Jumalaan, tarttua sanan lupauksiin, pitää kiinni unelmistasi, mennä eteenpäin näkysi toteuttamisessa. Jumala palkitsee uskon. Hän on mielissään, kun sinä kiität Jumalaa saamastasi avusta ja odotat saavasi aina lisää hänen hyvyyttään. Hän on hyvillään, kun sinä käännät valituksen kiitokseksi ”Jumalan runsaasta armosta ja hyvyydestä, joka ympäröi sinut kaikkina elämäsi päivinä” (Vrt.Ps.23:6).

Anteeksiantava ja laupias on Herra, hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä. Ps.145:8. Hyvä on Herra, turvapaikka hädän päivänä, hän tuntee ne, jotka luottavat häneen. Naah.1:7.

Kohtele hurskaita ihmisiä hyvin

Joskus, kun olen keskustellut niiden henkilöiden kanssa, jotka ovat pyytäneet esirukousta, olen saanut kuulla, että vaikka kaikki asiat eivät ole tulleet vielä kuntoon, näillä ihmisillä on kuitenkin kaikilla sydämen rauha. He eivät enää hätäile, vaan odottavat nyt rauhallisesti, mitä Jumala tekee. Tämä onkin yksi esirukouksen tunnusmerkki.

Kannattaa kohdella hyvin uskon sisaria ja veljiä ja vaikka et vielä tunnustaisikaan uskoa, kannattaa silti kohdella hyvin uskovaisia ihmisiä. He nimittäin voivat alkaa rukoilla puolestasi ja siitä seuraa hyviä asioita – sydämen rauha on yksi niistä hyvistä vaikutuksista.

Jeesus kehottaa tällaiseen ”hyödyn hankkimiseen” myös siinä yhteydessä, kun puhutaan rahan antamisesta: Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole. Luuk.16:9. Ajattele: joku voi päästä taivaaseen vain siksi, että on kohdellut uskovia hyvin! (Niinhän tässä sanotaan?)

Raamatussa on paljon esimerkkejä siitä, kuinka jo tässä ajassa voi saada siunauksia, jos tekee hyvää hurskaille ihmisille. Sarpatin leski piti huolta Eliasta ja sai kokea Jumalan apua monin tavoin. Barukille, joka toimi Jeremian sihteerinä, koitui näistä palveluksista siunaus – hän säilyi hengissä sen ajan myllerryksissä (Jer.45:5). Jeesus tähdensi tätä periaatetta ”palvele toisia, niin saat siunauksia” lupaamalla: Totisesti: joka antaa teille maljallisen vettä sen tähden, että te olette Kristuksen omia, ei jää palkkaansa vaille. Mark.9:41.

Kotkan siiville

Onko sinulla unelmia? Osaatko heti nimetä yhden? Onko sinulla uskonelämään liittyviä unelmia, näkyjä ja tavoitteita? Jos ei ole, sinun on syytä etsiä Jumalan tahtoa, kysyä Jumalalta, mikä on sinun elämäsi kutsumus ja tarkoitus, ottaa selville, mitä erityisiä lahjoja juuri sinä olet saanut. Jokaisella on kuitenkin oma Jumalalta saatu armolahjansa, yhdellä yksi, toisella toinen. 1.Kor.7:7.

Raamatun mukaan tarvitsemme kestävyyttä oman kutsumuksemme toteuttamisessa: Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Hepr.10:36.

Valitettavasti meidän hengelliset projektimme tahtovat jäädä kesken. Tosin ’projekti’ on väärä sana, kun tarkoitetaan oman persoonallisuuden löytämistä, oman hengellisen profiilin toteuttamista, kasvamista uskossa aikuiseksi ja Jumalan tahdon tekemistä. Aivan liian usein ajatellaan, että tässä puhutaan jostakin sananjulistajan työstä. Ei, kyseessä voi olla äiti, opettaja, vapaaehtoistyöntekijä tai ’sekatyömies’ – ties mitä. Kutsumukset ovat erilaisia, hyvä elämä on jokaisen kohdalla vähän omanlaistaan. Eikä se yleensä näytä miltään. Tosi hurskas ja Jumalan tahdon mukaan eletty elämä ei kerää toimittajia paikalle, ei käännä seurakunnan johtajien päitä, ei välttämättä herätä mitään suurempaa huomiota missään.

Mutta on hyvä, jos meillä on kutsumustietoinen elämä ja tiedämme, mihin meidän tulisi pyrkiä ja minkälainen ’jalanjälki’ meidän tulisi jättää maan päälle. Usein vain suuret näyt tahtovat kutistua olemattomiin ja kutsumustietoinen elämä lopahtaa. Elämän suuri linja näyttää tässäkin olevan: syntymä, kuolema ja hautaaminen. Siihen kuuluu kyllä vielä ylösnousemus, mutta usein vain tahtoo käydä niin, että näky syntyy, kuolee ja haudataan – ja se on siinä sitten.

Rohkaisen siis sinua tiedostamaan tämän elämän kulun. Sinun kutsumuksesi toteuttamiseen kuuluu syntymä, kuolema ja hautaaminen (Joh.12:24). Et voi niitä välttää. Mutta voit silti säilyttää toivon, voit uskossa pitää kiinni siitä, minkä tiedät varmasti. On nimittäin tarkoitus, että sinä et jää hautaan eikä sinun elämäntyösi jää hautaan. Jumala on voimallinen herättämään sinun uskosi uudestaan liekkeihin, sytyttämään sinut sisäiseen roihuun, antamaan sellaisen hengen uudistuksen, että sinä menet tuoreessa hengen voitelussa, sinä saat siivet liitää esteiden yli, sinä saat uuden voiman ja uuden kasvun, sinä pääset uudelle tasolle. Koitos ei ole ohi ennen kuin se on ohi. Sinun parhaat päiväsi ovat edessäpäin, sinun voitonlaulusi on vielä laulamatta, sinun korkein lentosi vielä liitämättä. Matkalla jokainen ihminen väsyy, jokainen lannistuu, jokainen on luonnon lakien alainen. Toivoa ei silti pidä menettää. Tartu siis Jumalan sanan lupaukseen:

Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy. Jes.40:30-31.

Katse eteenpäin

Ei ole mitenkään erityisen kaukana se aika, jolloin järvet ja joet olivat Suomessa pääasiallisia kulkuväyliä. Pyörälliset kulkuneuvot ovat sittemmin vallanneet alaa samalla, kun tiestö on kehittynyt. Monet aiemmat kunnat syntyivät järvien ympärille ja kylien asukkaat pitivät yhteyttä kuntakeskuksiin veneillä. Kirkkovenekulttuuri on nyttemmin muuttunut harrastusluontoiseksi, mutta ennen se oli käytännön sanelema liikkumistapa.

Tämä toimikoon eräänlaisena johdantona aiheeseeni, sillä tarkoitukseni on kysyä sinulta, liikutko veneellä vai autolla. Kyseessä on kaksi erilaista elämäntapaa. Jos soudat venettä, sinulla on selkä menosuuntaan. Sinun elämäntapaasi kuuluu nostalgia ja menneiden kaivelu. Päivästä toiseen mietit, miten saisit takaisin jotakin menettämääsi, esimerkiksi uudistetuksi entiselleen jonkin rikkoutuneen ihmissuhteen. Et osaa katsella eteenpäin, odottaa uusia asioita tapahtuvaksi, uusia ihmisiä ilmestyväksi elämääsi.

Suosittelen menemistä autokouluun. Auton ratissa sinä katselet eteenpäin ja ajokoulun opettaja on vierelläsi valmiina painamaan jarrua ja valmiina vaikka tarttumaan ohjauspyöräänkin, jos suunta on liikaa ojaa kohti. Tässä on kuva siitä, että sinä suuntaudut tulevaisuuteen ja Jeesus on opettajasi, joka neuvoo, minne käännytään. Et elä menneitä kaihoten, vaan uskot vahvasti pääseväsi eteenpäin ja saavuttavasi kerran määränpään – pääseväsi kotiin.

Soutu voi olla kiva harrastus, mutta nostalgia on huono elämäntapa. Huomasin tämän itse, kun kyhäsin jonkinlaista elämäkertaani. Siitä ei tullut kunnollista ja jouduin lopulta nostamaan sen hyllylle. Nyt se on siis määräämättömän ajan ’työn alla’. Voisin neuvoa itseänikin: Suuntaa katseesi eteenpäin ja odota, että Herra tekee sinun elämässäsi uutta. Hän on Luoja, hän tekee koko ajan kaikenlaista uutta, myös sinun elämässäsi, jos et jää paikallesi istumaan sammutetun auton ratissa käsijarru päällä – tai veneen tuhdolle selkä menosuuntaan.

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer.29:11.

Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle. Jes.43:19.

Tästä lähtien minä ilmoitan sinulle uusia asioita, tallessa pidettyjä, sellaisia, joita et tiennyt. Jes.48:6.

Ole luja ja odota Herraa

Kun viholliseni eivät saa minusta voittoa, minä tiedän, että sinä rakastat minua. Ps.41:12.

Me kaikki joudumme aika ajoin tilanteisiin, jolloin kestävyytemme punnitaan. Uskomme syvyys, terveys, vahvuus ja vakaumuksellisuus joutuvat puntariin. Voimme sairastua vakavaan tautiin, josta toipuminen on inhimillisesti katsoen epävarmaa. Menetämme hyvän ihmissuhteen ja elämämme kääntyy synkäksi. Emme ymmärrä, kuinka voimme toipua, kuinka jaksamme jatkaa, kuinka koskaan kykenemme elämään ilman tuota ihmistä. Tai huomaamme olevamme kiinni riippuvaisuutta aiheuttavista nautintoaineista, kärsimme työnarkomaniasta tai peliriippuvaisuudesta ja kaikki rimpuilut niistä irti osoittautuvat turhiksi. Saatamme vaipua apatiaan ja toivottomina jäädä voivottelemaan ”en toivu tästä sairaudesta, vaan joudun hautaan, en kestä tätä hylkäämistä katkeroitumatta, en pääse irti huonoista tavoistani, talouteni ei koskaan kohene, vaan kuolen velkaisena, olen toivoton tapaus enkä jaksa taistella”.

Mutta Jumalan rakkaus kantaa kuitenkin. Jumalan rakkaus on voimallisempi nostamaan sinua ylös kuin mikään sielunvihollisen keino on painamaan sinua alas. Olet joutunut kokemaan epäoikeudenmukaista hylkäämistä? Kyllä, mutta se on tilapäistä. Olet sairastunut vakavasti? Kyllä, mutta sinä paranet. Taloutesi on kuralla? Kyllä, mutta vielä sinä pääset kuiville. Älä anna vihollisen pelotella sinua. Hänen keinonsa ovat kyllä katalia ja hänellä on juonia paljon pääsi menoksi, mutta samalla tavalla kuin synagogan esimiehelle sanottiin, sanotaan sinullekin: Tämän kuultuaan Jeesus sanoi esimiehelle: ”Älä pelkää, vaan usko.” Mark.5:36.

Jumala voi yhdellä armon osoituksella antaa sinulle avun. Jeesus sanoo vain sanan ja sinä paranet. Pyhä Henki ottaa sinut sylihoitoonsa ja sinä saat kokea, että hylkäämisen aiheuttama kipu ja yksinäisyys kaikkoaa. Jumala ojentaa kätensä ja sinun ongelmasi siirtyy sivuun. Hellä kosketus taivaasta ulottuu sinun sielusi syvimpään sopukkaan ja sinä olet vapaa. Entinen jää taa, taivas aukeaa, tulee riemun aika. Tulee voiton hetki. Ja suusi avautuu kiitokseen.

Odota sitä. Jos kerran palvelet Herraa, muista että palvelet voimallista Jumalaa, joka tekee ihmeitä joka päivä.

Hän pelastaa ja vapauttaa, hän antaa ennusmerkkejä ja tekee ihmeitä taivaassa ja maan päällä, hän, joka pelasti Danielin leijonien kynsistä. Dan.6:27.

Hyvän Paimenen huomassa on turvallista

Te, ihmiset, olette minun lampaani, minun laitumeni lampaat. Minä olen teidän Jumalanne. Näin sanoo Herra Jumala. Hes.34:31.

Raamattu vertaa meitä Kristuksen seuraajia Jumalan lampaisiin. Jeesus hyödynsi usein tätä vertausta selittäessään omaa työtään ja kutsumustaan opetuslapsilleen. Hän oli sekä Jumalan Karitsa että lammasten Paimen. Hän sanoi myös: Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Joh.10:9. Hän lisää tähän vielä merkitykselliset sanat: Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Joh.10:3. Sinun on tärkeää tietää, että Jeesus kutsuu sinua nimeltä. Eikä hän kutsu sinua nimeltä vain sulkeakseen sinut jonnekin sisätiloihin, hän haluaa viedä sinut ulos vapauteen, laitumelle auringon paisteeseen.

Jeesus haluaa pitää sinusta huolta samalla tavalla kuin hyvin ammattinsa osaava lampuri pitää huolta lampaistaan. Lampaita puhutellaan nimeltä. Paimen siis tuntee heidät jokaisen henkilökohtaisesti. Lampaat viedään laitumelle ruokailemaan joka päivä. He saavat myös juoda kirkasta vettä. Heillä on suoja sateen varalta. Yöksi lammasten paimen vie lampaat suojattuun aitaukseen (tai lampolaan), jonne sudet eivät pääse.

Lammas ei paljon kuluta, se on vähään tyytyvä. Lammas antaa kasvattajalleen paljon. Ei vain villansa kerran vuodessa, vaan lopulta koko elämänsä. Jokainen lammas joutuu aikanaan teuraaksi.

Ymmärrämme siis, että kuulumme Hyvälle Paimenelle kokonaan – olemme hänen omaisuuttaan. Hän ei kiusaa meitä, hän ei järjestä meille ongelmia. Olosuhteet, ympäristö, sää ja sudet aiheuttavat ongelmia. Hän pelastaa meidät parhaansa mukaan kaikilta vaikeuksilta. Hänen ilonsa on keritä meidät ja saada meiltä vastalahjaa hyvästä hoidosta. Hän keritsee meidät silloin, kun ulkona on hyvät ilmat ja lämmin sää tai hän pitää meidät keritsemisen jälkeen sisätiloissa – ei hän halua järjestää meille vilua ja palelua turhan takia. Hänen oikeutensa on päättää meidän kohtalostamme. Myös meidän päiviemme määrästä.

Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein… Hepr.12:28.

Uskon lujuus vahvistuu taisteluissa

Minä uskon, että saan yhä kokea Herran hyvyyttä elävien maassa. Ps.27:13.

Joskus elämme vaikeita aikoja, jolloin vihollinen hyökkää, erilaiset koettelemukset tulevat niin runsaina, että joudumme ahdinkoon. Silloin voimme tehdä samoin kuin Daavid, kun hän oli keskellä vihollisia. Hän rohkaisi itseään turvautumalla Jumalaan, kuten myös psalmi 27 osoittaa. Daavid rukoili Herraa. Hän puhui uskoaan ääneen ja näki pääsevänsä voitolle, vaikkakin voitto antoi vielä odottaa itseään.

Meidänkin tulee tehdä Daavidin tavoin ja laittaa kaikki uskomme ja toivomme liikkeelle, kun meitä uhataan, kun olemme ahdingossa, kun sairaudet yrittävät nujertaa meitä, kun vihollinen riehuu. Meidän turvamme on Jumala. Häneltä saamme avun. Uskon koetuksissa meidän kestävyytemme vahvistuu ja niiden keskellä meistä tulee sisukkaita Jumalan palvelijoita ja uskollisia Kristuksen seuraajia. Sellaista luonnetta ja uskon lujuutta ei voi saavuttaa ilman taisteluita. Lopulta voimme käyttää omaa uskon rohkeuttamme myös muiden vahvistamiseen ja sanoa:

Luota Herraan! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan! Ps.27:14.

Tuotteistusta vai kasvua?

Jeesus otti vertauksia luonnosta ja sillä hän viittasi siihen, että hengellisen elämän lait ovat monin tavoin samoja kuin ne lait, jotka näemme orgaanisessa luonnossa. Luonnossa näemme tapahtuvan kasvua, kun kasvit lähtevät kasvamaan pienistä siemenistä. Näin tulisi tapahtua hengellisessä elämässäkin, kun Jumalan sanan siemenet itävät meidän sydämemme maaperässä. Hengellinen kasvu voi olla myös kuoriutumista tai nahan vaihtoa eli kasvu sisältää eräänlaisia hypähdyksiä, jolloin elämä harppaa eteenpäin seuraavalle tasolle. Suurin luonnossa tapahtuva harppaus lienee ns. metamorfoosi eli perhosen toukan muuttuminen perhoseksi.

Mikä siis on se harppaus, joka sinun hengellisessä elämässäsi odottaa näkyväksi tulemista? Hengellinen elämä on monta kertaa myös jonkinlainen ketjureaktio. Meidän tulee kasvaa vaihe vaiheelta, emme voi harpata välivaiheiden yli. Jotkut ohittavat parannuksen tai kasteen. En suosittele. Viimeisin havainto, jonka olen itse tehnyt (saatuani asiaan liittyviä vaikutteita monilta hengen miehiltä), on se tosiasia, että suurin osa seurakunnista ja kirkkokunnista ovat organisoituja – eivät orgaanisia yhteisöjä. Ihmisen järjestelemä organisaatio ja koneisto, joka tuottaa uskonnollisen systeemin mukaisia ihmistuotteita, voi olla hyvin kaukana siitä, mitä itse Elämä tuottaa. Niinpä olemme aivopestyjä ja sokaistuneita, jos emme huomaa, kuinka kaukana meidän nykyinen uskontomme on apostolisesta uskosta ja hengellisen elämän aitoudesta.

Haluan siis rohkaista sinua menemään kohti sitä tosi elämää, joka sykkii Kristuksen antaman elämän voimasta ja joka ei tarvitse minkään uskonnollisen koneiston antamaa tekohengitystä. Hengellinenkin elämä tarvitsee vain vettä ja aurinkoa, armon hengessä julistettua Jumalan sanaa. Se tarvitsee Kristuksen kirkkauden evankeliumia. Olkaamme varuillamme, ettemme katkaise niitä siunattuja ketjureaktioita, joita hengellinen kasvu edellyttää. Meidän tulee seurata Herraa Jumalan sanan kuuliaisuudessa ja rukouksen hengessä. Resepti on yksinkertainen. Emme saa mitätöidä sellaista, minkä tosi elämä tarvitsee – esimerkiksi Pyhän Hengen kastetta. Ilman sitä emme voi saada aitoa kutsua Jumalan sanan palvelijoiksi tai oikein mitään muutakaan kutsumustyötä Jumalan valtakunnassa. Mikään orgaanisessa elämässä tapahtuva asia ei ole suoritus – se on luonnollinen kasvuun kuuluva vaihe, joka ajallaan ja omien lakiensa mukaan tapahtuu siinä tilanteessa, jossa kulloinkin olemme. Niinpä Paavali kehottaa:

Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet. Fil.3:16.

Herrassa on kurjan toivo

Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa, hän kuulee ja vastaa sinulle. Jes.30:19.

Niin monta kertaa ihminen haluaa ratkaista ongelmiaan omin avuin, turvautumalla toisiin ihmisiin, ihmisviisauteen, ihmiskeinoihin. Jospa voisin ostaa avun ongelmaani rahalla? Usein vasta viimeisenä keinona on rukous. Silloinkin uskossa luotamme lähinnä muiden rukouksiin. Oma rukous on muminaa, turhautunutta päivittelyä, epäuskoista kiukuttelua.

Niinpä toivon voivani rohkaista sinua rukoilemaan kaikella uskalluksella ja ääneen, jopa huutaen. Kyllä yksin ollessa on lupa huutaakin. Rehellisyys Jumalan edessä tuottaa joskus ilmoille parkaisuja, itkuun murtumista, erilaisia tunteenpurkauksia. Ihmisten edessä voimme hävetä sellaista käytöstä, mutta ne vetävät Jumalan huomion puoleensa. Kaikki aitous kiinnostaa häntä. Hän on luvannut:

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps.34:19.

Usein vasta näissä ääritilanteissa, kun epätoivo jo kolkuttaa sydämen ovella, saamme tutustua Herraamme paremmin. Saamme kokea hänen hyvyyttään. Saamme suuren ilon, kun hän vastaa meille ja ilmestyy. Se tuntuu siinä tilanteessa ihmeeltä – mitä se onkin. Ilo valtaa meidät, olemme ihmetyksestä ymmyrkäisinä. Uskomme, joka oli heikkoa rukoilemisessa, osoittautuu heikoksi myös rukousvastauksen saamisessa. ”Onko tämä mahdollista?”

Kyllä se on mahdollista. Taloudellisissa ongelmissa painiva voi saada apua. Ilman puolisoa jäänyt voi saada elämäänsä uuden, kiinnostavan ihmisen. Lapseton voi tulla raskaaksi. Työtön voi saada työtä. Sairas voi parantua. Syntinen saada syntinsä anteeksi. Sitä voidaan kutsua evankeliumiksi. Se on ilosanoma Jumalan rakkaudesta ja hyvyydestä. Se on hyvä sanoma mihin tahansa ihmisenä olemisen ongelmaan, kun Jumala vastaa ja antaa avuttomalle avun, epätoivoiselle toivon, sairaalle terveyden ja murheelliselle ilon. Tätä varten me palvelemme Herraa. Saamme kokea hänen hyvyyttään ja hänen ihmeellistä apuaan elämämme helppoina ja raskaina päivinä. Emme jää turvattomiksi kuolemankaan edessä. Hän pelastaa meidät taivaalliseen valtakuntaansa.

Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Room.5:9.

Missä vietät ajallisen elämäsi?

Perille saavuttuaan hän ei antanut kenenkään muun tulla mukanaan sisään kuin Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin sekä tytön isän ja äidin. Luuk.8:51.

Meillä kaikilla on saman verran aikaa tänään – 24 tuntia. Kuinka aiot käyttää aikasi? Nukkumiseen kuluu ehkä kahdeksan tuntia ja loput 16 sinun tulee käyttää viisaasti. Mikä on se periaate, jonka mukaan käytät aikasi? Pienen lapsen äidin (tai yleensäkään perheenäidin) ei paljon tarvitse miettiä tätä ja hänen miehensäkin luultavasti käyttää noin kahdeksan tuntia töissä. Sitten jäljelle jäävästä ajasta menee suuri osa arkisiin askareisiin, kaupassa käymiseen, ruoanlaittoon, pyykinpesuun jne.

Ehkä pitäisi kysyä, onko sinulla suunnitelmaa, miten käytät vapaa-aikasi hyödyllisesti (jos sinulla sellaista on)? Useimmat ihmiset, myös uskovat, käyttävät vapaa-aikaansa rentoutumiseen, huvituksiin, matkustamiseen ja muihin harrastuksiin. Mutta onko sinulla mitään Jumalalta saatua kutsumusta, johon haluat panostaa? Minä mietin jo kauan sitten, mikä on minun kutsumukseni ja miten oikein voisin käyttää aikani maan päällä niin, että ei kerran taivaassa tarvitse katua mitään. Minä pelkään tilannetta, että joudun sanomaan itselleni: ”Voi, miksi tuhlasinkaan aikaani tuollaiseen? Miksi olin niin saamaton, etten tehnyt, mitä olisin voinut tehdä? Miksi elin mukavuusvyöhykkeellä enkä panostanut Jumalan valtakunnan asioihin?”

Jos meillä on Jumalalta saatu kutsumus ja teemme määrätietoisesti työtä oman kutsumuksemme mukaan, silloin on tärkeää, että löydämme ympärillemme ihmisiä, jotka auttavat meitä ja tukevat meitä kaikissa tilanteissa. Jeesuksella oli 12 opetuslapsen ryhmä, joka seurasi häntä kaikkialle. Sen lisäksi hänellä oli kolmen opetuslapsen muodostama lähipiiri, joka oli läsnä aina kriittisillä hetkillä. Jeesuskin tarvitsi tukea ja hän halusi lähelleen ihmisiä, jotka uskoivat häneen. Jokaisen hengellistä työtä tekevän tulisi löytää avustajia, jotka uskovat samaan näkyyn ja tukevat häntä. Jokaisen hengellistä työtä tekevän ihmisen pitää osata ottaa etäisyyttä ihmisiin, jotka eivät tue, jotka epäilevät, jotka jättävät toisen oman onnensa nojaan, jotka kaivavat maata toisen jalkojen alta, jotka eivät ole Jumalan antamia ystäviä ja tosi veljiä tai sisaria, vaan jotka kriittisellä hetkellä ovat valmiita pettämään kaiken saamansa luottamuksen. Ei Jeesuskaan halunnut riskeerata tärkeitä tilanteita ottamalla mukaan ihmisiä, jotka pilkaten ja naureskellen sanoisivat: ”Mahdatko sinä olla mikään Jumalan Poika? Luuletko todellakin, että hän vain nukkuu? Taitaa tällä kertaa tulla vesiperä ja kuinkas sitten suu pannaan?”

Niinpä rohkaisen sinua tekemään kokosydämisesti oman kutsumuksesi mukaista työtä ja ottamaan siihen mukaan niitä, jotka ovat uskollisia ystäviä. Rohkaisen sinua vetäytymään (ystävällisesti ja loukkaamatta) pois jokaisesta ihmisestä, myös veljestä tai sisaresta, joka ei ole sinulle lojaali. Ota etäisyyttä jokaiseen, joka epäilee, onko sinusta mihinkään. Älä seurustele omasta aloitteestasi ihmisten kanssa, jotka ovat loukanneet sinua, epäilleet sinun uskoasi tai moraaliasi, jopa vastustaneet sinua, kun olet tehnyt hengellistä työtäsi. Älä turhaan jää odottamaan, että he muuttuvat. On ihmisiä, jotka eivät koskaan muutu, on lyttääjiä, on ikuisia kriitikoita, on loputtoman ynseitä ja katkeria ihmisiä. He ovat sinun kutsumuksesi tiellä – kierrä heidät kaukaa. He eivät ole koskaan missään suhteessa Jumalan asialla, mutta sinä olet. Älä anna heidän sumentaa sinun kutsumuksesi arvoa, hajottaa sinun keskittymistäsi, vetää sinua mukaan omaan tyhjänpäiväisyytensä maailmaan.

Kelvottomat ihmiset ja petkuttajat menevät pahuudessa yhä pitemmälle, eksyttäen muita ja eksyen itse. 2.Tim.3:13. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät. 2.Tim.4:5.

Minun tieni ja Jumalan tahto

Jouduin lapsena vapaiden suuntien kesäleirille. Äitini pakotti minut ja pari veljeäni sinne. En olisi halunnut mennä. Melkein kaikki muut lapset siellä olivat outoja. Heti ensi päivästä alkaen tuli koti-ikävä. Oli elokuun alku, mutta vilu oli jokapäiväistä. Kahvia ei saanut, piti juoda teetä. Pullaakaan ei ollut, vaan piti jyrsiä näkkileipää. Ruokana oli jotakin sopan litkua. Suurinta huvia edusti traktorin lavalla köröttely. Nukkua piti heinien päällä rantasuulissa, jonka laudanraot olivat sormenmentäviä. Peitto ei riittänyt yön kylmyyttä vastaan. Päivisin piti istua telttakokouksissa kuuntelemassa erään hidaspuheisen saarnamiehen pitkästyttäviä esitelmiä ilmestysmajan kalustosta. Välillä sentään soitettiin hanuria ja kitaraa, mutta laulujen sanat kertoivat aina vaan samaa: ”olet syntinen, tee parannus tai aikasi loppuu”.

Jumalan sana sanoo tällaisenkin hyvin perustavaa laatua olevan totuuden: Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Jes.55:8.

Tiedätkö: tuolla kesäleirillä sain antaa elämäni Jeesukselle – siellä heinien päällä rantasuulissa. Siitä viikosta tuli minulle ikimuistoinen viikko. En koskaan unohda niitä siunauksia, joita siellä sain. Katselen sieluni silmin sitä maisemaa joka päivä. Kutsun sitä ensirakkauteni maisemaksi. En halua unohtaa sitä maisemaa, vaan viivyn siellä sieluni silmin usein ja kohtaan Jeesuksen yhä uudelleen. Kun rukoilen, päädyn hengessä helposti sinne suomalaisen järven rantaan ja siellä suutelen Jeesuksen jalkoja. Sydämeni on niin kiitollinen häntä kohtaan ja lupaan olla hänelle lojaali ikuisesti.

Minä en tiennyt silloin, kun lapsena vastustin sinne leirille menoa, kuinka väärässä olin. En tiennyt, kuinka Jumala oli suunnitellut sen viikon niin paljon paremmin kuin minä. Osaatko sinä olla tänä päivänä varuillasi omia suunnitelmiasi vastaan? Osaatko antaa periksi Jumalan suunnitelmalle, joka on niin vastakohta sinun suunnitelmallesi, mutta siunattu ja hyvä, tuhat kertaa parempi? Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Jes.55:9.

Jotain ihan pientä

Jumalan käsiin annettu elämä on jännittävää. Kun rukoillen toteutan jotakin tavoitetta, huomaan, että se ajan kuluessa muuttuu joksikin toiseksi. Jumalan henki tuo mukanaan muutoksia. Kun aloitin tämän blogin, mielessäni oli rukoussivusto. Vuoden 2001 tienoilta alkaen olen kirjoitellut nettiin ja olin varmaan ensimmäisiä uskovia, jotka ovat kirjoittaneet rukouksia nettiin – siis valmiita rukouksia, jotka eivät käsittele henkilökohtaisia aiheita, vaan joissa pyydetään Jumalan tahtoa tapahtumaan jollakin yleisellä tasolla – seurakunnan, kaupungin, kansakunnan elämässä. Mutta Jumala ohjasi minua kirjoittamaan muutakin kuin rukouksia ja niin lopulta täällä alkoi olla erilaisia lyhyitä artikkeleita, jotka oli tarkoitettu rakentamaan (omaa ja) lukijoiden uskoa. Nyt siis tämä blogi on kokonaan omistettu rohkaisuille (joiden joukossa on siunauksia ja profetioita ikään kuin alalajina). En aluksi kuvittanut niitä ollenkaan, sillä hyvien kuvien saaminen tuntui mahdottomalta. Jumala kuitenkin ohjasi minua löytämään netistä kuvia, joissa ei ole copyright-rajoitteita.

Oman blogin kehittely on suuressa mittakaavassa mitätön asia, mutta tämän kokemukseni pohjalta rohkaisen sinua aloittamaan jostakin. Kun Jumala on vaikuttanut sinussa tahtomista ja tekemistä, sinä teet aluksi ”jotain ihan pientä”. Kun olet liikkeellä, olet siunatussa Jumalan mahdollisuuksien sfäärissä. Niin kuin kotka levittää siipensä tuuleen ja nousee pystyvirtauksien avulla korkeuksiin, samoin Jumalan Henki nostaa sinua ylöspäin. Hän on voimallinen johdattamaan, auttamaan ja siunaamaan sinun työsi niin että sinun vaikutusalueesi laajenee, sinun voimavarasi kasvavat, sinun yleisösi (jos sellaista tarvitaan) kasvaa sekin, sinun oma sisäinen tunteesi siitä, että teet työtä, johon Jumala on sinut tarkoittanut, sekin kasvaa ja vahvistuu. Sinussa kehittyy kutsumustietoisuus, joka on tärkeä, jotta osaat olla pitkäjänteinen ja kestävä.

Niinpä voin hyvällä todennäköisyydellä ennustaa, että sinä saat olla Jumalan käytössä. Sinä saat täyttää edeltä valmistettuja tekoja. Sinä saat mennä eteenpäin kutsumuksesi tiellä ja päästä aika ajoin uudelle tasolle. Se merkitsee, että sinun voimasi kasvaa, sinun voitelusi syvenee. Sinun elämäntyösi alkaa vähitellen kantaa hedelmää. Sinä saat myös vastustajia, mutta kun Herra on kanssasi, he eivät voi sinua kaataa. Sinä saat tunnustusta ja voittoja jo tässä elämässä ja kerran taivaassa suuren palkan. Mistä kaikki alkoi? – Jostain ihan pienestä.

Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän, kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastavat koko maata, iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä? Sak.4:10 KR33.