Saitteko Pyhän Hengen?

Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon? Ap.t.19:2. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. Ap.t.2:4.

Kielillä puhumista voidaan pitää merkkinä Pyhän Hengen kasteen saamisesta, vaikka jotkut hengellä kastetut eivät puhu kielillä - tai kielet eivät jää. On myös sellaista kriittistä suhtautumista kielillä puhumiseen, jossa peruspointtina on vaatimus puhua jotakin tunnettua kieltä. Näinhän ensimmäisenä helluntainakin tapahtui. Paikalla olleet ulkomaalaiset todistivat: Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä?... toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia -- ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja. Ap.t.2:8,11. Kriittisesti kielillä puhumiseen suhtautuvat ihmiset edellyttävät, että kielillä puhuminen olisi apuväline lähetystyössä ja puhuttu kieli ohjaisi oikeaan osoitteeseen.

Koko tämä kriitikoiden ajatusmalli taitaa olla aika lailla ihmislähtöinen, järkeilty ja epäuskoinen lähestymistapa, sillä emme tyhjentävästi tiedä kielillä puhumisen merkitystä. Armolahjat yleensäkin ovat uskon asia, suurelta osin salattua Hengen toimintaa, jonka dynamiikka on ihmiselle lähtökohtaisesti epäselvä. Kaiketi Jumala on tarkoittanut, että liikkuessamme armolahjojen alueella, emme ole omien lahjojemme ja osaamisemme varassa - tietämisen vankeja - vaan käytämme nimenomaan taivaallisia kykyjä, Jumalalta saatuja lahjoja, yliluonnollisen maailman lähestymistapoja. Profetoiva ihminen tietää, mitä luonnollinen ihminen ei tiedä. Kielillä puhuva puhuu, mitä luonnollinen ihminen ei ymmärrä.

Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle; kukaan ei ymmärrä häntä, Hengen valtaamana hän puhuu salaisuuksia. 1.Kor.14:2.

Helposti hengellisistä ilmiöistä tehdään oppikysymyksiä, mutta en ole kuullut, että kukaan edellyttäisi 'tulenlieskojen' näkymistä, kun joku saa Hengen kasteen. Oppimestarit ovat maailman ovelimpia ihmisiä: he huomioivat osan asioista ja jättävät osan pois. He rakentavat normeja näistä itse valikoimistaan aineksista. En halua olla oppimestari, vaikka jokin opillinen selkäranka aina terveellä uskolla on. En siis vaadi, että näkemykseeni on muidenkin uskottava, mutta kielillä puhumisessa ei minun käsitykseni mukaan puhuta suoraan Jumalalle, vaan jollekin poisnukkuneelle pyhälle, joka "keskustelee" kielillä puhuvan kanssa ja rukoilee tämän kanssa yhdessä. Siinä on siis kyse rukouksesta taivaan suuntaan ja kun selitetään kieliä, siinä on kysymys Hengen ilmoituksesta, jonka kyseinen edesmennyt pyhä kertoo viestinä taivaasta - saatuna Jumalan Hengeltä, jonka ajatuksia hän kykenee seuraamaan meitä huomattavasti paremmin. Kielillä rukoilemisessa käytetään siis kaikkia kieliä, joita seurakunnan aikana on käytetty - myös kuolleita kieliä.

Saat miettiä tätä rauhassa, sillä se avaa aika mielenkiintoisia näkymiä. Nyt kielen tunnistaminen antaa suuntaa, mistä päin maailmaa tuonpuoleinen rukouskumppanimme on kotoisin. Hän on todennäköisesti juutalainen, jos puhut jotakin muinaista kieltä, kuten minä. Ylläoleva lainaus Apostolien teoista nimittäin totesi, että paikalla olleet kielten tunnistajat olivat juutalaiseen uskoon kääntyneitä muunmaalaisia. Tietysti muutkin kuin juutalaiset tulevat kysymykseen, mutta silloin ensimmäisenä helluntaina ei juuri ollut muita edesmenneitä pyhiä kuin juutalaisia. Tuonpuoleinen rukouskumppani voi siis olla yhtä hyvin edesmennyt pakanakristitty, jonka oman aikansa painotukset on mahdollista melkein aistia. En silti kehota keskittymään yhteyden saamiseen vainajahenkien kanssa - pois se meistä - vaan keskittymään Pyhän Hengen täyteyteen. Pyhä Henki on kuin kuoronjohtaja, joka antaa ääniraudastaan oikean sävelen taivaalliselle kuorolleen ja valitsee laulun sanat.

En halua venyttää tätä 'pyhäinpäivän' tekstiäni nyt enempää, mutta haluan saada sinut kiinnostumaan asiasta ja pyytämään Pyhän Hengen kastetta, jos et ole sitä vielä kokenut. Minä sain Hengen kasteen yli 40 vuotta sitten, joten kaipaan saada sen uudestaan. Saisin vauhtia omaan kielillä puhumiseen, joka tahtoo näivettyä ja sammuakin välillä. Siis innolla anomaan ja uskossa odottamaan, sillä Jumalan suureen armoon saamme turvata tässäkin asiassa. ...totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät. Luuk.11:13.

Tuskaa helpottamassa

Jeesuksen ristiä kantamaan he pakottivat erään ohikulkijan, kyreneläisen Simonin, Aleksandroksen ja Rufuksen isän, joka oli tulossa kaupunkiin. Mark.15:21.

Simon Kyreneläinen sai olla helpottamassa Jeesus Nasaretilaisen tuskaa. Ehkä se tuntui päivän työn ja väsymyksen rasittamalta mieheltä siinä hetkessä piinaavalta pakolta, raskaalta epäonnelta, ponnistukselta jota ei olisi halunnut enää kokea. Se tuntui viivytykseltä, päivän rutiinien keskeytykseltä, päivällisen väliin jättämiseltä - mielipahalta kaiken kaikkiaan. Mutta on mahdollista, että Simon kiitti ja ylisti Jumalaa myöhemmin, kun sai olla helpottamassa Vapahtajan tuskaa. Markus oli saanut oppia tuntemaan hänet Aleksandroksen ja Rufuksen isänä. Ehkä nuo nuoret miehet olivat hänen hyviä kavereitaan siihen aikaan, kun Markus kirjoitti kokemuksiaan muistiin, ja Simon Jerusalemin kristillisen seurakunnan jäsen. Valitettavasti emme kauhean paljon tiedä Simonin henkilöstä tai etenkään hänen tunteistaan.

Oletko sinä saanut olla jonkun ristin kantajan reitillä ja tullut temmatuksi mukaan meneillään olleeseen häväistysjuttuun? Ihmisethän kohtelevat julmasti toisiaan nykyäänkin, mutta totuttu ristin kuvasto etäännyttää asiat arjesta. Ristiä saattaa olla vaikea tunnistaa ristiksi ja siksi saatamme yhtyä pilkkakuoroon siinä, missä olisi pitänyt osoittaa myötätuntoa. Tai tarjoamme pastillin Sisu-askista, kuten eräs 'veli' minulle teki.

...pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika. Matt.27:43.

Sarkastiset huomautukset, irvistely ja ylimielisyys - siinäpä ristin kantajalle tutut asiat. Risti mielletään useimmiten ansaituksi rangaistukseksi. Siis se risti, joka tänä päivänä meitä saattaa yllättäenkin kohdata: tahalliset väärinkäsittämiset ja suoranaiset valheet, suurennellut erehdykset, pahat juorut, yksityisyyden loukkaukset, vihapuheet ja vahingonteot, ilkivalta, kotirauhan häirintä, varkaudet ja niin edelleen. Mitä tähän voisi lisätä? Kaikenlainen syytetyn motiivien selittäminen pahantahtoisesti. Ihmisten syyttelyn ja sylkemisen päälleen saanut onkin roisto, sillä "ilkeyttään se niin teki". Lähimmäisen leimaaminen pahaksi ihmiseksi kuuluu tyypillisiin vihan tekoihin.

Kun joudumme uhriksi ja jonkin vihaisen väkijoukon maalitauluksi, silloin voimme katsella Jeesusta, nähdä hänet ristin kantajana, edeltä kulkeneena, korvaamattomana esikuvana, jonka urhoollisesta kärsimyksestä saamme voimaa kestää omia vastoinkäymisiämme. Hän oli kaikkein syyttömin mahdollinen ja hän on myös syyttömien puolustaja. Daavidin voittolaulu (2.Sam.22) on ristin kärsimykset kokeneen ja uskon taisteluissa voitolle päässeen Jumalan sankarin elämäntarina pähkinänkuoressa. Se kannattaa lukea. Siitä yksi jae:

Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvakallioni! 2.Sam.22:47.

Elämää disson kanssa

Disso - mikä se on? Se on lyhenne sanasta dissosiaatiohäiriö. Kuulin ensi kerran elämässäni tämän sanan joskus 90-luvulla. Olin sivuhenkilönä mukana eräässä ryhmässä, jossa keskusteltiin psyykkisistä sairauksista. Kuvailin lyhyesti kokemiani poissaolon hetkiä, jolloin eräs terapeutti sanoi epäilevänsä, että minulla on dissosiaatiohäiriö.

Aloin itse ottaa selvää, mistä häiriössä on kysymys, ja pitkien, jopa vuosien, selvittelyjen tuloksena pääsin jossain määrin jyvälle, mistä puhuttiin. Ja todellakin: minulla on aika selkeäpiirteinen dissosiaatiohäiriö. Tähän traumatyyppiseen henkiseen vammaan, joka syntyy vauvaiällä ja varhaislapsuudessa, liittyy monia yksilöllisiä piirteitä, jotka saattavat kuulua taudinkuvaan tai jäädä siitä pois. Esimerkiksi monia vaivaavat erilaiset sivupersoonat, ikäänkuin erilaiset roolit, joita vaihdetaan - minulla ei sellaista esiinny. Minulla on kaksi roolia kylläkin: ns.normaali ihminen, jota näyttelen ja joka toimii ulkonaisena roolina, ja sisäinen tunneihminen, joka huolellisesti piiloutuu koko ajan.

Käyttäytymismallin voi hyvin kuvitella syntyvän tilanteessa, jossa lapsen äiti on tunnekylmä henkilö, joka ei koskaan näytä lapselle kiintymystään eikä yleensäkään mitään lämpimiä tunteitaan, mutta tiuskii ja raivostuu helposti. Trauma syntyy viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi saa toistuvasti piiskaa jostakin mitättömästä syystä, jota lapsi ei osaa ennakoida.

Aikuisessa elämässä dissosiaatiohäiriö sekoittaa kaikkia tunne-elämän asioita. Kiintymyssuhteet ovat mahdottomia. Seurustelu ei onnistu, sillä disso henkilö ei usko, että kukaan rakastaisi häntä koskaan - eihän oma äitikään rakastanut. Ihastuessaan disso henkilö näkee ihastuksensa kohteen enkelinä ja itsensä sammakkona. Mitään romanttisia aloitteita ei siis synny. Jos jokin romanssi alkaisi - toisinaan alkoholi auttaa hetkellisesti - niin suhde lopahtaisi heti ensimmäisenä selvänä päivänä. Itse en koskaan pystynyt seurustelemaan, jos olin rakastunut. Jos en ollut rakastunut, saatoin leikkiä romanttista suhdetta. En ihmettele, jos joku luuli minun olevan homo. Annan heille anteeksi, vaikka poikkeavuuteni ei ole lainkaan seksuaalinen. Menin sittemmin naimisiin ystäväni kanssa. Vaimoni on osannut minua hoivata. Suhteemme on ollut tervehdyttävä ja romantiikkaakin on ollut.

Raamatussa kerrotaan näkemykseni mukaan dissosiaatiohäiriöstä kärsivästä ihmisestä näin: Siellä oli nainen, jota kahdeksantoista vuotta oli vaivannut sairauden henki. Hänen selkänsä oli pahasti köyryssä, eikä hän kyennyt suoristamaan itseään. Luuk.13:11. Minullakin on skolioosi. Se on ikäänkuin sisäisen trauman ulkonainen ilmentymä. En tiedä, onko se tavallinen seurausilmiö, mutta uskon, että monien alkoholismi on seurausta sielun pohjalla vaikuttavasta dissosiaatiohäiriöstä. Minä pääsin kyllä viinapirusta eroon uskoon tultuani.

Haluan rohkaista sinua, jos sinulla on dissosiaatiohäiriö tai muu vastaava sielun trauma. Usko on paras lääke. Dissolle on parhainta terapiaa saada kokea, että joku sittenkin rakastaa - Jumala rakastaa. Jeesus on täynnä armoa ja rakkautta ja hänen sylinsä on auki jokaiselle. Dissokin saa sen kokea. Rakkauden kokemus ja armon vastaanottaminen on jo sinänsä dissolle henkilölle ihme. Pyhän Hengen kaste on valtavan terapeuttinen kokemus. Minäkin aloitan jokaisen päiväni sanomalla mielessäni näin: "Kiitos Jeesus, että olet kärsinyt, kuollut ja ylösnoussut minunkin puolestani!" Siitä on hyvä aloittaa päivän rukoukset.

Pitopöydässä

Ennen vanhaan maalla pidettiin erilaisia kyläjuhlia enemmän kuin nykyään. Isoihin maatalojen pirtteihin kokoontui miltei koko kylän väki. Koska ihmiset eivät mahtuneet sisälle kerralla, pirtissä oli seisova pöytä ja sieltä sai noutaa herkut vaikka ulos. Juhlan syy saattoi olla ripillepääsy tai kihlajaiset, ehkä häät. Myöhemmin kuvaan tulivat ylioppilasjuhlat. Maalaistalon sali saattoi olla sadan neliön huone, joten väkeä mahtui sisällekin paljon.

Minunkin lapsuudenkodissani pidettiin vastaavia juhlia. Joskus sattui kommelluksia. Eräs mökkiläinen, vanha ukko, oli ottamassa jälkiruokaa ja hänelle suositeltiin hedelmäkiisseliä. Ukko ei välittänyt siitä ensin, mutta sanoi sitten: "No, jos minä häntä maistan!" Hän otti kauhalla kiisseliä suuhunsa ja laittoi kauhan saman tien takaisin kulhoon. Emännille tuli kiire vaihtaa kauha. Tai joku vieras kuulutti: "Eihän täällä ole leipääkään!" - Hän istui kuitenkin ihan leipäkorin vieressä.

Raamattu kertoo meille pidoista, jotka kuningas järjesti poikansa häitä varten. Hän kutsui sinne vieraat nimeltä mainiten, mutta monet estelivät eivätkä saapuneet paikalle.

Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.' Matt.22:8-9.

Jumalan kutsu tulla sisälle Jumalan valtakuntaan on edelleen voimassa. Meitä odottavat notkuvat pöydät täynnä kaikenlaisia herkkuja. Jumalan evankeliumin ilo, vanhurskaus uskon kautta, sovitus Kristuksen ristinkuoleman perusteella, sydämen rauha, tyytyväisyys ja kiitollisuus, varjelus pahan voimilta, Pyhän Hengen täyteys jne. Ne ovat kaikki käden ulottuvilla, vapaasti saatavilla, jos vain haluamme tosissamme niitä tavoitella.

Nyt kun olemme kärsineet koronaviruksen aiheuttamasta epidemiasta, emme ole aina voineet vanhaan tapaan kokoontua yhteen ja nauttia vanhanaikaisista pidoista. Mutta pidot ovat silti mahdollisia ja niitä voi hyödyntää vaikka netin kautta. Voi myös lukea Raamattua tai katsoa kristillistä ohjelmaa televisiosta. Ikivanha tapa kommunikoida Jumalan kanssa rukouksen kautta on edelleen mahdollinen.

Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa! ...Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin, te saatte nauttia parhaista herkuista. Jes.55:1,2.

Värikäs elämä

Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. Joh.10:10.

Elämä Jumalan yhteydessä on rikasta, monipuolista elämää, johon sisältyy erilaisia käänteitä, nousuja ja laskuja, innostusta ja masennusta, iloisia yllätyksiä ja odottamattomia pettymyksiä. Kohdatessamme uusia vastoinkäymisiä on avuksi, jos voimme kaivaa esiin muistoistamme niitä voittoja, joita olemme Jumalan avulla elämässämme kokeneet. Kun Daavid kävi Goljatia vastaan, hän muisteli, kuinka hän oli kaatanut kimppuunsa hyökänneitä petoja. Daavid mietti tähän tapaan:

Minä olen tappanut sekä leijonan että karhun. Tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen käy samoin, koska hän on pilkannut elävän Jumalan taistelurivejä. 1.Sam.17:36.

Niinpä meidänkin on hyvä pitää tarkoin mielessämme Jumalan hyvyys, hänen armonsa osoitukset, ihmeet joita olemme kokeneet. Kun Jeesuksen Kristuksen pelastava armo on kuin kehyksenä kaikille elämämme päiville, emme horju, kun eteemme tulee vaikeuksia.

Näitä ajatuksia nousi mieleeni, kun katselin vanhoja valokuvia. Nehän ovat kaikki mustavalkoisia, mutta onneksi suuri osa niistä on valmiiksi digitoituja, joten niitä voi katsella tietokoneella. Digitaalisesta muodosta on ainakin hyötyä, jos aikoo värittää niitä jollakin ohjelmalla. Niinpä menneet päivät voivat näyttää jotenkin kiehtovilta, kun niihin saa värit. Oma koulukuva on aivan hämmästyttävä, kun ohjelma jostain syystä osaa värittämisen lähes täydellisesti. Veljeni ripillepääsyä juhlittiin silloin, kun minä vasta otin ensimmäisiä askeleitani. Onpa ruoho vihreää, onpa miehillä komeat puvut, onpa koko kuva kuin eilen otettu - kaikki ovat siinä nuorentuneet yhtäkkiä 70 vuotta!

Sellaista varmaan on taivaassa. Kaikki läheiset ovat elossa, kaikki ovat nuoria ja vetreitä, ilo vallitsee. Joulua juhlitaan harmonin soitolla, viulun säestyksellä, ja minä katson silmä kovana, kuinka siskoni säestää joululaulua. Olen siinä ehkä kaksi ja puolivuotias.

Niin, elämä on ollut värikäs retki ja vielä jännittävämmältä se tuntuu, kun sen voi nähdä väritettyjen kuvien kautta. Nostalgiasta voi tässä yhteydessä olla apuakin: elämä näyttää auvoiselta, lapset herttaisilta, nuoret komeilta - venevalkamakin on siinä kuin todellinen kesän tuulahdus lokkeineen, tuulenvireineen, pumpulipilvineen. Kiitollinen mieli valtaa ajatukset. Tunteet jotka nousevat muistojen kera pintaan, ovat enimmäkseen täynnä tyytyväisyyttä. Kohta ehkä tämä muistojen kirja suljetaan, mutta sen voi ainakin tehdä hyvillä mielin, Jumalalle kiitollisena. Osan siitä haluan ottaa taivaaseen mukaan, ehkä voinkin, kuka tietää.

Valitettavasti yksityisyys estää minua jakamasta sukulaisteni kuvia. Mutta suosittelen, että teet saman omien kuviesi kanssa. Netistä löytyy ohjelmia, joilla digitoituja mustavalkoisia kuvia voi värittää.

Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. Kol.3:15.

Jotain vielä parempaa

Jumalalla oli näet meitä varten varattuna vielä parempaa, eivätkä he siksi voineet päästä täydellisyyteen ilman meitä. Hepr.11:40.

Vanhan liiton pyhät eivät saaneet kuulla evankeliumia Kristuksesta, hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, ja ymmärtää uskon vanhurskauden merkitystä, vaikka he saivatkin kokea monenlaisia kokemuksia ja päästä uskon kautta voitolle elämänsä vastoinkäymisistä. Näitä uskon sankareita Heprealaiskirjeen kirjoittaja luettelee kymmeniä ja osoittaa heitä kohtaan varauksetonta ihailua, mutta sitten toteaa "me saimme omaa uskonelämäämme varten jotakin vielä paljon parempaa!"

Huomaamme tosin, että niin kuningas Daavid kuin profeetta Jesajakin saivat nähdä tulevaisuuteen ja puhua Kristuksesta profeetallisesti etukäteen - ja jotkut muutkin. Näistä vanhan testamentin kohdista Jeesus itse piti luennon opetuslapsille Emmauksen tiellä:

Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. Luuk.24:27.

Siinäpä raamattutunti! Mekin voimme Raamatusta nähdä, että Jumala vie asioita eteenpäin. Meidän ei tarvitse jäädä menneiden kokemustemme vangiksi, voivottelemaan johonkin kuoppaan. Me saamme nostaa katseemme tulevaan, säilyttää aina toivon paremmasta. Voimme olla varmat, että tästäkin takaiskusta selvitään. Tämäkin lama menee ohi, tämä sairaus hellittää. Joku päivä tämä epidemia on ohi ja voimme palata normaaliin arkeen. Joku päivä tämä maallinen vaellus päättyy ja saamme päästä kirkkauden maahan!

Tarvitsetko sinä tänä päivänä sellaista toivoa? Vahva toivo ja luja uskon luottamus ovat aidon uskon tunnusmerkkejä. Usko on elävää, kun se toivoo parempaa huomista.

Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Hepr.10:35.

Jumalan lupaus kohdussasi

Yhtä vähän kuin tiedät, minne tuuli kääntyy tai miten luut rakentuvat raskaana olevan kohdussa, yhtä vähän tiedät Jumalan teoista, hänen, joka kaiken luo. Saarn.11:5.

Jumalan lupaus, uni tai näky, profeetallinen sana tai mikä se onkaan, joka on saanut huomiosi ja jonka merkitystä pohdit, mutta et tiedä, miten se tulee toteutumaan ja milloin, se on eräänlainen uskon lapsi, joka sinun sydämesi hengellisessä kohdussa on hedelmöitynyt, joka siellä kasvaa, joka Jumalan antaman elämän voimasta rakentuu - ja kerran syntyy. Tulee päivä, että se muuttuu näkyväksi todellisuudeksi.

Sielunvihollinen vihaa sinun sydämesi kohdussa kehittyvää lasta ja haluaa sen tuhota. Hän ei halua, että sinun näkysi toteutuu, että sinun unelmasi tulee todeksi, että sinulle annettu lupaus konkretisoituu tai että mikään profeetallinen sana, joka on sinua puhutellut ja koskettanut, ikinä näkee päivänvalon. Paholainen haluaa nitistää sinun uskosi siemenet jo kohdussa, tehdä niille abortin, keskeyttää sinun raskautesi, osoittaa sinua koskettaneen profetian mätämunaksi. Hän haluaa sinun raaputtavan pelkkiä tyhjiä arpoja. Jokainen vihollisen asiamies on sinun raskautesi antiteesi, vastakohta ja negatiivi. Siinä, missä sinä kannat sielussasi Jumalan elämää, nämä vastustajat kantavat kohdussaan tuhon ja epäuskon siemeniä, kuolemaa ja kuihtumista, keskenmenoa ja pettymystä.

Hän hautoo pahoja aikeita, kantaa sisimmässään tuhoa, synnyttää valhetta. Ps.7:14.

Ole siis urhea ja vastusta vihollista ja epäuskoa. Sano: Minun kilpeni on Jumala, hän on vilpittömien auttaja. Ps.7:11. Vahvistu uskossasi, vaali sitä elämän alkua, jonka Herran henki on hedelmöittänyt sinun sydämesi kohtuun. Ole uskon ihminen ja odota Herraa. Luota siihen, että: Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä. Fil.1:6. Kuuntele Herraa, ruoki sydämesi odotusta Jumalan sanalla. Hoivaa kohtusi hedelmää, olethan raskaana Jumalan lupauksista, ja huomaa, kuinka lapsesi potkii - se potkii ja kääntyy jo oikeaan asentoon. Ota sinäkin oikea asento ja määrätietoinen asenne: kun aika on kypsä, odotus palkitaan.

Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: "Aamen", Jumalan kunniaksi. 2.Kor.1:20.

Paavalin nuorisoseura

"Tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan!" sanotaan, kun joku valittaa joutuneensa huonon onnen tai muun ikävän käänteen kärsijäksi. Se on tapa osoittaa myötätuntoa ja sanoa, että itse kokee juuri samoin.

Mutta jos olet huonon onnen vakituinen seuralainen ja joudut kärsimään ihmisten huonoa kohtelua jopa seurakunnassa, taidat olla saanut kutsun "Paavalin nuorisoseuraan". Ehkä kuulut niihin uskoviin, jotka on erityisesti valittu olemaan sillä tavalla apostolisia uskovia, että he joutuvat vastakkain silmäätekevien ja muidenkin kanssa. Sitten nousee esiin vallankäytön ikävä puoli: isolla kengällä painetaan ryppyilijät maan rakoon. Jeesushan oli tällainen "Nasaretin nuorisoseuran" jäsen, josta Raamattu sanoo:

Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään. Room.9:33.

Niinpä sinunkin historiasi maan päällä saattaa olla luettelo tapahtumista, joissa sinua nöyryytetään perin pohjin, mutta joissa olet loppujen lopuksi syytön, jopa täysin viaton osapuoli. Saatat joutua vastakkain jonkin ihmisen kanssa vahingossa, tahattomasti, vastoin omaa tahtoasi. Tiedä siis: Jumala johdatti sinut siihen pinteeseen. Sinusta tuli "kompastuskivi", sinä päädyit koettelemaan vastapuolta. Tällaisen koettelemisen tarkoitus on aina sama: otetaan selville, käyttäytyykö kyseinen henkilö kuten uuden liiton uskovan tulee. Mitataan hänen hengellinen kuntonsa ja otetaan selville, missä kohtaa hän menee uskossaan - onko hän vielä pikkulapsi vai jo kasvanut aikuiseksi. On siis aivan mahdollista, että koeteltava henkilö myös läpäisee kokeen.

Jos ajattelen omaa historiaani, voin tunnistaa sieltä monia ihmisiä, joiden kanssa tämä edellä mainittu koe on toteutettu. Arviolta yhdeksän kymmenestä reputtaa. Mutta samalla täytyy myöntää, että olen itsekin reputtanut monta kertaa. On siis ilmeistä, että kyseessä on Jumalan kasvatuskeino.

Emme siis välttämättä harmittele jokaista ikävää tapausta, jokaista mielipahaa tuottanutta kohtaamista - emme harmittele, koska tiedämme, että juuri niissä Jumala toimii. Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa... Room.8:28. Mutta jos kaikista henkisistä mustelmista ja ruhjeista tulee itsesäälin aihe ja loputon valitusvirsi ja kaipaamme rohkaisua, voimme lukea, millaista elämä Paavalin nuorisoseurassa on:

Meitä herjataan, mutta me siunaamme. Meitä vainotaan, mutta me kestämme. Meistä puhutaan pahaa, mutta me puhumme hyvää. Tähän päivään saakka olemme olleet koko maailman kaatopaikka, ihmiskunnan pohjasakkaa. 1.Kor.4:12-13.

Paavalin matkassa olemme hyvässä seurassa. Jos koet olevasi ihmisten sylkykuppi, olet saanut kunnian olla ihmiskunnan pohjasakkaa. Se tarkoittaa: olet Kristuksen ruumiin ehkä kaikkein kunnianarvoisinta solukkoa. Sinun merkityksesi hänen ruumiinsa jäsenenä on salattu, mutta suuri.

Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian, jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. 1.Kor.12:24-25.

Elänkö hänelle?

 

Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä. 2.Kor.5:15.

Jeesus on kuollut puolestani ja hän on noussut kuolleista, jotta minullakin olisi ylösnousemuselämä. Yritän ymmärtää tämän niin, että se saisi elämässäni aikaan vastaavan reaktion. Aina en jaksa. Jeesuksen seuraaminen on vajaata. Elän vielä paljolti itselleni. Toimin itsekeskeisesti, mutta toisinaan teen jonkin pienen teon, joka heijastaa rakkauttani Herraan. Luotan siihen, että Jumala kasvattaa minua ja kasvan uskossa. Hitaasti, mutta kuitenkin.

Ristin ajatteleminen ja sen merkityksen pohtiminen on tässä kasvussa hyödyllistä. Ristihän on tavallaan sama voima, joka koteloituneessa perhosen toukassa vaikuttaa muodonvaihdoksen toteutumista. Kivulla meistä luodaan esiin uutta ihmistä, joka on täysin omistautunut Jeesuksen palvelemiseen. Tässä ristin kantamisessa meille rakentuvat siivet, jotka nostavat meidät kerran taivaalle.

On hyvä keskittyä päämäärään: tulla Jumalan palvelijaksi, joka elää Kristukselle ja häntä varten. Minusta siis kuuluu tulla Kristuksen morsian, joka elää symbioottisessa suhteessa Herraan. Wikipedia: "symbioosi tarkoittaa ... vuorovaikutussuhdetta, josta molemmat osapuolet hyötyvät." Tässä vuorovaikutussuhteessa koetaan intiimiä läheisyyttä, saadaan hengellisiä lapsia ja kasvatetaan niitä. Tähän yltäkylläiseen elämään 'miljardöörin' kanssa meitä siis kutsutaan. Jokainen voi omassa päässään kuvitella, mitä rikkautta sellaiseen suhteeseen kätkeytyy ja mitä mahdollisuuksia se luo. Hengellisen työn hedelmällisyys nousee kerran kirkkauden maassa ihan uudelle tasolle, kun me toteutamme sitä läheisessä yhteydessä Kristuksen kanssa.

Jo nyt voimme harjoitella tulevaisuuttamme varten. Kun saan rahaa, annan siis siitä tietyn osan Jumalalle, jotta en eläisi pelkästään itselleni. Kun huomaan osaavani jotakin ja löydän itsestäni lahjakkuutta, voin käyttää sitä Herraa varten. Jos en heti keksi, miten sitä voisi hyödyntää, rukoilen asiaa ja odotan johdatusta. Huomaan, että aika on myös voimavara - annan siis aikaani Herralle. Kun keksin suuria ideoita ja tunnen pakottavaa tarvetta ilmaista mielipiteitäni, maltan mieleni ja tutkin Raamatusta, mitä mieltä Jumala on samoista asioista. Päätän edustaa Jumalan mielipidettä ja sillä tavalla elää hänelle - Kristukselle.

Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle... 2.Kor.10:4-5.

Herra auttakoon sinua (ja minua) tässä. Jumalan henki olkoon kanssasi ja siunatkoon sinua, jotta saat kompassista tarkan suunnan, voit elää päämäärätietoista elämää Kristusta palvellen ja päästä kerran perille taivaan kotiin. Kaiken tämän oman omistautumisesi keskellä voit pitää kristallinkirkkaana mielessäsi tämän totuuden:

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Ef.2:8.

Lapsen varpaat

Näin unta, että olin saanut lapsen. Vauvani ei ollut syntynyt omaan kotiini eikä lähisairaalaan, hän oli syntynyt jossakin lähetyskentällä. Katselin hänen varpaitaan, ne olivat suuret ja pyöreät, aivan erilaiset kuin omani. Ne olivat joko mutaiset tai niiden iho oli tumma.

Siis kaiken kaikkiaan aika outo tapaus. Olen viime aikoina harrastanut vähän sukututkimusta ja teettänyt joitakin DNA-kokeita. Lapsi saa noin 50% isänsä perimää ja keskimäärin saman verran äitinsä perimää. Unessa saamani lapsi oli minun, mutta perimältään aivan erilainen.

Hän oli siis hengellinen lapsi. Olen kai elämäni aikana lähettänyt rahaa lähetyskentille, eri puolille maailmaa. Viimeksi annoin venäjänkielisen evankelioivan kirjallisuuden painamiseen. Mutta en silti koe olevani mikään erityinen toimija maailman evankelioimisessa. Hengelliset lapset ovat - jos niitä syntyy - täysin Jumalan tekoa, hänen armoaan.

Onhan tämä aika muutenkin aika ihmeellinen. En ole koskaan ollut lähettinä lähetyskentällä enkä ylipäätään ole juuri matkustellut maailmalla, silti - sanon tämän nöyrästi - saarnaan kaikilla mantereilla. Vaikka saarnaan suomeksi, joku suomea ymmärtävä lukija saattaa ilmaantua blogiini mistä vaan kaukaa. Etelä-manner kai on ainoa maanosa, josta ei ole lukijoita ollut, mutta siellä ei taideta harrastaa omia nettiosoitteitakaan...?

Siis ilman mitään ylpeyttä voin ihmetellä tällaista. Perinteiset pastorit saattavat väheksyä nettipastoreita, mutta mitäpä se haittaa, kun emme oikeastaan kilpaile keskenämme. Kaikki tämä evankelioimisen ihmeellinen maailma ja mahdolliset hengelliset lapset, jotka syntyvät kävelemään tällä pallolla mutaisin varpain - he ovat Jumalan suuria ihmeitä, hänen luomistöitään, Kristuksen kirkkauden ilmentymiä, hänen armonsa suurta lahjaa. Kuka kehtaa siitä rintaansa röyhistää ja ottaa itselleen kunniaa? Toivottavasti ei kukaan.

Mutta juuri siksi meidän tulisi tehdä lähetystyötä, että itse Herra on meidän työtoverimme. Pyhä Henki on meidän kanssamme ja vaikuttaa meissä, että jaksamme työskennellä, jaksamme olla lähettämässä, onnistumme saamaan tuloksia, pystymme jopa synnyttämään uusia lapsukaisia Herralle. Kristuksen kirkkauden kiitokseksi se kaikki koituu.

Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen. Ilm.5:12.

Kielen synnit

Vanhurskaan suusta viisaus versoo, mutta myrkyllinen kieli leikataan poikki. Sananl.10:31.

Terveen uskon suurimpia esteitä on haluttomuus irrottautua kielen synneistä ja vastahakoisuus, kun pitäisi 'pestä suu saippualla.' Joudun itsekin jatkuvasti taistelemaan kiusauksia vastaan, kun tekisi mieli sanoa suorat sanat - ja joskus sanonkin. Tuskin monikaan selviää uskonelämän vaelluksesta joutumatta koskaan tekemään parannusta kielen synneistä. Toisaalta Herran veli Jaakob toteaa, että kielensä kurissa pitäminen on likipitäen mahdoton haaste:

Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. Jaak.3:7-8.

Sanoihin helposti sekoittuva myrkyllisyys on sitkeä kiusa. Joudumme tekemään tosissaan töitä, että saamme lempeän kielen ja puhtaan suun. Jumalan ihmisen on syytä lukea paljon Raamattua ja ottaa opiksi sanan viisauksia. Jumalinen elämä on kaikkineen tarkoitettu jalostamaan meidän luonnettamme, vaikka emme pyhiksi omin voimin kasvakaan.

Vilpitön ihminen pääsee hengellisen kasvun tielle, mutta kaikilta se ei automaattisesti onnistu. Kehitys voi johtaa myös toiseen suuntaan, jos myrkylliset puheet alkavat hallita. Kehityksen toisessa ääripäässä olevia ihmisiä sanotaan noidiksi. Noidan määritelmä on Pietarin napakan luonnehdinnan mukaan tällainen:

Minä näen, että sinä olet myrkkyä täynnä ja vääryys pitää sinua kahleissaan. Ap.t.8:23.

Noita Simon oli tuossa tilanteessa juuri tullut uskoon, mutta ei ollut vielä kokonaan vapautunut okkultismistaan. Hänellä oli suuri tarve kasvaa hengellisesti eikä tavoite ollutkaan ihan toivoton, sillä Simon ymmärsi pyytää esirukousta. Mekin voimme tarvita paljon esirukousta ja armoa, jotta suustamme kehittyisi Jumalalle käyttökelpoinen ruumiinjäsen. Älkäämme siis ihmetelkö, jos kompastelemme tässä sanojen valinnan vaikeassa työssä, sillä juuri ne epäonnistumiset, jotka itseäkin nolottavat, kasvattavat meitä eniten.

Kun kirjoitan näitä lyhyitä kirjoitelmiani tänne nettiin, yritän rakentaa lukijoideni uskoa ja rohkaista jokaista jumalisuuteen ja terveeseen uskoon. Samalla joudun punnitsemaan, mitä kannattaa sanoa ja mitä ei. En halua lytätä ihmisiä. Joskus kyllä arvostelen aatevirtauksia, kyseenalaista opetusta, erilaisia kollektiivisia epäkohtia. Niin Jeesuskin teki. Hän on kaikessa paras esimerkki ja elämän malli. Ja sillä valtuutuksella, mikä hänellä oli, hän puhui joskus kohtisuoria sanoja eräille henkilöillekin. Sellaista valtuutusta ei aina meillä ole ja sen vuoksi on parasta olla varovainen, kun tekee mieli tuomita lähimmäisiä.

Kärsivällisyys tehoaa mahtimieheenkin, lempeä kieli särkee kovan luun. Sananl.25:15.

Uskon seikkailu

Tutustuminen uskon maailmaan, käsitykseen Jumalasta, alkaa monilla varhain lapsuudessa, mutta on myös niitä, jotka vasta aikuisuuden kynnyksellä törmäävät yhtäkkiä johonkin munkkilatinaan, joka syötetään heille kuin esimerkkinä eksoottisesta kaukomaiden kulttuurista. Siihen kulttuuriin kuuluu kaapumaiset asut, aasit, jättiläiset, monituiset vitsaukset, loputtomat sodat ja erittäin vaikeaselkoinen uskonnollinen jargon. Kaiken kaikkiaan kasvoille heitetään märkä rätti - kulttuuri jossa ei ole järjen häivää. Mikään siinä ei kuulosta kiinnostavalta, mikään siinä ei herätä uteliaisuutta, mikään siinä ei houkuta. Tietysti siitä saa osakseen salaperäistä sosiaalista arvokkuutta, jos kaiken todennäköisyyden vastaisesti voi alkaa ymmärtää tuota munkkilatinaa ja jopa esiintyä kyseisen aihealueen asiantuntijana. Ainahan huomioarvoa on asialla, joka on täynnä kummallisuuksia. Onhan hienoa sitten kulkea itsekin kaavussa, heilutella jotakin muka paimensauvaa ja saarnata jostain korkeuksista sellaista, josta kukaan ei saa selvää.

Mutta oikeasti - kyllä Herraa Jeesusta kannattaa lähteä seuraamaan. Päämäärä on korkea ja matka perille sisältää paljon seikkailua. Kun nuorena miehenä päätin lähteä pyhälle matkalle, koin suurta jännittävää odotusta, ja mietin, mitähän ihmeellisiä asioita Jeesus on suunnitellut minulle. Koin aloittaneeni suuren seikkailun. En tiennyt, mitä seuraavan kulman takana odottaisi.

Päätin heti alussa, että en antaisi munkkilatinan häiritä ja jätin pahimman jargonin sikseen. Olin varma, että uskon perusasiat voitiin ilmaista kansankielellä, jopa selkokielisesti. Yritin opetella ajattelemaan yksinkertaisesti, selkeästi ja suoraviivaisesti. Olin varma, että usko antaisi liikkumavaraa päästä melko yksinkertaisella logiikallakin riittävän syvälle.

Olin varma, että seikkailuni olisi välillä aika paljonkin yllätyksiä täynnä. Olin varma, että se sisältäisi suuria tunteita. Tiesin, että tekisin asioita, joita en omin avuin kykenisi, työtä, johon oma lahjakkuuteni ei riittäisi. Odotin, että saisin ammatin ja työtä, vaimon ja perheen. Minun Jumalani ei pukisi minua kaapuun eikä vaatisi minulta selibaattia. Kaikenlainen tekopyhyys oli jo etukäteen tarkoitettu torjuttavaksi. Mihinkään luostariin ei Herra minua kutsuisi.

Päädyin helluntaiseurakuntaan, mutta siitäkin piti irrottautua, kun sääntönikkarit kävivät kimppuuni. En alun alkaenkaan ollut odottanut, että usko voitaisiin vangita johonkin laatikkoon. Seikkailuni ei olisi voinut juuttua johonkin tehtaaseen, jossa valmistettiin massatuotteita. Minun Jumalani rakastaa vaihtelua, hän on ihastunut omintakeisuuteen, persoonalliseen otteeseen. Hän haluaa, että naurunikin on erilainen.

Niinpä sinun kannattaa ottaa sellainen asenne, että uskon tien vaellus on seikkailu. Se ei ole puuduttavaa paikallaan junnaamista. Se ei ole kaavoihin kangistettua elämää, joka menee aina nuottien mukaan. Se sisältää yllätyksiä. Siinä on kiinnostavia käänteitä. Se on jännittävä, henkeä salpaava tarina, elämää, joka on täynnä ihmetystä. Se on terveen järjen mukaista, mutta ei tylsää. Se on tien raivaamista viidakkoon, vuorten yli kiipeämistä.

Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle. Minä ilmoitan sinulle suuria ja ihmeellisiä asioita, joista et mitään tiedä. Jer.33:3.

Kädet savessa

Sinun elämäsi ei oikein mahdu uskonoppineiden sääntökirjan kehyksiin. Sinun pitää kotonasi taistella omaisesi mielenterveysongelmien kanssa. Joudut kantapään kautta opettelemaan psyykelääkkeiden sivuvaikutuksista, tunnistamaan psykooseja, käymään vuoropuhelua lääkäreiden ja psykiatristen sairaanhoitajien kanssa. Joudut taistelemaan, jotta omaisesi saa hoitoa, edes jonkinlaista. Kun kohtaat seurakunnan jäseniä ja heidän liikuttavan huolestumisensa ilmauksia, huomaat, että seurakunnan sääntökirja ei tunne sinun tapaustasi. Voit saada osaksesi paheksuntaa, naureskeluakin. Se ainoa sääntökirjan kohta, joka velvoittaisi heidät rukoilemaan ahdingossa olevan lähimmäisensä puolesta, laiminlyödään, unohtuu, jää jalkoihin. Ehkä jokin siunailu sentään muistetaan ilmoille päästää.

Tai sinä toinen: sinun ongelmasi on perheenjäsenen alkoholismi, kenties huumeiden käyttö. Päihteiden käyttö ja siitä seuraava häiriökäyttäytyminen toistuu aina selvien jaksojen jälkeen. Sinä pelkäät niitä päiviä, kun tulet koulusta/töistä kotiin ja kohtaat kotona vallitsevan riitelyn ja kaaoksen. Pelkäät joutua väkivallan kohteeksi. Mielesi tekee heti lähteä pois jonnekin, missä ei tarvitse osallistua tähän turhauttavaan voimien mittelyyn. Haluaisit pyytää rukousapua seurakunnasta, mutta tiedät, mihin se johtaa. Tietovuotoihin, hurskaisiin neuvoihin, syyllistämiseen. Niinpä tyydyt siihen, että sydämesi itkee yksin ja vuodatat kyyneleesi Jeesuksen jalkojen juureen.

Kukapa auttaisi ahdistunutta, surun murtamaa, yksin taistelevaa ihmisparkaa, joka reippaasti kertoo olevansa uskossa, kun kysytään, mutta vaikeina hetkinään epäilee, onko Jumalaa olemassa? Kuka lohduttaisi lohdutonta?

Sinun kauniit kätesi ovat syvällä tässä elämän savessa. Sinun myötäelävä sydämesi taistelee läheistesi puolesta. Jeesus Kristus on aivan sinun vierelläsi, niin lähellä, että olet yhtä hänen kanssaan hengessä. Tunnet samoja tunteita kuin hän. Rukoilet epätoivoisilta tuntuvia rukouksiasi "ota pois tämä malja" yhdessä hänen kanssaan. Huudat Jumalan puoleen, tyhjyyteen niin kuin sinusta tuntuu, sydän pakahtumaisillaan. Jeesus kuulee huutosi ja vastaa sinulle.

Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme. (sela) Ps.62:9. Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Joh.14:27. Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. 2.Kor.4:16.

Taisteluittesi keskellä saat kokea ihmeellistä rauhaa ja luottamusta. Saat vahvistua uskossa, kasvaa lujaksi Jumalan ihmiseksi ja rakastua Herraan yhä syvemmin. Hän antaa sinulle voittoja: ympäristössäsi tapahtuu edistystä, mutta sinun sisälläsi tapahtuu vielä mullistavampaa - sinä saat kulkea Kristuksen voittosaatossa ja levittää ympäristöösi hänen tuntemisensa tuoksua (2.Kor.2:14). Sinut opitaan tuntemaan Kristuksen lähettiläänä ja sinun taivaallinen kutsumuksesi kirkastuu tämän kaiken keskellä.

Sisälle elämään

Eräs mies tuli kysymään Jeesukselta: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?" Matt.19:16.

Sama kysymys toistuu eri evankeliumeissa ja sama kysymys toistuu yhä tänäkin päivänä. Kysymyksessä on positiivista se, että se tähtää elämään sisälle pääsemiseen, mutta se on silti väärä kysymys. Iankaikkista elämää ei peritä siksi, että on tehty hyvää. Omat ansiot eivät riitä. Oikeastaan asia on juuri päinvastoin: pitää myöntää, että on syntinen, huono, jopa kelvoton - sitten voi taivaan portit aueta. Niin absurdia se on. Ihmekös, jos Paavali sanoi evankeliumia hulluudeksi:

Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 1.Kor.1:18.

Publikaani (Luuk.18:13) ja syntinen nainen (Joh.8:11) saivat Jeesuksen silmissä armon. He myönsivät syntisyytensä ja kaipasivat anteeksiantoa. Juuri heidän kaltaisiaan Jeesus tuli pelastamaan. Hän tuli etsimään kadonneita, pois poikenneita, sorrettuja ja hyljeksittyjä.

Sellaisena minäkin sain tulla Jeesuksen luo. Ihmiset tuomitsivat minua eri tavoin ja syystäkin syyttivät. Kristus veti minua vastustamattomasti puoleensa. Koin, kuinka hän rakasti minua kaikesta huolimatta. Hän ymmärsi, oli myötätuntoinen ja hyväksyi. Hän oli kaikkien syyttäjien vastapaino.

Siitä on aikaa ja minullekin tekisi hyvää uudistua uskossani ja päästä ensirakkauteen. Mutta olen huomannut, että uskossa eläminen vaatii monella tapaa määrätietoisuutta, lujaa vakaumusta, kykyä uudistua ja kasvaa hengellisesti. Olen huomannut, ettei se kaikilta onnistu. Hyvien tekojen illuusio vaanii uskoon tulleita. Liian monet saarnamiehet vielä lisäävät vaatimuksia, nostavat rimaa, ruoskivat seurakuntalaisia, syyttävät epäonnistujia. Jotkut jopa kulkevat suurennuslasin kanssa etsimässä jotakin tekosyytä, jonka perusteella voisivat tehdä tyhjäksi hyvänkin vaelluksen.

Haluaisin siis sanoa: uskossa kasvaminen ei tapahdu omasta ponnistelusta, kuvitellusta pyhittymisestä tai mistään. Jos on saanut pääsylipun taivaaseen, sen voi säilyttää hyvässä sydämessä, vilpittömässä uskossa ja luottamuksessa Jumalan armoon Kristuksessa. Kasvua ja eteenpäin menoa tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Yleensä kyllä tapahtuu, mutta hyvin hitaasti ja huomaamatta, mitään kerskaamista siinä ei ole. Joka päivä vain jätämme itsemme Jumalan armon varaan.

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Ef.2:8-9 KR38.

Jumalan sotilas

Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Ef.6:11.

Hengellinen sodankäynti on aika ajoin pinnalla. Pyhä Henki voi korostaa sitä toisinaan ja aihe pysyy seurakunnan huomion kohteena, mutta joskus tämäkin korostus menee yli ja hengellisestä sodankäynnistä voi tulla kulttiaihe. Sielunvihollisen käskeminen olisi tärkeä taito soveltaa silloin, kun se tapahtuu Pyhän Hengen neuvosta. Muuten saatamme joutua tilanteisiin, jotka muistuttavat ylipappi Skeuaksen poikien henkien manaamista (Ap.t.19:14-16). Ei ole suositeltavaa tehdä paholaisen pois ajamisesta mitään valkoista magiaa.

Mutta - jos olet puettu Jumalan täyteen taisteluvarustukseen, on sillä vähän samanlainen vaikutus ympäristössäsi kuin sotilaalla, joka on armeijan varusteissa ja hampaisiin asti aseistettu. Vaikutus on huomattava, jos liikutaan vihollisen alueella ja tullaan havaituiksi. Ampuminen alkaa välittömästi.

Tähän rinnalle voisin jakaa muiston eräästä työaamusta. Kävelin työpaikalleni kaikessa rauhassa ja ulko-ovella oli eräs firman työntekijä tupakalla. Jo kaukaa kuulin, kuinka hän alkoi kirota minua. Nimitteli ilkeillä sanoilla, mutta kun tulin lähemmäs ja kysyin, mitä hänellä oli mielessään, ei hän kertonut. Päin naamaa ei uskaltanut sanoa, kiehui vain raivoaan muuten.

Paholainen pelkää Jumalan lapsia, varsinkin niitä, jotka ovat aikuisia ja kulkevat sotavarustuksessa. Pahat henget jo lähtökohtaisesti pakenevat meitä, niiden ulos ajaminen olisi helppoa, elleivät isäntäihmiset pidättelisi niitä. Tavallista on, että ne isäntänsä/emäntänsä selän takaa huutelevat ilkeyksiään eivätkä helposti lähde livohkaan.

On jopa rohkaisevaa saada joskus kiviä niskaan. Jumalattomat varsin usein ilmaisevat heti tavatessa, millä puolella rintamaa he ovat. Surullista toisaalta on, kun uskovat joskus paljastavat, että eivät oikein tiedä, missä joukkueessa pelaavat.

Aloin miettiä näitä, kun käsite "vanhurskauden haarniska" oli jonkun amerikkalaisen käännöksen mukaan "God’s approval as your breastplate" eli pitäisi pukea ylleen "Jumalan hyväksyntä rintasuojukseksi". Olen itse nimennyt omissa rukouksissani rintahaarniskan "rakkauden, uskon ja vanhurskauden haarniskaksi". Se on yhdistelmä kahdesta raamatunkohdasta eli Ef.6:14 ja 1.Tess.5:8. Mutta Jumalan hyväksyntäähän käsite vanhurskaus tarkoittaa.

Mediassa keskustellaan tänä päivänä paljon varusmiespalvelusta ja mietitään, josko naisetkin saataisiin tavalla tai toisella mukaan talkoisiin. On huomattava, että lapsia ei sentään vielä rekrytoida armeijaan. Tämä on päivänselvää kaikille. Niinpä on selvää, että Jumalan täysi taisteluvarustus kuuluu vain uskossaan aikuisille. Sitä voi suositella vähintään yhtä innolla kuin varusmiespalvelusta. Onko tässä myös hengellisen iän testi?

Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein. Room.13:12.

Evankeliumi vapauttaa

Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta. Luuk.4:18-19.

Onko sinulla jalkapanta? Nykyään voidaan käyttää esimerkiksi vangeilla jalkapantaa, kun heidät päästetään valvottuun vapauteen. Näin tiedetään, missä he liikkuvat, sillä jalkapanta mahdollistaa gps-seurannan.

Ihmisillä voi olla erilaisia näkymättömiä jalkapantoja, kun he ovat oppineet jonkin ajattelutavan, joka rajoittaa heidän elämäänsä. He saattavat ajatella, että olen sairas loppuikäni enkä koskaan parane. He saattavat myös päätyä luulemaan, että he ovat tyhmiä eivätkä koskaan onnistu opiskelemaan itselleen tutkintoa. Huonot kokemukset ikään kuin lukitsevat heidät omaan elinpiiriinsä. He kokevat olevansa kahden kerroksen väkeä, mutta nimenomaan sitä alempaa. Joku on ehkä sulkenut itsensä sellaiseen laatikkoon, jossa hän kokee, että hän ei koskaan löydä 'sitä oikeaa' eikä voi tulla onnelliseksi parisuhteessa. Tai siinä laatikossa on parisuhde, mutta ei lapsia.

Johonkin laatikkoon joutumisesta seuraa kokemus, että on vanki. Sorrosta seuraa kokemus, että ei ansaitse koskaan parempaa. Sokeudesta seuraa, että ei voi haaveilla valoisasta tulevaisuudesta, vaikka sokeus ehkä onkin vain side silmillä.

Niinpä evankeliumin sanoma voi olla mullistava, sillä se päästää meidät ulos laatikosta, se avaa silmiltämme siteen, se vapauttaa huonojen kokemusten jättämästä arvesta. Pessimististä tulee optimisti, vangista vapaa, masentuneesta ihmisestä jälleen unelmoiva ihminen. Passiivinen ja masentunut voi muuttua luovaksi ja innostuneeksi. Jeesus muuttaa ihmisen ajattelutapaa, kykyä katsoa itseään uusin silmin, nähdä itsensä arvokkaana ja antaa mahdollisuuden uskoa parempaan huomiseen. Jeesus ja hänen kosketuksensa aivan kuin sysää meissä liikkeelle prosessin, joka vie meitä lukkiutuneesta tilanteesta eteenpäin.

Uskoville, jotka ovat jämähtäneet lain kirjaimeen kiinni kuin jääpuikot, Jeesus tuo kevään lämmön, joka sulattaa jään ja saa vedet virtaamaan. Kannattaa siis pitää kiinni ilosanomasta ja asettaa se lain edelle. Jätetään laille se tehtävä, mikä sillä on - tuottaa synnintunto - ja juostaan Jeesuksen syliin iloitsemaan evankeliumista.

Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Kol.1:12.