Uudet tuulet

Mooses sanoi heille: "Kukaan ei saa jättää siitä mitään huomiseksi." Jotkut eivät kuitenkaan totelleet Moosesta vaan jättivät sitä jäljelle seuraavaksi aamuksi, mutta siihen tuli toukkia ja se alkoi haista. Mooses vihastui heihin. 2.Moos.16:19-20.

Manna oli ravitsevaa ruokaa, mutta kesti tuoreena vain päivän. Manna kuvaa hyvin hengellisen ruoan ominaisuuksia tänäkin päivänä. Emme voi kerätä hengellistä ravintoa varastoon. Käärmeet voivat syödä yhden saaliin ja elää sillä viikon kaksi, mutta ihmisen pitää syödä joka päivä. Ilman ruokaa voi pärjätä muutamia päiviä, jopa viikkoja jos voi juoda, mutta hengellinen ihminen ei pärjää kauankaan ilman tuoretta sanan leipää.

Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Luuk.12:42-43.

Joskus Jumalan Henki neuvoo meitä menemään eteenpäin. Silloin meidän tulisi osata jättää mukavuusalueemme, jättää sikseen vanhojen kuvioiden toisto ja ryhtyä toteuttamaan jotakin muuta. Usein sellainen siirtymä pelottaa, mutta jos emme uskalla ottaa uusia askelia, vanhat ympyrät alkavat haista. Mannasta alkoi nousta löyhkä ja pelkään, että minunkin blogini alkaa jossain vaiheessa pilaantua. Entä sinun palvelutyösi? Onko sinulla tuoretta virtaa ja raikasta voitelua jäljellä? Vai joko takarivissä kuiskitaan "se on saarnatautinen" - tai jotain muuta, mikä paljastaa, että eväät on syöty.

Kesän tullen taas luultavasti kyselen, mitä Herra tahtoo. Vieläkö jatkan? Mielelläni jo tekisin jotain muuta, mutta tässä iässä vaihtoehdot käyvät vähiin.

Ehkä Herra on sinulle puhunut uudispellosta, joka pitäisi raivata, tai palvelutehtävästä, johon et ole koskaan aiemmin ryhtynyt? Ehkä se, mitä Jumalan Henki puhuu, on peräti outoa? Et osaa kuvitella, että ryhtyisit niin rohkeaan hankkeeseen?

Nyt sinun pitää pysähtyä, rukoilla asiaa ja puhua siitä jonkun kanssa. Ehkä nyt on aika avata silmät ja korvat? Ja avata myös sydän. Olisiko nyt aika panna vanhaa sivuun, tuulettaa sisintä, ammentaa uutta, omistautua uusille ajatuksille? Olisiko vanhan kuoren aika murtua ja uuden liekin päästä roihuun? Olisiko aika uusien tuulien puhaltaa, uusi työ ottaa vastaan, aika muuttaa muualle, toteuttaa unelmia, kokeilla siipiä ja nousta hengen tuuleen?

Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy. Jes. 40:30-31. 

Lipevä suu

Lyötyjäkin lyö petturin kieli, turmiota levittää lipevä suu. Sananl.26:28.

Vanhempi käännös sanoo: "Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan." Tämän mietelauseen merkitystä joutuu pohtimaan ihan tosissaan eikä se sittenkaan helposti avaudu. Miettiessäni sitä aloin muistella William Uotista. Uotinen oli helluntaisaarnaaja, jolla oli runsaasti kuulijoita. Kuulijakuntaan sisältyi lukuisa määrä luterilaisia. Uotinen muutti rapakon taa ja kävi siellä raamattukoulua. Hän valmistui luterilaiseksi papiksi. Kun hän palasi Suomeen, helluntaiherätys sulki häneltä ovensa. Minä tapasin hänet Kansan Raamattuseuran tiloissa Vivamossa, kun Uotinen käväisi katsomassa, miten atk-osastolla pärjättiin. Uotinen oli KRS:n palveluksessa siihen aikaan ja minä olin uhkarohkeana helluntailaisena siellä myös.

Uotinen oli silloin jo vanha mies ja hän kuolikin sitten varsin pian. Olin mukana hänen siunaustilaisuudessaan, jossa helluntaiherätyksen nokkamiehiin kuulunut Unto Kunnas piti muistopuhetta. Kunnaksen puhe oli sellaista lipevää sanailua, jossa lähinnä helluntaiherätyksen historiaa kunnioitettiin. Totuus taipui kuin pajunvitsa hänen käsissään. Helluntailaiset silti tuskin ovat totuuden kaunistelussa sen pahempia kuin muutkaan. Ja olihan Kunnaksen läsnäolo sinänsä kunnioitettava asia.

Raamatussakin on esimerkkejä tästä lipevästä puhetyylistä. Roomalainen sadanpäämies otti kiinni Paavalin, koska tämä oli hänen silmissään "egyptiläinen murhamies, joka nousi kapinaan" (Ap.t.21:38). Vähän myöhemmin sadanpäämies kuvailee pidätystä näin:

Tämän miehen ottivat juutalaiset kiinni ja olivat tappaa hänet. Minä kuitenkin menin sotilaineni paikalle ja pelastin hänet, kun sain tietää, että hän on Rooman kansalainen. Ap.t.23:27.

Kukapa ei osaisi tätä sanoilla kaunistelua, kun on omista motiiveista kysymys. Osaan kyllä sopivassa määrässä sellaista itsekin, kun tarve vaatii. Mutta ei se kaunista ole ja joskus siitä jää kiinni. Jumala näkee aina kaiken lipevyyden taakse.

Ikävämpää on, jos tosiaan valheiden levittäjä vihaa ruhjomiansa ja on leppymätön. Silti esittää kunnon ihmistä ja esiintyy hurskaana. Aina ei ole helppo nähdä teeskentelyn läpi. Joskus se vaatii henkien erottamisen armolahjan - profeetallista näkökykyä.

Siksi on tärkeää kannustaa profeettoja, arvostaa hengen sanomia, käyttää kaikkia armolahjoja ja pyrkiä siihen, että Pyhän Hengen kaste on uskoon tulleiden ulottuvilla. Emmehän halua, että jotkut manipuloivat tyypit pyörittävät meidät pikkusormensa ympärille ja lipevät valheen henget syöttävät meille salaliittoteorioita ym. roskaa. Pyritään siihen, mistä Paavali puhuu korinttilaisten kohdalla:

Sanoma Kristuksesta on juurtunut lujasti teihin, ja teillä on armolahjojen koko rikkaus odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä. 1.Kor.1:6-7.

Esitelmöintiä vai saarnaamista

Nuo toiset taas julistavat Kristusta juonittelunhalusta, epäpuhtain mielin, ja uskovat näin tuottavansa minulle murhetta täällä vankeudessani. Mutta ei sillä väliä! Minä iloitsen siitäkin, kunhan Kristusta vain kaikin tavoin julistetaan, oli tarkoitus vilpitön tai ei. Fil.1:17-18.

Paavali oli huolissaan muiden sananjulistajien motiiveista ja siihen huoleen on tietysti aihetta nykyäänkin. Mutta mielessäni on tällä kertaa erilaiset saarnatyylit tai paremminkin se, minkälaiseen uskon sisältöön julistajat keskittyvät.

Helluntaiherätyksessä totuin kuuntelemaan raamattutunteja, joiden sisältö oli hyvin tietokeskeistä. Tavallaan pyöriteltiin uskonoppia koko ajan. Tämä tietopohjainen uskon puiminen taitaa olla vallalla edelleen monilla tahoilla, vaikka olisi jo aika monipuolistua. Jos usko on lojaaliutta Kristukselle ja valmiutta toteuttaa elämässään hänen suunnitelmaansa, tarvitaan toki koko ihminen peliin. Tapana on sanoa, että tarvitaan sydän mukaan, pelkkä järki ei riitä. Tarvitaan siis tunteet, mutta tarvitaan myös tahto. On vaikea sanoa, onko saarnatyyli tässä tapauksessa tunnepohjaista julistusta vai onko se uskonhenkistä - miten sitä luonnehtisi? Mitään akateemista esitelmöintiä se ei ainakaan ole - eikä liioin raamattuviihdettä.

Ainakin uskaltaisin sanoa, että pitäisi ottaa mukaan ne elementit, jotka uuden liiton mukaisessa uskossa ovat tärkeitä: totuus, määrätietoisuus, vakaumuksellisuus ja profeetallisuus. Ehdottomasti tarvitaan Pyhän Hengen innoitus ja voitelu, jotta päästään hyvään tulokseen. Kun julistaja saarnaa Hengen innoituksessa, ei hän jakele pelkkää tietoa - hän jakaa Pyhän Hengen voitelussa Jumalan sanaa. Hän ei koko ajan keskity oppiin eikä vaadi lain kirjaimen noudattamista. Hän ei latele sääntöjä ja normeja ja moraalisia uhkavaatimuksia, saati korosta oman kirkkokuntansa tärkeyttä. Hän tuo esiin Jumalan evankeliumin armon hengessä. Hän keskittyy Jeesuksen persoonaan ja hänen tekemiinsä ihmeisiin. Myös hänen kärsimykseensä ja sen merkitykseen - Jumalan rakkauteen.

Julistuksen päämääränä ei ole ainoastaan syntisten pelastuminen, vaan myös uskoon tulleiden kasvaminen. Eihän kukaan ikinä toteuta omaa taivaallista kutsumustaan, jos ei ensin kasva uskossa aikuiseksi. Sitä varten kunnollisen opetuksen jakaminen on seurakunnassa tärkeää, kunhan opetus ei keskity vain tiedolliseen sisältöön. Uskonnon opetuksesta koulussa jäi minulle hauska muisto, kun meiltä tentattiin Paavalin lähetysmatkoja. Melkein piti osata kartalta näyttää, missä Paavali kulki milloinkin. Hauska muisto siksi, että se kuvaa niin hyvin ihmisjärjen eksymistä epäolennaisiin asioihin. Paavalin matkoillaan pitämät saarnat ovat tuhat kertaa olennaisempia kuin hänen matkareittinsä.

Rohkaisen siis itse kutakin etsimään julistusta, joka huomioi koko ihmisen, koko hengellisen elämän laidasta laitaan ja valmistaa kuulijaa hengelliseen kasvuun, jotta hän voi olla valmis siihen elämäntyöhön ja kutsumukseen, jonka jokainen on Jumalalta saanut. Siihen olen omalla vaatimattomalla tavallani pyrkinyt, vaikka myönnän, että en ole (karismaattisuudestani huolimatta) kauhean karismaattinen henkilö enkä osaa tartuttaa innostustani muihin niin kuin haluaisin. Lainaanpa vaihteeksi apostoli Johannesta:

Pysyköön siis teissä se, minkä jo alussa olette kuulleet. Jos se, minkä olette kuulleet alusta asti, pysyy teissä, tekin pysytte Pojassa ja Isässä. 1.Joh.2:24.

Väärä henkilö osallistumaan

"Lähtekää täältä. Menkää temppeliin ja julistakaa kansalle kaikki tämän uuden elämän sanat." Ap.t.5:20.

Jos janoamme kuulla uuden elämän sanoja, meidän täytyy kääntyä Jumalan puoleen ja kuunnella, mitä Jumalan Poika puhuu. Erilaisia tarinoita on maailma pullollaan. Tarinat voivat olla kiinnostavia, ne voivat välittää tunnelmia ja tietoakin, jopa opetusta, mutta elämän voima on Jumalan sanassa. On tärkeää kytkeytyä tähän voimaan ja purkaa pois niitä vastuksia, jotka hyydyttävät Jumalan voimaa. Tiedäthän, mitä vastus tekee sähkölle. Epäusko on pahin vastus, joka heikentää Jumalan vaikutusta. Maailmallinen ajattelutapa, synti ja epäusko ovat yhdessä maadoitin, joka ohjaa Jumalan voiman maahan. Se ei silloin auta meitä, ei kosketa eikä tee mitään, vaan raukeaa tyhjiin. Onneksi Jeesus rukoilee puolestamme, kuten Pietarinkin puolesta:

Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Luuk.22:31-32.

Meitä jokaista koetellaan, mutta meillä jokaisella on myös mahdollisuus kytkeä itsemme uskon kautta Jumalan voimaan. Voimme kuunnella eläviä sanoja ja täyttyä Hengellä. Mooseksesta sanotaan: hän sai eläviä sanoja meille annettaviksi. Ap.t.7:38. Jeesus sanoo: Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä. Joh.6:63. Pyhästä Hengestä Jeesus sanoi: Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa. Joh.16:15.

On nähtävä vaivaa, jotta voimme pitää maailman hengen loitolla ja ruokkia sisäistä maailmaamme Jumalan sanalla ja rakentavilla ajatuksilla. Jos oma uskomme pysyy elävänä, voimme sillä vahvistaa toisiakin. Paavali neuvoo meitä: Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä. Room.14:1.

Kristillinen elämäntapa vaatii meiltä määrätietoista keskittymistä. Ei mitään askeesia, mutta vakaumuksellista asennetta - muuten virta vie mukanaan. Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Room.15:1. Lähiyhteys on tärkeämpää kuin seurakuntayhteys, siis ystävyyssuhteet ja esirukoustuki niiltä rakkailta sisarilta ja veljiltä, joiden kanssa olemme läheisissä väleissä. Seurakuntayhteys voi tietenkin olla avuksi muutenkin, mutta ei seurakuntakaan auta valvomaan, jos se nukkuu seuraunta. Minä en ole ainoa, joka on joutunut ottamaan etäisyyttä seurakuntaan siksi, että se keskittyy valtataisteluihin (tai johonkin muuhun epäolennaiseen) ja rakentelemaan ukkosenjohdattimia. Minun kohdallani ei kai ollut kysymys väärästä uskosta, vaan sain aina huomata, että olin väärä henkilö siihen ja tähän. Olin väärä henkilö rukoilemaan, väärä henkilö kirjoittamaan seurakunnan lehteen, väärä henkilö tekemään Hyvä Sanoman tilauksia, väärä henkilö osallistumaan alueeni soluun, väärä henkilö ehdottamaan mitään keskustelua mistään, väärä henkilö osallistumaan seurakunnan retkellekin jne.

Olen nyt ollut yli 40 vuotta väärä henkilö osallistumaan. Olen oppinut olemaan kiitollinen tästä kaikesta, mutta olen tietysti väärä henkilö ilmaisemaan sitä ja väärä henkilö pitämään mitään blogia...

Mutta suosittelen Jeesuksen seuraamista ja hänen sanojensa kuuntelemista. Uskon niin kuin Simon Pietari: "Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä." Joh.6:68-69.

Kesy kieli

He teroittavat kielensä kuin miekan, jännittävät nuolekseen myrkyllisen sanan, ja äkkiä he piilopaikastaan ampuvat viatonta, ampuvat, eivät pelkää. Ps.64:4-5.

Herran veli Jaakob taisi olla oikeassa, kun hän luonnehti ihmisten kielenkäyttöä näin: Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta. Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. Jaak.3:6-8.

Jos kykenemme kesyttämään kielemme, olemme luultavasti aika hurskaita. Joillakin on synnyinlahjana säyseä luonne ja siitäkin on apua. Mutta jos on keskiverto tapaus, luultavasti suu suoltaa pahoja sanoja mennen tullen. Minä en ole poikkeus.

Sitä tärkeämpää on ymmärtää kehittää itseään, kasvattaa omaa luonnettaan. Voiko ihminen olla itseoppinut lopulta kuitenkaan? Pitääkö olla sosiaalinen ja antaa muiden hioa särmiä? Vastaisin tähän heti, että tiedän hyvän tavan kasvaa: - Pitää vain kuunnella, mitä Jumala puhuu. Raamattu käteen ja oppimaan! Jos ei sana saa meissä sijaa eikä uskossa sulaudu meihin, jos arvot eivät ole kohdallaan ja elämässä tavoitteet oikeanlaiset, tuskin edistymme.

Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki. 2.Kor.3:18.

Mitä enemmän opimme kielemme kesyttämistä, sitä myönteisemmin puhumme. Annamme rohkaisevaa palautetta, kannustamme eteenpäin, jaamme lohdutusta, valamme uskoa. Sitä vähemmän kiistelemme turhanpäiväisistä asioista, sitä vähemmän änkyröimme. Annamme toisille hyviä vaikutteita, kun tuomme esiin kiitollisuutta, luottamusta, valoisaa mieltä ja uskon näköaloja. Tässä harjaantuminen merkitsee hengellistä kasvua ja se on sitä, vaikka välillä tulisi takaiskujakin.

En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. Fil.3:12.

Jumalan pelastussuunnitelma

Me julistamme teille ilosanoman: Minkä Jumala lupasi meidän isillemme, sen hän on täyttänyt meille, heidän lapsilleen. Hän on herättänyt Jeesuksen kuolleista, niin kuin toisessa psalmissa sanotaan: -- Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ap.t.13:32-33. Tietäkää siis, veljet: hänen ansiostaan teille julistetaan synnit anteeksi, ja hänen ansiostaan jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi, saavuttaa kaiken sen, mitä te Mooseksen lain avulla ette voineet saavuttaa. Ap.t.13:38-39.

Paavali ja Barnabas puhuivat näitä Pisidian Antiokiassa. Heidän julistuksensa keskittyi Jeesuksen persoonaan ja hänen merkitykseensä. Huomataan, että evankeliumi oli jotakin mullistavaa entiseen nähden. Lain noudattamisen vaatimus ei ollut enää keskipisteessä. Nyt Jeesus syrjäyttää lain. Hän ei pura sitä, hän ei mitätöi sitä - hän täyttää sen. Nyt Kristus Jeesus on tullut Pelastajaksi.

Vielä pitkän aikaa ihmiskunta takertui lain noudattamiseen ja pyrki sääntöjen mukaiseen elämään ja uskonnollisten vaatimusten täyttämiseen. Evankeliumi upposi ihmisiin hitaasti. Mutta yksilö yksilöltä tapahtui uuden syntymän ihmeitä: Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tit.3:4-5.

Mahtavaa! Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina. Room.7:6.

Kansa oli Jeesuksen aikana jakautunut: oli happamat ja epäluuloiset, jotka suhtautuivat Jeesukseen nurjasti, ja oli iloinen kansa, joka ylisti ja kiitteli Herraa. Kun Jeesus puolustautui syyttäjiä vastaan: kaikki hänen vastustajansa olivat häpeissään, mutta kansa iloitsi kaikista ihmeteltävistä teoista, joita hän teki. Luuk.13:17.

Kumpaa puoluetta me haluamme edustaa? Toivottavasti tämän blogin lukijat ovat valinneet puolensa oikein. Nimittäin se on lopulta hyvin ratkaiseva asia, kun ajatellaan tulevaisuuttamme. Jos uskomme Jumalan Poikaan, me pelastumme. Jos tunnustamme uskoa, saamme armon. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Room.10:10.

Ollaan siis rohkeita Jeesuksen seuraajia. Ollaan Pyhän Hengen ihmisiä. Uskotaan häneen, palvellaan häntä, viedään eteenpäin evankeliumia, pysytään terveessä uskossa, rakennetaan Jumalan valtakuntaa, odotetaan ylösnousemuksen päivää, säilytään lojaaleina Kristukselle ja Jumalan sanalle. Riiputaan kiinni Vapahtajassa. Vastustetaan Perkelettä, uidaan vastavirtaan. Ei suostuta laimentamaan sanomaa eikä orjailemaan ylipappeja. Pidämme huolen uskon profeetallisuudesta. Emme kumarra kuvia, emme laitostu, emme tee seurakunnasta epäjumalaa, emme alista sisäistä ulkonaiselle, vaan toimimme päinvastoin. Kammoamme kaikkea teatteria ja onttoa uskon teeskentelyä. Emme anna arvoa ihmisen suunnitelmalle, jos kerran Jumalan suunnitelma on tarjolla.

Suola on tarpeellista. Mutta jos se menettää suolaisuutensa, millä te sen suolaatte? Mark.9:50.

Vastustajia on paljon

Jään tänne Efesokseen helluntaihin saakka, sillä minulle on avautunut laaja ja lupaava työmaa. Tosin myös vastustajia on paljon. 1.Kor.16:8-9.

Sielunvihollinen ei katsele sinun kutsumustasi Jumalan valtakunnassa hyvällä eikä rullaa punaista mattoa eteesi. Hän käy vimmaista sotaa jokaista vastaan, joka on vähänkään käyttökelpoinen Jumalalle. Jos sinut on kutsuttu edistämään Jumalan valtakunnan asiaa ja tekemään evankeliumin työtä, saat olla varma, että vastustajia tulee riittämään. Vaikka liikkuisit vain uskovien parissa, kohtaat juonittelua, parjausta, petoksia ja ilkeyksiä myös pastorien taholta. Niistä ei kannata yllättyä saati ryhtyä oikomaan joitakin äärityhmiä luuloja. Kannattaa jättää puolustus Puolustajalle.

Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. Joh.14:17.

Yllätyksiä silti tulee, kun joku ystävä kääntyy vastaan, kun esteitä kasaantuu tiellesi, kun Jumalan Hengen johdatuksessa tehtyjä suunnitelmia torpataan, kun eteen tulee yllätyskäänteitä, kun sinut nolataan uskovien keskellä. Voit valita yhteistyökumppanisi uudelleen, mutta luovuttaa ei kannata. Jumala avaa sivuovia, jos pääovi teljetään.

Kaikki vastukset ja vaikeudet ovat selvä todiste siitä, että sinulla on Jumalan voitelu ja sinut on kutsuttu tavallista merkityksellisempään tehtävään. Sinun on määrä jättää jälkesi historiaan ja orjantappurat päätyvät lopulta kruunuksi päähäsi. Kristus näyttäytyy sinun heikkoutesi kautta, hänen voitelunsa näkyy sinun vaikeuksissasi ja hän kirkastaa nimensä sinun kauttasi. Sielunvihollinen yrittää estää tämän kaiken. Hän ei halua nähdä voiteluasi, ei armolahjojasi eikä mitään voimallisia tekoja tai totuuden sanoja. Hän on loppuun asti valehtelija, lyttääjä, petkuttaja ja väärien ilmiantojen tehtailija.

Jokainen Jumalan palvelija, joka on kutsuttu evankeliumin palvelukseen, saa kohdata näitä vastuksia. Jotkut kutsutut tosin pakenevat näitä vastuksia jonkin herätysliikkeen tai järjestön helmoihin ja menettävät sillä tavalla voitelunsa parhaan terän. Heistä tulee työnantajansa edustajia ja he voivat etääntyä Kristuksesta niin että alkavat toistaa jopa vihollisen valheita - vaihtaen lopulta puolta.

Lapseni, älkää antako kenenkään johtaa itseänne harhaan. Joka tekee Jumalan tahdon, on vanhurskas, niin kuin Kristus on vanhurskas. 1.Joh.3:7.

Särjetyn onni

Kun Jeesus oli Betaniassa aterialla spitaalia sairastaneen Simonin talossa, sinne tuli nainen, jolla oli alabasteripullossa aitoa, hyvin kallista nardusöljyä. Hän rikkoi pullon ja vuodatti öljyn Jeesuksen päähän. Mark.14:3.

Pullo oli suljettu niin että sen saisi auki vain rikkomalla kaulan. Mekin olemme eräänlaisia pulloja, joiden tulisi särkyä Jumalan tarkoitusperiä varten. Vasta sitten meissä asuva Pyhä Henki pääsee vaikuttamaan, kun olemme ensin peräti murtuneet. Jos kananmunaa ei käytetä leipomiseen tai ruoanlaittoon, se särkyy lopulta, kun kananpoika syntyy. Muistamme Gideonin sotilaat: heillä oli saviruukut ja niiden sisällä palavat soihdut. Kun he yön pimeimmällä hetkellä särkivät ruukkunsa, soihdut saivat kunnolla happea ja leimahtivat kirkkaaseen liekkiin. Vihollisen leirissä syntyi pakokauhu (Tuom.7:19-21).

Joskus elämässä tapahtuu kipeitä asioita, joiden jälkeen keräilemme elämämme sirpaleita. On olemassa sellaista siunattua särkymistä, joka tuottaa Hengen voittoja ja saa aikaan Jumalan ihmeitä. Emme siis saa pelätä särkymistä. Mutta on myös sellaista särkymistä, jota Jumala ei ole tarkoittanut, vaan sielunvihollinen on rikkonut meitä. Silloin Jumalan Henki lohduttaa särkynyttä.

Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, hän sitoo heidän haavansa. Ps.147:3.

Paavali sai myrskyssä kokea, että se laiva, jonka oli määrä viedä hänet meren yli, hajosi kappaleiksi. Jumala kuitenkin huolehti, että laivan kappaleet auttoivat laivassa purjehtineet ihmiset turvaan maihin.

Sotamiehet aikoivat silloin tappaa vangit, ettei kukaan pääsisi uimalla pakoon. Sadanpäällikkö kuitenkin esti heidän aikeensa, sillä hän halusi pelastaa Paavalin. Hän käski uimataitoisten hypätä ensimmäisinä mereen ja pyrkiä rantaan ja heidän perässään toisten, joko lankkujen varassa tai muilla laivan kappaleilla. Näin kaikki pääsivät onnellisesti maihin. Ap.t.27:42-44.

Meidän tulisi osata suhtautua elämän tuomiin koettelemuksiin sillä asenteella, että ne tuovat mukanaan siunauksia - syviä, mullistavia ja käänteentekeviä voittoja. Jotakin, mitä tasaisen rauhallinen elämä ei pystyisi saamaan aikaan. Meidän tulisi tiedostaa Jumalan ajattelutapa, kun hän muovaa meitä ja vie uskossa eteenpäin ja nostaa uusille tasoille. Hän haluaa tyhjentää meidät omasta pätevyydestämme ja näyttää meille, miten heikkoja olemme omassa voimassamme. Hän särkee jotakin meille arvokasta ja osoittaa, että sirpaleittemme keskellä tarvitsemme Jumalaa. Hän katsoo meitä armollisesti, tulee lähelle ja osoittaa meille rakkautensa.

Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa. Jes.66.2.

Kerran taivaassa saamme kokea täydellisen lohdutuksen kaikista elämämme kipeistä asioista. Saamme luottaa, että Jumalan lupaukset ovat 'niin ja aamen' myös tässä asiassa:

Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet. Ilm.7:17.

Kestävinä rakkaudessa

Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä "rakkaus peittää paljotkin synnit". 1.Piet.4:8.

Luonteeltaan terveet ihmiset eivät ole kateellisia eivätkä puhu pahaa toisten selän takana. Terveen itsetunnon omaavat ihmiset eivät myrkytä toisia pahasuisilla puheilla. He antavat anteeksi toisten puutteet eivätkä anna niiden häiritä elämäänsä. He eivät ole katkeria, eivät murjota eivätkä täytä suutaan vihapuheilla. He juhlivat muiden menestystä ja iloitsevat, kun joku edistyy elämässään. Kiitolliset ihmiset eivät etsi muista vikoja.

Pietari nosti esiin kristittyjen keskellä vallitsevan periaatteen: "Rakkaus peittää". Emme mekään siis toivottavasti suurentele kenenkään virheitä. Emme mekään nosta meteliä, jos joku vähän mokaa. Jos on pakko sanoa jokin kommentti, sanomme edessäpäin.

Tämä ei tarkoita, että olemme huonoja kristittyjä, jos joskus vähän lipsahtaa pahoja sanoja poissaolevista. Rakkaus peittää myös meitä itseämme - Jeesuksen rakkaus. Sitä kutsutaan evankeliumiksi. Samalla kun vapaudumme itsesyytöksistä, vapautamme toisetkin kaikesta syyttämisestä. Jos kritiikki on joskus paikallaan, annamme sitä asioista, ei ihmisistä.

Tuomarin virka on maailman vaikein työ. En siis halua sitä hoitaa. Todistaja voin kyllä olla, kun sellaista kaivataan. Todistajan tehtäväkin on vaikea, sillä enhän halua käyttää siinä mitään värikynää.

Jos joku puhuu pahaa toisesta minulle, joudun arvioimaan, onko kysymyksessä sielunhoidollinen avautuminen vai juoruilu. Jälkimmäiseen suhtaudun kielteisesti ja yritän pitää etäisyyttä ihmisiin, jotka ovat tyytymättömiä ja aiheettomasti vihaisia. Jos en pidä etäisyyttä näihin valittajiin, nurja mieli voi tarttua minuun kuin virus. Yritän siis pitää henkeni levollisena, sydämeni puhtaana ja välttää riitaisuutta. Sielunhoitajana oleminen on sitten toinen juttu, mutta vaikeaa sekin.

Paljon auttaisi, jos kaikilla uskovilla olisi elämässään oikea järjestys evankeliumin ja lain suhteen. Jos laki nostetaan etusijalle, emme pärjää kukaan. Jos evankeliumi saa etusijan, silloin "rakkaus peittää". Rakkauden ilmapiirissä on turvallista elää. Hengellinen kasvu ja luovuus uskossa, oman kutsumuksen ja eämäntehtävän täyttäminen, vaativat tätä rakkauden ilmapiiriä. Vain evankeliumi voi kantaa mukanaan tosi elämää, johon kuuluvat hengen hedelmät:

Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Gal.5:22-23.

Ääneti keritsijäinsä edessä

Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. Jes.53:7.

Lampaan sielunelämä on hieman vaikeaselkoinen. Sitä se on varsinkin kaupunkilaiselle, joka on hädintuskin nähnyt lampaita. En minäkään ole asiantuntija, mutta tiedän jotakin. Lammas on laumaeläin ja seuraa johtajalammasta. Paimenen tulee saada johtajalammas liikkeelle, niin lauma kulkee tämän perässä. Lammas on hiljaa ja paikallaan, kun se märehtii tai kun sitä keritään. Lammas on oppinut vuosituhansien aikana, että ei kannata pullikoida keritsijää vastaan tai joutuu pataan. Toisin sanoen vain säyseät saavat karitsoida, jonka vuoksi rauhalliset geenit vahvistuvat ja säilyvät.

Jotkut teologit ovat innostuneet karjatorni-käsitteestä (hepr. migdal eder eli laumatorni) ja nähneet siinä Jeesuksen syntymäpaikan. Karjatorni mainitaan Miikan kirjassa (Miika 4:8). Siinä todetaan sen olleen Siionin kukkula, siis minun tietämykseni mukaan Jerusalemissa. Mutta karjatorneja oli varmasti pitkin maata, sillä niitä luultavasti käytettiin lampaiden ja vuohien laskemiseen.

Lammas on siitä metka, että se pelästyy helposti ihmistä ja hakeutuu kauimmaiseen nurkkaan, mihin pääsee. Jos se on nälkäinen, se saattaa kuitenkin myös hakeutua ihmisen luo saadakseen syötävää. Niinpä lampurit keksivät rakentaa aitauksia ja niiden keskelle tornin. Tornissa oleva ihminen ei häirinnyt märehtiviä lampaita ja kun ne lepäsivät, ne oli yläilmoista helppo laskea. Huomaamme vanhan testamentin teksteistä, että juhlapäivien uhrit koostuivat tietystä määrästä lampaita ja vuohia. Naudatkin mainitaan lukumäärinä, mutta nautojen määrä oli aina pienempi.

Kuvittelisin, että lampaiden lajittelu ja laskeminen oli Jeesuksen aikaan ammatti. Lampurit toivat eläimiä karjatornille ja saivat sieltä niistä palkkion sen mukaan, minkälaisia eläimiä olivat tuoneet ja kuinka monta kutakin. Eri ikäiset lampaat olivat varmaan nekin eri hintaisia. Karjatornit ja niitä ympäröivät aitaukset eivät olleet siis eläinsuojia tai navetoita, pikemminkin vähän samanlaisia aitauksia kuin saamelaisilla on poroerottelua varten. En siis usko, että joulun seimi olisi ollut karjatornin kupeessa tai juurella. Mutta tieto, jonka mukaan temppelin uhrilampaita kasvatettiin juuri Betlehemin liepeillä, lienee tosi. Jeesus syntyi sinne uhrilampaiden keskelle ja Daavidin kuningassuvun jäsen on saava Miikan ennustuksen mukaan entisen kuninkuutensa takaisin Karjatornin kukkulalla.

Mutta sinä, joka olet tänä päivänä koetuksessa ja joudut olemaan hiljaa keritsijäsi käsissä, sinä saat luottaa, että olet Hyvän Paimenen huomassa, hänen turvallisessa johdatuksessaan, säyseänä lampaana hänen suunnitelmansa kärsivällisessä toteuttamisessa. Sinun kestäväisyytesi koetuksessa palkitaan kerran ja sinä saat nähdä hyviä ja turvallisia ilon päiviä Rauhan Ruhtinaan valtakunnassa.

Sinun tulevat päiväsi hän turvaa, hetkestä hetkeen, hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa. Siionin aarre on Herran pelko. Jes.33:6.

Yhteinen toivomme

Hartaasti vain odotamme, että te itse kukin loppuun asti yhtä innokkaasti haluatte kokea yhteisen toivomme täyttymisen... Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen. Sinne Jeesus meidän edelläkävijänämme meni... Hepr.6:11,19,20.

Yhteinen toivomme siis on, että mekin kerran pääsemme väliverhon tuolle puolen, sinne missä Jeesus on. Eikä tässä enää tarkoiteta vanhan liiton esikuvien mukaista ilmestysmajaa, vaan sitä todellista, joka on taivaassa.

Miksi toivoa sitten verrataan ankkuriin? Ankkuri estää meitä ajelehtimasta virran mukana ja joutumasta pois turvalliselta reitiltä. Itse kullakin uskovalla on elämässään jokin toivo, jonkinlainen näky tulevaisuudesta, jokin harras odotus. Pelastus on näistä toiveista tärkein.

Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Room.8:24.

Haluamme ankkuroida itsemme pelastukseen, pitää tämän toivon elävänä, merkityksellisenä ja tärkeänä sydämen asiana. Emme laiminlyö sanaa tai rukousta, vaan pidämme huolta, että toivo pärjää elämässämme yhdessä sisarustensa uskon ja rakkauden kanssa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. 1.Kor.13.13.

Niin helposti ajaudumme kuitenkin pois turvalliselta ankkuripaikalta, jos emme oikein kestä elämän vastoinkäymisiä. Ehkä sairaus kurittaa emmekä parane millään. Ehkä puolison löytäminen on ylivoimaista. Lapset pysyvät kapinallisina, vaikka kuinka rukoilisi. Toimeentulo on heikkoa, auton lisäksi ihmissuhteet on rikki, pandemia ei hellitä. Vaivoja on vaikka muille jakaa. Pastorinkin puheet ovat tylsiä...

Tässä tilanteessa on tärkeää osata karistaa kielteiset ajatukset mielestään, vahvistaa uskoa sanalla ja pitää entistä lujemmin kiinni toivosta. On hyödyllistä huomata, että tilanne haastaa hengelliseen kasvuun. Monenlaista ikävää on voinut sattua, mutta se ei tarkoita, että sinun kutsumuksesi Jumalan palvelijana olisi peruutettu. Karista päältäsi itsesääli ja jätä pettymykset selkäsi taa. Jos Jumala on sinulle jotakin luvannut, hän huolehtii, että lupaus kerran täyttyy. Jos sinulla on ollut synkkä vaihe elämässäsi, sitä varmemmin sinä saat kokea iloa, ovien avautumista, kaikenlaista uutta ja virkistävää. Huominen on valoisa, mielialasi hyvä ja sielussasi vallitsee rauha ja onnellisuus, kun Jumala näyttää sinulle armonsa ja hyvyytensä.

Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat. Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi, Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi. Jes.60:2.

Lue Jesajan kirjan luku 60 kokonaan ja omista se itsellesi. Älä anna elämäsi ajelehtia, vaan lujita ankkurisi paikalleen - väliverhon tuolle puolen. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Kol.3:2.

Iloitkaa ja riemuitkaa

'Nyt olen tuonut sadon parhaat hedelmät siitä maasta, jonka sinä, Herra, minulle annoit.' Pankaa lahjanne sitten Herran, Jumalanne eteen, kumartukaa rukoilemaan häntä ja iloitkaa kaikesta siitä hyvästä, minkä Herra, teidän Jumalanne, on teille ja teidän perheillenne antanut. 5.Moos.26:10-11.

Kiitollinen mieli syntyy, kun huomaamme, miten Herra on meistä pitänyt huolta. Hän on antanut meille kaikkea ulkonaista hyvää ja olemme kiitollisin mielin voineet antaa itsekin lahjoja Jumalan valtakunnan työhön. Kun Raamattu kehottaa meitä iloitsemaan, löydämme joitakin nimettyjä ilon aiheita, esimerkiksi:

Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrasta, Jumalastanne! Hyvyydessään hän lahjoittaa teille jälleen sateen, lähettää sadekuurot ajallaan, antaa syyssateen ja kevätsateen niin kuin ennen. Joel 2:23.

On tärkeää saada kasvukautena hyviä säitä, jotta pellot tuottaisivat meille syötävää. Voimme iloita puolisosta (Sananl.5:18), lapsista (Ps.127:4) ja lapsettomuudestakin (Jes.54:1, Gal.4:27). Köyhyyskään ei estä tuntemasta kiitollisuutta Jumalan huolenpidosta: Riemuitkaa, taivaat! Iloitse, maa! Ratketkaa riemuun, te vuoret! Herra lohduttaa kansaansa, hän hoivaa köyhiä lapsiaan. Jes.49:13. Mutta kaikkein syvin kiitollisuus valtaa meidät, kun saamme hengellisiä lahjoja.

Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan. Luuk.10:20. Voimme iloita ennen kaikkea evankeliumista, kun olemme vastaanottaneet pelastuksen Jeesuksen Kristuksen kautta. Tämä ilo voi tulla myös siitä, mitä Jumala on tehnyt toisen ihmisen kohdalla: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.' Luuk.15:6. Voimme iloita Kristuksen lupauksesta olla kanssamme joka päivä: Iloitse ja riemuitse, tytär Siion! Katso, minä tulen ja asetun asumaan sinun luoksesi, sanoo Herra. Sak.2:14.

Monien luonnollisten ja hengellisten ilonaiheiden lisäksi voimme iloita jopa rististä. Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy. 1.Piet.4:13. Voimme iloita vainoistakin, jos joudumme sellaista kestämään: Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä. Matt.5:12.

Spontaani ilo ja ylistys kuuluvat uskovan elämään, kun Herran hyvyys ympäröi meidät. Kiitollisuus on yksi sisäisen rauhan takaajista. Olemme levollisia, kun näemme, miten Herra on huolenpidossaan uskollinen.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! 2.Kor.1:3.

Hengelliset aistit

Kierrelkää Jerusalemin katuja, katselkaa ja kyselkää, tarkkailkaa väkeä toreilla. Jos löydätte yhden ainoankaan, joka tekee oikein, joka on rehellinen ja uskollinen, niin minä armahdan kaupunkia. Jer.5:1.

Kerronpa eräästä yksinhuoltajaäidistä. Hänellä oli kaksi poikaa ja tytär. Äiti hallinnoi lastensa rahoja, jotka olivat edesmenneen isän perintöä. Hän suosi tytärtään niin että tämä sai pianon (6000mk). Toinen pojista sai hanurin (600mk). Toinenkin poika olisi halunnut soittimen. Hänelle olisi riittänyt halpa kitara (45mk), mutta hänen rahansa menivät pianon maksamiseen. Kun piano sitten joitakin vuosia myöhemmin myytiin pois, poika ei saanut osuuttaan rahoista, sillä 'hän oli jo kuitenkin soittanut pianoa rahojensa edestä'...

Vääryyttä voi tehdä monin tavoin. Vaikkapa kohtelemalla omia lapsiaan epätasa-arvoisesti ja jättämällä jonkun peräti osattomaksi. Vaikka vääryys ei olisi suuri, lapsen mieleen voi jäädä loppuiäksi kalvava katkeruus. Vaikka katkeruudesta pääsisi voitolle, luottamus läheiseen ei ehkä palaudu koskaan.

Luin äskettäin Matteuksen kuvausta Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Pilatus kuulusteli Jeesusta ja kääntyi sitten yleisön puoleen. Maaherra kysyi nyt: "Kumman näistä kahdesta haluatte? Kumman päästän vapaaksi?" Väki vastasi: "Barabbaksen." Pilatus kysyi: "Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" Kaikki vastasivat: "Ristiinnaulittakoon!" Matt.27:21-22.

Tapahtui siis vääryys, joka ei ollut ihan pieni. Tapahtui oikeusmurha, järkyttävän kokoinen vääryys. Jumala tosin pystyi kääntämään tämän pahan asian hyväksi, mutta Jeesuksen saama tuomio oli silti verinen vääryys ja pysyy sellaisena.

Onko meillä oikeustajua puolustaa väärin kohdeltuja? Kovin helposti vain kohautamme olkapäitä tai nostamme vähän kulmakarvoja, kun näemme näitä tapahtuvan. Itsekin olen ammattilainen tässä sivullisuudessa.

On kuitenkin mahdollista kehittää oikeustajuaan. Tarvitaan näkökykyä. Pyhä Henki voi antaa silmävoidetta, että näemme tarkemmin. Pyhä Henki voi voidella korvamme, että kuulemme hyvin. Tähän kaikkeen tarvitsemme uskon harjoittamista ja siinä kasvamista. Jumalan sanan tunteminen on elintärkeää, sillä sen äärellä hengelliset aistimme terästyvät.

Profetoin sinulle: Sinä saat kasvaa uskossa ja kehittää hengellistä näkökykyäsi. Sinä saat teroittaa arvostelukykyäsi, saat Hengen kautta herkkyyttä nähdä, mitä ympärilläsi tapahtuu. Sinä saat rohkeutta vaikuttaa vääryyksien oikaisemiseksi ja tasa-arvon toteutumiseksi. Saat nostaa syrjityn esiin, tuoda piiloutuneen valoon. Sinä saat jakaa oikeutta, puolustaa heikkoa, puhua mykän puolesta. Sinä saat profeetallisessa hengessä tuoda esiin sen, mikä jäisi muuten pimentoon.

Ylistetty olkoon Herra päivästä päivään. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Ps.68:20.

Uskon voimasana

Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Room.10:17.

Jos tehdään haku sanalla 'usko' raamatunkäännöksestä 1992, saadaan 80 kappaletta paikkoja, joissa sana esiintyy perusmuodossaan. "Uskosi, uskovien, uskotte" ynnämuut ovat mukana tässä luvussa. Mutta kaikkihan me ymmärrämme, mitä sana 'usko' tarkoittaa - eikö?

Usko tekee meistä uskovia ja uskovina kuulumme seurakuntaan. Jos emme viihdy seurakunnassa, joudumme takaisin maailmaan - niinkö se menee?

Usko siis määrittää asemaamme suhteessa toisiin ihmisiin. Uskovaisuus on sosiaalinen status. Uskoon tullessa saimme syntimme anteeksi ja taivasosan. Pääsemme taivaaseen, koska olemme uskossa. Näin triviaali käsitys uskosta ulottaa merkistyksensä ajan rajan tuolle puolen.

Usko on kuitenkin tätä triviaalikäsitystä monipuolisempi asia. Usko on laajasti ottaen luottamusta siihen, että se mitä Jumala sanoo, on totta, oikeaa ja varmaa. Jumalan sanaan voimme luottaa ja hänen lupauksensa voimme omistaa omalle kohdallemme ja odottaa sen toteutumista varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Room.4:21.

Joskus Jumalan lupaus tulee meille profeetallisen sanan kautta. Raamatussa on runsaasti profeetallista ilmoitusta, mutta profetia voi tulla meille suoraan tai toisen uskovan kautta. Seurakunnan keskuudessa tapahtuva profetoiminen on armolahjan toimintaa. Profetian vastaanottaminen uskossa on tärkeä vaihe. Ilman uskoa profetia voi jäädä toteutumatta.

Usko on vaikea pitää elävänä niissä olosuhteissa, missä tapahtumat vyöryvät vastakkaiseen suuntaan. Jumalan lupaukset eivät tunnu todellisilta, jos joutuu keskelle vastoinkäymisiä ja jos tapahtuu jotakin peräti vastakohtaista. On sen vuoksi hyvä tietää, että Jumala koettelee uskoamme. Yleensä koetukset vahvistavat uskoa, jos emme luovuta.

Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Room.4:20.

Minkälaisessa uskon koulussa sinä olet menossa? Jokin aika sitten piti olla mukana koronapassi. Meillä uskovilla on oltava mukana taivaspassi. Mutta joka käänteessä tarvitsemme uskoa - pienissä ja suurissa asioissa. Vastoinkäymisten keskellä varsinkin tarvitsemme vahvaa uskoa. Usko ei kuitenkaan ole jokin suoritus, jonka pinnistämme esille. Usko on varmuutta Jumalan lupauksista, hänen sanansa mieleen palauttamista, levollisuutta, kun tiedämme, että elämme uskosta, emme näkemisestä. Usko antaa sisäisen rauhan, kun odotamme Jumalan lupausten toteutumista.

Luuletko, että kotkanpoika tarvitsee uskoa, kun se ensi kerran levittää siipensä ja hyppää tyhjyyteen? Onhan se nähnyt emon tekevän niin - joten se uskoo, että siivet kantavat. Sinä olet kuullut Jumalan äänen - luota siis, että sinunkin uskosi kantaa.

Jumalamme ja Isämme edessä me lakkaamatta muistelemme sitä, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen. 1.Tess.1:3.

Uskon energia

Kun huusin sinua, sinä vastasit, annoit sydämeeni voimaa ja rohkeutta. Ps.138:3.

Usko ei ole vain viisautta ja ymmärrystä, se on myös voimaa. Usko antaa energiaa kuin ruoka ja takaa jaksamisen. Uskon ansiosta voimme ponnistella eteenpäin, vaikka väsymys pyrkisi valtaamaan mielen.

Raamatun opettaminen on tärkeä palvelutyö, koska se jakaa tätä uskon energiaa. Sananjulistus kaikkineen on tarkoitettu valamaan meihin uskoa ja sen mukana voimaa. Sanan selittäminen toimii vähän kuin voimalaitos, joka jauhaa sähköä. Kun esimerkiksi vesivoimaa muunnetaan sähköksi, se voidaan johtaa jokaiseen kotiin ja sitä voidaan hyödyntää kaikkialla. Sama tapahtuu Jumalan sanan kohdalla. Kun se uskossa sulautuu meihin, me saamme sen kautta voimaa vaeltaa Jumalan tahdossa. Olemme kuin sähkölaite, joka toimii.

Olemme oppineet kännykän kautta, miten huolella sitä pitää ladata, että se on aina käytettävissä, kun sitä tarvitaan. Hoidamme omaa matkapuhelintamme kuin pientä lasta. Vilkuilemme tavan takaa, koska sitä pitää taas syöttää. Muistin puhdistaminen on kuin vaipan vaihtoa. No niin, nyt se taas rääkyy ja vaatii minua juoksemaan sen luo...

Uskonelämän hoitaminen on vähän samanlaista. Ei sitä voi jättää hyllylle pitkäksi aikaa tai se lopahtaa. Uskoa pitää ladata sydämeen viipymällä sananjulistuksen äärellä tai lukemalla Raamattua tai ammentamalla voimaa rukouksesta. Monille on aivan välttämätöntä pitää yhteyttä toisiin uskoviin ja sillä tavalla ladata uskon akkua.

Isälläni oli maatila. Se sähköistettiin samoihin aikoihin, kun Suomi itsenäistyi. Sain tietää, että isälläni oli tavallisen sähkön lisäksi mahdollisuus käyttää voimavirtaa. Haettiin naapurista iso sähkömoottori lainaksi ja kytkettiin se vaikkapa puimakoneeseen. Kun moottori sai voimavirtaa, se jaksoi pyörittää puimakonettakin. Ääni oli tietysti sen mukainen: se mourusi kuin iso kissa ja kun puimakoneeseen syötettiin tukku puitavaa viljaa, se ärjäisi kuin ukkonen.

Kunpa Jumalan kansa täällä Suomessa saisi jälleen kokea, mitä Jumalan voimavirta saa aikaan. Niilo Ylivainion aikana siitä saatiin esimakua. Tiedämme, että evankeliumi sinänsä on valtava voima. Sen kautta ihminen voi pelastua ja uudestisyntyä elävään uskoon. Syntiset ihmiset muuttuvat perin pohjin - siinä on jo ihmettä kerrakseen. Mutta on syytä myös rukoilla, että Jumala vahvistaisi sanansa sitä seuraavien merkkien, ihmeiden ja voimatekojen kautta, jotta kaikki kiinnostuisivat hengellisistä asioista ja Jumalan valtakunnasta ja saisimme tähän maahan herätyksen. Paavali saarnasi Efesoksessa, ja kerrotaan sellaista, minkä soisi tapahtuvan Suomessakin jonkun Jumalan palvelijan kautta:

Tätä jatkui kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian maakunnan asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan. Jumala teki ennennäkemättömiä voimatekoja Paavalin kätten kautta. Ap.t.19:10-11.

Liiton siunaus

Siionin Herra siunatkoon sinua, hän, joka on luonut taivaan ja maan. Ps.134:3.

Jumalan siunaus teki Abrahamista erityisen. Hän sai solmia liiton Jumalan kanssa ja Herra siunasi häntä monin lupauksin todeten lopuksi:

Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. 1.Moos.12:3.

Moabilainen Barak pelkäsi ja vihasi Israelin kansaa ja palkkasi Bileamin kiroamaan heitä. Bileam ei kuitenkaan voinut kirota Israelia, vaan sanoi:

Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele, hän ei muuta mieltään. Hänkö ei tekisi, mitä sanoo? Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa? Minä sain tehtäväkseni siunata, ja kun Jumala siunaa, en minä voi siunausta peruuttaa. 4.Moos.24:19-20.

Paavali kertoo meille uuden liiton ihmisille, kuinka Jumalan liitto Abrahamin kanssa on vielä voimassa ja se lupaus siunauksesta, jonka Jumala antoi Abrahamille, on voimassa meillekin. Paavali suorastaan vääntää tämän rautalangasta:

Pyhät kirjoitukset tiesivät jo edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat, kun ne uskovat. Jumala näet ilmoitti edeltäpäin Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat kaikki kansat siunauksen. Näin ne, joilla on usko, saavat siunauksen yhdessä Abrahamin kanssa, joka uskoi... Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme... Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen. Gal.3:8-9,13,14.

Niinpä kaikki Abrahamille luvatut siunaukset tulevat uskon kautta meillekin, koska Kristus on ne jakanut kaikille, jotka uskovat.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. Ef.1:3.

Jumala ei peruuta sitä siunausta, jonka hän on Kristuksen kautta meille antanut. Kristus on pelastajana uskollinen ja vie alkamansa työn päätökseen. Haluan vääntää siis rautalangasta sinullekin:

Jeesuksen ristin työ toimii sinunkin kohdallasi ja sinä olet sen vuoksi pysyvästi siunattu. Kukaan ei voi peruuttaa saamaasi siunausta eikä tuomita sinua kadotukseen. Hänen siunaava kätensä johdattaa sinua ja turvaa elämääsi.

Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. Sef.3:17.