Pelastuksen lahja

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Ef.2:8.

Kun saamme lahjan ja se on toimitettu meille paketissa, se on ensin odottamassa meidän kodissamme. Se ehkä lojuu aikansa lattialla postiluukun alla tai se on nostettu pöydälle ja odottaa meidän tulevan töistä kotiin. Siinä on päällä meidän nimemme eikä kukaan muu voi avata sitä kuin me itse. Minun syntymäpäiväni on vähän ennen vappua, joten lapsena sain joskus lahjaksi ilmapallon tai viuhkan tai muuta vappuun liittyvää.

Lahja voi olla sellainen, että siinä on pieniä erillisiä lahjoja sisällä. Kun iso paketti on avattu, löytyy vielä useita pieniä paketteja, jotka pitää avata yksitellen. Kun olemme saaneet sellaisen paketin Jumalalta, jossa lukee "pelastuksen lahja", sen sisältä löytyy pienempiä paketteja, joissa lukee "Jumalan sana", "kaste", "Pyhä Henki", "kutsumus" ja monia muita. Niinpä käymme avaamaan niitä ja ihmettelemään, mitä olemmekaan saaneet "uuden syntymän" syntymäpäivälahjaksi.

Eräälle lapselle annoin joskus lahjaksi puhallettavan uimarenkaan. Mutta kyseinen lapsi ei tykännyt lahjastani tai minusta, vaan puhkoi sen värikkään uimarenkaan rikki. Näinkin voi elämässä käydä: saamme lahjan, mutta emme välitä siitä. Tuhoamme sen tai jätämme peräti lahjakääreen avaamatta.
Jumalan lahjatkin odottavat avaamistamme. Emme ansaitse niitä, mutta ne ovat meidän, koska Jumala on ne meille antanut. Ainoa mitä voimme tehdä niille, on ottaa ne vastaan. Meillä on kaksi mahdollisuutta: joko availemme niitä kiitollisin mielin tai hylkäämme ne ja tavalla tai toisella panemme ne sivuun.

Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! 2.Kor.6:1.

Valtava ilo täyttää meidät, kun avaamme pelastuksen lahjaa. Yhä uutta ja tuoretta ilon aihetta pursuaa esiin lahjamme uumenista, kun availemme sen kääröjä. Ihmettelemme, olemmeko näin runsaan lahjan arvoisia. Koemme olevamme rakastettuja ja hemmoteltuja, kun saamme maistaa kaikenlaista Jumalan hyvyyttä ja nauttia hänen runsaista antimistaan. Syvältä sydämestä kumpuaa esiin kiitos:

Näin nousee monista sydämistä kiitos Jumalalle siitä armosta, jota hän on osoittanut meitä kohtaan. 2.Kor.1:11.

Uusi päivä, uusi voitelu

Daavid kysyi Herralta: ”Lähdenkö ajamaan takaa noita rosvoja? Saanko heidät kiinni?” Herra vastasi hänelle: ”Lähde heidän peräänsä! Sinä saat heidät kiinni ja vapautat vangit.” Daavid ja hänen kuusisataa miestään lähtivät liikkeelle ja saapuivat Besorin jokiuomalle, jonne osa heistä jäi. Sinne pysähtyi kaksisataa miestä, jotka olivat niin uuvuksissa, etteivät jaksaneet kulkea Besorin poikki. Mutta Daavid jatkoi neljänsadan miehen kanssa takaa-ajoa. 1.Sam.30:8-10.

Onko sinulle käynyt koskaan niin, että olisit uupunut ja jättänyt kesken jonkin työn seurakunnassa ja vetäytynyt kotioloihin? Minulle on. Joskus vaan voimat loppuvat. Pahinta on, kun sisäinen palo sammuu ja into johonkin työhön lopahtaa. Tahtoa ehkä on, halu kantaa vastuuta on suuri, työ jonka on saanut suorittaakseen on edelleen yhtä arvokasta kuin alussakin, mutta – ei vaan jaksa. On pakko myöntää omat rajansa ja hankkiutua lepoon. Sen joutuu tekemään huonon omantunnon kanssa, kun näkee toisten jaksavan. Kateuden vallassa on myönnettävä, että toiset olivat pätevämpiä ja uskollisempia, kaikin tavoin pystyvämpiä kuin minä.

Niinpä tilanne voi kehittyä pahemmaksi kuin oli tarkoitus. Levon tarpeesta tulee tekijä, joka erottaa minut uskon sisarista ja veljistä ja jakaa porukat eri leireihin. Työssä uskolliset, kaikki pätevät ja väsymättömät, he ovat nyt jotakin, heitä arvostetaan, he saavat lisää vastuuta, heidät palkitaan. Minä raukka, joka en jaksanut, olen nyt vähäpätöinen ja syrjään vetäytynyt, jota kukaan ei huomaa.

Mutta Daavidia seuranneessa joukossa oli myös kehnoja ja kelvottomia miehiä. He sanoivat: ”Koska nuo eivät pysyneet mukana, emme anna heille mitään saaliistamme”. 1.Sam.30:22.

Daavid oli toista mieltä: ”Kuka voisi suostua tuollaiseen? Saman osan saakoon varusteita vartioiva kuin taisteluun lähtevä, yhdessä he jakakoot saaliin.” 1.Sam.30:24.

Niinpä sinäkin saat uskoa, että sinä et jää siunauksetta. Sinun panoksesi on ollut arvokas, olet tehnyt työtä jaksamisesi äärirajoille asti ja sinä saat siitä palkan. Jumala näkee sinun sydämesi. Sinä olet osallinen yhteisestä voitosta ja sinä saat saaliista oman osasi. Jumalan jakaa rikkauksiaan sinullekin ja sinä saat oppia tuntemaan Kristuksen armon, hänen laupeutensa ja hyvyytensä runsauden.

Sinä päivänä Daavid teki tästä pysyvän säännön ja käytännön Israelissa, ja se on vieläkin voimassa. 1.Sam.30:25.

Ja sitä paitsi: sinä et ole näyttänyt kaikkia kykyjäsi vielä. Sinun uskollisuutesi tulee näkyviin siinä, että sinä teet comebackin, sinä palaat rintamalle uudistuneena. Sinä saat uuden voitelun. Sinun voimasi palautuvat, sinun koeteltu uskosi tulee esiin, sinä saat vuorostasi loistaa. Ehkä työ, jota teet, on ihan muuta, mutta sinun parhaat päiväsi ovat nyt ja edessäpäin. Kiitä Herraa, hän kulkee rinnallasi ja menneet – ne ovat muisto vain ja tuskin sitäkään. Sano itsellesi: ”Besorin jokiuoma – mikä se on? Nyt on nyt. Tänään auttaa Herra!”

Kun jäljelle jää puhdas rukous

Vaviskaa siis, älkää syntiä tehkö! Miettikää tätä vielä, kun menette levolle, olkaa ääneti Herran edessä. Ps.4:4.

Nykyihmiselle on vaikeaa kaikenlainen hiljaa oleminen, pysähtyminen, mietiskelevä oleilu. Pitää olla aina toimintaa, puhetta, vähintäänkin musiikkia. Niinpä nykyaikainen puhelin heijastaa hyvin ihmisen tarpeita. Jos se ei soi, sitä pitää räplätä, kirjoittaa vaikka jokin viesti. Ainakin pitää tarkistaa, ettei kukaan ole soittanut, tekstannut, lähettänyt viestiä. Ja sääkin on tärkeää katsoa puhelimesta.

Lisäksi media on täyttämässä ihmisen sisäistä tyhjyyttä kaikenlaisella viihteellä, keskusteluohjelmilla, tietokilpailuilla, dokumenteilla ja elokuvilla. Yhä uudet kanavat tarjoavat maksullista ohjelmaa ihmisten kulutettavaksi. Milloin siis ihmiset hiljentyvät? Kuka ylipäätään neuvoisi siihen, kuka näyttäisi esimerkkiä?

Jos järjestät seurakunnassa rukoustoimintaa, saat johtajat niskaasi - ainakin minulle kävi niin. Huomasin yllätyksekseni, että ruohonjuuritason rukoushetki oli johtajiston mielestä myrkkyä, jokin salajuoni. Salaliitto peräti? Ainakin koin mahdottomaksi järjestää mitään aamurukoustoimintaa seurakunnassa, kun siitä väkisin tehtiin jokin arvovaltakysymys.

Olen siis tyytynyt hiljentymään vain yksityisesti. Olen kokenut sen virkistävänä. Ja välttämättömänä. En usko ollenkaan, että sisäiset korvani säilyttäisivät kuuloherkkyyden, jos antaisin maailman pauhun tulla joka tuutista. Ja vaikka maailma ei pauhaisi, arjen hyörinäkin olisi liikaa. Olen kokenut, että on välttämätöntä siirtää määrättyjä askareita pois aamusta ja illasta, jotta hiljentymiselle jää aikaa. Jos en käsittele sisäisiä ajatuksiani ja rauhoita sieluni levottomuutta, päädyn juoksemaan samassa oravanpyörässä kuin muutkin. Jos en lue sanaa ja vietä aikaa kahden kesken Herran kanssa, en jaksa pitää loitolla kaikkea maailman pauhua ja touhua. Hengellinen elämä minussa vaatii sisäisen rauhan säilyttämistä, maailman metelin pois sulkemista. Myös sosiaalisten suhteiden rajoittamista.

Jokainen toimikoon niin kuin hyväksi näkee. Olemme erilaisia ja elämäntapamme vaihtelevat. Mutta haluaisin rohkaista lukijoitani kuitenkin vetäytymään päivittäin edes lyhyeksi hetkeksi pois ulospäin suuntautuvista tekemisistä, sosiaalisesta kanssakäymisestä ja muusta huomion hajauttamisesta sinne ja tänne. Sen sijasta kehottaisin viipymään tovin yksin, viettämään aikaa hiljaisuudessa, kuuntelemaan luonnon ääniä ja Jumalaa, herkistymään omalle sielulle ja sen toiveille, sen todellisille tarpeille niin että voi käsitellä oman sielunsa ristiriidat ja ongelmat ja rauhoittaa kaiken levottomuuden sisältään. Sellaisessa hiljentymisessä sielu puhdistuu ja ajatukset siivilöityvät. On mahdollista, että jäljelle jää vain rukous - puhdas rukous, vilpitön kiitos.

Tiesit kai, että Jumalakin hiljentyy? Ilmestyskirjassa kerrotaan, että taivaassa tuli hiljaisuus, jota kesti puoli tuntia (Ilm.8:1). Enkelikuorot hiljenivät, kukaan ei puhunut, kaikki kuuntelivat. Mitä he kuuntelivat? Pyhien rukouksia. Jumala itse vaati hiljaisuutta ja hän terästi kuuloaan. Mitä hän kuunteli? - Sinun rukouksiasi.

Toinen olen minä

Herra kysyi minulta: ”Mitä näet, Jeremia?” Minä vastasin: ”Näen mantelipuun oksan.” (hepr.saqed).  ”Oikein, se on mantelipuun oksa”, sanoi Herra, ”minä itse valvon (hepr.sagad), että sanani toteutuu.” Jer.1:11-12.

Jeremialla oli profeetalle ominainen hengellinen näkökyky. Hän kykeni näkemään sisäisin silmin asioita, joita ei voinut nähdä luonnollisin silmin. Mekin voimme saada ”viisauden ja ilmestyksen hengen” ja nähdä vilauksia hengellisestä todellisuudesta. Joskus se tapahtuu unien kautta, joskus Pyhä Henki innoittaa ajatuksia ja profetioita, jotka tuovat esiin Jumalan näkökannan. Uniin ja vertauskuviin on hyvä soveltaa hengellistä viisautta, joka tulkitsee nähtyä oikein. Oikea johtopäätös ei ole automaattinen – tarvitsemme Jumalan henkeä selittämään meille, mitä Herra haluaa meille sanoa. Joosef tiesi: Unien selitykset tulevat Jumalalta… 1.Moos.40:8. Ja Pietari valaisee asiaa lisää: Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet. 2.Piet.1:21.

Suurin osa ihmisistä näkee vain tämän näkyvän todellisuuden. Heidän mielensä askartelee koko ajan tämän maailman näkyvissä asioissa. He hoitavat hyvin käytännön asioita ja päätyvät joskus politiikkaan. Heidän päätelmänsä keskittyvät usein siihen, mihin tarvitaan lisää rahaa. Tiedämme, että ihmisen elämänasenne voi radikaalisti muuttua, kun hän alkaa nähdä hengellistä todellisuutta, näkymättömiä asioita näkyvien takaa. Profeetta Elisa rukoili, että hänen palvelijansa näkisi heidän tukalan tilanteensa oikeassa valossa. Kerrotaan: Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, että vuori Elisan ympärillä oli tulisia hevosia ja vaunuja täynnään. 2.Kun.6.17.

Haluan rohkaista sinua tavoittelemaan parempaa hengellistä näkökykyä ja pyytämään silmävoidetta nähdä näkyvien ohi. Itsekin tarvitsen sitä. Haluan nähdä ihmisten läpi, kuten Jeesus. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen. 1.Sam.16:7. En halua sitä pahassa tarkoituksessa, haluan vain tietää, mikä on Jumalan tahto. Minulla on paremmat edellytykset ymmärtää se, jos näen asiat ympärilläni oikein, myös pinnan alla olevat asiat. Hengen voitelemat korvatkin kuulevat paremmin kuin luonnolliset korvat. Haluan kuulla, missä hengessä asioita puhutaan ja erottaa eri henget toisistaan.

Markus kertoo sokeasta kerjäläisestä, joka istui Jeesuksen kulkureitillä Jerikon tien varressa. Kun hän kuuli, että ohikulkija oli Jeesus Nasaretilainen, hän alkoi huutaa: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Monet käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!” Mark.10:47-48.

Tässä on kaksi asiaa, jotka minunkin pitää tehdä, jos mielin saada paremman näön. Ensiksikin minun pitää tunnustaa, että tämä Jeesus, jota luonnollisen syntyperän mukaan kutsutaan Nasaretilaiseksi, on Messias, kirkkauden Kuningas, Kristus, Voideltu – sitä juuri merkitsi kerjäläisen puhuttelu ”Daavidin Poika”. Hän oli enemmän kuin ihminen, Jumalan Poika. Hän on se, jonka kautta on kaikki luotu (Kol.1.16), myös silmät ja korvat, kaikki aistit. Hän kykenee tekemään luomistekoja edelleen ja korjaamaan aistivikoja. Toiseksi minun pitää tunnustaa, että minulla on näössä vikaa. Jos kerjäläinen Jerikon tien varressa oli sokea eikä nähnyt luonnollisilla silmillään, minä olen sokea tai puolisokea hengellisesti ja tarvitsen hengellistä näkökykyä, jota Jeesus yksin voi antaa. Minun pitää tunnustaa, että kaikki valo minun silmiini tulee Herralta Jeesukselta, sekä luonnollinen että hengellinen näkökyky, jotka ovat molemmat hänen luomistekojaan.

Silloin Jeesus pysähtyi ja sanoi: ”Kutsukaa hänet tänne.” He menivät kutsumaan sokeaa ja sanoivat hänelle: ”Älä pelkää. Nouse, hän kutsuu sinua.” Mark.10:49.

Valitsin kohdan Markuksesta, koska hän on ainoa evankelista, joka kertoo tämän yksityiskohdan. ”Älä pelkää, hän kutsuu sinua”. Mutta miksi Matteus puhuu kahdesta sokeasta (Matt.20:29-34)?
Olisiko minulla uskallusta sanoa: ”Toinen olen minä!”

Syrjään sysätyn onni

Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette arkoja minun sanani alla: - Teidän veljenne sanovat, nuo, jotka ovat teitä vihanneet ja jotka ovat sysänneet teidät syrjään minun nimeni tähden: "Osoittakoon Herra kirkkautensa, sittenpä saamme ihmetellä teidän iloanne!" Mutta he joutuvat häpeään. Jes.66:5.

Sinä valitat, että olet joutunut sivuun vastuunkantamisesta ja sinut on syrjäytetty seurakunnan tärkeiltä paikoilta. Sinun on vaikea ymmärtää nykyistä tilannettasi, epäluottamusta ja veljespiirin ynseää suhtautumista. Olet yrittänyt ottaa ongelmat puheeksi ja keskustella, mutta siitä ei ole ollut apua. Pikemminkin epäluottamus on vain syventynyt ja sinun ajatuksesi on torjuttu. Sinä koet, että sinua ei kuunnella. Sinä koet joutuneesi marginaaliin. Olet sivullinen ja näkymätön. Samaan aikaan Jumala puhuu sydämellesi seurakunnan tilasta ja varoittaa sinua. Sinulla on tarve jakaa kuulemasi toisten kanssa. Vaan kukaan ei kuuntele.

Kun minä kutsuin, kukaan ei vastannut, kun minä puhuin, kukaan ei kuunnellut. Te teitte sitä, mikä on väärää minun silmissäni, ja aina valitsitte sen, mikä on vastoin minun tahtoani. Jes.66:4.

Sinun tilanteesi on tämä: minä olen jakanut kokemukseni sinun kanssasi ja nyt sinä koet, mitä minä koen, sinä tunnet, mitä minä tunnen, sinä olet yhtä syrjäytetty kuin minä ja sinun on yhtä vaikea saada ääntäsi kuuluviin kuin minun. He ovat tukkineet korvansa ja täyttäneet sydämensä omilla ajatuksillaan - heidän mieleensä ei mahdu mikään, mikä on minusta lähtöisin. He luulevat toistavansa Jumalan sanaa, mutta he käyttävät minun sanojani omiin tarkoituksiinsa. Heistä on tullut uskonnollisia automaatteja, jotka eivät ole enää minun ohjattavissani.

Sinä olet kuitenkin minun palvelijani ja edelleen uskollinen. Sinä saat kuulla minun paimenääneni ja elää henkeni johdatuksessa. Sinä saat säilyttää ensirakkauden ja elää kuuliaisuudessa. Viivy siis kasvojeni edessä ja koe: Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, 
Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan. Ps.73:28.

Sen tähden emme lannistu

Sairastatko parantumatonta tautia? Onko sinulla syöpä, joka etenee? Ovatko lääkärit voimattomia?
Haluan vahvistaa sinun uskoasi ihmeitä tekevään Jumalaan ja olla kanssasi samaa mieltä ja olla Jumalan sanan kanssa samaa mieltä siitä, että Jumala on voimallinen parantamaan. Hän on Jeesuksen kautta näyttänyt meille, millainen voima Hänessä vaikuttaa, sanotaan: …hänen tuli heitä sääli ja hän paransi kaikki sairaat. Matt.14:14.

Toisaalta me näemme kokemuksen kautta, että nykyään kaikki eivät parane seurakunnan rukouksen kautta. Emme voi syyttää sairaita uskon puutteesta. Ehkä meillä rukoilijoilla ei ole sitä uskoa kuin pitäisi. Ongelma on moniselitteinen. Raamatun sanan valossa voimme ainakin ymmärtää, että sairauden vuoksi ei tarvitse lannistua:

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. 2.Kor.4:16.

Ajattelen syöpäsairasta, joka kokee voimiensa heikkenemisen, kipujen ja vaivojen lisääntymisen ja tietää menevänsä kohti kuolemaa. Kuka voi antaa ihmiselle uskon rohkeuden ja pelastuksen toivon ja sisäisen rauhan, sydämen rohkeuden ja varmuuden, kun ulkonainen ihminen menehtyy? Vain Jeesus.

Hän vie perille, hän vie kotiin, hän kantaa ja pitää kiinni, kun minun otteeni ei enää pidä. Hän on uskollinen ja hänen taivaalliseen turvaverkkoonsa putoaa sekin, jonka alzheimerin tauti on kuluttanut niin, ettei hän ymmärrä enää tiedollisesti mitään eikä hänellä ole enää henkisiä kykyjä uskon kautta tietoisesti tarttua Jumalan sanaan. Jos hän terveinä päivinään oli uskossa, hänellä ei ole hätää. Joidenkin kohdalla näyttää siltä, että henki siirtyy Jumalan tykö jo ennen kuin ruumis kuolee.

Kallis on Herran silmissä hänen uskollistensa henki. Ps.116:15.

Hiljene, sieluni, Jumalan edessä! Hän antaa minulle toivon. Hän on kallio, hän on minun pelastukseni, hän on linnani, minä en horju. Ps.62:6-7.

Kun lojaaliutemme punnitaan

Lojaalius eli uskollisuus hallitsijalle nousee aika ajoin Raamatun tekstiä inspiroivaksi teemaksi. Hyvä esimerkki tästä on Absalomin kapina. Osa israelilaisista oli uskollisia Daavidille, osa liittyi Absalomin joukkoihin. Kun tilanne kärjistyi, alkoi nopeasti muodostua rintamalinjat ja kansan keskelle syntyi jako kahtia. Jopa Daavidin lähimpiä miehiä siirtyi Absalomin riveihin. Mikä siis on kertomuksen opetus?

On selvää, että meidän pitää säilyttää lojaaliutemme Kristukselle kaikissa tilanteissa. Se on joskus vaikeaa, kun vallananastajat tekeytyvät hurskaiksi ja luotettaviksi ihmisiksi, totuuden ja oikeuden puolustajiksi. Niinhän teki myös Absalom. Kuka jaksoi säilyttää päänsä kylmänä tätä näytelmää seuratessa? Kovin helposti tuntui monilta unohtuneen, että Absalom oli murhaaja. Osaammeko me erottaa todelliset Jumalan ihmiset murhaajista ja varkaista - vallankaappaajista?

Kokemukseni perusteella joudun toteamaan - en usko. Niin paljon erilaisia vallankahmijoita olen nähnyt seurakunnassa. Oikeastaan en tiedä yhtään seurakuntaa, jota ei olisi kaapattu. Sorry, tunnen vain harvoja seurakuntia ja sekin vähä kokemus on viime vuosisadalta. Mutta en tosiaan jaksa luottaa siihen, että missään ihmisten organisoimassa yhteisössä Jeesus saisi päättää mitään.

Mutta noissa historian käänteissä, kun meitä ankarasti koetellaan ja Jumalan tutkiva silmä ryhtyy erottelemaan jyviä ja akanoita, nousee aina esiin täydestä tuntemattomuudesta sekä sankareita että konnia. Jos mies nimeltä Simei osoittautui konnaksi, voimme nostaa sankareiksi mm. Ahimaasin ja Jonatanin (2.Sam.15:36). Minun huomioni varasti kuitenkin tällä kertaa "muuan palvelustyttö":

Jonatan ja Ahimaas olivat asettuneet Rogelin lähteelle. Eräs palvelustyttö kävi tuomassa heille tietoja, ja heidän piti viedä ne edelleen kuningas Daavidille. Itse he eivät uskaltaneet näyttäytyä kaupungissa. 2.Sam.17:17.

Jumalalla on omat palvelustyttönsä ja -poikansa. He ovat nimettömiä, he ilmaantuvat jostain ei-mistään ja katoavat saman tien. Mutta he jättävät pysyvän jäljen historiaan. He ovat Jumalan käytössä ratkaisevalla hetkellä. Heidän lojaaliutensa kuninkaalle on horjumatonta ja heidän uskollisuutensa ansiosta kuningas saa voiton vihamiehistään. Ajattele, mikä leffakohtaus se on, kun joku nuori nainen nostaa vettä lähteestä ja eräs papin poika seuraa kaverinsa kanssa hänen puuhiaan. Eikö se olekin vähän kuin Rebekka muinoin? Sitten tyttö antaa vettä nuorten miesten juotavaksi ja samalla sujauttaa vaivihkaa kirjekäärön hänen viittansa taskuun... Sitten tyttö kävelee ruukkunsa kanssa pois ja niin edelleen. Minä nyt vähän höystän, mutta siinä on aineksia höystämiseen, sillä ihmiskunnan tulevat polvet kuulevat kaikki tästä tytöstä ja kaipaisivat tietää hänestä enemmän - kuten minäkin noin 3000 vuotta myöhemmin...

Tämä rohkaiskoon meitä olemaan päättäväisiä Jeesuksen seuraajia, jotka emme horju, kun Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Joh.10:10. Voimme olla ulkonaisesti vähäpätöisiä, mutta kuitenkin kuninkaan viestinviejiä, sanansaattajia. Voimme palvella pienissä tehtävissä ja tehdä jotakin niin arkista kuin noutaa vähän vettä lähteeltä, mutta samalla ryhtyä toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. Ef.2:10. Huomaamattamme saatamme suorittaa sen työn, joka on meidän koko elämämme huipentuma.

Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Hepr.10:35.

Risti vai mukavuusvyöhyke

Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta 1.Moos.22:13.

Kaikkihan me ymmärrämme vaikeuksitta, että oinas tässä tilanteessa on Kristuksen esikuva. Eräs saarnamies kuvaili, kuinka piikkipensas oli takertunut oinaan pään ympärille ja kuinka oinas oli siinä tempoessaan saanut päänsä verille. Tämä kuvaa Kristuksen piikkikruunua ristillä.

Kristuksen risti on suuri salaisuus. Kuinka vaikea tie Jumalan Pojalla olikaan ja kuinka suuri hän onkaan, että hän täytti Isän tahdon! Meidänkin uskonelämämme vaikein etappi on ristin tien kulkeminen. Kristuksen kärsimyksien osallisuus ei yleensä tule erityisen runsaana meidän osaksemme, vaikka Paavali tunsi niin käyvän omassa elämässään ja alkuseurakunnan elämässä (2.Kor.1:5), mutta jo pieni ”piikki lihassa” saa meidät kiemurtelemaan kivusta. Me pakenemme ristiä vaistomaisesti. Monet Jumalan miehet ja naiset ovat paenneet ristiään hakeutumalla kirkkokuntansa liepeisiin piiloon – sopivan arvokas virka kirkon palveluksessa lohduttaa ja antaa turvaa ja arvokkuutta elämään eikä ristin paino enää tunnu niin ankarana.

On selvää, että Jumalan johdatuksessa elävä ihminen kokee erilaisia aikoja. On ristin aikoja, on lohdutuksen aikoja, on kunnian aikoja ja häpeän aikoja. Mutta jos ei häpeän ja vainon aikoja ole ollenkaan, voidaan kysyä, missä mentiin pieleen. Missä poikettiin polulta?

Muistan kun kerran nuorena uskovana poikkesin polulta, Jumalan henki totesi heti minulle asian suoraan. Ohitseni ajavan auton ikkunassa oli mainos, jossa luki: ”Valitsin mukavimman”.

Niin, olen taipuvainen valitsemaan mukavan tien vaikeamman sijasta. Mutta jos Jumalan Henki minua vyöttää ja ”vie minne en tahdo”, silloin voi olla, että saan pääni verille, kun yritän tempoa itseäni vapaaksi Jumalan ikeestä.

Kannattaako siis tempoilla?

Kaikille olen ollut kaikkea

Esitän sinulle vaikean kysymyksen: Jos Jeesus eläisi nyt maan päällä, mihin seurakuntaan hän liittyisi?

Olen parhaillaan lukemassa erään Jumalan miehen ajatuksia. Monet mietteensä osuvat naulan kantaan, mutta olen silti varautunut. Mietin tuota hänen kriittistä asennettaan, viileän älyllistä lähestymistapaansa, joka toisinaan huipentuu viiltävän terävään analyysiin - lopputulema hänen mukaansa kaikesta on, että on menty vikaan ja pahasti ja seurakunnan pitää uudistua perusteellisesti. Koko perinteinen konsepti on väärä ja seurakunnan rakenne pitää uudistaa, koko usko myllätä parempaan kuosiin.

Mikä siinä mättää? Tämä on toinen vaikea kysymys ja yritän suunnistaa noiden viiltävien totuuksien viidakossa ja löytää syyn omalle varautuneisuudelleni. Oikeastaan Paavali tarjosi minulle ratkaisun avaimet sanoessaan:

Voittaakseni hänen omikseen juutalaisia olen näille ollut kuin juutalainen; voittaakseni lain alaisina eläviä olen näille ollut kuin lain alainen, vaikka en olekaan lain alainen. Voittaakseni ilman lakia eläviä olen näille ollut kuin eläisin ilman lakia, vaikka en olekaan Jumalan lakia vailla - onhan minulla Kristuksen laki. Voittaakseni heikkoja olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia. Kaiken tämän teen evankeliumin vuoksi, jotta olisin itsekin siitä osallinen. 1.Kor.9:20-23.

Loppujen lopuksi ei siis ole ratkaisevaa, minkälaisesta taustasta jonkun usko - tai uskon puute - nousee, onko siellä taustalla vanha kirkko (ortodoksinen tai katolinen) vai onko henkilö protestantti (luterilainen tai helluntailainen) tai onko hän kenties pakana tai uskonnoton. Minun on mahdollista suhtautua häneen Jumalan tahdon mukaisella tavalla ottaen mallia Paavalista. Minä siis laitan liikkeelle myötätuntoni ja asetun sen toisen ihmisen asemaan ja puhun hänelle uskosta sen mukaan kuin hän kykenee kuuntelemaan. En luennoi hänelle ja kaada niskaansa loputonta määrää teologiaa, kirkon oppia, katekismuksia ja muita opuksia - enhän ole mikään paperinkierrätystä hoitava roska-auto...

Tässä tulee tärkeäksi elementiksi rakkaus - kyky asettua toisen asemaan ja tulla myötätuntoiseksi kuuntelijaksi ja taito puhua siitä lähtökohdasta evankeliumia toisen sydämelle. Sen osasi Filippos etiopialaisen hoviherran kanssa. Kun hoviherra luki Jesajaa, Filippos hyödynsi sen ja kerrotaan:  
Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta. Ap.t.8:35.

Toivottavasti tästä on apua. Tämäkin jää teoriaksi, ellen osaa soveltaa sitä. Kaikki Raamatun opetus jää helposti teoriaksi, myös sen kertomani Jumalan miehen terävät analyysit ja uudet hienot ideat. Mutta jos osaan olla luterilaiselle lutku, helluntailaiselle hellari, pakanalle etsivä sielu, uskonnolliselle ihmiselle uskonnollinen ihminen, lain noudattajalle lain alainen ja ylipäätään ihminen toiselle ihmiselle, silloin voi olla, että sanottavani vaikuttaa jotakin myönteistä.

Älkää siis mahtaillen asettuko yhden puolelle toista vastaan. 1.Kor.4:6. Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Esittäköön hän osoitukseksi hyvästä vaelluksesta tekonsa, sävyisästi, niin kuin viisas tekee. Jaak.3:13.

Kirjanoppineisuuden hidaste

Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.” Luuk.10:21.

Jouduin oikein pysähtymään tämän jakeen kohdalla, kun tajusin, että siihen kätketty totuus ei ollut minulle vielä ihan kristallinkirkas. Miksi ”järkevä ja viisas” ihminen ei olisi sopiva ymmärtämään Jumalan valtakunnan asioita? Täytyykö olla lapsenmielinen? Lapsellinen peräti?

Ei lapsellinen, vaan lapsenmielisen avoin, ennakkoluuloton, puhdassydäminen, teeskentelemätön, vastaanottavainen. Jeesus antaa ymmärtää, että Jumalan tuntemiseen pääsevät ne, joille Jumalan valtakunnan asiat ilmoitetaan. Ihminen, joka kaivaa esiin selityksiä, joka kaavailee teologisia malleja, joka yrittää saada asioista omin päin selvää, ei välttämättä siinä onnistu – tärkeää on kuunnella silloin, kun Jumala puhuu ja olla avoin ja herkkä Jumalan sanan kuulemiselle. Lapsen taito on ottaa vastaan – ei luennoiminen. Kaikki järkeilijät ja viisaat ja oppineet, he aina luennoivat ja puhuvat muut hiljaisiksi.

Niinpä rohkaisen sinua tänään ottamaan vastaan Jumalan puhetta. Jumala puhuu kyllä ja puhuu monella suulla. Hän puhuu Raamatussa, mutta hän puhuu myös arkisten askareiden keskellä. Hän järjestää kaikenlaista elämän draamaa, jotta tajuaisimme. Kun menet väärää tietä, Jumala pysäyttää. Hän järjestää sinulle erilaisia hankaluuksia ja esteitä, kun et muuten osaa pysähtyä. Hän kääntää sinun suuntaasi joskus pakon voimalla. Hän ei aina käytä sanoja, hän puhuu vauhdin hiljentämisestä, kun sinä kaadut. Hän suosittelee sanan lukemista, kun sinun sielusi valtaa tyhjyys. Hän ottaa sinulta jotakin pois, jotta sinä olisit tyhjin käsin, kun hän haluaa antaa sinulle jotakin.

Kirjanoppineisuus – sellainenkin, jota minä harrastan – saattaa olla este Jumalan asioiden ymmärtämiselle ja niiden sisäistämiselle. Ihmisen aivot eivät ole luodut profeetallisen sanan vastaanottamista varten. Ihmisen aivot ovat huono työkalu silloin, kun pitää uskoa. Uskoon tarvitaan kyllä ymmärtämistä, mutta myös sydäntä. Tarvitaan tunteet ja vielä lisäksi tahto – vasta kuuliaisuudessa vastaan otettu sana muovautuu Jumalan ilmoitukseksi. Vasta sen kautta Jumalan kynä kirjoittaa sen sinun sydämesi tauluun ja siitä tulee osa sinua.

Älä siis aseta liikaa painoarvoa ihmislähtöiselle opetukselle ja Raamatun ruotimiselle. Kun Henki sinua täyttää, sinä kykenet ottamaan lapsen lailla vastaan Jumalan sanan ja sisäistämään sen profeetalliset merkitykset. Tavoittele hengen täyteyttä ja sinä kasvat.

Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Ilm.2:7.

Ilo ja riemu astuvat portista

Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: "Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät." Jes.35:4.

Jesajan kirjan luku 35 on kuin uni keskellä synkkiä näkymiä. Kun ensin "koston päivä kohtaa Edomin" ja sitten "Sanherib uhkaa Jerusalemia", niin siinä välissä on tämä "Kukkiva autiomaa ja pyhä tie". Se on kuin psalmi keskellä elämän synkeyttä. Käännöstä vain korjaisin hieman ja muuttaisin "tilinteon hetki" muotoon "palkanmaksun päivä". Sen kuvasto on samankaltaista kuin myöhemmin jaksossa nimeltä "Uusi taivas ja uusi maa" (Jes.65:17-25). Siinä siis viitataan Jeesuksen tulemukseen ja uuden maailman luomiseen. Onko se "tuhatvuotinen valtakunta" vai "taivas", en tiedä. Olen lukenut luvun 35 moneen kertaan, mutta en pysty kuvittelemaan sitä, ihmettelemään vain. "Pyhä tie", joka syntyy, on ihmeellinen.

Ja sinne syntyy tie, valtatie, sitä kutsutaan Pyhäksi tieksi. Epäpyhä ei saa sille astua: Herran tien kulkijoille se kuuluu, heille yksin. Siellä ei tyhmäkään eksy. Leijona ei nouse sille tielle, ei yksikään raateleva peto, ei yksikään. Vain vapaiksi lunastetut sitä vaeltavat. Jes.35:8-9.

Täällä meille on varattuna kaita tie, mutta kerran on oleva valtatie, hyvin ainutlaatuinen tie, turvallinen ja hyvä kulkea. Sillä tiellä ei voi eksyä. Se on vapaiksi lunastettuja varten. Sillä tiellä huoli ja huokaus pakenevat ja ilo valtaa sydämet (jae 10).

Saammehan me täällä maallisen vaelluksenkin aikana kokea iloa, mutta se ilo, jota Jesaja kuvaa, vaikuttaa olevan hyvin pysyvää laatua - ikuista. Turvallisuus, josta hän puhuu, vaikuttaa olevan erityisen vankkaa tekoa. Koko tämä tulvaisuuden näky on osoitettu niille, jotka sydämessään hätäilevät, jotka ovat uupuneita ja horjuvat.

Olisiko tämä tulevaisuuden näky juuri meitä varten tänään? Kaipaatko sinä sydämen levollisuutta, uutta ja tuoretta turvallisuuden kokemista, elpynyttä voimaa kaiken väsymyksesi keskelle? Onko uskosi alkanut horjua? Oletko tullut epävarmaksi ja alkanut kysellä "Mitä hyötyä tästä uskosta on?" Jos niin on, sinua kutsutaan tänään katselemaan taivaallisia näkyjä tulevaisuudesta, joka on varattu "Herran tien kulkijoille". Sinulle sanotaan tänään: "Ole luja, älä pelkää! Jumalasi ilmestyy! Jeesus tulee ja pelastaa ne, jotka häneen turvaavat!"

Kun Jumala on hiljaa

Nykyään käytetään autoissa navigaattoreita. En ole itse vielä hankkinut, vaan käytän puhelimen sovellusta, mutta sille ohjelmalle kerrotaan päämäärä, mihin osoitteeseen halutaan mennä, ja sitten navigaattori laskee sopivan reitin. Koje tai sovellus sitten ohjeistaa ajamista ja kertoo, kun pitää kääntyä. Jos kuljettaja ei noudata ohjeita, vaan poikkeaa reitiltä, navigaattori laskee uuden reitin. ”Neiti Navigaattori” ei ryhdy sättimään kuljettajaa, vaan pyrkii kärsivällisesti opastamaan päämäärää kohti.

Jos minä olisin ohjelmoinut sen pienen kojeen tai sovelluksen, se voisi hyvinkin sanoa: ”Senkin tollo! Etkö voi noudattaa ohjeita? Miten nyt luulet löytäväsi perille? Minä en enää ohjeista sinua, kun et kerran kuuntele!”

Samanlaista on elämän tiellä. Jos poikkeat reitiltä, voit saada nuhteita ihmisiltä – Jumala ei sinua hauku. Pyhä Henki vain tekee töitä, jotta sinä saat ajantasaiset ohjeet ja pääset perille. Ei Jumalan henki sano kenellekään: ”Menit metsään. Nyt olet omillasi, minä en sinua johdata enää, olet toivoton!”

Niinpä meillä on toivo, että harhailumme jälkeen pääsemme takaisin tielle, sillä Jumalan henki opastaa meitä ja osaa johdattaa päämäärää kohti, vaikka me kuinka pässinpäisesti yrittäisimme reitiltämme sivuun. Jumala on kirjannut tämänkin asian lupauksena sanaansa:

Aina kun olet eksymässä tieltä, milloin oikeaan, milloin vasempaan, sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen: – Tässä on tie, kulkekaa sitä. Jes.30:21.

Entä sitten, jos Jumala ei puhu mitään? Emme kuule hänen ohjeitaan, miten oikein voimme varmistaa, että kuljemme oikeaa reittiä? – Eihän neiti navigaattorikaan sano mitään, kun olet oikealla reitillä. Hiljaisuus on paras merkki siitä, että matka jatkuu oikeaan suuntaan. Hän avaa suunsa vasta, kun sinun pitää kääntyä.

Odota siis kaikessa rauhassa. Jos uusia ohjeita ei tule, kulje viitoitettua tietä suoraan eteenpäin. Hän ei ole unohtanut sinua eikä hylännyt oman onnesi nojaan. Hänen katseensa tarkkailee, hänen silmänsä seuraavat sinua herkeämättä. Kun on aika, hän antaa uusia ohjeita. Et voi mokata tätä.

Jumalan johdatus on yksi niitä lahjoja, jotka kuuluvat kaikille hänen lapsilleen. Niin kuin hän johdatti israelilaisia heidän kulkiessaan kohti luvattua maata, niin hän johdattaa kansaansa tänäkin päivänä.

Suuri on Jumala! Hän on Jumalamme ajasta aikaan. Hän johdattaa meitä ainiaan. Ps.48:15. Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa laumaa, jonka on omakseen hankkinut, paimenen lailla hän kaitsee sitä, omin käsin hän kokoaa sen yhteen. Karitsoita hän kantaa sylissään, emolampaita hän ohjailee eteenpäin. Jes.40:10-11.

Elämäsi uljas pursi

Muistakaa aina hänen ihmetyönsä, hänen suuret tekonsa ja hänen tuomionsa... 1.Aik.16:12.

Kun olemme saaneet palvella Herraa jonkin aikaa, elämämme saattaa rutinoitua ja koemme polkevamme paikallamme. Mitään uutta ja innostavaa ei tapahdu, kaikki pyörii saman kaavan mukaan. Silloin on tärkeää palauttaa mieleen, mitä Herra teki ennen, ehkä vuosia sitten, minkälaisia ihmetöitä hän teki ja minkälaisia siunauksia saimme - silloin emme masennu ja väsy nykyiseen tapahtumaköyhään elämäämme niin helposti.

Kun alamme kiittää ja palauttaa mieleemme, millaisia siunauksia Herra meille antoi ja kuinka rakkaita lapsia saimme kokea olevamme, me uudistumme ja saamme sisäiseen janoomme juoda elävää vettä, kun mielemme virkistyy noiden muistojen kautta. Siinä Jumalan henki voi tehdä meille eläväksi, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hepr.13:8. Mielemme virittyy kiitokseen ja ylistyksen myötä mielialamme kohoaa. Se on kuin kesäsade, joka palauttaa luonnon tuoreuden.

Raamattu on täynnä esimerkkejä siitä, miten israelilaiset muistelivat entisiä aikoja ja niitä käännekohtia omassa historiassaan, jolloin Herra voimallisesti ilmestyi. Huomaamme itse asiassa, että kansakunnan historian kuvaamisesta ja muistelusta kehittyi uskosta todistamisen muoto - tapa saarnata. Mekin voimme tehdä samoin ja palauttaa mieleemme, miten tulimme herätykseen, miten saimme armon tulla uskoon, millainen ilo meidät valtasi ja miten meidän uskonvaelluksemme vakiintui. Saamme muistella kaikkia Herran hyviä tekoja, joita olemme omalla kohdallamme saaneet kokea. Se on oiva tapa karkottaa mielestämme arkipäiväisyyden, tylsyyden ja kyllästymisen tunteet.

Katsokaa sitä kalliota, josta teidät on lohkaistu, sitä kaivosta, jonka uumenista teidät on louhittu. Katsokaa Abrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti! Jes.51:1-2. Siinä on kehotus oppia jotakin historiasta. Siinä on terveellinen ohje noudatettavaksi, sillä elämämme kaivoksen syvyys voi yllättää, sen onkalot voivat kätkeä mitä ihmeellisimpiä aarteita. Voimme katsoa vanhempiemme ja esivanhempiemme historiaa ja seurata sukumme perimätietoa taaksepäin ja oivaltaa, että olemme tässä pienessä veneessämme tällä pitkällä joella, jossa on monta koskea, menossa kohti elämämme pieniä kivikoita ja vähäisiä laineita - turvallisesti taivaan Isän silmäin alla. Emme ole mitenkään yksin, emme ole kuohujen armoilla tässä pienessä mutta uljaassa purressamme, olemme toisten kanssa saman Suuren Rakkauden kuljetettavana.

Olkaamme sen tähden hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään. Hepr.13:15.

Jumalan vaunut

Poikani: sinulla on edessäsi kynnys, joka sinun pitää ylittää. Sinä voit nousta sille, kun sinä palvelet minua kaikesta sydämestäsi, sielustasi ja mielestäsi. Ja sinä huomaat, että se kynnys on astinlauta ja sen kautta sinä nouset vaunuihin. Sinä nouset Jumalan vaunuihin, jotka vievät sinua eteenpäin ja sinä pääset uudelle tasolle hengellisessä elämässäsi ja palvelutyössäsi. Katso, minä olen varannut sinulle hyviä tekoja, että sinä vaeltaisit niissä. Ja minä annan siunaukseni niin, että sinun vaivannäkösi kantaa hedelmää – ikuista hedelmää.

…kun Jaakob näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä hakemaan, hänen henkensä elpyi. 1.Moos.45:27.

Tyttäreni: Sinä saat synnyttää lapsia seurakuntaan, saat äitinä olemisen riemun, imettämisen ilon. Minä annan sinulle lapsia ja äitiyden onnen. Sinun lapsesi tuntevat olonsa turvalliseksi hoidossasi ja sinä saat kasvattaa heidät suuriksi – miehiksi ja naisiksi. Sinä ravitset heitä nyt maidolla, mutta tulee aika, kun sinä ruokit heitä vahvalla ruualla ja he oppivat pärjäämään. Minä iloitsen näistä lapsista ja kuinka minä iloitsenkaan, kun katselen sinua, joka olet niin kaunis silmissäni, juuri sellaisena kuin olet: suojelevana emona, lapsesi puoleen kumartuneena – äitinä, joka hoivaa pienokaisiaan.

Hän turvaa hedelmättömälle naiselle kodin, antaa hänelle lapsia ja äitiyden ilon. Halleluja! Ps.113:9.

Kun kuolleet luut heräävät

Facebookissa joku kysäisi: ”Millaisia unelmia sinulla on?” – Toivottavasti meidän ei tarvitse kopioida unelmiamme maailmasta, vaan saamme ne Jumalan hengen kautta. Onhan tosin maallisiakin unelmia lupa olla – saamme unelmoida vaikkapa puolisosta ja lapsista. Mutta on tärkeää, että meillä on myös hengellisiä unelmia, sellaisia, joiden pohjana on Jumalan sanan lupaukset. Tällaiset Jumalan tahdon mukaiset unelmat syntyvät niistä siemenistä, joita sydämemme maaperään on kylvetty profeetallisen sanan kautta. Hengellisiä unelmia kutsutaan näyiksi.

Näky on jotakin, joka lähtee helposti kasvuun ja kukkii nopeasti, mutta yhtä helposti kuihtuu pois ja kuolee. Näky voi hautautua ja pysyä elossa mullan alla. Aikaa myöten se alkaa näyttää yhä enemmän kuolleelta. Kun Henki meitä herättelee, voi käydä niin, että meidän näkymme pysyy sitkeästi kuolleessa tilassa. Olemme liian pettyneitä Jumalaan, että uskoisimme enää mihinkään. Jotkut jopa rakentavat teologiaa tähän – ”Ei pidä uskoa mihinkään ihmeisiin tai joutuu pettymään”.

Hesekiel kertoo meille, mitä kuolleille luille voi tapahtua, jos niille saarnataan profeetallista sanaa. Hesekieltä kehotettiin sanomaan niille tämä sanoma: ”Sano profeetan sana näille luille, sano niille: Te kuivat luut, kuulkaa Herran sana! Näin sanoo Herra Jumala näille luille: Minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Minä panen teihin jänteet, kasvatan ympärillenne lihan ja peitän teidät nahalla, ja minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Silloin te tiedätte, että minä olen Herra.” Hes.37:4-6.

Haluan siis rohkaista sinua tänään ja profetoida sinun näyllesi: Sinun unelmasi on tosin joutunut haudatuksi, mutta se ei ole kuollut. Jumalan henki haluaa herättää sinun unelmasi eloon ja toteuttaa sinun näkysi. Hän haluaa todistaa sinulle, että hänen lupauksensa on ’niin ja aamen’. Hän on voimallinen tekemään sen, mitä on luvannut. Hän, joka herättää kuolleet luut, herättää sinunkin näkysi ja tekee siitä totta. Sinä saat nähdä, mitä Jumala tekee, kun sinä annat itsesi hänen käyttöönsä. Sinun kutsumuksesi näkee päivänvalon, sinun lahjasi tulevat käyttöön, sinun armoituksesi tuottaa hedelmää. Ihmiset, jotka ovat epäilleet sinun näkyäsi ja väheksyneet sinua, saavat nähdä Jumalan teot sinun kauttasi. He saavat ihmetellä, mitä Jumala tekee, ja sinä saat loistaa Herran kirkkautta.

Silloin te tiedätte, että minä, Herra, teen sen minkä olen luvannut tehdä. Näin sanoo Herra. Hes.37:14.

Virheitä tekee jokainen

Pietari muisti, mitä Jeesus oli sanonut: ”Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.” Hän meni ulos ja puhkesi katkeraan itkuun. Matt.26:75.

Oliko Pietarin moka niin paha, että Jeesus katsoi hänet ulos lähipiiristään? Ei, Pietari sai armon. Jeesus näki hänen sydämensä tilan. Jeesus armahti häntä. Entä Daavid, kun hän lankesi Batseban kanssa? Hänhän teki siinä yhteydessä murhankin – kai nyt niin pahasta teosta sentään olisi pitänyt hylätä hänet ja siirtää ikiajoiksi ystäväpiirin ulkopuolelle?

Ei. Tämä toisaalta hämmästyttää, toisaalta puhuu vahvaa kieltään Jumalan luonteesta, hänen uskollisuudestaan ja kaiken syliinsä sulkevasta armostaan. Moni on sitä mieltä, että Juudaskin olisi sen armon piirissä voinut jatkaa, jos olisi halunnut.

Niinpä tämän päivän rohkaisu kuuluu näin: Sinun virheesi, sinun erehdyksesi, sinun lankeemuksesi, sinun häpeällinen mokasi, sinun syntisi – sen Jumala on nähnyt ja vetänyt sinut sitä kautta lähemmäs itseään, hellästi syliinsä. Saat itkeä hänen sylissään, saat kuulla armon sanat, saat syntisi anteeksi. Tosiasia on, että: Maan päällä ei ole yhtäkään niin hurskasta, että hän tekisi aina vain hyvää eikä koskaan syntiä. Saarn.7:20.

Sinä et joudu hylätyksi, et totisesti. Sinä saat puhdistua, sinä saat kokea, kuinka hyvä sinun Vapahtajasi on. Sinä saat vastedes muistaa, kuinka tyhmää on vaellella omilla teillään, kuinka kipeää tekee rikkoa Jumalan tahtoa vastaan. Sinä saat vahvistua uskossa ja sinun vakaumuksesi syvenee. Sinusta tulee aikuisempi ja sinä opit lisää kuuliaisuutta. Sinä saat olla nöyrä Jumalan palvelija, joka tuntee omat heikkoutensa.

Sinä ehkä pelkäät maineesi puolesta. Mutta loppujen lopuksi käy niin, että sinun kuuliaisuutesi tulee ihmisten tietoisuuteen ja sinun mokasi unohdetaan. Tapahtuu niin kuin tapahtui Paavalin tuntemille Rooman kristityille:

Teidän kuuliaisuutenne on tullut kaikkien tietoon. Siksi olen teistä iloinen ja toivon, että olisitte taitavia hyvässä mutta taitamattomia pahassa. Room.16:19.

Etsikää ensin

Monilla ihmisillä on elämässä tavoitteita, joiden saavuttaminen näyttää mahdottomalta. Joillekin se on terveys tai muuta, mikä toisille on itsestään selvää. Niinpä työnsaannista voi tulla jollekin ylipääsemätön ongelma, kun töitä ei vaan ilmaannu, vaikka kuinka etsisi. Yhdessä paikassa olet alikoulutettu, toisessa ylikoulutettu, toisessa väärän ikäinen, seuraavassa väärää sukupuolta. Tai ongelma voi olla lapsettomuus.

Haluan sanoa pari sanaa sinulle, jolla on mahdoton yhtälö tuotavana Jumalalle. Jumala on antanut meille rukouksen lahjan, jotta voimme tuoda kaikki asiamme hänelle. Mutta aina ei rukoukseenkaan kuulu toivottua vastausta.

Jumala on antanut meille myös ”elämän reseptin”, jota noudattamalla pääsemme eteenpäin. Jos sitä noudattamalla et pääse eteenpäin, sinun ei tarvitsekaan päästä minnekään. Se resepti kuuluu näin:
Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Matt.6:33 KR38.

”Etsikää ensin” – se kuulostaa niin tutulta ja loppuun kalutulta asialta, mitä mullistavaa siinä nyt olisi! On siinä vaan mullistavaa elämän ohjetta riittämiin. Syvenny siihen ja ala miettiä, oletko elämässäsi noudattanut tätä neuvoa.

Jos sinä etsit ensin Jumalan valtakuntaa, sinä otat aikaa rukoukseen ja raamatun lukemiseen joka päivä. Sinä et kuuntele radiota 3 tuntia 22 minuuttia joka päivä, kuten suomalaiset keskimäärin, vaan sinä huolehdit siitä, että päivässä on aika, jolloin radio on kiinni ja TV ei pauhaa. Sinä hiljennyt ja etsit Herran kasvoja.

Sinun rukousaiheesi voi olla seurakuntasi menestys, evankeliumin asian voittokulku, ihmisten uskoon tuleminen, herätyksen aika Suomelle – se voi olla lähetystyön monet tavoitteet. Kun syvennymme niihin, niin aika hurahtaa ja kappas vaan: meni tunti heti kättelyssä! Kuinka paljon aikaa menikään. Ja nythän vasta päästiin alkuun, sillä vielä on moni sukulainen ja ystävä tuotava Herran eteen ennen kuin oman päiväohjelman voi aloittaa.

Ehkä huomaat omiin kuvioihin ehtiessäsi, että ne omat suuret tarpeet jäivät käsittelemättä tänään, kun oli niin mieli keskittynyt kaikkeen muuhun.

Jos Jumala ei sinua siunaa, kun sinä etsit ensin Hänen asiansa menestystä ja panostat siihen, sitten Raamattu valehtelee. Mutta koska Raamattu ei valehtele, on aivan varmaa, että jos sinä ajat Herran asiaa, hän ajaa sinun asiasi.

Palkintona voitonseppele

Sinä olet kärsinyt vääryyttä ja kokenut, että kukaan ei kuuntele. Mutta on yksi, joka kuuntelee: Jumalan Poika, jota vastaan tehtiin oikeusmurha - hän on kärsinyt pahimman mahdollisen oikeusmurhan. Hän tietää tuskasi, hän näkee malttamattomuutesi, hän pitää huolen, että sinä saat oikeutta. Hän on määrännyt ajan, jolloin sinun asiasi otetaan esiin. Hänen aikataulussaan on päivä, jolloin hänen äänensä jyrähtää. Hänen sanansa puhuvat tuona päivänä oikeutta ja vanhurskautta ja sinut vapautetaan kaikista syytteistä.

Herra on oikeamielinen ja laupias, meidän Jumalamme on armollinen. Ps.116:5.

Pane siis yhä toivosi häneen. Älä lannistu, älä hätäänny. Ole kärsivällinen ja luota Herraan. Hän ajaa sinun asiasi väärintekijöitä vastaan ja sinä saat avun. Hän lähettää enkelinsä auttamaan, kun sinun vainoojasi piirittävät sinua. Hän antaa suun ja viisauden vastata syytöksiin. Kaikki syytöksiin ei tarvitse edes vastata, niin kaukana totuudesta ne ovat.

Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Hepr.10:35-36.

Herra on päättänyt siunata sinua ja antaa sinulle suuremman voitelun kuin useimmille niistä, jotka väheksyvät sinua. Sinun voitelusi maksaa enemmän, vaatii suuremman hinnan. Sinun vanhaa luontoasi kuritetaan, sinun ylpeytesi nujerretaan ja sinun tulee särkyä, jotta minun kirkkauteni loistaisi sinusta ja säteilyni levittäisi valoaan. Tiedäthän, että minun armoni annetaan heikolle, särkyneelle, kaikesta kunnianhimosta luopuneelle, ihmisen lapselle, joka ei ole mitään. Mutta minä huolehdin, että sinä selviydyt voittajana ja saat voittajan palkinnon.

Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat. Jaak.1:12. Vielä hän sanoo: Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva! Dan.10:19.

Tähtikirkas taivas

Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa! Jes.55:1.

Kun Jumala jakaa antejaan, saamme hyvää syötävää ja raikasta juotavaa ja kaiken ilmaiseksi. Hänen viininsä on kirkasta ja seestynyttä, hänen antamansa vesi raikasta ja se sammuttaa ihmisen syvimmän janon - Jumalan tuntemisen janon. Hänen maitonsa on ravitsevaa, se on Jumalan sanan väärentämätöntä maitoa.

Mainostin taannoin tätä palstaa eräälle henkilölle sähköpostin yhteydessä ja liitin siihen linkin blogiini kuvauksella "Täällä on aina tähtikirkas taivas". Ehkä se tähtitaivas ei näy kaikissa laitteissa, mutta blogini taustakuvana on kuitenkin tähtitaivas. Sen viesti on yksinkertainen: täällä on nähtävissä Jumalan taivas, selkeä ja kirkas. Täällä on taivas auki, täällä Jumalasta puhutaan selvin sanoin. Täällä kerrotaan asiat halki ja maksua ei peritä, ei verona eikä kymmenyksinä.

Sehän on tavoite ja pyrkimys - tuoda esiin Jumalan valtakunnan todellisuus niin ettei se jää hämäräksi, ettei siinä ole mitään sotkua ja epäselvyyttä. Siihen pyrki aikoinaan Paavalikin:

Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: - Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu... 1.Kor.15:3. Sitten Paavali kuvaa ylösnousemuksen todellisuutta ja miten se koskee meitäkin.

Miten sen voisi tiivistää? Jeesus sovitti rikkomuksemme ja syntimme, nousi kuolleista aina taivaaseen asti ja lähetti Pyhän Henkensä meille. Nyt meidän tulee katua ja ottaa vastaan pelastuksemme evankeliumi, elää hänen yhteydessään ja viedä sanomaa eteenpäin. Jumalan sanasta kiinni pitäminen on tärkeää, mutta oppia tärkeämpi on läheiset välit Jeesukseen. Paljonhan tähän voidaan liittää erilaisia yksityiskohtia, mutta kaikista lillukanvarsista ei kannata tehdä pääasiaa, saati keksiä uusia rönsyjä entisten lisäksi.

Rohkaisen siis sinua pitämään Jumalan valtakunnan asiaa esillä, mutta samalla säilyttämään sen sellaisena, että siinä säilyisi alkuperäinen raikkaus ja hyvä maku. On turvallista elää ensirakkaudessa ja sydämen vilpittömyydessä ja yksinkertaisuudessa. Vaikka kunnollinen seurakunta on aina hyödyksi, voit aikaa myöten huomata (kuten minä), että seurakunta pystyy kasvattamaan sinua vain määrättyyn pisteeseen asti ja sen jälkeen se jopa tukahduttaa sinun kasvuasi. Älä siis jää orjailemaan mitään seurakuntaa, jos Jumalan henki kutsuu sinua vapauteen ja niihin avariin maisemiin, jotka hän voi tarjota. Siellä voit löytää elämän raikkauden uudestaan, solisevat purot ja syvät vedet, siellä voi nostaa siipesi Jumalan tuuleen. Siellä voit löytää sen kutsumuksesi, jota seurakuntasi ei tukenut.

Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?"" Joh.11:25-26.

Kauas kukkotappeluista

Kuin liattu lähde ja pilattu kaivo on hurskas, joka taipuu jumalattoman edessä. Sananl.25:26.

Paavali huomasi, että Korintin seurakunnassa oli kilpailu ryöstäytynyt valloilleen. Kun teillä kerran on keskinäistä kateutta ja riitaa, silloinhan vanha luontonne vallitsee teitä ja te elätte niin kuin ihmiset elävät. 1.Kor.3:3. Olen huomannut saman kuin moni muu: sielunvihollinen riehuu erityisesti seurakunnissa. Seurakunnat muodostavat pieniä yhteisöjä, joiden parissa rehottavat erilaiset valtataistelut, loputon kilpailuhenki, kaverin kampittaminen, vanhojen asioiden esiinkaivamisen mestaruuskilpailut, suoranainen kiusaaminen, politikointi ja pelien pelaaminen ynnä muu, mikä on "vastoin tervettä oppia". Meininki on vähän samanlaista kuin politiikan kentällä vaalitaistojen yhteydessä. Näitä nyrkkitappeluita rauhoittamaan kutsutaan sitten silmäätekeviä, jotka lusikkansa soppaan laitettuaan saavat keiton kiehumaan entistä pahemmin.

Kun minä aikoinaan tulin siihen tulokseen, että en halua riidellä tai osallistua mihinkään kukkotappeluun silloisen seurakuntani puitteissa ja erosin siitä ja lähdin sille tielle, jossa edelleenkin olen "vapaa kirkkokuntiin sitoutumaton kristitty", huomasin, että selkäni takana käytiin aivan absurdia keskustelua siitä, millaisen valtataistelun olin hävinnyt!

Tuon kaiken mielikuvituksen lennokkuuden kun saisi rakentavaan käyttöön! Vielä jäi mainitsematta "pölhöpsykologia" - se vielä kakun kaunisteeksi, niin kuva alkaa hahmottua.

Tiedän, että Jeesus Kristus on lahjomaton tuomari, joka tuo kaikesta totuuden esiin ja tuomitsee ihmiset oikeudenmukaisesti. Onneksi hän ei ole ankara tuomari, vaan lempeä ja armollinen. Sinäkin voit luottaa häneen. Jos sinua on väärin kohdeltu, hän voi oikaista vääryydet. Jos sinun mainettasi on kolhittu, hän voi antaa sinulle osinkoja omasta maineestaan ja hyvittää sinulle ihmisten tekemät vääryydet. Hän on luvannut sanassaan:

Hän antaa syyttömyytesi käydä esiin kirkkaana kuin aamun valo. Sinun oikeutesi loistaa kuin keskipäivän aurinko. Ps.37:6.

Niinpä näidenkin asioiden takia voin kasvaa uskossa ja kiinnittää katseeni Jeesukseen. Jos olen jotakin hengellisen historiani aikana oppinut, olen oppinut tämän: Hän on uskollinen ja luotettava.
Kun asetan toivoni häneen, en pety. Jos voin näiden kirjoitelmieni kautta jotakin lukijoiden sydämeen rakentaa, haluaisin nähdä uskon luottamuksen Kristukseen rakentuvan erityisesti niiden sydämissä, jotka ovat pettyneet ihmisiin, pettyneet hengellisiin johtajiin, pettyneet seurakuntiin.

Voit olla varma, että sinun tulevaisuutesi ei riipu ihmisistä, sinun tulevaisuutesi on Herran kädessä ja Kaikkivaltias on sinun ikuinen suojelijasi. Kun sinä kerran olet tarttunut Jeesuksen viitan liepeeseen, ei mikään voi erottaa sinua hänen rakkaudestaan.

Sovintoon ja rauhaan kutsutut

Viivyn sisäisessä maailmassani tänään minun rakkaan Vapahtajani ristin äärellä. En kuoleman ja tappion tunnelmissa, vaan voiton tunnelmissa. Se on täytetty. Totisesti, voitto on saatu. Täydellinen voitto. Ja minkälainen? Niin ainutlaatuinen, niin rakkauden sanelema, niin puhdassydäminen, niin jalo, niin kirkas ja mahtava ja taivaallinen.

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Joh.14:27.

Mikä rauha siellä Golgatan kummulla onkaan. Pilkkaajat ovat poissa. Jeesus on omiensa ympäröimä. Hänen kipunsa ja tuskansa on ohi. Valtava rauha huokuu hänestä. Jotakin mahtavaa on saatettu päätökseen. Ihmeellinen voitto on saavutettu. Aurinko paistaa jälleen, ukonilma on ohi. Kaikki on niin hiljaista ja levollista.

Golgata oli Jerusalemin länsipuolella, joten voin kuvitella, kuinka laskeva aurinko sai ristin varjon lankeamaan Jerusalemin muureihin. Varjo ehkä pyyhkäisi yli Jerusalemin temppelinkin kuin Jumalan aurinkokellon viisari. Nyt oli siirrytty uuteen aikaan – Uuden liiton armotalouteen.

Jumalan suuri armoteko Kristuksessa – se täydentyi pääsiäisaamuna, kun Jeesus nousi ylös haudasta. Hän on nyt elävä ja todellinen. Hänellä on uusi ruumis, entistä ihmeellisempi. Hän siirtyi Isän luo ja lähetti meille Pyhän Hengen. Me saamme elää hänen yhteydessään, olla osallisia pelastuksesta ja ikuisesta elämästä. Kristus teki sovinnon ja hankki meille rauhan Jumalan kanssa. Nyt saamme nauttia sovinnon hedelmistä ja olla Jumalan valtakunnan kansalaisia.

Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Room.14:17.

Jumalan sana on elävä

Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Hepr.4:12.

Me suomalaiset olemme onnekkaita monessa suhteessa ja yksi onnemme on omakielinen Raamattu. Mikael Agricola pakersi Uuden testamentin suomeksi ja julkaisi sen vuonna 1548. Nyt on Agricolan käännöksestä julkaistu toimitettu ja editoitu versio, jota voi lukea kirjautumisen jälkeen digimarkus.fi – sivustosta. Todella mielenkiintoinen ja hauskakin tapa tutustua Raamattuun!

Elämys on myös Pipliaseuran tuottama uusi käännös Markuksen evankeliumista, joka on saatavilla kirjautumattakin. On mukava lukea tekstiä, jossa suomen kielelle ominaiset sanonnat on otettu Raamatun käyttöön. Esimerkiksi, kun Jeesus parantaa lepraa (!) sairastavan, hän kieltää tätä kertomasta parantumisestaan: ”Pidäkin huoli, ettet hiisku tästä kenellekään… Mies lähti, mutta ei malttanut pysyä vaiti.” DMrk.1:43-45.

En minäkään malta pysyä vaiti, kun tällaisen hienon verkkosivuston löysin. Kannattaa sinunkin hyödyntää tällainen käännös. Siitä tulee hyvä vaikutelma ja lukija kokee lukevansa aitoa suomen kieltä eikä jotakin hienostelevaa kirjasuomea. Vasta kun sanat iskevät omalla äidinkielellä suoraan sydämeen, ne myös ilmaisevat paljon ja koskettavat syvästi. Vanha tuttu sanankohta, vuosia luettu, voi yhtäkkiä olla elämys. Jos Jumalan henki vielä lisää latausta, voi kokea sen, mistä sanotaan ”osu ja uppos”.

Tänään Agricolan päivänä haluan siis rohkaista sinua lukemaan Pipliaseuran julkaisemaa ilmaista digiraamattua. Sitä voi lukea laitteella kuin laitteella, kokeilin itse myös älypuhelinta. Siihen ei ole tarjolla omaa sovellusta, vaan lukeminen hoituu selaimella.

Jeesus käski heitä: »Menkää maailman joka kolkkaan ja kertokaa hyvästä sanomasta kaikille luoduille…” DMrk.16:15.

Katso Jumalan Karitsa

Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Joh.1:29.

Kaiken elämän keskipiste on Jumala. Kaiken pelastuksen keskipiste on Jeesus. Tulemme osallisiksi pelastuksesta uskon kautta. Usko on pitkälle sitä, että keskitämme katseemme Jeesukseen.
Jeesus toimitti sovituksen ristillä. Hän kärsi ristinkuoleman, että me saisimme elämän. Hän otti päällensä meidän sairautemmekin.

Israelilaiset joutuivat erämaassa käärmeiden keskelle. Tähän Jumalan lähettämään rangaistukseen ja koettelemukseen Jumala itse antoi myös avun, kerrotaan:

Herra sanoi Moosekselle: ”Tee käärmeen kuva ja pane se tangon päähän. Jokainen pureman saanut, joka katsoo siihen, jää eloon.” Mooses teki pronssista käärmeen ja pani sen tangon päähän. Kun ne, joita käärmeet olivat purreet, katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon. 4.Moos.21:8-9.

Pronssikäärmeestä tuli aikaa myöten epäjumala, kun sitä alettiin palvoa esineenä. Siksi tämä Nehustaniksi nimetty epäjumala piti tuhota. Mutta tangon päähän nostettu käärme säilyi kauniina esikuvana Kristuksesta. Itse idea ei turmeltunut. Jumalan pelastussuunnitelma ei mennyt mitenkään pilalle tämän vuoksi.

Kaikki muistamme pienoisevankeliumin Joh.3:16. Mutta muistammeko sitä edeltävän tekstin? Tässäpä muistin virkistystä:

Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Joh.3:14-15.

Nostakaamme siis katseemme häneen, joka ristillä antoi henkensä meidän puolestamme. Usein viime aikoina olen viljellyt määrättyä mielikuvaa Jeesuksesta ja kokenut olevani hänen ristinsä juurella. Otan ristin takaa Jeesuksen veriset jalat syliini. Kiedon kädet hänen ympärilleen. Siinä on hyvä olla.

Jumalasi unelmat sinusta

Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askelensa. Sananl.16:9.

Lapsena meillä oli lapselle tyypillisiä tulevaisuuden haaveita. Halusimme tulla isona veturinkuljettajaksi, lentoemännäksi, iskelmätähdeksi, palomieheksi. Minä luulin tulevani joskus lentäjäksi, mutta hyvä jos nykyään uskallan matkustaa lentokoneella. Nuorena sain kipinän kirjoittamiseen, kun luin romaaneja. Kirjoittamisen tarve oli kova ja tekstin raapustamisesta tuli harrastus.

Mistä tietää, mikä on Jumalan meihin istuttama tulevaisuuden näky? Yksi tuntomerkki on se, että tavoite ei unohdu. Minä halusin saada joskus kirjan aikaan, vaikka olin kirjoittajana keskinkertainen eikä minulla oikeastaan ollut mitään sanottavaa. Kirjoittamisesta tuli eräänlainen pakkomielle. Uskoon tultuani Jumalan piti saada karistettua minusta halu kirjoittaa romaaneja. Minun pitikin kirjoittaa Jumalan valtakunnan asioista. Pitkän hakemisen jälkeen olen tullut tähän pisteeseen, missä nyt olen.

Jumalalla oli Daavidin suhteen suuria unelmia. Daavid oli Jumalan mielen mukainen mies ja Jumala johdatti Daavidin elämää niin että hänestä tuli sotapäällikkö ja kuningas. Daavidilla oli kuljettavanaan pitkä tie ja hänellä oli paljon vihamiehiä. Oikeastaan Daavid on esimerkki siitä, miten Jumalan mies tai nainen joutuu kohtaamaan vastustusta. Daavid sai ensimmäisenä kimppuunsa Saulin.

Jos sinulla on Jumalalta saatu kutsumus, sinun ei pidä oudoksua, jos jotkut aiheuttavat sinulle ongelmia. He juonittelevat ja punovat katalia suunnitelmia sinun pääsi menoksi. He parjaavat sinua ja levittävät sinusta pahoja puheita pilatakseen sinun maineesi. He ovat sielunvihollisen asialla - aivan selvästi - mutta samalla Jumala käyttää heitä sinun kasvattamiseesi. Heidän kauttaan sinä opit läksyjä, joita ystäväsi eivät voi opettaa. Kärsimysten kaste - se on ehkä arvokkain kaikista kasteista, mutta sen arvo ilmenee lopullisesti vasta ylösnousemuksessa.

Mikä siis on sinun unelmasi? Mikä tauti sinuun on tarttunut eikä lähde kulumallakaan? Onko sinussa jokin piirre, josta kaveritkin sanovat 'olet tärähtänyt'? Mikä vimma se on, jota sinun olisi opittava kutsumaan näyksi? Jos et ole sitä vielä kokenut, sinulle voi tulla hetki, että lähdet juoksemaan näkysi osoittamaan suuntaan. Et halua parantua, haluat olla 'lopullisesti tärähtänyt'. Sisäinen varmuus johdattaa sinua ja sinä etenet vauhdilla. Tällainen 'momentum' tuli aikoinaan Isaskarin heimolle:

Isaskarilaisia, jotka ymmärsivät mitä tilanne kulloinkin vaati ja mikä oli hyväksi Israelille, tuli kaksisataa päällikköä, ja he toivat mukanaan kaikki heimoveljensä. 1.Aik.12:33.

Kestävyys on teille tarpeen

Emme voi välttää kipeitä kokemuksia, jossa meidän elämästämme leikataan jotakin pois tai ihmissuhteitamme typistetään, hyviä puolia elämästämme karsitaan. Niinpä saatamme menettää hyvän ystävän, rakkaan puolison, pidetyn työpaikan. Joskus joudumme luopumaan hyvästä maineestakin. Tai sisäistä rauhaamme järkyttää someraivo, vihapuheet, ilkeät parjaukset.

Ruumiin harjoittamisesta on vain vähän hyötyä, mutta oikeasta uskosta on hyötyä kaikkeen, sillä siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä. 1.Tim.4:8.

Paavali oli kyllä oikeassa. Vaikka usko ei takaa, että saamme elää rauhallisen tyynen ja onnellisen elämän, niin usko antaa selkänojaa vaikeuksia vastaan ja voimaa kestää ihmisten vihanpurkauksia. Saamme uskosta voimaa kestää erilaisia elämän vastoinkäymisiä, sillä tiedämme, että ne ovat vain tilapäisiä ja Jumala tekee kulissien takana työtä hyväksemme.

On hyvä tiedostaa, että kun Jumalan käsi karsii jotakin elämästämme, hän haluaa meidän kasvavan ja tuottavan enemmän hedelmää. Kun aikoinaan leikkasin omenapuutamme keväisin, halusin puun kasvattavan enemmän omenia. Kristus on Elämän puu, johon meidän on tarkoitus kasvaa kiinni:  
Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Joh.15:1-2.

Kannattaa pitää mielessä tämä totuus, kun kohtaa elämässä jotakin vaikeaa - kun elämää typistetään kipeällä tavalla. Tällainen näkökulma antaa mielekkyyttä elämään silloinkin, kun rakas ystävä ottaa hatkat, kun puoliso pettää, kun seurakunta hylkii, kun sairaus nakertaa, kun tulee taloudellinen takaisku. Uskon silmin voimme nähdä Jumalan hyvän tarkoituksen asioissa, joissa ei ole näennäisesti mitään hyvää. Aina se Jumalan hyvä tarkoitus ei aukea järjelle, mutta perillä taivaassa saamme kerran ymmärtää kaiken.

Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Onhan sanottu näin: - Vähän aikaa vielä, vain vähän aikaa, niin tulee se, jonka on määrä tulla, eikä hän viivyttele. Kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää, mutta jos hän luopuu, en häntä hyväksy. Me emme ole niitä, jotka luopuvat ja joutuvat tuhoon, vaan niitä, jotka uskovat ja pelastavat sielunsa. Hepr.10:35-39.

Naula korvan läpi

Jos heimolaisesi, heprealainen mies tai nainen, on joutunut myymään itsensä sinulle orjaksi, ja hän on palvellut sinua kuusi vuotta, sinun on seitsemäntenä vuotena vapautettava hänet… Jos kuitenkin orjasi sanoo sinulle, ettei hän halua lähteä luotasi, koska hän rakastaa sinua ja perhettäsi ja hänen on hyvä olla luonasi, ota naskali ja lävistä sillä hänen korvalehtensä ovea vasten. Näin hänestä tulee elinikäinen orjasi. Sama koskee myös orjatartasi. 5.Moos.15:12,16-17.

Tässä on oikeastaan esikuva meillekin, olemmehan uudestisyntyneet elävään uskoon ja tulleet näin Kristuksen opetuslapsiksi ja liitetyiksi hänen perheeseensä. Kun kasvamme uskossamme, voimme antautua yhä syvemmin Herralle, tehdä päätöksen olla vapaaehtoisesti Kristuksen orjia. Paavali sanoo itsestään: Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Gal.2:19-20. Siinä on Kristuksen orjan uskontunnustus. Siinä on samalla se aikuisuuden merkki, jota korvarengas edusti.

Ajattelen näin: naskali, jolla korvalehti lävistettiin, on kuin naula, jolla Kristus naulittiin ristille. Toteaahan jo lainattu Mooseksen kirjan kohtakin, että se tapahtui ”ovea vasten”. Tämä puu, jota vasten korvalehti lävistettiin, on se ristin ovi, joka on johtanut meidät tosi elämään. Meidän tulee vaan kasvaa siihen, että voimme vapaaehtoisesti palvella Herraa ”orjina” – siis niin, että Kristuksen tahto määrää ja minä keskeytän omat hankkeeni heti, jos Herrani ja Mestarini minua johonkin tarvitsee. Vanhan luonnon pois riisuminen alkaa ”sydämen ympärileikkauksesta hengessä” (Room.2:29) ja pyhyydessä edistyminen huomataan korvasta – Jumalan äänen herkästä kuulemisesta ja Kristuksen orjan kuuliaisista teoista.

Voin kokea ja sinäkin saat kokea saman: Jeesus Kristus on niin hyvä ollut minulle, että en halua hänen luotaan mennä minnekään. Ilman häntä olen hukassa. Haluan palvella häntä. Haluan olla korvamerkitty hänelle. Tiedän, että hän ei myy minua kenellekään eikä hän hylkää minua, vaikka vammaudun tai sairastun – hän pitää minusta huolen vanhanakin. Hän ei vääryyttä tee, hän on luotettava ja uskollinen työnantaja. Hän antaa minulle hyvän kodin tässä elämässä ja tulevassa vielä paremman.

Häneen teidät on yhdistänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty, Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois. Kol.2:11.

Sinun elämäsi mantelinkukat

Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat. Ps.31:3.

Psalmi 31 on Herraan turvaavan rukous ja sen sanoja käytti myös Jeesus ristillä: Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala. Ps.31:6.

Joskus voimme joutua pilkan kohteeksi, ihmisten vainon maalitauluksi, vihapuheiden ja vihatekojenkin saartamiksi. Koulu- tai työpaikkakiusaaminen on yksi tällainen vitsaus, joka usein koettelee ihmisiä. Näissä koettelemuksissa tarvitsemme uskoa ja syvää luottamusta Jumalaan. Tarvitsemme myös taitoa rukoilla, sanoittaa omaa hätäämme, ja siinä psalmit auttavat meitä. Sydämen vuodattaminen Herralle on parhaita terapiamuotoja, mitä tiedän. Tilanteet, joissa sisimmästämme nousee syvä avunhuuto, ovat niitä elämän käännekohtia, joissa uskon merkitys korostuu. Usko voi kasvaa enemmän lyhyen ahdingon aikana kuin pitkän onnellisen jakson aikana. Niinpä sellaista luottamusta, jota psalmi 31 tuo esiin, ei saada sattumalta. Kuuntele tätä:

Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi! Se on ehtymätön aarre niille, jotka sinua pelkäävät. Kaikkien nähden sinä annat apusi niille, jotka turvautuvat sinuun. Sinä suljet heidät armosi suojiin, otat heidät turvaan majaasi. Sinne eivät ulotu ihmisten juonet, eivät syyttävät puheet. Ps.31:20-21.

Kun ihmisten juonittelut ja syyttävät puheet ympäröivät meitä, silloin syvä luottamus siihen, että pääsemme lopulta turvaan ja Jumala antaa apunsa julkisesti, ei ole mikään sattuma tai onnenkantamoinen - siinä ilmenee uskon ihmeellinen hedelmä. Siitä ei seuraa jokin ohimenevä tunne, vaan pysyvä hengellinen kasvu. Sellainen on oleva uskon pääomaa, joka kantaa tulevinakin päivinä, joka auttaa seuraavissa kamppailuissa. Siksi jokainen oppitunti on hyödyksi ja jokaisesta voitosta jää pysyvä jälki. Uskoisin, että seitsenhaarainen kynttilänjalka osaltaan valaisi tätä elämän luonnetta, sillä jokainen haara kasvoi mantelinkukan muodostaman 'nivelen' kautta. Mantelinkukka kuvasi uudistumista ja hengellisen kasvun uutta vaihetta. Jokainen kukinto jäi paikalleen pysyväksi merkiksi tapahtuneesta kasvusta. Voit siis luottaa, että sinunkin uskosi mantelinkukat ovat nupulla ja puhkeavat, kun Jumala ohjaa sinun elämäsi kulkua. Kuvaavaa on, miten psalmi 31 päättyy uskoa pursuavaan lauseeseen:

Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan! Ps.31:25.

Jätätkö verkot kuivumaan?

Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: ”Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.” Tähän Simon vastasi: ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään.” Luuk.5:4-5.

Tämä on kaikille tuttu tilanne, mutta meillä on suuria vaikeuksia tunnistaa sitä elämässämme. Se tulee meitä vastaan vähän erilaisina versioina. Kuulemme Hengen kehotuksen ja sanomme vastaan. Pidämme itseämme asiantuntijoina, hengellisen työn ammattilaisina, kuten Pietari piti itseään kalastajan ammatin taitajana. Ammattiylpeys esti häntä tottelemasta. Osaamme muka arvioida tilanteen ja todeta, että sellainen teko olisi hyödytön. Niinpä mekin saatamme sanoa: ”Ei tämä käy, sillä tämä ei ole seurakunnan aloite”. ”En voi jakaa ehtoollista, se kuuluu ainoastaan papeille”. ”Emme voi tehdä sitä täällä, kun tämä rakennus ei ole kirkkotila”. ”Emme voi siunata, kun ei ole valmista siunauskaavaa”. ”Asia on kyllä hyvä, mutta olen liian ujo”. ”Oma blogi olisi kyllä mukava luoda, mutta lukisiko sitä kukaan?” ”Sellainen uhraus tekisi minusta loppuiäkseni köyhän”.

Mikä onkaan se peruste, johon sinä vetoat, kun Henki sinua kehottaa? Kysyn tätä myös itseltäni. Olen erilaisten ovelien verukkeiden mies. Siksi myös Henki kehottaa minua harvoin mihinkään. Jos niin joskus käy, yritän heti sanoa, että minä keksin jotakin viisasta sanottavaa tästä aiheesta netissä sitten, kun saan inspiraation…

Mutta Jeesus katsoi Pietariin ja sitä katsetta oli vaikea välttää. Oletko sinä huomannut, että Jeesus osaa puhua silmillään, ilman sanoja? Hän ei ole ankara, vaan odottaa lempein ilmein. Hänen hiljaisuutensa on aika paljon puhuvaa. Joutuu miettimään sitä veruketta, jonka hätäpäissään tuli sepittäneeksi. Oliko se nyt oikea? Pitäisikö sittenkin?

Pietari päätti antaa periksi: ”Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.” Luuk.5:5.

Niinpä tällaisena huonona, hyvin ammattiylpeänä mutta tottelemattomana verukkeiden keksijänä, uskallan rohkaista sinua kaikesta huolimatta ja kehottaa noudattamaan kaiken uhallakin sitä kehotusta, jonka Jumalan henki on sydämellesi laskenut. Loppujen lopuksi et kuitenkaan kestä sitä katsetta, joka seuraa vaiti sinun ”verkkojesi huuhtomista”.

On selvää, että jos jätät verkot kuivumaan, kadut lopun ikääsi. Jos lasket verkot veteen, saat nähdä Jumalan ihmeen.

Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. Luuk.5:6.

Kaikki koituu parhaaksesi

Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. Room.8:28.

Tämä on yksi kolmiulotteisen näkemisen avainasia. Missä kohtaamme erilaisia vaikeuksia ja vastoinkäymisiä, voimme uskon avulla ajatella, että tämäkin koituu parhaakseni, vaikka en ymmärtäisi miten. Usko näkee sellaisen kuitenkin mahdollisena. Usko luovuttaa asiat Jumalan käteen ja luottaa häneen: "Vielä hän kääntää tämänkin asian voitoksi!"

Jos ajattelemme Joosefin elämää, meidän täytyy tehdä yksi tärkeä huomio: Joosef ei olisi voinut päästä siihen asemaan, joka hänellä oli Egyptin hallinnossa, jos hän ei olisi joutunut kokemaan niitä vääryyksiä, joita hänen tielleen tuli. Alkaen veljien kateudesta ja orjuudesta aina raiskaussyytökseen ja vankilassa virumiseen, hän oli koko ajan Jumalan suunnitelmassa. Hänen tiensä johti vaikeudesta toiseen, mutta samalla kohti hienoa loppuhuipennusta: korkeaa virkaa faaraon rinnalla. Joosefilla oli tuskin muuta lohdutusta kuin unensa, mutta hän kesti ja hänen kestävyytensä lopulta palkittiin.

Jos sinä olet joutunut kokemaan vastoinkäymisiä, sinulla on enemmän eväitä epäuskon nujertamiseen kuin Joosefilla - sinulla on Jumalan sana ja usko Jeesukseen. Sinä voit luottaa hänen lupauksiinsa, sinä voit ymmärtää tämän kolmiulotteisuuden, kun Jumalan sana näyttää sinulle kaiken hologrammina. Sinä et näe ainoastaan pintaa, sinä näet asiat syvemmin. Sinä voit ottaa uskon aseeksesi, pitää kiinni uskon antamasta toivosta, joka näkee huomiseen. Sinä voit odottaa ja luottaa, että Jumala, joka näkee kokonaisuuden, osaa toimia sinun eduksesi.

Pitkäperjantai olisi voinut olla epätoivon perjantai, katastrofin ja lopullisen tuhon perjantai, mutta se olikin suuren voiton päivä! Jeesuksen usko on olennainen voimatekijä, kun arvioimme asioiden merkitystä. On tärkeää vaalia tätä uskoa sydämessään, sillä vähäisenäkin se on ratkaiseva voimatekijä sinun elämässäsi. Uskon silmin katsomme asioita Jumalan näkökulmasta. Näemme asiat, kuten hän. Näemme voiton tappiossa, näemme ilon murheessa, näemme kunnian häpeässä, voiman heikkoudessa.

Pää pystyyn siis! Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä. 2.Kor.6.2. Jumalan hyvä suunnitelma avautuu ja sinä saat uuden voiman. Siksi kansani saa nähdä minun nimeni voiman. Sinä päivänä minä sanon heille: Tässä minä olen. Jes.52:6.

Kun arki ryydyttää

Jos elämän arki painaa ja elatuksen huolet ovat niskassa, jos ihmissuhdeongelmat rasittavat mielialaasi tai muuten mielialasi on raskas, ole huoleti: sinulle on tarjolla monia hyviä lääkkeitä.

Älä päästä mielestäsi minun sanojani, pidä ne visusti sydämessäsi, sillä ne ovat löytäjälleen elämä, lääke koko hänen ruumiillensa. Sananl.4:21-22.

On ongelmasi mikä tahansa, Jumalan sana on lääke koko ruumiillesi. Lue sanaa, kuuntele ja mietiskele sitä. Huojenna mielesi ja anna rukouksessa kaikki taakkasi Jumalalle. Hänellä on taito virkistää kaikkia ryytyneitä.

On muitakin tapoja vapautua stressistä. Huumori on yksi Jumalan lahjoista. Käytä sitä ja anna naurun vapauttaa hermojen kireydestä.

On myös mahdollista lähteä ulos luontoon ja imeä itseensä metsän hiljaisuutta – ilmainen retriitti on tarjolla sinulle milloin tahansa. Jos olet kaupunkilainen, Jumalan luomistyöt kävelevät sinua vastaan sielläkin. Tai ne tulevat lentäen pihapuuhun.

On hyvä, jos sinulla on mahdollisuus tavata pieniä lapsia. Lapsista virtaa energiaa ja he luovuttavat sitä ympäristöönsä. Lasten ympärillä on aina enkeleitä, joiden läsnäolo voi huojentaa sinunkin stressiäsi.

Joku voi kaivata tänään rohkaisevaa sanaa, ystävällistä kosketusta, siunauksen toivotusta. Ole siis Jumalan siunauksen vastaanottaja ja kanava tänään – Jeesuksen nimessä!

Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä. Jes.12:3.