perjantai 31. joulukuuta 2021

Puhtaalta pöydältä


Yhtä lailla on viisaus sinulle hyväksi: kun löydät sen, sinulla on tulevaisuus, toivosi ei raukea tyhjiin. Sananl.24:14.

On hyvä, kun saamme tarpeen tullen tilaisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Kun annamme elämämme Herralle, saamme anteeksi entisen elämän pahat teot ja saamme aloittaa uuden elämän puhtaalta pöydältä. Jos tätä ei meille suoda, tehdään karhunpalvelus evankeliumille. Olen valitettavasti saanut todistaa tilanteita, joissa ei ole huomioitu henkilön parannuksen tekoa ja uuden elämän alkamista, vaan on edelleen painostettu parannukseen synneistä ja 'jättäytymiseen'. Eräs järjetön repliikki kuului näin: "Mitä tämä lampaiden määkiminen sitten on? (Vrt.1.Sam.15:14). Kun aiheeton syyttäminen yhä jatkui, se oli sitten olevinaan 'määkimistä'. Kyllä Raamattua osataan siteerata väärin ja käyttää julmaan lyömiseen!

Pidetään evankeliumi voimassa. Pidetään silmät ja korvat auki, että kuulemme, mitä Hengen maailmassa tapahtuu. Annetaan uskoon tulleille mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä.

Ihminen on sillä tavalla rakennettu muutenkin, että välillä on hyvä saada kokea jotakin uutta: on saatava ostaa uusi auto, vaihtaa asuntoa, remontoida kesämökkiä, vaihtaa työpaikkaa, vaihtaa jopa ammattia. Minä olen muuttanut elämäni aikana lähes 20 kertaa, vaihtanut työpaikkaa 10 kertaa, ajanut elämäni aikana montaa autoa, mutta ostanut niistä vain yhden. Vaimoa en ole vaihtanut enkä oikeastaan seurakuntaakaan - sen suhteen olen ollut sinkku vuodesta 1987!

Tunnen aika ajoin voimakasta tarvetta uudistaa jotakin nurkkaa elämässäni. Niinpä olen luonut 2000-luvulla noin 20 eri verkkosivua, joista useimmat ovat nyt telakalla - olemassa mutta aktiivista ylläpitoa vailla. Jotkut olen poistanutkin. Olen koonnut kirjoituksistani yli 10 kirjaa. Monet luovat ihmiset tekevät vastaavasti oman harrastuksensa kanssa: he kutovat uusia mattoja, maalaavat uusia tauluja, säveltävät uusia lauluja. Monet taas toteuttavat uusia matkoja, ottavat uuden lemmikin, sisustavat kotinsa uudestaan, löytävät uusia harrastuksia.

On virkistävää saattaa jokin työ päätökseen ja aloittaa uusi työ. On myös virkistävää päättää vanha vuosi ja aloittaa uusi vuosi. Toivomme että uudesta vuodesta tulee vanhaa parempi. Odotamme uusia siunauksia, hyviä käänteitä, unelmiemme toteutumista. Vähintäänkin pandemian selättämistä.

Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer.29:11. Ja kaikki menneet murheet on unohdettu, niitä ei enää missään näy. Jes.65:16.

Julistan sinulle Hengen kautta, että tuleva vuotesi on siunattu, saat jättää taaksesi painolasteja, unohtaa entisiä murheitasi, jättää taaksesi häpeän tunteita, saat kokea kuinka synnin valta murtuu, saat aloittaa uusia projekteja, toteuttaa Jumalan suunnitelmia, päästä voitolle vastustajistasi, murtaa esteitä, avata uusia ovia, kokea eteenpäin menemistä, nousemista uudelle tasolle - pääsyä lähemmäksi unelmiesi saavuttamista! Siunattua uutta vuotta 2022 sinulle - Jeesuksen nimessä!

keskiviikko 29. joulukuuta 2021

Tähkiä poimittavaksi


Kun hän sitten taas oli lähdössä poimimaan, Boas sanoi väelleen: "Antakaa hänen poimia myös lyhteiden välistä älkääkä sättikö häntä. Voitte lyhteistäkin kiskaista muutaman tähkän ja jättää hänen poimittavakseen. Ette saa moittia häntä." Ruut 2:15-16.

Boasin antamat ohjeet ovat varteen otettavia tänäkin päivänä. Emme toki enää lyhteitä sido eikä tämän päivän ruokajono ole pellolla, mutta kuten Jeesus sanoi: Köyhät teillä on luonanne aina, ja te voitte tehdä heille hyvää milloin tahdotte, mutta minua teillä ei aina ole. Mark.14:7.

Usein annamme elämänsä vaikeuksissa kamppailevalle ihmisille huonoa palautetta ja lisää syitä olla allapäin. Boas halusi neuvoa työmiehiään jättämään kaiken moittimisen ja sättimisen sikseen. Nykyään meitä kehotetaan olemaan positiivisia ja jättämään kaikki vihapuhe pois - sama asia kuitenkin.

Miksi se on niin vaikeata? Puolisollani voi olla sata hyvää ominaisuutta, mutta huomaan vain ne pari, jotka ärsyttävät. Sillä tavalla luon kotiini huonoa ilmapiiriä. Jos jaksaisin antaa kehut, kun on aihetta, puoliso saattaisi parantaa tapojaan niiden ominaisuuksien suhteen, jotka ärsyttävät.

Jos tietäisimme, miten suuri siunaus kätkeytyy Boasin tapaan toimia, mekin alkaisimme tehdä samoin. Puhuisimme ihmisistä hyvää ja antaisimme vinkkejä, miten auttaa heitä vaivihkaa. Jos vain sydämessämme olisi myötätuntoa toimia oikein ja puhua rohkaisevasti! Jospa Pyhä Henki saisi olla neuvonantajamme! Jospa osaisimme jättää jälkeemme tähkiä - huomaamatta, numeroa tekemättä.

Olen tässä oppipoika itse. Korkealta en puhu. Mutta mikään ei estä pyrkimästä parempaan ja oppimasta uusia asioita. Jumalan sana nostaa esiin näitä kehitystarpeita. Ihmisten välinen vuorovaikutus pitää näitä tavoitteita esillä. Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä. Sananl.27:17. On tarkoitus, että hiomme toisiamme ja annamme sitä positiivista palautetta, joka auttaa toista pääsemään eteenpäin. Jos alamme käyttää rautaa vasarointiin, saamme vain lommoja aikaan.

Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Hepr.10:24.

maanantai 27. joulukuuta 2021

Herran palvelijan perintöosa


Mutta Jumala sanoi Bileamille: "Älä lähde heidän mukaansa äläkä kiroa sitä kansaa, sillä se kansa on siunattu." 4.Moos.22:12.


Inventoitko sinä elämäsi vaiheita ja lasket saamiasi kirouksia? Huonot lähtökohdat, kouluvaikeudet, työelämän pettymykset, uskoton puoliso, kapinalliset lapset, kylmä seurakunta ynnä muuta kuuluu kirousten luetteloon. Minä voisin lisätä omaan listaani muutamia hankalia ihmisiä. Työpaikkani toimitusjohtaja inhosi minua ja uhkaili potkuilla.

Jumala on ollut puolellani. Hän on auttanut, etten ole saanut koskaan potkuja. Koulustakin selvisin, vaikka opettajat kiusasivat. Äitini oli minulle ehkä vaikeuksistani suurin, mutta kaikki hänen parjauksensa ja kavalat juonittelunsa ovat aika lailla osoittautuneet tehottomiksi. Entinen seurakuntani elää omassa kuplassaan, oman erinomaisuutensa lumoissa.

Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Room.8:31.

Uskoisin, että sinunkin kannattaa panna merkille, miten Jumalan siunaus sittenkin on seurannut sinua elämässä ja ihmisten kiroukset ovat rauenneet tyhjiin. Ihan ilman kolhuja eivät ketkään selviä, mutta jos selviää pelkillä kolhuilla, Jumalan siunaus hyvittää lopulta kaiken. Hänen armonsa runsaus, hänen apunsa luotettavuus ja hänen huolenpitonsa sinnikäs läsnäolo ovat sävyttäneet elämäsi taivalta, eikö vain? Erilaiset kitkerän makuiset kiroukset ovat satuttaneet joskus pahastikin, mutta Jeesuksen seuraaminen ristiä kantaen on lopulta näyttäytynyt suurena armon lahjana. Nyt sieluni syvyydestä odotan hartaasti pelastusta ja taivaaseen pääsyä. Siellä saan kokea:

Nyt on pelastus tullut, meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen Voidellullaan valta. Nyt on Syyttäjä syösty alas, tuo, joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin. Ilm.12:10.

Täällä maanpäällisellä matkalla voi toisinaan pelko vallata mielen, kun vihollinen uhkailee. Kiroukset, joita hän syytää suustaan, saavat uskon horjumaan. Mutta voimme aina kääntyä Herran puoleen ja uskoutua Hyvälle Paimenelle. Voimme tietää, että se tulirengas, joka suojasi kerran pahan voimilta, on ympärillämme edelleen. Voimme muistuttaa mieleemme, millainen on Herran palvelijoiden perintöosa:

Jos joku hyökkää kimppuusi, minä en häntä auta. Joka hyökkää kimppuusi, se sortuu jalkojesi juureen... niin jokainen ase, joka taotaan sinua vastaan, on tehoton. Jokaisen kielen, joka käy sinua syyttämään, sinä osoitat valehtelijaksi. Tämä on Herran palvelijoiden perintöosa. Minä annan heille siihen oikeuden, sanoo Herra. Jes.54:15,17.

lauantai 25. joulukuuta 2021

Totta vai tarua?


Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä. Matt.1:21.


Lapsena kirjoitin joulupukille kirjeen ja lahjatoivomuslistan. Se laitettiin ulos ikkunalaudalle, jotta tontut voisivat hakea sen. Kas kummaa, aamulla olikin jäljet lumessa ja kirje kadonnut! Nyt joulupukki varmaankin täyttää toiveeni!

Joulupukkisatu on vähän jokaisen kärsittävä - muodossa tai toisessa. Monille on käynyt niin, että samalla kun joulupukki on paljastunut saduksi, myös Jeesuksesta on tullut satuolento. Ainakin tavan takaa kuulen jumalattomien kommenteista, että Raamattu on satukirja. Tälle ajalle tyypillinen epäusko jaksaa ihmetyttää, mutta Jeesus tunsi ilmiön omana aikanaan:

Ihmisten epäusko hämmästytti häntä. Mark.6:6.

On sinänsä pieni ihme, jos jaksamme uskoa, mitä Raamattu sanoo luomisesta ja pelastuksesta. Oikeastaan se on Jumalan teko. Uskon vastakohtana toimii jonkinlainen realismi, tosiasioiden rajoittama maailma, jossa tosiasoita edustavat näkyvät ilmiöt. Näitä tosiasoita tutkii tiede ja kertoo meille, mitä ei tarvitse uskoa, koska se on totta. Tiede katsoo parhaimmaksi olla spekuloimatta mitään tuonpuoleisista, vaikka se metafysiikan tunnistaakin käsitteenä. Niinpä tiede osaltaan on syypää Raamatun leimaamiseen satukirjaksi.

Samaan aikaan meillä uskovilla on jatkuvana haasteena uskossa kasvaminen. Nimittäin mekin epäilemme edelleen vahvasti kaikenlaisia Raamatun kertomia asioita ja hänen antamiaan lupauksia. Jumalan todellisuus on mystinen, täynnä salaisuuksia. Huomaamme jääneemme uskon varaan, vaille konkreettista tietoa. Joudumme luottamaan pelkkään sanan ilmoitukseen, kun emme näe kohdetta tarkasti. Kohde voi olla juuri tuonpuoleinen todellisuus tai ehkä vain huomisen todellisuus täällä maan päällä. Emmehän tiedä sitäkään.

Jotta voimme kasvaa uskossamme, meidän tulee oppia luottamaan lapsen tavalla taivaalliseen Isään. Ja Jeesukseen. Ja Pyhään Henkeen. Ja Jumalan sanaan. Vahva usko ei oikeastaan ole muuta kuin pitkän kokemuksen kautta lujittunut usko. Olemme harjaantuneet uskomaan ja luottamaan. Huomaamme, että usko onkin loppujen lopuksi kestävyysurheilua. Mutta onhan usko myös kiintymyssuhde, joka tuottaa syvää tyydytystä ja iloa. Usko joulupukkiin alkoi horjua jo pienenä ja sadun lumo haihtui pian kokonaan, mutta mitä kauemmin olemme uskossa Jeesukseen, sitä vankemmin uskomme ja sitä kiintyneempiä Vapahtajaamme meistä tulee.

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:8-9.

torstai 23. joulukuuta 2021

Jeesus-lapsen löytäminen


Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: "Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme." Matt.2:1-2.


Itämaan tietäjät olivat sen aikaisia tiedemiehiä tai pikemminkin astrologeja. He tulivat jostakin nykyisen Irakin maisemista ja olivat luultavasti syntyperältään juutalaisia, joiden esi-isät aikoinaan joutuivat pakkosiirretyiksi Babyloniin. Siellä diasporassa he saivat sen aikaista huippuopetusta. Messiaan odotus kuitenkin säilyi heidän maailmankatsomuksessaan. Tähtitiede ei ollut siihen aikaan puhdasta tiedettä, vaan sekoitus erilaisia taivaan ilmiöitä ja niihin liittyviä uskomuksia. Nämä juutalaiset oppineet miehet yhdistivät taivaankappaleiden liikkeet ja juutalaisen uskonnon. Niinpä planeettojen kohtaaminen taivaalla, jonka ennustaminen tähtihavaintojen perusteella oli heidän leipätyötään, sai heidät lumoihinsa. Jupiterin ja Venuksen kohtaaminen nimittäin tapahtuisi Leijonan tähdistössä - se tietäisi kuninkaan - Juudan leijonan - syntymistä!

Suunnilleen näin voimme kuvitella heidän ajatuksenjuoksunsa kulkeneen. Tiedämme, että elokuussa vuonna 3 eKr. Jupiter ja Venus kohtasivat taivaalla ja sen ajan tähtitiede pystyi ennustamaan, että seuraava kohtaaminen olisi pian, nimittäin vuonna 2 eKr. kesäkuun 17. päivänä. Niinpä "itämaan tietäjät" lähtivät matkaan hyvissä ajoin ja saivat nähdä Betlehemiin tullessaan, kuinka Jupiter ja Venus kohtasivat taivaalla lähellä horisonttia. Yhdessä niiden valovoima näytti kirkastuvan huomattavasti. He päättelivät, että juuri siinä hetkessä ja paikassa tapahtui Messiaan syntyminen.

Tarvitsemme uskoa itsekin, jotta voimme yhdistää tieteellisen tiedon ja Messiaan syntymisen toisiinsa. Ehkä itämaan tietäjät olivat juuri saapuneet Betlehemiin sen tallin luo, jossa Jeesus-lapsi oli? Ehkä lapsen itku ohjasi heidät oikeaan paikkaan? Luulen, että ne paimenet, jotka kedolta saapuivat Jeesus-lasta etsimään, löysivät hänet juuri itkun perusteella. Maria oli ehkä vasta kapaloimassa lastaan, sillä tiedämme, että kapalointi on vauvalle hyvin rauhoittavaa. Kapalointia suositellaan vielä nykyäänkin itkuisen vauvan rauhoittamiseen.

Tässä kohtaa voimme pysähtyä miettimään, mikä asia on minua henkilökohtaisesti puhutellut ja vetänyt Jeesus-lapsen luo. Voin sanoa omasta puolestani, että tähdet ovat olleet vetovoimaisia minunkin kohdallani ja lapsen itku on melkeinpä karkottanut minua pois. Tarkoitan, että olen sellaista ihmistyyppiä, joka vaikuttuu luonnon ilmiöistä, ihmettelee samoja asioita kuin tiede ja kokee tarpeelliseksi ymmärtää erilaisia ympäristössämme tapahtuvia ihmeitä. Käsite 'Luoja' on uskossa siis tärkeä.

Vaimolla on tapana katsoa tv:stä sarjoja tai dokumentteja, joissa on menossa synnytyksiä. Minä menen sellaisia karkuun. En halua kuulla sitä tuskan huutoa ja lapsen rääkymistä. Ovathan vauvat kyllä suloisia, kun heidät on saatu ensiksi rauhoittumaan. Mutta on selvää, että tietynlaiset henkilöt, varsinkin äidit, ovat hyvin kiinnostuneita synnytyksistä.

Ehkä on vielä muitakin tyyppejä, jotka erottuvat. Esimerkiksi Simeon ja Hanna - he olivat hurskaita ihmisiä, joiden hengellinen elämä oli vahvaa ja he elivät Hengen johdatuksessa. He saivat kohdata Messiaan ihan fyysisesti, sillä heillä oli sydämessään sisäinen Hengen johdatus, joka kuljetti heidät Jeesus-lapsen luo.

Siellä kuningas Daavidin kotimaisemissa Jeesus-lapsi syntyi. Siellä paimenet olivat kedolla kuin Daavid aikoinaan. Siellä enkelit ilmestyivät ja kertoivat, että Daavidin Poika oli syntynyt. Jouluevankeliumi on aina yhtä sykähdyttävä. Eri asiat voivat vaikuttaa meihin, että hakeudumme Jeesuksen luo. Jumalalla on monia tapoja vetää meitä yhteyteensä. Olkoon joulusi tänä armon vuonna 2021 siunattu ja saakoon Jeesus-lapsen läsnäolo sinun juhlaasi rikastuttaa.

tiistai 21. joulukuuta 2021

Elämä on valintoja


Minä tahdon vaeltaa viisaasti, noudattaa totuuden tietä. Tulethan tuekseni! Minä tahdon toimia vilpittömästi kaikessa, mikä valtaani kuuluu. En ryhdy mihinkään mikä on pahasta lähtöisin. Minä vihaan juonittelua, pysyn loitolla siitä. Olkoon vilppi minusta kaukana, pahuudesta en tahdo tietää. Ps.101:2-4.

Nykyään vastaamme tulee tiedotusvälineistä kaikenlaista uutisvirtaa ja viihdettä. Erikoisen paljon tuntuu olevan tarjolla väkivaltaisia sarjoja. Tai vain jotakin draamaa, jossa riidellään ja sanotaan suorat sanat. Näin ihmiset saavat mallin, jonka mukaan he alkavat itsekin vähitellen käyttäytyä aggressiivisesti. Monta kertaa, kun olen nähnyt jotakin sanailua tv:ssä, olen ihmetellyt, noinko ihmiset puhuvat toisilleen.

Ei ihme, jos se aikaa myöten kulkeutuu mukana jopa seurakunnan tilaisuuksiin. Nuo sarjat, joissa erilaista draamaa yritetään luoda, opettavat meille huonoa käytöstä. Pahinta on, että ne opettavat meille kostonhimoa. Emme enää anna anteeksi mitään, vaikka pyydettäisiin. Draamahan on draamaa vain, jos siinä on maksimaalisia jännitteitä. Niitä syntyy sitten ihmissuhteisiimme, jos opimme niitä alitajuisesti matkimaan.

Olisi syytä etsiä oikeanmallisia esikuvia. Uskovan pitäisi löytää itselleen malliksi uskon ihmisiä, jotka eivät edusta mitään kiihkoilua, vaan voivat tasapainoisesti edustaa viisasta elämäntapaa. Kaikkien pitäisi voida nähdä hurskaiden ihmisten käytöstä, heidän malttiaan ja kaikesta vihapuheesta pidättymistään. Todistaa rauhaa rakentavaa asennetta ja sovittelevaa mieltä, jossa ei suvaita mitään aggressioita tai draamaa.

On syytä vetäytyä pois henkilöistä, jotka tuovat mukanaan riitaisan asenteen, pahoja sanoja, kärjekkäitä kommentteja. Kaikenlaista virnuilua on liikkeellä ja röyhkeitä puheita. Voimme ottaa niiden suhteen torjuvan asenteen ja osoittaa, että todellisia kristittyjä ei ole mahdollista manipuloida mukaan mihinkään kansankiihotukseen.

Sen, joka toista panettelee, minä vaiennan. Kopeaa katsetta ja ylpeää sydäntä minä en siedä. Ps.101:5.

On osattava valikoida ihmiset, jotka päästämme lähellemme ja joiden kanssa haluamme tehdä yhteistyötä. Daavid sanoo sen näin:

Kenet miehistä näen luotettavaksi, sen otan lähelleni. Ken vaeltaa totuuden tietä, se saa olla palvelijani. Minun luonani ei ole sijaa sille, joka toista pettää. Ken puhuu valheita, se pysyköön poissa silmistäni. Ps.101:6-7.

Meidän tulisi oppia toteuttamaan samaa seulontaa. Mutta kaikenlaisen valehtelun ja tahallisen väärinymmärtämisen keskellä on joskus vaikeaa seuloa esiin mitään vilpittömyyttä. Luotettavia ihmisiä on vähän. Jokaisesta lojaalista ystävästä voi olla kiitollinen.

Antakoon Herra sinulle hyviä ja lojaaleja ystäviä, jotka ovat uskossa kasvaneita, esikuvaksi soveliaita, uskollisia ja luotettavia. Heistä on varmasti apua sinun vaellukseesi ja tukea kun sitä kaipaat.

sunnuntai 19. joulukuuta 2021

Lapsi kohdussasi


Mutta lapsia heillä ei ollut, sillä Elisabet oli hedelmätön, ja he molemmat olivat jo iäkkäitä. Luuk.1:7.

Leeviläistä pappissukua olevat Elisabet ja Sakarias kärsivät lapsettomuudesta. Luukas kertoo aika perusteellisesti pariskunnan haaveesta saada lapsi. He joutuivat totiseen rukoustaisteluun unelmansa toteuttamiseksi ja viimein Jumala vastasi ja Elisabet tuli raskaaksi. Raskaudessa näyttää olleen vaihe, jolloin Elisabet pelkäsi keskenmenoa, sillä lapsi ei tuntunut liikkuvan hänen kohdussaan lainkaan.

Onko sinulla ollut elämässäsi vaiheita, jolloin olet joutunut toteamaan, että näkysi ei edisty? Mitään ei tapahdu, asiat junnaavat paikallaan. Jumala puhui niin selvästi, mutta nyt on kaikki taas entisellään. Jumalan työ näyttää keskeytyneen. Olenkohan tehnyt jonkin virheen? Peruuntuiko Jumalan antama näky? Onko kohdussani kasvanut lapsi peräti kuollut? - Muistamme, kuinka Jumala lähetti Marian Elisabetin luo:

Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Luuk.1:41.

Mikä helpotus! Lapsi on elossa ja potkii! Toivoisin tuovani samanlaiset terveiset sinulle kuin Maria toi Elisabetille: lapsi sinun kohdussasi on elossa. Sinun näkyäsi ei ole peruutettu, vaan sinä saat synnyttää jotakin, mikä on Jumalasta. Sinun elämäntyösi odottaa syntymistään, sinun näkysi odottaa toteutumistaan, sinun yhteistyösi Jumalan Hengen kanssa on edessäpäin ja täyttää sinun tulevat päiväsi. Sinä saat edetä iloiten ja innostuksen vallassa. Saat riemuita uskon hengessä kuin Elisabet:

Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä! Luuk.1:44-45.

Elisabetin näky ja Marian näky olivat sukua toisilleen ja ne soivat samaa säveltä ja vahvistivat toisiaan. Epäilijöitä on aina paljon ja heidän vastapainokseen on hyvä löytää niitä ihmisiä, jotka vahvistavat saamaamme näkyä. He ovat harvinaisia, mutta minkä siunauksen he tuovatkaan tullessaan! Heidän ansiostaan lapsi sydämeni kohdussa voi hyvin ja potkii riemusta. He vauhdittavat näkyni toteutumista, Jumalan salatun suunnitelman esiin murtautumista.

Sakarias sai kokea syvää onnea, kun hänelle syntyi poika, mutta kaiken aikaa hän iloitsi, että myös Maria saisi lapsen. Serkusten elämä nivoutuisi vahvasti yhteen ja heidän yllään olisi Jumalan käsi kohdusta alkaen.

Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi. Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien. Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen. Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle. Luuk.1:76-79.

perjantai 17. joulukuuta 2021

Laupias Herra


Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri. Ei hän iäti meitä syytä, ei hän ikuisesti pidä vihaa. Ps.103:8-9.


Kun tunnemme itsemme syntisiksi - sitähän tapahtuu meille usein - me helposti piiloudumme Jumalan katseelta samoin kuin Aadam ja Eeva paratiisissa (1.Moos.3:8). Emme kestä Jumalan läsnäolon valoa, vaikka juuri se valoon tuleminen auttaisi meitä puhdistumaan. Jumala ei lopultakaan etsi meitä moittiakseen ja rangaistakseen, kuten jotkut urkkijatyyppiset ihmiset voivat tehdä, vaan hän haluaa pitää meidät lähellään ja kohdella meitä lapsinaan. Paras mahdollinen uskon kokemus on saada kohdata sellainen armollinen Jumala, joka vapauttaa meidät syyllisyydestä. Hän tulee meitä lähelle Kristuksessa, joka on kuollut puolestamme. Hänen läsnäolonsa ja rakkautensa lämmön välittää meille Pyhä Henki, joka myös valaisee ymmärrystämme, että käsitämme hänen armonsa myös järjellämme.

Tärkeä elämänohje siis voitaisiin ilmaista näin: Älä jää mihinkään piiloon Jumalan katseelta, älä pakene syyllisyytesi syövereihin, älä loittone Herrasta, älä käännä selkääsi Vapahtajalle. Jos totut pärjäämään ilman Jeesusta, totut elämään hämärässä. Aikaa myöten joudut haparoimaan pimeässä. Totuta itsesi valoon.

Joudun tekemään tilitystä Herralle itsekin. Silloin on parasta myöntää puutteeni Jumalan kasvojen edessä ja antaa Kristukselle mahdollisuus armahtaa minut. Kun Jeesuksen veri puhdistaa minua sisältäpäin, saan uuden rohkeuden elää valossa. Profeetta Miika kuvailee naulan kantaan, kuinka Jumala toimii:

Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan, siksi joudun kantamaan hänen vihaansa, kunnes hän ratkaisee asiani ja armahtaa minut. Hän johdattaa minut valoon, minä saan nähdä, kuinka hän pelastaa minut. Miika 7:9.

Voit olla varma, että me kaikki tarvitsemme Jeesuksen veren puhdistavaa voimaa. Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Jaak.3:2. Jeesus pesee jalkamme, kun olemme lianneet ne. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. Hepr.4:16. Syyllisyys voi tuoda pelon ja häpeän, mutta Kristuksen rakkaus karkottaa pelon (1.Joh.4:18) eikä yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään (Room.10:11).

Haluan siis rohkaista sinua, jos syyllisyys painaa tai jos tiedät loukaanneesi omaatuntoasi vastaan. Herra on armollinen. Ei hän ole ensisijaisesti hurskaiden kuningas, hän on ennen kaikkea syntisten Vapahtaja.

keskiviikko 15. joulukuuta 2021

Piirrä raja


Älä lyöttäydy kiivaan miehen seuraan, älä ryhdy äkkipikaisen kumppaniksi, ettet tottuisi hänen teihinsä ja vaarantaisi omaakin vaellustasi. Sananl.22:24-25.


On syytä säilyttää myönteinen ajattelu ja oppia positiivinen asenne elämään ja ihmisiin. On kuitenkin olemassa ilmiöitä ja henkilöitä, joiden vaikutus on huono. He pilaavat myönteisen ilmapiirin myrkyllisillä huomautuksillaan. He esittelevät puhetapaa, johon kuuluu murhaava arvostelu ja toisten pilkkaaminen. On syytä piirtää raja oman elämän ympärille ja torjua vääränlaiset luonteet - emmehän halua tulla samanlaisiksi.

Joillakin on sellainen epäpuhdas sydän, että heidän sielunelämänsä tuottaa kaikenlaista nälvimistä ja ilkeilyä. Joskus taas ihmisten kommenteissa on piilotettuna piikkejä ja ironiaa. Paavali sai aikoinaan kehuja, mutta totesi sitten, että niitä kehuja tuotti vieras henki ja Paavali käski sen lähteä (Ap.t.16:18). Onko meillä henkien erottamisen lahja, että voimme tehdä selvän pesäeron häiritsevien henkien kanssa?

On myös olemassa ihmisryhmä, joka käyttää uskontoa vallankäytön välineenä. Tunsin eräänkin henkilön, joka epäili monien uudestisyntymistä. Hän käytti hyväksi uudensyntymän näkymättömyyttä. Kun jotain asiantilaa ei voi tarkistaa helposti ollenkaan, siitä voi esittää mielivaltaisia väitteitä. Hän myös epäili useampaakin ihmistä nöyrtymättömäksi. Hänen mielilauseensa oli: "Se ei ole koskaan nöyrtynyt!" Siinä oli kysymys samanlaisesta vaikeasti todennettavasta asiasta, jolla hänen oli mahdollista painaa alas ketä tahansa epäsuosioonsa joutunutta ihmisparkaa. Hän odotti siis muilta kovasti nöyryyttä, mutta en koskaan kuullut hänen pahoittelevan omaa käytöstään, saati pyytävän anteeksi mitään.

On hyvä, jos osaamme ottaa etäisyyttä kovasydämisiin ihmisiin. Jotkut heistä syyttävät muita heidän selkänsä takana eivätkä anna mitään anteeksi, vaikka heiltä pyydetään anteeksiantoa. Heidän ympärilleen on hyvä piirtää raja. Se raja voi olla vain omien korvien välissä, mutta sillä rajalla on kyltti: "Ei kivisydämiä tänne! Sadistista vallankäyttöä ei täällä suvaita! Autoritäärinen johtaminen kielletty! Seurakuntakiusaamiselle nollatoleranssi!"

Piirrämme näitä rajoja, koska olemme tietoisia kutsumuksestamme, joka on liian korkea tuhlattavaksi kaikenlaisten pikkusieluisten kiusankappaleiden kanssa painimiseen. Emme halua, että mielemme myrkyttyy joidenkin henkisesti sairaiden tai luonnevikaisten takia ennen kuin olemme edes kunnolla saaneet elämäntyömme alkuun. Haluamme suojella kutsumustamme, lahjojamme, luovuuttamme, uskoamme, rehellisyyttämme ja vilpitöntä luonnettamme. Haluamme, että ympärillämme on ihmisiä, jotka kannustavat meitä, ohjaavat eteenpäin ja rohkaisevat meitä levittämään siipemme, ihmisiä jotka puhaltavat meihin henkeä, jotta voimme liitää Jumalan suunnitelmissa, ja kantaa paljon hedelmää. Haluamme nousta ylemmäs muiden kotkien lailla, niiden lailla jotka inspiroivat meitä ja voivat toimia meille esikuvina.

Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne. Hepr.13:7.

maanantai 13. joulukuuta 2021

Alkuseurakunta mallina


Noudattakaa minun antamaani esimerkkiä, veljet, ja ottakaa oppia niistä, jotka elävät meidän tavallamme. Fil.3:17.


Paavali ei kovinkaan usein kehota kirjeissään uskovia elämään hänen oppinsa mukaan. Paavalille opetus oli tärkeä osa kutsumusta, mutta hän ei tehnyt teologiasta mitään pelastuskysymystä. Paavalikin oli lopulta käytännön ihminen: hän arvosti oikeanlaista elämäntapaa. Hän saattoi sanoa "muistakaa" (mitä sanoin), mutta hän sanoi vielä useammin "katsokaa" (kuinka elän).

Olen viime aikoina saanut palautetta siitä, että en opeta joka suhteessa niin kuin heidän kirkkokunnassaan tehdään (vaikka heidän teologiansa on täydellistä) tai en arvosta ehkä tarpeeksi jonkun toisen kirkkokuntaa (joka on kaiketi täydellinen sekin). Joskus suorastaan tuntuu, että ihmiset elävät niin symbioosissa oman kirkkokuntansa kanssa, että he loukkaantuvat, jos sitä arvostellaan. Minusta taas on luvallista arvostella kirkkokuntia mieluummin kuin henkilöitä. Jeesuskin arvosteli aikansa 'kirkkokuntia' - saddukeuksia ja fariseuksia ja herodilaisia. Jeesus ei vain arvostellut, hän puhui joskus varsin ankaria sanoja aikansa uskonnollisesta valtavirrasta. Minäkin saatan antaa kohtisuoraa kritiikkiä helluntailaisuutta vastaan, koska tunnen sen parhaiten. Mutta tunnen sen noin 30 vuoden takaa, en nykyään. Minulla ei ole siihen mitään kosketusta ollut tällä vuosituhannella, joten aika turha loukkaantua mielipiteistäni, jotka ovat yleisluontoisia.

Olen avoimesti kertonut pyrkiväni apostoliseen uskoon, siis alkuseurakunnan käytäntöihin. Se merkitsee, että en sitoudu kirkkokuntiin. Yritän kunnioittaa kaikkia, mutta en pyri yhteiskristillisyyteenkään - siinähän säilytetään jokaisen kuppikunnan omalaatuiset piirteet ja teeskennellään yhteyttä, jota ei ole tai johon ei oikeasti pyritä. Tietysti tämä uskon malli jää nykytilanteessa pitkälti meikäläisen korvien väliin. Uskon ulkonaisia sovellutuksia on vaikea löytää, mutta eikö Jeesus sanonutkin: "Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä" (Luuk.17:21 KR38). Kaiken kaikkiaan ekumenia, josta Jeesus puhui (Joh.17:21), lienee jotakin, joka toteutuu vasta taivaassa?

On hyvä, jos osaamme ottaa mallia esikuvistamme. Jeesus ennen kaikkea on esikuvamme, mutta muutkin pyhät. Raamatun sisältöön olisi hyvä suhtautua paljon käytännöllisemmin kuin yleensä tehdään. Lapsille ei yleensä teologisia näkökohtia avata, kerrotaan vain tekstin sisältöä ja yritetään sitä elävöittää. Saman voisi tehdä aikuisille ilman opillisia painotuksia. Voimme soveltaa Raamattua elämäämme sellaisenaan. Opithan ovat kovin kirkkokunnallisia ja elävät omaa elämäänsä ihmisjärjen pohdintojen mukaan. On tietenkin olemassa kristinoppi, joka nousee esiin Raamatun kirjoituksista ja toteutuu Kristuksen seuraamisessa. Mutta jos käytännön toteutus näyttää kovin erilaiselta kuin Jeesuksen tai alkuseurakunnan malli, olemme luultavasti keksineet toteutuksen omasta päästämme. Jumalanpalvelus esimerkiksi? Onko se sananjulistusta, rukousta, ylistyslaulua ja armolahjojen toimintaa? Onko siinä mitään yliluonnollista? Yksinkertainen vertailu voi auttaa. - Jos Jeesus tai apostolit eivät tehneet määrättyjä asioita, miksi me tekisimme niin? Voimme vertailla seurakuntamme elämää Uuden testamentin kertomuksiin ja päätellä suoraan siitä, onko oppimme tervettä.

Ei voi olla myöntämättä, että siinä radikaalissa väitteessä, jonka mukaan meidät on aivopesty, on vinha perä. Meidät on vieroitettu yksinkertaisesta esimerkin noudattamisesta jonkin ovelan teologian koukkuun. Meistä on tehty lammaslauma, joka ei seuraa johtajaa, vaan köröttelemme auton lavalla muka taivaaseen. Luulemme, että automme - siis kirkkomme tai herätysliikkeemme - meidät pelastaa, vaikka sen määränpää onkin vain jokin uskontojen hautausmaa?

Kristusta meidän piti seurata eikä mitään herätysliikettä tai kirkkoa. Kuoleman kautta siinäkin mennään, mutta jos seuraamme Herraa kuolemaan, saamme myös nousta ylös hänen kanssaan. Ennustan, että yksikään kirkko tai edes herätysliike ei nouse haudastaan ikinä.

Rohkaisen siis sinua uskonelämässäsi ennen kaikkea seuraamaan Herraa. Hän on näyttänyt esimerkkiä ja hänen pyhänsä, muun muassa Paavali, ovat näyttäneet myös esimerkkiä. On riski alkaa pyöritellä kaikenlaisia teologisia mietteitä ja uskoa lopulta ajatuksiin, joita ei löydy Raamatusta.

Älkää päästäkö itseänne veltostumaan, vaan seuratkaa niiden esimerkkiä, jotka ovat uskoneet ja kärsivällisesti odottaneet ja sen tähden saavat omakseen sen, minkä Jumala on luvannut. Hepr.6:12.

lauantai 11. joulukuuta 2021

Runsas mitta


Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan. Luuk.6:38.

Olen opetellut tilaamaan ruoat netistä. Korona pakotti siihen osaltaan, mutta myös huono terveys. Ruokien raahaaminen ylös asuntoomme teki kaupassa käymisestä vaivalloista. On ollut suuri helpotus saada ruoat kotiovelle.

Joskus vielä käymme kauppakeskuksessa tekemässä kevyempiä ostoksia. Meillä on vielä auto ja minulla ajokortti. Mutta autohan on meille täysin lahjaa. Saimme vaihtaa vanhan romumme pari vuotta sitten toiseen vanhaan mutta toimivaan autoon. Vaimon lähisukulaiset hoitivat asian. He ovat myös kahdesti vuodessa hoitaneet renkaiden vaihdot ja kerran vuodessa auton huollon ja katsastukset. Aivan superhienoa palvelua olemme saaneet. Sadan kilometrin päästä he ajavat edestakaisin tehdäkseen tällaisia palveluksia - veloituksetta! Täytyy todella nostaa hattua. Uskovina tietenkin siunaamme heitä. Kiitämme Jumalaa, että hän on antanut meille tällaisen lahjan.

Eihän Jumala ole epäoikeudenmukainen, ei hän unohda teidän tekojanne eikä rakkauttanne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet hänen pyhiään ja yhä palvelette heitä. Hepr.6:10.

Viimeksi, kun istuin kauppakeskuksen autohallissa, näin erään vanhuksen kävellä töpöttelevän ostoksille. Ensimmäinen ajatus oli: - Missä ovat omaiset? Eikö nyt kukaan voi jeesata tuota vanhaa miestä, että hän saisi ruokansa kotiin helpommin? Hän toki ajoi vielä autoa, mutta silti. Kukaties liikunta teki hänelle hyvää? Kuitenkin.

Näitä ihmettelyitä on ollut viime vuosina aika usein. Huonokuntoiset vanhukset käyvät itse kaupassa ja apteekissa. Entä yksinhuoltajaäidit, joiden on vaikea lähteä lapsen kanssa kauppaan tai ruokajonoon? Eihän yhteiskunta voi järjestää kaikille apua. On hyvä, jos läheiset voivat auttaa. On hyvä, jos me uskovat voimme osoittaa palvelualttiutta silloin tällöin ja tehdä hyviä tekoja.

Myös meihin kuuluvien on opittava tarpeen vaatiessa tekemään hyvää, muuten heidän uskonsa jää hedelmättömäksi. Tit.3:14.

Kiitos siis sinulle, joka olet hoitanut oman tonttisi hyvin. Jumala siunaa sinun vaivannäkösi, kun olet palvellut toisia. Sinun esimerkkisi saa muutkin liikkeelle ja autettavat kiittävät taivaallista Isää, kun saavat apua. Siunaus kuuluu sinulle myös kaikista rukouksistasi, joilla olet muistanut sairaita ja vanhuksia, huono-osaisia ja yksinhuoltajia, köyhiä ja vammaisia ja muita avun tarvitsijoita.

Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muillekin. 2.Kor.9:11-13.

torstai 9. joulukuuta 2021

Kristuksen tuntemisen tuoksu


Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Hepr.12:2.


Jeesus kärsi ristin häpeän, jotta hän olisi saanut valtuudet lunastaa meidät vapaiksi myöhemmin. Hän tiesi, millainen suuri ilo häntä odottaisi, jos hän kestäisi kivun ja häpeän. Hän saisi aikaan ikuisen sovituksen ja voisi ostaa miljoonat sielut vapaiksi ja tuoda heidät taivaan iloon.

Kai sinäkin olet vetänyt johtopäätökset siitä häpeästä, johon olet syyttömästi joutunut? Sinunkin kärsimykselläsi on tarkoitus. Jeesus on kaiken viattoman kärsimyksen takuumies ja hänen valtakunnassaan kunniapaikat kuuluvat marttyyreille. Kaikki emme kuole marttyyreina, mutta monet elävät väärinymmärrettyinä ja sorrettuina, häväistyinä ja oikeusmurhan uhreina. Marttyyrikuoleman sijasta he elävät marttyyrin elämän. Kaikista sitä ei näe päällepäin, sillä he odottavat kärsivällisesti ylösnousemuksen päivää ja heille varattua iloa.

On tärkeää elää siinä uskossa, että perii kerran täydellisen lohdutuksen, pääsee rauhaan ja iloon kaikista koettelemuksistaan. On tärkeää, että emme ryhdy kostamaan väärintekijöille, vaatimaan oikeuksiamme ennenaikaisesti. Monien ihmisten näköala on kovin suppea. Paavali neuvoo meitä:

Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta. 1.Kor.4:5.

Tarvitsemme malttia niin omissa asioissamme kuin lähimmäisemme suhteen. Tarvitsemme uskoa Jumalaan. Tarvitsemme luottamusta Jumalan Poikaan, joka on asetettu ylituomariksi. Siksi palvelemme häntä syvän kunnioituksen vallassa, kiitollisina kaikesta mitä olemme saaneet ja kiitollisina kaikesta mitä tulemme vielä saamaan.

Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Room.8:37. Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! 1.Kor.15:57. Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! 2.Kor.2:14.

tiistai 7. joulukuuta 2021

Avuttoman rukous


Daavidin rukous. Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen köyhä ja avuton. Ps.86:1.

Psalmi 86 on alusta asti heikon ihmisen avunhuutoa Jumalan puoleen. Tiedämme hyvin, kuka se heikko ihminen oli, varsinkin kun se sanotaan heti psalmin alussa. Kysymys oli Daavidista. Rukouksen kirjoittamisen aikaan hän oli jo kuningas. Joku Daavidin hovin jäsen varmaankin muotoili psalmin tekstin. Se sitten julkaistiin jossakin kokoelmassa, jossa oli muitakin lauluja ja rukouksia ja Israelin kansan historiaa katsottuna sydämen tuntojen tasolta.

Daavid ei tunnu haluavan pröystäillä kuninkaan asemastaan. Hän oikeastaan tekee saman kuin Paavali joitain vuosisatoja myöhemmin (1.Kor.11.23-30): - Hän asettaa näytteille oman heikkoutensa. Hän havainnollistaa Jumalan armon, voiman ja kirkkauden, kun esittää itsensä täysin avuttomana.
Jotenkin soisin oppivani tämän ja tiedostavani oman heikkouteni, jotta Jumalan armo pääsisi näkyviin. Mutta enhän minä osaa sitä. Häpeän esittää itseni heikkona ja epäonnistuneena, erehtyvänä ja avuttomana. Luemme eteenpäin psalmia 86:

Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat. Ps.86:5.

Emme oikeastaan kaipaa ihmisten sääliä emmekä halua valittaa kohtaloamme, mutta aika ajoin on pakko sanoa suoraan, millaisessa ahdingossa elämme. On myönnettävä, että tunnen itseni epävoivoiseksi ja huudan apua:

Jumala, sortajat käyvät kimppuuni, häikäilemättä he tavoittelevat henkeäni. He eivät sinusta piittaa. Ps.86:14.

Kurkkua kuristaa pelko. Paniikkimieliala pyrkii pintaan. Rukous on takertumista viimeiseen toivoon:
Anna merkki, joka lupaa minulle hyvää. Häpeä vihamiehilleni! Saakoot he nähdä, että sinä, Herra, autat ja lohdutat minua. Ps.86:17.

Eräs englanninkielinen käännösversio sanoo: "Näytä minulle rakkautesi niin että kiusaajani katsovat monttu auki!" Daavidin ja Paavalin kohdalla Jumala vastasi voimallisesti rukouksiin. Rukous ei rauennut tyhjiin heidän elämässään, miksi se johtaisi sinutkaan pettymykseen?

Voimme säilyttää toivon. Ei sen vuoksi, että olisimme jotenkin erityisiä, vaan siksi, että Jumala on niin erityinen. Hän haluaa näyttää voimansa ja auttaa avutonta, joka häneen turvaa. Sen vuoksi saamme viedä hätämme, mikä se onkaan, hänen tietoonsa turvallisin mielin.

sunnuntai 5. joulukuuta 2021

Myötätunto neutraloi yksinäisyyden


Monet kokevat yksinäisyyttä. Moni menee naimisiin, koska on yksinäinen ilman puolisoa. Samat ihmiset eroavat, koska ovat yksinäisiä avioliitossa. Yksinäisyys vaanii meitä monin tavoin. Kaikilla on kokemuksia koronapandemiasta. Tai saatamme muuttaa eri paikkakunnalle eikä uudelta seudulta löydy ystäviä. Saatamme joutua eristyksiin muista, koska kohtaamme vastustusta esimerkiksi uskon takia. Jopa saman seurakunnan jäsenet voivat kääntyä meitä vastaan. Kokemuksesta tiedän, miten tarkasti ihmiset karttavat seurakunnasta eronnutta. Oikeastaan siinä eristämisessä ei ole mitään logiikkaa, jos kerran ihmiset jättävät seurakunnan, koska heitä kohdellaan siellä huonosti. Mutta joskus itsekin karkotan muita, kun olen heille tyly.

Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps.25:16. He palkitsevat hyvän pahalla, minä olen yksin. Ps.35:12.

Itsesääliin vaipuminen on inhimillistä. Voimme jopa alkaa rypeä itsesäälissä ja suurennella muiden ihmisten tylyyttä. Vainoharhat voivat astua kuvaan. Alamme valittaa: "Kukaan ei välitä, kukaan ei rakasta minua, aina minut unohdetaan ja eristetään - elän täysin hylättynä!"

Joudumme tunteiden kierteeseen, jossa pahennamme omaa tilannettamme. Meidän tulisi osata astua ulos noidankehästä ja huomata, että joku lähimmäisemmme on ehkä yhtä yksinäinen ja tuntee itsensä samalla tavalla hylätyksi. Voimme rukoilla: "Herra, auta minua olemaan ystävä jollekulle, joka kaipaa ystävää!"

Ehkä Jumala vastaa ja johdattaa tiellemme ihmisiä, joiden päivän voimme pelastaa parilla empaattisella sanalla, auttamalla ystävällisellä eleellä jossain käytännön asiassa ja olemalla huomaavaisia. Näin omakin yksinäisyytemme lievittyy.

Myös some voi arvaamattoman paljon antaa terapiaa yksinäisyydestä kärsivälle. Mutta eihän yksinäisyys ole pelkästään kärsimystä? Yksin oleminen voi olla mahdollisuus ja suorastaan nautinto. Uskovina ihmisinä on rukouksen harjoittaminen paras lääke yksinäisyydestä kärsivälle, sillä se totuttaa meidät yksin olemisen olotilaan. Saatamme huomata, että yksinäiset hetket voivat olla rikkaita hetkiä. Saamme huojentaa mielemme, kun kannamme asiamme Jumalan kasvojen eteen. Saamme jättää murheemme hänelle ja hän antaa meille sisäisen rauhan ja levollisen mielen.

Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. Fil.4:6-7.

perjantai 3. joulukuuta 2021

Kristuksen rauha


Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Kol.3:12.

Seurakunnassa on mahdollista kokea tämä. Olen itsekin kokenut Paavalin tarkoittamaa ilmapiiriä seurakuntayhteydessä. Mutta aina ei kaikki ole niin seesteistä. Välillä tulee joku vahva persoona ja alkaa syöttää meille omia käsityksiään ja emme oikein tiedä, miten suhtautua. Levottomuus valtaa mielen. Sisäinen rauhani katoaa, kun minun pitää alkaa katsoa maailmaa tuon veljen tai sisaren silmillä. Jos olen ollut vähän nukuksissa jonkin erittäin tärkeän asian suhteen tai en ole ymmärtänyt jotakin teologista kiemuraa, koen syyllisyyttä. En kuitenkaan osaa päättää enkä tunne vetoa muuttaa ajatuksiani.

Niinpä, niitä manipuloijia aina löytyy, jotka vahvoilla mielipiteillään yrittävät pakottaa minutkin muuttamaan mieleni tai kohkaamaan sellaisen asian puolesta, jota en koe omakseni. Joskus he jopa esittävät niin erilaisia kantoja asioihin, että tuntuu paremmalta pitää suunsa supussa ja olla kommentoimatta.

Minä jouduin aikoinaan äitini kanssa painimaan paljonkin tällaisen painostuksen edessä. Irrottauduin jo aikaisin äitini holhoavista otteista, mutta se johti henkisen yhteyden menettämiseen. Olimme kuin tuli ja vesi. Hänhän ei hyväksynyt minua edes pojakseen - tyttärekseen hän olisi minut kelpuuttanut. Minä olin kuitenkin valinnut sukupuoleni väärin. Äitini oli kontrolloiva luonne, joka ei halunnut kontrolloida vain ihmisiä, vaan jopa Jumalaa. Kun Jumala puhui hänelle jo ennen syntymääni, että minusta tulisi profeetta, hän pyrki kauppaamaan kutsumustani muille. En täyttänyt mittaa hänen silmissään. Hän ei ehkä itse huomannut, mutta hänen sisällään kyti viha minua kohtaan. Se viha sai omituisia muotoja ja hän jollakin tavalla paatui siihen. Hänen omatuntonsa ei hälyttänyt, vaikka hän selkäni takana puhui minusta pahaa seurakunnan johtajille.

En suostunut ovimatoksi enkä suostunut seurakunnan mustaksi lampaaksi vain, koska joku henkisesti sairas ihminen parjasi minua. Ei seurakunnankaan pitäisi kenenkään isebelin edessä antautua tanssimaan sellaisen sadistisen ihmisen pillin mukaan.

Tämä on oikeastaan päivän viesti: - Älä sinäkään suostu ovimatoksi. Ole vahva ja luja kaikkea manipulointia ja aivopesua vastaan. Älä suostu holhottavaksi. Sinua saatetaan parjata etkä oikeastaan voi sille mitään. Voit kuitenkin pystypäin olla oma itsesi ja aikaa myöten parjaajasi joutuu häpeään. Säilytä sydämen rauha - se säilyy kun elät lähellä Jeesusta. Sinun ei tarvitse taipua huonon omantunnon kantamiseen siksi, että kuljet omaa tietäsi vihapuheista välittämättä. Pärjäät kyllä vaikka ilman isääsi ja äitiäsi: Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen. Ps.27:10. Pärjäät kyllä vaikka ilman seurakuntaa: Kun ensimmäisen kerran puolustauduin oikeudessa, ei kukaan tullut avukseni vaan kaikki jättivät minut yksin. Älköön sitä luettako heille viaksi! 2.Tim.4:16.

Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. Kol.3:15.

keskiviikko 1. joulukuuta 2021

Sokeat pisteet


Mutta kuka huomaa kaikki erehdyksensä? Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe. Ps.19:13.

Meillä saattaa olla sokeita pisteitä, vikoja joita emme itse näe. Se on hyvin todennäköistä myös itseni kohdalla, vaikka en aina osaa niitä nimetä. Joku toinen näkee ne. Tiedän olevani lyhytpinnainen ja joskus pidän etäisyyttä ihmisiin, koska olen erakkoluonne. Muistan myös monia vahinkoja, kun ilman tarkoitusta tein jotakin, joka sitten tulkittiin tahalliseksi. Oikeastaan sellaiset sattumukset elämässä ovat opettaneet minulle jotakin tärkeää uskosta. Kun tapahtuu jotakin tahatonta, huomaan, että sen taustalla on jonkun lähimmäisen uskomus, että olen ilkeä ja paha ihminen, taipuvainen tekemään jäynää toiselle. Toisinaan kuitenkin sellaisen väärän uskomuksen takana on yksinkertaisesti lähimmäiseni vainoharhaisuus. Mustasukkaisuus voi myös olla tällainen epäluuloon pohjaava näkemys, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa.

Mielenrauha on terveyden perusta, intohimot kalvavat kuin hivuttava tauti. Sananl.14:30.

Jae voidaan kääntää myös niin että 'mustasukkaisuus on hivuttava tauti'. Vanha käännös puhuu 'luulevaisuudesta'. Oletko sinä nähnyt tuttavapiirissäsi ihmisiä, jotka eivät voi mennä minnekään yksin, esimerkiksi lomamatkalle, koska puoliso vahtii heitä herkeämättä? Jos tuttavasi kuitenkin uskaltaa laajentaa omaa reviiriään, vaikkakin viattomasti, seuraa helposti aviokriisi.

Terapia voisi auttaa, mutta miten suositella terapiaa vaikkapa seurakunnan johtajalle, joka luulee seurakunnan piirissä kytevän kapinallisuutta ja ampuu umpimähkään alas häntä vainoavia juoruja? Jotkut saarnamiehet käyttävät Raamattua 'katkaistuna haulikkona' - sillä tavalla räiskiessä varmuudella osuu syyllisiin ja syyttömiin.

Mistä teidän keskinäiset kiistanne ja taistelunne syntyvät? Mistäpä muusta kuin haluistanne, jotka käyvät taistelua teidän ruumiissanne. Te himoitsette, mutta jäätte vaille, kiihkon ja kateuden vallassa te vaikka riistätte hengen toisiltanne, mutta ette silti saavuta päämääräänne. Jaak.4:1-2.

Jaakob esittää lääkkeeksi rukousta. Sitä hiljentymistä ja rukouksessa viipymistä, joka rauhoittaa mielen. Ihminen, joka päivittäin katselee itseään Jumalan sanan peilistä, ei jaksa suurennella toisten vikoja. Rukouksen kautta rauhan henki saa meissä sijaa. Pyhän Hengen silmävoide pitää sokeuden loitolla. Pysytään siis rukousalttarilla, se pitää mielen ja uskonelämän terveenä.

Kaiken loppu on lähellä. Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla. 1.Piet.4:7.