Jumalan aikataulut

Minun apuni ei ole myöhässä. Jes.46:13.

Raamattu vakuuttaa meille, että Jumala on selvillä asioistamme paremmin kuin me itse ja on varannut meille ratkaisuja ongelmiin ja avun silloin, kun sitä tarvitsemme. Heprealaiskirjeen kirjoittaja tuntuu korostavan, että meidän tulisi omalta puoleltamme osoittaa kaikkea rohkeutta ja tuoda pyyntömme Jumalan eteen:

Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. Hepr.4:16.

Koska Jumalan kasvatussuunnitelmaan kuuluu tuottaa meissä kestävyyttä, kärsivällisyyttä ja peräänantamattomuutta, hän vie meitä tilanteisiin, joissa meistä tuntuu, että Jumala on meidät peräti unohtanut, hylännyt siihen paikkaan ja jättänyt oman onnemme nojaan. Sitten itkun kanssa puserramme rukousta. Jos et ole tällaista kokenut uskonelämäsi aikana, tulet vielä kokemaan. Saat kuitenkin olla luottavaisella mielellä, sillä Jumala ei ole sinua hylännyt. Hän vain väliaikaisesti kätkee itsensä, jotta sinun uskosi kasvaisi ja sinä voisit aikuistua. Saat kokea juuri sen, mitä sana lupaa: hänen apunsa ei myöhästy sekuntiakaan.

Jotta olisit valmiimpi läpäisemään testin kuin testin, sinun tulee tietää, että saat toistuvasti suorittaa tämän kokeen, kunnes sinä alat ymmärtää, miten horjumaton ja luotettava sinun Vapahtajasi on. Kun vastaus viipyy, kun Jumalan apua ei kuulu, kun olet yksin ja hylätty, kun pimeys ympäröi sinut – silloin tiedät: Jumalan apu tulee ajallaan. Jumalan aikataulu on jotakin, jota on vaikea ymmärtää, mutta hänen kellonsa käy tarkemmin kuin Rolex. Hän ei välttämättä vastaa niin kuin sinä odotat eikä hän välttämättä vastaa niin pian kuin sinä odotat, mutta hän on läsnä, hän on valtaistuimella, hän on ohjaimissa ja vie sinun elämäsi kulkua eteenpäin. Sinä olet hänen kyydissään kuin junassa. Hänen vastauksensa voi ylittää sinun toiveesi moninkertaisesti.

Niinpä jos olet tänään tässä koetuksessa ja jos kärsivällisyytesi on käytetty loppuun, jos voimasi ovat vähissä, jos toivosi on hiipunut ja usko horjuu – tiedä että:

Minun pelastava vanhurskauteni ei ole kaukana, olen tuonut sen lähelle teitä. Minun apuni ei ole myöhässä. Siioniin minä tuon pelastuksen, Israelille annan kirkkauteni. Jes.46:13. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan… 2.Piet.3:9. Näky odottaa vielä toteutumistaan, mutta määräaika lähestyy joka hetki, se hetki tulee vääjäämättä. Jos se viipyy, odota, näky toteutuu varmasti ja ajallaan. Hab.2:3.

Jeesus - aito vaihtoehto

Yhteyden kannalta on tärkeää, että ymmärrämme asiat suurin piirtein samalla tavalla. Jos tavoittelemme erityisesti yhteyttä toisten uskovien kanssa, olisi hyvä elää samalla aaltopituudella. Jos huomaamme toisten ajattelussa, elämäntavassa ja uskossa erilaisuutta, voimme yrittää hyväksyä heidät kuitenkin - kunhan ero ei vain repeä liian suureksi.

Seurakunnassa voi joskus käydä niin, että eroavaisuudet käyvät tavalla tai toisella ylivoimaisiksi. Joudumme toteamaan, että elämme eri planeetalla. Kiusaantumisemme voi johtua siitä, että olemme vähän kuin se "miniä" sen "mielensäpahoittajan" tulilinjalla. Aina löytyy jokin ihanne, joka oli peräisin jostakin menneisyydestä, kaukaa keskiajalta, kirjaimen orjuudesta esiin nouseva vaatimus.

Veljeyden ihanne saatetaan kääntää päälaelleen. Juorut korvaavat tosiasiat, niistä tulee trollaamista, joka tuottaa loputtomasti "vaihtoehtoisia faktoja". Se saa aikaan sortoa ja nöyryytystä. Saarnoista voi tulla henkistä väkivaltaa ja sunnuntain puheista pitää toipua koko loppuviikko, että jaksaa taas viikon päästä mennä uudestaan haukuttavaksi seurakuntaan.

Haluan rohkaista niitä, jotka mahdollisesti ovat sellaisen kielteisen ilmapiirin uhreja. Haluan kertoa, että on olemassa aito vaihtoehto. Edelleen on olemassa hyvä Jumala, joka välittää. Ihmiset peittävät joskus Kristuksen kirkkauden, mutta aina se jostain raosta valaisee kuitenkin. Jumalan virrat juoksevat esiin kynnysten alta, perustuksen halkeamista. Evankeliumin voima on kahlitsematon. Ihmisten luomat organisaatiot häviävät, mutta Jumalan valtakunta pysyy.

Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa. Ps.103:17. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Joh.1:5. Mutta vaikka jotkut ovatkin olleet epäuskoisia, ei kai heidän epäuskonsa tee Jumalan uskollisuutta tyhjäksi? Room.3:3.

Niinpä sinäkin voit huoletta jättää itsesi Jumalan käsiin, panna täyden luottamuksen Vapahtajaasi. Hän on sitä, mitä hän sanoo olevansa. Hän ei vaadi sinulta mitään, ei kiusaa eikä sorra. Hän ymmärtää sinua ja kykenee auttamaan. Hän on voimallinen viemään sinut elävien vetten lähteille. Hänen kanssaan sinulla on mahdollisuus vaeltaa terveessä uskossa. Hän on totuudesta, hän ei teeskentele ja pyöritä jotakin hämärää uskonnollista sirkusta. Hän on aina aito, aina uskollinen. Hän jakaa armoansa sinullekin tänään.

Elämässäsi kääntyy uusi sivu

Eteenpäin, sieluni, voimallisesti! (Tuom.5:21)

Sinun tiesi on ollut vaikea ja kivikkoinen – enkö tietäisi sitä? Mutta minä annan sinun elämääsi tulla uuden vaiheen. Minä teen uutta. Sinun elämäsi kirjassa on nyt edessäsi tyhjä sivu. Mutta minulla on kädessäni kynä ja minulla on sydämelläni sanoja, joiden kautta minä kirjoitan sinun elämäsi kirjaan uutta tekstiä. Sinä saat mennä eteenpäin edeltä valmistetuissa teoissa.

Sinun taipaleellasi on ollut erämaata, jotta sinusta tulisi sitkeä, sisukas ja kärsivällinen. Mutta minä voin muuttaa sinun erämaasi lähteitten maaksi ja kutsua sinne monia janoisia juomaan niistä lähteistä. Sinä saat olla minun kanavani – virvoituksen kanavana monille.

Sinä saat paimentaa minun lampaitani. Katso, sinun edessäsi on avoin ovi, se on veräjä, joka vie sinut suurempaan lammastarhaan. Sinä saat nousta uudelle tasolle, saat uuden voiman ja voitelun ja minä käytän sinua. Katso, minun lampaani ovat heitteillä ja paimenta vailla. Sinulla on paljon työtä tehtävänä.

Minä näytän sinulle vihreää valoa. Sinä saat panna uuden vaihteen silmään ja kaasuttaa eteenpäin. Sinä et enää polje paikallaan. Sinä et enää epäröi. Nyt sinä etenet ja sinä saat iloita kaikesta edistyksestä, mitä elämässäsi tapahtuu.

Minä hoidan sinua terveeksi niistä haavoistasi, joita matkan varrella on tullut. Minä sivelen niihin sellaista balsamia, että kipusi väistyy ja sinä saat elää täysillä. Katso, ilo palaa sinun elämääsi, taakat väistyvät, suru ja pettymys lievittyvät – sinä saat päästä rauhaan ja kokea elämäsi jälleen onnellisena ja rikkaana.

Mutta muista: minulta tulevat kaikki hyvät lahjat. Siunaan sinua ja iloitsen, kun olet kiitollinen!

Kutsu pitoihin

Sinä olit turvapaikka heikolle, pakopaikka kurjalle vaikeuksien aikana, suoja rankkasateessa, varjo helteen tullen. Jes.25:4.

Herra levittää siipensä sinun ylitsesi. Hän lähettää enkelinsä varjelemaan sinua matkalla. Hän ei torku eikä nuku, hän on sinunkin turvasi (Ps.121:4). Hänen paimensauvansa sinua kaitsee. Sinä saat luottaa häneen jokaisella askeleella (Ps.23).

Sinä et ole kulkenut harhaan, et poikennut pois etkä ole suostunut vesittämään minun viiniäni, kuten monet tekevät. Sinä saat tulla kerran Siionin vuorelle ja nauttia hyvästä ruosta ja seestetyistä viineistä, joita minä tarjoan.

Herra Sebaot valmistaa pidot kaikille kansoille, herkkuruokien aterian, valioviinien juhlan: ydinrasvalla maustettuja herkkuja, kypsiä, kirkkaaksi seestettyjä viinejä. Jes.25:6.

Se on voittajien ateria, se on pelastettujen kiitosjuhla. Sinne sinut on kutsuttu. Jatka siis samalla antaumuksella kuin tähänkin asti. Älä anna kenenkään viedä sinulta kruunuasi. Sinä olet minulle rakas ja minä haluan nähdä sinut kiitosjuhlassani.

Minä palkitsen ne, jotka ovat uskollisia ja joiden sydämessä asuu rakkaus totuuteen. Minä palkitsen jokaisen, joka puhdistautuu ja elää pyhää elämää. Minä puen voimalla niitä, jotka ovat kuuliaisia ja elävät hengen mukaan. Minä kasvatan sinua täyteen miehuuteen, aikuiseen uskoon ja sinä saat minulta uudet vaatteet. Minä olen varannut sinulle kallisarvoisia lahjoja. Sinä saat voitelun ja arvovallan tehdä ennalta valmistamiani tekoja, joissa minun kirkkauteni tulee ilmi.

Vielä tänäänkin lupaan: kaksinkertaisen hyvityksen minä annan sinulle, Siion. Sak.9:12.

Onko sinulla hyvä arvostelukyky?

Pahan erehdyksen olen nähnyt auringon alla, virheen, joka on vallanpitäjän syytä: tyhmyys on korotettu korkealle, mutta ylhäiset ja rikkaat istuvat alhaalla. Olen nähnyt palvelijoiden istuvan hevosten selässä ja ruhtinaiden käyvän jalan palvelijoiden tavoin. Saarn.10:5-7.

Viisauden yksi ilmentymä on hyvä arvostelukyky. Hyvää arvostelukykyä ei voi saavuttaa sattumalta, se ei ole synnyinlahja, se on harjaantumisen tulos. Hyvään arvostelukykyyn tarvitaan perusteellinen Jumalan sanan tunteminen Pyhän Hengen koulussa.

Uskovia varten on olemassa kaikenlaisia kouluja, jotka ihmiset ovat järjestäneet: on seminaarit, on hiljentymispäivät, on raamattukoulut, on teologiset instituutit ja on jumaluusopin jatko-opinnot ja mitä vaan. Mutta oikeasti käymme Jumalan koulua vähän joka päivä, jos haluamme. Jotkut eivät valitettavasti halua suorittaa muita tutkintoja kuin ihmisten järjestämiä.

Oletko sinä huomannut koskaan mitään arvostelukyvyn puutetta, jota tyhmyydeksikin kutsutaan? Oletko esimerkiksi kuullut, että ihmiskunta pelastuu, kun keksitään sellainen avaruusalus, jolla päästään siirtymään toiselle tähdelle? Tai että esimerkiksi presidentin virkaan tyrkytetään jotakuta, joka vaikuttaa löydetyn kivikautisesta luolasta ja siirretyn aikakoneella nykypäivään? Kun luulisi, että kansakunnan parhaat persoonat kilpailisivat presidentin virasta. Tai oletko koskaan nähnyt, että seurakunnan paimeneksi on päätynyt joku tyyppi, joka harjoittaa erilaista henkistä ja hengellistä väkivaltaa mennen tullen? Onkohan seurakuntalaisilla mitään syytä katsoa peiliin, jos susi äänestetään lammasten paimeneksi? Tai sanotaanko sellaista henkilöä uskovaiseksi, jolla on täysin kristinuskon vastaiset arvot? Tai todistaako se hyvästä arvostelukyvystä, jos sotkee vanhan liiton säädöksillä uuden liiton seurakunnan elämää?

Jos joku syöttäisi teille tuulta ja tyhjää ja sanoisi: ”Saatte nähdä, tulee aika, jolloin teillä on virtanaan viiniä ja olutta”, niin te ihastelisitte: ”Tässäpä on oikea profeetta!” Miika 2:11. Entäpä jos tulee joku, joka suosittaa rakentamaan miljoonan euron pytingin ja haluaa maksattaa sen muilla? Noita velkavankeuteen sidottuja ihmisparkoja hän sitten aikoo kutsua ”seurakunnaksi”! Jeesus oli närkästynyt ihmisten huonosta arvostelukyvystä, saati huijaamisesta.

Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Matt.16:3.

Jeesus oli pettynyt, kun ihmiset arvioivat säätä, mutta eivät huomanneet paljon merkityksellisempiä asioita. He eivät loppujen lopuksi ollenkaan tajunneet, kuka heidän keskellään oli. Jos he olisivat tunnistaneet Jeesuksen messiaaksi ja Jumalan Pojaksi, he olisivat kääntyneet pois turhanpäiväisistä asioista ja ottaneet uuden suunnan elämäänsä. Huonon arvostelukykynsä takia he tuhlasivat elämänsä tilaisuuden.

Mikä siunaus onkaan, jos osaa ottaa tilaisuudesta vaarin, jos osaa käyttää hyväksi ne tilaisuudet, joita elämä tarjoaa, jos osaa arvioida henkilöitä ja asioita oikein! Se on ulottuvillamme. Se vaatii työtä ja ponnistelua, nöyryyttäkin, sillä: nöyrien kumppani on viisaus. Sananl.11:2.

Tänään siis meillä on tilaisuus olla rohkeasti Jumalan ihmisiä, hyvän arvostelukyvyn omaavia, nöyriä ja viisaita. Tänäänkin on mahdollista siivota elämästämme pois kaikki epäjumalat. Arvioikaamme asioita ja ihmisiä Jumalan sanan mittapuulla niin emme jää tyhmiksi. Saatamme huomata, että ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. 1.Kor.1:24.

Elämä Jumalan yhteydessä

Milloin pahaa tekoa ei pian seuraa rangaistus, ihmiset rohkaistuvat pahantekoon: moni syntinen tekee pahaa sata kertaa ja elää silti kauan. Tiedän kuitenkin, että Jumalaa pelkäävälle käy hyvin hänen jumalanpelkonsa johdosta, ja tiedän myös, että jumalattomalle ei käy hyvin: koska hän ei pelkää Jumalaa, hänen elinpäivänsä häipyvät kuin pakeneva varjo. Saarn.8:11-13.

Saarnaajan kirja on pinnalta katsoen täynnä epäuskoa ja pessimismiä. Jos jaksaa lukea sitä riittävän hitaasti, voi huomata, että se on lopultakin aika viisas kirja. Siinä on paljon elämänkokemusta ja pohdittua asiaa, syvällisiä huomioita ihmiselon ihanuudesta ja kurjuudesta. Elämän tarkoitus on oikeastaan koko ajan keskipisteessä. Sana 'turhuus' toistuu. Lukiessani maistelen erilaisia lukutapoja ja joskus tuntuu paremmalta käyttää sanaa 'turhauttava' tai 'hyödytön'. En uskottele olevani minkäänlainen raamatunkääntäjä, mutta käännän itselleni - kääntelen sanoja vähän kuin käännellään jotain esinettä kädessä. Sillä tavoin yritän ymmärtää.

Saarnaaja etsii elämän tarkoitusta ja huomaa ainakin yhden asian: ei ihminen voi hallita elämäänsä. Ihminen ei ole tuulen valtias, ei hän pysty sitä pidättämään, eikä kukaan hallitse kuolemansa hetkeä. Sodasta ei ole pääsyä, eikä synti päästä tekijäänsä vapaaksi. Saarn.8:8. Saarnaajan mukaan ei ihminen loppujen lopuksi käsitä elämää eikä ymmärrä Jumalan tekoja (Saarn.8:17).

Niin, se voi turhauttaa, se voi masentaa, se voi tehdä epätoivoiseksi. Mutta Jumala ei tarkoittanutkaan, että ymmärtäisimme kaiken. Hän odottaa, että me luotamme häneen, elämme yhteydessä häneen ja olemme jatkuvasti riippuvaisia hänestä, sillä hän tietää, hän ymmärtää, hän osaa ohjata meitä. Elämä hänen yhteydessään ei ole turhauttavaa tuulen tavoittelua. Elämä ilman Jumalaa voi sitä olla, mutta jos olemme kuin lapsi isän sylissä, emme turhaudu, emme tunne tarvetta kiukutella omaa kohtaloamme, huonoa osaamme, vaan saamme kokea elämän turvallisena, mielekkäänä ja mielenkiintoisena. Tiedämme uskon kautta, että jos emme nyt ymmärräkään, niin tulevaisuudessa ymmärrämme, kerran taivaassa saamme käsittää, viimein perillä elämän täyttymys odottaa.

Jeesus Kristus on tuonut meille evankeliumin. Hän valmisti meille sellaista, josta Saarnaaja ei vielä tiennyt. Nyt elämme uudessa liitossa Kristusta palvellen. Hän tyydyttää meidän odotuksemme, hän vapauttaa meidät synnistä ja turhautumisesta elämän tarkoituksettomuuteen, sillä tiedämme, että elämällä on tarkoitus - Jumalan suunnitelmien toteuttaminen, Kristuksen palveleminen, elävän uskon päämäärät kaikessa rikkaudessaan.

Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. 1.Piet.5:10.

Vihapuheita vastaan

Oletko joutunut kokemaan ihmisten keskellä halveksuntaa? Onko sinun uskoasi väheksytty? Oletko joutunut kestämään epäoikeudenmukaisia tuomioita, joissa sinua väitetään epäjumalanpalvelijaksi tai luopioksi tai harhaoppiseksi? Entäpä nuo muotisanat ”homo”, ”narsisti”, ”kiusaaja”, ”rasisti”? Lentävätkö nämä muodikkaat kivet sinua kohti?

Jos sinua leimataan, muista että leimakirves ei ole Jumalan sota-ase. Muista että pilkkakirves ei sekään ole Jumalan sota-ase. Jotka niitä käyttävät, ovat lihansa vallassa. He ovat vihan tai kateuden vallassa eivätkä ole jaksaneet pitää mielessään sitä sanaa, joka sanoo:

…miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. Jaak.1:20.

Raamattu kieltää johdonmukaisesti kaikenlaiset vihapuheet. Sielunvihollinen ja vanha luontomme ovat näiden ”lihapuheiden” takana. Mutta voimme rukoilla herjaajiemme puolesta, että he pääsisivät eroon sydämensä kovuudesta ja saisivat kivisydämen tilalle elävän sydämen. Voimme myös kiittää Jumalaa ahdinkomme keskellä siitä, että nämä vastukset vahvistavat meitä uskossa.

Kun siis kohtaat vihapuheita – ja niitä joudumme kohtaamaan vääjäämättä tämän pahan maailmanajan keskellä – turvaa aina Jumalaan ja luota häneen. Muista, että opetuslapselle riittää, että hänelle käy kuin opettajalleen (Matt.10:25). Painaudu tiiviisti Jeesuksen rintaa vasten ja kuuntele hänen sydämensä lyöntejä. Löydä vankkumaton rauha ja ilo hänen läheisyydestään. Muista, että syyttäjät ovat Syyttäjän asialla, eivät Jumalan asialla:

Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala – mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? Room.8:33-35. Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Room.8:37.

Jumalan koko täyteys sinussa

Kutsumus - oletko ajatellut sitä omalla kohdallasi? Oletko selvillä siitä, mikä on sinun elämäntehtäväsi täällä maan päällä Jumalan valtakunnassa? Jotta voit löytää sen, sinun tulee osata suunnistaa elämässä, tehdä monia siunattuja valintoja, elää Jumalan yhteydessä. Päämäärätietoinen elämä ei osu kohdallesi sattumalta. En tarkoita välttämättä mitään uskontoon liittyvää ammattia - pappi, evankelista, sananjulistaja, lähetyssaarnaaja - vaan tarkoitan tavallista elämää, joka on annettu Jumalalle.

Hengellinen kasvu on tässä aika ratkaiseva. Et voi elää niin kuin maailman ihmiset etkä voi odottaa, että Jumala hoitaa kaiken automaattisesti. Sinun osuutesi tarvitaan. Kun pyrit hengelliseen kasvuun, oman kutsumustyösi löytämiseen ja siihen, että sinusta kasvaa se ihminen, joksi Jumala on sinut tarkoittanut, sinun tulee olla valmis tekemään kipeitä valintoja rahan ja omaisuuden suhteen, ihmissuhteissa, ajankäytössä ja vähän kaikessa, mikä on tärkeää elämässä.

Yksi tärkeä taito on osata tehdä valintoja uskon perusteella ja hylätä epäuskon houkutukset. Israelilaiset olivat suuren ratkaisun edessä, kun heidän piti valloittaa luvattu maa. Heidän uskonsa petti ja he perääntyivät. Epäuskoiset vakoilijat saivat kansan rohkeuden luhistumaan. Pelko tarttui kuin kulovalkea koko kansaan ja se jäi harhailemaan erämaahan. Epäusko johti kuolemaan, häviöön ja tuhoon (4.Moos.13:31-33).

On monia tapoja varmistaa, että rakennamme uskon varaan. On tärkeää lukea Raamattua ja noudattaa sitä. Tavallisen ihmisen arjessa punnitaan, olemmeko sisäistäneet sanaa ja elämmekö arkeamme uskossa vai epäuskossa. On tärkeää elää rukouksen hengessä ja etsiä johdatusta aina, kun koemme, että olemme epävarmoja valinnoissamme. On tärkeää huolehtia, että ympäröimme itsemme uskon ihmisillä. Jos ystäväpiiriimme kuuluu epäuskon edustajia, heistä on parasta hankkiutua eroon. Et voi kuunnella jatkuvaa epäuskon ääntä ja tehdä uskonvaraisia ratkaisuja. Valikoi siis ystäväsi oikein. Jos suinkin voit, ota lähipiiriisi vain ihmisiä, jotka uskovat sinuun ja sinun näkyysi. Tulet huomaamaan, että myös uskovaiset jakautuvat jyrkästi kahteen ryhmään ja uskon ihmiset ovat vähemmistö. Jeesus kohtasi tämän tosiasian monesti.

Jeesuksen vielä puhuessa tuotiin synagogan esimiehelle kotoa sana: "Tyttäresi kuoli jo, miksi enää vaivaisit opettajaa." Tämän kuultuaan Jeesus sanoi esimiehelle: "Älä pelkää, vaan usko." Hän ei antanut kenenkään muun tulla mukaansa kuin Pietarin ja Jaakobin sekä Johanneksen, Jaakobin veljen. Mark.5:35-37.

Haluan rohkaista sinua kasvamaan uskon ihmiseksi, joka seuraa Herraa koko sydämestään, joka kuuntelee uskon ääntä ja torjuu epäuskon tien, joka pyrkii eteenpäin, katsoo tulevaisuuteen eikä menneisyyteen, joka ei suostu elämään ihmisten ahtaissa laatikoissa, ei suostu noudattamaan muiden asettamia rajoituksia ja sääntöjä, vaan elää näkynsä kannustamana, hengen innoituksesta osallisena - Jumalan ihmisenä päästä varpaisiin.

Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät. Ef.3:18-19.

Parempi huominen

Katso, tyttäreni, minä olen kuullut sinun rukouksesi. Minä tiedän sinun kipusi ja valituksesi. Nyt minä teen työtä, jotta sinun tulevaisuutesi voisi olla siunattu ja onnellinen. Katso, minä otan sinun päältäsi pois surun viitan ja annan sinulle ylistyksen vaipan. Minä käännän pahan hyväksi ja hyvitän sinulle sinun kärsimäsi vääryyden.

Katso, minun lähteeni pulppuavat iloa ja sinä saat kumartua juomaan niistä kirkasta vettä. Sinä saat hengessä nauraa ja iloita, kun minä täytän sinun suusi riemulla ja sydämesi ilolla.

Katso, et sinä jää minulta pimentoon. Minä olen varannut sinulle uusia vaatteita ja kalliita koruja – sinä saat kaunistautua niillä kuin morsian. Ja sinun sydämesi avartuu ja sinä saat hengittää syvään taivaallista happea.

Minä vien sinua eteenpäin – jätä kaikki murheesi minulle. Katso, minä olen käden mitan päässä sinusta joka hetki – et sinä ole yksin. Minä ohjaan sinua, johdatan ja autan.

Näin minä teen, koska sinä olet minun rakas tyttäreni ja minä olen ylpeä kätteni luomuksesta. Sinä saat kutsua minua Isäksi ja olla ylpeä siitä, että olet minun näköiseni.

Hänen apunsa kantaa

Hänen vihansa kestää vain hetken, hänen hyvyytensä läpi elämän. Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo. Ps.30:6.

Usko Jumalan hyvyyteen joutuu koetukselle, kun kohtaamme ikäviä asioita, kuten sairautta, työttömyyttä, avioeron, konkurssin, läheisen kuoleman tai muuta sellaista ja kyselemme miksi-kysymyksiä itku kurkussa. Tuntuu, että joudumme ylivoimaisiin vaikeuksiin. Mutta Raamatun pyhät kokivat samaa ja kirjoittivat muistiin kokemuksensa. Saamme lukea vaikkapa Paavalin tilitystä näistä epätoivon hetkistä:

Jouduimme niin suunnattomiin ja ylivoimaisiin vaikeuksiin, ettemme enää uskoneet selviävämme hengissä. Me saimme tuntea olevamme kuolemaan tuomittuja, jotta emme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet. Tällaisesta kuolemanvaarasta hän pelasti meidät, ja niin hän pelastaa vastedeskin. Me luotamme siihen, että hän on pelastava meidät, kun tekin autatte meitä rukouksellanne. Näin nousee monista sydämistä kiitos Jumalalle siitä armosta, jota hän on osoittanut meitä kohtaan. 2.Kor.1:8-11.

Luottamusta Jumalaan rakennetaan näissä koetuksissa. Vahvaa uskoa ei oikein voi saada ilman niitä. Vastoinkäymisten keskellä saamme luottaa siihen, että koetus menee ohi ja Jumalan armo ja hyvyys kestää ajasta aikaan - ikuisesti. Voimme luottaa Jumalaan, että hän antaa voimaa kestää eteen tulevat väliaikaiset vaikeudet:

Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. 1.Kor.10:13.

Niinpä voimme tänäänkin elää toivorikkaalla mielellä, pää pystyssä, varmana Jumalan rakkaudesta, luottavaisin mielin. Etenemme rukouksen hengessä, odotamme Herraa, toistamme hänen nimeään, kiitämme häntä avusta jonka hän on varannut, emme lannistu. Tiedämme, että hän on läsnä, hän neuvoo, hän puolustaa, hän kantaa ja pelastaa, hän vie asiamme voittoon, hän avaa tietä ja antaa rauhan, hän varustaa ja voimistaa, hän nostaa iloon.

Maan ääristä minä huudan sinua, kun sydämeni nääntyy. Sinä viet minut turvaan, kalliolle, jolle itse en jaksaisi nousta. Ps.61:3.

Jumala luo uutta

Israelilaiset söivät erämaassa mannaa, jota kerättiin päivittäin. Mannaa ei voinut kerätä varastoon (paitsi sapattia varten). Jotkut eivät kuitenkaan totelleet Moosesta vaan jättivät sitä jäljelle seuraavaksi aamuksi, mutta siihen tuli toukkia ja se alkoi haista. Mooses vihastui heihin. Näin he keräsivät sitä joka aamu sen verran kuin kukin tarvitsi. 2.Moos.16:20-21. Tämäkin on kirjoitettu meille opiksi. Kristillisen uskon on tarkoitus olla elämäntapa, jota toteutamme päivittäin. Emme voi Jumalan sanan ruokaakaan syödä varastoon. Siihen pätee sama laki kuin luonnolliseen ruokaan.

Olen viime aikoina tehnyt muuttosiivousta ja huomannut, että olen kerännyt kaikkea turhaa tavaraa nurkkiini liian kanssa. Onneksi ei ole isompi asunto. Mutta pieneenkin asuntoon mahtuu kaikenlaista turhaa roinaa paljon. Välillä tekee kipeää laittaa pois sellaista, mistä on hankkiessaan maksanut paljon. Esimerkiksi laaja kokoelma hengellisiä kasetteja – mitä arvoa niillä enää on, kun niitä ei voi soittaa millään laitteella? Entä VHS-kasetit? Tai vanhat kirjat, joita koko kämppä pursuaa?

Jokin aika sitten tein mielenkiintoisen havainnon: on ihmisiä, jotka keräävät muistoja minusta. Heidän haaviinsa tarttuu etenkin kaikenlaiset viat ja virheet, töppäykset ja ikävät sattumukset. Niistä sitten muovataan kuvaa minusta ja saadaan aikaan jokin hirviön kaltainen kauhistus. Saatan itsekin syyllistyä tähän: näen vain huonot puolet, kerään todistusaineistoa negatiivisista asioista, muovaan itselleni kuvan, joka on pahasti vääristynyt. Siitä puuttuu tasapuolisuus.

Entä jos lähimmäisestä saamani kuva on tasapuolisesti koostettu hyvistä ja huonoista ominaisuuksista ja päädyn edelleen huonoon arvioon? Voihan olla, että olen oikeassa, mutta voi olla niinkin, että näkemyksestäni puuttuu armo.

Maan päällä ei ole yhtäkään niin hurskasta, että hän tekisi aina vain hyvää eikä koskaan syntiä. Saarn.7:20.

Apostoli Johannes sanoi Jeesuksesta: Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi. Joh.1:16. Tarvitsen ehdottomasti tätä armon henkeä, etten tuomitsisi ihmisiä liian ankarasti. Ehkä sinunkin on hyvä muistaa, että hurskas ihminen erottuu joukosta, kun hän on armollinen ja lempeä. Tuomitsevat ihmiset eivät aina ole niin hurskaita kuin antavat ymmärtää.

Viedään roskat roskikseen, turha painolasti kaatopaikalle. Unohdetaan menneet, armahdetaan rikkoneet. Siivotaan sydämen komerot haisevista rääsyistä, puhdistetaan mieli menneisyyden ruosteesta, annetaan tilaa uudelle. Jumala on voimallinen tekemään uutta ja lahjoittamaan uuden virvoituksen ajan.

Minä annan heille uuden sydämen, niin että he tuntevat minut ja ymmärtävät, että minä olen Herra. He kääntyvät jälleen minun puoleeni, koko sydämestään. Jer.24:7. Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun. Ap.t.3:19-20. Valtaistuimella istuva lausui: ”Uudeksi minä teen kaiken.” Ilm.21:5.

Kevyin askelin huomiseen

Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne. Matt.6:15.

Jotkut muistelevat vanhoja ja vaativat anteeksipyyntöä. Minäkin saatan niin tehdä joskus jossain asiassa. Mutta olen toisaalta huomannut, että on tärkeämpää antaa anteeksi ja tehdä niin, vaikka ei pyydetä. Eräs henkilö loukkasi minua ja kannoin hänelle kaunaa kymmenisen vuotta. Pystyin antamaan hänelle anteeksi vasta, kun tulin uskoon. Jeesus Kristus antoi minulle anteeksi niin paljon, että en olisi voinutkaan jatkaa katkeruudessa enää.

Se oli ns. hiljainen anteeksianto. En koskaan pyytänyt anteeksi, vaikka olisi ollut hyvä niin tehdä. Oli välimatkaa, yhteystietojen puutetta, käytännön esteitä ja myös sosiaalista arkuutta. Hautasin tuon asian menneisyyteen ja jätin pöyhimättä enempää. Tein oikeastaan saman asian uudestaan, kun vedin elämäkertani pois jakelusta. En halunnut, että kukaan ymmärtäisi muistelmiani niin, että tarkoittaisin velkoa ihmisiä ja syyttää heitä menneistä - en todellakaan. Olen antanut anteeksi ja haluan niin tehdä aina, kun vanhat asiat nousevat pintaan ja palautuvat mieleen. Jos joku haluaa muistella vanhoja ja nostaa esiin syytöksiä niiden pohjalta, en halua sen vaikuttavan erityisemmin minuun. En haluaisi reagoida vihalla vihaan. Jos jollakulla on anteeksiantaminen kesken, se on ikävää, mutta minä haluan mennä eteenpäin. Syyttely ja vihapuheet saakoot jäädä omaan arvoonsa.

Jumala näkee sinunkin sydämesi tilan. Jos olet katunut, olet saanut anteeksi saman tien. Jos olet antanut anteeksi, saat elää puhtaalla sydämellä. Jos olet pyytänyt anteeksi, mutta jäänyt myönteistä vastausta vaille, saat elää kevyellä omallatunnolla kuitenkin. Sinulla on suuret mahdollisuudet kävellä veden päällä - tai ainakin jalat irti maasta. Sitä kevyttä tunnetta ja ilon tulvimista on vaikea estää.

Riemuitkaa Herrasta, te vanhurskaat, oikeamieliset, ylistäkää häntä! Ps.33:1.

Puhdistava lähde

Terve synnintunto on jotakin, jonka soisi olevan mukana meidän kaikkien elämässä. Monta kertaa me pakenemme synnin tunnustamista. Heti, kun jokin meitä painava asia nousee tietoisuuteen, me torjumme sen pois mielestämme. Jos emme onnistu siinä, saatamme hyvin nopeasti keksiä syitä, miksi sorruimme tekemään väärin. Vieritämme salamannopeasti syyn isän tai äidin niskaan tai senjasen lähimmäisen niskaan.

Kuinka tervetullut ominaisuus onkaan nöyryys. Nöyrä ihminen sanoo itselleen ja Jumalalle: Minä tein väärin. Anna, Herra, anteeksi. Niin tämän yksinkertaisen pyynnön, joskus sanattoman sydämen liikahduksen, Jumala ottaa vastaan ja sanoo:

Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1.Joh.1:9.

Hän on Golgatalla kantanut meidän syntimme ja sairautemme ristin puulle. Hän vienyt sinne meidän häpeämmekin.

Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha… Jes.53:5.

Hän on avannut meille avoimen lähteen, sanoo Raamattu. Lähde ei ole astia, jossa on määrätty määrä vettä. Lähde on paikka, jossa vesi virtaa. Aina uutta vettä kumpuaa esiin.

Sinä päivänä Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta. Sak.13:1.

Meidät on kutsuttu uuden Jerusalemin asukkaiksi ja Jeesuksen veri, joka kumpuaa esiin Golgatan lähteestä, puhdistaa meitä koko ajan, kun me vaellamme valkeudessa.

Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. Hepr.4:16.

Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi, Jeesuksen nimessä ja veressä.

Joku on puolellasi

Kun koet vääryyttä, on tärkeää, että joku on puolellasi. Että joku ymmärtää. Lapsena menin isän luo valittamaan veljeni käytöstä. En saanut tukea ja muistan edelleen pettymykseni. Isä ja hänen vanhemmuutensa saivat pysyvän kolauksen. Entä kun opettajat kiusasivat minua koulussa - sainko myötätuntoa äidiltä? En saanut. Enkä koskaan enää luottanut häneen.

Nämä kokemukset ovat varmaankin aika yleisiä. Tarvitsemme toisten tukea selvitäksemme. Vaikka joudumme pettymään, saatamme hyvinkin selvitä asian yli, jos edes joku on meidän puolellamme ja ymmärtää meitä. Jos edes yksi ihminen osoittaisi myötätuntoa, olisimme paljon vahvempia - toipuisimme.

Vääjäämättä jäämme joskus yksin. Tulee vastaan tilanteita, kun kukaan ei puolusta meitä. Ne tilanteet ovat Jumalan mahdollisuus. Hän voi kuulla itkumme, hän voi lohduttaa lohdutonta, hän voi puolustaa meitä, hän voi osoittaa olevansa elävä, todellinen ja läsnä. Hän voi kantaa meitä, kun omat siipemme eivät kanna.

Älä sano: "Minä maksan pahalla pahan", luota Herraan, hän puolustaa oikeuttasi. Sananl.20:22. Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Joh.15:26.

Saamme puolustajan elämän matkalle ja kerran, kun elämämme päättyy, saamme oikeudenmukaisen tuomarin ratkomaan syitä ja seurauksia. Emme jää vihamiestemme armoille, emme jää valheellisten syytösten riepoteltaviksi - saamme kunnon puolustuksen, kunnollisen ja reilun oikeudenkäynnin. Saamme kokea: Itse en kysy kunniaani, mutta on toinen, joka kysyy ja tuomitsee. Joh.8:50.

Jeesus kutsuu meitä uuteen liittoon kanssaan. Hän lupaa olla meille Hyvä Paimen. Hän ei vapauta meitä kohtaamasta vaikeuksia, mutta hän lupaa johdattaa meitä läpi elämän myrskyjen, olla läsnä koetuksissa, jotta kestämme ne. Hän on puolellamme. Hän on valmis maksamaan lunnaat, sovittamaan syntimme, avaamaan tietä, kantamaan meitä kun emme itse jaksa. Tietoisuus hänestä ja hänen läsnäolonsa voimasta antaa rohkeutta, vahvistaa uskoa selviytymiseen, vakuuttaa että kaikki on hyvin.

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer.29:11.

Kun Jumala sinua valmistaa

Joskus on sielussa pimeää. Emme oikein näe eteenpäin, emme ymmärrä. Kyselemme ”miksi?”…
Tai vaikeudet ovat ylivoimaisia. Emme ymmärrä, miksi tämä kaikki paha vyöryy juuri minun päälleni. Miksi ihmiset uskovat kaikkia valheita? Eiväthän he haluaisi itsestäänkään mitään satuja uskottavan…

Jokaista uskovaa koetellaan erilaisilla vaikeuksilla. Vastoinkäymisillä, joilla ei ole mitään tekemistä oikeudenmukaisuuden kanssa. Koetukset ovat erilaisia eri ihmisillä.

Yksi yhteinen nimittäjä näyttää olevan niillä uskovilla, joiden kimppuun vihollinen erityisesti hyökkää. He ovat jokainen erityisellä tavalla valittuja Jumalan käyttöön.

Sielunvihollinen ei useinkaan kiusaa keskivertoihmisiä, niitä tavallisia harmaita ja massaan hukkuvia ihmisiä. He ovat niin vaarattomia. Mutta erilaiset ovat vaarallisia. Oman yksilöllisyytensä löytäneet ovat vihollisen silmissä hankalia tapauksia, sillä he ovat kiinni Jumalan suunnitelmassa. Vihollinen vihaa jokaista, jonka kautta Jumala voi ilmaista itseään.

Jos olet vaarallinen tapaus, olet hyökkäysten kohteena. Mutta samalla voit vahvistaa uskoasi jokaisen hyökkäyksen vuoksi. Saat kestää niin paljon, koska Jumala on päättänyt siunata sinua niin paljon.

Olet tasan sen suuruinen sankari kuin on sinua vastustava vihollinen. Daavidista tuli sankari, kun hän kaatoi Goljatin. Goljat oli se, joka eniten vauhditti hänen sotilasuraansa… Kuka tai mikä on se vastus, joka vauhdittaa sinun kutsumuksesi esiinmurtautumista?

Usko siis siellä pimeässä. Luota Jumalaan, kun on vaikeaa. Odota Herraa.

Jumala ei hylkää viatonta eikä anna väärintekijälle tukeaan. Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja avaa sinun huulesi riemun huutoon! Mutta vihollisesi saavat ylleen häpeän viitan, eikä jumalattomien asuinsijaa enää ole. Job.8:20-22.

Elämä on minulle Kristus

Elämän tarkoituksesta kuulee erilaisia versioita. Jotkut menevät metsään, jotkut ovat osuvampia. Minä olen sanonut, että elämän tarkoitus on oppia palvelemaan Kristusta kaikesta sydämestään, sielustaan ja voimastaan. Sellaista muotoilua olen käyttänyt viimeiset parikymmentä vuotta enkä ole keksinyt tilalle mitään parempaa. Kun kirjoitan tätä blogiani, on tarkoitus tuoda esiin Kristuksen kirkkaus ja kunnia. Haluan suositella häntä lukijoilleni. Hän on hyvä roolimalli, hän on oiva kuningas, hän on armollinen tuomari, hän on uskollinen Vapahtaja ja Hyvä Paimen. Hän on Jumalan Poika. Hänen haltuunsa voin luovuttaa elämäni turvallisin mielin.

Entä seurakunnan tarkoitus? Olen joutunut elämään suurimman osan uskon vaelluksestani ilman seurakunnan tukea. Oikeastaan oli pakko jättää seurakunta, koska se vain haittasi hengellistä elämääni. Siinä missä kaipasin tukea, hengellistä ravintoa ja veljellistä yhteyttä, sain osakseni syyttämistä, hengen ravinnoksi kirjaimen orjuutta, yhteyden tilalle sortamista ja hylkäämistä. Tätä en sano siksi, että haluaisin syyttää, vaan siksi, että haluan valottaa seurakunnan tarkoitusta, jonka näen niin toisin. Eihän seurakuntaa ole tarkoitettu joksikin oikeuslaitokseksi, joka vainoaa jäseniään, käy oikeutta heitä vastaan antamatta syytetylle edes tilaisuutta puolustautua. Sama vääristynyt olemassaolon tarkoitus ja toimintatapa oli Jeesuksen aikaisella temppelipalveluksella, josta oli tullut vääryyttä harjoittava oikeuslaitos. Jeesusta syytettiin tekaistuin perustein ja laitettiin vieläpä sanat hänen suuhunsa, jotta saatiin langettaa etukäteen päätetty tuomio ja lynkata Jeesus ja tappaa hänet julmasti ristillä.

Seurakunta on omalla paikallaan silloin, kun se aidosti tukee jäsenensä hengellistä elämää, tarjoaa ravitsevaa hengen ruokaa, puolustaa jäseniään syyttäjää vastaan ja auttaa itse kutakin löytämään oman paikkansa Jumalan valtakunnassa. Elämän tarkoitus nimittäin täyttyy vasta, kun uskoon tullut löytää oman kutsumuksensa ja alkaa toteuttaa sitä. Voihan se liittyä luonnollisiin lahjoihin ja maalliseen ammattiin, mutta usein se löytyy vasta hengellisen elämän aikuistumisvaiheessa. Siksi on tärkeää päästä hengellisessä kasvussa eteenpäin, jotta voi tehdä oman elämäntyönsä. Seurakunta voi auttaa tässä ja monesti myös tarjota puitteet kutsumustyölle, varsinkin jos se elämäntyö koskee sananjulistusta tai diakoniaa.

Niinpä haluan rohkaista sinua toteuttamaan Jumalan suunnitelmaa, antamaan itsesi joka päivä Jumalan alttarille, hänen käyttöönsä. Huolehtimaan omasta hengellisestä kasvusta, silloin kun se vaatii rukousta ja sanan lukemista. Tekemään radikaalejakin ratkaisuja kaikkien esteiden raivaamiseksi, jotta voit edistyä. Kristuksen seuraaminen vaatii joskus poikkeuksellista omistautumista Jumalan valtakunnan asialle. Kun kuvia kumartamatta palvelemme Herraa, pääsemme varmasti eteenpäin. Kuuliaisuudessa ja uskollisuudessa on voimaa. Voimme sanoa Paavalin tavoin:

Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Fil.1:21.

Uusi voitelu

Mutta Saul vastasi vain: ”Hän kertoi meille, että aasit ovat löytyneet”, eikä maininnut sedälleen sanaakaan kuninkuudesta, josta Samuel oli puhunut. 1.Sam.10:16.

Haluan sanoa sinulle profeetallisesti: ”Älä enää juokse aasien perässä! Olet jo riittävän kauan harhaillut ympäriinsä ja etsinyt isäsi aaseja. Isäsi ohjeiden ja perinteiden noudattaminen on sinun osaltasi suoritettu. Se kasvu, mitä siitä koituu, on nähty. Nyt on aika pysähtyä, avata korvat Jumalan puheelle ja ymmärtää: edessäsi on uusi aika, uusi tehtävä, uusi voitelu. Sinua odottaa voimallinen harppaus eteenpäin, Jumalan avaamat ovet, Herran tasoittama tie. Tasaisen, rutiininomaisen uskon energia on käytetty loppuun, tarvitaan uusi öljy, uusi kutsu, tuore näky. Pyhä Henki on varannut sinua varten uusia voimavaroja, tuoreen vahvan voitelun, taivaalliset valtuudet. Sinä saat uusia yhteistyökumppaneita, uusia sisaria ja veljiä, jotka tukevat sinua. Sinä saat uutta armoitusta ja hengen valtuuksia ja sinun kauttasi Jumalan voima koskettaa monia.”

”Minä annan sinulle silmävoidetta nähdä. Sinä saat erottaa tarkemmin, mikä on oikeaa ja mikä väärää, kuka on Jumalan mies (tai nainen), kuka vain etsii omaa kunniaansa. Sinä saat uutta arvostelukykyä. Sinä huomaat, että olet todellakin ollut etsimässä aaseja ja ihmettelet, minkä kumman vuoksi olet arvostanut aaseja niin paljon. Sinä saat kääntyä pois entisestä elämäntavastasi ja jättää aasien perässä juoksemisen. Sinä saat oppia erottamaan, kuka on aasi, kuka on susi ja kuka on lammas. Sinä saat korvat, jotka erottavat, kuka puhuu Jumalan sanoja ja kuka puhuu omiaan. Sinä saat nähdä pinnan alle ja hengen valossa katsella heitä. Tulet huomaamaan, kuinka vähän on luotettavia veljiä ja sisaria.”

”Sinä voit kuitenkin aina nojata minuun. Sinä voit sydämestäsi luottaa minuun. Minä olen sinun Herrasi ja Mestarisi, minä luotsaan sinua, minä neuvon ja johdatan, minä tasoitan sinun tiesi, minä annan uuden voiman. Sinä saat palvella minua ja sinun hedelmäsi on runsas. Sinä saat ohjata monia vanhurskauden tielle ja minä seison sinun rinnallasi, kun sinä palvelet minun kansaani.”

Katso nyt, Herra, kuinka he meitä uhkailevat! Anna palvelijoillesi voimaa pelotta julistaa sanaasi. Ojenna kätesi, niin että sairaat paranevat, että tapahtuu tunnustekoja ja ihmeitä pyhän palvelijasi Jeesuksen nimessä. Ap.t.4:29-30.

Kun valo tulvii sisään

Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala. Ps.51:19.

Särkyminen on Raamatun mukaan siunauksellista. Emme aina tätä ymmärrä. Otan esimerkin: kun linnunpoika kuoriutuu, sen munankuori särkyy. Mitä se linnunpoika kokee kuoriutumisensa aikana? Että happi lisääntyy, että valo tulvii sisään, että ennen kokematon vapaus on vain askelen päässä.

Tämä sama ilmiö pätee hengellisen elämän alueella. Ei siis pidä pelästyä, jos meitä vähän joskus särjetään, että menemme sisältä rikki, että syntyy jokin särö meidän elämämme tuulilasiin. Se särö venyy päivä päivältä pidemmäksi ja siitä kehittyy halkeama, niin että koko tuulilasi menee vaihtoon.
Oikeastaan tämä onkin Jumalan tarkoitus - kun hän rikkoo jotakin vanhaa, hän haluaa sen kautta luoda jotakin uutta.

Särkyminen voi olla kipeää, mutta se raivaa tilaa Jumalan luomistyölle. Särkyminen todistaa, että sinussa on ollut jotakin kovaa. Jumala haluaa rikkoa sinun kovan kuoresi, murtaa sinun sydämesi paatumuksen, särkeä kivisydämen ja vaihtaa tilalle elävän sydämen (Hes.11:19, 36:26). Sanat kuulostavat dramaattisilta, jopa syyttäviltä, mutta oikeastaan tämä on hyvin normaalia - tavanomaista. Emme itse välttämättä tiedosta, että Jumalan taltta meitä rikkoo ja tekee tilaa uudelle kasvulle. Olemme vähän kuin kuvanveistäjän ateljeessa, missä meidän taivaallinen muotomme hitaasti hahmottuu.

Niinpä emme lannistu, kun meitä lyödään, emme menetä toivoamme, kun meitä nöyryytetään, emme menetä iloamme, kun Jumalan henki meitä murtaa. Päinvastoin - me koemme sanomatonta iloa, syvää rauhaa, ihmeellistä uskon varmuutta tässä prosessissa. Tänään, kun sinua koetellaan, kun itku pyrkii pintaan, kun pelkäät ja vapiset, mitä elämä tuokaan tullessaan, sinä saat luottaa Jumalaan ja turvata kaikesta sielustasi häneen, pitää kiinni hänen armostaan ja hyvyydestään, ankkuroida itsesi hänen uskollisuuteensa ja pysyä lujasti Kristus-kalliolla. Se mitä sinulle tapahtuu, voi tosin särkeä sinua, mutta sen särkymisen tuloksena on uusia mahdollisuuksia, avarampia maisemia, enemmän happea, lisää vapautta, uutta kasvua - harppaus eteenpäin.

Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin - ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle. Jes.43:19.

Isän huolenpito

Painaako huoli tulevaisuudesta? Onko sydämessäsi epävarmuutta siitä, miten tulet toimeen? Herra sanoo sinulle tänään:

Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Jumala on itse sanonut: – Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää. Hepr.13.5.

Katso elämääsi taaksepäin. Muistatko, kuinka huolehdit ja hätäilit elatuksesi takia 10 vuotta sitten? Entä 20 vuotta sitten? – Huomaatko, että kannat sydämessäsi samaa murhetta vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen? Huomaatko, että Jumala on myös samanlainen kuin silloinkin: hän pitää huolen omistaan. Päivästä toiseen, vuodesta toiseen hän on antanut elatuksen ja jokapäiväisen leivän. Ei ehkä mitään rikkautta, mutta sen verran, ettei mitään todella tarpeellista ole puuttunut. Tänään et enää muista niitä huolia, jotka sinulla oli menneinä päivinä – et edes muista, että sinulla huolia olikaan. Kuinka hyvä Jumala onkaan! Jeesus neuvoikin omiaan:

Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Matt.6:34.

Muista siis sitä vanhaa virttä, jonka sanoma on antanut voimaa ja lohdutusta ja rohkeutta mennä eteenpäin jo monien sukupolvien ajan: ”Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan. Mitä päivä tuokin tullessansa, Isä hoitaa lasta armollaan. Kädessään hän joka päivä kantaa, tietää kaiken, mitä tarvitsen…” (Virsi 338, HL 423)

Herra sanoo siis sinulle tänään: älä huolehdi, lapseni. Minä olen sinun apunasi. Minä pidän sinusta ja perheestäsi huolen. Minä nostan, minä kannan, minä en hylkää sinua ikinä. Luota minuun.

Sinun sielusi voimaantuu

"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt." Matt.11:28-30.

Sinä olet väsynyt paljosta raatamisesta, paljosta vastuusta. Mutta sinä saat huojentaa taakkasi ja tulla Jeesuksen tykö - hän antaa sinulle levon. Hän virvoittaa sinun sielusi ja lähettää sinut eteenpäin uusin voimin varustettuna. Vuodata siis sydämesi huolet hänelle ja hän kantaa sinua, hän nostaa taakan harteiltasi. Hänen vahva käsivartensa sinua tukee.

Hän on varannut sinulle voitelunsa myös maallista työtä varten. Hän on edeltä valmistanut sinulle hyviä tekoja, kekseliäitä oivalluksia, luovaa taitoa, tunnollista puurtamista, paljon voimia, hyvää terveyttä, vahvaa itseluottamusta, oikeanlaista rohkeutta, hyviä työtovereita ja paljon työn iloa. Sinä saat paljon aikaan ja sinun työsi valmistuvat ajoissa. Sinä saat tunnustusta hyvin tehdystä työstä.

Sinä olet rasittunut, koska sinun on pitänyt kiivetä ylämäkeä, raivata tietäsi korpeen, järjestää asioita alusta alkaen ja luoda uutta tyhjästä. Mutta nyt sinun työsi kääntyy helpompaan vaiheeseen ja sinä saat kulkea tasaista tietä. Sinä saat lisätä vauhtia. Kaikki alkaa sujua nopeammin ja helpommin. Jumala on sinun tukenasi ja auttaa sinua. Sinä saat uusia voimia ja sinun uupumuksesi häviää. Sinä jaksat paremmin ja vähitellen sinä alat ottaa juoksuaskelia. Sinun työtehosi paranee koko ajan.

Pysy koko ajan rukouksessa ja tee työsi rukouksen hengessä - Herran käsi tukee sinua. Sinä saat ikeen, joka sopii, ei hierrä, ei paina eikä tunnu raskaalta. Sinun voimasi elpyvät, sinun elämänlaatusi kohenee, sinun elämänhalusi syvenee ja ilosi palaa. Sinä saat loistaa ja sinun myönteinen asenteesi tarttuu toisiinkin.

Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. Sef.3:17.

Käytä heikkouttani

Meillä on myötäsyntyinen tarve tyrkyttää Jumalan käyttöön omia vahvoja puoliamme. Musikaaliset ihmiset haluavat tehdä Jumalalle musiikkia ja hyvät puhujat ryhtyä sananjulistajiksi. Raamattukin kyllä suosittaa talenttien antamista Jumalan käyttöön. Tämä on ihmisen ”järjellinen” jumalanpalvelus (Room.12:1).

On syytä käyttää lahjansa, mutta antaa myös lahjattomuutensa, puutteensa, heikkoutensa ja köyhyytensä Jumalan käyttöön. Jostain kumman syystä Jumala tuntuu saavan niistä enemmän irti kuin kaikkein näkyvimmistä lahjoistamme. Hän suosii särkymistä. Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala. Ps.51:19. Ajattele vaikka henkilöä, joka ei ole onnistunut löytämään puolisoa. Hän voi suunnata kaiken tarmonsa hengellisten lasten hoivaamiseen. Hän voi vaikka lähteä lähetyskentälle ja huolehtia siellä orvoista lapsista. Näin toteutuu Jumalan sana: Nyt sinulla, hylätyllä, on enemmän lapsia kuin konsanaan aviovaimolla, sanoo Herra. Jes.54:1.

Sigmund Freud tuli aikoinaan siihen tulokseen, että ihmisen henkinen puoli on vain seksuaalisen energian jalostamista. En tiedä, oliko hän täsmälleen oikeassa, mutta erilaista luonnollisen ihmisen kokemaa tunne-energiaa on mahdollista jalostaa Jumalan käyttöön. Minäkin opin nuorena miehenä rukoilemaan, kun en saanut rakastamaltani naiselta vastarakkautta. Rukouksesta tuli kanava, jonka kautta sain rakastaa häntä kuitenkin. Corrie ten Boom joutui samalla tavoin luovuttamaan rakastettunsa pois ja opettelemaan hengessä ja rukouksessa rakastamista. Kun joutuu luovuttamaan pois jotakin itselle arvokasta ja vie kipunsa Jumalalle, saa takaisin jotakin, mikä on moninkertaisen arvokasta.

Jeesus kuvaa tätä Jumalan valtakunnan periaatetta näin: Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Matt.16:25.

Kannattaa siis viedä elämänsä kipu ja heikkous Jumalalle ja hän voi tehdä siitä sinun elämäsi vahvuuden. Kun kärsit jonkin asian vuoksi, voit olla vertaistukena toisille. Kun jokin asia ei luonnistu luonnollisella tavalla, se voi luonnistua Jumalan tavalla. Ei tarvitse jäädä umpikujaan, hän voi näyttää sinulle tien eteenpäin.

Voimme rukoilla: Tässä olen, Herra. Lähetä minut. Käytä minua missä haluat, millä tavalla haluat, milloin haluat. Elämäni kuuluu sinulle kokonaan, sen vahvuudet, sen heikkoudet – olen sinun käytettävissäsi.

Elämän koulussa

Monet ovat kirjoittaneet naamakirjan koulutuskohtaan "Elämän koulu". Sitä me kaikki käymme, elämänpituista kiertokoulua. Se on erilaisista vastoinkäymisistä selviämistä. Se on pärjäämisen opettelua, kun elämä kolhii. Olemme vähän kuin ne tosi-tv:n koehenkilöt, jotka lähetetään ilman tulitikkuja erämaahan. Heidän tulee selvitä siellä viikko-pari ilman telttaa, ilman muonaa, ilman mitään.

Erämaassa voi olla vaaroja, kuten susia ja karhuja. Voi tulla kauhu pimeän aikaan. Sade voi kastella, vilu voi vaivata, eksyminen yllättää. Elämä on samanlaista selviytymistaistelua. On osattava suunnistaa, tehdä tuli, hankkia ruokaa. Olisi osattava selvitä erämaasta ihmisten ilmoille ja kotiin.

Jos joku elämänkoulua käyvä ihmisparka löytää rukouksen lahjan ja jumalasuhteen, hän on jo päässyt selviytymisessä alkuun. Jos hän löytää Raamattu-nimisen peruskartaston, hän voi paikallistaa itsensä oikein ja suunnistaa sen avulla. Jos hän oppii tulenteon - saa sisäisen nuotionsa syttymään Pyhän Hengen avulla - hän pysyy lämpimänä eikä palellu maailman kylmyyteen. Jos hän oppii keräämään mannaa, sitä sanan ruokaa, joka tulee aamukasteen mukana, hän voi ravita itseään.

Jotkut istuvat mieluummin ruokalassa ja nauttivat valmisaterioista. Kaikista ei ole selviytymään erämaassa. He valitsevat helpon tavan, mutta samalla heiltä jää jotakin oppimatta. Heistä ei ehkä tule selviytyjiä koskaan. He ovat pulassa, kun vaikeudet iskevät ja elämän myrskyt koettelevat.

Niinpä voimme päätellä näin: elämä opettaa meitä monin tavoin, myös vaikeuksien kautta. Usko Jumalaan kantaa meitä vastoinkäymisten päivinä. Luottamus, joka on rakennettu hiljalleen ja ajan kanssa elämän arkisten ongelmien keskellä, on arvokasta pääomaa, kun tosi vaikeudet kohtaavat meitä. Selviytyminen suurista ongelmista antaa pohjaa vahvalle uskolle, luottamukselle joka ei horju myrskyssäkään - ei kuolemankaan edessä.

Niinpä emme nyt odota taivasta maan päälle - taivas odottaa meitä. Nyt tiedämme, että elämme vajavuuksien maassa, ponnistamme heikoin voimin eteenpäin. Mutta samalla tiedämme, että Jumala on vahva ja hänen apunsa varma. Luotamme häneen ja rakennamme koko ajan yhä syvempää uskoa ja lujempaa luottamusta hänen kanssaan. Lausumme sanan "Jeesus" suurella kunnioituksella, kiitollisin mielin ja varmoina uskossamme. Tiedämme, että hän on kuollut puolestamme, tiedämme että hän elää, tiedämme että hän on voimallinen pelastamaan meidät täältä murheen laaksosta kerran taivaan iloon.

Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. 1.Joh.4:16.

Unohtaako morsian nauhansa?

Unohtaako neitonen korunsa tai morsian pukunsa nauhat? Minun kansani on unohtanut minut aina uudestaan, kerran toisensa jälkeen. Jer.2:32.

Ihmiselle käy niin aina uudestaan – että unohtaa. Yksinkertaisesti vain unohtaa. Esimerkiksi sen, että kristillisessä uskossa on kysymys rakkaudesta. Siitä rakkaudesta, joka on molemminpuolista. Jumala ensin rakasti meitä ja lähetti tänne Poikansa. Me saimme vuorostamme rakastua häneen, kun tajusimme, mitä hän on tehnyt. Nyt palvelemme Herraa, koska rakastamme häntä.

Jossain vaiheessa siinä kuluttavan arjen keskellä tämä rakkauskertomus vaihtuu joksikin muuksi tarinaksi. Helposti niin käy. Toisille siitä tulee oikean opin tarina, toisille oikean herätysliikkeen historia, toisille totuuden torven tarina, toisille minun vaikutusvaltani ja elämäntyöni historia, ehkä kertomus siitä, millainen laitataklaaja olin kirkkopolitiikan isossa kaukalossa. Siitä tulee sellainen suuri kertomus, josta romantiikka jää pois kokonaan.

Ei, tälle pitää tehdä jotakin. Nyt on aika katsoa peiliin, kammata tukka, laittaa korut ylle ja meikata, luoda rakastunut silmäys häneen, joka on sydämemme valtias. Hän on herrain Herra, mutta ennen kaikkea hän on minun kihlattuni, minun ikioma sulhaseni. Häntä minun sieluni rakastaa. Hän on edelleenkin minun elämäni keskipiste.

Muistathan sinä sen ajan, kun ihastuneena seurasit häntä silmilläsi, kun räpsytit noita tähtisilmiäsi hurmataksesi hänet? Jos sinä et muista niitä aikoja, hän muistaa kyllä: Minä muistan, miten uskollinen olit, kun olit nuori, muistan, millainen oli rakkautesi, kun olit morsian. Jer.2:2.

Joten rohkaisen sinua tänään löytämään itsestäsi sen morsiamen uudestaan. Muistelemaan, kuinka läpirakastunut olit, kuinka hän valloitti sinun sydämesi, kuinka hän nosti sinut syliinsä, kuinka sinun elämäsi muuttui, mullistui suorastaan. Kuinka rakas hän oli ja kuinka hänen pelkkä katseensa salpasi hengityksen.

Jos hän oli niin rakas silloin, hän voi olla sitä tänäänkin. Sinä voit luoda elämästäsi tarinan, joka on ennen kaikkea rakkaustarina. Jeesus – elämäni suurin romanssi! Kristus – elämäni uskollisin rakkaus. Minun sydämeni sytyttäjä, minun toivoni, minun kaikkeni!

Jos löydätte hänet, jota rakastan, mitä sanotte hänelle? Sanokaa: olen rakkaudesta sairas! Laul.l.5:8.

Pilkka vain kiillottaa kruunusi

Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä, sillä sortajat ovat hävinneet ja pilkkaajat ovat poissa... Jes.29:19-20.

Näin Jumala lupaa pelastaa kansansa vihollisen vallasta. Kun Herra pitää huolta omistaan, hän tekee lopun sortajista ja pilkkaajista. Kaikenlainen ivailu ja toisten kustannuksella nauraminen on valitettavan yleistä nykyään mediassa. Koomikot yrittävät hampaat irvessä naurattaa yleisöä ja sitten loka lentää ja irvailusta tulee kansanhuvia. Pahantahtoisuus vain muuttuu leikinlaskusta helposti vihapuheeksi.

Miten siis pitäisi suhtautua pilkkaajiin? Koetko sinä joutuneesi pilkan kohteeksi? Puututaanko sinun persoonaasi jotenkin halventavasti? Nauretaanko sinun töppäyksillesi? Ivataanko sinua, koska olet uskovainen?

Joskus on parasta olla reagoimatta mitenkään pilkkapuheisiin. Jeesus joutui kestämään pilkkaamista eikä hän koskaan vastannut samalla mitalla. Loppujen lopuksi on parempi olla pilkan kohteena kuin pilkkaajana. On parempi elää hurskaasti ja pysytellä visusti pois huonosta seurasta. Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa... Ps.1:1. Pilkkaajat eivät pääse taivaaseen, sen on Raamattu ilmoittanut selvästi: Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole ...pilkkaajat eivätkä riistäjät. 1.Kor.6:9-10.

Pilkkaamista ei ole vain se, että sinun persoonaasi puututaan, vaan pilkkaamista on myös se, että Raamatun sanaa turhennetaan. Jumalattomat sanovat usein, kun viitataan johonkin Raamatun totuuteen, että "puhutaan hölynpölyä", "siteerataan satukirjaa". Tämä on erityisesti lopun ajan ilmiö.

Erityisesti tietäkää, että lopun aikoina tulee pilkkaajia, jotka ovat omien himojensa vietävinä. He sanovat pilkaten: "Onko hän muka tullut, niin kuin lupasi? Isämme ovat nukkuneet pois, ja kaikki on entisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti." 2.Piet.3:3-4.

Se on sukua sille, mitä kavala käärme sanoi paratiisissa Eevalle: "Onko Jumala todella sanonut?" (1.Moos.3:1). Täällä ajassa joudumme kestämään pilkkaajia, jotka kulkevat puhumassa pilkkapuheitaan sielunvihollisen asiamiehinä, mutta kerran perillä kirkkauden maassa saamme kokea Herran hyvyyttä ja todeta huojentuneina "kaikki pilkkaajat ovat poissa".

Tiedä siis tänään: Pilkan kohteeksi joutuminen ei kadota. Pilkka ei vahingoita sinua, vaan pikemminkin tuottaa sinulle kirkkaamman kruunun.

Jumalalla on omat koulunsa

Onko Jumala puhunut sinulle menneinä vuosina Valtakuntansa työstä ja kutsunut sinut hengelliseen tehtävään? Onko näky vuosien myötä hiipunut ja jäänyt taka-alalle elämässäsi? Kaipaatko sitä samaa hengen paloa ja innoitusta, joka sydämessäsi oli silloin, kun Jumalan Henki puhui lähetystyöstä? Jätitkö itsesi hengellisessä kokouksessa kerran lähetysalttarille? Muistatko kuinka antautunut Jumalalle olit silloin? Miksi kaikki on mennyt niin laimeaksi verrattuna entiseen?

Ehkä kyselet näitä. Minäpä kerron sinulle yhden asian, josta olen varma: Jumalalla on omat koulunsa. Hän ei lähetä työhönsä ketään, jota hän ei ole kouluttanut. Jos hän tarvitsee erityisen jalon astian käyttöönsä, niin koulutuskin on pitempi.

Mooses ja Daavid kävivät Jumalan korkeakoulua erämaassa. Kyllä seurakuntayhteys on hyvä. Kyllä raamattukoulu on hyvä. Mutta Jumalan korkeakoulussa et voi olla seurakunnassa, et kristillisessä järjestössä, et raamattukoulussa, et missään, minne itse haluaisit mennä.

Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo. Joh.21:18.

Kyllä voit antautua ihmisten johdettavaksi, ihmisten koulutettavaksi. Voit ottaa ihmisen tai järjestön tai seurakunnan työantajaksesi. Mutta jos Jumala on sinut kutsunut taivaallisella kutsumuksella, niin varaudu siihen, että sinun inhimilliset suunnitelmasi ja kuviosi sekoitetaan perin pohjin. Varaudu siihen, että saat koulutusta ”leirin ulkopuolella” ja erämaassa. Älä eksy siihen luuloon, että Jumala on unohtanut sinut.

Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut näin: – Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä. Jes.40:27.

Tämä ei ehkä kuulosta rohkaisulta, mutta sanon silti: Jumala on uskollinen, mutta myös ehdoton. Hän ottaa luulot pois. Sitten, kun sinulla ja minulla on se varmuus, joka Niilo Yli-Vainiolla oli, että minä en pysty mihinkään, en yhtään mihinkään omin voimin – silloin voi olla lähellä se aika, jolloin hän tarttuu sinuun ja vie elopellolleen – tahdoit tai et.

Luuta lakaisee

Jumala on antanut heille turtuneen hengen, silmät, jotka eivät näe, ja korvat, jotka eivät kuule. Näin on yhä vielä. Room.11:8.

Tämä Paavalin toteamus sisältää viittauksen Jesajan kirjaan (Jes.29:9-12). Siinä hän moittii erityisesti juutalaisia, jotka olivat kuuroja evankeliumille. Mutta voimme nähdä, kuinka ajankohtainen tämä sana on myös tänä päivänä kristillisyyden keskellä.

Mooses peitti kasvonsa, jotka säteilivät. Samalla tavoin Kristuksen kirkkaus on kuin verhottu. Se valaisee, mutta sitä ei huomata. Pelastuksen sanomaa saarnataan, pelastusta selitetään, pelastukseen kutsutaan, mutta mitä tapahtuu? - Pelastaakseen elämän, joka sykkii tällä planeetalla, ihmiskunta suunnittelee siemenpankkeja ja avaruusaluksia. Se on surkuhupaisaa. Hesekiel yrittää ratkaista tätä pulmaa, joka on pohjimmiltaan kapinointia Jumalaa vastaan:

Mutta sinä, ihminen, kuuntele mitä sinulle sanon. Älä niskoittele, niin kuin tämä niskuroiva kansa. Avaa suusi ja syö, mitä sinulle annan. Hes.2:8.

Hesekiel sai syödäkseen Jumalan sanaa, kirjakäärön. Mitä muuta voisin suositella kuin juuri samaa. Sokeus ja kuurous lähtee, kun luemme sanaa, kuuntelemme julistusta, mietiskelemme Jumalan asioita, etsimme Herran kasvoja. On hiljennyttävä, jotta voi herkistyä kuulemaan. Viisaus palaa sisimpäämme, kun menemme viisauden lähteelle.  On käytettävä silmävoidetta, jotta hoksottimet tulevat kuntoon. Jumalan henki palaa sieluumme, kun annamme sille tilaa. Sisäisen kuivuuden tilalle saamme elävän veden virrat. Meidän tulee heittää sydämemme huoneesta pois "Tobian huonekalut" ja palauttaa sinne temppelin pyhät lahjat.

Kun näin, millaisen synnin Eljasib oli tehnyt järjestäessään Tobialle huoneen Jumalan temppelin alueelta, suutuin kovasti ja heitin kaikki Tobian tavarat ulos huoneesta. Sitten käskin puhdistaa huoneen ja siirrätin sinne takaisin Jumalan temppelin astiat, ruokauhrit ja suitsukkeet. Neh.13:7-9.

On rohkaisevaa ajatella, että hengellinen elämä palaa sydämeemme, kun vain raivaamme sille tilaa. Synnistä ja parannuksesta saarnataan, mutta tuottaako se tulosta? Joskus on parempi, että emme syyllistä ihmisiä. Annamme vain heille vaihtoehdon. Näytämme valoa. Olemme esimerkkinä. Tartumme itse luutaan. Päästämme padotut vedet virtaamaan. Raotamme sitä verhoa, joka pimittää ihmisiltä Kristuksen kirkkauden. Teemme työtä, vaikka kaikki eivät herääkään. Puhumme Jumalan sanaa, vaikka jotkut pysyvät kuuroina.

Tämän sanottuaan Jeesus huusi: "Jolla on korvat, se kuulkoon!" Luuk.8:8.

Apu tulee Herralta

Jos olet surun murtama läheisesi sairauden vuoksi tai iäisyyteen siirtymisen vuoksi: sinä saat voiman kestää tämän kaiken ja käydä surun ja luopumisen läpi ja sinä saat Jumalalta uudet siivet nousta aivan uuteen valoon pilvien yläpuolelle…

Jos olet yksinäisyyden tuskassa: Vaikka olit syrjitty, vaikka sinua hyljeksittiin eikä kukaan käynyt luonasi, minä olen korottanut sinut pysyvään kunniaan, iloksi tuleville sukupolville. (Jes.60:15)

Jos psyykkinen sairaus rasittaa olemustasi: sinä saat parantua taivaallisessa hoidossa, Jumalan armollisten siipien suojassa ja sinä nouset jaloillesi, sinä saat uuden voiman ja sinä saat tuoreen ilon ja uudenlaisen elämänhalun ja sinua kannetaan ikuisin käsivarsin… Et sinä jää sairautesi vangiksi, sinut vapautetaan siitä. Sinä saat toipua ja parantua ja elää normaalia elämää, sinä saat perustaa perheen ja sinulle siunataan jälkeläisiä… Sinun tulevaisuutesi on hyvä ja valoisa, sinä et kuihdu, vaan kukoistat…

Sinulle, joka suret läheisesi uskon kylmentymistä: Herra sanoo: minä olen kuullut sinun rukouksesi ja itkusi. Minä nostan, kannan ja pelastan. Minä teen työtä sinun läheisesi sydämessä ja hän virvoittuu. Hänen mielensä muuttuu. Hän tosin kulkee nyt harhateitä, mutta hän palaa vielä totuuden tielle ja oikeuden polulle… Minä sen teen… minä en hylkää rukousten lapsia enkä anna sinunkaan rakkaasi eksyä pimeään…

Sinulle, joka pelkäät puolisosi uskottomuutta: Katso, minä valvon hänen polkujansa enkä anna hänen sortua. Minä teen työtä hänen sydämessään ja valvon, että hän on sinulle uskollinen. Minä tuon hänet takaisin sinun syliisi. Hän ei voi sinua pettää, jos sinä palvelet ja rakastat häntä niin kuin minä neuvon. Pysy siis minua lähellä, minun rukousalttarillani ja pyydä neuvoa minulta joka päivä…

Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua. Jer.1:8.

Sato ei kypsy hetkessä

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joh.15:5.

Jos ajattelemme puutarhuria, joka haluaa puidensa kantavan hedelmää, hänen tulisi osata hoitaa puitansa niin, että kasvua tapahtuu, että tapahtuu kukkimista, että olosuhteet ovat hedelmän kantamiselle suotuisat. Kärsimätön ei voi olla, sillä satoa tulee vain kerran vuodessa. Mieleeni muistuu lapsuus ja kotini puutarhan omenapuut. Kesän lopulla oli kiire haukata omenan raakileita, vaikka ne maistuivat happamilta ja kitkeriltä.

Hengellisessä elämässä on tavallista, että olemme kärsimättömiä ja odotamme välitöntä hedelmän tuottamista. Odotamme, että tuloksia alkaa tulla vyörymällä, ihmeitä tapahtua, rukousvastaukset singahdella heti, kun olemme vähän saaneet maistaa Herran hyvyyttä. Kun olemme tulleet tietoisiksi omasta kutsumuksestamme ja nähneet merkkejä Jumalan antamasta armoituksesta, me heti odotamme suurta satoa. Kypsiä hedelmiä, jotka pursuavat ovista ja ikkunoista. Mutta sato vaatii paljon odottamista ja paljon kärsivällisyyttä, paljon sinnikästä työtä.

Olkaa siis kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Niin maamieskin: kärsivällisesti hän odottaa maan kallista hedelmää kevään ja syksyn sadonkorjuuseen saakka. Jaak.5:7.

Joskus voi käydä niin kuin profeetta Habakuk kertoo, että kuivuus vaivaa, kato on käynyt, mitään satoa ei ole näköpiirissä:

Vielä ei viikunapuu ole kukassa, viiniköynnöksissä ei ole rypäleitä, vielä ei oliivipuu kanna hedelmää eikä pelloilla kypsy vilja, vielä ei aitauksessa ole lampaita eikä karjaa tarhassa. Hab.3:17.

Habakuk antaa meille kuitenkin hyvän esimerkin siitä, millä tavalla kärsivällisyys pitää toivoa yllä ja millä tavalla Jumalan palvelija voi uskoa hyvään lopputulokseen oman hedelmättömyytensä keskelläkin. Lujasti hänen sydämensä säilyttää varman ja toivorikkaan odotuksen:

Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani, joka pelastaa. Herra, minun Jumalani, on voimani. Hab.3:18-19.

Aamen, iloitkaamme mekin. Tule sinäkin mukaan tähän iloon, Herran nimessä otan sinua kädestä ja rohkaisen sinua uskon hengessä: 'Jumala siunatkoon sinun työsi ja vaivannäkösi, sillä Herra ei anna sen mennä hukkaan' (1.Kor.15:58).

Jumalan käsi suojelee

Mitä erinomaista siinä on, jos te kestätte silloin, kun teitä kuritetaan tehtyänne väärin? Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armoa. 1.Piet.2:20.

Sielunvihollinen ei vaivaudu riehumaan niiden takia, jotka ovat tavallisia ja sulautuvat harmaaseen massaan, jotka eivät häiritse häntä hurskaudellaan, joiden oikeamielisyys ei ärsytä häntä. Paholainen ei kiusaa ketään, joka sulautuu maailmaan ja elää kuten muutkin. Häntä ei vaivaa voimaton uskonnollisuus, joka ei haasta pahan voimia mitenkään. Hän ei kiusaannu, mikäli kukaan ei aseta Jeesuksen seuraamista ja uskoa Jumalaan tinkimättömäksi tavoitteekseen. Mutta vakaumuksellinen usko ja tinkimätön Jeesuksen seuraaminen ja sanan kuuliaisuus – se ärsyttää! Kaavoihinsa ja rutiineihinsa kangistunut seurakunta ei häntä suututa. Elävä usko häntä provosoi.

Niinpä jos joudut kestämään sielunvihollisen hyökkäyksiä, voit rohkaistua niiden vuoksi. Sinut on huomattu, sinun uskosi erottuu, sinun sydämesi puhtaus raivostuttaa pahan voimia. Ole siis turvallisella mielellä, Jumalan käsi suojelee sinua. Hänen uskollinen johdatuksensa ei sinua jätä. Hänen armonsa ympäröi sinua kuin pilvi.

Mitä luotettavampi Jumalan palvelija olet ja mitä lojaalimpi Kristukselle, sitä enemmän sielunvihollinen vaivautuu sinun takiasi. Häntä kiukuttaa ja ärsyttää kaikki aito usko. Mutta miksi sitten seurakunnan sisälläkin koet nöyryyttämistä, pahan puhumista ja vastustusta? – Lihan mieli säilyy meissä uskovissakin sitkeästi. Olemme haavoittuvia vihollisen juonille. Saatamme masentaa toisia uskovia, kilpailla heidät maan rakoon, kaataa tieltämme kumoon. Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne. Gal.5:15. Kun sinua painetaan alas, muista nämä Jeesuksen sanat:

Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille. Luuk.6:22-23.

Paljon on syytä iloon, aika usein löytyy täysi syy riemusta hyppimiseen. Jumalan armon osoitukset tulevat runsaina osaksemme, hänen hyvyytensä, suojeluksensa, lahjansa ja johdatuksensa ovat meitä siunaamassa, mutta myös Jumalan apu ja runsas lohdutus tulevat osaksemme silloin, kun meitä vastustetaan, aiheetta lyödään ja painetaan alas. Hän tietää kaiken, mitä joudumme kestämään. Hän antaa armonsa vallita.

Kun vainoojani herjaavat minua, hän lähettää taivaasta avun ja pelastaa minut. (sela) Hän antaa armonsa, hän on uskollinen! Ps.57:3. Hän muisti meitä, kun meitä poljettiin. Iäti kestää hänen armonsa! Hän tempasi meidät sortajiemme käsistä. Iäti kestää hänen armonsa! Ps.136:23-24.

Kun rukous on käsien tärinää

Minä paadutan faraon sydämen, niin että hän lähtee ajamaan israelilaisia takaa. Mutta minä osoitan voimani ja kunniani sillä, mitä faraolle ja koko hänen sotaväelleen tapahtuu. 2.Moos.14:4.

Usein tilanne kärjistyy, kun hyvän ja pahan voimat ottavat yhteen. Tilanteen kärjistyminen on Jumalan tahto, hän vie asiat lopulliseen umpikujaan ja provosoi yhteenottoa voidakseen näyttää kirkkautensa ja kunniansa. Samalla kun Jumala valmistelee tilanteen räjähtämistä käsiin, hän kasvattaa meidän uskoamme. Emme saa vastausta ennen kuin uskoamme on venytetty äärimmilleen, sen kestävyyttä koeteltu siihen pisteeseen asti, että kaikki toivo on jo mennyttä.

Huomaamme tällaisen lainalaisuuden monissa Raamatun kertomuksissa. Israelilaisten lähtö Egyptistä oli yksi tyyppiesimerkki, mutta sama toistui esimerkiksi Gideonin kohdalla, kun hänen piti karsia sotajoukkoaan minimaalisen pieneksi, jotta mitkään luonnolliset voitonmahdollisuudet eivät voisi ratkaista peliä Gideonin eduksi. Kansan piti saada nähdä, että voitto tuli, koska Jumala oli Gideonin puolella. Tai kun kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt kuvapatsaansa ja eräät juutalaiset nuorukaiset uskalsivat uhmata kuninkaan määräystä, pätsiä kuumennettiin seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin tavallisesti. Nebukadnessarin tuli tietää, kuten kaikkien muidenkin, että Jumala oli nuorukaisten puolella.

Näin voi olla tänä päivänä sinunkin kohdallasi. Pätsiä on kuumennettu, tilanne on ryöstäytynyt käsistä, murskatappio häämöttää, lopullinen yhteenotto on väistämätön. Yöunet menee, levottomuus valtaa mielen, pelko hiipii puseroon. Mahdollisuutesi päästä niskan päälle ja selvitä taistelusta voitolle ovat minimaaliset. Tarvitaan ihmettä. Rukoukset ovat käsien tärinää, sanat juuttuvat kurkkuun.

Voit luovuttaa tilanteen Jumalan käsiin, jättää itsesi ja asiasi Herran haltuun. Voit jättää huolehtimisen ja murehtimisen ja vierittää taakkasi hänelle, joka oikein tuomitsee. Voit rohkaista itseäsi Jumalan sanalla, joka lupaa: Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen. Jer.31:25. Hän nostaa köyhän tomusta, hän kohottaa kurjan loasta. Ps.113:7. Taivaat julistavat Jumalan vanhurskautta. Hän on oikeuden Jumala. Ps.50:6. Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan? Luuk.18:7.

Kaikki saavat nähdä, että Jumala on sinun puolellasi. Tulee vielä laajalti tunnetuksi, että hän puolustaa sinua vimmatusti eikä jätä pulaan. Sinun vastustajasi joutuvat perääntymään.

Levottomuudesta rauhaan

Tuntuuko sinusta, että ei Jumala rakasta sinua niin paljon, että voisi antaa sinulle kaiken anteeksi ja viedä taivaan kotiin? Onko pelastuksen ilo kadonnut elämästäsi? Onko syyttäjä astunut elämääsi ja kiusaako hän sinua, että sinä menet helvettiin?

…me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken. 1.Joh.3:19-20.

Syyttäjä ei yleensä vaivaudu niiden vuoksi, jotka oikeasti ovat menossa helvettiin. Jos hän niitä vaivaisi, silloinhan he pakenisivat Jeesuksen veren suojiin ja tulisivat uskoon. Sitä riskiä ei sielunvihollinen ota. Mutta se kadehtii uskovan iloa ja haluaa horjuttaa tämän uskoa ja luottamusta Jumalaan. Se haluaa ottaa sinulta pois pelastusvarmuuden. Se tietää, että jos hän tässä onnistuu, sinun rakkautesi Jeesukseen voi kylmetä ja sinä voit oikeasti luisua pois Kristuksen luota.

Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen. Room.5:1-5.

Olen itse joutunut taisteluihin näissä asioissa ja tiedän muitakin, joilla on ollut epäilyksiä. Meillä on kokemuksen antama varmuus, että voimme tulla läpi epäuskon tulesta puhdistuneina, täynnä ihmetystä siitä, miten vankka on se pelastuksen kallio, jonka päällä me seisomme. Niinpä Pyhä Henki tahtoo koskettaa sinua syvältä ja painaa sydämeesi syvän rauhan ja levollisen luottamuksen Kristukseen ja hänen pelastavaan armoonsa. Anna hänen kantaa sinut kirkkauden maahan, ylistä vain häntä ja lepää hänen sylissään. Hän antaa sinulle rauhansa tänään ja lohduttaa sinua, tyynnyttelee kuin äiti säikkyvää lastaan.