Luonteen herkkyys

Kuunnelkaa tarkasti, herkistäkää korvanne, nujertakaa ylpeytenne -- Herra puhuu! Jer.13:15.

Tästä kai voi vetää johtopäätöksen: ylpeä ihminen ei jaksa olla herkkä. Ylpeä ihminen on tyytyväinen itseensä, ei tarvitse mitään, ei jaksa kuunnella muiden höpötyksiä - hän on itseriittoinen. Sellaisessa tilassa ei myöskään kuule Jumalan puhetta. Ylpeä ihminen kuuntelee halukkaasti itseään.

Pietarista on kerrottu perimätietoa, joka voi olla keksittyä tai ainakin liioiteltua, että kiellettyään Mestarinsa kolme kertaa ja puhjettuaan itkuun, hän ei oikein koskaan lakannut itkemästä. Hänen kokemansa nöyryytys teki hänestä tunneherkän ihmisen. Hän kykeni olemaan paras mahdollinen paimen Jerusalemin seurakunnalle, sillä hänellä oli valmius myötätuntoon toisia kohtaan.

Nöyryytyksistä voi siis olla hyötyä - ne ylläpitävät tunneherkkyyttä ja kykyä myötätunnon kokemiseen. Niinpä sielunvihollinen hyökkää meitä vastaan verisesti saadakseen herkkyytemme tylsymään. Hän haluaa tehdä meistä katkeria, vihaa hautovia ja kostonhaluisia ihmisiä, joiden korvat ovat kuuroutuneet. Joskus voi olla tarpeellista vetäytyä pois myrkyllisistä ihmisistä, joiden ilkeydet saavat tunne-elämämme pois raiteiltaan.

Tv:ssä on pyörinyt suuri keramiikkakisa. Tuomaristoon kuuluu keraamikko nimeltä Keith Brymer Jones, joka saattaa puhjeta kyyneliin, kun näkee onnistuneen lopputuloksen. Ehkä sellainen herkkyys on harvinaista miesten keskuudessa, mutta kuinka hienoa, jos seurakunnan paimenena on herkkäsieluinen ihminen, joka itkee ilosta, kun näkee jonkun seurakuntalaisen onnistuvan ja pääsevän eteenpäin uskon tiellä!

Tunneherkkyys voi olla joskus hieman kiusallista, jos ei esimerkiksi pysty puhumaan liikutuksensa vuoksi, mutta tunneherkät ihmiset ovat hyviä esirukoilijoita. Kyynelien valumisesta rukouskammiossa ei ole haittaa. Yhdenkin sellaisen ihmisen myötätunto ja esirukoustyö voi olla seurakunnassa todella korvaamatonta.

Rohkaisen siis sinua tunne-elämäsi herkkyyden hyötykäyttöön. Jos osaat ilmaista tunteita hyvin, voit olla seurakuntalaisten keskellä paimensieluna. Jos et oikein osaa tuoda esiin tunteitasi ihmisten keskellä, voit kehittää rukouselämääsi ja puhua Jumalalle kahden kesken.

Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta. Ef.6:18.

Siunattu ihminen

Siunattu olkoon sinun älysi ja ole siunattu sinä itsekin, kun varjelit minua tekemästä tänään veritekoa etkä antanut minun kostaa omin käsin. 1.Sam.25:33.

Jumalan erityinen siunaus tulee jokaiselle, joka jättää kostamatta. Daavid antaa meille tärkeän opetuksen, kun hän jätti kostamatta Nabalille. Daavidkin - niin hyvä mies - oli valmis kostamaan, mutta Abigail tuli naisen vaistoillaan väliin ja esti Daavidia. Daavid sai myöhemmin soveltaa oppimaansa Saulin kanssa, kun tämä kävi tarpeillaan sen luolan perällä, jossa Daavid miehineen piileksi (1.Sam.24).

Seurakunnassa tapasin vanhemman miehen, joka oli ollut sodassa lääkintämiehenä. Eräs upseeri oli häntä kovistellut sen vuoksi, että tämä palveli aseettomana. Upseeri nöyryytti häntä pahasti ja uhosi, että tuollaiset saisi ampua. Kävi kuitenkin niin, että upseeri haavoittui rintamalla ja samainen lääkintämies osui häntä auttamaan. Lääkintämiehen kristillinen moraali joutui koetukselle. Hän kiukustui upseerille ja hänen asettaan heilutellen sanoi: "Jos minä en olisi rauhan mies, minä laskisin läpittes sun omalla pistoolillas eikä kukaan saisi tietää - luulisivat vihollisen ampuneen!" Lääkintämies kuitenkin hillitsi kiukkunsa, sitoi upseerin haavat ja toimitti hänet hoitoon.

Kostaminen on inhimillistä. Koston tunteet ja nöyryytyksen maksaminen takaisin ovat vahvoja tunteita, joita on vaikea hillitä. Tämä kiusaus on paha myös kristityille. Meidän pitäisi kirkkaasti ymmärtää, mikä on Jumalan tahto. Tilanteen tullen olemme valmiimpia antamaan anteeksi ja kohtelemaan vihamiehiäkin armollisesti.

Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" -- näin sanoo Herra. Room.12:19.

Ole siis siunattu, hyvä lukijani, kun jaksat olla kostamatta. Sinä olet kärsinyt monenlaista nöyryytystä, kestänyt huonoa kohtelua, joutunut ikävään valoon parjausten tähden. Sinua on syrjitty pahasti. Sinä olet joutunut kestämään ilkivaltaa ja kotirauhan häirintää. Sinä olet kuitenkin säilyttänyt kristillisen moraalisi ja jättänyt kostamatta. Siunattu sinun asenteesi ja siunattu sinä itsekin, siunattu sinun kotisi ja perheesi - Jeesuksen nimessä.

Sen aika on lyhyt

Iloitkaa siis, taivaat ja te taivaiden asukkaat! Mutta voi maata ja merta -- Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt. Ilm.12:12.

Sinulla on nyt vaikeaa ja vihollinen hyökkää kimppuusi, koska ratkaisevat hetket lähestyvät ja Jumalan voima ilmestyy sinun avuksesi pian. Sinä saat nähdä odottamattoman käänteen elämässäsi. Vaikka olet aina uskonut Jumalan ihmeisiin, se mitä tapahtuu, ylittää odotuksesi. Sillä on seurauksensa: myös vihollinen on liikkeellä. Se haluaa lyödä sinut maahan vielä kerran, jos suinkin voi.

Daavidin kohdalla tapahtui suuri takaisku, kun hän oli sodassa Saulia vastaan joutunut maanpakoon filistealaisten keskelle. Ei riittänyt, että joutui vainotuksi omien taholta, nyt jo filistealaisetkin häätivät hänet pois (1.Sam.29). Onko tämä sinulle tuttua? Takaisku takaiskun jälkeen. Tuntuu kuin vaikeudet kasautuisivat ja kävisivät ylivoimaisiksi kestää. Tässä kiusatussa olotilassa sydän huutaa Jumalan puoleen ja mitä tapahtuukaan, kun Daavid palaa kotiin? Kotikaupunki Siklag löytyy hävitettynä!

Kun Daavid ja hänen miehensä tulivat kaupunkiin, se oli poltettu ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä oli viety vankeina pois. Silloin Daavid ja hänen sotilaansa puhkesivat itkuun ja itkivät, kunnes eivät enempää jaksaneet. 1.Sam.30:3-4.

Sinäkin olet saanut kokea vihollisen armottomuuden ja hän on lyönyt sinut maahan niin julmasti kuin on osannut. Hän on kerännyt vihansa voimaa juuri silloin, kun sinun elämäsi on ollut muutenkin ahtaalla. Sielunvihollinen on valmis tuhoamaan sinut, mutta Jumala sentään valvoo vielä kaikkea. Sinä saat olla turvassa, mutta uskosi on likimain murtunut. Daavidin tavoin sinäkin itket ja sinun pitää vielä ottaa vastaan läheistesi vihaiset sanat.

Mutta mitä opimme tästä synkästä kertomuksesta? Opimme, että jos joudumme pahaan ahdinkoon, myös voitto on lähellä. Jumala on liikkeellä - sielunvihollisen hyökkäykset ovat todiste siitä. Jumalan suunnitelma sinun elämääsi varten tulee käännekohtaansa ja sinä saat lohdutuksen, joka ylittää kaikki toiveesi. Sinä saat nousta uudet portaat, astua sisään uusista ovista, ottaa haltuusi uusia tehtäviä. Sinä saat nousta uudelle tasolle, uusiin mahdollisuuksiin ja uuteen vastuuseen. Sinun voitelusi vahvistuu, sinun voimasi kasvaa. Tämä on Jumalan lahja sinulle, suuri armon osoitus ja sinä tiedostat kyllä: - kunnia siitä kuuluu Kristukselle.

Mikä olikaan se käännekohta, joka toteutui Daavidin elämässä. Paitsi että hän sai vaimonsa ja lapsensa takaisin, hän sai kahden päivän kuluttua kuulla uutisen: Saul oli kuollut. Daavid oli palannut sotaretkeltään voitettuaan amalekilaiset ja oli majaillut kaksi päivää Siklagissa. 2.Sam.1:1.

Asiat alkoivat edistyä vyöryn lailla. Vain joitakin viikkoja myöhemmin: Juudan miehet tulivat ja voitelivat Daavidin Juudan heimon kuninkaaksi. 2.Sam. 2:4. Tuotapikaa Daavid oli koko Israelin kuningas.

Tiedä siis, että sielunvihollinen ei sinua vihaa mistään vähästä asiasta. Käytä hänen vihamielisyyttään peilinä ja näe siitä kirkas tulevaisuutesi.

Vihan hedelmät

Lainasin otsikon John Steinbeckiltä, mutta mielessäni on muuta kuin 30-luvun lama ja senaikaiset ihmiskohtalot. Ajattelen kristityn vaellusta ja hengellistä kasvuamme. Yksi sitä haittaavista tekijöistä on taipumuksemme ratkaista ongelmia vihan kautta.

Näemme vihan vellovan erityisesti elokuvissa ja tietokonepeleissä. Ristiriitoja ratkotaan aina nyrkein ja asein ja väkivallan seurauksia ei paljon suremaan jäädä. Onko siis ihme, jos nuoriso tällaisen mallin omaksuu ja sitä toteuttaa? Koskelan surma on yksi kipeä esimerkki tästä. Näemme, kuinka väkivaltakulttuuri myrkyttää ihmisten sielunelämää pienestä pitäen. Vaikeaa on kiusaamista kitkeä, jos se tulee viihteen muodossa osaksi elämäntapaamme.

Jotkut ovat saaneet ilmastoherätyksen ja pyrkivät nyt eri tavoin hiilidioksidin vähentämiseen ilmastosta. Meidän uskovien tulisi saada sellainen herätys, että pyrkisimme vihan vähentämiseen ympäristöstämme. Jos vihan tunteet sekoittuvat kaiken lisäksi uskoon, meidän hengellinen kasvumme pysähtyy. Jeesus näytti meille suuntaa, kun hän antoi anteeksi pahantekijöilleen. Hän on meidän majakkamme pimeässä yössä: hän rukoili niiden puolesta, jotka pahoinpitelivät häntä. Tänäänkin hän antaa anteeksi ja siunaa ihmisiä - hän ei suostu vihaamaan. Hän on esimerkki kirkkaimmasta mahdollisesta uskosta. Tajuamme heti, että emme siihen yllä. Mutta Jeesus tulee avuksi ja antaa voimaa mennä oikeaan suuntaan.

Raamatun laki ja lain vaatimukset tulevat avuksi sille, joka haluaa ratkaista ongelmia vihan avulla. Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan. Room.4:15. Emme elä ilman lakia, mutta laki ei saa olla johtotähtemme. Evankeliumin tulee olla aina tärkein. Anteeksiantoon pyrkiminen ja Jumalan armon sanoma tulee olla aina ensisijainen ratkaisumalli.

Tarvitsemme tähän hengellistä kasvua, sillä kukaan ei ole luonnostaan valmis elämään Jeesuksen kaltaisena. Ensimmäinen askel oikeaan suuntaan on tiedostaa asian merkitys. Voimme tietoisesti pyrkiä hylkäämään vihan ja jättämään toisten tuomitsemisen. Itse kamppailen sydämen kovettumista vastaan. Painin vihani kanssa ja yritän päästä voitolle ja tehdä selätyksen. Tätä samaa painia kävi Jaakob aikoinaan (1.Moos.32:24). Kannustan ja rohkaisen sinuakin ottamaan hyviä otteita vastustajasta (vihasta) ja heittämään kaverin (sinua riivaavan vihan) selälleen. Jos ei onnistu, pitää harjoitella kevyempien vastustajien kanssa ja jatkaa hyvään suuntaan.

Tahdon, että kun miehet rukoilevat, he kohottavat kätensä rukoukseen puhtain mielin, ilman vihaa ja ilman epäilyä. 1.Tim.2:8.

Kaiken mitä tarvitsette

...olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni. Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias. 2.Kor.6:18.

Tänä aamuna muistelin taas isoäitiäni. Valitettavasti hän oli mummu vain paperilla. Kyllä hän oli isoäitini biologisesti, mutta henkisellä tasolla ja tunnetasolla hän ei ollut isoäiti. Sitä kuvasti hyvin se tilanne, joka tuli vastaan hänen syntymäpäivillään. Minua kätellessään hän kysyi: "Kuka sinä olet?" Kun vastasin hänelle, kuka olin, hän ei sanonut mitään. Voisin kuvitella, että joku muu olisi sanonut "tervetuloa" tai jopa "olenkin kaivannut sinua", mutta hänellä ei ollut mitään varastossa minua varten.

Sinäkin saatat välillä surra, että olet saanut huonot lähtökohdat elämältä. Ehkä vanhempasi olivat sairaita tai alkoholisteja tai heitä ei ollut ollenkaan. Kasvoit lastenkodissa tai sijaisvanhempien luona. Ehkä sinulla oli vanhemmat, mutta he kohtelivat sinua kaltoin.

Orvoksi (joko biologisesti tai tunne-elämältään) jääneen lapsen Jumala on valmis ottamaan syliinsä ja kasvattamaan omana lapsenaan. Muistot orpoudesta voivat olla vahvoja ja kipeitä läpi elämän, mutta samalla on mahdollista tiedostaa, että Jumala on Jeesuksen kautta kykenevä antamaan sen, mitä meiltä on evätty. Kristuksen rakkaus sisältää myös hyvityksen siitä orpoudesta, jota vanhempien puuttuminen merkitsee. Hän on ollut minullekin puuttuva isoäiti ja kaivattu isoisä. Hän on toiminut äitinä ja isänä, kun he ovat epäonnistuneet tai laiminlyöneet minua. Kipu, joka sieluani repii, hellittää Kristuksen rakkauden ja armon sylissä.

Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta. 2.Kor.1:5.

Kun luemme sanaa, opimme tuntemaan taivaallisen Isämme, hänen rakkautensa ja huolenpitonsa. Emme jää katkeriksi, emmekä jää vaille lohdutusta. Saamme huomata, että Jumala on Kaikkivaltias - hän pystyy hyvittämään kaiken, mitä olemme jääneet paitsi. Oikeastaan hän antaa meidän orpouteemme jotakin sellaista bonusta, jota emme heti tajunneetkaan - rikkinäinen ihminen, jonka Jeesus korjasi, on nyt enemmän kuin ehjä ihminen! Olemme rikkaita, koska jouduimme menemään läpi hylkäämisen tuskasta. Nyt emme enää sure huonoja lähtökohtiamme, vaan kiitämme Isää, joka kantoi meitä kivikoissa, ja luotamme häneen vankasti.

Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette. Fil.4:19.

Jeesus kanssasi ahdingoissa

Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. 1.Piet.4:12.

Jumala ei kiusaa ketään (Jaak.1:13), mutta hän sallii meidän joutua erilaisiin koettelemuksiin. Niistä on paljon hyötyä henkiseen ja hengelliseen kasvuun. Kun joudumme ahdinkoon, meistä tulee sitkeämpiä, kestävämpiä, kärsivällisempiä ja meidän uskomme kasvaa, kun opimme luottamaan Herraan.

Me aina haluamme pikimmiten päästä pois koetuksesta. Kun sairaus yllättää, haluamme parantua heti. Kun rahat loppuvat, kaipaamme jotakin onnenpotkua, joka helpottaisi tilannetta. Kun parisuhde rakoilee, haluamme korjata avioliittomme kuntoon, mutta toinen osapuoli saattaakin haluta uuden parisuhteen. Näin kummallakin on kiire ratkaista ongelma. Kun töissä on vaikeaa hankalan pomon takia, me haluamme heti kohta uuden työpaikan. Tai meitä kiusataan koulussa tai työpaikalla ja pyydämme Herralta johdatusta päästä pois kiusaajiemme käsistä. - Meillä on taipumus paeta ongelmia ja selvitä niistä jollakin pikaratkaisulla.

Amerikkalainen tv-pastori Joel Osteen antoi hyvän neuvon: "Kun rukoilet, että Herra auttaisi sinut pois pinteestä, johon olet joutunut, pyydä sen sijasta, että hän tulisi sinun kanssasi mukaan sinun ahdinkoosi!"

Tämä ratkaisu osoittautui hyvin toimivaksi Danielin kirjan kolmannessa luvussa, kun Sadrak, Mesak ja Abed-Nego heitettiin sidottuina tuliseen pätsiin. Raamattu kertoo:

Kuningas Nebukadnessar nousi äkkiä pystyyn ja sanoi hämmästyneenä hovimiehilleen: "Eikö tuleen heitetty kolme sidottua miestä?" "Varmasti, kuningas!" hovimiehet vastasivat kuninkaalle. Hän sanoi: "Mutta minä näen nyt neljä miestä kävelemässä vapaina tulen keskellä, eivätkä he ole vahingoittuneet! Ja neljäs näyttää aivan jumalolennolta." Dan.3:24-25.

Jeesus tuli apuun. Hän ei vetänyt miehiä ulos pätsistä, vaan meni itse mukaan pätsiin. Hänen kanssaan miehet saivat selvitä koetuksestaan. Vain siteet, joilla heidät oli sidottu, paloivat. Heistä tuli vapaita - vapaampia kuin ennen.

Voimme siis uskoa, että kun kutsumme Herran Jeesuksen mukaan siihen koettelemukseen, jota emme kestä ilman häntä, hän antaa meille voimaa mennä sen läpi. Hänen kanssaan vapaudumme siteistämme. Hänen kanssaan uskomme kasvaa ja luottamus Jumalaan vahvistuu. Näemme tämän periaatteen toiminnassa läpi Raamatun.

Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti... 1.Piet.4:1.

Kuulemmeko hänen äänensä?

Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata. Job 33:14 KR38.

Jos haluamme kuulla Jumalan äänen, meidän on syytä lukea Raamattua. Pyhän kirjan lukeminen on varmin tapa saada selville Jumalan ajatukset, hänen suunnitelmansa, hänen lupauksensa - paitsi yleisellä tasolla se toimii erittäin hyvin myös henkilökohtaisella tasolla. Sen lisäksi on hyödyllistä kuunnella, mitä sanottavaa Jumalan ihmisillä on. Sananjulistajat voivat kyllä puhua joskus terveen opin vastaisesti tai pinnallisesti, mutta pitkän päälle luotettavat henkilöt seuloutuvat esiin.

Jumala puhuu monin tavoin, joskus unissa, joskus valveilla. Hän puhuu niiden tapahtumien kautta, joita kohtaamme arjessa. Jokin poikkeava sattuma voi olla Jumalan puhetta. Hän varoittaa tai neuvoo, korjaa suuntaa, yllättää johdatuksellaan.

Herkkyyttä seurata Jumalan antamia johdatuksia arjessa voimme rakentaa lukemalla paljon sanaa tai kuuntelemalla sananjulistusta. Kun hengen korvat ja silmät ovat auki, ne rekisteröivät asioita ja Hyvän Paimenen sauva kaitsee askeliamme.

Jos Jumalan tahdon ymmärtäminen on sinulle tärkeää, sinun kannattaa kehittää tätä herkkyyttä. Jumalan sanan lukeminen on tärkeää, mutta myös viipyminen rukouksessa. Kun hiljennämme sydämemme ja alamme kuunnella, Jumalan henki pääsee puhumaan. Rukoushetkeä ei kannata aloittaa puhumalla, vieläpä omien asioiden tuputtamisella heti ja malttamattomasti pikaratkaisua odottamaan, vaan hiljentymishetki alkaa Raamatun lukemisella ja luetun tekstin mietiskelyllä. Rukous on parasta aina, kun se on enimmäkseen esirukousta. Otamme jonkun toisen ihmisen tarpeet esille. Käymme läpi omaa perhettä, ystäviä ja sukulaisia.

Oletko kehittänyt itsellesi säännöllistä hiljentymistapaa? Muistuttaako se yhtään kuvailemaani mallia? Daniel oli tunnettu siitä, että hän piti säännöllisen rukoushetken kolmesti päivässä. Edes kuninkaan kielto ei häntä estänyt:

Kun Daniel sai tietää, että tällainen määräys oli annettu, hän meni taloonsa. Sen kattohuoneen ikkunat olivat Jerusalemiin päin, ja kolme kertaa päivässä Daniel polvistui siellä ja rukoili ja kiitti Jumalaansa, niin kuin hänellä ennenkin oli ollut tapana. Dan.6:10.

Danielista voi ottaa mallia, kun hän "kolme kertaa päivässä polvistui, rukoili ja kiitti". Ihminen, joka yksityiselämässään palvelee Herraa näin antaumuksellisesti, sitoutuneena siihen, mitä Jumala sanoo ja tekee, on hurskas ihminen, hyvä esimerkki kaikille. Haluammeko me kuulla Jumalan äänen?

Uusi alku

Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien. Sananl.3:5-6.

Joskus tulee eteen tilanteita, että kokee olevansa eksyksissä tai umpikujassa. Tilanne voi olla luonteeltaan taloudellinen, parisuhteen solmu tai moraalinen romahdus. Kaikki eivät kohtaa elämässään romahduksia, mutta kun niitä tulee, ne ovat odottamattomia. Jokaiseen katastrofiin ei voi valmistautua.

Niinpä meidän on syytä viimeistään hädän tullen kääntyä Jeesuksen puoleen. Saamme rukoilla ja huutaa Jumalan puoleen:

Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua. Ps.50:15.

Aina emme saa välitöntä apua, mutta voimme saada sydämeemme luottamuksen, että Jumala korjaa tilanteemme. Saamme mennä eteenpäin toivorikkaina ja odottaen Jumalan ilmestymistä. Emme aina osaa edes hahmottaa, millä tavalla Jumala auttaisi meitä ja minkälaisen ratkaisun hän meille valmistaisi - mutta eihän se ollut edellytys Jumalan avulle. Voimme luottaa, vaikka emme ymmärrä. Kun sydämessämme on uskon luottamus, saamme olla varmoja, että pimeys ympäriltämme hälvenee ja tilanteeseemme alkaa tulla vähitellen valoa.

Oikeamielisten tie on kuin aamun kajo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka. Sananl.4:18.

Tärkeintä on antaa kätensä Jumalan käteen ja luottaa hänen ohjaukseensa. Juuri sitä uskon vaellus on: en näe eteeni, mutta minua ohjaa Hyvä Paimen, joka näkee kaiken ja opastaa minua. Hän vie minut romahduksesta eheyteen, hädästä rauhaan, toivottomuudesta iloon. Opimme ymmärtämään, minkälaisen pelastuksen Jumala on valmistanut:

Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. 1.Joh.5:11.

Uskosta, joka annettiin meille pahimpaan hätään, tulee elämänikäinen suhtautumistapa. Koko persoonallisuutemme kääntyy Herran puoleen, ajattelutapamme muovautuu uskon mukaiseksi, arvomaailmamme muuttuu. Pääsemme elämämme pahimman takaiskun kautta sisälle elämään, joka kantaa yli kuolemankin rajan.

Kuinka mahtavaa! Romahdus, joka tuntui tekevän meistä lopun, kääntyikin uudeksi aluksi!

Isännät ja rengit

Suomalaisessa maatalousyhteiskunnassa oli pitkään paljon työvoimaa, osa oli maattomia ja tilattomia, osa oli torppareita. Sukutukijat voivat törmätä käsitteeseen muonamies tai mäkitupalainen, joskus mainitaan myös irtolaiset. Luokkayhteiskunnassa oli suuri ero isännän ja rengin välillä. Tilallisen poika oli etulyöntiasemassa, sillä hän oli perijä. Rengin omaisuus oli kapsäkissä. Hän omisti vaatteita ja muutamia tavaroita. Ne saattoi ottaa mukaan, kun joutui hakemaan töitä uudesta paikasta. Töitä oli maatalojen lisäksi uitoissa ja metsätöissä.

Kun Raamattu kertoo orjista ja heidän omistajistaan, kysymys oli pitkälle samasta asetelmasta ’rengit ja isännät’. Jeesus käyttää näitä luokituksia oman sanomansa selventämiseen: Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Joh.8:35. Jeesus halusi kutsua meitä jumalasuhteessamme lapsen asemaan. Juutalainen uskonto jätti ihmiset orjan asemaan: pelastus oli epävarmaa, sillä lain noudattaminen oli vaikeaa. Se oli renkinä raatamista, mutta ei luvannut perintöä. Jeesus halusi lahjoittaa kaikille vapauden orjuudesta:

Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita. Joh.8:36.

Juutalaiset eivät voineet hyväksyä ajatusta, että he kaipasivat vapauttamista. Jeesuksen sanat loukkasivat. He väittivät olevansa Aabrahamin lapsia ja sen myötä perillisiä. Mutta Jeesus osoitti heidän ajattelutapansa vääräksi.

Jeesus sanoi: ”Jos olisitte Abrahamin lapsia, te myös tekisitte Abrahamin tekoja. Mutta nyt te haluatte tappaa minut — miehen, joka on sanonut teille totuuden, sen, minkä on Jumalalta kuullut. Niin ei Abraham tehnyt.” Joh.8:39-40.

On tärkeää vapautua orjan asemasta ja päästä lapsen asemaan. Nykyään orjuuttajamme ei välttämättä ole lakiuskonto, vaan meitä orjuuttavat pelit, seksi, raha, valta, yleinen mielipide, media, politiikka ja salaliittoteoriat. Tai meitä pitävät otteessaan sairaudet, syyllisyys, masennus, päihteet – mitä oudoimmat elintasosairaudet, fyysiset ja henkiset.

Raamattu käyttää ihmistä sitovista asioista usein sanaa synti, mutta on hyvä, jos puramme sanan synti ja löydämme sille tarkemman sisällön. Syntisyydestä syyttäminen on oikeastaan aika huono lähestymistapa, sillä se karkottaa ihmiset Jumalan sanan ääreltä. Oman syntisyytensä tiedostaminen ja syyllisyys voivat olla johdattamassa meitä Jeesuksen luo, mutta se tapahtuu vain, jos Jumalan armo on ulottuvilla ja evankeliumin vetovoima vaikuttaa.

Emme useinkaan tarvitse pelastukseen raskasta uskonnon vaatimaa protokollaa, vaan yksinkertaista katseen suuntaamista Kristukseen. Kun näemme Jeesuksen ristillä, olemme kytketyt evankeliumin voimaan.

Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Joh.3:14-15.

Voimme jättää taaksemme entisen elämän orjina ja päästä lapsen asemaan – pojiksi tai tyttäriksi. Kristuksen rakkaus ojentuu jokaista kohti. Hänen lämmin sylinsä on auki meitä varten tänäänkin.

Johdettavaksi antautuminen

Herra avasi minun korvani, ja minä tottelin, en väistänyt tehtävääni. Minä tarjosin selkäni lyötäväksi ja poskieni parran revittäväksi, en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä. Jes.50:5-6.

Jesaja kertoo meille, millainen Kristus on - satoja vuosia ennen Jeesuksen tuloa maan päälle. Kristus oli täydellisesti antautunut Isän tahtoon ja Jumalan johdettavaksi. Hän näyttää meille, että jos tahdomme tulla johtajiksi, meidän on ensin osattava seurata Hengen johdatusta.

Hengen johdatukseen antautuminen ei ole aina ihan helppoa. Ensimmäiset kokemuksemme Jumalan johdatuksesta voivat viedä meidät syvään nöyryytykseen, ihmisten halveksunnan kohteeksi. Saatamme pelästyä ja vetäytyä pois Jumalan suunnitelmasta. Kokemus voi opettaa meille yhden asian: olemme kunnianhimoisia ja haluamme polleina näyttää muille, kuinka lähellä Jumalaa elämme. Mutta ei ihminen pääse lähelle Jumalaa nousemalla jalustalle, ryhtymällä johtajaksi tai alkamalla esittää vahvaa uskoa. Pitää osata ottaa nöyrä asenne, vaatimaton palvelijan paikka, jopa koiran virka jonkun tärkeämmän henkilön orjana. Masokisti ei tarvitse olla, mutta on suureksi hyödyksi, jos ei etsi omaa kunniaa.

Minä kuulin Herran äänen sanovan: -- Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi? Niin minä vastasin: -- Tässä olen, lähetä minut! Jes.6:8.

Aikaa myöten into voi hiipua, kun tietää joutuvansa kivisateeseen, ihmisten vihapuheiden maalitauluksi. Rukous voi muuttua toiseksi: "Tässä olen, Herra, lähetä joku muu!" (2.Moos.4.13) On kuitenkin arvokasta, jos opimme, että Jumalan johdettavaksi pääseminen on aina parempi kuin johtajaksi pääseminen. Ihmisen omaan kykyyn luottaminen tai joukkovoimaan turvautuminen on aina huonompi vaihtoehto. Johtajiakin tarvitaan ja sellaiseksi voi joku päästäkin. Paavali oli henkilö, joka pitkän kaavan kautta kasvoi johtajaksi. Hän sanoi:

Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta. 1.Kor.11:1.

Paavali joutui kokemaan ja ymmärtämään, että Jeesuksen seuraaminen on kärsimystie. Jos ei halua lähteä omalta mukavuusvyöhykkeeltään pois, ei todennäköisesti kasva johtajaksi.

Sinustakin voi tulla hyvä esimerkki muille, palvelija josta voi kenties olla joskus johtajaksikin. Siunausta sinun kasvuusi!

Lähimmät epäilijät

Veljetkään eivät näet uskoneet häneen. Joh.7:5.

Jos Jeesus sai osakseen ylenkatsetta lähipiiriltään, mitä odottaisit omalla kohdallasi? Haluan rohkaista jokaista, joka tekee hengellistä työtä ja kärsii vastaavasta ilmiöstä, olemaan vahva ja kestämään läheistensä ylenkatse urheasti. Oikeastaan Jeesus kehotti iloitsemaan siitä:

Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille. Luuk.6:22-23.

Kun sinä saat Jumalan kutsun johonkin työhön ja siihen varatun armoituksen, saat myös samalla työhösi kuuluvan vastustuksen. Sukulaisillasi on suuri taipumus ajatella, että se nyt on vaan meidän esko, se on ollut tuollainen hiukkasen omituinen koko ikänsä, sitä nyt ei kannata ottaa kauhean vakavasti... Meidän simoko? Sillä nyt on noita kirjallisia töitä ollut maailman sivu, kuka niitä nyt jaksaisi lukea - omakustanteita... Jaa, meidän lissuko? Onhan se sitä rättibisnestä pyöritellyt siellä lähetyksen kirpparilla, ihmettelen vaan, kuinka kauan se sitä jaksaa...

He saavat Jumalan ihmiset tai sellaisiksi elämäänsä suuntaavat tuntemaan itsensä merkityksettömiksi tai vähän hurahtaneiksi. He saavat aikaan tietynlaisen syyllisyyden tunteen ja tuntuvat esittävän toiveen, että kunpa nämä ihmiset tulisivat tolkkuihinsa ja jatkaisivat kiltisti elämäänsä niiden nuottien mukaan, joita muutkin ovat toteuttaneet. Heillä on valmiina rooli, johon jokainen tulisi istuttaa.

Mutta sinä olet kuullut Jumalan kutsun ja se ei jätä rauhaan. Et pysty unohtamaan sitä, teeskentelemään ettei sitä ole, et jaksa aina kiertää sen ohi. Se mietityttää aina vaan ja haluat käydä työhön käsiksi. Ymmärrät hyvin Paavalia, joka sanoi: en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä. (Ap.t.26:19). Pusket siis läpi väkijoukon, kestät heidän ylenkatseensa ja halveksuntansa ja vähät välität kiltteydestä. Aiot mennä eteenpäin ja maksaa hinnan. Olet valmis luopumaan monista asioista ja ihmisistä, jopa läheisistäsi (Luuk.14:33). Sinä otat heihin etäisyyttä, koska he eivät tue sinua.

Ole siunattu - Jeesuksen nimessä! Sinunlaistesi varassa Jumalan valtakunta menee eteenpäin, evankeliumi valtaa sydämiä, elävät vedet virtaavat. Ja vielä saat nähdä, että vastustajasi joutuvat häpeään.

Raamatun tulkintaa

Noudattakaa minun käskyjäni ja pitäkää minun lakini, niin saatte asua turvallisesti maassanne. 3.Moos.25:18.

Tämä Raamatun totuus on tietenkin vanhasta liitosta, mutta sama periaate pätee uudessa liitossa. Jos elämme kansakuntana joka suhteessa Jumalan tahdon mukaan, ei minkäänlainen vihollinen tunkeudu maahamme, ei länsirajan kautta eikä itärajan kautta.

Katselin tv:stä muutama päivä sitten dokumenttia, jossa kerrottiin Ihantalan torjuntavoitosta. Minun on myönnettävä, että kun näytettiin suomalaisten tykistökeskitystä vihollisen niskaan, katselin sitä tippa linssissä ja ajattelin: "Pitikö tänne yrittää väkisin tulla maata ryöstämään? Siitäs saitte!"

Eihän se kauhean vanhurskaasti ollut ajateltu, mutta siinä nousi esiin perinteinen käsitys isänmaallisuudesta. Jos ajattelemme asiaa tarkemmin, ymmärrämme ettei tuossa tulimyrskyssä kuolleista yksikään ollut päättänyt lähteä valtaamaan Suomea. Kyllä se valtaaja kaikessa rauhassa poltteli piippuaan palatsissaan. Niinpä asemoin itseni takaisin vanhaan tuttuun pasifistin poteroon ja palautin mieleeni Jeesuksen opetuksia. Kuinka vaikeaa onkaan noudattaa käskyä "älä tapa", jos rajan yli tullaan aseiden voimalla...

Tarvitsemme siis syvällistä tulkintaa Raamatun opetuksista, jotta voimme käyttää Jumalan sanaa kompassina elämässä. Eräs toinenkin asia on tuottanut minulle päänvaivaa: lasten kasvatus. Raamattu neuvoo kurittamaan lapsia, oikein lyömään heitä, mutta nykytiedon valossa se on väärin. Mietin tätä ristiriitaa. Eikö Jumala osaa neuvoa, että lapsia ei pidä lyödä?

Tulin siihen tulokseen, että tämäkin asia vaatii Raamatun tekstin oikeaa tulkintaa. Meidän täytyy ymmärtää, että äitejä ei kehoteta lapsiaan lyömään - kuritus kuului isälle. Toisekseen: lapset olivat vastuussa teoistaan vasta 12-vuotiaina, joten sitä nuorempien ruumiillinen kurittaminen oli väärin. Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain. Sananl.13:24. Sana "varhain" täytyy lukea siis maltilla, ettei ala hakkaamaan puolustuskyvyttömiä pieniä lapsia. Minä kammoan lasten ruumiillista kurittamista, koska olen sellaisesta itse saanut tunnevamman (äidin väkivaltaisuudesta johtuneen dissosiaatiohäiriön).

Voimmehan tietysti vedota siihen, että Raamattu edustaa muinaista kulttuuria eikä meidän niin ollen tarvitse sitä noudattaa. Varmasti jotain voimme suodattaa siitä pois tämän takia, mutta valtaosan tekstistä voimme lukea elämänohjeeksi - muistaen aina, milloin jokin asia edustaa uutta tai vanhaa liittoa. Kunpa seurakunnissa jaettu opetus olisi tässä suhteessa pätevää! Ehkä voimme jakaa rohkaisua opettajille silloin, kun opetus on Hengen mukaista.

Herran pelko on tiedon perusta, vain hullu halveksii viisautta ja opetusta. Sananl.1:7.

Herra muovaa meitä

Leo-Pekka Tähti on Suomen tunnetuin ratakelaaja. Hän on saavuttanut useita kultamitaleita sadan metrin ratakelauksessa paralympialaisissa. Tänä syksynä (2021) hän sai 'vain' hopeaa.

Seurakunta on siitä jännä kilparata, että siellä terveet ja vammaiset kilpailevat samassa sarjassa. Siellä saattaa käydä niin, että seurakunnan leopekkatähti ei pärjää alkuunkaan juoksulajeissa. Niinpä tarvitaan paljon näkökykyä, jotta erotetaan, missä lajissa kukin on hyvä, ja pidätytään tuomitsemasta syyttömiä. Ei ole tavatonta, että seurakunnan leopekkatähteä nöyryytetään, koska hän ei osaa lainkaan juosta...

Jumala on kaikkitietävä ja näkee jokaisen ominaisuudet. Siksi myös ylimmän tuomarin virka on suotu Kristukselle, sillä hänellä on kaikki tarvittava tieto meidän elämästämme. Hän näkee salatutkin asiat. Hän erottaa, kuka on hyvä juoksemaan ja tietää, kuka on hyvä ratakelauksessa. Hän näkee, milloin henkilö on tehnyt parannuksen syntielämästään ja milloin ihminen on saanut syntinsä anteeksi. Hän on selvillä kaikesta, mikä liittyy jumalasuhteeseemme ja henkilökohtaiseen uskoon.

Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili. Hepr.4:13.

Hän tuntee meidän ominaisuutemme pienintä yksityiskohtaa myöten - onhan hän meidät luonut ja meitä kasvattanut. Hänellä on varmasti suunnitelmat valmiina seuraavaa koulutusta varten. Hän huomaa etenkin kaikki sairaudet ja vammat ja varaa meille aikoja taivaallisiin hoitoihin. Jeesus tunnisti itsensä Jesajan profetiasta (Luuk.4:21):

Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa. Jes.61:1-3.

Tunnistatko itsesi näistä potilaista, Jeesuksen erityishoidettavista? Siinä on varsinkin mielenterveyden kannalta mainittu tärkeitä hoitoja, luvattu lääkitystä ja ulkoista ja sisäistä parantumista vähän jokaiselle. Aina emme parane vaivastamme, mutta pystymme kompensoimaan sairauttamme kehittämällä jotakin tilalle. Jeesuksen ansiosta meillä on mahdollisuus olla oman elämämme tähtiä (jos ei muuta niin leopekkatähtiä). Voimme palvella Herraa niillä voimavaroilla, jotka olemme saaneet. Ja mehän tiedämme, mitä vähillä eväillä voi saada aikaan, jos annamme ne Kristuksen käsiin.

Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsilleen, ja nämä jakoivat ne kansalle. Samoin hän jakoi kaikkien kesken ne kaksi kalaa. Kaikki söivät kyllikseen. Mark.6:41-42.

Kykyjen etsijä

Lukijani ovat varmaankin jo huomanneet, että en juurikaan arvosta seurakuntien panosta oman hengellisen elämäni tukijoina. Tämä ei ollut ennakkoasenteeni, vaan se on lopputulema kaikesta kokemastani. Yksi pettymyksen aihe oli se tosiasia, että helluntaiseurakunnissa ei ollut minkäänlaista kykyjen etsintää, ei mitään apua, jotta uskoon tulleet löytäisivät omat lahjansa ja kehittäisivät niitä. Aivan alkeissa pyörittiin: oliko usko nyt oikeata, oliko sydän Jeesuksen verellä pesty, oltiinko todella uudestisyntyneitä, mahtoiko kaste oikeasti toteutua, oliko omatunto hyvä ja mieli riittävän nöyrä, käytös kunnollista, Pyhä Henki oikeasti sydämessä, oliko vaellus kristillistä vai vieläkö syntielämä jatkui jne. - Voi hyvä tavaton...

Uskoon tulleita pitäisi ohjata hengelliseen kasvuun eikä jäädä pyörimään koko ajan lähtötelineissä. Urheilukisoissa joskus näkee, kuinka lähtö otetaan uusiksi monta kertaa. Onko mitään pitkästyttävämpää?

Jos kasvua alkaa ilmetä, jossain vaiheessa alkaa esiin nousta kysymys: Mikä onkaan Jumalan tahto minun kohdallani? Onko hänellä varattuna minulle oma kutsumustyö?

Kutsumuksessa on usein kysymys lahjoista ja kyvyistä. Vaikka Jumala on suvereeni ja kaikkivaltias ja kykenee ihmeisiin, hänkin toimii kykyjenetsijänä. Hän uskoo tehtäviään niille, joilla on sen suorittamiseen edellytykset. Toisinaan lahjakkuuden ei tarvitse olla mitään erikoista. Eräs nuori seurakuntalainen oli mukana vaatteiden kierrätyksessä. Lähetystyöhön lahjoitetut vaatteet piti lajitella. Oma taitonsa siinäkin, mutta pitkän päälle työ kysyi enemmän uskollisuutta kuin taitoa. Rättiralli ei jaksanut monia kauan kiinnostaa. Mutta tämä mainittu nuori nainen jaksoi uurastaa ja missä hän onkaan nyt? Intiassa lastenkodin johtajistossa - ollut jo kauan.

Oletko sinä laatinut hengellisen CV:n Suuren Kykyjen Etsijän tarpeita ajatellen? Oletko mitannut oman uskollisuuskertoimesi? Voin tunnustaa, että minulla se on huono. Mutta tätä kristillisen sisällön tuottamista nettiin olen jo puuhannut yli 20 vuotta - siitä olen Herralle kiitollinen.

Laajasti ottaen on kysymys sinunkin kohdallasi persoonallisuudesta ja Jumalan kutsusta, jotka kohtaavat toisensa. Kelpoisuutta Jumalan valtakunnan työhön ei voi saada samalla tavalla kuin ammattitutkintoa. Kirkot saattavat sellaista uskotella ja tarjoavat papin tai diakonin virkaa. Voithan sinä tarjoukseen tarttua, jos se kiinnostaa. Mutta jos puhutaan apostoleista, profeetoista ja paimenista - niihin tarvitaan armoitus (kuten moneen muuhunkin). Tarvitaan Hengen voitelu.

Rohkaisevaa tässä kaikessa on se, että Jumala jakaa lahjojaan, antaa heikoille voimaa, tekee vähässä uskollisista paljon haltijoita. Päätä sinäkin tavoitella taivaallista kutsumusta. Saaatat huomata, että se on odottamassa sinua. Riennä siis ja tule remmiin!

Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen. 2.Tim.1:9.

Älä hätäile

Mutta kohta he taas unohtivat hänen tekonsa, eivät odottaneet hänen neuvojaan. Ps.106:13.

NIV sanoo jälkiosan vähän eri sanoin: "Eivät odottaneet hänen suunnitelmansa toteutumista". Jumalan odottaminen onkin yksi hengellisen kasvun haasteista. On ihmiselle vaikea tehtävä tietää, onko Jumala nyt liikkeellä, haluaako hän samaa kuin minä, tämäkö on Jumalan suunnitelma. Nytkö on aika?

Olinpa minäkin mukana eräässä vasta perustetussa yhdistyksessä, joka haki toiminnalleen keräyslupaa. Keräysluvan saamisessa on tietyt ehdot. Toimintaa pitää käynnistää vähitellen ja kärsivällisesti, sillä uusi yhdistys ei saa heti keräyslupaa. Siinä on vähän raviradan meininkiä: laukalle ei saa rahan pyytämistä päästää. Pitää hillitä menohaluja.

No, huonostihan siinä kävi. Porukassa oli hätähousu, joka toimi itsenäisesti ja lähti muilta kysymättä kerjäämään yhdistykselle rahaa. Koko hallitus meni vaihtoon.

Muistamme Aabrahamin, joka myös päätti auttaa Jumalaa, koska Jumala oli liian hidas. Koska lasta ei kuulunut, Aabraham päätti tehdä oman ratkaisun (1.Moos.16:1-3). Tosin hätähousu siinä tapauksessa oli hänen vaimonsa, mutta Aabraham antoi vaimonsa paniikin tarttua ja turvautui hätäratkaisuun.

Ei olisi pitänyt. Mutta saatamme itse joutua niin kovaan koetukseen, että emme kestä. Onko sinulla ollut elämässäsi paineita keksiä ratkaisuja tilanteisiin, jossa ovi ei aukea, rahaa ei löydy, lasta ei kuulu, sairaus ei hellitä, näky ei toteudu? Lohdutukseksi voin sanoa, että kaikki joudumme näihin ongelmiin ja enimmäkseen myös töpeksimme niissä.

Jumala opettaa meitä olemaan kärsivällisiä ja odottamaan. Hän opettaa meitä menemään ravia, ei laukkaamaan. Hän testaa aina, luotammeko häneen ja etenemmekö hänen tahtiinsa. Jumalan kalenteri - hanki sellainen ja vilkuile sitä joka päivä. Oma aikataulu - kirjoita siihen "ei voimassa".

On hyvä oppia, että Jumala ei tarvitse meidän apuamme, ei mitään kikkakolmosia, ei mitään väkisin rynnimistä. Hän kaipaa meiltä luottamusta, rauhallista uskoa hänen suunnitelmaansa, lapsenomaista levollisuutta kaikessa odottamisessa. Suokoon Pyhä Henki sinulle sellaisen sisäisen rauhan ja luottamuksen Kristukseen tänään!

Alas jalustalta

Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Luuk.19:2-4.

Sakkeus kuvaa ihmistä, joka on tietoinen omasta alamittaisuudestaan ja pyrkii kompensoimaan omia puutteitaan nousemalla jollekin jalustalle. Puuhun kiipeäminen kuvaa hyvin tällaista itsetehostusta, vaikka Sakkeuksen kohdalla tähän oli kunnollinen syy.

Onko sinun tuttavapiirissäsi ihmisiä, joiden kohdalla tulee toistuvasti tilanteita, että tuttavasi yrittää olla parempi kuin on ja esittää jotakin roolia, kehuskelee omilla saavutuksillaan? Minä olen tavannut sellaisia ja saatanpa joskus itsekin syyllistyä jalustalle nousemiseen. Lieneekö se niin vaarallista? Huono itsetunto ja heikko omanarvontunto saa sellaista aikaan.

On vaikea olla aito ja rehellinen oma itsensä. Se on erityisen vaikeaa niille, joilla on jokin paha huonommuuden tunne. Se voi olla kasvuolosuhteiden seurausta tai muuten vaan ympäristön lannistavaa vaikutusta. Kunpa kaikille riittäisi kannustusta ja rohkaisua erityisesti kasvuiässä. Läpi elämän on hyötyä, jos saamme rohkaisua. Uskoville tämä on tärkeää ja on hyvä oppia löytämään sitä Raamatun sanasta.

Jeesus tiesi hyvin, miten publikaanit (veronkantajat) ja etenkin publikaanien esimies olivat ihmisten hampaissa ja jatkuvien syytösten ristitulessa. Mutta ihmisten yleinen paheksunta ei ohjannut Jeesuksen suhtautumista Sakkeukseen.

Voimme olla varmoja, että Herra näkee meidät ja todellisen tilamme. Jos olemme rikkoneet tai jos emme ole rikkoneet. Hän näkee meidän omantuntomme tilan ja moraalisen taseen. Hän tietää, mitkä ovat persoonallisuutemme hyvät ja huonot puolet. Hän näkee, onko menettelymme ollut väärää vai oikeata. Hän näkee myös valmiutemme muutokseen. Jos meiltä löytyy nöyryyttä ja rehellisyyttä, hän voi ilmestyä elämäämme ja vaikuttaa tarvittavia muutoksia, kuten Sakkeuksen kohdalla kävi:

Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin." Luuk.19:8.