maanantai 31. toukokuuta 2021

Taivaan portilla


Kun tietää kulkevansa elämänsä loppusuoraa ja lähestyvänsä kuolemaa - vaikka en juuri tässä kuussa kuolisi, enkä tänä vuonnakaan - niin aika ajoin hiipii mieleen pelko. En pelkää kuolemaa muuten kuin siksi, että se on astumista tuntemattomaan. Yritän rauhoittaa mieleni ajattelemalla, että kaikkihan me kuolemme eikä kuoleminen ole mikään taito - se vaan tapahtuu.

Kun olin sairaalassa toipumassa sydänleikkauksesta, vaimoni kysyi heti leikkauksen jälkeen vointiani ja lääkärin arviota siitä, toipuisinko hyvin ja mikä olisi ennuste. Lääkäri ei antanut varmaa ennustetta, vaan antoi ymmärtää, että toipumiseni olisi "korkeemmas käres". Vaimoni käydessä teholla minua katsomassa, olin aivan pökerryksissä enkä reagoinut vaimoni läsnäoloon mitenkään. Minulle itselleni ei jäänyt mitään mielikuvaa vaimoni käynnistä.

Sen sijaan muistan unen, jonka näin eräänä levottomana yönä. Minut oli pitänyt sitoa sänkyyni, etten repisi irti kanyyleita ja johtoja. Yritin jopa nousta sängystäni pois laitojen yli kiipeämällä. Olin ehkä saanut troppeja lisää, sillä näkemäni uni oli melko rauhallinen. Olin siinä unessani kirkon eteisessä. Kipulääkkeitten sumentamat aivoni kuulivat teho-osaston ääniä, kun potilaiden valvontalaitteet piippasivat tuon tuosta. Luulin, että kirkkosalissa viriteltiin urkuja ja jumalanpalvelus alkaisi kohta. Urkujen takana oli eräs sukulaiseni, nimeltä Saija (nimi muutettu). Siitä minulla oli unenomainen varmuus. Halusin kovasti päästä sisälle kirkkoon ja jostain kumman syystä tiesin, mitä virttä siellä laulettaisiin ensimmäisenä. Minä virittäydyin mielessäni laulamaan sen ensimmäistä säkeistöä: "On riemu, kun saan tulla, sun, Herra, temppeliis" (Virsi 195). Aina vaan Saija jatkoi urkujensa kokeilua, mutta jumalanpalvelus ei päässyt käyntiin.

Jossain vaiheessa pääsin mukamas tutkimaan kirkon ympäristöä. Kauniit viljavat vainiot ympäröivät kirkkoa ja minä ihastuin tuohon suomalaiseen maaseutuun niin että ajattelin meneväni käymään Saijan luona joskus.

Niin, unet kertovat toisinaan paljon, niitä pitää vain ymmärtää. Päästyäni sairaalasta ajattelin, että Saija oli varmaankin rukoillut toipumistani ja siksi näin hänestä unta. Uni oli sijoitettu kirkkoon, koska hän oli niin kirkollinen uskova. Minun pitäisi ehkä arvostaa häntä ja luterilaista kirkkoa enemmän. Ja tosiaankin mennä käymään.

En ole jaksanut käydä sukuloimassa ja unen selityskin on alkanut näyttää vähän erilaiselta. Uskon, että kävin todellakin kuoleman porteilla, siis taivaan portilla. Uskovaisen kuolema on uneni mukaan kuin astumista sisään kirkkosaliin keskelle jumalanpalvelusta, jossa urut pauhaavat. Siinä todellakin sielu ylistää "On riemu, kun saan tulla, sun, Herra, temppeliis, sun porteistasi käydä, sisälle pyhyyksiis". - Niinpä kuolemaan liittynyt tuntemattoman pelko on lievittynyt.

En ole suunnitellut hautajaisiani muuten kuin siinä suhteessa, että olen antanut ohjeet haudata minut perinteisellä arkkuhautauksella, sillä tuhkausta pidän ruumiin häpäisynä. Minulle on siis tärkeää hautauksen tekninen puoli. En niinkään välitä hautaan siunaamisesta, siinä suhteessa omaiset saavat vapaat kädet. Mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät, sukulaiseni Saija kutsutaan huolehtimaan musiikista. Its en haluaisi ketään vaivata, mutta yritän olla sekaantumatta asiaan. Vainajana se onnistuukin varsin hyvin (jos en sekaannu etukäteen)...

Joten oli hyvä, ettei jumalanpalvelus silloin teholla alkanutkaan, sillä hautajaisia siinä olisi vietetty - omiani. Sain elämälleni jatkoajan, josta olen nyt käyttänyt jo kuutisen vuotta. On lohdullista tietää, että kun tämä elämä päättyy, se jatkuu riemujuhlan merkeissä. Juhlinnan jälkeen saan katsella viljavia vainioita - vau, se kuulostaa jo liian täydelliseltä...

lauantai 29. toukokuuta 2021

Vaikka saviastiamme murtuukin


Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. 2.Kor.4:7.

Paavali oli oikeutettu puhumaan "valtavasta voimasta", sillä hänen kauttaan tapahtui paljon yliluonnollisia asioita. Minä en ole koskaan ollut mikään ihmeidentekijä ja siksi ymmärrän paremmin tuon toisen puolen: olemme saviastioita, vieläpä rikottuja sellaisia. Koko tämä blogi, johon on kertynyt 870 'sirua' sielunelämäni saviastiasta, on koostunut sirpaleista, pienistä fragmenteista elettyä elämää, ajatuksen poikasista jotka eivät oikein ole yltäneet miksikään kaiken kattavaksi teologiaksi tai maailmanselitykseksi, mutta joiden keskeltä toivoakseni Jumalan valokin aina välillä pilkistää. Sehän onkin kaikessa tärkeintä: Kristuksen kirkkaus maailman yössä. Gideonin sotilaat jo muinoin käyttivät samaa menetelmää, tehostivatpa vaikutusta vielä torviin puhaltamalla. Ehkä minäkin jotain herättäviä töräyksiä olen saanut aikaan?

Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. 2.Kor.4:8-9.

Kun elämme uskossa, emme voi välttää ahdinkoja, mutta usko myös kantaa niiden läpi. Usko ei vie meitä umpikujaan, sillä tiedämme, että tie on avattu ja kukaan ei voi sulkea meiltä pelastuksen tietä. Jaksamme aina toivoa ja se toivo on ankkuri, joka kiinnittää meidät Jumalan valtakunnan pysyvyyteen. Jos kohtaammekin vainoa maailman taholta, tiedämme ettei Herra meitä hylkää. Hän näkee kaiken ihmisten julmuuden ja tietää tuskan, joka meitä painaa. Hän kulkee aina rinnallamme, sillä hän itse kulki ristin tien alusta loppuun. Jos meidät kampitetaan, lyödään maahan ja painetaan alas, peräti häpäistään, tiedämme että Jumala on uskollinen ja korjaa meidät talteen. Paavali todisti: Herra pelastaa vastedeskin minut kaikesta pahasta ja vie minut turvaan taivaalliseen valtakuntaansa. 2.Tim.4:18.

Meitä herjataan, mutta me siunaamme. Meitä vainotaan, mutta me kestämme. Meistä puhutaan pahaa, mutta me puhumme hyvää. 1.Kor.4:12-13. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. 2.Kor.4:10. 

Mahtavaa - saamme olla Kristuksen todistajia. Osallisia kärsimyksistä, mutta tuomassa samalla esiin taivaallista elämää. Saamme osaksemme syytöksiä ja häpeää, sillä niiden kautta Jeesuskin kulki. Säilytämme kaiken keskellä uskon, toivon ja rakkaudenkin. Välillä saamme olla sylkykuppina ja tunkiona, koko maailman kaatopaikkana (1.Kor.4:13). Mutta Jeesuksen usko on sitkeää, kestävää ja lujaa tekoa - myös meissä.

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. 2.Kor.4:16-17.

torstai 27. toukokuuta 2021

Nyrkin ja Herran välissä


Ihminen tuo mukanaan - sekä hyvässä että pahassa - oman inhimillisyytensä kaikkeen mihin osallistuu. Niinpä esimerkiksi seurakunnan hallinto on kautta aikain ollut täynnä ihmislähtöistä ajattelua ja ihmisten keksimiä käytäntöjä. Ne tietysti vaihtelevat eri kirkkokunnissa.

Kristus halusi, että hänen seurakuntansa ei rakentelisi mitään hallinnollisia portaita, vaan olisi mahdollisimman yksitasoinen. Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Matt.23:8. Apostolit loivat hallintojärjestelmän, johon kuului vanhimmisto ja diakonit. Vanhimmat hoitivat seurakunnan taloutta ja osallistuivat sanan opettamiseen ja seurakuntalaisten paimentamiseen, diakonit taas huolehtivat köyhistä. Diakoneissakin oli sananjulistajia, kuten Filippos. Hengen palveluvirat - apostoli, profeetta, evankelista, opettaja, paimen - olivat siis erikseen ja hallinnolliset virat erikseen. Hallinnollisia tehtäviä ei järjestetty hengellisten virkojen tai pomo-alainen -periaatteen mukaan. Kukaan ei ollut toisten ala- tai yläpuolella. Edes apostolit eivät olleet muiden yläpuolella. Johtajuus, josta kuitenkin selkeästi puhuttiin, oli siis osaamista ja pätevyyttä, armoitusta ja voitelua - ei mitään aseman suomaa arvovaltaa.

Näin ainakin teoriassa, mutta elämä tahtoo sotkea tällaiset selkeät kuviot ja ihminen sotkee ne ihan tahallaan, sillä luonnollinen ihminen on täynnä sitä kuulua 'sikaenergiaa'. Milloin mikin vallanhalu on päällimmäisenä, milloin taas jokin hyötymistarkoitus, jokin itsekäs vaikutin.

Olinpa minäkin kerran vahingossa joutunut lähetystoimikuntaan. En sinne pyrkinyt, mutta kun kerran valittiin, niin osallistuin. Luulin, että se on elin, joka tekee demokraattisia päätöksiä seurakunnan lähetystyöstä. Olinpa minä sinisilmäinen. Kävi ilmi, että päätöksenteko oli lähinnä voimakastahtoisten ihmisten esiintymistä hyökkäävästi niiden näkökohtien puolesta, jotka olivat heille mieleen. Luonne ja rohkea esiintyminen ratkaisi. Tarpeen vaatiessa äänen korottaminen ja nyrkin lyöminen pöytään olisi tässä vaikuttamisessa tehokasta. Kukaan hiljainen ei saanut ääntään kuuluviin. Vaikka seurakunnan johtajana pidetty henkilö oli kokouksessa mukana, ei toimikunta perustanut päätöksentekoaan demokratiaan, jossa kaikilla olisi yksi ääni. Huomasin kuuluvani 'äänettömiin yhtiömiehiin' ja samalla huomasin, että olin ihan väärässä paikassa väärään aikaan. Kun erosin toimikunnasta, sitä pidettiin provokatiivisena, mutta itse en tarkoittanut sillä mitään sellaista.

No, miksi olisi päätöksenteon pitänyt olla demokraattista? Eihän Raamatussa ole sellaista esimerkkiä. Mutta miksi ylipäätään oli olemassa lähetystoimikunta ja vanhimmisto erikseen? Eikö olisi toimittu enemmän Raamatun mallin mukaan, jos vanhimmistossa olisi ollut mukana lähetystyön ystäviä? - Minusta tuntuu oudolta, että näin alkeellisia asioita ei ole osattu ratkaista oikealla tavalla.

Jos olen seurakunnan hallinnosta jotakin oppinut, niin ainoastaan tämän: keep it simple. Jos on jokin ongelma, täytyy kääntyä ainoan 'esimiehen' puoleen - Kristuksen. Jokainen asia pitää siis rukoilla niin hyvin, että siihen saadaan Herran kanta. Päätöksenteossa ei saisi olla tilaa millekään painostukselle ja nyrkin pöytään lyömiselle.

En ole mitenkään vaivautunut siitä, että olen pääosan elämästäni saanut ilon olla seurakunnan hallinnon ulkopuolinen henkilö. Olen oikein tyytyväinen tähän rooliini enkä halua sitä kuuluisaa pitkää keppiäkään käteeni... Mutta jos joku on vastuuta kantamassa, niin sellaiselle kuuluu tänään rohkaisu ja kehotus:

Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana. Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu. 1.Piet.5:2-4.

tiistai 25. toukokuuta 2021

Tinkimätön oikeuden jakaja


"Kauneus on katsojan silmässä" sanotaan ja se on varsin usein tottakin. On tavallista, että näemme maailman sellaisena kuin haluamme sen nähdä. Näemme kauneutta tai rumuutta, näemme hyvyyttä tai pahuutta, mutta se ei välttämättä ole todellista. Emme näe asioita objektiivisesti, vaan subjektiivisesti. Jeesus opetti aikalaisiaan ja meitäkin "tapahtukoon sinulle niin kuin uskot" (Matt.9:29). Siksi on tärkeää oppia erottamaan subjektiiviset "musta tuntuu" -mielipiteet ja objektiiviset tosiasiat toisistaan. Joskus on hyvä oppia katsomaan asioita uskon silmin - ohi todellisuuden - ja näkemään, mitä Jumala voi ja kuinka olosuhde voi kääntyä hetkessä toiseksi, jos Jumala sen voimallaan vaikuttaa.

Niinpä tämän päivän profetia kertoo sinulle, että Jumalan suunnitelma näyttää kovin erilaiselta kuin ihmisten käsitys tulevaisuudestasi. Sinun lähelläsi on ihmisiä, jotka demonisoivat sinua. He arvelevat koko ajan - jopa ääneen ja sinun läsnä ollessasi - että sinulla oli jokin paha tarkoitus, kun teit sitä tai tätä. Heidän mielestään sinun motiivisi olivat vähintäänkin itsekkäät, jopa pahat. Niinpä he ovat ottaneet tavaksi leimata sinut jollakin huonolla leimalla ja syyttää sinua aina. Jos heiltä kysytään, sinä olet vähän joka asiaan syyllinen. Näin he sanovat, koska olet paha ihminen.

Heille ei riitä tämän päivän puiminen, vaan heidän täytyy jatkuvasti penkoa menneisyyden tunkiota voidakseen löytää jotakin mädäntynyttä ja haisevaa sinun elämästäsi. He löytävät vaikka luurankoja kaapistasi, jos haluavat - ja hehän haluavat. He kehtaavat luulla sinusta mitä vaan. Heiltä et saa armoa, et pyytämällä etkä olemalla vaiti. Sinä olet syvästi tietoinen Jumalan sanan ohjeesta:

Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan. Luuk.6:37-38.

Niinpä sinä et ole juuri puolustautunut, vaan olet jättänyt asiasi Jumalan hoidettavaksi. Siinä olet tehnyt oikein. Aikanaan Jumala toimittaa sinulle oikeuden, näyttää sinun syyttömyytesi toteen ja hiljentää sinun syyttäjäsi. Jumalaan voit luottaa, hän on uskollinen. Jesaja jo tuhansia vuosia sitten tiesi: Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden. Jes.42:3.

Sinun ei ole syytä masentua, vaan uskossa kiittää Jumalaa. Jos he halveksivat ja karttavat sinua, jos he pilkaten nauravatkin, sinä saat lujasti luottaa Vapahtajaasi:

Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille. Luuk.6:22-23.

sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Siunattua helluntaita kaikille


Tiesitkö, että helluntai-sana on peräisin muinaisruotsin kielestä, jonka juhlapyhän nimityksenä ollut "hell onsdag" periytyi suomen kieleen muodossa 'helluntai'? Mitä pakanallisen ajan pyhä keskiviikko on mahtanut edustaa, sitä en tiedä. Luulen, että käsite "pyhä" oli joka tapauksessa heille jotain muuta kuin meille kristityille.

Kristillinen seurakunnan aika alkoi varsinaisesti ensimmäisestä helluntaista, koskapa Kristus oli kuolleista nousemisensa jälkeen lähettänyt Pyhän Henkensä maan päälle. Kymmenkunta päivää maan päällä elettiin niin että Jumala ei ollut läsnä opetuslasten keskellä. Juuri tuohon ajanjaksoon sisältyy erikoinen näytelmä, kun Juudaksen tilalle valittiin apostolia. Uskovien keskellä vallitsi jonkinlainen hämmennys ja jostain syntyi tarve täydentää apostolien joukkoa arpomalla. Luulen (tästä ei olla laajalti yhtä mieltä), että Paavali viittasi tähän arpomiseen, kun hän antoi kitkerän mielipiteensä "ihmisten arpapelistä" (Ef.4:14 KR38). Ja totta - Paavali näyttää olleen Jumalan valinta. Arpomiseen turvautuminen taas viittaa ylipapin rintakilpeen, jonka sisällä pidettiin arpomisvälineitä. Juutalaisina miehinä opetuslapset ottivat siis mallia omasta uskonnostaan, mutta pieni maltti olisi ollut paikallaan.

Pyhä Henki oli tulossa ja hän toisi mukanaan taitoja ja kykyjä - hengen lahjoja - jotka korvaisivat vanhan liiton menetelmiä. Pyhä Henki toi muun muassa tiedon sanat ja profetiat. Näin Jumalan neuvo annettiin seurakunnalle sanallisessa muodossa. Urim ja tummim joutivat uskontojen museoon.

Paljonhan tätä arpomista edelleenkin käytetään, viittaan vaikka mannalappuihin. Ja kukapa ei olisi harrastanut peukalopaikkoja Jumalan mielipiteen etsinnässä! Kyllä Jumala joskus puhuu mannalapun kautta tai peukalopaikan kautta tai vaikkapa tämän blogin kautta, kun lukija valitsee linkin 'satunnainen eSiru'. Tiedämme, että etsivä löytää - etsikäämme siis Jumalan vastauksia.

Kuinka arvokasta onkaan, kun saamme kuulla profetian sanan tai tiedon sanoja. Kuinka arvokasta viisautta voikaan Pyhä Henki välittää meille. Hän puhuu toisinaan vierailla kielillä ja tarvitsemme tulkintaa. Usein hän puhuu äidinkieltämme, välillä hän puhuu usein hyvin selkokielisiä sanoja. Joskus hän puhuu arvoituksellisia sanoja, mutta hän on aina valmiina opastamaan täyteen selvyyteen, kun sitä pyydämme. Joskus hän näyttää kuvia, unikuvia tai muita visuaalisia esityksiä.

Pyytäkäämme Pyhän Hengen kautta silmävoidetta nähdä. Ennen kaikkea tarvitsemme kuulevat korvat. Häneltä saamme viisauden ja ilmestyksen hengen Kristuksen tuntemisessa, Jumalan suunnitelman ymmärtämisessä.

Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät. Luuk.11:13.

perjantai 21. toukokuuta 2021

Tähkästä jyväksi


Haluan sanoa, että Jumalan silmissä me olemme viljaa, jota hän pui. Älä siis ihmettele, jos sinua leikataan. Sinua voidaan kipeästi irrottaa tästä maasta ja maailmasta ja kaikesta näkyvästä, johon olen kasvanut kiinni. Sitten joudut auringon paahteeseen, jossa sinulla on koko ajan syvä sisäinen jano. Sinut jätetään siihen, missä olet, kuin hylättynä kuolemaan - auringon ja tuulen armoille. Kohta huomaat, että et ole vihanta vaan enimmäkseen kuivaa olkea - mikä häpeä.

Mutta kaiken tuskan jälkeen sinua voidaan vielä lyödä maahan. Sinun ylitsesi kävellään, ajetaan oikein jyrällä. Sinä luulit, että sinulla on ystäviä ympärilläsi, mutta ei - he irtautuvat sinusta ja ajelehtivat kauas. Sinä et saa enää mitään turvaa ystävistäsi - toisista jyvistä. Ennen niin rakkaat sisaret ja veljet, jotka olivat toisissaan kiinni kuin jyvät tähkässä, ajautuvat yhtäkkiä irralleen ja kauaksi toisistaan. Heistä ei ole sinulle nyt mitään tukea. Seurakunta-sanakin tuntuu kliseeltä. Sinä vain kierit maassa, sinua pompotetaan ja hakataan. Sinä pidit erityistä huolta aina välkkyvästä vihneestäsi, joka kurottui korkealle tuuleen ja aurinkoon, ja luulit, että se oli sinun persoonasi paras osa. Nyt se on katkaistu sinusta irti ja sinä olet pelkkä nolla. Sinussa ei ole mitään välkkyvää enää. Luulit, että sinulla olisi jokin ihmisarvo, mutta ei sinulla ole mitään arvoa.

Sinun pitää ymmärtää näissä elämän koetuksissa, että sinua puidaan ja se kaikki on tarpeellista. Ehkä et ymmärrä sitä, mutta sadonkorjaajalle kaikki tämä on järkeenkäypää ja suunnitelmallista ja tähtää hyvään tulokseen.

Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. Jes.55:8-11.

Sitten kun sinua on tarpeeksi piesty ja sinusta on irrotettu kaikki se, mikä on mielestäsi osa sinun persoonallisuuttasi, sinut vielä survaistaan jonnekin pimeään, missä sinulla on kuumat ja tukalat oltavat. Sinun kuiva erämaasi muuttuu entistäkin kuivemmaksi! Sinä janoat sateita ja huudat vettä, mutta päinvastoin - sinussa on vielä liiaksi maailman kosteutta. Kaiken sen kosteuden pitää haihtua sinusta pois, jotta se mikä jää jäljelle, kelpaisi Jumalalle. Senkin lopun hän laittaa myllyynsä rikki jauhettavaksi...

Niin, emme ymmärrä Jumalan tapoja toimia. Mutta tämän vertauksen kautta me ymmärrämme, että kaikella on tarkoituksensa. Kaikella lyömisellä ja raastamisella, kaikella jyräämisellä ja ylikävelemisellä on tarkoitus - myös erämaalla. Voimme luottaa Jumalaan, että hän tietää, mitä hän tekee. Kristus ei ollut vain rakennusmestari ja rakentamisen ammattilainen, hän on myös puimisen asiantuntija. Niinpä Pietari rohkaisee meitä:

Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. 1.Piet.4:12.

Voimme olla varmoja, että Jumala tietää meidän tuskamme ja osaa säätää ahjomme kuumuutta. Ei hän anna meille sellaista, mitä emme voisi kestää.

Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.1.Kor.10:13.

Raamattu vertaa uskovia vehnänjyviin. Nisu eli vehnä on tavallisimmista viljoista se, jonka puiminen on vaikeinta. Jyvän kuoriosa on siinä tiukasti kiinni jyvässä ja jyvät tiukasti kiinni lapakossaan. Niinpä jos mielimme olla vehnänjyviä Jumalan silmissä, meidän täytyy suostua kovakouraiseen käsittelyyn. Jauhatusvaiheessa jyvä rikotaan ja kuoret erotetaan jauhomassasta seulomalla.

Jos emme joudu siihen vaiheeseen, missä meitä lopullisesti rikotaan, joudumme käymään läpi kuoleman kuitenkin. Sillä Jumalan tarkoitus on, että elämän kierto jatkuu ja se merkitsee tätä:

Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. Joh.12:24.

On selvää, että jos olemme tulleet erilaisen puimisen ja seulomisen kautta Jumalan jyvälaariin, emme voi itse ohjailla elämäämme, vaan se on Suuren Viljelijän kädessä. Hän on se isäntä, joka palkkaa työmiehet pellollensa ja määrää, mitä siellä tehdään. Hän on se, joka lähettää sirppinsä leikkaamaan ja hän on se, joka lähettää sadonkorjaajat liikkeelle ja korjaa sadon. Hän on se, joka pui viljansa ja puhdistaa puimatantereensa. Häntä varten on kaikki ja hän määrää kaikesta. Me olemme vain pieniä jyviä hänen kämmenellään.

Silti Jumalan kädessä on turvallista olla. Silloinkin, kun en ymmärrä. (Luvusta Puiminen Simon kirjasta Kylvö ja korjuu)

keskiviikko 19. toukokuuta 2021

Seura tekee kaltaisekseen


Jeesus oli tarkka, kenen kanssa hän vietti aikaansa. Jokainen hänen lähipiiriinsä kuulunut opetuslapsi oli yksitellen valittu. Jeesus oli kyllä sillä tavalla sosiaalinen, että hän liikkui jatkuvasti väkijoukkojen keskellä ja paransi sairaita torjumatta ketään avun pyytäjää, mutta ystävyyteensä hän otti vain harvoja.

Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja. Matt.22:14.

Koska sinut on kuitenkin valittu, sinun tulee olla kiitollinen osaksesi tulleesta armosta. Siltä, jolle on jotakin uskottu, vaaditaan, että hän osoittautuu luottamuksen arvoiseksi. 1.Kor.4:2.

Koska sinut on kutsuttu ulos maailmasta ja valittu elämään Jumalan valtakunnan kansalaisena, sinun tulee katsoa, kenen kanssa teet elämän tien matkaa. Sinun ei tarvitse olla tyly kenellekään, mutta voit vetäytyä pois kaikista lyttääjistä, kaikista maailmallisista ihmisistä, kaikista joiden tavoitteet elämässä ovat vanhan luonnon mukaisia ja joiden intohimot pohjaavat maailman alkuvoimiin. Voit vetäytyä pois ihmisistä, joiden arvomaailma ei ole kristillinen. Sinun ei kannata tavoitella rikkauksia, ei rakentaa mitään ylpeiden oppiarvojen varaan, ei suosia kilpailuhenkeä eikä tavoitella valtaa. Sinun tulee oppia seuraamaan Herraa Kristusta ja pyrkiä saavuttamaan hänen kaltaisuuttaan elämäntavoissa ja arvoissa. Sinun tulee kasvaa hengellisesti aikuiseksi ja löytää oma Herralta saatu kutsumustyö.

Niinpä sinun tulee etsiä ystäviä sieltä, missä näitä samoja tavoitteita noudatetaan. Sinun ystäväksesi sopii uskova, joka luottaa sinuun, uskoo sinun aikeittesi vilpittömyyteen, uskoo siihen, että sinä kasvat ja etenet määrätietoisesti elämän tiellä, näkee sinun kutsumuksesi ja kannustaa sinua, huomaa sinun lahjasi ja rohkaisee sinua käyttämään niitä. Sinun tulee valita lähipiiriisi ihmisiä, jotka eivät petä sinua, jotka puolustavat sinua, kun väärin syytetään, jotka eivät ole ostettavissa tai lahjottavissa. Silloin sinulla on ystäväpiiri, jonka keskellä vallitsee oikeanlainen mieliala. Voit sanoa:

Mielemme on puhdas, meillä on tietoa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä, meillä on Pyhä Henki, vilpitön rakkaus, totuuden sana ja Jumalan voima. 2.Kor.6:6-7.

Jumala voi antaa sinulle sellaisia ystäviä. Heidän kauttaan Jumala antaa sinulle arvokkaita lahjoja, korvaamattomia siunauksia. Kiitä heistä ja ole itse uskollinen toisille. Pyri rohkaisemaan lähipiirisi ihmisiä ja tukemaan heitä vaikeuksissa. Rukoile niiden puolesta, jotka Jumala on uskonut sinulle sydänystäviksi.

Herra, suo armosi ja hyvyytesi niille, jotka tuntevat sinut ja joilla on vilpitön sydän. Ps.36:11.

maanantai 17. toukokuuta 2021

Uskon oppikirjat


Raamattua mainostetaan uskon oppikirjana - minäkin saatan tehdä niin - mutta eihän kaikki Raamatun teksti ole sellaisenaan kristillisen uskon oppimateriaalia. Lukijan pitää osata erottaa vanha ja uusi liitto - mikä on yleensä ylivoimaista monille, varsinkin vasta-alkajille - ja lukijan pitäisi osata tulkita erilaisia Raamatun tekstejä oikein, jotta ne toimisivat kristinuskon opetusmateriaalina. Näemme monilla tahoilla kummallista horjumista siinä, mikä on oleellista. Jos oleellista on Kristuksen persoona ja hänen edustamansa pelastussuunnitelma - evankeliumi - niin silloinhan suuri osa kaikesta uskonnollisuudesta, jota kristillisyytenä tarjoillaan, on hataraa ja tunnepohjaista uskon teatteria, tunteiden nostatusta, turvallisuuden tunteisiin tuudittamista, eräänlaista tuutulaulua - jos ei sitten uskonkiihkoilua. Tiedän erään pastorin keskittyneen oppimaan Jeesuksen persoonasta enemmän ja siksi hän luki pitkän aikaa pelkästään evankeliumitekstejä. Ei huono ajatus.

Mutta jopa vanhat uskovat, henkilöt jotka ovat tehneet Jumalan valtakunnan työtä, saattavat harhautua rakentamaan jotakin omaa lahkoaan, joka perustuu lain määräyksiin ja sääntöihin. Kaikki tämä siitä huolimatta, että Paavali sanoo: Vasta jos alan uudelleen rakentaa sitä minkä olen hajottanut, osoitan olevani lainrikkoja. Gal.2:18. Eräs messiaaninen juutalainen alkoi kehittää uskonoppia, jossa luotiin eräänlainen uuden liiton perustuslaki. Hän sai luonnollisesti osakseen kritiikkiä tästä ja joutui myöntämään. ettei hän oikeastaan ollut kristitty (vaan juutalainen).

Meidän tulee siis pysyä kiinni evankeliumissa. On syytä ymmärtää, mitä lahjavanhurskaus on, eikä harhailla minnekään omavanhurskauden sivupoluille. Jotta säilytämme mielemme kirkkaana ja pysymme terveen uskon kartalla, meidän tulee pysytellä lähellä Kristusta, koska hän on kaiken origo - keskipiste, josta kaikki mitataan, aurinko, josta valo säteilee ympäristöön.

Niinpä luemme ahkerasti Raamattua ja evankeliumikirjoja, mutta uskon oppikirjoiksi suosittelen näitä kolmea: Paavalin kirje roomalaisille, Galatalaiskirje ja Efesolaiskirje. Jos luemme niitä, emme eksy, emme kauas ainakaan. Tietysti on hyvä lukea muutakin, mutta vasta kun käsitys lahjavanhurskaudesta on iskostunut riittävästi sydämeen. Noissa kolmessa kirjeessä on kristillisen uskon ydin tuotu tiivistetyssä muodossa esiin. Niissä on myös käytännön ohjeita kristillistä elämää varten. Lopultahan usko punnitaan käytännön elämässä. Usko on todellista ja aitoa vain eletyn elämän keskellä, jokapäiväisen arjen sisään sovellettuna. Usko, joka keskittyy sunnuntain viettoon, on yleinen vinosuuntaus.

Me ihmiset olemme erilaisia ja Uuden testamentin henkilöistä nostaisin esiin Paavalin ja Maria Magdaleenan. He olivat molemmat palavassa uskossa, mutta heidän uskonsa oli erilaista. Paavalin usko oli enemmän 'oikein ajattelua', Magdalan Marian usko oli 'oikein rakastamista'. Paavalin uskoa hallitsivat suuret ajatukset, Maria Magdaleenan uskoa hallitsivat suuret tunteet. Emme torju kumpaakaan, mutta valitsemme yleensä oman persoonallisuutemme mukaisesti omaan uskoomme aineksia enemmän toiselta kuin toiselta. On hyvä oppia tuntemaan Kristusta, sillä samalla opimme tuntemaan itseämme. Uskomme kasvaessa omat piirteemme tulevat esiin ja lopulta löydämme myös oman kutsumuksemme. Näin terve usko, joka kasvaa, tuottaa meissä sen elämäntyön, jonka Jumala on suunnitellut meitä itse kutakin varten.

Voimme yhtyä tähän Paavalin rukoukseen, jossa hän korostaa vaihteeksi rakkauden merkitystä: Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät. Ef.3:16-19.

lauantai 15. toukokuuta 2021

Vetovoimatekijöitä


Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti: "Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana." Ap.t.2:40.

En ole evankelista, mutta minunkin pitäisi osata puhua ihmisille Jumalan valtakunnasta niin että se vetäisi puoleensa kuulijoita. Evankelistat usein syyllistävät ihmisiä ja joskus onnistuvat vetämään heitä uskon ratkaisuun, koska ihmiset haluavat päästä eroon syntitaakoistaan.  Onhan toki monilla raskaita asioita sydämellään ja he menevät hengellisiin tilaisuuksiin etsimään vapautusta tai ylipäänsä saamaan selvyyttä elämänsä sotkuihin.

Omantunnon puhtaus ja vapautus menneisyyden taakoista voi siis olla vetovoimatekijä. Monet ovat kokeneet saaneensa apua. Niilo Yli-Vainion aikana ihmettelin, kuinka paljon sairaita ihmisiä Suomessa oli. Niilon rukoiltavaksi mentiin tuntien jonotuksen jälkeen. Jos nyt ilmaantuisi joku, jonka kautta tapahtuisi sairaiden parantumista, saisimme varmaan nähdä saman ilmiön. Valitettavasti tämä ilmiö on harvinainen nykyään, kun sana ei oikein tahdo löytää vahvistustaan ihmeiden ja tunnustekojen kautta, vaikka sen pitäisi (Mark.16:20). Ihmeet ja merkit ovat Jumalan muoviämpäreitä. Jos jossain jaetaan ilmaisia ämpäreitä, sinne kokoontuu heti hämmästyttävä määrä ihmisiä. Väki aivan riehaantuu, jos jaetaan ilmaista kahvia. Seurakunnalta tuntuu puuttuvan näitä vetovoimatekijöitä.

Jos minulta kysytään, mikä minulle on henkilökohtaisesti uskossa tärkeää, niin sanoisin "oikeus". Paljolti se oikeus, jota en ole vielä saanut, mutta jonka uskon Jeesuksen kerran toimittavan minullekin. Onhan sovitus ja vanhurskaus korvaamatonta - lupaus taivaasta - mutta oikeus tulee heti vanavedessä. Oikeus merkitsee vapautusta niistä taakoista, jotka ihmiset ovat valheen voimalla minulle sälyttäneet. Oikeuden saaminen on minulle selkeästi vetovoimatekijä uskossa. Jos saan maineeni takaisin, suon sen toki muillekin - niillekin joiden mainetta olen ehkä itsekin vahingossa tahrannut.

Vetovoimaa yritetään seurakunnissa synnyttää viihteen avulla. Musiikki voi olla Jumalan työkalu, mutta joskus tuntuu, että se on korvaamassa vahvaa sanan julistusta. Kirkon piirissä (ja muuallakin) saattaa virrenveisuu korvata heikkoa saarnaamista. Aamoksen näky toivottavasti toteutuu pian:

Koittaa aika - sanoo Herra Jumala - jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän. Aam.8:11.

Meillä on myös oma vastuu. Kun syömme sanaa ja juomme elävien vetten lähteistä, elämme terveessä uskossa ja aika ajoin janomme yltyy:

Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala. Ps.42:1. Jeesus lupaa: Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. Matt.5:6.

Jumalan sanan tulisi olla vetovoimatekijä, mutta Jeesuksen persoonan ennen kaikkea tulisi olla sitä: hänen pyhyytensä, hänen uskollisuutensa, hänen rakkautensa, hänen voimansa, hänen kirkkautensa.

Hyvä Paimen on sellaisenaan vetovoimatekijä. Älkäämme tyytykö mihinkään ulkonaiseen korvikkeeseen.

torstai 13. toukokuuta 2021

Helatorstain ihme


Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän." Ap.t.1:9-11.

Adventti on kirkkovuoden sisällä sijoitettu joulun odotukseen, mutta oikeasti se kuuluisi helatorstain yhteyteen. Kun Jeesus tulee toisen kerran maan päälle, hän palaa nimenomaan Öljymäelle. Tämä tapahtuu sodan keskellä, kun Jerusalemia piirittävät vihollisjoukot. Puolet Jerusalemin asukkaista pakenee vihollista ja Herra tulee pyhiensä kanssa apuun. Tämä kuvataan tarkemmin Sakarjan kirjassa.

Hän seisoo sinä päivänä Öljymäellä, joka kohoaa Jerusalemin itäpuolella. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen, toinen puoli vuoresta väistyy pohjoiseen, toinen puoli etelään, ja välille syntyy valtaisa laakso. Te pakenette vuorten välissä olevaa laaksoa pitkin, ja se ulottuu Asaliin asti. Te pakenette, niin kuin paettiin maanjäristystä Juudan kuninkaan Ussian aikana. Sitten Herra, teidän Jumalanne, tulee Jerusalemiin, ja kaikki pyhät ovat hänen mukanaan. Sak.14:4-5.

Tapahtuu suuri mullistus: Öljymäki siirtyy paikaltaan (Matt.17:20), kun Kristuksen morsian on mukana lausumassa uskon sanoja. Säässä tapahtuu muutos (Sak.14:6) ja vuorokauden valaistus muuttuu täysin (Jes.30:26). Sota loppuu ja alkaa tuhatvuotinen rauhan aika. Jerusalemiin puhkeaa ehtymätön lähde:

Silloin virtaavat Jerusalemista elämää antavat vedet. Puolet niistä juoksee itäiseen mereen, puolet läntiseen mereen kesät ja talvet, ehtymättä. Sak.14:8.

Elämä maapallolla saa aivan uuden käänteen, kun Kristus tulee ja alkaa hallita kuninkaana. Hänen valtaansa alistuvat kaikki kansat. Ennen niin uppiniskaiset ihmiset lähestyvät häntä vavisten. Jumalattomien suut tukitaan. Kristuksen kirkkaus tulee tunnetuksi kaikkialla: hänen voimansa, hänen armonsa, hänen viisautensa, hänen valtasuuruutensa. Hänen kansansa saa loistaa. Kukaan ei enää pilkkaa uskovaisia.

Te tulette tietämään, että minä olen Israelin keskellä ja että vain minä, Herra, olen teidän Jumalanne, muuta Jumalaa ei ole. Koskaan enää ei minun kansaani pilkata. Joel 2:27.

Tällaista aikaa kohti olemme menossa. Emme tiedä vuotta emmekä päivää, mutta tiedämme, että Jumalan lupaus toteutuu satavarmasti.

Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli. Hepr.12:28-29.

tiistai 11. toukokuuta 2021

Kuinkas luet?


Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?" Luuk.10:26.

Ensimmäinen asia, kun haluamme ottaa kantaa johonkin ilmiöön - tapahtumaan tai ihmiseen - on peilata sitä Raamatun sanaa vasten. Jeesuksen sanat antavat ymmärtää, että tulkinta riippuu aika suoraan Raamatun kannasta kyseiseen asiaan. Jeesus antoi ohjeensa tilanteessa, jolloin asia oli hengellinen, lyhyesti sanottuna "Miten voin pelastua?" - silloin ainakin tarvitaan Raamatun näkemys. Kaikki eivät tunnu tietävän, että Raamattua tulkitaan Raamatulla - sana selittää sanaa.

On paljon muita kysymyksiä, joihin ihmiset kaipaavat selvyyttä. Juuri luin artikkelin psykopaateista ja totesin kyseisen artikkelin olleen aika heppoinen esitys. Psykologia tuntuu olevan kovin vaikea alue ihmisille. Helposti tulkitsemme jonkun persoonallisuuden piirteitä sairaalloisiksi. Viisas ihminen ottaa paljon malttia mukaan, kun pitää arvioida tekoja tai ihmisiä. Asioita pitää osata katsoa monelta suunnalta ja etsiä 3D-katseella arvioitavana olevan asian tai henkilön kaikki puolet.

Kun ruoditaan jotain 'pahaa tekoa', heti alkuunsa pitäisi osata arvioida, oliko teko tahallinen vai tahaton. Joskus ihmiset loukkaavat toista tietämättään tai tyhmyyttään tai muuten vaan ilman loukkaamisen tarkoitusta - vaikkapa vitsin vuoksi. Sitten kun pitää arvioida toisen ihmisen tunteita, ei kannattaisi heti päätyä pitämään toista tunteettomana, sillä hän saattaa syystä tai toisesta pitää tunteensa piilossa. Jos joku eristäytyy, ei hän sen takia ole välttämättä epäsosiaalinen tai pahaluonteinen, hän on vain valinnut olla erakko, halunnut viettää paljon aikaa yksin. Jos joku ei heti vastaa, kun kysytään, pitää arvioida kysymys. Tunkeutuiko kysymys yksityiselämän alueelle? Silloin ei tarvitsekaan vastata. Kirjoittaako henkilö blogia - ehkä vastaus löytyy sieltä. Jos ei suoraan sanottuna, niin rivien välistä.

Tarvitsemme siis lukutaitoa. Pitäisi osata lukea paitsi Raamattua myös lähimmäisemme persoonaa ja elämäntapaa. Ajatuksia ja tunteita emme voi ilman muuta lukea, mutta nekin usein ilmenevät epäsuoraan. Uskova, joka osaa lukea seurakuntalaisten elämää, on päätymässä paimeneksi - toivottavasti.

Niinpä jos olet uskossasi maltin ja tolkun ihminen ja osaat myötätuntoisesti kartoittaa lähimmäisesi mielen liikkeitä, omaat jotakin hyvin arvokasta lahjakkuutta ja ehkä sinulla on edellytyksiä paimenen tehtävään. Jos osaat erilaisissa tilanteissa arvioida motiivejakin ja tuomita toisia ihmisiä hyvin armollisesti, ymmärtävästi ja sävyisästi, silloin sinun pitää harkita, mitä vastaat, kun Herra sanoo: "Mene minun viinitarhaani työhön!"

Paimenia on muuten ihan epävirallisiakin. Jokainen ei tarvitse vanhimman titteliä siihen, että vahvistaa toisten uskoa ja auttaa heitä heidän vaikeuksissaan.

sunnuntai 9. toukokuuta 2021

Elämän kasvukausia


Aloin miettiä, minkälaisia kasvupyrähdyksiä olen elämäni aikana kokenut. Pohdin tätä henkisen kasvuni kannalta, esimerkiksi milloin aloin aikuistua äidistäni. Olen yksinhuoltajaäidin lapsi ja luulen, että irrottauduin äitini helmoista henkisesti joskus 12-vuotiaana ja murrosikäni kesti sitten tietenkin vuosia. Jeesus teki samanlaisen irtioton vanhemmistaan myös 12-vuotiaana, kun hän jäi omin päin Jerusalemiin (Luuk.2:41-52).

Mutta aikuistumiseni ei sujunut kovin hyvin. Luulen, että pääsin rimaa hipoen aikuistumaan vasta noin 27-vuotiaana ja uskoontulon sekä avioliiton myötä seuraavina vuosina. Kun olin ollut vajaat kymmenen vuotta seurakunnan jäsenenä, oli seuraavan irtioton vuoro. En halunnut kasvaa autoritäärisessä kontrollissa, missä raamatunvastaisesti holhottiin seurakuntalaisia milloin milläkin ihmistekoisella säännöllä. En voinut hyväksyä lainalaista uskoa ollenkaan, sillä minulle evankeliumi oli ainoa vaihtoehto. Koin myös, että silloinen hengellinen ympäristöni sairasti erilaisia muitakin uskon vääristymiä, esimerkkinä mainitsen rasismin, joka minua loukkasi vammaisiin kohdistuvana syrjintänä. Jouduin miettimään sellaisia absurdeja kysymyksiä, että enkö ollut tarpeeksi edustava ihminen tekemään omalla kustannuksella Hyvä Sanoman lahjatilauksia? Katsoiko joku seurakunnasta heidän imagonsa kärsivän minun takiani?

Näin äitienpäivänä puhun siis tavanomaisuudesta poiketen siitä, miten olen itsenäistynyt äidistäni ja miten olen irrottautunut myös hengellisestä äitikirkostani. Eihän se mitätöi äitien merkitystä - voin kunnioittaa heitä edelleen, mutta en katso voivani pysyä heidän holhouksessaan enää.

Joka tapauksessa jo suhteellisen nuorena kävin läpi kolme kasvukierrosta, jotka muistuttavat luonnossa tapahtuvia kuorenvaihtoja tai nahanluonteja. Kuten olen sanonut, seitsenhaarainen kynttilänjalka kuvaa näitä uudistumisen ja kasvun vaiheita vertauskuvallisesti. Ne kuuluvat siis Jumalan suunnitelmaan. Hyvä elämä tuottaa näitä kasvupyrähdyksiä eikä niiden määrälle ole mitään kattoa. Jokainen uskova käy hengellisessä elämässään läpi kasvupyrähdyksiä, joista tärkein on uudestisyntyminen. Pyhän Hengen kaste on iso kasvupyrähdys, mutta mikä mahtava kasvupyrähdys onkaan ylösnousemus kerran!

Jos me lainaamme oman identiteettimme joiltain muilta - isältä, äidiltä, sukulaisilta, isänmaalta, seurakunnalta, kirkolta - tarvitsemme kipeästi kasvukierroksia, jotta saamme oman persoonallisuutemme aitoon kasvuun. Voimme nostaa päämme aurinkoa kohti jonkin tukikepin avulla kuin hernekasvi, mutta jos se tukikeppi kaatuu, joudumme pulaan. On parempi, jos pystymme seisomaan omilla jaloillamme emmekä ole riippuvaisia muista. Yhteisöllisyys on suurta huutoa, mutta en jaksa sitä rummuttaa. Yhteisö voi olla kanahäkki, jossa kasvumme tyrehtyy. Kuka haluaa olla tuttiritari koko ikänsä? Jos Jumala on antanut näyn ja kutsumuksen, jonka voimme toteuttaa vain hengellisesti aikuisina, sitä suuremmalla syyllä tarvitsemme kasvutilaa. Voimme kunnioittaa lapsuudenkotiamme ja hengellistä taustaamme, vaikka kasvammekin niistä ulos. Siis:

Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen. 2.Piet.3:18.

perjantai 7. toukokuuta 2021

Rajattomat voimavarat


Kun olemme kytketyt taivaalliseen voimavirtaan ja yhteydessä Pyhään Henkeen, meillä  kaikki resurssit, mitä kuvitella saattaa. Jos jokin jarruttaa, se on meidän epäuskomme. Emme useinkaan osaa hyödyntää Jumalan lahjoja.

Kun israelilaiset olivat olleet orjuudessa 430 vuotta, Jumala käänsi heidän kohtalonsa ja vapautti kansansa Egyptin orjuudesta. Hän halusi, että Egypti maksaa takaisin sitä rikkautta, mitä oli riistänyt orjiltaan. Niinpä lähtiessään israelilaiset pyysivät egyptiläisiltä kultaa ja kalleuksia ja saivat niitä.

Mutta egyptiläiset minä teen tälle kansalle niin suosiollisiksi, että kun te lähdette, ette lähde tyhjin käsin. Jokainen nainen pyytäköön naapurin vaimolta tai talossaan asuvalta naiselta muistolahjaksi hopeaa, kultaa ja vaatteita. Pankaa ne poikienne ja tyttärienne ylle, ja näin viette egyptiläisiltä heidän rikkautensa. 2.Moos.3:21-22. 

Tällaisia käännekohtia voi Jumala järjestää meillekin. Hän johdattaa asioita niin että saamme hyvityksen menneistä vääryyksistä, saamme jotakin meiltä riistettyä takaisin korkoineen. Ihmissuhteissa voi tapahtua uutta, kun Jumala järjestää uusia kontakteja, uusia ystäviä, uusia yhteistyökumppaneita. Joku yksinäisyydestä kärsinyt voi löytää kaivatun elämänkumppanin.

Jaksatko siis uskoa, että huominen on tätä päivää parempi? Onko sinulla korvat kuulla, että sinullekin on tulossa takaisinmaksun ja hyvityksen aika? Kun Jumala sinua siunaa, et tule ulos tyhjin käsin, et suuntaa huomiseen ilman voimavaroja, vaan sinä saat edetä Jumalan lahjoilla varustettuna, sinut ylennetään uudelle tasolle ja sinusta tulee vahvempi, näkyvämpi, terveempi ja voidellumpi. Sinun köyhyytesi muuttuu muistoksi, sinun rikkautesi tulee kaikkien tietoon, sinä et ole enää avun tarvitsija, sinä olet avun antaja. Sinun kauttasi Jumalan siunaus koskettaa laajalti muitakin. Sinun armoituksesi syvenee, sinun palvelutyösi laajenee, sinun vaikutusvaltasi kasvaa ja sinä tuotat entistä enemmän hedelmää.

Jumala avaa ovia ja vuodattaa siunauksia elämääsi. Hänen hyvyytensä ympäröi sinua ja sinä saat mennä eteenpäin kiitollisin mielin.

Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan. Ylistä Herraa, minun sieluni! Ps.103:22.

keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Palavat pensaat


Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi: "Katso: ihminen!" Joh.19:5.

Jumala ilmestyi aikoinaan Moosekselle orjantappurapensaassa. Hän oli nähnyt kansansa hädän, kun egyptiläisten sorto oli kuin piikkipensas heidän ympärillään ja orjuus tuotti kipua kivun lisäksi. Jeesus sai piikkikruunun päähänsä, sillä hänkin tunsi kipuna kaikki kansansa synnit. Kaikki armoton lainkäyttö oli kuin piikkipensas juutalaisen yhteisön ympärillä ja jokainen lain pykälä kuin suora syytös kansaansa vastaan.

Moosekselle Jumala ilmestyi voimallisena tulta hehkuvana Kaikkivaltiaana, joka herätti pelkoa. Jeesus muutti käsityksemme Jumalasta toisenlaiseksi. Hänen tulensa oli rakkauden tulta. Hän ei herättänyt pelkoa, vaan oli nöyrä ja sävyisä. Hänen heikkoutensa oli määrä tehdä väkivallan käytöstä heikkoutta, lailla ruoskimisesta oikeuden vääristämistä, Jumalan sanasta armon väline.

Jotkut ovat minunlaisiani sananjulistajia nimitelleet puskapapeiksi. Minä vastaan: kyllä, sitä juuri olemme: puskapappeja palavan pensaan seurakunnasta! Mekin haluamme vapauttaa kansamme lain orjuudesta. Mekin haluamme, että tämä loputon syyttäminen vaimenee ja Jumalan sanasta tulee jälleen armon väline, ikuisesta elämän sanasta evankeliumin ilosanoma.

Emme halua, että seurakunnat ovat viinitarhoja, jotka kasvavat orjantappuraa ja ohdaketta, nokkosia ja myrkkykasveja. Mutta jos se kasvaa ohdaketta ja orjantappuraa, se ei kelpaa mihinkään. Sitä uhkaa kirous, ja niin se lopulta poltetaan. Hepr.6:8. Emme halua, että Jumalan kansaa kasvatetaan lain ruoskalla.

Te, rakkaat ystävät, olette kuitenkin tuo parempi maa, ja teitä odottaa pelastus. Olemme siitä varmoja, vaikka puhunkin näin. Eihän Jumala ole epäoikeudenmukainen, ei hän unohda teidän tekojanne eikä rakkauttanne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet hänen pyhiään ja yhä palvelette heitä. Hepr.6:9-10.

maanantai 3. toukokuuta 2021

Unissakävelyä


Unissakävelyyn voi olla monia syitä, yksi on väsymys. Minäkin kerran avioliittoni alkuaikoina nukahdin illalla ja herättyäni katsoin kelloa. Näytti olevan aamutoimien ja töihin lähdön aika. Niinpä aloin pukeutua. Vaimoni katseli hetken aikaa touhuani ja sanoi sitten: "Nyt on kyllä vielä ilta".

Havahduin hereille. Tajusin, että töihin lähtöni oli unissakävelyä. En muista aiemmin kokeneeni sellaista, ei ollut mitenkään minulle tavallista. En kai ole myöhemminkään silmät auki nukkunut. Eräästä Papusen rengistä kerrottiin, että hänellä oli kova koti-ikävä ja niinpä hän eräänä kesäyönä lähti talsimaan kotiin, joka sijaitsi noin peninkulman päässä. Hän heräsi vasta kotinurkilla ja tajusi kävelleensä unissaan.

Unissakävelyä voi kai verrata siihen, kun lentokone lentää autopilotin avulla. Ihmisellä autonominen hermosto tuottaa itsenäistä toimintaa ja ihminen ei itse tiedosta täysin, mitä tapahtuu.

Otin tämän puheeksi, koska meillä on taipumusta käyttää autopilotin kaltaista ohjausta etenkin hengellisessä elämässä. Olemme puoliksi hereillä, kuljemme silmät auki, mutta nukumme silti. Jokin muu ohjaa tekemisiämme, ehkä perinne, ehkä kirkko(kunta), ehkä tottumus, ehkä joku toinen ihminen. Ehkä uskonnosta on vain ajan myötä kehittynyt raide, jonka kiskoja pitkin kaikki elämä etenee: on kaste, on rippikoulu, on häät ja hautajaiset. On muistolauseet, on uskontunnustus, on sakramentit, on virrenveisuu, on urut ja kirkonkellot.

Niin, kukapa haluaisi kristillisen uskon ilmauksia moittia - täytyyhän niiden saada olla paikallaan? Äitini aikoinaan erosi kirkosta ja moitti kovasti luterilaista kirkkoa, leipäpappeja ja muotomenoja. Sitten toinen systeemi nielaisi hänet, joka toteutti samat totutut muotomenot vähän eri tavalla.

Kun etsimme todellista vapautta uskossamme, joudumme kohtaamaan sisäisen kasvun välttämättömyyden. Jos emme itse kasva, turha odottaa kasvua kirkoilta, uudistumista seurakunnilta tai mitään, mikä ulkoapäin meitä muovaisi. Jos emme kasva hengellisesti, emme pääse ulos noidankehästä, mikäli kierrämme aina vaan samaa vuorta (5.Moos.2:3). Olisi aidosti herättävä unissakävelijän horroksesta.

Jokainen unissakävelijä tarvitsee herättäjän. Nopein herääminen tapahtuu, kun joku toinen nykäisee hihasta, joku lähimmäinen pysäyttää. Tarvitaan se ratkaiseva puheenvuoro, joka ravistelee hereille. Paavali ravisteli efesolaisia:

Sen vuoksi sanotaankin: - Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva! Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Ef.5:14-15.

lauantai 1. toukokuuta 2021

Ei eväitä mihinkään?


Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. 1.Kor.1:28.

Podetko alemmuudentunnetta? Haluat olla Jumalan käytössä, mutta edessä on pitkä jono ihmisiä, jotka todennäköisesti saavat toimeksiannon ensin? Mutta oletko koskaan ollut jonossa, jota aletaan yllättäen purkaa häntäpäästä?

Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä. Mark.10:31.

Jeesus ruokki ihmisjoukot viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Mutta sitä pikkupoikaa, joka ne eväät toi, ei laskettu mukaan, kun arvioitiin väen määrää.

Siellä näet oli noin viisituhatta miestä. Luuk.9:14. 

Tuntuuko sinusta, että sinuakaan ei lasketa mukaan, kun etsitään sopivia ihmisiä Jumalan käyttöön? Takavuosina minusta tuntui aina siltä. Minulla ei vaikuttanut olevan mitään eväitä mihinkään.

Jumala näkee kuitenkin ihmisten sydämet ja voi käyttää sellaistakin, joka ei ole edes jonossa. Jumala voi tehdä jotakin, joka on täysin odottamatonta. Hän voi sinutkin kutsua johonkin tehtävään, jota ei koskaan ole edes keksitty missään sellaisessa ihmisjoukossa, jota seurakunnaksi kutsutaan. Minä sain kutsun ryhtyä julkaisemaan netissä Jumalan sanan opetuksia ja kirjoitettuja saarnoja, jopa tekstiksi purettuja rukouksia. Olihan se alkuun ihan avutonta, mutta nyt parikymmentä vuotta myöhemmin ei koronakaan ole häirinnyt tätä työtä yhtään. Monet muutkin ovat saaneet vaikuttaa netissä ja julistaa evankeliumia somessa ja pitää rukouspiiriä naamakirjassa. Kuka seurakunnan silmäätekevä olisi sellaista keksinyt? Hehän olisivat kokeneet sen uhkaksi!

Jumala on kyllä kekseliäs ja osaa sinullekin suunnitella tekemistä ja uskosta todistamista, erilaisia tapoja olla mukana Jumalan valtakunnan asialla.

Muista, että olen sanonut sinulle: 'Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.' Joos.1:9.

Et sinä ole halpa-arvoinen ja käyttökelvoton, vaan Herra näkee sinun sydämesi pyrkimykset, hän tietää, mihin sinä kykenet, hän on varannut sinulle tarpeellista voitelua ja hengellisiä lahjoja ja hän on pitänyt sinua nöyryyden koulussa. Nyt on vähitellen tullut aika nostaa pää pystyyn ja lähteä liikkeelle. Eikö Jumalan henki puhunutkin sinusta jo kauan sitten:

Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää, ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa. Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti ja kulkee pystyssä päin. Ps.112:8-9.