Kun jäät lähtevät

Lasaruksen sisaret lähettivät Jeesukselle sanan: "Herra, rakas ystäväsi on sairaana." Joh.11:3. Vanha käännös sanoo: "Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa".

Onko meillä se kokemus, että olemme Jeesuksen rakkauden kohteita? Koska emme ole fyysisesti kosketuksissa Jeesuksen kanssa, tarvitsemme uskossa kasvamista, jotta voimme kokea tunnepohjaltakin, että Jumalan rakkaus on annettu minuakin varten Kristuksen kautta. Pyhä Henki auttaa meitä kokemaan Jumalan rakkauden. Jos Jumala on Isä ja Jeesus on Poika, niin Pyhä Henki on vähän kuin isoäiti. Isovanhemmilla on lupa hemmotella lapsenlapsiaan ja sitä juuri Pyhä Henki tekee. Hän lohduttaa meitä, kun olemme surullisia, hän nostaa meidät pystyyn, kun olemme mieli maassa. Hän inspiroi meitä, kun ajatuksemme eivät tahdo nousta lentoon. Hän rohkaisee, kun arastelemme. Hän tuottaa meille iloa ja saa joskus meidät nauramaan.

Emme tiedä, mikä sai Martan ja Marian vakuuttuneeksi siitä, että Jeesus rakasti Lasarusta. Lasarus oli Raamatun suomalainen mies: ei puhunut paljon mitään, vetäytyi helposti seurasta, oli sisäänpäin kääntynyt. Ehkä Jeesus vietti aikaa Lasaruksen kanssa ja sai tämän puhumaan ja nauramaan. Ehkä Jeesuksen eleistä välittyi lämmin ystävyys. Varmasti heidän läheiset välinsä näkyivät muillekin ja olettaisin, että se oli kahdenkeskistä - sisaret olivat siitä vähän loitommalla.

Olen itse lievästi asperger ja sisäänpäin kääntynyt, joten olen pohtinut, mistä luonteeni johtuu. Ainakin tiedän, että minulla ei ole ollut isovanhempia ja äitini oli kylmä. Hän saattoi puhua minusta myötätuntoisesti vieraalle ihmiselle, kun oletti minun nukkuvan, mutta ei koskaan suoraan osoittanut minua kohtaan lämpimiä tunteita. Hänen oma taustansa oli ehkä vielä tunnekylmempi, sillä hänellä ei oikeastaan ollut äitiä eikä isää, vain kasvattivanhemmat. Hänen raivokohtauksensa tulivat varoittamatta ja olen saanut dissosiaatiohäiriön niiden vuoksi.

Vaikka olen saanut tervehtyä hyvän parisuhteeni kautta, minulle on ollut äärimmäisen tärkeää saada kokea, että Jeesus rakastaa minua. Olen opetellut tuntemaan häntä pienen ikäni sanan kautta, mutta olen saanut myös Pyhän Hengen kasteen ja siihen kuuluvia hurmoskokemuksia, joten rakkauden kokemukseni ei ole akateeminen. Yritän joka päivä kiittää Herraa, mutta nytkin, kun kirjoitan tätä, koen huonoa omaatuntoa, että sittenkin niin harvoin ja niin vähän osaan antaa hyvää palautetta hänelle, joka sentään uhrasi henkensä puolestani. Opettelen sanomaan: "Kiitos Herra Jeesus, että olet rakastanut minua niin paljon!" Totuttelen ajatukseen, että olen hänen rakas poikansa ja yritän viedä sen tunteisiin asti.

Toivotan sinulle siunausta ja armoa siihen paranemisprosessiin, jota sinä käyt läpi, jos sinunkin lapsuutesi on kulunut ankeissa merkeissä. Se kylmä routa, jonka joku läheinen on jättänyt sydämeesi, sulaa ehkä hitaasti. Mutta Kristuksen rakkaudessa se sulaa kuitenkin ja kerran taivaassa jäät lähtevät lopullisesti.

Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. 1.Joh.4:16.

Hän on tuomioissaan oikea

Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen. Kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala, ei hän vääryyttä tee. Hän on vanhurskas, tuomioissaan oikea. 5.Moos.32:4.

Kun haluamme elää oikein, olla kuuliaisia Jumalan sanalle ja vaeltaa uskon tietä niin kuin kunnolliset ja hurskaat ihmiset tekevät, miten pääsemme siihen? Riittääkö, että omaksumme oikeat näkemykset kaikissa oppiasioissa? Vai onko parempi, että harrastamme hyväntekeväisyyttä, autamme köyhiä, teemme laupeudentyötä ja olemme ystävällisiä kaikille, kuljemme kestohymy huulilla levittämässä uskon ilosanomaa kaikille, joita tapaamme? Tai pitäisikö kouluttautua sananjulistajaksi ja puhua ikuisia totuuksia kaikille sopivaan ja sopimattomaan aikaan (2.Tim.4.2)?

Jokin valinta siinä tulee eteen, vaikka sitä ei niin itse huomaisikaan. Ehkä suuntaudumme uskossamme oman luonteemme mukaisesti? Tai saammeko oikein näyn, jotta olemme selvillä, mihin suuntaan pitää mennä? Ehkä hengellinen kasvu, josta tässä loppujen lopuksi puhutaan, ei ole niin yksinkertaista ja mustavalkoista. Terve usko on sitä, että kaikki elämän osatekijät kehittyvät suotuisasti: ymmärrämme opillisia asioita, teemme laupeudentyötä, harrastamme hyviä ihmissuhteita ja toimimme hyvän moraalin mukaan, osallistumme seurakunnan elämään ja aikuistumme niin että voimme keskittyä omaan kutsumukseemme. Saat lisätä tähän luetteloon tärkeänä pitämiäsi asioita.

Omassa historiassani voin nähdä tietynlaisia puutteita. Ei ole ollut kauhean montaa hengellistä kasvattajaa. Eräs ulkomainen pastori neuvoi hankkimaan itselleen hyviä mentoreita, hyviä roolimalleja sekä yhteistyökumppaneita ja kunnon ystäviä. Mielelläni tekisin neuvon mukaan, mutta tämä neuvo on yhtä arvokas kuin se, jonka annamme yksinäisyydestä kärsivälle ihmiselle - "hanki ystävä" tai "hanki puoliso"! Teoriassa kaikki on helppoa, käytännössä vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.

Uskonelämäni alussa sain pari ystävää seurakunnasta - vanhoja miehiä. Sitten ajan myötä he pääsivät Herran luo ja uusien ja nuorempien ystävien löytäminen osoittautui kinkkiseksi. Onneksi on netti ja nettiystävät. Roolimalleja olen kyllä löytänyt, mutta he ovat kaukaisia enkä heitä tapaa. Suomessa näen aina puutteena seurakuntien ohuen tai jopa kyseenalaisen moraalin, vaikka juuri korkean moraalin esimerkkejä kaivattaisiin. Tarvittaisiin puhdassydämisiä vakaumuksen ihmisiä, joita ei voi hoopottaa mukaan mihinkään käräjöintiin syyttömiä vastaan. Mentoriksi kelpuutettavaa uskovaa en ole näköpiiriini saanut (anteeksi kaikille). Yhteistyökumppanitkin ovat vähissä. Kuka hoitaisi digitaalista jäämistöäni, kun kuolen? En tiedä.

On enempi kuin mielenkiintoista, mitä Tuomarimme lopulta sanoo. Jakaako hän loputtomasti armoa vai saammeko raippoja (Luuk.12:47)? Uskossakin voimme edustaa niin monenlaista erilaista elämäntapaa ja käytännössä toteuttaa uskoamme hyvin kirjavasti. On siunaus, kun tietää oman roolinsa ja osaa elää kutsumuksensa mukaan.

Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. Ef.2:10.

Jumalan lapsen ilo

Jumalan lapsen syntymä on usein täynnä riemua. Raskas synnintunto voi vaihtua hetkessä syvään pelastuksen iloon. Monet ovat sen ilon kokeneet, vaikka emme saa tehdä siitä mitään pelastuksen ehtoa.

Ilon säilyttäminen elämän tien matkalla on välillä vaikeaa, kun ihmiset ovat ilkeitä, puhuvat pahaa selän takana, juonivat maineemme mustaamiseksi. Työpaikalla voi esiintyä kiusaamista, joka raskauttaa mielen. Jos näissä koetuksissa emme saa tukea seurakunnasta, uskoamme koetellaan toden teolla. Ehkä sinua ei niin helpolla kukisteta, mutta sinun ilosi voi kadota. Jeesus puhui opetuslapsilleen ennen kärsimystään ja kuolemaansa tähän tapaan:

Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Joh.16:22.

Ilo on vahvaa tekoa, jos se perustuu ylösnousseen Vapahtajan tuntemiseen. Uskossamme säilyy ilo, kun saamme kokea, että Herra elää. Kun tiedämme sisimmässämme, että Jeesus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hän ei muutu, hänen pelastuksensa on yhtä täydellinen kuin aina. Hän on uskollinen ja vie meidätkin perille, iloon jota kukaan ei enää horjuta.

Älkäämme siis luovuttako iloamme pois. Vaikka ihmiset ovat ilkeitä ja maailma purkaa vihaansa, me saamme iloita. Pelastuksen iloa ei voida meiltä ottaa pois, jos emme anna. Meillä on oikeus olla onnellisia uskossamme, riemuiten ylistää Herraa pahanakin päivänä.

Ilkeilijällä on tietysti oikeus mielipiteeseensä, mutta sinulla on oikeus olla välittämättä siitä. Ikävä ihminen voi olla sinulle tyly, mutta sinulla on oikeus olla siitä huolimatta onnellinen. Älä siis anna hankalan esimiehen viedä sinulta iloasi äläkä luovuta sitä pois, jos lapsesi rasittaa hermojasi. Älä välitä jos vihamiehesi puhuu sinusta pahaa, sillä ihmiset eivät päätä sinun kohtalostasi - Jumala päättää. Jos sinulla on kiusaus pillastua, ota iisisti ja säilytä elämänilosi. Tämä päivä olkoon sinulle armon päivä, ilon ja siunauksen päivä - Jumalan ylistämisen ja vahvan uskon päivä!

Älkää siis olko murheellisia, vaan iloitkaa, sillä Herra on teidän voimanne. Neh.8:10. 

Elämä itää pimeässä

Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. Joh.12:24.

Jyvä tarvitsee itääkseen kosteutta. Yleensä itäminen tapahtuu pimeässä. Jos siis olet tänään pimeässä, voit onnitella itseäsi - itäminen on alkanut! Jokainen lapsi on kehittynyt kohdun pimeydessä ennen kuin on syntynyt tähän maailmaan. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Ps.139:15.

Usko on samanlainen ilmiö kuin siemen. Joskus tarvitaan pitkä itämisaika. Abraham joutui odottamaan vuosia, että Jumalan lupaus pojasta toteutuisi. Joosef oli vuosikausia syyttömänä vankilassa. Hän yritti kertoa oman versionsa tapahtumista ja puolustautua, mutta kukaan ei kuunnellut. Daavid sai myös vuosikausia paeta Saulia ja piileskellä erämaassa.

Sinäkin olet joutunut pimeään. Sinäkin olet muuttunut näkymättömäksi. Yrität puhua puolestasi, mutta kukaan ei vastaa. Jumalakin on hiljaa. Toivottomuus on hiipinyt sydämeesi. Unelmasi ei näytä toteutuvan. Rukouksesi jäävät jonnekin matkalle. Kaikki sanat uupuvat kesken... Saarn.1:8.

Mutta sinun keskiyösi on kääntynyt jo aamuyöksi. Vain lyhyt hetki enää ja valo lävistää pimeyden, aamu kajastaa esiin horisontista, linnut alkavat laulaa. Sinä saat nukkua vielä vähän ja sitten - äkkiä olet hereillä. Aurinko paistaa huoneeseesi ja häikäisee silmiä.

Hän antaa syyttömyytesi käydä esiin kirkkaana kuin aamun valo. Ps.37:6.

Yhtäkkiä ovi avautuu, sinua kutsutaan nimeltä. Sinä saat peseytyä, pukea uudet vaatteet. Sinä saat astella kuninkaan eteen. Sinut voidellaan öljyllä ja lähetetään. Sinä saat sykkiä elämää jälleen, sinä saat innostua. Sinä saat kokea Jumalan hyvyyttä, armoa armon lisäksi. Täynnä tarmoa ja energiaa sinä saat toteuttaa Jumalan suunnitelmia.

Katso siis uskossa eteenpäin, vaikka vielä on peräti hämärää. Lopulta kaikki tapahtuu nopeasti. Älä yhtään pelkää, älä epäröi, vaan usko. Anna uskon itää sydämesi pimeydessä. Kohta se nostaa päänsä mullan pintaan ja saa vauhtia kasvulleen. Mikään ei voi pidättää kasvua, jonka Jumala on pannut liikkeelle sanansa ja henkensä voimalla.

Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti. Room.8:25.

Jumala ykköseksi

Jos halutaan laskea aivojen ja sydämen välimatka, voidaan saada selville, paljonko eräillä ihmisillä jää matkaa taivaaseen. Tämä koskee henkilöitä, jotka tietävät hengelliset asiat, mutta eivät ole antaneet niiden painua sydämeen asti. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Room.10:10. 

Monet ihmiset panostavat koulunkäyntiin toden teolla ja opiskelevat itsensä maistereiksi ja tohtoreiksi. Olenhan minäkin käynyt lukion ja kokeillut vähän yliopiston opintoja. Olen perehtynyt monenlaiseen tietoon, viimeksi otin selvää geeneistäni ja samalla sain tietää, mitä kautta esivanhempani ovat tänne Suomeen seikkailleet. Olen myös paljon unohtanut oppimastani. Minulla on pitkän matikan laudatur, mutta mikä se derivaatta nyt olikaan?

Tieto ja usko - ne todella ovat eri asia. On eri asia tietää, että Jumala on olemassa, ja eri asia palvella häntä. Elävä uutinen sisältää suomeksi vain Uuden testamentin, joten yritän suomentaa, mitä englanninkielinen Elävä uutinen sanoo: Kaikessa mitä teet, aseta Jumala ykkössijalle, niin hän johdattaa sinua ja palkitsee sinun ponnistelusi menestyksellä. Sananl.3:6.

Menestysteologiaa, vai mitä? (Kauheata!) Mutta Jumalan asettaminen ykkössijalle on tärkeää ja johtaa siunauksiin. Emme ole luodut tänne elämään itseämme varten, keräämään tavaraa, nautiskelemaan vain kaikesta ja pitämään hauskaa. Olemme luodut Jumalan yhteyteen. Vain siinä tämä elämämme löytää tarkoituksen ja mielekkyyden. Vain siinä tämä elämämme, sen luominen ja ohjaaminen, on mielekästä myös Jumalalle.

On todella monia, joiden matka taivaaseen jää kesken. He eivät koskaan aseta Jumalaa elämänsä ykkösasiaksi, eivät koskaan punnitse kaikkea uskon kannalta eivätkä tiedosta että Jumala on heidät luonut tänne elämään hänen yhteydessään. He pitävät hyvää huolta terveydestään, tunne-elämästään, perheestään ja omaisuudestaan, mutta hengellinen elämä on heille vierasta. On niitäkin, jotka pinnallisesti osallistuvat uskonnolliseen elämään, mutta eivät oikein ole sisällä Jumalan valtakunnassa. Paavali neuvoo Timoteusta:

Torju jumalattomat tyhjät puheet ja vastaväitteet, joita tiedon nimellä kulkeva valhetieto keksii. Muutamat ovat ryhtyneet sen tunnustajiksi ja ovat eksyneet pois uskosta. 1.Tim.6:20-21. Mutta Elävä uutinen sanoo tämänkin vähän toisin: Älä rupea kiistelemään niiden kanssa, jotka kehuvat 'tietävänsä' asiat - vaikka juuri tietoa heiltä puuttuu. Jotkut heistä eivät tunne tärkeintä elämästä: he eivät tunne Jumalaa. 

Joskus kannattaa lukea Elävää uutista tai muita käännöksiä. Jokin uusi näkökulma voi avautua, ilmaantua tuore näkemys loppuun kaluttuun aiheeseen. Suosittelen sellaista uskoville ja kaikille suosittelen Jumalan asettamista ykköseksi.

Holvikaari ja huippukivi

Jeesus oli maalliselta ammatiltaan rakentaja. Ajatukset vievät puuseppään ja kirvesmieheen, mutta voidaan kysyä, oliko hän yhtä hyvin muurari ja kivirakentaja? On todennäköistä, että hän hyvin osasi holvikaaren rakentamisen. Holvikaari on yleisesti käytetty rakenne kivestä tehdyissä rakennuksissa, mutta sitä voidaan hyödyntää vaikkapa silloissa, uuneissa tai kellareissa. Meillä oli sukutilan perunakellari graniittinen linnoitus, joka oli kokonaan rakennettu holvikaariperiaatteella. Lapsena pelkäsin mennä kellariin sisään, sillä oli vaikea uskoa, että nuo raskaat kivet pysyisivät ylhäällä eivätkä putoaisi niskaan. Tosiasiassa holvin päälle oli mahdollista ajaa traktorilla.

Holvikaari rakennetaan kiilakivistä, joita ladotaan väliaikaisen telineen päälle kaaren muotoon. Holvikaaren huippukivi - tai lakikivi - on koko rakenteen tärkein elementti, sillä se lujittaa kaaren paikalleen. Huippukiven asentamisen jälkeen tukirakenteet voidaan poistaa. Holvikaari hyödyntää maan vetovoiman niin että rakenteesta tulee kantava. Se toimii siltana tai kantaa yläpuolista rakennetta, mikä se onkaan. Niinpä voimme ymmärtää Jeesuksen - kokeneen rakentajan - vertausta, kun hän puhuu näin:

Jeesus katsoi ihmisiin ja sanoi: "Mitä sitten tarkoittaa tämä kirjoitusten kohta: - Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi [huippukivi]. Kuka ikinä tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja kenen päälle tämä kivi kaatuu [putoaa], sen se murskaa." Luuk.20:17-18.

Tässä on hyvän ja onnistuneen uskonelämän rakennusohjeita. Vanhasta ja Uudesta testamentista otetaan materiaalia uskonelämän temppeliin ja niitä muotoon hiottuja kiilakiviä käytetään holvikaaren puoliskojen rakentamiseen - sulautetaan sana osaksi elämäntapaamme (Hepr.4:2). Tästä Pietari sanoo: Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden. 1.Piet.2:5. Jeesus Kristus on se lakikivi, joka lujittaa koko rakennuksen niin että siitä tulee luja ja kantava. Mutta onhan rakentaminen syytä tehdä huolellisesti ja varmistaen, että holvikivet eivät pääse liikkumaan. Jos kiilakivet luistavat pois paikaltaan, koko rakennelma voi sortua.

Paavali evästää meitä tässä ainutlaatuisessa rakennushankkeessamme: Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus. Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa. 1.Kor.3:9-10.

Saakoon Herra antaa meille itse kullekin armoa, että saamme oman rakennuksemme pystyyn ja osaamme jättää siinä Jeesukselle sen paikan, mikä hänelle kuuluu. Tulkoon osaksemme Jumalan armo, että rakennuksestamme tulee kantava, että se toimii siltana, on kestävä eikä koskaan luhistu.

Jumalan prosenttiliike

Kehitysavun nostamisen tavoite on joskus 80-luvulla saanut nimen 'prosenttiliike'. Mutta Jumalalla on myös prosenttiliike, jonka idea nousee esiin kertomuksessa Gideonin sotaretkestä midianilaisia vastaan. Gideonilla oli nimittäin ensi alkuun 32 tuhatta miestä. Jumala vaati kuitenkin vähentämään väkeä ja ensimmäinen karsinta jätti joukkoihin kymmenentuhatta miestä (Tuom.7:3). Seuraava karsinta oli dramaattinen:

Gideon vei väkensä veden äärelle, ja Herra sanoi hänelle: "Erota kaikki ne, jotka latkivat vettä kielellään niin kuin koirat, niistä, jotka laskeutuvat polvilleen juomaan." Niitä, jotka latkivat vettä kielellään, oli kolmesataa miestä; kaikki muut laskeutuivat polvilleen ja ammensivat kädellä vettä suuhunsa. Tuom.7:5-6.

Jäljelle jäi vain kolmesataa miestä, toisin sanoen yksi prosentti alkuperäisestä määrästä. Voimme miettiä tätä ja kannattaa miettiäkin hartaasti. Jos helluntaiherätyksen koko väkimäärästä otetaan prosentti, se tarkoittaa noin neljääsataa henkilöä. Olenko brutaali, jos sanon, että suunnilleen tuo määrä herätyksen jäseniä on käyttökelpoisia Jumalalle? Vai miten tämä pitäisi ymmärtää? Jumalan ajattelutapa on joskus aika yllättävä ja suorastaan tyly.

Minkälainen ihminen sitten on ylipäätään käyttökelpoinen Jumalalle? Esimerkin valossa pitää olla erittäin nöyrä ihminen, sillä vain tosi vaatimaton ja nöyrä ihminen voi olla koiran kaltainen. Nöyrä ihminen menee polvilleen - heitähän riitti paljonkin - mutta että painaa vielä päänsä syvään ja 'latkii vettä kielellään kuin koira' - siinä ilmenee jotakin poikkeuksellista. Tuskin kukaan tällä tavalla nöyrää teeskentelee, tuskin näillä eleillä enää mitään esitetään, tuskin ollaan ollakseen. Näillä eleillä ei enää välitetä arvokkuudesta.

Emme pysty luotaamaan ihmisen sisintä olemusta, sillä näemme usein ihmisen vain pinnalta. Mutta Jumala näkee sydämen ja osaa arvioida, kuka on valmis antamaan kaiken kunnian Herralle. Kun sellainen nöyryys jossakin ihmisessä asuu, hän päätyy varmuudella Jumalan käyttöön. Jotkut tosin yrittävät nöyryyttää meitä saadakseen aikaan saman asian, mutta useimmiten epäonnistuvat. Eihän Jumalan kasvatustyötä voida tehdä ihmiskäsin. Moni tumpula on sitä yrittänyt ja saanut aikaan pelkkää vahinkoa.

Voimme silti suhtautua tähän käyttökelpoisuuteen toivorikkaasti ja antautua Jumalan käyttöön. Pyhitys on vaikea käsite ja sen selittäminen jokseenkin hankalaa, mutta lyhyesti sanoen Jumala pyhittää meidät, kun antaudumme hänen käyttöönsä. Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät. Room.6:19.

Jumalan prosenttiliike on ahdas portti. Vaatii tiettyä luonnetta päästä valittujen joukkoon. Pelastukseen osalliset kuitenkin kutsutaan palvelukseen aika ajoin ja käyttökelpoisuus voi olla jotakin, jota itse ei edes havaitse. Se vaan tapahtuu, Jumalan suuresta armosta. Kiitetty olkoon Herra, joka tekee mahdottomasta mahdollisen.

Mutta vielä suurempi on se armo, jonka hän antaa. Siksi Raamattu sanoo: - Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Jaak.4:6.

Evankeliumin voima

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat... Room.1:16.

Sinun tehtäväsi on julistaa evankeliumia, kertoa ihmisille, että Jeesus Kristus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan. Hän on kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan lunastanut meidät ja nyt olemme vanhurskaita hänen verensä voimasta.

Nyt ei laki voi meitä tuomita, sillä Jeesus otti tuomion kantaakseen. Emme nojaa lain määräyksiin ja niiden perusteella syytä ihmisiä. Monet kuitenkin tekevät niin. Toisilla heistä on oikein suurennuslasi tätä varten. Tiukan seulan kanssa he kulkevat ihmisiä arvioimassa ja sinä jäät aina kiinni heidän seulaansa. Pidä siis tiukasti kiinni evankeliumista. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen. 1.Tim.6:12.

Älä anna periksi noille vanhan liiton uskoville, joiden teologia on täynnä lakia - myös ihan itse laadittuja sääntöjä. Huomaa kaikki kirkkokuntien itse laatimat pykälät ja ihmisjärjen mukaiset ajatuskulut - vältä niitä. Kulje suoria polkuja, vaella evankeliumin valossa, valvo itseäsi niin ettei uskosi kehity uskonnoksi. Kun elät armosta, anna toistenkin elää.

Älä osta rahalla siunauksia, vaikka niitä ahkerasti kaupataan. Lahjoita todellisiin Jumalan valtakunnan tarpeisiin ja anna avustuksia köyhille. Älä ihmettele, jos lahjoituksesi vastalahjaksi saat uuden tilillepanokortin. Se on heidän tapansa toimia. Se paljastaa, että heidän systeeminsä tarvitsee paljon rahaa ja pyörii lopulta vain rahan voimalla. Heidän systeeminsä tekee heistä ahneita. He eivät huomaa, että evankeliumi itsessään on Jumalan voima, joka tuottaa uskovien keskuudessa keskinäistä rakkautta ja hyväksyntää ja vetää puoleensa uskosta osattomia. Rahan piti olla evankeliumin palvelija, täysin sivuroolissa - ei isäntä.

Kun tuot lahjaasi Jumalalle, muista Joosefin taloudenhoitajan sanat: "Olkaa rauhassa, älkää pelätkö. Teidän Jumalanne ja isänne Jumala on pannut aarteen säkkeihinne. Teidän hopeanne minä olen jo saanut." 1.Moos.43:23. Et voi ostaa hyvää kohtelua, et saa armoa osaksesi millään lahjalla. Sinä saat sen, koska Kristus on jo maksanut kaiken. Hän on sinun veljesi - armollinen, hyvä, laupias, uskollinen ja voimallinen Pelastaja. Saat kaiken armosta - ilmaiseksi.

Joka päivä voit kysyä: Oliko tämä evankeliumin mukaista? Oliko menettely armollinen? Sovellettiinko laupeutta vai lakia? Rakensiko tämä uskovien yhteyttä? Oliko tässä mitään vetovoimaa ulkopuolisia ajatellen?

Siunattu se, jolla on hyvä sydän, hän antaa leivästään tarvitsevalle. Sananl.22:9.

Merkitystä etsimässä

Ellei kuolleita herätetä eloon, niin "syödään ja juodaan, huomenna kuollaan". 1.Kor.15:32.

Monien ihmisten käsitys kuoleman jälkeisestä elämästä on, että sitä ei ole. He sanovat: "Mihin kaatuu, siihen maatuu". Elämältä puuttuu jatkuvuus ja samalla merkitys. Usko taas tuo elämään merkitystä - oikeastaan uskonto on olennaisesti juuri sitä: se selittää, miksi elämällä on merkitystä. Tämä merkitys voidaan ilmaista hyvin monella tavalla riippuen siitä, mitä asiaa kukin haluaa painottaa. Merkityksen ja tarkoituksen elämälleen voi itse kukin löytää henkilökohtaisesti.

Kristillisen uskon yksi perusolettamus on, että ihmisen sielu on kuolematon. Kuolema on vain siirtymistä olotilasta toiseen - olemassaolo ei pääty hautaan. Pyhät kirjoitukset, joita myös Raamatuksi kutsumme, ohjaavat meitä ajattelemaan elämän kokonaisuutta ja löytämään mielekkyys elämästä tässä ajassa ja tulevassa. Tässä ilmoituksessa, jonka olemme saaneet, keskeistä on Jumalan mielenkiinto ihmiskuntaa kohtaan ja se rakkaus, jonka hän on osoittanut Pojassaan. Jeesus Kristus on sekä sovittanut syntimme että saanut valtuudet toimia tuomarina. Raamattu piirtää näin kehykset elämällemme. Emme voi hypätä ulos kuvasta ja keksiä omasta päästämme mitä vaan elämänpyöriä, sielunvaelluksia ja jumaltarinoita. Pelaamme kentällä, jonka rajat on määritelty, peliä jonka säännöt on laadittu.

Tässä elämän kentässä meillä on valtavasti vapautta toteuttaa Jumalan suunnitelmia. Sanotaan, että olemme luovia ja toteutamme itseämme, mutta uskovalla se tarkoittaa, että olemme löytäneet oman kasvupolkumme ja etenemme hengen viitoituksen mukaan. Aina se taivaallinen johdatus ei tunnu, ei tuoksu eikä näy, mutta sisäisesti olemme kuitenkin varmoja, että näin piti käydä, olemme siinä missä pitääkin, niiden ihmisten kanssa jotka tähän kuvioon kuuluvatkin, ja olemme kaiken kaikkiaan matkalla oikeaan suuntaan. Elämä maistuu hyvältä, mielekkäältä ja tyydyttävältä, joskus onnelliseltakin.

Luotamme, olemme uskossa, odotamme vielä parempaa, kaipaamme lopullista kotiin pääsyä. Matkalla luemme sanaa, etsimme Jumalan ajatusta, joka virkistää tänään, etsimme voiman kosketusta. Kaikki tämä on mielekästä, täynnä tarkoitusta. Emme tuskaile elämän tarkoituksettomuutta, emme säntäile levottomasti sinne tänne, emme kaipaa huumetta, joka turruttaa mielen. Kaipaamme Jumalaa, hänen läheisyyttään.

Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan. Ps.73:28.

Jumalan ääni

Jumalan äänen tunnistaminen voi olla vaikeaa. Haluamme mieluummin kuulla pastorimme äänen. Uskomme herkemmin sanojan välittävän Jumalan ajatuksia, jos hän puhuu kirkon äänellä - sillä oman kirkkokunnan tutulla äänenpainolla. Pelkäämme kaikkea väärää opetusta, joten on tärkeää, että opetus on oikeaa, luotettavaa ja tuttua.

Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. 2.Tim.3:14.

Samuel oli jo poikasena valmis kuuntelemaan Jumalaa, mutta hän oli vielä siinä keskenkasvuinen, että oletti Jumalan puhuvan Eelin äänellä. Samuel ei voinut ymmärtää, että hänen lähin paimenensa ja 'pastorinsa' oli jotenkin etääntynyt Jumalasta. Samuel luotti Eeliin, mutta Jumala ei luottanut häneen, koska antoi poikiensa jatkaa moraalitonta elämäntyyliään. Samuelin oli vaikea irrottautua Eelin auktoriteetista ja ottaa vastaan Jumalan puhetta, jossa ei kuuluisi sen aikaisen temppelipalveluksen - siis seurakunnan, kirkon ja perinteen - ääni, vaan Jumalan aito ääni irrotettuna kaikesta ihmisten mukaisesta ajattelusta.

Samuel oli varmasti järkyttynyt, kun hän sai tietää, mitä Jumala ajatteli hänen hengellisestä isästään ja lähimmästä pastoristaan Eelistä. Hänen maailmankuvansa särkyi ja hän ei olisi halunnut kertoa asiaa Eelille. Jumalan sanoma sisälsi nimittäin niin synkän tuomion Eelille ja hänen menettelytavoilleen:

Sinä päivänä toteutan sen, mitä olen puhunut Eelille ja hänen suvulleen, alusta loppuun saakka. Olen sanonut hänelle, että ikuinen tuomioni kohtaa hänen sukuaan, koska hän tiesi poikiensa halventavan Jumalaa eikä pitänyt heitä kurissa. Sen tähden minä vannon Eelin suvulle: eivät uhrit eivätkä lahjat koskaan sovita Eelin suvun rikosta. 1.Sam.3:12-14.

Niinpä mekään emme kovin hyvin ymmärrä Jumalan ajatuksia ja aikomuksia, jos aina vaan ihannoimme omaa kirkkokuntaamme ja pidämme sen opetuksia hengellisyyden huipentumana. Jos aina vaan katsomme prameita ulkonaisia puitteita ja niitä ihastelemme, joudumme kuulemaan: Tähän ei jää kiveä kiven päälle. Luuk.21:6. Jos aina vaan askartelemme tuttujen asioiden kanssa ja pidämme tuttuutta jonakin luotettavuuden mittarina, jäämme paikallemme. Hengellinen kasvumme pysähtyy. Jos sen sijaan uskaltaudumme sille alueelle, jossa mikään kirkko ei määrää, mitä saa ajatella, jossa mikään ulkonainen jumalanpalvelus ei sido tai perinne kahlitse, silloin voimme kuulla Jumalan äänen uudella tavalla. Voimme saada kuulla asioita, joita emme olisi mitenkään keksineet omasta päästä. Yhtäkkiä maailma näyttäytyy uutena, kuva seurakunnasta mullistuu, papit putoavat jalustaltaan, Jumalan sana avautuu ja alamme nähdä kolmiulotteisesti.

Uskallus, joka mahdollistaa olla Jumalan kanssa kahden, voi mullistaa elämämme. Siinä koemme kasvua, harppauksen eteenpäin, uskon ja itseluottamuksen vahvistumisen, jota alamme itse varovasti kutsua uskossa aikuistumiseksi. Innostus valtaa mielemme, Pyhän Hengen tuore läsnäolo valtaa sydämen, hengitämme syvään, imemme itseemme joka sanan, jonka Herra puhuu.

Kun sinun sanasi tulivat minulle, minä ahmin ne. Sanasi olivat minun iloni ja sydämeni riemu. Sinä, Jumala, Herra Sebaot, olet kutsunut minut omaksesi! Jer.15:16.

Opettelemme rohkaisemaan

Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin. 1.Tess.5:11.

Rohkaiseminen mainitaan armolahjana (Room.12:8), mutta rohkaiseva asenne on myös luonteenpiirre. Rohkaisemista voi oppia.

Ensimmäinen vaihe tässä opettelussa on oppia erottamaan, mikä on kannustavaa ja mikä on lannistavaa. Jos emme harjaannu erottamaan näitä toisistaan, emme koskaan opi olemaan hyviä rohkaisijoita.

Luonnollinen ihminen ei oikein tahdo osata rohkaista muita, vaikka paljon riippuukin kasvuolosuhteista ja perheen antamasta esimerkistä. Jos lapsuuden perheessä on osattu rohkaista, se säilyy luonteessa ehkä läpi vuosien. Mutta useimmilla on sellainen tausta kuin minullakin. Rohkaisun sijasta vähättelyä, alas painamista, jopa naureskelua tyyliin "älä luulekaan, että sinä voisit mitään sellaista saada aikaan!" Lannistaminen on meille tutumpaa ja se on yksi syy, miksi painamme muita alas.

Emme tietenkään miellä sitä lannistamiseksi, vähättelyksi tai epäuskoksi, vaan olemme vain realisteja, palautamme leijumaan lähteneet maan pinnalle, kerromme ihmiselle, joka on mitä ilmeisimmin ryhtynyt haihattelemaan, elämän tosiasioita. Suojelemme häntä pettymyksiltä. Jos joku pastori on uskon hengessä heille saarnannut, varoitamme häntä hyvän hyvyyttämme menestysteologiasta. Näin siis emme suinkaan lannista, saati tee mitään pahaa, mehän tarkoitamme joka suhteessa toisen parasta. Ohjaamme pois uskaliailta poluilta takaisin turvalliseen maastoon.

Näin emme edisty. Jäämme omassa kasvussamme tiettyyn pisteeseen ja jarrutamme aina muidenkin kasvua. Jos haluamme tulla uskon ihmisiksi ja oppia myös rohkaisemaan toisia, meidän täytyy sisäisesti kasvaa ja oppia pois vääristä asenteista. Emme voi olla pessimistejä ja rohkaisijoita yhtä aikaa. Emme voi pultata itseämme oikeaan oppiin tai kirkon kivijalkaan, jos haluamme liitää kotkan lailla yläilmoissa. Se ei tarkoita oikean opin tai kirkon opetuksen hylkäämistä, se tarkoittaa, että niillä on merkitystä vain hengen vapaudessa. Emme voi olla täysipainoisesti uskon ihmisiä, jos ankkuroimme itsemme ulkonaisiin ja näkyviin asioihin.

Joudumme hengellisen kasvun tielle, jos mielimme ketään auttaa eteenpäin. Joudumme syventymään Raamatun sanaan ja sulauttamaan itseemme Jumalan ajatuksia, jos haluamme kasvaa uskon ihmisiksi. Seurakunta ei siihen välttämättä kykene, kukaan pastori ei voi sitä tehdä noin vain. Jos haluamme sananjulistajien auttavan meitä, joudumme laittamaan heidät tiukkaan seulaan.

Tämä prosessi, jossa opettelen ymmärtämään, mikä on uskoa ja mikä epäuskoa, mikä on lannistamista ja mikä rohkaisemista, mikä on uskon kannalta myönteistä ja mikä kielteistä, se voi kestää kauan ja ottaa aikaa. Parempi varautua siihen, että kasvun varaa on ja kasvu kestää eliniän. Paavali neuvoo, millainen veli sopii vanhimmaksi:

Hänen on pidettävä kiinni oppimme mukaisesta, luotettavasta sanasta, niin että hän kykenee myös rohkaisemaan toisia terveellä opetuksella ja kumoamaan vastustajien väitteet. Tit.1:9.

Me olemme savi

Katso, niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä, Israelin kansa, olet minun kädessäni. Jer.18:6.

Kun Jumala muovaa meitä työpöydällään, se usein sattuu. Saven paras ominaisuus olisi notkeus, mutta meissä ei sellaista luonnostaan ole. Olemme jäykkiä, kovia, helposti murenevia tai sitten olemme liian lötköjä. Muotoa ei saa syntymään tai se heti lässähtää. Sitten se vatkaaminen ja muovaaminen alkaa kyllästyttää. Savi saa jalat alleen ja hyppää pois dreijalta. Se muuttuu kokkareeksi, joka ei enää kelpaa savenvalajan materiaaliksi.

On syytä pysyä käyttökelpoisena, jos haluaa kerran päätyä astiaksi Jumalan käyttöön. Tarvitaan nöyryyttä. Erilaista nöyryytystä joudummekin kokemaan, jos kerran kokkareena ajelehdimme muiden tiellä. ihmiset potkivat meitä niin että alamme kaivata dreijan päälle - savenvalaja ei sentään potki ja lyö.

Tämä kelpoisuus Jumalan käytössä on vaikea asia. Jo etukäteen tiedämme, että onnistuminen Jumalan projekteissa johtaa erilaisiin nöyryytyksiin. Pitää uskaltaa olla potkittavana ja riepoteltavana:

Herra, minun Jumalani, on antanut minulle taitavan kielen, niin että voin sanalla rohkaista uupunutta. Aamu aamulta hän herättää minut, herättää korvani kuulemaan oppilaan tavoin. Jer.50:4.

Mutta millä hinnalla sellainen saavutus on mahdollinen?

Minä tarjosin selkäni lyötäväksi ja poskieni parran revittäväksi, en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä. Jer.50:6.

Kuka haluaa olla sylkykuppi? Kuka nauttii julkisesta häväistyksestä? Kuka on masokisti ja tykkää kepityksestä? Monet haluavat säästyä nöyryytyksiltä ja järjestää asiat omin päin ja käyttää joukkovoimaa (seurakuntaa), tilata arvovaltaa (asema kirkossa), varmistaa oikeassa olemisensa (Raamatulla lyöminen), käyttää mammonan voimaa (raha ratkaisee) tai muuta sellaista, mikä kumpuaa esiin maailman alkuvoimista. Mutta mikä on Jumalan ihmisen resepti?

Käyttökelpoisuus on Jumalalle antautumista, ei mikään oman tahdonvoiman suoritus. Se on antautumista, joka ei sanele Jumalalle ehtoja. Ihminen ei pysty siihen, mitä Jumala haluaa. Vanha luonto ei halua kantaa ristiä. Vain Jeesuksen tosi seuraaminen johdattaa meidät ristin tielle. Rististä tulee tällöin se sitko, se lisätekijä, joka mahdollistaa saven muovaamisen. Vain kärsimyksen kautta ihminen puhdistuu Jumalan käyttöön. Mutta palkka on sen mukainen:

Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa... te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1: 6,8-9.

Minä Tertius

Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoliksi kutsuttu, ja veli Sostenes tervehtivät Korintissa olevaa Jumalan seurakuntaa... 1.Kor.1:1-2.

Sanoin eräälle uskon ystävälle omasta roolistani, että "minä olen vain tällainen soostenees... kirjuri..." Sehän herätti asianmukaista hilpeyttä, vaikka kirjurit ja sihteerit ovat tärkeitä henkilöitä omalla paikallaan. Paavalilla oli näitä kirjureita apunaan, useitakin eri henkilöitä, jotka sanelun mukaan kirjoittivat Paavalin ajatuksia. Näitä henkilöitä olivat ainakin Sostenes, Silvanus, Tertius ja Timoteus. Huomaamme välillä, että Paavali on puhunut hengästyttävän nopeasti ja ajatukset tulevat ryöpyten ja vaikutelmaksi jää, että kirjurin on täytynyt jälkeenpäin vähän oikoa Paavalin sanomisia ja järjestellä lauseita. Raamatunkääntäjätkin vielä tänä päivänä muuttavat alkuperäisiä lauserakenteita selkeämpään muotoon.

Nämä Paavalin sihteerit ovat olleet tärkeitä toimijoita Paavalin kirjeiden muistiinmerkitsijöinä, mutta jääneet toisaalta aika vähälle huomiolle. Tertius mainitaan vain Roomalaiskirjeen kirjoittajana. Mikä vaatimattomuus kuvastuukaan Tertiuksen omista sanoista:

Terveisiä myös minulta, uskonveljeltänne Tertiukselta, joka olen sanelun mukaan kirjoittanut tämän kirjeen.  Room.16:22.

Toisaalta - mikä kunniamaininta Tertiuksen ansioluettelossa, kun hän esittää sen taivaassa Herralle. Mitkä aplodit hän saisi kaikkien sukupolvien seurakunnalta siitä ansiosta, että on välittänyt meille Roomalaiskirjeen. Raikuvat suosionosoitukset täyttäisivät taivaan salit.

Tertius varmasti keskittyi tekemään työnsä hyvin. Emme tosin tunne häntä erityisemmin, sillä hän ilmestyy kuvaan vain tässä ja häipyy sitten historian hämärään. Voimme kuvitella tekstin viimeistelyä ajatellen, että hän suhtautui työhönsä vakavasti ja teki sen parhaansa mukaan. Ja onnistui. Roomalaiskirje on niin täynnä Hengen inspiraatiota, että myös Tertiuksen on pitänyt soida siinä harmonisesti mukana. Hän on kuin hieno instrumentti Paavalin kädessä, täydellisesti viritetty, juuri siinä sävellajissa hyvin soiva.

Tekisi mieli sanoa: "Tertius, rakas veli, teit hienoa työtä! Mitä sinulle kuuluu?" Hassu kysymys - mitä nyt kirkkauteen ylennetylle kuuluu? Tekisi silti mieli kommentoida siihen apostoli Johanneksen sanoin, joka kirjoitti ystävälleen Gaiukselle: Rakas ystävä, toivon, että sinulle kuuluu joka suhteessa hyvää ja että olet terve; sisäisestihän sinulle kuuluu hyvää. 3.Joh.1:2.

Niin, emme tunne Tertiusta, mutta saamme tavata hänet taivaassa - toivon mukaan.

Voimme siis ymmärtää, että uskovalla voi olla ansioita, vaikkei hän omilla ansioilla taivaaseen pääsekään. Jeesus Kristus on ostanut meidät verensä hinnalla ja turvaamme hänen ansioonsa. Mutta silti voimme kysyä: "Tällaisena, armosta pelastuneena, onko minulla tuoda Herralle mitään, mitä voisi pitää huomionarvoisena?" Arvasiko Tertius oman roolinsa Roomalaiskirjeen muistiinmerkitsijänä? Tajusiko hän, että hänen elämäntyönsä huipentuisi siinä ja säteilisi laajalle ja kestäisi niin hyvin ajan kulutusta? Tuskin. Meidän elämämme huippukohdat taitavat lipua varsin usein ohi huomaamatta. Emme edes itse tajua elämän tuoksinassa, milloin tuli tehtyä jotakin kuolematonta. Mutta Jumala näkee asiat totuuden valossa. Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo:

Eihän Jumala ole epäoikeudenmukainen, ei hän unohda teidän tekojanne eikä rakkauttanne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet hänen pyhiään ja yhä palvelette heitä. Hepr.6:10.

Jeesus on noussut seisomaan

Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. Hän sanoi: "Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!" Ap.t.7:55-56.

Sinunkin elämässäsi on vähitellen kehitys johtanut siihen, että ihmisten raivo on yltynyt. Kivet jo lentävät, väkivalta rehottaa, erilaista kiusaa täytyy keksiä entistä enemmän. Sinun puolustuspuheesi ei tehoa. He tuskin kuuntelevat enää. He antavat vihapuheen ryöpytä vapaasti ja vihateot ovat alkaneet. Niinpä Jeesus on noussut seisomaan. Hän haluaa nähdä tarkemmin, mitä täällä maan päällä tapahtuu ja mitä he loppujen lopuksi tekevät sinulle.

Kehtaavatko he? Aika paljonhan he ovat kehdanneet, mutta kehtaavatko he kristillisen seurakunnan nimissä polkea sinut aivan maan tasalle? Kehtaavatko he pitää kiinni väitteestään, että sinä olet kerettiläinen? Kehtaavatko he ottaa sinulta rahat pois ja sitten lyödä kanveesiin? Eivätkö he ollenkaan näe, että Jeesus Kristus seisoo Jumalan valtaistuimen oikealla puolella ja seuraa tarkasti, mitä tapahtuu?

Vaikka he suullaan puhuvat kauniita sanoja, kaikkia Jumalan profeettoja he ovat vainonneet. Milloin mikin väite nostetaan oikeuttamaan tätä vääryyttä. Niinpä sinä olet heille vain syntinen ja paha ihminen, joka ei ole koskaan nöyrtynyt. Sinun uskosi on heille huijausta, näyttelemistä, omassa kuplassa elämistä, tekopyhää esitystä. Sinun kutsumuksesi on heidän mielestään huvittavaa erehdystä. He tietävät paremmin, koska ovat parempia ihmisiä, aidompia uskossaan. Heillä on uskonsa vakuutena seurakunta, sellainen seurakunta, joka kuuluu laajaan kirkkoon.

Sinullahan ei ole uskosi vakuudeksi mitään esittää, ei mitään tunnustettua asemaa seurakunnassa, ei yhtään pastoria, joka puoltaisi sinua. Sinua ei kukaan halua seurakuntaansa, koska sinä olet niin epämiellyttävä ihminen. Sinä olet surkimus ja sinun valituksesi huonosta kohtelusta haipuvat tuuleen. Kukapa sinusta välittäisi?

Jeesuskin seuraa sinua vain etäältä eikä näytä tekevän sinun hyväksesi mitään. Mahtaako hänkään sinusta oikeasti välittää? Saattaa hän sinut säälistä ottaa taivaan portin sisäpuolelle, kunhan kaikki muut ovat ensin menneet sisälle?

Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. Saatana on sulkeva muutamia teistä vankeuteen, jotta teitä koeteltaisiin, ja te joudutte ahdinkoon kymmeneksi päiväksi. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän. Ilm.2:10.