maanantai 21. tammikuuta 2019

Tiettyä järkiintymistä soisi tapahtuvan

Tänä aikana ihmisillä on paljon henkilökohtaisia murheita ja vaikeuksia. Taloudellinen tilanne on kireä, ihmissuhteet eivät toimi, terveys reistaa. Kaiken masennuksen keskellä on vaikea löytää ilonaiheita. Elämänhalu hiipuu, ilo katoaa.

Joskus sitten nämä taakoitetut ihmiset löytävät tiensä seurakuntaan. He tulevat sinne suurin odotuksin. He kaipaavat virkistyä, saada uutta toivoa elämäänsä, valoisampaa mieltä, kokea uskovien yhteyttä. Kenties he uskaltavat toivoa tukeakin ja saada rohkaisua kaikin tavoin, löytää ystäviäkin.
Entä jos me uskovat sitten katsomme heitä paheksuen ja vihaisin, syyttävin katsein seuraamme heitä kaukaa? He tuntevat heti itsensä huonoiksi uskoviksi, kun ovat käyneet kokouksissa niin harvoin, kun hengellinen elämä kaipaisi uudistumista. Heidän hartiansa painuvat heti kumaraan meidän kylmien katseittemme alla.

Entä jos me sitten kaiken lisäksi vielä lyömme heitä kovin sanoin? Painamme maahan ja moitimme? Entä jos seurakunnan johtaja tai muut aktiivijäsenet käyvät sanomassa jotakin arvostelevaa – heittämässä heti kivellä?

Tilanne voi olla niin herkkä, että kyseinen masentunut ihminen ei tule enää koskaan seurakuntaan – eikä mihinkään toiseenkaan kirkkoon. Joskus tekisi mieli kysyä luterilaisilta, helluntailaisilta, vapaakirkollisilta ja kaikilta muiltakin: ”Luuletteko, että masentunut ihminen tulee autetuksi, jos häntä lyödään? Pitäisikö kadonnut elämänhalun kipinä sytyttää lähimmäisen sydämeen lyömällä oikein lujaa halolla päähän?”

En kysy ilkeyttäni, vaan siksi, että olen nähnyt tällaista. Olen itse kamppaillut omien traumojeni kanssa, nilkuttanut elämässäni eteenpäin kuin siipirikko lintu, ja näihin vaikeuksiin on liian usein tarjottu lääkkeeksi erilaista nöyryyttämistä, lyömistä, masentamista, petkuttamista ynnä muuta – ja seuraava syytös onkin sitten ”pois vetäytyminen seurakunnasta”!

Tiettyä järkiintymistä soisi tapahtuvan.

Niinpä haluan rohkaista sinua, joka koet saaneesi kylmää kyytiä uskovien keskellä. Jumala näkee sinun sydämesi kaipauksen. Hän haluaa auttaa ja tukea. Hänen rakkautensa ilmestyi Jeesuksen Kristuksen kautta koko ihmiskunnalle ja sinä olet hänen rakkautensa kohde yhtä hyvin kuin kuka tahansa. Sinä olet kutsuttu tulemaan sisälle Jumalan valtakuntaan, osallisuuteen pelastuksesta, kasteesta, ehtoollisesta, Pyhästä Hengestä ja kaikista Jumalan lahjoista – myös ajallisesta huolenpidosta. Sinä olet arvokas Vapahtajan silmissä. Hän näkee sinussa kättensä työn, sinä olet hänelle rakas. Hän haluaa vetää sinua lähemmäksi itseään. Hänellä on varattuna sinulle kaikki tarpeellinen. Hän haluaa, että sinusta tulee se ihminen, joksi hän sinut loi, ja sinä saat kasvaa hänen suunnitelmissaan, täyttää ne teot, jotka hän on sinulle valmistanut. Hän haluaa, että sinä olet kestävä uskossa ja perit kerran taivaan ihanuuden ja saat voiton seppeleen.

Kiitetty olkoon hän, joka sen tekee!

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Huolista ja elatuksen murheista

Parempi köyhyys ja Herran pelko kuin suuret varat ja rauhattomuus. Sananl.15:16.

Olosuhteiden pakosta olen minäkin köyhä. Jos voisin valita, olisin rikas. Käyttäisin varmaan paljon rahaa monenlaisiin omiin menoihini, mutta antaisin myös niille köyhille, joita tapaan netin kautta jatkuvasti. Jotkut heistä näkevät nälkää tämän ”hyvinvointiyhteiskunnan” keskellä. En tiedä, ovatko päättäjät huomanneet, että Suomen kansan keskellä on yhä enemmän huonosti toimeentulevia, ylivelkaantuneita, nälkää ja puutetta potevia ihmisiä. Niin vain on. Tuntuu, että mikään sosiaaliturva ei heitä koske. Vain osa heistä saa joskus ruokakassin.

Heidät jätetään kylmästi kansalaisten auttamishalun varaan. Kansalaisten auttamishalu taas näyttää kohdentuvan jonnekin ulkomaille, jossa on ollut jokin katastrofi – omia köyhiä ei huomata. Havaintojeni mukaan toiset köyhät auttavat näitä kurjia, kun voivat. Köyhien välinen solidaarisuus on ainoa sosiaaliturva ja sekin toimii vain paljon rukoilemisen ansiosta, Jumalan avun kautta.

Parempi köyhyys ja rehellinen elämä kuin tyhmyys ja totuuden vääristely. Sananl.19:1.

Kristillisen seurakunnan tulisi pitää huolta omista köyhistään. Näin ainakin minun Raamatussani lukee. Alkuseurakunta keräsi rahaa pääasiassa omien köyhiensä auttamiseen. Tämän päivän seurakunta pystyttää itselleen miljoonien hintaisia hautamuistomerkkejä – kirkkoja, rukoushuoneita ja temppeleitä – kuolleen uskonsa muistoksi. Se, mikä on ihmisten silmissä arvokasta, on Jumalalle iljetys. Luuk.16:15.

Parempi köyhyys ja rehellinen elämä kuin rikkaus ja vaellus väärillä teillä. Sananl.28:6.

Olkoon tämä siis rohkaisuksi sinulle, joka olet pienituloinen, puutteenalainen tai köyhä. Sinä olet turvassa Jumalan huolenpidon alla, hän huolehtii sinusta paremmin kuin varpusista – jotka nekin pärjäävät. Sinä saat elatuksen ja toimeentulon, sillä Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret.  5.Moos.33:27. Hän ei sinua hylkää eikä jätä (Hepr.13:5). Hänen huolenpitonsa, läsnäolonsa ja johdatuksensa ovat kanssasi tänään. Hänen viisautensa ja voimansa varjelevat sinua. Sinä saat hänen armosiipiensä suojasta turvan ja avun, täydellisen levon ja rauhan, vapauden elatuksen murheista – tänään niin kuin jokaisena elämäsi päivänä.

lauantai 19. tammikuuta 2019

Oikeat mittarit

Tulin juuri katsoneeksi jakson sarjasta Lentoturmatutkinta. Siinä korealainen rahtikone syöksyi heti nousun jälkeen pellolle, koska kapteenin keinohorisontti ei toiminut. Oli muitakin syitä, kuten miehistön keskinäiset suhteet, mutta jäin miettimään tuota ”mittarien toimimista”. Onko minun uskonvaelluksessani käytössä oikeat ja toimivat mittarit? Entä sinulla?

Olen jo aiemmin puhunut tunteiden varassa elämisestä ja siitä, kuinka ns. mutu-menetelmä voi viedä harhaan. Tunteemme eivät kerro meille totuutta. Ne voivat valehdella meille hyvinkin rankasti. Kun ajattelen masentunutta ja elämänhalunsa menettänyttä ihmistä, hän voi joutua itsetuhoiseen käyttäytymiseen, jos hän seuraa tunteitaan. Entä anorektikot? Heillä on jostain kokemuksesta tai tunnesyystä syntynyt väärä kuva omasta kehosta. Mikään järkipuhe ei tahdo tehota, vaikka paino laskee ja energia loppuu, elämä kuihtuu. Mietin myös tilannetta, jossa itse olin silloin, kun kaipasin seurakuntayhteyttä ja mormonit tulivat ovelleni. He olivat sulavakäytöksisiä amerikkalaispoikia, joiden kanssa olisi ollut kiintoisaa rupatella. Tunteet suosittelivat heidän kutsumistaan ”peremmälle”. Mutta tieto ja järki ohjasivat eri suuntaan. Minun oli pakko siinä tilanteessa, hengen kehotuksesta, torjua heidän sisään pyrkimisensä. Sorry vaan.

Joskus mittarit näyttävät väärin. En tiedä, mistä on peräisin sanonta ”kello käy perunoita”. Yksi väärä mittari on ”oma hyvä olo”, jonka saa alkoholista tai huumeista. Sen pettävän hyvän olon tavoitteluun ovat monet sortuneet.

Hengellisessä elämässä on varottava vääriä mittareita ja epäkuntoon menneitä kompasseja. On aina palattava Raamatun väärentämättömään sanaan, silloinkin kun se tuntuu epämiellyttävältä. Nyt on muotia hyväksyä homot ja lesbot, ymmärtää abortin käyttö ehkäisyyn, sallia yhtä ja toista, mitä Raamattu ei suosittele. On hyvä pitää Raamatun mittarit käytössä, vaikka maine vähän kolhiintuisi. Minäkin olen niin ”tiukkapipo” ja ”kylmä ihminen”, kun kaikki ei yksinkertaisesti käy enkä hyväksy Raamatun vastaista höllää moraalia.

Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Matt.5.13.

Jumalan sana on se ”luotilanka”, jonka mukaan meidän tulee tarkistaa, onko jokin rakennelma suorassa vai vinossa. Siksi suosittelen sitä tänään jokaiselle. Rohkaisen siis tarkistamaan kaikki ihmisten teot, käsitykset ja opit, niin teologiset kuin moraaliset, Raamatun sanan avulla. On arvokasta, jos voimme omaksua Jumalan sanan sydämeemme ja olla vakaumuksellisia kristittyjä eikä mitään ”hurskastelijoita” – ihmisiä, jotka vain koristelevat omaa jumalatonta elämäänsä erilaisilla uskonnollisilla käärepapereilla.

Herran sana on puhdas ja aito, se pysyy iäti. Herran säädökset ovat lujat, ne ovat oikeita kaikki. Ne ovat kalliimmat kuin puhdas kulta, kalliimmat kuin kullan paljous, makeammat kuin mesi, maistuvammat mehiläisen hunajaa. Ne opastavat minua, palvelijaasi, niiden noudattamisesta saa suuren palkan. Ps.19:10-12.

perjantai 18. tammikuuta 2019

Olisiko sinullakin kutsu palvella?

”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’ ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni. ”Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?” Matt.21:28-31.

Eräs pastori ripitti minua aikoinaan mennen tullen, kun minä en ollut hänen mielestään kunnollinen uskovainen. Vuosien päästä kuulin, että hän oli eronnut paitsi vaimostaan, myös pastorin toimestaan. Eräs toinen veli lähti lähetystyöhön kauas maan ääriin, mutta palasi vuosia myöhemmin kotimaahan. Hän myös ripitti minua, kun en ollut jäsen juuri siinä seurakunnassa, missä minun hänen mielestään olisi pitänyt olla. Hänkin oli eronnut vaimostaan eikä hänen lähetysnäystään ollut paljon jäljellä – usko oli suorastaan kärsinyt haaksirikon.

Ei kannattaisi niin paljon uhota omasta uskostaan ja tuomita toisia. Kaikkihan olemme armosta pelastuneita. Ylläoleva Jeesuksen opetus on hyvin varteenotettava. Sanat eivät ratkaise, vaan teot. Ja mieli voi muuttua, joskus huonompaan, joskus parempaan. Tekojen valossa vaelluksemme lopulta punnitaan.

Ehkä sinäkin hoet usein ”ei minusta ole” tai ”en pysty”. Ehkä ajattelet ”tehkööt pastorit hengellisen työn, minä en ole pappi”. Mutta haluan rohkaista sinua tänään: sinä voit tehdä Jumalan tahtoa maallikkonakin, sinä voit muuttaa mielesi ja kääntyä pois maallisista hengellisiin, sinä voit saada uutta itseluottamusta uskon ihmisenä, sinä voit huomata eräänä kauniina päivänä ”minä pystyn kyllä”. Sitten sinä lähdet työhön ja onnistut hyvin. Jumalan henki tulkoon sinun päällesi ja antakoon näkyä ja intoa Jumalan valtakunnan työstä, toisten palvelemisesta. Pyhä Henki antakoon sinulle kuuliaisuutta ja alttiutta tehdä, mitä pitää tehdä. Sinä saat huomata, että sinullakin on aito kutsu palvella.

Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Ef.4:11-12.

torstai 17. tammikuuta 2019

Kiitä vaikka ei riitä

Jeesus huomasi sen ja sanoi heille: ”Te vähäuskoiset! Te puhutte vain siitä, että teillä ei ole leipää.” Matt.16:8.

Tämä lyhyt jae paljastaa hyvin yleisen ongelman, joka meillä ihmisillä on omassa uskonelämässämme. Me aina valitamme, että meillä ei ole jotakin. Meidän pyyntömme Jumalan suuntaan täyttyy valituksista, että sitä ja sitä puuttuu. Tällä asenteellamme, joka on vanhan luonnon sanelema tapa, me tuomme esiin epäuskomme.

Jumala odottaa kuitenkin meiltä uskon asennetta. Miten voimme tuoda esiin uskoa? Olemalla kiitollisia siitä, mitä olemme saaneet. Kun Jeesuksen piti ruokkia kansanjoukot, hän sai käsiinsä vain viisi leipää ja kaksi kalaa. Jokainen ymmärsi – Jeesuskin – että se ei ollut tarpeeksi. Sellainen määrä ruokaa ei riittäisi niin suurelle joukolle. Mutta Jeesus näyttää meille millä tavalla usko toimii.

Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen. Matt.14:19.

Jeesus kiitti siitä, mitä hänellä oli. Hän toi Jumalan eteen pyyntönsä kiitoksen kanssa. Hän tahtoisi, että mekin oppisimme tämän.

Kun me elämme kiittäen ja tuomme päivittäin Jumalalle kiitoksen kaikesta, mitä olemme saaneet – vaikka se ei riitäkään – me saamme jatkuvasti kokea Jumalan huolenpitoa. Se taas, joka koko ajan nurisee ja valittaa, jää ilman.

Kiitos on niin tärkeä asia, koska se on uskon ilmaus. Kun menemme Jumalan eteen, meidän on syytä viedä pyyntömme hänelle uskossa – siis kiitoksen ja ylistyksen kanssa. Kun opimme elämään kiitollisin mielin ja sydämemme täyttää aina ylistyslaulu Jumalalle, saamme myös kokea, kuinka Jumalan Henki viihtyy luonamme ja hänen runsaat lahjansa ovat aina ulottuvillamme. Et voi elää lähellä Jumalaa valittaen ja voivotellen.

Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan. Ps.73:28.

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Haluatko periä maan?

Autuaita kärsivälliset: he perivät maan. Matt.5:5.

Vanhempi käännös lupaa maan perinnöksi ”hiljaisille”. Mitä oikeastaan tämä maan periminen tarkoittaa?

Vanhan testamentin aikaan maaomaisuuden periminen oli tärkeää, sillä koko Israelin valtio rakentui Luvatun maan omistamiseen. Lyhyesti sanoen maa jaettiin Jaakobin 11 heimon kesken ja heimon maa-alueet sukujen kesken. Leeviläiset eivät saaneet maata, he saivat muita nautintaoikeuksia. Maaoikeuteen sisältyi säädöksiä, joiden mukaan maa palautui aina alkuperäisille omistajilleen, vaikka sitä välillä myytiinkin.

Nyt Uuden testamentin aikaan maaomaisuuden merkitys uskoville on erilainen. Meille metsät ja pellot ovat omaisuutta, jota hoidetaan ja hallinnoidaan siinä kuin muitakin pääomia. Mutta jos ajattelemme asiaa hengellisesti, on jokaiselle uskovalle varattuna ”kaunis perintöosa” (Ps.16:6 KR33). Voimme ymmärtää, että se odottaa meitä taivaassa, mutta voimme ymmärtää myös niin, että meillä on osuus Jumalan valtakunnasta. Jos me olemme Jumalan valtakunnan perillisiä, me saamme nauttia vanhurskautta, rauhaa ja iloa – siinäpä meidän tonttimme tärkeimmät rajapyykit.

Kun luen psalmia 37, löydän sieltä seitsemän kohtaa, jossa vanhurskaalle luvataan perintömaata. Tässä ensimmäinen ja viimeinen niistä:

Väärintekijät joutuvat tuhoon, mutta ne, jotka panevat toivonsa Herraan, saavat periä maan… Pane toivosi Herraan, kulje hänen tietään! Hän korottaa sinut, sinä saat periä maan ja nähdä jumalattomien tuhon. Ps.37:9,34. (Muut jakeet, jotka lupaavat perinnöksi maan, ovat 11,18,22,27 ja 29.)

Niinpä voimme tarttua tähän lupaukseen, joka on näin lujasti paalutettu Jumalan sanaan, ja pitää kiinni perintöoikeudestamme. Me saamme kerran omistaa sen ihanan perintöosan, jonka Jumala itse on meille varannut! Me saamme ikuisen asunnon Herran luota (Joh.14:3). Olkaamme siis kiitolliset.
Jo nyt saamme nauttia perintöosamme ihanuudesta, kun voimme elää uskossa Jeesukseen ja nauttia vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Saamme olla osallisia myös kaikista muista hänen lahjoistaan – täydellisestä huolenpidostakin, joka koskee sekä tätä aikaa että tulevaa.

Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti… Hepr.12:28.

tiistai 15. tammikuuta 2019

Hänen rakkautensa meitä kantaa

Koska olet arvokas minun silmissäni, koska olet kallis ja rakas, minä luovutan kansanheimoja sinun sijastasi, kansakuntia sinun henkesi hinnaksi. Jes.43:4.

Jokainen ihminen on Jumalan silmissä arvokas. Jos et näe omaa arvoasi, vika ei ole Jumalassa. Hän on sanassaan ilmoittanut, kuinka arvokas olet hänelle. Hän on Kristuksen ristin kautta ilmoittanut sinulle, kuinka kallis olet, onhan hänen Poikansa veri annettu lunastusmaksuksi sinusta.

Voimme kyllä ymmärtää epätoivoisiin tekoihin ajautuneita ihmisiä, itsemurhaajia, jopa perhesurmaajia. Ymmärrämme sen epätoivon logiikan, joka siinä vaikuttaa. Mutta ymmärrämme myös, että kaikkien tragedioiden takana on aina sielunvihollinen, jota sana kuvailee selkein ääriviivoin: Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan.  Joh.10:10. Paholainen on se, joka yllyttää ihmisiä epätoivoisiin tekoihin. Hän on se, joka pimittää ihmisiltä valon. Hän on se, joka yllyttää itsemurhiin ja tappoihin. Hän on se, joka väittää, että tuskasta pääsee sillä eroon, että päättää päivänsä.

Pyhä Henki sen sijaan auttaa meitä kokemaan elämän rikkaana, antoisana, mielekkäänä ja turvallisena. Vaikka Jumala on monella tapaa salattu Jumala ja vaikka elämäkin on monella tapaa mysteeri, saamme kuitenkin nauttia elämästä, kokea iloa, elää lapsen lailla luottavaisesti. Jos se lapsen viattomuus ja luottavaisuus jotenkin murenee, voimme lukea Jumalan sanaa ja eheyttää itseämme sen avulla. Jumalan sanan kautta voimme pitää kiinni toivosta ja ylläpitää uskon luottamusta Jumalaan, joka on peräsimessä silloinkin, kun emme ymmärrä, kun yön hiljaisuus tähtineen musertaa meidät, kun sielun valtaa väristys ja moninaiset kysymykset alkavat risteillä, levottomuus valtaa mielemme. Jumalan sanan avulla saamme pitää suuntamme vakaana silloinkin, kun tunnemme itsemme syntisiksi ja arvottomiksi. Kun sydän kyselee ”mitä hyödyttää?”, hänen sanansa antaa meille lohdutusta ja hänen Henkensä nostaa meidät ylös kuopasta. Saamme tuntea, että hän ei ole hylännyt meitä, vaan kantaa ikuisin käsivarsin. Hänen kaikkivaltiutensa ulottuu meihinkin asti, hänen kädessään on jokainen elämämme päivä. Usko on turvallista luottamusta Jumalaan sielläkin, missä emme ymmärrä. Uskon kautta ymmärrämme kuitenkin, sydämen silmin näemme elämän mielekkyyden, usko antaa elämälle tarkoituksen ja suunnan.

Uskon kautta ymmärrämme oman arvomme. Silloinkin kun tämä näkyvä maailma ja ihmisten yhteiskunta ei anna meille arvoa, tiedämme arvomme. Jumalan Poika on sen näyttänyt ristillä. Jumalan sana todistaa sen. Hänen rakkautensa ei jää teoriaksi, sillä Pyhä Henki on annettu olemaan kanssamme. Saamme tietää ja saamme kokea oman arvomme, kun hänen rakkautensa meitä kantaa.

Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni. Joh.14:21.

maanantai 14. tammikuuta 2019

Usko on Jumalan teko

Jeesus vastasi: ”Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko.” Joh.6:29.

Oletko koskaan törmännyt tähän iskulauseeseen: ”Jeesus tulee, oletko valmis?” Tai onko sinua vastaan tullut kysymys: ”Missä vietät iäisyytesi?” Tai oletko kuullut kenenkään saarnamiehen vetoavan kuulijoihin tähän tapaan: ”Tänään sinulla on viimeinen tilaisuus antaa elämäsi Jeesukselle. Jos et tänään ota vastaan hänen kutsuaan, olet vaarassa joutua helvettiin!” – On kaikenlaisia tapoja, joilla ihmisiä säikytellään uskoon. Niilo Yli-Vainiokin kertoi tehneensä sitä, mutta katui sellaista myöhemmin. No, vaimonikin todisti eräissä hautajaisissa kauan sitten ja vetosi ihmisiin, että he antaisivat elämänsä Jeesukselle. Se herätti saattoväen keskellä hiljaista paheksuntaa. Mutta eräs hautajaisvieras joutui kotimatkallaan liikenneonnettomuuteen ja kuoli…

On tietty yhdentekevää, kuinka ihminen tulee uskoon, jos se tapahtuu aidosti. Mutta harvoin kukaan uskoon säikytelty pysyy uskon tiellä. On parempi, jos rakkaus saa toimia ja Jumalan hyvyys vetää ihmisiä puoleensa. Koetuksen päivänä rakkauden siteet kestävät, mutta pelon siteet eivät. Henkilökohtainen evankelioiminen vaatii siis viisautta. Pitää osata puhua maltilla ja kohdata henkilöitä ihmisinä. Ennakkoasenne, jonka perusteella syytetään ja syyllistetään ihmisiä, ei ole varmaankaan kovin hyödyllinen.

Itse en ole lainkaan evankelistatyyppiä. Kun kirjoitan näitä juttujani, puhun kuin uskovalle ystävälle. Ajattelen jopa niin, että jos joku kääntymätön näitä lukee, hän löytää niistä kyllä kutsun tulla Jeesuksen luo, jos hän on sitä vailla. Yritän puhua uskosta niin, että se vetää ihmisiä uskon tielle ja kutsuu lähemmäksi Jumalaa, on ihmisen tila mikä tahansa.

Terve usko ja elävä suhde Jumalaan on aina ihme. Kun ajattelen omaakin uskoontuloani, oli melkoinen ihme, että tulin herätykseen ja aloin kiinnostua uskon asioista. Se oli niin suuri ihme, että edes uskova äitini ei uskonut minun olevan herätyksen tilassa. Kun kerroin tulleeni uskoon, hän ei ottanut sitä vakavasti. Aito usko on aina Jumalan luomisteko, suuri ihme, jota ihmisen voimin ei voi saada aikaan. Rukoileminen ja uskosta todistaminen ovat tärkeitä, mutta eivät johda mihinkään, ellei Jumalan Henki ala tehdä työtä. Raamattu sanoo, että Jumala on puhaltanut sieraimiimme elämän hengen: Jumalan henki on minut tehnyt, Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän. Job 33:4.
Siksi on syytä välttää sorkkimasta kenenkään sieluntilaa ihmissormin. Älkäämme sekaantuko väärällä tavalla Jumalan asioihin. Kannattaa suhtautua pyhällä pelolla ja arkuudella hänen työhönsä ja välttää pilaamasta hänen ihmeitään.

Tehköön siis Jumala, joka yksin on voimallinen, meissä niitä ihmeitä, jotka koituvat pelastukseksi ja Kristuksen kirkkauden ylistykseksi.

Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Ps.139:14.

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Siunaus tulee, oletko valmis

Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille, ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä. Job.29:24.

Tuo lause kuvaa Jobin elämää, kun hänellä meni vielä hyvin, mutta yhtä hyvin se kuvaa Kristusta. Hän on meille se valon ja ilon lähde, jota kaipaamme elämämme synkkinä hetkinä. Herran siunauksessa sanotaan: Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen (4.Moos.6:25). Näin meille tapahtuu, kun Pyhä Henki meitä virvoittaa.

Siinä ilmaistaan jotakin olennaista siitä, mikä hengellisessä elämässä on ”se jokin”. Uskoon tulleet ihmiset janoavat aina uudestaan tätä sielun ravintoa, Jumalan armon kohtaamista eri muodoissaan. Lohduttavat, rohkaisevat puheet, viisauden sanat, Pyhän Hengen virvoittava kosketus, ilon ja riemun ryöpsähdykset – kaikki sellainen on Jumalan siunausta, jota hän jakaa lapsilleen. Seurakunnassa on yritetty jotenkin järjestelmällisesti tarjota lampaille ruokaa ja juomaa – on otettu ohjelmaan saarnat ja opetuspuheet. On myös yritetty järjestää erilaista tunteisiin vetoavaa ohjelmaa, kuten musiikkia.
Ylistyksellä halutaan pumpata esiin hengen läsnäoloa ja vaikutusta. Kaikella tällä on hyvä tarkoitus, mutta loppujen lopuksi hengellisen virvoituksen kokeminen on suuri mysteeri. Saatamme kokea sitä ihan yksin ollessamme. Tai bussissa. Tai luonnon keskellä. Jumalan sana voi ilmestyä niin yllättäen. Se ei ollenkaan vaadi hengellistä ympäristöä. Oletko koskaan jäänyt äkkiä alkaneen kesäsateen alle? Ilman sateenvarjoa on pakko jatkaa kävelyretkeä märin vaattein, pää valuen, mutaisin varpain, mutta ah, sateen lakattua ja auringon ilmestyttyä uudelleen, niin kevyin askelin ja hyvillä mielin kesästä nautiskellen…

Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin. Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa. Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään, minun sanani pisaroivat heidän ylleen. He odottivat niitä kuin sadetta, ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa. Job 29:21-23.

Kuivuuden keskellä voi sade olla niin virkistävä, että ei väliä, vaikka vähän hynttyyt kastuvat. Tunne on sama, kun jokin hengellinen virvoitus yllättää meidät. Jumalan siunauksia ei voi loppujen lopuksi tilata, ne tulevat niin kuin armon osoitukset tulevat – odottamattomissa paikoissa, yllättäen, täysin lahjana.

Herra siis siunatkoon sinua, hyvä lukijani, tänään siellä keskellä arkeasi, arjen hyörinän keskellä, ulkona tai sisällä, kävellessä tai maatessa, mutta olkoon hänen siunauksensa kuin virvoittava sade, kuin hyvä uutinen, kuin ystävän halaus, kuin enkelin kosketus, kuin jokin jota et ole vielä koskaan edes kokenut, uusi ja ihmeellinen Jumalan lahja, Kristuksen kirkkauden säteily sinun elämäsi polulla juuri tänään…

lauantai 12. tammikuuta 2019

Asettukaa vähäosaisten rinnalle

Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. Kol.3:16.

Kannattaa opetella elämään Jumalan sanan mukaan, vasta sitten voimme ”opettaa ja neuvoa toisia”. Nämä kaksi samaan suuntaista päätöstä ovat vaikeita haasteita. Jos mietin vaikkapa kymmentä käskyä, voin kysyä itseltäni, olenko noudattanut niitä kaikkia. Vaikka emme elä lain alla, olemme kuitenkin kutsutut elämään Jumalan tahdon mukaan. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina. Room.7:6. Niin, olenko elänyt hengen mukaan ja noudattanut Jumalan käskyjä, seurannut Herraa ja elänyt Kristuksen lain mukaan?

Tällaisia kysymyksiä kannattaa kysyä ja opetella nöyryyttä, opetella näkemään itsensä oikeassa valossa. On terveellistä nähdä omat puutteensa, se antaa tilaa muutokselle. Jos määrätietoisesti opettelemme tuntemaan Jumalan sanaa ja ymmärtämään, mikä on hänen tahtonsa, emme niin herkästi eksy emmekä paadu tekemään syntiä. Mutta vaikka oppisimmekin elämään hurskaasti ja pääsemme jopa toiseen vaiheeseen – muiden neuvomiseen ja opettamiseen – saatamme yhä olla kaukana ”Kristuksen tuntemisen täyden iän määrästä” (Ef.4:13 KR38). Niin helposti katsomme muita alaspäin. Luulemme, että meidän edistymisemme uskossa on tarkoitettu muiden lyttäämiseksi. Pastorien perusvirhe on ”haukkua joka sunnuntai niitä, jotka elättävät heitä”.

Muistutan siis itseäni ja mahdollisesti sinuakin ylpeyden vaaroista. Kun pääsemme uskossa eteenpäin ja voimme olla avuksi muille, jotka tarvitsevat meitä – meidän vahvaa uskoamme, meidän rukoustukeamme, meidän neuvojamme, meidän sanan tuntemustamme – niin eikö vain meille tulekin kiusaus olla olevinamme jotakin, olla vähän parempia, asettaa itsemme muiden yläpuolelle? Unohdamme, että jokainen palvelutehtävän saanut on asetettu toisten alapuolelle – palvelemaan, ei johtamaan. Unohdamme, että meidän tehtävämme on rohkaista ja tukea, auttaa heikkoja, ruokkia lampaita ja koota niitä yhteen.

Mutta jos palvelija on kelvoton, hän ajattelee: ’Herrani ei tule vielä pitkään aikaan’, ja hän alkaa lyödä tovereitaan ja syö ja juo juoppojen seurassa. Matt.24:48-49.

Niinpä meidän on hyvä pitää mielessä, että emme tavoittele ihmiskunniaa, emme etsi korkeaa asemaa, emme mitään sellaista, johon lihallinen mielemme pyrkii. Me etsimme Hengen tietä ja Jeesuksen seuraamisen tietä. Tällä tiellä on oltava valmis luopumaan omista tavoitteista, omasta kunniasta ja maineesta, ja tyydyttävä siihen osaan, jonka Jumala antaa. Tyytyköön opetuslapsi samaan kuin opettaja ja palvelija samaan kuin isäntä. Matt.10:25. Niinpä päivän rohkaisukin on sen mukainen:

Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Room.12:16.

perjantai 11. tammikuuta 2019

Kristuksen morsiamiksi kutsutuille

Kun nuorena uskovana toimitin seurakunnan monistetta, halusin laittaa lehteen tussilla piirtämäni kopion Salvador Dalin maalauksesta, jossa on Kristus ristillä. Siinä Kristus on kuvattuna ylhäältä päin, ikään kuin Jumalan näkökulmasta. Mehän katsomme Kristusta aina alhaalta päin, joten en tiedä, mikä ”vitsi” tuossa maalauksessa piilee. Vaikka risti tuntuu riippuvan (suorastaan lentävän) siinä keskellä taivasta, se on Dalin maalaukseksi hyvin realistinen, ei surrealistinen. Kuvaan liitin seuraavan jakeen Raamatusta, jossa Kristusta kuvataan näin:

Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. 1.Kor.1:30.

Uskostamme tulee väistämättä uskontoa, jos laitamme Kristuksen tilalle jotakin. Emme voi korvata häntä oikealla opilla, emme kristillisellä elämänkatsomuksella, emme kirkkokuntamme tunnustuksella, emme lähimmäisenrakkaudella, emme millään. Mutta koska ihmiset harrastavat tällaisia harhapolkuja, meillä on edessämme loputon sotku nimeltä ”kristinusko”. (Käytän tässä sanaa uskonnon nimityksenä.)

Jos haluamme viisautta ja tietoa, Kristus on sen lähde. Jos haluamme vanhurskautta, Kristus on sen tuonut meidän ulottuvillemme. Jos haluamme pyhittyä, seuraamme Kristusta. Jos haluamme mitä vaan, menkäämme Kristuksen luokse. Hän voi antaa sen, mutta hänelläkin on ehtonsa. Hän ei anna sellaista jonka maailma antaa. Joh.14:27.

Jos sinä olet minun laillani joutunut jatkuvasti törmäämään ihmisiin, jotka asettavat milloin mitäkin Kristuksen tilalle tai edelle, ole uskossa luja ja pidä katseesi kiinnitettynä häneen, joka on ostanut sinut omakseen. Vaella ensirakkaudessa häneen ja opi tuntemaan hänen rakkautensa sinuun. Tiedä, että tämäkin koskee sinua: Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa. Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa. Room.8:29-30.

torstai 10. tammikuuta 2019

Osoita rakkautta ja hyvyyttä

Esaun suku tuhoutuu. Ei jää jäljelle veljiä eikä naapureita, jotka voisivat sanoa: ”Jätä orposi minulle, minä elätän heidät, sinun leskesi voivat turvautua minuun.” Jer.49:10-11.

Jokseenkin oudoksuttava lainaus Raamatusta minun toimestani, vai mitä? En ole pahemmin tuomioita täällä ladellut – rohkaista olen yrittänyt. Mutta haluan tuoda esiin sen tosiasian, että Raamatun tuomioistakin ja kaikenlaisista Jumalan rangaistuksista ja vitsauksista voi aina löytää valoisan puolen. Aina voin sanoa itsekseni: ”Koska Jumala rankaisi ihmisiä heidän tottelemattomuudestaan, minä voin siis välttää Korkeimman vihan, jos olen kuuliainen”.

Niinpä pyrin määrätietoisesti olemaan opetuslapsi, noudattamaan Jumalan sanaa. Jos en kykene siihen – ja monta kertaa huomaan oman vajavaisuuteni – vien heikkouteni Jumalan eteen ja rukoilen häneltä armoa. En tahallani jätä auttamatta kurjaa ihmistä, tukematta köyhää. En tahallani ole armoton ja julma lähimmäisiäni kohtaan, vaan yritän armahtaa. En kulje ympäriinsä puhumassa pahaa edes vihamiehistäni. Kun minulla on tilaisuus antaa Jumalan valtakunnan työhön, teen sen. Kun voin ottaa lähetystyön kautta itselleni kummilapsen, teen sen. On monia tapoja, miten voin osoittaa olevani aito Kristuksen palvelija. On täysin mahdollista rakentaa sellaista uskonelämää, joka ei perustu kristillisiin korulauseisiin.

Voin myös tietoisesti pyrkiä siihen, että jos joku huolehtii minusta, kunnioitan häntä. Olen ollut isästäni orpo pienestä pitäen ja kunnioitan niitä ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua elämässä eteenpäin – erityisesti edesmennyttä veljeäni Hannua. Tästä näkökulmasta katsoen ymmärrän Jumalaa, joka on vihainen kiittämättömille ihmisille, jotka maksavat hyvän pahalla. Esau oli sellainen epäpyhä ihminen, joka ei osannut arvostaa vanhempiensa panostusta. Hän myi esikoisuutensa yhdestä hernekeitosta. Kun Jumala otti siunauksensa häneltä pois, myös hänen jälkeläisensä saivat kokea sen nahoissaan.

Rohkaisenkin sinua siunaamaan jälkikasvuasi ja kaikkia läheisiäsi – miten? Olemalla jumalinen ihminen, oikeudenmukainen, armollinen huono-osaisia kohtaan, orvoista ja hylätyistä aidosti välittävä, Kristuksen tuntemisen tuoksua levittävä ihminen. Ei se ole mahdotonta. Siihen ei tarvita sosiaalista luonnetta, puheliasta ja energistä ihmistä, siihen tarvitaan oikeaa sydämen asennetta. Ilman sanojakin voi auttaa, kun avaa kukkaronsa. Puhujan lahjoja ei tarvita, kun auttaa käsillään.

Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. Miika 6:8.

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Jumalan pelastavan armon kohtaaminen

”…tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä. Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hänen voimastaan tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.” Ap.t.4:10-12.

Jos sinua kutsutaan Jumalan valtakuntaan, ei sinua pyydetä kääntymään kristinuskon kannattajaksi, vaan tulemaan Jeesuksen tykö. Minä sain tämän kokea aikoinaan tammikuun 9.päivänä. Olin ollut herätyksessä kauan, itse asiassa vuosia. Sinä aikana kiinnostuin hengellisistä asioista ja se kiinnostus johti minut lukemaan Raamattua. Jumalan sanasta nousi etualalle kysymykset Luojasta. Onko Jumala luonut maailman ja niin muodoin myös ihmisen? Onko hän antanut meille Jumalan sanan, jotta oppisimme tuntemaan hänet? Raamattu tuntui vastaavan koko ajan ”kyllä”. Jumala tuntui myös ohjaavan historiaa ja kertovan asioita etukäteen profeetallisen sanansa kautta.

Entä tämä puhe ”pelastuksesta”? Olemmeko tosiaan matkalla kadotukseen, jos emme ”tule uskoon”? Välittääkö Jumala minusta pienestä ihmisestä niin paljon, että huomioisi jotenkin minut henkilökohtaisesti? Eräässä vaikeassa asiassa käännyin Jumalan puoleen ja pyysin, että hän auttaisi minua. Oikeastaan Jumala itse neuvoi minua niin tekemään, sillä luin Raamatusta tällaisen ohjeen:  
Jos jokin asia on teistä liian vaikea, tuokaa se minun tutkittavakseni. 5.Moos.1:17.

Jumala auttoi minua. Huomasin, että hän välitti minusta ja kuuli rukoukseni. Hän siis oli se, joksi hän oli itsensä kuvannut Raamatussa. Hän oli elävä ja todellinen. Hän pyrki vuorovaikutukseen kanssani. Kun pääsin tällä tavalla eteenpäin Jumalan etsimisessä, päädyin siihen, että minun tulisi tehdä oma osuuteni, jotta saisin välit kuntoon Jumalan ja ihmisten kanssa. Minulla oli välit poikki siskon kanssa. Pyysin häneltä anteeksi ja välit tulivat paremmiksi. Jumalan kanssa kesti kuitenkin kauemmin saada selvyys, mitä hän minulta odotti. Olin herätyksessä vuosia. Halusin palvella Herraa, tein siihen suuntaan lupauksiakin, mutta kesti kauan ennen kuin tajusin tehdä lopullisen ratkaisun. Se lopullinen päätös lähteä seuraamaan Herraa Jeesusta tuli tehdyksi ruokatunnilla eräänä maanantaina 9. päivänä tammikuuta.

Toivon, että tämä rohkaisee sinuakin, joka olet ehkä vielä etsijän paikalla. Kyselet, mitä Jumala tahtoo. Haluat uskoa Jumalaan ja palvella Herraa, mutta jotenkin asia vielä roikkuu ilmassa. Ikävöit Jumalan ilmestymistä, rukoilet ja pyydät apua. Olet oikealla tiellä. Aikanaan Jumala vastaa. Olet herätyksessä eikä sinun tarvitse hätäillä. On parempi, että hengellinen raskautesi ei mene kesken. Lue sanaa, rukoile Herraa, opi tuntemaan hänet kaikilla teilläsi. Ja kun hetki lyö, ole valmis. Hän voi nimittäin tulla jonakin kauniina päivänä luoksesi ja sanoa ”Seuraa minua!”. Hän tekee sen, kun näkee, että sinun sydämesi on kokonaiseen antautumiseen valmis.

tiistai 8. tammikuuta 2019

Vanhurskauden seppele odottaa

Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme… Hepr.12:1.

Normaali hengellinen syntymä on hyvä startti uuden elämän matkalle. Sen elementit ovat parannus, uudestisyntyminen, kaste ja Pyhän Hengen saaminen. Monet aloittavatkin uskon tien vaeltamisen ”kaikkien taiteen sääntöjen mukaan”. Mutta on myös niitä, jotka tulevat uskoon jo lapsena eivätkä edes tiedä sanoa päivää, jolloin ovat uskoon tulleet. He kokevat kuitenkin olevansa uskossa ja haluavansa seurata Herraa. Kumpi ryhmä sitten selviää maaliviivalle?

Kilpailun lopputulos ei riipu startista. Se mitä tapahtuu maaliviivalla ratkaisee. On tärkeää juosta kilpailu loppuun eikä jättää sitä kesken. Raamatun mukaan kuitenkin uskon tielle kutsutuista ja sille lähteneistä vain 25% selviää maaliin. Mistä tiedän tämän? Kylväjävertauksesta, jossa vain neljäsosa uuden elämän siemenistä tuotti satoa.

Sielunvihollinen ei paljon välitä, minkälaisia juhlia pidät, kun lähdet elämän tielle. Saat rauhassa nauttia uuden elämän suomasta ilosta. Mutta kun aikaa kuluu, paholainen ryhtyy pitkäjänteisiin hankkeisiin estääkseen sinua pääsemästä maaliin. Mitä lähempänä olet maaliviivaa, sitä myrkyllisempää, sitä leppymättömämpää ja raivokkaampaa on hänen vastarintansa. Tällä kilparadalla on eniten kaatuneita viimeisellä kierroksella. On monia, jotka ovat nuorella iällä antaneet elämänsä Jeesukselle ja nyt, kun ikää on kertynyt ja ollaan jo reilusti viidenkympin paremmalla puolella, on elämään tullut kompastelua – alkoholin käyttöä, avioero, maailmaan rakastumista – ja sitten tätä uskosta luopumista vielä koristeellaan jollakin uskonnollisella kuorrutuksella, kristillisen elämän maneerit kun osataan niin hyvin. Se on surullista. Epäonnistuminen avioliitossa, yrittämisessä tai missä tahansa muussa asiassa on mahdollista myös uskovan kohdalla, mutta on eri asia epäonnistua kuin luopua uskosta.

Niinpä haluan rohkaista sinua, joka olet ollut uskossa jo pitkään ja sinnikkäästi jatkat. Olet joutunut kokemaan sielunvihollisen kaikki juonet ja olet alkanut väsyä. Et ymmärrä, miksi sinun osasi on kokea niin kovia. Olet joutunut seurakunnan ihmisten ja jopa omien läheistesi hylkäämäksi. Olet saanut huomata, kuinka katoavaa on maine ja kunnia. Ilman omaa syytäsi olet joutunut kaikenlaisen syyttelyn ja parjauksen kohteeksi. On aikoja, jolloin Jumalakin tuntuu hyljänneen. Olet yksin ja taistelet, mutta koet olevasi alakynnessä.

Kuule siis, sinä Jumalalle rakas: maali lähestyy, voitto on käden ulottuvilla. Elämän kruunu ja voiton seppele on varattuna sinulle. Kestä vielä hetki, ole sinnikäs, Jumala ei ikinä hylkää sinua. Hän korjaa sinut kunniaan ja vie taivaan iloon. Hän on uskollinen, hän on voimallinen tekemään, mitä lupaa. Kun vihollinen sinua kiusaa, sano hänelle:

Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä…2.Tim.4:7-8.

maanantai 7. tammikuuta 2019

Sisimpämme jano

Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Jes.40:1.

Vanhasta testamentista voi meille tulla lakikokoelma tai Jumalan tuomioiden kirja, ehkä pitkäveteisten sukuluetteloiden ja sotakuvausten eepos, joka ei jaksa kiinnostaa. Mutta Vanha testamentti sisältää myös evankeliumia, Jumalan armon monenlaisia ilmestymisiä, Herran hyvyyden kuvausta. Yksi tällainen myönteinen jakso Raamatussa on Jesajan kirjan luvusta 40 alkava jakso, jossa Jumalan Pyhän Hengen uusi voitelu tuntuu saaneen Jesajan valtaansa, niin raikasta, niin lohduttavaa ja niin rohkaisevaa on kaikki teksti siitä eteenpäin. Jotkut älyniekat ovatkin keksineet, että tuon jakson on täytynyt kirjoittaa joku toinen henkilö!

Kun Pyhä Henki valtaa meidät uudella tavalla ja uudistumme jonkin parannuksen ja murtumisen kautta, saattaa oma äänemme muuttua kuin toiseksi. Muutkin näkevät muutoksen, kun kasvomme loistavat. He kysyvät: ”Mitä sulle on tapahtunut?”

Kannattaa kysyä Jesajalta ”mitä sulle on tapahtunut?” ja lukea vastauksia tähän luvusta 40 alkaen. Monta lukua mennään eteenpäin aivan hurmiossa, kuin jalat tukevasti ilmassa, kuin siivillä liidellen, kuin ilosta hyppien, valtavan euforian vallassa. Mikä Jumalan armon ja hyvyyden ylistys! Mikä Hengen inspiraatio, mikä voitelu valtasikaan Jesajan!

Minulle aukeni tuosta Jesajan jaksosta kaksi kertaa sama aukeama, kun selasin Raamattuani. Siitä aukeamasta osui molemmilla kerroilla silmiini sama jae:

Herra, minun Jumalani, on antanut minulle taitavan kielen, niin että voin sanalla rohkaista uupunutta. Jes.50:4.

Se kiteyttää hyvin sen, mihin näillä lyhyillä kirjoitelmillani pyrin. Kadehdin Jesajan innoitusta ja voitelua ja taitavaa kieltä, jonka hän sai Herralta. Kaipaan itsekin onnistua rohkaisemaan lukijoitani. Kaipaan Pyhän Hengen inspiraatiota ja hengen antamaa sanottavaa. Vaikka olen kohdannut paljon tylyjä ihmisiä, jotka eivät arvosta työtäni, vaan lyttäävät mennen tullen sekä minut että tekstini, tiedän silti, että on myös ihmisiä, jotka tarvitsevat Jumalan antamaa rohkaisua, Hengen kosketusta, valoa oman elämänsä synkkyyteen, uutta kipinää arjen harmautensa keskelle, piristystä mielensä apeuteen ja balsamia haavoihinsa. Vaikka mitään erityistä lommoa ei sielussamme olisikaan, Jumala on pannut tietyn kaipuun meidän sisimpäämme, sellaisen janon, joka ei sammu mistään elokuvasta, tv-sarjasta tai romaanista. Sellaisen janon, joka sammuu vain Jumalan sanan ja Kristuksen kirkkauden evankeliumin lähteestä. Se jano sammuu vain pelastuksen lähteestä ja Jesaja on siitäkin välittänyt meille Jumalan lupauksen:

Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä. Jes.12:3.

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Paikannuspalvelu

Loppiaista vietetään luterilaisessa kirkossa joulujuhlallisuudet päättävänä päivänä. Silloin on haluttu muistaa itämaan tietäjien saapumista Betlehemiin Jeesus-lapsen luo. Joidenkin vanhempien käsitysten mukaan joulu päättyy vasta Nuutin päivään. Muistan lapsuudestani Nuutin päivän viettoa, kuinka nuuttipukki pelotteli meitä. Se siis muistutti lähinnä jotakin suomalaiskansallista halloweenia.

Koska en kuulu luterilaiseen kirkkoon enkä mihinkään muuhunkaan perinteiseen kirkkoon, on minusta kirkkovuoden pyhät vähän ”yks hailee”. Onhan joitakin pyhiä, kuten pääsiäistä, ihan luontevaa juhlia silloin, kun enemmistö kristikansasta sitä juhlii. On luontevaa pitää juutalaisuudesta periytyvät juhlat (suurin piirtein) niille kuuluvilla paikoilla kalenterissa. Mutta periaatteessa minulle joulu on ainainen ja pääsiäinen pysyvästi sydämessä. Niinpä tieto loppiaisen merkityksestä on minulle vähän saman arvoista kuin tieto jonkin kasvin tieteellisestä nimestä… Niin, loppiaisen tieteellinen nimi on muuten teofania tai epifania (”opi sivistyssana päivässä”) …

Koska loppiainen on myös Jumalan ilmestymisen juhla, minulle kelpaa loppiaisen tekstiksi ihan mainiosti tämä: Hän nousi veneeseen heidän luokseen, ja tuuli tyyntyi. Opetuslapset olivat hämmästyksestä suunniltaan. Mark.6:51.

Voidaan siis kysyä – ei sitä, milloin joulu päättyy, vaan – onko sinun myrskysi jo tyyntynyt? Onko Jeesus noussut sinun veneeseesi? Jos hän on mukana, ollaan sitten matkalla tai kotona, hän tuo mukanaan rauhan. Hän tyynnyttää meidän sisäiset myrskymme (ulkoisetkin), päästää meidät pelosta, vie meidät toivottuun satamaan ja antaa tukevan pohjan jalkojemme alle. Hän johdattaa ja opastaa pois turvattomuudesta, ainaisesta pelkäämisestä, kuolemanpelostakin, ja antaa meille luottavaisen mielen. Häneltä saamme tulevaisuuden ja toivon. Hän on paljon kirkkaampi tähti kuin se, joka johdatti itämaan tietäjiä. Kun hän pelastaa, saamme kokea sellaista sisäistä tyyntymistä, ”vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä”, että emme enää kaadu maahan jokaisen tuulenvireen takia. Hänen kanssaan kestämme paremmin elämän haasteita. Hän on meidän gps-navigaattorimme, jonka kanssa epätietoisuus oikeasta suunnasta kaikkoaa kertaheitolla. Hän on meidän Here-nappimme, jonka avulla silmiemme eteen avautuu kirkas näky: ”olet tässä ja menossa tuohon suuntaan, yläviistoon”.

Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa, älkää pelätkö.” Matt.17:7.

lauantai 5. tammikuuta 2019

Aika on lähellä, aivan ovella

Joosefin jalkoihin pantiin kahleet, hän kantoi rautarengasta kaulassaan, kunnes hänen sanansa kävivät toteen. Silloin Herra osoitti hänet viattomaksi. Ps.105:18-19.

Joosef on hyvä esimerkki siitä, miten Jumala koettelee ihmistä, jonka hän on erityisesti valinnut johonkin merkittävään tehtävään. Jumala ei anna valtaansa kenellekään, joka ei ole koeteltu kyseistä asemaa vastaavalla tavalla. Jos sinut on kutsuttu johonkin tiettyyn asemaan Jumalan valtakunnassa, on se asema sitten alhainen tai ylhäinen tai jotakin siltä väliltä, vaatimaton tai erittäin kunnianarvoinen, mikä vaan, sinua koetellaan sitä asemaa vastaavalla tavalla. Joosef oli kutsuttu olemaan faaraon hallinnon ”pääministeri” ja Israelin kansan johtaja, ja hän sai kantaa rautarengasta kaulassaan. Hän sai kärsiä monenlaista vääryyttä, häntä muun muassa syytettiin asiasta, jota hän ei ollut tehnyt.

Tänäkin päivänä on olemassa ”potifarin vaimoja”, jotka huutavat Jumalan ihmisten perään ja syyttävät heitä valheellisesti milloin mistäkin. Sinäkin olet varmasti saanut osasi näistä syyttäjän puheista. Niinpä haluan rohkaista sinua tänään: Hän antaa syyttömyytesi käydä esiin kirkkaana kuin aamun valo. Ps.37.6. Tai: kun ihmisen oikeus vääristetään Korkeimman silmien edessä, kun langetetaan väärä tuomio – eikö Herra sitä näe? Valit.3:35-36.

Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan? Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä. Luuk.18:7-8.

Tänä päivänä profetoin sinulle: sinulle tehty vääryys korjataan. Väärintekijät joutuvat häpeään. Se tapahtuu pian. Sinä saat hyvityksen kaikista valheista, joita nuo pahantekijät ovat levittäneet. Sinä saat kunniaa kaiken kokemasi nöyryytyksen sijaan. Sinä saat uuden tehtävän Herralta, paljon vastuuta, mutta myös voitelun ja voiman hoitaa vastuunalaisen työsi. Sinun hedelmäsi on runsas ja ravitseva, siunaukseksi monille. Totisesti, se tapahtuu Jumalan aikataulun ja suunnitelman mukaan Kristuksen kirkkauden kiitokseksi ja kunniaksi. Aamen.

perjantai 4. tammikuuta 2019

Sydämen puhtaudesta

Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1.Joh.1:9.

On ihmisiä, jotka tulevat uskoon, mutta sitten kompastuvat siihen, että huomaavat tekevänsä syntiä aina uudestaan. Joku mies saattaa miettiä asiaa tähän tapaan: ”Jos minä joskus olen huolimaton ja tulen katsoneeksi naista himoiten, menetän heti taivasosuuteni, kun en voi asialle mitään. En voi palvella Jumalaa, joka on niin julma.” – Tämä kuvaus on nyt karrikoitu, mutta ongelma on todellinen. Ihminen voi oman syntisyytensä vuoksi joutua lain alle, jäädä tuskailemaan omaa taipumustaan syntiin ja kokea, että parannus ei auta – synti riippuu minussa kiinni ja siitä on mahdotonta päästä eroon.

Paavali kuvaa ongelmaa Roomalaiskirjeessä: Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Room.7:21 (Lue laajemmin Room.7:13-25).

Ihminen, joka tulee uskoon ja joka elää uskossa, ottaa uskon kautta vastaan Kristuksen tarjoaman lahjavanhurskauden – eikä vain kerran, vaan päivittäin – mutta on ihmisiä, jotka eivät jotenkin osaa valita uskon tietä, vaan pyrkivät lain tietä ja tekojen kautta vanhurskauteen (kuten juutalaiset Room.9:31). Minusta näyttää, että esteenä on paitsi järki, myös taipumattomuus sellaiseen parannukseen, jossa oma toivottomuus myönnetään ilman mitään venkoilua.

Haluan siis rohkaista sinua, joka olet uskossa ja kamppailet oman syntisyytesi kanssa: Jeesuksen veri puhdistaa jatkuvasti. Voit tunnustaa Herralle syntisi (syntisyytesi) ja uskoa syntisi anteeksi. Lestadiolaisten kokouksissa synnintuntoon tulleet nostavat kätensä pystyyn ja pappi sanoo: ”Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä!” Sinäkin voit nostaa tänään kätesi pystyyn (eikös sanonta ”nostan kädet pystyyn” tarkoita, että ”olen avuton”?) ja vaikka en näekään sinun kättäsi – Jumala näkee sen – voin sanoa sinulle, rakas uskon ystävä: ”Jeesuksen nimessä ja veressä, kaikki synnit ovat anteeksi annetut! Vaella Jumalasi yhteydessä iloiten ja vapaana syyllisyydestä – Jeesuksen ristin kuolemaan ja sovitukseen turvaten!”

torstai 3. tammikuuta 2019

Vasikka ja Karitsa

Jätä minut nyt rauhaan, että vihani saa leimahtaa heitä vastaan ja tuhota heidät. Mutta sinusta minä teen suuren kansan. 2.Moos.32:10.

Jumala vihastui israelilaisiin, jotka tekivät kultaisen vasikan ja alkoivat palvella sitä. Jumala oli juuri vähän aikaisemmin antanut kansalleen kymmenen käskyn lain ja kieltänyt tekemästä mitään jumalankuvaa. Ja kuka sitten heti kiellon päälle teki sellaisen anteeksiantamattoman teon? Ylipappi Aaron! On vaikea olla huvittumatta tämän sinänsä kuolemanvakavan asian vuoksi. Kun vertaan tätä omaan kokemusmaailmaani, huomaan itsekin törmänneeni ”ylipappeihin”, jotka palvovat omia kultaisia vasikoitaan. Sitten kun jäävät kiinni, levittelevät vain käsiään tyyliin: ”Enhän minä mitään tehnyt, se vain tapahtui – hyvässä tarkoituksessa”, jos nyt edes missään suhteessa ymmärtävät väärin tehneensä. Yleensä suuttuvat, jos heitä erehtyy ojentamaan.

Myös Jeesus oli syvästi tunteva ihminen ja hänkin sai monesti aihetta olla vihainen. Luemme tapauksesta, joka sattui Kapernaumin synagogassa. Jeesus kysyi paikalla olleilta: ”Kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?” He eivät vastanneet mitään. Mark.3:4. Tämän jälkeen sanotaan: Jeesus loi heihin vihaisen katseen; hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta. Hän sanoi miehelle: ”Ojenna kätesi.” Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen. Mark.3:5.

Jumala vihaa siis ihmisten tekemiä jumalankuvia, kaikenlaisia epäjumalia. Hän vihaa myös Jumalan käskyjen vääristelemistä, jota fariseukset harrastivat, kun he vahtivat sapatin viettämistä. Nämä kaksi voidaan viedä saman otsikon alle, jos sanotaan, että Jumala vihaa ihmisten keksimää jumalanpalvelusta – ihmisviisauden mukaista uskonnollisuutta.

Niinpä voimme rohkaista toinen toistamme tässä ja ottaa sellaisen tarkan suunnan omasta kompassistamme, että emme mene mukaan mihinkään ihmisten keksimään systeemiin, vaan olemme kuuliaisia Jumalan sanalle ja seuraamme Kristusta. Varokaamme ennen kaikkea mammonan tuomista voimatekijäksi seurakuntaan. Jeesus ajoi kaikki kaupustelijat pois temppelistä. Tänäkin päivänä hän vihaa sitä, että hänen sanaansa kaupitellaan.

On hyvä opetella tuntemaan Jumalaa siinäkin mielessä, että opimme tuntemaan myös hänen vihansa. Yleensä meille julistetaan Jumalan armoa ja hyvyyttä, Kristuksen kirkkauden evankeliumia. Ja oikeinhan se on. Kristus otti päälleen meidän rikkomuksemme, jotta meillä olisi rauha. Hän asettui Jumalan vihan kohteeksi meidän sijastamme. Jo paratiisissa hänestä tehtiin Jumalan karitsa. Vai mistä luulet, että ne eläimen nahat saatiin, joilla Aadam ja Eeva puettiin? (Ks.1.Moos.3:21) Jo siellä ihmiskunnan historian alkuhämärissä hän oli ”Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin”. Se tapahtui paratiisissa – hengellisessä todellisuudessa – mutta Golgatalla hän sitten tuli tähän maailmaan antamaan itsensä sovitusuhriksi ja sovittamaan meidän syntimme tässä maailmanajassa, jossa synti ja kuolema hallitsee. Paavali puhui efesolaisille siitä, että meidän, jotka olemme Kristuksen omia, on oltava selvillä siitä, millaisia asioita Jumala vihaa:

Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan. Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle. Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille. Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos. Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija. Älkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla, sillä niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa kaikkia tottelemattomia. Ef.5:1-6.

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Kirjoitettu opiksi

Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa. Room.15:4.

Tämä jae kiteyttää kauniisti yhden asian: uskoontulemisen jälkeen tarvitaan kestävyyttä, lohtua ja toivoa, jotta jaksetaan vaeltaa uskossa. Me saamme näitä voimavaroja Jumalan sanasta, Raamatusta. Monien usko hiipuu yksinkertaisesti ravinnon puutteeseen.

Monet korostavat, että liiallinen opetuksen kuunteleminen ja ”saarnojen kuluttaminen” voi olla suorastaan vahingoksi, ellei sanaa laiteta käytäntöön. Runsas teologian viljely, opetuksen ylitarjonta, johtaa eräänlaiseen kuplaan: emme enää osaa soveltaa sanaa, kun siitä on tullut vain viihdyke. Luulemme, että pelkkä kuunteleminen riittää, kun se johtaa jonkinlaiseen mielialan kohoamiseen, uskonnollisiin tunne-elämyksiin.

Tämä on totta. Sanaa pitää soveltaa elämään, sulauttaa itseensä, jotta se voi tulla meissä lihaksi. Mutta ei sovi unohtaa, että sana on myös ruokaa. Kun työmies syö ruokaa, hän jaksaa tehdä työtä, mutta se pitää hänet myös hengissä ja terveenä. Ei kaikki ruoka ole vain työssä jaksamista varten. Syömisen tarkoitus on paljon laajempi. Samoin Jumalan sana on ruokaa, joka pitää meidät uskossa elävinä. Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan. Hepr.5:14. Sanan soveltaminen käytäntöön ja sen tuleminen lihaksi siinä, mitä teemme, on vain yksi Jumalan sanan hedelmä, yksi puoli sanan tehtävää. Kun Jumala lähettää sanansa, se luo uutta elämää kaikkialla luomakunnassa, ei vain meidän sisimmässämme tai seurakunnassa: niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. Jes.55:11.

Jumalan sana on tärkeä viisauden lähde, syvemmän ymmärryksen antaja. Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani. Ps.119:105. Tarvitsemme Jumalan sanaa moneen tarkoitukseen. Sana neuvoo ja johdattaa, antaa elämälleni kompassin tavoin suuntaa.

Kerrataan vielä se johtoajatus, josta lähdimme liikkeelle: Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa. Room.15:4. Suokoon Jumala, kaiken hyvän antaja, sinulle tänäänkin kestävyyttä, lohtua ja toivoa, että jaksat elävässä uskossa mennä eteenpäin ja luottaa siihen, että matkan päässä odottaa koti – perille pääsyn ihana palkinto.

tiistai 1. tammikuuta 2019

Sinun lähteesi virvoittaa minut

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Ps.23:1.

Katso, lapseni, ei sinun tarvitse murehtia ja olla huolissasi. Minä pidän sinusta huolen ja sinä saat tulla toimeen. Minä annan sinulle niin paljon, että sinä voit hyvin antaa siitä toisillekin. Minä annan sinulle työtä ja voimia jokaiseen päivään ja sinä saat iloita työsi tuloksista.

Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Ps.23:2.

Sinun ei tarvitse uupua kuormasi alle, vaan minä olen varannut sinulle lepoaikoja. Minä ravitsen sinua hyvyydelläni ja sinä saat uusia, tuoreita voimia. Jos sinä välillä väsyt, minä virvoitan sinua ja sinä saat uusin voimin jatkaa.

Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Ps.23:3.

Minä johdatan sinua, kun sinä kuljet rukoillen. Minä en anna sinun eksyä omaan viisauteesi enkä päästä sinua omille teillesi. Minä kuljen sinun kanssasi ja opastan sinua vaeltamaan tahtoni mukaan. Silloinkin, kun tie vie pimeään laaksoon, minä olen sinun vierelläsi ja autan sinua.

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Ps.23:4.

Sinä saat kokea jumalattomien taholta vihaa ja vainoamistakin, mutta minä en sinua hylkää, vaan suojelen sinua. Sinä saat voitelun, joka vie voittoon. Sinä murtaudut läpi kaikista esteistä, joita ihmiset kasaavat sinun tiellesi. Minä siunaan sinua runsaasti.

Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen. Ps.23:5.

Minä siunaan sinua kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa ja sinä saat olla minun lähettilääni, missä kuljetkin. Sinä saat iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan, sillä minun käteni tukee sinua läpi elämän. Minä annan sinulle voimaa kestää kaikki matkan vaivat ja korjaan sinut kirkkauden maahan, kun aika on.

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. Ps.23:6.