Jotta seuraisit hänen jälkiään

Armoahan se on, jos joku omassatunnossaan Jumalaan sidottuna joutuu syyttömästi kestämään kärsimyksiä. 1.Piet.2:19.

Muistamme, kuinka Kain tappoi Abelin – täysin viattoman veljensä. Tänäänkin tapahtuu kaikenlaisia väkivallan tekoja ja uhreista viattomimpia ovat syntymättömät lapset. Raamattu kertoo myös Joosefista, joka joutui vankilaan tekaistujen syytösten takia. Daavid joutui Saulin vainon kohteeksi, vaikka ei ollut mitenkään ansainnut huonoa kohtelua. Näitä esimerkkejä löytyy Raamatun sivuilta paljon. Mutta ymmärrämmekö näihin sisältyvän opetuksen? Kun itse joudumme vääryyden kohteeksi, nostammeko heti metelin vai käymmekö saman tien kostamaan?

Mitä erinomaista siinä on, jos te kestätte silloin, kun teitä kuritetaan tehtyänne väärin? Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armoa. Sillä siihen teidät on kutsuttu. Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään. 1.Piet.2.20-21.

Tämä on se koetus, joka punnitsee, olemmeko tosi kristittyjä. Jos hengellinen kasvumme on kesken, emme kestä koetusta, mutta saatamme kyllä kasvaa siinä kurimuksessa, johon joudumme. Ehkä seuraavalla kerralla jo suoriudumme paremmin?

Niinpä haluan rohkaista sinua, joka kärsit syyttömästi. Me joudumme näihin koettelemuksiin vääjäämättä. Emme kasva hengellisesti, jos meitä aina vain paapotaan ja hemmotellaan. Meidän olisi opittava hengessä vaeltamista ja lihan tekojen kuolettamista hengen kautta (Vrt. Room.8:13). Tämä kasvu huipentuu siihen, että kykenemme seuraamaan Herraa ristin tiellä silloinkin, kun meitä aiheettomasti syytetään.

Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. 1.Kor.10:13.

Ole siis rohkealla mielellä ja seuraa Herraa hänen askelissaan. Hän vie sinua hengen tietä oman suunnitelmansa mukaisesti. Sinä saat olla hänen opetuslapsensa ja lopulta sinusta tulee hänen näköisensä. Herra ei sinua hylkää, päinvastoin. Hän on lähempänä sinua tässä ahjossa kuin uskotkaan.

Rohkeaksi uskon ihmiseksi

Katso nyt, Herra, kuinka he meitä uhkailevat! Anna palvelijoillesi voimaa pelotta julistaa sanaasi. Ap.t.4:29.

Elämässämme joudumme kestämään erilaisia paineita. Jonkinasteinen sosiaalinen paine on aina läsnä ja sen mukaan pitäisi olla tietynlainen ihminen ja mukautua enemmistön tahtoon ja tehdä niin kuin muutkin. Joskus sellainen yhdenmukaisuuden paine voi olla hyvinkin päällekäyvää ja aggressiivista, kuten ylläolevassa jakeessa.

On myös olemassa ihmisiä, jotka ohjailevat toisia. Moni äiti tai isä sairastaa tietynlaista läheisriippuvuutta ja haluavat määräillä lastensa elämästä. Jos he eivät saa tahtoaan läpi, he voivat yrittää erilaisia pimeitä keinoja, takana puhumista, erilaista salaista vehkeilyä ja muuta, mikä ei enää edusta kristillistä uskoa ja siihen kuluvaa valossa vaeltamista.

Myös seurakunnassa on voimakas yhdenmukaisuuden paine. Pastorit voivat käyttää aika voimakkaitakin keinoja saadakseen seurakuntalaiset ”ruotuun” – toisin sanoen mukautumaan pastorin tahtoon ja mielipiteisiin. Klassinen esimerkki tästä on raamatunkäännöksistä käyty kilpalaulanta, jossa minuakin ohjailtiin melkein väkivaltaisin keinoin lukemaan ”sitä ainoaa oikeaa” Raamattua.

Niinpä haluan rohkaista sinua, jos koet, että et oikein ole saanut itse päättää asioistasi. Jos koet, että olet jonkinlainen elämäsi ajopuu, jossa virta vie mukanaan ja muut päättävät elämästäsi. Jos koet, että sinua revitään sinne ja tänne ja asiat ”vain tapahtuvat” ilman, että sinä ohjaat elämäsi purtta mitenkään. Jos koet olevasi oman elämäsi sivullinen, jotenkin ulkopuolinen, haluan rohkaista sinua ottamaan ohjat käteesi, kuuntelemaan omia mielipiteitäsi ja tunteitasi, valitsemaan erilaisista vaihtoehdoista itse, kunnioittamaan itseäsi niin paljon, että et anna joka asiassa ihmisten kävellä ylitsesi. Haluan rohkaista sinua pyristelemään ulos toisten roolittamasta elämästä, vetäytymään sivuun näytelmästä, jossa sinulle aina jää käteen jokin pahiksen rooli, ja ottamaan elämä haltuun – Jumalan avulla. Anna elämäsi ohjakset Herralle, luovuta itsesi hänen johdettavakseen, etsi alati Herran kasvoja ja Jumalan tahtoa. Lupaan omasta kokemuksestani, että sinä saat aikaa myöten löytää oman tiesi, oman kutsumuksesi, oman persoonallisuutesi. Sinä saat aikaa myöten oppia puhumaan omalla äänelläsi. Sinä saat aikaa myöten oppia vastustamaan kaikkea manipuloimista ja asettumaan kaikenlaista uhkailemista vastaan. Sinä saat vapauden ihmisten mielipiteistä, ulkoisista paineista. Sinä saat astua ulos tasapäistämisen koulusta ja kasvaa aikuiseksi.

Pääasia on, että sinusta tulee sinä. Ja sinusta tulee se persoona, joksi Jumala on sinut tarkoittanut. Tsemppiä, rakas ystävä! Tarvitset päättäväisyyttä, tarvitset rohkeutta, tarvitset Kristusta ja hänen Pyhää Henkeänsä, sillä vain hänen kanssaan yhteistyössä voit päästä läpi ihmisten, lihan ja sielunvihollisen – joskus kirkkojenkin – jarruttavasta vaikutuksesta, joka pyrkii estämään sinua tulemasta siksi rohkeaksi uskon ihmiseksi, jollaiseksi sinut on kuitenkin kutsuttu. Aamen, lupaathan itsellesi olla tulevina päivinä ”rohkea uskon ihminen” – ihmisistä itsenäinen, Jumalasta riippuvainen? Lupaathan seurata apostolien jalanjäljissä:

Apostolit todistivat voimallisesti Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja Jumalan armo oli heidän kaikkien osana runsain määrin. Ap.t.4:33.

Uskokaa hyvä sanoma

Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma! Mark.1:15.

Jeesuksen ajan juutalaiset olivat uskonnollista kansaa, mutta heidän uskonsa oli kehittynyt monessa suhteessa väärään suuntaan. Heistä oli tullut lainalaisia pilkun viilaajia ja he elivät uskonnollisten lakien orjuudessa. Tästä orjuudesta he eivät osanneet kaivata vapauteen. Vaikka he olivat saaneet vapautua sekä Egyptin orjuudesta että Babylonin maanpaosta, he kokivat olevansa nyt roomalaisten orjia. He halusivat poliittista vapautta, mutta Mooseksen ajan israelilaisten tapaan he halusivat olla mieleltään ”hyviä lain orjia” ja kunnostautua tekemällä vaaditut tiilensä.

Kehotus kääntymiseen oli paikallaan. Se tarkoitti huomion kääntämistä pois roomalaisista, pois lain kirjaimesta ja Vanhan testamentin vääristä tulkinnoista. Se tarkoitti uuden toivon ja uuden merkityksen löytämistä elämälle hyvän sanoman kautta. Se tarkoitti uusien näköalojen ilmaantumista, vaikka olosuhteet pysyisivät ennallaan. Se tarkoitti messiaan, Daavidin Pojan, kohtaamista. Se merkitsi kaiken mullistavaa kokemusta ja minuuden uudeksi luomista – uudestisyntymistä.

Me tämän ajan suomalaiset emme yleensä elä uskonnollisen lain alla, meitä pikemminkin hallitsee tieteellinen elämänkatsomus. Takerrumme tosiasioihin, havaittaviin ja mitattaviin seikkoihin, tieteellisiin väittämiin. Vaikka tiede ei olekaan uskon vihollinen, me teemme siitä sellaisen. On huvittavaa, kuinka jostain ”pyhästä gravitaatioaallosta” halutaan tehdä kristillisen uskon kumoava tekijä. Houkutellaanko meitä nyt mukaan johonkin typerään leikkiin, jossa tieteestä tehdään pakanuuden keppihevonen?

Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä –  et anna heille aihetta voitonjuhliin. Job 17:4.

Kaikille ei tieteestä ole tullut epäjumalaa, mutta kaikille kuuluu silti kehotus kääntymiseen ja hyvän sanoman vastaanottamiseen. Olemme uskossa tai emme, tarvitsemme hengellistä kasvua. Ihmisen sydämen syvä kaipaus toteutuu, kun hän löytää merkityksiä, jotka antavat uusia näköaloja elämään – myös kuoleman jälkeiseen elämään. Gravitaatioaaltojen olemassaolo ei niitä anna, mutta voin todistaa, että löysin merkitystä elämälleni jo lapsena, kun lauloin tunnettua virttä Ystävä sä lapsien. Löysin merkitystä elämälleni, kun pyhäkoulun opettajani kertoi meille Jeesuksesta, Hyvästä Paimenesta. Kun opin ymmärtämään, että Jumala on minut ja koko maailman luonut – silloin sain elämälleni merkitystä. Kun kuulin puhuttavan taivaan Isästä, sain turvallisen näköalan elämään. Kun olen nyt aikuinen, lapsen usko on edelleen elämäni kivijalka.

Käännytään siis. Käännytään elävän Jumalan puoleen. Käännytään Jeesuksen Kristuksen puoleen. Otetaan vastaan hyvä sanoma. Hän on tullut, että meillä olisi elämä ja olisi yltäkyllin.

Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden lähettämällä maailmaan evankeliumin. 2.Tim.1:10.

Hyötyliikuntaa

Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. 1.Piet.4:10.

Tässä Jumalan luomassa maailmassa näkyvät asiat heijastavat näkymättömän todellisuuden luonnetta. Luonnollinen syntymä on kuva uudestisyntymisestä, luonnollinen kasvu on kuva hengellisestä kasvusta, hedelmiä tuottava puu on kuva hengellisen hedelmän kantamisesta, syöminen ja juominen antaa meille kuvan hengellisen ruoan ja juoman tarpeellisuudesta.

Ihminen ei voi myöskään olla terve ilman riittävää liikuntaa. Sohvaperunat sairastuvat. Niinpä meidän uskossa olevien on saatava ”hengellistä liikuntaa”. Mitä se on? Onko meidän sittenkin elettävä suorituskeskeistä elämää? Elämmekö lain alla, jossa on ”ihan pakko”?

Luonnollinen liikunta huolehtii siitä, että meidän sydämemme ja keuhkomme toimivat hyvin. Niitä pitää rasittaa sopivasti, että ne pysyvät kunnossa. Meidän tulee siis rukoilla (hengittää) oman hengellisen hyvinvointimme takia ja meidän tulee syödä terveellisesti (Jumalan sanaa). Meidän tulee ”käydä punttisalilla”… Raamattu kehottaa siihen näin: Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Gal.6:2.

Kaikenlainen toisten palveleminen on hengellistä hyötyliikuntaa. Kun palvelen toisia, pysyn itsekin vetreänä ja terveenä. Niinpä haluan rohkaista ja kannustaa sinua palvelemaan muita. Jos et vielä oikein tiedä, mikä on sinun kutsumuksesi, mikä on sinun henkilökohtainen armoituksesi, mikä palvelemisen muoto on sinua varten, sinun on aika etsiä se ja ottaa selvää Jumalan tahdosta kohdallasi. Raamattu sanoo, että etsivä löytää. Jumala on kaikille antanut lahjoja, joilla voimme palvella toinen toisiamme.

Lähde siis liikkeelle. Laita sydämesi töihin. Anna keuhkoillesi uutta happea. Liiku, niin pysyt vetreänä. Harrasta hengellistä kuntoilua, ei suorittamisen pakosta ja näyttämisen halusta, vaan rakkaudesta Herraan.

Tehkää työnne auliisti, niin kuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä. Muistakaa, että jokainen, joka tekee hyvää, saa siitä palkan Herralta, olipa hän orja tai vapaa. Ef.6:7-8.

3D-usko

Hyvä on sen osa, joka pitää huolta avuttomasta. Sitä ihmistä Herra auttaa hädän päivänä. Ps.41:1.

Vanhempi käännös sanoo: ”joka vaivaista holhoo”. Kovin tarkasti ei käy ilmi, mitä tarkoitetaan ”avuttomalla” tai ”vaivaisella”, mutta myöhemmistä jakeista ilmenee, että kysymys on jollakin tavoin sairaasta ihmisestä. Tätä vakavasti sairasta katsomaan tulleet ihmiset käyttäytyvät kuitenkin oudon vihamielisesti (jakeet 6-10) ja he toivovat jopa sairaan kuolemaa.

Tämä suhteellisen lyhyt psalmi tuo esiin vastakohtia. Kuvatessaan ihmisten ilkeyttä, se samalla tulee kuvanneeksi, miten siunattu sellainen ihminen onkaan, joka ei menettele ilkeästi, vaan auttaa avutonta. Jumalan läsnäolo on kaikessa mukana: hän tuntuu olevan taustalla koko ajan tarkkaillen ja seuraten, kuinka ihmiset reagoivat. Näin sairaus ei ole koetus ainoastaan potilaalle itselleen, vaan se on koetus ennen kaikkea hänen läheisilleen ja ystävilleen.

Huomaamme monta kertaa elämässä, että ne tapahtumat, jotka olemme kokeneet uskon koetuksina, eivät olekaan olleet Jumalan tarkoitusperien tarkemmassa ymmärtämisessä koetuksia ainoastaan meille itsellemme, vaan Jumala on koetellut noiden vaikeiden asioiden kautta ennen kaikkea läheisiämme ja muita asiaan liittyviä ihmisiä. Hän on aina läsnä elämässämme, vaikkakin taustalla, ja tarkkailee ihmisten toimia. Jumalan tarkoitus on saada selville meidän sydämemme tila, meidän uskomme aitous, meidän tekojemme vaikuttimet ja toimintamme oikeutus. Näin Kristus, joka on ylennetty tuomariksi, voi tehdä tehtävänsä oikean tiedon pohjalta. Ja me saamme olla todistajina kerran hänen tuomioistuimessaan – tuomittavina, mutta myös todistajina.

Niinpä voimme saada rohkaisua Jumalan sanasta rehelliseen ja vilpittömään uskoon ja hurskaaseen vaellukseen. Saamme rohkaisua, kun ymmärrämme, miten moniulotteista elämä on ja miten Jumala näkee stereokuvan kaikesta. Uskallamme irrottaa itsekeskeisen otteemme ja katsoa asioita sanan kautta, sen ikuisen Jumalan sanan kautta, joka valaisee kaikki asiat eri puolilta ja antaa kolmiulotteisen kuvan asioista ja ihmisistä. Siinä valossa saamme uudenlaista uskon luottamusta Jumalaan, kun ymmärrämme, että hän tietää kaiken, näkee kaiken ja arvioi kaiken – tarkasti ja oikein. Niinpä hänen valossaan ja läheisyydessään saamme uskon kautta rauhan ja ilon, varmuuden hänen rakkaudestaan.

Kun viholliseni eivät saa minusta voittoa, minä tiedän, että sinä rakastat minua. Sinä tuet minua, koska olen nuhteeton, sinä annat minun aina olla lähelläsi. Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Aamen. Aamen. Ps.41:12-14.

Armosta pelastettu

Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii. Gal.2:16.

Siellä, missä laki asetetaan evankeliumin edelle, on kaikenlaista kilpailuhenkeä ja riidan kylvämistä. Siellä heikkoja sorretaan ja lain nimessä tehdään väkivaltaa. On kuitenkin turvallista ymmärtää, että meiltä ei vaadita lain noudattamista, koska Kristus on täyttänyt lain meidän puolestamme. Jos me nyt sydämestämme turvaamme Kristukseen, emme joudu kadotukseen. Uskon kautta olemme uudeksi luotuja olentoja ja nostetut uuteen elämään.

Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Room.6:23. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Room.8:1-2.

Meidän tulee siis muistaa: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Matt.7:1. Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. 1.Kor.4:5. Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan. Room.14:13.

Valitettavasti näemme seurakunnissa paljon vaatimusten esittämistä, kivien heittelyä, aiheetonta syyttämistä, erilaista kukkoilua. Tuntuu kuin uskovat olisivat tässä pahempia kuin muut. Oma epävarmuus teettää helposti muiden alas painamista. Omat viat unohtuvat, kun voidaan suurennella naapurin tekosia. Mutta jos todella elämme armosta ja olemme kokeneet syntiemme anteeksi saamisen, kohdanneet elävän Jeesuksen ja kiintyneet Vapahtajaamme, ei meillä ole tarvetta lähimmäisemme kampittamiseen. Olkaamme siis sovinnon rakentajia, rauhan lapsia.

Vakuutan siis sinulle, että sinäkin saat uskon kautta elää hyvällä omallatunnolla. Sinä saat olla vapaa syyllisyydestä. Sinä saat voiman urheasti kestää ihmisten syytökset. Sinä saat olla täysivaltainen Jumalan lapsi ja elää evankeliumin voimasta, pitää kiinni uuden elämän toivosta. Sinun pelastuksesi ei perustu sinun hyvään elämääsi, ei ihmisten vaatimusten täyttämiseen, vielä vähemmän Jumalan lain noudattamiseen. Sinun pelastuksesi on lahjaa, Jeesuksen Kristuksen sovitustyön hedelmää.

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Ef.2:8.

Onko sinulla rohkaisemisen lahja?

Saulin poika Jonatan tuli sinne hänen luokseen, rohkaisi häntä Jumalan nimessä ja sanoi: ”Älä pelkää!…” 1.Sam.23:16-17.

Tarvitsemme rohkaisua kaikkina elämämme päivinä, mutta tarvitsemme rohkaisua erityisesti elämämme vaikeina hetkinä. Daavid sai rohkaisua Jonatanilta. Daavid oli masentunut ja lupaukset kuninkuudesta olivat jääneet taka-alalle ja epäusko hiipi Daavidin sydämeen. Mutta Jonatan muistutti, että Daavidista oli määrä tulla kuningas – se oli täysin varmaa. Jonatanin usko vahvisti Daavidin horjuvaa uskoa. Niinpä, kun Saul kuoli, Daavid oli valmis vuorostaan rohkaisemaan muita:

Rohkaiskaa mielenne ja olkaa lujat! Herranne Saul on tosin kuollut, mutta Juudan heimo on voidellut kuninkaakseen minut. 2.Sam.2:7.

On tärkeää oppia rohkaisemaan toisia uskovia, muistuttamaan Jumalan sanan lupauksista, nostamaan masentuneita jaloilleen ja kannustamaan elämän kolhimia ihmisiä. Rohkaisua ja kannustusta tuskin voi olla liikaa. Jotkut hyvin pärjäävät, ylpeät ja ylimieliset ihmiset voivat pitää sellaista tarpeettomana, jopa säälittävänä – surkimuksille ja luusereille varattuna. Kaikki eivät rohkaisua ota vastaan. Mutta me Kristuksen seuraajat tiedämme, kuinka leppymätöntä, armotonta ja häijyä sielunvihollisen viha on – tarvitsemme taistelutovereita, jotka eivät kaveria jätä.

Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana ”tänä päivänä” on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Hepr.3:13.

Rohkaiseminen mainitaan Raamatussa hengen armolahjana: Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Room.12:7-8.

Onko sinulla ehkä rohkaisemisen lahja? Sinun pitää vaalia sitä, harjaannuttaa itseäsi määrätietoisesti rohkaisemisen lahjan käyttämiseen. Pyhän Hengen kaste tai jonkin armolahjan saaminen ei vielä tee meistä sellaisenaan käyttökelpoisia. Tarvitaan myös harjaantumista, kokemusta, oman lahjansa kehittämistä. Se kaikki lähtee oman lahjansa arvostamisesta. Paavali kehotti Timoteusta, että puhaltaisit täyteen liekkiin Jumalan armolahjan (2.Tim.1:6). Haluan sanoa sinulle profeetallisesti, että olet pärjännyt hyvin tähän asti, mutta vielä on kasvun varaa.

Niinpä Jumalan henki haluaa ilmoittaa sinulle tämän: ”Minä olen varannut sinulle uuden manttelin, joka kuvaa suurempaa voitelua, mutta en voi pukea sitä vielä päällesi, sillä se on sellaista kokoa, että et vielä ole kasvanut kantamaan sitä. Sinun tulee kasvaa palvelutehtävässäsi. Kun sinä kasvat, eräänä päivänä minä puen sinua uuteen voimaan ja sinä saat kirkastaa minun nimeäni voimallisemmin kuin ennen.”

Se näyttää esteeltä

Katso, sinun edessäsi on este, joka tukkii sinun tiesi. Se näyttää sinun silmissäsi ylitsepääsemättömältä esteeltä ja koet kiusausta kääntyä ympäri ja palata takaisin. Sinä haluat etsiä uuden reitin eteenpäin, koska edessäsi on korkea aita. Sinä olet jo alkanut rukoilla, että minä ohjaisin sinua toisaanne. Mutta katso: ei sinun edessäsi ole aitaa eikä muuria, vaan ovi. Se on suljettu ovi, mutta ei lukossa.

Tarvitset rohkeutta, tarvitset uskoa. Luota minun mahdollisuuksiini. Minä olen sanonut: Kolkuttakaa, niin teille avataan. Matt.7:7 (Luuk.11:9). Lupaanko minä ja peruutanko sanani? Ei, vaan ohjaan sinua uskon tielle. Jos et pääse eteenpäin, kolkuta siis ja minä avaan. Minä avaan sinulle tien korpeen (Jes.43:19 KR33), minä avaan sinulle suljetut ovet (Jes.45:2). Aina kun kaipaat ihmettä tapahtuvaksi, pyydä sitä. Minä teen ihmeitä joka päivä, minä annan armoni ja laupeuteni jokaisen palvelijani hyväksi, kun he hädässään kääntyvät minun puoleeni. Sanon sinulle saman kuin Tuomaalle: Älä ole epäuskoinen, vaan usko! Joh.20:27.

Minä olen avannut tämän oven sinulle. Nyt sinä voit vain työntää sen auki ja sinä saat mennä eteenpäin suorinta reittiä. Ole rohkea ja astu sisään minun mahdollisuuksiini. Minä turvaan sinulle tasaisen tien. Ja kun minä avaan, ei kukaan sulje (Jes.22:22, Joh.3:7).

Lunta tupaan ja kapuloita rattaisiin

Laiska sanoo: ”Tiellä on leijona, keskellä katua kulkee peto.” Sananl.26:13.

Hiljattain eräs ystäväni aloitti oman blogin julkaisemisen. Hänen seurakuntansa reaktio oli mielenkiintoinen. Seurakunnan pastorin mielestä oli vastuutonta kirjoittaa omaa blogia, sillä joku saattaa hänen tekstiensä takia tehdä itsemurhan. Lääkkeeksi asiaan ehdotettiin koulutusta – omalla kustannuksella tietysti.

Suomi on kansalaisyhteiskunta, jossa kansalaiset saavat vapaasti tehdä monenlaisia asioita, mm. julkaista omaa blogia. Täällä vallitsee sanan- ja mielipiteen vapaus. Täällä vallitsee myös uskonnonvapaus. Mutta annas olla, kun olet jäsen jossakin kristillisessä seurakunnassa, niin et saa tehdä sitä etkä tätä. Minultakin aikanaan kiellettiin kotilähetystyö. Kristillinen lehti suositteli lahjatilauksien tilaamista ja antoi niistä alennuksen. Mutta seurakunta ei halunnut, että sen alueella joku tilaa näitä lahjatilauksia. Rahat piti antaa ”hyödyllisempään” tarkoitukseen (se on: pastorin perheen elatukseen). Tämä tavoite oltiin sitten valmiita viemään läpi väkivalloin – takavarikoimalla rahat.

Niin, kyllä uskosta todistaminen on vaarallista. Ei tiedä, kuka hyppää heti jokeen, kun sille kertoo Jeesuksesta! Kyllä koulutus meidät pelastaa. Kaikenlaiset puskapapit pois päiviltä! Rahat pois tyhmiltä ja yksinkertaisilta!

He kutsuivat apostolit sisään ja kielsivät heitä enää puhumasta tai opettamasta yhtään mitään Jeesuksen nimessä. Ap.t.4:18.

Ei mitään uutta auringon alla. Tosiasia kuitenkin on, että Jeesus lähettää jokaisen uudestisyntyneen opetuslapsen todistamaan uskostaan tavalla tai toisella. Jokaisella on sekä velvollisuus että vapaus tehdä hengellistä työtä, onhan meille Kristuksen omille annettu yleinen pappeus. Sinäkin saat siis torjua nuo vastaväitteet, jotka vaativat sinulta koulutusta, seurakunnan siunausta, ylipappien lupaa ja mitä vielä – hyvää ulkonäköä…? Sinun ei tarvitse alistua hengen sammuttajien mielivaltaan. Jos koet Jumalan kutsua tehdä jotain ja Pyhän Hengen innoitusta Jumalan valtakunnan työhön, sinun tulee lähteä liikkeelle rohkeasti eikä arkaillen. Sinun tulee rohkeasti kumota vastaan sanojien väitteet (Tit.1:9). Pyhä Henki on sinun työnantajasi, johdattajasi ja opettajasi, hän myös valtuuttaa ja armoittaa työhön (1.Joh.2:27). Sinun tulee valmistautua siihen, että kapuloita heitetään rattaisiin, ei vain sielunvihollisen taholta vaan myös omien taholta. Sinun tulee olla päättäväinen. Sinun tulee pitää aina mielessäsi Raamatun rohkaisu:

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Hepr.12:3.

Epäonnistuneelle

Epäonnistumisen tunne voi tulla. Jo kasvuiässä saatamme kokea monenlaista keskenkasvuisuutta ja alisuoriutumista koulumenestyksessä. Aikuisina emme ole jaksaneet kunnostautua kasvattajina tai suoriutua kunnolla työpaikalla. Olemme epäonnistuneet aviopuolisoina.

Ehkä en maininnut sinun elämäsi kipeintä aluetta vielä? Koetko epäonnistuneesi hengellisessä työssä? Voin lohduttaa sinua: kaikki kokevat niin. Siis ne, jotka uskaltavat yrittää. Hengellinen työ on maailman vaativinta ja jos siinä olet alisuoriutuja, niin ei haittaa. Kukaan ei ole täydellinen, kukaan ei saa suuria tuloksia aikaan, kaikki olemme ”epäonnistujia”. Jeesuksenkin hyvin alkanut hengellinen työ päättyi häpeäpaaluun. Vai päättyikö? Eikö se varsinaisesti vasta alkanut siitä? Ehkä sinunkin pitää epäonnistua, kokea tappioita, joutua pohjamutiin oman näkysi ja kutsumuksesi kanssa ensin ja vasta sitten Jumala voi uskoa sinulle tuloksia? Ehkä ne työn hedelmätkin sitten näyttävät enemmän Jumalan armon aikaansaamilta, kun sinun oma pätevyytesi on ensin käytetty loppuun?

Ole turvallisella mielellä, päätä olla Jumalan hullu eli jatkaa työtä, vaikka olet umpikujassa ja voimat on loppu, voitelu kadoksissa, pettymys päällimmäinen tunteesi. Päätä olla Jumalan hullu ja mennä eteenpäin, olla uskon isän, Aabrahamin, kaltainen: Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut (Room.4:18). Sillä:

Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä (Hepr.11:1).

Virvoituksen aika

Pyytäkää Herralta sateita, pitkälle kevääseen saakka! Herra nostattaa tuulispäät ja pilvet, hän lähettää sadekuurot. Hän antaa viljan viheriöidä jokaisen pellolla. Sak.10:1.

Jumalan sana toimii monella tasolla ja tässäkin Sakarjan kirjan jakeessa kuulen hengen puhetta, joka koskee herätyksen aikaa. Siinä on useita näkökulmia sellaiseen virvoituksen aikaan, joita kutsumme herätyksiksi. Herätysten aikana tyypillisesti tapahtuu niin, että Herra uudistaa ensin seurakuntansa. Pyhän Hengen vuodatus alkaa seurakunnan keskeltä ja kun seurakunta on uudistunut, herätys leviää seurakunnan ulkopuolelle. Ensimmäinen näkökulma on: pyytäkää.

Nyt kun viimeisestä kunnon herätyksestä alkaa olla kohta 40 vuotta, on kaipuu Jumalan Hengen vuodatuksen ja läsnäolon kokemiseksi voimakkaasti kasvanut ainakin minun sydämessäni. Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala. Ps.42:2. Herätys on jotakin, mitä ei voi ihminen tehdä – se on Jumalan armoa ja suurta lahjaa. Jumalan kansan rukous ja sydämen kaipaus ovat tässä kuitenkin tärkeitä. Kun tartumme Jumalan sanan lupauksiin, saamme kokea, että ”Herra lähettää hengen sateet”.

Tuossa lyhyessä jakeessa puhutaan myös pellosta. Rivien välissä siinä puhutaan viljelijästä, joka on muokannut peltoaan ja kylvänyt siihen siemenen – nähnyt vaivaa. Meidänkin tulee nähdä vaivaa evankeliumin työssä ja Jumalan sanan esillä pitämisessä. Se on yhtä tärkeätä kuin rukous. Kun näemme vaivaa Jumalan valtakunnan hyväksi, voimme tarttua Jumalan sanan lupaukseen: hän antaa viljan viheriöidä myös minun pellollani.

Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan. 1.Kor.15:58.

Näin voi yksi lyhyehkö jae Raamatusta opastaa meitä hengen maailmaan ja neuvoa meille, miten Jumala ajattelee. Näemme tässä Sakarjan näyssä Jumalan toimivan vaiheittain ja voimme sisäistää sen näyn ja itsekin edetä vaiheittain, askel askeleelta eteenpäin siitä, missä nyt olemme.

Ottakaamme opiksemme, pyrkikäämme tuntemaan Herra! Hän tulee, se on varmaa kuin aamun koitto. Hän tulee kuin sade, kuin kevätsade, joka kastelee maan. Hoos.6:3.

Veden haussa

Nainen sanoi: ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.” Joh.4:15.

Lapsuudenkodissani saattoi vesi loppua kaivosta kesäisin, kun oli kuiva aika. Ämpärillä voitiin nostaa vettä syvemmältäkin ja karjalle haettiin vettä toisesta kaivosta. Nykyään joka paikkakunnalla on vesilaitos, joka huolehtii ihmisten makean veden saannista. Juomavedeksi kelpaava vesi pumpataan vesitorniin, josta se paineella johdetaan kotitalouksien käyttöön. Jos vesilaitos saa raakavettä, vesi voi loppua käyttäjiltä kolmesta syystä: 1) pumput, jotka nostavat veden vesitorniin, menevät epäkuntoon 2) putkirikko valuttaa veden ulos putkistosta ja paine laskee 3) veteen joutuu saastunutta pintavettä ja sen käyttö kielletään, koska se on tullut juomakelvottomaksi.

Tässä näen kuvan hengellisestä elämästä. Jumalan sana on vesi ja Henki on se, joka vettä liikuttaa. Mutta pumppu, joka nostaa tätä ”elävää vettä” meidän sielumme vesitorniin, on meidän omassa hallinnassamme. Meidän tulee lukea Raamattua tai kuunnella Jumalan sanan julistusta, jotta meidän sisäinen elämämme saa vettä. Rukous on myös tekijä, joka saa veden liikkeelle. Jos koet sisäistä kuivuutta (putkistossa ei ole painetta eikä vettä tule), silloin olet todennäköisesti laiminlyönyt Jumalan sanan ja rukouksen. Putkirikkokin voi tulla – se edustaa syntiä. Pintavesi voi saastuttaa puhtaan veden – se edustaa maailmaa.

Luotamme Jumalan armoon. Kun elämme uskossa, elämme armon varassa. Mutta meillä on oma vastuumme. Kuivia jaksoja tulee jokaisen elämään. Niiden tarkoitus on usein salattu, mutta ainakin ne pakottavat meitä veden hakuun ja työntämään juuremme syvälle, jotta ne saavuttaisivat pohjaveden. Joudumme vähän samanlaiseen tilanteeseen kuin nainen Sykarin kaivolla. Hänen janoonsa ja meidän janoomme on yksi ratkaisu: Jeesus. Hän on se taivaallinen vesilaitos, joka kykenee ohjaamaan paineistetun puhtaan veden meidän sisimpäämme. Hän voi puhkaista lähteet sielumme kuivuuteen ja se vesi tulee paineella, se virtaa kuin lähde, kun Jumalan Henki liikuttaa sitä.

Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä. Ilm.21:6.

Hylätylle

Lapseni, minä näen, että sinua on kohdeltu huonosti. Sinut on hylätty ja jätetty yksin. Sinulla on ollut vaikeata muutenkin, kun sinulta on otettu pois läheinen ihminen. Silti sinä olet kaiken keskellä kantanut vastuuta toisista. Sinun itsetuntosi on haavoilla.

Mutta nyt sanoo sinulle Herra, sinun Jumalasi, näin: minä lohdutan sinua ja vien sinua kohti valoisampaa aikaa. Sinä saat uusia ystäviä ja sinä saat uuden elämänhalun. Minä kannan sinua vaikeuksien yli. Kuuntele minua ja ime sisääsi minun sanani vahvistavaa voimaa. Kasvata uskosi pääomaa. Sinun tulee elää uskosta. Odottaa minun hyvyyteni ilmestymistä. Viivy rukouksessa.

Katso, minä olen hyvä. Minä olen pitänyt sinusta huolta ja minä turvaan sinun tulevaisuutesi. Minulla on varattuna sinulle paljon hyviä lahjoja. Kuule minua, sanoo Herra.

Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan. Jes.46:4.

Avuttomalle ja nöyryytetylle

Nuoret leijonatkin uupuvat ja näkevät nälkää, mutta sillä, joka turvaa Herraan, on kaikkea kyllin. Ps.34:11.

Psalmissa 34 on mainio kuvaus siitä, kuinka hädässä oleva ihminen kääntyy Herran puoleen ja saa avun. Tämä avun pyytäjä on ensiksi niin heikoilla, että on ”punastunut häpeästä”, mutta käännyttyään Jumalan puoleen, hänen tilanteensa kohenee asteittain. Sanotaan: Herran enkeli on asettunut vartioon. Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidät. Ps.34:8. Nyt hän on siis ”Korkeimman suojassa” ja hän saa maistaa Herran hyvyyttä ja olla pitkästä aikaa onnellinen (jae 9). Sisäisen parantumisen lisäksi tämän ihmisen tilanne kohenee myös ulkonaisesti: Mitään ei puutu niiltä, jotka häntä pelkäävät. Ps.34:10.

Psalmi alkaa ylistyksellä ja kehotuksella kiittämään Herraa. Kyse on Daavidin psalmista. Myös suuri kuningas Daavid joutui elämässään kokemaan monenlaista ahdinkoa ja myös synninhätää. Tämä psalmi viittaa syvään nöyryytykseen, jonka hän koki filistealaisten käsissä, kun hänen oli pakko näytellä mielipuolta. Daavidinkin täytyi nöyrtyä, mutta Jumalan apu ilmestyi hänelle sitä runsaampana. Tällä tavalla psalmit opettavat meille uskonelämän perusasioita ja ohjaavat elämän tielle silloin, kun kohtalo kolhii.

Niinpä uskallan rohkaista sinua, kanssakulkijani elämän tiellä: Jumala on uskollinen ja pitää huolta sinusta. Muista, että Herran enkeli on asettunut vartioon! Ja enemmänkin: sinut on kätketty Jeesuksen veren suojaan. Hän on sinulle kilpi ja suojamuuri, hän on kallio. Sinä et horju. Sinulta ei puutu mitään. Vaikka joutuisitkin kokemaan erilaisia nöyryytyksiä, sinun elämäsi on kaikesta huolimatta siunattu. Hän kulkee rinnallasi ja on sinua lähellä sinun elämäsi jokaisena päivänä. Sinä saat häneltä kestävyyttä ja sitkeyttä jatkaa kilvoittelua. Tie johtaa määränpäähän ja kerran olet voittajana perillä.

Tulkaa, kiittäkää minun kanssani Herraa, kunnioittakaamme yhdessä hänen nimeään! Ps.34:2.

Ota vastaan siunaus

Juuri tänään Herra siunatkoon sinua, lukijani, ja varjelkoon sinua. Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Mene rohkeasti päivääsi uskon askelin, ole siunattu ja loista Kristus-valoa ja olkoon sydämessäsi rauha – Jeesuksen nimessä! Muista Herran Jeesuksen sanat, kun hän vakuutti opetuslapsilleen:

En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Joh.15:15.

Kristus on kaikista sinun ystävistäsi paras, kaikista ystävistäsi vaikutusvaltaisin, kaikista viisain, voimallisin ja uskollisin! Kannattaa palvella Herraa Kristusta, hän ei jätä ystäviään pulaan. Hän tuntee paitsi sinut myös Isän ja tietää:

Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua. Joh.12:26.

Jumalan kutsu

Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua. Room.11:29.

Olin lapsena uskossa ja sitten se aidosti ja kokosydämisesti alkanut uskonelämä jotenkin lopahti. Se tapahtui ikään kuin huomaamatta. Mietin jälkeenpäin, miksi kävi niin, että luisuin takaisin maailmaan ja minusta tuli luopio. Ehkä tapahtui moniakin asioita, mutta pahinta oli, että en saanut perhepiiriini kuuluvilta uskovilta sitä tukea, mitä olisin tarvinnut. Kun minulle tapahtui sellainen vahinko, että ammuin paperitollon siskoni silmään ja pyysin sitä anteeksi, en koskaan kuullut myöntävää vastausta. En koskaan saanut tuota tekoa anteeksi. Päinvastoin, minusta tehtiin perheessäni jonkinlainen pahis. Annettiin ymmärtää, että olin tahallaan tehnyt pahan teon ja olin ilkimys. Sellaisessa ilmapiirissä on varhaisnuoren vaikeaa elää uskossa. Anteeksiantamus ja Jumalan armo on kuitenkin niin keskeinen asia uskossa, että sen ulkopuolelle joutuminen on uskon kannalta tuhoisaa.

Jumala oli kuitenkin tarkoittanut minut elämään uskossa, joten sain uuden mahdollisuuden. Kului kuitenkin yli kymmenen vuotta ennen kuin tulin kunnolla herätykseen ja aikaa myöten takaisin uskon tielle. Jumalan työ on niin syvältä luotaavaa ja perusteellista, että se on usein myös hidasta. Ehkä niin on ollut sinunkin kohdallasi? Olet joutunut kokemaan vaikeita asioita, jotta sinun luonteesi olisi kasvanut ja sinun elämänkatsomuksesi olisi kypsynyt sellaiseksi, että olet tullut valmiiksi ottamaan vastaan Jumalan kutsun ja kuuntelemaan Jumalan puhetta. Jumalan työ sinussa on saanut sinut huomaamaan, kuinka syvästi ja kokonaisvaltaisesti sinä tarvitset Jumalaa, Kristuksen pelastavaa armoa ja taivaallista huolenpitoa.

Niinpä voit olla varma, että Jumalalla on sinun elämääsi varten suunnitelma. Se on niin hyvä ja loppuun asti mietitty, että sitä suunnitelmaa ei ole tarpeen peruuttaa. Sinä olet voinut harhailla kaikenlaisia sivupolkuja, mutta suurella elämän kartalla ne kaikki kiertotiet vievät kuitenkin samaan suuntaan kuin alkuperäinen reittikin. Mikään sinun väärä valintasi, sinun erehdyksesi, mikään epähuomiossa tai vahingossa sattunut ikävä tapaus, mikään onnettomuus, ei ole voinut tehdä tyhjäksi Jumalan kutsua sinun kohdallasi. Sinä olet edelleen Jumalan kartalla ja etenemässä kohti seuraavaa rastia. Ymmärräthän sen? Hän ei ole hylännyt sinua, vaikka sinulta on välillä suunta ollut kadoksissa. Hänen sanansa kompassi näyttää edelleen oikeita kiintopisteitä ja sinun aurinkosi käy edelleen oikeaa aikaa. Nyt sinun tehtäväsi on vain seurata hänen kutsuaan ja toteuttaa hänen suunnitelmaansa. Kun sinä annat hänelle elämäsi kokonaan ja sydämestäsi palvelet Kristusta, sinä saat kulkea rastilta rastille ja edetä turvallisesti kohti määränpäätä – kohti taivaskotia.

Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän edeltäkäsin on valinnut. Room.11:2. Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Hepr.10:23.

Erilaisuuden siunaus

Jumala on mieltynyt erilaisuuteen. Hän on luomakunnan monimuotoisuuden takana ja sitä monimuotoisuutta haluavat pakanatkin nykyään suojella. Kun hän loi ihmisen, hän halusi tehdä jokaisesta yksilön. Vaikka lapset voivat muistuttaa vanhempiaan, hän ei käyttänyt samaa muottia koskaan. Identtiset kaksoset voivat olla samanlaisia, mutta aina jokin ero löytyy heistäkin.

Kirkoissa on yhdenmukaisuuden paine. Helluntailaiset olisivat kovasti halunneet tehdä minusta helluntailaisen. Luterilaisilla on tietty muotti luterilaisia varten, joka vaihtelee vähän herätysliikkeen mukaan.

Raamattu on siitä kiva kirja, että siellä on erilaisia ihmisiä. Ja Jumala tuntuu mieltyneen poikkeaviin yksilöihin. Ajattele vaikka Betanian Lasarusta. Hän oli hiljainen ja erakoitumiseen taipuvainen, mutta Jeesus ei pakottanut häntä olemaan sosiaalinen. Entä Jaakob? Hän oli aika nössö, mutta reipashenkisen ulkoilma-Esaun sijasta Jumala oli mieltynyt tähän nyhveröön. Nuori Jaakob ei ehkä ollut Jumalalle mieleen, mutta Jumala tiesi hänen potentiaalinsa, tiesi hänen voivan muuttua. Jaakob rakastui kauniiseen Rakeliin, mutta Jumala piti enemmän ”rumasta” (tai vähemmän kauniista) Leasta. Mefiboset oli vammainen, mutta pääsi kuninkaan hoviin. Paavalilla oli harvinainen vaiva, ”pistin lihassa”, ja hän todisti näin:

Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” 2.Kor.12:8-9.

Niinpä ei sinunkaan tarvitse hävetä omaa erilaisuuttasi. Jumala on sen sallinut. Voi olla, että Jumala on sen varta vasten luonut, jotta sinä saisit olla ainutlaatuinen yksilö. Niinpä sinun tulee osata arvostaa omaa ainutlaatuisuuttasi, jos olet vähemmistöön kuuluva, pitkä tai pätkä, laiha tai lihava, ruma tai kaunis. Sinun tulee nähdä oman erityisluonteesi arvo, kun Jumala loi sinut asperger-ihmiseksi, yksin viihtyväksi mutta luovaksi, erityisen lahjakkaaksi vaikkakin yliherkäksi, taiteelliseksi haihattelijaksi (millä sanoilla sinua haukutaankin) ja muuten vaan ”oudoksi tapaukseksi”. Heikkoutesi voi olla sitä varten, että kehittäisit muita lahjojasi. Joku ystävällinen sielu pyysi minua kerran kotikokoukseen puhumaan. Minun oli pakko sanoa, että en osaa pitää puheita. Muistaakseni olen 23-vuotiaasta asti tietoisesti harjoitellut kirjoittamista. Muut arvioikoot, mutta vähät välitän siitä, että olen puhujaksi täysi nolla. Ei sinunkaan tarvitse hävetä erilaisuuttasi, sillä Jumala haluaa käyttää poikkeavuuttasi tai harjoituttaa sinun muita ominaisuuksiasi. Loppupelissä on mahdollista, että sinä saat palkinnon selviytymisestäsi, urhoollisuusmitalin, kun suoriuduit niin hyvin.

Herra rakastaa kansaansa, hän auttaa heikkoja ja nostaa heidät kunniaan. Ps.149:4.

Iäti kiitämme

He eivät vallanneet maata omalla miekallaan, ei heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon, vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi, sillä sinä rakastit heitä. Ps.44:4.

Jumalan sanasta sanotaan, että se on ”valo minun matkallani” (Ps.119:105). Jumalan sanan valossa näemme asiat. Ilman sitä jäämme pimeään. Se toimii kuin taskulamppu öisellä tiellä. Niinpä asia on juuri niin kuin C.S.Lewis on sanonut: ”Kristuksen valossa en näe ainoastaan hänen kirkkauttaan, vaan näen hänen valossaan kaiken muunkin”.

Lainaamani psalmin jae kiinnittää katseemme Kristukseen, kun vaellamme täällä ja pyrimme ”luvattuun maahan”, se on – oman kutsumuksemme toteuttamiseen. Emme pääse eteenpäin omassa voimassa, mutta Jumalan armo on kanssamme ja hänen tukensa auttaa meitä. Kaikki voitot, joita saavutamme matkalla, ovat hänen ansiotaan, hänen lahjaansa, hänen voimansa ilmestymistä. Sitä Jumalan läsnäoloa tarkoittamaan ja Jumalan toimintaa meidän elämässämme kuvaamaan on luotu yksi suomen kielen sana – armo.

Niinpä voimme Jumalan sanan valossa vaeltaen ja uskoen siihen, mitä Jumala on sanonut, mennä luottavaisin mielin eteenpäin. Omassa voimassamme koemme heikkoutta. Ajatuksemme ja mielemme täyttää tietynlainen tunteiden ja ajatusten sekoitus: ”en pysty, en osaa, ei tästä tule mitään, en jaksa odottaa suuria, minua ei koskaan onnista…” Mutta me saamme avun, kun käännymme hänen puoleensa, lupaahan yllä oleva psalmikin avun ja mihin se perustuukaan – ”sillä sinä rakastit heitä”!

Sinun avullasi me lyömme viholliset, sinun nimesi voimalla me poljemme vastustajat maahan. Ps.44:5.

Sanan lukeminen on tärkeä uskon harjoittamisen muoto, sillä se kampaa meidän sotkuiset ajatuksemme ja takkuiset tunteemme kuin sekaisen tukan. Jumalan sana on kuin silmälasit, joiden avulla näemme ympäristön tarkemmin. Jumalan sanalle kuuliainen ajatusmaailma on Hengen tavoite:  
Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle (2.Kor.10:5).

Tässä uskon ilmapiirissä, jossa alamme luottaa Jumalaan, on Jumalalla tilaa toimia. Hänen voimansa ja kirkkautensa ilmestyy sinne, missä häntä odotetaan. Isä kunnioittaa sitä, joka uskoo Kristukseen ja palvelee häntä (Joh.12:26). Niinpä voimme tuoda tänäänkin hänelle pyyntömme, huolemme ja murheemme kiitoksen kanssa tiettäväksi. Hän on voimallinen ja auttaa.

Minä en luota jouseeni, eikä miekka meitä pelasta, mutta sinä pelastat meidät ja saatat vihamiehemme häpeään. Jumala on meidän ylpeytemme, iäti me kiitämme hänen nimeään. (sela) Ps.44:7-9.

Oletko vahva uskossa?

Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. Room.15:1.

Kristuksen opetuslapsina meidät on kutsuttu palvelemaan. Palveleminen voidaan ymmärtää monella tapaa väärin, sillä sana liitetään yleensä työntekoon. On olemassa palvelemista, joka ei suoranaisesti tarkoita vaivannäköä toisten puolesta. Esimerkiksi, jos joku palvelee varoillaan Jumalan valtakunnan työtä, hän palvelee antamalla. Oletko koskaan tarjoutunut maksamaan lähimmäisesi velkoja? On helppo kulkea puutteessa olevan ohi. Olen tehnyt sitä itsekin monituisia kertoja – joskus syystä, kun ei ole ollut varoja auttaa, mutta joskus vastuuni väistäen.

Entä kunnioituksen antaminen? Sekin voi olla palvelemista, sillä kohtaamme päivittäin ihmisiä, jotka eivät paljon odota – he odottavat vain, että heitä kohdellaan ihmisinä. Joskus voimme osoittautua kristityiksi vain antamalla lähimmäisellemme ihmisarvon.

Onko meillä Kristuksen mieli, kun kohtaamme syntisiä? Olemmeko muka niin kovin hyvin selvillä toisten moraalista ja maailmallisista elämäntavoista, että emme kohtele heitä kunnioittaen? Toisten palvelemista on sekin, että tiedostaessaan oman vahvuutensa, käyttää sen vahvuuden toisten vajavuuksien kestämiseen ja osoittaa hyväksyntää ihmiselle, joka on epätäydellinen – jättämällä vaikkapa hänen rikkomuksensa suurentelematta. Jos kerran olemme vahvoja, voimme kai pitää omana tietonamme lähimmäisemme heikkoudet? Voimme osoittaa palvelijan mielenlaatua puhumalla asioista Jumalalle rukouksessa eikä juoruamalla takanapäin.

Muistutan siis itseäni näissä asioissa, että voisin osoittaa palvelijan mielenlaatua ja rakastaa lähimmäistä niin kuin itseäni. Vaikeatahan se välillä on, mutta en vaadi itseltäni täydellisyyttä. Rohkaisen siis sinuakin olemaan ”vahva, joka kantaa heikkojen vajavuuksia”, sillä eihän sinultakaan täydellisyyttä vaadita. Joskus ei tarvita muuta kuin tämän yksinkertaisen kehotuksen noudattamista:

Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi. Room.15:7.

Ilo kuuliaisuudesta

Sillä ihmisten viha tulee sinulle ylistykseksi: sinä vyöttäydyt vihan ylenpalttisuuteen. Ps.76:11 KR33.

Raamatun tekstistä paistaa esiin yksi tietty, hieman omituinen piirre: Jumalan ihmisiä vihataan. Raamatun alusta sen loppuun asti nousee esiin uskoviin kohdistuva vaino. Jeesuskin sai kokea tämän – hän nyt etenkin. Hänen opetuslapsinaan meidän on määrä luopua paljosta sellaisesta, mikä muille ihmisille suodaan, mutta sekään ei riitä – vaino tulee vielä kuin kaupanpäällisiksi:

Jeesus vastasi: ”Totisesti: kuka ikinä minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, äidistään, isästään tai lapsistaan tai pelloistaan, hän saa satakertaisesti: nyt, tässä maailmanajassa, taloja, veljiä ja sisaria, äitejä ja lapsia ja peltoja – tosin myös vainoa – ja tulevassa ajassa hän saa iankaikkisen elämän.” Mark.10:29-30.

Sisältyyhän siihen myös lupaus yltäkylläisestä elämästä, joka saavutetaan luopumisen seurauksena. Jeesus sanoi tästä luopumisesta hyvin suoraan: Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on. Luuk.14:33.

Uskossa eläminen siis maksaa. Se maksaa joskus tosi paljon. On suostuttava aika radikaaliin luopumiseen. Emme varsinaisesti voi itse vaikuttaa asiaan, vaan Jumala työskentelee meidän elämässämme niin, että joudumme luopumisen paikalle – yleensä yksi asia kerrallaan. Kun Jumala irrottaa meitä jostakin, hän etenee vaiheittain. Sellainen katastrofi, joka kuvataan tapahtuneen Jobin elämässä, ei yleensä kohtaa meitä, vaan Jumala antaa meille koetuksia sen mukaan kuin kestämme, vähitellen ja vaiheittain.

Niinpä sinäkin voit tietää ja olla varma, että sinun kohdallesi osuneet vaikeudet, ihmisten vihan osoitukset ja muu sellainen, joka irrottaa sinua jostakin ennen rakkaasta, on Jumalan tiedossa ja hänen ohjauksessaan. Hän ei anna liian suurta taakkaa. Sinä voit kestää tämän menetyksen hyvin ja mennä eteenpäin pää pystyssä. Anna ihmisten vihan ja muidenkin vastoinkäymisten elämässäsi työstää sinun uskoasi niin että se vahvistuu. Löydä luja pohja jalkojesi alle Jumalan sanasta ja ilo kuuliaisuudesta Kristukselle. Pysy rohkeana siinä tietoisuudessa, että olet osallinen samoista kärsimyksistä kuin hänkin.

Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy. 1.Piet.4:13.

Ajattele häntä

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Hepr.12:3.

Kun joudumme vastoinkäymisten keskelle ja ihmiset kääntävät meille selkänsä, saatamme kokea suurta avuttomuutta. Haluaisimme puolustautua, mutta emme saa siihen tilaisuutta. Näissä taisteluissa voimme nojata häneen, joka kesti mitä ankarimman vastustamisen, vaikka oli täysin syytön ja teki vain hyvää. Voimme turvautua Jeesukseen. Hän antaa meille toivoa ja kestävyyttä. Hän on kuin majakka, joka antaa elämällemme suuntaa. Hänen askelissaan saamme kulkea ja häväistyshuutojen saattelemina voimme kiittää häntä, joka kulki tien edeltä.

Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille. Luuk.6:22-23.

Saatamme näissä koettelemuksissa kokea särkymistä. Olemme kuin Gideonin saviruukku, jonka sisällä palaa Pyhän Hengen soihtu (Tuom.7:19-21). Hengen tuli ei pääse valaisemaan ympärillämme olevaa yötä, ellei saviruukkua ensin särjetä. Vasta kun se alkaa säröillä ja halkeilla, sisäinen valo pääsee loistamaan ympäristöön. Näin meissä asuva Kristuksen henki pääsee valaisemaan maailman yötä. Tässä särkymisessä meistä tulee niitä majakoita, jotka valollaan karkottavat pimeyden ja näyttävät suuntaa. Gideonin saviruukut olivat ratkaiseva apu sodassa. Ne piti vain särkeä ja antaa soihtujen saada happea. Meidänkään ei tarvitse olla päteviä, olla tietoviisaita, päihittää muita, hakea jotakin paremmuutta muihin nähden – tarvitsemme särkymistä: Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala. Ps.51:19.

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. 2.Kor.4:16.

Kun näin tapahtuu, Kristuksen tuntemisen tuoksu leviää meistä ympäristöön (2.Kor.2:15). Pätemisen sijasta etsimme heikkoutta. Vanhan luonnon rehvakkuuden korvaamme nöyryydellä. Luovutamme itsemme Herran käyttöön vikoineen, puutteineen, heikkouksineen. Emme tarjoa Jumalan käyttöön vain osaamistamme, vaan myös osaamattomuutemme. Emme aina voi tuoda Herralle mitään arvokasta, tuomme tyhjät kädet ja alttiin mielen. Jumala voi käyttää meitä, vaikka emme sitä edes itse tiedä. Sanomme täydessä uskon luottamuksessa tänäänkin: ”Tässä olen, Herra. Käytä minua missä haluat, miten haluat – haluan palvella sinua”.

Palvelukseen halutaan

Työpaikallani oli vuosia sitten eräs mieshenkilö, joka ei ollut mikään huipputekijä alallaan, mutta hänen lahjansa näyttivät tulevan esiin toisten auttamisessa. Hän oli sihteerityyppi, jonka palveluksista sain minäkin nauttia. Hän oli aina valmis, hyvin avulias ja lisäksi oma-aloitteinen. Hän saattoi hankkia liput junaan tai tilata hotellihuoneen, hän toi kahvin, jakoi hyödyllistä tietoa, toi tarpeellisia tarvikkeita kaupasta. Hän suoritti kaikkea pientä oheistoimintaa, vaikka periaatteessa hänen toimenkuvansa oli sama kuin muillakin. Hän piti palaverin tauolla yllä kevyttä jutustelua ja kevensi tunnelmaa. En tiedä yhtään avuliaampaa ihmistä nähneeni koskaan. Hän oli kuitenkin hyvin kielteinen uskonasioille enkä juuri koskaan edes yrittänyt puhua hänelle Jumalasta.

Sitten oli tämä seurakunnan nuori sisar, joka pyrki myös sihteerityyppiseen vapaaehtoistyöhön erään kristillisen järjestön palveluksessa, jonka toimistoa hoidin. Hän aloitti pyrkimisensä kertomalla kautta rantain, minkälaisia palkkioita hän halusi saada ja minkälaisia suosituksia hän toivoi saavansa seuraavaan toimeen ja tulevaan koulutukseensa. Niinpä tehtiin koe. Keksittiin sisarelle tekemistä – ihan oikeata – ja opastettiin työhön. Opastus ei ottanut sujuakseen, koska sisarella oli koko ajan jokin ”toinen ehdotus”, vähän paranneltu toimintapa mielessään. Kun teimme postitusta ja kirjoitin saatekirjeen, hän valitti heti, että täytyisi osata esittää asia vähän kauniimmin eikä noin töks-töks… No, ehkä postimerkkien liimailu sentään sujuisi? Sujui hyvin, mutta hän ei malttanut viedä töitä kotiinsa ja toimittaa kirjeitä lähimpään postilaatikkoon, kuten jatkossa olisi tarpeen toimia – hänhän tekisi töitä kotoaan käsin – vaan hän ehdotti, että minä postittaisin ne… – Oliko hän siis sopiva sihteeriksi?

Kiitos vaan, mutta ei kiitos. Voin aivan hyvin postittaa kirjeet ja tehdä kaiken muunkin työn itse. Olen nähnyt näitä. Olen ollut työelämässä tarpeeksi kauan, että erotan kyllä, kuka on tekevä tyyppi ja kuka on vain tekevinään. Mutta meitä on moneksi. Toivottavasti sisar löytää paikkansa ja oppii palvelemisen jaloa taitoa ja asennetta hänelle sopivassa tehtävässä – siunausta siihen. Mutta ei ne hyvät ominaisuudet tule automaattisesti uskon siivellä. Kristillinen usko voi auttaa luonnetta kehittymään ja kasvamaan, mutta monet ominaisuudet ovat synnynnäisiä, toiset lapsena opittuja, toiset taidot opitaan myöhemmin. Palvelemisen asenteen oppiminen on yksi vaikeimmista – myös minulle, myönnän sen. Tai jossain asiassa saatan olla altis, toisessa en millään. Mitä Raamattu sanookaan palvelemisesta:

Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. 1.Piet.4:10-11.

Noissa kahdessa tapauksessa oli helppoa arvioida kummankin suoriutumista. Aina eivät ihmisen luonne ja ominaisuudet ole ilmeisiä, vaan tarvitaan aikaa ja roppakaupalla tervettä arvostelukykyä, suorastaan röntgenkatsetta, jotta näemme lähimmäisemme lahjat ja potentiaalin. Niinpä arvioin sinua, hyvä lukijani, ja päädyn siihen, että sinulla on lahjoja – uskon niin. Käytä siis niitä, mutta muista, että pelkät lahjat eivät riitä, tarvitaan alttiutta, tarvitaan se ylimääräinen annos nöyryyttä, joka auttaa meitä tekemään pieniä juttuja, näkymättömiä palveluksia, toimittamaan juoksevia asioita, hoitamaan kotiaskareita – ja elämään rukouksen hengessä. Perheenäidin työkokemus taitaa olla paras suositus moneen toimeen, kuten mainittuihin sihteerityyppisiin tehtäviinkin. Eräs englanninkielinen raamatunjae sanoo: ”Katso pinnan alle, jotta voit tuomita oikein” (Joh.7:24).

Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen. 1.Sam.16:7.

Jumalan armon muistokivet

Tämän jälkeen Samuel otti kiven ja asetti sen Mispan ja Senin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser, Avunkivi, sanoen: ”Tähän asti Herra on auttanut meitä.” 1.Sam.7:12.

Elämässä on tilanteita, jolloin meidän on tuotava kiitoksemme Jumalalle ja tunnustuksemme Herralle siitä, että olemme saaneet häneltä korvaamatonta apua. Jos emme näin tee, olemme kiittämättömiä. Sellainen olisi mitä selvin epäuskon merkki ja emmehän halua olla epäuskoisia…?

Onko sinun elämässäsi tullut vastaan tilanteita, jolloin olet halunnut pystyttää ”avun kiven”? Mitä sellaisia etappeja sinun elämässäsi on, joita haluat erityisesti muistella? Millä tavalla Herra on menneinä päivinä ilmestynyt sinun elämässäsi?

Näitä käännekohtia ja Jumalan ilmestymisiä on jokaisen uskovan elämässä. Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille (Tit.2:11). Nyt on aiheellista sinun ja minun muistella niitä armon osoituksia, joita olemme kokeneet matkan varrella, ja pitää mielessämme Jumalan hyvyys. Se ei ole ollut teoreettista evankeliumia, jotakin kaunista sanahelinää, vaan todellista: sillä evankeliumi ei tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana, kun me täynnä varmuutta sitä julistimme. 1.Tess.1:5.

Jos on syytä, voimme vielä tänäänkin hengessä pystyttää Avunkiven ja sanoa ”tähän asti on Herra meitä auttanut – kiitetty olkoon Herran nimi!”

Voimme olla varmoja, että hänen uskollisuutensa kestää ja hänen armonsa on meidän apunamme joka päivä tästä eteenpäinkin. Herra ei hylkää omiaan, ei hän jätä kansaansa. Ps.94:14.

Avoin ovi

Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Ilm.3:8.

Jumalan sana on luotettava ja voimme tarttua jokaiseen sanan lupaukseen. Voimme rukoilla, että Jumala avaa oikeita ovia ja sulkee vääriä ovia. Voimme luottaa hänen johdatukseensa joka päivä. Voimme luottaa, että Jumala toimii sanansa mukaan – tänäänkin.

Älä sinä, ihminen, pelkää heitä, älä kauhistu heidän sanojaan, vaikka olet heidän keskellään kuin piikkipensaikossa ja skorpionien seassa. Älä pelkää heidän puheitaan, älä säiky heitä – he ovat uppiniskaista kansaa. Hes.2:6.

Voimme luottaa Jumalaan kaiken vastustuksen keskellä, kun pelko yrittää lamauttaa meidät. Sielunvihollisella on kannattajia kaikkialla ja epäuskoiset ihmiset täyttävät maan. On opittava elämään tämän vastustuksen keskellä uskon ihmisenä. On nostettava katse Herraan Jeesukseen, kun syntisten ihmisten aggressiot kohtaavat meidät.

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Hepr.12:3.

Jeesus kulki edeltä ja raivasi meille tien. Hän kulki läpi vihamielisen väkijoukon Nasaretissa (Luuk.4:30) ja hän ajoi pilkkaajat ja naureskelijat ulos (Mark.5:40) ja toteutti Isän Jumalan tahtoa peräänantamattomasti. Olkaamme siis hänen seuraajiaan tänään. Luottakaamme häneen ja seuratkaamme häntä vihamielisen väkijoukon halki ja menkäämme hänen kanssaan sisään uskon ovesta. Hän on armossaan avannut lukot:

Minä kuljen sinun edelläsi. Vuorimaat minä tasoitan, pronssiovet murran, rautateljet isken irti. Jes.45:2.

Älä unohda

He unohtivat hänen tekonsa, ihmeet, joita olivat saaneet nähdä. Ps.78:11.

Kun joudumme koetuksiin, on tärkeää muistaa, mitä hyvää Jumala on meille tehnyt elämämme aikana. Hyvät asiat kannattaa pitää mielessä ja antaa niistä kiitosta Herralle jatkuvasti. Kun ne iskostuvat mieleemme, kiitollisuudesta tulee meille elämäntapa.

Muistele siis, mitä hyvää Herra on tehnyt sinulle menneinä päivinä. Muistatko, kun tapasit tulevan puolisosi ensi kertaa? Mikä siunattu tapaaminen! Muistatko, kun tulit uskoon? Millainen ilo valtasikaan sinut! Tai kun sait Pyhän Hengen kasteen? Muistatko, kun lapsesi syntyi(vät)? Muistatko, kuinka lapsesi otti ensimmäisen askeleensa? Muistatko, kun ensi kertaa näit hänen ajavan pyörällä ilman apupyöriä? – On täysi syy kiittää Herraa näistä erilaisista armon osoituksista ja hyvistä lahjoista, joita saamme taivaan Isältä.

Oletko saanut armon parantua jostakin sairaudesta? Minä huomasin jokin aika sitten, että krooninen sairaus, josta lääkärit sanoivat sen olevan parantumaton ja elinikäinen, ei vaivannut minua enää entiseen malliin. Aloin vähitellen ja varovasti vähentää lääkitystäni. Kun sitten olin jo ollut kokonaan ilman lääkitystä useita viikkoja eikä vaiva ollut pahentunut – tuskin vaivasi enää ollenkaan – huomasin, että en ollut vain parantunut, vaan olin myös vapautunut lääkityksen sivuoireista! – Joskus paraneminen tapahtuu näin, ikään kuin huomaamatta, mutta olisi väärin jättää antamatta siitä kiitosta Jumalalle. Ja nyt voin kaiken tuloksena enemmän luottaa Jumalaan, että hän haluaa ja voi parantaa.

Entä taloudelliset asiat? Muistatko, kun sait työpaikan? Muistatko, kuinka sait palkankorotuksen? Muistatko, kun onnistuit jossakin projektissa ja sait siitä paljon iloa – kiitostakin? Muistatko, kun sait päästä läpi inssiajosta? Entä ensimmäinen oma autosi?

Palauta siis mieleesi niitä hyviä asioita, joista olet iloinnut ja joista voit antaa kiitoksen Jumalalle kaikesta sydämestäsi.

Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Ps.103:2.

Vältä typeriä väittelyitä

Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä. Joh.12:48.

Tämä ehkä voitaisiin suomentaa selkokielelle: Jeesus ei ole henkilönä ketään vastaan, mutta totuus toimii tuomitsijana? Tai pitäisikö sanoa: kaikki ongelmat ja ristiriidat, kaikki erimielisyydet, voidaan loppujen lopuksi aina käsitellä asiatasolla? Jeesus antoi näytteen tuomarin oikeuksistaan, kun hän kirosi viikunapuun. Puu ehkä edusti Israelin kansaa, mutta Jeesus ei ollut armoton yksittäisiä ihmisiä kohtaan.

Annetaan siis asioiden riidellä, vetäydytään niistä henkilöinä pois. Yleensä se tarkoittaa, että erimielisyyttä aiheuttava asia tulee tutkia tarkoin ja tarkastella asiaa monesta näkökulmasta, analysoida se älyllisesti ja irrottaa itsensä tunnesiteestä johonkin lukkiutuneeseen mielipiteeseen.
Otan esimerkin: Raamatun käännöksestä on taitettu peistä 80-luvulta lähtien. Monien mielestä uusi KR92 ei ole kelvollinen käännös, vaan tarvitaan parempi. Onpa sitten pakerrettu kasaan ns. Raamattu Kansalle -versio. Edelleen mielipiteet jakautuvat jyrkästi ja osapuolet suurin piirtein antavat toisilleen turpiin.

No, ehkä voisimme aikuistua, tutkia asiaa kiihkottomasti ja ottaa siihen kantaa, puoleen tai toiseen, ilman vihaa. Emme siis ala vaatia jokaista saman mielipiteen kannalle, emme tuo asiaa henkilökohtaiselle tasolle, kun kerran on kysymys asiasta eikä henkilöistä. Annamme jokaiselle vapauden muodostaa oma mielipide ja pyrimme itse eroon tunnepohjaisesta asenteesta.

On monia asioita, joissa huomaan ihmisten loukkaantuvan, vaikka on kysymys uskonnonvapaudesta, erilaisista näkemyksistä koskien kastetta ja seurakuntaoppia tai muuta sellaista. On ikävää, jos näitä asiatasolla olevia käsityseroja yritetään väkisin vetää alas henkilökohtaiselle tasolle, luonnollisen ihmisen lihalliseen puremiseen sopivaksi ruoaksi. On selvää, että sellainen on sielunvihollisen työtä. Usein sanonkin (ainakin ajattelen), että sellaisessa riidassa on nähtävissä ”saatanan sormenjälki”.

Rohkaisen siis sinua vetäytymään pois sellaisista riidoista, joissa ei ole mitään todellista syytä. Vetäydy pois ihmisistä, jotka haluavat erilaisista näkemyseroista tehdä henkilökohtaisia kädenvääntöjä, jopa riitoja. On parempi olla erillään riidanhaluisista ihmisistä kuin riidellä totuuden puolesta. Vältä typeriä väittelyitä (Tit.3:9). Vältä sellaista ihmistä, jonka moraalinen taso on alhainen ja keskustelutaito olematon. Hänellä vain on kiihkeä halu väitellä ja kiistellä. 1.Tim.6:4.

Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Room.12:18.

Käänne parempaan

Minä käännän kansani kohtalon, sanoo Herra. Jer.32:44.

Sinulle, joka olet ihmetellyt, kuinka kauan kaikki elämäsi ankeus jatkuu, eikö Jumala koskaan kuule. Kyselet: miksi Jumala ei puutu asiaan ja vastaa rukouksiin? Sinulle haluan profetoida: sinun elämässäsi on Jumalan määräämä käännekohta, joka tulee ajallaan eikä myöhästy. Sinä saat nähdä
Jumalan hyvyyden, saat säteillä ja loistaa. Vääryys, joka sinulle on tehty, oikaistaan. Sairaus, joka on sinua nakertanut, hellittää otteensa. Köyhyys, joka on vaikeuttanut elämääsi, väistyy sivuun. Mikä ongelmasi onkin, sinun elämääsi tulee käännekohta ja se tulee vääjäämättä. Odota sitä.

Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy. Jes.40:30-31.

Jumala osoittaa hyvyytensä, hän ojentaa auttavan kätensä, hänen armonsa ilmestyy. Hän ei hylkää eikä jätä, hän pitää huolta rakkaistaan – sinustakin. Viritä Herralle kiitoslaulu, anna luottamuksesi Jumalaan kuulua, kerro hänen uskollisuudestaan.

Päivällä Herra antaa armonsa vallita, yöllä saan laulaa hänen kiitostaan ja rukoilla elävää Jumalaa. Ps.42:9. Mahtavilla teoilla sinä, Jumalamme, vastaat meille, sinä siunaat ja autat meitä. Sinuun luottavat kaikki maan ääret ja kaukaiset meren rannat. Ps.65:6.

Uskon voimalla

Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi! Job.1:21.

Harva meistä joutuu yhtä lujille kuin Job. Hänen kärsimyksensä olivat ylivoimaisen raskaita. Silti Job ei kiukutellut Jumalalle.

Jos Jobia koeteltiin ylenpalttisesti, harvoin ketään niin maahan lyödään, ettei jäisi mitään ilon aiheita. Omasta asenteesta riippuu, huomaammeko niitä ja osaammeko iloita huolien ja murheittemme keskellä. Joku voi saada aivan korvaamatonta elämänhalua ja iloa katsellessaan lapsiaan tai lapsenlapsiaan. Pienet lapset voivat olla voimavara, jonka varassa kestämme. He tuovat elämään tarkoitusta, kun tuntuu, että mikään muu ei kanna.

Iloa voi saada pienestä ulkoilustakin, kun näkee lenkin varrella pirteän oravan pyörivän puun ympäri ja temmeltävän kaverinsa kanssa. Tuntuu hyvältä, kun eivät pelästy yksinäistä kulkijaa. Iloa voi saada siitä, kun kaupassa tai postissa saa hyvää palvelua. Iloa voi saada antamisesta. Kun on antanut viimeiset rahansa pois ja tuntee takataskussaan tiettyä keveyttä, se tuottaa tyydytystä. Uskoisitko, että antamisen ilo voi olla iloa tyhjästä lompsasta?

Jumala on luonut elämämme täällä maan päällä niin vaihtelevaksi ja rikkaaksi, että ilonaiheet eivät lopu. Huolien ja murheiden keskellä on mahdollista kaivaa esiin ne ilonaiheet, jotka ovat jäljellä. Läheiset ihmiset, kelvollinen asunto, hyvä ruoka, oma sänky, terveitä jäseniä enemmän kuin sairaita… auringonpaiste, luonnon kauneus, toimiva netti…

Ja elävä usko Jeesukseen, joka takaa kaiken muunkin hyvän, sen kaiken tosi tärkeän, sen ikuisen ja näkymättömän.

Uskon voimalla he kukistivat valtakuntia, pitivät yllä oikeutta ja pääsivät näkemään lupausten täyttymisen. He tukkivat leijonien kidat, sammuttivat roihuavan tulen ja välttivät miekaniskut. He olivat heikkoja, mutta he voimistuivat, heistä tuli väkeviä sotureita, he työnsivät takaisin vihollisen joukot. Hepr.11:33-34.