Jumalan varjelus

Sydänkohtaukseni jälkeen olen ollut entistä selvemmin tietoinen siitä, että voin kuolla sydäninfarktiin. Loppujen lopuksi se on aika tervetullut tapa päättää elämänsä verrattuna syöpään tai moneen muuhun kuolinsyyhyn. Isäni lyyhistyi eräänä talvipäivänä kelkkansa viereen, kun infarkti yllätti. Muutama vuosikymmen myöhemmin veljeni oli töissä sahallaan, kutsui joitain paikalle poikenneita sukulaisia kahville ja siinä arkisten jutteluidensa keskellä kaatui pahaa aavistamatta keskelle lattiaa. Siitä ei noussut enää.

Nopea lähtö on hyvä. Toivoisin, etten itsekään joutuisi kitumaan. Infarkti siis syntyy, kun verihyytymä lähtee vaeltamaan verenkierrossa ja päätyy lopulta sepelvaltimoon ja tukkii sen. Tällaisen veritulpan lisäksi voi syynä olla sepelvaltimossa itsessään syntyvä repeämä ja sen synnyttämä tukkeuma. Sydän pysähtyy silloin hapenpuutteeseen.

Näin unta. Pieni punainen möykky, joka näytti rykelmältä verihiutaleita, liikkui hitaasti näkökentässäni. Katselin sitä jonkin aikaa ja huomasin sen olevan seinän takana. Seinä oli jotensakin läpinäkyvä.

Kun mietin untani, ajattelin, että noinkohan on lähtö lähellä. Pieni verihyytymä on kuoleman airut, sitten mennään läpi seinien. Mutta nyt koronavirusepidemian puhjettua olen alkanut nähdä tilanteessa positiivisempia merkityksiä. Muistamme, kuinka israelilaiset sulkeutuivat ensimmäisen pääsiäisen viettoon kotinsa seinien sisälle. He olivat tehneet Mooseksen neuvojen mukaan ja sivelleet karitsan verellä oviensa pielet. Kuoleman enkelin surmatessa egyptiläisiä sanotaan:

Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne. 2.Moos.12:13.

Kun yritän avata uneni symboliikkaa, mietin, onko seinä, joka erottuu maisemasta lähinnä tapetin kuvioiden ansiosta, myös kuva karanteenista. Sisätiloissa pysytteleminen voi antaa jo huomattavan suojan, vaikka uskovina voimme laittaa syvimmän sydämen luottamuksen Jumalan varjelukseen ja vain siihen. Voimme syventyä jälleen kerran psalmin 91 antamiin turvatakuihin:

Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt. Ps.91:7.

Niinpä voimme nyt arvioida tätä aikaa ja lukea psalmin 91 lisäksi Luukkaan evankeliumin luvusta 21 jakeet 7-36. Tässä pari jaetta:

...joka puolella on suuria maanjäristyksiä, nälänhätää ja ruttotauteja... Luuk.21:11. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa... Luuk.21:26. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä. Luuk.21:28.

Kyllä Jumalan ihmisenä on turvallista elää - ja kuollakin, jos aika on. Emme joudu paniikkiin, voimme varautua kulkutauteja vastaan, mutta voimme ennen kaikkea luottaa Korkeimman suojelukseen.
 
Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta". Ps.35:27 KR33.

Kun Jumala sinut kutsuu

Aamos vastasi hänelle: "En ole profeetta enkä profeetan oppilas, vaan karjankasvattaja ja metsäviikunoiden viljelijä." Aam.7:14.

Aamoksesta tuli Jumalan lähettiläs, kun Herra lähetti hänet saarnaamaan Israelin kansalle. Gideonista tuli sotapäällikkö, kun Herra kutsui hänet tehtäväänsä ja lähetti liikkeelle. Kumpikaan ei ollut tietoisesti varustautunut toimimaan Herran asialla.

Tänäkin päivänä on niin, että Jumalan kutsu ratkaisee. Ihmiset voivat kouluttautua hengelliseen työhön ja käydä raamattukouluja tai suorittaa yliopistollisia tutkintoja ja hakeutua pastorin tehtäviin tai vastaaviin. En nyt ketään halua moittia siitä, mutta tosiasia vaan on, että Jumala usein valitsee ja lähettää "ihan jonkun muun". Moni Jumalan mies tai nainen ei ole saanut tehtäviinsä mitään koulutusta, suorittanut mitään tutkintoa eikä päässyt koskaan seurakunnan suosituslistalle. Moni Jumalan lähettämä ihminen on saanut hankkia leipänsä satunnaisessa maallisessa työssä ja kärsiä puutetta.

Mutta jos Jumala kutsuu, voitelee ja lähettää - silloin niin tapahtuu ja siitä kutsusta tulee vähitellen julkinen palvelutehtävä. Eihän se aina ole mittava eikä jokaisesta tule kuuluisaa, mutta Herran palvelijan tärkein tavoite on "täyttää ne teot, jotka Jumala on hänelle valmistanut".

Mutta Jeesus jatkoi: "Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen." Joh.4.34.

Varaudu siis, sinä Jumalan ihminen, sinä sydämeltä puhdas, sinä ensirakkaudessa vaeltava, varaudu sitä päivää varten, kun Jumala ilmoittaa sinulle, kuka sinä oikeasti olet. Sinä ajattelet itsestäsi, että "en ole oikein kukaan tai mikään, kotoisin tuskin mistään", mutta Jumala on tarkasti seurannut sinun elämääsi ja hän on kasvattanut sinua välillä kovassakin koulussa, hän on muovannut kuin savea ja kohta on se päivä, kun hän on valmis sanomaan "mene". Siinä hetkessä sinä saat taivaalliset valtuudet puhua eläviä sanoja Jumalan sydämeltä, voitelun joka ei ehdy, tehtävän joka on Jumalan silmissä kallisarvoinen ja voiman, joka tukee sinua päivästä päivään.

Vihapuheiden saartamalle

Sinun sielusi on orpo. Se on ollut sitä syntymästä asti. Sinä olet kasvanut syyllisyyden hoivissa, se on sinun äitisi. Ethän osannut edes syntyä kunnolla, et oikeaan aikaan, et oikeaan perheeseen – vahinko olit. Varmaan kuoletkin väärin, kun et osaa sitäkään tehdä oikein. Et osannut valita itsellesi kunnollista ulkonäköäkään, ruma olet. Et sinä osaa rakastaakaan etkä tehdä lapsia. Et sinä osaa valita itsellesi puolisoa etkä kasvattaa lapsiasi oikein. Sinä et osaa mitään. Sinä olet epäonnistunut alusta loppuun. Olet ihmisrodun oikku, vahinko ja hylkiö, jonka ei olisi pitänyt syntyäkään.

He syyttävät sinua kaikesta. Sinun omat sukulaisesi halveksivat ja vihaavat sinua. Sinua kiusataan työpaikalla. Sinua väheksytään seurakunnassa. Mutta tiedätkö: ei sinun elämäsi riipu toisista ihmisistä, heidän rakkaudestaan tai vihastaan – se riippuu kokonaan minusta. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, ja minä kannan ja pelastan. Minä vien sinut kerran kunniaan. Sinä saat lohdutuksen. Pane siis aina toivosi minuun – Jumalaasi.

On monia, jotka ovat vielä huono-osaisempia kuin sinä. Katsos, heidän vanhempansa ottivat katumuspillerin ja jos se ei tehonnut, he teettivät abortin. Ehkä sinäkin olisit onnellinen, jos ei olisi tarvinnut syntyäkään. Mutta minä haluan näyttää sinulle, kuinka arvokas olet minun silmissäni.
Haluan näyttää sinulle kaiken taivaan ihanuuden ja ympäröidä sinut lahjoillani. Minä annan sinulle rakkauteni ja sinä saat tuntea olevasi kaunis, kauniimpi muita, ja sinä saat hyvityksen kaikesta hylkäämisestä, jota olet joutunut kokemaan. Sinä saat olla rakkaampi minulle kuin muut ja elää lähellä minua. Minä kihlaan sinut itselleni ja otan sinut morsiamekseni. Minä siunaan sinua ja jokaista, joka kohtelee sinua hyvin. Sinä tulet tuntemaan minut ja ymmärtämään, että minä olen Herra, sinun Jumalasi, ja että minä en hylkää ketään, joka minuun turvaa.

Vielä tänäänkin lupaan: kaksinkertaisen hyvityksen minä annan sinulle, Siion. Sak.9:12.

Kirkkautta kohti

Koska olet arvokas minun silmissäni, koska olet kallis ja rakas, minä luovutan kansanheimoja sinun sijastasi, kansakuntia sinun henkesi hinnaksi. Jes.43:4.

Eräs uskon kulmakivi on oikea omakuva, terve itsetunto ja käsitys omasta arvostani. Joskus meidän omakuvamme vääristyy jonkin kaltoinkohtelun tuloksena. Vauvana koettu fyysinen tai emotionaalinen kaltoinkohtelu voi johtaa henkiseen vammautumiseen, joka traumatisoi meitä.
Seurauksena voi olla huono itsetunto ja arvottomuuden tunne. Myös myöhemmin tapahtuva väkivalta voi johtaa traumaan. Esimerkiksi raiskatun voi olla vaikea nähdä itseään arvokkaana persoonana.

Itsetunnon traumaan voimme saada psykoterapiaa, mutta myös kristillinen usko voi tarjota tilaisuuden eheytymiseen ja omanarvontunnon palautumiseen. Kun ymmärrämme, että Jeesus on ottanut syntimme kantaakseen ja kuollut puolestamme, ymmärrämme oman arvomme uudella tavalla. Kun tajuamme, että Jumala on meidät luonut ja että olemme ainutlaatuisia yksilöitä, saamme löytää uutta arvokkuutta elämällemme. Olen itse saanut löytää uuden merkityksen ja arvon elämälleni nimenomaan uskosta, siksi suren aina itsemurhaajia - en voi käsittää, kuinka joku haluaa heittää menemään tämän elämän. Uskohan antaa myönteistä merkitystä myös kärsimykselle.

Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen. Ps.27:10. Eräs käännös sanoo "Herra minut adoptoisi".

Jeesuksen Kristuksen ristin kautta sinut on adoptoitu Jumalan perheeseen, ostettu Vapahtajan verellä, lunastettu vapaaksi - nyt olemme osa Kristuksen ja Jumalan valtakuntaa ja meidän tulevaisuutemme on ihmeellinen. Elämä on suurenmoinen seikkailu, valtava löytöretki, jonka palkintona on taivas ja uuden Jerusalemin aarteet. Saamme kerran olla osalliset Kristuksen kirkkaudesta.

Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Ef.5:15-16.

Samalla kun löydämme oman arvomme, löydämme myös tämän elämän arvon. Olkoon ajallinen elämäni miten surkeata tahansa, tiedän että tämä on vain väliaikaista ja päämäärä on kirkkaana edessäni - uskon päämäärä.

Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. 2.Kor.4:17.

Uudenlainen johtajuus

Kun ohjaaja Kalle Holmberg sai työkseen tehdä tv-sarjan Kalevalasta, hänelle annettiin etukäteen ohje: ”Unohda Kalevala!” En ole nähnyt Rauta-aikaa, mutta uskon, että Holmberg onnistui unohtamaan suuren osan niistä kliseistä, joita hänen aikanaan Kalevalaan liitettiin. Olen joskus ohimennen silmäillyt artikkelia, jossa päätellään, että Kalevalaan liitetty kuvasto on pitkälle mielikuvituksen luomaa ja vailla mitään historiallista pohjaa. Olemme omaksuneet mielikuvia, emme oikeasti tiedä entisajan elämästä juuri tuon taivaallista.

Kristillinen usko on myös täynnä kliseitä. Jos etsin kuvitusta tähän blogiini vaikkapa sanalla ”kristinusko”, saan ruudun täydeltä kaikkea kulunutta kuvastoa, joka suorastaan tympäisee. Voi hiljaa huokaista vain Vapahtajan suuntaan: ”Tätäkin siis sinun pitää kärsiä…”

On myös kliseisiä käsityksiä, jotka istuvat lujassa. Seurakunta on aikojen saatossa tullut aivopestyksi niin että se tuskin ymmärtää Jeesuksen opetuksia. Olen itsekin tämän aivopesun uhri, josta ei voi syyttää ketään eikä erikseen osoittaa sormella yhtään kirkkoa tai herätysliikettä. Yksi näistä asioista, jotka luulemme ymmärtäneemme, on johtajuus.

Me liitämme johtajuuden aina asemaan jossakin organisaatiossa, kuten seurakunnassa tai kirkossa. Me ymmärrämme, että johtaja on meidän yläpuolellamme ja määrää meitä tai johtaa meitä, koska hänellä on auktoriteetti. Jeesus kuitenkin sanoi:

Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Mark.10:42-44.

Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa, että johtajan ei pidä olla mikään rabbi, ei isä eikä mestari (Matt.23:8-10). Jeesus haluaa, että hän on ainoa johtaja (tai Pyhä Henki hänen edustajanaan) ja me olemme keskenämme veljiä ja sisaria. Tämän ymmärtäminen on meille vaikeaa, koska sekoitamme tähän erilaiset hengelliset armoitukset ja niiden mukanaan tuoman ”johtajuuden”. Armoitus voi todellakin merkitä edellä kulkemista, esimerkin näyttämistä, suurempaa vastuuta, mutta on väärin luulla, että meidän pitää nostaa näitä armoitettuja korkeampaan asemaan seurakunnassa. Käsitys johtajuudesta, joka toteutuu palvelijan asemassa, tuntuu jäävän kovin hämäräksi.

Jos sinulla on Jumalan antama kutsu johtajuuteen, haluan rohkaista sinua tänään ymmärtämään, että et kuulu kenenkään yläpuolelle, pikemminkin alapuolelle. Haluan sanoa: ”Unohda kaikki, mitä olet oppinut johtajuudesta seurakunnassa!” Muista aina, mitä Jeesus sanoi johtajuudesta ja pyri ymmärtämään Uuden liiton johtajuuden erilaisuus verrattuna vanhaan malliin. Kun palvelet hyvin, saat palkan Herralta ja siihen voi sisältyä asemakin:

Sillä ne, jotka ovat hyvin palvelleet, saavuttavat itselleen kunnioitettavan aseman ja suuren pelottomuuden uskossa, Kristuksessa Jeesuksessa. 1.Tim.3:13 KR38.

Kuohuviinit rinnuksille

Eikä uutta viiniä lasketa vanhoihin leileihin. Silloinhan nahka halkeaa, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini lasketaan uusiin leileihin. Silloin molemmat säilyvät. Matt.9:17.

Joskus joudumme todistamaan ikäviä tapauksia seurakunnan elämässä ja suremaan jotakin skandaalia. Pastorin elämästä paljastuu jotakin väärinkäytöksiä tai seksuaalisia rikkomuksia. Olemme ymmällämme, ihmettelemme. Surettaa paitsi itse tapaus, niin sekin, miksi piti antaa vastustajille aihetta voitonriemuun ja uskon halventamiseen?

Se skandaali, joka meitä järkyttää, ei välttämättä ole Jumalan silmissä se asia, joka häntä loukkaa. Jumala herättää ihmisiä niiden asioiden kautta, jotka meitä kuohuttavat. Seksuaaliset paljastukset näyttävät ihmisten silmissä pahoilta. Ne voivat toimia viimeisenä herätyksenä, jos muut keinot eivät tehoa. Loppujen lopuksi kuitenkin varsinainen synti tai Jumalan tahdon vastainen asia, josta seurakunnan pastori on vastuussa, voi olla ihan muuta. Se voi olla jokin väärä teko, henkinen väkivalta, tilan antaminen mammonalle tai muulle epäjumalalle - jokin terveestä uskosta pois poikkeaminen.

On olemassa fariseuksia, jotka vaanivat kaikkia uskon ihmisiä. Kristillisyys, kun se on tarpeeksi kesyä ja sopivasti vesitettyä, on ok - mutta usko! Siitä menee heti hermo ja syykin on selvä - menestysteologia! Valitettavasti tällaista tulkintaa on ja perusteettomat tuomiot sinkoilevat. Jokaisen pitäisi olla varovainen, jos haluaa lähteä jakelemaan tuomioita ja heittelemään kiviä.

Olisi tarpeen elää sillä tavalla hengen johdossa, että pystyy katsomaan pinnan alle ja arvioimaan asioita oikein. Mikään ennakkoluulo ei tuota oikeaa arviota. Olisi hyvä myös säilyttää malttinsa eikä olla tietävinään asioita, joita ei tiedä kuitenkaan. Ja vaikka tietäisimmekin, mitä hyötyä meidän tuomiostamme on? Raamattuhan puhuu selvää kieltä: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Matt.7:1-2.

Haluan siis rohkaista näkemään asiat oikeassa valossa ja jos syy ja seuraussuhteet alkavat hahmottua, rukoilemaan suunnanmuutoksen puolesta ja siunaamaan asianosaisia, jotka itse kärsivät kompasteluistaan eniten.

Toivon rohkeutta ahdingon keskellä

He sanoivat: ”Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta.” Ap.t.14:22.

Elämässä voi tulla eteen monenlaista. Haluan laskea siunaavan käteni Sinun päällesi, sisareni tai veljeni, joka olet ahdingossa tänään – Jeesuksen nimessä.

Saatat kärsiä puolison uskottomuudesta ja miettiä kodin särkymistä ja lastesi tulevaisuutta. Saatat olla perin juurin kyllästynyt puolisosi alkoholin käyttöön ja hakea avioeroa. Ehkä läheisesi on hoidettavana sairaalassa ja sinulla on huoli hänestä. Kenties joku läheisesi sairastaa vakavasti mielenterveyttään etkä voi edes ystäville kertoa, kuinka kuormitettu olet. Ehkä itse olet sairaana, kipujen ja ongelmien keskellä, huolissasi. Tai onko sinun taloudellinen tilanteesi ollut pitkään toivoton?

Näissä monissa elämän ahdingoissa huokaamme Jumalan puoleen ja kyselemme, miksi tämä näin on, vaikka olen palvellut Herraa. Olen vuosikausia rukoillut muutosta asioihin, mutta ne menevät vain huonompaan suuntaan. Toivottomuus on vallannut mielen.

Jeesus lupasi olla meidän kanssamme joka päivä. Hän pitää lupauksensa. Nyt on se päivä, kun hän kantaa sinua. Hän ei ota tuskaa ja ahdistusta välttämättä pois. Hän ei aina anna helppoa ratkaisua. Hän on kuitenkin mukana ja kärsii kanssasi. Hän jakaa sinun pahan olosi. Sinä saat voimia kantaa kuormaasi ja saat rauhan ja luottamuksen sisimpääsi.

Minä haluan Jumalan palvelijana siunata sinua. Lasken hengessä käteni sinun päällesi ja sanon:

Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua.
Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan (4.Moos.6:24-26).
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Herra antakoon sinulle toivon rohkeutta mennä eteenpäin kohti huomista rukouksen hengessä.

Murretun leivän elämä

He eivät saa jättää siitä mitään jäljelle aamuksi eivätkä rikkoa siitä ainoatakaan luuta. 4.Moos.9:12.

Pääsiäistä piti viettää annettujen ohjeiden mukaan. Egyptin orjuudesta vapautumista piti muistella, jotta se iskostuisi israelilaisten mieliin. Pääsiäislammas piti säädetyllä tavalla valmistaa ja säädetyllä tavalla syödä. Karitsa merkitsi syntien anteeksiantamista ja sovitusta. Se merkitsi vapautta synnistä ja maailmasta.

Kun Jeesus asetti ehtoollisen, hän vietti pääsiäisaterian perinteen pohjalta, mutta hän myös uudisti sitä. Paavali kertoi siitä näin: Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni." Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. 1.Kor.11:23-26.

Olemme syvien asioiden äärellä. Ehtoollisen merkitys on luotaamaton, onhan se monilta osin salaisuus. Kastekin on salaisuus, vaikka jotkut luulevat osaavansa tyhjentävästi selittää kasteen merkityksen. Onneksi meidän ei tarvitse näitä selittää. Ehtoollinen ja kaste - molemmat luovuttavat siunauksensa meille, vaikka emme ymmärräkään.

Kuten aiemmin jo kirjoitin, leipä on aika vahva vertauskuva. Jos ajattelemme, mitä kaikkea tarvitaan, että saamme käteemme syötäväksi kelpaavaa ja ravitsevaa leipää - murskattu maa, multaan kätketty siemen, salaman repimä taivas ja sade, puiminen, jauhaminen, leipominen, paistaminen ja lopuksi vielä leivän paloiksi murtaminen ja hampailla rikki jauhaminen - niin saamme jo hämärän aavistuksen siitä, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme. Hänen koko elämänsä on yhtä rikki jauhautumista, elämänvoiman luovuttamista toisten hyväksi, kuolemista jotta muut saavat elää. Se on kokonaisvaltainen uhri, Jumalan Karitsan ja Elämän leivän yhteispeliä, jossa meistä leivotaan myös hänen kaltaisiaan leipiä elämän kiertokulkuun ravinnoksi toisille - onhan korkein tavoitteemme tulla hänen kaltaisekseen, joka sanoi "Minä olen Tie".

Tänään siis voimme viipyä tämän salaisuuden äärellä ja miettiä, missä minä menen. Jos elämässämme on kipua, kai voimme todeta, että Kristus on siis läsnä? Hänen seuraamisensa murtaa ja särkee kuitenkin ennen pitkää ja jotakin arvokasta elämästäni keskeytyy, menee rikki, kuoleekin.
Niinpä jos minua riisutaan, voin kokea kipuni urhoollisesti ja tyytyä osaani. Voin vahvistua uskossa ja kasvaa luottamuksessa Elämän Herraan - tietäen että hän on tämän prosessin asiantuntija. Hän on kaikkien rikki jauhettujen isä, ristinsä rikkomien esikuva, malli murretusta leivästä - joka kiitoksen kanssa nautitaan.

Viini, jonka nautimme ehtoollisessa, on uusi liitto - emme haikaile vanhan liiton perään. Viini on myös syntynyt rikki jauhamisesta, kun rypäleitä on poljettu murskaksi. Katsoimme mihin suuntaan tahansa, aina kohtaamme tämän tosiasian - ei synny uutta elämää, jos vanha ei ensin kuole. Ei ole mahdollista syödä mitään ravitsevaa, jos ei ensin rikota ja murreta jotakin.

Osallistukaamme itse tähän prosessiin heittäytymällä mukaan - ei kannata seurata sitä sivusta. Ehtoollinen on suuri siunaus - siinä muistelemme Herran kuolemaa - mutta vielä suurempi siunaus on omistaa koko elämä Jeesuksen muistolle. Voimme luovuttaa itsemme siemeneksi, joka kylvetään - se nousee vääjäämättä uuteen elämään.

Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla. Room.8:11.

Kahden talentin kansaa

Jotkut näkemistäni henkilöistä ovat niin kauniita ihmisiä, että minä, joka olen aina ollut tällainen ”rölli mörökölli”, tulen kateudesta vihreäksi. Tunnen kipeänä tämän epätasa-arvon. Mietin sitä tietenkin yleisemmällä tasolla: miksi jotkut saavat niin hyvät lähtökohdat elämää varten ja toiset ovat niin huonoilla eväillä liikkeellä, että vielä sairastuvat psyykkisesti?

Elämä kohtelee monia kaltoin. On sitten syynä ulkonäkö tai huono itsetunto tai mikä tahansa – ei ole kohtuullista, että huonot lähtökohdat elämältä saanut joutuu vielä kiusatuksi kaiken päälle. Haluaisin puolustaa ”rumia” ja ”syrjittyjä” ja sanoa: Eihän kukaan ole itse valinnut omaa ulkonäköään tai persoonallisuutensa piirteitä…

Olen vuosien myötä ja erityisesti Jumalan avun kautta saanut paljon helpotusta elämääni ja itsetuntoni on nykyään kohtuullisen hyvä. En mielestäni ole saanut erityistä traumaa työpaikkakiusaamisesta. Masennuksen ja peräti itsemurhan vaara sellaisessa aina on, jos ihminen ei saa apua noihin tilanteisiin – ihmisiltä tai Jumalalta kuten minä.

Kiitä siis Jumalaa. Jos olet kaunis, kiitä siitä. Jos olet ruma, kiitä siitä, että Jumala voi sinua tukea elämässä ja voit silti elää täysipainoista elämää. Jos koet olevasi lahjaton, kun muut loistavat lahjoillaan, sinä saat tehdä löytöretkiä omaan persoonallisuuteesi ja löytää sieltä ainutlaatuisuutta ja sellaista omaa lahjakkuutta, jota et ole tiedostanut aiemmin olevan olemassakaan. Etsi siis Jumalan käden jäljet omasta sielustasi ja kehitä niitä lahjoja, joita olet saanut, myös sitä lahjaa, joka on ollut piilossa niin kauan. Olet varmasti vähintään kahden talentin ihminen.

Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ Matt.25:22.

Herra luo uutta

Vaikka puhunkin hengellisestä kasvusta ja kutsumuksesta Jumalan valtakunnassa, en tarkoita puhua jostakin maallisen työn vastakohdasta. Kuten olen aiemmin sanonut, Daavid sai kasvaa omassa kutsumustyössään monien vaiheiden läpi. Hän oli paimenpoika, sitten sotilas, myöhemmin turvallisuusjohtaja ja lopulta kuningas. Maallinen työ nivoutui yhteen Jumalan antaman kutsumuksen kanssa - ne eivät olleet erillisiä.

Niinpä sinunkin on syytä katsoa, ettet tule ylihengelliseksi ja ajattele, että pitää päästä heti saarnaamaan. Hengellistä työtä ei ole syytä kaventaa joksikin papin ammatiksi. Toki uuden liiton seurakunnalle on annettu hengen virat (Ef.4:11), mutta niihinkin johtaa parhaimmalla tavalla 'mahdollisimman yleissivistävä koulutus'. Sinun maallinen ammattisi voi olla olennainen osa koulutustasi, vaikka havittelisitkin sananjulistajan työtä. Näin haluan ajatella, ei vain käytännön elämän vihjeiden mukaan, vaan myös Raamatun antamien esimerkkien valossa.

Niinpä haluan sinua rohkaista näkemään oman arkisen työsi Jumalan antamana kouluna. Jumalan koulussakin on luokkia. Kun olet suorittanut yhden luokan, pääset seuraavalle. Jeesus oli kirvesmiehen luokalla ja oppi rakentamista. Sitten hän alkoi rakentaa jotakin ainutlaatuista - uuden liiton seurakuntaa. Pietari harjoitti kalastajan ammattia ja sai päästä siinä uudelle tasolle - kalastamaan ihmisiä. Mikä onkaan sinun ammattisi uudistunut muoto?

Elämä haastaa meitä menemään eteenpäin, uudistumaan, nousemaan seuraavalle tasolle. Jumala antoi meille uudestisyntymisessä ylösnousemuksen DNA:n, sellaiset perintötekijät, jotka saavat meidät kokemaan kerran perusteellisen muodonvaihdoksen. Hän kutsuu meitä nyt täällä maan päällä harjoittelemaan pienimuotoista muodonmuutosta ja luomaan nahkamme, vaihtamaan kuoremme, tökkäämään kotelomme auki, nostamaan siipemme. Ei se vielä merkitse taivaaseen pääsyä, mutta se antaa esimakua siitä, mitä Jumala haluaa muovailla meistä.

Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme! Me olemme savea, sinä saven valaja, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa. Jes.64:7.

On arvokasta nähdä Jumalan käsi elämässämme, sen arjessa, sen juhlassa. On innoittavaa tietää, että hänellä on suuria ajatuksia, salattuja mietteitä meidän varallemme. Hän haluaa näyttää luovuutensa ja voimansa meidän elämässämme, jotka palvelemme Herraa.

Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot. Ps.104:30.

Hienoja ja huonoja

En ole koskaan uskaltanut kuulua ns. hienoihin piireihin, jotka luokittelevat itsensä ”sivistyneisiin ihmisiin”. Olen joutunut seuraamaan Herraa Jeesusta läpi ”nasaretin” – siis kulkemaan sukulaisten ja entisen elinpiirin kautta, joka on alkanut vieroksua meikäläistä ja suhtautua minuun vihamielisesti. Tähän ”nasaretiin” kuului myös se herätysliike, jota olen kutsunut äitikirkoksi. Siirryin oikeastaan jo vuosia sitten ”kapernaumiin”, pois ja kauas entisestä. On ollut hämmästyttävää huomata, miten ihmiset löytävät vihaamisen aiheita minusta. Luulisin, että blogini kirjoituksista saa varsin vähän mitään kimmokkeita vihapuheisiin, mutta kivet lentelevät silti tiheään tahtiin. Blogini ei lopultakaan taida olla mikään syy niihin kimmokkeisiin, vaan se syy löytynee muualta.

Tämä tietynlainen vaino kuuluu asiaan. Olen tullut siihen tulokseen, että kerta kaikkiaan tämä on juuri sitä, mitä pitääkin. Jos aion seurata Herraa tulevinakin päivinä, niin on parasta varautua siihen, että tilanne kuumenee entisestään.

Tarkoitukseni on rohkaista sinua, joka olet joutunut ihmisten hampaisiin. Olet saattanut antaa heille aihettakin. Olet joutunut elämässäsi kiusauksiin etkä ole selvinnyt niistä ihan puhtain paperein. Sinä olet kuitenkin päässyt kuiville. Sinä olet tullut mankelistasi läpi puhdistuneena. Olet langennut – kyllä – mutta nyt olet vahvempi. Tulevia päiviä varten olet paljon vahvempi. Osaat varoa sielunvihollisen houkutuksia ja kiertää kaukaa hänen ansansa. Sinusta on tullut sisäisesti luja. Ihmiset eivät näe sinun sisäistä muuttumistasi, he elävät menneisyydessä ja kaivelevat luurankoja kaapistasi. He ylenkatsovat sinua ja luulevat olevansa hienoja ihmisiä, toisin kuin sinä. Sinä olet nyt päässyt samaan luokkaan minun kanssani – sinut on luokiteltu huonoksi. Mutta muista: Jeesuskin luokiteltiin huonoksi.

Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: ”Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?” Joh.8:48.

Kaiken kielteisen ja pahan muistamiseksi ihmisillä on hämmästyttävän hyvä muisti. Joku saattaa puhua 50 vuotta vanhasta asiasta kuin se olisi tätä päivää. Kyky elää menneisyydessä tuntuu istuvan heissä kuin tauti. Ihmisten soisi oppivan kykyä elää tulevaisuudessa, siis löytävän elämäänsä niitä myönteisiä tavoitteita, joita Jumalan henki jakaa, jos ihmisillä on halua ottaa vastaan. Jumala voi antaa näkyä, joka haastaa ihmistä elämään kokosydämisemmin kristittynä. Hienoja ihmisiä meistä ei tarvitse tulla, mutta huonossa on aina ainesta parempaan. Jumala löytää meistä varmuudella kasvunvaraa, mutta Jumala myös antaa voiman kasvaa ja armon päästä eteenpäin. Kaiken vihamielisyyden keskellä hän antaa meille voiton.

Katsele nuhteetonta, tarkkaile rehellistä – rauhan miehellä on tulevaisuus! Ps.37:37. Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer.29:11.

Kutsumuksesi elinvoimaisuus

Sama sääntö koskee hyviä tekoja ja vääryyden töitä: - niillä on taipumus vahvistua ja kasvaa. Jos osoitat laupeutta ja hyvyyttä lähimmäistäsi kohtaan, Jumala siunaa sen ja sinä kykenet seuraavalla kerralla vielä parempiin tekoihin. Kehitys ei tapahdu yhdessä yössä, mutta kun rakkauden teot toistuvat kärsivällisesti, ne vähitellen palkitaan - ei aina vastarakkaudella, vaan sillä, että teot moninkertaistuvat, rakkaus kasvaa suuremmaksi, hyvyys valtaa yhä enemmän alaa sinun elämässäsi.

Kuulin jokin aika sitten henkilöstä, joka piti huolta sairaasta sukulaisestaan, että hänen sukulaisensa kaveri oli joutunut vaikeuksiin ja tämä laupias ihminen sai tilaisuuden auttaa häntäkin. Ajattelin mielessäni vähän juhlallisin sanakääntein, että "hänen diakoninen kutsumuksensa sai laajentua".

Hyvät teot saattavat todellakin laajentua kutsumuksen asteelle. Kaiken keskeltä alkaa erottua armoitus. Henkilö voi itsekin huomata, mihin hänen sydämensä aina suuntautuu ja mielensä panostaa ja hän voi alkaa tietoisesti kehittää omaa lahjaansa.

Tämä on arvokasta myös hengellisessä elämässämme. Muistamme Hannan, joka lapsettomuutensa tähden rukoili hartaasti. Hän joutui todella panostamaan aikaansa ja voimiansa saadakseen lapsen ja samalla hänen hengellinen elämänsä kehittyi ja uudistui. Tällaisessa taistelussa saavutettu voitto voi säteillä kauas, ei vain sosiaalisesti tai maantieteellisesti, vaan se voi ulottua yli sukupolvien. Hanna sai useitakin lapsia ja hänen esikoisensa pojanpojasta tuli temppelilaulaja, kuoronjohtaja ja kanttori Salomon temppeliin. Tällä Heman-nimisellä miehellä oli 14 poikaa ja kolme tytärtä. Hän eli monin tavoin siunatun elämän. Näemme tällaisen siunauksen toisinaan kulkevan jossakin perheessä ja suvussa.

Tämä rohkaisee meitäkin pyrkimään siihen, että teemme Jumalan tahdon mukaisia tekoja. Kun Jumala siunaa, se säteilee kauas ja tuottaa hedelmää vielä jälkeläisillekin. Jumalan antamiin talentteihin on ladattu kasvuvoimaa, vaalikaamme niitä. Ne poikivat luonnostaan uutta Jumalan armon hedelmää, jos emme pidä niitä kätkössä.

Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi. Matt.25:20.

Mieli löytää levon

Jumala ei aina vastaa rukouksiin, kuten toivoisimme. Rukoilijan tulee ymmärtää, että Jumala on paljon meidän yläpuolellamme, hän on valtasuuruudessaan käsittämättömän korkea ja ylhäinen, suuri ja väkevä. Silti hän kuulee pienen ihmisen rukouksia ja huokauksia. Hänellä on myös oikeus evätä meiltä asioita ja meidän purnaamisemme on silloin turhaa. Rukoilijan tulee ymmärtää, että tärkeämpää kuin saada vastaus johonkin pyyntöön, on elää Jumalan yhteydessä. Hänen huolenpitonsa ja kasvatuksensa on jotain paljon enemmän kuin vain meidän yksittäiset pyyntömme ja rukousvastauksemme.

Nykyään rukoilen enemmän hengellisiä aiheita kuin uskonelämäni alkutaipaleella. Pyrin myös rukoilemaan yksityiskohtaisesti. Siitä Herra tietää, että haluan oikeasti sitä, mitä pyydän. Nimittäin se, joka haluaa jotakin, osaa myös yleensä sanoa tarkasti, mitä haluaa. Sain opetusta tästä jo pienenä lapsena, kun halusin puuhevosen joululahjaksi. Kerroin toiveeni eräälle sukulaiselleni, joka otti toiveeni todesta ja lahjoitti minulle puuhevosen. Mutta se ei ollut lainkaan sellainen puuhevonen, jonka minä halusin. Tajusin, että en ollut kertonut, millaisen puuhevosen halusin ja siksi oli oma syyni, että sain jotain muuta.

Nykyään pyrin olemaan avoimempi sille, mitä Pyhä Henki haluaa minun rukoilevan. On hyvä, jos voimme elää Hengen ohjauksessa. Oma rukousohjelma on hyvä olla, mutta se täytyy osata laittaa sivuun, kun jokin asia tai henkilö nousee sydämelle. Kiitollinen mieli on hyvä lähtökohta silloinkin, kun huoli painaa.

Olkaamme siis kiitollisia tänään kaikesta Herran hyvyydestä ja huolenpidosta. Olkaamme kiitollisia, että voimme rukoilla ja kertoa ilomme ja surumme Herralle. Hän on kaikista vaikutusvaltaisin ystävämme. Rukouksessa stressi hellittää, mieli löytää levon, rauha laskeutuu sydämeen.

Ylistetty olkoon Jumala! Hän ei torjunut rukoustani eikä kieltänyt minulta armoaan. Ps.66:20.

Lähetä minut!

Ihmisen on tärkeää ottaa vastaan Jeesus elämänsä Herraksi ja tulla uskoon. Jos et ole vielä sitä tehnyt, mutta sydämessäsi on halu palvella Herraa, sano Jeesukselle:

"Anna minun syntini anteeksi. Herra Jeesus, haluan kääntyä pois maailmasta, hylätä jumalattoman elämän ja tulla sinun tykösi. Haluan antaa elämäni sinulle, tule minun sydämeni valtiaaksi. Puhdista minut kaikesta synnistä ja vääryydestä verelläsi, sanallasi ja hengelläsi - tästä lähin haluan palvella sinua!"

Ratkaisun tekeminen on monien kohdalla tärkeä päätös. Tarvitaan sopivasti määrätietoisuutta ja syvää vakaumusta, jotta uskossa vaeltaminen voi olla kestävää ja johtaa hengelliseen kasvuun. Tähän jokainen tarvitsee muita uskovia - seurakunnan. Uskonratkaisun tehtyäsi hakeudu siis johonkin seurakuntaan - jos et ole jo valmiiksi seurakunnan yhteydessä - ja pyri vakiintumaan uskossa. Vakiintuminen ei merkitse pysähtymistä.

Kun olet tullut uskoon, olet ensin vauvauskova. Sinulla on leluja ja tutti suussa - varttuneempien pitää ottaa se normaalina asiana. Kun olet varhaisteini, sinulla on enemmän intoa kuin taitoa. Kun tulet nuoreksi aikuiseksi, sinä olet valmis löytämään oman kutsumuksesi. Seurakunta on toivottavasti tarjonnut sinulle mahdollisuuden kokeilla erilaisia työmuotoja ja antanut sinun kokeilla siipiäsi eri tehtävissä. Kun olet löytänyt sen kutsumuksen, jonka Jumala on sinulle valinnut, voit sanoa:

Tässä olen. Lähetä minut! Jes.6:8.

Samoin kuin uskon ratkaisun tekeminen oli tärkeä käännekohta, myös tämä antautumisen hetki voi kääntää elämäsi suunnan. Jumala todella voi lähettää ja avata sinulle ovia sanansa julistamiseen - tai mikä sinun tehtäväsi olikaan. On mahdollista, että jättäessäsi itsesi Herran käyttöön, sinä saat siivet ja sinä etenet hyvää vauhtia kohti työsarkaasi ja elämäntehtävääsi.

Monia uskovia vaivaa eräänlainen apatia. He eivät tiedä, mikä heidän elämäntyönsä on. He eivät tunne itseään, eivät tiedä omaa armoitustaan. Edelleen hengellinen kasvu on kesken ja aikuistuminen puolitiessä. Edelleen he viipyvät murrosiän keskenkasvuisissa hapuiluissa. Monet tuhlaavat aikaansa kaikenlaisessa hauskanpidossa.

Seurakuntaan vakiintumisen pitäisi jossain vaiheessa jäädä taakse ja vakiintua uudestaan - lähteä minne tahansa Herra lähettää löytääkseen elämänsä siinä hankkeessa, josta on määrä tulla vähitellen elämäntyö. Herra antakoon sinulle kutsun työhönsä, lähettäköön sinut liikkeelle ja voidelkoon sinut Pyhällä Hengellä. Paavali muistuttaa meitä, kuinka tärkeä elementti kaikessa on Jumalan armo:

Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani. 1.Kor.15:10.

Minne tähdet menevät päiväksi?

Hauska kysymys. Kuulostaa lapsen keksimältä. Mutta harvoin tulee ajatelleeksi, kun katsoo kirkasta sinitaivasta, että siellä ne tähdet ovat, vaikka eivät näykään. Evankelista Kalevi Lehtinen kertoi jossain yhteydessä, että ollessaan kaivoa kaivamassa, hän saattoi kaivon pohjalta nähdä tähtiä keskellä päivää. Kun kaikki hajavalo häiritsi mahdollisimman vähän, tähdet erottuivat keskellä kirkasta päivääkin.

Näin voi tapahtua myös hengellisessä elämässä. Kun ympärillä on pimeää, alamme nähdä jotakin, mitä emme näe muuten. Alamme nähdä valoa, joka ei muuten erotu. Jumalan sanakaan ei aina loista meidän sokeiden tai maailman valon häikäisemiin silmiimme niin kirkkaasti, että noudattaisimme sitä. Pietari muistuttikin seurakuntaa: Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen [profeetalliseen sanaan] kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne. 2.Piet.1:19.

Joskus pimeys, jonka Jumala sallii, auttaa meitä. Ne vaikeudet ja koettelemukset, jotka tekevät elämästä raskasta, voivat olla Jumalan mahdollisuus – yö, joka tuo esiin tosi valon. Ehkä Paavalin esittämä paradoksaalinen teologiakin tuntuu tätä taustaa vasten järkeenkäyvältä, kun hän sanoo: Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. 2.Kor.12:10.

Puhumme ”Jumalan armon auringosta”, mutta voimme puhua myös ”Jumalan armon yöstä”. Raamatun lehdillä kohtaamme enkeleitä keskellä yötä ja Kristuksen kirkkauden evankeliumikin julistettiin ensimmäiseksi yön pimeydessä, kun Betlehemin paimenet saivat kuulla: ”Teille on syntynyt Vapahtaja”.

Älkäämme siis torjuko Jumalan antamia siunauksia valikoimalla niistä esiin vain miellyttävät ja mukavat asiat. Olkaamme valon ja päivän lapsia, mutta eläkäämme Jumalan lapseudessa myös yöllä, sillä hän haluaa ilmestyä meille etenkin silloin, kun pimeys tavalla tai toisella meitä ympäröi. Hän haluaa kasvattaa meissä uskoa ja luottamusta häneen, kun ilon aiheet ovat vähissä. Ja jos meidän oma sydämen lamppumme palaa vaivalloisesti, se näkyy silti kirkkaana, kun on yö. Sitä valoa ja sitä sydämen paloa, sitä hengen liekkiä hän tuli vahvistamaan meissä.

Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden. Jes.42:3.

Kun elämä on pilalla

Silloin palvelija riensi häntä vastaan ja sanoi: "Anna minun juoda hiukan vettä ruukustasi." 1.Moos.24:17.

Kertomus Rebekan kihlaamisesta Iisakille, on Raamatun romanttisimpia jaksoja. Mutta Uuden liiton ihmisinä ymmärrämme, että tuo kertomus on muutakin kuin historiaa - se on kuva siitä, miten Jumala etsii itselleen morsianta. Näemme Jeesuksen Sykarin kaivolla ja huomaamme hänen puhuvan samat sanat: Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: "Anna minun juoda astiastasi." Joh.4:7.

Voimme vertailla vähän Rebekkaa ja Sykarin kaivon naista ja huomata heti räikeitä eroja. Rebekka oli koskematon tyttö ja samarialainen nainen viidettä kertaa parisuhteessa. Rebekka oli joka suhteessa ihanteellinen morsianehdokas Iisakille, Sykarin kaivon samarialainen nainen oli häneen verrattuna elämän kolhima naisparka.

Ja kuitenkin: Jeesus kohteli tätä naisparkaa kuin Rebekkaa. Jeesus asetti hänet samalle viivalle ja antoi hänelle saman mahdollisuuden saavuttaa elämän syvin tarkoitus - elää Jumalan suunnitelma todeksi. Elämä oli monella tapaa mennyt pilalle, mutta Jeesus kykeni uudistamaan sen ennalleen, palauttamaan oikeille raiteille, johdattamaan aitoon ja elävään jumalayhteyteen.
Jeesus keskusteli naisen kanssa syvällisiä ja siitä seurasi, että: Nainen jätti vesiruukkunsa siihen, meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille: "Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?" Joh.4:29.

Monet luulevat, että he ovat tehneet liian monta erehdystä elämässään, että koko elämä on pilalla ja mitään ei ole tehtävissä. He syyttävät itseään, karttavat ihmisiä ja etenkin seurakuntaa, he tuntevat itsensä arvottomiksi ja etsiytyvät toisten hylkiöiden seuraan. He tuntevat oman syntisyytensä liian kipeästi, että kestäisivät kuulla siitä toisten suusta. He eivät tiedä, että Jeesus etsii heitä voidakseen palauttaa heille heidän ihmisarvonsa, uudistaakseen heidän elämänsä ja nostaakseen heidät aivan uudelle tasolle, puhdistaakseen heidät synnistä ja antaakseen heille tulevaisuuden ja toivon. Jeesus haluaa ottaa pois syyllisyyden ja lahjoittaa tilalle rauhan ja ilon.

Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.' Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa. Luuk.15:6-7.

Terve arvostelukyky on lahja

Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. Room.12:2.

Hyvän arvostelukyvyn saavuttaminen vaatii mielen uudistumista sellaiseksi, että mieli ei enää toimi maailman arvojen mukaan. Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. 2.Kor.5:16. Hyvä arvio saavutetaan, kun nähdään pinnan alle. Jeesuksen röntgenkatse lävisti kaikki naamiot ja näki asioiden taustat.

Hyvää arvostelukykyä ei saavuteta kevyesti eikä ilmaiseksi, vaan se on osa hengellistä kasvua. Näemme Raamatusta esimerkkejä yllättävästä arvostelukyvyn puutteesta esimerkiksi Daavidin isän, Iisain, kohdalla. Hänhän ei tunnistanut nuorimmassa pojassaan mitään lahjoja tai erityistä potentiaalia mihinkään tärkeään tehtävään, joten tämä oli joutilas viettämään aikaa lampaiden paimenena – aputöissä. Daavidia ei kannattanut vaivata paikalle, kun Samuel tuli käymään.

Toinen esimerkki on Mooses, joka ei nähnyt Joosuassa seuraajaansa ennen kuin Herra varta vasten ohjeisti häntä selkokielellä (4.Moos.27:16-20).

Onko sinun ”kehityskelpoisuutesi” noussut mihinkään rooliin elämässäsi? Onko sinua koskaan aliarvioitu? Tunnetko tulleesi ohitetuksi, kun tarjolla olisi ollut mielenkiintoinen tehtävä – juuri sinulle sopiva?

Jumala näkee sinun lahjasi, sinun omistautumisesi, sinun vahvan uskosi. Jumala on luonut sinuun potentiaalia, jota hän voi käyttää. Hänellä on täydellinen arvostelukyky, hänen näkönsä ei petä, hänen korvansa eivät kuule väärin ja hänen sydämensä – se ei luule mitään. Hänen arvionsa sinusta on oikea ja pätevä. Odota Herraa, eräänä kauniina päivänä hän kutsuu sinua ja sinä saat voitelun ylhäältä ja sinut lähetetään Jumalan asialle.

Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Joh.20:21.

Savusaunasta raittiiseen ilmaan

Eräs ihminen puhui puhelimeensa jotenkin huutaen ja miehensä totesi siihen: "Ei se mitään kännykkää tarttis, avais vaan ikkunat niin ääni kantais kyllä naapurikuntaan asti!"

Ehkä meidänkin pitäisi avata ikkunat. Olla ulospäin suuntautuneita. Jos kerran olemme tulleet uskoon ja palvelemme Herraa Kristusta, kai meidän pitäisi kertoa hyvää sanomaa eteenpäin? Lapsenlapseni on 8-vuotias ja evankelioi kavereitaan: "Minä uskon Jeesukseen, kannattaisi sinunkin uskoa!"

Katselin yhtä vanhaa tekstiäni ja olin kirjoittanut näin: "Seurakunnan tarkoitus ei ole yhteen kokoontuminen, vaan hajaantuminen!" - Nappiin sanottu. Mutta kuinka moni meistä todella uskoo tähän ulospäin suuntautumiseen? Eikö nämä meidän seurakunnat ole nimeen katsomatta kaikki sisäänpäin kääntyneitä? Sisäänlämpiävä tuntuu olevan yksi ja toinen kuppikunta kuin vanha savusauna. Papusen savusaunasta tehtiin aikoinaan kanala. Siellä ne kanat istuivat orrella nokisten seinien sisällä, kotkottivat ja motkottivat - hauska muisto lapsuudesta sinänsä, mutta ei se vastaa minun käsitystäni seurakunnasta.

Jeesus sanoi kyllä "Tulkaa!" - hän tarkoitti "tulkaa minun tyköni" - mutta usein hän lähetti saman tien ihmiset pois luotaan: "Mene ja kerro!" Alkuseurakunta ei halunnut hajaantua ympäri maailmaa, vaikka se oli saanut siihen käskyn, joka lähetyskäskynä tunnetaan. Se halusi vain itsepäisesti kokoontua. Se halusi oppia tuntemaan Kirjoitukset hyvin ja kuunnella saarnan toisensa jälkeen. Se ei ollut Herran tarkoitus eikä se ole hänen tarkoituksensa meidänkään kohdallamme. Hän kyllä haluaa, että opimme tuntemaan Kirjoitukset, mutta ennen kaikkea Jeesuksen itsensä - eikä ainoastaan lukemalla ja kuuntelemalla, vaan myös todistamalla. Jumala sai Pyhän Henkensä kautta aikaan alkuseurakunnassa joitain evankelioimiseen suuntautuvia ponnistuksia, mutta lopulta Jumalan piti lähettää vainot.

Sinä päivänä puhkesi ankara vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan, ja kaikki muut paitsi apostolit hajaantuivat eri puolille Juudeaa ja Samariaa. Ap.t.8:1.

Haluaisin saada sinut vakuuttuneeksi tästä ulospäin suuntautumisen tarpeellisuudesta. Se on mahdollista toteuttaa sellaisenkin, joka on luonteeltaan sisäänpäin kääntynyt. Minäkin olen luonteeltani hyvin introvertti, mutta "saarnaan kaikilla mantereilla"... En ole tarvinnut tähän kiviseiniä, en ole tarvinnut kuukausipalkkaa enkä mitään omahyväistä organisaatiota ympärilleni.
Kiitän Herraa Jeesusta, että hän avasi ovet sanansa julistamiseen. Hänen, joka istuu valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti. Ilm.5:13. Hän kykenee sinunkin kohdallasi tekemään saman ja lähettämään sinut liikkeelle - todistamaan uskostasi.

Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Mark.16:15.

Pettymysten siemenet

Onko sinun elämässäsi suunnitelmia, jotka ovat menneet myttyyn? Onko sinulla ollut unelmia, joista ei ole tullut mitään?

Haluan sanoa pari sanaa sellaisesta tutusta raamatun vertauksesta ja hengellisestä asiasta kuin siemenestä. Oletko miettinyt koskaan, mikä siemen on? Siemenhän on jotakin, joka sisältää ”koko kasvin” – sen juuret, sen varren, sen lehdet, sen kukkimisen, sen hedelmät – kaiken. Mutta siemenessä se on pakattu häviävän pieneen tilaan, missä mikään kasvin ominaisuuksista ei ole näkyvissä. Siemen on ikään kuin ajatus kasvista tai suunnitelma siitä, minkälainen se kasvi joskus olisi – se on unelma kasvin näköisestä elämästä. Hengellisessä mielessä voitaisiin puhua näystä, joka on olemassa, jolla on rikas sisältö, mutta joka ei ole vielä toteutunut.

Jeesus sanoi, että vehnän jyvä voi tuottaa satoa, mikä 30, mikä 60, mikä 100 jyvää. Siis siemen, joka saa armon kasvaa täyteen muotoonsa, tuottaa – uusia siemeniä!

Tavanomainen tulkinta on, että tuo uusi sato edustaa Kristukselle voitettuja sieluja. Mutta nuo elämäsi pettymykset ja täyttymättömät toiveet voivat olla myös niitä siemeniksi pakattuja elämän alkioita, jotka eräänä päivänä Jumala herättää eloon. Saatat valittaa itsesäälin vallassa, että eipä siitäkään tullut mitään ja sekin suunnitelma meni myttyyn – ei minun elämässäni ole mikään onnistunut! Laskepa huviksesi, montako jyvää on jemmassa. Onko kymmentäkään? Sinun pitäisi toivoa itsellesi lisää pettymyksiä, että pääsisit sataan asti!

Monet odottavat elämältä pelkkää kukkimista. Mikään ei ole mitään, jos se ei näytä joltain, ole värikästä ja vedä puoleensa pörriäisiä. Odota mieluummin siemenien hiljaista ja joskus myös kivuliasta kehittymistä ja anna kaikki elämäsi siemenet Jumalalle. Hän voi herättää ne eloon.

Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa. Luuk.8:15.

Kaikki sinun vikasi

Mistä sinut tunnetaan? Tunnetaanko sinut virheistäsi? Ehkä sinut tunnetaan siitä, että olit lapsena rasavilli, elit vaikean murrosiän, sorruit nuorempana usein juopottelemaan etkä jaksanut elää parisuhteessa kuin lyhyen ajan kerrallaan? Ehkä sinut tunnetaan siitä, että ajoit isäsi auton ojaan?
Ehkä sinut muistetaan keskeytyneiden opintojen takia? Ehkä sinut muistetaan siitä, että et ole jaksanut tehdä kunnollista uraa, vaan olet ollut toistuvasti työtön? Ehkä vanhemmuutesi on vajavaista ja toteutuu lähinnä elatusmaksujen maksamisessa?

Ihmisillä on taipumus muistaa meidät virheidemme kautta. He ajattelevat ensimmäiseksi jotakin puutetta, mikä meidän elämäämme varjostaa. "Sillä on ollut niitä mielenterveysongelmia ja se on yrittänyt itsemurhaakin".

Olisi hyvä, jos joskus muistettaisiin, mitä hyvää olemme saaneet aikaan, mitä ansioita meillä on, mitä lahjoja. Olisi hyvä, jos huomiomme keskittyisi siihen sinnikkyyteen, jolla olemme selviytyneet kuitenkin, siihen kärsivällisyyteen, jolla olemme nujertaneet elämäämme varjostavat asiat. Olisi hyvä, jos ihmiset osaisivat unohtaa virheemme ja antaa meille uuden mahdollisuuden.

Onneksi meillä on Kristuksen kirkkauden evankeliumi! Se kertoo meille, että mitään ei ole menetetty, elämä ei ole pilalla, virheet voidaan unohtaa, huominen on uusi mahdollisuus. Kristus avaa meille uuden näkökulman, uuden toivon. Hän tasoittaa meille tien tulevaisuuteen, hän avaa meille uusia ovia. Hän ei hylkää meitä surkeutemme kuoppaan, vaan nostaa ylös ja tarvittaessa kantaa meitä eteenpäin. Hän on Hyvä Paimen, joka tuli etsimään kaikkia eksyneitä, hylättyjä, virheisiinsä sortuneita. Nyt hän kutsuu meitä, mutta ei nimittele pahansuovin sanoin, ei heti muistuta kaikista virheistämme, vaan sanoo:

Rakkaani, kihlattuni, olet vienyt sydämeni! Yhdellä silmäyksellä sinä sen veit, yhdellä kaulanauhasi helmellä. Miten ihanaa on sinun rakkautesi, rakkaani, valittuni! Mitä on sinun rakkautesi rinnalla viini! Ihanammin kuin kaikki balsamit tuoksuvat sinun voiteesi! Laul.l.4:9-10.

Uskon haaste

Voimme joskus kokea, että Jumala on unohtanut meidät. Otimme lujan otteen Raamatun sanasta ja uskoimme Jumalan lupauksiin, mutta aikaa myöten usko on alkanut hiipua ja tavoitteet tuntua mahdottomilta. Olemme pimeässä ja uskomme on koetuksella. Tai saimme näyn ja ihmettelemme, mitä hyötyä siitä on, kun se ei toteudu…

Ehkä sinullakin on nyt tällainen aika menossa? Olet etsinyt Jumalan tahtoa, palvellut häntä, antanut rahoistasi ja tehnyt kaiken, mitä osaat. Olet nähnyt vaivaa väsyksiin asti. Olet odottanut, että Jumala siunaisi, mutta hän ei ole siunannut. Olet odottanut, että edes joku ihminen tukisi sinua, mutta he vain kääntävät selkänsä. Koet, että sinut on unohdettu. – Unohtaako Jumala?

Ei, hän ei unohda. Mutta hän haluaa nähdä, mihin asti sinä uskot. Hän koettelee sinua ja testaa, minkälaisessa pimeydessä sinä vielä sinnittelet ja pärjäät. Hän haluaa nähdä, kuinka vähillä näkyvillä siunauksilla sinä jaksat uskoa hänen hyvyyteensä. Hän haluaa nähdä, että sinä kuljet eteenpäin siitä, missä muut ovat jo heittäneet pyyhkeen kehään. Hän haluaa seurata, kuinka sinä säilytät kiitollisuutesi siinä, missä joku toinen katkeroituu. Hän seuraa katseellaan sinua, kun sinä jaksat vielä odottaa Jumalan ilmestymistä siinäkin kohdassa, missä kaikki muut menettivät toivonsa.

Joosef odotti Jumalan siunauksia 13 vuotta, sinun pitää panna paremmaksi. Sinun pitää jaksaa odottaa yli-inhimillisen pitkän ajan ennen kuin Jumalan siunaukset alkavat vyöryä elämääsi. Mutta tulematta ne eivät jää. Kun ne tulevat, ne tulevat ryskyen. Kun sinulle annetaan, sinä et tiedä, mihin laittaisit kaiken. Kun sinun kuivuuteesi tulevat sateet, se muistuttaa Elian sadetta Karmelilla – se on kaatosadetta. Kun sinun palvelutyösi laajenee, se laajenee Suomen rajojen yli. Kun sinun kauttasi Jumala koskettaa, ihmiset kaatuvat. Kun sinä julistat sanaa, ihmiset tekevät parannuksen ja tulevat uskoon. Kun sinä teet työtä, sillä on ylenpalttinen siunaus. Sinä leviät ja laajenet oikealle ja vasemmalle.

Kuule siis: ole luja ja luota Herraan. Vielä hän tekee sen, mitä sielusi ikävöi. Hän ilmestyy ja sinä saat iloita. Sinä et ole häneltä salassa. Sinun koettelemuksesi ovat hänen muistissaan. Ja hänen hyvä kätensä sinua johdattaa. Hänen rakastavat silmänsä seuraavat sinua kaikkialle.

Jeesus vastasi: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?” Joh.11:40.

Antamatta vastustajien säikyttää

Sinfoniaorkesteri virittyy esitykseen, kapellimestari saapuu ja kumartaa lyhyesti yleisöön päin. Sitten hän kääntyy selin yleisöön ja sali hiljenee. Soitto nousee ilmoille, esitys pääsee vauhtiin. Koko ajan kapellimestari on selin yleisöönsä. Hän keskittyy johtamaan orkesteria, hän keskittyy nuotteihin. Hän antaa joskus merkin soittajille, mutta hän ei kysy yleisön mielipidettä musiikista. Hän tietää, että salissa on kriitikoita, mutta sulkee sen pois mielestään, sillä hän haluaa tehdä parhaansa, jotta esitys onnistuu.

Hengellinen työ on samanlaista. Ei voi ajatella yleisön mielipiteitä ja odotuksia. Pitää sulkea pois mielestään kaikki muu ja keskittyä nuotteihin, pitää tehdä parhaansa, jotta orkesteri saisi musiikin soimaan niin kuin on säveltäjän tarkoitus.

En ole katsonut kenenkään suomalaisen saarnamiehen tai pastorin videosaarnoja vuosikausiin. En lue kotimaisia hengellisiä kirjoja. Pyrin siihen, että olen kahden Jumalani kanssa, kun luen Raamattua. Luen tosin joskus ulkomaisia hengellisiä blogeja. Katson joskus jonkun ulkomaisen pastorin videosaarnan. Hyvin valikoivasti.

En halua kaikkea vallitsevaa hälyä korviini. Kartan ehdottomasti kaikkia teologisia kiistakysymyksiä, varsinkin niitä, jotka nyt juuri ovat pinnalla. En ota osaa mihinkään kohkaamiseen puolesta tai vastaan. Seurakunta ja uskonasiat - ne tuntuvat vetävän puoleensa kaikenlaista kiihkomielisyyttä. Jos haluat, että sinut kampitetaan, sinut vedetään odottamatta mattoon, ei sinun tarvitse mennä judosalille - riittää, että menet seurakuntaan.

Olen ollut huomaavinani, että Jeesus karttoi kaikenlaista kiihkoilua. Hän ei halunnut sotkeentua mihinkään väittelyihin ja kiistelyihin, joita jotkut kiihottajat nostivat ilmoille. Mutta koska hän vaelsi kansan keskellä, ei hän voinut välttääkään kaikkia haasteita, joita hänelle heitettiin. Hän pyrki vastaamaan lyhyesti ja vetäytyi usein pois kansanjoukon keskeltä. Yksinäisinä rukoushetkinään hän pyrki keskittymään oikeisiin asioihin.

Niinpä haluan rohkaista sinuakin, joka teet oman kutsumuksesi mukaan työtä Jumalan valtakunnan hyväksi: käänny pois ihmisistä, älä odota aplodeja, keskity täyttämään ne teot, jotka Jumala on sinulle valmistanut. Kriitikoita on paljon, heitä on laumoittain ja jokaisella on jokin kielteinen kommentti sanottavana. Jos alat antamaan niille painoarvoa, kadotat suuntasi. Katso nuotteihin, pidä selkä yleisöön päin, keskity. Mihinkään turhaan kädenvääntöön ei kannata uhrata energiaa.

Et tarvitse ihmisten hyväksyntää. Tarvitset hyväksynnän vain häneltä, joka antoi sen jo silloin, kun vielä elit maailmassa ja synnissä. Hän on rakastanut sinua, uskonut sinuun, sijoittanut sinuun, luottanut sinuun. Kun hän on uskollinen ja sinä lojaali, kaikki on hyvin. Elä ensirakkaudessa, palvele Herraa Kristusta. Vastustajia kuuluu olla paljon, he ovat sinun voittoisan kulkusi astinlauta. Heidän olemassaolonsa vain kirkastaa sinun elämäntyösi, kuten kävi Paavalinkin kohdalla, joka sanoi:

Teidän on vain käyttäydyttävä Kristuksen evankeliumin arvoa vastaavalla tavalla. Pääsenpä itse käymään luonanne tai en, toivon saavani kuulla, että te pysytte lujasti samanhenkisinä ja taistelette yksimielisesti evankeliumin ja uskon puolesta antamatta vastustajien säikyttää itseänne. Se on heille Jumalan antama osoitus siitä, että heitä odottaa kadotus mutta teitä pelastus. Teille on suotu se armo, että saatte uskoa Kristukseen ja vielä kärsiäkin hänen puolestaan. Fil.1:27-29.

Kun sydämesi nääntyy

Maan ääristä minä huudan sinua, kun sydämeni nääntyy. Sinä viet minut turvaan, kalliolle, jolle itse en jaksaisi nousta. Ps.61:3.

Jumala haluaa olla vuorovaikutuksessa kanssamme. Hän ei tarkoittanut, että meillä on kaikki uskonnollinen tieto siihen pisteeseen asti, että tulemme toimeen omillamme. Jumalan päämäärä meissä ei ole tietoviisas ja teologiset koukerot ulkoa osaava ihminen. Hänen päämääränsä on luoda kanssamme suhde – rakkaussuhde, joka ei ole jotakin hypertunteellisuutta, vaan vakaa kiintymyssuhde, jossa eletään vapaaehtoisessa riippuvuudessa taivaan Isän kanssa.

Miten Jumala johdattelee meitä tähän? Monin tavoin, yksi tapa on luoda elämämme keskelle jokin huutava pula, kipeä tarve, epätoivon syy. Hän johdatti Jeesuksen erämaahan ja hän voi johdattaa sinut tilanteeseen, jossa sinun ”sydämesi nääntyy”, jotta sinä ”huutaisit häntä avuksi”. Siinä epätoivossasi sinä saatat kokea, että olet tilanteessa, jossa et kykene auttamaan itse itseäsi. Joudut elämäntilanteeseen, joka on sinulle liian vaikea. Et selviä omin avuin.

Tällainen tilanne on hedelmällinen sinun jumalasuhteesi kannalta. Sinä hakeudut Jumalan avun piiriin, sinä rukoilet ja huudat häntä avuksi. Sinä koet, että et selviydy yksin, tarvitset yliluonnollista apua. Sinä et jaksa omin voimin selvittää ihmissuhdesotkujasi. Sinä et jaksa omin avuin hillitä omaa temperamenttiasi, vaan sinä pillastut aina ja satutat toisia. Sinä et pysty rajoittamaan rahankäyttöäsi, vaan velkaannut. Sinun seksuaalisuutesi ei pysy aisoissa, sinun juomisesi repeää ja etenet ryyppy päällä, sinä kerta kaikkiaan hajotat oman elämäsi, kun et jaksa. Koet, että sinun edessäsi on sileä, jyrkkä ja pystysuora kallionseinämä.

Siihen sinä saat Jumalan avun, kun ojennat kätesi, pyydät armoa, suostut autettavaksi, tunnustat uskoa, annat elämäsi Jeesukselle. Hän kuulee sinun avunhuutosi ja nostaa sinut kalliolle, Kristus-kalliolle, sinun pelastuksesi perustukselle, sinun uuteen turvapaikkaasi, jonne et jaksanut itse kiivetä. Hän todellakin nostaa sinut ja antaa sinulle tulevaisuuden ja toivon, uuden elämän hänen yhteydessään. Sinä saat todistaa muillekin, mitä Herra on tehnyt:

Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi. Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan. Ps.40:4.

Jumalan armo kasvattaa

Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Room.8:3.

Laki oli hyvä ja Jumalan antama, mutta ihminen synnin orja. Laki ei kyennyt pelastamaan ihmistä, sillä lain rikkomisen jälkeen laki ei kyennyt muuhun kuin tuomitsemiseen. Evankeliumi on lain antiteesi. Jumalan armo Kristuksessa pelastaa lain tuomitseman syntisen.

Oletko sinä joutunut kuulemaan syytöksiä ja tuomioita uskoontulosi jälkeen? Oletko sinä joutunut kestämään itsesyytöksiä, kun omatuntosi moittii sinua? Noina hetkinä, kun syyllisyys painaa, ymmärrämme selvimmin lain ja armon eron. Tajuamme kirkkaasti, että "laki on synnin voima" (1.Kor.15:56), ja olemme yksin armon varassa. Kristus sanoo meille: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." Joh.8:11.

Tavoite on kirkas - tulee luopua synnistä. Se ei kuitenkaan tapahdu noin vain, vaan tarvitaan kasvamista uskossa. Jumalan armo Kristuksessa antaa meille tilaa parannukseen, mahdollisuuden uskossa kasvamiseen ja aikaa muuttumiseen. Jumalan armo siis saa sen kasvun aikaan, ei ojentaminen, syyttely ja tuomitseminen.

Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. Tit.2:11-13.

Jumala ei antanut kansalleen ensiksi lakia ja sitten vapauttanut heitä Egyptin orjuudesta. Hän vapautti ensin orjuudesta ja antoi sitten lain. Uudessa liitossa asiat tapahtuvat samassa järjestyksessä: ensin pelastus ja sitten pyhitys.

Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Luuk.6:37.

Armon löytäminen uudestaan

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Ef.2:8.

Lainalaisuus on hengellinen sairaus. On monia, joita syyllisyys painaa jatkuvasti ja he pelkäävät kuolemaa ja joutumista helvettiin, vaikka ovat jatkuvasti sanan äärellä ja seurakunnan yhteydessä tai liepeillä.

Mutta on myös monia tavallisia uskovia, joilta armo on hukassa. Lukeudun välillä itsekin niihin. Armo vaan yksinkertaisesti hautautuu monien asioiden alle. Aktiivisuus seurakunnassa ja hengellisessä työssä voi haudata meissä jotakin, joka on kaikkea touhuamista tärkeämpää. Uskon suhde Kristukseen voi siinä mielessä haaleta, että katoaa armon tunto. Unohdan olevani syntinen ihminen ja armosta pelastettu. Jos muistan olevani syntinen, niin en osaa iloita armosta.

Täytyy pysähtyä.

Pysähdy, rakas ystäväni, kanssani tänään ristin juurelle. Siinä Kristus näyttäytyy meille lyötynä ja hakattuna, verisenä Jumalan Karitsana. Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh.1:29.) Hän otti sinun syntisi, minun syntini, päällensä. Hän rakasti meitä niin paljon, sinua ja minua. Hänen rakkautensa on ihanampaa kuin ihmisen rakkaus. Mikä ilo minulla – Barabbaksella! – nyt onkaan! Olen vapaa!

Kiitos, Jeesus, että saan turvata sinuun ja kokea armon osallisuutta. Auta, etten unohda armon todellisuutta. Auta minua olemaan kiitollinen ja elämään armosta. Auta minua olemaan armollinen niille, jotka tuottavat minulle ongelmia. Auta minua muistamaan, että:

Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille… Tit.2:11.

Orjan asemasta kuningattareksi

Mies oli nimeltään Nabal, ja hän kuului Kalebin heimoon. Hänen vaimonsa nimi oli Abigail. Vaimo oli viisas ja kaunis, mutta mies tyly ja karkea. 1.Sam.25:3.

Muistammehan tämän kertomuksen Nabalista ja Abigailista? Siinä on hyvä tarina. Käytän tahallani sanaa "tarina", koska siitä on tullut niin suosittu ilmaus. Loppujen lopuksi inhoan sitä sanaa. Nimittäin kun puhumme Raamatun kertomuksista, kartamme käyttämästä sanaa "tarina", vaikka maailman parhaat "tarinat" tulevatkin Raamatusta: Joosefin tarina, Gideonin elämä, Daavidin kuninkaaksi nouseminen - ja mikä vaan. Meidän on syytä pitää mielessä, jos puhumme Raamatun aiheista, että emme kerro tarinoita emmekä sepitä taruja (fiktiota), vaan puhumme todellisista asioista (faktoista - 2.Piet.1:16). Puhumme asioista, jotka luotaavat syviä totuuksia. Joskus nämä Raamatun kuvaukset ovat pelkästään historiallisia raportteja, mutta varsin usein myös profeetallisia kuvia siitä, mikä on ihmisen tai kansan kohtaloissa tyypillistä ja toistuvaa. Kun Kain murhasi Abelin, näemme ensivälähdyksen Kristuksesta. Kun Mooses nostettiin vedestä, näemme ensivälähdyksen kasteesta, kun 70 Israelin vanhinta sai hurmoksellisen kokemuksen, näemme ensivälähdyksen Pyhän Hengen kasteesta. Tätä luetteloa voisimme jatkaa pitkällekin.

Mitä siis Abigailin päätyminen Daavidin vaimoksi merkitsee? - Ainakin voidaan sanoa, että siinä on kuva Kristuksesta, joka ottaa morsiamekseen naisen (Israelin kansan), joka on ollut tylyn uskonnon orjuudessa. Jeesuksen ajan uskonoppineet, fariseukset ja ylipapit, olivat tylyjä kuin Nabal. Hänen nimensä merkitsi "tyhmyri" ja sitähän Jeesuksen murhaajat olivat. Jos he olisivat olleet viisaita ja vanhurskaita miehiä, he eivät olisi tehneet sellaista oikeusmurhaa, jonka tekivät.

Jumala käänsi heidän tyhmyytensä ja tylyytensä kuitenkin palvelemaan omia tarkoitusperiään. Näin on tänäkin aikana. Saatamme kohdata tämän päivän nabaleita silloin tällöin, joskus seurakunnan keskellä, mutta Herra on voimallinen kääntämään heidän pahuutensa heitä itseään vastaan ja siunaukseksi niille, jotka ovat kärsineet heidän tylyistä otteistaan.

Niinpä julistan sinulle, joka olet kärsinyt Jumalan kansan keskellä kaltoinkohtelusta, pahoista sanoista, kiittämättömyydestä ja väärinymmärtämisestä, että sinä saat olla Jumalasi silmissä Abigail - morsiameksi kutsuttu, kuninkaalliseen sukuun adoptoitu, ylhäinen ja jalo, aatelinen ja korkealle arvostettu henkilö, jonka kautta Jumalan siunaus leviää laajalle joukolle. Sinä olet Jumalan armon kirkas ilmentymä ja sinä saat olla hedelmällinen ja rikas, antelias ja vieraanvarainen, kuninkaallinen lastenhoitaja Jumalan huoneessa. Sinut nostetaan halvasta asemastasi kuningattaren arvoon.

Tultuaan Karmeliin Abigailin luo Daavidin palvelijat sanoivat hänelle: "Daavid lähetti meidät tänne noutamaan sinua hänen vaimokseen." Silloin Abigail kumartui kasvoilleen maahan ja sanoi: "Minä olen valmis hänen orjakseen, vaikka pesemään herrani palvelijoiden jalat!" 1.Sam.25:40-41.

Syyttä syytetylle

Sinä et ole vain syytetty, sinä olet sorrettu. Suvun musta lammas sinä olet. Sinä olet tehnyt kaiken väärin. Sinä olet ihmiseksi pelkkä virhe.

Kun sinä olit nuorena syrjäytynyt, sinua syytettiin leväperäiseksi ja vastuuttomaksi. Sinä olit masentunut, mutta läheisesi eivät antaneet sinulle lupaa olla masentunut. Tai ainakin sinun masennuksesi oli oma syysi. Sinun olisi pitänyt voittaa se tahdonvoimalla.

Sinun sanottiin olevan kiusaaja, vaikka sinua kiusattiin. Aina oli joku, joka tiesi asiat paremmin kuin sinä itse. Aina joku osasi sanoa, miten asiat olivat huonosti ja syykin oli selvä: sinun vikasi.

Seurakunnasta sinä etsit hyväksyntää. Sait kokea hengellisen heräämisen ja sait uskoa voivasi aloittaa alusta – uskoitkin. Jeesus antoi sinulle uuden toivon. Mutta seurakunnassakin olit kummajainen. Olit tullut uskoon jotenkin väärin. Olisi pitänyt tulla uskoon eri tavalla. Olisi pitänyt olla erilainen menneisyys. Syntisen historiasi olit uskonut saaneesi anteeksi, mutta et tiennyt vielä kaikkea – sille piti saada seurakunnan silmäätekevien allekirjoitus. Sitä ei herunut, ei sitten millään.

Olit lapsena hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Et osannut nimittäin syntyäkään tähän maailmaan ihan oikein ja siksi vanhempasi kohtelivat sinua huonosti alusta asti. Isommat sisarukset nauroivat sinua aina ja vanhempasi vähät välittivät tai lisäsivät löylyä. He kiusasivat sinua alituisesti. Sinusta tuli syrjään vetäytyvä.

Nyt seurakunnan keskellä, kun tunnet että sinua jälleen poljetaan, sinä vetäydyt pois. Sinä lähdet etäämmälle ja lohdutat itseäsi olemalla yksin. Kaikki tuntuu niin tutulta. Koko elämä tuntuu olevan yhtä ristiä, yhtä sortamista, yhtä vääryyttä.

Eivätkö he olekin niin tärkeitä, kun he läksyttävät sinua: pitää pysyä seurakuntayhteydessä! Katkeruutta se on! Olet paha! Olet väärässä! Etkö nyt ala vähitellen uskoa, kun kaikki hengelliset johtajat sanovat samaa: sinä et kelpaa! Olet täysi hylkiö, toivoton tapaus. Ihmisarvo on hieno asia, mutta ei sattumoisin kuulu sinulle!

Sama kierre jatkuu: he ovat oikeassa ja sinä väärässä. He ovat tehneet raamatullisesti, sinä Raamatun vastaisesti. Heillä on oikea usko, sinulla väärä usko. Heillä on valta sanoa, mikä on oikein, sinun ainoa oikeutesi on olla syyllinen kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan.

Myös sinun seksuaalisuutesi on jotenkin pieleen mennyttä. Sinä et osaa valita itsellesi oikeata henkilöä puolisoksi. Ethän sinä osaa lapsiakaan tehdä – nekin pitää haikaran tuoda. Ja vanhemmuudesta – siitä nyt ei voi sinun kohdallasi puhuakaan!

Sinun osasi on häpeä. Loputon häpeä. Sinun turvautumisesi Jumalaankin on jotenkin hassun lapsellista, sairasta takertumista, läheisriippuvuutta, pelkkää epätoivoa, psyykkistä sairautta. Ei sinun uskosi pelasta, se on vain hapuilua pimeässä. Se on vain epätoivoisen nyyhkytystä, joka ei kuulu minnekään.

Näin he ajattelevat. Kyllä he ovatkin erinomaisia. Heillä on niin oikea usko, että sinä et siihen yllä alkuunkaan. Heillä on oikea seurakunta ja sinut on siitä katsottu ulos, koska et voi kuulua kunnon ihmisten joukkoon. Täytyyhän jokin taso säilyttää. He moittivat sinua, kun et kuulu joukkoon, mutta jos pyrit joukkoon mukaan, he polkevat sinut lokaan, pilkkanaurun kera lähettävät menemään: mokomakin!

Kaiken lisäksi olet ruma, olet sairas, olet vammainen, olet ällö, olet ärsyttävä, olet kauhea, olet tyhmä, kamalan kummallinen, aivan outo, olet kaikkea mahdollista vastenmielistä.

Ja kuitenkin (Jes.53:4):

Kaiken tämän tähden ja kaikesta tästä huolimatta olet Jeesukselle rakas. Hän näki sinun syntymäsi, sinun ankean lapsuutesi, sinun kasvuolosuhteesi, koulukiusaamisen, sinun vaikeutesi päästä mukaan yhteiskunnan menoon, sinun masennuksesi, sinun työpaikkakiusaamisesi, sinun yksinäisyytesi, sinun kaikenkattavan orpoutesi myös seurakunnassa, sinun syrjään vetäytyvän luonteesi – kaiken. Mutta sinun vuoksesi Jeesus antoi henkensä, sinun vuoksesi meni ristille. Hän kirjoitti sinun nimesi elämän kirjaan ja on varannut sinulle voiton seppeleen. Hän rakentaa sinulle paraikaa palatsia taivaallisiin maisemiin. Hän on valmistanut sinulle täydellisen lohdutuksen luonaan kirkkaudessa. Jo nyt saat uskon kautta olla varma, että hän on kykenevä parantamaan sinun sisimpäsi haavat, lohduttamaan sinua kaikesta hylkäämisen tuskasta, tervehdyttämään kaikesta sielun orpoudesta. Hän uudistaa sinut terveeksi ja vahvaksi ja tekee sinusta onnellisen. Saat maistaa sitä iloa ja lohtua jo täällä ajassa, mutta täydellisenä se odottaa sinua siellä, missä sinun syyttäjiäsi ei enää näy. Siellä et heitä tapaa, siellä tapaat vain ystäviä. Siellä sinua rakastetaan ja arvostetaan. Sinua kutsutaan mukaan kaikkeen ja sinä saat loistaa ilosta. Sinä saat kokea, että hän pitää lupauksensa, jonka antoi. Se lupaus on tämä:

Vaikka olit syrjitty, vaikka sinua hyljeksittiin eikä kukaan käynyt luonasi, minä olen korottanut sinut pysyvään kunniaan, iloksi tuleville sukupolville. Jes.60:15.