Tarvitsemme Puolustajaa

Kun yritän rohkaista ihmisiä, haluan tehdä sen Jumalan sanan mukaisesti. Jumalan sana on omiaan luomaan uskoa, rakentamaan luottamusta, antamaan turvallisuuden tunnetta. Raamatusta löytyy paljon kohtia, joissa on erityisen vahva rohkaisemisen henki. Esimerkiksi Jesajan kirjan jakso luvusta 60 kirjan loppuun on täynnä myönteistä ja lohduttavaa sanaa. Psalmit ovat takuuvarmaa luettavaa jokaiselle tukea kaipaavalle. Myös Johanneksen evankeliumin 14. luvusta alkaa jakso, jossa Jeesus puhuu jäähyväispuheensa opetuslapsille ja rohkaisee näitä. Tämä jakso päättyy Jeesuksen ylimmäispapilliseen rukoukseen eli lukuun 17. Rohkaisua ja lohdutusta kaipaavan on hyvä lukea näitä. Ne ovat balsamia taisteluissa kolhiintuneen soturin haavoihin.

Kun olemme erilaisissa elämän taisteluissa, tarvitsemme Puolustajaa – Pyhää Henkeä. Omin avuin emme selviä elämän myrskyistä ja ahdingoista. Mutta Pyhä Henki on annettu meille lohduttajaksi, puolustajaksi ja neuvonantajaksi. Hänen läsnäolonsa tuo rauhan taisteluiden keskelle, hänen viisautensa antaa neuvoa, hänen paimenen rakkautensa ohjaa meitä vaarojen ohi. Hänen totuutensa valaisee meitä, kun vihollinen pimentää meiltä armon auringon. Hänen innoituksensa saa meidät kokemaan iloa vainojenkin keskellä. Hän hoitaa meitä, kun olemme haavoittuneet. Hän sytyttää meitä uudelleen, kun uskon liekkimme uhkaa sammua.

Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Joh.14:26-27.

Kun lannistuminen uhkaa

Jos sinulla on Jumalan antama kutsumus, näky tai missio, mutta olet lannistunut, haluan rohkaista sinua. Saatat kokea, että olet joutunut odottamaan liian kauan, tai koet peräti, että näkysi, jonka luulit saaneesi Jumalalta, onkin täyttä erehdystä. Olet tullut tulokseen, että ei kannata tavoitella kuuta taivaalta. Olet todennut, että olosuhteesi tekevät kutsumuksesi toteuttamisen mahdottomaksi. Olet kenties kokenut, että ihmiset vastustavat sinun kutsuasi niin, että sinulla ei ole seurakunnan puitteissa tilaa toimia. Kaikki tekijät tuntuvat olevan sinua vastaan. Itse Jumalakin tuntuu unohtaneen sinut ja sinun ’itse keksityn’ näkysi. Mutta Raamattu sanoo:

Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua. Room.11:29.

Viivytys ei ole peruutus. Koetukset, joihin olet joutunut kutsusi kanssa, eivät merkitse peruutusta. Vihollisen vastustus ei merkitse kutsun peruutusta – päinvastoin. Jumala on voimallinen auttamaan sinua oman näkysi, kutsumuksesi ja missiosi kanssa, mutta sinä et saa lannistua. Sinun pitää säilyttää uskon luottamus Jumalaan ja olla sinnikäs. Ole uskossa vahva ja odota Herraa. Tiedä, että hän on voimallinen kääntämään sinun kohtalosi, muuttamaan sinun koettelemuksesi voitoiksi, nostamaan sinut ylös kuopasta. Hän tarkkailee sinua ja odottaa sinulta kärsivällisyyttä, peräänantamattomuutta, luottamusta Jumalaan aina hulluuteen asti. Hän tuntee ne, jotka luottavat häneen. Nah.1:7.

Viivy Herran edessä tänään, kerro hänelle pettymyksesi, pura hänelle sydämesi. Hän on valmis uudistamaan lupauksensa. Hän haluaa vahvistaa sinua, jotta sinä voisit kerran saattaa työsi päätökseen, kerran viedä kutsumuksesi toteuttamisen loppuun, lopulta vielä tuoda missiosi hedelmät voittosaaliina hänen eteensä.

Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps.126:6.

Kiitä Herraa sieluni

Anna Jumalalle uhriksi kiitos, täytä lupauksesi Korkeimmalle. Ps.50:14.

Olen huomannut itsessäni sellaisen itsepintaisen taipumuksen, että en jaksa kiittää Jumalaa niistä hyvistä lahjoista, joita olen saanut. Olen kyllä tyytyväinen monen asian suhteen, mutta kiitokseen ei kieleni taivu. Mistä tämä johtuu?

Se on epäuskon hedelmää, se on lihallisen mielen kiittämättömyyttä. Harva on niin hurskas, että ei kokisi enää lihansa penseyttä. Mutta ensirakkaudessa elävä uskova on kiitollinen. Aito sydämen kiitollisuus on ensirakkauden merkki. Meidän tulee myös ilmaista tätä kiitollisuutta Jumalalle. Meidän tulee kertoa hänelle, kuinka paljon arvostamme Kristuksen uhria, pelastusta, Jumalan sanaa, Pyhän Hengen täyteyttä ja niitä ulkonaisia lahjoja, joita olemme niin runsain mitoin saaneet. Muotiin on tullut järjestää hengellisiä kokouksia, joissa ylistys on ohjelmanumero. Miksi tehdä kaikista aidoista uskon ilmauksista ohjelmanumeroita? Ei Jumala meiltä sellaista odota. Eikä kukaan kiittämätön ala oikeasti kiittää, kun kuuntelee toisten kiittämistä. Kiitoksen tulee olla oma valinta ja terveestä uskosta pulppuava teko.

Rohkaisen siis sinua menemään Herran kasvojen eteen kiitoksen kanssa. Kun olet hänen kanssaan kahden kesken, kerro hänelle, miten paljon arvostat hänen rakkauttaan, hänen huolenpitoaan, hänen lahjojaan. Tee tästä jokapäiväinen tapa. On kokemuksen vahvistama tosiasia, että kiitollinen ihminen saa myös lisää hyviä lahjoja ja kiittämätön jää helposti ilman.

Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Ps.103:2.

Hyvät teot

Eräs mies tuli kysymään Jeesukselta: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sinä minulta hyvästä kyselet? On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä.” Matt.19:16-17.

Ihmisillä on itsepintainen taipumus yhdistää usko ja hyvät teot. Hyvät teot ikään kuin todistavat uskon aitouden. Kieltämättä hyvät teot ovat seurausta hengen vaikutuksesta. Koskaan eivät hyvät teot kuitenkaan voi olla uskon perustuksena.

Jeesus kävi ”kovin ottein” kiinni nuoren miehen sanoihin ja osoitti niissä heti kaksi virhettä: ”ihminen ei voi olla hyvä, vaikka tekisi kuinka paljon hyviä tekoja – vain Jumala on hyvä.” Toinen väärinkäsitys: ”iankaikkisen elämän periminen ei riipu hyvistä teoista, vaan elämään sisälle pääseminen alkaa käskyjen noudattamisesta”.

Keskustelu etenee mielenkiintoisesti, kun nuori mies väittää noudattaneensa käskyjä. Ehkä hän tekikin niin kaikkien Jeesuksen esille nostamien käskyjen osalta – Jeesushan luetteli käskyt, jotka koskevat ihmissuhteita. Mutta käsky, jota nuori mies ei ollut noudattanut, oli käskyistä ensimmäinen:  
”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Sinulla ei saa olla muita jumalia.” 2.Moos.20:2-3.

Mammona oli kaikesta päätellen salakavalasti tullut tälle nuorelle miehelle epäjumalaksi. Usein emme itse huomaa oman hengellisen elämämme heikkoja kohtia ennen kuin Jumalan sana tulee kohti. Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Hepr.4:12.

Suomalaisina olemme saaneet rikkaan hengellisen perinnön. Meidän ei pitäisi langeta tekojen vanhurskauteen, jos vain vaalimme yhtään Lutherin perintöä. Meidän pitäisi vain mennä Lutherin viitoittamaan suuntaan jopa Lutherin ohi ja ottaa vastaan rakkaus totuuteen siinä määrin, että voimme ilman mitään vastaan hangoittelua haudata tämän syntisen vanhan luontomme kasteen hautaan ja pyytää Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen perusteella häneltä hyvää omaatuntoa ja Pyhän Hengen täyteyttä. Sillä tavoin puramme pois ihmisviisauden opit, jotka uskottelevat, että meistä voi tulla jotenkin hyvien tekojen kautta hyviä ihmisiä.

Antakoon Herra meille viisautta ja ymmärrystä, että pääsemme kaikissa tällaisissa perusasioissa hengelliseen kasvuun ja sellaiseen terveeseen uskoon, jossa hyvät teot ovat oikealla paikallaan.

Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen vaatiessa, harjoittamaan hyviä tekoja, etteivät jäisi hedelmättömiksi. Tit.3:14 KR38.

Näin meidän on siis ajateltava, jos kerran olemme täydellisiä. Jos jossakin kohden ehkä ajattelette toisin, Jumala on ilmoittava teille, kuinka asia on. Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet. Fil.3:15-16.

Rohkaiskaa mielenne

Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä. Ps.32:6.

Kun tulemme Jumalan yhteyteen, on meidän osattava pysyä siinä, vieläpä kasvaa uskossa. Jumala opettaa meille alusta alkaen rukoilemista. Siis hän ei opeta meille mitään rukoilemisen tekniikkaa, vaan luo rukoilemisen tarvetta. Kun kohtaamme jonkin vaikeuden tai kriisin, kun joudumme hätään, hän sallii meille tapahtua jotakin, joka luo tarpeen rukoilla, tarpeen kääntyä Jumalan puoleen, tarpeen huutaa hänen puoleensa, tarpeen pysyä läheisessä yhteydessä Jumalaan.

Kun sitten ongelmassamme tai hädässämme turvaudumme Jumalaan, hän iloitsee voidessaan olla uskollinen ja voidessaan auttaa. Näin meidän välillemme kehittyy suhde, lapsen ja Isän suhde, hätään joutuneen ja pelastajan suhde. Älkäämme siis menettäkö toivoamme, kun eteemme tulee ongelmia, joudumme vääryyden kohteeksi, hätään ja ahdinkoon, sillä ne paljastavat meille Jumalan rakastavat Isän kasvot. Niiden keskellä Jumalan rakkaus koskettaa meitä konkreettisesti ja toivo, joka on pantu Jumalaan, ei petä – hänen uskollisuutensa kantaa meitä.

Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan! Ps.31:25.

Ei tarvitse hosua

Jumalan äänen kuuleminen on jokaisen uskovan haaste. Kuulemme Jumalan äänen kyllä Raamatusta, mutta sana toimii suurimmaksi osaksi yleisellä tasolla ja henkilökohtaisen ’Kristuksen sanan’ kuuleminen on vaikeampaa ja harvinaisempaa, mutta myös hyvin paljon palkitsevampaa. Joskus sellaisen arvo on korvaamaton, kun etsimme johdatusta jossain meille tärkeässä asiassa.

Joudumme opettelemaan Jumalan äänen kuulemista ja johdatuksen etsimistä. Meillä on kiusaus ratkaista eteemme tulevia tilanteita ja tehtäviä omin avuin. Ihmisen tapa on kääriä heti hihat ja alkaa toimia. Sitten olemme kuin ilman ohjaajaa liikkeelle lähtenyt puskutraktori. Kuvittele, mitä jälkeä syntyy, jos se raivaa tieltään kaikki esteet esimerkiksi puutarhassa…

Joskus vaan on hillittävä itsensä, oltava hiljaa paikallaan ja odotettava Jumalaa. On suljettava pois ylimääräinen melu ja herkistettävä korvat, sillä Jumala puhuu meille hiljaisella äänellä meidän sisimpämme kautta. Joskus hän varoittaa meitä antaen oudon levottomuuden ja rauhattomuuden nousta esteeksi tehdä jotakin. Pyhä Henki voi saada aikaan sellaisia varoituksia, jotka eivät ole sanallisia, vaan sanattomia ’älä tee sitä’, ’älä mene sinne’, älä ole tekemisissä sen ihmisen kanssa’, ’älä kiirehdi, odota’. Jokin sisäinen tunne nousee tällä tavoin esteeksi, vaikka emme tiedä, miksi. Jos tottelemme, huomaamme jälkeenpäin, kuinka siunattu asia olikaan noudattaa hengen varoitusta. Jos emme tottele, saamme vaikeuksia. Toisaalta Pyhä Henki voi myös rohkaista menemään, tekemään, kohtaamaan, ryhtymään sanoista tekoihin ja panemaan toimeksi ja hän tekee sen antamalla luvan, vaikuttamalla tahtomista ja tekemistä, usein hän antaa sisäisen rauhan, joka vakuuttaa ”tämä on oikein ja Jumalan tahto”.

Muistatko, millainen haaste israelilaisilla oli erämaassa? Heidän piti seurata ilmestysmajan päällä leijuvaa pilveä ja pysyä paikallaan, jos pilvi pysyi paikallaan, ja lähteä liikkeelle vasta, kun pilvi lähti liikkeelle. Saatan olla väärässä, mutta luulen, että se oli vaikeata, koska pilvi oli niin epämääräinen ’savu’, että sitä tuskin havaitsi. Meidänkin uskon vaelluksemme vaatii paljon itsehillintää oman tahdon sijaan, odottamista toimimisen sijaan, riippuvaisuutta Jumalasta omaan viisauteen luottamisen sijaan, hiljaista kuuliaisuutta sinne tänne ryntäilyn sijaan.

Niinpä haluan rohkaista sinua tänään: jätä asiasi Jumalan käsiin. Odota Herraa. Hiljennä sielusi ja kuuntele Jumalaa. Etsi johdatusta. Älä ryntäile. Malta mielesi. Sinun ei tarvitse hosua. Jos odotat ylimääräisen päivän, nukut yön yli, et menetä mitään. Katso, Herra on valmistanut sinulle tien. Hän on avannut sinulle oven. Kohta on se aika, kun sinä saat mennä eteenpäin. Kohta pilvi nousee ja sinä näet sen selvästi. Et sinä jää Herralta salaan. Sinun asiasi on vireillä. Jumala toimii koko ajan kulissien takana sinun hyväksesi. Sinä saat ilon, sinä saat rauhan sydämeesi, sinä saat olla levollinen. Kun on aika lähteä liikkeelle, sinä saat nousta, sinä saat edetä vauhdilla. Kaikki järjestyy. Odota Herraa. Hän tulee ja johdattaa sinua.

Heidän edellään kulkee tien aukaisija, he raivaavat tiensä, murtautuvat portista ja lähtevät. Heidän kuninkaansa kulkee edellä, Herra johtaa heitä. Miika 2:13.

Rakkauden ja rauhan Jumala

Uskon ihmiselle Jumala on hyvä, laupias ja armollinen, rakkauden ja rauhan Jumala. Epäuskon ihmiselle Jumala näyttäytyy vihaisena, tuomitsevana ja pelottavana. Omista silmistäsi riippuu, millaisena Jumalan näet.

Oletko sinä huomannut, kuinka sinun sukulaisesi ja ihmissuhdeverkostosi jäsenet jakautuvat myös kahtia? Toiset pitävät sinua kunnon ihmisenä, hyvänä ja myötätuntoisena kristittynä, toiset taas antavat ymmärtää, että olet kylmä ihminen, suorastaan kiusantekijä, pahansisuinen ja ”ikävä” ihminen – huono kristitty. Hekin katsovat sinua jokainen omien silmälasiensa läpi.

Voin rauhoittaa sinua, jos kaikista hyvistä yrityksistäsi huolimatta et ole onnistunut voittamaan heitä puolellesi. Kaikkia ihmisiä ei voi voittaa puolelleen, kaikista ei millään tule ystäviä. Voin rauhoittaa sinua ja sanoa: älä tuhlaa voimiasi ja haaskaa ystävyyttäsi ihmisiin, jotka eivät koskaan anna hyvää palautetta. Kiittämättömille ja pahoille ei tarvitse kostaa mitään, mutta on luvallista vetäytyä heistä kauemmaksi. Anna ystävyytesi, myötätuntosi ja rakkautesi ihmisille, jotka arvostavat sinua. Voit rakastaa vihamiehiäsi kauempaa, rukoilemalla heidän puolestaan.

Kun kohtaat pahansuopia ihmisiä, muista, että Jeesus kohtasi heitä myös. Jeesus, paras koskaan maan päällä elänyt ihminen, joutui pahansuopien ihmisten pahoinpitelemäksi. He kiduttivat Jeesuksen hengiltä. Jeesuskaan ei pystynyt heitä muuttamaan. Hän ei pystynyt heitä rakastamaan niin, että heistä olisi tullut vastarakkauteen valmiita ihmisiä. Edes Jeesus ei pystynyt siihen, turha sinunkaan on hakata päätäsi seinään noiden ihmisten kanssa, jotka aina ja aina vaan, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen haluavat pysyä itsepintaisesti pahansuopina sinua kohtaan.

Ymmärrätkö tämän? Et ole huono kristitty, jos luovutat joidenkin lähimmäistesi kohdalla sen verran, että vetäydyt heistä kauemmaksi. Ainakin minä olen kokenut oikeaksi tehdä niin. Se Raamatun sana, joka avasi minulle tämän, oli Matt.12:47-50 ja se kuuluu Markuksen mukaan näin:

Hän katsoi ihmisiin, joita istui joka puolella hänen ympärillään, ja sanoi: ”Tässä ovat minun äitini ja veljeni. Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” Mark.3:34-35.

Jeesus teki elämässään valintoja. Hän valitsi ”nuo kaksitoista”. Mutta hän tavallaan valitsi myös sukulaistensa tilalle uudet veljet ja sisaret. Ei hän sulkenut ketään pois yhteydestään, hän vain toimi johdonmukaisesti niiden hyväksi, jotka suostuivat rakkaudelliseen vuorovaikutukseen hänen kanssaan. Tätä uutta suhdetta, jonka Jeesus loi ystäviensä kesken, voidaan kutsua ”uskon yhteydeksi”. Tähän uskon yhteyteen hän kutsuu meitä tänään. Kun me olemme uskon yhteydessä häneen, olemme myös keskenämme veljiä ja sisaria.

Lopuksi, veljet: iloitkaa, antakaa ojentaa itseänne, ottakaa kehotukseni vastaan, olkaa yksimielisiä ja eläkää rauhassa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. 2.Kor.13:11.

Pimeän laakson siunaukset

Huhtikuussa 2015 katselin erään amerikkalaisen tv-saarnaajan julistusta. Hän puhui ”Pimeän laakson siunauksista”. Otin sanan vastaan, se puhutteli, mutta en aavistanut, että seitsemän tunnin kuluttua olisin ambulanssin kyydissä. Sairaalassa minulla todettiin vakava sydänongelma.

Sairaalassa minulla ei ollut Raamattua mukana, mutta kun loppuaikoina löysin Gideonien Raamatun, luin sieltä lähinnä psalmeja 22 ja 23. Psalmi 22 kuvaa Kristuksen pimeää laaksoa, hänen ristintietään. Niin synkkää ja vaikeaa taivalta ei ole juuri kenenkään tarvinnut kulkea, ei ainakaan täysin viattomana. Psalmi 22 kuvaa jo loppupuolella, mitä siunauksia tämä pimeä laakso tuotti. Kristus korotetaan kansojen hallitsijaksi ja valtiaaksi. Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat! Jaakobin suku, kunnioita häntä, palvele vavisten, Israelin kansa! Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin. Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni. Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi, Herraa etsivät ylistäkööt häntä! Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti! Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa. Kumartakoot häntä myös vieraat heimot,  sillä Herran on kuninkuus! Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat. Ps.22:24-29. Psalmi 23 kuvaa sitten, miten hän voi kaiken jälkeen olla taivaan valtuuksilla voideltu täydellinen paimen.

Kaikki siunaukset, joita me koskaan saamme, ovat tulosta tästä pimeästä laaksosta, jonka Kristus kävi läpi. Niinpä tiedämme, että jos me joudumme joskus pimeään laaksoon, mekin saamme tulla osallisiksi siunauksista, joita emme koskaan kokisi ilman tuota koettelemusta.

Samoin kuin terve hengellinen syntymä sisältää uudestisyntymisen, kasteen ja Pyhän Hengen kasteen, samoin terve hengellinen kasvu sisältää opetuslapseksi tulemisen, kutsumustietoisuuden ja Kristuksen syvemmän tuntemisen. Kristus on kuningas ja tämä sanoma uppoaa moniin ongelmitta. Vaikeampi kasvun haaste on tulla Kristuksen kaltaiseksi hänen luonteensa tuntemisessa ja toteuttamisessa. Hänen sävyisää luonnettaan ei voi saada ilman kaikenlaisia nöyryytyksiä, pilkkaa ja vainoa. Mutta Kristuksen syvempi tunteminen on vaikein rasti, koska se sisältää tutustumisen hänen kärsimyksiinsä.

Onko sinulla ollut viime aikoina tilaisuuksia oppia Kristuksen asennetta erilaisten vaikeuksien vuoksi? Koetko ihmisten vihaa tai kiusaamista? Käytetäänkö sinua hyväksi? Vähätelläänkö sinua ja uskoasi? Ne ovat tilaisuuksia oppia sitä tyyntä asennetta, joka Kristuksella oli, ja tilaisuuksia säilyttää sisäinen rauha taistelujen keskellä.

Minun sairauteni vakavin oire oli hengenahdistus. Sydän löi kiivaasti ja hengitys oli puuskuttavaa, mutta happi ei tuntunut millään riittävän. Sairaalassa selvisi, että sydämen vajaatoiminta sai keuhkot täyttymään vedellä (pleuranesteellä). Muistin erään lääketieteellisen kuvauksen Kristuksen ristinkuolemasta. Sen mukaan hänen keuhkonsa täyttyivät vedellä, hengittäminen kävi vaikeaksi ja sydän pysähtyi, kun se ei saanut riittävästi happea. Oliko niin, että jostain syystä Kristus halusi jakaa tämän kokemuksensa hengenahdistuksesta minun kanssani, jotta tuntisin häntä paremmin ja kokisin uudenlaista läheisyyttä hänen kanssaan?

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Ps.23:4.

Koska Kristus on saanut taivaalliset valtuudet toimia Hyvänä Paimenena, voimme omissa syvissä laaksoissamme luottaa häneen. Siellä pimeässä vasta huomaamme: ”sinä olet minun kanssani”. Ei ole mitään vaikeutta, mitään sairautta, mitään vastoinkäymistä, jossa hän ei voisi sinuakin auttaa. Kun seuraamme häntä ja riipumme hänessä kiinni, hän opastaa meidät pois pimeästä laaksosta ja vie jälleen kohti uutta päivää. Saamme vahvistua uskossamme, oppia näkemään hänen valtasuuruutensa ja voimme uudistua hengessä.

Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein. Room.13:12.

Luottavaisin mielin eteenpäin

Kääntymättömän ihmisen mieli on kuin virussuojaamaton tietokone. Kaikki sielunvihollisen syöttämät ajatukset menevät läpi. Kun ihminen tulee uskoon, hänen vanha luontonsa saa kuoliniskun ja se tarkoittaa, että hänen sielunsa pääsee Jeesuksen veren suojaan. Kristuksen sovintoveri toimii palomuurina. Virussuojaus rakentuu siitä, että uskoon tullut elää hengen täyttämää elämää ja vaeltaa valossa ja noudattaa Jumalan sanaa. Hengellisesti aikuiseksi kasvanut opetuslapsi ei enää ota (niin herkästi) vastaan impulsseja lihan ja pimeyden voimilta. Jos virussuojaus ei toimi, ihminen lankeaa aina uudestaan lihan tekoihin. Paavalin mukaan Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Gal.5:19-21.

Haluan siis rohkaista sinua, hyvä lukijani, pyrkimään kohti virussuojattua elämää. Ihan helppoa ei ole päästä siihen uskon kypsyyteen, että sielunvihollisella ei olisi mitään rakoa, josta ängetä sisään. Hän on tuhanten juonten mestari ja osaa huiputtaa ketä vaan. Minäkin joudun edelleen, vaikka olen ollut uskossa lähes 40 vuotta, ihmettelemään välillä, miten se nyt taas onnistui petkuttamaan minua ja valehtelemaan noin silmää räpäyttämättä minulle, miten se nyt taas osasikin niin enkeliksi muuntautua…

Mutta emme jää epätoivoon. Jos kerran Jeesus on meidät ostanut vapaiksi synnin ja Perkeleen vallasta, silloin olemme vapaita. Jos kerran hän on antanut meille lihalliselle luonnollemme kuoliniskun ja vieläpä haudannut meidän vanhan luontomme kasteen hautaan, silloin voimme luottaa häneen ja hänen työhönsä, että se kestää. Jos hän kerran on antanut meille kaikki kalliit lupaukset, niin silloinhan me olemme tulleet osallisiksi Jumalallisesta luonnosta. Kuten Pietari sen muotoilee: Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta. 2.Piet.1:4. Jos hän kerran on antanut meille Pyhän Henkensä, niin kai Henki meitä ohjaa ja kai Henki meille antaa voiman tehdä Jumalan tahtoa. Kai hän on sanansa takana, kun lupaa: Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. Room.8:13.

Niin älkäämme siis antako periksi, vaikka tie voi olla kuoppainen. Kaikenlaisia takaiskuja voi tulla, lankeamista lihan tekoihin ja vääryyteen, mutta aina voimme nousta, aina voimme uudistua, saamme koota voimamme ja määrätietoisesti ja päättäväisesti pyrkiä elämään ensirakkaudessa Kristukseen ja vaeltamaan hengessä. Kun kaikki Jumalan sanan lupaukset ovat turvanamme, Jumalan sota-asu käytettävissämme, rukouksen tie auki, voimme luottavaisin mielin jatkaa matkaa siitä, mihin olemme päässeet. Hyödyntäkäämme kaikki mahdollisuudet olla uskon ihmisiä, kaikki Jumalan lahjat tulla vahvoiksi ja kestäviksi uskon tiellä.

Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle. Hepr.4:1.

Murretun sinetin siunaus

Armon hetkellä minä vastaan sinulle, pelastuksen päivänä minä autan sinua. Jes.49:8.

Oletko saanut kokea Jumalan hyvyyden hetkiä? Hänen ilmestymistään? Millaisia elämän käännekohtia olet saanut kokea? Ymmärrämme, että Jumala on hyvä ja hyvyytensä ei muutu:

Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi. Jaak.1:17.

Mutta Jumala on myös luonut ajan, suunnitellut meidän elämämme, sen tasaiset jaksot ja sen käänteet. Kun Raamatun näyissä puhutaan kirjakääröstä, silloin yleensä on kyseessä Jumalan suunnittelema tulevaisuus. Kun käärö avataan, se tarkoittaa Jumalan suunnitelmien esiin tulemista ja historian toteutumista sellaisena kuin se on taivaassa kirjoihin kirjoitettu jo etukäteen. Sinettien murtaminen tarkoittaa niitä erityisiä käännekohtia, jolloin jokin uusi asia vyöryy esiin, uusi aikakausi ja uusi jakso alkaa. Jumala on kuin taideopettaja, joka antaa oppilaalleen tyhjän taulun, maalit ja värit, myös aiheen. Lopputulos on onnistunut, jos se vastaa Opettajan toiveita.

Niinpä haluan tänään rohkaista sinua: Jumala on kirjoittanut kirjaansa sinun elämäsi kulun pääpiirteet jo ennalta ja hän on sinetöinyt ne. Kun aika tulee, sinetit murretaan ja uudet asiat vyöryvät sinun elämääsi. Voit luottaa, että Jumalalla on hyvät suunnitelmat sinua varten, sillä hän on luvannut: Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer.29:11.

Haluan herättää sinussa toivon tänään. Haluan kertoa sinulle, että sinun elämäsi tasapaksuus, tylsyys, tapahtumaköyhyys, puuduttava arkisuus, työn ja raadannan ja vaikeuksienkin sävyttämä harmaa arki väistyy ja sinun elämääsi tulee uusia asioita ja ihmisiä, uusia suunnitelmia ja näköaloja, sillä Herra avaa sinun elämäsi seuraavan sinetin ja sinä saat virkistyä, uudistua, sinä saat innostua ja herätä uuteen elämään. Sinä saat puhkaista kuoresi rikki, vaihtaa nahkasi, kasvaa uudelle tasolle, levittää siipesi ja nousta lentoon, mennä voimallisesti eteenpäin. Sinä saat elämääsi iloisia yllätyksiä. Olet kuin janoinen, joka saa vihdoinkin juoda. Tapahtuu jotakin ennalta arvaamatonta ja sinä saat siunauksia, joista et edes ole uneksinut. Niinpä Henki lupaa sinulle tänään:

Tästä lähtien minä ilmoitan sinulle uusia asioita, tallessa pidettyjä, sellaisia, joita et tiennyt. Jes.48:6.

Onnellisuuden salaisuus

Meillä jokaisella on varmasti kokemuksia rukousvastauksista ja Jumala on ilmestynyt eri tavoin elämämme käännekohdissa. Meillä kaikilla on myös vastaamattomia rukousaiheita, pitkäaikaisiakin pyyntöjä, joihin emme ole saaneet vastausta. On suorastaan tyypillistä, että jokaisella uskovalla on jokin kipeä asia, joka odottaa Jumalan vastausta. Voimme siis kysyä: ”Olisinko onnellinen, jos saisin vastauksen jokaiseen pyyntööni?” Uskallan vastata tähän: ”En olisi!”

Meidän uskonelämämme ja jumalasuhteemme ei voi levätä yksin sen varassa, kuinka hyvin Jumala meitä palvelee, vaan uskon tulee olla vuorovaikutusta, jossa mekin palvelemme Herraa. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. Joh.15:14.

Jumala myös pyytää meiltä asioita ja meidän onnellisuutemme ja hengellinen kasvumme riippuu siitä, miten hyvin onnistumme tekemään Jumalan tahtoa, tottelemaan, kun Kristus meiltä jotakin pyytää. Pyyntönsä hän esittää Jumalan sanassa. Olisi väärin jäädä odottamaan henkilökohtaisia ilmestyksiä ja henkilökohtaista Kristuksen kohtaamista joka kerta, kun on kysymyksessä Jumalan tahdon tekeminen. Toki hän ilmestyy aika ajoin. Hän ilmestyy meille joskus unessa, joskus profeetallisen sanan kautta, joskus hän puhuu meille sisimmässämme Henkensä kautta. Mutta yleensä hän puhuu meille sanansa kautta ja on hyvä oppia kuuntelemaan sitä ja elämään opetuslapseudessa. Opetuslapsi on sellainen henkilö, jossa sana tuottaa kuuliaisuuden hedelmää. Opetuslapsi on sellainen, joka käytännössä toteuttaa sanan tekoina eikä pelkästään kuuntele sitä (Jaak.1:22).

Rohkaisen siis sinuakin – itseni lisäksi – tekemään, mitä Herra pyytää. Ei ole aina helppoa antaa anteeksi, vaikka tietääkin, että se on Herran tahto. Ei ole aina helppoa antaa vähistä rahoistaan, vaikka tietääkin, että se on Jumalan tahto. Ei ole aina helppoa varata aikaa Raamatun lukemiselle ja rukousalttarilla viipymiselle kiireen keskellä. Ei ole aina helppoa valvoa ja rukoilla, kun väsymys painaa. Ei ole aina helppoa elää sovinnossa lähimmäisten kanssa, edes oman puolison ja lasten kanssa. Ihmisenä eläminen on suuri haaste meille kaikille ja kristillisen uskon mukaan eläminen on haasteista suurin. Voimme levätä Jeesuksen Golgatan uhrin vankkumattomalla perustuksella, mutta Raamattu kehottaa myös: pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. Hepr.12:14. Ymmärrän niin, että pyhitys on samaa kuin hengellinen kasvu, jossa pääsemme opetuslapseuteen ja aikaa myöten aikuiseen uskoon.

Rohkaisen sinua siis tulemaan onnelliseksi. Onnellisin ihminen on silloin, kun hän on löytänyt elämän tarkoituksen eli oppinut elämään opetuslapsena, tullut tietoiseksi omasta kutsustaan ja antautunut palvelemaan Herraa kaikesta sydämestään, mielestään ja voimastaan (Mark.12:33).

Vapaaksi lainavaatteista

Oltuani lapsena uskossa etäännyin Jumalasta ja elin maailmassa. Olen katunut tuota luopioaikaani sen jälkeen, kun sain armon uudistua uskossani, mutta tänään ajattelen asian hyviä puolia. On nimittäin niin, että jokaisen tulisi riisua kaikki lainavaatteet ja pukeutua Jumalan antamiin pelastuksen vaatteisiin. Jokaisen olisi hyvä löytää oma uskonsa, terve ja raamatullinen, mutta siinä mielessä oma, että se usko on aito ja sopusoinnussa oman persoonallisuuden kanssa. Lapsena koettu usko, vaikkakin omakohtainen ja uudestisyntymisen kautta saatu, voi vielä olla kyhätty liiaksi vanhempien antamista rakennuspalikoista, rakennettu ympäristön tarjoamista rakennusaineista, otettu vastaan muilta ja muovattu ihmisten antamien mallien mukaan. Se voi vielä olla liian kilttiä mukautumista vallitsevaan uskonnollisuuteen. Usko voi vielä jäädä pinnalliseksi, muilta lainatuksi, eikä se sisällä sitä omakohtaista elämänkokemusta, syvällisesti mietittyä sisältöä ja lujaa vakaumusta, joka on leimaa antavaa aikuiselle uskolle.

Niinpä kun omaiset ja sukulaiset joskus tuovat rukousaiheiksi näitä maailmaan paenneita, uskosta luopuneita, ja varsinkin jos heillä on asiaan sellainen ote, että tämän ihmisen on nyt ”pakko uudistua”, saatan kääntää rukouksen kärjen näitä ylihuolehtivia omaisia ja sukulaisia vastaan ja rukoilla heille tietynlaista rauhoittumista. Emme saa pakottaa ketään uskoon, emme saa manipuloida ihmisiä mitenkään. Ei ole kysymys meidän tahdostamme ja meidän elämästämme, on kysymys toisesta henkilöstä, jolla on oma elämä, oma tie kuljettavana, oma persoonallisuus, oma kutsu. Meidän tulee antaa toisille tilaa olla ja elää ja tehdä omia valintoja. Siinäkin tapauksessa, että ne valinnat näyttävät meistä huonoilta.

Niinpä haluan tänään rohkaista sinua, hyvä lukijani, olemaan oma itsesi, tekemään omia valintoja, löytämään uskosta se aito puoli. Kun etsit Jumalaa ja uskon suhdetta häneen, älä unohda, kuka olet. Et voi teeskennellä Jumalalle mitään. Sinun on oltava rehellinen. Sinun on oltava ”sinä”. Sinun on opittava tunnustamaan uskoa aidosti ja omalla äänelläsi. Se vaatii joskus suurta rohkeutta. Vaatii rohkeutta olla erilainen, olla kopioimatta toisten edesottamuksia. Muut uskovat näyttävät alkuun niin hurskailta, mutta loppujen lopuksi heistä ei ole ehkä kenestäkään esikuvaksi sinulle, joka olet ainutlaatuinen. Sinulla on ainutlaatuinen kutsu olla oma itsesi. Sinulla on erilainen sekoitus lahjakkuutta kuin kenelläkään muulla. Et ole massatuote. Ei ole olemassa ketään toista sinun kaltaistasi. Löydä siis oma ainutlaatuisuutesi, löydä oma äänesi, ilmaise uskoakin omalla persoonallisella otteellasi, palvele Herraa omalla tyylilläsi – sillä tavoin kuin on rehellistä sinua itseäsi kohtaan. Jos tarvitset siihen aikoja, jolloin irrottaudut seurakunnasta, etäännyt uskovista, rakennat jumalakuvasi uudestaan – silloin tee se. Se voi olla joskus jopa parasta, mitä sinulle voi tapahtua.

Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi. Luuk.22:32.

Raivaa uudispelto

Näin sanoo Herra Juudan ja Jerusalemin asukkaille: – Raivatkaa itsellenne uudispelto! Älkää kylväkö enää orjantappuroiden sekaan. Jer.4:3.

Joskus saatamme jäädä jotenkin paikoillemme, asettua tyytyväisinä olemaan siinä, mihin olemme päässeet. Hengellisessä elämässä se voi merkitä, että käymme tyytyväisinä kokouksissa, rukoilemme rutiinirukouksemme ja pyöritämme jotakin ohjelmaa, joka ylläpitää elämämme status-quo-ta. Tuota latinankielistä termiä Wikipedia selittää näin: ”se tarkoittaa asioiden vallitsevaa tilaa, jossa totuttuja toimintatapoja ei tarvitse muuttaa. Sitä voidaan pitää vastakohtana suurille, radikaaleille muutoksille.” Minullakin on vaara jäädä tähän, missä olen: pyörittämään blogiani.

Haluan kuitenkin herkällä korvalla kuunnella, mitä Jumala puhuu, ja onko hänellä jokin muutossuunnitelma. Haluaako Herra kenties, että tekisin jotakin uutta, kokeilisin tehdä sellaista, mitä en ole aiemmin tehnyt? ”Raivatkaa uudispelto” on sana, joka toistuu usein, kun tutkin Raamattuani – onhan se korostuskynälläkin maalattu. Kun Jumala puhuu uudisraivaamisesta, emme välttämättä tiedä, mistä on kysymys ennen kuin kysymme häneltä? Voimme rukoilla: ”Herra, mitä sinä haluat, että teen? Minkä uudenlaisen työn haluat antaa? Voinko raivata uuden pellon?” – On tärkeää ymmärtää, että uudisraivaus on kaikesta viljelemisen vaiheista kauimpana sadonkorjuusta.
Uudisraivaus merkitsee puiden kaatamista, kantojen ja kivien siirtämistä syrjään, kenties ojien kaivamista ja muuta hikistä hommaa. Uudispellon maanmuokkaus ei suju, kuten vanhojen peltojen. Joka metrillä on kiviä ja puun juuria. Kun pääsemme uudispellolla kylvämiseen asti, olemme jo voiton puolella.

Tämä kirjoitelma on rohkaisu sinulle, joka olet kuullut Herran äänen. Ole kuuliainen ja ryhdy työhön, ryhdy raivaamaan. Sinulla on edessä paljon työtä, mutta se kannattaa. Saat suuren palkan, saat kerran korjata satoa. Mikään ei anna sinulle suurempaa tyydytystä kuin Jumalan tahdon tekeminen siinä asiassa, josta Herra on sinulle puhunut.

Kun sana koskettaa

Sinä tulet luokseni, kun huudan sinua, ja sanot: ”Älä pelkää.” Herra, sinä ajat minun asiaani, sinä lunastat minut. Kärsimäni vääryyden sinä näet, Herra. Hanki minulle oikeus. Valit.3:57-59.

Joudumme kohtaamaan elämässä erilaisia vääryyksiä. Uskovina emme niiltä säästy, vaan oikeastaan meitä koetellaan muita enemmän. Raamattu myös tarjoaa meille vertaistukea. Saamme sieltä lukea ihmisistä, jotka ovat olleet samoissa ahdingoissa kuin me. Raamattu käsittelee elämää hyvin monipuolisesti ja sen antama kuva ihmisenä olemisen vaikeuksista ja iloista on kattava. Sen vuoksi kannattaa lukea sanaa. Sieltä voi löytyä kohtia, jotka sanoittavat minun elämäni ongelmia ja kriisejä ja auttavat lievittämään hätääni paljon paremmin kuin kukaan terapeutti osaisi. Samalla sana usein tarjoaa valmiin rukouksen minun tilanteeseeni, kuten yllä oleva lainaus Valitusvirsistä. Siinä lyhyessä lainauksessa on ensin ongelman kuvaus ja se päättyy lyhyeen rukoukseen.

Haluan rohkaista sinua lukemaan sanaa ja etsimään sieltä lohtua ja vertaistukea. Kun jokin kohta Raamatusta tulee eläväksi ja lähelle, koskettaa sydäntä ja hoitaa sinun sieluasi, ei mikään korvaa sellaista kokemusta. Se vauhdittaa sinun uskosi kasvua ja saa sinut luottamaan Jumalaan uudella tavalla. Sinun rukouksesi on yhtäkkiä elävää, täynnä tunnetta ja linjassa Jumalan sanan kanssa. Löydät siitä läheisyyttä Herraan, jota et ehkä löydä aina seurakunnan kokoontumisista (vaikka nekin ovat hyödyllisiä). Herra siunatkoon sinun hiljentymishetkesi ja Raamatun tutkistelusi!

Anna merkki, joka lupaa minulle hyvää. Häpeä vihamiehilleni! Saakoot he nähdä, että sinä, Herra, autat ja lohdutat minua. Ps.86:17.

Aina ei ole sadonkorjuun aika

Kun teemme hengellistä työtä – on se millaista tahansa – meitä innoittaa näky tuloksista. Mutta jos ajattelemme erilaisia vuodenaikoja, ymmärrämme, että aina ei ole sadonkorjuun aika. Joskus maa on käännettävä, ja meidän on kynnettävä esiin niitä elämämme puolia, jotka ovat aiemmin olleet pimennossa. Valoon tuotuina ne sydämemme piiloon jääneet käsittelemättömät asiat saadaan hedelmälliseen käyttöön.

Maata pitää myös lannoittaa. Elämämme kipeät asiat ja tunne-elämämme painolastit pitää kärrätä pois, luovuttaa pois omista käsistä takaisin kiertoon, jättää unohduksiin ja antaa ajan hampaan syödä pois – näin ne antavat ravinteita tulevalle kasvulle.

Kun maa on muokattu ja lannoitettu, pitää kylvää siemenet. Tai istuttaa taimia. Kylvämisen ja istuttamisen jälkeen pitää odottaa. On luotettava Jumalan antamiin sateisiin ja Jumalan antamaan armon aurinkoon, että ne yhdessä luovat kasvua. Sateiden jälkeen on hyvä, jos tulee kuivaa ja helteistä – silloin vilja kypsyy ja tuleentuu kunnolla. Sitten vasta monien vaiheiden jälkeen pääsemme käsiksi sadonkorjuutyöhön ja puimiseen.

Niinpä kun tiedostamme, missä elämämme vuodenajassa olemme menossa, emme hätäile, emme tule kärsimättömiksi ja emme joudu kiusaukseen luovuttaa. Jos hedelmää ei nyt ilmene, voimme ymmärtää, että nyt on eri vuodenaika. Nyt on ehkä aika kyntää, kylvää tai vaan odottaa. Hedelmät tulevat aikanaan näkyviin. Sadonkorjuu alkaa tasan silloin, kun sen aika on. Voimme luovuttaa asiat hänen haltuunsa, joka kaiken ohjaa ja viime kädessä sadon tuottaa. Voimme jättää oman työmme taivaallisen Isän käsiin. Hän on uskollinen ja maksaa työmiehilleen palkan.

Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan. Ilm.22:12.

Jumala puhuu sinulle suoraan

Jotkut eivät kuitenkaan totelleet Moosesta vaan jättivät sitä jäljelle seuraavaksi aamuksi, mutta siihen tuli toukkia ja se alkoi haista. Mooses vihastui heihin.2.Moos.16:20.

Mannaa piti kerätä joka päivä sen päivän tarpeisiin. Jokaisen tuli olla keräämässä mannaa. Keräämistä eivät hoitaneet Mooses ja Aaron eivätkä ne 70 huomattavaa miestä, ei kukaan edusmies. Jokainen keräsi itselleen ja perhekunnalleen ja joskus tasattiin ruoka niin, että vähemmän keränneet saivat tarpeeksi syödäkseen hekin. Ymmärrätkö tämän esikuvan?

Kun lapsenlapsemme tulee meille, hän saattaa istahtaa pöytään ja pyytää mehua, keksiä tai muuta herkkua. Hän voi ilmaista asian esimerkiksi näin: ”Missä minun perunani on?” Suhtaudumme tietenkin isovanhempina häneen huolehtivasti emmekä henno kieltää häneltä juuri mitään. Tiedämme, että kun hän kasvaa, hän alkaa vähitellen tulla omatoimiseksi. Aikaa myöten hänestä tulee aikuinen, joka ei vain huolehdi itsestään, vaan kykenee huolehtimaan muistakin.

Hengellinen kasvu on aivan vastaavaa. Jos aina vain ulkoistamme uskomme seurakunnalle ja syömme hengellistä ruokaa, jota pastorimme tarjoilee, tiedämme olevamme pikkulapsia. Jokaisen on syytä tehdä koe: istua lukemaan Raamattua ja odottaa, että Herra puhuu. Kun toteamme, että Jumala puhuu minulle suoraan, ilman välikäsiä, saamme siitä suuren ilon ja uskon rohkeuden, jota ei korvaa mikään pastorin tarjoilema ruoka. Kasvumme edistyy harppauksin, kun etsimme itse ruokamme ja syömme itse keräämäämme mannaa.

Oletko koskaan käynyt mustikassa ja syönyt mustikkapiirakkaa, jonka leipomisessa on käytetty sinun keräämiäsi marjoja? Eihän ole mitään parempaa? Mutta jos aina vain syöt samaa tarjolle pantua pöperöä, eilisen lämmitettyjä tähteitä, olkoot ne vaikka minunkaltaiseni puskapapin tarjoilemaa ”pyttipannua”, ennen pitkää alat kyllästyä ja haluta tuoretta ruokaa. Sen kaipuun ja halun on Jumalan henki pannut sisimpääsi. Etsi siis ruokasi itse – etsivä löytää. Samalla Pyhä Henki voi antaa sinulle juuri sitä, mitä eniten tarvitset – niitä ravintoaineita, niitä vitamiineja, niitä hivenaineita, joita sinulta puuttuu. Monipuolinen ruoka on ravitsevaa aina – myös Jumalan pöydässä.

Herra, sinä olet minun perintöosani, sinulta saan ruokani ja juomani, sinun kädessäsi on minun arpani. Ps.16:5.

Elämäsi turva ja kallio

Mutta Jeesus sanoi: ”Minä tässä olen, älkää pelätkö.” Joh.6:20.

Kärsitkö sosiaalisesta pelosta? Ujoudesta? Esiintymiskammosta? Onko elämäsi täynnä pelkoa? Pelkäätkö hengellisiä tilaisuuksia ja tuomion sanaa? Etkö uskalla etsiä Herran kasvoja ja odottaa Jumalan kohtaamista rohkealla mielellä? Pelkäätkö kadotukseen joutumista?

Kun olen ollut uskossa vuosikymmeniä ja palvellut Herraa, olen saanut lisää uskon luottamusta Jumalaan ja alkanut ymmärtää, että Jeesus rakastaa minua. Hän on kyllä ylituomari ja hänellä on valta tuomita minut, mutta olen alkanut kokea, että hän rakastaa minua ja hän haluaa minulle kaikkea hyvää. Mitä enemmän vietän aikaa hänen kanssaan, sitä vähemmän pelkään. Voin rohkaista sinuakin, jos pelko missään muodossa on sinun ongelmasi: käänny rohkeasti Vapahtajasi puoleen, hänen täydellinen rakkautensa sinua kohtaan karkottaa kaiken pelon elämästäsi (1.Joh.4:18).

Jos haemme nettiraamatusta hakusanoilla ”älkää pelätkö”, saamme tulokseksi n.40 jaetta, joissa Jumalan henki rauhoittelee meitä. ”Älä pelkää” tuo esiin n.50 kohtaa lisää. Jumala ei halua olla meille jokin pelottava mörkö. Hän haluaa tuoda meille rauhan ja ilon. Keskellä myrskyä ja niitä elämämme kokemuksia, jotka ravistelevat olemassaolomme perustuksia, hän voi antaa meille yliluonnollisen rauhan. Se rauha käy yli ymmärryksen. Sitä rauhaa ja luottamusta ei voi selittää järjellä. Se on taivaan lahja.

Älkää siis pelätkö ihmisiä. Ei ole kätköä, joka ei paljastuisi, eikä salaisuutta, joka ei tulisi ilmi… Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin… Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset. Matt.10:26,28,31.

Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Luuk.2:10.

Mikä se ilosanoma oli? ”Teille on syntynyt Vapahtaja”. Saamme turvata häneen. Saamme hänestä löytää elämällemme turvan ja sellaisen perustuksen, jonka varassa mikään maanjäristys ei voi meitä romahduttaa. Saamme viedä pelkomme hänelle ja hän antaa meille rauhan ja ilon ja turvallisen mielen, rohkeuden katsoa luottavaisesti huomiseen. Kiitetty olkoon Herra, joka sen tekee!

Ole uskollinen vähässä

Nuorena lukiolaisena sain kerran päähänpiston työntää appelsiinin siemenen kukkaruukkuun. Koe menestyi ja mullasta nousi pieni appelsiinipuun taimi. Siirsin sen omaan ruukkuunsa ja kastelin sitä säännöllisesti. Kun se kasvoi noin viidentoista sentin korkuiseksi, aloin leikata sitä, jotta se haaroisi. Aikaa myöten minulla oli jokseenkin hieno appelsiinipuu. Sitten muutin kotoa pois muutamaksi kuukaudeksi ja kun palasin, puuni oli kuollut. Kukaan ei ollut jaksanut kastella sitä.

Uskoisitko, että meidän uskonelämämme on kuin tuo appelsiinipuu. Se on helppohoitoinen. Vain tilkkanen vettä – Jumalan sanaa – silloin tällöin. Jumalan armon aurinkoa sopivasti. Ei siihen paljon tarvita, kun se kasvaa ja siitä tulee hieno puu.

Annas olla, jos unohdat lukea Raamattua, unohdat viettää rukoushetkiä kahdestaan Herran kanssa. Annas olla, jos maailman pimeys ympäröi sinua. Silloin sinun sisäinen elämäsi alkaa kuihtua. Kauan ei kestä, kun ilman vettä jäänyt kasvu tyrehtyy ja kuolee pois.

Rohkaisen siis sinua hoitamaan jumalasuhdettasi, kastelemaan sisäistä ihmistäsi Jumalan elävällä sanalla, viipymään rukousalttarilla ja juurtumaan hedelmälliseen multaan. Loppujen lopuksi sinulta ei vaadita paljon. Pienet, yksinkertaiset asiat riittävät. Vähän kerrallaan, päivä päivältä, Jumala antaa kasvua. Anna itsellesi aikaa ja säilytä rauhallinen mieli, ole uskollinen vähässä. Jumala tekee loput. Vain hän voi luoda tosi elämää sinun sisimpääsi, pidä sinä vain huoli niistä välttämättömistä edellytyksistä, jotka ovat sinun vastuullasi.

Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Matt.11:28.

Kuoliko Kristus turhaan?

Kristus on näe lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo. Room.10:4.

Lain tuoma syyllisyys ja uskon vanhurskauden tuoma sovitus – ymmärtääkö niitä helposti kukaan? Olen ollut huomaavinani, että pyrkiessämme vaeltamaan uskon tietä ja olemaan ”kunnon kristittyjä”, lipsahdamme helposti takaisin lain kirjaimen noudattamiseen. Sitten on taas aloitettava alusta sama vanha laiskanläksy: en minä voi tulla vanhurskaaksi lain kautta, voin tulla otolliseksi Jumalan silmissä vain Kristuksen kautta – vanhurskaus on kokonaan lahja. Kun uskon häneen, saan voiman elää Jumalan tahdon mukaan.

Mutta sama ongelma tuntuu vaivaavan monia. Ongelma ilmenee joko niin, että uskova esiintyy kovin vanhurskaana jossakin yksittäisessä asiassa ja tuomitsee muita oman onnistumisensa korkeuksista, tai niin, että ihminen kipuilee oman syyllisyytensä kanssa eikä jaksa uskoa armoon. Sitten on kaikki harmaan sävyt siltä väliltä. Voimme vaikka seurata julkista keskustelua, jota käydään kristikunnan sisällä homoliitoista, avioeroista, naispappeudesta, kasteesta, raamatunkäännöksestä ym.. Jyrkät tuomiot ja tulenkatkuiset madonluvut seuraavat toinen toistaan. Uskovat ovat niin opillisesti oikeassa, että vastapuolelta meinaa henki mennä saman tien, kun kivet lentävät niin kiivaasti. Sitä hurskauden määrää!

En voi kuin ihmetellä, onko meidän uskovien todella pakko olla niin vihaisia ja tuomita syntisiä kadotukseen. Eikö meidän elämämme suurin siunaus ollut juuri siinä, että minä syntinen sain armon? Miksi meillä ei ole varaa armahtaa? Eihän meistä kukaan ole synnitön eikä meistä kukaan ole täydellinen. Painetaan siis syvälle mieleemme ja sydämeemme tämä totuus:

Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan. Gal.2:21.

Jumalan lähettämä

Saatuamme syntyä tähän Jumalan luomaan suurenmoiseen maailmaan, joudumme kaiken Jumalan hyvyyden keskellä kohtaamaan pahan voimat. Voimme hetkellisesti kokea elävämme paratiisissa, jossa purot solisevat, linnut laulavat, kesätuuli hyväilee poskea, kukat tuoksuvat. Mielemme on hyvä, tasapainoinen ja rauhallinen. Ilo sävyttää meidän arkisia askareitamme. Mutta sitten paratiisiin ilmestyy käärme, Kain tappaa veljensä, Joosef saa Potifarin vaimon syytökset niskaansa, Haman juonittelee Jumalan kansan tuhoksi, Hanunin hovissa kehitellään sotaa – pahuuden voimat ilmestyvät kiusaamaan meitä eri tavoin. Paratiisimme joutuu ukkosmyrskyn kouriin ja puita kaatuu, tulva nousee. Mitä se meidän kohdallamme onkaan? Naapuri, sukulainen, kiusaaja koulussa, ilkeä työtoveri? Vai onko se houkutus pelata, shoppailla yli varojensa vai käykö vihollinen kimppuumme seksin, rahan tai vallanhalun kautta?

Usein vihollinen tulee elämäämme niin hienovaraisesti, että emme edes huomaa. Se tekeytyy valkeuden enkeliksi ja kuiskaa meille ajatuksia, jotka kääntävät huomiomme poispäin Jumalasta. Sielunvihollinen kehittelee ajatuksia, jotka tekevät tyhjäksi Jumalan sanan.

Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Room.8:37.

Meillä on voiton avaimet, jos emme anna niitä pois. Voiton takeena on elävä usko Kristukseen, Pelastajaamme. Voiton takeena on hänen läsnäolonsa meidän elämässämme Pyhän Hengen kautta. Hänen sanansa on meidän suussamme kuin terävä miekka.

Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen. Room.5:5.

Jos sielunvihollinen meitä häiritsee, jos hän lähettää meidän elämäämme vastuksia, houkutuksia ja eksytystä, jos hän lähettää meidän tiellemme epäuskon ihmisiä, niin Jumala voi lähettää tiellemme siunauksia, hän voi antaa totuuden valoa, ilon öljyä, lohdutuksen voimaa. Hän voi lähettää elämäämme ihmisiä, jotka rakentavat meidän uskoamme ja ohjaavat meitä oikeaan suuntaan. Sielunvihollinen ei pääse niskan päälle, kun meillä on Jumalan apu – Pyhän Hengen tuore voitelu. Jumala voi myös lähettää luoksemme palvelijoitaan: Tuli mies, Jumalan lähettämä… Joh.1:6.

Niinpä rohkaisen sinua, jos sinua on kohdannut tänään jokin takaisku, jos olet maahan lyöty, jos ilosi on varastettu. Et sinä ole hävinnyt peliäsi, vaan olet voittajan puolella. Ei mikään valhe kestä Jumalan kasvojen edessä ja sinun puhtautesi tulee vielä esiin ja kaikkien tietoon. Jumala lupaa, että paha ei voita:

Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Jes.65:18.

Suuri voitto

Tunnen köyhyyden ja hyvinvoinnin, olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaiseen, syömään itseni kylläiseksi ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa. Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa. Fil.4:12-13.

Paavali sanoi myös olen oppinut oloihini tyytymään (Fil.4:11 KR38). Hän antaa hyvän esimerkin meille uskoville. Meidänkin tulisi oppia olemaan tyytyväisiä ja elämään kiitollisin mielin, vaikka elämässä aina on myös valittamisen aihetta. Jokaisella on elämässä vaikeuksia, joista voi oikeutetusti valittaa. Mutta jatkuva valitus ja tyytymättömyys voi johtaa siihen, että ”tyytymättömyyden henki” alkaa asua meissä ja kulkee mukanamme kaikkialle.

Monet pyytävät Jumalalta suuria lahjoja, kuten terveyttä, toimeentuloa, puolisoa, lapsia ja lapsenlapsia. Ei ole väärin kääntyä Jumalan puoleen ja tuoda hänelle toiveensa ja unelmansa. Mutta kun olen vuosia jo käsitellyt ihmisten rukousaiheita, on erittäin harvinaista, että kukaan kiittää niistä asioista, joita on saanut. Kun huomaan, että pyynnön esittäjä on naimisissa ja hänellä on perhe ja hän käy vielä töissäkin, aloitan rukoukseni usein kiitoksella ja kiitän näistä suurista lahjoista, joita tuon rukouspyynnön lähettäjä on saanut. Sitten vasta käyn puhumaan Jumalalle siitä varsinaisesta pyynnöstä, joka hänellä on.

Rukoilen mielelläni, että Jumala johdattaa puolison sitä pyytävälle. Mutta on varsin tavallista, että naimisissa olevat valittavat siitä, millainen puoliso heillä on. Tarvittaisiin suuria muutoksia, elämäntavan muuttumista, raitistumista jne. Esirukoilijan tehtäväksi tulee rukoilla seuraavaksi, että ero järjestyy parhain päin ja lasten huoltajuus menee oikealle henkilölle. Sitten taas itketään aikuistuvia lapsia, jotka kännäävät ja elävät maailmassa. Koskaan näissä tapahtumaketjuissa ei tunnu löytyvän aikaa ja huomiota asioille, jotka ovat hyvin. Kiitokselle ja tyytyväisyydelle jää kovin pieni siivu elämästä. Jumalakin on jonkinlainen nimetön ammattimies, joka käy talossa korjaamassa rikki menneitä paikkoja – huoltoyhtiön edustajana…

Niinpä haluan tänään rohkaista sinua kiittämään Jumalaa. Olet varmuudella saanut Jumalalta hyviä lahjoja. Kiitä niistä ja nauti elämästäsi tänään. Heitä pois mielestäsi kaikki tyytymättömyyden henki ja ota vastaan hyvä mieli ja ilo siitä, mitä sinulla on. Katso elämääsi uusin silmin ja näe, kuinka Jumalan huolenpito ympäröi sinua. Hän on jakanut sinulle runsaasti lahjojaan. Hän on valmiina antamaan niitä lisää ja sinä voit varmistaa, että saat Jumalan lahjoja huomennakin, kun kiität häntä ja elät tyytyväisin mielin. Tiedä siis: sinun on määrä kukoistaa sillä paikalla, jossa juuri nyt olet. Vaivaisen vuosikymmenen kuluttua tämä päivä saa sinulta kehut: ”ne vanhat hyvät ajat!” – Ja mikä lahja onkaan pelastus ja mahdollisuus elää elävässä uskossa Jeesukseen – hengellinen elämä kaikkine rikkauksineen – ja lupaus tulevasta elämästä!

Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. 1.Tim.6:6 KR38.

Se on sinun valintasi

Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää. 5.Moos.30:19.

Tämä sanan kohta todistaa meille eräästä elämän tärkeästä näkökohdasta: se on sinun valintasi. Sinun omat päätöksesi vaikuttavat sinun elämäsi kulkuun. Ei kukaan pakota sinua elämään kurjaa elämää. Jumalan ihmiselle ei ole ”huonoa tuuria”. Elämän onnettomuudet voivat tulla kutsumatta, mutta sikäli kuin olemme valinneet uskon tien ja rakentaneet elämäämme Kristus-kalliolle, emme joudu perikatoon minkään onnettomuuden tähden. Jumala on varannut meille voiman kestää.

Haluan siis rohkaista sinua tänään varaamaan aikaa rukoukseen. Kannattaa uhrata aikaa siihen, että hiljentyy Herran edessä ja vie sydämensä taakat Jumalalle. Rukousalttarilla on se paikka, jossa ihminen voi tankata sisäänsä hengen voimaa. Haluan myös rohkaista sinua ottamaan tänäänkin Raamatun käteesi ja lukemaan siitä luvun tai pari. Ei mikään niin valaise sydämemme pimeyttä ja huojenna murheitamme kuin Jumalan elävä ja pysyvä sana. Jumalan sana on myös leipää, joka ravitsee. Se on totuuden valoa ja ruokaa. Jumala puhuu meille hiljaisuudessa, kun olemme kahden kesken hänen kanssaan ja kuuntelemme, mitä sanottavaa hänellä on.

Jumala on kaikkien hyvien lahjojen antaja. Häneltä saamme kaiken ulkonaisen: toimeentulon, elatuksen ja vaatteet, puolison ja lapset, mahdollisuuden työn tekemiseen ja lepäämiseen. Siksi haluan rohkaista sinua tänään antamaan Jumalalle vastalahjaa. Jumala haluaa olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Hän siunaa jokaista, joka antaa hänelle vastalahjaksi aikaansa ja varojansa, lahjojansa ja voimiansa. Antakaamme siis hänelle vähästämme (tai paljostamme) ja hän siunaa iloista antajaa. Antakaamme hänelle aikaamme (joutilaisuudestamme tai kiireestämme) ja hän siunaa meitä ”rikkautensa mukaisesti”. Olkaamme Herran palvelijoita ja etsikäämme tapoja palvella toisia. On aina oikeanlaista jumalanpalvelusta, jos asetamme itsemme toisten palvelijoiksi.

Samalla tavalla kuin voin itse päättää, annanko omastani, voin myös itse päättää, uskonko vai elänkö epäuskossa. Voi, kuinka hienoa, että en ole sokeiden kohtalon voimien armoilla, vaan voin itse päättää! Kiitos Herralle, voin olla kiitollisin sydämin siunauksen tien kulkija.

Loppujen lopuksi siinä on kysymys omasta valinnasta, omista päätöksistä. Joskus voimme kokea, että en pysty, ei ole aikaa, ei ole rahaa, ei ole ystävien tukea, ei ole voimia, ei ole juuri sitä, mitä tarvitsisin. Mutta totuus tekee vapaaksi, Jumalan Poika tekee vapaaksi, hänen nimensäkin on vapauttaja (Vapahtaja). Rimpuilkaamme siis siihen vapauteen, joka on meille luvattu. Ottakaamme haltuumme se elämän pelikenttä, se ”Luvattu maa”, jonka Jumalan sana meille lupaa.
Pyrkikäämme vapauteen ja uskon rikkauksien omistamiseen kaikesta sydämestämme ja Jumala antaa niitä meille. Jumalan loputtomat voimavarat on luvattu meille. Uskon ihmiselle on mahdollista mikä vaan.

Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa… Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette. Fil.4:13,19.

Teoissa usko tulee todeksi

Joitakin aikoja sitten olin vielä työtön.Työttömille aina korostettiin, että ei kukaan tule kotoa hakemaan. Pitää olla itse aktiivinen työnhakija. Samoin on monen muun asian kanssa. Jos haluat puolison, ei kukaan tule kotoa hakemaan. Jos haluat itsellesi sydänystävän, ehdokas harvemmin ilmestyy ovellesi kysymään ”oltaisko ystäviä?”

Niin on uskonelämässäkin. Jos haluat löytää oman palvelutehtäväsi, armoituksesi ja kutsumuksesi, ei auta odottaa, että enkeli saapuu ilmoittamaan siitä sinulle. Jos haluat jotakin, sinun tulisi olla aktiivinen. Rukouskin on jo aktiivinen teko. Jumalan kasvojen etsiminen vaatii omaa aloitetta. Jumalan sanakaan ei uskossa sulaudu meihin, jos emme avaa Raamattuamme. Jos haluamme kasvaa uskossa, meidän tulisi toimia jotenkin. Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja. Jaak.2:26.

Rohkaisen siis sinua toimimaan, lähtemään liikkeelle. Tuo uskosi ulos kuorestaan ja tuo se näkyville. Anna sen olla tekoja. Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi. Jaak.2:21-22.

Minkälaista tekoa sinun uskosi todeksi tuleminen odottaa tänään? Minkälaista liikahdusta Jumala odottaa sinulta voidakseen tehdä sinun hyväksesi ihmeen? Hyvä lopputulos on usein yhteistyötä Jumalan kanssa. Pelkkä oma toiminta ja itseensä luottaminen voi olla epäuskoa Jumalaa kohtaan, pelkkä usko ilman tekoja taas haihattelua. Kannustan siis sinua tänään sanomalla, että on mahdollista löytää tasapaino ja edetä uskon tekoihin. Ehkä sinun pitää tänään hautoa jotakin ideaa mielessäsi? Ehkä sinun pitää vain nostaa kätesi kiitokseen ja saat nousta hengen siiville? Ehkä sinun pitää olla linnunpoika, joka avaa suunsa ja ilmaisee nälkänsä?

Ehkä tänään on se päivä, kun uskallat nojata täysillä Hyvän Paimenen syliin?

Uskon oppilaiksi

Muistan elämäni varrelta parikin uskovaa, jotka sanoivat tähän tapaan: ”En lue romaaneja, luen vain sellaista, mikä on totta”. Fakta ja fiktio siis vastakkain? Tuskin voimme näin mustavalkoista jakoa tehdä. Fiktiivinen kerronta voi olla realistista ja keksittyjen asioiden pohjalta voidaan kertoa, mitä todellisuudessa tapahtuu. Saatamme jopa ymmärtää todellisuutta paremmin fiktion kuin faktojen kautta. Oikeastaan Jeesuksen vertaukset Raamatussa ovat fiktiota. Ne eivät olleet historiallisia dokumentteja, vaan ne toivat mielikuvituksen keinoin esiin todellisia asioita ja vielä enemmän – totuuden niistä asioista. Myös esimerkiksi Laulujen laulu on sepitetty runoelma, mutta se luotaa ihmiseloa monessa mielessä syvemmältä kuin dokumentaariset historian kuvaukset. Raamattu on myös unien ja profeetallisen sanan kirja. Joskus sen sanoma on hyvin mystistä – merkitys ei aukea arkijärjellä.

Toisaalta meillä on taipumus teoretisoida asioita niin, että jokin elämän arkeen tarkoitettu neuvo, ohje tai periaate saa teoreettisen merkityksen ja nostetaan opillisena muistoesineenä hyllyn päälle. Ihmiskunta on vuosituhansien saatossa kehittänyt teoreettisia oppirakennelmia, joilla on oma merkityksensä, jos niitä ei irroteta elävästä elämästä. Mutta valitettavasti uskosta on tullut älyllisen pohdiskelun aihe ja siinä, missä meidän olisi pitänyt etsiä uskosta ”Kristuksen tuntemisen aarteita”, niistä onkin tullut ”hyvän ja pahan tiedon puun” hedelmiä. Näin jokin yksinkertainen sana, jolle piti vain olla kuuliainen ja jota piti arjessa noudattaa, nouseekin teologisen paneelikeskustelun kiistakapulaksi. Oletko sinä huomannut, kuinka osaamme ovelasti vieraantua todellisuudesta tällä tavoin?

Terve usko ei ensimmäiseksi kysy, onko tämä nyt oikeata – oikein ajateltua? Sitten jos ei heti tiedä, onko jokin opillisesti aitoa ja oikeata, menee kaksi viikkoa asian pohtimiseen ja se ei sittenkään avaudu. Kuka oikein keksi, että usko on älyllisen pohtimisen asia, teoreettinen kysymys? – Saatana sen keksi! Hänhän ehdotti Eevalle paratiisissa, että asiaa mietittäisiin kovasti ja pohdittaisiin ”onko Jumala todellakin sanonut?” ja sitten pitkän pohdinnan jälkeen muodostettaisiin ns. ”oma mielipide”. Siitä lähti kaikki ”leviämään niin kuin jokisen eväät”…

Olen itse alkanut tietoisesti irrottautua tästä elämäntavasta ja siitä teoreettisesta suuntautumisesta, joka hallitsee länsimaista ihmistä. Olemme kaikki ”valistuksen ajan valopäitä” ja meidän tulisi oppia pois ”hyvän ja pahan tiedon” erittelemisestä ja ottaa aivan uusi asenne elämään. Meidän tulisi oppia katsomaan elämää uskon näkökulmasta.

Rohkaisen siis sinuakin aloittamaan tämän kasvun ”pois tiedosta” ja suuntautumaan tulevaisuuteen sillä mielellä, että meidän on määrä kasvaa ”kohti uskoa”. Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Hepr.11:1. Usko kuuntelee, mitä Jumala sanoo. Usko näkee näkymättömiä Jumalan mahdollisuuksia. Usko kurottuu kohti tulevaisuutta, jossa odottaa jokin sellainen, joka ei vielä näy. Usko ei etsi omaa mielipidettä, usko ottaa todesta Jumalan mielipiteen.
Usko kantaa, nostaa, rohkaisee, parantaa, pelastaa, vie uuteen elämään, sillä Jumala on perustanut Valtakuntansa uskon varaan. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä. Hepr.11:3. Uskon varassa eläminen on aivan muuta kuin opillinen hiustenhalkominen ja oman mielipiteen puskeminen totuudeksi. Nimittäin Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko. Gal.5:6. – Minäkin heikkouskoinen haluan sanoa (uskossa): ”Tervetuloa vaan, kaikki ystävät, uskon oppilaiksi!”

Hakeudu pois huonosta seurasta

Älkää eksykö! ”Huono seura hyvät tavat turmelee.” 1.Kor.15:33.

Oletko koskaan miettinyt, miksi hengailet tiettyjen ihmisten seurassa, vaikka et pidä heistä? Sinusta tuntuu, että he ovat sinulle huonoa seuraa, mutta et vaan osaa vetäytyä heistä kauemmaksi. Heidän puheensa ovat maallisia, heidän harrastuksensa huonoja, he kuluttavat alkoholia ja he huokuvat samaa pintavaahtoa, jota tv pursuaa.

Haluan rohkaista sinua vetäytymään huonoista ystävistä kauemmaksi, sillä et ehkä voi saada uusia ja parempia ystäviä ennen kuin luovutat pois vanhat kaverisi. Sinun tulee tehdä tietoinen päätös: ”minä haluan viettää aikaa niiden kanssa, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen mukaan tekevät” (Luuk.8:21).

Et voi tehdä tyhjäksi Raamatun sanaa, joka varoittaa huonosta seurasta. Myös sukulaiset voivat olla huonoa seuraa (enkä nyt tarkoita puolisoa tai alaikäisiä lapsia). Ei sinun tarvitse ketään kohtaan töykeä olla, mutta sinun tulee tiedostaa, että voit rakastaa heitä kauempaakin. Voit vaikka ottaa heitä rukouksiisi enemmän. Myös tv-kasvot voivat edustaa ”huonoa seuraa” – älä siis vietä liikaa aikaa ruutua tuijotellen.

Jätä kaikki huono seura ja keskity oikeisiin henkilöihin, Jumalan lähettämiin ystäviin, todellisiin veljiin ja sisariin. Vain sillä tavalla voit täyttää oman kutsumuksesi ja päästä eteenpäin Jumalan suunnitelmissa.

Rakas ystävä, älä ota esimerkkiä pahasta, vaan hyvästä. Joka tekee hyvää, on Jumalasta, mutta se, joka tekee pahaa, ei ole Jumalaa nähnyt. 3.Joh.1:11.

Ristin osallisuus

Olen huomannut, että hengellisessä kasvussa on tiettyjä vaiheita. Ensin imemme sanan maitoa ja sitten alamme sulattaa vahvaa ruokaa. Mutta Kristuksen tuntemisessa kasvaminen on muutakin kuin vain aikuistumista.

Vaihe 1: opettelemme tuntemaan Kristusta tiedon kautta. Tämä merkitsee ajattelua, pohdintaa, tutkimista, Raamattuun perehtymistä, Jumalan sanan kuuntelemista, asioiden opillista hahmottamista. Tässä vaiheessa meidän elämänkatsomuksemme muotoutuu kristilliseksi.

Vaihe 2: opettelemme tuntemaan Kristusta tunnetasolla. En tarkoita tällä kiintymystämme häneen, lojaaliutta ja rakkautta, jota tunnemme häntä kohtaan – sehän on (tulisi olla) kaikille uskoville ominaista alusta asti. Tarkoitan, että hän antaa meidän tuntea omia tunteitaan ja jakaa niitä meidän kanssamme. Tässä vaiheessa alamme katsella maailmaa hänen silmillään. Joudumme torjutuiksi samoin kuin hän. Saamme ihmisten vihat päällemme yhtä syyttä kuin hän. Joudumme huonoon maineeseen, kuten hänkin. Koemme hänen askelissaan ylitsevuotavaa iloa ja rauhaa, mutta myös ankaraa vastustusta. Joudumme oppimaan, miten vaeltaa kristittynä vihamielisessä maailmassa.

Vaihe 3: opettelemme tuntemaan Kristusta ristin kantamisessa. Tämä on tavallaan jatkoa vaiheelle 2, kun joudumme kokemaan ilkivaltaa, kenties suoraa väkivaltaa, halveksuntaa ja pilkkaa. Vihamielisyys ei jää enää henkiselle tasolle, vaan joudumme todella ottamaan vastaan lyöntejä ja kivittämistä. Joudumme kestämään sen, että meiltä varastetaan jotakin, meille tehdään ilkivaltaa, meitä kiusataan ja meille aiheutetaan todellista vahinkoa.

Missä vaiheessa sinä olet menossa? Huomaathan, että jos tulee kuumat oltavat, se johtuu vain siitä, että Kristus vetää sinua lähemmäksi itseään. Hän haluaa jakaa kärsimyksensä sinun kanssasi ja sillä tavalla sinusta tulee todellinen osa hänen ruumistaan. Sinä opit tuntemaan hänet ja hän oppii tuntemaan sinut.

Kun olet käynyt läpi näitä kasvun vaiheita, voit olla turvallisella mielellä. Mitä enemmän olet osallinen hänen kärsimyksestään, sitä varmemmin olet osallinen ylösnousemuselämästä. Kun seuraat häntä, et koskaan joudu kuulemaan sitä kaikkein pelottavinta tuomiota, jonka jumalattomat saavat osakseen: Mutta hän sanoo: ’Keitä te olette? En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, kaikki te vääryydentekijät.’ Luuk.13:27.

Sinä saat kuulla: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Matt.25:34.

Paras saarna ikinä

Muistui mieleeni tapaus vuosikymmenten takaa, kun naapurin pikkupoika tuli meille käymään. Hän oli lestadiolaisesta perheestä ja tyttäremme leikki hänen ja muiden pihan lasten kanssa. Muistan, että hänellä oli aina nuha ja nytkin hänen nenänsä valui, mutta tomerasti hän seisoi siinä eteisessä ja kuulutti: ”Mitä varten teidän ei koskaan tarvitse tunnustaa syntejä?”

Olen leikkimielellä sanonut, että se on paras saarna, mitä olen koskaan kuullut. Se heijasti helluntailaisen uskon ja lestadiolaisen uskon eroja, mutta en mitenkään loukkaantunut, olin lähinnä huvittunut. Mutta totta on, että usko alkaa synnintunnosta ja synnin tunnustamisesta. Kristillisen uskon keskeinen asia on Jeesuksen sovitustyö ristillä. Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. 1.Piet.3:18. Emme voi tulla Jumalan luo samalla tavalla kuin sosiaalisen median yhteisöön – painamalla ”tykkään”. Usko alkaa pikemminkin siitä, kun sanomme itsellemme ”en tykkää” – en tykkää ollenkaan tästä elämäntavastani, en tykkää ollenkaan näistä pahoista teoistani, en tykkää elää tällaista kurjaa elämää”…

Valitettavasti synnistä ja parannuksesta puhuminen on kadonnut, ja jos on jokin paikka, josta se ei ole kokonaan kadonnut, sitä paikkaa kartetaan viimeiseen asti. Mutta emme voi palata suomalaiseen pietismiin, jolla tarkoitan, että uskoon sekoitetaan ankaria moraalisääntöjä ja ulkonaista askeettisuutta. Nykyihminen on erilainen. Olemme tottuneet vaatimaan oikeuksiamme, tottuneet korkeaan elintasoon, olemme kynsin hampain takertuneet oletettuun vapauteemme ja muodostamme itse omat mielipiteemme kaikista asioista – myös Jumalasta. Nykyihmisestä on pelkästään huvittavaa, jos esimerkiksi korujen käytöstä tehtäisiin synti – tai tukan värjäämisestä tai jostain muusta pikkuasiasta. Olen itsekin aikani lapsi ja pidän kiinni vapaudestani. En anna ulkonaisten sääntöjen määrätä ja sosiaalisen paineen ohjailla. Mutta pyrin elämään Raamatun mukaan ja terveen uskon pohjalta. Usko on minulle sisäistä todellisuutta, ei niinkään ulkonaista. Edelleen riittää painia oikean ja väärän välillä, uskon ja epäuskon välillä, valon ja pimeyden voimien välillä, hengen ja lihan välillä. Ihan riittävästi jää tilaa tehdä valintoja. Ihan riittävästi joudun elämässä tekemään kipeitäkin valintoja.

Haluan siis rohkaista sinua, että et anna uskonnollisten ihmisten määrätä sinulle ulkonaisia sääntöjä. Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. 2.Tim.3:14. Vaella Kristuksen seuraajana, Pyhän Hengen voimassa. Elä opetuslapsen elämää ja palvele Herraa ensirakkaudessa. Usko on loppujen lopuksi yksinkertainen asia:

Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. Miika 6:8.

Vie se Jeesukselle

”Tuokaa ne tänne minulle”, sanoi Jeesus. Matt.14:18.

Muistamme, että Jeesus sanoi nämä sanat ruokkiakseen viidellä leivällä ja kahdella kalalla tuhansia ihmisiä. On vaikea löytää sanoja kuvaamaan tämän ihmeen suuruutta. Se on niin tuttu kertomus, että se helposti menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta Jeesus tekee ihmeitä tänäkin päivänä. Voimme kysyä: Mitä sellaista minulla on, joka hänen käsissään voisi muuttua siunaukseksi muille?

Pienen pojan eväät olivat arkinen asia, jotakin hyvin normaalia. Mitä siis minulla on, jota Jeesus voi käyttää?

Uskallan sanoa, että Jeesus voi käyttää mitä vaan sinulla on, jopa sitäkin, mitä sinulla ei ole. Olen huomannut, että hänelle ovat arvokkaita kaikenlaiset puutteet, viat ja vammaisuudet, köyhyys ja sairaus – niitä hän käyttää, jotta me alkaisimme tarvita häntä. Jeesus voi käyttää sinun lahjojasi ja kykyjäsi, mutta hän voi myös käyttää heikkouttasi, kun et kykene. Olennainen asia on, että tuomme hänelle sen, mitä meillä on – tai sen, mitä meiltä puuttuu.

”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Mark.9:23.

Voimme viedä Jeesukselle epäonnistumisemme, elämämme rikkinäisyyden, syntiemme kuorman, kaiken mikä painaa. Hän ei torju meitä, jos hänen puoleensa käännymme siinä tarpeessa, joka meillä on. Mikä on sinun sydämesi kipein tarve tänään? – Vie se Jeesukselle.

Vie se Jeesukselle ja jätä se hänen ristinsä juurelle. Jää sinne itsekin. Hän on sinun Herrasi ja Mestarisi, hän on sinun Vapahtajasi. Anna hänen olla sinun kaikkesi. Hän ei sinua hylkää eikä jätä.

Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta. Ps.36:9. Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa. Ps.81:17. Autuaita te, jotka nyt olette nälissänne: teidät ravitaan. Luuk.6:21.

Teokätköilyä

Valistuksen ajan ihmisestä tuli kovin viisas. Hän unohti rajallisuutensa. Ihmiselle kävi vähän samalla tavalla kuin sille dementoituneelle vanhukselle, joka sanoi ”en minä ole huomannut, että minun muistini olisi huonontunut”. Kun elämme jo postmodernia aikaa, ihmisen omakuva on muuttunut entistä ylpeämmäksi, itseriittoisemmaksi. Nyt jo kaikki hoituu omin avuin ja ilmastonmuutoskin on ”hyvin hallinnassa”.

Älä luulottele olevasi viisas; pelkää Herraa ja karta pahaa. Sananl.3:7.

Kuningas Salomosta sanottiin, että hän oli viisas. Mutta hänenkin viisaudessaan oli puutteensa. Miehellä oli tuhat vaimoa ja kuten eräs saarnamies siihen lisäsi ”tuhat anoppia”! Miten viisas sellainen mies on?

Ei ihminen ole kovin viisas olento. Määrättyyn rajaan asti osaamme käyttää järkeä, osaamme tehdä päätelmiä, osaamme rakentaa ja keksiä, mutta jossain pisteessä se viisaus aina loppuu. Jumala, joka meidät loi, tarkoitti tehdä meidät sellaisiksi – ymmärrykseltä ja viisaudelta rajallisiksi. Sen tarkoitus oli tehdä meidät riippuvaisiksi Jumalasta. Oli tarkoitus, että oman viisauden loppuessa, pyydämme sitä Jumalalta. Siksi Jumala jo alun alkaen otti sen asenteen, josta Jaakob sanoo:

Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Jaak.1:5.

Viisaus tarkoittaa taitoa elää oikein, ymmärrystä joka ohjaa Jumalan tahdon tekemiseen, ratkaisukykyä ongelmatilanteissa, sovittelutaitoa riidoissa jne. Viisaus ei Raamatussa tarkoita valistuksen ajan tietoviisautta. Sehän on peräisin ”hyvän ja pahan tiedon puusta”. Tosi viisaus on peräisin ”Elämän puusta”, joka on Kristus. Rohkaisen siis sinua (kuten itseänikin) tiedostamaan oman viisauteni rajat ja pyytämään rohkeasti Jumalalta sitä viisautta, josta Paavali sanoo:

Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Kol.2:2-3.

(Geokätköily = maastosta etsitään sinne piilotettuja aarteita. Teokätköily = Kristuksesta etsitään viisauden ja tiedon aarteita.)

Kokonaiseksi ihmiseksi

Jeesus pelastaa niitä, jotka tarvitsevat hänen sovitustaan. Jos olet omillasi pärjäävä ihminen, et todennäköisesti löydä sitä ahdasta ovea, josta Raamattu puhuu. Sanan mukaan vain harvat löytävät sen ja siitä alkavan kaidan tien. Pelastukseen kutsuttu ihminen joutuu vääjäämättä ahtaalle.

Niinpä haluan rohkaista sinua, joka olet joutunut ahtaalle elämässäsi. Sinä huomaat, että elämässäsi on alueita, joita et hallitse. Et hallitse juomistasi, lyömistäsi, seksuaalisuuttasi, kiukunpurkauksiasi, raha-asioitasi, ihmissuhteitasi… Mikä onkaan sinun ongelmasi? Mutta minulla on sinulle selkeä viesti: se sinun ongelmasi, jota et hallitse, on kutsu tulla Jeesuksen luo. Se on Jeesuksen mahdollisuus löytää tilaa sinun elämästäsi. Hän voi ottaa sinun ongelmasi hallintaansa, hän on voimallinen ja auttaa, hän antaa anteeksi silloinkin, kun ihmiset eivät anna, hän on se ihmemies, joka paikkaa sinun osaamattomuutesi, korjaa sinun mokailusi seuraukset, kun et itse osaa.

Anna elämäsi Jeesukselle. Se on oleva elämäsi paras päätös. Sitten hakeudu uskovien yhteyteen ja ala opiskella kristityn elämää, sillä sinusta on tarkoitus tulla opetuslapsi, joka kasvaa uskossa lopun ikäänsä eikä koskaan ruostu paikalleen.

Rohkaisen sinua tähän, koska olen itse kokenut sen, mistä puhun. Minäkin jouduin ahtaalle ja annoin elämäni Jeesuksen käsiin. Hän on siitä alkaen hoitanut minua ja olen saanut apua enemmän kuin osaan kertoa. Miksikään malli-ihmiseksi en ole tullut, vaan tarvitsen Vapahtajaa edelleen, mutta on turvallista kulkea hänen kanssaan käsi kädessä. Jos minussa ei olisi näitä puutteita, tulisin pian ylpeäksi ja itseriittoiseksi ja sitten Kristus kävisi minulle tarpeettomaksi. Nyt tiedän olevani kokonainen ihminen vain yhdessä hänen kanssaan.

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joh.15:5.