Voimansa tunnossa

Tapaan jatkuvasti ihmisiä, jotka ovat jotensakin voimantunnossa. He osaavat kaiken itse, he päättävät kaiken omin avuin, he eivät kaihda tehdä vääryyttä toisille, koska heillä on siihen valta. Heidän vallanhalunsa ja heidän oma voimansa pursuaa heistä. Luulet ehkä, että he ovat maailman ihmisiä ja jumalattomia? Ei, he ovat uskovia – ainakin väittävät niin.

Miksi sitten oma voima on monilla jumalana? (Hab.1:11) Tai miksi joku pitää omaa kirkkokuntaansa jumalana? Miksi joku palvoo opinkappaleita elävän Jumalan sijasta? Miksi minullekin jatkuvasti suositellaan samaa vallanhimoista, oman voiman tietä?

No, siksi kai, kun se opetuslapsen tie on niin vaikea. Opetuslapsi joutuu huomaamaan: Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. 2.Kor.12:10.

Jos opimme heikkouden voiman ja suostumme siihen, tulemme käyttökelpoisiksi Jumalalle. Herra ei tarvitse öykkäreitä ja rehvastelijoita silloinkaan, kun ylpeillään oman uskonyhteisön ansioista. Herra ei kaipaa omahyväisiä leveilijöitä, ei ylpeitä eikä itsekeskeisiä ihmisiä, hän tarvitsee heikkoja ja avuttomia seuraajia. Tämä heikkous ja avuttomuus ei ole päämäärä, se on keino. Se on Jumalan tarvitsema olosuhde, jotta hän voi antaa voimansa ilmestyä. Hän sijoittaa kaikkivaltiutensa meidän heikkoutemme tilalle. Aina se ei tapahdu välittömästi, vaan tässä hetkessä koettu heikkous voi olla voiman kanavana vasta vuosien päästä. Kun eräs mies syntyi sokeana, hän sai olla Jumalan ihmeitä tekevän voiman kanava vasta aikuisiällä (Joh.9).

Tämä voiman odottaminen on vaikeaa. Jumalan ilmestyminen ottaa aikaa, se käy voimille ja vaatii kärsivällisyyttä. Joosefiakin koeteltiin äärirajoille, kun hän joutui virumaan vankilassa ilman omaa syytään ja toteamaan, ettei kukaan halunnut häntä auttaa (1.Moos.40:23). Mutta
Raamattu rohkaisee meitä, jotka usein joudumme odottamaan yli voimiemme: Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. Ps.42:6 (42:12, 43:5).

Tänään siis, ystäväni, kuuluu sinulle tämä rohkaisun sana: Ole vahva ja rohkea, älä pelkää äläkä lannistu! 1.Aik.22:13. Kaikille, jotka ovat lannistuneita, kuuluu kehotuksen sana: Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Hepr.10:23.
-
Toivotan kaikille tämän blogin lukijoille siunattua uutta vuotta 2019! T:Simo

Rukousliinan tarina

Eräällä uskovalla äidillä oli hulttio poika. Poika oli jo nuori mies, mutta hänen opintonsa eivät sujuneet ja hän ei onnistunut saamaan itselleen sen paremmin ammattia kuin työtäkään. Hän eleli vain kotona ja kulutti aikaa kuuntelemalla huonoa musiikkia. Hän tupakoi ja käytti myös alkoholia, jos sattui jostain saamaan rahaa. Hänen ihmissuhteensa eivät toimineet, hän oli herkkä ärsyyntymään ja tiuskimaan. Kun hänen äitinsä toi uskovia ystäviään heille kylään, hän piiloutui omaan huoneeseensa ja vältti kaikkea kontaktia uskoviin. Hän ei voinut sietää heitä.

Äiti vei rukousaiheen pojastaan seurakuntaan. Muutosta ei kuitenkaan tapahtunut. Poika vain eleli kotona leskiäitinsä kustannuksella ja aiheutti tälle kaikenlaista mielipahaa. Kun sitten eräs uskova ystävä kertoi lähtevänsä Jerusalemiin Kathryn Kuhlmanin kokouksiin, äiti lähetti hänen mukanaan rukousliinan ja pyysi, että ystävänsä veisi sen parantajaevankelistan rukoiltavaksi. Niin tehtiinkin. Jerusalemin kokoukset olivat tungokseen asti täysiä ja myös rukousliinoja oli kasoittain. Mutta aikanaan liina palasi Suomeen ja hulttiopojan äiti laittoi sen salaa poikansa sänkyyn patjan sisään.

Kului noin neljä vuotta, kunnes tämä hulttiopoika, joka oli tällä välin saanut työtä ja muuttanut toiselle paikkakunnalle, tuli uskoon! Äitinsä ei oikein tahtonut tajuta, että se oli tottakaan. Mutta jonkin ajan kuluttua äiti lähti tapaamaan poikaansa ja totesi, että muutos oli todellinen. Poika taisi sittenkin olla uskossa! Äiti, joka ei ollut pojalleen kertonut rukousliinasta mitään, kaivoi nyt poikansa sängyn patjaa ja löysi sen sisältä pahoin rypistyneen kangaspalan. Kun se suoristettiin, siinä näkyi ikään kuin Kristuksen piikkikruunu. Siihen syntyneet rypyt olivat kuin julmia piikkejä, jotka sojottivat säteittäin eri suuntiin ympyrän muotoisessa kaaressa.

Mistä tiedän tämän tapauksen näin tarkasti? Koska minä olin se hulttiopoika. Aina välillä muistelen tätä ihmettä, joka silloin ”kauan sitten” tapahtui. Kiitollisena ihmettelen, kuinka paljon jotkut välittivät minusta, vaikka käyttäydyin heitä kohtaan vihamielisesti. Ihmettelen myös, kuinka Jumalalla oli varaa laittaa eturivin evankelista töihin ja tulemaan Yhdysvalloista tänne eurooppalaisten ulottuville Israeliin ja toteuttaa tällainen monimutkainen suunnitelma vain, jotta minä saisin päästä rukouksen alle ja tulla herätykseen ja sitä myötä uskoon. Olen tämän ihmetyksen vallassa kokenut, että olen suuren armon saanut. Olen saanut olla Jumalan rakkauden erityinen kohde. Siksi minulla on myös vastuu siitä, että kerron Jeesuksen pelastavasta armosta muille. Jos sinä olet vielä epäuskossa tai jo taivastiellä, tiedä, että Jumalan rakkaus ojentuu sinua kohti ihan yhtä voimallisena ja hänen kätensä ylettyy siunaamaan sinuakin. Ja kun hän siunaa, siitä seuraa ihmeitä.

Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. Hän antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää. Tit.2:11-14.

Valoisa tulevaisuus

Halleluja! Hyvä on sen osa, joka pelkää Herraa ja rakastaa Herran käskyjä. Hänen jälkeläisistään tulee maan mahtavia, polvi polvelta saavat oikeamieliset siunauksen. Vauraus ja rikkaus täyttää hänen kotinsa. Hänen vanhurskautensa pysyy. Ps.112:1-3.

Oletko huomannut, että ihmisten ulkonainen menestys elämässä on sidoksissa sukuun? Jostain syystä jotkin suvut ovat siunattuja ja heidän lapsensa saavat heti alkuunsa paremmat lähtökohdat elämään. En tarkoita pelkästään ulkonaista vaurautta ja omaisuutta, joka kyllä on merkityksellistä sekin, koska tämä aika on niin materialistinen. Näyttää siltä, että esimerkiksi hengellinen työ sujuu pastorin lapsilta paremmin kuin pystymetsästä tulleilta. Jotenkin se ajattelutapa, sisäinen perintö, jonka on saanut periä omilta vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan, voi olla todella kallis ja siunattu asia. Hyvät lähtökohdat omaava ihminen pääsee pitkälle, kun kotoa saatu hyvä henkinen (ja hengellinen) perintö elämää vauhdittaa. Totean siis, että ylläoleva jae pitää oman elämänkokemukseni mukaan paikkansa.

Voin siis rohkaista sinua ”rakastamaan Jumalan sanaa” ja sinun jälkeläisesi saavat siitä elämäänsä vauhtia. Kun sinä palvelet Herraa, sinä voit automaattisesti jättää jälkeläisillesi perinnön, joka on heille siunaukseksi. Jos sinä et olekaan hengellisen työn tekijä, voi sinun lapsestasi tulla evankelista, opettaja tai mikä vaan seurakunnan työntekijä. Sinun antamasi hengellinen pääoma voi olla ratkaiseva, vaikka sitä ei kukaan ihminen tietoisesti annostele. Eihän sellaisesta tehdä testamenttia. Se vaan on tallessa heitä varten ”pilvipalvelussa”.

Jokainen sinun elämäsi vaihe, jolloin olet taistellut tietäsi eteenpäin uskossa lujana, jättää jälkeesi siunauksen. Kun sinä olet ollut uskollinen puolisollesi, se antaa siunauksen sinun sukusi vesoille. Kun sinä olet uskollinen Jumalan mies tai nainen, sinun lapsesi ja sukusi saa siitä arvokkaan perinnön. Kun sinä olet ollut aktiivinen seurakunnassa, sinä olet tehnyt työtä Jumalan pankkiin. Ei lapsistasi ehkä tule ”maan mahtavia”, mutta heistä tulee Jumalan silmissä rakkaita, koska sinä olet ollut Jeesukselle rakas. Sinun uskosi ja uskollisuutesi tähden sinun vähäiset antisi siunataan kuin pienen pojan eväät – niistä riittää elämän evästä ”polvi polvelta” eteenpäin. Ei ole mahdotonta, että myös ulkonainen ”vauraus ja rikkaus” täyttää sinun lapsesi tai lapsenlapsesi kodin, sillä kun Jumala siunaa, se vain riittää joka taholle ja kaikki saavat yltäkyllin. Se ulkonainen vauraus on silloin kuin sen varjokuva, josta sanotaan: Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus… Room.11:33. Niinpä saamme kaikessa luottaa Jumalan hyvyyteen.

Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette. Fil.4:19.

Elämämme ankkuri

Älä unohda minua, kun sinun käy hyvin, vaan tee minulle palvelus: puhu minusta faraolle ja auta minut pois tästä talosta. Minut on näet ryöstetty tänne heprealaisten maasta, enkä ole täälläkään tehnyt mitään pahaa. Silti minut on heitetty tähän vankityrmään. 1.Moos.40:14-15.

Joosef joutui syyttömänä vankilaan, mutta hän jaksoi toivoa, että saisi vielä maineensa puhdistetuksi ja pääsisi pois vankilasta. Joosefin kyky säilyttää toivonsa joutui koetukselle, kun ylimmäinen juomanlaskija unohti hänet.

Ehkä sinunkin toivosi on alkanut hiipua? Olet hakenut oikeutta ihmisiltä, mutta et ole saanut sitä? Olet etsinyt ratkaisua elämäsi ongelmiin, mutta turhaan? Raamatussa on kuitenkin arvoituksellinen sana: Palatkaa, vangitut, takaisin turvapaikkaanne, te ette ole turhaan eläneet toivossa! Vielä tänäänkin lupaan: kaksinkertaisen hyvityksen minä annan sinulle, Siion. Sak.9:12. Englantilainen käännös puhuu ”toivon vangeista”. Riipumme kiinni toivossa aivan kuin se olisi kahle. Olemme pultatut kiinni toivoon.

Ehkä sinun kahleesi ovat hyvinkin erilaisia: ”Minulle ei tapahdu koskaan mitään hyvää”, ”en ikinä pääse eteenpäin”, ”olen tuomittu elämään onnetonta elämää”, ”en löydä puolisoa”, ”olen parantumattomasti sairas”? Sinun pitäisi riippua mieluummin kiinni toivossa kuin epätoivossa, sillä Jumala on valmistanut sinulle paremman tulevaisuuden. Ehkä joudut vielä odottamaan, mutta jos sinulla on elävä toivo, sinä et lannistu etkä romahda. Jumalan antamassa toivossa on se ihmeellinen puoli, että se kestää. Saatat kokea sen vaikkapa näin: ”En tiedä, mitä tapahtuu, mutta Jumala on luvannut ajaa asiani ja minä odotan hänen apuaan enkä hellitä. En luovu uskosta enkä luovu toivosta, sillä tiedän, että Jeesus rakastaa minua ja hän on voimallinen antamaan minulle tulevaisuuden ja toivon. Hän on voimallinen viemään minun asiani voittoon. Vaikka en olisi syytön, saan hänen syyttömyydestään ja hänen ristinsä työn ansiosta vapauteni takaisin. Hän vie minut ikuiseen ylösnousemukseen ja lepoon ja silloin olen onnellinen – olen saanut kaksinkertaisen hyvityksen kaikesta kärsimyksestäni. Sitä odotan – tulevaa elämää – ja odotan sitä horjumatta, odotan sitä uskossa ja toivossa vahvana.”

Tiedämme silti, että Jeesus on voimallinen puuttumaan sinun asioihisi jo täällä ajassa. Hän voi ilmestyä sinulle tänään tai huomenna. Hän voi kääntää pahan hyväksi. Hän voi ajaa sinun asiasi riitapuoltasi vastaan. Hän voi avata sinulle ovia, tasoittaa sinun tiesi, nostaa sinut ylös kuopastasi. Hän voi parantaa sinut. Hän voi tuoda elämääsi sen ihmisen, jota olet odottanut. Hän voi vuodattaa henkensä tuoreena sinun ja lastesi päälle, hän voi tehdä ihmeitä sinun hyväksesi.

…hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme. Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen. Hepr.6:18-19.

Vieläkin Herra on armollinen

Jos ajattelen suomalaisia uskovia, huomaan erään hyvin merkittävän yhteisen piirteen: monet ovat varakkaita, monet ovat lahjakkaita, toiset ovat käyneet kouluja ja monilla on akateeminen tausta, monilla on perheet ja terveitä lapsia – toisilla myös lapsenlapsia – ja kaikki on muutenkin ulkonaisesti hyvin. Onhan syrjäytyneitä, köyhiä ja sairaitakin enenevässä määrin, mutta valtaosa uskovista suomalaisista elää ja voi hyvin.

Mitkä ovat sinun voimavarasi? Mitkä resurssisi voisivat olla hyödyksi Jumalan käytössä? Vai pidätkö kaiken itselläsi? Etkö anna mitään varoistasi, lahjoistasi, ajastasi Jumalalle? Olen ollut huomaavinani sellaisen oudon asian, että sairaat ovat alttiita palvelemaan, köyhät auttavat toisia köyhiä, vähän omistavat antavat paljon.

Monet teistä ’rikkaista’ olette toki antaneet paljonkin ja monet teistä olette saaneet olla Jumalan käytössä. Mutta vielä näen paljon voimavaroja, jotka ovat käyttämättä – hengessä näen sen. Yhdellä olisi rahaa, toisella elämänkokemusta, kolmannella opettamisen armoitus, neljännellä kutsu evankeliumin työhön – näitä voidaan luetella. Miksi nämä lahjat ja voimavarat ovat piilossa ja käyttämättä?

Haluan siis rohkaista sinua seuraamaan oman kutsumuksesi tietä. Jos seurakuntasi ei rohkaise sinua, älä jää paikoillesi. Voin olla itse ”savuava lampunsydän”, mutta uskallan kuitenkin sanoa ääneen sekä itselleni että muille: Älä anna minkään tai kenenkään estää sinua kasvamasta siksi persoonaksi, joksi Jumala sinut suunnitteli. Monet haaveistamme ovat maallisia, peräti lihallisia, juoksemme niin helposti elintason ja mukavuuksien perässä, etsimme huvituksia. Mutta puhun nyt sinulle niistä hengen siemenistä, jotka Jumala on istuttanut sinun sydämeesi. Puhun niistä taimista, jotka ovat jo lähteneet kasvuun. Vaali niitä. Puhu niille Jumalan sanaa. Tuo rukouksen kastelukannu niitä virkistämään. Ja avaa sydämesi katto, että armon aurinko saa paistaa sinne vapaasti ja hoitaa sitä uskon kasvua, joka siellä on. Anna hengellisen kasvun murtautua esiin sinun elämäsi historiassa niin, että muutkin näkevät ja huomaavat sen. Minäkin yritän omalta osaltani tehdä niin ja päästä eteenpäin.

Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat! Jes.30:18.

Murtunutta ruokoa hän ei muserra, savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta. Hän on saattava oikeuden voittoon. Matt.12:20.

Jumalan johdattava käsi

Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Matt.2:9.

Joulun tähti kuulostaa mysteeriltä. Emme ymmärrä, miten yötaivaalla oleva tähti voisi johdattaa ketään tiettyyn kylään ja siellä yksittäiseen taloon. Tähtitiede on pystynyt rekonstruoimaan Saturnuksen ja Jupiterin liikkeet ja niiden kohtaamisen, joka tapahtui niihin aikoihin, kun Jeesus syntyi. Mutta vähän salaisuudeksi jää tämä itämaan tietäjien viisaus silti.

Mutta Jumalan johdatus on aina jonkinlainen mysteeri. Hän voi näyttää meille unia. Ymmärrämme niistä jotakin. Hyvässä lykyssä osaamme odottaa niiden toteutumista ja ennakoida jotakin aivan oikein, mutta yleensä ymmärrämme unet vasta, kun ne ovat jo toteutuneet. Katsoessamme taaksepäin, saamme ”ahaa-elämyksen”: Ahaa, tätä se mun uneni tarkoitti!

Kun etsimme Jumalan johdatusta, on parasta varautua siihen, että se on yliluonnollista. Jumalan kaikki teot ovat yliluonnollisia ja olenkin sanonut: ”Jumala ei tee mitään muuta kuin ihmeitä”. Olemme vain tottuneet luomakunnan ihmeisiin niin, että emme huomaa niitä ihmeiksi. Esimerkiksi tämä planeetta, jolla elämme, ja aurinko, joka ylläpitää elämää täällä. Tämä koko maailma ympärillämme – voi, mitä ihmettä kaikki! Kun katselen vilkasta lapsenlastani, joka tuulispäänä kiitää edes takaisin ja huvittaa minua monin tavoin, olen mykistynyt – mikä ihme hän onkaan!

Niinpä voin rohkaista sinua: Jumala tekee ihmeitä ja hän tekee niitä sinunkin elämässäsi. Varaudu siihen, että hänellä on yliluonnollisia lahjoja annettavana. Niinkuin itämaan tietäjät toivat Jeesus-lapselle lahjoja, niin Jumala lähettää sinun elämääsi lahjoja, jotka tuovat terveisiä sinulle tähtitarhain takaa, Isän sydämeltä. Tänäkin jouluna saat ihmetellä, minkä lahjan Jumala on varannut sinua varten, sillä Jeesus-lapsen todellisuus sisältää aina uusia ja uusia salaisuuksia, joita saamme avata. Yhä uutta ja ihmeellistä paljastuu siitä paketista, jota kutsutaan ”Kristuksen kirkkauden evankeliumiksi”. Saamme taas sydämestämme yhtyä enkelien kuoroon, kun ne laulavat ylistystä Herralle:

Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Luuk.2:13-14.

Maalliset ja hengelliset lahjat

He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Matt.2:11.

Itämaan tietäjät tuskin osasivat aavistaa, minkälaisen seuraamuksen nämä lahjat aiheuttivat, sillä kristikunta on alkanut matkia joulun vietossa tätä ’lahjomista’ ja tehnyt siitä kaupallisen kulutushysterian yhden kulmakiven. Tosiasiassa itämaan tietäjät eivät antaneet aihetta mihinkään kaupalliseen kulttuuriin, vaan heidän lahjansa olivat aitoja. He toivat sellaista, joka oli aidosti arvokasta ja pysyvää. He antoivat sen, koska halusivat osoittaa kunnioitusta kuninkaalle, joka oli syntynyt, ja palvella häntä sydämestään. Maallinen kaupallisuus ei koskaan yllä tähän.

Kun ajattelemme heidän lahjojaan, huomaamme, että ne edustavat hengellisen elämän mitä tärkeimpiä elementtejä. Kulta edustaa uskoa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. 1.Piet.1:7. Suitsuke edustaa rukousta. Hänelle annettiin paljon suitsuketta, jotta hän valtaistuimen edessä olevalla kultaisella alttarilla liittäisi suitsutusuhrin kaikkien pyhien rukouksiin. Ilm.8:3. Mirha edustaa Pyhän Hengen tuoksuöljyä. Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta. 1.Joh.2:27.

Meidänkin tulee viedä näitä lahjaksi Kristukselle. Meidän uskomme tulee olla tulessa koeteltua. Meidän rukouselämämme tulee olla kuin suitsukkeen tuoksu, joka leviää ympärillemme. Meidän tulee vaeltaa Pyhän Hengen täyteydessä ja voimassa ja elää hengessä. Tällä tavoin joulun lahjaperinne voi toteutua hengellisesti eikä maallisesti.

Tämä ulkonainen lahjahössötys ja muu jouluun liittyvä tapakulttuuri ei hevillä jätä ketään rauhaan. Mutta meidän ei tarvitse siitä vaivautua eikä potea huonoa omaatuntoa, sillä sydämessämme voimme viettää toisenlaista joulua. Täällä maallisessa elämässämme annamme jouluna lahjoja toisillemme (jos annamme), mutta sydämessämme annamme lahjoja Herralle, kun palvelemme häntä elävässä uskossa, nöyrin mielin, alati lojaaleina hänen Kuninkuudelleen. Ja jos koemme olevamme köyhiä lammaspaimenia, niin voimme silti antaa lahjamme Herralle – oman itsemme ja koko elämämme.

Hyvää Joulua!

Kiitämme Herraa kuluneesta vuodesta ja hiljennymme joulun viettoon. Uskon kilven ja eSirun toimitus toivottaa lukijoilleen oikein rauhaisaa ja lämminhenkistä Vapahtajamme syntymäjuhlaa. Julkaisemme luettavaa myös joulunpyhinä siltä varalta, että joku haluaisi eSirun lukaista joulunsa keskelläkin. Muistakaamme Jeesus-lasta, jonka kautta kaikki Jumalan lahjat on meille jaettu – nimikoituina. Kristuksen tuntemisen rikkaus odottaa meitä, jos jaksamme vain syventyä lahjan avaamiseen. Paras vastalahja hänelle on antaa ”koko elämä”. Jeesukselle annettu elämä ei mene hukkaan.

Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina. Jes.9:6-7.

Kuninkaan pöytään

Mefiboset kumarsi kunnioittavasti ja sanoi: ”Mikä olen minä, sinun palvelijasi, kun käännyt tällaisen koiranraadon puoleen?” 2.Sam.9:8.

Mefiboset oli Israelin kuninkaana toimineen miehen pojanpoika, mutta hänen elämänsä ei aina sujunut kovinkaan kuninkaallisesti. Hän vammautui pienenä poikana, kun hänen hoitajansa pudotti hänet. Mefiboset jäi ontuvaksi ja ontui kumpaakin jalkaansa. Daavidin hallitessa kuninkaana Saulin jälkeen hän asui Lo-Dabar’issa, suomeksi Tyhjänperällä. Hän eli siellä peloissaan, että Daavidin hallinto etsisi hänet käsiinsä ja teloittaisi hänet. Hänelle kehittyi huono itsetunto ja hän poti jatkuvaa alemmuutta. Hän piti itseään koiranraatona.

Kysynpä sinulta: Millainen on sinut itsetuntosi? Tunnetko alemmuutta tai huonommuutta muihin verrattuna? Onko sinullakin kenties jokin vamma, joko näkyvä tai näkymätön? Koetko olevasi hyljeksitty ja ruma? Onko elämäsi täynnä pelkoa ja ahdistusta? Murehditko tulevaisuuttasi ja mietitkö, miten kummassa selviät? Harkitsetko päättää päiväsi, koska elämäsi on niin surkeaa? Kuormittavatko velat sinua?

Ihmiskohtalot ovat moninaisia. Vähän jokaisella on ongelmia, joita sivulliset eivät aina näe. Vaikeuksiensa kanssa ihmiset raahautuvat eteenpäin miten kuten päivästä toiseen. Mutta mitä sanookaan Jumalan sana jokaiselle ”koiranraadolle” tänään? Kuningas Daavid lausui sen näin:

Mefiboset… saa kuitenkin aina syödä minun pöydässäni. 2.Sam.9:10.

Sinullakin on paikka vapaana kuninkaan pöydässä – kai tiesit sen? Ei sinun tarvitse potea huonommuutta, piilotella itseäsi missään Tyhjänperällä, vaan sinä saat nostaa pääsi ja nousta ihan uuteen arvoon. Sinut on kutsuttu lounastamaan ja illastamaan kuninkaan pöydässä ja siellä on aina sinulle varattuna paikka. Älä siis jätä tuoliasi tyhjäksi, sillä ateria ei ole täydellinen ilman sinua. Kuningas odottaa, että sinä osallistut hänen kanssaan aterialle.

Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, kaikki on jo valmiina.’ Luuk.14:17.

Joka suhteessa veljiensä kaltainen

Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä.” Matt.1:20.

Jeesus syntyi AU-lapsena. Hänen perheensä oli aikansa uusperhe. Häntä ehkä nimiteltiin sen takia ja ”kiusattiin koulussa”? Oletko tullut ajatelleeksi, että Jeesus joutui kärsimään tällaisia heti lapsesta asti? Kun otamme kuvaan vielä Betlehemin lasten murhan ja pakolaisuuden Egyptissä, näemme kaiken karmeuden. Ehkä sinunkin on pitänyt kirjoittaa omaan henkilöhistoriaasi luku ”vaikea lapsuus”?

Mutta näiden asioiden kautta näemme myös Kristuksen sydämen niitä kohtaan, jotka ovat sen vaikean lapsuuden läpi käyneet. Hän tuli sinulle ei-toivotulle lapselle ja äpäräksi haukutulle penskalle vertaistueksi heti kehdosta alkaen. Hän on kokenut sinun huonot lähtökohtasi ja elänyt samanlaisen osan. Hän oli joidenkin silmissä syntyperältään hämäräperäinen löytölapsi – äitinsä ”vahinko”. Hän tietää ihmisen tuskan, myös yhteiskunnan hyljeksimän lapsen tuskan. Hän on kokenut pakolaisuuden, joutunut egyptiläisten lasten keskellä kokemaan oman erilaisuutensa – hän on kokenut nahoissaan maahanmuuttajan ongelmat.

Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Jes.53:3.

Silti voimme uskoa, että hän oli myös onnellinen lapsi, vanhempiensa rakastama, heprealaisen kulttuurin kasvatti, joka sai olla siinä yhteiskunnassa mukana hyväksyttynä jäsenenä. Hän sai oppia tuntemaan oman kansansa historian ja uskonnon. Hän sai oppia tuntemaan taivaallisen Isänsä ja onnistui toipumaan omasta orpoudestaan. Hän sai tulla tuntemaan oman poikkeuksellisen kutsumuksensa jo lapsena.

Niinpä mekin saamme löytää oman kutsumuksemme ja huomata, kuinka se yhtyy Jeesuksen askeliin. Olemme syntyperämme puolelta alhaisia tai ylhäisiä, saamme tietoisesti ohjata askeleemme rauhan tielle ja lähteä seuraamaan Herraa. Opimme tuntemaan hänen sydämensä, hänen myötätuntonsa, hänen säälinsä, hänen uhrautuvan rakkautensa, hänen kiintymyksensä meihin, kun hän uhrasi kaiken meidän tähtemme. Hän tulee meille läheiseksi, kun huomaamme, että hän on itse kokenut samoja vääryyksiä kuin mekin. Hän on kaikessa kantanut ihmisen osan.

Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Hepr.2:17.

Älä kadehdi ketään

Älä tavoittele toisen taloa. Älä tavoittele hänen vaimoaan, älä orjaa tai orjatarta, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä mitään, mikä on hänen. 2.Moos.20:17.

Monesko käsky tämä on? Kymmenes – oikea vastaus. Vai yhdeksäs? Oikea vastaus sekin. Alunperinhän oli vain yhdeksän käskyä ja niistä saatiin kymmenen käskyn laki, kun viimeinen käsky jaettiin kahtia. Uudessa käännöksessä on tuollainen ”älä tavoittele” -muoto sen tutumman ”älä himoitse” tilalla. Englantilainen käännös taas sanoo ”älä kadehdi” (thou shalt not covet).

On aika tavallista – ja jos olemme rehellisiä, niin syyllistymme tähän aika usein – että kadehdimme naapurin komeaa taloa, hienoa autoa, unelmien kesämökkiä ehkä jopa hänen tyylikästä ja fiksua puolisoaan… Miksi minun pitää olla köyhä? Miksi minun pitää kestää tuota ihmistä? Miksi en jaksanut opiskella itselleni akateemista ammattia? Mitä varten minulle ei tapahdu mitään hyvää? Miksi kaikki onnenpotkut menevät aina jollekulle muulle? Miksi minun elämäntyöni on niin vaatimaton? Miksi en voi onnistua hengellisessä työssä ja saada yliluonnollisia lahjoja ja samanlaista voitelua kuin monilla kuuluisilla Jumalan miehillä ja naisilla?

Kuule siis, mitä Jumalan henki sanoo: älä kadehdi mitään lähimmäisesi onnea, sillä Jumala on varannut sinulle sinun osasi. Jumala on sen mitannut sinulle eikä hän ole epäoikeudenmukainen. Hän antaa lahjojaan runsaasti kaikille, sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Room.10:12 KR38.

Sinun tehtäväsi on täyttää Jumalan sinulle edeltä valmistamat teot – ei sen enempää. Sinun näkysi ja kutsumuksesi voi olla hyvin erilainen kuin niillä ihmisillä, joita sinä kadehdit. Jumala on antanut sinulle voitelunsa. Hän on edeltä varustanut sinut toteuttamaan hänen tahtoaan ja menestymään elämässäsi ja kutsumustyössäsi. Sinun tulee vain ymmärtää, että sinun kutsumuksesi laatu on ainutlaatuinen eikä sitä voi verrata toisten elämäntyöhön.

Otan esimerkin: sinä olet hyvin lahjakas vanhemmuudessasi. Sinä osaat olla pedagoginen ja siirtää oman elämänkokemuksesi ja uskosi omille lapsillesi. Se on korvaamatonta ja suuri siunaus sinun jälkipolvillesi, mutta saattaa jäädä vähän pimentoon muiden silmiltä. Siinä on sinun lahjasi Jeesus-lapselle: täyttä kultaa. Sinä hyödynnät lahjaasi myös seurakunnassa, kun tuet toisia heidän kutsumuksensa löytämisessä ja toteuttamisessa. Otan toisen esimerkin: sinä saat tehdä omassa maallisessa ammatissasi paljon hyvää. Sinä toimit parhaasi mukaan ja hyödynnät lahjojasi lääkärinä, sairaanhoitajana, opettajana, taiteilijana, liikemiehenä, duunarina. Älä väheksy itseäsi. Kaikki toisten kadehtiminen lähtee itsensä väheksymisestä. Näe siis omat lahjasi ja ole kiitollinen Jumalalle niistä.
Se on sulaa mirhaa Kristuksen morsiamen käsissä. Otan vielä kolmannen esimerkin: sinä näet paljon vaivaa rukoustyössä, kun sinä kaikessa hiljaisuudessa kannat ihmisten taakkoja sydämelläsi ja rukoilet heille Jumalan apua. Sinä olet myös hyväsydäminen antaja ja olet saanut olla siunaukseksi monille anteliaisuutesi kautta. Sinä olet tuonut Jeesus-lapselle paljon suitsuketta.

Kiittäkäämme Herraa tänään tästä onnesta, jonka olemme saaneet: läheisistä, ammatista, kutsumustyöstä, lahjakkuudesta, hyvinvoinnista, terveydestä ja taivaan siunauksista – kaikesta kunnia Jumalalle!

Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Luuk.2:14.

Isoveli valvoo

Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Hepr.12:1-2.

Oletko koskaan miettinyt, näkeekö tuonpuoleiseen siirtynyt sukulaisesi sinua ja tarkkaileeko hän sinua sieltä pilven reunalta? Heprealaiskirjeen kirjoittaja väittää kyllä, että kirkkauteen ylennetyt pyhät voivat seurata meidän elämäämme. Erityisesti katolisen kirkon piirissä uskotaan, että he eivät ainoastaan seuraa meitä, vaan he rukoilevat meidän puolestamme. Emme voi varmuudella tietää, uskokoon ken haluaa, mutta meitä ei ole unohdettu tänne emmekä tee elämän tien matkaa missään pimennossa. Taivaalliset enkelijoukot ja edesmenneet pyhät ovat meillä yleisönä. Joku on sanonut, että meillä on siellä ylhäällä kannustusjoukot. Siellä meidän fanimme hurraavat kuin jääkiekko-ottelun katsojat omalle joukkueelleen. Siellä he huokailevat ja vääntelevät käsiään, jos me epäonnistumme ja lankeamme.

Niinpä tämän sinänsä hataran, mutta vakavan, todistelun avulla yritän kannustaa sinua jatkamaan tällä uskon tiellä ja kilvoittelemaan sinnikkäästi. Palkinto odottaa. Taivaallinen rauha ja ilo, ikuinen lepo odottaa. Kultakaupunki ja kuningas Jeesus, kaikki arvokas ja kallis on vielä tallessa siellä meitä varten. Sinun ei ole määrä jäädä taipaleelle.

Sinä onneton, myrskyn piiskaama, sinä jota kukaan ei lohduta! Malakiitilla minä peitän sinun seinäsi, minä lasken sinun perustuksesi safiireista, rubiineilla minä päällystän sinun muuriesi harjat, sinun porttisi minä rakennan vuorikristallista ja jalokivistä koko sinun ympärysmuurisi. Jes.54:11-12.

Tarvitsemme motivaatiota uskon tiellä vaeltamiseen, kun kaikenlaiset koetukset tulevat ja vihollinen hyökkää. Meidän on syytä katsella taivaallisia Raamatun sanasta, oppia näkemään sielumme silmin se päämäärä, johon pyrimme. Kun ymmärrämme oman kutsumuksemme arvon – sen mittaamattoman arvon – emme niin helposti väsy. Jo täällä alhaalla saamme maistaa tulevan maailmanajan voimia – ne kokemukset kannustavat meitä eteenpäin. Pyhä Henki on annettu meille, jotta hän olisi meidän ”cheerleaderimme” ja puhaltaisi meihin uutta intoa aina, kun uhkaamme herpaantua. Näin joulun alla voimme ajatella, että ne jouluevankeliumissa mainitut ”taivaalliset sotajoukot” ovat mukana meidänkin joulussamme – ja ihan siellä arjessa joka päivä.

Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Luuk.2:13-14.

Tähti jota seuraamme

Olen syntynyt maalla, asunut maalla ja tunnen itseni maalaiseksi, vaikka asunkin kaupungissa. Minulle ovat tuttuja lehmät ja lampaat, heinät ja vilja, traktorit ja pellot. Kun olin lapsi, ei meillä ollut päiväkotia tai lastentarhaa, meidän tarhamme virkaa hoiti maat ja mannut, metsät ja niityt. Omin päin kuljeskelin päivät pitkät kotitanhuvilla ja keksin itselleni leikkejä. Kun sitten 10-vuotiaana sain tulla uskoon, sekin tapahtui ladossa heinäkasan päällä. Synnyin sinne kuin Jeesus-lapsi, josta laulamme ”Heinillä härkien kaukalon, nukkuu, lapsi viaton”…

Tämä ei ole minun kohdallani mitään maalaisromantiikkaa, vaan totta. Niinpä minun sielunmaisemani olennaiset palaset koostuvat maalaistalosta ja suomalaisesta järvestä, heinäladosta ja sen takana olevasta viljapellosta. Yritän kuvata maisemaa, jossa olen syntynyt, elänyt ja kasvanut. Mutta siitä erottuu omaksi maisemakseen vielä se rantasuuli ja se järveen pistävä niemeke, jossa sain tulla uskoon silloin lapsena. Se on minun ensirakkauteni maisema. Olen siellä hengessäni joka päivä. Jos en viivy siellä päivittäin ja liikuskele omassa ensirakkauden maisemassani, huolestun. Tarvitsen tuota sisäistä kotimaisemaani, jossa sielu lepää, jossa voin kohdata Vapahtajani ja suudella hänen jalkojaan ja luvata palvella häntä tänäänkin.

Jokaisella varmaan on erilainen hengellinen koti ja hengellinen syntymäpaikka, rakas maisema tai kotikirkko, sydämen keskuspaikka. Tarvitsemme sellaisia ja on virkistävää, jos voimme missä vain ja milloin vain palata sielumme silmin sinne ja astella hengessä oman sydämemme keskuspaikassa ja uskomme alkulähteellä. Jos sinulla sellainen on, pidä siitä huolta, älä anna polun sinne ruohottua. Käy tapaamassa rakasta Vapahtajaasi siellä aina uudestaan, siellä missä hänet ensi kerran kohtasit. Pidä yllä ensirakkauden liekkiä. Uskon, että hänkin mielellään liikuskelee siellä, missä kohtasi sinut, puhutteli sinua nimeltä ja sanoi sinulle: ”Seuraa minua!”

Kuulkaa minua, te jotka tavoittelette vanhurskautta ja etsitte Herraa! Katsokaa sitä kalliota, josta teidät on lohkaistu, sitä kaivosta, jonka uumenista teidät on louhittu. Jes.51:1. Näin sanoo Herra: Minä muistan, miten uskollinen olit, kun olit nuori, muistan, millainen oli rakkautesi, kun olit morsian. Jer.2:2. Pystytä merkkikiviä, aseta tienviittoja, jotta tietäisit, mistä tie kulkee. Paina mieleesi tie, se polku, jota olet kulkenut. Palaa kotiin, neitsyt Israel, palaa takaisin näihin kaupunkeihisi! Jer.31:21.

On virkistävää, kun voi palata alkupisteeseen, muistaa mistä lähdimme suunnistamaan uskon tielle, millainen oli se into ja palavuus, jota koimme, kun olimme vasta tulleet uskoon. Saakoon Herra virvoittaa sinua tänään, kun otat jälleen kompassin käteesi, etsit siitä suunnan ja uusin innoin lähdet jatkamaan taivalta. Kaikki merenkulkijat ovat vuosisatojen ajan suunnistaneet tähdistä – niin mekin. Meilläkin on tähti, jota seuraamme:

Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne. 2.Piet.1:19.

Kutsumuksesi salaisuus

Nuoret leijonatkin uupuvat ja näkevät nälkää, mutta sillä, joka turvaa Herraan, on kaikkea kyllin. Ps.34:11.

Sinusta voi tuntua – kuten minustakin aina välillä – että sinulta puuttuu jotakin olennaista, mitä tarvitsisit, voidaksesi tehdä jotakin merkityksellistä Jumalalle. Sinun kutsumuksesi odottaa vain, että joku rahoittaisi sen? Tai sinun pitäisi saada pitempi loma, jotta sinulla olisi aikaa toteuttaa haaveesi? Ehkä sinun pitäisi karistaa niskastasi tuo raskas olo ja saada hieman ylimääräistä energiaa jostain? Ehkä sinä olet turhautunut, kun et ole saanut seurakunnaltasi niitä suosituksia, joita kaipaat? Ehkä sinun elämäsi junnaa paikallaan, koska sitä kauan kaivattua puolisoehdokasta ei ole ilmaantunut? Ehkä sinä kaipaat kirkkaampaa näkyä? Ehkä Jumalan pitäisi ilmestyä sinulle niin, että sukat pyörivät jalassa?

Minulla on sinulle uutinen: ei sinulta puutu mitään! Sillä, joka turvaa Herraan, on kaikkea kyllin. Mikään ei estä sinua toteuttamasta kutsumustasi juuri nyt. Ehkä kutsumuksesi ei ole nyt juuri siinä käänteentekevässä vaiheessa, joka sinun mielestäsi on tulevaisuutesi olennaisin asia. Mutta se on sellaisessa vaiheessa, että voit mennä eteenpäin. Voit jatkaa rukoilemista. Voit opetella rukoilevaa elämäntapaa ja Herraan johdatuksen kuuntelemista. Voit päästä eteenpäin opetuslapseudessa, kun luet sanaa ja mietiskelet sitä. Sana sulautuu uskossa sinuun ja sinä kasvat. Jumala saa kasvun aikaan, sinä vain luet ja mietit. Sinulla voi olla huono rahatilanne nyt, mutta se muuttuu paremmaksi heti, kun elämäsi tulee sellaiseen vaiheeseen, että raha ratkaisee. Jumala pitää huolen, että sinulla on kaikki, mitä tarvitset juuri nyt, tätä hetkeä varten. Älä siis murehdi, vaan katso luottavaisesti eteenpäin. Opi luottamaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. 1.Tim.6:17. Sinä voit tuskailla, että sinulla ei ole sitä koulutusta, mitä haluaisit, tai sinulla ei ole niitä lahjoja, joita tarvitsisit. Katso, Jumala ohjaa omiaan askel askeleelta kohti päämäärää. Hän auttaa, jotta sinä voit täyttää ne teot, jotka hän on edeltä valmistanut. Niitä tekoja hän ei usko ihmisen harkinnan ja tahdon varaan. Ne teot ovat usein ihmisen järkeilyn ja mielikuvituksen ja tahdon ulottumattomissa. Sinun kutsumuksesi on vielä monessa suhteessa salaisuus ja sen täyttäminen on yhteistyötä Jumalan kanssa. Sen yhteistyön tärkein elementti on rakkaus: Jumalan rakkaus sinuun ja sinun ensirakkautesi häneen.

Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. 1.Kor.2:9.

Antelias rikastuu

Joka köyhää armahtaa, lainaa Herralle, ja Herra maksaa takaisin hyvän teon. Sananl.19:17.

Sinä olet armahtanut köyhiä, aina jakanut omastasi, tehnyt runsaasti hyvää ja lahjoittanut säännöllisesti lähetystyöhön. Sinä olet kuin kukkiva puu, joka antaa hedelmänsä ajallaan. Niinpä Herra siunaa sinua ja sinun talouttasi ja sinun jälkeläisesikin saavat nauttia Herran hyvyydestä.

Ole siunattu Jeesuksen nimessä, sillä sinäkin olet siunannut monia. Olkoon sinun kotisi siunattu, siunattu sinun autosi ja omaisuutesi. Olkoon siunattu sinun työsi, kun ahkeroit palkkatyössä. Olkoon siunattu sinun vaivannäkösi, kun ahkeroit kotona. Olkoon siunattu sinun puutarhasi, siunatut sinun ruokavarastosi, sillä sinä olet ollut aina vieraanvarainen ja kestinnyt monia pyhiä.

Siunatkoon sinua Herra, antakoon sinulle työtä ja toimeentuloa, suokoon varallisuuden kertyä, jotta voit antaa uskollisesti, jakaa omastasi tulevinakin päivinä – jopa enemmän kuin tähän asti.
Siunatkoon Herra sinua hyvyydellään niin että sinulta ja sinun jälkeläisiltäsi ei mitään puutu.
Johdattakoon Herra sinua niiden luo, jotka ovat puutteessa. Siunatkoon Herra sinun lahjasi ja enentäköön sinun antimesi, että ne ovat riittoisat käytössä. Tuokoot ne kunniaa Jumalalle ja paljon antamisen iloa sinulle. Saakoon moni kokea Herran hyvyyttä sinun anteliaisuutesi kautta.

Antelias antaa ja rikastuu yhä, saituri kitsastelee ja köyhtyy. Sananl.11:24.

Ole rohkealla mielellä

Sinä olet aina vaeltanut valossa, puhunut heistä hyvää, kätkenyt heidän pahat tekonsa ihmisten katseilta. Sinä olet aina rukoillut heidän puolestaan ja siunannut heitä. Mutta:

He teroittavat kielensä kuin miekan, jännittävät nuolekseen myrkyllisen sanan, ja äkkiä he piilopaikastaan ampuvat viatonta, ampuvat, eivät pelkää. Ps.64:3-4.

He tähtäävät sinuun, he haluavat sinulle pahaa, heidän aikeensa ovat katalia, he mielivät nöyryyttää sinua. Onko syynä jokin kateus? Ei, vaan pahan puhumiseen paatuminen, sydämen kovettaminen. Synti kuiskii väärintekijän sydämessä niin ettei hän enää pelkää Jumalaa. Ps.36:2. Sen tähden, että he ovat hylänneet minut ja halveksineet minun sanaani, he ovat joutuneet Pahan valtaan ja kaikki heidän ajatuksensa ja aikomuksensa ovat koko ajan pahoja. Heidän ”kristillisyydestään” voidaan korkeintaan sanoa: he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman. 2.Tim.3:5.

Mutta koska sinä olet menetellyt vanhurskaasti ja ollut aina reilu ja hyvä heitä kohtaan, minä suojelen sinua. Minä annan heidän nuolensa kimmota sinun suojavarustuksestasi takaisin, heidän myrkylliset sanansa koitua heidän omaksi tuhokseen. Minä annan sinun syyttömyytesi käydä esiin kirkkaana kuin aamun valo (Ps.37:6). Minä annan sinulle sellaista arvostusta, joka saattaa sinun vihamiehesi häpeään. Minä nostan sinut kunniaan ja annan sinulle sellaisen uuden voiman, että kaikkien katseet kääntyvät sinuun. He saavat nähdä sinun kauttasi minun kirkkauteni ja totuuteni valon ja sinun vihamiehesi minä peitän pimeään.

Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan! Ps.31:25.

Tyhjät kädet

Sinä murehdit, että sinulla ei ole lahjoja ja sinulla ei ole näkyä tai armoitusta. Sinä koet itsesi lahjattomaksi. Siksi sinä olet seurakunnassakin vain kuuntelijan paikalla. Sinä olet kiltisti mukana, mutta tunnet itsesi arvottomaksi palvelemaan missään tehtävässä. Sinä olet omaksunut sellaisen omakuvan, että sinä kuulut harmaaseen massaan, olet keskiverto, jos sitäkään, ja sinä pelkäät avata suutasi tai tehdä mitään.

Mutta myös kuuluisa parantajaevankelista Kathryn Kuhlman koki niin. Hän ei mielestään osannut mitään. Hänellä oli vain tyhjät kädet. Mutta hän toi tyhjät kätensä Herralle ja sanoi: ”Minulla ei ole mitään, mutta jos voit minua käyttää, tässä olen.”

Jumala voi käyttää ihmistä, jolla ei ole mitään, ei lahjoja, ei asemaa, ei nimeä, ei ystäviä eikä mesenaatteja. Kathryn Kuhlmanin kautta tuli tuhansia ihmisiä uskoon. Hänen käsiensä alla sadat ihmiset saivat parantua. Jumala voi käyttää sinuakin. Hän voi käyttää tyhjiä käsiä, jotka on annettu hänen käyttöönsä. Niinpä Jumalan henki haluaa sanoa sinulle tänään:

Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Sinun voimasi ovat vähäiset, mutta sinä olet ottanut sanani varteen etkä ole kieltänyt nimeäni. Ilm.3:8.

Ole siis rohkea. Näe itsesi Jumalan silmin, hän näkee sinussa ainesta uskon tekoihin. Gideon ei ajatellut itsestään suuria, hän piti itseään vähäpätöisenä ihmisenä. Mutta Jumalan enkeli sanoi hänelle: ”Herra on kanssasi, sinä urhea soturi!” Tuom.6:12. Myös sinulle Herran henki sanoo tänään:

Vyötä miekka kupeellesi, sankari, pukeudu valtaan ja loistoon. Ps.45:4.

Mietiskele näitä Jumalan sanan kohtia, jotka lupaavat sinulle uudenlaista tulevaisuutta uskon ihmisenä. Sulata sanaa sydämessäsi ja omaksu uusi identiteetti, uusi omakuva, uusi näky tulevaisuudesta. Sinua kutsutaan ulos harmaasta massasta, keskivertoelämästä, elämään täyttä elämää uskossa. Jumalan koulussa voit kasvaa voimassa, mutta koulutukseen kuuluu myös nöyryyden koulu. Mene rohkeasti eteenpäin, sillä sinut on valittu olemaan arvokas astia Jumalan kädessä. Mikään sinun henkilökohtainen rajoituksesi ei rajoita Jumalaa.

Irti päästämisen siunaus

Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on. Luuk.14:33.

Uskon, että Herra ei yleisesti ottaen vaadi meitä luopumaan kaikesta, vaan ymmärrän tuon sanan niin, että kun hän vaatii meitä luopumaan jostakin, meidän tulee olla valmiita päästämään irti. Sanan ”kaikesta” tilalla luen ”mistä tahansa”. Harva meistä joutuu Jobin paikalle – hänestä ehkä voi sanoa, että hän luovutti kaiken pois. Ja onhan noita kristittyjä marttyyreita – he ovat antaneet jopa henkensä Kristuksen tähden.

Sain siis tänään tehtäväkseni patistaa sinua luopumaan. Mikä onkaan se asia, josta sinun pitää päästää irti? En tiedä sitä, sinun pitää tietää. Ihmissuhteet on sellainen alue, jossa tätä irti päästämistä tarvitaan. Joskus joudumme pakon eteen, kun joku lähimmäinen ei kerta kaikkiaan suostu meidän kanssamme sovintoon. Joskus taas kuolema erottaa – se voi olla kipeintä kaikista. Mutta joskus olisi hyvä, jos osaisimme ihan oma-aloitteisesti irrottautua huonosta seurasta, vahingollisista ihmissuhteista. Tällöin ei tarkoiteta omia perheenjäseniä, vaikka joskus perheetkin jakautuvat kahtia uskon vuoksi (Luuk.12:52). Ehkä Jumalan henki kehottaa sinua lähtemään turvallisista ympyröistäsi pois ja osallistumaan Jumalan valtakunnan työhön ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin, kuten epävarmaan toimeentuloon? Ehkä olet jo tarpeeksi kauan kiertänyt ympyrää omassa seurakunnassasi ja sinua kutsutaan leirin ulkopuolelle? Ehkä sinun kutsumuksesi ei voi toteutua tässä maassa, vaan sinun on lähdettävä ulkomaille vieraan kulttuurin keskelle?

Jos sydämemme on kiintynyt johonkin, siitä voi tulla meille epäjumala. Rikas nuorukainen ei pystynyt luopumaan rikkauksistaan, ei maallisesta varallisuudesta eikä omavanhurskaudestaan (Luuk.18:18-27). Tarvitsemme Jumalan apua voidaksemme luopua jostakin, johon olemme kiintyneitä. Oma turvallisuus ja tasainen rutinoitunut elämä voivat olla siteitä, jotka estävät meitä tekemästä Jumalan tahtoa.

Niinpä rohkaisen sinua siinä vakaassa uskossa, että luopuminen kannattaa. Jos Jumalan henki sinua jostakin irrottaa, silloin sinulle on varattuna jotakin parempaa. Jos menetit seurustelukumppanisi, Jumalalla on varattuna sinulle sopivampi ihminen. Jos jouduit työttömäksi, voit saada paremman työpaikan. Ehkä et muuten koskaan ryhtyisi yrittäjäksi, ellei sinua ensin irtisanottaisi? Ota se luopuminen ja irrottautuminen onnenpotkuna, sillä Jumala on voimallinen kääntämään pahan hyväksi. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien. Sananl.3:6.

Voitelun haaste

Kun vanhin veli Eliab kuuli, mitä Daavid puhui miehille, hän suuttui ja sanoi: ”Mitä sinä tänne tulit? Ja kenen huostaan jätit ne lammasparat siellä vuorilla? Minä kyllä tunnen sinun julkeutesi ja pahan sisusi. Sotaa katselemaan sinä vain olet tullut.” 1.Sam.17:28.

Eliabin ongelma oli kateus. Hän oli paikalla, kun Samuel tuli käymään ja käytiin läpi kaikki Iisain pojat. Eliab ei saanut voitelua, Daavid sai. Se oli kova isku Eliabille, joka oli kuvitellut olevansa tärkein kaikista Iisain lapsista. Eliab kuvitteli, että hän olisi ainakin koko perheen urhein soturi. Daavid oli hänelle piikki lihassa, hänen itsevarmuutensa pahin uhka.

Sinäkin, joka olet Jumalan ihminen ja saanut taivaallisen kutsun, voit olla varma, että sinua kohtaan tunnetaan vihaa, joka nousee syvältä. Kateus on syvässä ihmisen sielussa, varsinkin sellaisen, joka on epävarma omasta arvostaan. Jos sinulla vielä on jokin erityinen kutsumus ja elämäsi yllä on ainutlaatuinen Pyhän Hengen voitelu, voit olla varma, että kivet lentää kohti. He eivät ole aina sielunvihollisen palvelijoita, eivät vihamiehiä, he voivat olla lähimpiä, he voivat olla seurakunnan jäseniä, omia työtovereita hengellisessä työssä. Tämä on haaste, jonka jokainen Jumalan ihminen joutuu kestämään.

Rohkaisen siis sinua kestämään ja kärsimään oman voitelusi ja kutsumuksesi paino. Sinun tulee osata olla välittämättä ihmisten myrkyllisistä sanoista. Sinun pitää osata tehdä samoin kuin Daavid: hän kääntyi pois Eliabista, kohautti olkapäitään, tuhahti ”Eikö täällä saa edes puhua?” ja eteni sitten Jumalan suunnitelman mukaan. Daavid seurasi omaa kutsumustaan ja eli uskoaan todeksi. Eliab oli siinä vain vähäinen häiriö. Mutta se edellytti Daavidilta oikeaa asennetta. Daavid olisi voinut sanoa: ”Olen täällä, koska isäni käski minun tuoda teille evästä!” Daavidilla ei ollut mitään hävettävää, vaan hänellä oli hyvä omatunto.

Älä siis jää murehtimaan ihmisten vihaisia sanoja. Älä anna niiden painua sydämeesi ja myrkyttää sinun sieluasi. Jos jäät miettimään, mitä ihmiset sinusta ajattelevat, ja elämään ihmisten mieliksi, et koskaan voi toteuttaa Jumalan sinulle uskomaa kutsumustyötä. Älä tuhlaa henkistä energiaasi ihmisten kateellisten puheiden märehtimiseen äläkä anna hengellisen voitelusi kulua taisteluihin, joita sinun ei ole määrä taistella. Keskity siihen kutsumukseen, jonka olet Jumalalta saanut. Kestä ristisi paino, se vastaa sinun voitelusi syvyyttä. Ota vastaan pilkka, se on sinun täydellisen voittosi ennusmerkki. Mooseksesta sanotaan:

Hän näet piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon. Hepr.11:26.

Minä käännän sinun kohtalosi

Katso lapseni, ei sinun tarvitse olla murhemielellä, vaan sinä saat luottaa minuun ja minun hyvyyteeni ja armooni, joka on runsas. Luota minuun ja minä annan sinulle tulevaisuuden ja toivon. Minä vapautan sinua kaikista niistä kärsimyksistä, joita olet saanut kokea (Ps.34:20). Minä autan sinua ja tuen sinua vahvalla käsivarrellani ja pidän sinut pystyssä. Sinun ei tarvitse murehtia.

Katso lapseni, sinä kapuat nyt vuoren rinnettä ylös. Sinä joudut ponnistelemaan ja sinua uuvuttaa. Mutta pian sinä pääset vuoren harjanteelle ja koet suuren helpotuksen. Saat katsella aivan uusia näkymiä, lohdullisia tulevaisuuden näkymiä, saat nähdä edessäsi tervetulleen muutoksen. Sinun sydämesi sykkii ja avartuu, kun minä teen sinun elämässäsi hyviä asioita, luon uutta ja johdatan sinua virvoittavien vesien tykö. Sinä saat kulkea tasoitettua tietä ja täyttää ne teot, jotka minä olen sinulle valmistanut. Minä olen valmistanut sinulle sillan kaikkien esteiden yli.

Katso lapseni, minä avaan sinulle uusia ovia. Minä johdatan sinut myyjien luo ostamaan öljyä lamppuusi ja sinä saat tankata säiliösi täyteen. Sinä saat uuden voitelun. Katso, minä tuon sinun yhteyteesi uusia veljiä ja sisaria. Katso, se uusi yhteys sisältää paljon minun hyviä lahjojani. Se uusi yhteys on kuin lähde, josta pulppuaa raikasta vettä. Sinä saat virkistyä ja iloiten ammentaa vettä pelastuksen lähteestä. Sinä saat siitä lähteestä juottaa muitakin. Sinä saat ihmetellä, mitä minä teen, kun minä sinua siunaan. Kiitosmieli täyttää sinut ja sinä saat palkan kaikesta vaivannäöstäsi ja lohdutuksen kaikista vastoinkäymisistäsi.

Katso lapseni, nämä asiat tapahtuvat pian. Ole kestävä ja rohkea, sillä kaikki muuttuu paremmaksi. Katso, sinun ilon päiväsi on ihan ovella, sinä riemuitset ja iloitset kaikesta, mitä minä teen.

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme… Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps.126:1,2,5,6.

Muista levätä

Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen. Jer.31:25.

Monta kertaa käy niin, että elämän vaikeudet kasaantuvat emmekä osaa olla murehtimatta, emme osaa rentoutua oikealla tavalla ja levätä arjen työstä ja irrottautua sydämemme murheista. Kun väsymys ottaa meidät valtaansa ja arjen huolet painavat, kun vihollinen hyökkää meitä vastaan ja masentaa, vie mielialan matalaksi, silloin väsymys voi muuttua vähitellen uupumukseksi. Työkykymme laskee, mielialamme ei korjaannu, raahaudumme vain päivästä toiseen. Kaikki tuntuu raskaalta, uni ei tuo lepoa, aamumme eivät käynnisty kunnolla. Päivät lähtevät käyntiin hitaasti ja kankeasti, masentuneella mielin.

Näissä tilanteissa tarvitsemme sitä lepoa, jota saamme Kristukselta. Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Matt.11:28. Miten oikein voimme käytännössä mennä Kristuksen luo? Emme aina osaa, emme tiedä, miten. Olisi osattava pysähtyä ja hiljentyä. Nykyajan kiireiselle ihmiselle on pysähtyminen ja hiljentyminen kuitenkin ylivoimainen ”suoritus”, kun jokin sisäinen vauhtipyörä pitää liikkeellä, tekemässä, hoitamassa asioita, tapaamassa ihmisiä.
Kuten joku valitti ”Miksi ihmisen pitää joka päivä syödä?” Syömisen pakko jo sinänsä pitää meitä liikkeellä, kun on käytävä kaupassa, tehtävä ruokaa, hoidettava elämän perusasioita. Mutta silti – Jumala piti lepopäivän ja antoi esimerkin ihmiselle (joka on luotu Jumalan kuvaksi), että meidänkin on pidettävä lepopäiviä. Onko se jokin muodollinen viikonpäivä? Käskyhän kuuluu: Muista pyhittää lepopäivä. 2.Moos.20:8. Ehkä se pitäisi nykyihmiselle muotoilla vähän yksinkertaisemmin: ”Muista levätä”.

Lepo sinänsä ei auta meitä, jos ongelmamme on se, että kasaamme sieluumme kaikenlaista huolta ja murhetta. Tai jos hellimme kokemiamme loukkauksia, koskettelemme vanhoja haavojamme, pyhitämme katkerat muistot ja pystytämme niille sielumme maisemaan muistomerkkejä, joille käymme laskemassa kukat säännöllisesti. Lepoon hakeutuminen merkitsee siis katseen kääntämistä pois näistä arjen murheista, omista haavoista, ja sen suuntaamista taivaallisiin. Voimme alkaa hoitaa hengellistä elämäämme sanalla ja rukouksella, varaten aikaa hiljentymiseen kotona. Voimme tietysti ulkoistaa asian seurakunnalle, mutta siinä tapauksessa pitää muistaa, että teho on (useimmiten) vain murto-osa siitä, minkä saa hyväkseen, jos hoitaa hiljentymisen itse. Murehtimisen sijasta voimme kiittää häntä, joka antaa meille kaiken, mitä tarvitsemme. Voimme antaa kiitoksemme Jumalalle, joka valmisti meille todellisen levon Kristuksessa – antoihan hän Poikansa kuolemaan meidän edestämme. Voimme iloiten odottaa hänen apuaan, oli ongelmamme mikä tahansa. Voimme iloita hänen armostaan ja rakkaudestaan, josta profeetta Sefanja kertoo meille kauniilla sanoilla:

Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. Sef.3:17.

Siunatkoon Herra

”Rukouspyyntö naisen puolesta, jonka elämässä on paljon vastoinkäymisiä. Kokee Jumalan hylänneen.”

Herra, me tahdomme siunata tätä ihmistä, joka on näin syvässä kuopassa. Hän ei näe sinusta säteilevää kirkkautta nyt, mutta kun sinä häntä siunaat, hän uskaltaa avata silmänsä ja voi huomata, kuinka valo tulvii hänen ympärillään ja karkottaa kaiken pimeyden. Jumalan pelastava armo ilmestyköön hänelle uudelleen ja tuoreessa voimassaan! Tulkoon tälle lähimmäiselle valo – Jeesuksen nimessä!

Herra, me siunaamme tätä ystävää, joka on haavoilla. Levitämme Jumalan sanan balsamia hänen haavoihinsa ja pyydämme, että parannat hänet. Me siunaamme häntä Herran nimeen! Saakoon hän kokea, kuinka sinä otat hänet sylihoitoosi ja lohdutat. Hän saakoon kokea sinun vahvojen käsivarsiesi voiman ja ihmetellä, kuinka häntä kannetaan ikuisin käsivarsin. Tulkoon tämä siunaus hänelle, kun me Kristuksen ruumiin jäseninä siunaamme häntä Jeesuksen nimessä!

Herra, me siunaamme tätä henkilöä, joka tuntee joutuneensa Jumalan hylkäämäksi, että hänen uskonsa elpyy, hänen sisäinen ihmisensä virvoittuu ja hän saa kokea, että sinun hellä ja hoitava rakkautesi kietoo hänet syliinsä kuin lämmin huopa. Tulkoon hänelle sinun siunauksesi niin, että hän kokee olevansa Jumalalle rakas. Saakoon hän uskon kautta nähdä ja konkreettisesti kokea, että Kristus ei hylkää ketään, joka häneen turvaa. Saakoon hän kuulla, kuinka taivaan Isä lausuu hänen nimensä kutsuvasti ja hyväksyvästi, puoleensa vetäen ja arkaa lastaan rohkaisten. Tulkoon hänelle rakkaus – Jeesuksen nimessä!

Saakoon hän kaikki syntinsä anteeksi. Saakoon hän virvoittua elävän veden lähteellä. Saakoon hän puhdistua, saakoon hän näkönsä takaisin. Saakoon hän nousta sinun voimastasi jaloilleen. Tulkoon hänelle ilo – Jeesuksen nimessä! Saakoon hän jälleen nauttia uskon kautta vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä!

Saakoon hän voiman jokaiseen elämänsä päivään – Jeesuksen nimessä! Aamen.

Sovitaanko?

Olemme vajavaisia ihmisiä vielä uskovinakin monessa suhteessa. Tunne-elämämme saattaa heitellä meitä ja pienetkin asiat aiheuttaa myrskyn sielussamme. Sitten huono ja alavireinen mieliala voi jäädä päälle ja alamme valittaa ääneen elämämme surkeutta. Joskus saamme rukouspalstankin kautta kuulla näitä ihmisten valituksia, jotka toisaalta tuovat avunpyytäjän hädän aidosti esiin, mutta toisaalta antavat mitä ilmeisimmin yksipuolisen kuvan avunpyytäjän tilanteesta. Nimittäin aina pitäisi olla tuotavana myös kiitosta.

Ajattele, että olet saanut syntyä Suomeen, tänne pohjoismaisen hyvinvoinnin keskelle. Ajattele, että olet saanut käydä koulua, oppia lukemaan. Ajattele, että saat lukea omakielistä Raamattua ja tutustua sitä kautta Jeesukseen, joka rakasti sinua kuolemaan asti ja rakastaa edelleen. Ajattele, että sinun ei tarvitse asua bambumajassa. Ajattele, että sinun ei tarvitse rakentaa majaasi joka vuosi uudestaan, kun tulvat ja monsuunisateet pyyhkäisevät sen mennessään, ja mieti sitäkin, että joku saa olla onnellinen, jos onnistuu pakenemaan myrskyn alta pois. Ajattele, että sinä saat vapaasti harjoittaa uskontoasi eikä ääriainekset uhkaa sinun henkeäsi sen vuoksi, että olet kristitty. Ajattele, että saat olla osallinen vapaasta tiedonvälityksestä ja käyttää internetiä.

Ajattele, että sinulla on läheisiä ihmisiä. Monien kohdalla on elämä siunannut heitä puolisolla ja lapsilla. Minua itseäni on Jumala siunannut jopa lapsenlapsilla. Ajattele, että saat olla terve tai ainakin melkein. Ajattele, että jos sairastut vakavasti, pääset suhteellisen nopeasti hoidon piiriin. Ajattele, että saat syödä joka päivä eikä vain joka toinen. Ajattele kaikkia siunauksia, joita olet saanut kokea elämäsi aikana. Kiitä niistä Herraa, Kaikkivaltiasta Jumalaa, sillä:

Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi. Jaak.1:17.

Sovitaanko, että elämme tätä elämäämme tässä kiitoksessa, vaellamme kiitollisella sydämellä tätä maallista vaellustamme, vaikka elämä tuo välillä raskaitakin päiviä ja kipeitä asioita, vaikeita ongelmia, joiden kanssa voi joutua epätoivoon? Sovitaanko niin, että emme suostu tekemään tästä elämämme kokonaisuudesta, joka on kuitenkin Jumalan lahjaa, mitään loputonta itkuvirttä? Sovitaanko niin, että nostamme katseemme ylös ja virvoitamme mielemme ajattelemalla taivaallisia? Ja mitä ikäviin ihmisiin tulee, onhan meille annettu selkeä ohje:

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Hepr.12:3.

Sydämesi aarre

Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi. Matt.6:21.

Missä sinun aarteesi on? Onko sinun aarteesi sinun mielitiettysi, puolisosi, lapsesi tai lapsenlapsesi? Vai onko se sinun talosi, autosi, veneesi tai kesämökkisi? Onko sinun kallein aarteesi sinun urasi, oppiarvosi, asemasi ja maineesi? Jos olet uskova, silloinhan kallein aarteesi liittyy kristilliseen uskoon, mutta onko se seurakuntasi, kutsumustyösi, kirkkosi tai kenties sinulle luvattu palkka hengellisestä työstäsi?

Kai meidän suurin aarteemme tulisi olla Jeesus, hänen ansaitsemansa pelastus ja ikuinen lepo taivaassa? Virsi 183 väittää, että ”On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa”. Tuo tuttu virsi ylistää Jumalan sanan arvoa ja merkitystä.

Vaikka hengellinen elämä kaikkine rikkauksineen on suuri aarre, ajattelen usein yhtä siivua siitä eli palvelutyöstä saatavaa palkkaa. Uudessa testamentissa on paljon kohtia, joissa viitataan ”suureen palkkaan”. Uskonsa tähden vainotuille luvataan suuri palkka (Matt.5:12, Luuk.6:23). Myös kaikki palvelukset, joita teemme Kristuksen omille, ansaitsevat palkan (Matt.10:42, Mark.9:41). Vertaus viinitarhan työmiehistä kertoo meille, millä tavalla Jumala maksaa palkkaa työmiehilleen (Matt.20:1-16). Hyvistä töistä, rukouksista ja paastoista voi myös saada palkkaa, mutta jos haluaa niistä kunniaa ihmisten edessä, ei sitä enää jää maksettavaksi taivaassa (Matt.6:2,5,16). On parempi, jos emme saa palkkaamme ihmisten toimesta, vaan palkka jää Jumalan maksettavaksi. Oletettavasti se on paljon suurempi ja kasvaa vielä korkoakin taivaan pankissa.

Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista. Luuk.14:14.

Niinpä kannustan sinua, joka koet, että et ole saanut ansaitsemaasi palkkaa tai mitään tunnustusta hyvästä työstäsi. Yksi mieliohjelmani TV:ssä on Pomo piilossa, sillä sen lopussa aina palkitaan hyvät työntekijät. Liikutun aina, kun nuo työlleen omistautuneet vihdoin saavat kiitosta hyvin tehdystä työstä. Useimmiten he ovat jääneet vaille kiitosta ja tunnustusta. Nyt he saavat kunniaa, kiitosta ja ylimääräisiä palkkioita, koska ovat osoittaneet olevansa tunnollisia, ahkeria ja luotettavia työntekijöitä. Hyvä asenne jo sinänsä on eduksi. Uskon, että näin tapahtuu kerran Jumalan edessä. Silmänpalvojat joutuvat häpeään ja kunnolliset ja kuuliaiset ihmiset palkitaan. Niinpä sinäkin saat luottaa siihen, että Jumala näkee sinun palvelutyösi ja palkitsee sinut kerran. Sinulle on eduksi, että ihmiset eivät ole sinua palkinneet. Sinun hiljainen ja nöyrä olemuksesi, sinun vaatimaton luonteesi ja sinun kärsivällinen puurtamisesi nostetaan kerran parrasvaloihin. Sinä saat loistaa, sinun arvosi nousee. Voit päästä ensimmäisten joukkoon, kun jotkut ensimmäiset ovat joutuneet viimeisille sijoille. Sinun aarteesi löytyy juuri sieltä, missä sinun sydämesi on aina ollut.

Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Matt.6.20.

Jumalan johdatus ja huolenpito

Jumalan työ on salattua. Luojana hän tekee määrättömästi ihmeitä. Meri vilisee kaloja ja kaikenlaista elämää. Maanpinta kuhisee erilaisia eläimiä ja taivaan lintujakin on lukemattomia lajeja. Entä avaruuden ihmeet? Tähtiä ja galakseja luvuttomat joukot! Ei Jumala kuitenkaan kerro meille kaikesta, mitä hän tekee. Hän kertoo kuitenkin valikoidusti meille suunnitelmistaan niitä osia, jotka meidän on tarpeellista tietää. Hän on sanonut:

Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille. Aam.3:7.

Hän on meidän Isämme ja hän puhuu meille ja meidän tulee pitää korvat auki. Kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa. Unessa, öisessä näyssä hän puhuu. Job 33:14-15. Jumala voi puhua unien kautta, mutta osaammeko tulkita niitä?

Jumalan sana on kaiken mittapuu. Jos Kristuksen sana meissä runsaana asuu, meillä on riittävästi pohjatietoa ja viisautta, jotta osaamme myös selittää unia ja tulkita niitä oikein. Pyhä Henki voi antaa sellaista yliluonnollista viisautta, jota ilman saatamme eksyä. Usein erilaiset hengen ilmoitukset ovat sellaista tärkeää ilmestystietoa, joka ohjaa meitä, jos olemme epätietoisia suunnasta tai valinneet jotenkin väärän polun. Ne toimivat kuin auton navigaattori, joka on erityisen hyödyllinen silloin, kun kuljemme alueella, jota emme tunne ennestään.

Niinpä tänäänkin on syytä nostaa katse ylös, tänäänkin on syytä elää rukouksen hengessä, tänäänkin on syytä lukea Raamattua, tänäänkin on syytä odottaa Herraa. Hän on meidän Paimenemme, hän on meidän oppaamme taivastiellä, hän on meidän Isämme ja hän haluaa levittää armosiipensä meidän ylitsemme, hän haluaa tasoittaa tiemme ja valaista sen meille, hän haluaa varjella meitä vaaroissa, hän haluaa ruokkia meidät. Kaikki taivaallinen huolenpito ja Jumalan hyvät lahjat ovat ulottuvillamme.

Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Ps.23:2.

Hengen hellyyttä

Ilta-Sanomat kertoi nolosta tilanteesta: ”Tyttäreni oli saanut lahjaksi keijujen taikasauvan, jota hän sitten heilutteli kummitätinsä edessä ja sanoi: ’Nyt minä taion sinusta kauniin.’ Hetken sauvaa heiluteltuaan tokaisi: ’Ei tää toimi.’

Niin, sutkaukset lasten suusta ovat hauskoja ja niitä aina silloin tällöin kuulemme elävissä tilanteissakin. Mutta sain aiheen tämän ’lasten suusta’ – tokaisun innoittamana pohdiskella omaa minäkuvaani. Olenko minä mielestäni komea vai ruma? Olen usein todennut, että olen ”ruma, rujo ja ujo”. Mutta toisaalta olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.

Usein se minäkuva on meissä hyvin syvällä ja se rakentuu lähinnä tunteista ja elämänkokemuksista. Jos minäkuvamme on kovin huono ja tunnemme jatkuvaa alemmuutta ja huonommuutta, voimme melkoisella varmuudella jäljittää asian lapsuuteemme. Valitettavasti – niin ihania kuin useimmat äidit ovatkin – jäljet johtavat sylttytehtaalle eli omaan äitiin. Suuret ikäluokat ovat joutuneet kärsimään neuvoista, joiden mukaan ”itkevää lasta ei saa ottaa syliin” tai ”lasta ei saa kehua, ettei hänestä tule ylpeä”. Luin hiljattain lestadiolaisperheen lapsen valituksen, että koskaan ja ”missään ei ollut toivottu ja rakastettu”. Vaikka tiedämme hyvin, että on olemassa myös onnellisia lestadiolaisperheitä, tämä nainen oli lapsena joulupukkia pelätessään kokenut: ”Pyrin äitini syliin, mutta olin jo tuolloin, alle kouluikäisenä, liian iso tyttö pelkäämään ja liian iso syliin.” (Ilta-Sanomat) Niin, ja koulussa hän vielä joutui kiusatuksi lestadiolaisperheen lapsena. Tällaiset kokemukset voivat muovata omakuvaa niin, että koemme itsemme arvottomaksi. Omasta lapsuudestani en myöskään muista koskaan päässeeni äitini syliin puhumattakaan, että olisin saanut joitain hellyydenosoituksia. Ainoa hellyydenosoitus, jonka muistan, oli se, kun istuin kelkassa ja äitini silitti tukkaani pari kertaa. Siis sanomatta mitään ja takaapäin.

Mutta olen saanut suurenmoista terapiaa itsetuntoni tervehtymiseksi Raamatusta. Olen saanut löytää rakastavan taivaan Isän ja ennen kaikkea Jeesuksen, joka rakastaa minua. Jumalan sanan antama kuva Jumalasta on korjannut minun lapsena kokemaani arvottomuutta ja olen tullut tietämään, että olen arvokas, olen Jumalan rakkauden kohde. Jeesus kärsi ja kuoli puolestani ristillä – sen suurempaa rakkautta ei olekaan. Olen saanut kokea sen syvien tunteiden tasolta, sillä Pyhä Henki on annettu meille korjaamaan tunne-elämän vammoja ja antamaan balsamia, joka parantaa sisäisiä haavoja. Hän on antanut lämpöä, joka on karkottanut kaiken sisäisen vilun, jota kylmät ihmiset ovat sisimpääni pakastaneet.

Niinpä rohkaisen sinua viettämään aikaa sanan äärellä (älyllinen tieto ja totuus) ja Pyhän Hengen yhteydessä (lämpimän rakkauden äärellä). Rohkaisen sinua korjaamaan minäkuvaasi oikeaksi. Sinun ei tarvitse hyväksyä tunnekylmien ihmisten välittämää kuvaa, että olet arvoton tai mitätön, vaan sinä voit kokea aidosti, kuinka ainutlaatuinen ja rakas olet hänelle, joka sinut loi. Jeesus Kristus loi sinut rakkautensa kohteeksi, hän lunasti sinut vapaaksi synnin vallasta – myös niistä peileistä, jotka näyttävät sinut rumana ja tyhmänä ja arvottomana. Pyhä Henki on nyt sinua varten, jotta hän restauroisi sinut sellaiseksi ihmiseksi, joksi Luoja on sinut tarkoittanut. Hän on tullut johtamaan sinut elämään, jonka Jeesus Kristus on suunnitellut sinulle. Hän on voimallinen peittämään sinut rakkautensa lämpimään huopaan. Sen sisällä sinun sydämesi sulaa. Hänen rakkautensa nuotio valaisee sinulle yön ja lämmittää sinua ja sinun sisälläsi alkaa soida kiitoslaulu.

Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. Joh.10:10.

Yhtäkkiä

Elämässä joskus tapahtuu asioita yhtäkkiä, odottamatta. Joskus elämän suuret käänteet ovat yhtäkkisiä. Muistelepa omaa elämääsi. Miten esimerkiksi tapasit puolisosi? Eikö hän ilmestynytkin aika yhtäkkiä elämääsi? Itse muistan elävästi sen hetken, kun tapasin tulevan vaimoni. En tiennyt siinä hetkessä, miten ratkaiseva käänne siitä tulisi minun elämääni. Usein käykin niin, että erilaiset käänteentekevät tapahtumat elämässämme tunnistamme vasta jälkeenpäin.

Tunnistatko tänä päivänä mitään, mikä viittaisi siihen, että ”yhtäkkiä, eräänä kauniina päivänä…” sinunkin elämässäsi tapahtuu ratkaiseva käänne. Mutta näin on. Elämä voi yllättää. Se voi yllättää kielteisesti (sairastuminen, läheisen kuolema, työttömyys ym.) mutta se voi yllättää myös myönteisesti: voit toipua sairaudestasi odotettua nopeammin, voit löytää uuden ystävän, voit saada taloudelliseen tilanteeseesi yllättävää helpotusta – tai tapahtuu muuta mikä tekee mielesi iloiseksi.

Uskovalle ihmiselle on tärkeää elää tässä myönteisen odotuksen ilmapiirissä. Jos meillä on aina vain valittamisen aihetta, pitkä luettelo ongelmia, mutta ei yhtään kiitosaihetta, jos meillä on aina vain synkkä yksinpuhelu menossa ja ”kyllä minä niin mieleni pahoitin”-tunnelmat päällä, emme osaa enää kohta suhtautua ilolla myönteisiin asioihin, vaikka niitä tapahtuisikin. Varsinkin Jumalan suuntaan on hyvä pitää kiitollinen hymy kasvoilla. Eihän sitä tarvitse teeskennellä eikä väkisin puristaa, jos ei se luonnostaan synny. Niinpä monien kohdalla, jotka eivät jaksa hymyillä taivaan Isälle, olisi hyvä keskittyä ajattelemaan, mitä hyvää Jumala on kuitenkin tehnyt, mitä lahjoja olen saanut ja kuinka Jumala on vastannut rukouksiinkin – voimme keskittyä kaikessa totuudessa ajattelemaan elämän valoisia puolia. Katso vaikka lähelläsi olevia lapsia ja seuraa heidän elämäniloaan, katso kuinka terhakoita he ovat, aina aitoja, aina elämää pursuavia, vilkkaita ja energisiä. Ihan pelkästään heitä seuraamalla voit tulla paremmalle tuulelle.

Harjoita itsessäsi tätä myönteistä asennetta, kunnes siitä tulee sinulle leimallinen luonteenpiirre. Jumala antaa kiitosmielen sille, joka hänelle kiitosta uhraa. Jumala antaa positiivisen asenteen sille, joka rohkaisee muita. Jumala vahvistaa niiden uskoa, jotka jaksavat luottaa Jumalaan synkkinäkin päivinä. Jumala ei pidä nurisijoista. Vaikka valittamisen aiheet olisivat kuinka todellisia, uhraa Jumalalle kiitosta, ja saat nähdä, että kiitosmieli on valon kaltainen ilmiö: kun annat sen vallata sinut, se karkottaa pois pimeyden sielustasi. Kiitoksen uhraaminen Herralle voi myös aiheuttaa sen, että:

Yhtäkkiä, eräänä kauniina päivänä…

Äkkiä he näkivät arkun ja riemastuivat. 1.Sam.6:13. Kun he kulkivat ja puhelivat keskenään, siihen ilmestyi yhtäkkiä tuliset vaunut ja tuliset hevoset. 2.Kun.2:11. Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä Valtias, jota te odotatte, ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte. Mal.3:1. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Luuk.2:9. Kun he vielä puhuivat tästä, yhtäkkiä Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille.” Luuk.24:36.

Vaikeudet voitoksi

Haluaisin sanoa muutaman sanan sinulle, joka olet väsymyksen ja huolien painama. Elämäsi on ollut synkkää ja vaivalloista raahautumista päivästä toiseen. En tiedä tarkalleen sinun elämäsi vaikeuksista, mutta monia vaivaavat sairaudet. Jos he itse eivät sairasta, niin joku perheenjäsen on kipeä tai vanhemmat sairastavat. Joitakin vaivaa huoli omasta avioliitostaan, kun romantiikka on ottanut jalat alleen ja kumpikin puoliso tai ainakin toinen pitää esillä eron mahdollisuutta. Tai työpaikalla on ihmissuhteet menneet solmuun ja johtaneet kiusaamiseen. Myös taloudelliset vaikeudet ovat yleisiä ja huoli toimeentulosta painaa.

Ehkä en vielä kosketellut sinun ongelmaasi, mutta oli ongelmasi mikä tahansa, se painaa sinua ja sinun mielialasi on apea ja pelkojen sävyttämä. Kristillisen uskon mukaan eläminen ei tunnu tuovan suurtakaan helpotusta sinun huolien täyttämään elämääsi. Jumalasta on tullut etäinen ja tyly, hän tuntuu vaativan sinun huomiotasi paljonkin, mutta ei juuri anna huomiotaan sinulle.

Nämä ovat niitä arjen tuntemuksia ja mielialoja, jotka voivat olla tosia kenen tahansa uskovan elämässä. Ei ole olemassa uskovia, jotka pääsevät helpolla. En tunne ketään, jolla ei olisi rahahuolia. Jos rahasta ei ole puutatta, niin huolia on rahan runsaudesta. En tunne ketään, joka olisi immuuni sairauksille. En tunne ketään sinkkua, joka ei haluaisi löytää puolisoa. En tunne ketään avioitunutta, jonka avioliitto ei olisi koskaan kriisissä. En tunne ketään uskovaa, jolla on takuuvarma työpaikka. En ole kuullut, että kukaan olisi kauhean suosittu työpaikallaan. Edes sananjulistajat eivät säästy vihapuheilta omissa seurakunnissaan.

Mitä siis haluan sanoa? Jotensakin tämän: sinun elämäsi huolet, ne asiat jotka painavat sinua, ovat annetut sinulle haasteeksi. Ne ovat sinun elämääsi annetut, jotta sinun uskosi kasvaisi. Niiden keskellä sinun tulee oppia luottamaan Jumalaan. Sillä Jumala odottaa, että hänen lapsensa luottavat häneen epätoivonkin keskellä. Mitä suurempia haasteita sinulle on annettu, sitä pidemmälle olet päässyt uskon tiellä. Sinun uskosi on siis vaikeuksiesi perusteella luotettu vahvaksi ja se on edelleen annettu koetuksiin, jotta se vahvistuisi lisää. Ymmärrätkö tämän? Ota tämä selitys uskossa vastaan ja saat nähdä, että sinun koettelemuksesi ovat sinun palkintosi, kun käännät ne voitoksi.

Me voimmekin ylpeinä kertoa Jumalan seurakunnissa teistä ja teidän kestävyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissa ja ahdingoissa, joiden keskellä elätte. 2.Tess.1:4.

Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Room.8:37.

Uuteen elämänvaiheeseen

Näettekö: minkä olen ilmoittanut, se on tapahtunut, ja nyt minä ilmoitan uutta. Ennen kuin se taimelle ehtii, minä kerron sen teille. Jes.42:9.

Tämä koskee niitä, jotka tarkkaavat Herran tekoja ja antavat kiitoksensa nousta vilpittömästä sydämestä ja uskosta:

Sinun elämääsi siunataan. Herra nostaa sinut uuteen voimaan. Hän antaa tuoretta voitelua, toteuttaa jo vuosia sitten antamansa näyn. Hän tulee ja vaikuttaa, hän lähettää sinun elämääsi uusia ihmisiä. Hän avaa uusia ovia. Hän tasoittaa sinun tiesi. Sinä saat mennä harppauksin eteenpäin. Herra antaa sinulle uuden voiman ja hän uudistaa sinun armoituksesi. Sinä tulet yhä syvemmin tietoiseksi omasta kutsumuksestasi ja Herra laajentaa sinun työaluettasi. Hän varustaa sinut työhön ja sinä saat armolahjan, jota sinulla ei ole aiemmin ollut. Sinun hengellinen vaikutuspiirisi kasvaa ja sinä saat tehdä pitkiä matkoja Kristuksen lähettiläänä. Pyhä Henki lupaa sinulle:

Minä annan sanani sinun suuhusi. Jer.1:9. Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. Jes.55:10-11.

Sinä olet joutunut ahdinkoon, mutta Herra päästää sinut siitä. Sinun ahdinkosi on Jumalan työkalu, jolla sinua irrotetaan entisestä. Herra haluaa sinun olevan vapaa lähtemään liikkeelle. Hän on loitontanut sinua ystävistäsi ja entisestä elinpiiristäsi. Sinä koet yksinäisyyttä, mutta se on välttämätön välivaihe, jotta Herran suunnitelma voisi toteutua. Älä pelkää, sinä tulet kokemaan suuria muutoksia, mutta Pyhä Henki kulkee joka hetki sinun kanssasi ja opastaa sinua. Sinä saat uusia ystäviä, uuden elinpiirin. Sinun olosuhteesi muuttuvat perin pohjin. Kaiken takana on Jumalan hyvä suunnitelma. Ole siis rohkea ja mene – Herra lähettää sinut. Nosta siipesi – Jumalan henki kantaa sinua ilmojen halki. Sinä saat täyttää ne teot, jotka Herra on sinulle edeltä valmistanut. Sinun palkkasi on suuri, ei se jää maksamatta. Sinä saat korjata satoa tässä ajassa ja kerran tuoda lyhteesi taivaan aittoihin.

Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva! Dan.10:19.

Jumalan armon varassa

Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Jes.61:2-3.

Jeesus totesi Kapernaumin synagogassa, että hänessä tämä sana kävi toteen (Luuk.4:21). Luulisin, että tässä on aito tunnusmerkki siitä, että ihminen on Jumalan asialla ja puhuu Jumalan sanoja, toimii siltä pohjalta, että Jumala on hänet lähettänyt. Vaikka ihmiset elivät Jeesuksenkin aikana jumalattomasti ja rypivät synnissä, ei Jeesus kokenut tehtäväkseen tuomita ihmisiä. Hän päinvastoin sanoi: Minä en tuomitse ketään (Joh.8:15). Jumalan kutsu tulee tänäkin päivänä ihmisille evankeliumin ilosanoman kautta, ei jonakin arvosteluna, sättimisenä, syyttämisenä ja tuomitsemisena. Tuomion päivä on sekin joskus, tilinteon hetki tulee, mutta nyt vielä on armon aika. Nyt vielä on aikaa parannukseen.

Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, muistaen kaikkea sitä, minkä Herra on meille tehnyt, hänen suurta hyvyyttään Israelia kohtaan, kaikkea, minkä hän on sille tehnyt, hän, joka on uskollinen ja täynnä armoa. Jes.63:7.

Aito ja terve usko Jumalaan sisältää tämän kiitollisen asenteen, jossa näemme ja ymmärrämme Jumalan hyvyyden, rakkauden ja armon. Kun tällainen kuva Jumalasta on juurtunut syvälle sisimpäämme, ei mikään ulkonainen pahemmin horjuta. Toki koetuksia tulee, erilaisia myrskyjä tulee elämässä vastaan, mutta usko Jumalan hyvyyteen pitää meitä pystyssä vaikeinakin päivinä. Me aloitamme uskonelämämme armon varassa ja meidän on tarkoitus jatkaa loppuun asti Jumalan hyvyyteen, rakkauteen ja armoon turvaten. Me jaksamme olla uskollisia Herran palvelemisessa, kun ymmärrämme ja koemme, miten uskollinen hän on ollut meitä kohtaan.

Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Room.12:11.

Hän ansaitsee sen

Ja rakkautta on se, että me elämme hänen käskyjensä mukaan. 2.Joh.1:6.

Jeesus tuli täyttämään lain meidän puolestamme. Nyt me saamme hänen ristinsä työn ansiosta Jumalan vanhurskauden uskon kautta, emme tekojen. Kristuksessa olemme kuitenkin saaneet paljon enemmän kuin vain syntimme anteeksi. Olemme saaneet sisimpäämme Pyhän Hengen ja Jumalan sana on kirjoitettu sydämemme tauluun. Niinpä meillä on voima tehdä Jumalan tahtoa, jos sana on uskossa sulautunut meihin ja Henki meitä innoittaa.

Näin olemme tehneet tietynlaisen ympyrän ja palaamme aivan uusin eväin siihen, mistä aiemmin toivottomina luovuimme: Jumalan käskyjen noudattamiseen. Kristuksessa olemme saaneet uuden toivon ja uuden voiman:

Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus. Room.8:3-4.

Emme rakenna enää uskonelämäämme lain kirjaimen varaan. Emme tuijota ulkonaisia asioita ja tekoja, vaan keskitymme sisäiseen elämään, jotta ne ulkonaisetkin tulisivat kuntoon. Tämä on joskus vaikeatajuista, mutta on palkitsevaa opetella näkemään, mikä ero on vanhalla liitolla ja uudella liitolla. Vanhassa liitossa oli kymmenen käskyä ja satoja muita käskyjä. Nyt meillä on Kristuksen laki ja ne käskyt, jotka Jeesus on jättänyt meille noudatettaviksi (joku on laskenut, että niitä on 75 – korjaisin näppituntumalta lukeman 72:een, mutta älä kysy, mitä ne ovat, sillä en ole sen lajin teologi). Opimme noudattamaan Kristuksen lakia vähitellen hengellisen kasvun kautta.

Palaan siis siihen, mitä apostoli Johannes sanoo rakkaudesta: rakkautta on se, että me elämme hänen käskyjensä mukaan. Rakkaus ei siis ole tunne, vaan siinä on kysymys kuuliaisuudesta Jeesuksen käskyille. Joskus on suorastaan pakko olla tunteeton, voidakseen noudattaa Jumalan tahtoa. Emme voi olla niin hellämielisiä, että menemme mukaan kaikenlaiseen hyvässä tarkoituksessa esitettyyn uskonnolliseen hömppään. En nyt mene yksityiskohtiin, mutta uskonnollisessa kentässä tulee vastaan kaikenlaista ihmisten keksimää, ihmismielen kehittelemää ’näkyä’, yleisinhimillisten tunteiden nostamista Jumalan sanan tilalle, erilaisia kultaisia vasikoita, joiden ympärillä juhlitaan, lauletaan ja tanssitaan. Ihmissuvun syvimpien tunteiden ilmausta edustaa tämä tavoite: Tee meille jumala (2.Moos.32:23).

Niinpä rohkaisen itseäni ja sinua tänään elämään uudessa liitossa Kristukselle kuuliaisena. Oppikaamme tuntemaan Jeesuksen käskyt ja noudattamaan niitä. Kun teemme, mitä hän on käskenyt, vaellamme totuudessa ja rakkaudessa. Se on ensirakkaudessa elettyä opetuslapseutta. Se on lojaaliutta ja alamaisuutta hänelle, joka on ostanut meidät omakseen. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 1.Joh.4:10. Hän ansaitsee sen, että me häntä palvelemme – totisesti.