Taivasta varten

Tiesitkö, että Jumala kasvattaa sinua? Hän nimittäin haluaa sinun kasvavan. Hänen tavoitteensa ei ole tiedon pänttääminen – sen ovat ihmiset keksineet – vaan hänen tavoitteensa on kasvattaa sinun luonnettasi ja kehittää sinun persoonaasi, jotta sinusta kehkeytyisi sellainen ihminen, jonka hän on kaavaillut. Hän sanoi ”tulkoon valo!” Ja valo tuli. Hän sanoi: ”Tulkoon Matti/tulkoon Maija!” Ja niin tapahtui, mutta prosessi on kesken. Kaikki ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii elämänpituisen matkan.

Onko tämä työ meneillään vain meidän ajallisen elämämme ajan vai jatkuuko se kuoleman jälkeen? Minä sanoisin, että Jumala työstää meitä taivasta varten. Maanpäällinen tavoite, jota sanotaan kutsumukseksi, voi olla välitavoite, mutta varsinainen kutsumuksemme täyttyy vasta tuonpuoleisessa.

Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Kol.3:1-2.

Saatat valmistua näinä päivinä ja saada todistuksen tutkinnon suorittamisesta. Sinun saavutustasi juhlitaan suvun ja ystävien kesken. Nauti siitä ja kiitä sydämestäsi Jumalaa. Mutta uusia tutkintoja tulee, uusia etappeja, uusia tavoitteita. Elämässäsi tulee riittämään työtä ja ponnistelua. Jumala siunatkoon sinua ja antakoon voimia opiskeluun ja työelämään, perheen perustamiseen ja kaikkeen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Jossain vaiheessa elämäämme tajuamme, kuinka lyhyt elämä on. Mietimme kaiken loppua, elämän lyhyyttä ja turhuutta, ja saatamme siinä masentuakin. Koemme syvää riittämättömyyttä, elämän valumista tyhjiin. Meistä tuntuu, että emme saaneet mitään aikaan, emme edes kunnolla tunnistaneet omaa elämäntyötämme. Kutsumuksemme jäi jonkinlaisen haaveilun asteelle.

Tänään siis voimme rohkaista itseämme ja ajatella, että Jumalan työ meissä on tosin kesken – pahasti kesken – mutta ei vielä päättynyt. Huomenna kuollaan – kyllä – mutta Jumalan työ meissä jatkuu. Hän ei jätä kesken kättensä työtä:

Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä! Ps.138:8.

Johdatusta, voimaa ja rohkeutta

Suuri on Jumala! Hän on Jumalamme ajasta aikaan. Hän johdattaa meitä ainiaan. Ps.48:15.

Toukokuun kääntyessä lopuilleen saamme usein osallistua valmistujaisjuhliin, kun nuoret saavat ylioppilaslakin tai ovat valmistuneet jostakin oppilaitoksesta. Tällöin nuorten tulevaisuuden suunnitelmat nousevat puheenaiheiksi.

Oletko sinä sellaisella paikalla, että sinulle on tärkeää tehdä tulevaisuuden suunnitelmia? Onko sinulla pasmat selvillä vai vieläkö pohdit eri vaihtoehtoja?

On hienoa, jos olet päässyt välitavoitteeseen, ja on hienoa, jos voit suunnitella tulevaisuuttasi. Siunaan sinua ja rukoilen, että Herra on mukana sinun suunnitelmissasi ja johdattaa sinua. Hän haluaa sen tehdä. Hän haluaa sinun parastasi, joten hän ei millään jättäisi sinua oman harkintasi varaan. Hänen suunnitelmansa ovat aina parempia kuin sinun. Hän tietää aina paremmin kuin sinä, mikä on sinulle hyväksi.

Sinun tulisi siis luottaa Herraan, että hän tietää ja tuntee sinut ja osaa suunnitella sinun tulevaisuutesi ja johdattaa sinua niin että kaikki kääntyy parhain päin, sinä osaat kulkea oikeaa reittiä ja mennä oikeista ovista sisään. Sinun tulisi luottaa, että Herran henki on sinun kanssasi ja vaikuttaa tahtomista ja tekemistä. Sinun tulisi luottaa hengen innoitukseen. Sinun tulisi ottaa iloiten vastaan Jumalan voimaa ja rohkeutta. Sinun tulisi tietää, että luovuttaessasi asiat Jumalan käteen, teet viisaasti ja Herra siunaa sinua siitä. Sinun tulisi luottaa, että rukouksesi kuullaan, että riippuvuutesi Jumalasta on tervettä ja siunattua. Sinä voit luottaa aina, että hänen tiellään et kompastu, hänen reitillään et joudu harhaan. Sinä tiedät, että Herran johdatuksessa saat kulkea tasoitettua tietä.

Sinä olet minun Jumalani - opeta minua täyttämään tahtosi! Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä. Ps.143:10.

Minäkin pääsin aikoinaan ylioppilaaksi ja halusin ohjata askeleitani itse. Se meni heti täysin ryteikköön. Vasta myöhemmin opin, että tiellä pysyäkseen pitää luovuttaa ohjauspyörä Herralle. Hän siivosi sotkuni. Hänen kanssaan olen saanut elämäni järjestykseen. Nyt haluan puhua hänen puolestaan ja suositella hänen johdatustaan kaikille.

Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi, Herraa etsivät ylistäkööt häntä! Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti! Ps.22:27.

Anna meille jokapäiväinen leipämme

Daavid kysyi Herralta neuvoa, ja Herra vastasi: ”Älä mene heitä vastaan, vaan kierrä heidän taakseen ja hyökkää heidän kimppuunsa balsamipuiden kohdalta.” 2.Sam.5:23.

Daavid ei toiminut totutun kaavan mukaan, vaan kysyi Herralta, kuinka tuli menetellä. Meidänkin tulisi vieroksua kaavoja, metodeja ja tottumusta, jotta voisimme herkin korvin kuulla, mitä Jumalan henki meille viestittää. On suuri kiusaus luulla, että Herra toimii tänään samoin kuin eilen ja alamme pyörittää jotakin perinnettä. Israelilaisten piti kerätä mannaa joka päivä eikä turvautua eilen kerättyyn mannaan. Jumala ei halua, että uskosta tulee meille jokin kaava ja rutiini, vaan hän haluaa, että olemme riippuvaisia hänestä ja tarvitsemme häntä päivittäin, kysymme häneltä neuvoa joka päivä. Lentokoneet voivat lentää autopilotin ohjaamina – älä sinä ota sellaista tavaksi.

Mooseskin joutui toteamaan, että sama kaava, jota oli ennen käytetty – kallion lyöminen sauvalla – ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Vettä tosin alkoi juosta, mutta sillä kertaa jano oli ”väärin sammutettu”. Daavid sen sijaan osasi neuvotella Jumalan kanssa, vaikka kokemuksen tuoma itsevarmuus olisi hyvin voinut viedä harhaan ja houkutella tekemään, kuten ennenkin. Paavali sen sijaan – niin hurskas, niin palava, niin Jumalan asialle omistautunut mies – luotti kokemuksen tuomaan varmuuteen ja sanoi Barnabakselle: Lähde kanssani uudelle matkalle kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa. Käymme katsomassa, mitä veljille kuuluu. Ap.t.15:36. Huomaamme, että tällä kertaa ei tarvittu paastoa ja rukousta, kuten ensimmäisellä kerralla. Niinpä hanke johti riitaan.

Haluan rohkaista sinua neuvottelemaan Herran kanssa päivittäin. On hyvä ottaa tavaksi puhua Herralle joka aamu ennen kuin puhuu mitään yhdellekään ihmiselle. On hyvä olla Jumalasta riippuvainen ja kysellä päivittäin: ”Mitä tänään, Herra? Onko sinulla jokin suunnitelma tälle päivälle? Tässä olen, suunnittele sinä, ohjaa sinä minua, älä jätä minua itseni varaan! En halua mitään metodeja, en mitään totuttuja tapoja enkä rutiineja, en halua kangistua kaavoihin. Tule sinä Henkesi kautta sydämeeni ja anna minulle tätä päivää varten tuore manna, sinun ikuinen raikas sanasi – sinulla yksin on elämän sanat! Haluan jättää itseni sinun ohjaukseesi, sillä minun kaikki kokemukseni ja taitoni eivät riitä, minun uskoni on heiveröinen – sinä yksin voit valaista minun tieni ja tasoittaa minun polkuni!”

Hän näet ajatteli: ”Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, minä paranen.” Matt.9:21.

Normaali hengellinen syntymä

Muista kulkuasi Sittimistä Gilgaliin, niin ymmärrät, kuinka paljon hyvää Herra on sinulle tehnyt. Miika 6:5.

Voimme lukea Joosuan kirjan luvut 3 ja 4 niin saamme palauttaa mieleemme, minkälainen oli matka Sittimistä Gilgaliin. Tuon matkan huipennus oli Jordanin ylitys. Niin kuin Punaisen meren ylitys samoin Jordanin ylitys on tietysti esikuva kasteesta. Samalla se lyö Luvatun maan valloituksen alkutahdit. Gilgalissa sitten kansa ympärileikattiin.

Luterilaiset voivat ilahtua, kun kaste on ensin ja uudestisyntymistä ja uskoon tuloa merkitsevä ympärileikkaus on vasta sen jälkeen. On kuitenkin huomattava, että ne ovat molemmat osa normaalia hengellistä syntymää, johon uuden liiton aikaan kuuluu myös Pyhän Hengen kaste. Olennaista ei ole niiden järjestys, vaan yhteistoiminta. Uudessa testamentissa on esimerkkejä siitä, että ihmiset saivat hengen kasteen ensin ja vasta sitten vesikasteen.

Sitä paitsi, jos nyt kasteesta puhutaan, uuden liiton kaste voi olla uskovien kaste tai perhekuntakaste. Jälkimmäinen toteutuu, kun uskovien kasteeseen otetaan mukaan alaikäiset lapset. Niin sanottu 'lapsikaste' sai alkunsa, kun kristittyyn perhekuntaan syntyi lisää lapsia ja uusi perheenjäsen kastettiin yksinään. Mutta kirkoissa, jotka toteuttavat lapsikasteen käytäntöä, ei haluta muistaa, että lapsikaste oli alkujaan osa perhekuntakastetta. Sen vuoksi pitäisi ymmärtää, että lapsi kastetaan osallistumaan vanhempiensa kasteeseen ja hänen tulee saada oma uskovien kasteensa sen jälkeen, kun hän on muuttanut pois kotoa ja aikuistunut - ja tullut uskoon tai uudistunut siinä. Hän voi silloin jatkaa perhekuntakasteen perinnettä ja ottaa omat lapsensa mukaan kasteeseensa.

Käsitykseni mukaan Suomen Vapaakirkko toteutti aiemmin perhekuntakastetta, mutta muutti sitten linjaansa myöhemmin ja siirtyi käytännössä uskovien kasteen kannalle. Se oli vahinko, sillä perhekuntakaste on apostolinen käytäntö ja antaa tasapainoa lapsikasteen ja uskovien kasteen väliseen kiistaan.

Matka Sittimistä Gilgaliin oli täynnä siunauksia. Jordan tulvi yli äyräidensä ja Herran hyvyys myös tulvi yli äyräidensä. Astuminen luvattuun maahan ja siirtyminen kasteen piiriin ja taivaallisten voimien suojelukseen oli suuri harppaus kohti Jumalan antamaa elämää, johon kuului perintöosa maassa, joka "vuotaa maitoa ja hunajaa". Se oli vanhan luonnon pois riisumista ympärileikkauksen kautta ja osallisuutta liiton lupauksista. Se oli Jumalan kansan voitokkaan taistelun ensinäytös.

Voimme siis vahvistaa uskoamme, kun muistelemme Herran hyvyyttä omassa elämässämme. Ylistä 
Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Ps.103:2.

Sydämen korvat

Kutsu esiin kansa, joka on sokea, vaikka sillä on silmät, joka on kuuro, vaikka sillä on korvat! Jes.43:8.

Muistan erään ihmisen, joka aina valitti toisesta henkilöstä ”se ei puhu mitään!” En ollut siinä tilanteessa nopea reagoimaan, mutta jälkeenpäin tuli mieleen, mahtoiko vika olla omissa korvissa. Ei ole kauhea ihme, jos henkilö vaikenee, kun huomaa, että häntä ei kuunnella. Erästä saarnamiestä yritin aikoinaan saada taivuteltua myötämieliseksi sille näylle, jonka olin saanut. Puhuin siitä hänelle ainakin kolme kertaa. Jälkeenpäin sitten ihmeteltiin, miksi en ollut kertonut aikeistani mitään!

Tämä kuurous on jännä ilmiö, samoin kuin sokeus. Raamatun mukaanhan pitää ottaa silmälaseiksi päähän jonkinlainen pölli tai pölkky, seiväs tai hirsi, niin sitten näkee tarkasti lähimmäisen viat (Matt.7:3, Luuk.6:41)! – Mieti sitä.

Meillä on siis suuria haasteita, kun haluamme tehdä tarkkoja havaintoja. Jos haluamme kuulla, meidän tulisi teroittaa korvamme kuulemaan. Kuuleminen vaatii tietynlaista harjaantumista, jossa oikea sydämen asenne ratkaisee. Tarvitsemme sydämen korvat kuulemiseen. Tarvitsemme sydämen silmät näkemiseen. Pystymme helposti suodattamaan pois ääniä, joita emme halua kuulla. Pystymme helposti suodattamaan näkökentästämme pois asioita, joita emme halua nähdä. Jeesus tuli auttamaan meitä tässäkin:

Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.” Mark.7:37. Ja yksi Raamatun suurista totuuksista on tämä: Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Room.10:17.

Meillä on siis mahdollisuus kuulla. Emme ole tuomitut elämään elämäämme täällä kuuroina ja sokeina. Voimme varmasti nähdä ja kuulla. Syvempään näkemiseen meitä johdattaa Jumalan sana. Kristus on tehnyt meille mahdolliseksi nähdä totuuden valoa ja kurkistaa siinä valossa tulevaisuuteen. Hän vie meidät uskon kautta näkemään taivaallisia asioita ja havainnoimaan näkymätöntä maailmaa, joka on vasta hahmottumassa. Pyhä Henki voi antaa meille silmävoidetta nähdä niin että havaintomme nykyhetkestä ovat oikeita ja näemme profeetallisesti huomiseen. Kiitetty olkoon Herra, joka antaa meille terveet silmät ja kuulevat korvat!

Niin, autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä. Luuk.11:28.

Voittoihin uskon voimalla

Ei väellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot. Sak.4:11.

Joskus joudumme tilanteisiin, jolloin edessä olevat esteet näyttävät ylittämättömiltä ja epäusko valtaa mielen. Puolisoa etsivä joutuu aina vaan pettymään ja löytää syynkin - minussa on vika! Kukaan ei halua minun kanssani mitään. Tai velkojensa kanssa kamppaileva ihminen päätyy epätoivoon, kun rahatilanteeseen ei ilmaannu helpotusta. Sairauteensa tuskastunut voi ajatella: en koskaan parane. Hengelliseen työhön mielivä voi kokea: ei kukaan ymmärrä minun näkyäni, kukaan ei tue. Vanheneva ihminen voi kokea: kukaan ei jatka työtäni, en voi jättää tätä perinnöksi kenellekään.

Tarvitsemme näissä tilanteissa uskoa. Meidän tulee nostaa katseemme pois ihmisistä, tämän maailman lainalaisuuksista ja nähdä Jumalan mahdollisuudet. Tiedämme, että ne ovat rajattomat.

Niinpä voimme harjoitella sanomaan: Jumalan hyvä käsi on minun elämäni yllä ja hänen armonsa minua tukee. Vaikka olen tällainen, voin silti vielä löytää puolison, kun Jumalan hyvä käsi minua johdattaa. Vaikka rahatilanteeni on huono, Jumala voi auttaa, sillä hänen hyvä kätensä on elämäni yllä ja hänen armonsa minua tukee. Vielä hän armahtaa minua ja päästää minut veloistani. Vaikka olen sairas, tiedän että Jumalan hyvä käsi on elämäni yllä ja hänen armonsa minua tukee. Yksi hänen kosketuksensa voi parantaa minut hetkessä. Hän voi kirkastaa nimensä ja tuoda esiin kirkkautensa, kun hän parantaa ihmisen. Hän antoi minulle näyn ja hän vie minussa työnsä päätökseen. Hän auttaa minua toteuttamaan näkyäni. Hän lähettää minulle työtoverit, taloudelliset resurssit, hengen voitelun ja avaa ovet. Hänen hyvä kätensä on minun elämäni yllä ja hänen armonsa minua tukee. Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Room.8:31. Hän voi lähettää elämääni ihmisiä, uusia ystäviä. Hän voi antaa minulle työn jatkajankin, joka ottaa tämän projektin haltuunsa ja vie sitä eteenpäin.

Jos puhumme uskoamme julki, sanomme ääneen, mitä hyvää Jumala aikoo tehdä, saamme myös kokea sen, mihin uskomme. Hänen hyvä kätensä todella alkaa toimia, hänen armonsa ilmetä, hänen ihmeensä tapahtua. Meidän tulee harjoitella tätä uskoa, suunnata mielemme oikein, riippua kiinni Jumalan lupauksissa - silloin aikaa myöten saamme nähdä uskon hedelmää.

Mitä siis haluat tänään? Mitä odotat Jumalalta? Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän. Mark.11:24.

Sanoma Jumalan armosta

Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta. Ap.t.20:24.

Huomio voi karata pääasiasta epäolennaisiin asioihin. Paavali keskittyi palvelutehtäväänsä: evankeliumin julistamiseen. Ilosanoma Jumalan armosta – siinä kaiken terveen uskon ydin. Pysyykö meidän huomiomme siinä palvelutehtävässä, jonka olemme saaneet? Jos armoituksemme liittyy evankeliumin esillä pitämiseen, kykenemmekö keskittymään niin että emme lipsahda mihinkään uskonkiihkoiluun?

Kyselen näitä, koska tunnen oman elämäni sivupolut ja koska tiedän, miten helposti huomio keskittyy johonkin sivuasiaan. Kyselen siksikin, että olen nähnyt hengellisellä kentällä niin paljon erilaista uskon kiihkoilua, suoranaista vihapuhetta. Evankeliumi piti kertoa syntisille, jotta he pelastuisivat. Nyt evankeliumi kerrotaankin vain pyhille ja syntiset saavat ruoskaa. Sanoma Jumalan armosta korvautuu jollakin ”sinun täytyy”-sanomalla.

Jeesus vietti aikaa syntisten keskellä. Hän ei vieronut syntisiä ihmisiä, hän tiesi, että kaikki ihmiset ovat syntisiä, toiset vain luulevat olevansa jotakin muuta. Jeesus rakasti ihmisiä, jotka olivat nöyriä myöntämään oman syntisyytensä. Heitä varten hän oli tullut. Koko hänen elämänsä keskittyi sovinnon tekemiseen Jumalan ja ihmisten välillä. Hän ei käyttänyt lain ruoskaa, hän kutsui syntiset tykönsä. Hän antoi epäonnistuneille ja huonoille uuden alun mahdollisuuden. Hän osoitti Jumalan armon ja rakkauden voiman.

Tarvitsen hänen mielenlaatuaan tänään, ehkä sinäkin. Tarvitsen paluuta evankeliumin ytimeen, muistutusta siitä, että Uuden liiton evankeliumi on sanomaa Jumalan armosta. Tarvitsen samaa keskittymistä Jumalan antamaan palvelutehtävään, joka Paavalilla oli. Tarkistetaan siis tänään suuntamme: käännytään pois lainalaisesta ihmisten syyttämisestä, opillisesta hiustenhalkomisesta ja tuomitsemisesta, ja suunnataan ajatukset Jumalan armoon. Hänen sylinsä on vielä auki tänä armon päivänä. Hän kutsuu luokseen meitä syntisiä uudistaakseen elämämme.

Saamme loistaa Herran valoa, kun kerromme ihmisille ilosanomaa Jumalan armosta.

Et sinä lopulta jää yksin

Oletko koskaan joutunut toteamaan, että sinua ei kuunnella? Ehkä olet aika useinkin huomannut, että sinua ei ymmärretä? Liian usein sinusta tuntuu, että kukaan ei välitä?

Se kuuluu ihmisen osaan. V.A.Koskenniemi runoili aikoinaan: Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sä lähtevä oot. (Elegioja 3). Job valitti tuskansa keskellä, kun Jumalakin oli hiljaa: Olen itseni kanssa yksin (Job 9:35). Myös Paavali sai kokea hylkäämisen tunteita: Kun ensimmäisen kerran puolustauduin oikeudessa, ei kukaan tullut avukseni vaan kaikki jättivät minut yksin. 2.Tim.4:16.

Toisaalta Raamattu viestii meille myös lohduttavia näkymiä. Mooses rohkaisi seuraajaansa Joosuaa: Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää. 5.Moos.31:8.

Hengellinen elämä vaatii sisäisen rauhan säilyttämistä ja yksinäisyyteen vetäytyminen on silloin hyödyksi. Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Mark.1:35. Sekä yksinäisyys että ihmisten paljous voi olla ahdistavaa, jos se ei ole vapaaehtoista.

Tärkeintä on saada kokea Jumalan läsnäoloa, hengen elähdyttävää voimaa, lämpöä ja rakkautta - tapahtuu se sitten seurakunnan keskellä tai jossain, missä ei ole ketään muuta ihmistä läsnä. Jumalan sanan kautta voimme ymmärtää oman arvomme, tiedostaa elämämme ainutlaatuisuuden, käsittää kutsumuksemme merkityksen. Niinpä jos tunnemme itsemme yksinäisiksi, väärinymmärretyiksi, syrjään sysätyiksi, silloin on hyvä ymmärtää ja käytännössäkin kokea: Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan. Ps.73:28.
Voin olla varma, että Jumala on läsnä minun elämässäni, taivaan enkelit kulkevat kanssani, edesmenneet pyhät kantavat minusta huolta (kuinka kukin sen ymmärtää) ja en ole missään suhteessa yksin jätettynä täällä, en hylättynä enkä unohdettuna. Mikään vääryys ei minua hallitse vaan oikeus toteutuu - Herra siitä huolehtii.

Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Hepr.12:1-2.

Jumalan hyvät suunnitelmat

Profeetat ovat elintärkeitä seurakunnan elämälle. Profeetallinen sana kuuluu uskon rakennuspuihin. Profeetat näkevät tulevaisuuteen, mutta ennen kaikkea he valaisevat nykyisyyden niin että se voidaan nähdä oikeassa valossa. He voivat tuoda esiin jonkin puutteen tai vääristymän yksilön tai yhteisön elämässä. Profeetat ovat siis tärkeitä oikeanlaisen parannuksen moottoreina. Ellei profeettoja ole, kansa villiintyy… Sananl.29:18.

Raamattu puhuu sellaisesta vaikeatajuisesta asiasta kuin ennaltamäärääminen, esim. näin: Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Ps.139:16. Ennaltamäärääminen rakentaa suuret linjat, mutta hengellinen kasvu, kutsumustietoisuus ja elämän valinnat määräävät yksityiskohtia. Näin tulevaisuutemme on sitä historiaa, jonka kehykset ovat jo olemassa, mutta keriytyy vähitellen auki ja tulee näkyviin, toteutuu vaiheittain minun elämässäni. Saatamme tarvita profeetan näkökykyä, jotta näemme eteenpäin ja uskallamme ottaa uskon askelia ja edetä uuteen ja tuntemattomaan maastoon.

Yleensä profeetan sana vain vahvistaa sen, mitä Jumalan henki on jo puhunut sinun sydämellesi. Profetia on kuin DNA:n kaksoiskierteen toinen juoste, toinen on sinun sydämessäsi valmiina odottamassa. Kun nämä kaksi kohtaavat toisensa ja punoutuvat yhteen, sinä koet sen sisimmässäsi. Sitä on vaikea kuvailla, se on lämmin tunne, joka vakuuttaa: ”Nyt Jumala puhui”. Kun uutta DNA:ta rakentuu sinun sielussasi, syntyy jotakin uutta. Sinä pääset eteenpäin, sinä kasvat, sinun persoonastasi tulee esiin uusia puolia. Se kaikki tuntuu niin tuoreelta, että on vaikea uskoa sen olevan ennalta määrättyä. Ja kuitenkin – jos se on Jumalasta, se on ikiaikojen takaa. Siksi myös se, mikä syntyy, kestää ajan kulutusta.

Haluan rohkaista sinua profeetallisen sanan vastaanottamiseen. Haluan kannustaa sinua odottamaan, että Jumala puhuu sinulle henkilökohtaisesti. Kyseessä ei ole mikään viihde, vaan ennemminkin Jumalan tapa puhaltaa sinun elämääsi uusia tuulia. Profetoiminen ei ole mitään horoskooppien keksimistä, se on elämän sykettä, Hengen liikettä, Jumalan käden ohjausta, jonka saat uskon kautta ottaa vastaan. Profetia on Jumalan tapa puhua Henkensä kautta ja purkaa auki ikuisia ajatuksiaan ja kohdistaa sanansa juuri sinulle.

Saatat kuulla epäileviä ajatuksia, joissa sinua varoitetaan uskomasta liikoja. Sinua toppuutellaan ja palautetaan maan pinnalle. Voit olla varma, että he saavat oman realisminsa kuulostamaan oikealta ja terveeltä uskolta. Mutta älä ole epäuskoinen, vaan uskovainen. Uneksi ja unelmoi, etsi taivaallisia, anna ihmeillekin mahdollisuus. Kuuntele profeetallista sanaa.

Älkää sammuttako Henkeä, älkää väheksykö profetoimisen lahjaa. Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää. 1.Tess.5:19-21.

Sanoma hänen Pojastaan

Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Room.1:2-3.

Joskus keskittyminen herpaantuu ja alamme höpötellä niitä näitä. Jokin ärsyttää ja siitä pitää vääntää mahdollisimman iso rautalankainen esitys. Joskus vain uskonkiihkon laineet alkavat pärskyä ja kaikki kastuvat kuin huvipuiston tukkijoella. Niinpä tarvitsemme korjausliikettä ja paluun keskipisteeseen. Mikä olikaan meidän karttamme origo? - Jeesus.

Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. 2.Piet.3:18.

Ketäpä ei vaivaisi itseriittoisuus aika ajoin, kukapa ei joskus näkisi itseään viisaana, uskossa kasvaneena? Mutta itsetuntemuksemme ei aina riitä, näemme helposti harhoja ja kuvittelemme olevamme "jotakin suurta" niin kuin noita Simon (Ap.t.8:9). Tarvitsemme ympärillemme niitä ihmisiä, joilla on hyvä arvostelukyky, paljon rakkautta, mutta myös katse, joka näkee lävitsemme. Tarvitsemme profeettoja. Profeetat eivät aina täytä ihmisten odotuksia ja ennusta tulevaisuutta. He ennustavat aika hyvin myös menneisyyttä ja analysoivat nykyisyyttä.

Nimittäin olemme joskus kuin Jaakobin pojat, jotka eivät kertoneet isälleen, mitä tiesivät, vaan salasivat Joosefin kohtalon. He jatkoivat tuon salaisuuden säilyttämistä vuosikaudet. Kun heidän omaatuntoaan ravisteltiin, he heti sanoivat "Olemme rehellisiä miehiä"! (1.Moos.42:11). Raamattu on siitä hyvä kirja, että se luotaa ihmisen sielunelämää niin lahjomattomasti. Entä uskoton vaimo: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: "En minä mitään tehnyt." Sananl.30:20.

Tarvitsemme ravistelua, että pääsemme eroon itseriittoisesta asenteestamme ja voisimme löytää syvän ja aidon riippuvuuden Herrasta. Tarvitsemme profeetallista sanaa ulkoapäin ja ilmestyksen henkeä sisältäpäin. Tarvitsemme oman heikkoutemme ja vajavuutemme tunnistamista, jotta voimme tarttua kiinni Jumalan lupauksiin ja tulla ensirakkaudessa yhä uudelleen Kristuksen luo. Vain hän voi tyydyttää meidän sielumme kaipuun. Vain hän voi navigoida meidät satamaan. Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Joh.6:68.

Rohkaisen sinua tänään kääntymään Kristuksen puoleen ja tunnistamaan hänessä kaiken elämän lähteen, jokaisen rikkauden antajan, todellisen valon tässä pimeydessä, lampaiden paimenen ja uskollisen rakkauden - syntiemme sovittajan. Hän on sinun elämäsi elinehto, minun myös. Kun pidämme kiinni hänestä, kun uskomme häneen, kun palvelemme häntä, kun annamme sydämemme hänelle - hän kantaa, hän pelastaa, hän vie perille. Hän ei petä omiaan, vaan on loppuun asti luotettava.

Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvani! Ps.18:47.

Väärintekijät juuritaan maasta

Ihmiset ovat sanoneet: ”Mahtaako sinusta koskaan tulla mitään?” Mutta Herra sanoo sinusta: ”Sinä saat toteuttaa minun suunnitelmiani ja minä itse huolehdin, että sinä pääset maaliin ja täytät ne teot, jotka minä olen sinulle valmistanut. Sinä pystyt mihin vaan, kun minä sinua autan.”

Ihmiset ovat sanoneet: ”Sinulla ei ole tarpeeksi lahjoja”. Mutta Pyhä Henki sanoo: ”Minä varustan sinut lahjoillani. Minä neuvon sinua, minä annan sinulle runsaasti viisautta, että sinä osaat viedä läpi minun hankkeitani. Minä siunaan sinua niin että sinun hankkeesi menestyvät.”

Ihmiset katsovat sinua ja sinä olet heidän silmissään mitätön ihminen, joka ei koskaan saa aikaan mitään merkittävää. Mutta Herra sanoo: ”Sinä olet minun palvelijani ja sinun kauttasi minä osoitan kirkkauteni. Minä siunaan sinua niin että sinä saat jättää pysyvän jäljen tämän sukupolven keskelle. Sinä et jää unohduksiin, sinun elämäntyösi ei jää piiloon, vaan minä pidän huolen, että sinun vaivannäkösi tuottaa satoa.”

Ihmiset sysivät sinua ja käskevät sinun väistyä sivuun. Heidän mielestään sinä olet tarpeeton ja vain häiritset seurakunnan elämää. Mutta Herra sanoo: ”Sinä olet minun lähettämäni ihminen ja sinä saat häiritä seurakunnan elämää, sillä juuri sitä varten minä sinut lähetin heidän keskelleen. Minä koettelen heitä sinun kauttasi, minä tutkin heidät tarkoin, minä saan selville sinun kauttasi, ovatko he uskossaan aitoja vai teeskentelevätkö he. Sinun tulee todistaa minulle, millaisia he ovat. Minä siunaan sinua, että sinä kestät heidän äksyilyjään. Vielä sinä saat olla minun luotettava todistajani.”

Ihmiset sanovat sinusta: ”Mennään taas ärsyttämään häntä ja naureskelemaan sitä hölmöä”. Mutta Pyhä Henki sanoo: ”Minä pidän huolen siitä, että sinun maineesi palautetaan, sinun syyttömyytesi nousee kuin aurinko ja sinun oikeutesi loistaa kuin keskipäivä (Ps.37:6). Minä puolustan sinua ja sinä saat päästä rauhaan. Mutta nuo sinun sortajasi katoavat ja pilkkaajasi häviävät, kaikki väärintekijät juuritaan maasta (Jes.29:20) – tämä on siunaus, jonka vanhurskaat saavat.”

Tulimuuri ympärilläsi

Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Luuk.3:16.

Pyhän Hengen kaste on normaalin hengellisen syntymän elementti. Joissain kirkoissa ei oikein ymmärretä Pyhän Hengen kastetta, vaan väitetään Hengen olevan kristillisen uskon automaattinen seuralainen. Se sekoitetaan Kristuksen henkeen ja lapseuden henkeen ja liitetään kasteen saamiseen. Tämä voi johtaa siihen, että esimerkiksi kielillä puhumista ei pidetä kuuluvana terveeseen uskoon. Kuulin jopa vedottavan siihen, että hindutkin saattavat puhua kielillä. Jepulis - Raamatun todistus Apostolien teoissa ei vakuuta heitä ollenkaan! Jokin huhu hinduista on heidän mielestään painavampaa asiaa! Silti he pitävät itseään kaikin puolin kunnon kristittyinä!

Jos et ole saanut Pyhän hengen kastetta, vaikka olet uskossa, voit pyytää sitä ja saada sen. Rohkaisen siihen. Myös sana rohkaisee: Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät. Luuk.11:13. Odota uskossa. Minäkin odotin malttamattomana 50 päivää! (Se voi olla malttamattomalle pitkä aika!) Älä ainakaan ala puhua Pyhää Henkeä vastaan. Älä koskaan - äläkä ikinä - yritä turhentaa Pyhän Hengen merkitystä.

Pyhän Hengen kasteen merkitys on moninainen, mutta mainitsen nyt vain yhden sellaisen puolen, josta harvoin kukaan puhuu. Hengen kaste rinnastuu vesikasteeseen siinä, että samoin kuin vesi suojelee hukkumiselta (tässä tarkoitetaan synnin vuoksi hukkumiselta), samoin tuli suojelee palamiselta. Kun Danielin kolme toveria olivat tulisessa pätsissä, heidän ympärillään oli tulimuuri, joka suojeli heitä pätsin kuumuudelta (Dan.3). Ja kun nyt hinduista puhuttiin, he joskus kiroavat lähetystyöntekijöitä. Heillä on omat poppamiehensä sitä varten. Kerran kuitenkin eräs hindu valitti: "Meidän kirouksemme eivät tehoa heihin, sillä heillä on ympärillään tulimuuri. Meidän loitsumme eivät läpäise sitä!"

Minäkin tarvitsen sellaisen tulimuurin ympärilleni, sillä pimeyden voimat hyökkäävät armotta kimppuuni. Jos Pyhä Henki ei olisi minua suojelemassa, en kykenisi pitämään puoliani.

Herra, sinä olet väkevä auttajani, sinun kätesi suojaa minua taistelussa. Ps.140:8.

Silmät kuin tulenliekit

Kun hän oli tulossa Betlehemiin, kaupungin vanhimmat saapuivat peloissaan häntä vastaan, tervehtivät häntä ja kysyivät: ”Onko kaikki hyvin, näkijä?” 1.Sam.16:4.

Tässä Raamatun kohdassa huomioni kiinnitti ihmisten pelko Samuelia kohtaan. Samuel oli saanut mainetta Jumalan profeettana ja häneen suhtauduttiin pelonsekaisella kunnioituksella. Ihmiset taisivat vähän karttaakin häntä, koska hän saattoi nostaa päivänvaloon ihmisten sydämen salaisuuksia.
Vastaavaa profeetallisuuden pelkoa voi esiintyä nykyäänkin. Joillakin uskovilla on sellainen Jumalalta saatu virka, että he toimivat koettelijoina. He eivät välttämättä tee sitä tietoisesti, vaan tahattomasti, kun Jumalan henki vaikuttaa heissä ja paljastaa ihmisten syntejä. Jonkinlainen riita voi syntyä ilman mitään tahallista aikomusta, koska ”erilaiset henget törmäävät toisiaan vastaan”. Olen huomannut, että Jumalan hengen läsnäolo voi saada aikaan mitä ihmeellisempää draamaa ihmisten keskuudessa. Jälkeenpäin sellainen voi näyttää suorastaan huvittavalta.

Profeetallinen näkökyky vaikutti Samuelin kautta, kun hänen oli määrä valita Iisain poikien joukosta Israelin tuleva kuningas. Tosin Samuelinkin silmät pyrkivät aluksi näkemään ihmisten tavalla, luonnollisen näkökyvyn mukaan: Kun he tulivat ja Samuel näki Eliabin, hän ajatteli: ”Hän se on! Nyt on Herran edessä hänen voideltunsa.” Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.” 1.Sam.16:6-7.

Lopulta Samuel pääsi Hengen aaltopituudelle ja kuulemaan Jumalan äänen niin kirkkaasti, että hän ei epäröinyt Daavidin kohdalla, vaan voiteli tämän Israelin kuninkaaksi ”siinä veljesten keskellä”. Profeetta Elisan kohdalla huipentui  tällainen profeetallinen voitelu, kun hänestä kerrotaan: Israelissa on profeetta Elisa, joka kertoo Israelin kuninkaalle kaiken senkin, mitä sinä puhut makuuhuoneessasi. 2.Kun.6.12.

Voihan se olla toisaalta pelottavaa, mutta toisaalta hyvin turvallista. Haluaisin rohkaista sinua tänään suhtautumaan myönteisesti profeetallisiin ihmisiin, jättämään pois turhan arastelun ja katsomaan rohkein mielin siihen todellisuuteen, jonka profeetallinen henki valaisee. Otetaan todesta Paavalin kehotus: älkää väheksykö profetoimisen lahjaa. 1.Tess.5:20. Saatamme Jumalan hengen avulla nähdä asioita uudessa valossa, oivaltaa jotakin mitä emme aikaisemmin tienneet, käsittää yhtäkkiä kirjoitukset ja tajuta ennen arvoitukselliset asiat. Voimme noudattaa kehotusta: ”Älä pyri pinnalle, vaan pinnan alle!” Voimme tavoitella profetoimisen lahjaa ja saada Jumalalta yliluonnollista näkökykyä.

Kiitos Pyhä Henki, joka annat meille taivaallista silmävoidetta!

Herrassa on kurjan toivo

Sitä katsellessasi lähti käden koskematta vierimään kivi. Se osui patsaan jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Dan.2:34.

Danielin näky kuvapatsaasta esittää yleisluontoisen kuvauksen ihmiskunnan historiasta. Tiede on jossain määrin noudattanut Danielin kirjan jakoa, kun se on jakanut historian kivi-, pronssi ja rautakauteen. Danielin näyssä patsaan yläosa on tosin kultaa ja historian oppikirjat kutsuvat rautakauden jälkeistä aikaa vaihtelevilla nimillä. Danielin kirjan kuvaus patsaan jaloista, jotka olivat "osaksi ruukkusavea, osaksi rautaa" (Dan.2:41), merkitsee kai raudoitetun betonin keskeistä roolia nykyaikaisessa rakentamisessa. Betoni tuli yleiseen käyttöön reilu sata vuotta sitten.

Voimme odottaa betonin aikakauden kestävän vielä satoja vuosia, mutta sen loppu on likipitäen ihmiskunnan päätepiste. Nimittäin Danielin kuvaus "kivestä, joka lähti vierimään käden koskematta" sopii pelottavan hyvin kuvauksiin asteroidin törmäyksestä maahan. Monia tällaisia törmäyksiä on tapahtunut vuosituhansien aikana ja niiden jäljet ovat näkyvissä. Parhaiten ehkä tunnetaan teoria, jonka mukaan dinosaurukset kuolivat asteroidin törmäyksestä. On muitakin tekijöitä, jotka voivat tuhota planeettamme, kuten ilmastonmuutos ja ydinsodat.

En nyt halua pelotella, vaan etsiä neuvoa ja viisautta ja myös toivoa, joka rohkaisee. Sillä emmehän me voi mitään sille, että Vedellä ja sanalla sen ajan maailma myös hävitettiin vedenpaisumuksessa. Ja sen saman sanan varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. 2.Piet.3:6-7. Mutta lopun ajan keskelläkin on mahdollista elää uskossa Jumalaan, turvautua Herran antamiin lupauksiin, palvella Jeesusta Kristusta. Sillä: Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Room.5:9.
Voimme siis olla varmoja, että:

Herra pelastaa vastedeskin minut kaikesta pahasta ja vie minut turvaan taivaalliseen valtakuntaansa. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen. 2.Tim.4:18.

Ihmiskuntaa ei tuhota täydellisesti. Emme tietysti unohda ylösnousemuselämää, mutta myös luonnollinen elämä jatkuu maapallolla asteroidin törmäyksen, ydinsotien ja ilmastonmuutoksen jälkeenkin. Jesajan kirjan luku 24 kuvaa Jumalan tuomioita, joiden jälkeenkin toivoa on edelleen ja usko säilyy vahvana. Siitä Jesaja antaa kauniin kuvauksen:

Näin käy maailman kansoille: niistä jää jäljelle sen verran kuin jää oliiveja puuhun, jota sadonkorjaaja ravistelee, sen verran kuin voi löytää rypäleitä, kun viininkorjuu on ohi. Jäljelle jääneet aloittavat ylistyksen, he iloitsevat ääneen Herran suuruudesta. Huutakaa siis lännessä ja vastatkaa huutoon aamunkoiton suunnalta, kunnioittakaa Herraa. Meren saarilla ja rannoilla kunnioittakaa Herran nimeä, hänen, joka on Israelin Jumala. Maan ääriltä saakka me kuulemme laulujen kaikuvan ylistykseksi Vanhurskaalle. Jes.24:13-16.

Päästä se lentoon

Eräänä vuonna Iisak sai siinä maassa kylvöstään satakertaisen sadon. Herra siunasi häntä. Hän vaurastui vaurastumistaan ja oli lopulta hyvin rikas. 1.Moos.26:12-13.

Tämä jae houkuttaa meitä ajattelemaan ulkonaista menestymistä ja miten se saavutetaan Herran antaman siunauksen kautta. Mutta voimme soveltaa sitä myös hengelliseen elämään ja nähdä Jumalan mahdollisuudet. Voimme kylvää Jumalan sanaa, voimme jakaa omastamme, voimme sijoittaa hyviin tekoihin ja toisten palvelemiseen. Voimme jättää sadon tuottamisen taivaan Jumalan käsiin, joka on luvannut siunata, kun kylvämme Hengen peltoon:

Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. Gal.6:8.

Jäin kuitenkin miettimään Iisakia ja hänen satoaan. Israelin kantaisät olivat kierteleviä paimentolaisia, joilla oli paljon karjaa. Tätä perinnettä edustivat ainakin Aabraham, Iisak ja Jaakob. Yhtäkkiä siis Iisak oli saanut päähänsä ryhtyä maanviljelijäksi! Hän oli etsinyt karjalaumoilleen elintilaa ja löytänyt sitä niin paljon, että päättikin kokeilla, tuottaisiko maa satoa, jos siihen kylväisi viljan siementä. Hänen päähänpistonsa oli onnenpotku. Hän sai niin suuren sadon, että vaurastui huomattavasti.

Tämä mielenkiintoinen yksityiskohta Iisakin elämästä innoittaa minua miettimään, olisiko minunkin aika keksiä jotakin uutta. Innoittaako se sinua? Olisiko sinunkin aika kokeilla elämässäsi jotakin aivan uudenlaista? Ehkä olet pyörittänyt elämäsi rutiinia päivästä toiseen ja raatanut jonkin ammoin opitun kaavan mukaan? Ehkä olet väsynyt siihen ja kaipaisit jo saada vaivannäöstäsi kunnon palkkaa ja kaikesta puurtamisestasi enemmän hedelmää? Sinun työsi seurakunnassakin on jäänyt polkemaan paikallaan, mitään voittoja ei ole tullut ja into hiipuu?

On paljon mahdollista, että sinun pitää raivata uudispelto, sinun pitää vihdoinkin tarttua toimeen ja toteuttaa niitä unelmia, joita Pyhä Henki on istuttanut sydämeesi. Sinun tulee olla rohkea ja kokeilla kaiken uhallakin niitä uusia ideoita, joita olet kaikessa hiljaisuudessa kehitellyt sievässä päässäsi. Nyt olisi aika murtautua ulos tavanomaisuuden kehästä ja katsoa, miltä maailma näyttää, jos tämän rutiinin pyörittämisen keskelle ilmaantuisi jotakin kokeilevaa ja uudenlaista, luovaa ja ennakkoluulotonta, peräti tuoretta ja rajoja rikkovaa – juuri sellaista, joka tuo ilmoille sinut, sinun persoonasi ominaispiirteet, sinun unelmasi, sinun lahjasi – Jumalan siunattaviksi!

Muovaa siis savilintusi ja anna se Jumalan käteen – hän voi lähettää sen lentoon.

Neljän taalan toritaulu

Eräs mies osti kirpputorilta taulun. Hän maksoi siitä neljä taalaa kehysten takia. Taulu itsessään ei vaikuttanut mitenkään kiinnostavalta. Se oli toritaidetta, vähän tökerö maalaismaisema. Tämä tapahtui Pennsylvaniassa vuonna 1989. Kotiin päästyään mies onnistui saamaan taulun hajalle. Se vain hajosi vanhuuttaan hänen käsissään. Hienoa, sekin neljä taalaa meni hukkaan! Taulun ja kehyksen välistä putosi jokin taiteltu paperi. Mies avasi ryppyisen paperin varovasti ja totesi, että siihen oli kirjoitettu käsin jotakin tekstiä, jota oli vaikea lukea. Hän näytti paperia myöhemmin eräälle ystävälle, joka oli kiinnostunut antiikkisista tavaroista ja tämä vei sen asiantuntijalle arvioitavaksi. Kävi ilmi, että paperi oli Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen harvinainen kopio, joka oli arvoltaan noin puoli miljoonaa dollaria. Huutokaupassa sen arvo nousi lopulta 2,4 miljoonaan dollariin!

Siitä neljän taalan toritaulusta tuli jonkin verran voittoa. Kaikki ei ole ihan sitä, miltä näyttää!

Tämä tarina puhuttelee. Nimittäin moni ihminen on pidellyt käsissään suuria aarteita ymmärtämättä niiden arvoa. Eikö joka kerta, kun otan Raamatun käteen, tapahdu juuri samoin? Minä pidän kädessäni oman vapauteni perustamisasiakirjaa, "itsenäisyysjulistusta" jolla julistetaan vapautta synnistä ja sairaudesta Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta, mutta ymmärränkö sittenkään Jumalan työn merkitystä pohjamutia myöten? Ymmärränkö minkälaisia aarteita Jumala on valmistanut minua varten? Käsitänkö ylösnousemuselämän rikkautta, taivaan ihanuutta? Onko käsissäni vain jokin uskonnollinen koriste-esine, muutaman kympin kulunut kirja, joka repsottaa joka suuntaan ja on kohta riekaleina?

Monet pitävät halpana Jumalan antamia lahjoja - mittaamattoman arvokkaita siunauksia. Monet kieltävät niiden arvon ja heittävät ne menemään. Monet katselevat Jumalan luomistöitä - ihmeellisiä mestariluomuksia - ja väittävät, että ne ovat sattumalta syntyneet jonkin salaperäisen kemiallisen reaktion tuloksena. Varmaan se kaskaan sukuinen hyönteinenkin, joka on koteloituneena 15 vuotta ennen aikuiseksi tulemistaan, on itse keksinyt ottaa vähän pidemmät päivätorkut!

Uskon todellisuus löytyy vain uskon kautta. Jumalan valtakunnan arvo ilmenee yksistään uskon kautta. Halpa ja arvoton kääntyy aarteeksi, heikkous voimaksi, kärsimys armoksi. Hylätty ja halveksittu Kristus tulee elämän suurimmaksi aarteeksi, jota ei mikään rihkama korvaa. Siitä rihkamasta - omista ansioista - Paavali sanoi:

Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen. Fil.3:8.

Sijoitetaan siis siihen, mikä on arvokasta. Maailman silmissä usko voi olla nynnyjen touhua, surkimusten huvia, luuserien lässytystä. Se on jumalattomien silmissä kuin toritaidetta, jonka arvo vain laskee. Mutta kutsutuille ja valituille se on täyttä kultaa.

Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. 1.Piet.1:7.

Aikuiseen uskoon

Kun puhun aikuisuudesta uskossa, en tarkoita, että meidän tulisi hylätä lapsenomainen uteliaisuus, ennakkoluulottomuus, puhdas into ja muu, mikä kuuluu lapsen ominaisuuksiin. Lapset myös oppivat hämmästyttävää vauhtia. Meidänkin 2-vuotias lapsenlapsemme toisti kotona päiväkodissa kuulemaansa lausetta: ”Silloin kun minä olin nuori…” Mutta aikuiseksi kasvaminen on kyllä suotavaa, myös uskon suhteen.

Paljon puhutaan opetuslapseuttamisesta. Opetuslapsen kasvu on sitä, kun Raamatun sanasta tulee meille ohjenuora ja me alamme toteuttaa sanaa käytännössä. Mutta jos olemme riittävästi kasvaneet opetuslapsina, tiedätkö, mikä on seuraava vaihe?

Se on kutsumustietoisuus. Halusin tänään sanoa sinulle, että olet tulossa uuteen vaiheeseen elämässäsi, kun sinun kutsumustietoisuutesi alkaa herätä. Sinä alat kuulostella Jumalan Hengen hiljaista puhetta ja panna merkille niitä uusia virikkeitä, joita sydämessäsi tunnet. Sinua kutsutaan uudelle tasolle, jossa sinä tiedostat elämäsi suunnitelman ja tavoitteen. Sinä olet alkanut kaivata jotakin ja se kaipuu vie sinua tekemään työtä. Sitä työtä kutsutaan hienosti ”Jumalan valtakunnan työksi”, mutta monta kertaa se on käsillä tehtävää työtä, jossa tavalla tai toisella palvellaan muita. Joidenkin kohdalla se merkitsee kutsua palvella sanassa, mutta useimpien kohdalla se merkitsee kutsua palvella käsillä ja olla vapaaehtoisesti mukana jossakin käytännön tehtävässä.

Sinun tulee olla rohkea ja mennä eteenpäin. Sinä olet kuullut Jumalan kutsun. Sinä olet kuullut oikein. Suuntaa siis määrätietoisesti oman kutsumuksesi toteuttamiseen. Sen takia voit joutua muuttamaan elämäntapaasi. Sinä saat mennä tasoitettua tietä, sinä saat seurata taivaallisia tienviittoja, sinä saat kädestä pitäen ohjausta. Sinun innoittajasi on läsnä sinun kasvussasi, kun sinä kurotat kohti oman elämäntyösi aloittamista. Inhimillisesti voit kokea yksinäisyyttä, mutta Jumalan enkelit ovat kanssasi ja hänen Pyhä Henkensä ohjaa sinua.

Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää. 5.Moos.31:8.

Yksityisyyden rajat

Nykypäivän seurakunnalla on moniakin ongelmia, mutta yksi niistä on hatara käsitys yksityisyydestä ja sen merkityksestä. Kuraisin saappain mennään mennen tullen tallaamaan lähimmäisen kokolattiamattoa. Tämä on erityisesti pastoreiden ja seurakunnan työntekijöiden ongelma. Kukaan ei tunnu opettavan, että jokaisella on oikeus yksityisyyteen eikä siihen voi pistää nokkaansa ilman syytä. Kukaan ei tunnu ymmärtävän, että seurakuntalaisten makuuhuoneet ovat rauhoitetut kaikelta tirkistelyltä. Seurakunnan vaikutuspiiri ei ulotu joka paikkaan ja yksityisyys on juuri sellainen alue, jonne ei pidä seurakunnan nimissäkään mennä. Huomaat tämän säännön pätevän Raamatussa - siellä ei ole yhtään mainintaa yksityisyyden loukkaamisesta, ei yhtään tapausta ihmisten seksielämän riepottelusta. Ainoastaan muutaman kerran ihmisten yksityiselämään kuuluvat teot ylittävät rajan ja pullahtavat näkyviin. Silloin asiaan vaikuttaa jokin väärinkäytös tai synti. Suositukseni on: älä koskaan pistä oma-aloitteisesti nokkaasi kenenkään yksityiselämään! Daavidinkin elämässä oli tilanne, jolloin hänen kuului osoittaa hyvää moraalia (mikä tapahtuikin pienen haparoinnin jälkeen):

Silloin Daavid meni ja leikkasi salaa palasen Saulin viitan liepeestä. Mutta sen tehtyään hän sai piston sydämeensä ja sanoi miehilleen: "Herra varjelkoon minua tekemästä tällaista kuninkaalleni, Herran voidellulle! Varjelkoon Herra minua kohottamasta kättäni häntä vastaan, sillä hän on Herran voideltu!" 1.Sam.24:5-7.

Saul oli tarpeillaan luolan perällä ja siinä tilanteessa hän oli erittäin haavoittuva ja suojaton. Daavidilla oli houkutus käyttää tilannetta hyväkseen ja toimia Saulin vahingoksi. Häntä jopa yllytettiin siihen.

Tämä episodi kuvaa niitä tilanteita, joissa olemme päässeet jonkun ihmisen - ystävän tai vihollisen - yksityisalueelle ja olemme saaneet todeta lähimmäisemme heikkouden ja suojattomuuden ja meillä on houkutus käyttää asemaamme toisen vahingoksi. Tällaisia tilanteita elämässä syntyy aika ajoin, joskus sattumalta, joskus sielunhoidollisen asetelman tähden. Kysymys kuuluu: onko meillä moraalista selkärankaa olla käyttämättä tilannetta lähimmäisemme vahingoksi? Olemmeko luotettavia Jumalan ihmisiä, joiden hallussa salaisuudet säilyvät? Kunnioitammeko toisen yksityisyyttä niin että emme vuoda asioita ulkopuolisille?

Mitä tarkoittaa "Herran voideltu"? Eikä se tarkoitakin tänä päivänä Jumalan valtakunnan työssä ahkeroivaa ihmistä? Henkilöä, jolla on kutsu tehdä sellaista evankeliumin työtä, jolla on iankaikkista merkitystä? Kuinka siis voisimme vahingoittaa toisen elämäntyötä jollakin ajattelemattomuudella? Voisimmeko tuhota Jumalan ihmisen maineen tuosta vaan - huvin vuoksi?

Daavid sai piston sydämeensä, kun oli kajonnut Saulin viittaan. Eikö meidänkin tulisi vapista, jos olemme jotenkin vahingoittaneet Jumalan palvelijaa, mustamaalanneet jonkun mainetta kevytmielisesti - muuten vaan vahingonilon tähden?

Herra siunatkoon sinua, joka olet toiminut oikein ja säilyttänyt sielunhoidolliset salaisuudet, menetellyt reilusti, toiminut sovituksen viran haltijana ja antanut anteeksi, jopa unohtanut lähimmäisesi kompastelut. Herra antakoon sinulle armonsa ja vahvistakoon kaikessa hyvässä työssä ja puheessa. Olkoon taivaallinen voitelu elämäsi yllä edelleen. Siunatkoon Herra sinua rakkaudellaan ja antakoon kuvansa tulla sinun kauttasi esiin:

Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä "rakkaus peittää paljotkin synnit". 1.Piet.4:8.

Katso ihmistä

Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppurainen vaippa yllään. Ja Pilatus sanoi heille: ”Katso ihmistä!” Joh.19:5.

Luin artikkelin Eerikasta. Siis hänestä, joka kuoli kaltoinkohtelun tuloksena 8-vuotiaana. Hänen kohdallaan lastensuojelu epäonnistui täysin.

En pystynyt lukemaan kaikkia artikkelin kohtia. Itkin ja ihmettelin, kuinka tämä voi olla mahdollista. Yksityiskohtiin tutustuminen oli järkyttävää luettavaa niiltä osin kuin kykenin lukemaan. Koska olen itsekin kärsinyt kaltoinkohtelua lapsena, olen jopa ajatellut olevani ”Eerikan veli – eloonjäänyt”.
Mutta Eerikan tapaus on kyllä jotain ihan muuta. Minä olen saanut ”fyysisestä ja emotionaalisesta kaltoinkohtelusta” lähinnä vain henkisen vamman. Sitä kutsutaan dissosiaatiohäiriöksi. Olen kuvaillut sitä jonkin verran aiemmin, joten sivuutan sen tässä.

Ihmisen julmuus jotenkin pysäyttää. Ei tarvitse miettiä sodan kauhuja, kun voi tutustua vain joihinkin lastensuojelun kohtaamiin ihmiskohtaloihin. Ne riittävät todistamaan, että toisinaan ihmisten päässä vinksahtaa pahan kerran ja heistä tulee vertaansa vailla olevan julmuuden kanavia – ihmispetoja. Uskovaisena tulee etsimättä mieleen kysymys, onko saatana tai paha henki ottanut ihmisen sielussa vallan. Mutta edes paholaista ei Raamatussa kuvata avuttoman ihmispolon kiduttajana ja rääkkääjänä niin räikeässä muodossa kuin jokin lastensuojelun onneton dokumentti kuvaa joitain väkivaltaisia ja julmia ”äitejä ja isiä”. Paholainen tuntuu tarvitsevan siihen ihmisen.

Niinpä onnittelen sinua, joka olet onnistunut olemaan vanhemmuudessa kunnollinen, hyvä äiti tai isä. Siunaan sinua, joka olet kantanut vastuun lapsistasi ja hoivannut heitä sillä tavalla kuin kuuluukin. Täydellisyyttähän ei voida keneltäkään vaatia, mutta ”hyvä vanhemmuus” ei ole mahdoton tavoite ja siitä moni aikuinen on esimerkki ja todiste. Toisilla hyvän vanhemmuuden osoittaminen on suorastaan lahja ja armoitus. Ihailen heitä. Haluan ehdottomasti antaa tunnustuksen sinulle, joka olet hoitanut vanhemman osasi hyvin. Siunatkoon sinua Herra ja jatkukoon se siunaus sinun suvussasi polvesta polveen!

Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan, muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan. Ps.103:17-18.

Herra siunatkoon myös lastensuojelun työntekijöitä, että he voivat tehdä työnsä hyvin ja arvioida tilanteita oikein, ettei synny hätäisiä huostaanottoja, mutta ei myöskään laiminlyöntejä, kun apua tarvitaan – Jeesuksen nimessä pyydämme tätäkin.

Hyvä äidin malli

Mutta taivaallinen Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme. Gal.4:26.

Sosiaalisessa mediassa on jaettu Thomas A. Edisonista kertovaa tarinaa. Hän oli huomattava keksijä ja ehkä sähkölamppu oli hänen keksinnöistään tärkein. Mutta kun hän oli koululainen, opettaja lähetti hänet eräänä päivänä kotiin lapun kanssa. Thomas ei osannut vielä lukea, joten hän antoi lapun äidilleen. Äitinsä luki: "Teidän poikanne on nero. Tämä koulu on hänelle liian vaatimaton. Opettakaa te itse häntä kotona". Vuodet kuluivat ja äiti sairastui ja kuoli. Pojan tultua aikuiseksi, hän löysi äidin jäämistöstä opettajansa kirjeen. Nyt hän saattoi itse lukea sen: "Teidän poikanne on kehitysvammainen. Tämä koulu ei ole hänelle oikea paikka. Me erotamme hänet koulusta".

Tämä lyhyt tarina - tosi tai ei - kuvaa hyvin, millainen hyvä äiti voi olla. Hyvä äiti puolustaa aina lastaan. Hyvä äiti uskoo aina lapseensa. Hyvä äiti ajattelee lapsestaan aina positiivisesti ja rakentaa tämän itseluottamusta. Hyvä äiti on armollinen ja lempeä ja valmis lohduttamaan ja suojelemaan häntä elämän kolhuilta.

Paavali yritti selittää galatalaisille, että uskonto on huono äiti. Lainalainen juutalaisuus edusti kyllä äidin mallia, mutta oli valitettavasti aikansa elänyt. Piti omaksua uusi malli. Piti ymmärtää, että Uuden liiton seurakunta oli syntynyt taivaallisen äidin syliin. Jeesuksen seuraajien hengellinen äiti oli taivaallinen Jerusalem. Olemme uudestisyntyneet ylhäältä ja määrätyt elämään hengen vapaudessa, emme lain ja sääntöjen orjuudessa.

Uusi Jerusalem on siis juuri sellainen äiti, joka aina rohkaisee. Hän on valmis lohduttamaan, kun elämä kolhii. Hän valaa meihin uskoa. Hänen sylissään saamme vahvan uskon luottamuksen, että tulevaisuutemme on turvattu. Jos tosiasiat puhuvat meitä vastaan, hän rakentaa uskon todellisuutta, kääntää huomiomme hyviin asioihin, innostaa ja inspiroi. Hänen käsittelyssään huonot asiat kutistuvat ja hyvät asiat muuttuvat ratkaiseviksi. Hän auttaa meitä hengen vapauteen ja nostamaan siipemme tuuleen.

Sellainen on hyvä äiti. Hän auttaa meitä kasvamaan. Hänen turvallisessa huolenpidossaan meistä tulee pärjääviä aikuisia.

Ollessamme teidän luonanne olimme lempeitä kuin lapsiaan hoivaava äiti. 1.Tess.2:7.

Elämäsi tähtihetki

Oletko huomannut, miten Raamatun kertomuksissa – noissa suurissa tarinoissa – on epätoivon hetkiä? Kun Jaakob oli keskellä elämänsä suurta huipennusta, hän joutui tilanteeseen, missä hän valitti: Minun elämäni on pelkkää surkeutta! 1.Moos.42:36. Tai muistatko, kuinka Noomi valitti Ruutin kirjassa: Älkää kutsuko minua enää Noomiksi, vaan Maraksi, sillä Kaikkivaltias on koetellut minua ankarasti. [Nimi Noomi merkitsee ’onnellinen’, Mara ’onneton’.] Ruut 1:20. Ja kuitenkin menossa oli  poikkeuksellinen tapahtumasarja, jossa luotiin Israelin kansalle kuningashuonetta – Daavidin sukulinjaa! Entä Joosefin tilanne juuri ennen kuin hänestä tuli koko Egyptin maan valtias? Hän virui vankilassa kaikkien unohtamana (1.Moos.40:23). Tai muistatko Elian, kun hän vaipui epätoivoon Isebelin uhkausten takia (1.Kun.19:4), vaikka oli juuri saanut toimia Jumalan voiman kanavana Karmel-vuorella? Kenties olet pannut merkille Paavalin epätoivon, kun hän rukoili Herraa ottamaan pois pistävän piikin ruumiistaan (2.Kor.12:7-9)? Paavali oli sentään merkittävä Jumalan mies, pakanain apostoli, meidän kannaltamme voi jopa sanoa Raamatun tärkein henkilö Jeesuksen jälkeen.

Raamattu on kirjoitettu meille opiksi (Room.15.4) – mitä siis opimme näistä?

Vastaus on yksinkertainen: jos olet tänä päivänä uskossa ja haluat palvella Herraa koko sydämestäsi, mutta olet syystä tai toisesta epätoivoinen, sinun on syytä katsoa tilannettasi uskon silmin ja luottaa Jumalaan, että hän tekee, mitä sydämesi odottaa ja kääntää sinun tilanteesi vielä voitoksi. Hän voi todellakin kääntää tappion voitoksi, mullistaa elämäsi tilanteet päälaelleen, hän voi ilmestyä niin että epätoivo vaihtuu iloksi, suru onneksi, menetys rikkaudeksi.

Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. Mark.9:23.

Hän voi antaa sinulle uudet silmät ja sinä alat nähdä asiat uudessa valossa, sinä voit nähdä, miten lähellä sinun elämäsi huippukohta on, että sinä et todellakaan elä elämäsi surkeinta aikaa, vaan sinä elät Jumalan suunnitelman korkeimmalla huipulla. Sinä vaellat siellä, missä tulee kovaa, missä pilvet purjehtivat vastaan, missä on yksinäistä, mutta missä myös Jumala on lähellä ja läsnä. Sinä saat nähdä, että sinulla on voimallinen Jumala, joka ei hylkää omiaan. Hän nostaa ja kantaa, hän puolustaa sinua, hän antaa sinulle voimaa täyttää ne teot, jotka on sinulle valmistanut. Sinä saat viedä kutsumuksesi onnistuneeseen päätökseen.

Kiitetty olkoon Herra, joka sen tekee! Hän on heikoissa väkevä. Hänen ylistystään soivat kiitosvirret.

Tuomari seisoo ovella

Joas teki koko ikänsä sitä, mikä on oikein Herran silmissä, koska pappi Jojada oli kasvattanut hänet. 2.Kun.12:3.

Joskus on mielenkiintoista lukea Raamatun henkilöistä ja yrittää saada realistinen kuva henkilöstä, josta kerrotaan useammassa yhteydessä ja selvästi eri kirjoittajien toimesta. Juudan kuninkaasta Joasista sanotaan välillä hyviä asioita, välillä huonoja. Toisinaan huonot asiat jätetään kertomatta aivan kuin kaunistellen kuninkaan elämää. Onneksi meillä on useampi kirjoittaja ja useampi näkökulma. Kuningas Joasin henkilökuvan voisi tiivistää pariin lauseeseen: Joas oli kansan keulakuva - vähän samaan tapaan kuin nykyajankin kuninkaalliset - ja hallintoa hoitivat varsinaisesti muut henkilöt. Joas oli kyllä hartaan uskonnollinen, mutta luotti käytännössä enemmän rahan voimaan kuin Jumalaan.

Sain aiheen miettiä tätä Raamatun kerronnan monitasoisuutta ja eri versioiden erilaisuutta - en sanoisi ristiriitaa - kun huomasin, että kuningas Joasin synnit jätetään kertomatta toisessa Kuninkaiden kirjassa. Toinen Aikakirja sen sijaan kertoo asiat suoraan jonkun toisen kirjoittajan toimesta:

Silloin Jumalan henki valtasi Sakarjan, pappi Jojadan pojan. Hän astui kansan eteen ja sanoi: "Näin sanoo Jumala: 'Miksi rikotte Herran käskyjä vastaan? Se tuottaa teille onnettomuuden.' Koska olette hylänneet Herran, hänkin hylkää teidät." Mutta väkijoukko liittoutui häntä vastaan, ja kuninkaan käskystä hänet kivitettiin kuoliaaksi Herran temppelin esipihalla. Kuningas Joas ei ajatellut, miten paljon hyvää Sakarjan isä Jojada oli hänelle tehnyt, vaan surmautti hänen poikansa. Kuollessaan Sakarja sanoi: "Herra näkee ja kostaa." 2.Aik.24:20-22.

Kun vanhat asiat palautuvat mieleen, joskus joudumme miettimään, pitääkö kaikki unohtaa ja antaa vain anteeksi, katsoa läpi sormien ja jättää penkomatta. Aina ei tahdo osata päättää. Aina voimme kuitenkin viedä asiat Herralle ja sanoa tähän tapaan: "Jeesus Kristus, kiitän sinua siitä, että sinä olet oikeudenmukainen tuomari. Anna tämän asian sinun haltuusi. Jos on jotakin kostettavaa, kosta sinä. Jos on jotakin, mikä vaatii tuomiota ja rangaistusta, hoida sinä se. Minä en tiedä kaikkea, sinä tiedät kaiken. Minä en ymmärrä kaikkea, sinä ymmärrät. Minä voisin olla armoton, mutta sinä olet armollinen. Hoida siis, Herra, tämä asia ja tuomitse sinä, Herra, luovutan tämän asian sinulle..."

Voimme lukea Uudesta testamentista esimerkkitapauksemme osalta, millainen näkemys Herralla Jeesuksella oli Joasin tekoihin. Jeesus otti yllättävänkin tiukan kannan näihin tapahtumiin: Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille. Matt.23:35. Jeesus syytti aikalaisiaan noista murhista - monista muistakin kuin vain profeetta Sakarjan kivityksestä. Hän ei edes etäännyttänyt asiaa ja sanonut: "Silloin joskus teidän esivanhempanne tekivät väärin..." - Ei, hän vaati nyt elävät ihmiset vastaamaan menneistäkin rikoksista. Näemme tässä, miten hän tavallaan varoittaa kansaa jatkamasta näitä murhia. (Tiedämme, että he eivät kuunnelleet.)

Voimme siis viedä asiamme Herralle ja luottaa siihen, että hän etsii oikeutta, hän toimittaa syylliset oikeuden eteen eikä tilinteolta välty kukaan, joka on paaduttanut sydämensä. Katuville on varattuna armo ja anteeksianto, sekin on varmaa. Voimme siis omalta osaltamme elää aralla sydämellä ja jättää kaiken syyttämisen ja kostamisen Jumalalle. Voimme myös lukea sanaa ja oppia sieltä, miten väärintekijöille lopulta käy ja miten hurskaat ihmiset saavat armon.

Älkää syytelkö toisianne, veljet, ettei teitä tuomittaisi. Tuomari seisoo jo ovella. Jaak.5:9.

Taivaallinen katselmus

Sotilaat pitävät silloin tällöin paraateja ja haluavat esitellä armeijansa voimaa. Jeesuksella Kristuksella on myös oma armeijansa – valkoisilla hevosilla ratsastavat soturit.

Minä näin taivaan avoinna: näin valkoisen hevosen ja sen selässä miehen. Hän on uskollinen ja totuudellinen, hän tuomitsee ja taistelee vanhurskaasti… Hänen jäljessään tulivat taivaan sotajoukot, valkoisilla hevosilla ratsastavat soturit, joiden puku oli hohtavan valkeaa pellavaa. Ilm.19:11,14.

Meidän Herramme voi myös pitää joukkojensa katselmuksen vähän samaan tapaan kuin paraatissa. Minulla oli kerran tilaisuus osallistua siihen ja marssia sen korokkeen ohi, jolla herrain Herra seisoi. Sitä tunnetta on mahdoton kuvata. Mitään yhtä upeaa ei voi kokea maan päällä. Sain vieläpä nousta korokkeelle ja koskettaa hänen viittansa lievettä. Se oli läpinäkyvää kangasta, kuin purppuranpunaista silkkiä.

Mitä luulet – olinko todella taivaassa vai maan päällä näkemässä jotakin unta? Ja olinko kenties jossakin pyhäkössä, jossain hyvin pyhässä paikassa, missä enkelit parveilevat ja papit messuavat?

En ollut pyhässä paikassa, vaan vessassa. Olin aivan pienen hetken polvistuneena vessan lattialle. Näky taivaasta kesti tuskin sekuntiakaan.

Revi siitä. Tarkoitan: yritä ymmärtää hengellisen ja ajallisen todellisuuden ero. Yritä ymmärtää, että voimme kokea erilaisia ilmestyksiä ilman, että yritämme keinotekoisesti luoda jotakin muka hurskasta tilannetta tai olosuhdetta, joka olisi suotuisa taivaallisille ilmestyksille. Emme voi, turha yrittääkään. Emme voi tilata mitään taivasvierailuja. Voimme vain elää hengellistä elämää, rukoilla ja odottaa Jumalan ilmestymistä. Nimittäin, jos olemme sellaista ihmettä vailla – yleensä emme ole. Yleensä meille riittää ihan arkinen uskon harjoittaminen.

Mutta sinänsä on tärkeä ymmärtää edes jotakin taivaallisesta todellisuudesta. Tällä kertaa halusin puhua tästä paraatista ja valkoisista hevosista. Siinä on vain pientä häämötystä siitä ihmeellisestä maailmasta, joka meitä odottaa ylösnousemuksen tuolla puolen. Ja kuitenkin se vaikuttaa jo nyt, on olemassa rinnakkain tämän näkyvän todellisuuden kanssa. Enkelit voivat tehdä meille palveluksiaan (Hepr.1:14) – paljonkin. Ja voi olla, että sinulta kysytään joku kaunis päivä: ”Haluatko lähteä kanssani sotimaan totuuden ja vanhurskauden puolesta?” Mitä vastaat?

Minä vastasin kauan sitten: ”Of course, my horse!” Tämän sanoilla leikittelyn kuuli joku sivullinen ja siitäkös nauru repesi…

Säteileväksi timantiksi

Oletko huomannut, että mieliaiheeni on puhua kutsumuksesta? Tai elämäntyön löytämisestä ja kasvamisesta siihen pisteeseen, että löytää Jumalan suunnitelman elämälleen? - Aika usein puhun siitä tai sivuan aihetta.

Mutta tosiasia on, että useimmat ihmiset haluavat löytää oman elämäntyönsä ja 'luoda uraa' ihan omin päin - ilman Jumalan puuttumista asiaan. Tästähän voi saada sanaleikin - Jumala puuttuu... - Puuttuuko siis Jumala sinun elämästäsi vai elämääsi?

Huomasin taas tänään, kun kävin läpi rukousohjelmaani, että hahmotan ihmisen jumalasuhteen usein seuraaviin etappeihin: herätys, uskoon tulo, kaste, seurakuntaan liittyminen, Pyhän Hengen saaminen ja hengellinen kasvu, joka huipentuu oman kutsumuksen löytymiseen. Vasta sitten voi elämäntyö alkaa. Tämä voi olla aika mekaanista ajattelua, mutta pieni toivottomuus hiipii sydänalaan, kun etsin sisäisillä silmilläni Jumalan taimitarhan uusia versoja - eipä juurikaan löydy ketään, joka olisi edes reitillä.

Onneksi tunnen niin vähän ihmisiä ja voin vielä toivoa, että varsinkin noista kristittyjen kotien lapsista lähtisi kasvamaan Jumalan valittuja palvelijoita, suurta tai pientä tehtävää varten voideltuja Jumalan aseita. Ikävä kyllä, tämä totuttu uskonnollisuus on kuin lupiini - se valtaa elintilaa ja tukahduttaa niityn omat kukat. Onhan se kukkiessaan kauniskin, mutta loppujen lopuksi siitä haluaisi päästä eroon. Loppujen lopuksi sen rehottaminen pistää ihan vihaksi.

En siis toivoisi mitään opetettua uskoa juurtuvan kenenkään sisimpään, tuota ulkoa opeteltua, uudestisyntymätöntä, uskonnollista lässynlässyä, joka sitten korvaa kaiken aidon, itse opitun, Jumalan istuttaman, omalla äänellä puhuvan ja ylhäältä voidellun - sanalla sanoen uskon ihmeen. Jos usko ei ole syntynyt Jumalasta - uuden syntymisen ihmeenä - ei se paljon paina. Se on kevyttä tavaraa.

Niinpä kaipaan nähdä oikeita Jumalan ihmisiä, varsinkin nuoria, joiden sydämessä palaa Hengen tuli. Ei välttämättä äänekkäästi, katseita kaivaten, vaan hiljaisesti, sitkeästi, määrätietoisesti ja nöyrästi niin kuin vain Jumalan hengen kutsun aitous voi ilmetä.

Ehkä sinun sydämessäsi palaa tuo tuli? Ehkä sinä olet juuri nyt Jumalan työpöydällä savikimpaleena, jota muovataan? Ehkä sinä olet kuullut kutsun ja hämmentyneenä mietit, mitä se merkitsee? Ehkä sinun sydämessäsi on jano, joka etsii elävän veden lähdettä? Ehkä sinä olet jo saanut maistaa, mitä Jeesuksen läheinen tunteminen tarkoittaa? Ehkä olet saanut kokea hänen voimansa, hänen henkensä täyteyden, ylitsevuotavan ilon?

Tiedä siis: sinun koko olemassaolosi tarkoitus on puhkeamassa kukkaan. Kun sinun korvaamaton arvosi yhdistyy Jumalan mittaamattomaan armoon, ne yhdessä vievät sinut Jumalan vuorelle, sinun elämäsi huipulle, elämäntyösi täyttymykseen, lähelle taivasta. Sinä saat olla hänen kirkkautensa säteily, hänen kunniansa kuuluttaja. Niin kuin timantin hiotut särmät heijastavat valonsäteitä, niin sinun elämäntyösi tulee kirkastamaan Kristusta ja sinun kutsumuksesi säteilemään hänen valoaan.

Voitolle kateudesta

Veljet olivat kateellisia Joosefille, ja hänen isäänsä nämä tapaukset jäivät askarruttamaan. 1.Moos.37:11.

Jos joku sinua kadehtii ja sen vuoksi kohtelee huonosti, muista Joosefia. Hän joutui paljon kärsimään veljiensä kateuden johdosta, mutta lopulta selvisi, että Jumalalla oli suunnitelma, joka vei Joosefin suuria voittoja kohti. Raamattu on ulottuvillamme, jotta sen kautta oppisimme ymmärtämään elämää ja luottamaan Jumalan suunnitelmiin.

Tilanne voi olla vaikeampi, jos itse olemme kateellisia. Kateus alkaa aina vertailemisesta. Kateus syntyy tyytymättömyydestä johonkin. Saatamme surra omia lähtökohtiamme ja syyttää vanhempiamme osamme surkeudesta. Minäkin sain kouluaikana seurata läheltä koulutoverini perhettä ja kadehdin kaveriani. Olen nähnyt muidenkin kadehtivan toisia: Jospa minullakin olisi tuollaiset vanhemmat ja tuollainen perhe! Olisipa minunkin suvullani rahaa ja varallisuutta!

Joskus on kieltämättä haastavaa kohdata elämän realiteetit ja nähdä oma surkeutensa. Toiset tuntuvat olevan lahjakkaampia, heillä on enemmän varoja, he onnistuvat kaikessa mihin ryhtyvät, kun taas minä saan rämpiä tässä suossa, taistella näitä rahahuolia vastaan, kamppailla terveysongelmien kanssa, vetää perässäni näitä elämäni painolasteja.

Kuule siis, mitä Jumalalla on sanottavaa. Jumala näkee sinun lähtökohtasi, hän tietää sinun vaatimattomat olosi, hän ei odota sinulta ihmeitä. Hän odottaa vain, että sinä tuot oman elämäsi Jumalan käyttöön. Sinun on määrä antaa sekä lahjasi että lahjattomuutesi Jumalan käteen. Sinun on määrä tuoda voimavarasi Jumalan valtakunnan rakentamiseen, mutta myös ne painolastit. Sinun elämäsi vaikeudet voivat olla juuri se, mitä Jumala voi käyttää. Sinä saat olla vertaistukena toisille, joilla on samanlaisia vaikeuksia. Sinä voit olla elämäsi sankari, kun sinä Jumalan apuun turvaten tulet läpi elämäsi kirouksista ja käännät ne siunauksiksi.

Uskothan, että Jumala on voimallinen kääntämään sinun elämäsi kaikki surkeudet voitoksi? Uskothan, että kateuden tilalle on olemassa jumalallinen vaihtoehto – Jumalalta saatu kutsumus kasvaa siksi ihmiseksi, joksi taivaan Isä on sinut suunnitellut? Sinun elämäntyösi odottaa, sinun kutsumuksesi ovi odottaa aukaisua, sinun tulevaisuutesi kylpee valossa. Se häikäisee niin että muut saavat vielä kadehtia sinua. Tule siis pois varjoista, riennä kohti valoa.

Jättäkää siis kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu. 1.Piet.2:1. Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer.29:11.

Viidennen sinetin aika

Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli tapettu Jumalan sanan ja oman todistuksensa tähden. Ilm.6:9.

Tiesitkö, että elämme nyt viidennen sinetin aikaa? Se alkoi jo ajat sitten, ehkä Ranskan vallankumouksen aikoina ja jatkuu vielä parisataa vuotta. Tälle historian jaksolle on tunnusomaista, että ihmiset kuolevat väkivaltaisesti, joko sodissa tai onnettomuuksissa tai peräti itsemurhapommittajien uhreina. Minään menneinä historian aikoina ei ole tullut niin paljon ruumiita kuin nyt viidennen sinetin aikaan eikä niin paljon 'viattomia' ihmisiä ole kuollut kasapäin kuin nyt. Terroristitkaan eivät saa niin paljon uhreja aikaan kuin abortit. Mutta tämä ei ole vielä suuren ahdistuksen aikaa. Uskovina voimme elää rukouksen hengessä ja Jumalan armosiipien suojissa hyvän elämän.

Elian maanpäällisen elämän loppuvaiheissa hän käytti saamiaan valtuuksia aika rajulla tavalla. Kuninkaan lähettämiä miehiä kuoli sata, kun Elia pyysi, että tuli taivaasta polttaisi kaikki kuninkaan lähettämät miehet (2.Kun.1:10,12). Tässä on yhtymäkohtia nykyaikaan ja jäin miettimään, mikä opetus tähän kätkeytyy. Ainakin voimme ymmärtää, että voimankäytöllä, väkivallalla ja tuhon tuottamisella emme voi edistää Jumalan asioita, emme ajaa hänen valtakuntansa tavoitteita. Eliakaan ei voittanut 100 miehen uhraamisella mitään. Näemme vastaavan tilanteen Uuden testamentin puolelta, kun Jeesus kulki Samarian halki:

Edellään hän lähetti sananviejiä. Nämä lähtivät matkaan ja menivät erääseen Samarian kylään valmistelemaan Jeesuksen tuloa. Kyläläiset kuitenkin kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, koska hän oli matkalla Jerusalemiin. Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes kuulivat tästä, he sanoivat: "Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät niin kuin Eliakin teki?" Luuk.9:52-54.

Siinäpä Ukkosenjylinän pojat vauhdissa! Kuvaavaa on, miten Jeesus reagoi: Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia ja sanoi: "Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan." Luuk.9:55-56.

Näemme Raamatusta myöhemmin, että apostolit palasivat Samariaan ja toivat mukanaan siunauksen, sen tulen taivaasta, minkä Jumala oli lähettänyt - Pyhän Hengen! Se oli rakentava tuli, ei räjähtävä tuli. Mutta se oli opetuslasten kasvun tulosta, suotuisan kehityksen hedelmää. Sen aikuistumisen tuloksena syntyi opetuslapsia, joilla oli elämää suojeleva ja rakentava henki, ei rikki repivä ja tuhoa tuottava tuomion henki.

Tätä mekin tarvitsemme tänä viidennen sinetin aikakautena, kun tuhon voimat riehuvat valtoimenaan ja väkivalta rehottaa. Meidän tulee olla Pyhän Hengen täyttämiä Jumalan palvelijoita, jotka rakentavat, eivät riko. Meidän tulee tiedostaa, minkä hengen omat me olemme. Meidän tulee asettaa itsemme Jumalan palvelukseen hyvän sanoman kuuluttajiksi, sovituksen sanan esillä pitäjiksi.

Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. 2.Kor.4:6.

Jumala on puolellasi

Jumala, sortajat käyvät kimppuuni, häikäilemättä he tavoittelevat henkeäni. He eivät sinusta piittaa. Ps.86:14.

Psalmi 86 välittää meille Daavidin tunnelmia, kun hän oli pahassa hädässä. Daavid rukoili ja huusi avuksi Herraa. Hänen pelkonsa ja kokemuksensa vaarasta olivat todellisia, eivät mitään harhoja. Hän pakeni Saulia, joka ajoi häntä takaa. Vihamiehiä ja ilmiantajia oli joka puolella, ystäviä vähän. Daavid kuitenkin luotti Herraan. Sinua minä hädässäni huudan, ja sinä vastaat minulle. Ps.86:7.

En tiedä, oletko sinä joutunut kokemaan samanlaista vainottuna olemista, mutta minä olen. Onpa jopa henkeäni uhattu, mutta enimmäkseen uhkana on ollut jokin nöyryytys, sosiaalinen häpeä, pilkan kohteeksi päätyminen. Syy on voinut olla mitätön. En tiedä, miten on mahdollista niin vähästä saada niin paljon aihetta parjaamiseen ja panetteluun. Vihamielisyys ei ole jäänyt aina ollenkaan sanojen asteelle, vaan on tartuttu pimeyden töihin, tehty ilkivaltaa, aiheutettu vahinkoa. Uskovia on myös saatu määrätietoisella kiihotuksella mukaan näihin juoniin. En voi enää mennä seurakuntiin, jos en halua nähdä vihaisia katseita ja murhaavia ilmeitä. Heidän suunsa purkaa esiin mitä kummallisinta jargonia, josta ei saa selvää. He tuntuvat kertovan, että minä salaan jotakin, jonka he kyllä voitonriemuisina tietävät. En tiedä, pitäisikö nauraa vai itkeä. Yleensä kyllä nauran.

Sinun ahdinkosi voi olla erilainen, mutta usein olemme ahdinkomme keskellä epätoivoisia, kun hätähuutomme Jumalan puoleen tuntuvan haihtuvan tuuleen. Emme kuule Jumalan ääntä, emme löydä lohdutusta ja tuskamme vain yltyy. Niinä hetkinä psalmi 86 opastaa meitä rukoilemaan näin:

Anna merkki, joka lupaa minulle hyvää. Häpeä vihamiehilleni! Saakoot he nähdä, että sinä, Herra, autat ja lohdutat minua. Ps.86:17.

Merkki! Se tarkoittaa, että Jumala voi tehdä jonkin hyvän teon ja sillä tavalla osoittaa, että hän on minun puolellani ja suojelee minua. Hän ei halua peittää minua häpeään, vaan päinvastoin – vastustajani saavat häpeän osakseen.

Haluan siis rohkaista sinua, joka olet ahdingossa ihmisten vihamielisyyden takia. Jumala on voimallinen ja hän puhuu puolestasi. Hän näkee hätäsi ja vastaa sinun rukouksiisi. Hän tekee teon, joka todistaa sinun syyttömyyttäsi ja vihamiehesi hän saattaa häpeään. Sinun vastustajiesi pahat aikeet raukeavat tyhjiin. Odota Herraa, hän antaa sinulle merkin, joka todistaa sinun puolestasi. Vielä hän antaa oikean tuomion ja sinä saat iloita Herran hyvyydestä.

Jeesus mua rakastaa

Miten ihanaa on sinun rakkautesi, rakkaani, valittuni! Laul.l.4:10.

Laulujen laulun sulhanen sanoo näin morsiamelleen. Yleisen tulkinnan mukaan Laulujen laulu esittää esikuvallisen runoelman muodossa Kristuksen ja hänen seurakuntamorsiamensa välisen rakkaustarinan. Kun luemme sitä, oman elämämme romanttiset kuviot voivat palautua mieleen. Jokaisella on sentään jonkinlaista kokemusta romantiikasta, minullakin. On kuitenkin vaikea uskoa, että Jeesus rakastaisi juuri minua samanlaisella rakkaudella.

Etäännytämme helposti asian ja Laulujen laulusta tulee jokin yleismaailmallinen love story - se sama tarina, joka toistuu tuhansia kertoja elokuvakankaalla ja saippuasarjojen loputtomassa virrassa. Tai sitten olemme oman historiamme, koulutuksemme ja kulttuurimme sitomia ja otamme tarinan vastaan kuin se olisi kouluaineen aihe, analyysin ansaitseva kirjallinen teos.

Onhan meidän jossain vaiheessa tajuttava, että se on henkilökohtainen rakkauskirje. Sana "rakkaani" tarkoittaa minua! Olen onnistunut hurmaamaan Jumalan Pojan! - Pelottavaa. Alan täristä. Miten ikinä kykenen vastaamaan tällaiseen tunteiden ilmaisuun? Miten ikinä ansaitsen sellaisen rakkauden?

En varmasti ansaitse, mutta vaikka kuinka yritän etäännyttää tätä tosiasiaa ja tyynnytellä sisäistä hämmennystäni, joudun kuitenkin valinnan paikalle. Otanko vastaan? Uskonko? Miten kokonaisesti uskallan heittäytyä tähän mukaan? Entä jos vain kuvittelen?

"Kyllä se siitä ohi menee", sanoi eräs pappi, kun herätykseen tullut ihminen ryhtyi kyselemään pelastuksestaan. Mutta rauhoittelu ei ole oikea tapa. Jos on herännyt, ei kannata yrittää nukahtaa uudestaan. Voi mennä ohi sellaista, mikä on elämää mullistavaa, uuden luomisen alku, uudenlainen elämänsuunnitelma, kurssinmuutos kohti elämän varsinaista tarkoitusta, kohti aarteen löytämistä.

On valtava oivallus ja löytö, jos voi kokea kuten tunnetussa lastenlaulussa lauletaan: "Jeesus mua rakastaa". Siinä on ilosanoman ydin ja siinä on se punainen lanka, josta vetämällä iso vyyhti alkaa purkautua. Sitä vyyhtiä auki keriessä voi tieto lisääntyä, ymmärrys kasvaa, yhä uudet oivallukset vallata sydämen. Vähitellen vastarakkaus alkaa myös herätä, kun kiitollisuuden täyttämä sydän vastaa kosintaan. Sydämemme toistaa:

Rakkaani on minun ja minä olen hänen... Laul.l.6:3.

Kuoronjohtajan kaunis elämä

Seuraavassa luetellaan temppelilaulajat ja heidän jälkeläisensä: Kehatin suvusta laulajana oli Heman, Joelin poika; hänen isoisänsä oli Samuel, tämän isä Elkana… 1.Aik.6:33-34.

Kukahan selittäisi minulle sen ristiriidan, että Samuelin isän mainitaan olleen efraimilainen (1.Sam.1:1)? Samuel oli kuitenkin leeviläinen, Kehatin jälkeläisiä, kuten käy ilmi Aikakirjoista (1.Aik.6:7-12). Muuten tämä sukupuu näyttää selkeältä, mutta Samuelin esi-isien nimiä kirjoitetaan vähän eri lukutavalla Samuelin kirjan alussa ja efraimilaisuus lienee johdettu asuinpaikan mukaan (1.Aik.6:46,51). Samuelin pojat olivat Joel ja Abia, mutta he ottivat lahjuksia ja antoivat vääriä tuomioita (1.Sam.8:3). Sen sijaan Heman, Joelin poika, oli kunnollinen. Hän toimi laulajana Salomon rakentamassa temppelissä ja hänestä sanotaan, että hän oli kuninkaan profeetta. Hänellä oli kaikkiaan neljätoista poikaa ja kolme tytärtä. Hänen poikiensa nimet luetellaan ensin kaikki ja sitten todetaan:  
Nämä kaikki olivat Hemanin, kuninkaan profeetan, poikia. Jumala oli näet luvannut nostaa Hemanin kunniaan ja oli antanut hänelle neljätoista poikaa ja kolme tytärtä. 1.Aik.25:5.

Näistä temppelilaulajista sanotaan, että he lauloivat ylistyslauluja pyhässä hurmoksessa (1.Aik.25:1). Heman on kuin vanhan liiton aikaan eksynyt uuden liiton uskova, joka Pyhän Hengen täyteydessä laulaa kiitoslauluja Herralle ja puhuu profeetallista sanaa niin kuninkaalle kuin kansallekin – vieläpä itselleen. Hän oli saanut Jumalalta henkilökohtaisen lupauksen, että Jumala nostaisi hänet kunniaan. Heman oli musiikillisesti taitava kuoronjohtaja ja häntä siunattiin myös isolla perheellä.

Mitä siis opimme tästä? Hyvät geenit ovat tärkeitä. Ne voivat hypätä yhden sukupolven yli, mutta pompahtaa pintaan taas seuraavassa. Geenejäkin tärkeämpää on omistautua Jumalan valtakunnan asialle ja palvella sen kutsumuksen mukaan, jonka on saanut. Heman kehitti musiikillisia lahjojaan ja myös opetti nuorempia. Temppelilaulajat eivät vain laulaneet, he myös kasvattivat tulevia laulajia. Heman ei ollut kapeakatseinen ihminen eikä nuottien vanki, vaan eli hengen vapaudessa ja kasvoi uskossa niin että saattoi palvella myös profeettana. Ehkä hän tietoisesti halusi jatkaa isoisänsä Samuelin jalanjäljissä. Eniten minua rohkaisee Hemanin henkilökohtainen jumalasuhde, josta heijastuu sama lämmin läheisyys Jumalan kanssa kuin isoisällään Samuelilla oli ollut.

Voisimmeko mekin laittaa hyvät geenimme töihin, arvostaa edeltä kulkeneita pyhiä, omistautua kutsumuksellemme, säilyttää ensirakkauden Herraan? Suokoon taivaan Jumala siunauksensa meille, että mekin voisimme elää arvokkaan elämän ja jättää hyvän esimerkin jälkipolville.

Oikeus saada oikeutta

Älä levitä perättömiä huhuja äläkä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen. 2.Moos.23:1.
Raamatusta nousee esiin se oikeusjärjestelmä, jonka tunnemme hyvin: syyllisen täytyy saada puolustautua syytöksiä vastaan ja tuomiota ei voida perustaa yhden ihmisen lausumalle, vaan todisteiden tulee olla kiistattomat. Tämä oikeuskäytäntö on aina ollut sielunvihollisen maalitauluna. Paholainen ei voi hyväksyä totuuteen johtavaa oikeusjärjestelmää, vaan hän yrittää aina saada oikeuden vääristetyksi. Hän onnistui varsin hyvin Jeesuksenkin kohdalla. Jeesus tuomittiin kuolemaan, vaikka mitään aihetta ei ollut. Tehtiin siis oikeusmurha. Pienimuotoisia oikeusmurhia tehdään vähän joka päivä, kun erilaiset juorut ja panettelut saavat rönsyillä ihmisten keskuudessa, myös seurakunnassa.

Olen tehnyt elämäni aikana paljonkin havaintoja, joiden mukaan syyttömiä pastoreita ja evankelistoja on tuomittu, kun joku hurskaaksi tekeytynyt ihminen on alkanut esiintyä ilmiantajana ja kylvänyt erilaista väärien olettamusten myrkkyä seurakuntaan. Olen itse ollut erään myrkynkylväjän tulilinjalla ja tullut tulokseen, että hänen täytyy olla jollakin tavalla sairas ihminen. Mielentilatutkimus paljastaisi ehkä kyseisen henkilön olevan jotensakin syyntakeeton. Tyypillistä on, että suurin osa ihmisistä ei tunnista tällaista yksilöä mitenkään vaaralliseksi saati paholaisen kätyriksi - pikemminkin hän on useimpien silmissä hyvämaineinen uskovainen.

Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Matt.18:15-17.

Olennaista on tässäkin - jos syytös viedään seuraavalle asteelle - että syytetty on koko ajan tietoinen häneen kohdistuvasta epäilyksestä. Tämä on aika olennaista, sillä jotkut tuntuvat luulevan, että jos on ilmaistu paheksuntaa yhden kerran, saadaan syyttelyä jatkaa syytetyn selän takana ystäväpiirissä ja sukulaisten kesken, jopa seurakunnassa, ilman että asiasta puhutaan syytetylle sen enempää.

Entä sitten syytetyn mielenmuutos - näkyykö se? Ehkä syytetty on tehnyt parannusta, mutta ei ole sitä julkisesti ilmaissut. Kaikki eivät ole ulospäin suuntautuneita, olisi väärin olettaa, että sisäänpäin kääntyneet ihmiset kuuluttaisivat tuntojaan kaikille. Jos odotetaan sydämen tasolla tapahtuvaa muutosta, miten se näkyy? Muutos ehkä näkyy paheksuttavan käytöksen puuttumisena, mutta onko se seurakuntalaisten silmissä riittävästi? Onko se uskottavaa?

Jos Jumala on antanut anteeksi ja Jeesuksen veri on puhdistanut, se pätee. On varottava lausumasta ankaria tuomioita, sillä niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Matt.7:2. Tämän vuoksi, ja yleensäkin oikeuden voimaan saattamiseksi, on tärkeää, että seurakunnassa on harkitsevia toimijoita, hyviä vanhimpia, oikeita paimenia, laupiaita ihmisiä, sillä yksikin oikeusmurha voi viedä seurakunnalta siunauksen. Oletko sinä armollinen ja laupias kanssamatkaajiasi kohtaan?