Seuraa johtajaa!

Kuka on johtajasi? Mikä periaate ohjaa elämääsi? Kun sinun pitää päättää asioita, kuunteletko puolisoasi, sukulaisia, poliittisia johtajia tai seurakunnan silmäätekeviä?

Kun seuraan mediaa, huomaan yhden luonteenomaisen piirteen, joka hallitsee ihmisiä: he ovat jakaneet huomionsa moniin asioihin eivätkä keskity. He puuhaavat milloin mitäkin, enimmäkseen jotakin mukavaa tai hauskaa. Tämän päivän paikallisuutinen on kirkkoherra, joka sai verkollaan suuren kuhan. Onneksi olkoon, mutta miksi hengellinen työ ei ylitä uutiskynnystä?

En aio syyllistää ihmisiä siitä, mihin he aikaansa käyttävät, mutta haluaisin rohkaista lukijoitani keskittymään tärkeisiin asioihin ja pysähtymään tosissaan hengellisten asioiden äärelle ja käyttämään aikaa Jumalan sanan sulatteluun ja rukoukseen, näkemään vaivaa oman hengellisen elämän kuntoon saattamiseksi. Se on sinun elämäsi kotipuutarha, jota kannattaa vaalia. Jokainen puutarhaa hoitanut tietää, millaisen vaivannäön takana on kukkiva, hyvin hoidettu ja kaunis puutarha. En patista puutarhan hoitoon, vaan löytämään sen sydämen puutarhan, joka on mahdollisesti kesannolla. Jumalan sana vertaa meidän hengellistä elämäämme puutarhaan:

Rakkaani, valittuni! Sinä olet suljettu puutarha, lukittu tarha, sinetöity lähde, paratiisi, jonka purojen äärellä kasvaa granaattiomenoita, monia maukkaita hedelmiä, hennaa ja nardusta, nardusta ja sahramia, kanelia ja mausteruokoa ja suitsukepuita, mirhaa ja aaloeta, kaikkein parasta balsamia. Laul.l.4:12-14.

Monien sisäinen puutarha kasvaa rikkaruohoja, nokkosia ja ohdakkeita. Se on tulosta herpaantumisesta, siitä että keskittyminen oikeisiin asioihin on hukassa. Ei mikään ihme nykyaikana, jolloin media tarjoaa niin puoleensavetävää seurattavaa, viihdettä, elokuvia, musiikkiohjelmia, dokumentteja ja urheilua. Seurakunnat eivät oikein pärjää tässä kilpailussa. Yhä useampi pastori saarnaa tyhjille penkeille. Yleisökato ei aina riipu puhujasta, vaan hyvätkin puheet voivat mennä hukkaan. Joskus työtä voisi suunnata enemmän median hyödyntämiseen.

Uuden liiton seurakunnan tulisi tunnustaa ”Jeesus on Herra” ja seurata johtajaa. Meidän tulisi keskittyä kuuntelemaan häntä, jotta emme herpaannu, kun maailman äänitorvet pauhaavat. Jumalan sanan tulisi aina olla käsikirjana, kun kaipaamme neuvoja. Pyhän Hengen tulisi saada olla elämämme navigaattori. Johtajamme kehottaa:

Pysykää lujina, niin voitatte omaksenne elämän. Luuk.21:19.

Kanssasi kaikilla teilläsi

Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi. Joos.1:9.

Elämässä tulee väistämättä vastaan yllätyksiä, kun kaikki ei suju odotusten mukaan. Varsinkin meillä uskovilla on positiivisia odotuksia tulevaisuutemme suhteen - mikä on oikein - mutta sitten vastoinkäymisen iskettyä me lannistumme nopeasti. Missä Jumala oikein oli, kun minä jouduin kohtaamaan tällaista? Elämä ei ollutkaan niin ruusuista kuin sanan valossa uskallettiin odottaa.

Mikä olisikaan parempi raamatunkohta kuin yllä lainattu, kun elämä kolhii? Ymmärrämme, että rohkeus on jotakin, joka kehittyy ja nousee meistä esiin, kun sitä tarvitaan. Auvoinen ja päivänpaisteinen elämä ei vaadi rohkeutta. Peräänantamattomuus, päättäväisyys ja sitkeys syntyvät, kun tarvitsemme sisua mennä läpi harmaan kiven. Mukava elämä kotisohvalla ei kaipaa kauhean paljon määrätietoisuutta ja sisukkuutta.

Niinpä haluan tänään sanoa sinulle, joka vaikerrat elämäsi ankeutta, joka valitat miten elämä kolhii: Sinun Jumalasi on sinun kanssasi kaikilla teilläsi. Hän on sinun kanssasi ilon päivänä, mutta hän on sinun kanssasi myös ahdistuksen ja pelon päivänä. Hän tukee sinua, kun sinulla on taloudellisesti epävarmaa. Hän auttaa sinua, kun ihmissuhteesi on ajautumassa kriisiin. Hän lohduttaa sinua, kun olet menettänyt rakkaan ihmisen läheltäsi. Hän opastaa sinua, kun olet eksyksissä. Hän neuvoo tien, kun tuntuu että tie katoaa, hän lohduttaa kun mieli on maassa, hän tukee kun rohkeus uhkaa pettää, hän valaa sinuun uutta uskoa, kun sinä olet menettämäisilläsi toivosi. Hän on sinun kanssasi, kun kukaan muu ei ole ja yksinäisyys ja orpous pimentävät sinun päiväsi.

Hän on vielä silloinkin sinun kanssasi, kun sinusta tuntuu, että Jumala on sinut hylännyt. Hän on siinä vierelläsi. Tai paremminkin: sinä olet hänen sylissään.

Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan. Hepr.2:18.

Pinnalle vai pinnan alle?

Kristuksen ruumiissa on esiintynyt kautta aikojen kilpailua eri jäsenten välillä ja tämä kilpailu on äitynyt joskus jopa toisten hyljeksimiseksi. Paavali puuttui tähän jyrkin sanoin:

Ei silmä voi sanoa kädelle: ”Minä en tarvitse sinua”, eikä liioin pää jaloille: ”Minä en tarvitse teitä.” Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä. 1.Kor.12:21-22.

Tämä seurakunnan vertaaminen ruumiiseen on osuva. Jos ajattelemme ihmisruumista, näemme siitä vain ihon ja joitakin elimiä, jotka ovat ruumiin pintaosissa, kuten silmät, suu, korvat ja hiukset. Sen sijaan emme näe keuhkoja ja sydäntä – kaikkein tärkeimpiä elimiä.

Näin on myös Kristuksen ruumiissa. Joillakin on näkyvä tehtävä, julkinen palvelustyö seurakunnassa, toisilla taas se tehtävä on näkymätön. Esirukoilijat, varsinkin ne, joiden esirukoustyö tapahtuu pääasiassa omassa rukouskammiossa, ovat näkymätön osa Kristuksen ruumiista. On muitakin, joiden palvelutehtävä on enemmän näkymätön kuin näkyvä.

Jos nyt joku, jonka palvelustyö ja sen hedelmä on näkyvää, alkaisi pitää itseään jonakin suurena ja väheksyä toisia, kun nämä eivät ole saaneet mitään näkyvää aikaan, silloinhan hän loukkaisi Kristuksen ruumista ja sen yhtenäisyyttä. Paavali puhui korinttilaisille siitä, että meidän tulisi keskittää huomiomme näkymättömiin asioihin ja oppia oikein arvostamaan sitä, mikä ei näy:

Haluamme vain antaa teille aihetta olla ylpeitä meistä, niin että pystytte vastaamaan niille, jotka kerskuvat sillä, mikä näkyy ulospäin, eivätkä piittaa siitä, mitä on sydämessä. 2.Kor.5:12.

Jos sinua väheksytään, koska palvelustyösi on näkymätöntä, sinun tulee lujittaa itseäsi Jumalan sanalla ja kestää tämä väheksyntä arvokkaasti. Voit kestää sen, kun Jumalan sanan valossa näet oman palvelustyösi arvon. Sinä voi olla päättäväinen ja sanoa itsellesi: minä arvostan sitä, mikä on sydämessä. Minä en pyri pinnalle, minä pyrin pinnan alle. Minä arvostan Jumalan seurakunnan sydämen työtä. Minä arvostan Jumalan seurakunnan keuhkoja. Minä arvostan Jumalan seurakunnan sisäelimiä, jotka sulattavat Jumalan sanan vahvaa ruokaa ja muuntavat sen Kristuksen ruumiin elinvoimaksi. Minä haluan olla Kristuksen sanalle kuuliainen, kun hän sanoo:

Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Matt.18:10.

Minä päätän olla omalla paikallani ja toimia kokonaisuuden eduksi. Minä jätän asiani aina Herran ratkaistavaksi, sillä hän on oikeudenmukainen tuomari. Minä tiedän oman palvelustyöni arvon, koska tiedän saaneeni sen Jumalalta. Vaikka kukaan ihminen ei arvostaisi minua, minä tiedän, että Herra Jeesus arvostaa minua ja se riittää.

Elämän pituinen haaste

Herra vastasi minulle: - Kirjoita näky niin selvästi tauluihin, että sen voi vaivatta lukea. Näky odottaa vielä toteutumistaan, mutta määräaika lähestyy joka hetki, se hetki tulee vääjäämättä. Jos se viipyy, odota, näky toteutuu varmasti ja ajallaan. Hab.2:2-3.

Näky ja sen toteutuminen on pitkä prosessi ja jokaisen näyn saajan tulisi aktiivisesti pyrkiä näkynsä toteuttamiseen. Me kristityt uskomme joskus liikaakin siihen, että kaikki hoituu, kun odotamme kädet ristissä. Habakuk tuskin tarkoitti, että "ollaan vaan ku ellun kanat" - ja haudotaan, mitä on munittu...
Kyllä odottaminen kuuluu asiaan, kyllä rukoileminen kuuluu siihen. Mutta kun on aika ottaa ensimmäinen askel näyn toteuttamiseksi - sen tuomiseksi ajatuksen asteelta näkyvään maailmaan - vaaditaan uskoa. Joskus se usko on todella heiveröistä ja pienet kokeilut alkeellisia, mutta: ...kuka pitää halpana pienten alkujen päivän, kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastavat koko maata, iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä? Sak.4:10 KR33.

Jostain on lähdettävä liikkeelle. Minäkin tein ensimmäisen nettijulkaisuni joskus viime vuosituhannen puolella ja se ei ensi alkuun näkynyt selaimessa, vaan se alkoi lataantua takaisin koneeseeni. Piti korjata asiakirjan tyyppiä ja sen jälkeen se näkyi selaimessa. Silloin oli tarpeen kirjoittaa kaikenlaista koodia, nykyään kuka vaan voi perustaa nettiin blogin, joka hyödyntää tekniikan uusimpia saavutuksia harrastelijan taidoillakin. Virheitä tulee, mutta jos niitä pelkää, ei pääse mihinkään. Sinun näkysi voi olla hyvin erilainen etkä joudu tappelemaan tekniikan kanssa, mutta alkuun pääseminen voi olla sinunkin näkysi toteuttamisessa suuri haaste. Onneksi into korvaa paljon osaamisen puutetta, jotta alun hankaluuksista päästään eteenpäin.

Matkan varrella uskon merkitys korostuu. Jotta voi toteuttaa näkynsä kokonaisuudessaan, on kasvettava uskossa. Tietyn taipaleen pääsee eteenpäin suhteellisen vaivatta, mutta sitten tulee eteen haasteita, jotka vaativat kasvamista uskossa, uudelle tasolle pääsemistä. Näissä uudistumisen haasteissa jäämme joskus polkemaan paikallamme, emme pääse eteenpäin, asiat junnaavat, takapakkiakin voi tulla.

On turvallista tietää, että tämä kaikki on normaalia, se kuuluu jokaisen näkyään toteuttavan ohjelmaan. Jumala tahtoo, että me kasvamme, muutumme työn vaatimusten mukaan, uudistumme ja saamme uudenlaisen voitelun aika ajoin. Meidän tulee ikään kuin päästä välillä huoltoasemalle tankkaamaan ja sitten taas liikkeelle uusin voimin. Kannattaa siis hyväksyä pysähdykset matkan varrella, pitkätkin lepotauot. Niiden tarkoitus ei ole haudata näkyämme lopullisesti, vaan siementää se uuteen kasvuun.

Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. 1.Kor.3:6-7.

Hyvän Paimenen hoivissa

Hyvä Paimen antaa henkensä lampaiden puolesta (Joh.10:11). Jumalan lupauksen perusteella hän ei pakene, kun vaara uhkaa, vaan puolustaa lampaita henkensä uhalla. Ollakseen lupauksensa mukaan Hyvä paimen, Jeesus suostui kärsimään ristin kuoleman.

Pahoja paimenia nuhdellaan Hesekielin kirjassa: Te pidätte huolta vain itsestänne, vaikka paimenen tulisi huolehtia lampaistaan. Te juotte maidon, käytätte villan vaatteisiinne ja teurastatte lihavimmat lampaat, mutta ette pidä huolta laumastanne. Te ette ole hoivanneet uupuneita, ette ole lääkinneet sairastuneita ettekä sitoneet murtunutta jalkaa, te ette ole etsineet kadonneita ettekä lähteneet eksyneiden perään. Te olette kohdelleet lampaitanne tylysti ja kovin ottein. Minun laumani on hajonnut, kun se on jäänyt paimenetta, ja minun lampaani ovat joutuneet petojen suihin, kun ne ovat joutuneet erilleen laumastaan. Hes.34:2-5.

Jeesus antoi myös Hesekielin kautta lupauksen olla Hyvä Paimen. Hän lupasi näille kaltoin kohdelluille lampaille: Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään – näin sanoo Herra Jumala. Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita… Enää he eivät joudu toisten kansojen armoille eivätkä petojen hampaisiin, vaan he elävät rauhassa eikä kukaan ahdista heitä. Hes.34:15-16, 28.

Saamme siis tänä päivänä etuoikeuden kuulua Hyvän Paimenen laumaan. Hän vie meidät turvaan susilta, hän ohjaa meidät hyville ruokamaille. Hän hoivaa meitä, kun sairastamme. Hän nostaa meidät syliinsä, kun emme jaksa omin voimin. Olkaamme kiitolliset ja palvelkaamme häntä ehyin sydämin!

Kun kristikansa hajoaa

Ellei profeettoja ole, kansa villiintyy, onnellinen se, joka Herran lakia seuraa. Sananl.29:18.

Lauseen alkuosa kuuluu vanhassa 1776 käännöksessä: "Kuin ennustukset loppuvat, niin kansa hajoitetaan". Muutenkin tämä jae kääntyy eri kielissä monin tavoin. Aina ei puhuta profeetoista, vaan näyistä tai ilmestystiedosta.

Onhan tosiasia, että nykyään profeetat ovat harvinaisia, näkyjä nähdään ani harvoin, unia nähdään silloin tällöin, mutta niitä osataan tuskin selittää, profetiat ovat hoviprofeettojen toistopalvelua tai niin mystistä jargonia, ettei niistä ota kukaan selvää. Sama tilanne oli jo Samuelin ollessa poikanen: Siihen aikaan Herra puhui ihmisille vain harvoin eikä näkyjä usein nähty. 1.Sam.3:1.

Mutta onhan tämä opetukseen keskittyminen harkittua ja tiedon ylikorostaminen tahallista. Osa tästä ongelmasta johtuu siis siitä, että profeetat on hiljennetty. Israelin kuningas vastasi Josafatille: "Yksi vielä on, jolta voisimme tiedustella Herran tahtoa, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika." 2.Aik.18:7. Moni profeetan oppilas on saanut tuntea tämän nahoissaan ja vaiennut jo ennen kuin on kunnolla saanut oppia profeetan virkaansa hoitamaan.

Kuten 1776 käännös vihjaa, yksi seuraus siitä, että profeettoja syrjitään, on myös kristikunnan sirpaloituminen ja hajoaminen aina vain pienempiin lahkoihin. Profeetallinen sana ehkä koetaan liian haastavana, kun siinä jää aina osavastuu kuulijalle, että koetaan helpommaksi, jos hengen sanomia ei kuulla eikä kuulijoita rasiteta liian vaikeilla arvoituksilla tai asioiden liian syvällisellä ymmärtämisellä - sehän johtaa usein parannuksen haasteeseen. Profeetallisen sanan paras hedelmä onkin suuntaansa korjaava seurakunta.

Särkymistä on hyvää ja pahaa. Vaikka särkyminen on monessa suhteessa siunaus, ei kristikunnan hajoaminen ole siunaus. Meidän tulee nousta vastustamaan susia - niitä persoonia, jotka aina kurittavat lampaita ja kohtelevat näitä kovuudella - ja suosia lempeitä paimenia, jotka kokoavat erimieliset yhteen ja sovittelevat riitoja. Meidän tulisi kohdella profeettoja hyvin (Ps.105:15) ja suosia profetian armolahjan käyttöä ja profeetallisen sanan julistamista. Kun sananjulistus saa yliluonnollisen ulottuvuuden, meillä on jälleen mahdollisuus kuulla Jumalan ääni. Kun kuulemme hengen puhuvan, saatamme hämmästyä - yllättyä perin juurin ja sillä tavalla saada terveellisen totuuden ruiskeen nukkuvan sielumme herättämiseksi. Jumalan äänen kuuleminen on terveellistä ja yhdistää kristikansaa.

Jeesus sanoi: »Jos teillä on korvat, kuunnelkaa tarkkaan.» DMrk.4:9.

Raskaana Jumalan hengestä

Ennen kuin kivut ovat edes alkaneet, Siion on jo synnyttänyt, ennen kuin tuska on ehtinyt tulla, hän on saattanut maailmaan poikalapsen. Kuka on kuullut, kuka on nähnyt tällaista? Syntyykö maa yhdessä päivässä, syntyykö kansa yhdellä kertaa? Mutta heti kipujen alkaessa Siion synnytti omat lapsensa. Minäkö avaisin kohdun suun saattamatta synnytystä päätökseen? kysyy Herra. – Minä, joka ohjaan synnyttäjää, estäisinkö minä häntä synnyttämästä? kysyy sinun Jumalasi. Jes.66:7-9.

Jumalan luomakunnassa kaikki heijastaa hengellistä todellisuutta. Yksi näistä luonnollisista ilmiöistä, joka ilmentää uskon todellisuutta, on synnytys. Siitä voidaan johtaa muutamia väittämiä, jotka koskevat hengellistä kasvua ja hedelmällistä uskoa:

1) Tarvitaan ensiksi hedelmöitys, jotta mitään lähtisi syntymään. Hengellistä hedelmöitystä kutsutaan usein sanalla ’näky’. 2) Usko tulee täydelliseksi ja johtaa tuloksiin vasta, kun on käyty läpi odotuksen vaihe. Odotus kuuluu hengelliseen raskauteen yhtä oleellisesti kuin luonnolliseenkin. Odotuksen aikana tapahtuu paljon, mutta se on usein salattua. 3) Synnytyksen käynnistyessä tulee ensin lapsivesi ulos. Raskaana oleva ”päästää allensa”. Se voi tuntua hyvin nololta. 4) Synnytys ei tapahdu ilman kipua. Poltot tulevat vääjäämättä. Kipua ei voi paeta. Hoitajia saattaa parveilla ympärillä paljonkin, mutta supistukset vain pahenevat. Poltot voivat kestää tuntikausia. Synnytys voi venyä tunnista toiseen ja edistyä hitaasti. Äidin voimat voivat loppua. Kätilöt saattavat olla huolissaan lapsesta. Leikkausta mietitään. Äitiä tsempataan: ”Kestä vielä vähän!” Tästä vaiheesta Raamattu toteaa muun muassa: Jouduimme niin suunnattomiin ja ylivoimaisiin vaikeuksiin, ettemme enää uskoneet selviävämme hengissä. 2.Kor.1:8. 5) Kun lapsi sitten viimein syntyy, se parkaisee ja itkee hädissään. Äiti tuskin kuulee sitä, kun on niin pyörryksissä. Molemmat ovat toisten avun varassa. 6) Synnytyksestä toipuminen vie aikaa. Lapsi tai äiti tai molemmat vaativat tarkkailua. 7) Ilo lapsen syntymisestä valtaa kuitenkin mielet, elämä hymyilee sittenkin. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Joh.16:21.

Tätä ajatusmallia ei nyt kannata soveltaa jokaiseen arkiseen pikkuasiaan, mutta jos sinun elämässäsi on menossa hengellinen raskaus, jonka on määrä tuottaa esiin jokin Jumalan teko, läpimurto, uudistuminen, edistys, uusi voitelu, merkittävien ovien avautuminen tai tapahtuma, joka johtaa suurenmoiseen hedelmän kantamiseen, silloin on mahdollista, että joudut käymään läpi odotuksen ja kivulla synnyttämisen. Joudut erilaisten vastoinkäymisten kautta kulkemaan kohti voittoa. Mutta lopulta seuraa ilo ja tyydytys, kiitollisuus ja hyvä olo.

Ole siis rohkealla mielellä, sinun kipuilusi ei ole turhaa. Ole sinnikäs, sinun on määrä päästä voitolle kaikista elämäsi vastuksista. Kestä vielä vähän ja sinä saat nähdä, minkä ihmeellisen vastauksen Jumala antaa! Sinun uskosi palkitaan, sinun kestävyytesi johtaa kerran täydelliseen tekoon (Jaak.1:4).

Suuren arkkitehdin piirustukset

Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme. Hepr.3:6.

Kun tulemme uskoon, synnymme useimmiten jonkin seurakunnan piiriin tai ainakin hakeudumme Jumalan kansan yhteyteen. Silloin saamme ikään kuin syntymälahjana määrätyn opetuksellisen paketin. Joskus se paketti on arvokas, joskus vähän rihkamaa. Puutteena voi tässä äitiyspakkauksessa olla esimerkiksi se, että vanhaa liittoa sotketaan koko ajan uuden liiton seurakunnan elämään. Profeetta Haggai kehotti aikanaan rakentamaan temppeliä ja nyt Haggain kirjaa käytetään erilaisten rakennusprojektien innoittamisessa. Jos luemme Raamattua huolella, voimme todeta, että uudessa liitossa ei kehoteta rakentamaan mitään rakennuksia - ei yhden yhtäkään.

Tämä on aika hämmästyttävää, kun tiedämme, että Jeesus itse oli rakentaja. Häntä on sanottu puusepäksi, mutta luultavasti hän oli ennemminkin kirvesmies. Hän siis rakensi työkseen ihmisten asumuksia ympäri Galileaa, mutta ei koskaan käskenyt seuraajiaan yhdenkään pirtin kyhäämiseen. Jos joku löytää Raamatusta jonkin rakennushankkeen, hän tukeutuu silloin vanhan liiton tekstiin.

Selitys tälle kummallisuudelle löytyy, kun tajuamme, että Jeesus kyllä rakentaa, mutta hänen rakennuksensa on "näkymätön". Hän rakentaa Jumalan valtakuntaa. Hän juurruttaa opetuslapsiinsa Jumalan valtakunnan idean, sen periaatteet, sen elämäntavan, sen moraalin. Hän rakentaa valtakuntaansa luoden sille pohjan - perustuksen. Kulmakivenä ja huippukivenä on Kristus itse, rakennuskivinä ovat uskoon tulleet pyhät. Rakennus on Kristuksen ruumis, jossa Kristus on Pää ja me olemme soluina hänessä.

Pietari tiivistää tämän totuuden näin: Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden. 1.Piet.2:4-5. Tähän meidän on syytä syventyä ja vakaasti uskoa, että juuri tällaista rakentamista uuden liiton ihmisiltä odotetaan.

Ylösnoussut Vapahtaja on myös rakentaja. Hän rakentaa uutta Jerusalemia meille taivaassa. Kun kerran pääsemme kotiin, näemme uuden kotikaupunkimme valmiina. Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin. Hepr.11:16.

Jos luotamme Kristukseen, luotamme hänen arkkitehtuuriinsa. Jos pidämme häntä arvossa rakentajana, noudatamme tarkasti hänen piirustuksiaan. Emme enää tyydy maallisiin "kivikehiin", nyt rakennamme arvokkaista aineista, jaloista materiaaleista, hänen ruumiinsa temppeliä - hänen verellä ostettua seurakuntaansa. Pian Kristuksen morsian temmataan taivaallisiin asuntoihin, jotka on rakentanut Herra itse.

Uskon rukous toimii

Olen Herran sotajoukon päällikkö ja olen juuri saapunut tänne. Joos.5:14.

Tämä raamatun kohta tuli mieleeni, kun ajattelin asioita, joita eräs kauan uskon tiellä vaeltanut sisar puhui. Hän vaikutti hyvin väsyneeltä ja pettyneeltä, kun Jumalan vastaukset viipyivät. Hänellä oli kipu omien lastensa pelastumisesta. Kirjoitin hänelle lyhyesti ja kun olin viemässä korttia postilaatikkoon, minut valtasi Herran henki.

Uskon hengessä aloin ajatella jotenkin tähän tapaan: nyt ei anneta periksi. Nyt taistellaan. On varma, että Jumala vastaa. Aivan varma on, että hän tekee voimallisia asioita. Me riisumme aseista tuon tyrannin, joka pitää sinun lapsistasi kiinni ja heitämme hänet ulos. Me sanomme sille, että sen aika on ohi. Me käskemme sitä lähtemään. Emme me omassa voimassa voi sille mitään, mutta me jyräämme sen Jeesuksen nimessä. Jeesus on se, joka sanoi:

Nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Joh.12:31.

Ruikutus saa nyt loppua. Valittaminen saa loppua. Alakuloisuus on ohi, epäuskon aika on mennyt. Tässä maassa on paljon Jumalan sotureita, jotka ovat puettuja täyteen taisteluvarustukseen. Vaikka minä olen niistä vähäisin, niin minä voin silti sanoa sille pimeyden ruhtinaalle, joka sinun omaisiasi pitää kiinni synnissä ja maailmassa, niin kuin Daavid sanoi:

Minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimessä. Hän on sen sotajoukon Jumala, jota sinä olet pilkannut. Tänä päivänä Herra jättää sinut minun käsiini. 1.Sam.17:45-46.

Ei väliä, millä murteella se tulee ulos suusta. Vihollinen pötkii pakoon, kun me Jeesuksen nimen arvovallassa käskemme sitä lähtemään.

Usko sinäkin: tämä mahdollisuus on olemassa sinun rakkaittesi kohdalla. Se maailman ruhtinas, joka on heitä hallinnut, lähtee vetämään häntä koipien välissä ja sinä näet, että on vielä olemassa Jumala, joka vastaa rukouksiin.

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Ps.126:1.

Kristus teissä, kirkkauden toivo

Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Matt.5:11.

Kun sinusta tulee Jeesuksen oma ja hänen opetuslapsensa, saat vääjäämättä osasi myös vainoista. Se voi olla selän takana puhumista, juorujen levittämistä, ilkeitä juonia, mielen pahoittamista - mitä kaikkea pahaa ihmiset osaavatkaan tehdä! He kiusaavat ja tekevät ilkivaltaa, he ovat tylyjä ja loukkaavat ilkeillä sanoilla, he aiheuttavat vahinkoa tahallaan. Sitten he ovat vielä pitkävihaisia eivätkä koskaan muuta asennettaan.

No, sellaista elämä on. Ehkä ei pitäisi puhua "heistä", vaan "meistä"! Mutta kun olemme tulleet uskoon ja Jumalan henki todella alkaa liittää meitä Kristuksen ruumiiseen, me saamme tuntea sen nahoissamme. Paavali sanoi siitä näin: Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi näkyviin kuolevaisessa ruumiissamme. 2.Kor.4:10-11.

Mitä merkitseekään Kristuksen kärsimyksien osallisuus? Se on tie kohti ylösnousemusta, hänen kirkkautensa omistamista. Kun alamme hyväksyä tämän puolen Kristuksen seuraamisesta, me pääsemme sellaiseen aikuisuuteen uskossa, että voimme alkaa jopa tavoitella läheisempää Kristuksen tuntemista juuri kärsimysten kautta. Emme ehkä muutu masokisteiksi, mutta alamme ymmärtää, että särkyneisyys on hyvä asia, murtuminen osa pyhittymistä ja kasvua oikeaan suuntaan. Se huono maine, jota olemme harmitelleet, se onkin selvästi tienviitta taivaaseen. Voimme yhtyä Paavalin ajatukseen: Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. Fil.3:10.

Voimme ihailla monia, jotka vapaaehtoisesti lähtevät hankaliin olosuhteisiin voidakseen viedä evankeliumia eteenpäin tai palvellakseen köyhiä. Kun Jumalan antama näky polttaa sydänalassa, on mahdollista antaa itsensä alttarille. Tällainen henkilökohtainen uhrautuminen kuuluu aikuiseen uskoon.

Mutta haluan rohkaista sinuakin, joka et ole valinnut sitä kärsimystä, joka tänä päivänä sinua kurittaa. Tuskailetko ihmisten pahoja puheita? Oletko ahdistunut, kun et saa muiden hyväksyntää? Suretko menetettyjä mahdollisuuksia, joita jotkut hyväkkäät ovat olleet pilaamassa? Kurittaako jokin sairaus sinua? - Entä jos antaisit Pietarin kääntää sinun elämäntilanteesi nurinpäin?

Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy. 1.Piet.4:13.

Hän ottaa vastaan hylätyt

Hylkäämisiä voimme kokea monenlaisia. Ainakin itse olen kokenut erilaisia hylkäämisiä elämäni aikana. Jokainen joutuu kokemaan hylätyksi tulemista. Luulen, että Jumala sallii meille näitä hylkäämisen kokemuksia, jotta meistä tulisi vahvempia.

Ensimmäinen asia, jonka voi tehdä hylkäämisestä toipumiseksi, on katsoa, mitä on jäljellä. Voit todeta, että sinulla on vielä paljon jäljellä: ammatti ja työ, hyvä terveys, kivat lapset - mitä muuta? Ystäviä?

Ainakin sinulla on Jumala, joka ei hylkää luotujansa. Jeesus ei hylkää ketään, jonka puolesta on antanut henkensä. Hylkäämisen kivussa voit oppia inhoamaan hylkäämistä niin, että opettelet itse olemaan hylkäämättä. Voit ottaa elämässäsi määrätietoisen suunnan: tuli mitä tuli, minä en halua hylätä puolisoani tai seurustelukumppaniani tai ystäviäni mistään turhanaikaisesta syystä enkä ainakaan Jumalaa ja Vapahtajaani jätä milloinkaan mistään hinnasta.

Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Siis ottakaa vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat. Mal.2:16 KR33.

Jumala haluaa lohduttaa murheellisia ja olla lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän ja murheen valtaama mieli. Hän on kaikkien hylättyjen toivo. Hänen sanansa lohduttaa - kannattaa lukea sitä. Hän kuulee hylättyjen rukoukset - kannattaa kääntyä hänen puoleensa. Hän ottaa vastaan hylätyt ja yksinäiset ja lohduttaa heitä. Hän kantaa heitä vahvoilla käsivarsillaan ja vie kerran taivaan iloon, missä kaikki murhe ja huokaus pakenevat. Hän pyyhkii meidän silmistämme kaikki kyyneleet. Jokainen hänen lupauksensa on voimassa tänä päivänä, myös tämä:

Minä hoidan haavasi terveiksi, parannan sinun vammasi, sanoo Herra, parannan sinut, Siion, sinut, jota kutsutaan nimellä ”Hylätty vaimo”, sinut, josta kukaan ei välitä. Jer.30:17.

On vain yksi ruumis

Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. Kol.2:17.

Jumala valitsi Aabrahamin jälkeläiset omaksi kansakseen, koska Aabraham uskoi. Jumala kuljetti kansaansa ja vapautti sen Egyptistä - orjuuden ikeestä. Hän antoi Israelin kansalle Kanaanin maan asuttavaksi. Hän antoi kansalleen pyhäkön, ensin ilmestysmajan ja myöhemmin temppelin. Hän ohjasi kansaansa oikealle tielle antamalla sille lain käskyt.

Mutta tämä jumalanpalvelus oli vielä ulkonaista. Jumala lähetti Poikansa maan päälle uudistamaan oman kansansa uskon ja viemään sen uudelle tasolle. Hänen päämääränsä oli luoda Israel uudeksi ja ottaa siihen jäseneksi muitakin kuin juutalaisia. Uudeksi luodun kansan oli määrä palvella Herraa uudessa liitossa. Israelin kansan jälkeläisiä ei syrjäytetty tai hylätty, mutta Jumalan kansaan kutsuttiin nyt ihmisiä kaikista kansoista. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa. Ap.t.10:35.

On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Ef.4:4.

Jeesus yritti viestittää ihmisille, että hänen tehtävänsä ei ollut aikaansaada poliittista vapautusta eikä johtaa juutalaisia pois roomalaisten orjuudesta. Hänen tehtävänsä oli paljon syvällisempi - vapauttaa ihmiset synnin orjuudesta. Jeesus oli tullut maan päälle luomaan ihmisen uudeksi. Siksi hän sanoi:  
Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä. Joh.2:19.

Mutta hänen aikansa hengelliset johtajat eivät ymmärtäneet tätä viestiä. He nousivat vastarintaan ja halusivat tuhota tämän "rettelöitsijän". Tunnemme seuraukset, mutta samalla He toteuttivat sen, minkä sinä voimallasi ja päätökselläsi olit ennalta määrännyt tapahtuvaksi. Ap.t.4:28.

Helluntaina sitten ylösnoussut Kristus lähetti maan päälle Pyhän Henkensä (pyysi Isää lähettämään) ja näin uusi ihminen sai "uuden käyttöjärjestelmän". Sen rinnalla Windows 10 on lasten lelu. Uusi luomus Kristuksessa sai nyt uusia kykyjä, sillä se sai taivaallisen voitelun ja voiman, ihmeet ja merkit seuraisivat sitä, armolahjat toimisivat sen kautta, jopa kuolleita herätettäisiin. Todistus, jonka Kristuksen ruumis (hänen seurakuntansa) antaisi, olisi ennennäkemätön. Evankeliumi leviäisi maailman ääriin ja miljoonat saisivat tulla uskoon.

Emme siis keskity enää ulkonaisiin asioihin, emme kiinnitä sydäntämme rakennuksiin, emme tee vuotuisista juhlistamme uskon keskipistettä, emme elä missään keinotekoisessa kultissa vaan Kristuksen ruumiin ainutlaatuisessa yhteydessä, jota Pyhä Henki innoittaa ja ohjaa.

Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa. Ef.4:13-16.

Jumalan voima Kristuksessa

”Tässä on tuli ja puut, mutta missä on karitsa polttouhriksi?” 1.Moos.22:7.

Raamatun lukeminen läpi on joskus koettelevaa, kun samaa asiaa toistetaan toista aukeamaa. Tämä koettelemus voi tulla vastaan Aikakirjoissa, kun sukuluettelot ovat pitkiä kuin nälkävuosi tai neljännessä Mooseksen kirjassa, kun Israelin heimot uhrasivat erämaassa pyhäkköteltan vihkiäisjuhlaa varten suitsuketta kultamaljassa, taikinaa hopeamaljoissa ja eläimiä 21 kappaletta kukin. Sama litania toistetaan sitten 12 kertaan. Ainakin yksi asia korostuu, kun eläinuhreja on polttouhriksi kolme ja yhteysuhriksi 17, syntiuhriksi aina on vain yksi urospuolinen eläin. On työlästä ymmärtää kaikkea symboliikkaa, mitä kätkeytyy noihin vihkiäisuhreihin, mutta ”syntiuhriksi pukki” (4.Moos.7) viittaa kyllä selvästi Jeesukseen.

Tulemme taas evankeliumin ytimeen: Jumala lähetti tänne Poikansa ja pani meidän syntivelkamme hänen päälleen. Hän kärsi ja kuoli ristillä, jotta me saisimme syntimme anteeksi ja mahdollisuuden päästä sisälle tosi elämään. Kuvaavaa on sekin, miten Aabraham vastasi Iisakin huolestuneeseen uteluun: ”Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani.” 1.Moos.22:8.

Monta kertaa olemme Iisakin asemassa ja kyselemme, mikä sovittaisi minunkin elämäni töppäykset, mistä löytyisi anteeksianto kaikille tekemilleni virheille, mistä syntiuhri joka kuittaisi velkani. Itsesyytökset saartavat meidät, omatunto soimaa, raskas syyllisyys painaa. Jos uskommekin Jumalan armoon Kristuksessa, ihmisten syyttävä sormi osoittaa meihin päin, joskus kivetkin lentävät – tuomion sanat. Pelko valtaa mielen, valvomme öitä, etsimme rauhaa. Olemme kuin Iisak alttarilla, köysissä, voimattomina. Olemme siinä itsetuhoisuuteen asti syyllisinä, taistelumme luovuttaneina, valmiina kärsimään ankaran tuomion.

On suuri siunaus saada kuulla Jeesuksen sanat, saada kuulla synninpäästö, kokea elävästi, kuinka raskas syyllisyyden taakka vierähtää pois sydämeltä, kuinka Jumalan armo Kristuksessa tulee lähelle ja koskettaa, kuinka Jumalan sana vapauttaa. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Mark.2:5. Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” Luuk.7:48. Evankeliumi, sana rististä – se antaa voimaa elää. Paavali sanoi sen niin hyvin:

Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 1.Kor.1:18.

Heikkouden kautta voiman kanavaksi

Tämä blogi on nimestään alkaen tarkoitettu todistamaan ja kertomaan, että särkyneisyydessä on siunaus. Jos katsomme maailmaa ympärillämme, meidän on pakko tehdä havainto: Jumalan luomakunnassa on liikettä ja toimintaa vain särkymisen kautta.

Voithan syödä aamupalasi ajattelematta mitään sen syvällisempiä, mutta ethän voi niellä leipääsi ennen kuin olet pureskellut sen palasiksi. Ja olisiko sinulla leipää, jos joku ei olisi jauhanut jyviä ensin? Ja olisiko mitään jyviä jauhettavaksi, jos ei joku olisi rikkonut maata ensin, kyntänyt ja äestänyt, ja sitten kylvänyt siihen siementä? Ja olisiko siemenet tuottaneet satoa, jos ei niitä olisi rikottu - käytetty kokonaan hyödyksi viljan kasvuun. Ja olisiko mitään laariin kertynyt, jos ei viljan tähkiä olisi puitu ja peräti hajotettu? Olisiko mitään satoa koskaan syntynyt, jos ei taivas olisi revennyt ja sade kastellut maata?

Olisiko siis mitään hengellistä satoa, jos ei kukaan koskaan murru, jos ei mitään eheää ikinä mene rikki, jos ei kukaan ihminen ikinä itkuun parahda, jos ei mikään tuska ja kipu koskaan revi sielua palasiksi?

Jumala lähettää ukkosen viiltämään taivaan halki, että voi antaa sateen, ja hän lähettää ihmisen sydämeen huudon, joka avaa Jumalan salaisuuksia niin että ihminen saa vastauksia tuskanhuutoihinsa. Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa, hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat. Hoos.6:1. 

Älkäämme siis vältelkö Jumalan käden työtä, kun hän rikkoo sydämemme maaperää, kun hän särkee meidän suunnitelmiamme, kun hän peittää meidät pimeään. Kun meitä jauhetaan rikki, me saamme olla varmoja, että jauhinkivet ovat Jumalan käsissä. Me tiedämme, että juuri heikkona olen voimakas (2.Kor.12:10). Juuri murtuneena ja särkyneenä olen kaikkein vahvin. Sellaisena maahan lyötynä Jumalan työ minussa menee eteenpäin ja voin olla hänen käytössään, vaikka en tietäisi miten.

Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jaak.5:13.

Enemmän kuin oikeus

Meillä ihmisillä on usein hyvin voimakas taju oikeudenmukaisuudesta. Vääryyttä kärsineen tulisi saada oikeutta. Kuolemaan tuomittujen rikollisten yhteydessä usein korostetaan, että rikoksen uhrit eivät etsi kostoa, he etsivät oikeutta. He tuntevat saavansa sitä, kun rikollinen teloitetaan.

Toisinaan löydän itseni miettimässä menneitä ja toteamassa, että minulle tehtiin vääryyttä. Vaikka en kostoa haluaisikaan, haluaisin, että joku tolkku olisi elämässä.

Pyhä Henki puhui minulle ja uskon, että hän välitti minulle eläviä sanoja Kristuksen sydämeltä: Poikani, on minun tahtoni, että sinä koet vääryyttä. On minun tahtoni, että oikeudenmukaisuus ei toteudu sinun mielesi mukaan. Minä toteutan oikeuden, minä saatan sen voimaan. Katso minua ristillä: siinä se on kaikki. Jos minä hyväksyin, että minut syyttömänä tuomittiin, sinunkin tulee hyväksyä, että sinut tuomitaan väärin. Sinunkin tulee rukoilla pahantekijöittesi puolesta. Tässä minä opetan sinua ja tahdon, että sinä muutut minun kaltaisekseni.

Lapseni, minä haluan, että sinä annat anteeksi ja rukoilet noiden ihmisten puolesta. Heissä on puutteita, joita haluaisin korjata. Minä korjaankin niitä sen rakkauden kautta, joka ilmestyy heille sinussa. Se rakkaus ei ole aina ajallista ja tule ihmisten mukaisena näkyviin. Se tulee näkyviin, sitten kun aika on. Rakkaus on jotakin, joka hiljaa ja nöyrällä sydämellä kätkee oman kipunsa, häpeänsä ja loukkauksensa ja peittää ne toisten katseilta. Rakkaus tuo sydämen rukouksessa kaikki koetut vääryydet minun kasvojeni eteen.

Luovuta siis haavasi minulle ja minä teen niistä siunauksen lähteitä. Anna vihasi pois. Lakkaa huutamasta oikeuden perään. Minä olen sinun oikeutesi. Minun ristini on sinun oikeutesi ja se on paljon enemmän kuin vain oikeus – se on armoa.

Kuuliaisuuden siunaus

Siionin Herra siunatkoon sinua, hän, joka on luonut taivaan ja maan. Ps.134:3.

Herra olkoon sinulle suosiollinen ja siunatkoon sinun työsi ja vaivannäkösi. Herra antakoon tulla paljon hedelmää sinun työstäsi, olethan kylvänyt Jumalan sanan siementä, innostanut ihmisiä seuraamaan Herraa, rukoillut paljon uskon ystävien puolesta. Sinä olet ollut antelias ja jakanut omastasi, sinä et ole suostunut vääryyden töihin etkä kannattamaan ihmisviisauden oppeja, vaan sinä olet ollut kuuliainen ja uskollinen Herran äänelle - sinä saat kaikesta suuren palkan.

Herra antakoon siunauksen myös sinun vesoillesi, sinun lapsillesi ja lapsenlapsillesi, että hekin voivat menestyä elämässä ja saada kutsun palvella Jumalan valtakuntaa. Herra katsokoon sinun sukusi puoleen ja nostakoon sieltä esiin pappeja, evankelistoja ja diakoneita. Herra tuokoon sinun lähipiiriisi uskovia miniöitä ja vävyjä. Herra kasvattakoon sinun jälkeläisiäsi, että he voivat olla vanhimpina seurakunnassa, pyhäkoulun opettajina, lasten ja nuorten ohjaajina. Vaikuttakoon Jumalan armo sinun sukusi keskellä, ettei jumalattomuus valtaa alaa, vaan sinun jälkeläistesi keskellä aina kunnioitetaan Jumalaa ja palvellaan Herraa.

Herra sanoo tänä päivänä sinulle: Minä en unohda yhtäkään sinun hyvää tekoasi, vaan siunaan sinua ja läheisiäsi. Minä autan koetuksissa, minä lähetän enkelini varjelemaan ja Pyhän Henkeni ohjaamaan sinua. Minä en ota paimenen kättäni pois sinun elämästäsi. Minä jaan sinun kauttasi hyviä lahjojani myös sille seurakunnalle, jota sinä palvelet. Tämä on minun lupaukseni: ei väisty minun henkeni sinun yltäsi eikä katoa minun sanani, jonka olen suuhusi antanut, ei sinun suustasi, ei jälkeläistesi eikä sinun jälkeläistesi jälkeläisten suusta", sanoo Herra, "ei nyt eikä milloinkaan." (Jes.59:21).

Niissä, jotka ovat minua lähellä, minun pyhyyteni tulee näkyviin, ja koko kansa saa oppia tuntemaan minun valtani ja voimani. 3.Moos.10:3.

Minä lähetän sinut

Monien sielussa on syviä haavoja. Monet ovat yksinäisiä. Heidän komeat talonsa ovat täynnä tuskaa ja ahdistusta. Kuluttamisen nautinto ei anna tarkoitusta elämään. Etelänmatka ei tuo helpotusta sisäiseen tyhjyyteen. Hienot vaatteet ja korut eivät hoida hylkäämisiä. Missään ei ole balsamia uskottomuuden haavoittamille rikkaille ihmisille eikä puolison vaihtamisestakaan ole pysyvää apua. Heidän sisäinen maailmansa on raunioina. He elävät kuin katulapset kylmässä ja kovassa maailmassa, jossa ei armoa tunneta eikä anneta.

Katso heidän sisäiseen maailmaansa ja näe koko kurjuus. Kuuntele, kuinka haavoitetut sielut huutavat. He kaipaavat turvallisuutta ja tarkoitusta elämäänsä. He kaipaavat sitä, mitä vain minä, Jeesus Kristus, voisin heille antaa.

Mutta he eivät tunne minua, Elämän Herraa. Minä olen heille vain jokin uskonnollinen kuvatus, jokin tympäisevä klisee – he eivät tiedä, että minä olen elävä. He eivät tiedä, että minulla on myötätuntoinen ja lämmin sydän heitä kohtaan. He eivät tiedä, että minulla on ratkaisu heidän elämänsä epätoivoon.

Sinun tulisi näyttää heille minun sydämeni. Sinun tulisi kuunnella heitä. Sinun tulisi viipyä vierellä, antaa heille ihmisen ikävään läheisyyttäsi ja läsnäolosi lämpöä. Sinun pitää ottaa minun paikkani, sinun pitää koskettaa heitä minun kädelläni. Sinun pitää kuunnella heitä minun korvillani. Sinun pitää elää heidän lähellään hylkäämättä heitä. Sinun tulee olla uskollinen palvelijani heidän hyväkseen. Minä olen Jeesus isolla kirjaimella, sinun tulee olla jeesus pienellä kirjaimella. Heijasta minun luonnettani teeskentelemättä. Opettele olemaan oikeasti ja aidosti minun kaltaiseni, niin heijastat minun valoani olemalla oma itsesi.

Vietä aikaasi kanssani rukouksessa ja minä kuuntelen sinua, kun sinä puhut minulle heistä. Ohjaa heitä minun tyköni. Minä vedän ihmisiä puoleeni, vedä sinä heitä minun tyköni. Minä olen valmiina antamaan heille elämän, antamaan yltäkyllin – kaiken mitä heiltä tämän tavaramaailman keskellä puuttuu.

Kun sinä tapaat hyväosaisia, jotka voivat huonosti, silloin tiedät: minä olen lähettänyt sinut.

Elämän rikkaus Kristuksessa

Minua on alkanut häiritä viime aikoina eräs piirre ihmisten ajattelussa - yksitasoisuus. Sikäli kuin jotkut edustavat kristillisen uskon näkökulmaa, heidät leimataan jollain todistelulla, joka on tästä maailmasta, ei uskon maailmasta. Niinpä tieteellisen elämänkatsomuksen omaavat arvioivat uskoa tieteen näkökulmasta ja löytävät usein vain tosiasioita, jotka kiistävät uskon.

On mahdollista tulkita kolmiulotteista maailmaa kaksiulotteisena tai peräti yksitasoisena. On mahdollista nähdä maailma mustavalkoisena, ilman värejä. On mahdollista typistää ja supistaa ja tavoittaa edelleen osatotuuksia. Mutta hengellinen ulottuvuus on olemassa ja sen pois karsiminen ei auta meitä yhtään. Emme pääse milliäkään lähemmäs todellisuuden ymmärtämistä ja olevaisuuden ytimeen porautumista, jos typistämme ja karsimme ja yksinkertaistamme kaiken.

Usko on tervetullut harppaus tässä todellisuuden kartoittamisessa. Uskon kautta astuu Jumala, kaiken Luoja, näköpiiriin ja saman tien keskelle luomakuntaansa. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä. Hepr.11:3. Tieteeltä kestää kauan ymmärtää tämä. Ehkä se ei koskaan tavoita tätä totuutta. Ymmärtäisimmekö yhtään, mitä sana "pelastus" pohjimmiltaan tarkoittaa, jos emme uskoisi Jumalaan?

Vain uudestisyntynyt uskova voi käsittää, että todellisuus ei ole jokin ajatus tai idea, vaan totuus on persoona - Kristus. Totuudessa eläminen ei ole joukko yleviä ajatuksia, vaan yhteyttä Kristukseen, elämää hänen yhteydessään. Se ei ole yksitasoista, siinä on ulottuvuutta joka suuntaan. Siinä on väriä, siinä on tunteita, siinä on iloa ja elämisen riemua, arkea ja juhlaa, tavanomaisuutta ja ihmeitä, siinä on monenlaista syvyyttä, siinä on tilaa oikeudelle, vanhurskaudelle ja totuudelle, se kantaa mukanaan rakkautta ja toivoa. Se on tosi elämää.

Joskus me kristityt itse syyllistymme mustavalkoiseen ajatteluun ja onnistumme vääristämään uskon, saamaan terveestä uskosta esiin jonkin kasvaimen, jota sitten pilkataan 'lahkoksi'. Luin juuri artikkelin tuoreesta kirjasta, jossa käydään läpi suomalaisia lahkoja. Minusta näyttää, että siinä parannellaan näitä kasvaimia silpomalla koko ruumis lihakirveellä. Ei sekään ole oikein eikä hengellisiä asioita voi uskosta osattomat puolueettomasti arvioida. Paavali muistutti, että uskovien keskinäisten erimielisyyksien ratkaisemiseen tarvitaan viisaita miehiä seurakuntien keskeltä, ei maailmasta (1.Kor.6:5). Turvallisinta olisi kaikkien kannalta, että pysyisimme vain todistajan roolissa, ei tuomarin.

Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista. Ap.t.17:31.

Mielenkiintoinen elämä

Kun yritän kiittää Jumalaa kaikesta kiittämisen arvoisesta, päädyn väistämättä ihastelemaan kaikkea Jumalan luomaa elämää. Ei tarvitse katsoa teeveestä mitään luonto-ohjelmaa – toisinaan sitäkin – vaan voi katsella luonnon ihmeitä ihan omassa elinympäristössä. Mutta eilen pysähdyin vähän uudenlaisen ajatuksen äärelle ja aloin miettiä, minkälaisessa ajassa olen saanut elää. Olenhan elänyt koko elämäni rauhan aikana ja keskellä valtavan nopeaa teknistä kehitystä. Voin myötätunnolla suhtautua amisheihin, jotka köröttelevät hevosvetoisissa kärryissään liikenteen seassa, mutta omasta puolestani iloitsen teknisen kehityksen suomista eduista – kuten netistä.

Isäni, joka syntyi jo 1800-luvun lopulla, sähköisti maatilansa heti itsenäistymisen alkuvuosina ja hankki puhelimen 20-luvulla. Se oli huippumoderni Ericsson – kaappimalli. Se tosin asennettiin vasta 30-luvulla, mutta se oli toiminnassa hänen makuuhuoneensa seinässä vielä lapsuuteni päivinä. Numero oli Luhalahti-3. Siinä oli ”dual-sim” ja kaksi eri soittoääntä: toinen lanka oli vedetty poliisille naapuriin ja kaksi rimpautusta sinne, muuten yksi. Viimeisinä elinvuosinaan isä sai seurata Sputnikin lentoa yötaivaalla. Minä aloitin työurani tietotekniikan parissa siihen aikaan, kun reikäkortit olivat suurta huutoa. Tietokonetta varten tarvittiin silloin oma ilmastoitu huone. Kehitys on ollut huimaa. Nyt silloisia koneita tehokkaampi mylly mahtuu taskuun.

Voin siis olla kiitollinen, että olen saanut elää näin mielenkiintoisena aikakautena. Olen nähnyt huiman kehityskaaren isäni päivistä ja hänen puimakoneistaan nykyaikaan. Ei ole syytä tehdä tekniikasta mitään epäjumalaa, mutta en kaipaa ”vanhoja, hyviä aikoja”, jolloin elämä oli alkeellista.

Totesin, että voin tästäkin asiasta kiittää Herraa. Saattaa olla, että jokin toinen aika olisi ollut yhtä mielenkiintoinen, mutta en nyt kaipaa aikakonetta mennäkseni historiassa taaksepäin tai eteenpäin.
Olen elänyt sopivaan aikaan, nähnyt riittävästi elämän erilaisia puolia. Jos tästä lähiaikoina kuolen, omaiset voivat lainata raamatullista ilmaisua ”kuoli elämästä kyllänsä saaneena”. Jos jo ulkonaiset elämän puitteet ovat kiitoksen aihe, kuinka paljon enemmän sen hengelliset näköalat! Ehkä joku joskus todistaa minusta – muistellen kenties villejä vuosiani ja nuoruuteni harhailuja – että silläkin alueella ”kehitys on ollut huimaa”!

Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole. Ps.92:15-16.

Sinut on valittu

Sinä olet palvelijani, minä olen sinut valinnut, en sinua väheksynyt. Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi - minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni. Häpeään, pahasti häpeään joutuvat kaikki, jotka vihaavat sinua. Jes.41:9-11.

Kuule minua ja löydä kutsumuksesi, julista kaikkien kuullen: Jo ennen syntymääni Herra kutsui minut. Kun vielä olin äitini kohdussa, hän antoi minulle nimen. Hän antoi minulle suun kuin terävän miekan, kätensä varjoon hän minut kätki, hän teroitti minut kuin nuolen, viineensä hän minut talletti. Hän sanoi minulle: "Sinä olet minun palvelijani, Israel, sinussa minä osoitan kirkkauteni"... Minä teen sinusta valon kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka.  Jes.49:1-3,6.

Katso, minä olen kutsunut sinut ja lähettänyt sinut. Vaikka monet Raamatun lupaukset koskevat Kristusta, ne eivät koske häntä ainoastaan yksilönä, vaan ne koskevat Jumalan kansaa, Kristuksen koko ruumista. Minä olen kutsunut sinut Kristuksen ruumiin yhteyteen ja Jumalan lupaukset ovat varatut myös sinulle. Elä siis niin, että Kristus saa sinussa sijaa ja hänen kirkkautensa tulee julki sinunkin kauttasi. Tuo esiin uskon todellisuutta ja lausu julki, mitä minä sanon.

Olet oikeassa, kun pidät itseäsi vähäpätöisenä, mutta se ei ole veruke, jolla voit vetäytyä pois minun antamastani tehtävästä. Minä suunnittelin sinun elämääsi jo ennen syntymääsi ja annoin sinulle profeetan kutsumuksen jo äitisi kohdussa. Sinä et itse valinnut itseäsi etkä sinä ole etsinyt pätevyyttä virkaasi ihmisten kouluista - siinä sinä olet menetellyt oikein. Sinä sanot: "en minä ole kukaan enkä mikään". Mutta juuri siksi minulla on tilaa toimia sinun kauttasi ja minä voin ilmestyä, koska sinä et ole itsessäsi mitään. Minä puhun sinun kauttasi, ja jos joku sinua kuuntelee, hän saa siitä siunauksen.

Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin - ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle. Jes.43:19. Tästä lähtien minä ilmoitan sinulle uusia asioita, tallessa pidettyjä, sellaisia, joita et tiennyt. Jes.48:6.

Monet takertuvat tuttuun ja turvalliseen. He haluavat, että mikään ei muutu, he pelkäävät uusia asioita. Mutta minä siunaan niitä, jotka odottavat minua ja uskovat saavansa yhä uusia siunauksia, löytävänsä uusia maisemia, kulkevansa uusia etappeja, pääsevänsä eteenpäin. Minä nostan ja kannan ja kuljen edeltä. Ne jotka uskovat minuun, seuraavat minua läheltä. He saavat kokea minun ihmeitäni, ne saavat heidät ihmetyksestä mykistymään. Julista minun sanani uskollisesti, tue niitä jotka uskovat, ja vahvista heidän uskoaan profeetallisella sanalla. Minä todistan sinun sanasi luotettaviksi.

Jumala vahvisti heidän todistuksensa: hän antoi heidän tehdä tunnustekoja ja ihmeitä, monia voimallisia tekoja, ja jakoi Pyhän Hengen lahjoja tahtonsa mukaan. Hepr.2:4.

Ristin paino hartioillasi

Oletko sinä menossa oikotietä onneen, menestykseen ilman menetyksiä, taivaaseen ilman ristiä?

Jos elämässäsi on nyt jakso, jolloin menetyksiä on paljon ja risti painaa, älä menetä toivoasi, sillä niitä jaksoja tarvitaan. Sellainen oli Jobilla ja sellainen oli Jeesuksella. Sellainen oli apostoleilla. Kiitä Herraa siitä, että hän on hyväksynyt sinut olemaan osallinen Kristuksen kärsimyksistä, sillä se on armoa. Nosta katseesi pois menetyksistäsi ja ala katsella Kristusta. Sinun elämäsi saldoa ei voida arvioida nyt – vasta taivaassa.

Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta. 1.Kor.4:5.

Uskon silmin voit kuitenkin jo nyt alkaa katsella omaa tulevaisuuttasi hänen omanaan. Hän antaa sinulle silmävoidetta, että näet, kuinka menestyksen täyteinen on elämäsi oleva hänen ansiostaan hänen yhteydessään, hänen voimastaan ja elämästään osallisena.

Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. 2.Kor.4:17.

Kristus ei jätä sinua huomiotta. Hän ei hylkää. Hän on luvannut kuivata sinun kyyneleesi. Hän parantaa sinun haavasi. Hän ottaa sinut syliisi, kun saavut perille kirkkauden maahan. Hän puhuu jo tänään, mitä sitten tapahtuu:

Sinä onneton, myrskyn piiskaama, sinä jota kukaan ei lohduta! Malakiitilla minä peitän sinun seinäsi, minä lasken sinun perustuksesi safiireista, rubiineilla minä päällystän sinun muuriesi harjat, sinun porttisi minä rakennan vuorikristallista ja jalokivistä koko sinun ympärysmuurisi. Jes.54:11-12.

Kristukseen kiinni kasvaminen

Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana. Kol.2:6-7.

Paavali korosti Kolossan kristityille, että tärkeintä on Kristus, että hän on heidän elämänsä keskipiste. Niin kauan kuin kolossalaiset olisivat juurtuneina Kristukseen, ei heillä olisi hätää. Paavali nimeää niitä tekijöitä, jotka voivat kuitenkin häiritä tätä tervettä uskoa:

Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen. Kol.2:8.

Pettävät viisauden opit? Mitä ne ovat? Ainakin olen nähnyt ja kuullut paljon opetusta, joka vain turvaa jonkin pienen klikin edut. On poppoo siellä ja toinen klikki täällä ja jokainen korostaa omaa raamatullisuuttaan. He kiivailevat kukin oman oppinsa puolesta. Loppujen lopuksi he ovat enemmän kiinnostuneita sinun rahoistasi kuin sinusta. Joskus he haluavat sinut kokonaan omakseen - siis haluavat standardoida ajattelusi ja aivopestä sinut täysin, jotta sinä tunnustaisit heidän auktoriteettinsa ja olisit aina heille alamainen kuin koira.

Mutta Paavalin opetus kolossalaisille on toisenlaista. Paavali ei puhu mistään poppoista, hän puhuu Kristuksen ruumiin yhteydestä, kiinni kasvamisesta häneen, joka on Pää (Kol.2:11-15). Paavali kumoaa sellaisen lähestymistavan, joka aina asettaa ulkonaisia sääntöjä. Jäsenyys Kristuksen ruumiissa ei ole sääntöjen noudattamista, kieltoja ja käskyjä - se on elämää hänen yhteydessään, sellaista elämää, joka on saatu lahjaksi ylhäältä, Kristukselta.

Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Kol.3:1-2.

Uskossa kasvaminen ja hengellinen edistyminen ei riipu teologian ymmärtämisestä, ei oikeasta opista eikä oikeasta kirkosta, ei minkään tapojen omaksumisesta - se riippuu siitä, miten kasvamme kiinni Kristukseen. Jos hänen sanansa saa meissä sijaa ja hänen henkensä saa meitä kasvattaa, opettaa ja johdattaa, olemme turvassa. Kun meillä on orgaaninen yhteys Kristukseen, olemme yhteydessä myös toisiin Kristuksen omiin. Organisoitu yhteys voi näyttää samalta, mutta koetuksen tullessa se pettää.

Jumalan armon ikkuna

Mefiboset itse asui Jerusalemissa, koska hän sai aina syödä kuninkaan pöydässä; ja hän ontui kumpaakin jalkaansa. 2.Sam.9:13.

Katso, se vamma joka sinussa on, on minun tiedossani. Olisin antanut sen eräälle toiselle, mutta hän kieltäytyi – hän ei tiennyt, että se oli lahja, Jumalan armon suuri lahja. Sinussa minä näin ainesta kantamaan tätä lahjaa – tätä kipua.

Muista, että Jaabobia minä rakastin (Room.9:13). Häntä, joka sai kulkea tietään ontuen. Paavaliakin minä rakastin, häntä joka valitti: olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni (2.Kor.12:7). Muista, kuinka minä säälin kumaraan koukistunutta naista (Luuk.13:11).

Siksi minä haluan rohkaista sinua menemään eteenpäin vammasi kanssa, sillä se on Jumalan armon ikkuna. Minun kirkkauteni säteilee maailmaan sinun ruumiillisen epätäydellisyytesi kautta. Katso, minä nostan sinut iloon ja terveyteen, sellaiseen eheyteen, että sinä ihmettelet! Minä olen voimallinen Jumala ja minä voin kääntää pahan hyväksi, rumuuden kauneudeksi, tuskan onneksi. Sinä tulet tuntemaan, mitä Jumalan armo on.

Sinä saat tietää syvemmin kuin muut, mitä on tosi terveys, mitä on olla täydellisen virheetön. Katso, se täydellisyys annetaan sinulle, kun aika on, ja sinä saat tulla kasvojeni eteen kuin morsian, joka on koruillansa kaunistettu. Jo nyt olet ihana ja minä rakastan sinua, sanoo Herra. Iankaikkisella rakkaudella minä sinua rakastan.

Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ne, jotka etsivät, löytävät minut. Sananl.8:17.

Lähimmäistä löytämässä

Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa. Luuk.15:6.

Minun piti aloittaa tämän kirjoittamista, mutta sain rintakipuja ja aloin etsiä nitroani. Se on pieni suihkepullo, jonka piti olla käsillä ja helposti saatavissa ikkunalaudalla. Vaan ei ollut. Piti myllätä koko huoneisto ja etsiä sitä joka raosta. Rintakipu meni onneksi ohi itsestään, mutta seuraavaa kohtausta varten se nitro pitäisi löytää. En osaisi keskittyä kirjoittamiseen, jos se nitro olisi hukassa. Rukoillakin piti.

Se löytyi sitten viimein ja mistä - juuri sieltä, missä sen pitikin olla! Se vaan oli luiskahtanut sellaiseen koloon, että se oli piilossa eikä näkynyt juuri mistään suunnasta. Mikä helpotus!

Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.' Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen." Luuk.15:8-10.

Taivaasta siis seurataan meidän elämäämme ja siitä suunnasta katsoen on merkkitapaus, jos joku kääntyy. Jos joku tekee parannuksen ja muuttaa elämäntapojaan, etsii oikean suunnan elämälleen ja kääntyy Jumalan puoleen, se on suuren ilon aihe, se on hyvä uutinen. "Kuulkaa, se kaveri löytyi!" Tämä ihminen, joka oli hukassa, on päässyt tielle, saanut lujan pohjan askeltensa alle ja kulkee nyt määrätietoisesti oikeaan suuntaan. "Hän on turvassa, hän on kiinni pelastuksessa, hän ei huku, hän on tulossa kotiin! Nyt juhlat pystyyn!"

Enkelit iloitsevat siitä, mitä Jumala tekee. Enkelit eivät saa parannusta aikaan, sen voi tehdä vain Jumala. Hän yksin voi puhaltaa ihmisen sisimpään hengellisen elämän. Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Joh.6:44. Isä Jumala vetää siis syntisiä Jeesuksen luo ja tapahtuu uudestisyntymisen ihme. Ihminen muuttuu ja sen näkevät muutkin. Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi. Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan. Ps.40:4.

Joku ystävä voi luiskahtaa sellaiseen koloon, ettei häntä huomaa mistään suunnasta. On siunattua Pyhän Hengen vaikutusta osata etsiä toista, osata kuunnella, kohdata kätketty sydän, nähdä lähimmäisen kipu, löytää hänet orpoutensa keskeltä, vetää pois piilostaan. Ja kertoa hänelle ilosanomaa Jeesuksesta joka pelastaa, Vapahtajasta joka välittää, Jumalasta joka on voimallinen auttaja. On siunattua Jumalan työtä löytää eksynyt ja tuoda hänet Kristuksen ruumiin yhteyteen.

Tähän Jumalan henki sinua tänään rohkaisee. Jätän sinut hänen siunatun kätensä ohjaukseen - Jeesuksen nimessä!

Tyhjän sylin suru

Lapseni, sinä suret raskaasti sitä, että kaivattuja lapsia/lapsenlapsia ei ole kuulunut. Sinun sydämesi pöydällä lojuu kuolleita vauvoja, joita sinä et ole suostunut hautaamaan. Nuo muumioituneet vauvat ovat sinun unelmiesi jäänteitä. Sinä kannat sielussasi traumaa, parantumatonta surua, kun sinun rukouksiasi ei ole kuultu.

Abraham rukoili Jumalaa, ja Jumala päästi Abimelekin kirouksesta ja paransi hänen vaimonsa ja orjattarensa, niin että he saattoivat jälleen saada lapsia. 1.Moos.20:17.

Me kohotamme kätemme Herran puoleen, me rukoilemme Jeesuksen nimessä, että lapsettomuuden kirous väistyy sinun perheestäsi ja Jumala sallii sinun jälkeläistesi lisääntyvän. Me siunaamme sinua niin kuin Aabraham siunasi Abimelekia Herran nimeen. Me tiedämme, että Jumala on voimallinen kääntämään tämän tilanteen voitoksi. Me julistamme elämän voittoa kuolemasta, me pyydämme siunausta kirouksen tilalle. Me julistamme, että hedelmättömyys on voitettu ja hedelmällisyys tullut tilalle. Me kutsumme uuden elämän alkuja sinun perheeseesi – Jeesuksen voimallisessa nimessä!

Me hautaamme nuo toteutumattomat toiveet ja päästämme sinut siitä surusta ja traumasta, joka on tullut sielullesi taakaksi. Me vapautamme sinut menneisyyden pettymyksistä ja katkeruudesta, joka uhkaa myrkyttää sinun sielusi. Me siunaamme sinua Jeesuksen nimessä! Vallatkoon sinut ilo ja onni, antakoon Herra sinulle, mitä sydämesi unelmoi. Hän antakoon suuressa rakkaudessaan ja armossaan sinun tulla äidiksi/isäksi (isoäidiksi/isoisäksi). Hän siunatkoon sen pienokaisen elämän, joka syntyy. Aamen.

Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä. Mark.10:16.

Sinun nimesi hänen sydämellään

Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä. Ilm.3:5.

Sardeen seurakuntaa nuhdeltiin siitä, että sen nimi oli "elävien kirjoissa", mutta se oli kuollut - tai ainakin kuolemaisillaan. Näyttää kuin Jumalan pitkämielisyys olisi pitänyt sitä hengissä. Sardes vaikutti olevan teho-osaston potilas.

Herra meitä auttakoon ja hänen pitkämielinen armonsa olkoon apunamme, että mekin saamme säilyttää nimemme elämän kirjassa. Herra on meidät ostanut verellään ja piirtänyt nimemme kätensä ihoon rautapiikillä. Ei meitä helposti voida pyyhkiä pois hänen kämmenselästään. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt... Jes.49:16.

Mietin näitä, kun luin Mooseksen kirjasta ylipapin asuun liittyviä kuvauksia. Ylipapillahan oli olkapäillään onyks-kivistä tehdyt olkakappaleet. Noihin kahteen olalla kannettavaan jalokiveen oli kaiverrettu Jaakobin poikien nimet, kuusi nimeä kumpaankin. Osaatko sanoa, miten nimet ryhmiteltiin?

Rintakilpeen myös valittiin kalliita kiviä ja ne mainitaan kaikki lueteltuina kolmen ryhmissä. Kiinnitä siihen korukiviä neljään riviin: ensimmäiseen riviin karneoli, topaasi ja smaragdi, toiseen riviin turkoosi, safiiri ja kalsedoni, kolmanteen riviin hyasintti, akaatti ja ametisti sekä neljänteen riviin krysoliitti, onyksi ja jaspis. 2.Moos.28:17-20. Näihin kahteentoista kiveen kaiverrettiin Jaakobin poikien nimet ikäjärjestyksessä? Mutta hepreaa luetaan oikealta vasemmalle - tarkoittaako se, että jalokivetkin nimettiin oikealta vasemmalle? Ja mikä olikaan Jaakobin poikien isän nimi...? Eikun - ikäjärjestys?

Luulisi, että Juuda ja Joosef saisivat kaikkein komeimmat kivet. Mitä vielä - turkoosi ja onyksi - ne olivat koko joukon halvimpia korukiviä. Kun vertaamme Ilmestyskirjassa mainittuja uuden Jerusalemin muurin peruskiviä, niin muutamat jalokivet selvästikin hylätään ja tilalle otetaan noin kolme kappaletta uusia kivilaatuja (Ilm.21:19-20). Voimmeko nähdä tässä mitään hengellistä merkitystä? Ehkä jotkut materiaalit vaativat enemmän työstämistä? Läpinäkymätön ja halpa turkoosi - ehkä sen täytyy saada uutta kovuutta ja läpinäkyvää kirkkautta lisää beryllinä? Minä teen sinusta timantinkovan, piikiveä kovemman. Hes.3:9. Toisaalta: muurin peruskivet viittaavat apostoleihin, eivät niinkään Israelin kantaisiin.

Sakarjan kirja ehkä heijastaa parhaiten Kristuksen ylimmäispapillista roolia, kun hän kuvaa Kristuksen jalokivenä, jossa on "seitsemän silmää" (Sak.3:9). Kyse on ns. asterismista, jolloin jokin kivessä oleva epäpuhtaus (sulkeuma) heijastaa valoa kissansilmän tapaan. Valo muodostaa silloin tähtikuvion. Oikeastaan parempi käännös olisi ollut "seitsemän tähteä". Me tiedämme nuo seitsemän tähteä, ne ovat Ilmestyskirjassa mainitut seitsemän seurakuntaa. Mielenkiintoista on, kuinka Sakarja paketoi Kristuksen koko elämäntyön tähän: Katsokaa, minä kaiverran siihen kirjoitukseni, sanoo Herra Sebaot. Yhdessä hetkessä minä otan pois tämän maan synnin. Sak.3:9.

Onko elämän kirja kirjoitettu siis rautapiirtimellä ja timanttikärjellä korukiveen? Sovituksen todellisuus - Kristuksen pelastava armo - onko se kaiverrettu kaikkien seurakuntien osalta jalokiveen?

Ainakin tämän voimme ymmärtää: Kun Jumala on meidät valinnut omakseen ja lunastanut kalliilla verellään, meidän arvomme on suuri. Olemme hänen silmissään kalliita kiviä, jalokiviä joissa lukee meidän nimemme. Jeesus Kristus kantaa ylimmäisenä pappina meidän nimiämme olkapäällään kuin rukouksena. Meidän nimemme kulkevat hänen mukanaan minne hän meneekin ja ne ovat kaiverretut rintakilpeen, joka on hänen sydämensä päällä. Ei ole ketään, joka voisi pyyhkiä ne pois.

Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Room.8:38-39.

Etsikää ensin

Joskus joudumme mahdottomiin tilanteisiin, joissa tuntuu, että mikään inhimillinen keino ei riitä, vaan tarvitaan Jumalan ihmettä. Joskus sellainen asia voi olla työttömyys. Henkilön koulutus ja ammattitaito on vanhentunut työtä etsiessä. Toisiin töihin taas ei pääse, koska on ylikoulutettu. Oma yrityskään ei tuo leipää, koska ei ole voimia markkinoida ja myydä itseään. Syrjäytymisen kierre syventää elämän epätoivoa.

Näissä toivottomissa tilanteissa voimme mennä Herran eteen ja pyytää: Herra, ratkaise tämä yhtälö. Tämä on minulle ratkaisematon, mutta sinä olet mahdottomien tehtävien ratkaisemisessa ammattilainen. Sinulle ei ole mahdottomia asioita. Voimme sanoa itseksemme – kuten eräs työtoverini tapasi sanoa – ”ihmeitä teemme hetkessä, mahdottomat vievät vähän enemmän aikaa!” Voimme sanoa: emme me pysty, mutta sinä, taivaan ja maan Herra, sinä pystyt!

Mitä maallisiin tarpeisiimme tulee, muistutan aina itseäni ja nyt myös sinua: Jumala on antanut meidän elämäämme varten pettämättömän reseptin, menetelmän, joka toimii aina. Se menetelmä on yksinkertainen:

Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Matt.6:33.

Sovella elämän avainta, jonka Jumala sinulle ojentaa, avainta, jonka koodi on ”etsikää ensin hengellisiä”. Tulet huomaamaan, että se toimii.

Anna aikaa rukoukseen ja raamatun lukemiseen ja muutenkin hengellisille asioille. Elä antaen. Unohda maalliset tarpeesi tai pidä ne ainakin sivuasiana ja huomaat: hyvänen aika, minultahan ei puutu mitään tosi tärkeätä – ei mitään.

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Ps.23:1.

Syvä kiitollisuus täyttää niiden sydämet, jotka etsivät häntä. Syvä rauha täyttää niiden sydämet, jotka elävät lähellä Herraa. Hän on onnellisten ihmisten sisäinen rikkaus ja tyydytys – ja se ulkonainen – mistä kummasta sitä siunaantuu aina?

Hengen tuuli purjeissasi

Into on hyvä, jos asia on hyvä - näin aina eikä vain silloin kun minä olen luonanne. Gal.4:18.

Suomen kielessä ei ole sanaa, joka vastaisi englannin kielen ilmaisua "enthusiasm". Kun ihminen on "enthusiastic" hän on haltioitunut ja täynnä intoa. Hän pursuaa iloa ja toimintatarmoa. Sellaisia meidän uskovaisten tulisi olla. Sanan kreikankielinen vastine tarkoittaa "täynnä jumalaa". Jos olet viettänyt aikaa pienten lasten kanssa ja ihmettelet, mistä he saavat energiaa niin paljon ja "duracell-paristonsa", näet mitä sana "enthusiastic" tarkoittaa käytännössä.

Se ei ole tahdonvoimalla aikaansaatu suorite eikä muutenkaan mitään keinotekoista. Jos me olemme uskossa intomielisiä, positiivisia, näyn valtaamia, täynnä menemisen meininkiä, olemme luultavasti täynnä Pyhää Henkeä ja elämme ensirakkaudessa Herraan. Valitettavasti suomalainen mentaliteetti luonnostaan vastustaa tällaista ja niinpä sana "enthusiastic" kääntyy suomen kielessä usein muotoon "hurmahenkinen" - kuinkas muuten.

Tosiasia kuitenkin on, että tarvitsemme moniin uskon hankkeisiin intoa ja innostusta, tosissaan asiaan paneutumista. Oikeastaan se on sellainen perusvire, joka meillä tulisi olla, jotta uskomme säilyisi elävänä. Into on se ote, joka pitää meidät liikkeellä ja kurssissa. Ensirakkaus Herraan on kuin tuuli purjeissa. Ilman intoa on vaikea palvella toisia ja antaa runsaskätisesti omastaan.

Niin kuin teillä on runsain mitoin kaikkea, uskoa, puhetaitoa, tietoa, kaikkinaista intoa ja sitä rakkautta, joka meistä on tarttunut teihin, niin teidän tulee myös olla runsaskätisiä tätä lahjaa antaessanne... Saattakaa työnne nyt loppuun! Halusitte sitä innokkaasti, viekää se siis päätökseen mahdollisuuksienne mukaan!  2.Kor.8:7,11.

Voimme aina pyytää Jumalalta tätä oikeaa intoa. Hän antaa meille Pyhän Hengen voiman ja voitelun - sisäisen palon - jotta voimme täyttää ne teot, jotka Jumala on meitä varten valmistanut (Ef.2:10). Matka voi uuvuttaa. Saatamme väsyä. Taipaleemme voi olla erämaata ja meitä janottaa. Joudumme kiusaukseen luovuttaa. Mutta Jumalan sana ruokkii meitä ja antaa voimaa jatkaa. Ehkä hän lähettää enkelinsä meillekin, kuten Elialle:

Mutta Herran enkeli tuli uudelleen, kosketti häntä ja sanoi: "Nouse ja syö, muutoin matka käy sinulle liian raskaaksi." 1.Kun.19:7.

Jumalalla on monia tapoja rohkaista palvelijaansa, ruokkia sanallaan, valaa uutta intoa henkensä kautta, vahvistaa sielua, lähettää enkelinsä palvelemaan ja sytyttää meissä vaivoin palava uskon liekki uuteen roihuun. Niin jaksamme jälleen vaeltaa elämän tietä kohti päämäärää.

Iloiten te saatte lähteä matkaan, ja onnellisesti te pääsette perille. Vuoret ja kukkulat riemuitsevat teidän edessänne, ja kaikki metsän puut taputtavat käsiään. Jes.55:12.

Häpeästä iloon

Häpeä on inhimillinen tunne. Voi olla vaikea päästä eroon kipeästä muistosta, jonka jokin mokamme aiheuttaa. Aina, kun tuo vanha asia nousee muistojemme syvyyksistä tietoisuuteemme, tunnemme häpeää, vaikka asiasta voi olla kulunut jo kauan aikaa.

Aika ei sovita syntejä. Vain Jeesuksen veri puhdistaa. Mutta vaikka olemme ottaneet vastaan anteeksiannon ja uskomme saaneemme asian anteeksi, voi häpeä silti nousta tunteena esiin. Tuskin meillä on parempaa lääkettä häpeään kuin Jumalan sana. Luemme vaikkapa Pietarin kirjoittamaa tekstiä:

Katso, minä lasken Siioniin kulmakiven, valitun kiven, jonka arvo on suuri. Joka häneen uskoo, ei joudu häpeään. 1.Piet.2:6.

Jeesus on kantanut ristille meidän syntimme ja sairautemme – myös häpeämme. Hän ottaa meiltä pois häpeän ja me saamme uskossa nostaa katseemme häneen.

Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä. Ps.34:6.

Joillakin ihmisillä on sellainen itsetunnon vamma, että he punastuvat pienimmästäkin aiheesta. Olen itsekin aikoinaan kärsinyt tällaisesta ja tiedän, miltä se tuntuu. Pyhä Henki on hoitanut minua ja olen päässyt ongelmastani. Mutta olen nähnyt seurakunnan keskellä muitakin uskovia ihmisiä, joilla on samanlaista vaivaa. He vaikuttavat niin syyllisiltä ja häpeissään olevilta ilman syytäkin. Tällaista ei saa sekoittaa oikeaan syyllisyyteen. Heidän häpeän tunteensa pakottaa heidät painautumaan uskossa lähelle Herraa ja heillä on sen vuoksi särjetty ja nöyrä henki.

Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin. Hepr.11:16.

Nosta siis katseesi, sinä Jumalan oma, sinä Herran rakas opetuslapsi. Älä ole häpeissäsi. Sinun häpeäsi on pyyhitty pois ja sinua kutsutaan seisomaan lujasti Kristus-kalliolla.

…kun sinut kutsutaan, valitse pöydässä kaikkein vaatimattomin paikka. Silloin isäntä tulee ja sanoo sinulle: ’Ystäväni, siirry tänne lähemmäksi’, ja sinä saat suuren kunnian kaikkien vieraiden nähden. Joka itsensä korottaa, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se korotetaan. Luuk.14:10-11.

Leivän lainaajasta leipuriksi

Mitä odotat elämältä? Mikä on sinun unelmasi? Mitä kohti haluat mennä? Minkälaisen elämäntyön haluat jälkeesi jättää? Mikä on se jalanjälki, jonka toivot jäävän maan kamaralle sinusta?
Monilla ei ole aavistustakaan. Siksi he ovat valmiit ottamaan vastaan mitä unelmia tahansa. He haluavat puolison ja perheen, he haluavat kauniin kodin, hyvän ammatin, vähän mainetta ja kunniaa - kenties. Ainakin paljon tavaroita.

Vaikka maalliset toiveet ovat luonnollisia, Jeesuksen neuvot olisivat monille enemmän kuin tarpeen: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Luuk.11:9. Moni osaa ulkoa Isä meidän - rukouksen, mutta se koski lähinnä elämän perustarpeita ja ne hengelliset tarpeet ja elämän tarkoituksen etsintä, siitä Jeesus puhui heti perään. Jeesus osasi "piilottaa" ohjeensa vertauksiin. Niinpä hän puhui miehestä, joka sai yllätysvieraan ja joutui menemään naapurin luo lainaamaan leipää (Luuk.6:5-13). Naapuri ei ollut halukas auttamaan.

Moni luovuttaa tässä vaiheessa. Elämän tarkoitus on liian vaikea löytää. Kolme leipää tarkoittaa Jumalan sanaa, sillä juutalaiset jakoivat Raamatun kolmeen osaan. Ilman Jumalan sanaa ei kuitenkaan asia etene. Jos etsintämme on laimeaa, saatamme luovuttaa. Jeesus kehotti siis olemaan määrätietoinen, itsepintainen ja sinnikäs: Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee. Luuk.11:8.

Jeesus jatkaa vertausta ja mainitsee lapsia, jotka pyytävät kalaa tai kananmunaa. Herra halusi rohkaista jokaista, joka kääntyy Jumalan puoleen tarpeittensa kanssa, varsinkin jos joku etsii totuutta ja vanhurskautta, jotakin syvempää elämää kuin vain arjen ulkonaisia asioita. Niinpä hänen opetuksensa huipentuu tähän:

Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät. Luuk.11:13.

Kun joku on saanut syödä elämän leipää (Jumalan sanaa) ja saanut siihen vielä paistettua kalaa ja ehkä kananmunaa päälle (kuulla hengen ilmoituksia), hän voi pyytää Pyhän Hengen kastetta ja olla valmis suunnistamaan elämässään eteenpäin. Hänellä on nyt kaikki edellytykset arvioida suuntaansa oikein. Hän osaa tehdä kypsiä valintoja, hän näkee ja kuulee, mitä hengen maailmoissa tapahtuu. Hän vastaanottaa Jumalan viisautta päivittäin. Hänestä tulee kykenevä huolehtimaan myös muista, sehän oli koko opetuksen lähtökohta. Hän on löytänyt elämän tarkoituksen. Hän voi alkaa itse tuottaa sitä leipää, joka ruokkii muita.

Sinunkin elämäsi tarkoitus on jotakin, joka koskee toisia - sinun elämäsi tarkoitus ei koske yksin sinua itseäsi. Vain Jumalan yhteydessä voit löytää elämän tarkoituksen ja ne hyvät teot, jotka Jumala on sinulle valmistanut.

Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. 1.Piet.4:11.

Usko toteuttaa Jumalan suunnitelmaa

Näin Daavid voitti filistealaisen ilman miekkaa pelkällä lingolla ja kivellä, kaatoi hänet maahan ja otti hänet hengiltä. 1.Sam.17:50.

Sanotaan, että Talvisodassa Suomi päihitti neuvostotankit koivuhaloilla. Halko vaan telaketjujen väliin ja tankki tyssäsi siihen. No, ehkä se ei ollut ihan niin yksinkertaista, mutta suomalaiset joutuivat usein pärjäämään ”kotikonstein” ylivoimaisen vihollisen edessä.

Daavid ei pärjännyt Goljatia vastaan paremman varustuksen turvin. Hän pärjäsi, koska hän turvautui Jumalaan. Tässä on tyypillinen esimerkki siitä, minkä eron voimasuhteisiin elävä usko saa aikaan. Uskon voimalla he kukistivat valtakuntia… Hepr.11:33. Usko ja Jumalan voitelu ovat ne hengen aseet, jotka takaavat voiton.

Näin on tänäkin päivänä. Sinä voit ajatella, että sinulla ei ole niitä resursseja, joita menestykseen tarvitaan. Sinä olet arvioinut omat lahjasi ja voimavarasi ja todennut, että kaikkea puuttuu. Sinun alitajuiset ajatuksesi kiertävät kehää: ”Ei minusta ole, en pysty, olen heikko…” Mutta usko näkee asiat toisin: Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. Fil.4:13 KR38.

Joidenkin uskovien mielestä uskoakin tulee käyttää järkevästi, mitoittaa se oikein, pohjustaa se hyvällä teologialla ja luottaa se kokonaan ammattipapistolle tai herätysliikkeen omille saarnamiehille. Kunpa se toimisikin niin – asiat pysyisivät omissa hyppysissä. Mutta usko on kuin vasta ongittu kala – ei se oikein pysy hyppysissä. Se karkaa. Se elää omaa elämäänsä eikä sitä voi ihmisvoimin pidätellä. Se tekee mitä haluaa. Se toteuttaa Jumalan suunnitelmaa, ei meidän.

Joskus se pysyy niin visusti piilossa ja karttaa meitä. Joskus tarvitaan silmien avautumista. On tarpeen nähdä, kuinka Jumala voi käyttää sitä, mikä omissa silmissäni on arvotonta tai arkista. Pienen pojan eväät – viisi leipää ja kaksi kalaa – olivat erään kerran luomassa historiaa, ne toimivat välikappaleina Jeesuksen voimateolle, josta on kerrottu kaikkina sukupolvina siitä alkaen ja yhä edelleen. Meidän tulee nähdä, että mikä tahansa arkinen asia, joka annetaan Jeesukselle, voi hänen voimansa kautta tulla ihmeen välikappaleeksi. Ohje meille jokaiselle kuuluu tässä asiassa: Käytä sitä mitä sinulla on! Anna se Jumalan käsiin!

Silloin Herra katsoi häneen ja sanoi: ”Käytä sitä voimaa, joka sinussa on. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut!” Tuom.6:14.

Jos Jumala on sinun lähettäjäsi, et pysy ihmisten hyppysissä. Sinä toteutat silloin Pyhän Hengen ajatuksia ja suunnitelmia ja olet välillä ”itsekin ihan ymmällä, pihalla kuin lumiukko”. Hänen käsissään sinä et ole minkään inhimillisen kyvyn ilmaus, vaan sinä olet Jumalan voiman välikappale.
Kiitetty olkoon Herra, joka sinua voimallaan pukee, joka sinua kuljettaa! Hänen voitelunsa kirkkaus ilmestyy sinun kauttasi!