tiistai 31. toukokuuta 2022

Jäähyväiset


Siksi minä tänä päivänä vakuutan teille, että jos joku teistä joutuu kadotukseen, syy ei ole minun: minä olen avoimesti julistanut teille kaiken, mitä Jumalan pelastussuunnitelmaan kuuluu. Ap.t.20:26-27.

Niin, katson parhaani mukaan pyrkineeni samaan kuin Paavali, vaikka en ole apostoli enkä edes evankelista. Olen yrittänyt omien nettijulkaisujeni kautta puhua yhtäpitävästi Raamatun kanssa. Olen pyrkinyt julistamaan "kaikki uuden elämän sanat", vaikka sen tekee täydellisesti vain Jeesus itse eli Kristuksen ruumis, se on seurakunta maan päällä, kun Pyhä Henki sitä auttaa.

Olen pyrkinyt jakamaan rohkaisua, tuomaan esiin uuden elämän toivoa maustettuna profeetallisella sanalla. Olen tehnyt tätä ilman rahallisia pyyteitä.

Hopeaa tai kultaa tai vaatteita en ole keneltäkään halunnut. Te tiedätte itse, että minä näillä käsilläni olen hankkinut itselleni ja tovereilleni sen, mitä olemme tarvinneet. Ap.t.20:33-34.

Aloitin omien nettisivujen julkaisemisen vuonna 2002. Alusta lähtien olen julkaissut pelkästään kristillistä sisältöä. Sivustoja on ollut useita, mutta brändin nimi, joka on yhdistänyt eri julkaisuja, on ollut alusta asti "Uskon kilpi". Kymmenkunta vuotta julkaisin pääasiassa ulkomaisten pastorien saarnoja, joita käänsin suomeksi. Voit lukea niitä täältä: Sana puhuttelee. Jouluisin yleensä lähetin näille pastoreille pienen summan rahaa symboliseksi palkkioksi sanan opetuksesta. Nämä palkkiot, kuten muutkin kulut, olen maksanut aina kymmenysvaroistani. Jumala on siunannut talouttani ja olen voinut antaa satunnaisia lahjoituksia eri tahoille evankeliumin työn tukemiseksi. Sitten vuonna 2013 aloin itse kirjoittaa omaa blogia. Kun sairastuin vuonna 2015, työ keskeytyi joksikin aikaa, mutta jatkoin sitä julkaisemalla postauksiani uudestaan. Näin alkoi tämä eSiru-sarja, joka on jatkunut pieniä taukoja lukuunottamatta nyt seitsemisen vuotta. Postauksia on kertynyt tähän blogiin yhteensä 1012 kappaletta.

Olen kiitollinen Jumalalle tästä avatusta ovesta, Hengen inspiraatiosta, jota olen kokenut, sekä lukijoista, joita olen saanut runsaasti, vaikka en ole tehnyt tätä työtä minkään kirkkokunnan laskuun. Olen tyytyväinen siihen, että Teidän luonanne en ollut kenellekään rasituksena. 2.Kor.11:9. Lopullisen sadon suuruuden määrää tietysti Jumalan siunaus. Toivon saavani kuulla Herran sanat: Hän teki minkä voi. Mark.14:8. Kiitän kaikkia lukijoita kiinnostuksesta ja erityisesti jokaista, joka on rukoillut puolestani.

Tämän blogin jatkosta en voi luvata mitään varmaa. Kesätaukoa pidän nyt vähintään. Ehkä syksyllä kertaan taas postauksiani On kirjoitettu -sarjassa Raamattu kansalle -käännöksen pohjalta. Terveyteni on huono, kotiinkutsu voi tulla milloin tahansa. Lopuksi:

Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen. 2.Piet.3:18.

Copyright © 2022 Simo Papunen

sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Turvassa kalliolla


Kun vaara uhkaa, hän ottaa minut majaansa. Hän antaa minulle suojan teltassaan, nostaa minut turvaan kalliolle. Ps.27:5.

Kallio vertauskuvana hyvästä turvapaikasta on tyypillistä psalmeissa, joissa heijastuvat Daavidin kokemukset, kun hän pakeni Saulia. Daavid oli konkreettisesti kokenut, miten oli mahdollista päästä turvaan kallioille. Hän kiipesi jyrkkiä rinteitä ylös, yöpyi luolissa, vaihtoi usein paikkaa, kartoitti ympäristöään, tähysti maisemia ympärillään, etsi vesilähteitä, söi nälkäänsä hunajaa, löysi ehkä linnunmunia, kenties saalisti itselleen riistaa ja paistoi sitä nuotiolla. Kaikkia yksityiskohtia ei kerrota Raamatussa, mutta kaikissa olosuhteissa Daavid pärjäsi, sillä hän oli neuvokas ja Jumala auttoi häntä. Nykyajan dokumentit eränkävijän taidoista, kun vapaaehtoisia jätetään autiomaahan selviytymään omin avuin, kuvittavat meille jossain määrin näitä haasteita. Mutta joskus Daavid joutui kohtaamaan ylivoimaisen haasteen ja huutamaan Herran puoleen. Siihen huutoon hän sai myös vastauksen:

Sinä viet minut turvaan, kalliolle, jolle itse en jaksaisi nousta. Ps.61:3.

Ymmärrämme, että Jeesus on meille pelastuksen kallio. Ymmärrämme senkin, että hän on kallio, jolle emme voisi omin avuin nousta. Hän nostaa meidät pelastuksemme kalliolle. Hän tekee ihmeen ja antaa voiman syntyä Jumalan lapseksi. Usko, jonka saamme, on Jumalan teko.

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Ef.2:8.

Uskon tie voi olla yksinäinen. Se voi olla selviytymistä erämaassa. Se voi olla vetäytymistä luolaan ja piiloutumista viholliselta. Kaiken keskellä opimme, että Jumala on kallio.

Hän on kallio, hän on minun pelastukseni, hän on linnani, minä en horju. Ps.62:3.

Uskomme lujittuu, turvallisuuden tunne valtaa meidät. Alamme entistä lujemmin luottaa Herran huolenpitoon. Uskallamme ehkä jopa laskeutua vuorilta alas ja tulla takaisin ihmisten ilmoille. Meille voi silloin käydä, kuten Jeesukselle, että alamme harmitella ihmisten epäuskoa.

Silloin Jeesus sanoi: "Voi tätä epäuskoista ja kieroutunutta sukupolvea! Kuinka kauan minun vielä on oltava teidän keskuudessanne ja kestettävä teitä?" Luuk.9:41.

Pakomatka erämaassa kasvatti meissä uskoa ja palattuamme huomaamme eron. Yksinäinen taival vahvisti meitä. Vainottuna olemisen kokemus lujitti meidän uskoamme. Risti antoi meille uutta sisäistä voimaa. Kaiken kaikkiaan kasvoimme uskossa koettelemustemme tiellä. Nyt olemme vahvempia, pärjäämme paremmin, nyt emme horju pienissä tuulenpuuskissa. Nyt voimme jo tukea toisiakin.

Herra Jeesus siunatkoon sinun kasvun polkusi, sinun erämaataipaleesi ja sinun paluusi ihmisten ilmoille!

perjantai 27. toukokuuta 2022

Kultakin koetellaan


Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. 1.Piet.1:7.

Eri metalleilla on eri sulamispisteet, joten samasta metalliseoksesta voidaan erotella eri alkuaineet käyttämällä sopivaa lämpötilaa. Kulta sulaa noin 1063 celsiusasteessa. Ensin sulavat tina, lyijy ja sinkki. Hopeakin sulaa ennen kultaa.

Elämä on Jumalan sulatto, jossa meidän uskomme joutuu koetukselle. Jumala etsii meistä kultaa, mutta israelilaisista sanotaan: Ihminen, minun silmissäni israelilaisista on tullut pelkkää kuonaa. Sitä he kaikki ovat, kuparia, tinaa, rautaa ja lyijyä, hopean kuonaa sulatusuunissa. Hes.22:18.

Jumala käyttää erilaisia koettelemuksia välineenä, jolla hän saa jalostettua meitä. Aina kun selviydymme jostakin koetuksesta - sairaudesta, avioliiton kariutumisesta, taloudellisesta ahdingosta, mielenterveysongelmista - me puhdistumme kuonasta. Jos jaksamme luottaa Jumalaan kaiken jälkeen, olemme entistä vahvempia. Joskus meistä tuntuu, että sisältämme on valunut pois kaikki jalous ja olemme pettäneet omatkin odotuksemme ja tunnemme itsemme arvottomiksi. Se mikä meissä oli parasta on osoittautunut tyhjän arvoiseksi. Olemme tehneet konkurssin, avioliittomme on hajonnut, lapset ovat huonoilla teillä, terveyskin on romahtanut. Ihmettelemme, mitä Jumala tahtoo.

Hän tahtoo saada meistä esiin kultaa. Hän tietää, että meissä on jotakin peräti arvokasta, jotakin erittäin kestävää, jotakin mikä ei ruostu pilalle, joka ei koskaan menetä arvoaan. Sen hän haluaa meistä esiin.

Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi... Ilm.3:18.

Kun säilytämme uskon elämämme koettelemuksissa, se on jo saavutus sinänsä. Koettelemuksissa kestänyt usko on sisäinen kultavarantomme. Olemme käyneet läpi vaikeuksia, jotka ovat osittain omaa syytä, mutta myös vastoinkäymisiä, jotka ovat olleet ristin kantamista - syyttömästi kärsittyjä asioita. Joku muu on siirtänyt meille vastuuta omista töppäyksistään tai tehnyt vääryyttä tahallaan. Olemme saattaneet joutua kestämään huonoa kohtelua jopa seurakunnan keskellä.

Jumalaa kiittäen ja hänen armoonsa turvaten voimme mennä näistä läpi - katkeroitumatta. Voimme käyttää saamaamme uskon rikkautta toistenkin hyväksi ja jakaa omastamme.

Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. 2.Kor.1:4.

keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Uskon luottamus


Abraham oli tullut vanhaksi ja ikääntyneeksi, ja Herra oli siunannut häntä kaikin tavoin. 1.Moos.24:1.

Abraham oli kokenut runsaasti siunauksia ja saanut rukousvastauksia. Hän oli saanut pojan, jolle antoi nimeksi Iisak. Hän oli suuri Jumalan ihme ja Abraham oli saanut pitää hänet poikanaan senkin jälkeen, kun Jumala oli pyytänyt uhraamaan Iisakin Morian vuorella (1.Moos.22:2). Morian vuori on muuten sama kukkula, jolla sijaitsi myöhemmin Jerusalemin temppeli.

Nämä ihmeet ja erilaiset käänteet, joiden kautta Abraham sai kokea Jumalan käden johdattavan häntä, olivat kasvattaneet Abrahamissa luottamusta Jumalaan. Hänen uskonsa oli kaikissa elämän koettelemuksissa kasvanut niin vahvaksi, että hän ei epäillyt etsiä Herran kasvoja ja rukoilla uskon rukouksia ja olla varma, että Jumala vastaa.

Abrahamilla oli vanhuudessaan vielä yksi toive, jota hän elätteli mielessään ja johon hän etsi Jumalan neuvoa. Se toive koski Iisakin puolisoa. Rukouksessa viipyessään hänessä kypsyi ajatus, jonka hän lopulta päätti toteuttaa. Hän kutsui palvelijansa Elieserin luokseen ja pyysi tätä lähtemään Mesopotamiaan Abrahamin sukulaisten luo ja tuomaan sieltä Iisakille vaimon. Hänen uskonsa ilmenee hyvin hänen tavastaan, millä hän neuvoo Elieseriä:

Herra, taivaan Jumala, joka vei minut sukuni parista ja syntymämaastani ja vannoi antavansa minun jälkeläisilleni tämän maan, lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että onnistut noutamaan sieltä vaimon pojalleni. 1.Moos.24:7.

Uskoa kannattaa vaalia, sitä kannattaa harjoittaa, sillä se vahvistuu ja kasvaa, jos sitä osaa hoitaa. Usko voi hyvin läheisessä jumalayhteydessä, aktiivisessa Herran seuraamisessa, jolle on luonteenomaista jatkuva rukous. Vastaavasti se kuihtuu, jos sille ei anna Jumalan sanan valoa ja kastele sitä rukouksen kyynelillä. Se voi huonosti, jos ihminen syystä tai toisesta etääntyy Jumalasta. Kompasteleva vaellus saa uskonkin hoipertelemaan.

Abraham ja muutkin Raamatun henkilöt näyttävät meille esimerkkiä, miten uskoa voi vaalia. Abrahamista Paavali sanoo, että hän oli uskon isä:

Hän sai ympärileikkauksen merkin sen vakuudeksi, että hänet oli hyväksytty vanhurskaaksi jo, kun hän ympärileikkaamattomana uskoi. Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä, jotka uskovat ja jotka katsotaan vanhurskaiksi, vaikka he ovat ympärileikkaamattomia. Room.4:11.

Onneksi meillä ei ole olemassa mitään estettä uskon harjoittamiselle. Sinunkin uskosi - niin kuin minunkin uskoni - voi kasvaa ja vahvistua niin että voimme täydessä uskon luottamuksessa viedä asioitamme Herran eteen. Voimme aina ottaa mallia Abrahamista:

Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Room.4:20-21.

maanantai 23. toukokuuta 2022

Tuhlaajapoika veljensä hampaissa


Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Luuk.15:20.

Huomaamme tässä tuhlaajapojan kotiinpaluussa sen hämmästyttävän tosiseikan, että isänsä ei sanonut moitteen sanaa. Hän ei edes vihjannut mitään siihen suuntaan, että poika olisi elänyt tyhmästi tai että hän oli itse ajanut itsensä huonoon jamaan tai saattanut elämänsä hunningolle. Hän ilmaisi vain iloa ja rakkautta.

Helluntailaisena sain opetella kertomaan uskoontulostani tietyllä kaavalla. Siihen kuului entisen elämän kauhistelu, jopa piti vähän suurennella ja samalla paisutella taakse jäänyttä syntistä elämääni. Tässä narratiivissa rakennettiin siis mahdollisimman tummaa taustaa ja hehkutettiin suurta iloa, joka seurasi kääntymisestä. Sitten tämä suuri ilo piti esittää niin loputtomana, että koko elämä oli nyt pelkkää juhlaa ja ruusuilla tanssimista.

Kyllähän se tavallaan tottakin oli, mutta en koskaan oikein jaksanut muistella entistä elämääni ja käännellä puukkoa haavassa, joka oli yhä kipeä. Veljet (ja sisaret) seurakunnassa pitivät huolen, että se entinen elämä ei jäänyt unholaan, vaan sitä piti jatkuvasti nostaa esiin, jotta jotenkin kesken jäänyt parannus olisi pakko viedä loppuun ja jotta olisin saanut aiheen julkisesti nöyrtyä. Olin kai jotenkin liian yksityisesti tehnyt parannusta. Vasta jälkeenpäin olen tullut oivaltamaan, että sehän oli tyypillinen vanhemman veljen reaktio. Jokin kateuden tapainen lietsoi ajatusta, että eihän tässä nyt mitään juhlia kannata pitää ennen kuin tuhlaajapojan historia on pöyhitty perin pohjin ja tehty selväksi, miten tyhmästi hän on elänyt ja miten hän ei ansaitse kerta kaikkiaan yhtään mitään palkintoa, vaan pikemmin raippoja, sanktioita, sakkoja, arestia ja häpeän - loputtoman tahran maineeseensa. Niinpä seurakunnan johtajat päättivät olla kastamatta minua. Jumala teki vastavedon: hän kastoi minut Pyhällä Hengellä!

Se oli kaikki linjassa tuhlaajapojan tarinan kanssa. Isä otti syliinsä kaikella rakkaudella, veli esitti vastalauseensa ja valituksensa. Minun tapauksessani vasta pitkin hampain annettiin seurakunnan jäsenyys. Tapaukseni jäi kuitenkin kaivelemaan ylipappeja ja olin koko yhdeksän vuotta, mitä helluntailaisuuteni kesti, eräänlaisessa karanteenissa. Tuhlaajapojan veljen asennetta taitaa olla mahdoton muuksi muuttaa.

Jos sinä olet joutunut kärsimään mitään vastaavaa, haluan kohdistaa huomiosi isän reaktioon - ei tosiaankaan mitään moitetta, ei syyttämistä, ei vanhojen muistelua. Vain iloa ja hellyyttä, juhlaa vasikanpaistein, lauluin ja soitoin. Puhtaat vaatteet päälle ja sormukset sormeen. Sitä on evankeliumi. Ei siinä ole epäröintiä, ei siinä ole varaumia, ei siinä kysellä onko usko aitoa. Armo on isän puolelta aitoa ja tulee täydestä sydämestä. Ja ilo pulppuaa.

Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen. Luuk.15:10.

lauantai 21. toukokuuta 2022

Luonteiden moninaisuus


Mutta nöyrät perivät maan, he saavat osakseen onnen ja rauhan. Ps.37:11.

Jeesus siteerasi tätä psalmia, kun hän totesi: Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä. Matt.5.5 KR38. Englannin kielessä käytetään tässä yleisesti sanaa 'meek', joka tarkoittaa: nöyrä, alistuva, lauhkea, lempeä, hiljainen. KR92 käyttää sanaa 'kärsivällinen', joka tarkoittanee lähinnä samaa kuin 'pidättyvä'.

Raamattu siis kuvaa tässä ihmisluonnetta, jonka kaikki tunnemme. Jos emme satu tykkäämään tämän tyypin henkilöstä, voimme sanoa häntä hiirulaiseksi tai nynnyksi, nössöksi tai nahjukseksi. Jeesus kuitenkin antoi kehut ja verratessaan uskovia lampaisiin, hän oikeastaan luonnehti seuraajiaan juuri tämän tyypin ihmisiksi.

Pietari oli kuitenkin Mestarille hyvin rakas ihmistyyppi ja kuten tiedämme, Pietari oli impulsiivinen, helposti innostuva toiminnan mies. Hän ei ollut erityisemmin sisäänpäin kääntynyt, kuten monet lammasluonteet, vaan ulospäin suuntautunut, sosiaalinen ja äänekäs kaveri. Pietarin luonne oli tyypillisempi miehille, kun taas Raamatun naiset olivat hiljaisempia luonteita. Varmasti ero johtui osittain kulttuurista.

Millainen luonne sinulla on? Luonteet ovat erilaisia, eivät eriarvoisia. Olet Jumalalle arvokas ja rakas, vaikka olisit nössö - hiljainen ja lauhkea. Olet arvokas, jos olet räiskyvä ja riuskaotteinen meluaja. Mutta Kristuksen sinulle antama kutsu noudattaa todennäköisesti luonnettasi. Kuten Raamattu toteaa, hiljaiset sisäänpäin kääntyneet luonteet sopivat hyvin esimerkiksi maanviljelyyn. Kyntäminen, kylväminen ja puiminen ovat puuhia, johon ei tarvita suuria puhujanlahjoja. Muistan hyvin omasta lapsuudestani, kuinka me vuosisatoja pitkän talonpoikaisen historian kautta päädyimme tekemään töitä vaiti ja vähin puhein niin kuin se kaikki kokemus olisi kertynyt luihin ja ytimiin monien sukupolvien perimänä. Sana tai kaksi päivässä riitti hyvin...

Sitten koulusivistys ja tiedotusvälineet sotkivat pelinappuloita niin että minustakin alkoi kuoriutua esiin sanankäyttäjä. Mutta kuten huomaat, käytän suhteellisen lyhyttä muotoa - en käsitä, miten joku jaksaa saarnata tunninkin yhteen menoon! Yhteiskunnassa on meneillään murros, kun maanviljelyskulttuuri väistyy ja tilalle tulee kaupunkilainen ihmistyyppi, joka on ainakin sosiaalisempi. Tähän kehitykseen on tuonut oman lisänsä tiedotusvälineiden esiinmarssi ja sosiaalinen media. Hiljaisen ja rauhaa rakastavan ihmisen tilalla on nyt räyhäävä mielenosoittaja, joka kuuluttaa omaa uhkavaatimustaan häpeilemättä kaikille.

Meidän Jeesuksen seuraajien tulisi osata kehittää ja säilyttää uskonelämään sopiva luonne. Ei tarvitse typistää mitään erilaisuutta, ainoastaan torjua kaikenlainen räyhähenki. Voimme säilyttää keskinäisen sovun, hyväksyä toinen toisemme erilaisuuden, kunnioittaa kaikkia ja ylläpitää rauhaa:

Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. Kol.3:15.

torstai 19. toukokuuta 2022

Silmälääkärin luona


"Mitä haluat minun tekevän sinulle?" Mies vastasi: "Herra, anna minulle näköni." Luuk.18:41.

Tämä tapaus, jossa Jeesus parantaa sokean miehen ja antaa hänelle näön, on tuttu kaikille, mutta se koskettaa meitä jokaista hyvinkin läheltä, jos vain ymmärrämme, kuinka hengellisesti sokeita saatamme olla. Pysähdyin miettimään tätä tuon jakeen kohdalla ja tulin tulokseen, että tarvitsen taivaallisen optikon palveluksia - ja kipeästi.

Hengellisesti nimittäin olemme luonnollisina ihmisinä umpisokeita, kunnes Jumalan sana alkaa tuoda valoa elämäämme. Uskoon tullut ja uudestisyntynyt ihminen on sitten jo saanut silmänsä auki, mutta näkökyky voi silti pitkään olla vajavainen. Ajattelepa vaikka omaa näköäsi ja kykyä kertoa näkemäsi perusteella jotakin sellaista, mitä kutsutaan profeetalliseksi totuudeksi tai ilmestystiedoksi. Useimmat uskovatkaan eivät näe pintaa syvemmälle. Joillakin on ns. ihmistuntemusta, mutta se lienee vielä luonnollista alkuperää. Sellaisen rinnalla on jo yliluonnollista, jos kykenee tuomaan esiin Pyhän Hengen avulla aidon profetian.

Niinpä meillä uskovilla olisi täysi syy mennä rukousalttarille ja pyytää "Herra, anna minulle näköni!" Paavali näki tämän tärkeäksi koko seurakunnan hengellisen kasvun kannalta:

Pyrkikää rakkauteen, mutta tavoitelkaa myös henkilahjoja, ennen kaikkea profetoimisen lahjaa. 1.Kor.14:1.

Profetoimisessahan on kysymys siitä, mitä näemme ja kuinka prosessoimme niitä mielikuvia, jotka Henki nostaa esiin. Tarvitsemme siis tarkan näkökyvyn lisäksi tietynlaista lahjakkuutta tulkita näkemäämme oikein eli tuoda esiin hyvää arvostelukykyä, henkien erottamista ja viisaita päätelmiä. Aivan kuin luonnollisessa näkemisessä on kyse aivojen tuottamasta kuvasta, kun silmät välittävät sille valoa, samoin hengellisessä näkökyvyssä on kysymys Hengen tuottamasta sisäisestä näkemyksestä, kun Jumalan sana välittää Jumalan sanan valoa.

On siis tärkeää tiedostaa, että olen sokea tai ainakin huononäköinen ja siksi voin nöyrästi pyytää Herralta näkemisen lahjaa. Jeesus teki näkevistä sokeita ja sokeista näkeviä. Kyse ei ole vain aisteista, vaan hengellisestä havainnoinnista ja synnin voittamisesta. Jeesus joutui toteamaan fariseuksista:

Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä. Joh.9:41.

Rohkaisen siis sinua menemään taivaalliselle optikolle ja silmälääkärille - se kannattaa. Vaikka olisit uskossa kasvanut, hengellisesti aikuinen, ei haittaa vaikka tarkistaisit näkösi. Aina on varaa nähdä tarkemmin, erottaa selvemmin ja kokea sama, minkä kokee, kun laittaa ensi kertaa uudet lasit päähänsä: Oho, kylläpä maailma kirkastui!

tiistai 17. toukokuuta 2022

Laidat ryskyen


Minä julistan Herran nimeä. Ylistäkää Jumalamme kunniaa! Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen. Kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala, ei hän vääryyttä tee. Hän on vanhurskas, tuomioissaan oikea. 5.Moos.32:4-5.

Olen viime päivinä kuulostellut menestysteologian koukeroita ja yrittänyt samalla kuulla myös, mitä vastapuoli sanoo. Siitä oikeastaan syntyi otsikko tälle postaukselle, sillä niin kummallisia väitteitä tulee vastaan ja niin päin terveen opin laitoja ryskätään, ettei mitään järkeä. Jeesus Kristus kaikessa kirkkaudessaan jää näiden laitataklaajien runnomaksi mennen tullen.

Pahinta menestysteologiassa on Kristuksen halventaminen niin kuin hänen ristin työnsä olisi jokin heikkouden osoitus, peräti hengellinen kuolema. Hengellisesti risti on kaiken huipentuma, kaiken hengen elämän ydintä. Kristuksen persoonan kirkkaus tulee ilmi juuri ristin kautta, eihän mitään ylösnousemusta voinut olla ennen ristin kuolemaa. Risti on kaiken tosi elämän perustus. Eikä se ole mikään muisto, jonka voi unohtaa ja syventyä vain nauttimaan ristin työn hedelmistä. Risti kuuluu ihmisenä olemisen ja uskon peruselementteihin pysyvästi.

Niinpä menestysteologit ovat pahasti hakoteillä siinä teologiassaan, joka on heidän ajattelunsa ydintä. Ristin salaisuuden tilalla he alkavat palvoa ulkonaista loistoa, tavoitella rahaa ja maallista kunniaa, etsiä näkyvää menestystä sisäisen kustannuksella. Ajattele, että he käyttäytyvät kuin morsian, jonka sulhanen on pelastanut hengenvaarasta, mutta joka tuskin muistaa tämän sankaritekoa halutessaan vain uusia vaatteita ja koruja.

Lapsellista! Mutta yhtä lapsekasta on vastapuolen into kumota uskon sanan merkitys ja heittää lapsi pesuveden mukana menemään. Ei uskon sana, kun se oikeassa tilanteessa ja oikeaan aikaan lausutaan 'niin kuin on kirjoitettu', ole mitään taikauskoa. Uskon sanalla tarkoitan uskon sanaa, en mitään uskon suuntausta. Ja aivan turha on mitätöidä myöskään mielikuvaharjoituksen käyttämistä hengellisenä harjoitteena. Aivoja voi käyttää monella tavalla uskon tukemiseen, vaikka usko sinänsä ei ole aivojen tuote - toimiva usko, joka tuottaa yliluonnollisia ilmiöitä, ei perustu luonnollisen järjen käyttöön. Usko syntyy hengen avulla, kun Pyhä Henki tarjoaa totuuden meille Kristuksen sanan muodossa ja auttaa meitä sanan kuulemiseen ja ymmärtämiseen. Hengellinen ymmärrys on tietoisuuden eri ulottuvuus aivan kuin kaikkeinpyhin on temppelissä eri huone.

Laidat siis ryskyy myös niiden toimesta, jotka vastustavat menestysteologiaa. Tässä vain pintaraapaisu, mutta minusta on vähän kyseenalaista syventyä koko aihepiiriin kauhean perusteellisesti, sillä jos otan yhteen tuttiritareiden kanssa, osoitan vain painivani samassa sarjassa kuin hekin. Eikä kannata lähteä mutapainiinkaan, jos haluaa pitää paitansa puhtaana.

On viisasta nousta kinastelun yläpuolelle ja sietää erilaisia korostuksia. Jos joskus tulee vastaan vähän menestysteologisia sävyjä, mitä se haittaa, jos julistus kuitenkin pohjaa sanaan. Jos taas jokin uskon kohta menee pesuveden mukana, kun niin ultrapuhtaaseen uskoon ponnistetaan, niin väliäkö sillä, voinhan noudattaa Paavalin ohjetta:

Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää. 1.Tess.5:21.

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Sovituksen todellisuus


Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen. Room.3:25-26.

Katselin nopealla seulonnalla Raamatun sisältöä. Menetelmänä käytin yksinkertaista sanahakua (huomioiden suomen kielen taivutusmuodot). Sana "lunastus" esiintyy noin 12 prosentissa Raamatun kirjoista. Vastaava esiintyvyys on sanalle "sovitus" noin 20% ja sanalle "pelastus" noin 66%. Karkeasti voidaan päätellä, että Raamattu sisältää muutakin asiaa kuin näitä evankelistan sanavarastoon kuuluvia käsitteitä. On luonnollista, että evankelinen usko korostaa Kristuksen pelastustyön merkitystä. Samaan hengenvetoon voisi sanoa, että uskoville annetun opetuksen tulisi olla monipuolisempaa. Jos väitetään, kuten olen kuullut omin korvin, että mikäli sananjulistaja ei ota esille sovituksen sanomaa, hän on kelvoton julistaja - silloin vedetään ehkä vähän mutkat suoriksi. En haluaisi ainakaan itse kaventaa Raamatun sanomaa liian kapeaksi enkä ainakaan ruoskia ihmisiä parannukseen vain siksi, että sovitus on niin keskeistä.

Sovitus, jonka Jeesus sai aikaan, antaa meille mahdollisuuden saada syntimme anteeksi. Tätäkään ei pidä liiaksi kaventaa, koska syntiäkin on niin monenlaista. On yleistä ja omakohtaista, on vakavaa ja vähemmän vakavaa, on tahallista ja tahatonta. On tuskin olemassa tekoa, jota ei saisi anteeksi, mutta jotkin teot hipovat rajaa. Tuskin on viisasta alkaa kolkutella rajoja. Entä anteeksiantaminen? Ehdoitta vai parannuksen ehdolla?

Yleisesti ajatellaan, että pitäisi voida aina antaa anteeksi kaikki ne vääryydet ja loukkaukset, joita joudumme kestämään. Mutta pitäisikö voida antaa anteeksi ilman anteeksipyyntöä? Ilman parannusta?

Jokainen voi kohdaltaan miettiä tätä, mutta itse olen sitä mieltä, että sovitus ei automaattisesti astu voimaan, vaan ihminen joko ottaa anteeksiannon vastaan tai ei ota. Yleisellä tasolla sovituksen todellisuudessa elämistä sanotaan uskoksi. Sen Paavali ilmaisi selkeästi tämän tutkistelun johtoajatuksessa: hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. 

Emmehän halua, että Jeesuksen kalliilla verellä ostettu sovitus jää meidän kohdallamme turhaksi? Emme tietenkään halua hukata näin arvokasta lahjaa, vaan tartumme siihen kaksin käsin. Sitä samaa asennetta rukoilemme sille ihmiselle, joka on loukannut meitä.

Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen, jos emme pidä arvossa sitä suurta pelastusta, jota itse Herra ensimmäisenä julisti? Hepr.2:3.

Vaikka evankelistan maailma on vähän kapea, jokaisella evankelistalla on Jumalan antama kutsumus julistaa sovitusta Jeesuksen veressä ja vetää syntisiä pelastukseen. Voimme kunnioittaa sitä työtä ja keskittyä sitten omaan kutsumukseemme, mikä se onkin. Kutsumuksemme voi olla hyvinkin erilainen kuin evankelistalla, mutta jos kutsumme on aito, emme murenna Kristuksen seurakunnan evankelista pohjaa. Seurakunta on uudestisyntyneiden yhteisö, joka lepää Kristus-kalliolla. Seurakunta on kaikessa moninaisuudessaan sovituksen tulosta, verellä lunastettuja ihmisiä, jotka ovat pelastuneet Kristuksen ristin työn ansiosta.

Vyöttäytykää siis, olkaa raittiit. Pitäkää ajatuksenne kirkkaina ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. 1.Piet.1:13.

perjantai 13. toukokuuta 2022

Häiritsevät tekijät


Makedoniaan tultuamme emme saaneet hetkenkään rauhaa. Meitä ahdistivat kaikenlaiset vaikeudet, ulkoapäin taistelut, sisältäpäin pelot. 2.Kor.7:5.

Sielunvihollisella on arsenaali aseita, joilla se yrittää tuhota keskittymisemme. Se saa huomiomme herpaantumaan ja mielemme askartelemaan sivuasioissa. Se saa meidät käyttämään voimavaramme johonkin muuhun kuin Jumalan tahdon tekemiseen. Se yllyttää meidät väittelyihin, puolusteluihin, kostohankkeisiin, valheiden oikaisuun, kiistoihin ja kamppailuihin - mihin kaikkeen se sotkeekaan meidät! Sitten kun olemme tarpeeksi keskittyneet vääriin asioihin, vetäydymme omiin oloihimme nuolemaan haavojamme. Keksimme itsellemme erilaista viihdettä, jonka jälkeen menetämme keskittymisen oikeisiin asioihin kokonaan.

On tärkeää tiedostaa, mikä on minun kohdallani Jumalan tahto, mihin minun pitäisi pyrkiä ja mitkä asiat minun pitäisi työntää sivuun, jotta en menetä keskittymistäni oikeisiin asioihin. Jos en tiedä omaa kutsumustani, harhaannun helposti käyttämään aikani ja voimani turhuuksiin.

Jos sinulla on kutsu julistaa sanaa, sinulla on monia tapoja herpaantua. Unohdat lukea Raamattua, laiminlyöt rukousta. Katselet liikaa teeveetä. Olet liian sosiaalinen ja käytät aikasi ihmisten kanssa seurusteluun. Haluat rentoutua ja käydä matkoilla. Keksit itsellesi aikaa vieviä harrastuksia.

On monia elämäntapaan liittyviä tekijöitä, jotka hajottavat huomion. Sitten siihen soppaan Paholainen heittää niitä kuohuttavia ristiriitoja, jotka ajavat ihmisiä toistensa kimppuun. Pitää vähintäänkin väitellä jostakin opinkohdasta.

...ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ef.6:15.

Rauhan kengät - siinäpä vaikeat jalkineet puettavaksi! Saisipa pitää tavalliset tennarit tai sandaalit jalassa tai juoksennella paljain jaloin. Levottomat jalat kun pyrkivät viemään sinne tänne. Ei hetken rauhaa, kun pitää taas lähteä liikkeelle, tavata ystäviä, osallistua seurakunnan rientoihin, sekaantua kaikkien asioihin - hehän kaipaavat kipeästi neuvojani. Jumalan asialla ei jouda istumaan paikallaan. Niin, ei Paavali turhaan kehota:

Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. 1.Tess.5:23.  Itse rauhan Herra suokoon teille rauhan, aina ja kaikin tavoin. Herra olkoon teidän kaikkien kanssa. 2.Tess.3:16.

keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Näkyvä ja näkymätön


Samalla tavoin kuin meillä on fyysiset silmät, meillä on hengelliset silmät. Fyysisten korvien vastinparina meillä on hengelliset korvat. Entä hengellinen nenä - aistiiko se tuoksuja? Voisin jopa puhua hengellisestä tuntoaistista.

Ongelmana usein on, että aistimme ovat turtuneet. Ne eivät toimi. Hengelliset silmät ovat sokeat, korvat lukossa ja tuntoaisti turtunut. Olemme kuin kissanpoikia tai koiranpentuja. Imemme maitoa ja vikisemme, mutta silmämme kehittyvät hitaasti. Sitten kun ne aukeavat, olemmekin jo pimeässä koirankopissa tai peiton alla.

Sama peite pysyy edelleenkin paikoillaan, kun he lukevat vanhan liiton kirjoituksia, sillä vasta Kristus sen poistaa. 2.Kor.3:14.

Oletko sinä alkanut nähdä ja kuulla, mitä Jumalan Henki sinulle valaisee tai puhuu? Hyvä, jos jotakin häämöttää, sillä hengelliset aistit kehittyvät hitaasti. Kun luemme sanaa ja opettelemme seuraamaan Hengen johdatusta, saatamme aika ajoin nähdä väläyksittäin jotakin. Ja joskus sentään kuulemmekin Hengen puhetta. Ehkä nenämme sentään aistii erilaisia tuoksuja? Jokin kuulemamme asia tekee meidät levottomaksi, toinen rauhoittaa.

Pyhän Hengen kaste antaa meille lisää erottelukykyä. Alamme nähdä tarkemmin, kuulla paremmin, saatamme jopa erottaa eri henget toisistaan (1.Kor.12:10). Tarvitsemme kuitenkin hengellisten aistien jatkuvaa harjaantumista. Peitevaate silmillä ei ole hyvä lähtökohta näköaistimme kehitykselle. Korvatulpat eivät kehitä kuuloamme herkemmäksi.

Jumalan henki voi toimia sokean oppaana ja viittojana kuurolle. Muistamme, kuinka Gideon eli pelon vallassa ja piti itseään vähäpätöisenä ihmisenä, mutta Jumala kutsui häntä "urheaksi soturiksi" (Tuom.6:12). Aabrahamilla ei ollut lapsia, kun Jumala kutsui häntä "kansakuntien isäksi" (1.Moos.17:5). Daavid sai kuulla olevansa tuleva kuningas, vaikka oli vielä pelkkä paimenpoika. Maria sai kuulla synnyttävänsä pojan, vaikka oli vielä neitsyt.

Jumala näkee jotakin, mitä emme näe luonnollisin silmin. Hän puhuu ajatuksia, joita ei ole pälkähtänyt päähämme ennestään. Hän näkee jotakin näkyvälle todellisuudelle vastakkaista. Usko on varsin usein harppaus, jolla irrottaudutaan totutusta. Uskon näky tai hengen antama ilmestys voi kestää vain tuokion, mutta Jumalalta saatuna se on ydinlataus. Siinä on voimaa, joka muuttaa meitä, vahvistaa ja nostaa. Siihen lataukseen on varattuna ihmeitä tekevää voimaa - ylösnousseen Jumalan Pojan elämää.

Ei Jumalan ilmoituksen mitätöimiseen paljon tarvita. Helppoa on lytätä yliluonnollisten näkyjen lupaukset ja vetää ihminen maan pinnalle. Siihen tarvitaan vain epäuskon raskaat punnukset ja todellisuuden rautaiset kahleet. Niitä saa sokeilta ja kuuroilta, joskus uskon ystäviltä, jotka elävät peitevaate silmillä, tai rakkailta uskon veljiltä, jotka ovat käyttäneet liikaa aivopesupulveria.

Elämme kahden maailman rajalla. Toisaalta olemme osa tätä maailmaa, näkyvää ympäristöämme, toisaalta olemme taivaan kansalaisia, joita Jumalan henki kasvattaa uskon ihmisiksi. Hengellisiä aistejamme ei ole järkevää turruttaa, pelata pelistä pois, vaan harjaannuttaa. Luonnollisille aisteillemme voimme laittaa sordiinon ja rajoittaa elokuvien ja tv-sarjojen katselua, sellaisen musiikin kuuntelua, joka ei rakenna hengellistä elämää jne. Molemmat aistityypit eivät ehkä kehity yhdessä - luonnolliset ja hengelliset - joten keskitytään siis hengellisiin.

Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Kol.3:1-2.

maanantai 9. toukokuuta 2022

Jumalan tuli sisimmässäsi


Päivästä päivään minä olen naurun aiheena, kaikki pilkkaavat minua. Aina kun avaan suuni, minun täytyy huutaa, minun täytyy kuuluttaa väkivaltaa ja sortoa! Herran sana tuo minulle pilkkaa ja herjaa joka päivä. Jer.20:7-8.

Jeremialle profeetan tehtävä oli raskas kutsumus. Hän joutui välillä jalkapuuhun, välillä kaivoon. Häntä pidettiin nälässä ja kohdeltiin kaltoin. Jeremialle tuli hetkiä, kun hän ei oikein kestänyt kaikkea tätä. Hän mietti, voisiko hän vetäytyä pois profeetan tehtävästä.

Mutta kun sanoin: "Enää en halua ajatella häntä enkä puhua hänen nimissään", tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut liekehtivä tuli ja luuni olisivat hehkuneet. Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää, mutta enää en jaksa. Jer.20:9.

Sinäkin olet joutunut kokemaan pettymyksiä, kun sinun kutsumustasi ei ole otettu vakavasti. Sinua on väheksytty, jopa naureskeltu. Uskon ystävät ja seurakunta ovat torjuneet sinun näkysi. Sinäkin olet Jeremian tavoin miettinyt, josko voisit laittaa sivuun nuo tavoitteesi, joille ei löydy tilausta. Et ole saanut raivatuksi itsellesi mitään peltotilkkua, jota viljellä. Mitään kunnollista ovea ei ole auennut eteesi, että voisit ryhtyä työhön. Koskaan et ole kuullut rohkaisevaa sanaa, et saanut kannustusta. Sinun intosi hiipuu, kun joka puolelta saat kylmää vettä niskaan.

Mutta sydämesi tuhkan alla on hehkuva hiillos. Jumalan henki kehottaa: Kohenna hiillosta, puhalla se liekkiin: Siksi muistutan sinua, että puhaltaisit täyteen liekkiin Jumalan armolahjan, jonka sait silloin kun minä panin käteni sinun päällesi. 2.Tim.1:6.

Ei se tuli, jonka Jumala on sytyttänyt, sammu noin vain ihmisten toimesta. Elia pyysi monta ruukullista vettä alttarinsa kastelemiseen, mutta ei ihmisten kaatama vesi sammuttanut Jumalan tulta.

Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden. 1.Kun.18:38.

Luota sinäkin siihen, että Jumalan tuli sinun sydämesi alttarilla palaa sammumatta. Sinun näkysi odottaa aikaansa ja sinä saat vielä nähdä, kuinka Jumala ilmestyy. Sinä saat Jeremian tavalla uskoa:

Mutta Herra on kanssani kuin väkevä sankari, vihamieheni kaatuvat eivätkä voi minulle mitään. Heidän aikeensa epäonnistuvat, niin tyhmiä ne ovat, eikä sitä koskaan unohdeta, alinomaa he saavat kantaa häpeäänsä. Jer.20:11.

lauantai 7. toukokuuta 2022

Kristus etsii morsianta


Abraham sanoi nyt palvelijalleen, taloutensa vanhimmalle, joka huolehti hänen koko omaisuudestaan: "Kosketa minua nivusiin ja vanno minulle Herran, taivaan ja maan Jumalan kautta, ettet ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tyttäristä vaan menet synnyinmaahani, sukuni luo, ja tuot sieltä vaimon pojalleni Iisakille." 1.Moos.24:2-4.

Palvelijan nimi oli todennäköisesti Elieser. Hänestä tuli tavallaan esikuva Pyhälle Hengelle, joka etsii morsianta Kristukselle. Kristuksen esikuva on tässä yhteydessä Iisak. Elieser sai saman tehtävän kuin Pyhä Henki nykyään: etsiä Kristukselle morsian, johdattaa hänet Kristuksen luo, tehdä hänestä uskon isän Aabrahamin perillinen. Elieser sai tiukat kriteerit siihen, minkälainen morsiamen tulisi olla. Hänen piti olla Aabrahamin sukua, kaunis neitsyt, luonteeltaan palvelevainen ja aulis lähtemään kauas kotoaan - siis vähän seikkailuhenkinen. Rebekassa oli juuri näitä aineksia.

Kun Jeesus kohtasi Sykarin kaivolla samarialaisen naisen, hän oli myös etsimässä itselleen morsianta. Sama teema toistuu - vähän eri muodossa vain. Kriteerit ovat erilaiset, rimaa on laskettu huomattavasti. Vaatimuksia ei esitetä, syntinen nainen on kelvollinen, sillä Kristus sanoo: En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät. Luuk.5:32.

Korkea veisu eli Laulujen laulu ilmentää myös tätä rakkauden etsintää. Siinä kuningas etsii itselleen vaimoa ja rakastuu. Hän ilmaisee rakkauttaan ihastukselleen: Rakkaani, kaikki sinussa on kaunista, sinä olet täydellinen! Laul.l.4:7. Miten kaunis, miten ihana oletkaan, rakastettuni, riemuni! Laul.l.7:7.

Kuten tiedämme, rakkaus ei aina ole niin mutkatonta, vaan se voi olla monimutkaista. Rakkautta kuvataan puutarhaksi, jossa kasvaa kaikenlaisia kukkivia ja tuoksuvia kasveja. Siellä on lähde, joten vesi on osa teemaa tässäkin romanttisessa kuviossa.

Rakkaani, valittuni! Sinä olet suljettu puutarha, lukittu tarha, sinetöity lähde, paratiisi, jonka purojen äärellä kasvaa granaattiomenoita, monia maukkaita hedelmiä, hennaa ja nardusta, nardusta ja sahramia, kanelia ja mausteruokoa ja suitsukepuita, mirhaa ja aaloeta, kaikkein parasta balsamia. Sinä olet puutarhan lähde, elävän veden kaivo, johon virtaavat Libanonin vuorten vedet! Laul.l.4:12-15.

Oletko sinä tietoinen siitä, että olet "lukittu ja sinetöity"? Että levität ympärillesi tuoksuja, joista ei ole helppo ottaa selvää? Levitätkö "Kristuksen tuntemisen tuoksua" muiden nenään? Onnittelut, se on sentään jotakin ja sen voi tunnistaa. Mutta nämä muut vaikutelmat todistavat, että miehet eivät kykene ymmärtämään naisia, vaan naiset pysyvät arvoituksellisina ja vaikeasti käsiteltävinä. Me miehet olemme aina ymmällämme, kun "taas ne tuulet puhaltavat". Mitä kummaa kaikki tarkoittaa?

Jos selviämme näistä kosimispuuhista ja naisen liehittelystä jotensakin kunnialla, voimme olla tyytyväisiä. Useimmat meistä miehistä kompastelemme läpi romantiikan sumun, mutta hyvässä tapauksessa olemme uskollisia sille naiselle, joka valikoitui vaimoksi kaiken sekoilun jälkeen. Usko antaa pohjaa tolkulliselle elämälle, vaikka vaimon uskollisuus avioliiton kestävyyden takana useimmiten on.

Sama monimutkaisuus voi hallita jumalasuhdettamme. Emme ymmärrä, mitä Jumala haluaa. Kristus on meille jotakin etäistä ja vaikeatajuista. Romantiikkaa on vaikea hengellisestä elämästä löytää. Rakkaudesta puhutaan, mutta miten se oikeasti näkyy ja tuntuu ja miten se vaikuttaa? Olemmeko todella rakkauden kohteina, kun podemme jatkuvasti kalvavaa syyllisyyttä ja seurakunnassakin syrjitään? Yritämme ajatella, että kokemusmaailmamme ja uskon todellisuus ovat erillisiä - miellämme asian niin. Mutta Jumalan tarkoitus varmasti on, että koemme hengellisen elämämme rikkautena ja tasapainoa antavana, turvallisuutta tuovana elämäntapana, joka johtaa pelastukseen ja taivaan iloon.

Näin oikeastaan löydämme itsemme avioliiton kaltaisesta suhteesta Jumalaan. Saamme olla oikuttelevia, vaikeasti ymmärrettäviä puolisoita ja miehemme rakastaa meitä silti. Hänen uskollisuutensa ansiosta meillä on tulevaisuus ja toivo (Jer.29:11).

(Tämä on eSiru-blogin tuhannes artikkeli.)

torstai 5. toukokuuta 2022

Levollinen luottamus


Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: "Nouse kiireesti." Ap.t.12:7.

Jaakob oli mestattu ja Pietari vangittu. Pietari oli vaarassa kokea Jaakobin kohtalon. Hän ehkä vietti viimeistä yötään maan päällä. Pietari oli hyväuninen. Hänellä ei ollut vaikeuksia nukkua stressin keskellä. Se oli käynyt selväksi Getsemanessa. Niinpä hän nukahti taas. Olisitko sinä nukahtanut ollenkaan samassa tilanteessa?

Minä en. Mutta mitä kaikki huolissaan oleminen auttaa tosi paikan tullen? Ei mitään. Yöunien menettäminen ja murehtiminen syö vain ihmisestä mehut. Joskus olisi parasta vain nukkua, sikeästi ja rauhallisesti nukkua syväunta ja levätä hyvin. Daavid tiesi tämän ja osasi vaarojen keskelläkin nukkua, jättää itsensä Jumalan armosiipien suojaan.

Rauhassa menen levolle ja nukahdan. Sinä, Herra, sinä yksin olet minun suojani, minä saan elää turvassa. Ps.4:9.

On aika valvoa ja on aika nukkua. Terve usko toteutuu molemmissa, kun hetki on sopiva. Jumalaan luottava ihminen voi jättää itsensä Herran käsiin. Hänen sydämestään kumpuaa rukous:

Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua. Sinä olet vanhurskas, pelasta minut! Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat. Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani. Sinä päästät minut verkosta, jonka viholliset ovat virittäneet eteeni. Sinä olet minun turvani! Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala. Ps.31:1-5.

Jeesus lainasi tätä psalmia ristillä. Ehkä Pietarikin rukoili samoin ennen nukahtamistaan - emme tiedä. Mutta tiedämme, kuinka enkeli ilmestyi ja vei Pietarin ulos vankilasta. Kaiken uskon ydinasia on luottamus Jumalaan, itsensä uskominen Herran huomaan. Uskovan tärkein rukous on: "Tapahtukoon sinun tahtosi". Tiedämme, että olemme Herran käsissä, tapahtui mitä tapahtui. Ihmisluonto on herkkä hätäilemään, se vääntelehtii levottomasti vähäisestäkin syystä, mutta uskossa harjaantunut ihminen luottaa levollisesti Jumalaan. Lepo hengessä on hänen uskonsa tunnusmerkki.

Jos käännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne. Jes.30:15.

tiistai 3. toukokuuta 2022

Sielunhoidon saareke


Silloin, kun minä aloitin urani atk-alalla, mietittiin uudelle ammattinimikkeelle sopivaa termiä. Ehdolla oli nimike 'tietokoneen hoitaja'. Se tuotti kuitenkin vääriä mielikuvia ja siksi päädyttiin sanaan 'operaattori'.

Raamatusta ei löydy sanaa sielunhoito tai tehtävää otsikolla sielunhoitaja. Puhutaan kyllä neuvonantajista ja sen englanninkielistä muotoa 'counseling' saatetaan käyttää sielunhoidon vastineena. Yleensä, kun Raamatussa viitataan neuvoihin tai neuvotteluun, sillä tarkoitetaan neuvojen ja ohjeiden etsimistä ulkonaisiin asioihin. Siinä mietitään, minkälaista politiikkaa tulisi noudattaa käsiteltävänä olevassa asiassa.

Sielunhoidolla kuitenkin tarkoitetaan yksilökohtaista neuvontaa, keskustelu- ja rukouspalvelua jonkun ihmisen hengellisissä asioissa. Sielunhoidon koetaan nauttivan mitä suurinta yksityisyyttä ja sielunhoitajan tulee osata pitää hänelle uskotut asiat omana tietonaan.

Olen minäkin tavallaan joutunut sielunhoitajaksi joskus. Olen tullut siihen tulokseen, että en osaa sitä enkä halua sellaista tehtävää hoitaa. En itsekään asetu koskaan sielunhoidettavaksi. Dissosiaatiohäiriöni estää minua avautumasta kenellekään tunteistani. Tämä blogi osoittaa, mihin asti minä avaudun - loppu jää minun ja Jumalan väliseksi.

Minun mielestäni sielunhoito on vähän turhaan erotettu muusta hengellisestä työstä omaksi saarekkeekseen. Sehän on papin työtä, siis sananjulistusta ja rukousta, joka sopii etenkin paimenille ja profeetoille. Parasta sielunhoitoa nimittäin tarjoaa profeetallinen julistus. Kun sana koskettaa, kun sana 'osuu ja uppoaa', silloin se hoitaa ihmistä ja hänen ongelmiaan. Se on siitä hienoa, että kukaan ei tiedä, mitä solmuja ja lukkoja avattiin, minkälaista haavaa lääkittiin - ei edes puhuja tiedä sitä. Profeetta voi tietämättään tuoda esiin asiaa, joka vapauttaa kuulijan, joka koskettaa parantavasti ja hoitaa häntä. Näin yksityisyys säilyy ja kohdehenkilön arkaluontoiset asiat pysyvät hänen ja Jumalan välisinä.

Ihmiset järjen työkaluilla (joskus lainalaisesti) ronkkimassa ihmisten jumalasuhdetta - kamalaa! Usein tämä ns. sielunhoito haavoittaa enemmän kuin parantaa. Pyhä Henki sen sijaan tietää tasan tarkkaan, mikä ihmistä vaivaa - annetaan siis armolahjojen toimia, annetaan Hengen tehdä työtä ja koskettaa. Jos joku nyt kuitenkin kokee saaneensa Jumalalta tehtäväkseen hoitaa ihmisten sieluja, hänelle Pietari sanoo:

Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. 1.Piet.4:10.

Meille kaikille kuuluu kehotus: Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden. 1.Piet.2:5.

sunnuntai 1. toukokuuta 2022

Usko ja some


Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? Kol.2:20-21.

Vappu - ylioppilaiden ja työväen juhla. Paraateja, lippukulkueita ja puheita. Karnevaali lumisateen keskellä, säässä kuin säässä. Ilmapalloja ja simaa. Yhteistä ajanviettoa ulkona hytisten.

Vapun vietto ei kuulu perinteisiini - tavallista päivää vietän. Mutta joskus mietin, mitä eroa on hengellisellä ajattelutavalla ja toisaalta poliittisilla ratkaisuilla. Eikö olekin totta, että poliitikot miettivät lainsäädännöllisiä viilauksia ja uskovaiset moraalia tai parannuksen saamista asioihin rukoilemalla? Esimerkiksi, jos tapahtuu ammuskelua, poliitikot kiristävät aselakeja. Jos tapahtuu ryöstöjä, mietitään parempia turvajärjestelyitä, kuten kameroita, aitoja ja lukkoja.

Uskovina voimme tehdä samoja toimenpiteitä, mutta tiedämme, että ne ovat varsin avuttomia keinoja itse ongelman ratkaisemiseen. Sitä hämmästyneempänä kuulostelin erästä pastoria, joka halusi kieltää Facebookin käytön uskovilta, koska sosiaalinen media tuottaa houkutuksia ja antaa mahdollisuuden aviorikokseen. Miten kukaan pastori voi unohtaa niin tyystin Jeesuksen opetukset? Jeesushan toteaa selväsanaisesti, että ammuskelut eivät johdu aseista ja aviorikokset eivät sikiä somesta sen paremmin kuin ruoka saastuttaisi ihmisen sisältäpäin:

Näin Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta. Ja hän jatkoi: "Se mikä tulee ihmisestä ulos, se saastuttaa ihmisen. Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet." Mark.14:19-23.

Niinpä kristillinen ratkaisu syntiin ja rikoksiin ei voi olla poliittinen. Joskus voidaan määrärahoja antaa sinne ja tänne ja asiat parantuvat vähän, mutta varsinaista juurisyytä ei saada pois päiviltä sillä tavoin. Ratkaisu vaatii ihmisen sisäistä muuttumista, jotta hän voi käyttäytyä kunnollisesti ja hallita impulssejaan. Monet ovat kokeneet, että tuloksiin ei ole helppo päästä ihmisvoimin, vaan tarvitaan Jumalan ihmettä, tarvitaan uskoontuloa ja uudestisyntymistä, uuden elämän aloittamista Jumalan antaman voiman varassa.

Olisi lapsellista esiintyä kristittynä pastorina ja ehdotella, kuten erään kilpailevan uskonnon edustajat: Musta säkki päähän naisille, niin miehet eivät koe kiusauksia! Tai pysytellä pois netistä, niin ei kohtaa mitään viettelyksiä! Hankkiutua eroon televisiosta, niin pysyy pyhänä!

On selvää, että uskovien tulee kasvaa uskossaan ja oppia hallitsemaan omaa elämäänsä Jumalan sanan mukaisesti ja oppia tekemään oikeita valintoja sen mukaan, minkä tietää oikeaksi. Eihän se riipu ulkonaisista olosuhteista! Emme voi lähteä pois maailmasta emmekä eristäytyä mihinkään luostariin - sisäiseen tai ulkoiseen. Olosuhteet ja kiusaukset tulee voittaa, ottaa vastuu omasta elämästään eikä syyttää mitään ulkonaista syytä, jos kompastuu. Jos kompastuu, voi nousta ylös ja tietää, että Jumalan armo tukee ja Herra on rakkaudessaan uskollinen.

Älä ilku, viholliseni, minulle. Vaikka olen kaatunut, minä nousen vielä, vaikka olen keskellä pimeyttä, Herra on minun valoni. Miika 7:8.

Poliitikko voi lisätä määrärahoja, lainalainen pastori voi ylläpitää kieltolistaa, mutta sydämeen kirjoitettu sana varjelee parhaiten. Hengellinen kasvu Pyhän Hengen ohjauksessa - se on kestävä ratkaisu.

perjantai 29. huhtikuuta 2022

Toivo paremmasta


Pelastusta yleensä kuvataan syntien anteeksiantamuksena, sovituksena ja lunastuksena, joka takaa meille tulevaisuuden taivaassa. Pelastunut ihminen on siis saanut syntinsä anteeksi ja on uudestisyntynyt sisäisesti. Kasteen yksi ominaisuus on puhdistaa meitä edelleen, jotta myös ulkonainen elämämme uudistuu. Kaikessa tässä on yksilökohtainen näkökulma, mutta Raamattu puhuu myös luomakunnan pelastumisesta, joka sekin on Kristuksen ristinkuoleman hedelmää. Jesaja kuvaa Kristuksen persoonaa profeetallisesti näin:

Hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki: hänen ilonsa on totella Herraa. Hän ei tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta vaan antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa. Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän. Vanhurskaus on hänellä varustuksena ja uskollisuus vyönä hänen uumillaan. Jes.61:2-5.

Saamme yksilöinä valtavasti rohkeutta elämäämme tällaisten sanan lupausten kautta. Ketäpä ei olisi väärin kohdeltu, kukapa ei olisi saanut osaansa köyhyydestä tai väkivallasta. Jesajan kuvaama messias on juuri sellainen hallitsija, jollaista kaipaamme. Kun hänen valtakuntansa tulee, saamme nähdä myös luonnossa tapahtuvan muutoksen koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen (Room.8:21 KR38):

Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena. Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä.  Ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään kohti myrkkykäärmeen luolaa. Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan. Jes.11:6-9.

En osaa sanoa, tapahtuuko tämä kaikki tämän nykyisen ja tuntemamme maan päällä vai vasta uuden taivaan ja uuden maan aikana, mutta mullistavaa se tulee olemaan. Syntiinlankeemuksen kaikki pahat hedelmät on siivottu pois ja saamme elää 'Jumalan lasten kirkkauden vapaudessa'. Kuinka suuri hän onkaan, majesteetillinen Jumalan Poika, joka kerran tyhjensi itsensä:

Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Fil.2:7-8.

Ylipappi hänet kerran häpäisi ja tuomitsi kuolemaan - viattoman ihmisen, kansansa Messiaan - ja törkeästi nöyryytti häntä. Ylipapin kanssa tosin oli kokoontuneena koko sen ajan hengellinen eliitti:

Jeesus vietiin ylipapin luo, ja koko ylin papisto sekä vanhimmat ja lainopettajat kokoontuivat sinne... Silloin ylipappi teki hänelle uuden kysymyksen: "Oletko Messias, ylistetyn Jumalan poika?" "Olen", vastasi Jeesus, "ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien keskellä." Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Mitä me enää todistajia tarvitsemme! Kuulittehan, miten hän herjasi Jumalaa. Mitä ehdotatte?" Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hän oli syyllinen ja ansaitsi kuoleman. Mark.14:53,61-64.

Mitä tahansa nöyryytyksiä olemmekin kokeneet, eivät ne vastaa Vapahtajan kokemaa häväistystä, mutta hänen kärsimyksensä kautta me saamme avun ja pelastuksen, kun uskomme häneen.

Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsimme. Hän on pyhä, viaton ja tahraton, hänet on erotettu syntisistä ja korotettu taivaita korkeammalle. Hepr.7:26. Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa! Ef.1:6.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Haudattu unelmasi


Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät." Joh.11:21-22.

Betanian siskokset ilmoittivat Jeesukselle veljensä olevan sairaana ja odottivat, että hän rientää paikalle saman tien. Lasarus kuitenkin ehti kuolla, sillä Jeesuksen tulo kesti.

Sinullakin on periatteessa sama tilanne: Jeesuksen puuttuminen sinun elämäsi tilanteeseen ja hänen voimallinen ilmestymisensä avuksesi on viivästynyt. Kaiken loputtoman odottamisen tuloksena sinun näkysi on tehnyt kuolemaa, sinun unelmasi on hautautunut jonnekin. Se on kuin Lasarus kiven takana. Päivittäin voit huomata, että olet edelleen ilman puolisoa ja edelleen ilman lapsia ja perhettä. Tai et olekaan saanut sitä työpaikkaa, josta haaveilit, tai sitä tehtävää seurakunnassa, josta Pyhä Henki sinulle puhui. Et ole parantunut, vaikka niin paljon on rukoiltu. Et ole päässyt edes aloittamaan haaveittesi mukaista elämänvaihetta, kun sinun unelmasi on jo haudattu. Jos joku muistuttaa sinun toiveistasi, se vain satuttaa. Voihan olla, että sinun kohdallasi on kysymys enemmän maineestasi. Sinä olet pitänyt kohtuullisena jonkinlaista maineenpalautusta, mutta mitä vielä - sinun maineesi haisee entistä pahemmin.

Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" Joh.11:25-26.

Jeesus osoitti, että hän voi herättää kuolleita. Lasarus sai nousta haudasta. Uskotko siis, että hän voi vielä herättää sinun unelmasi eloon, tehdä asioita, jotka vievät sinun näkyäsi eteenpäin? Uskothan, että Jeesus Kristus voi herättää sen, mikä näyttää kuolleelta, on haudattu, haisee jo ja on kiven takana? Minä, joka olen heikkouskoinen, ponnistelen uskoakseni. Tee sinäkin niin.

Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä. Hepr.11:6. Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: "Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot." Sillä hetkellä palvelija parani.  Matt.8:13.

Tässä uskon ja epäuskon taistelussa sinun on määrä selvitä voitolle. Sinä saat nähdä, että taivaassa on Jumala, joka kuulee rukouksia. Sinä saat nähdä, että Jumala tekee uutta. Saat maistaa Herran hyvyyttä ja kokea ihmeen. Jumala antaa lahjansa ja sinä saat kokea olevasi siunattu. Saat nähdä päivän, kun kiitos tulvii sydämestäsi ja kätesi kohoavat ylistykseen.

maanantai 25. huhtikuuta 2022

Erityinen voitelu


Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!
Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään. 1.Aik.16:8-9.

Jumalan sanaa on kautta aikain eri tavoin saarnattu. Saarna ei ole sama kuin esitelmä tai analyysi. Saarnojen tarkoitus on vaikuttaa kuulijoihin, vedota heihin, todistaa jotakin ja tuoda esiin tietty sanoma. Raamatun sanomaa on tuotu esiin lauluin ja virsien muodossa jo vanhan liiton aikaan, myöhemmin myös kristillisenä liturgiana. Puhuttu saarna on kuitenkin ollut aina keskiössä. Aihe on aina enemmän tai vähemmän Jumala itse - hänen tekonsa historiassa, hänen rakkautensa ja armonsa ihmisiä kohtaan, hänen yliluonnolliset ominaisuutensa, hänen roolinsa turvallisena taivaan Isänä. Uudessa liitossa evankeliumilla on erikoisasema.

Uuden liiton papisto voidaan jakaa ryhmiin eri tavoin, mutta Paavali antaa seuraavan jaottelun: apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat (Ef.4:11). Joidenkin mielestä seurakunta ei tänä päivänä enää tarvitse apostoleita eikä profeettojakaan, joten heistä on tullut harvinaisia. "Tapahtukoon teille niin kuin uskotte" on toteutunut (Matt.9:29). Mutta jotkut pitävät toivoa yllä, vaikka apostolin titteli tuntuisikin vähän päälleliimatulta.

Jos yksinkertaistan asioita, sanoisin, että odotan apostoleilta ihmeitä ja tunnustekoja julistetun sanan vahvistukseksi, profeetoilta odotan profeetallista sanaa julistuksen yhteydessä ja ymmärryksen huomattavaa syventämistä (verrattuna evankelistoihin ja opettajiin) ja ns. vahvaa ruokaa. Pitäisin profeetan viran ja profetoimisen armolahjan hieman erillään, jälkimmäisen ollessa varattuna paitsi profeetoille myös uskoville yleensä.

Kun itse saarnaan vain kirjoittamalla, haluaisin muidenkin enemmän tuottavan hengellisiä tekstejä. Jospa moni sananjulistaja saisi sen saman kipinän, joka oli aikoinaan jollakin Daavidin hovin kirjurilla:

Sydämeni on tulvillaan kauniita sanoja. Minä lausun säkeeni kuninkaalle -- olkoon kieleni kuin taitavan kirjurin kynä. Ps.45:1.

Siinäpä tavoite: sydän tulvillaan kauniita sanoja! Sellaisia sanoja tarvitaan, jotka korottavat Herraa Jeesusta, tuovat esiin hänen ylivertaiset ominaisuutensa, ylistävät Jumalan työtä, antavat kunnian taivaan kuninkaalle. Miten oikein osaisimme puhua niin että sanamme koskettavat lukijoita, miten välittäisimme toisille sen ihailun, jota sydämessämme on Herraa kohtaan, miten vakuuttaisimme ihmiset, että kannattaa kääntyä Herran puoleen ja lähteä seuraamaan Kristusta, jos ei vielä ole sitä päätöstä tehnyt...

Siinäpä haastetta kaltaiselleni vaivaisukolle! Yksi blogi jossakin internetin syövereissä ei tunnu suurelta hankkeelta eikä edes Jumalan valtakunnan työltä. Mutta vakaassa uskossa olen työtä tehnyt, luottaen siihen, että tämä kirjurin toimeni oli Jumala kutsu kohdallani. Vähitellen tämä blogi alkaa lähestyä viimeistä postausta, kun tuhannen 'sirun' tavoite ylittyy. Kuningas Salomo sepitti 1005 laulua (1.Kun.4:32). En vertaa itseäni sen kummemmin häneen, mutta hän on asettanut blogini postausten lukumäärälle tietyn riman.

Paavali oli monipuolinen julistaja - minä yritän keskittyä rohkaisuihin. Mutta yhtä kaikki minua innoittaa Paavalin lausuma:

Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. 2.Tim.3:16.

Jospa se innoittaisi sinuakin, jonka sydämelle Pyhä Henki on puhunut sananjulistajan tehtävästä. Evankeliumin julistaminen on tärkeää - tehdään sitä sitten suullisesti tai tekstinä. Jos Herra sinua kutsuu julistajaksi, olet hänelle erityinen, olet erityiskoulutettava, erityisen rakas opetuslapsi. Olet erityisessä johdatuksessa, myös tarkassa suojeluksessa, koska olet sielunvihollisen silmissä erityisen vihattu. Sinun kasvuasi seurataan, sinun läpäisemäsi koetukset palkitaan, sinun elämäntyösi odottaa. Tiedä siis, että sinulle on varattuna erityinen voitelu.

lauantai 23. huhtikuuta 2022

Jumalan hyvyys


Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi! Se on ehtymätön aarre niille, jotka sinua pelkäävät. Kaikkien nähden sinä annat apusi niille, jotka turvautuvat sinuun. Ps.31:19.

Jos katsomme elämäämme taaksepäin, voimme havaita saaneemme paljon siunauksia. Olemme saaneet kokea Jumalan johdatusta ja apua monissa tilanteissa. Moni rukousaihe on saanut vastauksensa, moni kiperä tilanne on ratkennut helpotukseen. Moni meistä on löytänyt puolison, saanut lapsia, tehnyt uraa ammatissaan, elänyt korkean elintason keskellä. Moni on myös kokenut hengellistä kasvua, ottanut kasteen, saanut Pyhän Hengen, kokenut kutsun evankeliumin työhön, toteuttanut elämäntehtäväänsä ja kantanut hdelmää. Voimme kiittää näistä menneistä vaiheistamme, mutta kiitollisin mielin myös ottaa vastaan tämän päivän lahjoineen.

Entä ne menetykset, joita myös on matkallamme tullut vastaan? Usein ne menetykset kuuluvat osana Kristuksen seuraamisen ristiin. Jeesus vastasi: "Totisesti: kuka ikinä minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, äidistään, isästään tai lapsistaan tai pelloistaan, hän saa satakertaisesti: nyt, tässä maailmanajassa, taloja, veljiä ja sisaria, äitejä ja lapsia ja peltoja -- tosin myös vainoa -- ja tulevassa ajassa hän saa iankaikkisen elämän. Mark.10:29-30.

Joskus vastaan tulee sairautta ja joudumme painimaan epäuskoa vastaan. Kuitenkin olemme saaneet näissä ylivoimaisissa vastuksissa myös saavuttaa jotakin. Paradoksaalista kyllä, uskomme on kasvanut eniten juuri kestämättömän paineen alla. Meistä on tullut sitkeitä ja kärsivällisiä, peräänantamattomia uskon ihmisiä juuri lihaamme juuttuneen pistimen ansiosta. Paavali kuvaa omaa pistintään ja turhaa irti rimpuilemistaan ja toteaa sitten:

Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. 2.Kor.12:9-10.

On arvokasta saada kokea sitä Jumalan armoa, joka tulee osaksemme ristin kautta. Ristin osallisuus ei silti tee tyhjäksi niitä lahjoja, jotka olemme saaneet sulasta Jumalan hyvyydestä, kun olemme vaeltaneet hänen huolenpitonsa alla. Emme aseta vastakkain menestystä ja ristiä, sillä molemmat ovat meille siunaukseksi.

Veljet, ottakaa vastoinkäymisten kestämisessä ja kärsivällisyydessä esikuvaksenne profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin tulokseen Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava. Jaak.5:10-11.

Jaakob tiivistää antamansa lyhyen oppitunnin aika käytännölliseen ohjeeseen:

Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jaak.5:13.

torstai 21. huhtikuuta 2022

Sanan peili


Muuan Eutykos-niminen nuorukainen istui ikkunalla, ja kun Paavali yhä jatkoi puhettaan, hän vaipui syvään uneen ja nukuksissa putosi kolmannesta kerroksesta alas. Hänet nostettiin kuolleena maasta. Ap.t.20:9.

Eutykos virkosi, mutta kävi lähellä kuolemaa. Eutykosta voisi sikäli kadehtia, että hän sai kuulla Paavalin saarnaa ihan livenä. Eipä vaan tainnut Paavalin puhe kaveria kiinnostaa. Onneksi meillä on Paavalin saarnoja ja opetuksia sentään teksteinä. Jeesuksenkin opetukset ovat saatavilla vain tekstinä. Koska minä olen vältellyt videoiden tehtailua, joissa itse puhuisin, voin aina vedota tähän - suuret esikuvani ovat hekin tyytyneet tekstimuotoon! (Alunperin tosin eivät.)

Taivaassa luulen kuitenkin, että saan nähdä ja kuulla sekä Paavalin että Jeesuksenkin opettamista livenä. Ehkä siellä on tallenteet Paavalin maan päällä pitämistä saarnoista, myös Eutykoksen tapauksesta. Saisimme kuulla, kuinka nukuttavaa tarinaa Paavali osasi suoltaa. Vai oliko kenties Eutykos vähän unelias jo valmiiksi? Tekstihän mainitsee myös, että huoneessa "paloi monta lamppua" - happi oli siis vähissä. Kaiken lisäksi oli jo puoliyö.

Mutta tämä videoiden viehätys jonkin verran vaivaa minua. Luulen, ettei video jaksa ihmistä kiinnostaa, jos on jo valmiiksi unelias. Minä ainakin tahdon nukahtaa heti ensimmäisten minuuttien aikana, kun se saarna ei oikein lähde eikä selkeää aihetta löydy eikä Raamattuakaan ole vielä avattu. Tulee melko pian sellainen 'hohhoijaa'-tunnelma. Sama vähän tyhjä olo kuin jossain keskustelussa, jossa useampi saarnamies keskustelee jostakin Paavalin kirjeestä eikä kellään ole oikein mitään sanottavaa, kunnes joku vie keskustelun uusille urille, sellaiseen asiaan, joka oli kirjeessä ihan sivuroolissa tai jota ei koko kirjeessä mainittu ollenkaan.

En halua arvostella sisältöä, vaan ennemminkin muotoa. Jos pitää kirjoittaa jostain aiheesta, on paremmat mahdollisuudet pitää aihe kasassa ja juttu joissakin raameissa. Jos tarina alkaa rönsyillä liikaa, voi leikata rönsyt pois ja tiivistää kerrontaa, pitää huoli aiheessa pysymisestä.

Mitä tekemistä tällä kaikella olikaan peilin kanssa? - Jumalan sana on kuin peili, Jaakob toteaa (Jaak.1:23). Jumalan sana toimii peilinä parhaiten, kun luen sitä itse. Voin hidastaa ja nopeuttaa, voin palata ja lukea uudestaan, voin pitää taukoa ja pureskella tekstiä, katsoa jopa jonkin alaviitteen. Videon viilettäessä en ehdi mitään muuta kuin siristellä silmiäni ja kohotella kulmakarvojani ja kenties ihmetellä puhujan hiuksia. Jos katselen englanninkielistä videota, saatan pudota kärryiltä, kun mietin jotain outoa sanaa.

Hiuksista puheenollen: Minulle on vanhemmiten tullut kiharaa hiuksiin ja otsallani on aamuisin hankala töyhtö, jota ei tahdo saada suoraksi edes vedellä. Parhaimmillaan siitä saa jonkinlaisen tinttikampauksen, mutta yleensä se on pelkästään harmitus. Tukko hiuksia sojottaa uppiniskaisesti pystyssä. En tietäisi sitä ilman peiliä. Peili on hyödyllinen keksintö ja Jumalan sanan peili on sitä eritoten. Jumalan sana paljastaa meissä asuvan uppiniskaisuuden (muun muassa). Videota katsoessa havaitsen enemmänkin puhujan piirteitä, hyviä ja huonoja.

Kaikella tällä yritän todistella, että tekstimuotoinen saarna on kaiken julistuksen äiti. Videoiden kanssa tulee mukaan liikaa sivuasioita, jotka vievät huomion. Läsnäolo kokouksessa hyvää julistusta kuunnellen vie kyllä voiton molemmista, varsinkin jos Pyhän Hengen voitelu ja inspiraatio ovat samalla koskettavasti läsnä.

Eutykoksen tapaus on kerrottu luvussa, jossa on Paavalin jäähyväispuhe Efesoksen vanhimmille. Siinä hän sanoo muun muassa:

Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa. Ap.t.20:32.

tiistai 19. huhtikuuta 2022

Nousen jos kaadun


Älä ilku, viholliseni, minulle. Vaikka olen kaatunut, minä nousen vielä, vaikka olen keskellä pimeyttä, Herra on minun valoni. Miika 7:8.

Se vastaa suomalaista sananlaskua: "Eteenpäin, sano mummu ku lankes". Jotkin vastukset ovat leppymättömiä, jotkut vastustajat armottomuudessaan sitkeitä. Joitakin vastustajia on mahdoton selättää. Miten siis pääsemme voitolle?

Karkaistaan uskomme heidän liemissään. Hiotaan uskon kaksiteräinen miekka sellaiseksi, että se todella viiltää halki. Kestäkäämme taistelussa niin ettemme luovuta. Näyttäkäämme vihollisemme, että mekin olemme itsepintaisia, kun Herra meitä tukee. Hänen oikea kätensä pitelee miekkaamme, hänen vasen kätensä kannattelee uskon kilpeä - emme lannistu, kun Kaikkivaltias on kanssamme.

Jos kaadumme, nousemme ylös. Emme jää voivottelemaan ja säälimään itseämme. Jos uuvumme pahasti, sotajoukkojen johtaja voi tulla luoksemme ja virvoittaa meitä. Kun olemme päässeet tolpillemme, hän antaa meille ohjeita seuraaviin taisteluihin.

Jerikon lähellä ollessaan Joosua näki eräänä päivänä edessään miehen, jolla oli paljastettu miekka kädessään. Joosua meni miehen luo ja kysyi häneltä: "Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?" Joos.5:13.

Joosua sai tietää, että mies oli Herran sotajoukon päällikkö. Joosua sai kuulla ohjeita, miten Jerikon valloituksen oli määrä toteutua. Meidänkin kannattaa elää toivossa, että Herra sotii puolestamme. Hänen menettelytapansa eivät aina ole ihan ihmismielen mukaisia, mutta ne ovat tehokkaita. Oma avuttomuutemme vastuksien ja vastustajien edessä ei ratkaise mitään. Tilanteen avaimet ovat Herran käsissä. Jos yritän ratkaista ongelmani itse, pitää avaimet tiukasti hallussani, Herran sotajoukon päällikkökään ei välttämättä voi meitä auttaa. Hänen tulee saada hallita, pitää avaimet, käyttää miekkaa ja kilpeä, raivata tietä, puhaltaa torveen ja antaa hyökkäyskäsky.

Hänen apunsa on varma, hänen voimansa murskaava, mutta hän tulee joskus apuun vasta, kun meidän voimamme ja keinomme ovat lopussa. Kun kaadun, voin odottaa Herraa avukseni. Vihollinen voi ilkkua, mutta meillä on puolellamme elämän ruhtinas.

Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Room.8:31.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Nousee täynnä voimaa


Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. 1.Kor.15:42-43.

Olin taas sydänkontrollissa ja keskustelin lääkärini kanssa sydäntahdistimen mahdollisesta hyödystä. Lääkärin mukaan se saattaisi pidentää elinaikaani. En oikein viitsinyt ryhtyä selvittämään hänelle juurta jaksain, että minua ei nyt kauheasti kiinnosta elinaikani pidentäminen. Että minua kiinnostaa enemmän tuleva elämä. Omaiset ehkä toivovat minun elävän vielä pitkäänkin, mutta itse en suuremmin välittäisi. Minua kiehtoo se taivaallinen elämä, johon 'katoava, vähäpätöinen ja heikko' ihminen saa armon nousta 'kirkkaana ja täynnä voimaa'.

Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi. 1.Kor.15:49.

Jeesuksen ylösnousemusruumista ajatellen - jos saisi kerran olla samanlainen - olisihan aika mahtavaa liikuskella ympäriinsä ja olla välillä näkyvä, välillä näkymätön, kävellä läpi seinien, siunata ihmisiä niin että he kokevat Jumalan voiman kosketuksen. Ja mikä seikkailu olisikaan tutustua taivaan ihmeellisyyksiin.

Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken. Fil.3:21.

Sellainen elämä on kokonaan Kristuksen armon ja kirkkauden lahjaa. Kristuksessa on ihminen luotu uudestaan. Hänen voimastaan saamme olla ihmisen uusi versio, hänen näköisensä niin kuin lapsi on isänsä näköinen. Hän antaisi meille uutta vastuuta, josta emme tietäisi etukäteen mitään, ja lähettäisi meidät toteuttamaan hänen suunnitelmiaan. Ottaisimme tehtävän vastaan iloiten ja intoa puhkuen.

Sellaista elämää odotan enkä haluaisi viivyttää sitä nyt millään tahdistimella. Tosin myönnän, että aikamäärät ja malttamattomuus eivät tähän kuvioon oikein sovi. Jumalan sanan lupaukset uudesta elämästä elähdyttävät kuitenkin vahvasti ja toivon rohkaisevani sinuakin odottamaan tulevaa elämää. Onhan niin, että: Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:9.

Pidetään kirkkaasti mielessä tämä uskon päämäärä tänä pääsiäisenä ja annetaan kiitollisen mielen avata meille lohdullisia, rohkaisevia ja innostaviakin näkymiä.

On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten. 1.Kor.15:40.

perjantai 15. huhtikuuta 2022

Hengellinen ikä


Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Luuk.2:46.

Kun Jeesus oli tullut 12 vuoden ikään, hän oli kasvanut sen verran, että kykeni jo osittain irrottautumaan vanhemmistaan. Samalla tavalla varhaisteinit käyttäytyvät nykyäänkin. He keksivät erilaisia tapoja irrottautua vanhempien holhouksesta ja nauttia vapaudestaan edes hetken.

Näemme siis Jeesuksen elämästä, minkälaista on hengellisesti 12-vuotiaan usko. Istutaan opettajien keskellä temppelissä ja kuunnellaan heitä. Sitten vähän leuhkitaan, että olemme päässeet pitkälle: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?" Luuk.2:49.

Tällaista uskoa näkee paljon. Joidenkin hengellinen kasvu pysähtyy tälle tasolle. Seurakunta ja sen opettajat ovat arvossa ylimpänä. Mutta kasvun ei ole tarkoitus pysähtyä tähän, vaan Jumala haluaa meidän kasvavan uskossamme oikeasti aikuisiksi. Se merkitsee uskon sisäistämistä niin että emme tarvitse enää holhousta. Pyhä Henki varmistaa ihmisen riippumattomuuden muiden ohjauksesta, mutta koska vanha luonto on sitkeä ja häiritsee hengellistä elämää, tarvitaan risti.

Ristin teologia voi olla oppi ja hengellisen ajattelun taso, mutta risti itsessään on koettava. Jeesuksen risti on suuri Jumalan lahja, mutta se on myös Jeesuksen seuraamista: Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni. Luuk.14:27.

Osallisuus rististä saattaa tulla meille yllätyksenä, kun koemme kiusaamista koulussa tai työpaikalla. Risti voi tulla yllätyksenä seurakunnassa, kun ne opettajat, joita niin kunnioituksella kuuntelin, vetävätkin yhtäkkiä maton alta. Risti tuottaa elämääni epäoikeudenmukaisuutta ja kärsimystä. Jotta kasvaisin tässä ahjossa aikuiseksi, minun tulee seurata Herraa Jeesusta ja elää samalla aaltopituudella kuin hän. Jumalan sanasta näemme asioita, jotka antavat meille esimerkin, kuinka tulee kestää esimerkiksi pilkkaamista:

Häntä herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun. 1.Piet.2:23.

Haasteellista, mutta ei mahdotonta. Pyhä Henki auttaa. Normaali reaktio on kuitenkin pyrkiä pois ristin alta ja paeta sitä. Voi kestää aikansa, että huomaamme ristin olevan sittenkin armoa. Kuten Pietari opettaa: Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armoa. 1.Piet.2:20.

Tässä koulussa kasvamme aikuisiksi uskossamme. Tässä koulussa saamme oikeasti seurata Jeesusta eikä usko jää teoriaksi. Tässä koulussa opimme jotain sellaista, mitä ei opita 'temppelissä ylipappien keskellä'. Risti voi painaa ja se voi painaa meidät maahan asti. Mutta huomaamme myös, että Jumala antaa voimaa mennä läpi siitä pätsistä, johon olemme joutuneet. Jossain vaiheessa ristin kantamista voimme tajuta, että en ainoastaan kanna ristiä, vaan risti myös kantaa minua. Aikuisessa uskossa ovat ne elementit, jotka Pietari luettelee:

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:8-9.

Olkaamme siis määrätietoisia ja urhoollisia, kun joudumme siihen kasvuvaiheeseen, jota omakohtainen risti merkitsee. Ristin kärsimys on sielunvihollisen aiheuttamaa, mutta ristin kirkastunut ilo tulee Jumalalta. Ristin voima tulee Herralta, ristin armo nostaa meitä. Risti antaa meille lopulta siivet, joilla voimme nousta kotkan lailla korkeuksiin. Ristin kokemus syventää rakkauttamme Jeesukseen, joka uhrasi itsensä meidän puolestamme ja avasi meille tien Jumalan yhteyteen.