Jeesus ja hänen haavansa

Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Joh.20:20.

Jeesus on kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen tullut tunnetuksi haavoistaan. Vaikuttaa siltä, että hänen kasvonpiirteensä eivät enää ylösnousemusruumiissa olleet täysin samat kuin maallisessa ruumiissaan. Ainakin opetuslasten kyky tunnistaa häntä oli horjuvaa. Maria Magdaleena luuli Jeesusta puutarhuriksi, kunnes - Maria kuuli Jeesuksen äänen! Opetuslapset Emmauksen tiellä luulivat häntä tuntemattomaksi kulkijaksi eivätkä tunnistaneet häntä ennen kuin näkivät miehen kädet. Hänhän otti leivän ja nosti sen kasvojensa tasalle juutalaiseen tapaan, kun siunasi leivän. Ulkona eivät kulkijat havainneet kädessä olleita haavoja, koska oli pimeää.

Huomaamme siis, että Jeesus tunnistettiin haavojensa kautta. Hänen haavansa herättivät opetuslasten mielenkiinnon ja saivat heissä aikaan varmuuden, että kyseessä todella oli Jeesus.

Meissä on myös erilaisia haavoja, joita elämä on jättänyt jälkeensä. Elämä lyö meihin joskus ulkoisia mustelmia, useimmiten kuitenkin sisäisiä mustelmia ja ruhjeita. Tällaiset haavat ovat näkymättömiä sielun haavoja. Meitä on loukattu ja nöyryytetty tavalla jos toisella ja olemme itsekin saattaneet mokata ja joutua häpeään jonkin erehdyksemme vuoksi. Olen useaan otteeseen puhunut tässä blogissani siitä, kuinka nuo haavat ovat niitä persoonallisuutemme kohtia, joiden kautta olemme kasvaneet kiinni Kristukseen. Tunnemme syvää yhteyttä Vapahtajan kanssa, kun voimme jakaa haavamme hänen kanssaan. Olemme samalla tavalla joutuneet pilkan ja vainonkin kohteeksi, meitä on lyöty maahan, poljettu lokaan, meille on naurettu, olemme kärsineet häväistystä. Onko se kaikki johtunut uskosta - tuskin - mutta tunnemme silti Jeesuksen vetovoiman, kun haavamme meitä kurittavat. Hakeudumme Vapahtajan turviin, kun sielunvihollinen meitä syyttää ja ihmiset heittävät haavoihimme suolaa.

Opetuslapset iloitsivat, kun näkivät Jeesuksen ja tämän haavat. Heidän pelastuksensa evankeliumi tuli heidän kuuluvilleen useasti sanoina, mutta ei vain sanoina vaan myös voimana (1.Tess.1:5), ja kaiken lisäksi evankeliumi saavutti heidät myös Jeesuksen haavojen kautta. Kristus säteili kirkkauttaan kärsivänä Herran palvelijana. Eikö meidänkin sisällämme ala kuplia ilo, kun tajuamme erään tärkeän asian - Jeesus on kärsinyt ja kuollut minunkin puolestani! Olen uskossa, mutta en ole vain uskossa, vaan saan osallistua hänen kärsimyksiinsä. Minäkin olen Mestarini tavoin haavoilla!? Olen samannäköinen hänen kanssaan! Jaamme saman kohtalon! Olemme löytäneet kohtalotoverin - ja millaisen - Itsensä Jumalan Pojan! Iloitsemme kuin apostolit:

Apostolit lähtivät neuvostosta iloisina siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Ap.t.5:41.

Häiriötekijöitä

Älkää pyrkikö hyötymään toistenne kustannuksella, vaan pelätkää Jumalaa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. 3.Moos.25:17.

Kiinalaiset ovat kautta aikain käyttäneet kertomuksiaan viisauden opettamiseen. Seuraavakin kertomus lienee kiinalainen, mutta en tarkkaan tunne sen alkuperäistä muotoa. Kuulin sen jotensakin seuraavassa muodossa. Oli siis vanha mies ja nuori poika. He lähtivät markkinoille ja ottivat aasin mukaan. Vanha mies istui aasinsa selkään ja poika käveli vierellä jalkaisin. Tiellä tuli vastaan muita kulkijoita ja eräs alkoi säälitellä poikaa: "Kuinka te aikuinen mies istutte aasin selässä, kun pojan pitää kävellä?" Niinpä mies laskeutui aasin selästä ja poika pääsi välillä ratsastamaan. Mutta tien vierellä oli ihmisiä, jotka sitten sanoivat: "Kuinka tuo vanha mies joutuu kävelemään ja nuori mies saa ratsastaa?" Niinpä nuori mies nousi aasin selkään yhdessä vanhuksen kanssa. Kun he olivat edenneet jonkin matkaa, tien vieressä olevat ihmiset alkoivat säälitellä aasia. "Kuinka tuo aasiparka jaksaa kantaa kahta miestä?" Niinpä loppumatkan kaupunkiin miehet kantoivat aasia selässään...

Näin saatamme joutua ihmisten mielipiteiden ohjaamiksi. Olemme tuuliviirejä, jotka kääntyvät aina toisten mielipiteen suuntaan. Olisi parempi, jos tietäisimme, mikä on viisasta ja mikä ei, mikä sopii minun elämäni tavoitteisiin ja milloin eriävä mielipide on vain häiriötekijä. Tämä on erityisen tärkeää Jumalan valtakunnan työssä, jossa päämäärä on tärkeä, Jumalan antama näky johtotähti, jota ei saa kadottaa silmistään.

Häiriötekijöitä voi olla muitakin. Monet vahvat persoonat haluavat hallita sinua. Toiset varaavat sinun resurssejasi: aikaa, rahaa, lahjoja, luovuuttasi. Joku haluaa olla palveltavana ja tehdä sinusta oman orjansa. Mistä tunnistamme nämä ihmiset? Onhan tärkeää osata palvella toisia, milloin se sitten muuttuu häiriötekijäksi? - Jos sinun pitää aina vain antaa jotakin, rahaa tai voimia, aikaa ja energiaa toisen hyväksi, mutta toinen ei koskaan anna sinulle mitään - silloin on syytä harkita vetäytymistä pois sellaisen ihmisen vaikutuspiiristä. Sinun pitää voida varata parhaat voimasi, leijonanosa ajastasi, intosi ja luovuutesi Jumalalle. Ensirakkaus Kristukseen on tärkeä. Oma perhe voi olla seuraava, seurakunta sitten, työ ja muu välttämätön, mutta hyväksikäyttäjät siirrettäköön jonon hännille.

Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään veljensä kustannuksella. Herra rankaisee kaikesta sellaisesta, niin kuin olemme teille sanoneet ja teroittaneet mieleenne. 1.Tess.4:6.

Hyödyn tavoittelija ei kuitenkaan voi meitä orjuuttaa, jos emme suostu siihen. On omalla vastuulla pitää omasta reviiristä huolta ja torjua häiriötekijät, jotka eri muodoissaan pyrkivät hajauttamaan huomiomme sivuasioihin. On osattava arvioida, mikä on Kristuksen lain mukaista lähimmäisen palvelemista, mikä ei. Voimme pitää mielessä Paavalin kehotuksen: Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Gal.6:2. Mutta olisi osattava pysyä sillä tavalla tasapainossa, että emme kadota omaa kutsumustamme. Näkyynsä keskittynyt on tunnistettavissa - ei tylyydestä muita kohtaan, vaan rakkaudestaan Herraan.

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:8-9.

Hehkuva hiillos

Katso, lapseni, sinun sisälläsi on tuli, joka palaa tuhkan alla, hiillos, joka hehkuu. Minä haluan kohentaa sinun sisäistä tultasi ja puhaltaa sen uuteen liekkiin.

Tuhka on peittänyt sen, sillä olet kokenut suuren määrän vastoinkäymisiä. Sinua on väärinymmärretty, sinua on sysitty. Vallanhaluiset ja itsekeskeiset ihmiset ovat halunneet ottaa paikkasi. Sinä olet suostunut ja jäänyt sivuun. Elämäsi on ollut täynnä pettymyksiä, epäonnistuneita hankkeita. Jos olet saanut jotakin aikaan, vastustajat ovat saaneet kärsivällisyytesi loppumaan. Olet heittänyt työn sikseen.

Olet vetäytynyt omaan rauhaasi nuolemaan haavojasi. Et ole jaksanut osallistua seurakunnan elämään entiseen tapaan. Pelkäät syyttäviä katseita, ankaria pastoreita, tylyjä seurakuntalaisia, jotka alentuvasti kyselevät, oletko vielä uskossa.

Minä näen sinun tuskasi, eristyneisyytesi, yksinäisyytesi. Minä näen, että sinä sinnittelet, olet uskossa, odotat parempia aikoja, uskot Jumalan hyvyyteen ja armoon. Sinä rukoilet joka päivä. Tiedä siis: minä pysyttelen lähellä sinua.

Sinun sydämessäsi palaa ensirakkauden tuli, mutta se on tuhkan alla, tuskin näkyvissä. Kuule siis: savuavaa lampunsydäntä minä en sammuta (Matt.12:20), en surun murtamaa moiti, en omaa lastani lyttää. Minä lähetän Henkeni sinun avuksesi, minä nostan sinut jaloillesi. Sinä saat innostua, saat uuden toivon, uuden motivaation palvelutyöhösi, uuden näyn ja uudet hengen siivet. Minä näytän sinulle, mitä voin tehdä heikon ihmisen kautta, ja osoitan, miten voit olla käytössäni juuri sellaisena kuin olet, nöyränä ja oman pätevyytesi hukanneena. Silloin sinä tiedät, että minä armahdan, ketä armahdan, ja minä käytän, ketä tahdon. Minun armoni on se tekijä, joka hedelmän tuottaa. Sinä saat vielä loistaa ilosta.

Sinun sydämessäsi palaa hengen tuli entistä kirkkaampana tulevina päivinä. Minä sen teen. Minä annan uuden voitelun ja autan sinua virittämään armolahjasi palavaksi. Sinä saat julistaa minun kirkkauteni evankeliumia, tuoda esiin profeetallista sanaa, joka koskettaa ihmisiä. Sinä saat palvella ja kantaa hedelmää.

Ota uskossa vastaan lupaukseni ja kiitä jo nyt.

Kristuksen lähettiläänä

Oikea juutalainen ei ole se, joka on juutalainen ulkonaisesti, eikä oikea ympärileikkaus ole se, joka on ulkonaisesti näkyvänä ruumiissa. Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki. Tällainen juutalainen saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä. Room.2:28-29.

Saan joskus arvostelua siitä, että kirjoitan hengellisiä, mutta elän lihallisesti. Todistukseni ei vakuuta, jos en osaa elää sovinnossa ihmisten kanssa. Ulkonaisesti olen siis niin epätäydellinen, että minun blogianikaan ei voi ottaa täydestä.

Myönnän kyllä, että elämäni on kahtiajakoista. Blogistina ja hengellisten tekstien kirjoittajana olen jonkun toisen asiamies. En varsinaisesti edusta itseäni, vaan tarkoitus on, että edustaisin Kristusta. Kun lainaan Raamattua ja löydän jonkin rohkaisevan sanan, se on Hengen antama, se on Jeesuksen näkemys. Olen kuin kuu, joka heijastaa auringon valoa. Minussa itsessäni ei ole valon lähdettä.

Oma persoonallisuuteni on jo lähtökohtaisesti introvertti ja kun siihen vielä lisätään dissosiaatiohäiriö, se tarkoittaa, että ulkoinen habitukseni on mitäänsanomaton ja huomiota karttava, tapettiin sulautuva ihminen, joka ei liikoja puhele. Siinä itseeni sulkeutumisessa keskityn sisäiseen maailmaani, jossa on yhtä ja toista ajatushautomoa ja tunne-elämän sirkusta. Kaikki elämäni siis virtaa lähinnä suljetussa tilassa. Se sisäinen maailma sitten osittain suodattuu blogini kautta.

Joku voi asettaa kyseenalaiseksi tällaisen persoonan rakenteen kristillisen uskon valossa. Mutta minulle siinä ei ole suurta ristiriitaa. Jeesuskin edusti ulkonaisesti vaatimatonta, mutta sisäisesti voimakasta ihmistä. Paavali sanoi:

Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! 2.Kor.5:16-17.

Jeesus tuli nimenomaan luomaan meihin uudestisyntymisen kautta elävän veden sisäisen lähteen. Uskoontulomme jälkeen siis varsinainen elämäntarinamme virtaa meissä sisäisesti ja ainoastaan heijastuu ulkonaiseen elämään. Jos jokin taho, esimerkiksi seurakunta, pyrkii tekemään uskosta sarjan näkyviä asioita, siirtämään sisäisen elämän ulkonaisiksi suorituksiksi, joudumme helposti kriisiin. Tekomme eivät millään täytä ihmisten vaatimuksia, jotka helposti kumpuavat esiin lain mukaisina odotuksina. Evankeliumin voima, joka uudestisynnytti meidät, kuivuu ulkonaisiksi säännöiksi ja uskon esittämiseksi. Siinäpä suora tie ulkokultaisuuteen ja omavanhurskauteen.

Pidetään siis huolta siitä, että sisäinen elämämme virtaa meissä vahvana, että Jumalan sana on pumppaamassa sitä liikkeelle ja Pyhä Henki pitää pakkasen loitolla. Näin emme eksy ulkonaisiin menoihin.

...sillä evankeliumi ei tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana, kun me täynnä varmuutta sitä julistimme. 1.Tess.1:5. 

Maalasitko itsesi nurkkaan?

Muistamme vanhoista Pekka ja Pätkä -elokuvista kohtauksen, jossa Pätkä oli maalannut lattiaa ja jäänyt nurkkaan hätäilemään, miten pääsisi sieltä pois tarvitsematta astua märkään maaliin. Pekka ratkaisi asian hyvin yksinkertaisesti: hän kävi hakemassa Pätkän pois nurkasta ja kantoi tämän märän maalin yli. Maaliin jäi kyllä Pekan jäljet, mutta Pätkä selvisi kuiville.

Joskus ihmisillä on erilaisia ennakkoluuloja ja pakkomielteitä. Esimerkiksi sanaa "siru" pitää kovasti karttaa, koska uskotaan, että lopun aikoina pedon merkki tarkoittaa sähköistä sirua, jota käytetään ihmisten tunnistamiseen. Jotkut sitten tekevät kaikista siruista itselleen kartettavia asioita. Ei saa koskeakaan mihinkään siruun, vaikka heillä on esimerkiksi sirullinen sim-kortti kännykässään.

En tiedä, ovatko ihmiset selvillä siitä, että yleisesti ottaen suomen kielessä on yksittäisillä sanoilla hyvin eri merkityksiä. Fingerpori -sarjakuvan lukijat saavat jatkuvasti todeta, miten väärin jonkin sanan voi käsittää hyppäämällä merkityksestä toiseen.

Niinpä voidaan sanoa, että eSiru-nimitys tälle blogille on eräänlainen idioottisuodatin. Kannattaako siis maalata itsensä nurkkaan ja käsittää tahallaan väärin sanojen merkityksiä?

Jotkut maalaavat itsensä nurkkaan, kun he luulevat, että oikea ja väärä on tyhjentävästi ilmaistu Raamatussa lakien, sääntöjen ja määräysten kautta. He ovat ymmällään, jos jotain tekoa ei voida luokitella oikeaksi tai vääräksi pelkästään Jumalan käskyjen avulla. Sitten etsitään suurennuslasilla Raamatun tekstistä rivienkin välistä, josko sieltä löytyisi sopiva kielto.

Kuinka ihmisille osaisi selittää, ettei usko lähde lain kirjaimesta. Uskon lähtökohta on rakkaus Jeesukseen. Tämä rakkaus on syntynyt, koska Jeesus on tuonut meille evankeliumin. Evankeliumi on sitä, että olemme vapautetut synnistä Jeesuksen ansiosta, emme siksi, että olemme noudattaneet lakia. Lain rikkominen johtaa osallisuuteen evankeliumista varmemmin kuin lain noudattaminen. Jeesus siis toimii kuin Pekka Puupää - hän kantaa meidät 'Pätkät' pois nurkastamme.

Hienoa, selvisin kuivin jaloin, vaikka olin joutunut umpikujaan! Jumalan evankeliumi, Jeesuksen Kristuksen rakkaus, Isän Jumalan armo ja Pyhän Hengen innoitus vei minut vapauteen ja iloon, puhtauteen ja rauhaan! Synti näyttäytyi synniksi, kun laki minut saartoi, mutta Jeesus tuli avukseni. Evankeliumin voima mursi synnin voiman, siirsi sivuun lain, kantoi minut turvaan.

Kuoleman pistin on synti, ja synnin voimana on laki. Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! 1.Kor.15:56-57.

Makeat unet

Uurastavan uni on makea, söipä hän vähän tai paljon, mutta rikkaalta kylläisyys vie unen. Saarn.5:12.

Toiset ovat hyviä nukkujia, toiset kärsivät unettomuudesta. Nukahtamisvaikeuksiin joku saa avun melatoniinista, joku vasta nukahtamislääkkeistä. Itse olin kouluiässä illan virkku ja aamun torkku, mutta nyt eläkeiässä nukun usein päiväunet kuin lapsi. Joskus herään yöllä, kello on ehkä kolme, ja jään valvomaan. Katson 'puolen tunnin päästä' kelloa ja se on kuusi! Välillä harkitsen ostaa aktiivisuusrannekkeen, joka rekisteröi myös unen. Siitä todennäköisesti lukisin, että nukun enemmän kuin luulen. Ehkä en sitten pelkäisi valvovani.

Kerrotaan, että Heikki-taatani oli hyvä nukkumaan. Hän opetti eräässä hoitolaitoksessa potilaille puutöitä. Ohjelmassa oli huonekalujen tekemistä, mutta tuotevalikoimaan kuuluivat myös ruumisarkut. Työkaverit kiusoittelivat Heikkiä, että tämä ei uskaltaisi nukkua yötään sellaisessa. Niinpä asiasta lyötiin vetoa. Lieneekö ollut viinapullo panoksena. Mutta Heikki meni illalla verstaalle ja asettui iltasella kaikessa rauhassa arkkuun nukkumaan. Valojen sammuttamisen jälkeen alkoi kuulua erilaista kolinaa, kun juovuksissa olevat työkaverit melskasivat ympärillä. Arkun alitse vedettiin köydet ja niiden varassa arkku hilattiin irti maasta. Toivottiin, että Heikki luovuttaisi. Mitäs - hän nukkui sikeät unet ja heräsi aamulla virkeänä uuteen päivään. Työkaverit sen sijaan olivat krapulassa ja huonolla tuulella.

Minä en ole perinyt häneltä geenejäni, koska hän oli äidin kasvatti-isä. Mutta vähän samanlaista kerran sattui, kun vaimoni tönäisi minua hereille ja sanoi, että eteisessä oli murtovaras. Minä käänsin kylkeä ja tuumin, että "ei jaksa"... Tytär oli viipynyt kaverin luona ja tuli vasta yön selässä kotiin. Vaimoni luottamus minuun taisi silti kärsiä pahan kolauksen.

Daavid joutui Saulin vainoamaksi ja pakeni erämaahan. Hän oli hengenvaarassa siellä. Hänen piti uskaltaa nukkua yönsä niissäkin olosuhteissa. Hän rukoili Jumalaa avukseen ja jätti itsensä Herran suojelukseen. Rauhoittuneena hän sanoi itselleen: Minä menen levolle ja nukahdan, sitten herään taas aamuun. Koko yön Herra suojelee minua. Ps.3:5.

Nuorena lukiolaisena nukuin kesäpaikassa öitäni autioksi jätetyssä talossa, jossa oli raitista nukkua kesäisin hyttysten syötävänä. Kesä oli jo pitkällä ja yöt varsin pimeitä. Unta odotellessa kuulin pyrähdyksen aivan läheltä. Oliko lintu tullut sisään? Tajusin hetken päästä, että se ei ollut lintu vaan lepakko. Se pyydysti ympärilläni parveilevia hyttysiä. Sisään ja ulos se pääsi pienestä puuttuvasta ikkunaruudusta. Aina, kun olen kertonut tästä, kuulijat ovat kauhistelleet ja kysyneet, kuinka uskalsin nukkua siellä lepakoitten keskellä. Hyvin uskalsin. Lepakostahan tuli heti ystävä, kun se kävi noiden inisijöiden kimppuun, joiden vuoksi naamani oli aamuisin paukamilla. Lepakoista virusten levittäjänä en silloin mitään tiennyt. Hieman pelottavampaa oli kuunnella ääniä, kuten oven rynkäytys tai laudanpätkän kaatuminen vintillä. Mitään varmaa selitystä niille en keksinyt - paitsi että kyseessä oli kummitus. Varovasti joskus kerroin talossa asuvasta kummituksesta, mutta ihmiset kavahtivat sellaista juttua ja pitivät minua höyrähtäneenä. Mutta kaikki yöni nukuin tuossa autiotalossa, vaikka isäntäväki tarjosi välillä muutakin nukkumapaikkaa.

Pelkoja on monenlaisia - niitä pitää pyrkiä voittamaan. Paras lääke pelkoon on usko. Luottamus Jumalaan, joka varjelee. Hänen armosiipiensä suojaan päässyt ei ole vaarassa.

Rauhassa menen levolle ja nukahdan. Sinä, Herra, sinä yksin olet minun suojani, minä saan elää turvassa. Ps.4:8.

Lopun alkua

Kun elämme tässä ajassa vuotta 2020, muutama raamatullisia mittasuhteita saanut asia nousee etualalle. Koronapandemia on pysäyttänyt totutun arjen, toivottavasti myös pysäyttänyt pohtimaan elämän tarkoitusta ja suhdetta Jumalaan. Ilmastomuutos on yksi niistä ongelmista, jotka häiritsevät mielenrauhaamme ja maapallon tulevaisuuden epävarmuus yleensäkin. Ihmiset kyselevät, tuhoutuuko maa, selviääkö ihmiskunta. Voimmeko pelastaa maapallon? Selviämmekö koronapandemiasta?

Huomaamme siis, että esiin on noussut suuri ja yleinen huolestuminen, mutta samalla se on saanut koomisiakin piirteitä. Jonkun teknokraatin pelastussuunnitelma sisältää ihmisten asuttamisen Mars-planeetalle. Toiset teknokraatit, jotka pelkäävät asteroidin iskeytymistä Maahan, miettivät saisiko sen maata uhkaavan mötikän räjäytettyä kappaleiksi ennen osumistaan Tellukselle. Mutkin kuin teknokraatit ovat liikkeellä. Greta Thunbergin resepti on politiikan muuttaminen ilmastomuutoksen vastaiseksi. Hän on vakuuttunut, että asia on ihmisten - nimenomaan poliitikkojen - käsissä.

Itse koen koomisena myös sen, että kukaan ei edes vihjaa, että olisi aika tehdä parannusta ja kääntyä Jumalan puoleen, anoa armoa ja muuttaa elämäntapansa kristilliseksi. Sama tilanne syntyvyyden laskun suhteen - vain Päivi Räsänen on julkisesti puhunut siitä, että ehkä vapaa aborttikin on asiaan vaikuttamassa ja se on täysin omissa käsissä oleva syy, johon voisimme vaikuttaa.

On nimittäin asioita joihin emme voi vaikuttaa suoraan. Jos jokin asia on Jumalan käsissä, silloin vain parannus, mielenmuutos ja Jumalan kunnioittaminen Luojana ja Pelastajana voi vaikuttaa asiaan välillisesti. Ilmasto on Raamatun mukaan asia, joka on Jumalan käsissä. Hän on uskonut ilmaston säätelyn enkelivalloille (jotka tietenkin toteuttavat hänen tahtoaan).

Tämän jälkeen näin neljä enkeliä, jotka seisoivat maan neljällä kulmalla ja pidättelivät maan neljää tuulta, ettei mikään niistä puhaltaisi yli maan ja meren eikä vasten ainoatakaan puuta. Ilm.7:1.

Ihmiskunta ei ole pilannut maailman ilmastoa käyttämällä fossiilisia polttoaineita - ensisijaisesti - vaan elämällä synnissä ja jumalattomuudessa. Jumala nimittäin odottaa, että me annamme hänelle sen aseman Luojana, joka hänelle kuuluu. Jos emme niin tee, vaan halveksimme häntä, seuraa luomakunnassa väistämättä huonoja asioita. Jospa alkaisimme jälleen lukea Raamattua, kuunnella Jumalaa ja hänen profeettojansa, uskoa Jeesukseen ja ryhtyä seuraamaan häntä - silloin Jumala kyllä kääntäisi jokaisen säätimen oikeaan asentoon ja siunaisi meitä, kuten entisinä aikoina. Mutta lopun aikana sellainen nöyrtyminen on harvinaista.

Mutta tällä kansalla on tottelematon ja kapinallinen sydän. Kaikki ovat luopuneet minusta ja lähteneet omille teilleen. Eivät he ajattele: "Me pelkäämme ja tottelemme Herraa, Jumalaamme. Hän antaa meille sateen oikeaan aikaan, niin kevätsateen kuin syyssateenkin. Hän huolehtii siitä, että sato kypsyy korjattavaksi joka vuosi ajallaan." Jer.5:23-24.

Lopun ajan ihmiset haluavat itse suunnitella pelastuksensa, vaikka Jumala on sen jo suunnitellut. Hänen suunnitelmallaan on nimikin: Jeesus Kristus! Joko nöyrrymme ottamaan vastaan Jumalan valmistaman pelastuksen tai tuhoudumme.

Vyöttäytykää siis, olkaa raittiit. Pitäkää ajatuksenne kirkkaina ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. 1.Piet.1:13.

Kompastuskivi

Minä, Herra, panin sinut tutkimaan kansaani niin kuin jaloa metallia tutkitaan. Sinun piti koetella sitä, ottaa selville, miten minun kansani elää. Jer.6:27.

Joillakin uskovilla on vaikea kutsumus: minä olen lähettänyt heidät koettelemaan toisia. Se ei tarkoita, että minun palvelijani olisivat ilkeitä tai pahantahtoisia. Usein he ovat itse tietämättömiä omasta kutsumuksestaan.

Saatat kuitenkin olla juuri sellainen henkilö, jota kaikki karttavat. He eivät osaa sanoa, mistä se karttaminen johtuu, mutta heille tulee epämukava olo sinun läheisyydessäsi. Se johtuu siitä, että sinulla on Jumalan antama värikäs puhu ylläsi. Eivät he sitä näe, mutta vaistoavat sinun olevan jotenkin erilainen, eri maata, paremmista piireistä. Et sinä ole parempi, sinä olet tavallinen ihminen, mutta sinulla on erityinen Jumalalta saatu voitelu.

Sinun elämäsi suunnitelma on epätavallinen. Sinun tulee kohdata niitä henkilöitä, jotka Jumala lähettää elämääsi. Joskus he ovat huomattaviakin ihmisiä, seurakunnan pastoreita, maailman viisaita, yläluokkaa. Älä siis häkelly, kun joudut heidän kanssaan silmätysten. Voi olla, että he huomaavat sinut vasta, kun sinä olet tehnyt jotakin massasta erottuvaa, osoittanut korkeata moraalia, joutunut jonkun pahan ihmisen kanssa hankauksiin. Voi olla, että joskus Jumala antaa suuhusi sanoja, jotka ärsyttävät ihmisiä. Sinulle tulee lukuisia tilaisuuksia kieltäytyä tekemästä vääryyksiä. Monen monituista kertaa sinä onnistut välttämään keskinkertaisuutta ja yleisen mielipiteen aivopesua. He vihaavat sinua, koska et ole standardi-ihminen, valtavirran mukana ajelehtiva ajopuu. Sinä et myöskään ole ostettavissa eikä kukaan voi sinua vaientaa, ylipuhua, sivuuttaa tai huijatakaan. Sen sijaan he tekevät kaikkensa nöyryyttääkseen sinua.

Niinpä ajan mittaan joudut huomaamaan, että sinua ei kuunnella, vaikka puhuisit Jumalan sanoja, sinun neuvojasi ei kaivata, vaikka ne tulisivat sävyisästi ja terveen uskon pohjalta, sinut on sysätty sivuraiteelle ja jätetty vaille arvostusta.

Tämä sinun pitää kestää arvokkaasti, sillä koko ajan olet kulkenut Jumalan suunnitelmassa. Sinä olet edelleen minun palvelijani, minun lähettämäni koettelija, ja sinun kauttasi minä olen saanut selville monista ihmisistä olennaisia piirteitä. Sinun todistuksesi on kerran minun kasvojeni edessä arvokas. Sinä olet Mestarisi tavalla kompastuskivi ja loukkauksen kallio.

Sinä olet kaiken keskellä haavoilla ja nöyryytetty, mutta: Minä hoidan haavasi terveiksi, parannan sinun vammasi, sanoo Herra, parannan sinut, Siion, sinut, jota kutsutaan nimellä "Hylätty vaimo", sinut, josta kukaan ei välitä. Jer.30:17.

Tomua ja tuhkaa

Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat. 1.Moos.3:19.

Onko siis väliä, miten tulen haudatuksi - polttohautauksella vai perinteisellä arkkuhautauksella? Satuin lukemaan artikkelin, jossa kerrottiin Euran Luistarin muinaishaudoista eli ihmisistä, jotka oli haudattu viikinkiaikana. Muinoin Suomessakin haudattiin vainajat polttamalla, mutta kristinuskon tulo muutti hautaustavat. Luistarin vainajista ei ole varmuutta, minkä vuoksi heidät haudattiin ruumishautoihin eikä heitä poltettu. Kristinuskon tulo Suomeen ajoittuu vähän myöhemmäksi. Itse uskon, että hautaustavan muutos oli kuitenkin kristinuskon vaikutusta, vaikka varsinaisesti usko rantautuikin Suomeen vähän jälkijunassa.

Kristillinen hautaustapa johdetaan luonnollisesti Raamatusta. Ruumishautaus oli käytössä jo Aabrahamin perheessä. Kun seurataan raamatunhistoriaa, jonka aikajänne on tuhansia vuosia, huomataan, kuinka polttohautaus on enimmäkseen käytössä vain pakanoilla. Jeesusta ei polttohaudattu. Jeesuksen ruumista kohdeltiin arvokkaalla tavalla eikä häneltä rikottu luita. Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: "Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta." Joh.19:36.

En halua mitään jyrkkiä opillisia linjoja vetää, mutta minusta polttohautaus on kammottava toimitus. Erityisesti luiden jauhaminen jossakin myllyssä pieniksi rakeiksi on erityisen makaaberia. En voi pitää ihmisperäisen luujauhon ja tuhkan viskaamista mereen tai maastoon mitenkään arvokkaana hautaamisena. Sellaista hautausta en soisi edes vihamiehelleni. Melkein pahinta on, jos omaisen tuhkat säilytetään jossakin uurnassa, vieläpä näytteillä. Lopun ajan jumalattomista sanotaankin pahaenteisesti:

Niin kuin kynnetty ja kuokittu maa, niin ovat heidän luunsa hajallaan tuonelan portilla. Ps.141:7.

Niinpä, kun hautaamme omaisiamme - varsinkin jos kyseessä on kristitty vainaja - olen sitä mieltä, että meidän on syytä saatella heidät viimeiselle matkalle arvokkaasti ja kristillisen tavan mukaan. Antakaamme poisnukkuneen rakkaamme tomumajalle aito mahdollisuus tulla maaksi jälleen ja palata maan tomuun.

Olen puhunut vaimoni (ja tyttärenikin) kanssa tulevista hautajaisistani - jos kuolen ennen heitä. Haluan perinteisen arkkuhautauksen. En niin kauheasti tarvitse saattoväkeä enkä kaipaa erityisemmin ketään pappiakaan haudalleni löpisemään. Toivoisin vietettävän iloiset hautajaiset siksi, että saamme tavata kirkkauden maassa, ja siksi, että evankeliumi on voimassa ja Kristuksen sovitustyö kantaa yli kuoleman rajan. Siis ylistys Jumalalle! Kunnia Kristukselle!

Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema? 1.Kor.15:55. 

Monipuolinen ihmiskuva

Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. 1.Moos.1:27.

Jumala loi ihmiselle kehon, mutta myös sielun. Hän antoi vaistot ja vietit, hän antoi kyvyn kokea tunteita, tehdä valintoja ja pyrkiä tavoitteisiin. Hän teki ihmisestä luovan olennon. Hän antoi aivot, joilla voimme miettiä asioita, analysoida, tehdä päätelmiä, luoda teorioita. Jumala loi myös ihmiselle minuuden ja tarpeen pohtia elämän tarkoitusta. Hän teki ihmisestä uskonnollisen olennon.

Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Ap.t.17:26-27.

Ihmiskuva on siis monipuolinen jo heti alkajaisiksi, vaikka olen vasta viitannut muutamiin ihmisen ominaisuuksiin. Kun olen viime aikoina tutkinut vähän omaa DNA:tani, olen löytänyt taas uusia ulottuvuuksia omaan olemassaolooni, siihen kuka olen ja mistä tulen. Olen saanut selville asioita, joista en tiennyt aiemmin mitään. Edelleen oma historiani on suurelta osin hämärän peitossa - siis jos aikajänteeksi otetaan tuhannet vuodet - mutta jotakin uutta on myös hahmottunut. DNA nimittäin voi paljastaa tietoa isä- ja äitilinjoista ja sitä myöten myös geenien alkuperästä, kun niitä verrataan muinaishautojen vainajien geeniperimään. Tämä vain esimerkkinä siitä, miten rikas ja monipuolinen maailma avautuu, kun lähtökohta on tuo perimmäinen totuus: "Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen".

Uskovina ihmisinä meidän tulisi pyrkiä terveeseen uskoon. Olisi hyvä välttää kaikenlaisia kultteja ja uskonnollisia vääristymiä. Myös harhaoppien siivoamisesta voi tulla hengellisen elämän sairaus. Joskus vain ruokavaliomme yksipuolistuu. Joudumme jonkin kapean uskonkäsityksen vangeiksi. Olen juuri lukemassa Pauliina Rauhalan kirjaa Synninkantajat. Siinä kerrotaan mm. lestadiolaisten hoitokokouksista. Eräs urhea osallistuja päätti lähteä kävelemään ja mutisi mennessään: "Tämä mittää Jumalan työtä oo, senku ihmisiä kiusaatte…"

Valitettavasti uskonnon varjolla on tehty paljon väkivaltaa, enimmäkseen henkistä. Olen itsekin saanut kokea aimo annoksen hengellistä väkivaltaa. Jos ei ole keppiä ollut tarjolla niin erilaista vapaaehtoistyön hyväksi käyttämistä ja taloudellista hyödyn tavoittelua. Valitettavasti sananjulistuksesta on tullut elinkeino, jonka kustantavat monet köyhät ihmiset. Tämäkin kuuluu yksipuoliseen ihmiskuvaan.

Olisi tärkeää löytää sellainen jumalakuva, joka pitää meidät uskossamme terveinä. Jos vain paukutetaan opillisia totuuksia ja vaaditaan tiettyjen sääntöjen noudattamista, ajaudutaan kylmään maailmaan. Olisi tarpeellista saada Suomeenkin sellainen uusi pastorisukupolvi, joka välittää ihmisten tunne-elämän tarpeista. Tällä tarkoitan sitä, että opin sijasta voitaisiin puhua enemmän tavoitteista, jotka innostavat ihmisiä. Pyhä Henki on tullut antamaan meille näkyä, sytyttämään meidät, rohkaisemaan elämässä eteenpäin. Hän osaa tehdä sen henkilökohtaisesti koskettavalla tavalla. Toisin sanoen armolahjojen tulisi toimia seurakunnassa. Kaiken tämän lisäksi pitäisi uskovia kannustaa löytämään omat lahjansa ja olemaan tekijöitä, parhaimmillaan luovia ihmisiä. Terve usko on toimivaa uskoa, ei vain uskon sisällön miettimistä.

Miten saamme tämän monipuolisen ihmiskuvan esiin? Miten voimme antaa hengellisen elämän monimuotoisuudelle tilaa?

En välttämättä pysty vastaamaan tähän vaikeaan kysymykseen, mutta olen ainakin heittänyt pallon ilmaan. Yritä ottaa koppi. Uskonnollinen ympäristö oli Jeesuksen aikaan täynnä fariseuksia ja lainoppineita. Tänä päivänä tilanne on hyvin samankaltainen.

Harjoita itseäsi oikeaan uskoon. Ruumiin harjoittamisesta on vain vähän hyötyä, mutta oikeasta uskosta on hyötyä kaikkeen, sillä siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä. 1.Tim.4:7-8.

Paluu tulevaisuuteen

Monet tuntevat tämän nykyaikaisen sadun eli scifi-hupailun nimeltä Paluu tulevaisuuteen, joka on peräti kolmiosainen leffasarja. Ohjaaja on Robert Zemeckis. Pääosan esittäjä on nuori mies nimeltä Marty, jota inspiroi hullu keksijä "Doc". Tämä hurahtanut ukkeli on rakentanut aikakoneen urheiluautonsa alustalle. He sitten päätyvät aikakoneensa avulla seikkailemaan eri historian aikoina ja elokuvan lopussa palataan kaiketi aina nykyaikaan. En ole nähnyt kaikkia jaksoja, joten olen selvillä juonesta vain päällisin puolin.

Joskus tulee voimakas ajatus, että meidänkin tulisi palata nykyaikaan tai peräti tulevaisuuteen. Tarkoitan, että toisinaan jämähdämme johonkin menneen ajan ajattelutapaan ja elämme kuin amishit Yhdysvalloissa - tiedäthän kristityn lahkon, jonka piirissä ei suvaita autoja tai sähkölaitteita - tai pidämme jotenkin hurskaasti kiinni vanhasta raamatunkäännöksestä, kun uudet ovat niin väärin käännettyjä. Joskus emme millään osaa ajatella uuden liiton mukaan, vaan palaamme pakonomaisesti vanhaan liittoon ja lain alle. Jokin vanha ja aikansa elänyt syrjäyttää meidän elämässämme uuden ja elinvoimaisen elämäntavan. Laki syrjäyttää evankeliumin. Jeesus halusi aikalaistensa kiinnittävän huomiota siihen, missä ajassa he elivät:

Te tekopyhät! Maan ja taivaan ilmiöt te kyllä osaatte tulkita, kuinka sitten ette tätä aikaa? Luuk.12:56.

Jeesuksen vaeltaessa maan päällä ja toteuttaessa kutsumustaan ja julkista palvelutyötään elettiin historian käännekohdassa. Ihmiset vain puhuivat säästä. Heillä oli menossa small talk, kun maailman Vapahtaja tuli paikalle - Jumalan Poika. Edes messiaan ilmestyminen ei saanut heidän höpötystään taukoamaan.

Ihmisten päässä pyörivät valtaosan ajasta niin turhanpäiväiset mietteet, että tekisi mieli istuttaa heidät aikakoneeseen ja odottaa, että tuhat volttia iskee sopivaan kaapeliin ja saa nuo ihmiset heräämään ja liikkeelle ja siirtymään nykyaikaan - palaamaan omaan tulevaisuuteensa, uskon todellisuuteen.

Mikä on sinun tulevaisuutesi? Sanooko sinun uskosi mitään tulevaisuudestasi? Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Hepr.11:1.

Voihan olla, että sinun tulevaisuudessasi ei tapahdu mitään mullistavaa, mutta silloinkin voit suuntautua siihen, mitä tulevassa maailmassa sinua odottaa: Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Kol.3:2.

Kiitos Jumalalle, joka on suunnitellut meille aikakoneen. Kun ylösnousemusvoima iskee taivaasta, me muutumme. Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. 1.Kor.15:51-52.

Hengen autopilotti

Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle. Hepr.4:1.

Lentokoneissa on ns. pitot-putki, joka mittaa koneen nopeutta. Se on tärkeä autopilotin apulainen. Kaikissa nykyaikaisissa lentokoneissa on autopilotti, joka lentää konetta matkalennossa. Ihmisen tarvitsee vain valvoa mittareita ja puuttua asioihin lähinnä vain nousujen ja laskujen aikana. Joskus autopilotti menee pois päältä ja lentäjien on tartuttava ohjaimiin. Näin kävi eräällä Air Francen lennolla vuonna 2009. Nopeutta mittaava pitot-putki oli jäätynyt ja antoi virheellistä tietoa autopilotille. Kun perämies tarttui ohjaimiin, hän totesi koneen menettävän korkeutta ja nosti nokkaa. Lentokoneen nopeus hidastui ja se kynti taivasta nokka ylhäällä samalla kun se sakkasi ja pudotti korkeutta. Lentäjä ei osannut painaa nokkaa alas ja kun hän viimein ymmärsi niin tehdä, kone iskeytyi mereen. Yli kaksisataa ihmistä kuoli.

Voimme taivastella pilotin huonoa lentotaitoa, mutta samalla tulla kiusallisen tietoisiksi siitä, että olemme itse pilotteina oman elämämme ohjaamossa. Jos emme osaa ohjata elämäämme, joka lentää niillä siivillä, jotka olemme saaneet, sen uskon varassa mikä meillä on, olemme pulassa. Voimme kysyä, onko kaikki hoksottimet kunnossa, toimiiko oma arviointikyky riittävästi, riittääkö elämäntaito kaikkeen siihen, mitä uskossa vaeltaminen ja siinä säilyminen - terve usko ylipäätään - vaatii. Osaanko siis lentää näillä uskon siivillä, kantaako tämä usko päämäärään asti?

Olemmehan nähneet liian monia, joiden uskonelämä on sakannut, niitä joiden uskonelämä on ajautunut haaksirikkoon.

Ensimmäinen ongelma Air France 447:n kohdalla oli jäätyminen. Huomaammeko me, jos uskomme kylmenee, jos ensirakkaus hiipuu? Viivymmekö liian paljon paikoissa, joissa ei ole lämpöä eikä aurinko paista? Emmekö osaa sytyttää nuotiota, jos meitä paleltaa? Olemmeko ajautuneet tuomitsevien ja kovasydämisten ihmisten kanssa jäälautoille? - Olen joutunut itse kiinnittämään huomiota näihin ympäristöasioihin omassa elämässäni ja ottamaan etäisyyttä frozen-uskoviin, frozen-pastoreihin ja frozen-seurakuntiin. Koko maailma on nyt ihastunut tähän frozen-muotiin. Joskus tuntuu, että olen joutunut niin kylmään maailmaan, että en tahdo millään pysyä lämpimänä.

Kun kylmä kangistaa ja vauhti hidastuu, on tärkeää pysyä nöyränä. Jos nostaa nokkaa ja yrittää jollain hampaat-irvessä-suorittamisella selvitä, on sakkaaminen lähellä. Pitää muistaa, että kuljemme Herran jalanjäljissä. Jeesus sai kohdata syvenevää vihaa, ihmisten yhä häijymmäksi käyvää arvostelua. Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet... Luuk.9:22. On lohdullista tietää, että olen sitä lähempänä Herraa, mitä enemmän kohtaan vihamielisyyttä. Ristin tien kulkijaa rohkaisee kaikki, missä voi todeta joutuvansa kestämään samoja vastuksia kuin Jeesus itse. Ne vastukset eivät enää välttämättä tule maailman taholta, vaan uskovien keskeltä ja omaistenkin kautta. Missään ei profeetta ole niin väheksytty kuin kotikaupungissaan ja omassa kodissaan. Matt.13:57.

Nöyrä mieli on siis tarpeen, mutta sen saa vain Jeesukselta. Aidosti nöyräksi pääsee vain elämällä lähellä Herraa. On hyvä osata painaa nokkaa alemmas, suunnata katse maahan ja jättää uhmakkuus sikseen. On hyvä osata sanoa publikaanin tavoin: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen! Luuk.18:13.

Kuinka siunattu asia uskonelämän onnistumisen kannalta onkaan Hengen läsnäolo. Hän on paras mahdollinen autopilotti, hän osaa pitää minut tasapainossa, hän osaa suunnistaa, hänen ohjatessaan ei uskoni sakkaa. Hänen ohjelmansa on kirjoitettu Jumalan sanan mukaiseksi ja hän ei suuntaa suoraan ukkospilveen. Hän osaa lentämisen taidon ja hän väistää vaaranpaikat. Viisaan opetus on elämän lähde, se ohjaa ohi kuoleman loukkujen. Sananl.13:14.

Niinpä sinäkin saat tänä päivänä uskoa elämäsi luottavaisin mielin Herran käsiin. Sinä saat kulkea turvallista tietä, suunnistaa oikein ja päästä kohti määränpäätä. Ristin tiellä voi monenlaisia myrskyjä tulla vastaan, mutta Herra on sinun kanssasi kaikissa myrskyissäkin. Silloin suuri pelko valtasi heidät ja he kyselivät toisiltaan: "Mikä mies tämä oikein on? Häntähän tottelevat tuuli ja aallotkin." Mark.4:41. Ja jos risti painaa, vaikeudet ovat ylivoimaisia, Raamatun sana lujittaa uskoasi: Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle. Gal.6:14.

Kantakoon uskosi taivaaseen asti - Jumalan avulla. Emme ole lopultakaan itsemme varassa, Jeesus meidät pelastaa. Hän antaa armonsa, hän on uskollinen! Ps.57:4. Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Ps.91:4.

Voi aiheuttaa kateutta

Mutta jos teidän sydäntänne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, älkää vastoin totuutta kerskuko kuvitellulla viisaudellanne. Jaak.3:14.

Saatan katsoa maailmaa vähän omasta avaimenreiästäni, mutta minua häiritsee tämä villeihin vihapuheisiin hurahtaminen. Ihmiset eivät jaksa enää olla lempeitä ja myötätuntoisia, vaan joka asiaan haetaan kiistelyn hengessä erimielinen näkökulma. Kyllä kriittinen saa olla ja pitääkin olla, jotta kaiken maailman kultit eivät nielaise meitä mukaansa. Mutta nyt seurakunnissakin on virtauksia, jotka suosivat kielteistä ennakkoasennetta. Tervettä uskoa ilmenee vähän, mutta jos sitä jossakin ilmenee, niin se on heti 'menestysteologiaa', 'lihallista ylpeyttä' ja 'ahneutta' ja mikä kielteinen leima siihen nyt keksitäänkin. Ehkä olisi parasta laatia kyltti ja kirjoittaa siihen: "Varoitus: toimiva usko voi aiheuttaa kateutta!"

Kovin nopeita ja kylmiä tuomioita jaetaan. En nyt sinua, hyvä lukijani, epäile mistään, mutta jos joskus on kiusaus tuomita - kuten minullakin on usein - niin istu hetkeksi alas, laske kymmeneen ja mieti näitä: Tiedänkö todella kaikki asiaan vaikuttavat tekijät? Olenko todella selvillä syylliseksi katsomani henkilön taustoista ja vaikuttimista? Kuuntelinko syylliseksi luulemani henkilön vihamiehiä? Eikö tässä parjauksessa, jota kuulin, olekin vihollisen henki? Miksi ryntäisin yhdessä syyttäjän kanssa Jumalan ihmistä vastaan?

Älä eksy joukon mukana tekemään pahaa äläkä riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi. 2.Moos.23:2.

Yksikin aiheeton syytös, jonka lausut muiden kuullen, voi viedä sinun uskonelämääsi huonoon suuntaan. Kun äkkipikaisista tuomioista tulee tapa, kehittyy paatumus. Sitten alkaa vihapuhe purkautua suusta ulos, parjaus ja panettelu myrkyttää ympäristöä.

Voin tunnustaa, että minulla on paljon vihamiehiä. Osan heistä olen itse hankkinut - enimmäkseen vahingossa - osan olen tahallaan tuupannut kauemmaksi. Ajattelen näin: on parempi ottaa etäisyyttä johonkin ikävään ihmiseen kuin aloittaa loputon riitely ja erimielisyyksien vatvominen. Kun olen joidenkin kohdalla näin tehnyt, olen sulkenut suuni enkä ole sanonut selän takana heistä juuri mitään, en pahaa sanaa ole pukahtanut. Joskus tosin tulee tilanteita luottamuksellisissa keskusteluissa, että sielunhoidollisista tarpeista johtuen sanon suoraan, mitä ajattelen. Mutta sellaisen oikeuden annan muillekin.

Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Fil.4:5.

On parempi kaikkien kannalta, että ollaan pidättyviä tuomioiden lausumisessa, suhtaudutaan lempeästi ja ymmärtäväisesti lähimmäisiin, lopetetaan syyttely ja vihapuheet. Sielunvihollinen sotkeutuu mielellään kaikkeen epäluulon ja epäluottamuksen kylvämiseen ja myrkyttää sillä tavoin ihmissuhteet. On tärkeää tunnistaa Hyvän paimenen ääni, mutta yhtä tärkeää on erottaa pahan paimenen ääni. Tarvitsemme henkien erottamisen lahjaa.

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. 1.Kor.13:13.

Puolimatkassa

Eräänä päivänä Jeesus astui opetuslastensa kanssa veneeseen ja sanoi heille: "Nyt lähdemme vastarannalle." He lähtivät vesille. Matkalla Jeesus nukahti. Mutta järvelle syöksyi myrskytuuli, ja veneeseen tuli vettä niin että he olivat vaarassa. Luuk.8:22-23.

Huomaatko, mitä yleispätevää tässä on? Ensin Jeesus sanoo jotakin. Hän on voinut sanoa sinulle jotakin hyvin henkilökohtaista, ei välttämättä 'nyt lähdemme vastarannalle', vaan ' nyt sinä, poikani/tyttäreni, asetat tavoitteeksesi lähteä evankelistaksi' tai 'kouluttautua diakoniksi' tai 'kirjoittaa kirjan' tai 'aloittaa vapaaehtoistyön' tai 'uhrata se miettimäsi rahasumma siihen työhön, joka on sydämelläsi'. Se tavoite ja näky voi olla niin erityinen, ettei sitä osaa kukaan toinen edes lausua julki. Mutta jokaiselle Jumalan lapselle Herra asettaa haasteita, lausuu pieniä ja suuria tavoitteita. Ne voivat tulla unena tai Jumalan sana vain välähtää kirkkaasti ja sitten tiedät, mitä Jumala sinulta odottaa. Pyhä Henki voi täyttää sinut ja sälyttää sellaisen sydämen taakan kannettavaksesi, että se aluksi tuntuu innostavalta ja suurenmoiselta asialta. Se antaa tarkoitusta elämään, olo on suorastaan haltioitunut. Kokemus menee tunteisiin ja sielun täyttää ajatus: - Minunkin elämälläni on merkitystä, voin jättää näkyvän jäljen tänne, voin antaa lapsilleni kerrottavaa. Mitä Jumala voikaan tehdä! Haluan täyttää hänen tahtonsa. En halua tuottaa Herralle pettymystä.

Opetuslasten piti ylittää järvi. No, tottuneille kalastajille se oli helppo nakki. Mutta olihan se este kuitenkin. Voi olla, että Jumalakin aloittaa sinun kanssasi vastaavista haasteista. Koet, että tämä hoituu, tästä selvitään kyllä. Ei olla ensi kertaa pappia kyydissä. Tarvitsee vain soutaa, nähdä vähän vaivaa. Mieli on levollinen, Jeesuskin nukkuu. Sitten nousee myrsky ja alkaa nousta huoli. Näinköhän tästä selvitään? Ei kai tämä paatti nyt sentään kaadu?

Muistamme Joosefin, kuinka hän oli haltioitunut saamistaan näyistä. Joosef kertoi innostuneena veljilleen: "Kuulkaapa, millaista unta minä näin! Me olimme pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen." 1.Moos.37:6-7.

Niin, kyllä se näky toteutui. Joosefista tuli faaraon oikea käsi. Egyptin valtiaana hän otti vastaan veljiensä kumarrukset. Mutta mitä siinä välissä tapahtui? Siinä puolimatkassa, elämän pitkällä taipaleella, kohtaamme toisen yleispätevän asian: Jumalan meille säätämät koettelemukset. Jeesuksellakin oli kuljettavanaan ristin tie, via dolorosa, ennen suurta ylösnousemuksen riemuvoittoa. Älkäämme siis ihmetelkö, jos ylivoimaiset vastoinkäymiset jarruttavat Jumalan suunnitelmia.

Kun Jeesus oli tyynnyttänyt myrskyn, hän ihmetteli opetuslasten hätäännystä. "Missä teidän uskonne on?" kysyi Jeesus. Luuk.8:25.

Oikeastaan Jeesuksen ihmetys voidaan tulkita näinkin: "Minähän sanoin, että mennään vastarannalle. Miksi ette uskoneet, jos minä niin sanoin, että se toteutuu?"

Yritän siis tässä rakentaa uskoani Jumalan lupauksiin ja saamaani näkyyn. Samalla yritän valaa sinuun, joka tätä luet, lujaa luottamusta siihen, että Jumalan antamat näyt toteutuvat sinunkin kohdallasi. Oma uskosi voi loppua ja saatat luovuttaa. Mutta Jeesuksen usko ei raukea tyhjiin. Matkan varrella koetut vaikeudet eivät lannista häntä. Ne vaikeudet on annettu uskon vahvistumiseksi, yhä lujemmaksi kiinnittymiseksi Elämän Herraan, joka on uskollinen ja vie alkamansa työn loppuun. Niiden kautta Jeesus voi näyttää voimansa ja kirkkautensa. Niiden kautta sinun uskosi kasvaa ja lujittuu.

Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti... Hepr.12:28.

Otollinen hetki

Tänään profetoin sinulle:

Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät. Älä jätä minua vihollisteni ja vainoojieni armoille! Ps.31:15.

Enemmän kuin mitään muuta sinä kaipaat oikeutta. Haluaisit todistaa läheisillesi ja vihamiehillesi, että et tehnyt mitään väärää. Haluaisit vakuuttaa heille, että motiivisi olivat puhtaat ja että olet syytön. Mutta nyt vihollinen karjuu kuin leijona ja syöttää jokaiselle omaa teoriaansa, vääristää sinun tekojesi vaikuttimet, syyttää ja pilkkaa. Hän ei edes tyydy väittämään, että teit väärin, vaan hän haluaa määrätietoisesti mustamaalata sinun persoonasi. Teit väärin, koska olet kelvoton ja paha ihminen.

Väkijoukko huutaa nyt mukana: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!"

Tarvitset hengen voimaa mennäksesi läpi tästä koetuksesta. Tarvitset lujaa päättäväisyyttä seurata Herraa, joka kesti samanlaiset pilkkahuudot, jota lyötiin armotta, joka lopulta kärsi syyttömänä kuolemanrangaistuksen. Sinun tulee tietää, että Jumala on puolellasi, Kristus Jeesus itse on sinun asianajajasi. Et sinä joudu häpeään, sinä saat avun. Sinut vapautetaan syytöksistä, sinut todistetaan syyttömäksi. Sinun syyttäjäsi sen sijaan putoavat kuoppaan, jonka ovat sinua varten kaivaneet.

Jumala on asettanut määräajan, otollisen hetken, kun sinun vapautuksesi päivä koittaa.

Hän antaa syyttömyytesi käydä esiin kirkkaana kuin aamun valo. Sinun oikeutesi loistaa kuin keskipäivän aurinko. Ps.37:6.

Ole siis kärsivällinen. Kestäväisyydellä sinä voitat omaksesi elämän (Luuk.21:19 KR38). Uskosi palkittaan. Ilo valtaa sinut lopulta. Saat nähdä, mikä hyöty ja siunaus kätkeytyi sinun kärsimykseesi.

Sinä näet tämän kaiken ja loistat ilosta, rajusti lyö sydämesi, rintasi avartuu, kun meren rikkaudet vyöryvät rannoillesi ja sinun käsiisi annetaan kansojen vauraus... Jes.60:5.

Israelin kansa saa kokea ulkonaisia siunauksia, sinä saat sisäistä rikkautta, hengellisiä siunauksia, Kristuksen tuntemisen rikkautta. Saat elää pyhien keskellä, saat osaksesi kunnioitusta. Kukaan ei enää väheksy sinua, kukaan ei pilkkaa uskoasi. Kukaan ei häpäise sinua ulkonäkösi tähden tai syntyperäsi takia. Sinua ei enää väärinymmärretä. Kukaan ei heitä lokaa sinun päällesi, saat käydä hohtavan valkeissa vaatteissa.

Katso, tämä tapahtuu, kun on määrähetki ja sinun elämäsi suunta kääntyy.