Näin profeetta parahtaa, kun hän kärsii ongelmasta, josta myös monet meidän aikamme ihmiset kärsivät. Sinäkin voit joutua kärsimään väkivaltaa eri muodoissaan, jos ei fyysistä, niin henkistä. Sinun tulee Jumalan palvelijana osata valita oikea tie: olla provosoitumatta, jättää kostamatta, sillä kosto on aina lihan mieliteko – pysyä rauhan lapsena (Luuk.10:6 KR38). Jos sinun rauhasi ei heille kelpaa, se palaa sinulle takaisin ja voit antaa sen niille, jotka ovat sen arvoisia. Jos sinua ahdistetaan, voit vetäytyä kauemmaksi. Etsiydy jumalisten ihmisten seuraan (Luuk.8:21).
Tänä päivänä monet joutuvat kokemaan suoranaista kiusaamista. Koulussa tai työpaikalla voi kuka tahansa joutua yhtäkkiä eristetyksi muista. Syy voi olla jokin poikkeava mielipide, persoonallisuuden erilaisuus tai vain liian korkea moraali. Ihmisille on vaikeaa sulattaa, kun joku elää korkeamman moraalin mukaan ja toimii hurskaammin kuin keskivertoihmiset. Vakaumuksellisuus on pelottavaa, oman tien kulkeminen kummallista. Kristillinen usko kaiken kaikkiaan – eikö se olekin jäänne jostakin muinaisuudesta?
Uskon tunnustaminen joukon keskellä voi riittää vainoamisen syyksi. Vainoaminen ei aina ole avointa, vaan peiteltyä juonittelua, jäynän tekoa, takana puhumista, erilaista myyräntyötä, epäluottamuksen rakentamista ja myrkyn kylvämistä. Näiden keskellä joudumme uskovina aika ajoin luovimaan ja opettelemaan rauhan lapsena elämistä. Ahdinkomme voi ajoittain tuntua ylivoimaiselta, mutta Henki auttaa meitä niin ettemme lihan himoa täytä. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Gal.5:16.
Ahdinkomme keskellä turvaudumme aina Jumalan apuun, sillä: hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi. Hän säälii kurjaa ja avutonta ja pelastaa köyhät ahdingosta, lunastaa heidät väkivallan ja sorron alta, ja jokaisen henki on hänelle kallis. Ps.72:12-14. He eivät kuule kurjien itkua – Jumala sen kuulee. Job.34:28.
