Vähässä uskollinen

Kerran Iisai sanoi pojalleen Daavidille: "Ota tästä säkillinen paahdettuja jyviä ja kymmenen leipää ja vie ne kiireesti veljillesi leiriin. Vie myös heidän päällikölleen nämä kymmenen juustoa. Ota selville, miten veljesi voivat, ja tuo heiltä jokin merkki käynnistäsi. He ovat Saulin ja koko Israelin sotaväen kanssa Elanlaaksossa taistelemassa filistealaisia vastaan." 1.Sam.17:17-19.

Huomaatko, mitä vähän huvittavaa tässä on? Daavid oli hiljattain voideltu Israelin kuninkaaksi, mutta hänen isänsä ei näyttänyt vieläkään tajuavan tilannetta. Iisaista sanotaan, että hän oli Saulin aikaan jo hyvin iäkäs. Liekö ikä sitten syynä, että hoksottimet olivat heikot ja vanhus vähän pihalla lastensa asioista. Hän piti Daavidia edelleen sopivana vain paimenpojaksi, juoksupojaksi ja ruokalähetiksi!

Mutta Daavid ei suhtautunut saamiinsa tehtäviin vastahakoisesti. Hän ei kokenut isänsä asennetta loukkaavaksi, vaan oli valmis tekemään pieniä asioita ja palvelemaan vähäpätöisissäkin tehtävissä. Hän läpäisi sukkana tämänkin testin. Mahtaisiko se onnistua minulta? Kyllä voisi omanarvontunto vaatia, että joku muu kuskaisi noita juustoja, joku Woltin lähetti vaikka...

Daavid ei olisi koskaan kohdannut uransa tärkeintä vastustajaa, Goljatia, jos olisi alkanut nokkaa nostelemaan ja ajattelemaan, että minähän olen tuleva kuningas, hoitakoot muut nämä apumiehen hommat. On hyvinkin todennäköistä, että joudumme samankaltaiseen testiin. Jumala odottaa meiltä nöyrää mieltä ja sellaista asennetta, että olemme valmiita tekemään pieniä asioita toisten hyväksi - jopa niiden hyväksi, jotka koko ajan nöyryyttävät meitä ja suhtautuvat meihin alentuvasti.

Matteus (Matt.25:14-30) ja Luukas (Luuk.19:11-27) kertovat omat versionsa talenteista ja niiden hoitamisesta. Hyvin palvelleet ja talenttinsa tuplanneet saivat tunnustusta ja palkinnoksi kaupunkeja hallittavaksi. Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!' Matt.25:23.

Mikä onkaan se vähäinen asia, jossa minun pitäisi olla uskollinen? Aina emme sitä kirkkaasti tiedosta ja jos tiedostamme, saatamme stressata ja kokea, että en täytä mittaa. Nöyrä asenne kuitenkin pelastaa paljon. Vähässä palveleminen osoittautuu aina arvokkaaksi. Siinä on kurjan toivo ja vähäpätöisen ihmisen uskon palkinto. Herra näkee palvelutyösi. Ihmiset eivät aina noteeraa, ottavat sen itsestään selvänä. Mutta Jumala maksaa oikeudenmukaisen palkan ja antaa lisää vastuuta, kun aika on.

Suurennuslasin alla

Hopealle sulatin, kullalle uuni, ihmisten sydämet tutkii Herra. Sananl.17:3.

Jumala, joka on meidät luonut, tutkii luomansa olennon läpikotaisin. Tehtaissa, jotka valmistavat tuotteitaan, on lopputarkastus. Jos jokin vekotin ei toimi, sitä ei toimiteta eteenpäin. Tarkistetaan, voiko sen korjata. Siinä voi olla vika, jota ei kannata korjata, vaan tuotteesta tulee hylsy. Se joutaa sitten tuhottavaksi.

Ihminen, joka ei läpäise Jumalan tarkastusta, joutuu kadotukseen. Mutta mikä ratkaisee? Jumalan sana toteaa varsin selvästi:

Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." Mark.16:15-16.

Usko ratkaisee. Ei ihan mikä tahansa usko, vaan usko Jeesukseen.

Jumala, joka lähettää evankeliuminsa kaikkien kuuluville, haluaa saada selville, onko meillä uskoa. Sitä varten hän saattaa koetella meitä. Hän ei välttämättä järjestä meille vaikeuksia, mutta hän voi sallia niitä tulevan tiellemme.

Herra, teidän Jumalanne, koettelee teitä näin saadakseen tietää, rakastatteko häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne. 5.Moos.13:4.

Koetuksen tarkoitus on vahvistaa uskoamme. Sen keskellä voimme kokea, että Jumala ei ole meitä hylännyt, vaan auttaa meitä selviämään koetuksesta ja tuo meidät lopulta ulos siitä. Kiitollinen mieli on sen osana, joka on selviytynyt koetuksesta. Kaiken jälkeen sydämessämme on varmuus, että Jumala ei hylkää.

Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää. 5.Moos.31:8.

Koetuksia voi tulla lisää, mutta olemme valmiita kohtaamaan uusia haasteita, koska olemme kokeneet Jumalan uskollisuuden. Kun opimme tuntemaan Jeesusta syvemmin, saamme löytää aina uutta luottamusta, sillä hänen rakkautensa osoittautuu jokaisessa koettelemuksessa entistä lujemmaksi - aivan ihmeellisen kestäväksi. Tällaisessa koulussa harjaantunut usko ilmenee kiintymyksenä Herraan eikä voi jäädä piiloon Jumalalta, kun hän meitä tutkii. Lopputulos tuottaa iloa molemmille osapuolille - meille ja Jumalalle.

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:8-9.

Rukous on rakkautta

Kaiverra Jaakobin poikien nimet näihin kahteen kiveen samalla tavoin kuin jalokivisepät kaivertavat sinettikiviä. Kehystä kivet kultapunoksilla ja kiinnitä ne kasukan molempiin olkakappaleisiin muistuttamaan Jaakobin pojista. Aaron kantakoon heidän nimiään olkapäillään, jotta Herra muistaisi heitä. 2.Moos.28:12.

Uudessa liitossa olemme kaikki pappeja, jos kerran olemme uudestisyntyneet elävään uskoon. Emme toteuta vanhan liiton säädöksiä minkään ulkonaisen mallin mukaan, mutta voimme omaksua vanhan liiton vertauskuvien mukaan joitakin asioita siitä itsellemme ja ymmärtää, miten jokin vanhan liiton ulkonainen toimintatapa voi toteutua uudessa liitossa. Puhun nyt niin tärkeästä asiasta kuin esirukous.

Onko sinulla tapana kantaa sukulaisiasi, ystäviäsi, Jumalan valtakunnan työntekijöitä rukouksessa Jumalan kasvojen eteen? En kysy tätä siksi, että vaatisin sinulta jotakin suorittamista. Esirukouksessa on kysymys rakastamisesta. Rukoileminen on rakkauden osoitus, vaikka se eroaakin paljon romanttisesta rakkaudesta. Rakastaminen ei ole työtä, se on ilo.

Kun ylipappi meni ilmestysmajaan toimittamaan jumalanpalvelusta, hän kantoi Jaakobin poikien nimiä sekä olkakappaleissa että sydämensä päällä. Näemme, että on mahdollista rukoilla kahdella tavalla: ulkokohtaisesti ja sydämellä. Ulkokohtainen ja muistin mukaan latelu ei ole huono asia sekään, mutta rukoukseen voi ottaa tunteet mukaan. Esirukous voi olla hengessä toisen syliin ottamista.

Myös uudessa liitossa voidaan tehdä samoja asioita kuin vanhan liiton aikaan - ne vain tapahtuvat sydämen tasolla hengen mukaan. Niitä eivät määrää lain käskyt, vaan rakkauden henki. Rakkaus ottaa syliinsä niin omaiset kuin kaukaisemmat ihmiset sen mukaan, miten Pyhä Henki kulloinkin meitä innoittaa. On oltava valmis kesken rutiinien kohdistamaan rukous johonkin henkilöön, joka ei ollut ennakkoon listalla. Onkin virkistävää rukoilla välillä ihan uuden tuttavuuden puolesta.

Voimme luottaa siihen, että kun rukous on hengen mukaista, se myös vaikuttaa. Rakkauden kosketus tuntuu, se parantaa ja tuottaa onnistumista, hyvää mieltä ja iloa, se laskee Jumalan käden päällemme ja ohjaa meitä oikealle tielle.

Rukoilkaa hellittämättä, valvokaa rukoillen ja kiittäen. Rukoilkaa samalla meidänkin puolestamme, jotta Jumala avaisi meille oven sanansa julistamiseen ja me saisimme puhua Kristuksen salaisuudesta... Kol.4:2-3.

Hän puhuu Pojassaan

Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat. Hepr.1:1-2.

Jumalan puhe voi tänäkin päivänä tulla profetian muodossa tai ihan arkisena viestinä, jopa tapahtumana, johon ei liity sanoja. Mutta nyt uuden liiton aikaan Jumala puhuttelee meitä varsin suoraan. Useimmiten se tapahtuu hänen sanansa kautta, kun luemme Raamattua tai kuuntelemme sananjulistusta. Jos vertaamme sitä vanhan liiton aikaiseen viestintään, huomaamme eroja.

Lain luovuttivat enkelit välittäjää käyttäen. Gal.3:19. Te saitte enkelien tuomana lain, mutta ette ole sitä noudattaneet. Ap.t.7:53.

Laintaulut ja myöhemmin Mooseksen kirjoittama Toora säilytettiin liiton arkussa. Arkun kansi oli avattava - tartuttiin kiinni kerubeihin, jotka tavallaan vartioivat Jumalan kirjoitettua sanaa, ja nostettiin kansi ylös. Sillä tavalla päästiin kiinni Jumalan sanaan. Mutta ensin piti päästä Pyhään ja sen jälkeen vielä Kaikkeinpyhimpään, jota myös vartioivat kerubit (2.Moos.26:31). Jotta olisi voinut astua sisälle Pyhään, piti ohittaa viisi pylvästä, jotka kuvasivat niitä viittä käskyä, jotka koskivat ihmissuhteita. Kaikkeinpyhimpään piti selvittää neljä pylvästä - kaikein vaativimmat käskyt, jotka koskivat jumalasuhdetta.

Kuinka monimutkaista! Kuinka vaativaa! Jumalan lähestyminen oli monen riman ylittämistä, hankalaa suorittamista, tutkintoa tutkinnon perään.

Nyt uuden liiton aikaan Jumala puhuu meille suoraan Poikansa Jeesuksen kautta. Jeesus puhuttelee meitä sanoillaan, mutta hän puhuu jokaisella teollaan. Hän ei vain kerro evankeliumia, hän on evankeliumi - koko olemuksellaan. Emme joudu kulkemaan portaita, ylittämään rimoja, suorittamaan tutkintoja - otamme vain vastaan. Katselemme häntä. Enkelit eivät vartioi elämän puun tietä leimuava miekka kädessään (1.Moos.3.24). Saamme esteettä mennä Jumalan eteen. Edes koronapassia ei kysytä. Saamme ansiottomasti kuulla elämän sanat "sinun syntisi annetaan anteeksi". Saamme kaiken lahjaksi - suoraan käteen. Uskon kautta kaikki on niin yksinkertaista. Armo on tarjottimella jokaiselle. Helppoa, mutta ei halpaa. Kristus kärsi suunnattomasti ja antoi henkensä meidän syntisten puolesta. Olemme hänelle velkaa kunnioituksemme ja kiitollisuutemme - kiintymyksen ja rakkauden - ja sen, että uskossa omistamme elämämme hänen seuraamiseensa olemalla hänelle aina lojaaleja.

Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? Room.8:32.

Pyhän Hengen aseenkantajat

Aseenkantaja vastasi hänelle: "Tee kuten hyväksi näet. Jatka vain eteenpäin, minä seuraan sinua, minne menetkin." 1.Sam.14:7.

Jonatan halusi hyökätä filistealaisia vastaan ja kävi tätä neuvottelua aseenkantajansa kanssa. Sodankäynti on kovasti muuttunut ajan saatossa, mutta hengellinen sodankäynti ei niinkään. Meidän tulisi luovuttaa sodanjohto Pyhälle Hengelle ja olla hänen aseenkantajiaan. Kun Jumalan henki auttaa meitä ja työntää edeltämme vihollisen sotavoimia, me voimme tehdä oman osuutemme.

Jonatanin edetessä filistealaiset kaatuivat maahan, ja hänen jäljessään tuleva aseenkantaja pisti heidät kuoliaaksi. 1.Sam.14:13.

Näimme tällaista tapahtuvan hengellisessä sodassa, kun Niilo Ylivainio toimi herätyskokouksessa. Pyhä Henki oli paikalla, vaikkakin näkymättömänä, ja Niilo toimi aseenkantajana. Niilo käytti hengen miekkaa ja eliminoi vihollisen voimia, kun Pyhä Henki oli ensin lamaannuttanut heidät. Pyhä Henki teki sitä, mitä Jeesus suositteli tehtäväksi.

Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei ensin sido häntä. Vasta sitten hän voi ryöstää talon ja tavarat. Mark.3:27.

Osaammeko me toimia saman mallin mukaan? Annammeko Pyhälle Hengelle johtajan aseman vai haluammeko itse olla johtajia ja pyydämmekö Pyhää Henkeä sitten hoitelemaan jälkityöt? En epäile, ettei Suomen Siionista löytyisi oikeaa asennetta, mutta ihmeet ja merkit eivät ole kovin yleisiä nykyään. Epäuskon ilmapiiri vallitsee (Matt.13:58).

Voimme osaltamme vaikuttaa, että epäusko väistyy ja uskon henki valtaa seurakunnan. Usko on aitoa ja todellista, kun se perustuu Jumalan sanaan. Usko ei ole välttämättä toimivaa ennen kuin on syntynyt luottamus Jumalan ja meidän välillemme, että sana on "niin ja aamen". Usko syntyy sananjulistuksen yhteydessä, kun sitä täynnä varmuutta julistetaan: evankeliumi ei tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana, kun me täynnä varmuutta sitä julistimme. 1.Tess.1:5.

Etsitään sitä järkähtämätöntä uskoa, joka liikuttaa Jumalan kättä.

Epäuskon tarttuva tauti

Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne. 1.Kor.15:13-14.

Paavalin aikana oli seurakunnassa liikkeellä sellaista omituista käsitystä, että mitään ruumiin ylösnousemusta ei tapahtuisi edes uskoville. Varmaankin se oli seurausta saddukealaisuuden vahvasta asemasta synagogassa. Paavali tietenkin torjui tällaiset puheet ja varoitti korinttilaisia:

Älkää eksykö! "Huono seura hyvät tavat turmelee." Tulkaa lopultakin järkiinne, älkää tehkö syntiä! On näet eräitä, jotka eivät Jumalasta mitään tiedä -- tämän sanon teidän häpeäksenne. 1.Kor.15:33-34.

Nykyaikana törmäämme alituisesti ihmisiin, jotka eivät ymmärrä uskonasioista hölkkäsen pölähtämää. Eivät he tyhmiä ole, he vaan elävät omassa kuplassaan ja heidän aikakäsityksensä on kovin rajoittunut. Heidän horisonttiinsa ei kuulu ylösnousemuksen päivä. He ovat ns. 'mailmanihmisiä', joille kristillinen usko edustaa satukirjaa ja ahdasmielistä moraalia.

Vaikka saatamme olla itsekin syyllisiä siihen, minkälaisen kuvan välitämme kristillisyydestä ja Jumalasta, on silti syytä jokaisen huolehtia, että hakeudumme sellaisten ihmisten yhteyteen, jotka eivät ole uskolle kielteisiä. Uskovissakin on kriittisiä ja ahdasmielisiä ihmisiä, jotka myrkyttävät ilmapiiriä kaikkialla minne menevätkin, joten heitäkin kannattanee varoa. Vääränlaiset ajatukset ja asenteet tarttuvat kuin korona, erittäin herkästi.

Paavali varoitti ylösnousemukseen kriittisesti suhtautuvista ihmisistä, mutta on monenlaista elämäntyyliä olemassa, jotka eivät ole terveellisiä uskoville. Televisio tulvii näitä epäkristillisiä arvoja, ohjelmissa ihaillaan jumalattomasti eläviä, kymmentä käskyä rikkovista tehdään sankareita. Ikävintä siinä on, että se tarttuu. Tartuntaa ei voi ehkäistä kasvomaskilla, parempi olisi laittaa säkki päähän...

Muslimit yrittävät sellaista konstia ja kehuvat uskontoaan maailman kehittyneimmäksi. Meidän tulee puolustaa totuutta, myös sitä totuutta, että kristinusko on maailman kehittynein uskonto. Että me voimme julistaa kaikki uuden elämän sanat, saarnata evankeliumia, joka pelastaa syntiset. Että me voimme rukoilla ja saada rukousvastauksia niin että syöpäkin paranee. Me voimme julistaa, että elämä ei pääty tähän. Jumalattomat voivat sanoa, että 'mihin kaatuu, siihen maatuu', me sanomme, että Jumala herättää kuolleet. Emme ala vesittää Jumalan sanaa, vaan pidämme kiinni vakaumuksellisesta uskosta. Puhumme Jumalan sanan totuuksia muillekin. Uskomme lujasti, että:

Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken. Fil.3:21.

Hengen palveluvirka

Jo kuolemaa palveleva virka, jonka säädökset oli kaiverrettu kivitauluihin, säteili sellaista kirkkautta, että israelilaiset eivät voineet katsoa Moosesta kasvoihin. Ja kuitenkin hänen kasvojensa kirkkaus oli katoavaa. Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka! 2.Kor.3:7-8.

Sana 'kirkkaus' on iskostunut suomenkieliseen raamatunkäännökseen jo varhaisista ajoista alkaen ja sana tuntuu istuvan hyvin hengelliseen käyttöön. Kun pysähdyin sitä miettimään, tajusin kuinka kaanaankielinen ilmaisu se on. Ei oikein aukea, mitä sillä tarkoitetaan. Englannin kielessä sama sana on 'glory' - senhän ymmärtää lopulta paremmin. Sanalla tarkoitetaan siis kunniaa, loistokkuutta, ylhäisyyttä, korkea-arvoisuutta. Tai sitten tulee mielikuva paikasta, joka on kirkkaasti valaistu. Jokin taivaan sali varmaan on sellainen häikäisevä paikka?

Paavali kuitenkin käyttää sanaa puhuessaan sananjulistuksesta - kuinka arvokasta virkaa hoidetaan, kun saarnataan evankeliumia. Mooses saarnasi aikoinaan lakia ja hänen kasvonsa säteilivät. Mutta sitten se loisto sammui ja Mooses pani peitteen kasvoillensa. Paavali päätyi siihen, että koko Israelin kansalla oli hänen aikanaan peitevaate silmillään.

Heidän mielensä paatuivat. Sama peite pysyy edelleenkin paikoillaan, kun he lukevat vanhan liiton kirjoituksia, sillä vasta Kristus sen poistaa. 2.Kor.3:14.

Valitettavasti nykypäivänäkin monella on peitevaate silmillään, kun arvioidaan, miten paljon he arvostavat sananjulistusta. Kovin harva loppujen lopuksi arvostaa. Eräs sisar, joka oli evankelista ja tutki paljon Raamattua, jotta pystyisi jakamaan siitä muillekin elämän leipää, joutui huomaamaan, että hänen työtään ei arvostettu. Jollakin kesäleirillä, jossa hän saarnasi ja muut sisaret häärivät keittiössä, hänen katsottiin vain laiskotelleen. Eivät käytännön ihmiset ja maanläheiset uskonveljet/sisaret aina jaksa ymmärtää, mitä ihmiseltä vaaditaan, että hän voi opettaa sanaa. Saarnatautinenhan se vain on!

Opetellaan siis arvostamaan Jumalan sanan julistamista. Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää. Gal.6:6. Enhän minä tätä itseni takia sano - kyllä minä kestän asua 'nollakatu nollassa', mutta on jokaiselle siunaukseksi arvostaa niitä, jotka näkevät vaivaa sananjulistajina. On siunaukseksi rukoilla heidän puolestaan, että Herra antaisi oikeat sanat suuhun, kun he ryhtyvät puhumaan (Ef.6:19). Kun sinä poistat peitevaatteen sen kirkkauden tieltä, jota julistetaan, sinä saat itse muuttua:

Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki. 2.Kor.3:18.

Osat vaihtuvat

Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa.' Luuk.16:25.

Huono-osaisuus tuntuu olevan sitkeä ongelma. Vaikka elintaso on länsimaissa korkea, aina riittää köyhiä, vammaisia ja eri tavoin huono-osaisia. Huono-osaisuus vieläpä usein periytyy. Jos vanhemmat ovat toimeentulotuen varassa eläviä, lapsetkin jäävät sosiaalituen varaan. Tilastollisesti tämä on valitettavan totta, vaikkakaan ei kohtalon sanelema kehityskulku.

Usko antaa tähänkin asiaan uutta perspektiiviä. Jos olemme Jumalan valtakunnan kansalaisia, meillä on toivo paremmasta. Tämä toivo koskee tietenkin ennen kaikkea hengellistä todellisuutta ja tuonpuoleista elämää, mutta myös tämän hetken ulkonaista pärjäämistä. Jaakob aikoinaan moitti hyväosaisia seurakuntalaisia tähän tapaan:

Kuulkaa, rakkaat veljeni! Onhan Jumala valinnut juuri maailman silmissä köyhät olemaan uskossa rikkaat ja perimään valtakunnan, jonka Jumala on luvannut häntä rakastaville. Mutta te häpäisette köyhän. Eivätkö juuri rikkaat sorra teitä ja raahaa teitä oikeuden eteen? Jaak.2:5-6.

Seurakunnan tehtävä oli diakonian kautta auttaa ja tukea köyhiä ja kaikenlaisia huono-osaisia. Ajan saatossa on tämäkin käännetty nurinpäin: seurakunnan jäseniltä kerätään rahat pois, jotta papisto saa elantoa. Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että hyviäkin esimerkkejä on ja eri tahoilla diakonia todella auttaa köyhiä.

Mutta monen ihmisen kohdalla huono-osaisuuden kipeä ongelma vaivaa lähes kehdosta hautaan. Joku kokee olevansa ruma, toinen köyhä, kolmas vaivainen, joku lahjaton, orpo, puolisoa vailla, lapseton, syrjitty tai sairas. Monella tavalla on mahdollista kokea jääneensä ilman tai vähemmälle, olevansa siipirikko, liikenteessä vammautunut tai rikoksen uhrina kärsinyt - kuka mitenkin. Lasarus antaa huono-osaisuuttaan kipuilevalle kuitenkin toivoa paremmasta tulevaisuudesta - varsinkin sille, joka uskon kautta ymmärtää Jumalan sanan lupauksia, nimittäin:

Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa. Room.15:4.

Niinpä voimme uskoa, että osat vaihtuvat. Jos olemme täällä maallisessa elämässä olleet huono-osaisia, tulevassa elämässä saamme hyvitystä kaikesta, minkä olemme kokeneet olevan epätasa-arvoa. Vähän lapsekkaasti voi sanoa, että rumista tulee kauniita, sairaista terveitä, köyhistä rikkaita. Tietysti tätä lohtua voi tulla osaksemme jo tämän elämän aikanakin. Esimerkkinä vaikka Paavalin kokema lohdutus:

Mutta Jumala, joka rohkaisee masentuneita, lohdutti meitäkin antamalla Tituksen tulla luoksemme. 2.Kor.7:6.

On tärkeää osata tulkita sanaa ja omistaa siihen kätketyt lupaukset omalle kohdalle. En oikeastaan ollut aiemmin huomannut, että kertomus köyhästä Lasaruksesta sisälsi aivan mahtavan lupauksen tulevan elämän ihanuudesta. Jokaisellahan on näitä huono-osaisuuden kokemuksia - minullakin. Nyt voin sanan perusteella odottaa parempaa, odottaa hyvitystä ja lohdutusta. Tämä koskee luonnollisesti sinuakin!

Kun kova sydän särkyy

Me lähdemme kyllä Egyptiin ostamaan sinulle syötävää, jos annat veljemme tulla mukaan, mutta jos et aio päästää häntä, me emme lähde sinne, sillä se mies sanoi meille: 'Ette saa astua minun eteeni, ellei veljenne ole mukananne.' 1.Moos.43:4-5.

Olen kuullut useita saarnoja, joissa ihaillaan Joosefia siitä, että hän antoi anteeksi veljilleen. Halutaan sanoa, että Joosef oli niin jalo mies ja hurskas uskossaan, että hän ei edes osannut kantaa kaunaa veljilleen.

Minä taas koen läheisempää vertaisuutta Joosefin kanssa, koska näen hänen olleen kaunainen. Näen, ettei hän ollut yli-ihminen, vaan hänellä oli inhimilliset tunteet ja hänet kuvataan realistisesti. Nimittäin tekstistä käy ilmi, että Joosef halusi saada Benjaminin luokseen pysyvästi ja lähettää muut veljet matkoihinsa. Benjaminille hän sitten paljastaisi henkilöllisyytensä - ei muille. Benjamin oli ainoa, joka ei tehnyt Joosefille vääryyttä.

Näemme tästä maailman kiehtovimmasta tarinasta, kuinka jaloissakin ihmisissä on vikoja ja kuinka kelvottomat tyypit voivat tuoda esiin hämmästyttäviä hyveitä. Nuo vastuuttomat veljekset onnistuivat Juudan suulla esittämään ratkaisun vaikeaan pattitilanteeseen, johon jouduttiin. Juudan puhe Joosefille on niin sydämeen käyvä, että saatan kyynelehtien lukea sitä, vaikka olen sen lukenut jo 'sata kertaa' ennenkin. Tuo Juudan puhe löytyy ensimmäisestä Mooseksen kirjasta luvusta 44:18-34 ja päättyy näin:

Salli siis minun jäädä pojan sijasta sinun orjaksesi, herra, ja anna pojan mennä kotiin veljiensä mukana. Kuinka minä voisin mennä isäni luo ilman häntä? En voisi katsella sitä murhetta, joka tulee isäni osaksi. 1.Moos.44:33-34.

Kaikki se vastuuntunto, joka aikanaan puuttui, oli siinä. Jumala oli kasvattanut Juudasta esiin sellaista jaloutta, jota Joosef ei osannut kuvitella hänestä löytyvän. Nyt se iski kuin moukari Joosefin sydämeen. Se mikä Joosefin sydämessä oli kovaa ja kaunaista, särkyi sirpaleiksi.

Mikä siunattu asia onkaan, jos saamme kokea sellaisen armon, että meidänkin sydämemme kovuus särkyy! Mikä armon hetki, kun joku vihamme ansainnut tulee ja saa hyvyydellään meidät murtumaan! Sydämemme puhdistuu ja alkaa sykkiä uudenlaista lämpöä.

Se olkoon tämän päivän profetia. Sinäkin saat kokea, mitä jaloutta on ihmisessä, jota kohtaan koet kaunaa. Sinä saat nähdä, että hän on ollut Jumalan koulussa ja kasvanut. Anna siis sen, minkä on määrä särkyä, mennä lopultakin palasiksi. Anna anteeksiannon ja armon hengen virrata vapaasti. Siunaus, joka siitä seuraa, on tarkoitettu teille molemmille.

Evankeliumin palveluksessa

Jos joku tulee luoksenne ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme julistaneet, jos te saatte jonkin toisen hengen kuin sen, jonka olette jo saaneet, tai toisen evankeliumin kuin sen, jonka olette jo ottaneet vastaan, niin sellaista te kyllä hyvin siedätte. 2.Kor.11:4.

Paavali moitti korinttilaisia, että he hyväksyivät kaikenlaista palturia evankeliumina. Eräiden eksyttäjien takia käsitys Jeesuksen persoonasta vääristyi ja heidän ymmärryksensä Pyhästä Hengestä sai outoja piirteitä. Kaiken lisäksi sanaa 'evankeliumi' käytettiin väärin ja sen sisältö muuttui niin että kaikenlaisia orjuuttavia lain käskyjä tarjoiltiin nyt ilosanomana.

Evankeliumin korvikkeita on tänäkin aikana. Lain alle viedään ihmisiä mennen tullen ja toisaalla taas ihmisille puhutaan niin liberaaleja tulkintoja Raamatusta, että oksat pois. Nykyajan ihminen on kovasti tottunut hemmottelemaan itseään kaikenlaisilla huvituksilla, peleillä ja hauskanpidolla, että Jumalan sanaakin täytyy pehmentää ja syöttää se pullamössönä tai vaahtokarkkina.

Yritän rohkaista ihmisiä Jumalan sanan pohjalta, mutta koen aika usein haasteena evankeliumin esille tuomisen, sillä en haluaisi myydä sitä 'halpana armona' enkä haluaisi toisaalta olla ahdasmielinen ja tarjoilla jotain elämälle vieraita tulkintoja sanasta. En haluaisi tarjota mitään unelmahöttöä ihmisille, joiden ongelmat ovat haudanvakavia, joiden haavat ovat kipeitä tai joiden elämä on suuntaa vailla. Sillä niitä juuri aito evankeliumi on voimallinen korjaamaan. Evankeliumi on juuri sellaisia ihmisiä varten, joiden kohdalla ihmisenä olemisen tuska on huipussaan, joiden sielu huutaa armoa ja kääntyy Jumalan puoleen.

On selvää, että laki ei kykene auttamaan ketään elämänsä kriisissä olevaa. Jos joku on jo ennestään nääntynyt vaatimusten alle, taakoittunut hyvän elämän suorittamisesta ja kokenut epäonnistumista, hylkäämistä, moitetta ja tuomitsemista, ei häntä voi auttaa mikään muu kuin aito evankeliumi. Ihmisen täytyy saada kuulla, että hän on hyväksytty, hän on Jumalalle rakas, hän on arvokas, hän riittää. Hän saa anteeksi, hän voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Hän ei ole omassa varassaan, vaan häntä tuetaan. Sisaret ja veljet ovat valmiina nostamaan hänet jaloilleen ja jos he eivät jaksa kantaa, Jumalan armo ja loputon hyvyys kantavat kuitenkin.

Sillä tavalla uskosta tulee elämän perusta ja Kristuksesta sen kulmakivi. Kantava ajatus siinä on evankeliumi. Kun se pysyy keskipisteenä, ei kukaan ahdasmielinen uskova vaatimuksineen voi elämää pilata. Älkäämme siis olko ahdasmielisiä vaatijoita ja jarruttako kenenkään uskoa, älkäämme leikatko toisilta uskovilta siipiä irti, vaan:

Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana "tänä päivänä" on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Hepr.3:13.

Voideltu mutta kätkössä

Hän antoi minulle suun kuin terävän miekan, kätensä varjoon hän minut kätki, hän teroitti minut kuin nuolen, viineensä hän minut talletti. Jes.49:2.

Asiayhteydestä ilmenee, että Jumala teki näitä asioita Kristukselle jo äidin kohdussa. Siellä hän kasvoi piilossa. Lapsuus ja nuoruus kuluivat häneltä enimmäkseen yksityisyyden suojissa. Mutta Jumala valmisteli monia asioita Jeesuksen elämässä, jotta ne voitaisiin ottaa esille, kun julkinen palvelutyö alkaisi.

Oletko tullut ajatelleeksi, että näin on sinunkin kohdallasi? Saatat olla turhautunut siitä, että sinun palvelutyösi on vain jatkuvasti kuin siemen. Sen istuttaminen ja kasvattaminen ei oikein ole lähtenyt käyntiin. Jumala on tehnyt sinussa työtään, mutta lopullinen sysäys, joka laittaisi sinut liikkeelle, ei ole tapahtunut. Olet valmiina, mutta kuin piilossa. Olet kuin nuoli kotelossa ja ihmettelet, milloin Jumala nostaa sinut jousensa jänteelle.

Näitä vaiheita on jokaisen Jumalan ihmisen kestettävä. Eihän se helppoa ole, kun joku vieruskaveri saa vastuuta, kun jokin palvelutehtävä menee sivu suun, vaikka sinulla on lahjoja, sinulla on paljon hyviä ideoita ja sinulla on mielestäsi voitelukin. Aina vaan joku ohittaa sinut. Kaiken lisäksi sinut nolataan heti, kun yrität jotain.

Kaiken tämän keskellä sinulle tulee hetkiä, jolloin epäilet, onko sinusta mihinkään. Kaikki näyttää niin epäselvältä, unelmasi näyttää rauenneen tyhjiin, mitään ei tapahdu. Jokaisen rohkaisun tai lupauksen jälkeen saat kuulla lannistavia kommentteja.

Mutta on hyvä tiedostaa, että Jesaja todellakin puhui Kristuksesta. Jos sinä seuraat häntä, ei ole ihme, jos sinunkin pitää odottaa Jumalan aikaa, hetkeä jolloin "aika on täyttynyt". Jeesuksen piti odottaa 30 vuotta, että sai palvella julkisesti 3 vuotta.

Lopuksi haluan lainata Raamatusta kohtaa, joka hyvin huipentaa tämän postauksen teeman. Sillä kun Jumala ilmestyy sinun elämässäsi, saatat ihmetellä, millä tavalla se tapahtuukaan. Siinä tavassa on jotakin, jota menestysteologialle allergiset eivät kestä. Heidän on parasta panna nyt silmät kiinni tai muuten tulee näppylöitä:

Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen. Ef.3:20.

Elämäsi dreija

Voi ihmistä, joka riitelee luojaansa vastaan, voi ruukunsirpaletta sirpaleitten joukossa! Sanooko savi muovaajalleen: "Mitä sinä pystyt tekemään?" Sanooko teos tekijälleen: "Ei sinulla ole taitajan kättä." Jes.45:9.

Tai sanooko savi "Haluan pois tästä dreijan päältä. Maailma pyörii silmissä niin että päätä huimaa. Kauanko tätä pitää kestää?"

Voihan elämä joskus tuntua yksitoikkoiselta rutiinin pyörittämiseltä. Mitään ei tapahdu, päivät kuluvat puuduttavan samanlaisina, pienet ympyrät toistavat itseään. Monet kaipaavat vaihtelua arkeensa, jotakin irtiottoa, etelän lomaa tai vastaavaa.

Emme välttämättä huomaa, että siinä yksitoikkoisen arjen keskellä Jumalan käsi muovaa meitä. Emme aina ymmärrä, miten arvokasta luomisprosessia käymme läpi. Elämisen paine puristaa meistä mehut, arki on yhtä uuvuttavaa pyöritystä, mutta:

Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. 2.Kor.4.16-17.

Kun olemme jättäneet itsemme ja elämämme Jumalalle, hän tekee meissä työtään. Aina emme sitä näe, mutta usko kasvaa sisimmässämme, kun Suuri Savenvalaja on ottanut meidät työpöydälleen. Sielustamme tulee esiin Jumalan hengen antama muoto kaiken pyörityksen keskellä. Kun pysähtyminen tulee, voi tulla tyhjä olo. Tai elämän tuska vaihtuu toiseksi: joudumme kuumaan uuniin. Kaikella on kuitenkin tarkoitus. Kun annamme Jumalalle valtakirjan tehdä työtään, olemme onnellisia ja iloisia ja katsomme elämämme kulkua rauhallisin mielin. Emme valita ja kaipaa pois dreijan päältä, vaan tiedämme: tämä on elämää taivaan Isän dreijan päällä, hänen turvallisten käsiensä välissä.

Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä. Fil.1:6.

Jumalan hyväksyntä

Mutta Raakel oli jo kuolemaisillaan, ja viime hetkellään hän antoi pojalle nimen Benoni. Jaakob kuitenkin antoi hänelle nimeksi Benjamin. 1.Moos.35:18.

'Vaivan poika' vaihtui 'Onnenpekaksi'. Synnytyksen tuskat määrittivät äidin silmissä pojan persoonaa, mutta isä halusi, että poika heijastaisi hänen voimaansa ja hänestä tulisi hyvin pärjäävä kaveri eikä mikään voivottelija. Nimi voidaan tällä tavalla nähdä kuvana kantajansa persoonasta ja ennustuksena, millainen ihminen hänestä tulisi - kuka nyt haluaa ihmisen etunimen niin syvällisesti ottaa. Minun nimeni tarkoittaa "Herra on kuullut, että minua syrjitään". Siinä on tavallaan sekä kielteinen että positiivinen lupaus. Sama lupaus on kirjoitettu Raamattuun myös näin: Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen. Ps.27:10.

Daavid joutui omassa perheessään väheksytyksi. Hänen katsottiin olevan sopiva paimenpojaksi, mutta ei mihinkään miesten hommiin. Isä ei häntä noteerannut ja isoveljet tuuppivat takariviin, mutta kuten tiedämme, Daavidista oli kasvamassa kansan johtaja.

Monesti joudumme väheksytyiksi omassa perheessämme tai sukumme keskellä. Osaatko sinä käsitellä tämän huonon palautteen, kun sinua irvaillaan, syrjitään, vaietaan kuoliaaksi tai arvostellaan päin näköä? Kysyn tätä, koska minun mielestäni sinun pitäisi osata pitää pääsi pystyssä, mielesi rohkeana, itsetuntosi vahvana ja mennä eteenpäin sydämessäsi Hengen ylläpitämä tyyneys. Sinun kuuluisi katsoa tulevaisuuteen varmana siitä, että olet Jumalan silmissä arvokas, olet kutsuttu jaloon työhön, ainutlaatuiseen elämään - sellaiseen, jolla on Jumalan antama nimi. Joku on voinut nimitellä sinua väärillä sanoilla ja sinun tulisi nyt löytää oikeat sanat. Jos sait jossakin elämäsi vaiheessa taakaksesi huonon nimen, etsi uusi. Etsi itsellesi Hengen antama nimi, piirrä itsestäsi omakuva, joka on Jumalan suunnitelman näköinen, sillä varmaa on, että:

Sinä saat uuden nimen, jonka Herra itse lausuu julki, ja sinä olet oleva kaunis kruunu Herran kädessä, kuninkaallinen seppele Jumalan huomassa. Jes.62:2-3.

Se voi vaatia uskoa, kärsivällisyyttä, pelottomuutta, voimakasta tahtoa, peräänantamattomuutta, mutta niitä kaikkia saa Jumalalta - kaikkia riittävästi, jokaista sopivasti. Kun Jumala on sinut kutsunut elämään hänen suunnitelmansa mukaan, silloin Pimeyden voimat jarruttavat, estävät, sabotoivat ja pistävät kapuloita rattaisiin mielin määrin. Kun tietää, että niin vääjäämättä tapahtuu, siihen voi suhtautua tyynesti. Kun tietää, että Hyvä Paimen kulkee rinnalla ja suunta on Jumalan hyväksymä, voi pyrkiä päämäärään iloisin mielin.

Risti - pyhä salaisuus

Eihän Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan evankeliumia, ei kuitenkaan viisain puhein, koska Kristuksen risti silloin menettäisi merkityksensä. 1.Kor.1:17.

Kun Jumala kutsuu ihmisen evankeliumin työhön, kutsuttu laittaa itsensä likoon ja tekee parhaansa. Sananjulistajat kehittävät lahjaansa ja yrittävät saarnata sujuvasti, keskittyneesti, syvällisesti ja kaikin tavoin moitteettomasti. Tiedän eräänkin amerikkalaisen saarnamiehen, joka käyttää termiä 'excellency'. Hän pyrkii siihen, siis 'erinomaisuuteen'. Ja onnistuukin.

Jumala tuntuu olevan huolissaan yhdestä asiasta: että hänen armonsa, voimansa ja yliluonnolliset kykynsä jäävät taka-alalle, kun tämä ihmisen 'erinomaisuus' tulee etualalle. Tiesitkö, että formula-autoissa on, tai ainakin joskus oli, nopeusrajoitin? Kuljettaja ei saanut ottaa moottorista enemmän kierroksia kuin oli säännöissä sanottu. Entä tiesitkö, että ABS-jarruissa on rajoitin, joka estää jarrujen lukkiutumisen? Jumalallakin on rajoitin - risti.

Risti varmistaa, että ihmisen lahjakkuus ja 'erinomaisuus' eivät voi jättää Jumalan voitelua varjoonsa. Jumalan tulee saada kunnia kaikesta, etenkin silloin, kun tapahtuu yliluonnollisia asioita. Niilo Yli-vainio osasi sananjulistajan perusläksyn, hän sanoi aina: "En minä osaa parantaa, Pyhä Henki parantaa!"

Risti muistuttaa meitä siitä, että Jumalan suunnitelmat ovat aina ihmisjärjelle käsittämättömiä. Jesaja ilmaisi tämän seuraavin sanoin: Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Jes.55:9.

Jos haluamme olla Jumalan käytössä, meidän on mukauduttava tähän. Jos Jeesus nöyrtyi ristille, kuinka paljon ennemmin meidän tulee olla valmiita kärsimään (1.Piet.4.1)! Jumala voi tulla meidän hankkeemme keskelle, mikä tahansa se onkin, hyvää tarkoittava ja jalomielinen, ja sotkea meidän kuviomme täysin. Kerron esimerkin: Olin mukana perustamassa erään lähetysjärjestön Suomen toimistoa. Matkan varrella ilmeni monenlaista harmia ja koko hanke ajautui vaikeuksiin. Hanke itsessään eteni, mutta se ajautui eri henkilöiden käsiin, minä jouduin jäämään siitä pois. Olin mielestäni sopiva henkilö tekemään tuota työtä ja koin, että Jumala valitsi minut siihen. Kun harmittelin tilannetta, Pyhä Henki puhui minulle ja tajusin: kyllä, Jumala lähetti minut, mutta ei tekemään tuota työtä, vaan ottamaan selvää, minkälainen porukka työn taustalla oli ja minkälaisia henkilöitä siihen Suomesta osallistui. Herra halusi tehdä minusta todistajan tulevaa käyttöä varten.

Tiedä siis: ei epäonnistuminen jossakin työssä ole tappio - se voi olla suuri voitto, sillä tehtäväsi oli olla Jumalan todistaja (erilaisille väärinkäytöksille), ei mikään työn suorittaja. Risti on Jumalan tapa varata kunnia itselleen, sillä:

Katso, minä olen koetellut sinua ahdingon ahjossa, niin kuin hopeaa sulatetaan, mutta en hopean tähden. Oman itseni tähden minä sen tein, sillä minä en salli nimeäni häväistävän, kunniaani minä en toiselle anna. Jes.48:10-11.