torstai 29. huhtikuuta 2021

Julkisesti salaa

Jeesus vastasi: "Minä olen puhunut julkisesti, koko maailman kuullen. Olen aina opettanut synagogissa ja temppelissä, kaikkien juutalaisten kokoontumispaikoissa. Salassa en ole puhunut mitään." Joh.18:20.

Jeesus vetosi palvelutyönsä julkiseen luonteeseen, kun ylipappi Hannas häntä kuulusteli. Minäkin voisin Herrani esimerkin perusteella sanoa, että kaikki, mitä olen puhunut, on siellä minun blogeissani - niissä parissakymmenessä nettisivustossa, joita olen julkaissut 2000-luvulla - lukekaa sieltä.

Olen kyllä huomannut sellaisen hauskan tosiasian, että jos haluan pitää jonkin asian salassa, kirjoitan sen nettiin, missä se on julkisesti näkyvillä - sieltähän sitä ei kukaan huomaa! Kun pidät blogia netissä, kirjoitat siis salaisuuksia. Voisit yhtä hyvin lähettää pullopostia...

Hauskuutan nyt itseäni niiden kustannuksella, jotka eivät lue blogejani. Mutta teille, jotka luette näitä elämäni sirpaleisia tarinoita, halusin sanoa aivan muuta. Pysyäkseni aiheessa toivoisin voivani vakuuttaa, että kaikki ne hyvät työt, joita olette tehneet, mutta joita ei juuri kukaan ole huomannut tai mitenkään noteerannut, ovat Jumalan tiedossa ja hän palkitsee ne. Hän tuo ne esiin oikeassa valossa, kun aika on. Tästä puhui Paavalikin, kun hän kirjoitti Timoteukselle. Hän halusi vakuuttaa, että sekä pahat että hyvät teot tuodaan kerran valoon:

Joidenkin ihmisten synnit ovat kaikkien nähtävissä ja saavat tuomionsa aikaisemmin, toisten vasta myöhemmin. Samoin toiset hyvät teot ovat näkyvissä, mutta nekään, jotka eivät näy, eivät voi pysyä salassa. 1.Tim.5:24-25.

Jeesus suositteli useaan otteeseen tekemään asioita yksityisesti, pitämään oma rukouselämäkin suurelta osin piilossa, välttämään kaikkea kerskailua ja ihmisten suosion kalastelua. Hän tuntuu suorastaan vihjaavan, että hengellinen aikuisuus näkyy siinä, että ihminen on uskostaan vaatimaton eikä työnnä itseään eturiviin. Uskossaan vahva ihminen tietää, että Jumala näkee kaiken. Hän ei ole silmän palvoja eikä rummuta hyviä töitään. Hän on täysin tietoinen siitä, että hänen elämänsä ei riipu ihmisten mielipiteistä tai yleisön suosiosta, hänen elämänsä riippuu kokonaan Jumalasta.

Niin, Herra Jumala, Kaikkivaltias! Oikeat ja vanhurskaat ovat sinun tuomiosi. Ilm.16:7.

Me emme siis vaella minkään peitevaatteen alla, vaan esiinnymme aivan avoimesti (2.Kor.3:12) ja tuomme esiin evankeliumin sanaa - uskon, toivon ja rakkauden sanomaa - ja luotamme siihen, että Jumala antaa meille kykyä hänen sanomansa välittämiseen, hänen valonsa esiin tuomiseen, hänen kunniansa kirkastamiseen. Ja olemme varmoja, että saamme osaksemme siunauksen, kun palvelemme Herraa. Meidän voittopalkintoamme ei voi meiltä riistää kukaan syyttäjä, vaikka yöt ja päivät syyttäisi, eikä kukaan valehtelija, joka kaataa niskaamme tekaistuja tarinoita tai saattaa muiden tietoon vääriä johtopäätöksiään. Me saamme iloiten palvella Herraa, joka toimittaa meille oikeuden.

Jokaisen kielen, joka käy sinua syyttämään, sinä osoitat valehtelijaksi. Tämä on Herran palvelijoiden perintöosa. Minä annan heille siihen oikeuden, sanoo Herra. Jes.54:17.

tiistai 27. huhtikuuta 2021

Hengelliset uhrit


Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden. 1.Piet.2:4-5.

Helluntailaisten piirissä ja kaiketi vapaissa suunnissa yleensäkin puhutaan uhrista, kun kerätään kolehti. Rahan antaminen Jumalan valtakunnan työlle katsotaan uhriksi. Siinä on vedetty suora yhteys vanhan liiton uhrikäytäntöön, vaikka uuden liiton kansan pitäisi luottaa enemmän Jeesuksen uhriin kuin omiin uhrauksiin. Ja onko se mikään uhraus, jos antaa muutaman kympin kolehtiin?

Mutta "uhri"-sanaa käytti myös Paavali, kun hän antoi seuraavan kehotuksen roomalaisille: Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Room.12:1.

Koko elämä! Tämä kuulostaa jo joltakin, jota voi nimittää uhriksi. Luonnollinen ihminen kun elää itseään varten, hän ei ikinä maailmassa antaisi itseään uhriksi. Vain hengellinen ihminen voi sen tehdä. Hänkin voi sen tehdä vain Pyhän Hengen innoituksesta ja johdatuksesta, kun on kasvanut siihen ikään, että on valmis. Uhriksi on kenenkään turha kuvitella pääsevänsä omasta voimasta, omasta tahdosta ja päättäväisyydestä - se on lopulta armoa, jos niin tapahtuu. Mutta kuten Paavalin kehotus antaa ymmärtää, siihen liittyy myös tietoinen antautuminen uhriksi.

Uhrin kaava on yksinkertainen. Jeesus ilmaisi sen näin: Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa, on pelastava sen omakseen. Luuk.17:33. Se on uuden liiton salaisuus, tärkeä avaintekijä, joka kiteytyy myös yhdeksi sanaksi - risti. Jumalan henki toteuttaa sitä myös sinussa, ethän itse osaisi suunnitella mitään elämää, joka kehittyisi hengellistä hedelmää kantavaksi ristin tieksi. Päättelemme siis, että se on Jumalan käsi elämässäsi, joka vie sinut minne et tahdo. Joh.21:18.

Tällä hengellisen kasvun tiellä tulee eteen hetkiä, jolloin voi valita mukavuusvyöhykkeen tai ristin tien. Jos valitsemme mukavuusvyöhykkeen, saamme luultavasti myöhemmin uuden tilaisuuden valita viisaammin. Jumalalla on omat suostuttelukeinonsa ja lopulta saatamme taipua ja sanoa: "Tässä olen, Herra, lähetä minut!" (Jes.6:8).

Olkaamme siis valmiita Jumalan käyttöön. Hänen palkintonsa on suuri, hänen tahtonsa paras, hänen sallimansa kärsimys vain väliaikaista: Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. 2.Kor.4:17.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

Koulutieto ja Jumalan tunteminen


Joskus jään miettimään, mikä olikaan eriävän mielipiteen takana. Jokaisella on tietysti oikeus olla eri mieltä, mutta joskus se erimielisyys vaikuttaa syntyvän vain ymmärryksen puutteesta tai ajatustyön pinnallisuudesta, kenties myös puutteellisesta raamatuntuntemuksesta. Huomaan siis ihmisten käsityskyvyssä erilaisia tasoja. Raamattu jakaa uskovat kahteen äärileiriin: maitoruualla elävät ja vahvan ruuan ystävät (1.Kor.3:2, Hepr.5:12). Tässä välissä on varmaan monta välimuotoa. On myös aivopestyjä ihmisiä, jotka on ehdollistettu ajattelemaan oman kirkkokuntansa tai herätysliikkeensä virallisen kannan mukaan. He torjuvat eri käsitykset suoralta kädeltä pystymättä arvioimaan asioita syvemmin ja muodostamaan mitään omaa kantaa.

Jotkut eivät halua muodostaa omaa kantaa, vaan kokevat sen työlääksi. Niinpä he ulkoistavat kannanotot kirkolle tai herätysliikkeelle. Huoletonta uskoa. Sitten on vielä se ryhmä ihmisiä, joille kristillinen usko on kosmeettinen kaunistus. Se on meikki, joka laitetaan naamalle, kun mennään ulos ja pestään pois, kun tullaan kotiin. Kristillisellä elämänkatsomuksella jää tässä vain ulkokultaisuuden rooli.

On myös ihmisiä, joille on jäänyt epäselväksi Raamatun hengellinen merkitys. Tarkoitan, että he vänkäävät tiedemiesten kanssa jokaisesta yksityiskohdasta ja luulevat puolustavansa Jumalaa, vaikka Jumala ei tarvitse puolustajia. Raamattuhan ei ole tieteen oppikirja, se ei ole historiaa dokumentoiva teos, vaikka on monessa asiassa sitäkin. Raamattu ei ole missään kilpailuasetelmassa tieteen kanssa, sillä se on johdatus uskoon ja Jumalan tuntemiseen. Se on hengellisen elämän käsikirja.

Niinpä meidän ei tarvitse taittaa peistä historiantutkijoiden kanssa tai evoluutiobiologien kanssa. Meidän ei tarvitse vängätä mitään esimerkiksi vedenpaisumuksesta, sillä se antaa kattavan kuvan ihmiskunnan ja Jumalan suhteesta, synnin kadottavasta voimasta ja Jumalan armon pelastavasta voimasta - siis hengellisestä todellisuudesta. Meidän tulee soveltaa Raamattua hengelliseen elämään ja Jumalan tuntemiseen eikä sotkea sitä jokaiseen tieteenalaan. Meidän tulee ymmärtää, että koulutieto ja Jumalan tunteminen ovat kaksi eri asiaa.

Olen ollut huomaavinani, että blogini säännöllisissä lukijoissa on vahvan ruuan ystäviä ja itsenäisesti ajattelevia uskovia ja että ne kriittiset huomautukset, joita silloin tällöin tulee, voi melkeinpä laputtaa kirkkokunnan alaviitteellä, kun joku 'hyvin opetettu' on eksynyt tänne. Sitten on vaikea sanoa mitään, kun joku maitoruokaa tarvitseva heittäytyy ronkeliksi.

Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat. Näin meidän on siis ajateltava, jos kerran olemme täydellisiä. Jos jossakin kohden ehkä ajattelette toisin, Jumala on ilmoittava teille, kuinka asia on. Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet. Fil.3:14-16.

perjantai 23. huhtikuuta 2021

Kyynelin kylvettyä


Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme. Silloin sanoivat vieraat kansat: "Suuret ovat Israelin Herran teot!" Ps.126:1-2.

Tämä psalmi 126 on nimetty matkalauluksi. Siinä siis puhutaan israelilaisten paluusta kotimaahansa pitkän diasporan jälkeen, jonka kansa oli viettänyt Babylonissa. Pakkosiirtolaisuudessa oli jouduttu olemaan kauan, toiset koko elämänsä. Omasta maasta oli tullut lähinnä laulujen aihe, kaukainen haave ja toteutumaton unelma.

Onko sinulla haaveita ja unelmia, jotka on leivottu taivaan sinestä, pumpulipilvistä, sateenkaarista ja unimaailman romanttisesta hötöstä? Saatamme sanoa heti, että ei suinkaan, olen realisti, elän jalat maassa. Mutta niitä toiveita ja unelmia yleensä on kaikilla kuitenkin. Uskovat puhuvat näystä ja kutsumuksesta. Toisilla ne ovatkin aika kaukaisia haavekuvia, toisilla ne ovat juuri toteutumista odottavia asioita. Huomaamme, että Israelin kansan suuret haaveet tuottavat uudenlaisia ilmauksia, uusia lauluja, kaipuun kohdekin saa uuden nimen "Siion".

Suuret käännekohdat tulevat joskus elämäämme. Kun ne ovat Jumalan antamia, ne ovat kuin jokin isokokoinen rahti, joka toimitetaan ovellemme. Se on laatikko täynnä siunauksia. Israelin kansan paluu luvattuun maahan oli sellainen suuri Jumalan siunaus, joka sisälsi paljon pieniä lahjoja. Silloin Siionin kansa nauroi onneaan, se tanssi ja lauloi riemulauluja, se ylisti Israelin Herran tekoja.

Elämän arki voi tuntua samalta kuin israelilaisten pakkosiirtolaisuus. Se on ankeata puurtamista, päivät toistuvat samanlaisina, mitään uutta ja virkistävää ei tapahdu. Usko parempaan huomiseen katoaa. Loistava tulevaisuus on korkeintaan unta, jos sitäkään. Joku sinnikäs jaksaa vielä rukoilla:

Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin. Ps.126:4.

Psalmi on kuitenkin täynnä koettua elämää. Jumala todella vastasi rukouksiin, kansan kohtalo todella kääntyi. Se oli kuin unennäköä, mutta silti totta. Voisimmeko mekin säilyttää toivomme, uskoa hyvään Jumalaan, säilyttää Siionin sydämessämme, luottaa Herraan, joka kerran käänsi kansansa kohtalon? Voisimmeko täydessä uskon varmuudessa odottaa aikaa, jolloin saamme nauraa jälleen, laulaa kiitoslauluja, elää keskellä Hengen vuodatusta, kokea herätyksen aikoja? Jos tänä päivänä onkin itkumieli, jos kyyneleet valuvat, voisimmeko kuitenkin odottaa huomiseksi parempaa? Ovathan Jumalan lupaukset yhä voimassa.

Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps.126:5-6.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

Valoa säkkipimeään

Nettiä selatessa voi törmätä mitä kummallisimpiin uutisiin. Pääkaupunkiseudulla oli myöhäinen ilta ja hautausmaalla kävijä näki kirkosta kajastavan valoa. Kirkko oli kuitenkin suljettu eikä valoa olisi pitänyt hautausmaalla käyneen mielestä näkyä, joten hän soitti hätäkeskukseen. Virkavalta tuli tarkistamaan tilanteen. He saivat yhteyden suntioon ja pääsivät sisälle kirkkoon. Alttarilla paloi sinne unohtunut yksinäinen kynttilä.

En tiedä, muistinko yksityiskohdat oikein, mutta se mikä tässä herättää huomiota, on pienen kynttilän suuri rooli. Ehkä palokuntaa ei sentään vielä paikalle hälytetty, mutta ei paljon toisinkaan. Ehkä kynttilä olisi palanut turvallisesti loppuun, mutta se sammutettiin varmuuden vuoksi. 

Mitä Jeesus sanoikaan pienestä kynttilästä? Ei kukaan sytytä lamppua ja sitten peitä sitä astialla tai pane sitä vuoteen alle. Lampunjalkaan se pannaan, jotta sisään tulevat näkisivät valon. Luuk.8:16.  

Pienikin tuikku karkottaa ympäriltämme pimeyden. Muistan, kuinka olin nuorena miehenä sukuloimassa Suomenlinnassa. Eräs suvun vesa halusi näyttää meille Suomenlinnan rakennelmia ja johdatti meidät maanalaiseen luolastoon. Hänellä ei ollut taskulamppua mukana, joten hän valaisi noita linnoituksen pimeitä kellareita tulitikulla. Kun tikku sammui, olimme säkkipimeässä. Hän olisi ehkä osannut ulos ilman valoakin, mutta me olimme kokonaan oppaamme armoilla. Hän piinasi meitä tovin ja sytytti sitten uuden tikun. Näimme heti, missä suunnassa oviaukko oli. Kun suuntasimme sinne, alkoi luonnonvaloakin jo häämöttää. Mikä helpotus. 

Amerikkalainen pastori Rick Warren kertoo myös tapauksesta, jolloin hän oli partioretkellä seikkailemassa luolastossa. Opas järjesti heillekin jännittävän hetken, kun kaikki valot sammuivat. Piinaavan pimeyden jälkeen opas sytytti taskulamppunsa. Rick sai vastaavan opetuksen valon merkityksestä kuin minä Suomenlinnassa. Pienikin valo on suuri asia, kun olemme säkkipimeässä.  

Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Joh.1:9. 

Jeesus Kristus on maailman valo. Ilman häntä olemme säkkipimeässä. Kun hän saa valaista sydämemme, me vihdoin näemme oman tilamme: olemme pimeässä luolastossa, vankityrmässä josta ei ole ovea ulos. Vai onko sittenkin tie auki aurinkoon? Onhan opas kanssamme - Pyhä Henki. Onhan tulitikut - Jumalan sana. 

Mikä helpotus! Pääsemme valoon ja vapauteen. Pääsemme Jumalan aurinkoon, pääsemme päivänvaloon, missä tuuli suhisee, linnut laulavat, pilvet purjehtivat taivaalla. Mikä ilo, mikä nautinto saada hengittää vapaata ilmaa. Mikä raikas tuulahdus sielussakin käy, kun merituuli hyväilee kasvoja. 

Mikä ilo syntiselle, että Jeesus on tullut. Hän on elämäni aurinko.

maanantai 19. huhtikuuta 2021

Vaikeudet ovat pääomaa


Herra ohjaa ihmisen askelet, kukapa arvaa tiensä suunnan? Sananl.20:24.

Vanha käännös sanoo "Mitäpä ymmärtäisi tiestänsä ihminen itse?" Jumalan johdatus on jotakin, missä tutustumme iloon, mutta myös ristiin, Jumalan tiellä kohtaamme sekä siunauksia että vaikeuksia. Jumalan tiellä emme itse päätä, millaisia vaiheita käymme läpi. Jumalan ihmisen on osattava varautua yllätyksiin ja säilyttää uskonsa, kun elämä kolhii.

Vaikeuksien tullen saatamme helposti masentua. Silloin on hyvä tietää, että juuri vastoinkäymiset ohjaavat meitä oikeaan suuntaan. Emme voi täyttää omaa kutsumustamme ilman Jumalan valmistamia koettelemuksia ja vastuksia. Vain niiden kautta voi uskomme kasvaa. Emme kasva hyvinä ja onnellisina aikoina, kasvamme hengellisesti vain pimeinä aikoina, vastoinkäymisten keskellä. Ne pakottavat meitä kasvamaan.

Elämän tuomat haasteet tuottavat sinun sisimmässäsi aina jotakin uutta. Sitä voidaan nimittää hengen pääomaksi, uskon kestävyydeksi, sisäisen ihmisen vahvuudeksi, koetuksen kestäväksi määrätietoisuudeksi, Kristuksen tuntemisen rikkaudeksi. Kun jokin ihmissuhde rikkoutuu, sinä saat oppia selviämään siitä. Kun joku tekee sinulle vääryyttä tai nöyryyttää sinua, sinä saat kaikesta uudenlaista sitkeyttä ja sisua. Sinä alat ymmärtää kaltoin kohdeltuja paremmin. Sinun myötätuntosi kasvaa, sinun laupeutesi alkaa herätä. Jos sinä itse epäonnistut tai pilaat jotakin ja omasta syystäsi koet menetyksiä, sinä viisastut. Sinun erehdyksesi, sinun vaikeutesi, sinun menetyksesi, sinun pimeät päiväsi - ne kaikki kuljettavat sinua eteenpäin uskossa, vahvistavat sinun sisäistä ihmistäsi, valmistavat sinua tuleviin koitoksiin, jotta sinusta tulisi valmis Jumalan antamiin tehtäviin.

Siitä, joka puhdistaa itsensä kaikesta tuollaisesta, tulee arvokkaaseen käyttöön sopiva astia, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen ja kaikkiin hyviin tarkoituksiin käyttökelpoinen. 2.Tim.2:21.

Kiitä siis, jos sinua siunataan. Jos sinua koetellaan, kiitä silloinkin. Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaan uskovat (Room.8:28).

lauantai 17. huhtikuuta 2021

Uuden mahdollisuuden aika


Olen kuullut monta kertaa trendikkään kehotuksen "Carpe Diem!" - tartu hetkeen. Mikäs siinä - elämässä tulee vastaan hetkiä, jolloin pitää toimia. Jokin aikaikkuna on auki vain hetken. Jos ei silloin toimi, ei saa uutta tilaisuutta.

Lapset elävät tässä hetkessä. Läsnäolo tässä ja nyt on tärkeä elämäntaito ja lapsille luontainen. Elämä opettaa sitten vähitellen myös odottamista, heti toimimisen sijasta vähän rauhallisempaa etenemistä. Elämä opettaa panemaan tämän hetken tarpeen sivuun ja hidastamaan vauhtia, miettimään ja harkitsemaan, lykkäämään toteutusta, suunnittelemaan asioita toteutettavaksi viiveellä. Elämä opettaa aikuistumista. Siinä on sekä hyvät että huonot puolensa.

Jeesus toi meille kadotukseen tuomituille syntisille uuden mahdollisuuden: hän antoi tilaisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Uudestisyntynyt ihminen on aivan kuin lapsi toisen kerran. Nyt Jumalan henki inspiroi ja johdattaa hyviin tekoihin. Saamme elää Hengen johdatuksessa ja toteuttaa Jumalan tahtoa sisäisen inspiraation mukaan. Se on myös tarttumista hetkeen, läsnäoloa tässä ja nyt, hengen virrassa kulkemista. Kykyä tehdä oikeita tekoja oikeaan aikaan.

Mutta uskoon tuleminen ei vielä takaa hurskasta elämää. Joudumme monenlaisiin koetuksiin, joissa punnitaan meidän kykymme elää uskon mukaan. Joudumme toistamiseen kasvun tielle, missä myös harkinta ja itsehillintä nousevat arvoonsa. Jos pääsemme kasvussamme eteenpäin, löydämme omat lahjamme ja armoituksemme ja sitä mukaa kutsumustyön Jumalan valtakunnassa. Opimme tekemään määrätietoisesti työtä jonkin tavoitteen hyväksi.

Vihollinen laittaa kapuloita rattaisiin ja syyttää entisen elämän virheistä. Se mitätöi kaiken uskon. Se joskus onnistuu masentamaan uskovan niin että tämä kokee epäonnistuneensa. Jokin paha asia voi nousta keskiöön. Mieli ja ajatukset keskittyvät koettuun epäonnistumiseen - "pahaan virheeseen". Masentunut uskova voi juuttua paikalleen. Hän ei uskalla ajatella tulevaisuuttaan valoisana ja onnellisena, sillä tuo musta pilvi pimentää häneltä koko taivaan.

Mutta elämä ei ole ohi ennen kuin se on ohi. Menneet virheet eivät hallitse tulevaisuutta. Väärät valinnat eivät voi mitätöidä sitä, mitä Jumalan Poika on luonut tulevaisuuttamme varten. Jeesus voi antaa uuden mahdollisuuden.

Sinäkin saat nostaa pääsi. Saat katsoa luottavaisesti eteenpäin. Menetit ehkä tilaisuutesi, et osannut tarttua hetkeen, armon lyhyt aikaikkuna umpeutui etkä saanut uutta tilaisuutta. Mutta Jumala on nähnyt kipuilusi ja haluaa nostaa sinut ylös kuopastasi.

Jumala on asettanut uuden määräpäivän, "tämän päivän". Hänhän on paljon myöhemmin Daavidin suulla lausunut edellä mainitut sanat: - Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne. Hepr.4:7.

Sinä saat uuden mahdollisuuden. Sinä saat toteuttaa kutsumuksesi. Sinun tilaisuutesi uudistetaan. Et ole lopullisesti epäonnistunut, et ole vielä laiminlyönyt mitään, mitään ei ole menetetty. Herra Jeesus ojentaa sinulle kätensä, nostaa sinut ylös masennuksestasi, valaa sinuun uskoa ja luottamusta, antaa Jumalan voiman tukea sinua. Ota siis vastaan Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rakkaus, sillä sinut on kutsuttu pyhien joukkoon rakentamaan hänen valtakuntaansa.

torstai 15. huhtikuuta 2021

Nöyryyden harjoitus


Tämän nähdessään Pietari alkoi puhua kansalle: "Israelilaiset, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä, aivan kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet tämän miehen kävelemään? … Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, jonka te näette ja tunnette. Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niin kuin te kaikki näette." Ap.t.3:12,16.

Jumalan palvelijan tulee pysyä nöyränä. Pietari oli koulunsa käynyt ja tiesi, ettei hän pystyisi tekemään ihmeitä. Jeesus teki niitä. Hän välitti Jumalan voiman ja Pietaria tarvittiin vain välikappaleena. Pietari sai läheltä nähdä, kuinka Jumala parantaa ja kuinka hän jopa herättää kuolleita.

Niilo Ylivainio korosti aina, ettei hän kyennyt parantamaan ihmisiä - Pyhä Henki parantaa. Ehkä se olikin yksi hänen voitelunsa salaisuus - hän ei ottanut kunniaa itselleen.

Kerran kun pääsemme ylösnousemuselämään, saamme runsaasti omistaa Jumalan lahjoja - myös mainittuja voimatekojen lahjoja. Niinpä tarvitsemme valmistavan koulutuksen, jossa me opimme nöyryyttä. Koko elämän voi nähdä sellaisena nöyryyden harjoituksena. Tutustumme perin pohjin omaan heikkouteemme, kyvyttömyyteemme ja lahjattomuuteemme - aika ajoin saatamme huomata olevamme todella tyhmiä. Sen tietoisuuden tulisi painua syvälle sielumme sopukoihin. Meidän ei tule uskotella itsestämme mitään eikä elättää mitään illuusioita omasta voimastamme. (Vrt.Room.12:3). Kun olemme lastanneet itseemme nöyryyttä samalla tavalla kuin ennen vanhaan painolastia laivaan, ehkä sitten voimme saada olla Jumalan käytössä? Kuka tietää - mutta taivaassa, jossa meille annetaan uusi suunnitelma, uusi päämäärä, uudet haasteet, uudet taidot ja lahjat - vai uskooko joku iankaikkiseen lomailuun? - me tarvitsemme syvää ja kirkasta tietoisuutta siitä, että kunnia kuuluu yksin Jumalalle. Miten Raamattu sen ilmaiseekaan?

Ylistys ja kirkkaus, viisaus, kiitos, kunnia, valta ja voima meidän Jumalallemme aina ja ikuisesti! Aamen. Ilm.7:12.

Tämä olkoon rohkaisuksi jokaiselle, joka nyt, juuri tänään, käy nöyryyden koulua.

tiistai 13. huhtikuuta 2021

Sydän täynnä onnea


Kun minä kutsuin, te ette vastanneet, kun minä puhuin, te ette kuunnelleet vaan teitte sitä, mikä on minun silmissäni väärää, ja aina valitsitte sen, mikä on vastoin minun tahtoani. Sen tähden Herra, minun Jumalani, sanoo näin: - Minun palvelijani saavat syödäkseen, mutta te näette nälkää, minun palvelijani saavat juodakseen, mutta te kärsitte janoa, minun palvelijani iloitsevat, mutta teidän osanne on häpeä, minun palvelijani riemuitsevat sydän täynnä onnea, mutta te huudatte sydän tuskaa tulvillaan ja valitatte mieli murtuneena. Jes.65:12-14.

Eipä kuulosta kauhean rohkaisevalta. Mutta juuri, koska sinä olet vastannut kutsuun ja kuunnellut, kun olen puhunut, sinä et joudu tuomion alaiseksi, vaan sinä perit siunauksen. Sinä olet tullut tunnetuksi Herran palvelijana ja sen vuoksi sinä erotut valtavirrasta. Niinpä sinä saat syödä Herran pöydästä, sinä et joudu näkemään nälkää etkä kärsimään janoa, vaan saat juoda elävien vetten lähteistä ja iloiten ammentaa raikasta vettä ja sammuttaa janosi. Sinä saat riemuita sydän täynnä onnea, sillä sinä olet uskollasi voittanut omaksesi elämän.

Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Jes.65:17.

Sinä saat iloita kaikesta, mitä Jumala luo sinua ja perhettäsi varten. Sinä saat asua uudessa Jerusalemissa, riemuita yhdessä muiden pelastettujen kanssa ja kiittää Herraa alati. Hänen kaikenlainen hyvyytensä ympäröi sinua. Sinun ei tarvitse enää itkeä eikä valittaa ja sinun vesasi pysyvät luonasi ja heidät tunnetaan Herran siunaamana sukuna.

Sinä saat rukoilla ja Herra vastaa sinulle. Hänen vastauksensa ei viivy, vaan saat vastauksen jo ennen kuin ehdit lauseesi loppuun.

Kukaan ei tee pahaa, kukaan ei vahingoita ketään minun pyhällä vuorellani, sanoo Herra. Jes.65:25.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Laupeutta peliin


Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Matt.7:2.

Tuomitseminen on tyhmintä huvia, mitä ihmiset harrastavat. Syyllistyn kyllä siihen itsekin. Tuomitseminenhan osaa kätkeytyä arvosteluun, ilkeisiin vihjauksiin, uskonnolliseen hurskauteen, besserwisser-asenteeseen, epäluuloon ja muuhun, mikä ei välttämättä kuulosta tuomitsemiselta. Yritän ottaa esimerkkejä omasta elämästäni tai muuten vaan läheltä nähdystä elämänmenosta.

Lukiolaisena harrastin valokuvausta ja valokuvien itse kehittämistä. Ostin filmin kehitysromppeet ja suurennuskoneen. Paikallinen valokuvausliike tuli tutuksi ja sitä hoitanut yrittäjä myös. Olin jo aika kokenut kehittäjä, kun tarjouduin kehittämään myös erään sukulaiseni kinofilmin. Siinä oli kuvia hänen pienistä lapsistaan. Olin aika järkyttynyt, kun filmi jäi kehityksen jälkeen vaaleaksi ja kuvat tuskin erottuivat. Syytä etsittäessä todettiin, että kehitinlitku oli ollut vanhaa jo ostaessa. Myöhemmin kuulimme, että kyseinen yrittäjä, joka oli ilmeisesti myynyt tahallaan vanhaksi käyneitä materiaaleja, oli tehnyt konkurssin ja sen lisäksi itsemurhan. Mutta ensi alkuun minä sain syyt päälleni.

Toinen tapaus liittyy myös teknisiin asioihin. Pidimme taidenäyttelyä porukalla ja minä tein sille nettisivut. Jotkin kuvat tulivat liian vaaleita - sama ongelma palasi tavallaan vaivaamaan uudestaan - ja minä sain taas syyt päälleni. Lopulta paljastui, että minun tietokoneeni näyttö oli valovoimaltaan vain noin 80% muiden näytöistä, joten olin lisännyt valoa joihinkin 'pimeisiin' kuviin. Nämä kuvat näyttivät sitten liian valoisilta muiden koneissa. Joku oli kirjoittanut esitteeseen, että tauluni olivat 'maalaluksia'. Sain siis suorat (jopa julkiset) pyyhkeet asiasta, vaikka syy oli tekninen. Enhän olisi voinut lähteä satojen kilometrien päähän tarkistamaan, miltä kuvat näyttävät muiden koneissa. Näin helposti voimme saada tuomion asiasta, joka on syntynyt vahingossa ja tahattomasti.

Eräs nuorimies epäonnistui opinnoissaan ja kun opiskelu ei sujunut, hän alkoi käyttää alkoholia. Liika juominen taas kostautui siten, että tyttöystävä jätti. Syöksykierre paheni ajan kanssa, hän syrjäytyi ja lopulta päätyi itsemurhaan, kun syytti itseään kaikista elämänsä virheistä.

Jotkut ihmiset ovat vainoharhaisia. He sairastavat sellaista taipumusta, että he kokevat muiden tekevän heille tahallaan jäynää, vaikka mitään tahallista ei olisi tapahtunut. Kuinka siunattua olisikaan parantua kaikesta vainoharhaisuudesta! Emme jakelisi tuomioita syyttömille. Jos jonkin liiketoimet eivät kannata, voisimmeko ymmärtää hänen ahdinkoaan? Koronan takia on Suomessa nyt monia yrittäjiä, jotka painivat konkurssiuhan alla. Jos joku ei jaksa opiskella, voisimmeko osoittaa sen verran hänelle laupeutta, että emme ajaisi häntä epätoivoon? Jos joku ei pysty olemaan töissä, syystä tai toisesta, auttaisiko käydä moittimassa ja tuomitsemassa?

Tähän tuomitsemisen välttämiseen liittyy vahva rohkaisu: kun olet armollinen muille, sinuakin kohdellaan armollisesti. Loppujen lopuksi on niin, että saamme omista laiminlyönneistämme, vääristä ja pahoista teoistamme yhtä armollisen tai armottoman tuomion kuin olemme toisille antaneet. Kristukseen turvautuminen voi auttaa paljonkin, mutta silloinhan armon tulee kulkea molempiin suuntiin (Matt.6:14-15).

Näin sanoo Herra Sebaot: - Tuomitkaa oikein, osoittakaa toinen toisellenne hyvyyttä ja laupeutta. Sak.7:9.

perjantai 9. huhtikuuta 2021

Vanhoja valokuvia värittämässä


Nykyään on olemassa ohjelmia, jotka osaavat värittää vanhoja mustavalkoisia värikuvia. Näitä ohjelmia voi käyttää tietokoneella kuka vaan. Minä olen käyttänyt lähinnä sukutieto-ohjelmistostaan tunnetun My Heritage - organisaation ohjelmaa, jonka he ovat tilapäisesti antaneet ilmaiseksi yleisön käyttöön. Onneksi minulla on paljonkin digitoituja mustavalkokuvia koneellani.

Jotkut kuvat värittyvät hyvin ja elävöittävät ihmisiä ja maisemia. Jotkut taas värittyvät päin seiniä. Esimerkiksi talon käytössä ollut traktori näyttää väritettynä ruostekasalta, vaikka se oli sininen ja pyörän vanteet olivat oranssit. Kaipaisin työkalua, jolla voi kertoa jonkin värin tiettyyn kohtaan. Tippa sinistä traktorin kuoressa voisi sitten värittää traktorin kokonaan siniseksi. Entä sotilaiden univormut? Ohjelmalla ei ole hajuakaan Suomen armeijan kauluslaatoista eikä ratsuväen punaisia housuja tarvitse toivoakaan. Värejä voi tietysti parannella, mutta oli vähän hankalaa tehdä esimerkiksi edesmenneestä serkustani maavoimien alikersantti. Kauluslaatasta tuli kylläkin liian räikeän vihreä.

Mutta yleensä värit elävöittävät kuvan, nostavat muistot mieleen kuin eilisen päivän ja joskus kuvasta löytää sellaista, mitä ei ole ennen huomannut. En tiennyt aikaisemmin yhtään kuvaa, missä isäni olisi hymyillyt. Nyt löysin sellaisen. Kuvia väritellessä voi vierähtää tovi. Voi käydä, että en huomaa ajan kulumista, kun kuljeskelen lapsuuteni ympyröissä, tuttujen maisemien keskellä ja unohdun menneeseen aikaan.

Mutta samalla huomaan, että tämä kuvien värittäminen, joka melkein tekee ihmisistä eläviä ja melkein saa heidät puhumaan, on samanlaista kuin Raamatun selittäminen. Jos osaan tulkita Raamattua oikein ja kuvata tilanteita Hengen antamalla taidolla, voi kuva yhtäkkiä alkaa elää väreissä, ihmiset liikkua ja puhua, tuuli puhaltaa puissa, myrsky nousta järvelle - ymmärrätkö?

Enhän minä sitä tee, sen saa lukija aikaan, jos Pyhä Henki sen inspiroi. Ehdottomasti tarvitaan Hengen innoitus myös sanan vastaanottamiseen. Joskus tuon esiin jotakin vähän erheellisesti, saatan värittää väärin - silloin tarvitaan lukijan taitoja korjata väärän värinen kohta oikeisiin väreihin. On tärkeää käyttää Raamatun palettia (selittää Raamattua Raamatulla), oma paletti voi tuottaa kuvaan räikeitä sävyjä.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta harrastaa vanhojen kuvien värittämistä, mutta kaikilla on mahdollisuus ottaa Raamattu käteen ja tehdä siitä itselleen 'värityskirja'. Kun tutkimme sanaa ja luemme sitä paljon, se alkaa elää - se saa värit. Kristuksesta tulee läheinen ja elävä persoona. Jos Raamattu alkaa tylsimään, pitää lisätä sen lukemista, ei vähentää.

Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Ap.t.2:42.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

Laajenna rajasi


Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Joh.17:14.

Osamme on olla maailmassa, mutta ei maailmasta. Mutta maailman paine on niskassamme jatkuvasti. Jos herpaannumme, maailman virta vie helposti mukanaan. On myös mahdollista, että meille vaivihkaa opetetaan, että kristilliseen elämäntapaan kuuluu mukautuminen, että ei sanota vastaan, ei kapinoida ja asetuta vastahankaan. Jos me mukaudumme ympäröivän yhteiskunnan normeihin, meistä voi tulla konformisteja, jolloin mukaudumme enemmistön mielipiteisiin, arvoihin ja käyttäytymiseen.

Olen nähnyt sellaisia uskovia, joiden mielipiteitä määrää enemmistö. He väheksyvät kaikenlaista toisinajattelua, eriseuraisuutta ja irtiottoja. Joukkovoima on jotakin, yksilöt saavat piipittää mitä haluavat, mutta eihän sitä piipitystä kukaan kuuntele. Pahinta, mitä näille ihmisille tapahtuisi, olisi marginaaliin joutuminen. Uskovina heidän jumalansa on seurakunta ja kirkko, sillä he seuraavat uskossaankin ihmisiä ja haluavat seurata aina enemmistön pyrkimyksiä.

Siinä voi kuitenkin käydä niin, että marginaalin sijasta joutuu keskelle massaa, johon sulautuu. Persoonallisuus muovautuu massan mukaiseksi ja ihmisestä tulee mahdollisimman keskiverto. Mielipiteet ovat enemmistön, suu suoltaa lainattuja sanoja, vaatteetkin ovat muodin mukaiset, puheenparsi heijastaa aina kultaista keskitietä. Omaa vakaumusta ei ole, vakaumus poimitaan mediasta päivittäin, jos ei pastorilta löydy kantaa asiaan. Mitä juuri nyt arvostetaan suuren yleisön keskuudessa, sitä pidetään arvossa meilläkin.

Niin, voidaan kysyä, mihin sijoitun tällä akselilla, jonka ääripäinä ovat konformistit ja toisessa päässä omapäiset toisinajattelijat. Ehkä se oma asemointi kannattaa miettiä hyvin ja huomioida oma persoonallisuus ja uuden liiton mukaiset kristilliset arvot. Suosittelen, että et jää siihen laatikkoon, johon ihmiset sinut sulkevat, vaan olet päättäväinen rajojen rikkoja ja ulos murtautuja. Sinun tulee asettaa itsellesi uudet mittapuut ja pyrkiä kaikin voimin pois keskinkertaisuudesta ja virran mukana seilaamisesta. Sinun tulee kuunnella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä. Kun Jumala sinua kasvattaa, sinä löydät paitsi Kristuksen myös itsesi. Sinä löydät tien, joka on sinua varten, sinun onnellisuuttasi varten, siunauksien perimistä varten - kaiken kaikkiaan tien taivasta varten.

Siitä lähtien, kun saimme tästä kuulla, mekin olemme lakkaamatta rukoilleet teidän puolestanne ja pyytäneet, että te saisitte runsaasti hengellistä viisautta ja ymmärrystä ja tulisitte täydelleen tuntemaan Jumalan tahdon. Kol.1:9.

maanantai 5. huhtikuuta 2021

Läpimurto hengessä


Siinä maassa, johon menette, on vuoria ja laaksoja, ja siellä sateet kastelevat maan. 5.Moos.11:11.

Harva ehkä tulee ajatelleeksi, että tässä Raamatun jakeessa kerrotaan, minkälaista uskoon tulleen hengellinen vaellus on oleva tänäkin päivänä - vuoria ja laaksoja. Joskus sateitakin.

Ei ole helppo tyhjentävästi selittää, mikä uskonelämässä on laakso ja mikä vuori. Jos joku ei tätä intuitiivisesti ymmärrä, hengen vaikutuksesta käsitä, niin vaikea sitä on vääntää rautalangasta. On niitäkin, jotka tajuavat heti.

Yleensä vaellamme laaksossa, kun jokin koettelemus meitä rasittaa, kun mieli on alamaissa, kun sairaus kiusaa, kun työttömyys iskee, kun velat painavat, kun yksinäisyys vie elämänhalun, kun vihollinen syyttää. Voidaan puhua myös rististä, kuljemme via-dolorosaa, kärsimme ja kipuilemme. Mutta kuten olen muistaakseni todennut, risti on laturi, jossa meihin ladataan hengen voimaa.

Daavidin elämässä oli paljon vastoinkäymisiä, joiden kautta hän latasi itseensä hengen voimaa. Hänen taistelunsa Goljatia vastaan ja hänen pakonsa Saulin hovista, hänen tappionsa ja voittonsa - ne ovat kuin jännityselokuvasta. Ne ovat hänen elämänsä vuoria ja laaksoja. Voidaan liittää niihin hänen ongelmansa myös omien lastensa kanssa.

Kerran filistealaiset leiriytyivät Refaiminlaaksoon - jättiläisten laaksoon - ja kävivät taistelurintamaan Daavidin joukkoja vastaan. Daavid kysyi Herralta: "Lähdenkö filistealaisia vastaan? Annatko heidät minun käsiini?" Herra vastasi hänelle: "Lähde! Minä annan filistealaiset sinun käsiisi." 2.Sam.5:19. Daavid sai voiton, oikeastaan murskavoiton taistelussa, joka kaikesta päätellen tapahtui Baala -nimisen kaupungin liepeillä (ehkä sama kuin Kirjat-Baal). Daavidin voitosta sanotaan: Daavid tuli Baal-Perasimiin, löi siellä filistealaiset ja sanoi: "Herra on murtanut viholliset minun edestäni niin kuin vedet murtavat padon." Tämän vuoksi paikka sai nimen Baal-Perasim. 2.Sam.5:20. Toisin sanoen Daavid antoi tuolle koko seudulle uuden nimen "Baalan läpimurto".

Laaksot voivat olla vaikeita vaiheita elämässämme, kun sairaus kurittaa, kun raha-ongelmat vaivaavat, kun rakkauselämässä ei mikään onnistu, kun seurakuntakin vain vainoaa. Mutta kun lataus näyttää 100%, voi yhtäkkiä tapahtua järisyttävä läpimurto hengessä. Odottamatta tapahtuu ihme, suuri muutos, Jumalan ilmestyminen, merkittävä voitto, ratkaiseva läpimurto.

Merkittävää on myös se, uskotko sinä, että Jumala voi kääntää sinun tappiosi murskavoitoksi. Ei-tästä-mitään-tule-asenne voi pilata läpimurtomahdollisuudet. Toisaalta myönteinen asenne ja Jumalan odottaminen voi suuresti auttaa. Kun sinä otat taisteluasenteen ja käyt uskon hengessä vihollista päin, voi olla, että jättiläiset, jotka sinua uhkasivat, pötkivät pakoon. Samalla sinä osoitat heidän jumalankuvansa vääräksi (jae 21). Sinä saat nousta vuorelle, jonka laelta sinä hallitset aluettasi.

Jos Daavid antaa meille näitä vihjeitä menestykseen ja Jumalan siunausten omistamiseen, paljon enemmän saa aikaan Kristus. Mennään siis oppilaan tavoin kuuntelemaan häntä.

lauantai 3. huhtikuuta 2021

Jumalan armon varassa


Mutta minä olen kuin viheriöivä oliivipuu Jumalan pyhäkössä. Alati minä luotan Jumalan armoon. Herra, minä kiitän sinua ikuisesti siitä mitä olet tehnyt. Minä luotan sinun nimeesi, sillä sinä olet hyvä omiasi kohtaan. Ps.52:10-11.

Psalmi 52 ilmentää Jumalan palvelijan uskoa tilanteessa, jossa häntä parjataan. Parjattu ihminen helposti alkaa miettiä, miten puolustautuisi. Luonnollinen ihminen käy vastahyökkäykseen ja selittää oman versionsa tapahtumista ja sitten, kun tunteet kuumenevat, solvaa vastapuolta.

Jumalan ihminen sen sijaan luottaa Herraan. Hänen uskonsa todistaa hänelle, että vielä Jumala ilmestyy ja puolustaa häntä. Vaikka juuri nyt näyttää siltä, että Jumala ei tee mitään, tulee aika, kun hän toteuttaa lupauksensa. Onhan hänen lupauksensa syyttä syytetylle ja kaikille omilleen tämä:

Hän antaa syyttömyytesi käydä esiin kirkkaana kuin aamun valo. Sinun oikeutesi loistaa kuin keskipäivän aurinko. Ps.37:6.

Niinpä Hengen antama ohje meille kaikille on tällainen: Säilytä malttisi. Pidä kielesi kurissa. Älä puolusta itseäsi, anna Jumalan puolustaa sinua. Vahvistu uskossasi ja jätä Jumalalle tilaa toimia sinun puolestasi. Hän odottaa, että sinä luotat häneen. Hänen armonsa sinua kohtaan riittää kyllä vaientamaan pahat kielet ja sinä saat luottavaisena rukoilla:

Kääntyköön vihollisteni pahuus heitä itseään vastaan. Herra, sinä olet uskollinen, vaienna heidät! Ps.54:7.

Kuinka kallisarvoinen koulu onkaan uskon koulu. Kuinka arvokkaan diplomin sieltä saakaan, kun oppii läksynsä! Ylösnousemusvoiman osallisuus voi alkaa uskon kautta tuntua luissa ja ytimissä. Syvä rauha valtaa Herran omien sydämet, runsas kiitos purkautuu heidän suustaan. Heidän päähänsä lasketaan kerran kirkkauden kruunu.

Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa. Room.8:30.

torstai 1. huhtikuuta 2021

Alaston mutta vapaa


Silloin ne, jotka olivat Jeesuksen kanssa, jättivät hänet ja pakenivat. Jeesuksen mukaan oli lähtenyt nuori mies, jolla ei ollut yllään muuta kuin pellavainen vaate. Hänet otettiin kiinni, mutta hän riistäytyi vaatteestaan ja pakeni alasti. Mark.14:50-52.

Johannes Markus oli Jeesuksen opetuslapsi, joka sai läheltä seurata eräitä Jeesuksen maanpäällisen elämän vaiheita. Myöhemmin hän sai olla mukana Paavalin tiimissä. Yhteistyö Paavalin kanssa säröili pahasti, mutta Markuksen nöyrä luonne sai lopulta palkinnokseen Paavalinkin kehut: Ota Markus mukaasi, sillä hänestä olisi minulle paljon apua. 2.Tim.4:11.

Markus kirjoitti Markuksen evankeliumin ja laittoi oman 'profiilikuvansa' tekstinsä yhteyteen. Monet liittävät Facebookin profiilikuvaan erilaisia hauskoja karikatyyrejä itsestään ja minusta Markuksenkin profiilikuva - alasti yönselkään pakeneva nuori mies - on vähän karrikoitu omakuva. Se antaa mielikuvan nöyrästä luonteesta, joka uskaltaa tuoda esiin oman elämänsä tappion hetkiä, jopa vähän nauraa itselleen.

Mutta miksi Markus ylipäätään oli Getsemanessa? Raamattu ei suoraan kerro, mutta voidaan spekuloida, että hän oli kärkkymässä maksua siitä illanvietosta, joka oli vastikään päättynyt yläsalissa - hänen äitinsä omistaman ravitsemusliikkeen juhlasalissa. Maksu olisi hoitunut saman tien, jos Juudas olisi ollut paikalla. Mutta Juudas oli häipynyt ja Markus odotti tapaavansa hänet roikkumalla mukana opetuslasten seurassa. Voimmehan me tietysti hengellistää Markuksen läsnäolon ja nähdä hänen ensirakkautensa Jeesukseen vaikuttaneen sinä yönä, mutta joskus on parempi nähdä ihminen alastomana - ilman kauniita hengellisiä vaatteita. Sen Markus itse varmistaa meille.

Niinpä opimme Markukselta arvokkaita asioita. Opimme nöyrää asennetta ja uskallamme katsoa itseämme peilistä ja muistaa ne vaikeat hetket, jolloin emme olleet ihan kunniamme kukkuloilla. Ne koetuksen hetket, joita häpeämme, haluaisimme unohtaa. Mutta Markus on rehellinen tyyppi, hän ei kaunistele asioita. Hän on myös sitkeä. Joskus hänellekin tulee hetkiä, jolloin hän haluaa luovuttaa (Ap.t.15:38). Joskus hän ei kerta kaikkiaan jaksa suorittaa, vaan vetäytyy omiin oloihinsa, sinne mukavuusvyöhykkeelle, joka Markuksen kohdalla taisi olla se hänen äitinsä ravitsemusliike siellä Jerusalemissa. Siellä hän tiesi, mitä piti tehdä, eikä loputon koti-ikävä painanut. Paavalin kanssa samassa tiimissä oli vaikea tietää, mitä milloinkin vaadittiin. Paavalin komentelu tuntui välillä mielivaltaiselta - luulenpa.

Mutta Markus ponnahtaa esille jälleen kuin vieteriukko. Hän kirjoittaa muistiin Jeesuksen elämän ja palvelutyön pääkohdat esitykseksi, joka tunnetaan Markuksen evankeliumina. Hän tekee sinnikkäästi evankeliumin työtä, jonka esimerkki innoittaa muitakin. Markus ei jäänyt murehtimaan menneitä. Jos joitain takaiskuja tulikin, hän nousi jaloilleen ja teki parhaansa Kristuksen palvelijana. Hän oli korvaamaton kannustaja myös serkulleen Barnabakselle, kuten Barnabas oli ollut hänelle. Jos Paavalin kanssa ei oikein ollut kemiaa, niin serkkujen kesken sitäkin enemmän.

Jumala, jolta kestävyys ja rohkaisu tulevat, antakoon teidän olla keskenänne yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti, niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta ylistäisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää. Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi. Room.15:5-7.