Messiaan odotus

Messiaan odotus on ollut juutalaisen uskon kulmakiviä. Messias eli Voideltu olisi Daavidista alkunsa saaneen isälinjan poika ja hänestä tulisi Israelin kuningas, jolla olisi suuri valta. Hänestä tulisi kansansa sankari ja pelastaja, suuri johtaja jonka maine olisi Daavidin ja Salomon mainetta suurempi - ja valta loputon.

Kun Jeesus syntyi, hän tuli hiljaisesti, vähin äänin. Monikaan ei kiinnittänyt häneen huomiota, kuningas Herodeskin vain siksi, että pelkäsi valtansa menettämistä. Jesaja oli ennustanut Daavidin Pojan syntymän (Jes.9:5) ja hän oli ennustanut myös, että häntä halveksuttaisiin (Jes.53:3) eikä hänestä välitettäisi, vaan tuomittaisiin kuolemaan (Jes.53:8).

Nyt kun elämme kristillistä aikaa, odotamme Kristuksen toista tulemista. Hän palaa ja hänen on määrä tulla julkisesti ja niin voimallisesti, että juutalaisetkin tajuavat viimein, että Jeesus Nasaretilainen oli heidän Messiaansa. Se aikaansaa juutalaisissa voimakasta katumusta ja parannusta (Sak.12:10). Tällöin toteutuu vihdoin suuren sovituspäivän historiallinen merkitys ja koko Israel pelastuu.

Tämä on tietysti kristinuskon peruskauraa, tässä ei ole mitään ihmeellistä. Opillinen yksimielisyys kaiketi vallitsee näistä pääkohdista. Jotkut tosin painottavat Jeesuksen paluuta ja toista tulemista enemmän kuin toiset. Tunsin aikoinaan Aune Lehtisalon henkilökohtaisesti. Hänen elämäntyönsä oli kääntää anglikaanista julkaisua nimeltä Herald of His Coming, joka ilmestyi suomeksi nimellä Airut.

Tämä herätyskristillinen Jeesuksen odotus on usein ollut aika painostavaa. Tarkoitan, että koko ajan korostetaan "oletko valmis? Koskaan et voi tietää, milloin Jeesus tulee! Ethän halua olla valmistautumaton?" Niilo Ylivainiokin aikoinaan myönsi, että hän oli pelotellut ihmisiä uskoon. Jeesuksen yllättävä paluu on ollut pelote, jota on käytetty surutta hyväksi ihmisten kutsumisessa parannukseen.

Eipä sitä auta kumota. Totta on, että Jeesus tulee emmekä tiedä hänen paluunsa hetkeä. Mutta noista lapsuuteni päivistä olen sillä tavalla muuttunut, että en usko pelottelun voimaan. Jos joku on tullut uskoon säikyttelyn tuloksena, hän myös vetäytyy pois yhtä helposti. Uskon täytyy perustua juuri päinvastaiseen syyhyn: Jeesus on niin turvallinen, että luotan häneen, rakastan häntä, koska hän on niin ihana, seuraan häntä, koska hän on niin paljon rakastanut minua.

Miten kukaan voi seurata miestä, jota pelkää? Kyllä Jeesus osaa olla pelottavakin, mutta on tarkoitus, että hän on pelottava vastustajilleen. Opetuslapsilleen Jeesus aina korosti "älkää pelätkö!". Pelolla ja vavistuksellakin voi olla aikansa, mutta jos joku aidosti kokee Kristuksen rakkauden ja armon, hänen ei silloin tarvitse lähestyä Herraa peläten, vaan niin kuin lapsi isäänsä.

Olkoon siis adventti meille kirkkovuoden säännöistä vapaata sydämen odotusta, jossa ilmenee ensirakkaus Jeesukseen.

Tule, Herra Jeesus! Ilm.22:20.

Lapsen perintö

Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu. Ps.16:6.

Lapset perivät vanhempansa ja Jumalan lapset perivät siunauksen. Vanhan liiton aikaan siunaukset olivat sidottuja lain noudattamiseen. "Jos kuuntelet tarkasti, jos teet, jos muistat, jos noudatat" - niin sitten saat siunauksia (2.Moos.15:26). Uuden liiton ihmisinä meitä ei velvoita mikään sääntö tai laki tai määräys. Siunauksen saamisen ehtona on vain "jos uskot".

Vanhan liiton aikaan oli ohje, että piti kääntyä pyyntöineen Salomon temppeliin päin ja silloin oli mahdollista saada rukousvastaus (1.Kun.8:29,35,38,44,48). Nyt uuden liiton aikaan voimme kääntyä Jeesuksen puoleen kaikissa tarpeissamme. Kristus on meidän temppelimme, me olemme hänen kansansa. Usko saa aikaan ihmeitä:

Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, jonka te näette ja tunnette. Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niin kuin te kaikki näette. Ap.t.3:16.

Niinpä sinulle on varattuna rajattomasti siunauksia, kun uskot Jeesukseen. Siunattu on sinun kohtusi hedelmä. Siunattu sinun kotisi ja perheesi. Siunattu on sinun peltosi ja metsäsi. Kun palvelet Herraa Kristusta, olet loputtomien siunauksien äärellä, koska olet loputtoman rikkaan Isän lapsi.

Siunattu on sinun hengellinen elämäsi. Siunattu sinun kutsumustyösi. Jeesuksessa on siunattu myös sinun vaikutuspiirissäsi elävät ihmiset. Sinun siunauksesi ansiosta he saavat nauttia hyvästä elämästä, terveydestä ja turvatusta toimeentulosta. Sinun siunauksesi ansiosta heidän liiketoimensa menestyvät lamankin aikana. Sinun siunaavat kätesi kutsuvat taivaan enkeleitä heidän matkalleen. Heidän lapsensa saavat elää onnellisina ja heistä tulee vahvoja ja pärjääviä, kun heillä on elävän uskon perintö.

Siunattu on uskon tie, siunattu Jeesuksen seuraamisessa toteutunut elämänkaari. Siunattu on elämäntyö, joka on tehty Hengen voimassa.

Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt - hän, joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti. Ef.1:11.

Jumalan siunaus pysyy

Kun Jumalan siunaus on tullut osaksesi, on se sitten näky, voitelu, jokin armolahja, kutsu työhön, lupaus joka koskee tulevaisuuttasi tai mikä vaan Hengen siunaus tai Jumalan lahja, joudut heti sielunvihollisen tulilinjalle. Lukuisat pimeyden voimien palvelijat ovat valmiina hyökkäämään sinua vastaan ja tekemään tyhjäksi Jumalan siunaukset.

Minäkin olen saanut kimppuuni parven pahoja enkeleitä ja niitä on riittänyt koko matkalle. Monet kanssamatkaajat ovat potkineet, heittäneet hiekkaa rattaisiin, vetäneet maton alta. Vielä useammat ovat suunnitelleet pahaa. Joskus kun suljen silmäni, näen tummia varjoja liikkuvan ympärilläni.

Mitä teen? Mitä sinä voit tehdä, jos koet vastaavaa henkimaailman häirintää?

Voit pyytää itsellesi Jeesuksen veren suojaa. Voit ottaa suojaksesi uskon kilven. Voit rukoilla samanlaisia rukouksia kuin Daavid rukoili ahdingossa ollessaan: Herra, opeta minulle tiesi, johdata jalkani oikealle polulle, päästä minut vihamiehistäni. Älä jätä minua heidän armoilleen! He ovat julmia syyttäjiä, vääriä todistajia. Ps.27:11-12.

Ihmiset eivät voi sinua kaataa millään petoksella, vihapuheella, panettelulla, mustamaalaamisella tai kielteisellä arvostelulla. Sinun saamaasi siunausta he eivät voi tyhjäksi tehdä, vaikka tosissaan yrittävät. Vaikeat olosuhteesi eivät voi tehdä tyhjäksi Jumalan lupauksia.

Voit vahvistaa uskoasi Jumalan sanalla muutenkin. Voit ymmärtää, että ihmiset eivät määrittele sinun elämääsi, Jumala sen määrittelee. Jos Herra sinua siunaa, ei kukaan ihminen voi sitä ottaa sinulta pois. Jos Jeesus on avannut sinulle oven, ei kukaan voi sitä sulkea (Jes.22:22). Minkä Jumala on luvannut sinulle antaa, sen lupauksen hän pitää. Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua. Room.11:29.

Voin todistaa, että Jumala on suojellut minua henkivaltojen hyökkäyksiltä. Hän on antanut jopa tulimuurin ympärilleni, jos sellainen on ollut tarpeen. Jumalan antama erikoissuoja on juuri sellainen tulimuuri, joka muistuttaa suurta hehkuvaa piikkikruunua, joka ympäröi ihmisen kokonaan päästä jalkoihin. Siihen eivät loitsut pysty, eivät mitkään manaukset tai kiroukset. Kukaan noita tai poppamies ei sitä loitsuillaan läpäise.

Sinulla ja minulla on myös asianajaja, jota Raamattu kutsuu nimellä Puolustaja. Jeesus Kristus puolustaa meitä taivaassa ja maan päällä samaa virkaa hoitaa Pyhä Henki.

Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. Joh.14:17.

Messiaan voitelu

Älkää koskeko niihin, jotka olen voidellut, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni. Ps.105:15.

Sinä et ehkä koe olevasi profeetta, mutta jos olet Messiaan eli Voidellun toisin sanoen Kristuksen lapsi, olet uuden syntymäsi perusteella voideltu. Mutta jos haluat olla oikein voideltu, voit pyytää Pyhän Hengen kastetta. Sen saatuasi voit syventää voiteluasi, pyytämällä armolahjoja. Kun elät Hengen täyttämää elämää ja kasvat uskossa, voit edelleen syventää voiteluasi pyytämällä itsellesi näkyä eli kutsumustyötä eli lähettämistä.

Kaikissa näissä ilmenee hengen voitelu, Jumalan elämän aito läsnäolo. Voitelu syvenee hengellisen kasvun myötä. Muistan lapsena, kuinka isoveljeni huolsi traktoriaan "mörkömajuria" (joka oli vähän samankaltainen kuin kuvassa). Tavan takaa hän otti vaseliiniruiskun ja paineli vaseliinia kaikkiin "nippoihin". Oli tärkeää, että kone oli hyvin voideltu ja laakerit pyörivät hyvin eivätkä kuumenisi liikaa. Miltä tuntuisi hajonnut laakeri? Kuuluisi aivan kauhea rutina ja rätinä, kone tärisisi ja vonkuisi. Masiina pitäisi sammuttaa, ettei muita paikkoja hajoaisi.

Hengellinen elämä ilman hengen voitelua on kyllä kuin hajonnut elämä. Mikään ei suju, rukouksiin ei vastata, ilo katoaa, rauha käy tuskin kääntymässä, ihmissuhteet menevät rikki, elämä on surkeaa valitusta.

Uskaltaisinko silti sanoa, että voitelu on vaikea säilyttää läpi elämän. Minäkin koen, että laakereita pitäisi rasvata, lamppu saada palamaan kirkkaammalla liekillä ja elämään pitäisi saada energiaa ja koneeseen vauhtia. Tarvitsen siis voitelua - Pyhän Hengen osallisuutta. Niin kuin laulussa sanotaan: "Hengen voimaa, sitä tarvitaan, Hengen voimaa, yhä uudestaan..."

Ihminen voi uudistua, mutta ei se aina omista ponnisteluista riipu, vaan tarvitaan armoa. Sitä kuuluisaa armoa, Jumalan ilmaista lahjaa, siunauksen sateita, jotka virvoittavat sydämen kuivan maaperän. Jumala ei aina vastaa, jos pyydän sellaisia siunauksia itselleni. Niinpä pyydän niitä sitten toisille, ystävilleni ja blogini lukijoille. Joskus ihan pikkuisen vihamiehillekin. Tai noille, jotka vähät välittävät.

Luonteensa mukaisesti - koska on hyvä ja armollinen - Jumala vastaa lopulta rukouksiin ja hänen siunauksensa tulevat, ehkä yllättäen, ehkä hiljaa, toisinaan rajustikin. Jumalan luovuus tekee hänestä myös yllätyksellisen. Jumalan siunaus osuu kohdalle kuin lottovoitto. Jumalan lahja voi olla jotakin erilaista, sellaista jota emme osanneet pyytää - hämmästyttävää.

Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen. Ef.3:20-21.

Mihin sijoitat pelimerkkisi?

Meillä on kaikilla suurin piirtein saman verran aikaa, samat rajoitukset mutta myös mahdollisuudet, jonkin verran erilaiset lahjat, mutta myös yhteinen päämäärä, yhteinen elämän tarkoitus. Jos olemme uskossa ja määrittelemme itsemme Raamatun maailmankuvan mukaan ja otamme kiintotähdeksemme Raamatun jumalakuvan ja sitä myöten kristilliset arvot, olemme aika lailla samassa veneessä. Suuntaamme mielemme likipitäen samaan suuntaan, ajattelemme samoja asioita, rukoilemme yhteisiä rukouksia, työskentelemme samojen päämäärien hyväksi ja loppujen lopuksi - erotumme maailmasta.

Maailmassa nimittäin on aivan erilaisia pyrkimyksiä, joista apostoli Johannes sanoo: Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. 1.Joh.2:16. Voin tutustua lähemmin kaikkeen, mitä maailmassa tapahtuu, kun avaan television. Joskus katson urheilua ja jään miettimään, miksi joku nuori ihminen omistautuu jollekin urheilulajille. Joku pelaa lätkää, toinen futista, kolmas koripalloa. Sitten heidän tavoitteensa on päästä ammattilaisiksi. Sillä tavalla he voivat saada sievoiset tulot, mutta entä elämän tarkoitus? Onko se tehdä maali, heittää kori, kaataa vastustaja, olla sadasosan nopeampi kuin toinen?

Eihän siitä jää mitään. Kaikki tulokset ovat pelkkää kangastusta tai hetken huumaa. Pelaaminen on pohjimmiltaan pelkkää leikkiä, aikuisten huvia. Tarjoaahan se jännitystä sekä pelaajille että katsojille. Hyvänä puolena voi pitää sitäkin, että varmasti on parempi purkaa adrenaliininsa urheilussa kuin sotakentällä. Silti.

En voi mitään sille, että säälin niitä nuoria ihmisiä, jotka ovat päättäneet pyrkiä urheilu-urallaan ammattilaisiksi. Miten paljon parempi olisi vaikka tiedeura? Entäpä jokin yleishyödyllinen tavoite esim. kehittyvien maiden hyväksi? Onneksi meillä uskovilla on yllin kyllin hienoja tavoitteita. Olen nähnyt, kuinka joku on lähtenyt lähetyskentälle, joku ryhtynyt evankeliumin julistajaksi. Joku käyttää musiikillisia lahjojaan ja laulaa Jumalan kunniaksi. On monia tapoja olla Jumalan käytössä. Kun elämän tarkoitus on kohdallaan, päämäärä selvä, lopputulos ei ole pelkkää tyhjää. Jumalan taloudessa pienikin sato moninkertaistuu.

Katso, tulee aika, sanoo Herra, jolloin kyntäjä kulkee leikkaajan kannoilla ja rypäleiden polkija kylväjän kintereillä. Silloin vuoret pursuavat nuorta viiniä ja kukkulat lainehtivat rehevyyttään. Aam.9:13.

Hedelmällisen elämän resepti on loppujen lopuksi yksinkertainen - pitää vain erottautua maailmasta ja antaa elämänsä Herran käyttöön.

Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet [ja sisaret]: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. Room.12:1-2.

Suljetun oven siunaus

Hän avaa, eikä kukaan sulje, hän sulkee, eikä kukaan avaa. Jes.22:22.

Kun Paavali oli evankelioimassa ja etsimässä johdatusta, minne kääntyä ja keille julistaa, hän kääntyi tiiminsä kanssa kohti Bityniaa, mutta joutui toteamaan: Jeesuksen Henki ei sallinut sitä... Ap.t.16:7. Paavali löysi tiensä Mysian kautta meren yli ja tuli Troakseen. Suljettu Bitynia merkitsi avattua Eurooppaa!

Olen kai kertonut monta kertaa, kuinka minä nuorena miehenä harrastin kirjoittamista ja halusin kirjoittaa romaaneja. Ajattele, jos minä olisin saanut romaanini kauppoihin ja ryhtynyt tuottamaan samanlaisia keksityn historian tarinoita, joita kauppojen hyllyt pullistelevat - mitä hienoa siinä olisi! Hukkaan olisi mennyt aika ja kutsumustyö. Parempi olla tässä marginaalissa, jossa olen, mutta tehdä työni Jumalalle.

Mikä ovi sinulta onkaan sulkeutunut? Mikä työpaikka sinulta meni sivu suun? Mikä luottamustoimi seurakunnassa oli haave vain? Sinä sen itse parhaiten tiedät, mutta Jumalan henki puhuu selvää kieltä: se ovi sulkeutui, jotta jokin parempi ovi voisi avautua. Jos Jeesus ei ole sallinut sinun ryhtyä haluamaasi työhön, hän avaa sinulle toisen työn, joka on paljon siunatumpi. Sinun pitää nyt olla määrätietoinen, elää uskon hengessä, lopettaa murjottaminen, kestää vastoinkäymisesi ja venyttää kestokykyäsi. Aikanaan saat nähdä, mihin Jumala sinua johdattaa, mikä näköala sinulle avautuu, mitkä lahjat olet saanut, mikä työ on sinua varten. Saat nähdä kutsumuksen, jossa on sinun nimesi, näyn joka on räätälöity sinulle. Sinä saat voitelun, jota kukaan muu ei voinut saada.

Ei jokainen suljettu ovi ole pahasta. Ei jokainen hylkääminen ole korjaamaton onnettomuus. Se tilaisuus, joka meni ohi, se ihminen, joka jätti sinut, se seurakunta, joka vähät välitti sinun näystäsi, se toimii kuin sysäys, joka laittaa sinut liikkeelle. Jumala näki sinun tarvitsevan tämän sysäyksen ja Jeesus on liikenteen ohjaajana, kun jatkat matkaasi. Sinussa on enemmän potentiaalia, enemmän lahjoja kuin tiedätkään, sillä taivaallinen voitelu, jonka olet saanut, on ainutlaatuinen ja yliluonnollinen. Sinun ei siis ole määrä jäädä paikallesi, askartelemaan omien pienten toiveittesi leikkikentällä, vaan sinun on määrä ajatella suurempia, toimia laajemmin, nostaa siipesi, nousta korkeammalle, elää palkitsevampaa elämää. Sinun on määrä olla siunauksena monille, kun Jumalan armo tekee työtään kanssasi.

Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Ilm.3:8.

Draama nimeltä elämä

Pane rikas ja köyhä vieretysten: kumpaisenkin on Herra luonut. Sananl.22:2.

Elämän eväät voivat olla hyvinkin erilaiset ja lähtökohdat syntymän hetkellä vaihdella paljonkin, mutta elämä voi olla mielekästä jokaiselle. En tarkoita, että meidän pitää suhtautua rutiköyhiin ihmisiin jotenkin kaukaisesti ja viileästi ajatellen, että kohtalonsa kullakin. Tarkoitan, että tässä suomalaisessa mittakaavassa olemme loppujen lopuksi kaikki aika samalla viivalla, jos aikomuksemme on elää mielekästä elämää. Vaihtelua ehkä tuovat varallisuus ja synnynnäiset sairaudet.

Yritän sanoa, että elämän perusrikkaus on juuri siinä - elämässä. Tarkoitan elämän draamassa, jonka läpi meitä kuljetetaan. Vastaan tulee iloa ja surua, menestystä ja tappiota, onnea ja onnettomuutta, nautintoa ja kärsimystä. Uskon näkökulma antaa tähän joitain sävyjä, mutta itse kukin on kuin laboratoriokokeessa, jossa ihmisparat altistetaan koetilanteille. Testin tulokset talletetaan taivaan tietokantaan. Jumalan keskustietokone miettii hetken ja tulostaa sitten raportin.

"Hyvä puukäsitöissä, keskinkertainen laskennossa, ihmissuhteissa surkea... Häkäpää, joka kiukuttelee pienistä, mutta suurissa linjoissa on oikeamielinen ja reilu. Uskossaan jokseenkin vahva, mutta myös rakastunut rahaan..." - Tai mitä se raportti nyt sinun kohdallasi sanookaan. Ehkä salaperäinen virkailija pöydän takana kääntelee raportin sivuja ja toteaa: "Katsotaanpa uskonelämäsi historiaa, se on usein aika ratkaiseva kokonaisarvion kannalta..."

Turha siellä nahkurin orsilla on paljonkaan selitellä. Käy niin kuin minulle, kun erään lähetysjärjestön johtaja totesi, että en ollut hänen aikanaan antanut kassaan killingin killinkiä. Olisinko voinut todistella, että annoin kyllä silloin ennen vanhaan aika paljonkin, kun olin vielä töissä, nyt työttömänä ei ole kauheasti jaettavaksi? Lähetin silloin, kun oli annettavaa, rahat suoraan kentälle. Tai sanoa, että ylläpidänhän minä teidän sivustoanne ilmaiseksi?

Mitä ansioita meillä on, kun Jumalan virkailija meidät tutkii ja latoo rätingit pöytään? Ei mitään. Mutta väitän silti, että voimme tänä päivänä elää oikein tai väärin, tehdä oikeita tekoja tai vääriä tekoja, puhua oikein tai levittää valheita, rohkaista kanssakulkijoita tai lyödä heitä lyttyyn. Voimme keskellä elämän draamaa osoittautua luotettaviksi, koetuksen kestäviksi, lojaaleiksi Kristukselle. Omistaa samanlaisen sydämen kuin Herralla on. Olla aidosti uskossa. Onko sille vaihtoehtoa?

Rukoilemme, että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa. Kol.1:10. 

Erilaisista lähtökohdistamme huolimatta meiltä ei puutu mitään tosi tarpeellista (Ps.23:1) selvitäksemme elämästä hyvin arvosanoin ja saadaksemme kiitettävän loppulausunnon: Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan! Matt.25:21.

Riemuitsemme toivosta

Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Room.5:2.

On hyvä, kun mieli on kirkas ja voimme iloita pelastuksesta. On hyvä, jos meillä on pelastusvarmuus. Aina se ei ole varmuutta, mutta toivo jaksaa meitä vielä kannatella, kun varmuuden sijaan nousee epäilyksiä. Taivasikävä helposti vaihtuu huoleksi "kuinka minun käy?" ja alamme huokailla Jumalan puoleen: huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi. Room.8:23. 

On hyödyllistä palata lähtökohtaan: Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon! Ymmärrämme, että pelastus on lahjaa, emme sitä voi ansaita, emme hyvillä töillä emmekä puhtaalla vaelluksella. Emme ole pelastuksesta osallisia, koska olemme niin päteviä uskossa. Emme ketään evankelioi, jos esitämme vaatimuksia, luennoimme ja asetamme riman korkealle. Oikea evankeliumi on ilosanoma syntisille, hyvä uutinen kelvottomille, Jumalan rakkauden ilmestyminen ansiottomalle ja kurjalle ihmiselle, joka on elämänsä aallonpohjassa. Se on pelastusrengas ihmiselle, joka tietää hukkuvansa.

Pääsy sisälle Jumalan valtakuntaan on siis armoa, suurta lahjaa. Se on aina hyvä muistaa, sillä se unohtuu helposti. Seurakuntakin alkaa niin helposti näyttää urheilukentältä, jossa vain voittajat palkitaan, vain riman ylittäjät mainitaan, vain ennätyksiä tehtailleet saavat kannustusta. Joskus ne häviäjät kaadetaan kumoon, vähän kuin varmuuden vuoksi "jotta muutkin pelkäisivät".

Tämä sydänten kovuus ja vaativa asenne voi pesiytyä johonkin seurakuntaan ja peräti hapattaa kokonaisen kirkkokunnan. Jumalan antamat herätyksen kanavat menevät tukkoon, lähde ehtyy, kuivuus valtaa alaa ja entinen kukoistava herätysliike alkaa natista liitoksissaan. Kirkkokuntien hajoaminen näyttää ikävältä prosessilta, mutta on myös Jumalan mahdollisuus. On vain kaivettava auki ne lähteet, jotka filistealaiset ovat tukkineet (vrt.1.Moos.26:18), päästettävä padottu evankeliumi vapaasti virtaamaan, luovuttava lain töistä, puhdistettava julistus ihmisviisauden opeista. Sitä parempi, jos vanhat parratkin tulevat mukaan parannukseen!

Niin, se kuulostaa helpolta, mutta varsin usein Jumalan on pakko raivata uusia ojia, murtaa uudet uomat hengen virroille, raivata uudispelto, nostaa ilmoille herätys, jolla ei ennestään ole nimeä, ei omia kirkkosaleja eikä rukoushuoneita eikä omaa oppiakaan. Herätys, jolle on tunnusomaista, että ihmiset hakeutuvat sen piiriin kuulemaan ilosanomaa, todistamaan kuinka Jumalan voima parantaa sairaita, täyttää uskoon tulleita Pyhällä Hengellä, kuinka ilmapiiri on täynnä innostusta ja kuinka vaihteeksi siunauksia jaetaan ihan kaikille, säätyyn katsomatta, entistä elämää kuulustelematta, syntejä tenttaamatta, sillä ne tunnustetaan auliisti. Auliisti ne myös annetaan anteeksi Jeesuksen Kristuksen pelastavan armon tähden. Tapahtuu niin kuin apostolien aikana:

...evankeliumi ei tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana, kun me täynnä varmuutta sitä julistimme. 1.Tess.1:5.

Saat unohtaa eilisen

Nyt on pelastus tullut, meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen Voidellullaan valta. Nyt on Syyttäjä syösty alas, tuo, joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin. Ilm.12:10.

Paholainen on hurjan röyhkeä - se syytti Jumalan pyhiä taivaassakin Jumalan edessä, kuinka sitten se ei syyttäisi meitä maan päällä. Sen syyttäminen on joka suhteessa katalaa. Se ensin viettelee ja houkuttelee syntiin ja tekemään kaikenlaisia tyhmyyksiä, sitten se tulee voitonriemuisena syyttämään, kun on saanut meidät poloiset lankeamaan.

Niinpä sinunkaan ei tule ihmetellä, jos Paholainen muistuttaa sinua kaikesta, missä olet tehnyt väärin. Jokaisen tyhmyytesi se muistaa, jokaisen hävettävän asian se palauttaa mieleesi. Jokaisesta vahingostakin, jota et tarkoittanut, se ottaa kaiken ilon irti.

Kirjahyllyssäni on kirja, jota en ole tainnut lukea, mutta olen usein lukenut sen selkämyksestä otsikon: "Saat unohtaa eilisen". Pyhä Henki on vain kääntänyt silmäni siihen, kun olen taas alkanut kuunnella Syyttäjän sanoja. Ei ole kysymys vain unohtamisesta, vaan terveen uskon asenteesta. Tiedostan olevani syntinen, jonka menneisyys on täynnä vääriä tekoja, pahoja sanoja, jumalatonta ja rumaa käytöstä, mutta samalla tiedostan, että Kristus Jeesus on kuollut puolestani, saan uskoa syntini anteeksi ja elää uutena luomuksena häntä varten, hänen armostaan ja voimastaan Jumalan lapsena. Voin kääntää katseeni pois menneisyydestäni ja katsoa tulevaisuuteen, uskon silmin katsella, mitä Jumala on voimallinen tekemään elämässäni, kuinka hänen henkensä on kykenevä johdattamaan minua uskon tietä eteenpäin. Elän siis lujassa toivossa, vahvassa uskossa Kristukseen luottaen ja Jumalan armoon turvaten. Niinpä suljen korvani Syyttäjän puheilta ja alan kuunnella, mitä Jumala sanoo sanassaan. Hänen Henkensä innoittaa minua ja rakentaa sisimpääni uskoa.

Niin hän tekee sinunkin kohdallasi, sinun pitää vain kääntää sisäinen radiosi oikealle asemalle ja kuunnella Jumalan puhetta. Sinun pitää antaa hänen henkensä virrata sinuun ja lämmittää sinun kohmeisen sydämesi, kunnes puhkeat kiitokseen ja ylistykseen. Hänen vanhurskautensa pukee sinua niin, että Syyttäjä ei löydä sinusta enää mitään moitittavaa.

Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus. Room.8:1-4. 

Pysyköön veljesrakkaus

Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Hepr.10:24.

Lähimmäisenrakkaus ja huolenpito toisista voi ilmetä monella tavalla. Maanläheiset ihmiset tekevät konkreettisia palveluksia, älyllisesti lahjakkaat tukevat ehkä enemmän henkisiä pyrkimyksiä. Jokainen palvelkoon omien lahjojensa ja kykyjensä mukaan. Mutta jos kerran olemme uskovia, silloin esiin nousevat asiat, jotka tukevat hengellistä elämää. "Kannustakaamme toisiamme", sanoo Heprealaiskirjeen kirjoittaja. Paavali sanoo saman asian hieman eri sanoin: rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Room.12:8.

Tarvitsemme seurakunnan tukea, jotta jaksamme elää uskossa. Voi kuitenkin olla, että sinä käsität sanan "seurakunta" aivan eri tavalla kuin minä. Minä sisällytän siihen kaikki uudestisyntyneet uskovat, jotka suinkin ovat ääneni kuuluvilla. En tarkoita mitään ihmisten luomaa organisaatiota, joka kokoontuu jossain huoneistossa tai kirkkotilassa tai rukoushuoneessa jonkin nimen alla. Minun "seurakunnassani" on rukouslistani perusteella ainakin puolet sellaisia, joita en ole koskaan tavannut muualla kuin netissä.

Ymmärrän niin, että yhteys on olemassa uskovien välillä, koska meillä on sama Jumala, sama Vapahtaja, sama Henki, sama Raamattu. Voimme rukoilla toistemme puolesta, sillä rukous ei ole kiinnitetty mihinkään paikkaan tai aikaan. On erityisen tärkeää harrastaa hengen yhteyttä rukoillen. Rukous on anomista, mutta myös siunaamista. Kun nostamme kätemme rukoukseen veljen tai sisaren puolesta ja lausumme siunauksen sanoja, Pyhä Henki virtaa hänen sydämeensä, ilo valtaa hänet, voima koskettaa, sana puhuttelee. Sellainen voimavaikutus voi olla hetkellistä, mutta se voi myös olla pitkäjänteistä ja vaikuttaa hengellistä kasvua. Kun uskonsisar tai -veli saa vahvistua meidän esirukouksemme vuoksi, se heijastuu takaisin ja kantaa meitä itseämmekin. Kun kaikki osallistuvat esirukoukseen toisten puolesta, kokonaisuus vahvistuu, seurakunta voi hyvin.

Usein se kannustus ja rohkaisu, jota annamme, kumpuaa esiin tästä esirukouksen virrasta. Seurakunnan yhteinen rukous on kuin pohjavesi, joka kastelee hengellisen elämämme puutarhan. Pitäkäämme siis kastelulaitteen hanat auki. Antakaamme Jumalan armon virrata jatkuvan esirukouksen muodossa. Hänen armonsa aurinko paistaa edelleen ja aikaansaa kasvua (vrt.1.Kor.3:6). Siis:

Pysyköön veljesrakkautenne elävänä. Hepr.13:1.

Tahraton tulevaisuutesi

Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä. Ef.5:26-27.

Olet ehkä kuullut tämän vitsin, mutta kaikki eivät ole: "Minkä virheen Pauligin työntekijä teki firman juhlissa? Vastaus: Juhlamokan."

Voidaan myös kysyä: Löytyykö mistään virheetöntä ihmistä? Tuskin. Ainakin minä olen elämäni aikana ehtinyt tehdä monia virheitä, pahojakin mokia. Ne eivät välttämättä ole niitä, joista minua syytetään. Monet syytöksethän perustuvat vääriin olettamuksiin, puutteellisiin taustatietoihin, jopa tahalliseen väärinkäsittämiseen. Virheistä syyttäminen on usein julmaa peliä, jossa omat virheet yritetään peittää. Kun katsomme Raamatusta Jeesuksen syyttämistä Pilatuksen edessä, joudumme toteamaan, että Pimeyden voimat olivat liikkeellä, julmat ja armottomat syyttäjät - kateuden sokaisemat ihmissudet.

Niinpä kun minun historiastani nostetaan esiin jokin vanha asia, tajuan heti, etten voi asialle nyt enää mitään. En voi mennä 70-luvulle korjaamaan tekoani. Miten edes korjaisin sen? Miksi edes pitäisi niin vanhoja asioita miettiä? Haluaisin sanoa sille henkilölle, joka näitä pöyhii, että hanki aikakone ja mene itse sinne 70-luvulle ja tee asialle jotain. Voit ottaa yhteyttä Hollywoodiin ja pyytää 'Paluu tulevaisuuteen' -sarjan tuottajia mukaan. Ehkä saisitte aikaan jonkin jatko-osan suositulle leffalle?

Vanhojen asioiden pöyhiminen on naurettavaa ja hyödytöntä puuhaa. Mutta ainahan voi omaa moraaliaan valvoa ja yrittää parantaa elämäntapaansa, jos sellaiseen on aihetta. Minähän tein täyskäännöksen 1978, joten olen tehnyt aika radikaalin irtioton entisestä elämästäni. Jeesus Kristus mahdollisti sen. Hänen avullaan sain elämälleni uuden suunnan.

Jeesus on paras mahdollinen 'Paluu tulevaisuuteen' -sarjan tuottaja. Hän on paras mahdollinen leikkaaja minun elämäni filmille. Nimittäin elokuvan teossa tehdään samoistakin kohtauksista monta otosta ja kuvataan paljon materiaalia, joka ei päädy koskaan varsinaiseen elokuvaan. Leikkaaja vastaa yhdessä ohjaajan kanssa siitä, millainen lopullisesta versiosta tulee.

Nyt kuuntele tarkoin: Jos elät maailmassa etkä koskaan anna elämääsi Jeesukselle, sinusta esitetään taivaassa raakaversio, käytännössä elämäsi kaikki materiaali. Mutta jos annat elämäsi Jeesukselle, sinun elämäsi filmimateriaali leikataan ja siitä poistetaan kohtia, joita häpeät, virheitä joiden takia luulit elämäsi menneen pilalle, pimeitä kohtauksia, joissa ei ole tarpeeksi valoa, syntiä jonka haavat polttavat vieläkin. Sinusta näytetään kaikkea hyvää materiaalia, kauniita asioita, oikeita tekoja. Ihmeiden ihme: saat sittenkin olla elämäsi sankari!

Vartioin teitä intohimoisesti Jumalan puolesta. Olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät hänen eteensä kuin puhtaan neitsyen. 2.Kor.11:2.

Jumalan ihmisen luonne

Miksi olisitte yhtä itsepäisiä kuin egyptiläiset ja farao? Joutuivathan hekin päästämään israelilaiset pois maastaan sen jälkeen kun Herra oli kurittanut heitä. 1.Sam.6:6.

Olen tavannut monia itsepäisiä ihmisiä. Onpa minuakin kehuttu itsepäiseksi. Mutta itsepäisyys ja voimakas oma tahto eivät ole niitä ominaisuuksia, joita Jumala meiltä odottaa. Saamme olla rukouksessa kestäviä ja sinnikkäitä - se on eri asia. Mutta emme saa väkisin ajaa läpi omia tavoitteitamme, jos ne eivät ole linjassa Jumalan tavoitteiden kanssa.

Jos aiomme kasvattaa otsaamme oman tahdon sarvea, saamme varautua siihen, että Jumala jossain vaiheessa murtaa meidän tahtomme. Näin hän toimi Jaakobin kohdalla, joka joutui jatkamaan matkaansa ontuvana (1.Moos.32:31) - luuletko että sinä saat hellävaraisempaa kohtelua?

Eräs odottava äiti halusi, että syntyvä lapsi olisi tyttö. Hänellä oli ennestään vain poikia ja tytön saamisesta tuli hänelle pakkomielle. Kun hän sitten taas sai pojan, hän oli hyvin vihainen vauvalleen. Hän ei antanut periksi, vaan rikkoi mieluummin oman lapsensa ja kirosi tämän. Elämänsä loppuun asti hän vihasi poikaansa. Hänen elämänsä motto näytti olleen: Minä en murru, toiset saavat murtua minun sijastani.

Minkälaisia tahdonvoiman näytöksiä sinä olet nähnyt? Usein niitä ihannoidaan. Ajattele vaikkapa Niskavuoren emäntää tai nuijamiesten pällikköä Jaakko Ilkkaa. Ajattele diktaattoreita, jotka mieluummin kuolivat kuin antoivat periksi.

Kerjäämme Jumalan kuritusta kuin Egyptin faarao, kun päätämme jääräpäisesti jatkaa uhmaamista. Oikeastaan Jumalan käsi on monesti ainoa, joka saa aikaan tervehdyttävän murtumisen. Kun annamme periksi, kun taivumme Jumalan tahtoon, silloin padot aukeavat. Kun murrumme itkuun ja lopetamme vastarinnan, silloin vedet alkavat virrata janoiseen maahan. Kun taivaallinen salama välähtää, alkaa virkistävä sade. Se voi tehdä kipeää, sillä jotakin menee silloin säröille meidän sydämessämme. Meidän sydämemme kaikkeinpyhimmän verho repeää, mutta mikä siunaus siinä onkaan - Jumalan Henki saa puhaltaa vapaasti meidän sielumme syvimpiin sopukoihin asti.

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps.34:18. Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa. Jes.66:2.

Totuutta silmiin

Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita. Joh.8:32.

Harrastin vuosituhannen taitteessa vielä sukutietojen keruuta ja kokosin niistä tietokoneelle CD:n. Vähitellen kuitenkin jätin sukupuut sikseen ja keskityin enemmän tähän hengelliseen työhöni, jonka tavoite on ollut julkaista netissä hyvää kristillistä luettavaa. Kun tyttäreni jokin aika sitten löysi tietoja 'kadonneesta' sukulaisestani, innostuin uudestaan ottamaan selvää menneistä ajoista. Päädyin lopulta tekemään DNA-testejä.

Luonnollisen ihmisen perimää tutkittaessa pitää muistaa, että uudestisyntymisessä meistä on tehty uusia luomuksia (2.Kor.5:17). DNA ei määrittele edes meidän maanpäällistä elämäämme, vielä vähemmän taivaallista. Mutta luonnollinen ja hengellinen elämämme ovat osittain päällekkäisiä ja vaikuttavat toisiinsa.

Jos halutaan tiivistää, kuka olen ja mistä tulen, voidaan hyvin yleisellä tasolla sanoa, että olen sekä isäni että äitini puolelta suomenruotsalainen, joka on vaihtanut kielensä, koska asuu suomalais-ugrilaisten keskellä ja on sekoittunut perimältään näihin. Jäljet siis johtavat sylttytehtaalle eli viikinkeihin. Tämä herättää tietysti hauskoja mielleyhtymiä, mutta se herättää myös ainakin yhden vitsin verran pelkoa, että viikinkien väkivaltaisuus elää sukuperinnössäni.

Viikinkien sukua tai ei, mutta kun tutkin äitini juuria, sain selville että hän polveutuu osittain samasta suvusta kuin nuijamiesten päällikkö Jaakko Ilkka. Jossain vaiheessa eräs myöhempi esi-isä tappoi veljensä ja lähti teille tietymättömille. Se oli toisinto Raamatun Kain ja Abel -murhenäytelmästä. Niin kuin Kain pakeni, niin pakeni tämäkin pohjalainen mies virkavaltaa ja hävisi historian hämärään. Sitten joku suvun jäsen keksi liittyä mormoneihin - ehkä kastattamalla itsensä velisurmaajan puolesta, voisi pelastaa tämän ikuiselta kadotukselta?

Kun olin löytänyt elossa olevan omaisen sille kadonneelle sukulaiselleni, jota alun perin etsin, sain kuulla, että tiesin liikaa ja en saisi olla tekemisissä hänen lastensa kanssa, koska tiettyjä asioita oli tyystin salattu ja olisi parempi että ne salataan jatkossakin. No, kiitos paljon. Asioiden salaaminen - siinäpä kelpo ratkaisu ongelmiin ja menneisyyden haavojen hoitamiseen.

Hyvä lukijani, haluan painokkaasti sanoa, että Jeesus on oikeassa. Totuus tekee vapaaksi. Salaaminen pitää vankina. Salassapito on kuin suljettu ovi. Rikoksia ei saa anteeksi salaamalla niitä. Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Sananl.28:13.

Niinpä totuus esiin vaan, vaikka se sattuisi kipeästi. Jos suvussa on väkivaltaisuutta, siitä puhuminen on tervehtymisen ensi askel. Jos suvun jäseniä on osallistunut punakaartiin tai natsi-Saksan koneistoon, siitä kertominen auttaa hahmottamaan suvun menneisyyttä paremmin kuin mikään asioiden kaunistelu. Jos sukuun on tullut romaniverta tai muunmaalaista perimää, vaikkapa venäläistä, on hyvä tiedostaa se, hyväksyä se ja lopultakin pitää sitä tosiasiana, jonka kanssa voi olla sinut. Emmehän halua piilottaa omaa itseämme tai katsoa itseämme vääristävästä peilistä. Kun näemme itsemme oikeassa valossa, voimme puhua Jumalallekin rukouksessa aidosti ja rehellisesti. Nyt kun koronavirus kurittaa suomalaisia, voimme pyytää anteeksi paitsi omia myös sukumme ja kansamme syntejä.

Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon. Ef.5:11. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1.Joh.1:9.

Eläkää valon lapsina!

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Ef.5:8.

Paavali opettaa efesolaiskirjeessä tästä aiheesta ja sanoo jotakin hyvin kuvaavaa: Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef.5:9.

Hengellisessä elämässä vallitsevat samat lait kuin luonnollisessakin: hedelmäpuut tuottavat hedelmää vain valoisaan vuodenaikaan. Emme saa pimeässä mitään kasvamaan. Jos teemme asioita pimeässä ja muilta salaa, emme saa aikaan mitään hyvää. Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Ef.5:11.

Paavalin ohjeet ovat suorasukaisia, mutta selkeitä. Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Ef.5:15-16.

Aikamme on rajallinen. Päiväsaikaan, kun olemme hereillä, meillä on paljon pakollisia askareita, jotka vievät suuren osan ajasta. Työ vie noin kahdeksan tuntia päivässä niiltä, jotka työelämässä ovat. Niinpä jos aiomme käyttää vapaa-aikamme tehokkaasti, meidän on keskityttävä. Kaikenlaiseen lorvailuun tai huvituksiin ei kannata tuhlata kallista aikaansa. Paavali tarkoittanee tätäkin, kun sanoo: Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Ef.5:17.

Meillä on suuri houkutus käyttää aikaamme turhuuksiin. Siksi olisi hyvä, jos meillä olisi selkeä kutsumustietoisuus ja sydämen palo toteuttaa omaa kutsumustamme. Jos kutsumustietoisuus puuttuu, jokaisen uskovan tulisi kysellä sitä ja pyytää Jumalan johdatusta sen löytämiseen. Siihenkin Paavalilla on ohje: Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. Ef.5:10. - Etsivä löytää.

Jos pitää valossa vaeltaa, tarkoittaako se, että pitää koko yksityiselämänsä ladata seurakunnan pastorin korvaan? Pitääkö kaikki tunne-elämänsä kiemurat paljastaa jokaiselle vastaantulijalle? Entä seksijutut? Pitääkö kertoa kaikki yksityiskohtia myöten juorulehdelle?

No, ei varmasti pidä. Valossa vaeltaminen on tärkeä periaate, mutta jokaisella on myös oikeus yksityisyyteen. On osattava vetää raja yksityisen ja julkisen elämän välille. Itse ainakin toivoisin, että toiset osaisivat minun yksityiselämääni koskevat spekuloinnit jättää siihen katuojaan, josta ovat ne onkineetkin. Tai että varsinkin uskovat osaisivat jättää myrkyn kylvämisen yksinoikeuden pimeyden ihmisille. Vastaavasti haluan itse toimia muiden suhteen. Tästä Paavali muistutti Timoteusta:

Torju jumalattomat tyhjät puheet ja vastaväitteet, joita tiedon nimellä kulkeva valhetieto keksii. 1.Tim.6:20.

Jumalan lähettilään kutsumus

Kenelle minä puhuisin, kuka ottaisi varoitukseni varteen? Kaikki he ovat kyllä kansaasi, mutta korvansa he ovat sulkeneet, eivät he kuule ääntäsi. Herran sanaa he pitävät pilkkanaan, eivät siitä välitä. Jer.6:10.

Profeetan ja yleensäkin sananjulistajan ongelma on, että ihmiset eivät kuuntele. Hyvät puhujat voivat pelkällä puhetaidolla saada kuulijoita, mutta tarvitaan hyvä kirjoittaja, oikea sanaseppo, jos halutaan vangita lukijoiden huomio.

Minulla ei ole kaksisia kirjoittajan taitoja, mutta minulla on kyllä tähän kirjoittamiseen liittyvä kutsumus. Jumalan sanan julistaminen ei loppujen lopuksi riipu luonnollisista lahjoista. Tarvitaan Hengen voitelu. Jos jotain kaipaan lisää, niin juuri voitelua - Pyhän Hengen tuoretta inspiraatiota.

Huomasin yllätyksekseni, että blogissani ei ole seuraavaa lainausta: Minä, Herra, panin sinut tutkimaan kansaani niin kuin jaloa metallia tutkitaan. Sinun piti koetella sitä, ottaa selville, miten minun kansani elää. Jer.6:27. Outo puute, sillä siinä on lausuttu jotakin keskeistä minun henkilökohtaisesta uskon polustani. Aivan liian usein olen elämäni aikana kokenut joutuneeni koetinkiveksi, kompastuksen aiheeksi, testin tekijäksi, lakmuspaperiksi joka testaa, onko lähimmäiseni uskossaan kasvanut vai kasvamaton. En useinkaan olisi halunnut joutua kenenkään koettelijaksi. Mieluummin olisin väistänyt sellaisen roolin.

Olenhan minä itsekin joutunut aika ajoin testattavaksi eikä sekään ole aina mieluista. Huomaamme siis, että uskon elämässä toimii tällainen laki: sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo. Joh.21:18.

Mutta Jeremialla oli aito profeetan kutsumus ja hän on tämän puheena olevan koettelijan arkkityyppi. Hän syväluotasi Israelin kansan ja teki lahjomattoman testin, jossa kansan jumalisuus ja hurskaus punnittiin. Jeremia vertasi Israelin kansaa metalliin, joka sulatetaan. Eri metallit sulavat eri sulamispisteessä ja sen perusteella ne voidaan erottaa toisistaan. Lyijy sulaa alhaisimmassa lämpötilassa ja kulta vasta korkeimmassa. Kupari ja hopea sijoittuvat siihen väliin. Jeremian sulatusuunista valui pelkkää kuonaa ja lyijyä!

Jumalan sanan julistajan kutsumus on arvokas asia. Hän odottaa, että hänen julistuksensa otetaan vastaan, häntä kuunnellaan. Sananjulistaja ei katso hyvällä, jos jotkut vastaavat herjauksella tai vihapuheella. Eikä hän kauheasti ilahdu mistään kissavideoistakaan. Kissavideot voivat olla hauskoja, mutta ne eivät kuuluu sananjulistuksen yhteyteen. Säästetään ne lapsille. Oikea reaktio on kuunnella ja panna merkille, mitä Jumala puhuu.

Rohkaisen siis olemaan korvat auki ja huomioimaan niiden miesten ja naisten viestit, jotka he ovat Jumalalta saaneet. Jumala puhuu välillä parannusta, mutta pohjimmaltaan hänen sanansa ovat aina täynnä armoa ja totuutta (Joh.1:14). Koronaepidemia on saanut pehmentää monia sydämiä ja tehdä monista ihmisistä vastaanottavaisia Jumalan evankeliumille. Kullan sulamispiste on lähellä ja saavutetaan kohta Suomen kansan keskuudessa. Ihmiset ovat löytäneet rukouksen mahdollisuuden uudestaan. On tullut aika huutaa Jumalan puoleen.

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä. Jer.29:11-12.