maanantai 21. tammikuuta 2019

Tiettyä järkiintymistä soisi tapahtuvan

Tänä aikana ihmisillä on paljon henkilökohtaisia murheita ja vaikeuksia. Taloudellinen tilanne on kireä, ihmissuhteet eivät toimi, terveys reistaa. Kaiken masennuksen keskellä on vaikea löytää ilonaiheita. Elämänhalu hiipuu, ilo katoaa.

Joskus sitten nämä taakoitetut ihmiset löytävät tiensä seurakuntaan. He tulevat sinne suurin odotuksin. He kaipaavat virkistyä, saada uutta toivoa elämäänsä, valoisampaa mieltä, kokea uskovien yhteyttä. Kenties he uskaltavat toivoa tukeakin ja saada rohkaisua kaikin tavoin, löytää ystäviäkin.
Entä jos me uskovat sitten katsomme heitä paheksuen ja vihaisin, syyttävin katsein seuraamme heitä kaukaa? He tuntevat heti itsensä huonoiksi uskoviksi, kun ovat käyneet kokouksissa niin harvoin, kun hengellinen elämä kaipaisi uudistumista. Heidän hartiansa painuvat heti kumaraan meidän kylmien katseittemme alla.

Entä jos me sitten kaiken lisäksi vielä lyömme heitä kovin sanoin? Painamme maahan ja moitimme? Entä jos seurakunnan johtaja tai muut aktiivijäsenet käyvät sanomassa jotakin arvostelevaa – heittämässä heti kivellä?

Tilanne voi olla niin herkkä, että kyseinen masentunut ihminen ei tule enää koskaan seurakuntaan – eikä mihinkään toiseenkaan kirkkoon. Joskus tekisi mieli kysyä luterilaisilta, helluntailaisilta, vapaakirkollisilta ja kaikilta muiltakin: ”Luuletteko, että masentunut ihminen tulee autetuksi, jos häntä lyödään? Pitäisikö kadonnut elämänhalun kipinä sytyttää lähimmäisen sydämeen lyömällä oikein lujaa halolla päähän?”

En kysy ilkeyttäni, vaan siksi, että olen nähnyt tällaista. Olen itse kamppaillut omien traumojeni kanssa, nilkuttanut elämässäni eteenpäin kuin siipirikko lintu, ja näihin vaikeuksiin on liian usein tarjottu lääkkeeksi erilaista nöyryyttämistä, lyömistä, masentamista, petkuttamista ynnä muuta – ja seuraava syytös onkin sitten ”pois vetäytyminen seurakunnasta”!

Tiettyä järkiintymistä soisi tapahtuvan.

Niinpä haluan rohkaista sinua, joka koet saaneesi kylmää kyytiä uskovien keskellä. Jumala näkee sinun sydämesi kaipauksen. Hän haluaa auttaa ja tukea. Hänen rakkautensa ilmestyi Jeesuksen Kristuksen kautta koko ihmiskunnalle ja sinä olet hänen rakkautensa kohde yhtä hyvin kuin kuka tahansa. Sinä olet kutsuttu tulemaan sisälle Jumalan valtakuntaan, osallisuuteen pelastuksesta, kasteesta, ehtoollisesta, Pyhästä Hengestä ja kaikista Jumalan lahjoista – myös ajallisesta huolenpidosta. Sinä olet arvokas Vapahtajan silmissä. Hän näkee sinussa kättensä työn, sinä olet hänelle rakas. Hän haluaa vetää sinua lähemmäksi itseään. Hänellä on varattuna sinulle kaikki tarpeellinen. Hän haluaa, että sinusta tulee se ihminen, joksi hän sinut loi, ja sinä saat kasvaa hänen suunnitelmissaan, täyttää ne teot, jotka hän on sinulle valmistanut. Hän haluaa, että sinä olet kestävä uskossa ja perit kerran taivaan ihanuuden ja saat voiton seppeleen.

Kiitetty olkoon hän, joka sen tekee!

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Huolista ja elatuksen murheista

Parempi köyhyys ja Herran pelko kuin suuret varat ja rauhattomuus. Sananl.15:16.

Olosuhteiden pakosta olen minäkin köyhä. Jos voisin valita, olisin rikas. Käyttäisin varmaan paljon rahaa monenlaisiin omiin menoihini, mutta antaisin myös niille köyhille, joita tapaan netin kautta jatkuvasti. Jotkut heistä näkevät nälkää tämän ”hyvinvointiyhteiskunnan” keskellä. En tiedä, ovatko päättäjät huomanneet, että Suomen kansan keskellä on yhä enemmän huonosti toimeentulevia, ylivelkaantuneita, nälkää ja puutetta potevia ihmisiä. Niin vain on. Tuntuu, että mikään sosiaaliturva ei heitä koske. Vain osa heistä saa joskus ruokakassin.

Heidät jätetään kylmästi kansalaisten auttamishalun varaan. Kansalaisten auttamishalu taas näyttää kohdentuvan jonnekin ulkomaille, jossa on ollut jokin katastrofi – omia köyhiä ei huomata. Havaintojeni mukaan toiset köyhät auttavat näitä kurjia, kun voivat. Köyhien välinen solidaarisuus on ainoa sosiaaliturva ja sekin toimii vain paljon rukoilemisen ansiosta, Jumalan avun kautta.

Parempi köyhyys ja rehellinen elämä kuin tyhmyys ja totuuden vääristely. Sananl.19:1.

Kristillisen seurakunnan tulisi pitää huolta omista köyhistään. Näin ainakin minun Raamatussani lukee. Alkuseurakunta keräsi rahaa pääasiassa omien köyhiensä auttamiseen. Tämän päivän seurakunta pystyttää itselleen miljoonien hintaisia hautamuistomerkkejä – kirkkoja, rukoushuoneita ja temppeleitä – kuolleen uskonsa muistoksi. Se, mikä on ihmisten silmissä arvokasta, on Jumalalle iljetys. Luuk.16:15.

Parempi köyhyys ja rehellinen elämä kuin rikkaus ja vaellus väärillä teillä. Sananl.28:6.

Olkoon tämä siis rohkaisuksi sinulle, joka olet pienituloinen, puutteenalainen tai köyhä. Sinä olet turvassa Jumalan huolenpidon alla, hän huolehtii sinusta paremmin kuin varpusista – jotka nekin pärjäävät. Sinä saat elatuksen ja toimeentulon, sillä Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret.  5.Moos.33:27. Hän ei sinua hylkää eikä jätä (Hepr.13:5). Hänen huolenpitonsa, läsnäolonsa ja johdatuksensa ovat kanssasi tänään. Hänen viisautensa ja voimansa varjelevat sinua. Sinä saat hänen armosiipiensä suojasta turvan ja avun, täydellisen levon ja rauhan, vapauden elatuksen murheista – tänään niin kuin jokaisena elämäsi päivänä.

lauantai 19. tammikuuta 2019

Oikeat mittarit

Tulin juuri katsoneeksi jakson sarjasta Lentoturmatutkinta. Siinä korealainen rahtikone syöksyi heti nousun jälkeen pellolle, koska kapteenin keinohorisontti ei toiminut. Oli muitakin syitä, kuten miehistön keskinäiset suhteet, mutta jäin miettimään tuota ”mittarien toimimista”. Onko minun uskonvaelluksessani käytössä oikeat ja toimivat mittarit? Entä sinulla?

Olen jo aiemmin puhunut tunteiden varassa elämisestä ja siitä, kuinka ns. mutu-menetelmä voi viedä harhaan. Tunteemme eivät kerro meille totuutta. Ne voivat valehdella meille hyvinkin rankasti. Kun ajattelen masentunutta ja elämänhalunsa menettänyttä ihmistä, hän voi joutua itsetuhoiseen käyttäytymiseen, jos hän seuraa tunteitaan. Entä anorektikot? Heillä on jostain kokemuksesta tai tunnesyystä syntynyt väärä kuva omasta kehosta. Mikään järkipuhe ei tahdo tehota, vaikka paino laskee ja energia loppuu, elämä kuihtuu. Mietin myös tilannetta, jossa itse olin silloin, kun kaipasin seurakuntayhteyttä ja mormonit tulivat ovelleni. He olivat sulavakäytöksisiä amerikkalaispoikia, joiden kanssa olisi ollut kiintoisaa rupatella. Tunteet suosittelivat heidän kutsumistaan ”peremmälle”. Mutta tieto ja järki ohjasivat eri suuntaan. Minun oli pakko siinä tilanteessa, hengen kehotuksesta, torjua heidän sisään pyrkimisensä. Sorry vaan.

Joskus mittarit näyttävät väärin. En tiedä, mistä on peräisin sanonta ”kello käy perunoita”. Yksi väärä mittari on ”oma hyvä olo”, jonka saa alkoholista tai huumeista. Sen pettävän hyvän olon tavoitteluun ovat monet sortuneet.

Hengellisessä elämässä on varottava vääriä mittareita ja epäkuntoon menneitä kompasseja. On aina palattava Raamatun väärentämättömään sanaan, silloinkin kun se tuntuu epämiellyttävältä. Nyt on muotia hyväksyä homot ja lesbot, ymmärtää abortin käyttö ehkäisyyn, sallia yhtä ja toista, mitä Raamattu ei suosittele. On hyvä pitää Raamatun mittarit käytössä, vaikka maine vähän kolhiintuisi. Minäkin olen niin ”tiukkapipo” ja ”kylmä ihminen”, kun kaikki ei yksinkertaisesti käy enkä hyväksy Raamatun vastaista höllää moraalia.

Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Matt.5.13.

Jumalan sana on se ”luotilanka”, jonka mukaan meidän tulee tarkistaa, onko jokin rakennelma suorassa vai vinossa. Siksi suosittelen sitä tänään jokaiselle. Rohkaisen siis tarkistamaan kaikki ihmisten teot, käsitykset ja opit, niin teologiset kuin moraaliset, Raamatun sanan avulla. On arvokasta, jos voimme omaksua Jumalan sanan sydämeemme ja olla vakaumuksellisia kristittyjä eikä mitään ”hurskastelijoita” – ihmisiä, jotka vain koristelevat omaa jumalatonta elämäänsä erilaisilla uskonnollisilla käärepapereilla.

Herran sana on puhdas ja aito, se pysyy iäti. Herran säädökset ovat lujat, ne ovat oikeita kaikki. Ne ovat kalliimmat kuin puhdas kulta, kalliimmat kuin kullan paljous, makeammat kuin mesi, maistuvammat mehiläisen hunajaa. Ne opastavat minua, palvelijaasi, niiden noudattamisesta saa suuren palkan. Ps.19:10-12.

perjantai 18. tammikuuta 2019

Olisiko sinullakin kutsu palvella?

”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’ ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni. ”Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?” Matt.21:28-31.

Eräs pastori ripitti minua aikoinaan mennen tullen, kun minä en ollut hänen mielestään kunnollinen uskovainen. Vuosien päästä kuulin, että hän oli eronnut paitsi vaimostaan, myös pastorin toimestaan. Eräs toinen veli lähti lähetystyöhön kauas maan ääriin, mutta palasi vuosia myöhemmin kotimaahan. Hän myös ripitti minua, kun en ollut jäsen juuri siinä seurakunnassa, missä minun hänen mielestään olisi pitänyt olla. Hänkin oli eronnut vaimostaan eikä hänen lähetysnäystään ollut paljon jäljellä – usko oli suorastaan kärsinyt haaksirikon.

Ei kannattaisi niin paljon uhota omasta uskostaan ja tuomita toisia. Kaikkihan olemme armosta pelastuneita. Ylläoleva Jeesuksen opetus on hyvin varteenotettava. Sanat eivät ratkaise, vaan teot. Ja mieli voi muuttua, joskus huonompaan, joskus parempaan. Tekojen valossa vaelluksemme lopulta punnitaan.

Ehkä sinäkin hoet usein ”ei minusta ole” tai ”en pysty”. Ehkä ajattelet ”tehkööt pastorit hengellisen työn, minä en ole pappi”. Mutta haluan rohkaista sinua tänään: sinä voit tehdä Jumalan tahtoa maallikkonakin, sinä voit muuttaa mielesi ja kääntyä pois maallisista hengellisiin, sinä voit saada uutta itseluottamusta uskon ihmisenä, sinä voit huomata eräänä kauniina päivänä ”minä pystyn kyllä”. Sitten sinä lähdet työhön ja onnistut hyvin. Jumalan henki tulkoon sinun päällesi ja antakoon näkyä ja intoa Jumalan valtakunnan työstä, toisten palvelemisesta. Pyhä Henki antakoon sinulle kuuliaisuutta ja alttiutta tehdä, mitä pitää tehdä. Sinä saat huomata, että sinullakin on aito kutsu palvella.

Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Ef.4:11-12.

torstai 17. tammikuuta 2019

Kiitä vaikka ei riitä

Jeesus huomasi sen ja sanoi heille: ”Te vähäuskoiset! Te puhutte vain siitä, että teillä ei ole leipää.” Matt.16:8.

Tämä lyhyt jae paljastaa hyvin yleisen ongelman, joka meillä ihmisillä on omassa uskonelämässämme. Me aina valitamme, että meillä ei ole jotakin. Meidän pyyntömme Jumalan suuntaan täyttyy valituksista, että sitä ja sitä puuttuu. Tällä asenteellamme, joka on vanhan luonnon sanelema tapa, me tuomme esiin epäuskomme.

Jumala odottaa kuitenkin meiltä uskon asennetta. Miten voimme tuoda esiin uskoa? Olemalla kiitollisia siitä, mitä olemme saaneet. Kun Jeesuksen piti ruokkia kansanjoukot, hän sai käsiinsä vain viisi leipää ja kaksi kalaa. Jokainen ymmärsi – Jeesuskin – että se ei ollut tarpeeksi. Sellainen määrä ruokaa ei riittäisi niin suurelle joukolle. Mutta Jeesus näyttää meille millä tavalla usko toimii.

Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen. Matt.14:19.

Jeesus kiitti siitä, mitä hänellä oli. Hän toi Jumalan eteen pyyntönsä kiitoksen kanssa. Hän tahtoisi, että mekin oppisimme tämän.

Kun me elämme kiittäen ja tuomme päivittäin Jumalalle kiitoksen kaikesta, mitä olemme saaneet – vaikka se ei riitäkään – me saamme jatkuvasti kokea Jumalan huolenpitoa. Se taas, joka koko ajan nurisee ja valittaa, jää ilman.

Kiitos on niin tärkeä asia, koska se on uskon ilmaus. Kun menemme Jumalan eteen, meidän on syytä viedä pyyntömme hänelle uskossa – siis kiitoksen ja ylistyksen kanssa. Kun opimme elämään kiitollisin mielin ja sydämemme täyttää aina ylistyslaulu Jumalalle, saamme myös kokea, kuinka Jumalan Henki viihtyy luonamme ja hänen runsaat lahjansa ovat aina ulottuvillamme. Et voi elää lähellä Jumalaa valittaen ja voivotellen.

Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan. Ps.73:28.

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Haluatko periä maan?

Autuaita kärsivälliset: he perivät maan. Matt.5:5.

Vanhempi käännös lupaa maan perinnöksi ”hiljaisille”. Mitä oikeastaan tämä maan periminen tarkoittaa?

Vanhan testamentin aikaan maaomaisuuden periminen oli tärkeää, sillä koko Israelin valtio rakentui Luvatun maan omistamiseen. Lyhyesti sanoen maa jaettiin Jaakobin 11 heimon kesken ja heimon maa-alueet sukujen kesken. Leeviläiset eivät saaneet maata, he saivat muita nautintaoikeuksia. Maaoikeuteen sisältyi säädöksiä, joiden mukaan maa palautui aina alkuperäisille omistajilleen, vaikka sitä välillä myytiinkin.

Nyt Uuden testamentin aikaan maaomaisuuden merkitys uskoville on erilainen. Meille metsät ja pellot ovat omaisuutta, jota hoidetaan ja hallinnoidaan siinä kuin muitakin pääomia. Mutta jos ajattelemme asiaa hengellisesti, on jokaiselle uskovalle varattuna ”kaunis perintöosa” (Ps.16:6 KR33). Voimme ymmärtää, että se odottaa meitä taivaassa, mutta voimme ymmärtää myös niin, että meillä on osuus Jumalan valtakunnasta. Jos me olemme Jumalan valtakunnan perillisiä, me saamme nauttia vanhurskautta, rauhaa ja iloa – siinäpä meidän tonttimme tärkeimmät rajapyykit.

Kun luen psalmia 37, löydän sieltä seitsemän kohtaa, jossa vanhurskaalle luvataan perintömaata. Tässä ensimmäinen ja viimeinen niistä:

Väärintekijät joutuvat tuhoon, mutta ne, jotka panevat toivonsa Herraan, saavat periä maan… Pane toivosi Herraan, kulje hänen tietään! Hän korottaa sinut, sinä saat periä maan ja nähdä jumalattomien tuhon. Ps.37:9,34. (Muut jakeet, jotka lupaavat perinnöksi maan, ovat 11,18,22,27 ja 29.)

Niinpä voimme tarttua tähän lupaukseen, joka on näin lujasti paalutettu Jumalan sanaan, ja pitää kiinni perintöoikeudestamme. Me saamme kerran omistaa sen ihanan perintöosan, jonka Jumala itse on meille varannut! Me saamme ikuisen asunnon Herran luota (Joh.14:3). Olkaamme siis kiitolliset.
Jo nyt saamme nauttia perintöosamme ihanuudesta, kun voimme elää uskossa Jeesukseen ja nauttia vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Saamme olla osallisia myös kaikista muista hänen lahjoistaan – täydellisestä huolenpidostakin, joka koskee sekä tätä aikaa että tulevaa.

Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti… Hepr.12:28.

tiistai 15. tammikuuta 2019

Hänen rakkautensa meitä kantaa

Koska olet arvokas minun silmissäni, koska olet kallis ja rakas, minä luovutan kansanheimoja sinun sijastasi, kansakuntia sinun henkesi hinnaksi. Jes.43:4.

Jokainen ihminen on Jumalan silmissä arvokas. Jos et näe omaa arvoasi, vika ei ole Jumalassa. Hän on sanassaan ilmoittanut, kuinka arvokas olet hänelle. Hän on Kristuksen ristin kautta ilmoittanut sinulle, kuinka kallis olet, onhan hänen Poikansa veri annettu lunastusmaksuksi sinusta.

Voimme kyllä ymmärtää epätoivoisiin tekoihin ajautuneita ihmisiä, itsemurhaajia, jopa perhesurmaajia. Ymmärrämme sen epätoivon logiikan, joka siinä vaikuttaa. Mutta ymmärrämme myös, että kaikkien tragedioiden takana on aina sielunvihollinen, jota sana kuvailee selkein ääriviivoin: Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan.  Joh.10:10. Paholainen on se, joka yllyttää ihmisiä epätoivoisiin tekoihin. Hän on se, joka pimittää ihmisiltä valon. Hän on se, joka yllyttää itsemurhiin ja tappoihin. Hän on se, joka väittää, että tuskasta pääsee sillä eroon, että päättää päivänsä.

Pyhä Henki sen sijaan auttaa meitä kokemaan elämän rikkaana, antoisana, mielekkäänä ja turvallisena. Vaikka Jumala on monella tapaa salattu Jumala ja vaikka elämäkin on monella tapaa mysteeri, saamme kuitenkin nauttia elämästä, kokea iloa, elää lapsen lailla luottavaisesti. Jos se lapsen viattomuus ja luottavaisuus jotenkin murenee, voimme lukea Jumalan sanaa ja eheyttää itseämme sen avulla. Jumalan sanan kautta voimme pitää kiinni toivosta ja ylläpitää uskon luottamusta Jumalaan, joka on peräsimessä silloinkin, kun emme ymmärrä, kun yön hiljaisuus tähtineen musertaa meidät, kun sielun valtaa väristys ja moninaiset kysymykset alkavat risteillä, levottomuus valtaa mielemme. Jumalan sanan avulla saamme pitää suuntamme vakaana silloinkin, kun tunnemme itsemme syntisiksi ja arvottomiksi. Kun sydän kyselee ”mitä hyödyttää?”, hänen sanansa antaa meille lohdutusta ja hänen Henkensä nostaa meidät ylös kuopasta. Saamme tuntea, että hän ei ole hylännyt meitä, vaan kantaa ikuisin käsivarsin. Hänen kaikkivaltiutensa ulottuu meihinkin asti, hänen kädessään on jokainen elämämme päivä. Usko on turvallista luottamusta Jumalaan sielläkin, missä emme ymmärrä. Uskon kautta ymmärrämme kuitenkin, sydämen silmin näemme elämän mielekkyyden, usko antaa elämälle tarkoituksen ja suunnan.

Uskon kautta ymmärrämme oman arvomme. Silloinkin kun tämä näkyvä maailma ja ihmisten yhteiskunta ei anna meille arvoa, tiedämme arvomme. Jumalan Poika on sen näyttänyt ristillä. Jumalan sana todistaa sen. Hänen rakkautensa ei jää teoriaksi, sillä Pyhä Henki on annettu olemaan kanssamme. Saamme tietää ja saamme kokea oman arvomme, kun hänen rakkautensa meitä kantaa.

Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni. Joh.14:21.