lauantai 20. heinäkuuta 2019

Pyhät eivät ole vielä valmiit

Oletko tehnyt jotakin, mikä harmittaa? Koetko tehneesi virheen, joka on vastoin sinun ihanteitasi? Olet loukannut ihmisiä? Suuttunut kenties? Tuliko vielä sanottua pari voimasanaakin? Et haluaisi käyttäytyä huonosti, mutta jouduit vain tunnekuohun valtaan, kun sinua provosoitiin? Nyt sinun imagosi kristittynä on kärsinyt kolauksen?

Raamattu on hyvin realistinen kirja ja kuvaa ihmisiä sellaisina kuin he ovat, raadollisina ja syntiin lankeavina olentoina. Jopa parhaat kaikista Raamatun pyhistä lankesivat. Mooses ei kestänyt israelilaisten ainaista kapinointia, vaan tulistui ja sadatteli julkisesti. Tästä syystä Jumalakin rankaisi häntä eikä päästänyt Luvattuun maahan (4.Moos.20:12). Daavid teki syntiä ja nyt kaikki tuntevat hänen lankeemuksensa Batseban kanssa. Salomo oli viisas ja mahtava kuningas, mutta naiset saivat hänetkin pauloihinsa ja viettelivät palvelemaan epäjumalia (2.Kun.23:13). Näitä esimerkkejä löytyy kaikkialta Raamatusta.

Ole siis rohkealla mielellä. Herra näkee, että sinua kaduttaa. Hän on täynnä armoa ja laupeutta. Hän on valmis antamaan anteeksi, unohtamaan sinun kömmähdyksesi. Hän ei muistele sinun virheitäsi. Hän näkee sinut virheettömänä Kristuksen tähden. Nosta katseesi ylemmäs ja katso häneen. Ime itseesi sitä kirkkautta, jota hänessä on, ja sinäkin alat säteillä iloa. Alat muuttua hänen kaltaisekseen. Hän on Tie ja sinä olet kulkenut sitä pitkän matkan, nyt ei ole aika luovuttaa ja jäädä tien sivuun. Nyt on aika katsoa eteenpäin, vaeltaa kestävästi edessä olevassa kilvoituksessa ja määrätietoisesti tähdätä voittopalkintoon – elämän kruunuun. Se on varattuna sinullekin ja maalissa ei enää muistella matkan kompurointeja.

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Lepo ja virvoitus

Ja vieraalla kielellä, oudoin sanoin hän on vastedes puhuva tälle kansalle, hän, joka oli sanonut heille: – Tässä on lepopaikka. Sallikaa väsyneiden hengähtää, täällä on lepo ja virvoitus. Mutta he eivät tahtoneet kuulla. Jes.28:11-12.

Lapsenlapsemme on ollut pienen ikänsä innostunut katsomaan videoita. Hän haluaa nähdä paitsi lastenohjelmia, kuten muumeja, myös haita ja dinosauruksia, vaikka välillä perääntyykin ruudun äärestä (kun niin pelottaa). Hänellä on kuitenkin kiintiö, kuinka paljon hän voi päivässä katsella videoita, sillä lapsen kehitykselle voi olla haitallista katsella liikkuvaa kuvaa yli tunnin päivässä.

Luulisin, että myös meidän aikuisten olisi syytä rauhoittaa oma aistimaailmamme niin että emme liikaa kuormita sieluamme. Meidän on syytä välttää levotonta musiikkia, kiivastahtisia elokuvia ja kaikkia voimakkaita ärsykkeitä. Minusta mainoksetkin ovat nykyään liian välkkyviä. Joskus minusta tuntuu, että liian voimakkaita ärsykkeitä on tarjolla myös seurakunnassa, kun julistus on kovin äänekästä ja raisu musiikillinen meno säestää kaikkea lainalaista vaatimusta, syyttämistä ja pelottelua.

Niinpä meidän on syytä viipyä rukousalttarilla ja kaikessa rauhassa vuodattaa sydämemme Herralle, jonka läsnäolo huokuu levollisuutta ja rauhaa. Meidän on syytä antaa sielullemme sitä lepoa, mikä nousee hiljaisesta sanan kuulemisesta. Kun saamme jättää kaikki kuormamme ja suorittamisemme Herran jalkojen juureen, löydämme sielullemme levon kuin Betanian Maria aikoinaan. Jeesus sanoo meille: Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Matt.11:28.

Emme saisi olla kuin israelilaiset, joista Jesaja sanoo: tämä kansa pitää halpana hiljaa virtaavia Siloan vesiä… (Jes.8:6). On meidän hengellisen terveytemme tae, että osaamme olla hiljaa, kuunnella ja levätä. Kun hiljennämme ympärillämme olevan hälyn ja kiireen ja jäämme ”Jeesuksen jalkojen juureen”, se on meidän sielullemme tankkauspaikka. Mitä enemmän arkeemme sisältyy hälyä, kiirettä, työpaineita ja stressiä, sitä enemmän tarvitsemme levon hetkiä. Jos huomaamme vähänkään merkkejä siitä, että uskostamme on tullut suorittamista, silloin on syytä pysähtyä ja etsiytyä levon lähteelle. Uskoon sisältyy kyllä kilvoittelua, määrätietoisuutta, vakaumuksellisuutta, joskus ponnistelua, jotta ei laiskuus ja lepsuilu veisi meitä maailmaan, mutta kaiken kilvoittelun keskellä meidän on tarpeen löytää tilaisuuksia syvään ja aitoon lepoon. Sen todellisen levon löydämme Herran luota. Ilmainen hiljentymisen lahja on tarjolla joka hetki. Ja meidän lopullinen päämäärämmekin on päästä Levon maahan.

Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. Hepr.4:10.

torstai 18. heinäkuuta 2019

Sinun uskoasi koetellaan

Tämä lyhyt kirjoitus on sinulle, joka olet kohdannut tielläsi esteen. Se este voi olla vastustus, joka on noussut sinua vastaan, tai se voi olla taloudellinen resurssivajaus – pussin pohja on tullut vastaan. Tai se voi olla sairaus, joka estää sinua nyt menemästä suoraviivaisesti eteenpäin – ehkä masennus. Koet, että edessäsi on seinä. Et jaksaisi kivuta jyrkkää vuorenrinnettä ylös.

Oletko ajatellut, että vihollinen on kasannut tiellesi esteitä? Onko päähäsi pälkähtänyt missään vaiheessa, että ehkä Jumala haluaa sinun uskosi kasvavan? Usko ei kasva ilman esteitä ja vastuksia. Kehonrakentajan lihakset eivät kasva ilman painoja ja punnuksia. Lihakset kasvavat, kun niitä kuormitetaan äärirajoille. Myös sinun uskosi kasvu vaatii kestävyytesi kuormittamista äärirajoille. Sinun hengellinen kuntosi ei kohene, ellet välillä joudu vastamäkeen ja kiipeämään jyrkkää seinämää. Raamattu kertoo meille, kuinka Jonatan ja hänen aseenkantajansa kiipesivät jyrkkää vuorenseinämää ylös eivätkä hikoilleet turhaan:

Jonatan kiipesi jyrkännettä käsin ja jaloin, ja aseenkantaja seurasi perässä. Jonatanin edetessä filistealaiset kaatuivat maahan, ja hänen jäljessään tuleva aseenkantaja pisti heidät kuoliaaksi. 1.Sam.14:13.

Jumala on varannut sinullekin voittoja, kun annat itsellesi tilaisuuden kasvaa hänen koulussaan etkä lannistu esteiden kasaantuessa tiellesi.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Suureksi vai pieneksi?

Ne taas, joita siellä pidettiin arvossa – mitä he itse asiassa olivat, on minusta yhdentekevää, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä – nämä arvohenkilöt eivät vaatineet minulta mitään enempää. Gal.2:6.

Jotkut väheksyvät minun työtäni ja nettijulkaisuani. Sopii hyvin. En kaipaa tulla kuuluisaksi. Pelkään, että minun työni alkaa herättää huomiota liikaa ja sitten on ympärillä kuhinaa. Hermohan siinä menisi. Joku jo kertaalleen pyysi minua jonnekin pitämään puhetta. Kieltäydyin vedoten siihen, että en osaa pitää puheita. Hengellinen työ on monien mielestä puheiden pitämistä. Onhan se sitäkin, mutta ei yksinomaan. Julkisuus on kyllä hyödyksi itse sanomalle, joka on lähtökohtaisesti ’hyvä sanoma’. Ainahan evankeliumia kannattaa esillä pitää, on se sen arvoinen. Mutta omasta puolestani uskon, että Jumalalla on puheiden pitämiseen sopivia henkilöitä aivan tarpeeksi tarjolla. Jopa Paavalin piti oppia, että kirjoittamalla hän tavoittaisi enemmän ihmisiä kuin puheita pitämällä. Mutta siihen tarvittiin kahleet. Tuskin edes tiesikään, miten olennaista oli oppia pois ”suuren yleisön syndroomasta” ja opetella puhumaan yhdelle henkilölle – kirjurilleen…

Joidenkin vaatimukset minun suhteeni ovat kovaäänisiä, kovakouraisia ja kovasydämisiä ja he lyttäävät minun työni, polkevat jalkoihinsa minun tekemiseni, väheksyvät minun kirjoitelmiani niin että eivät katso voivansa lukea niistä riviäkään ja kaikin tavoin osoittavat halveksuntaansa. Sitten he nostavat jalustalle kaiken, mikä minun silmissäni on populismia, keskinkertaisuutta, ihmisviisautta ja epäapostolisuutta, kirkkokuntien nostamista Jumalan paikalle jne. Toisin sanoen heistä paistaa kauas, että heidät on läpikotaisin aivopesty.

Sääli. Mitä muutakaan voi kuin sääliä. Joskus ehkä jaksan jonkun rukouksen heidän puolestaan rukoilla, mutta en suuria odotuksia heihin yleensä lataa. Kyseessä on kristillisen uskon alennustila, josta on vaikea toipua.

Te, rakkaat ystävät, olette kuitenkin tuo parempi maa, ja teitä odottaa pelastus. Olemme siitä varmoja, vaikka puhunkin näin. Hepr.6:9.

Olemme siis kutsuttuja Jeesuksen seuraamiseen, emme ole kutsuttuja olemaan ”suuria persoonia”, ”huomattavia henkilöitä”, ”kuuluisuuksia”. Olemme kutsuttuja elämään elävässä uskossa ja palvelemaan Herraa ja rakastamaan lähimmäisiä. Olemme saaneet kutsun tulla Kristuksen kaltaisiksi – se tapahtuu, kun sana uskossa sulautuu meihin ja meistä tulee sanan tekijöitä. Emme tule tässä prosessissa suuriksi, vaan pikemminkin pienenemme. Joskus tarvitsemme yksilöllisiä kahleita tähän. Emme ole kutsuttuja palvelemaan kirkkoja, omaksumaan niiden uskontunnustuksia ja ulkoistamaan omaa pelastustamme seurakunnille. Olemme kutsuttuja olemaan niitä persoonia, joiksi Herra on meidät tarkoittanut – tavallisia ihmisiä, jotka elävät uskossa. Meidät on kutsuttu olemaan suolana ja valona, ei suolapatsaana tai majakkana. Saamme olla normaalin ihmisen kokoisia, emme ole kutsutut olemaan suurmiehiä. Jos joskus tunnemme houkutusta ajatella itsestämme suuria, tehkäämme sellaisesta välittömästi parannusta. Paavali puki sen sanoiksi näin:

Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. Room.12:3.

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Sinun siipiesi kirkkaat värit

Jeesuksen seuraamisessa ei ole kysymys jonkin oppimäärän suorittamisesta. Ei ainakaan siinä tiedollisessa mielessä kuin nykyajan ihmiset sen ymmärtävät. Emme varsinaisesti opi Jeesuksen seuraamista rippikoulussa tai missään raamattukoulussa. Tiedon ylikorostaminen vie harhaan ja alfa-kurssienkin anti jää laihaksi.

Uskossa on kysymys ihmeestä, jonka Jeesus saa aikaan. Hengellinen elämä on samanlainen ihme kuin perhosen toukan koteloituminen ja se metamorfoosi, joka sille tapahtuu kotelossaan, että se voi eräänä päivänä syntyä perhoseksi. On selvää, että mikään ihmisten järjestämä koulutus ei voi tällaista saada aikaan.

Näemme tässä vertauksessa selvän yhteyden siihen, miten Jumalan meihin istuttama uuden elämän siemen alkaa kasvaessaan työntää meistä pois vanhaa ihmistä. Sydämen ympärileikkauksessa vanhan luonnon kuolema alkoi, kasteessa se haudattiin ja ristin todellisuus vie sitä päivittäin kuolemaan. Näin syntyy tilaa uudelle, hengen luomalle elämälle. Jonain päivänä se uusi elämä ilmestyy ja saamme levittää siipemme, nousta yläilmoihin, päästä taivaaseen, lentää kuin perhonen ylösnousemuselämän kantamana hengen tuulissa taivaallisiin maisemiin.

Rohkaisen siis sinua, että et anna ihmisten hämätä ihmisviisauden opeilla. Ihmiset edustavat erilaisia suorituksia, he tekevät uskoon tulosta ja kasteestakin suorituksen. Heille Pyhän Hengen kaste ja kielillä puhuminen on suoritus, joka mittaa uskovan hengellistä tasoa. Vielä tärkeämpiä suorituksia heidän mielestään ovat istuminen kokouksissa ja rahan antaminen kolehtiin. Uskollisuus omalle kirkkokunnalle – siinä on kaiken suorittamisen kruunu ja ”korkein taso”.

Paavali sanoi: Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle (Gal.6:14). Siinä puhuu mies, joka tuntee oman heikkoutensa ja tietää olevansa keskellä muodonmuutostaan. Hän tietää, että ristin todellisuus on se tekijä, joka nyt vie kehitystä eteenpäin. Hän tarttuu uskon avulla kiinni uuteen elämään, joka hänen sisimmässään kasvaa – tässä ihmisruumiin kotelossa. Hän näkee jo tulevaan, näkee uskon silmin sen, mikä ei vielä näy: ylösnousemuselämän ja sen elämän kruunun, joka odottaa.

Näetkö sinä jo siipesi kuviot ja kirkkaat värit? Näetkö sisäisin silmin taivaallisia asioita?

Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa. Kol.3:1-4.

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Kuuletko hänen äänensä?

Jeesuksesta sanotaan Raamatussa: Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.” Fil.2:9-11.

Tämän jakeen valossa on järjetöntä elää jumalattomasti ja olla kielteinen uskonasioita kohtaan. Ihminen ei koskaan auta itseään elämällä epäuskossa. Hänen ylpeytensä, joka sanoo ”minä tiedän paremmin, ei Jumalaa edes ole” on typeryyttä. Kerran on kaikkien epäuskoisten ihmisten ja ateistienkin pakko tunnustaa, että uskovat olivat oikeassa, heidän on pakko myöntää, että Jeesus on Herra eikä riitä edes huulilla annettu tunnustus – on pakko polvistua.

Miksi emme siis tekisi sitä jo nyt – vaikka heti? Sinäkin voit siellä netin ääressä hiljaa sanoa ”Totisesti, Jeesus on Herra”. Sinäkin voit siellä vaikka varmimmaksi vakuudeksi polvistuakin ja sanoa: ”Jeesus Kristus, sinun nimesi on korkein. Haluan kaikesta sydämestäni palvella sinua, ota minut omaksesi ja opeta minulle polkusi jo nyt, tänä päivänä. Anna syntini anteeksi. Auta minua, että osaan koko elämäni tästä päivästä eteenpäin palvella Jumalaa elävässä uskossa ja anna minulle myös rohkeutta tunnustaa uskoani ihmisten edessä. Kiitos, että sinä olet armollinen ja laupias ja rakastat minuakin, viet minutkin pelastuksen tuntemiseen Jeesuksen Kristuksen rakkauden tähden. Aamen.”

Kääntykää Herran puoleen, huulillanne vilpittömät sanat, sanokaa hänelle: ”Anna kaikki meidän syntimme anteeksi ja ota vastaan paras lahjamme: me tuomme sinulle uhriksi rukouksemme, huultemme hedelmän.” Hoos.14:3.

Hänen armonsa on runsas, hän voi sinut lunastaa. Ps.130:7.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Hengen siivelle

Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on. Room.3:20.

Tuntuu olevan vaikeata tämä lain ja armon erottelu, kirjaimen kuuliaisuus tai hengessä eläminen. Vielä vanhana uskovana pitää pohtia näitä. On selvää, että on kysymys terveestä uskosta ja siinä kasvamisesta. Meidän tavoitteemme on oppia vaeltamaan hengen mukaan eikä lain alla ulkonaisia käskyjä noudattaen. Oikeastaan tässä on myös kasvun mittari. Samalla kun meidän tulee noudattaa Jumalan sanaa ja kymmentä käskyäkin, meidän tulisi noudattaa sitä siksi, että se on kirjoitettu meidän sydämeemme eikä vain jonnekin Raamattuun tai huoneentauluun. Emme voi sosiaalisesta paineesta tai ihmispelostakaan kestävästi toteuttaa Jumalan tahtoa.

Olen nähnyt aivan liikaa sellaista opetusta seurakunnassa, joka korostaa käskyä käskynä ja ulkoläksynä. Tarvitaan ennen kaikkea sisäinen kuuliaisuus: Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä. Hepr.10:16.

Kun sana uskossa sulautuu meihin, meistä tulee sanan tekijöitä. Kun Pyhä Henki asuu meissä, hän innoittaa meitä vaeltamaan Kristuksen jalanjäljissä, sanalle kuuliaisina. Näin kaikki meidän ”pyhyytemme” on Jumalan työtä, hengen läsnäoloa meissä.

Niinpä haluan rohkaista sinua noudattamaan Jumalan sanaa – kyllä – mutta et pysty siihen omin voimin, tarvitset Jumalan Hengen apua. Rohkaisen sinua siis pyrkimään pois lain alta, kirjaimen orjuudesta, ulkonaisesta hurskaudesta, ja pyrkimään sellaiseen aitoon pyhitykseen, jossa Henki luo elämää: Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Room.8:10. Tähän haluan itsekin pyrkiä. En kuvittele, että olisin kykenevä palvelemaan elävää Jumalaa omassa voimassa.

Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Room.8:13-14.