torstai 13. toukokuuta 2021

Helatorstain ihme


Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän." Ap.t.1:9-11.

Adventti on kirkkovuoden sisällä sijoitettu joulun odotukseen, mutta oikeasti se kuuluisi helatorstain yhteyteen. Kun Jeesus tulee toisen kerran maan päälle, hän palaa nimenomaan Öljymäelle. Tämä tapahtuu sodan keskellä, kun Jerusalemia piirittävät vihollisjoukot. Puolet Jerusalemin asukkaista pakenee vihollista ja Herra tulee pyhiensä kanssa apuun. Tämä kuvataan tarkemmin Sakarjan kirjassa.

Hän seisoo sinä päivänä Öljymäellä, joka kohoaa Jerusalemin itäpuolella. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen, toinen puoli vuoresta väistyy pohjoiseen, toinen puoli etelään, ja välille syntyy valtaisa laakso. Te pakenette vuorten välissä olevaa laaksoa pitkin, ja se ulottuu Asaliin asti. Te pakenette, niin kuin paettiin maanjäristystä Juudan kuninkaan Ussian aikana. Sitten Herra, teidän Jumalanne, tulee Jerusalemiin, ja kaikki pyhät ovat hänen mukanaan. Sak.14:4-5.

Tapahtuu suuri mullistus: Öljymäki siirtyy paikaltaan (Matt.17:20), kun Kristuksen morsian on mukana lausumassa uskon sanoja. Säässä tapahtuu muutos (Sak.14:6) ja vuorokauden valaistus muuttuu täysin (Jes.30:26). Sota loppuu ja alkaa tuhatvuotinen rauhan aika. Jerusalemiin puhkeaa ehtymätön lähde:

Silloin virtaavat Jerusalemista elämää antavat vedet. Puolet niistä juoksee itäiseen mereen, puolet läntiseen mereen kesät ja talvet, ehtymättä. Sak.14:8.

Elämä maapallolla saa aivan uuden käänteen, kun Kristus tulee ja alkaa hallita kuninkaana. Hänen valtaansa alistuvat kaikki kansat. Ennen niin uppiniskaiset ihmiset lähestyvät häntä vavisten. Jumalattomien suut tukitaan. Kristuksen kirkkaus tulee tunnetuksi kaikkialla: hänen voimansa, hänen armonsa, hänen viisautensa, hänen valtasuuruutensa. Hänen kansansa saa loistaa. Kukaan ei enää pilkkaa uskovaisia.

Te tulette tietämään, että minä olen Israelin keskellä ja että vain minä, Herra, olen teidän Jumalanne, muuta Jumalaa ei ole. Koskaan enää ei minun kansaani pilkata. Joel 2:27.

Tällaista aikaa kohti olemme menossa. Emme tiedä vuotta emmekä päivää, mutta tiedämme, että Jumalan lupaus toteutuu satavarmasti.

Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli. Hepr.12:28-29.

tiistai 11. toukokuuta 2021

Kuinkas luet?


Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?" Luuk.10:26.

Ensimmäinen asia, kun haluamme ottaa kantaa johonkin ilmiöön - tapahtumaan tai ihmiseen - on peilata sitä Raamatun sanaa vasten. Jeesuksen sanat antavat ymmärtää, että tulkinta riippuu aika suoraan Raamatun kannasta kyseiseen asiaan. Jeesus antoi ohjeensa tilanteessa, jolloin asia oli hengellinen, lyhyesti sanottuna "Miten voin pelastua?" - silloin ainakin tarvitaan Raamatun näkemys. Kaikki eivät tunnu tietävän, että Raamattua tulkitaan Raamatulla - sana selittää sanaa.

On paljon muita kysymyksiä, joihin ihmiset kaipaavat selvyyttä. Juuri luin artikkelin psykopaateista ja totesin kyseisen artikkelin olleen aika heppoinen esitys. Psykologia tuntuu olevan kovin vaikea alue ihmisille. Helposti tulkitsemme jonkun persoonallisuuden piirteitä sairaalloisiksi. Viisas ihminen ottaa paljon malttia mukaan, kun pitää arvioida tekoja tai ihmisiä. Asioita pitää osata katsoa monelta suunnalta ja etsiä 3D-katseella arvioitavana olevan asian tai henkilön kaikki puolet.

Kun ruoditaan jotain 'pahaa tekoa', heti alkuunsa pitäisi osata arvioida, oliko teko tahallinen vai tahaton. Joskus ihmiset loukkaavat toista tietämättään tai tyhmyyttään tai muuten vaan ilman loukkaamisen tarkoitusta - vaikkapa vitsin vuoksi. Sitten kun pitää arvioida toisen ihmisen tunteita, ei kannattaisi heti päätyä pitämään toista tunteettomana, sillä hän saattaa syystä tai toisesta pitää tunteensa piilossa. Jos joku eristäytyy, ei hän sen takia ole välttämättä epäsosiaalinen tai pahaluonteinen, hän on vain valinnut olla erakko, halunnut viettää paljon aikaa yksin. Jos joku ei heti vastaa, kun kysytään, pitää arvioida kysymys. Tunkeutuiko kysymys yksityiselämän alueelle? Silloin ei tarvitsekaan vastata. Kirjoittaako henkilö blogia - ehkä vastaus löytyy sieltä. Jos ei suoraan sanottuna, niin rivien välistä.

Tarvitsemme siis lukutaitoa. Pitäisi osata lukea paitsi Raamattua myös lähimmäisemme persoonaa ja elämäntapaa. Ajatuksia ja tunteita emme voi ilman muuta lukea, mutta nekin usein ilmenevät epäsuoraan. Uskova, joka osaa lukea seurakuntalaisten elämää, on päätymässä paimeneksi - toivottavasti.

Niinpä jos olet uskossasi maltin ja tolkun ihminen ja osaat myötätuntoisesti kartoittaa lähimmäisesi mielen liikkeitä, omaat jotakin hyvin arvokasta lahjakkuutta ja ehkä sinulla on edellytyksiä paimenen tehtävään. Jos osaat erilaisissa tilanteissa arvioida motiivejakin ja tuomita toisia ihmisiä hyvin armollisesti, ymmärtävästi ja sävyisästi, silloin sinun pitää harkita, mitä vastaat, kun Herra sanoo: "Mene minun viinitarhaani työhön!"

Paimenia on muuten ihan epävirallisiakin. Jokainen ei tarvitse vanhimman titteliä siihen, että vahvistaa toisten uskoa ja auttaa heitä heidän vaikeuksissaan.

sunnuntai 9. toukokuuta 2021

Elämän kasvukausia


Aloin miettiä, minkälaisia kasvupyrähdyksiä olen elämäni aikana kokenut. Pohdin tätä henkisen kasvuni kannalta, esimerkiksi milloin aloin aikuistua äidistäni. Olen yksinhuoltajaäidin lapsi ja luulen, että irrottauduin äitini helmoista henkisesti joskus 12-vuotiaana ja murrosikäni kesti sitten tietenkin vuosia. Jeesus teki samanlaisen irtioton vanhemmistaan myös 12-vuotiaana, kun hän jäi omin päin Jerusalemiin (Luuk.2:41-52).

Mutta aikuistumiseni ei sujunut kovin hyvin. Luulen, että pääsin rimaa hipoen aikuistumaan vasta noin 27-vuotiaana ja uskoontulon sekä avioliiton myötä seuraavina vuosina. Kun olin ollut vajaat kymmenen vuotta seurakunnan jäsenenä, oli seuraavan irtioton vuoro. En halunnut kasvaa autoritäärisessä kontrollissa, missä raamatunvastaisesti holhottiin seurakuntalaisia milloin milläkin ihmistekoisella säännöllä. En voinut hyväksyä lainalaista uskoa ollenkaan, sillä minulle evankeliumi oli ainoa vaihtoehto. Koin myös, että silloinen hengellinen ympäristöni sairasti erilaisia muitakin uskon vääristymiä, esimerkkinä mainitsen rasismin, joka minua loukkasi vammaisiin kohdistuvana syrjintänä. Jouduin miettimään sellaisia absurdeja kysymyksiä, että enkö ollut tarpeeksi edustava ihminen tekemään omalla kustannuksella Hyvä Sanoman lahjatilauksia? Katsoiko joku seurakunnasta heidän imagonsa kärsivän minun takiani?

Näin äitienpäivänä puhun siis tavanomaisuudesta poiketen siitä, miten olen itsenäistynyt äidistäni ja miten olen irrottautunut myös hengellisestä äitikirkostani. Eihän se mitätöi äitien merkitystä - voin kunnioittaa heitä edelleen, mutta en katso voivani pysyä heidän holhouksessaan enää.

Joka tapauksessa jo suhteellisen nuorena kävin läpi kolme kasvukierrosta, jotka muistuttavat luonnossa tapahtuvia kuorenvaihtoja tai nahanluonteja. Kuten olen sanonut, seitsenhaarainen kynttilänjalka kuvaa näitä uudistumisen ja kasvun vaiheita vertauskuvallisesti. Ne kuuluvat siis Jumalan suunnitelmaan. Hyvä elämä tuottaa näitä kasvupyrähdyksiä eikä niiden määrälle ole mitään kattoa. Jokainen uskova käy hengellisessä elämässään läpi kasvupyrähdyksiä, joista tärkein on uudestisyntyminen. Pyhän Hengen kaste on iso kasvupyrähdys, mutta mikä mahtava kasvupyrähdys onkaan ylösnousemus kerran!

Jos me lainaamme oman identiteettimme joiltain muilta - isältä, äidiltä, sukulaisilta, isänmaalta, seurakunnalta, kirkolta - tarvitsemme kipeästi kasvukierroksia, jotta saamme oman persoonallisuutemme aitoon kasvuun. Voimme nostaa päämme aurinkoa kohti jonkin tukikepin avulla kuin hernekasvi, mutta jos se tukikeppi kaatuu, joudumme pulaan. On parempi, jos pystymme seisomaan omilla jaloillamme emmekä ole riippuvaisia muista. Yhteisöllisyys on suurta huutoa, mutta en jaksa sitä rummuttaa. Yhteisö voi olla kanahäkki, jossa kasvumme tyrehtyy. Kuka haluaa olla tuttiritari koko ikänsä? Jos Jumala on antanut näyn ja kutsumuksen, jonka voimme toteuttaa vain hengellisesti aikuisina, sitä suuremmalla syyllä tarvitsemme kasvutilaa. Voimme kunnioittaa lapsuudenkotiamme ja hengellistä taustaamme, vaikka kasvammekin niistä ulos. Siis:

Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen. 2.Piet.3:18.

perjantai 7. toukokuuta 2021

Rajattomat voimavarat


Kun olemme kytketyt taivaalliseen voimavirtaan ja yhteydessä Pyhään Henkeen, meillä  kaikki resurssit, mitä kuvitella saattaa. Jos jokin jarruttaa, se on meidän epäuskomme. Emme useinkaan osaa hyödyntää Jumalan lahjoja.

Kun israelilaiset olivat olleet orjuudessa 430 vuotta, Jumala käänsi heidän kohtalonsa ja vapautti kansansa Egyptin orjuudesta. Hän halusi, että Egypti maksaa takaisin sitä rikkautta, mitä oli riistänyt orjiltaan. Niinpä lähtiessään israelilaiset pyysivät egyptiläisiltä kultaa ja kalleuksia ja saivat niitä.

Mutta egyptiläiset minä teen tälle kansalle niin suosiollisiksi, että kun te lähdette, ette lähde tyhjin käsin. Jokainen nainen pyytäköön naapurin vaimolta tai talossaan asuvalta naiselta muistolahjaksi hopeaa, kultaa ja vaatteita. Pankaa ne poikienne ja tyttärienne ylle, ja näin viette egyptiläisiltä heidän rikkautensa. 2.Moos.3:21-22. 

Tällaisia käännekohtia voi Jumala järjestää meillekin. Hän johdattaa asioita niin että saamme hyvityksen menneistä vääryyksistä, saamme jotakin meiltä riistettyä takaisin korkoineen. Ihmissuhteissa voi tapahtua uutta, kun Jumala järjestää uusia kontakteja, uusia ystäviä, uusia yhteistyökumppaneita. Joku yksinäisyydestä kärsinyt voi löytää kaivatun elämänkumppanin.

Jaksatko siis uskoa, että huominen on tätä päivää parempi? Onko sinulla korvat kuulla, että sinullekin on tulossa takaisinmaksun ja hyvityksen aika? Kun Jumala sinua siunaa, et tule ulos tyhjin käsin, et suuntaa huomiseen ilman voimavaroja, vaan sinä saat edetä Jumalan lahjoilla varustettuna, sinut ylennetään uudelle tasolle ja sinusta tulee vahvempi, näkyvämpi, terveempi ja voidellumpi. Sinun köyhyytesi muuttuu muistoksi, sinun rikkautesi tulee kaikkien tietoon, sinä et ole enää avun tarvitsija, sinä olet avun antaja. Sinun kauttasi Jumalan siunaus koskettaa laajalti muitakin. Sinun armoituksesi syvenee, sinun palvelutyösi laajenee, sinun vaikutusvaltasi kasvaa ja sinä tuotat entistä enemmän hedelmää.

Jumala avaa ovia ja vuodattaa siunauksia elämääsi. Hänen hyvyytensä ympäröi sinua ja sinä saat mennä eteenpäin kiitollisin mielin.

Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan. Ylistä Herraa, minun sieluni! Ps.103:22.

keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Palavat pensaat


Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi: "Katso: ihminen!" Joh.19:5.

Jumala ilmestyi aikoinaan Moosekselle orjantappurapensaassa. Hän oli nähnyt kansansa hädän, kun egyptiläisten sorto oli kuin piikkipensas heidän ympärillään ja orjuus tuotti kipua kivun lisäksi. Jeesus sai piikkikruunun päähänsä, sillä hänkin tunsi kipuna kaikki kansansa synnit. Kaikki armoton lainkäyttö oli kuin piikkipensas juutalaisen yhteisön ympärillä ja jokainen lain pykälä kuin suora syytös kansaansa vastaan.

Moosekselle Jumala ilmestyi voimallisena tulta hehkuvana Kaikkivaltiaana, joka herätti pelkoa. Jeesus muutti käsityksemme Jumalasta toisenlaiseksi. Hänen tulensa oli rakkauden tulta. Hän ei herättänyt pelkoa, vaan oli nöyrä ja sävyisä. Hänen heikkoutensa oli määrä tehdä väkivallan käytöstä heikkoutta, lailla ruoskimisesta oikeuden vääristämistä, Jumalan sanasta armon väline.

Jotkut ovat minunlaisiani sananjulistajia nimitelleet puskapapeiksi. Minä vastaan: kyllä, sitä juuri olemme: puskapappeja palavan pensaan seurakunnasta! Mekin haluamme vapauttaa kansamme lain orjuudesta. Mekin haluamme, että tämä loputon syyttäminen vaimenee ja Jumalan sanasta tulee jälleen armon väline, ikuisesta elämän sanasta evankeliumin ilosanoma.

Emme halua, että seurakunnat ovat viinitarhoja, jotka kasvavat orjantappuraa ja ohdaketta, nokkosia ja myrkkykasveja. Mutta jos se kasvaa ohdaketta ja orjantappuraa, se ei kelpaa mihinkään. Sitä uhkaa kirous, ja niin se lopulta poltetaan. Hepr.6:8. Emme halua, että Jumalan kansaa kasvatetaan lain ruoskalla.

Te, rakkaat ystävät, olette kuitenkin tuo parempi maa, ja teitä odottaa pelastus. Olemme siitä varmoja, vaikka puhunkin näin. Eihän Jumala ole epäoikeudenmukainen, ei hän unohda teidän tekojanne eikä rakkauttanne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet hänen pyhiään ja yhä palvelette heitä. Hepr.6:9-10.

maanantai 3. toukokuuta 2021

Unissakävelyä


Unissakävelyyn voi olla monia syitä, yksi on väsymys. Minäkin kerran avioliittoni alkuaikoina nukahdin illalla ja herättyäni katsoin kelloa. Näytti olevan aamutoimien ja töihin lähdön aika. Niinpä aloin pukeutua. Vaimoni katseli hetken aikaa touhuani ja sanoi sitten: "Nyt on kyllä vielä ilta".

Havahduin hereille. Tajusin, että töihin lähtöni oli unissakävelyä. En muista aiemmin kokeneeni sellaista, ei ollut mitenkään minulle tavallista. En kai ole myöhemminkään silmät auki nukkunut. Eräästä Papusen rengistä kerrottiin, että hänellä oli kova koti-ikävä ja niinpä hän eräänä kesäyönä lähti talsimaan kotiin, joka sijaitsi noin peninkulman päässä. Hän heräsi vasta kotinurkilla ja tajusi kävelleensä unissaan.

Unissakävelyä voi kai verrata siihen, kun lentokone lentää autopilotin avulla. Ihmisellä autonominen hermosto tuottaa itsenäistä toimintaa ja ihminen ei itse tiedosta täysin, mitä tapahtuu.

Otin tämän puheeksi, koska meillä on taipumusta käyttää autopilotin kaltaista ohjausta etenkin hengellisessä elämässä. Olemme puoliksi hereillä, kuljemme silmät auki, mutta nukumme silti. Jokin muu ohjaa tekemisiämme, ehkä perinne, ehkä kirkko(kunta), ehkä tottumus, ehkä joku toinen ihminen. Ehkä uskonnosta on vain ajan myötä kehittynyt raide, jonka kiskoja pitkin kaikki elämä etenee: on kaste, on rippikoulu, on häät ja hautajaiset. On muistolauseet, on uskontunnustus, on sakramentit, on virrenveisuu, on urut ja kirkonkellot.

Niin, kukapa haluaisi kristillisen uskon ilmauksia moittia - täytyyhän niiden saada olla paikallaan? Äitini aikoinaan erosi kirkosta ja moitti kovasti luterilaista kirkkoa, leipäpappeja ja muotomenoja. Sitten toinen systeemi nielaisi hänet, joka toteutti samat totutut muotomenot vähän eri tavalla.

Kun etsimme todellista vapautta uskossamme, joudumme kohtaamaan sisäisen kasvun välttämättömyyden. Jos emme itse kasva, turha odottaa kasvua kirkoilta, uudistumista seurakunnilta tai mitään, mikä ulkoapäin meitä muovaisi. Jos emme kasva hengellisesti, emme pääse ulos noidankehästä, mikäli kierrämme aina vaan samaa vuorta (5.Moos.2:3). Olisi aidosti herättävä unissakävelijän horroksesta.

Jokainen unissakävelijä tarvitsee herättäjän. Nopein herääminen tapahtuu, kun joku toinen nykäisee hihasta, joku lähimmäinen pysäyttää. Tarvitaan se ratkaiseva puheenvuoro, joka ravistelee hereille. Paavali ravisteli efesolaisia:

Sen vuoksi sanotaankin: - Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva! Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Ef.5:14-15.

lauantai 1. toukokuuta 2021

Ei eväitä mihinkään?


Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. 1.Kor.1:28.

Podetko alemmuudentunnetta? Haluat olla Jumalan käytössä, mutta edessä on pitkä jono ihmisiä, jotka todennäköisesti saavat toimeksiannon ensin? Mutta oletko koskaan ollut jonossa, jota aletaan yllättäen purkaa häntäpäästä?

Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä. Mark.10:31.

Jeesus ruokki ihmisjoukot viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Mutta sitä pikkupoikaa, joka ne eväät toi, ei laskettu mukaan, kun arvioitiin väen määrää.

Siellä näet oli noin viisituhatta miestä. Luuk.9:14. 

Tuntuuko sinusta, että sinuakaan ei lasketa mukaan, kun etsitään sopivia ihmisiä Jumalan käyttöön? Takavuosina minusta tuntui aina siltä. Minulla ei vaikuttanut olevan mitään eväitä mihinkään.

Jumala näkee kuitenkin ihmisten sydämet ja voi käyttää sellaistakin, joka ei ole edes jonossa. Jumala voi tehdä jotakin, joka on täysin odottamatonta. Hän voi sinutkin kutsua johonkin tehtävään, jota ei koskaan ole edes keksitty missään sellaisessa ihmisjoukossa, jota seurakunnaksi kutsutaan. Minä sain kutsun ryhtyä julkaisemaan netissä Jumalan sanan opetuksia ja kirjoitettuja saarnoja, jopa tekstiksi purettuja rukouksia. Olihan se alkuun ihan avutonta, mutta nyt parikymmentä vuotta myöhemmin ei koronakaan ole häirinnyt tätä työtä yhtään. Monet muutkin ovat saaneet vaikuttaa netissä ja julistaa evankeliumia somessa ja pitää rukouspiiriä naamakirjassa. Kuka seurakunnan silmäätekevä olisi sellaista keksinyt? Hehän olisivat kokeneet sen uhkaksi!

Jumala on kyllä kekseliäs ja osaa sinullekin suunnitella tekemistä ja uskosta todistamista, erilaisia tapoja olla mukana Jumalan valtakunnan asialla.

Muista, että olen sanonut sinulle: 'Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.' Joos.1:9.

Et sinä ole halpa-arvoinen ja käyttökelvoton, vaan Herra näkee sinun sydämesi pyrkimykset, hän tietää, mihin sinä kykenet, hän on varannut sinulle tarpeellista voitelua ja hengellisiä lahjoja ja hän on pitänyt sinua nöyryyden koulussa. Nyt on vähitellen tullut aika nostaa pää pystyyn ja lähteä liikkeelle. Eikö Jumalan henki puhunutkin sinusta jo kauan sitten:

Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää, ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa. Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti ja kulkee pystyssä päin. Ps.112:8-9.