torstai 21. lokakuuta 2021

Jeesus kanssasi ahdingoissa


Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. 1.Piet.4:12.

Jumala ei kiusaa ketään (Jaak.1:13), mutta hän sallii meidän joutua erilaisiin koettelemuksiin. Niistä on paljon hyötyä henkiseen ja hengelliseen kasvuun. Kun joudumme ahdinkoon, meistä tulee sitkeämpiä, kestävämpiä, kärsivällisempiä ja meidän uskomme kasvaa, kun opimme luottamaan Herraan.

Me aina haluamme pikimmiten päästä pois koetuksesta. Kun sairaus yllättää, haluamme parantua heti. Kun rahat loppuvat, kaipaamme jotakin onnenpotkua, joka helpottaisi tilannetta. Kun parisuhde rakoilee, haluamme korjata avioliittomme kuntoon, mutta toinen osapuoli saattaakin haluta uuden parisuhteen. Näin kummallakin on kiire ratkaista ongelma. Kun töissä on vaikeaa hankalan pomon takia, me haluamme heti kohta uuden työpaikan. Tai meitä kiusataan koulussa tai työpaikalla ja pyydämme Herralta johdatusta päästä pois kiusaajiemme käsistä. - Meillä on taipumus paeta ongelmia ja selvitä niistä jollakin pikaratkaisulla.

Amerikkalainen tv-pastori Joel Osteen antoi hyvän neuvon: "Kun rukoilet, että Herra auttaisi sinut pois pinteestä, johon olet joutunut, pyydä sen sijasta, että hän tulisi sinun kanssasi mukaan sinun ahdinkoosi!"

Tämä ratkaisu osoittautui hyvin toimivaksi Danielin kirjan kolmannessa luvussa, kun Sadrak, Mesak ja Abed-Nego heitettiin sidottuina tuliseen pätsiin. Raamattu kertoo:

Kuningas Nebukadnessar nousi äkkiä pystyyn ja sanoi hämmästyneenä hovimiehilleen: "Eikö tuleen heitetty kolme sidottua miestä?" "Varmasti, kuningas!" hovimiehet vastasivat kuninkaalle. Hän sanoi: "Mutta minä näen nyt neljä miestä kävelemässä vapaina tulen keskellä, eivätkä he ole vahingoittuneet! Ja neljäs näyttää aivan jumalolennolta." Dan.3:24-25.

Jeesus tuli apuun. Hän ei vetänyt miehiä ulos pätsistä, vaan meni itse mukaan pätsiin. Hänen kanssaan miehet saivat selvitä koetuksestaan. Vain siteet, joilla heidät oli sidottu, paloivat. Heistä tuli vapaita - vapaampia kuin ennen.

Voimme siis uskoa, että kun kutsumme Herran Jeesuksen mukaan siihen koettelemukseen, jota emme kestä ilman häntä, hän antaa meille voimaa mennä sen läpi. Hänen kanssaan vapaudumme siteistämme. Hänen kanssaan uskomme kasvaa ja luottamus Jumalaan vahvistuu. Näemme tämän periaatteen toiminnassa läpi Raamatun.

Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti... 1.Piet.4:1.

tiistai 19. lokakuuta 2021

Kuulemmeko hänen äänensä?


Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata. Job 33:14 KR38.

Jos haluamme kuulla Jumalan äänen, meidän on syytä lukea Raamattua. Pyhän kirjan lukeminen on varmin tapa saada selville Jumalan ajatukset, hänen suunnitelmansa, hänen lupauksensa - paitsi yleisellä tasolla se toimii erittäin hyvin myös henkilökohtaisella tasolla. Sen lisäksi on hyödyllistä kuunnella, mitä sanottavaa Jumalan ihmisillä on. Sananjulistajat voivat kyllä puhua joskus terveen opin vastaisesti tai pinnallisesti, mutta pitkän päälle luotettavat henkilöt seuloutuvat esiin.

Jumala puhuu monin tavoin, joskus unissa, joskus valveilla. Hän puhuu niiden tapahtumien kautta, joita kohtaamme arjessa. Jokin poikkeava sattuma voi olla Jumalan puhetta. Hän varoittaa tai neuvoo, korjaa suuntaa, yllättää johdatuksellaan.

Herkkyyttä seurata Jumalan antamia johdatuksia arjessa voimme rakentaa lukemalla paljon sanaa tai kuuntelemalla sananjulistusta. Kun hengen korvat ja silmät ovat auki, ne rekisteröivät asioita ja Hyvän Paimenen sauva kaitsee askeliamme.

Jos Jumalan tahdon ymmärtäminen on sinulle tärkeää, sinun kannattaa kehittää tätä herkkyyttä. Jumalan sanan lukeminen on tärkeää, mutta myös viipyminen rukouksessa. Kun hiljennämme sydämemme ja alamme kuunnella, Jumalan henki pääsee puhumaan. Rukoushetkeä ei kannata aloittaa puhumalla, vieläpä omien asioiden tuputtamisella heti ja malttamattomasti pikaratkaisua odottamaan, vaan hiljentymishetki alkaa Raamatun lukemisella ja luetun tekstin mietiskelyllä. Rukous on parasta aina, kun se on enimmäkseen esirukousta. Otamme jonkun toisen ihmisen tarpeet esille. Käymme läpi omaa perhettä, ystäviä ja sukulaisia.

Oletko kehittänyt itsellesi säännöllistä hiljentymistapaa? Muistuttaako se yhtään kuvailemaani mallia? Daniel oli tunnettu siitä, että hän piti säännöllisen rukoushetken kolmesti päivässä. Edes kuninkaan kielto ei häntä estänyt:

Kun Daniel sai tietää, että tällainen määräys oli annettu, hän meni taloonsa. Sen kattohuoneen ikkunat olivat Jerusalemiin päin, ja kolme kertaa päivässä Daniel polvistui siellä ja rukoili ja kiitti Jumalaansa, niin kuin hänellä ennenkin oli ollut tapana. Dan.6:10.

Danielista voi ottaa mallia, kun hän "kolme kertaa päivässä polvistui, rukoili ja kiitti". Ihminen, joka yksityiselämässään palvelee Herraa näin antaumuksellisesti, sitoutuneena siihen, mitä Jumala sanoo ja tekee, on hurskas ihminen, hyvä esimerkki kaikille. Haluammeko me kuulla Jumalan äänen?

sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Uusi alku


Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien. Sananl.3:5-6.

Joskus tulee eteen tilanteita, että kokee olevansa eksyksissä tai umpikujassa. Tilanne voi olla luonteeltaan taloudellinen, parisuhteen solmu tai moraalinen romahdus. Kaikki eivät kohtaa elämässään romahduksia, mutta kun niitä tulee, ne ovat odottamattomia. Jokaiseen katastrofiin ei voi valmistautua.

Niinpä meidän on syytä viimeistään hädän tullen kääntyä Jeesuksen puoleen. Saamme rukoilla ja huutaa Jumalan puoleen:

Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua. Ps.50:15.

Aina emme saa välitöntä apua, mutta voimme saada sydämeemme luottamuksen, että Jumala korjaa tilanteemme. Saamme mennä eteenpäin toivorikkaina ja odottaen Jumalan ilmestymistä. Emme aina osaa edes hahmottaa, millä tavalla Jumala auttaisi meitä ja minkälaisen ratkaisun hän meille valmistaisi - mutta eihän se ollut edellytys Jumalan avulle. Voimme luottaa, vaikka emme ymmärrä. Kun sydämessämme on uskon luottamus, saamme olla varmoja, että pimeys ympäriltämme hälvenee ja tilanteeseemme alkaa tulla vähitellen valoa.

Oikeamielisten tie on kuin aamun kajo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka. Sananl.4:18.

Tärkeintä on antaa kätensä Jumalan käteen ja luottaa hänen ohjaukseensa. Juuri sitä uskon vaellus on: en näe eteeni, mutta minua ohjaa Hyvä Paimen, joka näkee kaiken ja opastaa minua. Hän vie minut romahduksesta eheyteen, hädästä rauhaan, toivottomuudesta iloon. Opimme ymmärtämään, minkälaisen pelastuksen Jumala on valmistanut:

Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. 1.Joh.5:11.

Uskosta, joka annettiin meille pahimpaan hätään, tulee elämänikäinen suhtautumistapa. Koko persoonallisuutemme kääntyy Herran puoleen, ajattelutapamme muovautuu uskon mukaiseksi, arvomaailmamme muuttuu. Pääsemme elämämme pahimman takaiskun kautta sisälle elämään, joka kantaa yli kuolemankin rajan.

Kuinka mahtavaa! Romahdus, joka tuntui tekevän meistä lopun, kääntyikin uudeksi aluksi!

perjantai 15. lokakuuta 2021

Isännät ja rengit


Suomalaisessa maatalousyhteiskunnassa oli pitkään paljon työvoimaa, osa oli maattomia ja tilattomia, osa oli torppareita. Sukutukijat voivat törmätä käsitteeseen muonamies tai mäkitupalainen, joskus mainitaan myös irtolaiset. Luokkayhteiskunnassa oli suuri ero isännän ja rengin välillä. Tilallisen poika oli etulyöntiasemassa, sillä hän oli perijä. Rengin omaisuus oli kapsäkissä. Hän omisti vaatteita ja muutamia tavaroita. Ne saattoi ottaa mukaan, kun joutui hakemaan töitä uudesta paikasta. Töitä oli maatalojen lisäksi uitoissa ja metsätöissä.

Kun Raamattu kertoo orjista ja heidän omistajistaan, kysymys oli pitkälle samasta asetelmasta ’rengit ja isännät’. Jeesus käyttää näitä luokituksia oman sanomansa selventämiseen: Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Joh.8:35. Jeesus halusi kutsua meitä jumalasuhteessamme lapsen asemaan. Juutalainen uskonto jätti ihmiset orjan asemaan: pelastus oli epävarmaa, sillä lain noudattaminen oli vaikeaa. Se oli renkinä raatamista, mutta ei luvannut perintöä. Jeesus halusi lahjoittaa kaikille vapauden orjuudesta:

Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita. Joh.8:36.

Juutalaiset eivät voineet hyväksyä ajatusta, että he kaipasivat vapauttamista. Jeesuksen sanat loukkasivat. He väittivät olevansa Aabrahamin lapsia ja sen myötä perillisiä. Mutta Jeesus osoitti heidän ajattelutapansa vääräksi.

Jeesus sanoi: ”Jos olisitte Abrahamin lapsia, te myös tekisitte Abrahamin tekoja. Mutta nyt te haluatte tappaa minut — miehen, joka on sanonut teille totuuden, sen, minkä on Jumalalta kuullut. Niin ei Abraham tehnyt.” Joh.8:39-40.

On tärkeää vapautua orjan asemasta ja päästä lapsen asemaan. Nykyään orjuuttajamme ei välttämättä ole lakiuskonto, vaan meitä orjuuttavat pelit, seksi, raha, valta, yleinen mielipide, media, politiikka ja salaliittoteoriat. Tai meitä pitävät otteessaan sairaudet, syyllisyys, masennus, päihteet – mitä oudoimmat elintasosairaudet, fyysiset ja henkiset.

Raamattu käyttää ihmistä sitovista asioista usein sanaa synti, mutta on hyvä, jos puramme sanan synti ja löydämme sille tarkemman sisällön. Syntisyydestä syyttäminen on oikeastaan aika huono lähestymistapa, sillä se karkottaa ihmiset Jumalan sanan ääreltä. Oman syntisyytensä tiedostaminen ja syyllisyys voivat olla johdattamassa meitä Jeesuksen luo, mutta se tapahtuu vain, jos Jumalan armo on ulottuvilla ja evankeliumin vetovoima vaikuttaa.

Emme useinkaan tarvitse pelastukseen raskasta uskonnon vaatimaa protokollaa, vaan yksinkertaista katseen suuntaamista Kristukseen. Kun näemme Jeesuksen ristillä, olemme kytketyt evankeliumin voimaan.

Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Joh.3:14-15.

Voimme jättää taaksemme entisen elämän orjina ja päästä lapsen asemaan – pojiksi tai tyttäriksi. Kristuksen rakkaus ojentuu jokaista kohti. Hänen lämmin sylinsä on auki meitä varten tänäänkin.

keskiviikko 13. lokakuuta 2021

Johdettavaksi antautuminen

Herra avasi minun korvani, ja minä tottelin, en väistänyt tehtävääni. Minä tarjosin selkäni lyötäväksi ja poskieni parran revittäväksi, en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä. Jes.50:5-6.

Jesaja kertoo meille, millainen Kristus on - satoja vuosia ennen Jeesuksen tuloa maan päälle. Kristus oli täydellisesti antautunut Isän tahtoon ja Jumalan johdettavaksi. Hän näyttää meille, että jos tahdomme tulla johtajiksi, meidän on ensin osattava seurata Hengen johdatusta.

Hengen johdatukseen antautuminen ei ole aina ihan helppoa. Ensimmäiset kokemuksemme Jumalan johdatuksesta voivat viedä meidät syvään nöyryytykseen, ihmisten halveksunnan kohteeksi. Saatamme pelästyä ja vetäytyä pois Jumalan suunnitelmasta. Kokemus voi opettaa meille yhden asian: olemme kunnianhimoisia ja haluamme polleina näyttää muille, kuinka lähellä Jumalaa elämme. Mutta ei ihminen pääse lähelle Jumalaa nousemalla jalustalle, ryhtymällä johtajaksi tai alkamalla esittää vahvaa uskoa. Pitää osata ottaa nöyrä asenne, vaatimaton palvelijan paikka, jopa koiran virka jonkun tärkeämmän henkilön orjana. Masokisti ei tarvitse olla, mutta on suureksi hyödyksi, jos ei etsi omaa kunniaa.

Minä kuulin Herran äänen sanovan: -- Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi? Niin minä vastasin: -- Tässä olen, lähetä minut! Jes.6:8.

Aikaa myöten into voi hiipua, kun tietää joutuvansa kivisateeseen, ihmisten vihapuheiden maalitauluksi. Rukous voi muuttua toiseksi: "Tässä olen, Herra, lähetä joku muu!" (2.Moos.4.13) On kuitenkin arvokasta, jos opimme, että Jumalan johdettavaksi pääseminen on aina parempi kuin johtajaksi pääseminen. Ihmisen omaan kykyyn luottaminen tai joukkovoimaan turvautuminen on aina huonompi vaihtoehto. Johtajiakin tarvitaan ja sellaiseksi voi joku päästäkin. Paavali oli henkilö, joka pitkän kaavan kautta kasvoi johtajaksi. Hän sanoi:

Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta. 1.Kor.11:1.

Paavali joutui kokemaan ja ymmärtämään, että Jeesuksen seuraaminen on kärsimystie. Jos ei halua lähteä omalta mukavuusvyöhykkeeltään pois, ei todennäköisesti kasva johtajaksi.

Sinustakin voi tulla hyvä esimerkki muille, palvelija josta voi kenties olla joskus johtajaksikin. Siunausta sinun kasvuusi!

maanantai 11. lokakuuta 2021

Lähimmät epäilijät


Veljetkään eivät näet uskoneet häneen. Joh.7:5.

Jos Jeesus sai osakseen ylenkatsetta lähipiiriltään, mitä odottaisit omalla kohdallasi? Haluan rohkaista jokaista, joka tekee hengellistä työtä ja kärsii vastaavasta ilmiöstä, olemaan vahva ja kestämään läheistensä ylenkatse urheasti. Oikeastaan Jeesus kehotti iloitsemaan siitä:

Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille. Luuk.6:22-23.

Kun sinä saat Jumalan kutsun johonkin työhön ja siihen varatun armoituksen, saat myös samalla työhösi kuuluvan vastustuksen. Sukulaisillasi on suuri taipumus ajatella, että se nyt on vaan meidän esko, se on ollut tuollainen hiukkasen omituinen koko ikänsä, sitä nyt ei kannata ottaa kauhean vakavasti... Meidän simoko? Sillä nyt on noita kirjallisia töitä ollut maailman sivu, kuka niitä nyt jaksaisi lukea - omakustanteita... Jaa, meidän lissuko? Onhan se sitä rättibisnestä pyöritellyt siellä lähetyksen kirpparilla, ihmettelen vaan, kuinka kauan se sitä jaksaa...

He saavat Jumalan ihmiset tai sellaisiksi elämäänsä suuntaavat tuntemaan itsensä merkityksettömiksi tai vähän hurahtaneiksi. He saavat aikaan tietynlaisen syyllisyyden tunteen ja tuntuvat esittävän toiveen, että kunpa nämä ihmiset tulisivat tolkkuihinsa ja jatkaisivat kiltisti elämäänsä niiden nuottien mukaan, joita muutkin ovat toteuttaneet. Heillä on valmiina rooli, johon jokainen tulisi istuttaa.

Mutta sinä olet kuullut Jumalan kutsun ja se ei jätä rauhaan. Et pysty unohtamaan sitä, teeskentelemään ettei sitä ole, et jaksa aina kiertää sen ohi. Se mietityttää aina vaan ja haluat käydä työhön käsiksi. Ymmärrät hyvin Paavalia, joka sanoi: en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä. (Ap.t.26:19). Pusket siis läpi väkijoukon, kestät heidän ylenkatseensa ja halveksuntansa ja vähät välität kiltteydestä. Aiot mennä eteenpäin ja maksaa hinnan. Olet valmis luopumaan monista asioista ja ihmisistä, jopa läheisistäsi (Luuk.14:33). Sinä otat heihin etäisyyttä, koska he eivät tue sinua.

Ole siunattu - Jeesuksen nimessä! Sinunlaistesi varassa Jumalan valtakunta menee eteenpäin, evankeliumi valtaa sydämiä, elävät vedet virtaavat. Ja vielä saat nähdä, että vastustajasi joutuvat häpeään.

lauantai 9. lokakuuta 2021

Raamatun tulkintaa


Noudattakaa minun käskyjäni ja pitäkää minun lakini, niin saatte asua turvallisesti maassanne. 3.Moos.25:18.

Tämä Raamatun totuus on tietenkin vanhasta liitosta, mutta sama periaate pätee uudessa liitossa. Jos elämme kansakuntana joka suhteessa Jumalan tahdon mukaan, ei minkäänlainen vihollinen tunkeudu maahamme, ei länsirajan kautta eikä itärajan kautta.

Katselin tv:stä muutama päivä sitten dokumenttia, jossa kerrottiin Ihantalan torjuntavoitosta. Minun on myönnettävä, että kun näytettiin suomalaisten tykistökeskitystä vihollisen niskaan, katselin sitä tippa linssissä ja ajattelin: "Pitikö tänne yrittää väkisin tulla maata ryöstämään? Siitäs saitte!"

Eihän se kauhean vanhurskaasti ollut ajateltu, mutta siinä nousi esiin perinteinen käsitys isänmaallisuudesta. Jos ajattelemme asiaa tarkemmin, ymmärrämme ettei tuossa tulimyrskyssä kuolleista yksikään ollut päättänyt lähteä valtaamaan Suomea. Kyllä se valtaaja kaikessa rauhassa poltteli piippuaan palatsissaan. Niinpä asemoin itseni takaisin vanhaan tuttuun pasifistin poteroon ja palautin mieleeni Jeesuksen opetuksia. Kuinka vaikeaa onkaan noudattaa käskyä "älä tapa", jos rajan yli tullaan aseiden voimalla...

Tarvitsemme siis syvällistä tulkintaa Raamatun opetuksista, jotta voimme käyttää Jumalan sanaa kompassina elämässä. Eräs toinenkin asia on tuottanut minulle päänvaivaa: lasten kasvatus. Raamattu neuvoo kurittamaan lapsia, oikein lyömään heitä, mutta nykytiedon valossa se on väärin. Mietin tätä ristiriitaa. Eikö Jumala osaa neuvoa, että lapsia ei pidä lyödä?

Tulin siihen tulokseen, että tämäkin asia vaatii Raamatun tekstin oikeaa tulkintaa. Meidän täytyy ymmärtää, että äitejä ei kehoteta lapsiaan lyömään - kuritus kuului isälle. Toisekseen: lapset olivat vastuussa teoistaan vasta 12-vuotiaina, joten sitä nuorempien ruumiillinen kurittaminen oli väärin. Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain. Sananl.13:24. Sana "varhain" täytyy lukea siis maltilla, ettei ala hakkaamaan puolustuskyvyttömiä pieniä lapsia. Minä kammoan lasten ruumiillista kurittamista, koska olen sellaisesta itse saanut tunnevamman (äidin väkivaltaisuudesta johtuneen dissosiaatiohäiriön).

Voimmehan tietysti vedota siihen, että Raamattu edustaa muinaista kulttuuria eikä meidän niin ollen tarvitse sitä noudattaa. Varmasti jotain voimme suodattaa siitä pois tämän takia, mutta valtaosan tekstistä voimme lukea elämänohjeeksi - muistaen aina, milloin jokin asia edustaa uutta tai vanhaa liittoa. Kunpa seurakunnissa jaettu opetus olisi tässä suhteessa pätevää! Ehkä voimme jakaa rohkaisua opettajille silloin, kun opetus on Hengen mukaista.

Herran pelko on tiedon perusta, vain hullu halveksii viisautta ja opetusta. Sananl.1:7.