sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Jumalan voima Kristuksessa

”Tässä on tuli ja puut, mutta missä on karitsa polttouhriksi?” 1.Moos.22:7.

Raamatun lukeminen läpi on joskus koettelevaa, kun samaa asiaa toistetaan toista aukeamaa. Tämä koettelemus voi tulla vastaan Aikakirjoissa, kun sukuluettelot ovat pitkiä kuin nälkävuosi tai neljännessä Mooseksen kirjassa, kun Israelin heimot uhrasivat erämaassa pyhäkköteltan vihkiäisjuhlaa varten suitsuketta kultamaljassa, taikinaa hopeamaljoissa ja eläimiä 21 kappaletta kukin. Sama litania toistetaan sitten 12 kertaan. Ainakin yksi asia korostuu, kun eläinuhreja on polttouhriksi kolme ja yhteysuhriksi 17, syntiuhriksi aina on vain yksi urospuolinen eläin. On työlästä ymmärtää kaikkea symboliikkaa, mitä kätkeytyy noihin vihkiäisuhreihin, mutta ”syntiuhriksi pukki” (4.Moos.7) viittaa kyllä selvästi Jeesukseen.

Tulemme taas evankeliumin ytimeen: Jumala lähetti tänne Poikansa ja pani meidän syntivelkamme hänen päälleen. Hän kärsi ja kuoli ristillä, jotta me saisimme syntimme anteeksi ja mahdollisuuden päästä sisälle tosi elämään. Kuvaavaa on sekin, miten Aabraham vastasi Iisakin huolestuneeseen uteluun: ”Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani.” 1.Moos.22:8.

Monta kertaa olemme Iisakin asemassa ja kyselemme, mikä sovittaisi minunkin elämäni töppäykset, mistä löytyisi anteeksianto kaikille tekemilleni virheille, mistä syntiuhri joka kuittaisi velkani. Itsesyytökset saartavat meidät, omatunto soimaa, raskas syyllisyys painaa. Jos uskommekin Jumalan armoon Kristuksessa, ihmisten syyttävä sormi osoittaa meihin päin, joskus kivetkin lentävät – tuomion sanat. Pelko valtaa mielen, valvomme öitä, etsimme rauhaa. Olemme kuin Iisak alttarilla, köysissä, voimattomina. Olemme siinä itsetuhoisuuteen asti syyllisinä, taistelumme luovuttaneina, valmiina kärsimään ankaran tuomion.

On suuri siunaus saada kuulla Jeesuksen sanat, saada kuulla synninpäästö, kokea elävästi, kuinka raskas syyllisyyden taakka vierähtää pois sydämeltä, kuinka Jumalan armo Kristuksessa tulee lähelle ja koskettaa, kuinka Jumalan sana vapauttaa. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Mark.2:5. Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” Luuk.7:48. Evankeliumi, sana rististä – se antaa voimaa elää. Paavali sanoi sen niin hyvin:

Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 1.Kor.1:18.

lauantai 18. tammikuuta 2020

Heikkouden kautta voiman kanavaksi

Tämä blogi on nimestään alkaen tarkoitettu todistamaan ja kertomaan, että särkyneisyydessä on siunaus. Jos katsomme maailmaa ympärillämme, meidän on pakko tehdä havainto: Jumalan luomakunnassa on liikettä ja toimintaa vain särkymisen kautta.

Voithan syödä aamupalasi ajattelematta mitään sen syvällisempiä, mutta ethän voi niellä leipääsi ennen kuin olet pureskellut sen palasiksi. Ja olisiko sinulla leipää, jos joku ei olisi jauhanut jyviä ensin? Ja olisiko mitään jyviä jauhettavaksi, jos ei joku olisi rikkonut maata ensin, kyntänyt ja äestänyt, ja sitten kylvänyt siihen siementä? Ja olisiko siemenet tuottaneet satoa, jos ei niitä olisi rikottu - käytetty kokonaan hyödyksi viljan kasvuun. Ja olisiko mitään laariin kertynyt, jos ei viljan tähkiä olisi puitu ja peräti hajotettu? Olisiko mitään satoa koskaan syntynyt, jos ei taivas olisi revennyt ja sade kastellut maata?

Olisiko siis mitään hengellistä satoa, jos ei kukaan koskaan murru, jos ei mitään eheää ikinä mene rikki, jos ei kukaan ihminen ikinä itkuun parahda, jos ei mikään tuska ja kipu koskaan revi sielua palasiksi?

Jumala lähettää ukkosen viiltämään taivaan halki, että voi antaa sateen, ja hän lähettää ihmisen sydämeen huudon, joka avaa Jumalan salaisuuksia niin että ihminen saa vastauksia tuskanhuutoihinsa. Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa, hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat. Hoos.6:1. 

Älkäämme siis vältelkö Jumalan käden työtä, kun hän rikkoo sydämemme maaperää, kun hän särkee meidän suunnitelmiamme, kun hän peittää meidät pimeään. Kun meitä jauhetaan rikki, me saamme olla varmoja, että jauhinkivet ovat Jumalan käsissä. Me tiedämme, että juuri heikkona olen voimakas (2.Kor.12:10). Juuri murtuneena ja särkyneenä olen kaikkein vahvin. Sellaisena maahan lyötynä Jumalan työ minussa menee eteenpäin ja voin olla hänen käytössään, vaikka en tietäisi miten.

Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jaak.5:13.

perjantai 17. tammikuuta 2020

Enemmän kuin oikeus

Meillä ihmisillä on usein hyvin voimakas taju oikeudenmukaisuudesta. Vääryyttä kärsineen tulisi saada oikeutta. Kuolemaan tuomittujen rikollisten yhteydessä usein korostetaan, että rikoksen uhrit eivät etsi kostoa, he etsivät oikeutta. He tuntevat saavansa sitä, kun rikollinen teloitetaan.

Toisinaan löydän itseni miettimässä menneitä ja toteamassa, että minulle tehtiin vääryyttä. Vaikka en kostoa haluaisikaan, haluaisin, että joku tolkku olisi elämässä.

Pyhä Henki puhui minulle ja uskon, että hän välitti minulle eläviä sanoja Kristuksen sydämeltä: Poikani, on minun tahtoni, että sinä koet vääryyttä. On minun tahtoni, että oikeudenmukaisuus ei toteudu sinun mielesi mukaan. Minä toteutan oikeuden, minä saatan sen voimaan. Katso minua ristillä: siinä se on kaikki. Jos minä hyväksyin, että minut syyttömänä tuomittiin, sinunkin tulee hyväksyä, että sinut tuomitaan väärin. Sinunkin tulee rukoilla pahantekijöittesi puolesta. Tässä minä opetan sinua ja tahdon, että sinä muutut minun kaltaisekseni.

Lapseni, minä haluan, että sinä annat anteeksi ja rukoilet noiden ihmisten puolesta. Heissä on puutteita, joita haluaisin korjata. Minä korjaankin niitä sen rakkauden kautta, joka ilmestyy heille sinussa. Se rakkaus ei ole aina ajallista ja tule ihmisten mukaisena näkyviin. Se tulee näkyviin, sitten kun aika on. Rakkaus on jotakin, joka hiljaa ja nöyrällä sydämellä kätkee oman kipunsa, häpeänsä ja loukkauksensa ja peittää ne toisten katseilta. Rakkaus tuo sydämen rukouksessa kaikki koetut vääryydet minun kasvojeni eteen.

Luovuta siis haavasi minulle ja minä teen niistä siunauksen lähteitä. Anna vihasi pois. Lakkaa huutamasta oikeuden perään. Minä olen sinun oikeutesi. Minun ristini on sinun oikeutesi ja se on paljon enemmän kuin vain oikeus – se on armoa.

torstai 16. tammikuuta 2020

Kuuliaisuuden siunaus

Siionin Herra siunatkoon sinua, hän, joka on luonut taivaan ja maan. Ps.134:3.

Herra olkoon sinulle suosiollinen ja siunatkoon sinun työsi ja vaivannäkösi. Herra antakoon tulla paljon hedelmää sinun työstäsi, olethan kylvänyt Jumalan sanan siementä, innostanut ihmisiä seuraamaan Herraa, rukoillut paljon uskon ystävien puolesta. Sinä olet ollut antelias ja jakanut omastasi, sinä et ole suostunut vääryyden töihin etkä kannattamaan ihmisviisauden oppeja, vaan sinä olet ollut kuuliainen ja uskollinen Herran äänelle - sinä saat kaikesta suuren palkan.

Herra antakoon siunauksen myös sinun vesoillesi, sinun lapsillesi ja lapsenlapsillesi, että hekin voivat menestyä elämässä ja saada kutsun palvella Jumalan valtakuntaa. Herra katsokoon sinun sukusi puoleen ja nostakoon sieltä esiin pappeja, evankelistoja ja diakoneita. Herra tuokoon sinun lähipiiriisi uskovia miniöitä ja vävyjä. Herra kasvattakoon sinun jälkeläisiäsi, että he voivat olla vanhimpina seurakunnassa, pyhäkoulun opettajina, lasten ja nuorten ohjaajina. Vaikuttakoon Jumalan armo sinun sukusi keskellä, ettei jumalattomuus valtaa alaa, vaan sinun jälkeläistesi keskellä aina kunnioitetaan Jumalaa ja palvellaan Herraa.

Herra sanoo tänä päivänä sinulle: Minä en unohda yhtäkään sinun hyvää tekoasi, vaan siunaan sinua ja läheisiäsi. Minä autan koetuksissa, minä lähetän enkelini varjelemaan ja Pyhän Henkeni ohjaamaan sinua. Minä en ota paimenen kättäni pois sinun elämästäsi. Minä jaan sinun kauttasi hyviä lahjojani myös sille seurakunnalle, jota sinä palvelet. Tämä on minun lupaukseni: ei väisty minun henkeni sinun yltäsi eikä katoa minun sanani, jonka olen suuhusi antanut, ei sinun suustasi, ei jälkeläistesi eikä sinun jälkeläistesi jälkeläisten suusta", sanoo Herra, "ei nyt eikä milloinkaan." (Jes.59:21).

Niissä, jotka ovat minua lähellä, minun pyhyyteni tulee näkyviin, ja koko kansa saa oppia tuntemaan minun valtani ja voimani. 3.Moos.10:3.

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Minä lähetän sinut

Monien sielussa on syviä haavoja. Monet ovat yksinäisiä. Heidän komeat talonsa ovat täynnä tuskaa ja ahdistusta. Kuluttamisen nautinto ei anna tarkoitusta elämään. Etelänmatka ei tuo helpotusta sisäiseen tyhjyyteen. Hienot vaatteet ja korut eivät hoida hylkäämisiä. Missään ei ole balsamia uskottomuuden haavoittamille rikkaille ihmisille eikä puolison vaihtamisestakaan ole pysyvää apua. Heidän sisäinen maailmansa on raunioina. He elävät kuin katulapset kylmässä ja kovassa maailmassa, jossa ei armoa tunneta eikä anneta.

Katso heidän sisäiseen maailmaansa ja näe koko kurjuus. Kuuntele, kuinka haavoitetut sielut huutavat. He kaipaavat turvallisuutta ja tarkoitusta elämäänsä. He kaipaavat sitä, mitä vain minä, Jeesus Kristus, voisin heille antaa.

Mutta he eivät tunne minua, Elämän Herraa. Minä olen heille vain jokin uskonnollinen kuvatus, jokin tympäisevä klisee – he eivät tiedä, että minä olen elävä. He eivät tiedä, että minulla on myötätuntoinen ja lämmin sydän heitä kohtaan. He eivät tiedä, että minulla on ratkaisu heidän elämänsä epätoivoon.

Sinun tulisi näyttää heille minun sydämeni. Sinun tulisi kuunnella heitä. Sinun tulisi viipyä vierellä, antaa heille ihmisen ikävään läheisyyttäsi ja läsnäolosi lämpöä. Sinun pitää ottaa minun paikkani, sinun pitää koskettaa heitä minun kädelläni. Sinun pitää kuunnella heitä minun korvillani. Sinun pitää elää heidän lähellään hylkäämättä heitä. Sinun tulee olla uskollinen palvelijani heidän hyväkseen. Minä olen Jeesus isolla kirjaimella, sinun tulee olla jeesus pienellä kirjaimella. Heijasta minun luonnettani teeskentelemättä. Opettele olemaan oikeasti ja aidosti minun kaltaiseni, niin heijastat minun valoani olemalla oma itsesi.

Vietä aikaasi kanssani rukouksessa ja minä kuuntelen sinua, kun sinä puhut minulle heistä. Ohjaa heitä minun tyköni. Minä vedän ihmisiä puoleeni, vedä sinä heitä minun tyköni. Minä olen valmiina antamaan heille elämän, antamaan yltäkyllin – kaiken mitä heiltä tämän tavaramaailman keskellä puuttuu.

Kun sinä tapaat hyväosaisia, jotka voivat huonosti, silloin tiedät: minä olen lähettänyt sinut.

tiistai 14. tammikuuta 2020

Elämän rikkaus Kristuksessa

Minua on alkanut häiritä viime aikoina eräs piirre ihmisten ajattelussa - yksitasoisuus. Sikäli kuin jotkut edustavat kristillisen uskon näkökulmaa, heidät leimataan jollain todistelulla, joka on tästä maailmasta, ei uskon maailmasta. Niinpä tieteellisen elämänkatsomuksen omaavat arvioivat uskoa tieteen näkökulmasta ja löytävät usein vain tosiasioita, jotka kiistävät uskon.

On mahdollista tulkita kolmiulotteista maailmaa kaksiulotteisena tai peräti yksitasoisena. On mahdollista nähdä maailma mustavalkoisena, ilman värejä. On mahdollista typistää ja supistaa ja tavoittaa edelleen osatotuuksia. Mutta hengellinen ulottuvuus on olemassa ja sen pois karsiminen ei auta meitä yhtään. Emme pääse milliäkään lähemmäs todellisuuden ymmärtämistä ja olevaisuuden ytimeen porautumista, jos typistämme ja karsimme ja yksinkertaistamme kaiken.

Usko on tervetullut harppaus tässä todellisuuden kartoittamisessa. Uskon kautta astuu Jumala, kaiken Luoja, näköpiiriin ja saman tien keskelle luomakuntaansa. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä. Hepr.11:3. Tieteeltä kestää kauan ymmärtää tämä. Ehkä se ei koskaan tavoita tätä totuutta. Ymmärtäisimmekö yhtään, mitä sana "pelastus" pohjimmiltaan tarkoittaa, jos emme uskoisi Jumalaan?

Vain uudestisyntynyt uskova voi käsittää, että todellisuus ei ole jokin ajatus tai idea, vaan totuus on persoona - Kristus. Totuudessa eläminen ei ole joukko yleviä ajatuksia, vaan yhteyttä Kristukseen, elämää hänen yhteydessään. Se ei ole yksitasoista, siinä on ulottuvuutta joka suuntaan. Siinä on väriä, siinä on tunteita, siinä on iloa ja elämisen riemua, arkea ja juhlaa, tavanomaisuutta ja ihmeitä, siinä on monenlaista syvyyttä, siinä on tilaa oikeudelle, vanhurskaudelle ja totuudelle, se kantaa mukanaan rakkautta ja toivoa. Se on tosi elämää.

Joskus me kristityt itse syyllistymme mustavalkoiseen ajatteluun ja onnistumme vääristämään uskon, saamaan terveestä uskosta esiin jonkin kasvaimen, jota sitten pilkataan 'lahkoksi'. Luin juuri artikkelin tuoreesta kirjasta, jossa käydään läpi suomalaisia lahkoja. Minusta näyttää, että siinä parannellaan näitä kasvaimia silpomalla koko ruumis lihakirveellä. Ei sekään ole oikein eikä hengellisiä asioita voi uskosta osattomat puolueettomasti arvioida. Paavali muistutti, että uskovien keskinäisten erimielisyyksien ratkaisemiseen tarvitaan viisaita miehiä seurakuntien keskeltä, ei maailmasta (1.Kor.6:5). Turvallisinta olisi kaikkien kannalta, että pysyisimme vain todistajan roolissa, ei tuomarin.

Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista. Ap.t.17:31.

maanantai 13. tammikuuta 2020

Mielenkiintoinen elämä

Kun yritän kiittää Jumalaa kaikesta kiittämisen arvoisesta, päädyn väistämättä ihastelemaan kaikkea Jumalan luomaa elämää. Ei tarvitse katsoa teeveestä mitään luonto-ohjelmaa – toisinaan sitäkin – vaan voi katsella luonnon ihmeitä ihan omassa elinympäristössä. Mutta eilen pysähdyin vähän uudenlaisen ajatuksen äärelle ja aloin miettiä, minkälaisessa ajassa olen saanut elää. Olenhan elänyt koko elämäni rauhan aikana ja keskellä valtavan nopeaa teknistä kehitystä. Voin myötätunnolla suhtautua amisheihin, jotka köröttelevät hevosvetoisissa kärryissään liikenteen seassa, mutta omasta puolestani iloitsen teknisen kehityksen suomista eduista – kuten netistä.

Isäni, joka syntyi jo 1800-luvun lopulla, sähköisti maatilansa heti itsenäistymisen alkuvuosina ja hankki puhelimen 20-luvulla. Se oli huippumoderni Ericsson – kaappimalli. Se tosin asennettiin vasta 30-luvulla, mutta se oli toiminnassa hänen makuuhuoneensa seinässä vielä lapsuuteni päivinä. Numero oli Luhalahti-3. Siinä oli ”dual-sim” ja kaksi eri soittoääntä: toinen lanka oli vedetty poliisille naapuriin ja kaksi rimpautusta sinne, muuten yksi. Viimeisinä elinvuosinaan isä sai seurata Sputnikin lentoa yötaivaalla. Minä aloitin työurani tietotekniikan parissa siihen aikaan, kun reikäkortit olivat suurta huutoa. Tietokonetta varten tarvittiin silloin oma ilmastoitu huone. Kehitys on ollut huimaa. Nyt silloisia koneita tehokkaampi mylly mahtuu taskuun.

Voin siis olla kiitollinen, että olen saanut elää näin mielenkiintoisena aikakautena. Olen nähnyt huiman kehityskaaren isäni päivistä ja hänen puimakoneistaan nykyaikaan. Ei ole syytä tehdä tekniikasta mitään epäjumalaa, mutta en kaipaa ”vanhoja, hyviä aikoja”, jolloin elämä oli alkeellista.

Totesin, että voin tästäkin asiasta kiittää Herraa. Saattaa olla, että jokin toinen aika olisi ollut yhtä mielenkiintoinen, mutta en nyt kaipaa aikakonetta mennäkseni historiassa taaksepäin tai eteenpäin.
Olen elänyt sopivaan aikaan, nähnyt riittävästi elämän erilaisia puolia. Jos tästä lähiaikoina kuolen, omaiset voivat lainata raamatullista ilmaisua ”kuoli elämästä kyllänsä saaneena”. Jos jo ulkonaiset elämän puitteet ovat kiitoksen aihe, kuinka paljon enemmän sen hengelliset näköalat! Ehkä joku joskus todistaa minusta – muistellen kenties villejä vuosiani ja nuoruuteni harhailuja – että silläkin alueella ”kehitys on ollut huimaa”!

Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole. Ps.92:15-16.