Raamattu on kuin kampa, jolla suoristamme sotkuiset ajatuksemme. Kun odotamme uskon varmuudessa ja iloisin mielin sitä hetkeä, jolloin lupaus toteutuu, me toimimme uskon mukaan. Elämä Jumalan yhteydessä vaatii tätä uskon asennetta. Voimme lukea Raamattua innolla, kun tiedämme, että se on täynnä lupauksia meitä varten. Juuri tänään voin löytää sieltä lupauksen, jota en ole aiemmin edes huomannut siellä olevankaan. Voin ottaa sen vastaan ja omistaa elämääni. Ne lupaukset eivät ole tyhjää puhetta, sillä: Eihän myöskään Jeesus Kristus, Jumalan Poika… tullut ollakseen sekä ”kyllä” että ”ei”, vaan hänessä toteutui ”kyllä”. Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: ”Aamen”, Jumalan kunniaksi. 2.Kor.1:19-20.
Monet ihmiset keskittyvät tosiasioihin. He täyttävät elämänsä seuraavan kaltaisilla tosiasioilla: olen sairas, olen köyhä, olen velkaantunut, olen lahjaton, olen unohdettu, olen sivullinen, olen petetty, olen hylätty. Tai olen läheisriippuvainen, olen alkoholisti, olen syntinen, olen toivoton tapaus. Jumalan sana kuitenkin tuo peliin toivon ulottuvuuden. Se toivo sisältää muutoksen mahdollisuuden. Jumalan sana, joka kertoo, miten Jumala meidät näkee, ei jätä meitä yksin ja hylätyiksi, sairaiksi ja vaille toivoa. Jumalan sanan valossa voimme nähdä, että emme ole olosuhteiden uhreja, vaan meillä on kaikki mahdollisuudet olla pärjääviä ihmisiä. Me saamme luottaa, että kaikissa elämämme vaiheissa Jumalan vahvat käsivarret kantavat meitä. Jumalan sana voi uskon kautta jopa kumota tosiasiat. Tämän ihmeen kokeneista ja uskoon tulleista ihmisistä voimme sanoa:
Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Ef.1:13.
