Kun vihollinen ärhentelee

Teidän on hyvä tietää, veljet, millaisessa ahdingossa me olimme Aasian maakunnassa. Jouduimme niin suunnattomiin ja ylivoimaisiin vaikeuksiin, ettemme enää uskoneet selviävämme hengissä. 2.Kor.1:8.

Joskus vihollisen hyökkäykset ajoittuvat suuren voiton ja Jumalan ilmestymisen kynnykselle. Vihollinen ikään kuin kostaa etukäteen. Se ei voi estää Jumalan siunauksia, mutta se purkaa kateutensa raivoa siihen henkilöön tai ryhmään, joka on lähellä kokea Jumalan valmistaman läpimurron.

Niinpä voimme rauhoittaa mielemme taistelun keskellä ja olla varmat: Jumala on liikkeellä. Jumala ilmestyy ja jakaa armoaan, siunaa meitä ylenpalttisesti, tekee ihmeitä. Voimme valmistaa mielemme kiitokseen:

Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen. Ef.3:20-21.

Sinäkin olet viime aikoina saanut niskaasi tulta ja tulikiveä, kun Pimeyden voimat ovat nöyryyttäneet sinua. Pelkäät tehneesi jotakin Jumalan tahdon vastaista ja tutkit sydäntäsi. Mutta sinä olet Jumalan tahdon tiellä ja tekemässä kaikkea sitä, mitä sielunvihollinen vihaa. Jumala ilmestyy pian avuksesi. Jeesus osoittaa sinulle armonsa ja rakkautensa. Pyhä Henki tulee ja nostaa sinun lannistuneen mielesi ylös. Hän vahvistaa sinua ja sinä saat täyttyä ilolla. Syvä rauha valtaa sinut uuvuttavien taistelujen jälkeen. Saat levätä. Saat nauttia Jumalan hyvyydestä.

Sinä nouset jyrkän ylämäen jälkeen kukkulan huipulle. Saat katsella avaria maisemia, joita et ole aikaisemmin nähnyt. Sinua kiehtoo kaikki uusi. Tuore innostus saa sinun luovuutesi liikkeelle. Ihastelet kaikkia mahdollisuuksia, joita avautuu eteesi. Sisäinen maailmasi inspiroituu, hengellinen elämäsi saa uutta nostetta.

Tähän sinun oli mahdollista päästä vain raskaan ja vaikean taistelun kautta. Mutta se kannatti.

Sinä olet antanut vihollisten ajaa ylitsemme, me olemme joutuneet tuleen ja veteen, mutta sinä olet avannut meille jälleen tien. Ps.66:12.

Yksinäisen ystäviä

Minun ystäväni ovat pettäneet minut kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin. Job 6:15.

Aina ei ystävistä ole apua. Toiset pettävät, toiset jättävät, toiset häipyvät muuten vaan. Harvoin kukaan edes päätyy ystäväksi. Tuttavat voivat löytää toisistaan vierastettavia piirteitä ja odotukset eivät kohtaa. Ystävien saaminen on yhtä monimutkaista kuin deittailu. Seurustelukumppanin hakeminen voi olla uuvuttava urakka ja sitten, kun luulee löytäneensä sopivan, hän häipyy maisemasta sanomatta sanaakaan. Sitä kutsutaan termillä 'ghosting'.

Minulla tosin ei ole deittailusta kokemusta juurikaan, ei lähimpään 40 vuoteen. Sivusta seuranneena näitä asioita kommentoin. Otin asian puheeksi oikeastaan vain vaikeudesta löytää uusia uskon ystäviä. Puolison etsiminen on astetta vaikeampaa ja siihen en uskalla ottaa kantaa.  Jos etsit seurustelukumppania ja puolisoa, siinä en ala neuvomaan. Mutta ystävien puutteesta voin puhua. Ja siitä, miten kiven alla ovat hyvät esirukoilijat. Onneksi on kuitenkin nettituttavia. Kuten joku totesi "kaikki tykkäävät, toiset hyvää ja toiset huonoa".

Toisaalta tässä on se rohkaiseva näkökulma, että jos on pettynyt ystävään, voi lukea Raamattua ja löytää sieltä ihmisiä, jotka eivät petä, vaan ovat uskollisia ja luotettavia. Jos on pettynyt vaikka lapsettomuuteensa, voi keskustella Abrahamin kanssa, joka tutustui tähän ongelmaan hyvin perusteellisesti. Voi saada häneltä vertaistukea ja vahvistusta uskolleen, että vielä se lapsi näkee päivänvalon. Jos on joutunut syyttömästi vainon kohteeksi, voi tarttua Daavidia käsipuolesta ja kuunnella, mitä sanottavaa hänellä on vainotulle. Hän voi kertoa, että Jumala ei voideltunsa asiaa petä, vaan vie valittunsa voittoon, olkoon vihollinen miten väkevä tahansa.

Entä sitten, jos kaikki hylkäävät ja joutuu ristin alla kamppailemaan? Parasta silloin keskustella Jeesuksen kanssa. Hän tietää, miltä tuntuu, kun syytetään, kun ruoskitaan, kun lyödään - ilman syytä. Paavalikin tietää, mitä on väkijoukon raivo, kun jokin uskonnollinen kiihkomielisyys valtaa ihmiset.

Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa. Room.15:4.

Älkäämme siis voivotelko, vaan kääntykäämme Jumalan miesten ja naisten puoleen, ottakaamme heiltä opiksi. Rohkaistaan mielemme ja seurataan vanhan liiton pyhiä, profeettoja ja vanhurskaita miehiä ja naisia, seurataan apostoleja ja ennen kaikkea Mestaria itseään. Pyhä Henki avatkoon silmämme ja korvamme näkemään ja kuulemaan, mitä Jumala puhuu ajasta aikaan. Näin emme jää yksin, emme vaikerra hylätyn itkua, emme kipuile orpouttamme. Olemme urheita ja menemme eteenpäin rohkein mielin, varmana uskossamme. Abraham, uskon isä, näyttää meille esimerkkiä:

Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Room.4:20-21.

Leipä ja taikinajuuri

Jeesus puhui heille vakavasti: "Olkaa varuillanne. Varokaa fariseusten ja Herodeksen hapatetta." Mark.8:15.

Monet ymmärtävät vaivatta tämän hapatevertauksen, mutta joiltakin se menee yli hilseen. Minäkin otin oikein auki Wikipedian artikkelin taikinajuuresta, jotta virkistäisin ajatuksiani tästä aiheesta. Lapsena sain katsella tätini leivän tekoa, joten tiedän, miltä se ruistaikinan tekoon tarkoitettu tiinu näyttää eri vaiheissa. Sehän on suuri saavi, jossa on vanhan taikinan jäänteet pitkin reunoja. Juuri siinä onkin se taikinajuuri. Ei tarvinnut erikseen säilyttää sitä missään, sillä se säilyi astiassaan. Kun siihen lisättiin vähän vettä, suolaa ja ruisjauhoja, se alkoi vähitellen kuplimaan. Minä olin juuri sen mittainen, että näin saavin reunojen yli, miten se taikinan juuri porisi siellä puntun pohjalla. Taikinajuuri määrää suurelta osin myös leivän maun ja happamuuden.

Sinun saavisi, jossa sinua leivotaan hengellisesti, on sinun seurakuntasi. Vertauksen mukaan sinä saat makusi ja happamuutesi suoraan siitä yhteisöstä, jossa kasvat. Minä jouduin lähtemään pois helluntaiseurakunnasta, koska siellä leivottu leipä oli liian hapanta. Liian hapan leipä aiheuttaa vatsanpuruja. Mutta toiset syövät sellaista leipää ilman ongelmia. On tärkeää oppia säätämään omaa ruokavaliota, jotta vatsa voi hyvin.

Kun taikinajuuri on sopivasti kehittynyt, siihen lisätään jauhoja ja valmistetaan varsinainen taikina. Leivästä saadaan halutunlaista vaihtelemalla erilaisten jauhojen suhteita, mutta tätini leipoma leipä tehtiin kokonaan ruisjauhoihin. Taikina nousee ilman hiivaakin juuressa luonnostaan olevien hiivojen avulla. Leivonta tästä eteenpäin menee normaalien paistorutiinien kautta. Meillä oli leivinuuni paistamista varten. Ehkä nykyään leipä pakastetaan, mutta silloin, kun minä olin tiinunkorkuinen, leivät nostettiin vartaaseen kuivumaan. Sitten söimme kovaa leipää, mutta totuimme siihen.

Jeesus siis varoitti neljänlaisesta hapatteesta: ainakin fariseusten, saddukeusten ja herodeksen. Ehkä myös kirjanoppineisuuden hapatteesta voidaan puhua. Jossain mainitaan myös ilkeyden ja pahuuden hapate.

Pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan. Gal.5:9. Meidän on siis aika viettää juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa. 1.Kor.5:8.

Mikä siis on se rohkaisu, joka tähän sisältyy? Ainakin minulle itselleni on tärkeää, etten näiden kirjoitusteni kautta syötä ihmisille liian hapanta leipää. Minun sydämessäni on omanlaisensa taikinajuuri ja se määrää pitkälle leivän maun. Samoin sinä voit lopultakin vaikuttaa siihen, minkälaista leipää syöt. En kehota ketään lähtemään pois seurakunnastaan, kuten itse tein - se on mahdollisuus, mutta sopii vain harvoille - mutta aina voimme valita, minkälaista julistusta kuuntelemme, minkälaista Raamatun tulkintaa suosimme. Aina voimme ottaa kantaa evankeliumin puolesta vanhan liiton sijasta. Aina voimme välttää leipää, josta saamme vatsanpuruja.

Siunausta sinulle oman ruokavaliosi kehittelyyn ja hyvän ja ravitsevan hengellisen ruuan löytämiseen.

Sinä annat, ja jokainen saa osansa, avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi. Ps.104:28.

Israel ja uusi liitto

"Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa."... "Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä." Jer.31:31,33.

Me olemme tottuneet ajattelemaan, että olemme uuden liiton kansaa, me kristityt - Kristuksen ruumis ja seurakunta. Mutta Jumala haluaa, että myös Israel ja juutalaiset ovat uuden liiton kansaa. Vielä heistä on tuleva sellaisia.

Mutta valitettavasti tämän päivän Israel ei paljonkaan anna merkkejä uudesta liitosta, pikemminkin vanhasta "silmä silmästä, hammas hampaasta" - ajattelusta (Matt.5:38). Sitä oudompaa on, että Israel-ystävyydestä tulee jokin hyväksyntäautomaatti kaikelle voimapolitiikalle, mitä Lähi-idässä toteutetaan.

Todellisia sankareita ovat rauhantekijät Jeesuksen sanojen mukaan (Matt.5:9). Meidän tulisi kristittyinä antaa tukemme kaikelle sellaiselle toiminnalle, joka tähtää rauhaan ja sovintoon. Joskus se rauha ja sovinto vaatii molempien osapuolten nöyrtymistä ja sydämen vilpittömyyttä - kipeitä ratkaisuja. Jitzhak Rabin oli aikanaan valmis tähän. Hän joutui ammutuksi, mutta samalla hän muistuttaa enemmän Kristusta kuin nämä kotoiset Israel-intoilijat yhteensä.

Herra Putin näytti esimerkin voimapolitiikasta, kun ryösti Krimin itselleen. Hyväksymmekö me Israelin laajentumispyrkimykset vetoamalla vanhan liiton aikaisiin kirjoituksiin? Emme, jos olemme oikeasti uuden liiton kansaa. Herra Trump oli myös valitettavasti pahan kerran pihalla uuden liiton mukaisesta ajattelusta. Toivottavasti nykyinen presidentti osaa korjata edeltäjänsä aiheuttamia ongelmia.

Politiikka on sinänsä sellainen toiminnan taso, joka ei minua kiinnosta. Mutta testinä kristillisyytemme aitoudesta käy toki politiikkakin. Aika harvoin totuuden ja oikeuden puolustamista nähdään missään maailmanpolitiikan näyttämöllä. Mutta Jumala ei hylkää meitä kaikesta väärästä politiikasta huolimatta, ei Israelia eikä meitä, ei viisaita poliitikkoja eikä tunareita. Hänellä on suunnitelmansa ja hän vie sen päätökseen maailman ihmetellessä.

Sen tähden Herra, joka lunasti omakseen Abrahamin, sanoo Jaakobin suvulle näin: - Nyt ei Jaakobin enää tarvitse olla häpeissään, enää eivät hänen kasvonsa kalpene. Sillä kun he näkevät keskuudessaan minun kätteni luomuksen - omat lapsensa - he jälleen pitävät pyhänä minun nimeni, pitävät pyhänä Jaakobin Pyhän ja vapisevat kunnioituksesta Israelin Jumalan edessä. Ja ne, joiden mieli on eksyksissä, tulevat järkiinsä, ja marisijat ottavat opikseen. Jes.29:22-24.

Koetuksesta selviytyminen

Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: "Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?" Matt.11:2-3.

Johanneksen usko joutui koetukselle, kun Jeesus ei näyttänyt välittävän hänen ahdingostaan. Johannes toivoi ehkä Jeesuksen tekevän ihmeen hänen puolestaan, jotta hän saisi vapautua. Ainakin Johannes toivoi Jeesuksen puhuvan hänen puolestaan ja ajavan vaikutusvallallaan Johanneksen etua.

Mutta oikeastaan Jeesus ei tehnyt mitään Johanneksen hyväksi. Ehkä hän rukoili tämän puolesta. Viesti Johannekselle oli tämä: Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Matt.11:4-5. Kun Johanneksen lähettämät miehet olivat lähteneet, Jeesus mainitsi muutaman asian Johanneksen puolesta (Matt.11:7-15), mutta lähettämässään viestissä hän ei sanonut mitään Johanneksesta.

Usein koettelemus, joka meitä kurittaa, tulee samalla tavalla. Me rukoilemme, huudamme Jumalan puoleen, mutta emme saa vastausta. Jumala tuntuu puhuvan kaikille muille, mutta ei juuri minulle ja minun tarpeeseeni. Kun eniten kaipaisimme rohkaisua, emme saa sitä. Meistä tuntuu, että Jumala on meidät hylännyt. Olemme yksin.

Mutta nämä elämän syvät laaksonpohjat ovat Jumalan sallimia, jotta meidän uskomme kasvaisi. Noissa tilanteissa meidän tulee venyä, jaksaa pitemmälle, uskaltaa täydemmin jäädä uskon varaan - luottaa sittenkin. Jumala ei anna meille näitä koetuksia, jos hän näkee jo ennalta, että heitämme pyyhkeen kehään. Hän antaa meille koetuksen, koska hän näkee, että olemme vahvoja, pystymme venymään, kasvamme paineen alla.

Hän on kuin sillanrakentaja, joka koeponnistaa uuden riippusiltansa. Hän haluaa virittää uskomme sellaiseen harmoniaan kanssaan, että pienet tuulet eivät sitä heittele. Tosipaikan tullen saamme osaksemme luottamusta ylhäältä. Jumala tietää: tämä poika kestää kyllä tai tämä tytär on tarpeeksi sitkeä.

Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Room.5:3-4.

Herra on kuullut

Kerran oli sukulaisten kesken puhe siitä, mitä kenenkin nimi tarkoittaa. Minä kerroin, mitä minun nimeni taakse kätkeytyy: "Herra on kuullut, että minua sorretaan" (Vrt.1.Moos.29:33). Kenenkään ilme ei värähtänyt. Sellainen merkitys oli heille joko ihan ilmaa tai sitten he eivät ymmärtäneet siitä alkuakaan. Minulla nimittäin on juuri sellainen nimi kuin pitääkin ei-toivotulla lapsella olla. Olen kokenut väheksyntää, hylkimistä, suorastaan vihamielistä kohtelua äitini ja sisarusten taholta.

En siitä nyt aio valittaa sen enempää. Haluan vain kiinnittää sinun huomiosi tuohon tosiasiaan: maailmassa ei ole mitään sortamista, mitään vääryyttä, mitään huonoa kohtelua, jota Jumala ei näkisi. Jumala on taivaassa, hän on Kaikkivaltias, joka tekee suuria asioita, mutta hän näkee myös pienen ihmisen murheet. Hän ei hyväksy vääryyttä eikä minkäänlaista sortamista. Tämä tosiasia vapisuttaa minuakin, sillä olenhan samanlainen raadollinen ihminen kuin muutkin.

Sinäkin saatat kokea jääneesi jostain paitsi, kuten Lea. Hän joutui suremaan sitä, ettei ollut yhtä kaunis kuin Raakel. Ehkä sinäkin koet saaneesi huonot lähtökohdat elämälle. Muut ovat aina lahjakkaampia ja menestyvämpiä ja heillä on parempi ulkonäkö. Heistä pidetään, he saavat muiden huomiota, kun taas sinua väheksytään.

Mutta Jumala antoi Lealle poikia, jotka vetivät Jaakobin huomion puoleensa. Lea sai loistaa, sillä hän oli antanut miehelleen useita jälkeläisiä, kun taas Raakel oli hedelmätön. Jumala tasasi onnen lahjat.

Odota siis Herraa. Hän tietää, mitä olet joutunut kokemaan. Hänen säälinsä ja myötätuntonsa on herännyt ja hän haluaa siunata sinuakin. Kun hän alkaa toimia, sinä saat loistaa. Hänen armonsa ja siunauksensa näkyy sinun elämäsi yllä. Huomaat, että kauneus, lahjakkuus, rikkaus ja muu ulkonainen on sittenkin sivuseikka, kun Jumalan ihmeelliset teot alkavat toden teolla näkyä sinun kauttasi. Sinä saat olla kirkastamassa Kristusta, saat olla hänen lähettiläänsä, saat kantaa hedelmää, joka pysyy. Lopulta sinulle annetaan kirkkauden kruunu. Jokaisen tappion Jumala palkitsee voitolla:

Kun teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, te olette autuaat, sillä teidän yllänne on kirkkauden Henki, Jumalan Henki. 1.Piet.4:14.

Eläviä sanoja

Jeesus sanoi vielä: "Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: 'Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.'..." Luuk.11:5-6.

Tässä on hyvä kuvaus siitä, miltä sananjulistajasta tuntuu, kun pitäisi ruokkia sanannälkäistä kansaa, mutta ei ole antaa mitään. Jokaisen sananjulistajan on tietenkin hyvä tiedostaa tämä. Jos kaiken viisautensa pistää likoon ja yrittää terveen järjen mukaan puhua, niin lahjakkaankaan ihmisen puhetaito ei riitä. Aito julistushan erottuu siitä, että siinä on elämä. Kristuksen siunaus, jonka hän välittää meille murtamassaan leivässä - on se sitten sanan leipää tai ehtoollista - on juuri tuo ratkaiseva asia - elämä. Mutta Raamatusta olemme oppineet tietämään, että Pyhä Henki voi välittää meille eläviä sanoja Kristuksen sydämeltä (Ap.t.7:38). Toivottavasti olemme sen myös kokemuksesta oppineet. Viisainkaan puhe ei aina kanna mukanaan eläviä sanoja. Mutta oppimatonkin voi välittää Jumalan sanoja, jotka koskettavat. Jokaisen uskovan olisi hyvä harjaantua erottamaan nämä toisistaan.

Ei Jumalan sanansaattajien - blogistienkaan - kannata ainoastaan perehtyä teologiaan tai puhetaitoon. Jotta sanoissamme välittyisi Kristuksen elämä, meidän tulee elää Kristuksen kanssa. Meidän tulee olla luotettavia, kuten Paavali oli:

Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta, joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä, että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut palvelukseensa, vaikka olin ollut herjaaja, vainooja ja väkivallantekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni tähden en tiennyt, mitä tein. 1.Tim.1:12-13.

Aivan kuin sivuasiana Paavali mainitsee entisen elämänsä virheet - ne eivät ratkaise luotettavuutta. Herra katsoo tämän päivän tilannetta.

Luotettavakin Jumalan palvelija voi aika ajoin joutua kokemaan kuivia aikoja. Paavo Ruotsalaisen tavoin armoa pitää etsiä lattian raosta. Pitää anoa ja rukoilla, pyytää sanan leipää, sitä elämän leipää, joka on murrettu Herran käsissä ja siunattu jakoon. Jos erehtyy luottamaan itseensä, hengelliseen kokemukseensa, puhetaitoonsa tai mihinkään, voi jakaa leipää, jossa ei ole elämää. Logos-sana ei sellaisenaan aina ravitse. Silloin on vaara, että kehitämme fraasi-uskoa. Toistamme vain uskomme pylväiksi tarkoitettuja raamatunlauseita kuin kopiokoneen tuotoksia. Siitä, minkä piti olla pylväs, tuleekin vain pylvään kuva.

Siksi on niin tärkeätä viettää aikaa Herran kanssa, käyttää aikaa rukoukseen, antaa tilaa Pyhälle Hengelle, pitää huolta elämäntavastaan.

Hylkää jumalattomat ja joutavat tarut. Harjoita itseäsi oikeaan uskoon. 1.Tim.4:7.

Minä se olen

Minä olen köyhä ja avuton, sydämeni on haavoilla. Ps.109:22.

Minä olen nähnyt sinun tiesi, kuullut sinun valituksesi. Enkö minä tietäisi, kuinka sinä kärsit? Minä olen ollut läsnä sinun nöyryytyksissäsi ja tukenut sinua. Minä olin kanssasi jo lapsena, kun veljesi kiusasivat sinua. Minä en ole jättänyt sinua yksin. Seuraan sinua aina katseellani. Kun tarve vaatii, kuljen vierelläsi. Kun ristisi painaa, minä kevennän sitä.

Kun ystäväsi hylkäsi sinut, minä olin siinä, kuulin kaiken, näin sinun tuskasi. Sinun sydämesi on ollut haavoilla, mutta minä olen hoivannut sinua. Minä olen lohduttanut sinua ja lääkinnyt sinun haavojasi. Minä olen pyyhkinyt kyyneleitäsi ja loihtinut hymyn kasvoillesi.

Minä se olen. Sinun pitää herkistyä näkemään minut elämässäsi. Haluan antaa sinulle silmävoidetta nähdä, voidellut korvat kuulla. Sinun tulee virittää sydämesi minun äänirautani mukaan. Viivy siis sanani äärellä, kuuntele profeetallista sanaa, joka puhuu myönteisiä asioita, maalaa sinulle toivorikkaan tulevaisuuden. Sulje korvasi noilta tuomion profeetoilta, jotka ennustavat dramaattisia käänteitä ja synkkiä päiviä vain korostaakseen omaa tärkeyttään - jos ei sitten vihan purkamiseksi.

Sinä tunnistat minun ääneni, kun totuttelet siihen terveen uskon kautta, joka aina ilmentää evankeliumin voimaa, aina tuo esiin Jumalan rakkauden, joka vastaa sinun sydämesi kaipaukseen, joka on yhtäpitävää Kristuksen kirkkauden evankeliumin kanssa. Sinun sydämesi kielet alkavat vähitellen soida samaa säveltä kuin minun ääneni. Tätä kautta sinä pääset minun aitoon seuraamiseeni:

Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Joh.10:27.

Minä puhun sinulle kahden kesken, hiljaa ja lempeästi. Minä annan sinun kokea läsnäoloni rauhaa ja iloa, hengen vapautta, rukouksen vaivattomuutta. Saat viettää aikaa kanssani kuin lapsi isänsä kanssa. Niistä ilon hetkistä sinä tunnet minut. Kun sinä löydät tämän turvapaikan, saat kasvaa uskossa ja kokea yhä uusia uskon ulottuvuuksia.

Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Room.14:17.

Älä seikkaile kauas turvapaikastasi. Haluan pitää sinua silmällä, pysyä kuuloetäisyydellä. Pysy sinäkin kanssani.

Puolustaja taivaassa

Kun minä kutsuin, kukaan ei vastannut, kun minä puhuin, kukaan ei kuunnellut. Te teitte sitä, mikä on väärää minun silmissäni, ja aina valitsitte sen, mikä on vastoin minun tahtoani. Jes.66:4.

Joskus kuulemme Jumalan puhuvan ankaria sanoja. Olemme tehneet väärin, mutta emme ole katuneet. On turvallista ajatella, että Jeesus Kristus on armollinen tuomari. Usein hän puolustaa meitä, vaikka olisimmekin tehneet väärin. Jos hän meitä kurittaa, hän tekee senkin rakkaudessa:

Rangaistessaan Herra kuitenkin kurittaa meitä, jotta meitä ei yhdessä maailman kanssa lopullisesti tuomittaisi. 1.Kor.11:32.

Ihmiset eivät yleensä ole pahoja siinä mielessä, että he tahallaan tekisivät jotakin väärää. Monta kertaa he ovat vain niin tietämättömiä, niin hoksaamattomia, niin ajattelemattomia, joskus jopa niin tyhmiä. Uusien asioiden omaksuminen on joskus kovin hidasta fiksullakin ihmisellä. Esimerkin vuoksi voisin kertoa, kuinka tässä taannoin avauduin omasta dissosiaatiohäiriöstäni eräälle tutulle ja totesin jälkeenpäin, että toinen kyllä kuunteli, mutta ei ymmärtänyt.

Dissosiaatiohäiriön yksi puoli on omien tunteiden salaaminen. Yritän nyt valottaa asiaa esimerkin avulla. Kerran nuorena miehenä - siis hyvin kauan sitten - hymyilin itsekseni erään kauniin naisen suuntaan ja vähän vahingossa se kaunis nainen näki minun hymyni, vaikka ei ollut tarkoitus. En tunnevammani takia ole koskaan voinut pitää itseäni kenenkään rakkauden arvoisena, joten en tehnyt mitään tutustumisaloitteita kyseisen henkilön suuntaan. Niinpä jonkun älypään mielestä olin nähnyt kyseisessä naisessa jotakin vikaa ja siksi olin vetäytyvä. Totuus oli kuitenkin päinvastainen: hän oli minulle liian kaunis, liian virheetön, liian paljon kaikkea. Oikeastaan ajattelin, että en koskaan saisi vastarakkautta tuolta vieraalta ihmiseltä, eihän äitinikään ollut minua rakastanut! Syvän arvottomuuden tunne nousi esiin sieluni syövereistä. Sen tunteen oli äitini istuttanut sinne jo vauvaiässä. En voi muistaa niin varhaisia asioita, mutta luulen, että äidin raivokohtaukset synnyttivät trauman. Myöhemmin, kun olin pikkulapsi, sain piiskaa joskus mitättömästä syystä. Jos nykyään tapahtuu vastaavaa, lastensuojelu puuttuu asiaan ja lapsi otetaan huostaan.

Nyt minua saatetaan syyttää tuon väärän tulkinnan takia, kun olen ylenkatsonut ja peräti hylännyt jonkun nuoruuden ihastukseni. Mutta samapa tuo - Jeesus Kristus antaa lopullisen tuomion. Sinäkin saat luottaa, että sinä saat oikean tuomion ja ihmisten väärinkäsitykset oikaistaan. Sinua on syytetty väärin jostakin asiasta ja sinä et ole saanut tilaisuutta puolustautua. Saat luottaa Kristukseen, että hän puolustaa sinua, kun se aika tulee. Joku on voinut vahingossa tehdä jotakin, ajaa kolarin tai muuta vastaavaa, ja nyt syyllisyys painaa. Mutta Jeesus tunnistaa kyllä vahingot ja erottaa tahattomat teot tahallisista. Jos olet tehnyt jotakin väärin, syyllistynyt johonkin syntiin, senkin saat Herralta anteeksi.

Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden. Ef.4:32.

Uskon dynamiikka

Mies istui kuuntelemassa Paavalin puhetta, kun Paavalin katse pysähtyi häneen. Paavali huomasi, että mies uskoi voivansa parantua. Ap.t.14:9.

Jos voisimme kokea saman tilanteen, huomaisimmeko, että kaverilla on uskoa paranemiseen? Näemmekö jonkun ilmeestä, onko hänellä uskoa - tai jalkaterän asennosta?

Pyhä Henki antaa sellaistakin näkökykyä tarpeen mukaan, luulisin. Mutta miten se usko ylipäätään syntyy? Joskus Raamatussa usko vaikuttaa syntyvän hetkessä, joskus taas uskon kehittyminen vaatii pitkän ajan. Lapsen usko on välittömästi toimivaa, mutta moni asia vaatii aikuisen uskoa. Usko voi vaatia tietyn hengellisen kasvun, määrätyn kypsymisvaiheen. Jeesus käyttää monia vertauksia, joissa sato kypsyy, vilja tulee korjuukuntoon, viinirypäleet poimitaan.

Lapsuuden kotini puutarhassa oli omenapuita ja minullakin ihan nimikkopuu. Siinähän oli parhaat omenat, selvä se. Mutta oli vaikea odottaa raakileiden kypsymistä. Heti piti maistaa, kun vähän raakile kasvoi kokoa. Eihän se ollut syötävää vielä pitkään aikaan, ripulin siitä vain sai. Syksymmällä, kun kypsimpiä omenia saattoi jo syödä, niissä oli usein matoja. Uskon laita on samoin: kasvulle on annettava aikaa ja vihollinen laittaa aina sormensa peliin.

Niinpä yritämme olla kärsivällisiä, emme heti heitä kirvestä kaivoon, jos jonkun usko ei toimi. Jos joku ei parane, jos jokin side ei katkea, jos elämänkumppania ei ilmaannu, jos uskoontulo kestää, jos herätys viipyy. Me pidämme mielessämme kasvun mahdollisuuden, uskon hitaan kypsymisen. Vahvistamme uskoa Jumalan sanalla ja rukoilemme tavoitteeseen pääsemistä. Tiedämme, että Jumala voi tehdä ihmeitä, hän ei ole kuuro eikä jätä meitä huomiotta, hän on uskollinen. Kun rukouksen malja on täynnä, kun kasvukausi on ohi, hän voi yllättäen antaa ihmeellisen vastauksen.

Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta. Matt.17:20.

Lopulta uskon on määrä ikään kuin kiteytyä pieneen siemeneen, joka kylvettäessä alkaa itää ja tuottaa uskon hedelmää. Jokainen pieni taimi, joka maasta ponnistaa valoon, on Jumalan ihme. Se on sitä luonnossakin, saati sitten hengellisessä elämässä.

Tarvitsemme vahvaa sisäistä Jumalan elämää, tervettä uskoa, joka kypsyttää sisällämme taivaallisia siemeniä. Jumalan elävä sana on aina sellaisen siemenen kantasoluna, mutta sana ei vielä sellaisenaan aina toimi, ei edes ääneen lausuttuna, vaan se vaatii ensin sanan vapauttamista muuttamaan meitä sisäisesti. Sanan pitäminen totena ei vielä merkitse ihmeen tapahtumista. Tarvitaan Kristuksen sana, sen kuuleminen, uskon kuuliaisuus Kristukselle. Jeesuksen seuraamisessa sana tuottaa hedelmää.

Tämän vuoksi emme pidä ihanteena sanan opettamista ulkolukuna ja opin korostamista. Tarvitaan sydämen sitoutuminen sanaan. Hyvä julistus tuo esiin sanan profeetalliset ulottuvuudet ja siitä syntyy elämyksiä, vahvoja tunteita, kiintymistä Kristukseen - ja toisiin uskoviin. Sellaisessa ilmapiirissä usko vahvistuu. Tässä hengellinen yhteisö - seurakunta - voi olla suureksi hyödyksi.

Lakkaamatta me kiitämme Jumalaa siitäkin, että kun julistimme teille Jumalan sanaa, te ette ottaneet sitä vastaan ihmisten sanana vaan sinä mitä se todella on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä uskovissa. 1.Tess.2:13.

Hänen rakkautensa kantaa

Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Gal.2:20.

Paavalin väittämä kuulostaa rehvakkaalta: "Kristus elää minussa". Arastelisin itse niin todeta. Koen, että minulla on vielä matkaa siihen pisteeseen. Mutta tuon seuraavan lauseen allekirjoitan mielelläni: "Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani." Siinä on lyhyesti uskon ydin. Jeesus rakastaa minua. Se on rakkautta, joka kantaa, joka ylläpitää mielenterveyttäni, joka antaa voimaa elää kaikkien vastuksien keskellä. Se kuittaa minun omat vikani ja vihaisten ihmisten väärät syytökset.

Ihmiset etsivät rakkautta toisiltaan ja se on luvallista. On luonnollista etsiä parisuhdetta ja tavoitella onnellisuutta rakastavan ihmisen rinnalla. Mutta jos pysähdymme sinne Sykarin kaivolle (Joh.4), jonne Jeesuskin pysähtyi, löydämme sieltä naisparan, joka on etsinyt rakkautta pienen ikänsä. Viides mies menossa ja aina vaan sama kierre jatkuu. Parisuhde ei tyydytä sydämen janoa, joka ikävöi kestävää ja uskollista rakkautta.

Rakkauden jano - siinä ihmiselon keskeisin pyrkimys. Jeesus ymmärtää hyvin Sykarin kaivolla kohtaamaansa naista ja tarjoaa hänelle ikuista rakkautta. Jeesus kuvailee sitä lähteeksi. Hyväkin kaivo voi kuivua, mutta Jumalan rakkauden lähde kumpuaa elämää, joka tulvii taivaan Isän sydämeltä. Ei se ole samanlaista kuin maallinen rakkaus, mutta se on rakkautta, joka tyydyttää ihmisen syvimmän kaipauksen. Jumalan syli on enemmän kuin ihminen osaa kaivata. Kun ihminen lähestyy Jumalaa rukoillen Hengessä ja totuudessa, hän saa kokea unelmiensa täyttymyksen.

Lyhyen keskustelun kautta Vapahtaja neuvoo oikean lähestymistavan Sykarin kaivon naiselle. Rakkauden kaipuussa kannattaa pysähtyä Jumalan rakkauden lähteelle. Vain Vapahtaja, kaikkien ihmisten Pelastaja, voi olla vastaus siihen syvään kaipuuseen, jonka itse Jumala on asettanut sydämeemme.

Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen. Ef.3:20-21.

Jumalan monet kasvot

Tai voisihan sitä kutsua monimuotoisuudeksi, joka ilmenee luonnossa - kuten ympäristönsuojelijat tietävät - mutta myös kaikessa muussa taivaan alla, myös ihmiselämässä. Jos katselemme Raamatun henkilöitä ja valikoimme sieltä esiin hurskaat ja jumaliset ihmiset, emme löydä mitään yhtenäistä joukkoa, vaan hyvin kirjavan joukon ihmisiä, joista osa on suorastaan omituisia henkilöitä.

Kiistämätön tosiasia on, että Jumala rakastaa luotujaan. Jumala rakastaa vaihtelevuutta, erilaisuutta, omaperäisyyttä. Hän on luonut varsin monta erilaista kasvia, erilaista koppakuoriaista, erilaista lintua, erilaista villieläintä, erilaista tähteä, erilaista galaksia... Koko kaikkeus on täynnä mitä erilaisimpia luomuksia. Viimeksi totesin tämän, kun katselin Hubble-teleskoopin ottamia kuvia. Mikä valikoima erilaisia galakseja, erilaisia sumuja. Minä vain katson suu auki ja ainoastaan tunnen itseni pieneksi ja tyhmäksi.

Mutta yksi asia on varma: sinä olet erilainen, ainutlaatuinen luomus, omanlaisesi persoona. Sinulla on varmaan vähän omanlainen uskokin, jossa on persoonalliset painotukset. Sinulle tärkeät asiat eivät aina ole tärkeitä toisille. Sinun lahjasi ovat yksilölliset. Sinä toteutat uskoasi vähän eri lailla kuin moni muu. Et ole keskiverto.

Jos kärsit erilaisuudestasi vähääkään, saat uskoa, että sinussa ei ole mitään vikaa. Olet Jumalan taidonnäyte, Luojan luomistyön täydellinen uniikki kappale. Olet rakastettava kaikilta piirteiltäsi ja jos sinussa on haavoja, jopa jonkinlaisia vammoja, niin nehän vain kaunistavat sinua! Älä erehdy luulemaan, että olisit jotenkin halpa-arvoinen, vähäpätöinen ylijäämäihminen. Ihmiset saattavat vihata sinua, mutta sinun Luojasi ja Lunastajasi ei sinua vihaa, ei koskaan. Hän haluaa osoittaa rakkautensa sinua kohtaan. Sen hän tekee sopivana hetkenä. Oikeastaan hän puhuu sinulle rakkauden sanoja joka päivä. Avaa siis korvasi ja kuuntele.

Kuule, tyttäreni, kuuntele neuvoani. Unohda kansasi, unohda isäsi suku. Sytyttäköön kauneutesi kuninkaan! Hän on sinun herrasi. Ps.45:11-12.

Sinun ei ole määrä olla ajopuu, joka ajelehtii virran mukana. Sinä voit olla määrätietoinen ja pyrkiä eteenpäin. Sinun tulee suunnistaa elämässäsi Jumalan sanan kompassin avulla ja kuunnella Hengen ääntä. Sinä opit sellaisen elämäntavan vähitellen. Hengellisen kasvun kautta se tapahtuu. Kun sinun elämäsi on annettu Jumalan ohjattavaksi, sinusta tulee kutsumustietoinen. Siinä tietoisuudessa sinun epävarmuutesi sulaa pois ja sinä saat uutta uskon varmuutta. Sinusta tulee näyn valtaama. Sinä saat syvemmin tietää, kuka olet. Silloin sinä tiedät, että olet yksi heistä, joista Jesaja puhui:

Tuokaa kaukaa minun poikani takaisin, maan ääriltä tyttäreni, tuokaa jokainen, joka on kutsuttu minun nimiini, jonka olen kunniakseni luonut, muovannut ja valmiiksi tehnyt. Jes.43:6-7.

Ylistäkää Herraa

Saatamme joutua kulkemaan erämaassa väsyttäviä taipaleita. Kaipaamme Jumalan kosketusta, hengen virvoitusta kuin vaeltaja, joka janoissaan hakee lähdettä. Uskomme Herran hyvyyteen, mutta emme mielestämme saa tuntea Jumalan läsnäoloa ja rakkautta. Välillä kokeilemme, josko ihmiset näkisivät sisäisen hätämme ja huomioisivat meitä - ja petymme. Kuljemme elämän tietä eteenpäin raahustaen, väsyksissä ja pää painuksissa.

Psalmi 102 kertoo teemansa heti ensimmäisessä jakeessa: Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle. Ps.102:1. Ja todellakin - tämän psalmin on kirjoittanut joku, joka tietää, missä minä menen. Hän rukoilee: Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi. Ps.102:2.

Kannattaa lukea koko psalmi. Jossain keskivaiheilla alkaa toivon kipinä syttyä ja usko Jumalan hyvyyteen palautua.

Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika. Ps.102:14.

On ratkaisevaa, että tämä käänne tapahtuu. Jos jäämme epätoivoon, emme jaksa elää uskossa, vaan ennen pitkää palaamme maailmaan. Kuinka tervetullut onkaan tämä uskon ilmaus, kun se vakuuttaa meille: armon aika on ihan ovella! Jumala ilmestyy! Minä saan avun! Uskossa näen jo sen: Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan. Ps.102:18.

Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa. Ps.102:19.

Niin, Jumalan sana on kirjoitettu meidän esivanhemmillemme, meille itsellemme ja tulevalle polvelle. Jumalan sanan täysi vastaanottaminen ja uskon syntyminen ihmisten sydämissä aikaansaa kiitosta. Ahdinkomme päättyy, rauha valtaa sydämen, kun Herran henki luo meidät uudeksi. Me vanhat uskovatkin saamme uudistua, kun  pääsemme lähteelle, kun Henki meitä virvoittaa, kun sana koskettaa. Ylistys alkaa pulputa suustamme, kädet nousevat kiitokseen. Olemme jälleen siinä ihanassa olotilassa, jonka Pyhä Henki saa aikaan, kun elävä usko on ottamassa ilon vastaan.

Nyt voimme siirtyä oikeassa mielialassa psalmista 102 seuraavaan psalmiin:

Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Ps.103:1-2.

Onko tukka hyvin?

Nykyajan villitykset, kuten some, ovat korostaneet ihmisen pinnallisia ominaisuuksia ja huomionhakua. Selfie pitää ottaa vähän joka päivä ja jakaa seuraajille. Selfie, jos mikä, on aikamme symboli. Se kertoo itsekeskeisyyden sanomaa. Se kertoo, että on hyväksyttävää tuoda esiin itseään ja elämää minäminä-moodissa. Selfie on modernia läsnä olemista.

Joskus vuosia sitten, kun minäkin olin vielä jonkin verran sosiaalisempi kuin nykyään, ja tapasin sukulaisia, sain osakseni arvioita tukkani väristä. Oliko se nyt vähän tummempi kuin ennen? Jokin sävy siinä oli olevinaan uusi. Sain siis ihmetellä, miten tällainen tuskin kampaa nähnyt hiuspehko voi olla kiinnostava jonkun mielestä? Ymmärrän naisihmisiä, jotka laittavat itseään ja meikkaavat vahvastikin. Mutta minun kaljuuntuva päälakeni ja harmaantuva tukkani - ketä se nyt kiinnostaisi!?

Olen pettynyt, jos minun persoonassani kiinnostaa jokin ulkonainen asia. En oikein pärjää ulkonäkökilpailussa. Onhan maailma täynnä kauniita naisia ja niitä hauskannäköisiä miehiäkin kai riittää - annetaan heille sopivasti huomiota, mutta ei tehdä heistäkään mitään epäjumalia.

Toisaalta - otan itsestäni eräänlaisen selfien joka kerta, kun postaan näitä kirjoitelmiani. Kutsun näitä "siruiksi", koska ne ovat tietyssä mielessä elämäni sirpaleita. Yritän kyllä välttää itseni tuomista esille ja kuvata enemmän Jeesusta, pitää hänet keskipisteenä ja etsiä aina hengellistä kuvakulmaa asioihin. Tämä johtaa helposti siihen, että jos itse näyn kuvassa, niin otan mukaan vain myönteisiä yksityiskohtia ja peitän huonot puoleni. On suuri kiusaus esiintyä jonakin vähän parempana uskovana kuin tavalliset tallaajat.

Puolustan tietysti tätä lähestymistapaa sillä, että edustan Kristusta enkä halua kuvaan mitään, mikä tahraisi hänen mainettaan tai langettaisi varjon hänen kuvansa ylle. Sananjulistajan yleensäkin tulee esiintyä arvokkaasti ja välttää oman persoonansa esittelyä ja keskittyä siihen, mitä Jumala tekee.

Vaarana on, että hengellisen blogin pitäjänä minusta tulee tekopyhä. Puhun maski kasvoilla enkä käytä sitä koronan takia, vaan ollakseni vähän parempi kuin olenkaan. Terveen uskon peruspilareita on kuitenkin avoimuus, teeskentelemättömyys, uskottavuus Jumalan sanansaattajana.

Niin, en yritä ratkaista tätä ongelmaa nyt millään näsäviisaalla lauseella, toteanpa vain, että ongelma on todellinen ja ilmeisesti aika pysyvää laatua. Voin vain olla pahoillani, jos asia jotakuta häiritsee. En aio jatkossakaan tuoda esiin persoonani kielteisiä puolia, koska se tuskin auttaisi itse sanomaa - Kristuksen kirkkauden evankeliumia. Haluan vain muistuttaa joidenkin Raamatun henkilöiden inhimillisistä puolista, vaikkapa Simsonin. Jos siis joku Jumalan palvelija on vajavainen, sehän vain kirkastaa Jumalan evankeliumin valovoiman. Haluan rohkaista jokaista, joka tuntee kutsua evankeliumin palvelukseen, että ei tarvitse parannella itseään sen kummemmin. Antaa palaa vaan!

Että jos haluat tietää, onko tukka hyvin, niin ei todellakaan...

Pilkatun osa

Kuulkaa minua, te jotka tunnette oikeuden, te joilla on minun lakini sydämessänne: - Älkää pelätkö ihmisten pilkkaa, älkää säikkykö heidän herjauksiaan! Heidän käy kuin vaatteen, jonka toukka kalvaa rikki, kuin villakankaan, jonka koi syö. Mutta minun vanhurskauteni pysyy iäti, minun pelastava armoni polvesta polveen. Jes.51:7-8.

Oletko sinä kohdannut maailman ihmisiä, jotka nauravat sinun uskoasi ja pilkkaavat sinun olemustasi? Joskus sen osaavat toiset uskovatkin. Mutta Raamattu ennustaa meille, että saamme kerran herätä todellisuuteen, jossa pilkkaajia ei ole. Entä ihmiset, jotka vihaavat sinua? Missä he ovat? Kerran tulee aika, jolloin he tuntuvat hävinneen kuin tuhka tuuleen. Häpeään, pahasti häpeään joutuvat kaikki, jotka vihaavat sinua. Ne, jotka sinua syyttävät, tuhoutuvat, häviävät olemattomiin. Hakemallakaan et heitä enää löydä, niitä, jotka taistelivat sinua vastaan. Tyhjiin katoavat, olemattomiin ne, jotka sotivat sinua vastaan. Jes.41.12.

Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä, sillä sortajat ovat hävinneet ja pilkkaajat ovat poissa... Jes.29:19-20.

Uskonsa tähden sorretun, vihatun ja pilkatun ihmisen on suositeltavaa lukea Raamattua ja sieltä etenkin Jesajan kirjaa. Sieltä avautuu aivan erilainen maailma kuin se, jossa elämme. Huomaamme, että maailmassa on pysyviä arvoja ja katoavia arvoja. Kaikki jumalattomat edustavat katoavia arvoja - ja he itsekin katoavat arvomaailmansa mukana - ja Jumalan ihmiset edustavat pysyviä arvoja ja he itsekin pysyvät ajasta aikaan niin kuin pysyy Jumalan armo ikuisesti.

Tämä asettaa meidät valinnan paikalle. Joudumme huolellisesti valikoimaan elämäntapamme ja sen, mihin kiinnitämme sydämemme. Ihminen voi kiinnittää katseensa ja sydämensä turhuuden turhuuteen tai ikuisiin ja pysyviin aarteisiin. Voimme viettää aikaamme joutavanpäiväisissä riennoissa tai voimme panostaa Jumalan valtakunnan asioihin. Voimme tuhlata rahamme ostamalla itsellemme hyödykkeitä ja palveluksia, jotka viihdyttävät vain hetken. Tai voimme sijoittaa rahamme viisaasti ja tallettaa niitä taivaan pankkiin.

On tärkeää, että elämällä on suunnitelma, joka sisältää terveen uskon mukaista harkintaa, että on jokin vakaa suunta, johon pyrimme. On hyvä, jos jumalisuudesta tulee niin toinen luonto ja tottumus, että emme harhaile sivupoluilla. Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan. Hepr.5:14. Samoin kuin suu maistaa ruuan, hurskas ihminen erottaa jo tottumuksesta, mikä on hyödyllistä ja rakentavaa.

Kun meille kehittyy vakaa ja horjumaton hengellinen elämä, emme välitä niin paljon pilkasta tai vihamiesten vehkeilyistä. Vihan sijasta he saavat meiltä lähinnä sääliä. Emme masennu, emme provosoidu. Jatkamme matkaa rauhallisin mielin, kiittäen Herraa, sillä tunnemme sanan lupaukset.

Eroon vaikeuksista

Mutta Mooses sanoi kansalle: "Älkää pelätkö, vaan pysykää aloillanne, niin saatte nähdä, kuinka Herra pelastaa teidät. Sellaista, mitä te tänään näette tapahtuvan egyptiläisille, ette enää milloinkaan saa nähdä." 2.Moos.14.13.

Englanninkieliset käännökset tuovat esiin tästä jakeesta hitusen erilaisen merkityksen. Niissä sanotaan: "Noita egyptiläisiä, joita olette joutuneet katselemaan, ette näe enää koskaan!"

Israelilaiset olivat olleet Egyptissä 400 vuotta, siitä suuren osan orjuudessa. Egypti tarkoitti heille kaikenlaista pahaa: pakkotyötä, kahleita, väkivaltaista kohtelua, alituista nöyryyttämistä, rasismia ja hyväksikäyttöä. Nyt Jumala uudisti lupauksensa ja sanoi, että heidän kärsimyksestään tulisi loppu kerta kaikkiaan. Israelilaisten ei tarvitsisi tästä lähtien katsella enää entistä kurjuuttansa, entisiä sortajiansa. Edessä olisi uusi aika, uuden arvostuksen ja vapauden aika, uuden kansallisen identiteetin aika, kokonaan uuden kulttuurin esiinmarssi ja kaiken huipennuksena - hengellisen uudistumisen aika.

Tämänkin blogin lukijoissa on Jumalalle rakkaita veljiä ja sisaria, joille Jumala tahtoo antaa uuden aikakauden. Hengellisen uudistumisen aika on sinun kohdallasi aivan ovella. Kun Jumalan hyvä käsi, joka on ollut elämäsi yllä tähänkin asti, alkaa voimallisesti toimia, sinä saat jättää vanhan taaksesi, sinun vihamiehesi katoavat näköpiiristäsi, sinun sairautesi hellittää, sinun työttömyytesi loppuu. Sinä et ole enää syrjäytynyt etkä hyljeksitty, sinun ei tarvitse kärsiä entisistä riippuvuuksista - saat olla vapaa. Saat suunnata katseesi eteenpäin, suunnitella tulevaa, kokea johdatusta, päästä avaralle paikalle. Sinä voimaannut, sinä puhkut energiaa, sinä säteilet iloa ja tartutat sen muihinkin. Sinä saat olla siunauksena keskellä ystäväpiiriäsi, keskellä seurakuntaasi, keskellä Suomen kansaa.

Vanha aika jää taakse, eilisen ongelmat unohtuvat kokonaan ja mieli virkistyy uusista näkymistä.

Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. Jes.40:29. Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen. Jes.57:15.