Pilvipalvelua

Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Hepr.12:1.

Keitä nämä todistajat ovat? Heprealaiskirjeen kirjoittaja viittaa Raamatun henkilöihin, edesmenneisiin pyhiin. Hän näyttää ajattelevan, että he katsovat sieltä pilven reunalta meidän elämäämme ja seuraavat sitä. Katolisessa uskossa oletetaan, että he rukoilevat meidän puolestamme.

En halua mitään opillisia rakennelmia tähän. Haluan vain muistuttaa itseäni ja muitakin, että edesmenneet pyhät jatkavat elämäänsä tuonpuoleisessa ja heidän hurskas elämänsä velvoittaa meitäkin. Kun pidämme mielessämme, miten he elivät, saamme siitä rohkeutta ja päättäväisyyttä seurata Herraa. Kun muistamme, että elämä ei pääty, kun tämä maallinen majamme hajotetaan, me saamme pitkäjänteisyyttä uskon tien vaeltamiseen.

Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä. 1.Moos.32.2.

Kun Jaakob palasi Labanin luota kotiseuduilleen, hän kohtasi enkeleitä ja nimesi paikan Mahanaimiksi. Se tarkoittaa ’etuvartio’. Jaakob oli juuri saamassa uuden nimen – Israel. Israel merkitsi kansaa, Jaakobin jälkeläisiä – mutta se tulisi merkitsemään myös maantietellistä aluetta. Kun Jaakob palasi tälle maantieteelliselle alueelle, jonka Jumala oli luvannut antaa Aabrahamille ja sittemmin Iisakille ja edelleen Jaakobille, hän siis kohtasi tuon maa-alueen rajalla ”rajavartioston”.

Oletko sinä saanut tavata oman elämäsi rajavartijoita? – Enkeli-ilmestykset ovat mahdollisia tänäänkin ja ne muistuttavat meitä siitä, että Jumalan hallitsemassa luomakunnassa on tilaa ja ulottuvuuksia, joita emme luonnollisin silmin havaitse. Tarvitsemme uskon silmät, nuo sydämen silmät, jotka näkevät yliluonnollisen maailman kohteita, kun Herra lahjoittaa meille ilmestyksiä.

Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä. Hepr.13:2.

Kun kohtaamme Jumalan enkeleitä, voimme saada siitä rohkaisua ja tuoretta tietoisuutta siitä, että olemme matkalla kirkkauteen. Jumalan henki haluaa vakuuttaa meille, että Herra on meidän kanssamme tällä tiellä, jota vaellamme täällä ajallisen elämämme laaksoissa ja vuorilla. Usein näemme syvemmälle ja kauemmaksi, kun elämässämme on menossa jokin käännekohta.

Mitä uutta Herra tekee tänään sinun elämässäsi? Antakoon hän taivaallisia saattajia sinun matkallesi tulevana vuonna 2020, niitä olentoja, joista Jumalan sana todistaa: Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden. Hepr.1:14.

Jyrän alle jääneet

Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen. Ps.66:12 KR38.

Oletko sinä joutunut koskaan yliajetuksi? Enkä puhu nyt liikenteestä. Yliajaminen sosiaalisessa elämässä, henkisessä ja hengellisessä elämässä on varmaan useimmille tuttua. Joudumme kokemaan noita ikäviä tilanteita, kun meidät väkivaltaisesti kaadetaan ja jätetään loukkaantuneena makaamaan. Tämä yliajaminen voi olla myös hiljaista – joku sivuutetaan kokonaan, jätetään kuulematta omassa asiassaan tai vaietaan kuoliaaksi. Tämä on varsin yleistä myös seurakunnassa, jossa kaikki inhimillinen on läsnä ja kaikenlaiset juonittelut juonitaan ja pelit pelataan ja heikot jyrätään. Sitten näille jyrän alle jääneille saarnataan ”sisarista ja veljistä Kristuksessa”… Näin kuva sekä pyhyydestä että tekopyhyydestä alkaa hahmottua.

Seurakunnassa voi nousta esiin turhautumista, kun joku ei saa tavoitteitaan läpi. Sitten hän voi ajaa asiaansa tulen voimalla, kuten Absalom: Silloin hän sanoi palvelijoilleen: ”Te tiedätte, että Joabilla on minun maani vieressä pelto, joka kasvaa ohraa. Menkää ja sytyttäkää se tuleen.” Absalomin palvelijat sytyttivät pellon palamaan. 2.Sam.14:30. Tai kateus voi aiheuttaa sen, että ryhdytään sammuttamaan henkeä. Kylmää vettä vaan niskaan, jos ei peräti likasanko.

Eihän näistä ole kiva edes puhua eikä tällainen puhe ainakaan rohkaise. Se rohkaisu, joka tähän kätkeytyy, on Jumalan reaktiossa: ”Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen”. Kaiken tällaisen vihamielisen kohtelun jälkeen Jumalan palvelija saa kokea Herran uskollisuuden. Näyttää suorastaan siltä, että nuo vastoinkäymiset ovat ehto sille, että Jumala voi ilmestyä. Hän rakastaa omiaan, jotka maksavat uskostaan hintaa. Jumala haluaa näyttää hyvyytensä ja armonsa erityisesti sille, joka on joutunut kestämään ihmisten vihaa ja kateutta, hengen sammuttamista ja parjaamista.

Niinpä sinäkin voit tänään tarkistaa oman tilanteesi ja arvioida uskosi määrän. Onko elämäsi ”riittävän kurjaa”, että voisit näyttää vihamiehillesi, miten hyvä Jumala on, miten voimallinen Herra onkaan, millaisen yltäkylläisyyden hän on sinulle varannut? Riittääkö uskosi ja jaksatko nousta jaloillesi vielä? Nousetko maasta ylös niin kuin Paavali nousi kivityksensä jälkeen (Ap.t.14:20)? Viritätkö sydämesi kiitokseen niin kuin Paavali ja Silas Filippin vankilassa, jossa heidät oli perin pohjin piesty (Ap.t.16:25)?

Hyvä. Sinulla on elämäsi tilaisuus sinä päivänä, kun sinut on jyrätty ja lyöty maahan. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.2.Kor.4:8-10.

Armon ja ilosanoman lähettiläät

Joskus muistelemme vaimoni kanssa entisiä aikoja, kun olimme seurakunnan jäseniä ja kävimme säännöllisesti kokouksissa. Sunnuntain päiväkokous oli joskus hyvä, mutta joskus siitä jäi paha maku suuhun. Koko viikko saattoi mennä toipumiseen, että jaksoi taas seuraavana viikonloppuna kuunnella lisää haukkumista.

Ainakin siitä oli se hyöty, että joutui pakostakin ymmärtämään, että evankeliumi on ilosanoma - ei syytöskirjelmä. Jos uskosta tulee meille suma vaatimuksia, kokoelma sääntöjä ja itsesyytöksiä, ankaraa ja askeettista elämää, emme ole käsittäneet uskon olemusta. Uskon pitäisi olla suuri helpotus, syvä vapauden tunne, ihana toivo, iloinen odotus, turvallisuus ja luja luottamus. Uskon pitäisi olla mielenkiintoista ja tarjota mahdollisuuksia elää luovaa ja onnellista elämää.

Joillekin uskosta tulee jihadismia - myös kristillisestä uskosta. Joidenkin kohdalla se saa käyttövoimansa yksinkertaisesti vihasta. Usein vihan taustalla on laki, nimittäin: Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan. Room.4:15. Jotkut eivät varsinaisesti päädy lain alle, he päätyvät oikean opin alamaisuuteen. Kaikenlainen oikeassa oleminen sitten synnyttää uskon kiihkoilua. Oikea oppi voi myös olla meidän kirkon oppi, oman herätysliikkeen ikiomat uskon lausumat - ne tabut.

Pyhä Henki toimii vastapainona. Hän kestää meissä kaiken uskonkiihkoilun paineet ja antaa tilalle ilon ja rauhan.

Minun lukijoistani osa on niitä, jotka ovat jääneet pois seurakunnan yhteydestä tai ovat enemmän tai vähemmän väljästi mukana. Näitä sivuun jääneitä syyllistetään, vaikka seurakunnan vastuunkantajat voisivat hyvinkin mennä itseensä. Joskus olisi hyvä, jos kokonainen kirkkokunta osaisi kääntää suuntaa pois kaikenlaisesta kiihkoilusta ja heikkojen lyömisestä ja sorrettujen syrjimisestä ja ottaa armon asenteen, avartua ja antaa tilaa erilaisuudelle, antaa tilaa epätäydellisyydellekin. Onhan loppujen lopuksi niin, että Jeesus tuli tänne maailmaan meidän puutteitamme korjaamaan. Ei hän tullut täydellisiä varten.

Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan. Gal.2:21.

Olkaamme päättäväisiä siinä, että asetamme itsemme Jumalan käyttöön ja hänen evankeliuminsa lähettiläiksi:

Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. 2.Kor.5:19-21.

Vastoinkäymisten valmentamat

Sinulle, jolla on paljon ollut elämässäsi vastoinkäymisiä ja kyselet, onko Jumala jotenkin hylännyt sinut, kun hän tuntuu olevan niin kaukana, jossain etäällä ja tavoittamattomissa, hartaan rukouksenkin ulottumattomissa.

Ei Jumala hylkää ketään, ei sinuakaan. Mutta hän koettelee kyllä. ”Koettelee vaan ei hylkää Herra” on vanha sanonta ja tämä pitää paikkansa. Jumala ei välttämättä itse ketään koettele, mutta hän sallii sielunvihollisen koetella meitä. Hän haluaa antaa jokaiselle koetuksen kestävän uskon. Sitä yksinkertaisesti ei voi saada ilman koetuksia.

Jokainen koetus, jonka läpi olet mennyt uskossa Jeesukseen, on kuin koru sinun ylläsi Jumalan edessä. Sinusta tehdään tällä tavoin morsian, joka on koruillansa kaunistettu.

Osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi… Ilm.3:18.

Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi? Hepr.12:7.

Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden. Hepr.12:11.

Valitusvirret antavat meille elävän ja syvälle luotaavan kuvauksen niistä koetuksista, joihin Jumalan ihminen voi joutua. Mutta niissä myös luvataan, että Jumala armahtaa.

Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. Sieluni sanoo: ”Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan.” Valit.3:22-24.

Kuin jouluinen salamavalo

Elin lapsuuteni 1950-luvulla ja minulla on joitakin muistikuvia jouluista, jotka vietimme yhdessä sukulaisten kanssa. Yksi muisto on valokuvan ottamisesta. Kaikki valot sammutettiin, pääsin isän syliin (mitä ei muuten tapahtunut) ja sitten pimeässä odottelimme, milloin tapahtuisi 'tösähdys' - siis magnesiumjauheen syttyminen ja siitä seuraava kirkas valon välähdys. Sotien jälkeen tällaista tekniikkaa käytettiin välillä rauhanomaisiin tarkoituksiin. Mitäs - kuvista tuli hyviä. Suorastaan yllättävän hyviä. Tai oliko vanhin veljeni vain niin taitava kameransa kanssa?

Hengellisessä elämässä tapahtuu samanlaista. Me istumme pimeässä - luonnollisessa olotilassamme olemme kuin sokeita, hapuilemme pimeässä (Ap.t.17:27). Sitten Jumalan sana ilmestyy meille, Kristuksen elävä ja voideltu sana välähtää kuin salamavalo, ja me näemme yhtäkkiä kaiken, kirkkaasti ja selkeästi. Saamme ilmestystietoa ja käsityskykymme syvenee. Saamme tilanteesta pysyvän muiston ja huomaamme jotakin, mitä emme tienneet ja mikä tulee meille yllätyksenä - minähän olen tässä isän sylissä!

Kristuksen sana on juuri tuon kaltainen. Oivallamme sen kautta, että kaikki mitä meidän pimeydessämme tapahtuu, ei ole pelottavaa, uhkaavaa ja sokean kohtalon sanelemaa, vaan se on Jumalan armon todellisuutta - olemme taivaan Isän sylissä, kaikkien rakkaiden ympäröiminä. Elämme ikuisen joulun keskellä, Jeesus on tullut, enkelit laulavat. Olemme turvassa. Jumalan valtakunnan todellisuus on tullut ja valaisee maailmamme.

Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Room.14:17.

Siunatkoon sinua tänään meidän Herramme hyvä käsi ja ympäröiköön sinua taivaan Isän syli, sillä kaikki Jumalan hyvyys ympäröi sinua - tuntui miltä tuntui. Sinun päiväsi voi olla harmaa ja synkkä, suorastaan pimeä, mutta Herran armo ympäröi sen, joka häneen turvaa. Ps.32:10. Sinä et ole missään heitteillä, sinä olet hänen sylissään.

Iloitse, tytär Siion, huuda riemusta, Israel! Juhli ja laula täysin sydämin, tytär Jerusalem! Herra ottaa pois tuomiosi ja karkottaa vihollisesi. Herra, Israelin kuningas, on keskelläsi, sinun ei tarvitse pelätä mitään pahaa. Sinä päivänä sanotaan Jerusalemille: - Älä pelkää, Siion, älä anna kättesi hervota! Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. Sef.3:14-17.

Yksin Jeesus ja Jeesus yksin

Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin. Mark.9:8.

Muistamme, että Pietari kääri hihojaan ja lupasi ryhtyä rakennuspuuhiin tehdäkseen kolme majaa, kun pilvi peitti heidät ja näkyvyys hävisi hetkeksi kokonaan. Tässä tilanteessa Jumala puhui: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” (Mark.9:7)

Mielenkiintoista, miten hengellisen elämän erilaiset vaiheet on tässä pähkinänkuoressa: valtava into toimia omassa voimassa, jota seuraa lamaannus kun silmissä sumenee, Jumala puhuu vihdoin, kun itse ei osaa mitään tehdä tai ymmärtää. Ja mikä onkaan neljäs vaihe – Jeesus yksin.

Oletko sinä käynyt läpi tällaisia vaiheita uskonelämässä? Voin sanoa, että on hyvä herätä siihen, että sumu hälvenee ja voi kokea, että Jeesus on läsnä. Hän on siinä ja kun hän on vierelläsi, sinulla on kaikki. Turhaa on kaikki ihmisen hosuminen. Turhia ovat luulot omasta voimasta. Turhaa on kaikki visuaalinen loistokkuus ja kauniin musiikin tenho, jos ei voi kuulla Jumalan ääntä, selvää puhetta, sitä selkokieltä, joka korostaa vain yhtä asiaa: Jeesus on minun rakas Poikani, kuunnelkaa häntä!

Niin monet asiat tahtovat meitä viehättää ja viedä mukanaan. Uskokin tarjoaa niitä sivuasioita ja johdannaisia niin paljon. Seurakunnilla on taipumus muuttua puuhamaiksi, joissa puuhataan milloin mitäkin. Ja tämä netti se vasta puuhamaa onkin.

Halusin siis muistuttaa itseäni ja lukijoitani tästä kestoaiheesta, jonka nimi on Jeesus. Hän olkoon elämämme keskipiste, rakkain persoona, kaiken huomiomme ansaitseva henkilö. Hänestä sanotaan mainesanoja, jotka meidän tulisi voida itse todentaa ja ihmetyksen vallassa sanoa ”Aamen – sitä hän totisesti on!” Hän on Elämän leipä, hän on totuuden valo, hän on tie, hän on portti ja hän on lammasten Paimen. Hän on uskomme perustaja ja täydelliseksi tekijä, A ja O. Hän on kuningas, hän on Jumalan Poika. Ja luettelo jatkuu…

Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Hepr.1:3.

Antakaamme kunnia hänelle ja eläkäämme sen kutsun arvoisesti, jonka olemme häneltä saaneet. Hän ansaitsee, että palvelemme häntä kaikesta sydämestämme, mielestämme ja voimastamme. Hän ansaitsee olla keskipisteenä elämässämme.

Nyt kumartamaan tulkaa

Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua. Saarn.3:11.

Tiede on ymmällään monen asian edessä. Tähtitieteessä on monia arvoituksia, mm. pimeä energia. Tai jossakin avaruudessa sykkii kirkas valo, mutta ei löydy teoriaa, mistä se johtuu. Elämän synty - sitä mietitään jatkuvasti. Elinkelpoiset planeetat - onko niitä ja miksi mikään sivilisaatio ei kerro olemassaolostaan... Kysymyksiä riittää. Arvoituksia on niin makromaailmassa kuin mikromaailmassa. Ydinfysiikka, siinäpä kokoelma ratkaisemattomia arvoituksia. Kuka selittäisi?

Entä tämä meidän pieni elämämme ja sen merkitys? Miten löydän merkitystä elämälleni täällä ja miten pääsen selvyyteen Jumalasta? Onko Jumala olemassa ja onko hän luonut kaiken? Vai syntyikö tämä kaikkeus omia aikojaan ja syntyikö elämä maapallolle vain kemiallisena reaktiona?

Jos olemme ottaneet muutamia uskon askelia ja aloittaneet Raamatun tutkistelun, kysymyksiä riittää edelleen. Pelastushistoria - se näyttää olevan monille hyvin hämärä asia. Miksi Jumala syntyi ihmiseksi ja kuoli ristillä? Siinä toiset eivät näe järjen häivää, toisille se on kaiken olevaisuuden ydinasia.

Mutta emme me uskovatkaan kaikkea ymmärrä - ymmärrämme hämärästi, uskomme loput. Luotamme Jumalaan, vaikka emme ymmärrä. Juhlimme joulua, Jeesuksen syntymäjuhlaa, vilpittömin mielin. Minäkin saatan toisinaan käydä jouluaaton hartaudessa. Viimeksi menin sinne vähän nyrpein mielin ja sellaisessa ennakkotunnelmassa, että "mitähän nämä uskonnolliset ihmiset ja maallistuneet papit ovat nyt keksineet tunnelman kohottamiseksi. Varmaankin he parhaansa tekevät, että saisimme juhlamielen, puhuvat kauniita sanoja ja plaaplaaplaa ja laulamme virrestä viis..."

Ei veisattu virrestä 5, vaan laulettiin virrestä 27: "Herrojen Herra, valo maailmamme, ihmisen lapseksi syntynyt. Katsokaa lasta, taivaan kuningasta ja kumartamaan tulkaa ja kumartamaan tulkaa ja kumartamaan tulkaa Herraamme!" - Minä murruin täysin. Yritin pidätellä itkua, mutta en ihan onnistunut - joku lapsi käänsi päänsä ja minua nolotti. Mutta sisältä olin täynnä riemua, olin saanut kosketuksen taivaasta. Taivaan ilo täytti minut ja olin Jeesus-lapsen seimen äärellä siinä tovin. Joulun ilo tuli sydämeeni tuoreena ja se tuntui pitkään. Vielä nyt kuukausien päästä voin liikuttuneena muistella sitä.

Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra." Luuk.2:9-11.

Hän tyhjensi itsensä

Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Fil.2:5-8.

Vanha käännös tulkitsi ”luopui omastaan” ilmaisulla ”tyhjensi itsensä”. Jumalan syntyminen ihmiseksi – joulun ydinsanoma – on ilmoitettu Raamatussa eri tavoin moneen kertaan. Luetaan vaikka Jesajasta: Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Jes.9:1,5.

Jeesus sai tällaiset arvonimet jo profeetan ennustuksessa ja vielä yhden, hyvin tärkeän nimen niiden lisäksi: Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. Jes.7:14. [Käännös ”neitsyt” perustuu Septuagintaan. Hepreankielinen alkuteksti merkitsee ’nuori nainen’. Nimi Immanuel merkitsee ’meidän kanssamme on Jumala’.]

Kristinusko erottuu muista uskonnoista kirkkaasti tämän vuoksi: meidän Jumalamme elää keskellämme. Hän ei ole vain valtaistuimellaan taivaassa, vaan hän vaeltaa kansansa keskellä. Jo Mooses tähdensi tämän merkitystä eikä suostunut siihen, että Jumala olisi vetäytynyt pois kansansa keskeltä:

Mooses sanoi: ”Älä vie meitä täältä pois, ellet itse kulje kanssamme. Juuri siitä, että sinä kuljet kanssamme, näkyy sinun armosi minua ja kansaasi kohtaan ja meidän erikoisasemamme kaikkien kansojen joukossa maan päällä.” 2.Moos.33:15-16.

Tänä päivänä, kun elämme Uuden liiton aikaa, Jumala kulkee edelleen kanssamme. Pyhä Henki on annettu olemaan Kristuksen seuraajien kanssa. Voimme rukoilla: ”Tule Pyhä Henki sydämeeni tänään. Istu Kristuksen vallan valtaistuimella minun sydämessäni ja hallitse minua. Vaella minun kanssani ja ohjaa askeleitani. Anna minulle aina voimaa tehdä Jumalan tahtoa. Kiitos, että olet tullut minua tukemaan ja auttamaan. Ota Kristuksen omasta ja anna minulle, hänen tuntemisensa rikkautta. Kiitos, että sinun läsnäolosi minua innoittaa, sinun viisautesi minua opettaa, sinun voimasi minua vahvistaa, sinun armosi minua tukee. Kiitos, että sinä minua puolustat aina. Aamen.”

Haavat kasvun takeena

Monille elämän vastoinkäymiset muodostavat ylipääsemättömän esteen uskon tiellä. He pettyvät ja luovuttavat. Jotkut voivat pettyä siihen, että usko ei ole johtanut sellaiseen läpimurtoon ja hengellisen työn nosteeseen, jota he ovat odottaneet. He ovat kokeneet saaneensa aidon näyn, mutta sen toteutuminen vain odottaa ja odottaa. Tämä puuduttava odottaminen saa heidät pettymään ja luovuttamaan.

On muistettava, että kaikki kasvu luonnossa on hidasta. Emme näe silmällä puiden kasvua. Joskus voimme todeta, että puu on kasvanut korkeutta tai voimme todeta, että lapsenlapsi on kasvanut pituutta. Omista lapsista sitä ei voinut koskaan huomata, sillä näimmehän heitä joka päivä... Myös hengellinen kasvu on hidasta emmekä voi sitä varsinaisesti nähdä, mutta joskus voimme sen todentaa tapahtuneeksi. Emme voi omaa kasvuamme juuri vauhdittaa - voimme vain huolehtia ravitsemuksestamme - tai hidastaakaan, kasvua tapahtuu aina aidon elämän voimasta.

Uskoon tulleiden, varsinkin nuorten mutta myös vanhempien, on vaikea käsittää ristiä. Risti usein etäännytetään - se on Jeesuksen risti. Kristuksen ristin työ pelastaa meidät. Risti merkitsee syntien sovitusta. Jeesus sanoi kuitenkin rististä: Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni. Luuk.14:27. Ristiä ei nosteta jonnekin korkealle Golgatan kukkulalle ja pidetä etäällä meistä - siitä tulee meille oma risti. Ristin todellisuudesta tulee henkilökohtainen, minua itseäni koskeva asia. Ristin kautta minut liitetään Kristukseen uskossa, mutta myös kokemuksessa.

Niinpä jossain vaiheessa elämäämme meidän on pakko ymmärtää, että erilaiset vastoinkäymiset ovat Jumalan sallimia, jotta me kiinnittyisimme Kristukseen. Toistan itseäni, mutta kun hedelmäpuun oksa liitetään runkoon ja sitä sillä tavoin jalostetaan, se tapahtuu niin että tehdään haava kumpaankin ja painetaan oksa lujasti runkoon niiden haavojen kohdalta - haava haavaan kiinni. Niinpä sinunkin on määrä painautua lujasti Kristukseen kiinni ja nojata häneen, jotta sinussa oleva haava alkaisi kuljettaa hänen elämäänsä sinun ravinnoksesi ja sinä kasvaisit kiinni häneen. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Ef.4:15.

Älä siis tuhlaa kärsimyksiäsi, älä heitä pois yhtäkään vastoinkäymistäsi, vaan käytä niitä hengellisen kasvun rakennusaineina. Kun olet pettynyt, kun sinua masentaa, painaudu Herraasi ja mestariasi vasten ja sinä saat uutta voimaa. Kun sinä olet sairas, sinä voit saada uusia terveyden voimia, kun saat lääkettä haavoihisi Jumalan sanasta. Kun olet taloudellisesti ahtaalla, sinä saat uutta toivoa ja uskon luottamusta tulevaisuuttasi varten, kun painaudut Herrasi sydäntä vasten ja kerrot hänelle pelkosi ja huolesi. Kun häpeä painaa sinua, tuo se hänelle - hän on ristin häpeän kärsinyt.

Sinut on kutsuttu elämään lähellä Kristusta ja se tapahtuu, kun sinun kipusi saa sinut hakeutumaan lähelle häntä. Kun sinun haavasi paranee ja kipu väistyy, sinä huomaat eläväsi hänen yhteydessään ja sinä saat siinä kasvaa hengellistä kasvua - vaikka sitä ei ihmisen silmä erotakaan. Joskus se kasvu vielä näkyykin ja huomataan. Vaikkapa näin:

Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. 2.Kor.1:4.

Keidas odottaa

Älä ole, ystäväni, allapäin. Sinulla on erämaataivalta vielä, mutta keidas odottaa. Ole luja ja mene rohkeasti eteenpäin.

Sinä olet väsynyt. Sinua uuvuttaa matkan pituus, kaikki matkan rasitukset, ihmisten vastustus, pimeyden voimien hyökkäykset. Sinua uuvuttaa pitkä odotus ja pettymys siitä, että Jumalan lupaukset näyttävät viipyvän.

Mutta ei sinun tarvitse lannistua. Minä teen sinussa työtä ja sinusta tulee luja, kestävä, puhdas ja jalo astia ja siinä astiassa minä kannan ruokaa palvelijoilleni. Sinä saat täyttää ne teot, jotka olen sinulle valmistanut. Minä annan sanani sinun suuhusi ja sinä saat juottaa janoisia.

Älä siis ole allapäin ja masentunut, odota Herraa. Minä tulen ja nostan ja avaan ovia ja minä annan sinun olla hedelmällinen. Ole uskollinen ja pane aina toivosi Herraan. Minä en sinua hylkää enkä jätä. Näin sanoo Herra, sinun Lunastajasi.

Tien aukaisija

Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Fil.2:6-8.

Niinpä sinäkin, joka tänä päivänä kipuilet Jumalan edessä, saat seurata Herraa, joka syntyi tähän kylmään maailmaan joulun lapseksi. Saat kokea, mitä on tyhjentyä, alentaa itsensä, olla pieni ja avuton.

Sinä olet hämmentynyt, koska koit saaneesi tehtävän Jumalalta, mutta et pysty sitä viemään eteenpäin. Ihmiset torjuvat jokaisen yrityksen. Seurakunta ei halua sinua tukea. Seurakunta jopa vastustaa sinun hankettasi. Olet neuvoton.

Mietit, onko sinun luovuttava tavoitteestasi, heitettävä asia sikseen, nöyrryttävä näkemään, että olet haihattelija. Kuulet jo korvissasi heidän säälittelynsä – vastustajien ivaavat kommentit.

Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele, hän ei muuta mieltään. Hänkö ei tekisi, mitä sanoo? Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa? 4.Moos.23:19.

Voit luottaa Herraan. Jos ihmiset sulkevat sydämensä ja seurakunta ovensa, Jumala vie hankettasi eteenpäin. Sana lupaa: Tuo kaikki hankkeesi Herran eteen, niin suunnitelmasi menestyvät. Sananl.16:3. Jätä siis kutsumuksesi Jumalan alttarille, vie pyyntösi aina Herran eteen ja hän pitää sinusta huolen. Hän riisuu, mutta hän myös pukee. Hän sulkee ihmisten ovet ja avaa taivaan portit. Hän tekee mahdottomasta mahdollisen. Näin sanoo Pyhä ja Tosi, Daavidin avaimen haltija, hän, jonka avaamaa ovea ei kukaan sulje, hän, jonka sulkemaa ovea ei kukaan avaa: ”Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Sinun voimasi ovat vähäiset, mutta sinä olet ottanut sanani varteen etkä ole kieltänyt nimeäni.” Ilm.3:7-8.
Sinun vastustajasi joutuvat häpeään, sillä: Heidän edellään kulkee tien aukaisija, he raivaavat tiensä, murtautuvat portista ja lähtevät. Heidän kuninkaansa kulkee edellä, Herra johtaa heitä. Miika 2:13.

Sinun tulee olla kärsivällinen ja odottaa, kunnes Jumalan lupaukset toteutuvat, kunnes Pyhä Henki voitelee sinut, kunnes ovat aukeavat. Kunnes on oikea aika ja Jumalan määräämä hetki, kunnes hän lähettää. Siihen asti – seuraa Herraa, opi hänen luonteestaan, kasva uskossasi vahvaksi, tule Jumalan hulluksi, elä hänen kunniakseen.

Hän on uskollinen ja totuudellinen, hän tuomitsee ja taistelee vanhurskaasti. Ilm.19:11.

Luuloista vapaa itseluottamus

Itseluottamuksen puute voi joskus iskeä myös hengellisissä asioissa. Saatan tuntea, etten osaa tehdä sitä työtä, jota minulta odotetaan.

Terve itsetunto ei ole terveen hengellisen elämän este. Mutta liian vahva itsetunto voi kyllä olla. Jos joku kokee olevansa aina muita pätevämpi, hän tuskin on Jumalan valitsema henkilö. On hyvä muistaa se sana, joka sanoo:

Luotettava ei ole se, joka itse suosittelee itseään, vaan se, jota Herra suosittelee. 2.Kor.10:18.

On kuitenkin kummallista sekin, jos joku henkilö, jolla on jotakuinkin terve usko, osoittautuisi seurakunnassa sellaiseksi, ettei häntä voisi suositella mihinkään tehtävään.

Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. 1.Kor.14:26.

On hyvä oppia kunnioittamaan niitä armoituksia, joita Jumala antaa. On varmaa, että sinullekin Jumalan henki on antanut hengellistä armoitusta, joka voi tulla seurakunnan hyödyksi. Mutta Jumalan työ tarvitsee ihmisiä, joilla ei ole paljon luuloja itsestään. On suotavaa harjoitella sellaista asennetta, että on valmis sanomaan aina Pyhälle Hengelle: minä en osaa mitään, auta sinä minua. Tämä koskee myös rukoilemista:

Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Room.8:26.

On rohkaisevaa, että Pyhä Henki tekee niin paljon asioita meidän puolestamme, hän innoittaa meitä, hän antaa meille puuttuvaa taitoa, hän tekee joskus kaikkia näitä huomaamattamme. Siunattu Pyhä Henki! Tule, Pyhä Henki, tule köyhään sydämeeni tänään.

Ristin tietä voittoon

Luin taas tarinaa Jaakobin toiseksi nuorimmasta pojasta Joosefista. Hän jäi äidistään orvoksi lapsena, mutta isä hemmotteli häntä. Hänestä tuli vähän itsekeskeinen ja leuhka tapaus, nykyään saatettaisiin haukkua narsistiksi. Hänellä oli orpo osa veljiensä keskuudessa ja häntä kiusattiin. Kaikki nämä kokemukset muovasivat häntä. Mutta ne vastoinkäymiset, joita hän joutui teini-iässä kokemaan, olivat vielä raaempia.

Joosef on Kristuksen esikuva. Hänen tarinansa kertoo paitsi isänsä lempilapsesta myös viattomasta kärsijästä. Minä jouduin lapsena käymään kylällä hakemassa kananmunia. Se oli pelottavaa, olinhan vielä alle kouluikäinen. Tein sen pakon edessä, pelosta täristen, mutta eihän se ollut missään mittakaavassa Joosefin kokemusten kanssa. Mietin vain, miten hänen piti lähteä Sikemiin - kymmenien kilometrien päähän etsimään veljiään. Hän sai sitten - seikkailtuaan yksin outoja mantuja ja vietettyään öitä taivasalla - kuulla, että veljet olivat menneet Dotaniin. Piti siis patikoida vielä n.30 kilometriä!

Tunnemme Joosefin kohtalon. Hän joutui veljiensä pahoinpitelemäksi ja myydyksi orjamarkkinoille. Hän päätyi Egyptiin Potifarin taloon. Jumala piti hänestä huolta, mutta sielunvihollinen punoi uusia juonia hänen päänsä menoksi. Potifarin vaimo teki hänestä katalan ilmiannon. Hänen valheellisen syytöksensä takia Joosef joutui vankilaan. Vankilassa hän tapasi Faaraon juomanlaskijan, joka olisi voinut auttaa häntä, mutta unohti hänet.

Oletko sinä kokenut samoja asioita? Paavali toteaa: Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa. Room.15:4. Joosef on sellainen Raamatun henkilö, joka on valmis antamaan meille paljon kestävyyttä, lohtua ja toivoa. Hän on valmis olemaan vertaistukena, kun meitä ei ymmärretä, kun meistä puhutaan valheita, kun meidät unohdetaan. Hän on valmis auttamaan meitä, kun tarvitsemme kestävyyttä koetuksien keskellä. Hän jaksoi säilyttää uskon Jumalaan kaiken vääryyden kohdatessa, hän jaksoi säilyttää korkean moraalinsa, kun häntä yritettiin horjuttaa. Hän jaksoi antaa anteeksi veljilleen, jotka tekivät hänelle niin paljon pahaa.

Hän myös sai palkinnon siitä, että säilytti moraalinsa ja uskonsa, mielenterveytensä ja puhtaan omantunnon kaiken jälkeen. Hän sai ylennyksen korkeaan asemaan egyptiläisessä hallinnossa ja hän sai Jumalan avun tehtäviinsä ja Hengen voitelun kutsumuksensa täyttämiseen. Hän on esimerkki, joka innoittaa meitä olemaan kuuliaisia hengen äänelle, uskomaan aina Jumalan suunnitelmaan, luottamaan Jumalalta saatuun näkyyn. Hän uskoi, että ristin tie on voiton tie.

Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana. Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. 1.Piet.1:5-6.

Kääntymyksen kautta syvään iloon

Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei tarvitse katua, sillä se johtaa pelastukseen. Maallinen murhe sen sijaan tuottaa kuoleman. 2.Kor.7:10.

Parannuksesta puhuttaessa ihmiset usein ajattelevat, että nyt puhutaan syntien tunnustamisesta ja pois panemisesta. Monet kokevat tällaisen puheen vastenmielisenä, kun ”taas minua muistutetaan siitä vanhasta asiasta”. Jokin syvään juurtunut häpeän tunne voi nousta pintaan ja sen myötä korvat menevät lukkoon, kädet nousevat puuskaan ja mielen täyttää asenne: tuota heppua minun ei tarvitse kuunnella!

Parannus on muutakin. Siinä ihminen kääntää elämänsä suuntaa Jumalan sanan mukaiseksi vähän niin kuin rautainen neula kääntyy kompassissa magneettikentän mukaan. Siinä tehdään työtä oman elämän ja persoonan kanssa, jotta se suuntautuisi oikein. Parannus ei ole silloin harmittavaa ja työlästä hikoilua, vaan ilo.

Oletko huomannut, että kasvitkin osaavat ”tehdä parannusta”? Ne nimittäin osaavat kääntää lehtensä ja kukkansa suoraan aurinkoa kohti. Sitä se parannus on: Kristuksen puoleen kääntymistä, niin että ihminen alkaa joka solullaan suuntautua häneen ja alkaa imeä hänestä valoa ja lämpöä elämäänsä. Usko tai älä: Se muuttuu meissä voimaksi ja energiaksi. Se on parannuksen paras hedelmä: elämäniloinen ihminen, joka säteilee sitä samaa valoa, missä on aikaansa viettänyt.

Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen. Luuk.15:10.

Hän on uskollinen suojelijani

Muistatko Corrie ten Boomin? Hän piilotteli juutalaisia sodan aikana. Eräs piilopaikka oli lattian alla. Sinne päästiin salaisesta luukusta, joka sijaitsi keittiön pöydän alla. Kun natsit tulivat tekemään etsintöjä talossa, he kysyivät: "Missä ne teidän piilottelemanne juutalaiset ovat?" Corrien sisar Betsie vastasi: "He ovat tuolla pöydän alla!" Se ymmärrettiin vitsiksi ja piilossa olleet eivät paljastuneet.

Hyvin samanlainen tilanne on kerrottu Raamatussa. Kun Jonatan ja Ahimaas toimittivat salaista viestiä Absalomin kapinan aikaan, heidät piilotettiin pihakaivoon. Kerrotaan: Absalomin miehet tulivat taloon vaimon luo ja kysyivät: "Missä Ahimaas ja Jonatan ovat?" Vaimo vastasi: "He menivät tuonne veden suuntaan." 2.Sam.17:20.

Kummassakin tapauksessa rehellinen vastaus harhautti etsijät. Joskus elämässä tulee tilanteita, että tarvitsemme piilopaikkaa. Jumala on luvannut suojella meitä, jos joudumme pahojen ihmisten vainon kohteiksi. Hän lupaa: Kun vaara uhkaa, hän ottaa minut majaansa. Hän antaa minulle suojan teltassaan, nostaa minut turvaan kalliolle. Ps.27:5. Vanha käännös sanoo "hän kätkee minut" ja King James korostaa tätä kahdesti ilmaisulla "he shall hide me".

Niinpä saamme luottaa Herraan, kun etsimme suojaa ja turvallisuutta. Voimme kätkeä itsemme hänen armosiipiensä suojaan. Hänen läheisyydessään emme joudu suden hampaisiin tai pahojen saaliiksi. Aina emme löydä hyvää piilopaikkaa, mutta Jumala voi tehdä meidät näkymättömiksi ilman piiloakin. Hän voi sokaista ihmiset, jotka tahtovat meille pahaa, kuten Lootin tapauksessa (vrt.1.Moos.19:11).

Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat. Ps.31:3. Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Ps.91:4. Hän on uskollinen suojelijani, hän on linnani, hän on turvani ja pelastajani, kilpi, jonka taakse suojaudun. Ps.144:2.

Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvakallioni! 2.Sam.22:47.

Hetki Herran sylissä

Herra siunatkoon sinua ja vahvistakoon sinua kaikessa hyvässä työssä ja puheessa. Herra vuodattakoon armon ja rukouksen hengen sinun sisimpääsi, että voit rukoilla kestävästi ja uskon hengessä Herran tahdon mukaan. Hän antakoon sinulle rakkautta ja myötätuntoa kärsiviä kohtaan.

Herra antakoon sinulle viisauden ja ilmestyksen hengen ja johdattakoon sinua joka hetki. Hän avatkoon silmäsi näkemään, korvasi kuulemaan ja sydämesi ymmärtämään. Hänen Pyhän Henkensä voitelu olkoon sinun ylläsi. Hän antakoon sinulle eläviä sanoja puhuttavaksi ja kastelkoon hengen sateilla sen siemenen, jonka olet kylvänyt. Säilyköön persoonallinen ote ja ehtymätön luovuus.

Herran käsi olkoon kanssasi ja hän tuokoon sinun kauttasi esiin elämän sanat kaikessa rikkaudessaan, kirkkaina ja syvinä, ravitsevina ja viisaina. Antakoon hän sinulle voiman ja rohkeuden, ilon ja rakkauden toimia Kristuksen lähettiläänä kaikkialla, missä sinä kuljet. Vahvistakoon hän puhumasi sanan sitä seuraavien merkkien ja tunnustekojen kautta, antakoon kasvojesi säteilyn todistaa puolestasi, Kristuksen tuntemisen tuoksun levitä ympärillesi.

Herra avatkoon sinulle ovia ja tasoittakoon sinun tiesi. Hän valmistakoon sinulle hyviä tekoja ja auttakoon taisteluissa voittoon niin että vastustajat perääntyvät ja pilkkaajat vaiennetaan. Herran käsi olkoon tukenasi ja siirtäköön esteitä sivuun.

Vieköön Herra sinua elävien vetten lähteille juomaan ja virvoittumaan. Antakoon Herra sinulle lepohetkiä hiljaa virtaavien Siloan vesien äärellä. Vastatkoon hän rukouksiisi ja suokoon sinulle ilon ja rauhan, tyytyväisen mielen. Herra vahvistakoon sinua uskossa ja antakoon näkyä suuremmasta voitelusta tulevia päiviä varten.

Olkoon Herran siunaus elämäsi yllä nyt ja aina – Jeesuksen nimessä!

Karkit jakoon

Lasten laulussa sanotaan: ”kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on”. Tämä onkin yksi evankeliumin sanoman peruspilareista – se kuuluu kaikille. Jokainen on kutsuttu sisälle elämään ja jokaiselle on varattuna Jumalan lapseuteen kuuluvat lahjat.

Äideillä on joskus paljon haastetta siinä, että saa sisaruskateuden pysymään aisoissa. Kun yhden lapsen synttärit lähestyivät, eräs äiti oli keksinyt kirjoittaa lapulle ”minunkin vuoroni tulee” ja antaa sen nuoremmalle siskolle. Hänen kuului pitää sitä taskussaan ja katsoa riittävän usein, ettei kateus pääsisi valloilleen. Äiti järjestäisi kyllä yhtä hyvät synttärit jokaiselle lapselleen. Lahjoja olisi yhtä paljon, kakku olisi yhtä komea, laulu laulettaisiin yhtä innolla, onnentoivotukset olisivat yhtä raikuvat ja huomion keskipisteenä oleminen olisi yhtä antoisaa kuin muillakin.

Voimme vähän hymyillä tälle, mutta monet äidit (ja miksei isätkin) ovat toisinaan ihan purjeessa sisaruskateuden kanssa. Joulut ovat helpompia, koska silloin kaikki saavat lahjoja, mutta ne synttärit! Olemmeko me aikuiset sitten yhtään kypsempiä? Eikö vain kateus nouse kuin tulva keväällä, kun joku saa myönteistä huomiota osakseen? Jos joku saa seurakunnassa tunnustusta ja jonkin luottamustoimen, heti nousee ajatus mieleen: ”minun olisi pitänyt saada vähintään sama kohtelu”.

On niin vaikeaa iloita toisen menestyksestä, koska unohdamme, että meillekin on annettu riittävästi lahjoja. Jokainen on saanut oman osansa Jumalan armosta, jokainen on saanut osansa uskosta, jokainen on saanut osansa sovituksesta, jokainen on saanut kutsun palvella, jokainen on saanut lahjoja, joita voi käyttää. Emme ole jääneet osattomiksi, vaan meille jokaiselle on varattuna Jumalan armon ihanuutta riittävästi. Persoonallisuutemme on erilainen ja kutsumuksemme on erilainen, uskon määräkin voi olla erilainen ja aika, jolloin hengellinen elämä meissä kukkii ja tuottaa satoa, on erilainen. Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Sananl.3:1. Mutta Jumalan hyvyys ympäröi meitä kaikkia. Emme jää huonommalle osalle, emme jää paitsi, kun Jumala jakaa siunauksiaan.

Mitä siunauksia sinä oletkaan saanut! Jumala on tarkoittanut, että jaamme niitä siunauksia, joita olemme saaneet. Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus. 2.Kor.8:14. Vanha käännös sanoo ”että syntyisi tasaus”. Lasten synttärit voivat opettaa meitä tässäkin – karkit vaan jakoon!

Ryhdy työhön

Haluan rohkaista sinua, jos sinulle ei ole annettu sitä palvelustehtävää, jonka koet saaneesi sydämellesi. Et tarvitse ihmisten lupaa, jos Herra on sinulle jostakin työstä puhunut. Jos joku ihminen sinua estää, kulje hänen ohitsensa, ethän ole saanut kutsuasi ihmisiltä. Olkoon vaikka seurakuntasi johtaja, et sinä hänelle ole vastuussa, vaan Kristukselle.

Voit osoittaa kasvaneesi aikuiseksi, kun kuljet omaa tietäsi, ryhdyt hengelliseen työhösi oma-aloitteisesti, kun aloitat ja lopetat työn ilman ihmisten lupaa. Siinähän sinä osoitat kypsyytesi, kun et taivu luovuttamaan minkään vastarinnan takia.

Pyhä Henki neuvoo kyllä sinua, miten työtä tehdään, jos kerran hän on siihen kehottanut. Tänä päivänä seurakuntien tila on yleisesti ottaen niin penseä, ettet paljon hyödy seurakuntien tai kristillisten järjestöjen tuesta. Voit enemmän hyötyä niiden vastarinnasta.

Älkää luottako valheen puhujiin, jotka hokemalla hokevat: ’Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!’ Jer.7:4.

Sama mantra on nykyisin yleisesti käytössä, sanamuoto vain vaihtelee. Nosta katseesi ylemmäksi, katso Häneen, joka antoi henkensä sinun edestäsi – hän antaa sinulle kaiken muunkin, mitä tarvitset. Hän on kutsujasi, hän on työantajasi ja hän sanoo sinulle tänään näin:

Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Sinun voimasi ovat vähäiset, mutta sinä olet ottanut sanani varteen etkä ole kieltänyt nimeäni. Ilm.3:8.

Lojaali ihminen

Joka pyrkii oikeuteen ja laupeuteen, saa elämän, kunnian ja vanhurskauden. Sananl.21:21.

Sana, joka on käännetty 'laupeus' on useimmissa englanninkielisissä käännöksissä 'mercy' (armo). Eräs käännös (New American Standard Bible) käyttää kuitenkin sanan 'laupeus' tilalla sanaa 'lojaalius'. Lojaalius on hyvä sana, jota ei löydy suomenkielisestä Raamatusta, vaikka sille olisi käyttöä. Lojaali ihminen on uskollinen ja luotettava. Ihmissuhteissa se tarkoittaa, ettei puhu ystävästään pahaa selän takana, on perheen jäsen joka ei likaa omaa pesää, on uskovana on niiden arvojen takana, joita seurakunta edustaa, on alamainen ja kuuliainen Kristukselle. Lojaali ihminen kunnioittaa sitä ihmistä joka on hänelle läheinen, yhteisöä johon kuuluu, ja palvelee uskollisesti Jumalaa, johon uskoo. Lojaali ihminen ei petä läheisiään eikä Jumalaa.

Lojaalius voi joutua koetukselle tilanteissa, jossa pitäisi olla lojaali kahdelle taholle, jotka riitelevät keskenään. Muistamme kuningas Saulin pojan Jonatanin, joka yritti olla lojaali sekä isälleen että Daavidille. Tai lojaalius on koetuksella, koska se henkilö tai yhteisö, jolle haluaisi olla lojaali, rikkoo luottamuksen.

Lojaalius on loppujen lopuksi oma valinta. Sinä itse päätät, kenelle olet lojaali. Sinä itse päätät, minkälaiselle hengelliselle elämälle sinä uhraat pelimerkkisi, kuka ansaitsee sinun luottamuksesi ja kuka ei, mikä taho ansaitsee sinun lojaaliutesi, mikä ei. Monet jäävät perinteiden vangeiksi eivätkä osaa äänestää jaloillaan. Tästä Paavali moitti korinttilaisia:

Tehän siedätte sen, että teidät orjuutetaan, teitä riistetään, teidät alistetaan, teitä kohdellaan tylysti ja lyödään kasvoihin. 2.Kor.11:20.

Joskus on hyvä osata irrottautua vääristä ystävistä, huonosta seurasta, yhteisöstä joka käyttää hyväksi tai sortaa. Mutta lojaalius niille tahoille, jotka sen ansaitsevat, saa siitä vain lisää merkitystä. On suurenmoista omistaa ystäviä, jotka ovat ehdottoman lojaaleja.

Niinpä haluan rohkaista sinua olemaan lojaali Kristukselle, joka on kaiken lojaaliuden malliesimerkki. Hän oli lojaali taivaan Isälle ja me voimme olla opetuslapsia, joiden lojaalius Herralle on vankkumatonta. Me voimme olla lojaaleja uskon veljille ja sisarille. Me voimme olla lojaaleja niille arvoille, joita kristillinen usko edustaa.

Mennään siis tähän päivään uskollisin sydämin, eletään tänäänkin lojaaleina Jumalan sanalle, uskollisina taivaalliselle kutsulle, jonka olemme saaneet. Sen lisäksi:

Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Hepr.10:24.

Jumalan uskollisuus

Katso, tämä aika on paha. Näethän, kuinka jumalaton aika tämä on ja jumalattomuus vain valtaa alaa. Tiedä siis, että ihmisten uskonelämäkin menee monella suunnalla alamäkeä ja sydämet kylmenevät. Mutta sinä, minun rakkaani, tartu kiinni viittani liepeeseen, tartu kaksin käsin äläkä hellitä.

Katso, yö on tulossa. Pimeä laskeutuu kansojen ylle. Minä nostatan myrskyn ja kuritan kansakuntia. Mutta sinä voit elää kaiken tämän keskellä hurskaasti ja jumalisesti. Muista Paavalin sanat:  
Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä. (1.Tim.6:12 KR38).

Minä olen sinun kanssasi enkä jätä sinua. Minä teen sinusta kansani koettelijan ja sinä saat punnita heidät. Minä kutsun sinua, kun aikasi on, ja sinä saat tulla eteeni ja antaa todistuksesi.

Muista, mitä minä olen luvannut uskollisille. Pidä minun sanani ja palvele minua kaikesta sydämestäsi, mielestäsi ja voimastasi. Sinä saat tulla tuntemaan minut ja tietämään, että minä olen
Herra, sinun Jumalasi. Minä vaikutan sinussa tahtomista ja tekemistä, että sinä voisit sanoa:

Mutta minä laulan sinun voimastasi ja ylistän sinun uskollisuuttasi joka aamu, sillä sinä olet turvani, pakopaikka hädän päivänä. Ps.59:17.

Hengen turvatakuu

Herra ei silti leppynyt. 2.Kun.23:26.

Herra ei leppynyt Juudan kansalle, kun kuningas Manasse oli ollut niin kelvoton. Luopumus oli jatkunut jo pitkään ja Manasse oli viimeinen niitti Juudan arkkuun. Tosin hyvä kuningas nimeltä Josia yritti kammeta Juudaa parannuksen tielle ja onnistuikin monin tavoin reivaamaan kansan kurssia oikeaan suuntaan. Jotenkin se ei vaan riittänyt. Josia oli joka suhteessa hyvä mies kansan johdossa, mutta hänkin oli erehtyväinen. Lähtiessään sotimaan Egyptin farao Nekoa vastaan, hän ei tiennyt, että kuolisi sillä sotaretkellä.

Tässä riittää miettimistä. Ymmärrämmekö tämän? Oliko Josian jumalanpalvelus jotenkin ulkonaista ja vain Mooseksen lain noudattamista? Oliko Josian aikakausi herätys, joka vaikutti ylätasolla, mutta ei ruohonjuuritasolla? Puuttuiko siitä syvä tietoisuus Jumalan tunteista ja ajatuksista, profeetallinen "tiedän että tiedän"? Voimme Jeremian tavoin surra Josian kohtaloa hänen muistoaan ja elämäntyötään kunnioittaen, mutta riittääkö meidän hengellisyytemme kuitenkaan tajuamaan tätä kaikkea pohjamutia myöten?

Voimme tutkia historiaa ja tajuta, että farao Neko lähti sotimaan Assyriaa vastaan. Hänen oli kuitenkin määrä saada pahasti turpiinsa ja lopulta Assyria hävittäisi hänen sotaväkensä ja Egyptin maan. Mitä tekemistä siis Josialla oli tässä muinaisessa sodassa? Voidaan kai vastata: - ei mitään. Ainakin pinnallisesti katsoen Josian ei olisi pitänyt "sekaantua toisten riitoihin".

Jos jotain voimme oppia tästä kuningas Josian kohtalosta, voimme ainakin yrittää kuunnella Jumalaa niin tarkkaan, että emme sotkeudu asioihin, jotka eivät meille kuulu. Jos olemme kuuliaisia Jumalan hengelle, emme tee mitään "omia ratkaisuja", provosoi vihamielisiä voimia ja saata itseämme vaikeuksiin. Niinpä voimme saada arvokkaan neuvon, kun Paavali puhuu korinttilaisille Pyhän Hengen roolista:

Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. 1.Kor.12:7-10.

Jos meillä on nämä lahjat - esimerkiksi henkien erottamisen armolahja -  ja ne toimivat, emme eksy omiin ratkaisuihin. Emme eksy, jos tiedämme, mitä Jumala tahtoo. Profeetallisuus ja muutkin hengen lahjat, ovat niitä tekijöitä, jotka ohjaavat meitä turvallista reittiä eteenpäin. Niiden toimiessa ja Pyhän Hengen opastaessa seurakuntaa ei ihmisviisaus pääse meitä määräilemään. Niinpä Paavali painottaa uudestaankin:

Pyrkikää rakkauteen, mutta tavoitelkaa myös henkilahjoja, ennen kaikkea profetoimisen lahjaa. 1.Kor.14:1.

Anteeksi saadaan armosta

Anteeksi saadaan armosta, mutta luottamus ansaitaan. Näin olen itse joskus todennut ja tiedän, että tämä ajatus on monen muunkin näkemys. Raamatusta sitä ei sellaisenaan löydy. Mutta on selvää, että anteeksiantamus on keskeistä kristillisessä uskossa. Jeesus kuoli ristillä, jotta meillä on mahdollisuus saada anteeksi.

Viime aikoina olen muistellut lukioaikaani ja sitä, että loukkaannuin erääseen opettajaani ja aloin kiusata häntä. En tehnyt mitään hänen antamiaan läksyjä. Otin suosiolla hänen aineistaan viitosen. Osoitin usein mieltäni häntä vastaan ja käyttäydyin huonosti häntä kohtaan. En vain jaksanut antaa hänelle anteeksi sitä, että hän oli nöyryyttänyt minua eräästä mitättömästä syystä. Kului noin kymmenen vuotta siihen, että tulin uskoon. Siinä prosessissa vasta tein parannusta ja vapauduin katkeruudesta häntä kohtaan.

Kun lukioni on jo kohta muisto 50 vuoden takaa, on edelleen ihmisiä, jotka leimaavat minut kiusaajaksi. Jopa uskovaiset ihmiset haluavat muistaa minusta tällaisen huonon puolen. Tässä kivisateessa olen alkanut tajuta, miten tärkeää on saada anteeksi ja antaa anteeksi. Anteeksiannon tulee toimia molempiin suuntiin. Jos meitä aina vaan armotta syytetään ja tuomitaan lain mukaan, olemme hukassa. Se hyöty ihmisten syytöksistä on, että Kristuksen uhrikuolema nousee silloin silmissämme aivan uuteen arvoon.

Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan… 2.Kor.5:19. Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. 1.Piet.3:18.

Niinpä voin rohkaista sinua ja vakuuttaa sinulle, että Jumalan armo on varattuna sinullekin ja syntien sovitus Kristuksessa on totta sinun kohdallasi yhtä hyvin kuin kenen tahansa kohdalla. Sinä saat turvata Jumalan armoon ja hyvyyteen, kun hän lähetti Poikansa kuolemaan meidän puolestamme ja lunastamaan meidät synneistämme. Näin sinut on nimeltä kutsuttu ja henkilökohtaisesti valittu pelastukseen.

Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tit.3:4-5.

Armoa se on

Kun luen Raamattuani useammasta kirjanmerkistä, saattaa joskus käydä niin, että saan lukea samat asiat kahteen kertaan. Onneksi kerronta vaihtelee, vaikka asiat ovatkin eri kirjoissa liki samat. Tänään luin Sodoman hävityksestä ja aloitin Jobin kirjaa, jossa kerrotaan, kuinka Job menetti paitsi omaisuuttaan myös kymmenen lastaan yhtenä ja samana päivänä. Huomasin kuin sivumennen, että Jobilla oli seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. Isälläni oli myös seitsemän poikaa ja kaksi tytärtä.

Job joutui kestämään tuhon voimien vyörymistä elämäänsä ja perheeseensä, mutta se oli pohjimmiltaan vain koetus. Jumala ei tarkoittanut tuhota häntä. Mutta Sodoman ja Gomorran hävitys oli Jumalan rangaistus, josta ei voinut parannuksella selvitä. Se oli koetus Lootille ja tyttärille, mutta sodomalaisille se oli täystuho.

Saatat kokea elämäsi aikana erilaisia koetuksia elämässä. Joudut kestämään Jumalan kuritusta, vaikka et mielestäsi ole tehnyt mitään väärää etkä ole elänyt syntisesti tai jumalattomasti. Apostoli Pietari kutsuu tällaista Jobin kärsimystä armoksi.

Mitä erinomaista siinä on, jos te kestätte silloin, kun teitä kuritetaan tehtyänne väärin? Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armoa. 1.Piet.2:20.

Vaikeahan sitä on armona pitää. Harvoin kukaan on selittämässä meille koetuksen keskellä, että "armoa se on"... Hyvä, että eivät niin tee, voisivat saada turpiin... Täältä netikan syövereistä on helpompi sanoa kaikesta huolimatta, että "armoa se kyllä on - syyttömänä kärsiminen!"
Parempi on tehdä hyvää ja kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin kärsiä pahojen tekojen tähden. Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. 1.Piet.3:17-18.

Voimme jopa olla niitä hurskaita, jotka pelastavat kotikaupunkimme asukkaat. Aabraham tinki kymmeneen Sodoman puolesta, mutta sieltä löytyi tuskin viittäkään pelastamisen arvoista. Me voimme kuitenkin pelkällä olemassaolollamme pelastaa monia Jumalan vihalta ja hänen tuomionsa vyörymiseltä oman asuinyhteisömme päälle. Se vaatii vain hurskasta elämää, kristillisen elämäntavan toteuttamista, vakaumuksellisuutta uskossa, joskus tosin myös syyttömänä kärsimistä. Kysymys kuuluukin: Olemmeko siihen valmiit?

Pyrkikää siis, veljet [ja sisaret], yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. 2.Piet.1:10-11.

Sinun lähtösi ja tulosi

Tänä päivänä ihmiset matkustelevat paljon. Kansainvälisen terrorismin uhka ei ole juuri vähentänyt lentomatkustusta. Mutta pelko voi iskeä kehen tahansa, kun on suunnittelemassa matkaa ulkomaille.
Miten suojautua terrorismilta? Mistä löydän sen turvallisuuden tunteen, että Herra on kanssani eikä minun tarvitse pelätä?

Tässä me jokainen olemme samalla viivalla. Elämme armon varassa ja meidän täytyy uskaltaa heittäytyä uskossa armon varaan ja luottaa Herraan, joka on luvannut suojella meitä:

Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää. Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt. Ps.91:5-7.

On hyvä, jos voimme valmistella kaikkia matkojamme rukoillen. Ei ole hyvä rynnätä ja tehdä hätiköityjä päätöksiä, sillä Ei into auta, jos tietoa puuttuu, hätikkö eksyy ja kompastuu (Sananl.19:2). Kannattaa varata aikaa riittävästi ja edetä aina johdatusta etsien, sillä:

…minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Jer.31:9 (KR38).

Ja sitten, jos matkamme valmistelu sujuu niin, että meillä on aina sydämen rauha sisimmässämme, voimme olla varmoja, että Herra on siunannut suunnitelmamme. Voimme jättää kaiken murehtimisen ja huolissaan olemisen ja kuunnella Herran ääntä, kun hän puhuu:

Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. Fil.4:6-7.

Mitä Herra armossaan haluaa sanoa niille, jotka etsivät johdatusta ja Jumalan tahtoa kaikissa asioissa – myös matkojen tekemisessä? Hän haluaa sanoa näin:

Olette siunattuja, kun palaatte kotiin. Olette siunattuja, kun lähdette matkaan. 5.Moos.28:6.

Mitä näet?

Jos teemme raamattuhaun sanoilla 'mitä näet?' saamme 7-10 erilaista jaetta, joissa on tuollainen kysymys. Jumala siis on utelias tietämään, mitä hänen palvelijansa näkevät. Jeremia näki mantelipuun oksan ja kiehuvan padan sekä korillisen viikunoita. Aamos myös näki korillisen loppukesän hedelmiä sekä luotilangan. Sakarja näki kultaisen lampunjalan ja lentävän kirjakäärön. Apostoli Johannes myös näki ilmestyksiä ja kertoi niistä Ilmestyskirjassa.

Yleensä siis profeetat näkivät jotakin tavallista, jotakin arkipäiväistä. Heidän piti vaan osata tulkita näkemäänsä ja ymmärtää, mitä Jumala halusi sanoa heille tuon vertauskuvan kautta. Vain harvoin Jumalan ihmisten saamat näyt ovat enkelinäkyjä tai muuta taivaallista kuvastoa. Jeesus käytti paljon vertauksia. Yleensä hän otti vertaukset luonnosta ja kaikille tutuista asioista. Hän puhui lampaista, kaloista, leivistä, ruohosta, vedestä - arjen asioista.

Meidän tulee ymmärtää, että tavallinen ja taivaallinen ovat hyvin lähellä toisiaan. Riippuu ihmisen tavasta katsoa. Kuva ulkoisista asioista muodostuu aivoissa ja ymmärrys siitä, mitä se viestittää, muodostuu sydämessä. Niinpä usko ei ole tosiasioiden tuntemista, se on aina nähdyn tulkintaa. Usko on tapa katsoa maailmaa. Usko on lahjaa, mutta myös jotakin, joka kasvaa. Se kehittyy ajan myötä. Kun tapaan ihmisen, jolla ei ole lainkaan uskoa, olen täynnä ihmetystä, kuten Jeesuskin (Mark.6:6). Sellainen täysin uskon ulkopuolella elävä ihminen voi yhtäkkiä ilmaantua johonkin tv-ohjelmaan ja se hämmästyttää joka kerta.

Toisaalta, jos elät seurakunnan yhteydessä ja kuuntelet Jumalan sanaa, voit tuskin mitenkään välttää uskon juurtumista sinun sisäiseen maailmaasi ja tapaasi tulkita elämää. Jos vielä tietoisesti suuntaudut hengellisiin asioihin ja haluat oppia tuntemaan Jumalaa ja seuraamaan Herraa, silloin on varmaa, että kasvua tapahtuu. Jokainen hetki Jeesuksen seurassa - kun hän on aidosti läsnä - tuottaa sinussa hengellistä kasvua samoin kuin kasvi saa kasvua auringon valosta.

Haluan siis rohkaista sinua tänään näkemään Jumalan sormenjäljen kaikessa, mitä kohtaat. Voit kulkea kiitollisin mielin ja kiittää Herraa hänen lahjoistaan. Hän puhuu sinulle armon kieltä, kun osaat kuunnella. Tuuli ja pilvet, taivas ja sade, linnut ja puut - kaikki on hänestä. Terveys ja ystävät, ruoka ja asunto, isänmaa ja vapaus - häneltä nekin saamme. Jumalan sana, hengen ohjaus, palvelutyö - mitä rikkauksia saammekaan Jumalan kädestä!

Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Room.11:33. Hänen yhteydessään te olette saaneet kaikkea rikkautta, niin tietoa kuin puhetaitoakin. 1.Kor.1:5. Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä. Ef.1:7-8. Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. 1.Tim.6:6.

Pettymysten keskellä

Elämään kuuluu se, että vastaan tulee pettymyksiä. Lapsen itkuista alkaen vanhuuteen asti meitä totutetaan selviytymään erilaisista vastoinkäymisistä. Voimme pettyä toisiin ihmisiin, pettyä Jumalan palvelijoihin, pettyä Jumalaan.

On olennainen osa elämäntaitoa selvitä näistä pettymyksistä toivoaan menettämättä. Monet masentuvat ja menettävät elämänhalunsa tai heidän mielenterveytensä kärsii. Joidenkin kohdalla voi olla kysymys siitä, että elämän pettymyksiä ei olla opittu käsittelemään.

Miten sinä käsittelet vastoinkäymisiä ja pettymyksiä? Käytkö läpi itsesäälin? Selviätkö eteenpäin hartioita kohauttamalla? Mikä on se ihmelääke, joka hoitaa sinua?

Minä olen huomannut, että asioiden vieminen Jumalan eteen helpottaa. Olen myös huomannut, että Jumala hoitaa pettymyksiäni, kun luen sanaa. Oikeastaan olen voinut ottaa Raamatun sanasta lääkettä etukäteen jo tuleviakin pettymyksiä varten.

Raamatusta löydän samoja elämäntilanteita, joissa itse joudun rämpimään. Daavid joutui ongelmiin Saulin kanssa – miten tuttua. Jeesus joutui vastatusten aikansa itsekeskeisten ja omahyväisten ihmisten kanssa – tuttua sekin. Huomaan puskevani vastakkain jotakin ajattelutapaa vastaan, joka selvästikin on Raamatun vastainen tai nousee uskonnollisuudesta – mikä selviö, että joudun näihin puskemistalkoisiin. Tai joudun kamppailuun oman itseni kanssa, joka vastustaa Jumalaa. En mitenkään löydä selvyyttä tällaiseen, ellen lue sanaa ja mietiskele sitä. En mitenkään pääse voitolle joistakin sisäisistä taisteluistani, ellen rukoile ja huuda avuksi Jumalaa.

Raamattu kädessäni – toivon sana keskellä elämän pettymyksiä. Lääke, joka hoitaa haavojani. Raamatun kirjoitukset ja Jumalan antamat unet ja sanomat luovat uskoa tulevaisuuteen, kun elämä uhkaa lannistaa.

Ei ole tarkoitus, että jäämme itsesäälin asteelle. Ei ole tarkoitus, että masennumme. Ei ole Jumalan tarkoitus, että menetämme toivomme. Ei ole tarkoitus, että alamme lohduttaa itseämme huvituksilla ja huumata itseämme maailman tarjoamilla korvikkeilla. Ei ole tarkoitus nukahtaa itsepetoksen syliin. Mikään maailmasta peräisin oleva ei tyydytä sisäistä nälkäämme ja lohduta meitä, kun olemme pettyneitä.

Käydään siis hänen luokseen, joka tyydyttää ihmisen sielun kaipuun. Menkäämme hänen luokseen, joka on Isämme ja tietää, miten lapset lohdutetaan. Ottakaamme uskon asenne. Hän on tiukasti kehottanut meitä: Pitäkää usko Jumalaan (Mark.11:22 KR38).

Vain uskossaan kestävä sydän näkee voiton ja saa lopullisen lohdutuksen kaikista pettymyksistään.

Siellä se siintää

Jokainen haluaa luoda uraa. Nyt kohkataan kotiäideistä, jotka ovat uhranneet työuransa ja hoitaneet lapsia kotona. Pitäisi saada äidit irrottaa kotoa töihin. Niin tärkeäksi jotkut näkevät uran luomisen työelämässä, että lapsetkin voidaan pyyhkäistä sivuun.

Työura on kapea näkemys siitä koko elämää koskevasta kutsumuksesta - elämäntyöstä - joka siintää itse kunkin näkökentässä enempi ja vähempi hämäränä ja epämääräisenä tavoitteena. Jumalan ihmiselle tämä taivaallinen kutsumus on kuitenkin hyvin tärkeä tekijä elämässä. Kaikki pitäisi voida koota sen yhden ja ainoan otsikon alle - mikä se onkin. Pastori? Sananjulistaja? Lähetyssaarnaaja? Evankelista? Vanhin? Diakoni? Vai ehkä sittenkin opettaja? Professori? Lääkäri? Insinööri? Huippu-urheilija? - Jokainen ratkaisee elämänsä yhtälön enempi ja vähempi itse. Jumalan ihmisellä on se etu, että hän saa elämäntyönsä taivaallisen suunnittelijan kädestä.

Mutta alussa, lapsuudessa ja nuoruudessa, se elämäntyö voi vielä olla hämärän peitossa. Jokin suunta ehkä on, mutta ei oikein selvää kuvaa. Tässä samassa tilanteessa oli aikoinaan myös uskon isä Aabraham. Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa. Hepr.11:8.

Meidänkin tulee lähteä liikkeelle, vaikka emme tiedä, mihin päädymme. Tarvitsemme uskoa siihen, että ryhdymme tavalla tai toisella liikkumaan päämäärää kohti. Aabraham teki niin ja sai kokea Jumalan johdatusta, mutta myös viivytyksiä matkalla. Aabrahamin elämä oli monella tavalla hapuilevaa kulkemista sinne tänne, mutta vähä vähältä se eteni kohti täyttymystään. Aabrahamista tuli uskossa vaeltamisen esikuva meille ja kaikille sukupolville. Hän voi opettaa meitä monin tavoin.

Joko sinä olet katsonut kompassista suunnan? Joko sinä olet liikkeellä? Jumalan ihmisenä sinulla on mahdollisuus saada taivaallisia neuvoja. Pilvenpatsas voi johdattaa, enkelit saattaa, Hyvä Paimen kantaa sylissään. Jumalan sana lupaa: Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Jes.58:8.

Ei ole siis mitään syytä epäröidä tai jäädä paikalleen. Sinun elämäntyösi voi tänään alkaa jostain pienestä. Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän..? Sak.4:10 KR33. Saatuasi työn alulle Jumalan hyvä käsi voi siunata sinun taimesi kasvuun. Pienestä voi kasvaa jotakin suurta ja merkityksellistä. Usko siis ja luota Herraan! Laita aina toivosi Kristukseen ja saat nähdä, että häneltä saat kaiken tarvittavan elämäntyötäsi varten.

Totutut kaavat romukoppaan

Kirkoilla (kuten myös vanhoilla herätysliikkeillä) on tapana kohdata uskon tuomia haasteita kaavojen kautta. Jos jokin kaava ei vastaa hetken tarpeita, kehitetään uusi kaava. Kehitetään jumalanpalveluskaavoja, siunauskaavoja, erilaisia kaavamaisia oppinäkemyksiä. Sitten kaikessa pyritään selvittämään kirkon linja ja oppi niin että kaikki opetus on standardin mukaista ja kaikki virretkin ennalta hyväksyttyjä.

Valitettavasti kaavat eivät meitä pelasta. Kun Jumala loi meihin hengellisen elämän, hän antoi meille sanansa ja Pyhän Henkensä. Hän antoi meille joitakin valmiita rukousmalleja, mutta Jumala ei käärinyt kaikkea sanomaansa kaavamaiseen pakettiin. Evankeliumikin annettiin neljään kertaan, jotta siinä säilyisi yksilöllinen ote, persoonallinen ilme – että se olisi aina elävä ja tuore, ei mikään kaava. Kirjoituksia selittämään ei ollut tarkoitus ottaa mitään kaavamaista ajattelua ja standarditeologiaa, vaan oli tarkoitus, että Pyhä Henki neuvoo kulloinkin, mikä on oikea tulkinta.

Näitä mietelmiä nousi mieleen, kun huomasin, miten lujassa meissä asuu tarve ajatella opittujen kaavojen mukaan. Emme aina edes huomaa, miten sorrumme samaan kaavamaisuuteen aina uudestaan. Emme tahdo millään päästä yli esimerkiksi kirkkokuntaisuudesta, vaan aina ajattelemme, että tässä on menossa jokin kilpailu ja jako ryhmiin, erottautuminen toisista, tarve olla ylivertainen ja erilainen kuin muut. Me-henki voi tosin olla joskus hyväkin, mutta sehän sisältää aina Nuo-muut. Se erottaa meidät muista.

Onneksi saan toimia netissä, en pohjaa työtäni paikalliseen seurakuntaan tai nosta tärkeälle sijalle kuulumistani johonkin kirkkokuntaan. Onneksi täällä netissä voi puhua kenelle tahansa uskon suuntaan katsomatta. Jotkut suosittelevat minulle tarkkaa valikointia, kun teen yhteistyötä, mutta eihän täällä voi valikoida sitä, kuka tykkää ja kuka ei. En voi valikoida sitä, kuka jakaa näitä kirjoitelmia Facebookissa, kuka ei. Ja miksi pitäisi? Pitäisikö kääntymättömät ihmiset pitää jotenkin ulkopuolisina? Jeesus ei niin tehnyt, vaan hän käänsi arvostelun ylösalaisin: Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät. Luuk.5:31-32.

On tarpeellista hyödyntää sukupolvien aikana syntynyttä ymmärrystä Jumalan sanasta ja kristillisestä uskosta ja sen pääkohdista. Mutta kaavoihin kangistumista ei voi suositella. Tarvitsemme elävän uskon, emme kuolleita kirjaimia ja kiveen hakattuja opinkappaleita. Puhdas älyllisyys ei ole hyvä ratkaisu, tarvitaan tunteet peliin. Uskon on tarkoitus sisältää elämyksiä. Tarvitsemme Pyhän Hengen elävää läsnäoloa, hänen antamaansa viisautta, hänen innoitustaan ja luovuuttaan, silloin emme hyydy rutiineihimme, kangistu rituaaleihin ja kivety konemaiseen uskoon, vaan saamme lapsen tavalla löytää aina uutta ja uutta iloa ja tehdä uusia löytöjä, ihastella aina Jumalan luomistekojen ihmeellisyyttä ja hänen armonsa valtavaa vyörymistä maailmaan, kun Jumalan hyvyys virtaa Kristuksen kautta herkeämättä kuin Niagara.

Aamen, ylistys hänelle, joka lupaa: Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. Valit.3:23.

Säkki päästä

Sillä Herra on vaivuttanut teidät raskaaseen horrokseen ja sokaissut teidän silmänne, profeettanne, ja verhonnut teidän päänne, näkijänne. Jes.29:10.

Valitettavasti hengellinen kuivuus ilmenee ensimmäiseksi siinä, että sananjulistus köyhtyy ja profeetallisuus katoaa. Ei ole enää ilmestyksiä, ei yliluonnollista voitelua, ei viisauden ja ilmestyksen henkeä, ei profetiaa, joka ravistelee. On vain opittuja ihmisläksyjä, kaunista ja siloteltua puhetta, oman kirkon kehumista - kaikkea tavanomaista. Aivan kuin Jesajan aikana lukutaidoton sanoi "enhän minä osaa lukea" (Jes.29:12), samoin tänä aikana voi huomata, että sananjulistajat eivät osaa lukea.
Tällä tarkoitan sitä, että sana ei aukea, ei puhuttele, siitä puuttuu voima ja hengen voitelu.

Voihan tämä tapahtua minullekin. Eihän tällainen kuiva aika voi olla koskettamatta. Emme säästy vaikutteilta - hyviltä eikä huonoilta. Mutta juuri siksi voisi olla aika ottaa pois säkki päästä. Olisi aika alkaa kuunnella. Kehitys kuitenkin menee jompaan kumpaan suuntaan - joko aistit herkistyvät Jumalan puheelle tai ne turtuvat, silmät muurautuvat umpeen, korvat kuuroutuvat. Jos aistit turtuvat, se johtaa sydämen paatumiseen.

Olen huomannut ilmiön, jota en aiemmin elämässäni ollut kohdannut: ihmisiä, joita ei saa kuulemaan mitään. Jos heille huutaa, he loukkaantuvat. On ihmisiä, joiden silmät eivät näe yhtään mitään, vaikka kuinka tyrkyttäisi silmälaseja tai suurennuslasia ja sanoisi vielä varmuudeksi "katso nyt!" On ihmisiä, jotka eivät käänny parannukseen, vaikka mitä tekisi. He eivät kaikesta päättäen edes ymmärrä koko sanaa. Pahinta on, että joukossa on uskovia. Ainakin ihmisiä, jotka haluavat antaa itsestään julkisen kuvan kristittyinä. Ja on kristillisenä mainostettuja mediatahoja, jotka suoltavat politiikkaa ja pötypuhetta.

Rohkaisevaa tässä on se, että voimme tietoisesti kääntyä pois väärältä tieltä, lopettaa virran mukana seilaamisen ja ottaa todellakin säkin pois päästä. Jos palaamme alkulähteelle Jeesuksen tykö ja Jumalan puhtaan sanan ääreen, emme ole niin haavoittuvia kaikenlaiselle inhimilliselle vaikuttamiselle, maailman alkuvoimien vellomiselle, mielikuvamainonnalle ja mediahysterialle.
Voimme tyynesti arvioida kaikkea ja säilyttää mielenrauhamme keskellä tätä ajan myrskyä, keskellä hengellistä kuivuutta. Voimme huolehtia siitä, että aistimme toimivat. Voimme kasvaa uskossa ja päästä aikuisuuteen, josta Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo:

Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan. Hepr.5:14.

Sairaus kääntyy voitoksi

Kirjoitan tämän sinulle, joka olet tänä päivänä sairaana. Sairastaminen kuuluu elämän normaaliin kulkuun. Muistan kuinka itse sairastin jo pienestä pitäen ja lapsuuteni varhaisimpia muistoja on se, kun söin erästä hyvänmakuista lääkettä anemiaani.

Jeesuksestakin sanotaan, että: Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Jes.53:3-4.

Uskovan ihmisen sairastaminen ei ole merkki siitä, että kyseisen henkilön uskonelämässä olisi jotakin vikaa. Sairaus ei ole rangaistus. Joissakin hengellisissä piireissä, mm. uskon sanan liikkeessä, saatetaan edellyttää, että Jumala parantaa kaikki sairaat. Sitten jos niin ei tapahdu, vika on tietenkin sairaassa itsessään. Häneltä kun puuttuu uskoa.

Eräässä kohdassa kerrotaan, että Jeesuskin sairasti julkisen palvelutyönsä aikana (Luuk.4:23). Paavali, jonka kautta moni parantui, joutui jättämään Trofimoksen sairaana Miletokseen (2.Tim.4.20). Paavali itse kärsi sairaudesta, jota ei tarkemmin määritellä (Gal.4:13).

Ymmärrämme siis, että sairaus kuuluu elämään ja ymmärrämme myös, että Jumala voi parantaa sairaan. Sairaus voi vetää ihmisen lähemmäksi Jumalaa. Näin Jumala voi kääntää pahan hyväksi. Hän voi myös sairauden kautta kasvattaa ihmisen uskoa:

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. 2.Kor.4:16.

Moni sairaus, joka on tullut osakseni tai perheeni jäsenen osaksi, on ollut uskon koetus – vaikea sellainen – mutta myös sairaudesta selviytyminen on ollut uskon vahvistumiseksi. Luottamusta Jumalaan on taottu kuumien ahjojen kautta Jumalan sanan vasaran alla, Kristus-alasimella, mutta jälkeenpäin se on aina tuntunut arvokkaalta kokemukselta.

Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden. Hepr.12:11.

Ole turvallisella mielellä, Herra parantaa sinut. Hän huolehtii, että sinä tulet terveeksi jälleen.

Kohti oikeaa tietoa

Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa. Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee. 1.Kor.8:2-3.

On olemassa monenlaista tietoa. Toisaalta pinnallista tietoa, joka liittyy tosiasioihin tai näkyviin ilmiöihin, ja toisaalta syvällistä tietoa, joka liittyy elämän tarkoitukseen, Jumalaan ja hänen tuntemiseensa. Voitaisiin kai asettaa ääripäihin tieteellinen tietämys ja hengellinen viisaus. Näinhän Raamattu luokittelee tiedon - paratiisissa oli hyvän ja pahan tiedon puu ja elämän puu.

Nämä erilaiset tiedon ympyrät voivat mennä limittäin ja päällekkäin. Tämä tulee esiin, kun Paavali sanoo: Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Room.1:20. Siis Jumalan tekojen tarkkailu ja arviointi voivat johtaa oikeisiin päätelmiin - yksinkertainen havaintojen tekeminen Jumalan tuntemiseen.

On mielenkiintoista, että joku mökin mummo voi tuntea Jumalan ja professori ei. Kun ihminen elää uskossa, hän voi elämänsä aikana imeä itseensä paljonkin sitä viisautta, joka johtaa Jumalan tuntemiseen, Kristuksen seuraamiseen, oikeaan tietoon ja elämän tarkoituksen löytämiseen. Mutta joku toinen taas askartelee tieteensä parissa ja pöyhii tietoa, joka ei kerro mitään Jumalasta eikä elämän tarkoituksesta. Tiede ei ole este Jumalan tuntemiselle, mutta se ei yksin vastaa mihinkään perimmäiseen kysymykseen.

Jonkun mielestä sivistyksen korkein taso saavutetaan, kun kirjoista ammennetaan ihmisviisautta ja Jumala unohdetaan kokonaan pois maailmankuvasta. Vuoden 2017 Finlandia-voittaja vannoo valistuksen nimeen ja toteaa "muu on roskaa". Paavali taas toteaa: Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois... Fil.3:8.

On suuri väärinkäsitys, jos seurakunnassakin opetetaan vain raamattutietoa. Koulumaisuus ja uskonoppi voivat eksyttää. Kristus on meidän elämänpuumme. Kun liitymme häneen, elämä virtaa meissä ja me kasvamme uskossa ja kannamme hedelmää (Joh.15:5). Kristuksessa ovat kaikki tiedon aarteet kätkettyinä, kuten Paavali sanoo: Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Kol.2:2-3. Me pääsemme käsiksi tietoon, kunhan maltamme etsiä tiedon lähteelle oikean reitin. Jeesus on tie. Jokaisen hengellisen kasvattajan kuuluu kasvattaa oppilaansa persoonallisuutta ja uskoa, ei niinkään tiedon määrää. Tehtävä on auttaa löytämään oma kutsumus ja armoitus ja oma paikka Jumalan valtakunnassa. Se voi löytyä vain rakkaussuhteessa Kristukseen. Kehotus siis kuuluu:

Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kol.2:7.

Pesukone puusepän käsittelyssä

Näin jokin aika sitten unen, jossa laskin käteni kolmen ihmisen päälle ja sanoin joka kerta ”In the name of Jesus”. On mukava, kun voi odottaa, että Jumala tekee jotakin sellaista. Toivottavasti sinäkin olet saanut Jumalalta erilaisia lupauksia ja voit odottaa toivorikkaasti, että ne toteutuvat.

Meillä alkoi näyttää siltä, että suhteellisen uusi pesukone oli sanomassa sopimuksensa irti. Se kyllä pesi, mutta ei huuhdellut eikä lingonnut. Minä en oikein uskonut, että se on rikki. Mutta kun äskettäin piti pestä pyykkiä, niin se tosiaankaan ei toiminut, vaan märät pyykit piti vääntää käsin kuiviksi.

No, minähän hain jostakin meisselin ja aloin rassailla sitä. Availin poistoletkun ja sain pesuhuoneen lattialle kasan töhnää. Mitään vikaa vaan ei löytynyt. Vaimo jo kuulutti, että pitää ostaa uusi pesukone. Hän löysi kodinkoneliikkeen mainoksen ja tutki sitä. Pitäisikö korjauttaa vai ostaa uusi?

Minä päätin vielä pestä parit housut ja katsoa, onko se nyt rikki todellakin. Suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Niinpä se alkoi pestä – senhän se osasi koko ajan. Ja minä laitoin käteni sen päälle ja sanoin ”Jeesuksen nimessä” vähän yhdellä ja toisella kielellä. Ja aloin siinä puhua ääneen vaimolleni, että ”minä kutsuin sen puusepän tänne korjaamaan tätä pesukonetta – kyllä hän osaa pesukoneitakin korjata! Hän on sellainen remonttimies, että hän osaa korjata mitä vaan!”

Siinä istuimme sitten ja katselimme pesukoneen käymistä ja jännäsimme, osaako se vaihtaa vedet ja huuhdella. Sekin olisi jotain. Jospa sen linkoamisen saisi sitten jollakin kepulikonstilla toimimaan vaikka erikseen.

Mitäs – se pesi ja huuhteli, vaihtoi vedet kahteen kertaan ja linkosi ensin vähän ja sitten enemmän ja koko ohjelman se teki loppuun asti. Hämmästyttävää!

Totta se on.

Pyhien parjausta

Joko olet päivittänyt itsesi nykyaikaan? Tätä kirjoittaessa elän vuotta 2017 ja mietin trollaamista. Uusi termi, joka tarkoittaa valeuutisten levittämistä. Trollitehtaat ovat tavallisia ja niitä tuntuu nousevan joka puolella uusia. Niissä suolletaan nettiin ja uutistoimistojen uutisvirtaan kaikenlaisia huuhaa-uutisia ja suoranaisia valheita. Ne voivat olla propagandaa, panettelua, harhaanjohtamista, mustamaalaamista ja oman kuvan kiillottamista. Kaikenlaista, mitä ei voi totuudeksi kutsua. Sitten on ”vaihtoehtoiset faktat”, kuten valtava väentungos Trumpin virkaanastujaisissa… Niiden lisäksi on näitä metoo-kampanjoita, jotka voivat lähteä liikkeelle oikeista vaikuttimista, mutta joita myös sielunvihollinen osaa helposti hyödyntää niin että viattomat ihmiset joutuvat leimatuiksi.

Nykyään täytyy siis olla hereillä, ettei joudu hoopotetuksi. Joko sinä olet totutellut ”uuteen normaaliin”. Meille kristityille ei trollaamisen pitäisi olla uusi asia. Voimmehan lukea vaikkapa Nehemian kirjasta, kuinka vastaava toimi vanhan liiton aikaan: Sitten Sanballat lähetti vielä viidennen kerran luokseni palvelijansa. Miehellä oli mukanaan sinetöimätön kirje, joka kuului näin: ”Kansojen keskuudessa puhutaan, ja myös Gesem sanoo, että sinä rakennat muuria, koska aiot nousta juutalaisten kanssa kapinaan. Väitetään myös, että sinä pyrit heidän kuninkaakseen ja olet asettanut profeettoja, joiden on määrä huutaa sinut Jerusalemissa Juudan kuninkaaksi. Tämä tulee kyllä kuninkaankin tietoon. Tule siis neuvottelemaan meidän kanssamme.” Neh.6:5-7. Näin Nehemian vastustajat yrittivät häntä pelotella, mutta Nehemia vastasi heille: ”Se, mitä sanoit, on aivan perätöntä. Olet itse keksinyt kaiken.” Neh.6:8.

Isebel oli aikanaan hyvä huijaamaan ihmisiä. Hän järjesti vaikeuksia hurskaalle Nabotille sanoen: Sijoittakaa häntä vastapäätä kaksi kunniatonta miestä, jotka todistavat häntä vastaan ja sanovat: ’Sinä olet kironnut Jumalaa ja kuningasta.’ Viekää hänet sitten ulos kaupungista ja kivittäkää hänet kuoliaaksi. 1.Kun.21:10.

Totuuden tunteminen yhdistettynä sen rohkeaan puolustamiseen on hyvä ase näitä trollitehtaita vastaan. Meidänkin tulee olla urheita vastustuksen edessä, kun kaikenlaiset juorut ja huhut leviävät. Minullakin on ollut elämässäni näitä trollaajia ihan kotitarpeiksi. Tietysti olen syntinen ja tehnyt paljon väärää, mutta juuri siksi olen turvannut Vapahtajaan. Joskus vihollinen hiipii niin pimeässä ja toimii niin vaivihkaa, että on mahdotonta puolustautua tai oikaista mitään vääriä tietoja. Kaikenlaiset kansantuomioistuimet menestyvät tässä ilmapiirissä. Ne lynkkaavat syyttömiä ihmisiä ja langettavat vääriä tuomioita – kuten tekivät Jeesuksellekin, elämän ruhtinaalle.

Niinpä haluan rohkaista sinua, hyvä lukijani, näiden sielunvihollisen harjoittamien metkujen vuoksi. Haluan rohkaista sinua, vaikka monet ihmiset lankeavat näihin trollauksiin. Sinusta puhutaan pahaa, niin puhuttiin Jeesuksestakin. Sinusta keksitään valheita, niin kaikista muistakin pyhistä. Paavali, joka itsekin oli aina vastustajien hampaissa, kehottaa: Valvokaa, pysykää uskossanne lujina, olkaa urheita, olkaa vahvoja. 1.Kor.16:13.

Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat. Jaak.1:12.