lauantai 20. heinäkuuta 2019

Pyhät eivät ole vielä valmiit

Oletko tehnyt jotakin, mikä harmittaa? Koetko tehneesi virheen, joka on vastoin sinun ihanteitasi? Olet loukannut ihmisiä? Suuttunut kenties? Tuliko vielä sanottua pari voimasanaakin? Et haluaisi käyttäytyä huonosti, mutta jouduit vain tunnekuohun valtaan, kun sinua provosoitiin? Nyt sinun imagosi kristittynä on kärsinyt kolauksen?

Raamattu on hyvin realistinen kirja ja kuvaa ihmisiä sellaisina kuin he ovat, raadollisina ja syntiin lankeavina olentoina. Jopa parhaat kaikista Raamatun pyhistä lankesivat. Mooses ei kestänyt israelilaisten ainaista kapinointia, vaan tulistui ja sadatteli julkisesti. Tästä syystä Jumalakin rankaisi häntä eikä päästänyt Luvattuun maahan (4.Moos.20:12). Daavid teki syntiä ja nyt kaikki tuntevat hänen lankeemuksensa Batseban kanssa. Salomo oli viisas ja mahtava kuningas, mutta naiset saivat hänetkin pauloihinsa ja viettelivät palvelemaan epäjumalia (2.Kun.23:13). Näitä esimerkkejä löytyy kaikkialta Raamatusta.

Ole siis rohkealla mielellä. Herra näkee, että sinua kaduttaa. Hän on täynnä armoa ja laupeutta. Hän on valmis antamaan anteeksi, unohtamaan sinun kömmähdyksesi. Hän ei muistele sinun virheitäsi. Hän näkee sinut virheettömänä Kristuksen tähden. Nosta katseesi ylemmäs ja katso häneen. Ime itseesi sitä kirkkautta, jota hänessä on, ja sinäkin alat säteillä iloa. Alat muuttua hänen kaltaisekseen. Hän on Tie ja sinä olet kulkenut sitä pitkän matkan, nyt ei ole aika luovuttaa ja jäädä tien sivuun. Nyt on aika katsoa eteenpäin, vaeltaa kestävästi edessä olevassa kilvoituksessa ja määrätietoisesti tähdätä voittopalkintoon – elämän kruunuun. Se on varattuna sinullekin ja maalissa ei enää muistella matkan kompurointeja.

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Lepo ja virvoitus

Ja vieraalla kielellä, oudoin sanoin hän on vastedes puhuva tälle kansalle, hän, joka oli sanonut heille: – Tässä on lepopaikka. Sallikaa väsyneiden hengähtää, täällä on lepo ja virvoitus. Mutta he eivät tahtoneet kuulla. Jes.28:11-12.

Lapsenlapsemme on ollut pienen ikänsä innostunut katsomaan videoita. Hän haluaa nähdä paitsi lastenohjelmia, kuten muumeja, myös haita ja dinosauruksia, vaikka välillä perääntyykin ruudun äärestä (kun niin pelottaa). Hänellä on kuitenkin kiintiö, kuinka paljon hän voi päivässä katsella videoita, sillä lapsen kehitykselle voi olla haitallista katsella liikkuvaa kuvaa yli tunnin päivässä.

Luulisin, että myös meidän aikuisten olisi syytä rauhoittaa oma aistimaailmamme niin että emme liikaa kuormita sieluamme. Meidän on syytä välttää levotonta musiikkia, kiivastahtisia elokuvia ja kaikkia voimakkaita ärsykkeitä. Minusta mainoksetkin ovat nykyään liian välkkyviä. Joskus minusta tuntuu, että liian voimakkaita ärsykkeitä on tarjolla myös seurakunnassa, kun julistus on kovin äänekästä ja raisu musiikillinen meno säestää kaikkea lainalaista vaatimusta, syyttämistä ja pelottelua.

Niinpä meidän on syytä viipyä rukousalttarilla ja kaikessa rauhassa vuodattaa sydämemme Herralle, jonka läsnäolo huokuu levollisuutta ja rauhaa. Meidän on syytä antaa sielullemme sitä lepoa, mikä nousee hiljaisesta sanan kuulemisesta. Kun saamme jättää kaikki kuormamme ja suorittamisemme Herran jalkojen juureen, löydämme sielullemme levon kuin Betanian Maria aikoinaan. Jeesus sanoo meille: Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Matt.11:28.

Emme saisi olla kuin israelilaiset, joista Jesaja sanoo: tämä kansa pitää halpana hiljaa virtaavia Siloan vesiä… (Jes.8:6). On meidän hengellisen terveytemme tae, että osaamme olla hiljaa, kuunnella ja levätä. Kun hiljennämme ympärillämme olevan hälyn ja kiireen ja jäämme ”Jeesuksen jalkojen juureen”, se on meidän sielullemme tankkauspaikka. Mitä enemmän arkeemme sisältyy hälyä, kiirettä, työpaineita ja stressiä, sitä enemmän tarvitsemme levon hetkiä. Jos huomaamme vähänkään merkkejä siitä, että uskostamme on tullut suorittamista, silloin on syytä pysähtyä ja etsiytyä levon lähteelle. Uskoon sisältyy kyllä kilvoittelua, määrätietoisuutta, vakaumuksellisuutta, joskus ponnistelua, jotta ei laiskuus ja lepsuilu veisi meitä maailmaan, mutta kaiken kilvoittelun keskellä meidän on tarpeen löytää tilaisuuksia syvään ja aitoon lepoon. Sen todellisen levon löydämme Herran luota. Ilmainen hiljentymisen lahja on tarjolla joka hetki. Ja meidän lopullinen päämäärämmekin on päästä Levon maahan.

Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. Hepr.4:10.

torstai 18. heinäkuuta 2019

Sinun uskoasi koetellaan

Tämä lyhyt kirjoitus on sinulle, joka olet kohdannut tielläsi esteen. Se este voi olla vastustus, joka on noussut sinua vastaan, tai se voi olla taloudellinen resurssivajaus – pussin pohja on tullut vastaan. Tai se voi olla sairaus, joka estää sinua nyt menemästä suoraviivaisesti eteenpäin – ehkä masennus. Koet, että edessäsi on seinä. Et jaksaisi kivuta jyrkkää vuorenrinnettä ylös.

Oletko ajatellut, että vihollinen on kasannut tiellesi esteitä? Onko päähäsi pälkähtänyt missään vaiheessa, että ehkä Jumala haluaa sinun uskosi kasvavan? Usko ei kasva ilman esteitä ja vastuksia. Kehonrakentajan lihakset eivät kasva ilman painoja ja punnuksia. Lihakset kasvavat, kun niitä kuormitetaan äärirajoille. Myös sinun uskosi kasvu vaatii kestävyytesi kuormittamista äärirajoille. Sinun hengellinen kuntosi ei kohene, ellet välillä joudu vastamäkeen ja kiipeämään jyrkkää seinämää. Raamattu kertoo meille, kuinka Jonatan ja hänen aseenkantajansa kiipesivät jyrkkää vuorenseinämää ylös eivätkä hikoilleet turhaan:

Jonatan kiipesi jyrkännettä käsin ja jaloin, ja aseenkantaja seurasi perässä. Jonatanin edetessä filistealaiset kaatuivat maahan, ja hänen jäljessään tuleva aseenkantaja pisti heidät kuoliaaksi. 1.Sam.14:13.

Jumala on varannut sinullekin voittoja, kun annat itsellesi tilaisuuden kasvaa hänen koulussaan etkä lannistu esteiden kasaantuessa tiellesi.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Suureksi vai pieneksi?

Ne taas, joita siellä pidettiin arvossa – mitä he itse asiassa olivat, on minusta yhdentekevää, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä – nämä arvohenkilöt eivät vaatineet minulta mitään enempää. Gal.2:6.

Jotkut väheksyvät minun työtäni ja nettijulkaisuani. Sopii hyvin. En kaipaa tulla kuuluisaksi. Pelkään, että minun työni alkaa herättää huomiota liikaa ja sitten on ympärillä kuhinaa. Hermohan siinä menisi. Joku jo kertaalleen pyysi minua jonnekin pitämään puhetta. Kieltäydyin vedoten siihen, että en osaa pitää puheita. Hengellinen työ on monien mielestä puheiden pitämistä. Onhan se sitäkin, mutta ei yksinomaan. Julkisuus on kyllä hyödyksi itse sanomalle, joka on lähtökohtaisesti ’hyvä sanoma’. Ainahan evankeliumia kannattaa esillä pitää, on se sen arvoinen. Mutta omasta puolestani uskon, että Jumalalla on puheiden pitämiseen sopivia henkilöitä aivan tarpeeksi tarjolla. Jopa Paavalin piti oppia, että kirjoittamalla hän tavoittaisi enemmän ihmisiä kuin puheita pitämällä. Mutta siihen tarvittiin kahleet. Tuskin edes tiesikään, miten olennaista oli oppia pois ”suuren yleisön syndroomasta” ja opetella puhumaan yhdelle henkilölle – kirjurilleen…

Joidenkin vaatimukset minun suhteeni ovat kovaäänisiä, kovakouraisia ja kovasydämisiä ja he lyttäävät minun työni, polkevat jalkoihinsa minun tekemiseni, väheksyvät minun kirjoitelmiani niin että eivät katso voivansa lukea niistä riviäkään ja kaikin tavoin osoittavat halveksuntaansa. Sitten he nostavat jalustalle kaiken, mikä minun silmissäni on populismia, keskinkertaisuutta, ihmisviisautta ja epäapostolisuutta, kirkkokuntien nostamista Jumalan paikalle jne. Toisin sanoen heistä paistaa kauas, että heidät on läpikotaisin aivopesty.

Sääli. Mitä muutakaan voi kuin sääliä. Joskus ehkä jaksan jonkun rukouksen heidän puolestaan rukoilla, mutta en suuria odotuksia heihin yleensä lataa. Kyseessä on kristillisen uskon alennustila, josta on vaikea toipua.

Te, rakkaat ystävät, olette kuitenkin tuo parempi maa, ja teitä odottaa pelastus. Olemme siitä varmoja, vaikka puhunkin näin. Hepr.6:9.

Olemme siis kutsuttuja Jeesuksen seuraamiseen, emme ole kutsuttuja olemaan ”suuria persoonia”, ”huomattavia henkilöitä”, ”kuuluisuuksia”. Olemme kutsuttuja elämään elävässä uskossa ja palvelemaan Herraa ja rakastamaan lähimmäisiä. Olemme saaneet kutsun tulla Kristuksen kaltaisiksi – se tapahtuu, kun sana uskossa sulautuu meihin ja meistä tulee sanan tekijöitä. Emme tule tässä prosessissa suuriksi, vaan pikemminkin pienenemme. Joskus tarvitsemme yksilöllisiä kahleita tähän. Emme ole kutsuttuja palvelemaan kirkkoja, omaksumaan niiden uskontunnustuksia ja ulkoistamaan omaa pelastustamme seurakunnille. Olemme kutsuttuja olemaan niitä persoonia, joiksi Herra on meidät tarkoittanut – tavallisia ihmisiä, jotka elävät uskossa. Meidät on kutsuttu olemaan suolana ja valona, ei suolapatsaana tai majakkana. Saamme olla normaalin ihmisen kokoisia, emme ole kutsutut olemaan suurmiehiä. Jos joskus tunnemme houkutusta ajatella itsestämme suuria, tehkäämme sellaisesta välittömästi parannusta. Paavali puki sen sanoiksi näin:

Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. Room.12:3.

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Sinun siipiesi kirkkaat värit

Jeesuksen seuraamisessa ei ole kysymys jonkin oppimäärän suorittamisesta. Ei ainakaan siinä tiedollisessa mielessä kuin nykyajan ihmiset sen ymmärtävät. Emme varsinaisesti opi Jeesuksen seuraamista rippikoulussa tai missään raamattukoulussa. Tiedon ylikorostaminen vie harhaan ja alfa-kurssienkin anti jää laihaksi.

Uskossa on kysymys ihmeestä, jonka Jeesus saa aikaan. Hengellinen elämä on samanlainen ihme kuin perhosen toukan koteloituminen ja se metamorfoosi, joka sille tapahtuu kotelossaan, että se voi eräänä päivänä syntyä perhoseksi. On selvää, että mikään ihmisten järjestämä koulutus ei voi tällaista saada aikaan.

Näemme tässä vertauksessa selvän yhteyden siihen, miten Jumalan meihin istuttama uuden elämän siemen alkaa kasvaessaan työntää meistä pois vanhaa ihmistä. Sydämen ympärileikkauksessa vanhan luonnon kuolema alkoi, kasteessa se haudattiin ja ristin todellisuus vie sitä päivittäin kuolemaan. Näin syntyy tilaa uudelle, hengen luomalle elämälle. Jonain päivänä se uusi elämä ilmestyy ja saamme levittää siipemme, nousta yläilmoihin, päästä taivaaseen, lentää kuin perhonen ylösnousemuselämän kantamana hengen tuulissa taivaallisiin maisemiin.

Rohkaisen siis sinua, että et anna ihmisten hämätä ihmisviisauden opeilla. Ihmiset edustavat erilaisia suorituksia, he tekevät uskoon tulosta ja kasteestakin suorituksen. Heille Pyhän Hengen kaste ja kielillä puhuminen on suoritus, joka mittaa uskovan hengellistä tasoa. Vielä tärkeämpiä suorituksia heidän mielestään ovat istuminen kokouksissa ja rahan antaminen kolehtiin. Uskollisuus omalle kirkkokunnalle – siinä on kaiken suorittamisen kruunu ja ”korkein taso”.

Paavali sanoi: Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle (Gal.6:14). Siinä puhuu mies, joka tuntee oman heikkoutensa ja tietää olevansa keskellä muodonmuutostaan. Hän tietää, että ristin todellisuus on se tekijä, joka nyt vie kehitystä eteenpäin. Hän tarttuu uskon avulla kiinni uuteen elämään, joka hänen sisimmässään kasvaa – tässä ihmisruumiin kotelossa. Hän näkee jo tulevaan, näkee uskon silmin sen, mikä ei vielä näy: ylösnousemuselämän ja sen elämän kruunun, joka odottaa.

Näetkö sinä jo siipesi kuviot ja kirkkaat värit? Näetkö sisäisin silmin taivaallisia asioita?

Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa. Kol.3:1-4.

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Kuuletko hänen äänensä?

Jeesuksesta sanotaan Raamatussa: Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.” Fil.2:9-11.

Tämän jakeen valossa on järjetöntä elää jumalattomasti ja olla kielteinen uskonasioita kohtaan. Ihminen ei koskaan auta itseään elämällä epäuskossa. Hänen ylpeytensä, joka sanoo ”minä tiedän paremmin, ei Jumalaa edes ole” on typeryyttä. Kerran on kaikkien epäuskoisten ihmisten ja ateistienkin pakko tunnustaa, että uskovat olivat oikeassa, heidän on pakko myöntää, että Jeesus on Herra eikä riitä edes huulilla annettu tunnustus – on pakko polvistua.

Miksi emme siis tekisi sitä jo nyt – vaikka heti? Sinäkin voit siellä netin ääressä hiljaa sanoa ”Totisesti, Jeesus on Herra”. Sinäkin voit siellä vaikka varmimmaksi vakuudeksi polvistuakin ja sanoa: ”Jeesus Kristus, sinun nimesi on korkein. Haluan kaikesta sydämestäni palvella sinua, ota minut omaksesi ja opeta minulle polkusi jo nyt, tänä päivänä. Anna syntini anteeksi. Auta minua, että osaan koko elämäni tästä päivästä eteenpäin palvella Jumalaa elävässä uskossa ja anna minulle myös rohkeutta tunnustaa uskoani ihmisten edessä. Kiitos, että sinä olet armollinen ja laupias ja rakastat minuakin, viet minutkin pelastuksen tuntemiseen Jeesuksen Kristuksen rakkauden tähden. Aamen.”

Kääntykää Herran puoleen, huulillanne vilpittömät sanat, sanokaa hänelle: ”Anna kaikki meidän syntimme anteeksi ja ota vastaan paras lahjamme: me tuomme sinulle uhriksi rukouksemme, huultemme hedelmän.” Hoos.14:3.

Hänen armonsa on runsas, hän voi sinut lunastaa. Ps.130:7.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Hengen siivelle

Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on. Room.3:20.

Tuntuu olevan vaikeata tämä lain ja armon erottelu, kirjaimen kuuliaisuus tai hengessä eläminen. Vielä vanhana uskovana pitää pohtia näitä. On selvää, että on kysymys terveestä uskosta ja siinä kasvamisesta. Meidän tavoitteemme on oppia vaeltamaan hengen mukaan eikä lain alla ulkonaisia käskyjä noudattaen. Oikeastaan tässä on myös kasvun mittari. Samalla kun meidän tulee noudattaa Jumalan sanaa ja kymmentä käskyäkin, meidän tulisi noudattaa sitä siksi, että se on kirjoitettu meidän sydämeemme eikä vain jonnekin Raamattuun tai huoneentauluun. Emme voi sosiaalisesta paineesta tai ihmispelostakaan kestävästi toteuttaa Jumalan tahtoa.

Olen nähnyt aivan liikaa sellaista opetusta seurakunnassa, joka korostaa käskyä käskynä ja ulkoläksynä. Tarvitaan ennen kaikkea sisäinen kuuliaisuus: Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä. Hepr.10:16.

Kun sana uskossa sulautuu meihin, meistä tulee sanan tekijöitä. Kun Pyhä Henki asuu meissä, hän innoittaa meitä vaeltamaan Kristuksen jalanjäljissä, sanalle kuuliaisina. Näin kaikki meidän ”pyhyytemme” on Jumalan työtä, hengen läsnäoloa meissä.

Niinpä haluan rohkaista sinua noudattamaan Jumalan sanaa – kyllä – mutta et pysty siihen omin voimin, tarvitset Jumalan Hengen apua. Rohkaisen sinua siis pyrkimään pois lain alta, kirjaimen orjuudesta, ulkonaisesta hurskaudesta, ja pyrkimään sellaiseen aitoon pyhitykseen, jossa Henki luo elämää: Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Room.8:10. Tähän haluan itsekin pyrkiä. En kuvittele, että olisin kykenevä palvelemaan elävää Jumalaa omassa voimassa.

Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Room.8:13-14.

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Siunauksena paikkakuntasi keskellä

Ennen kuin Sodoma ja Gomorra hävitettiin, Jumala lupasi Aabrahamille, että jos kaupungista löytyy kymmenen vanhurskasta, hän ei hävitä kaupunkia niiden vanhurskaiden tähden (1.Moos.18:32). Tästä voimme päätellä, että jokainen uskova on tärkeä oman kaupunkinsa ja paikkakuntansa hyvinvoinnille.

Olemme Jumalan siunauksena keskellä omaa aluettamme, jos kerran olemme uskossa. Mutta voimme toki myös rukoilla oman paikkakuntamme parasta. Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne. Jer.29:7.

Oletko huomannut, että esimerkiksi henkirikoksia tapahtuu tietyissä kaupungeissa enemmän kuin toisissa? Oletko huomannut, että jotkin paikkakunnat saavat siunauksia, jotkin kaupungit rangaistuksia. Esimerkiksi Nokian vesikriisi oli mielestäni Jumalan vakava kehotus nokialaisille – kehotus parannukseen. Jos meitä uskovia ei liikuta mikään, mikä tapahtuu omalla paikkakunnallamme, olemme unessa – luvattoman sikeässä unessa.

Rohkaisen siis sinua näkemään oman roolisi paikkakuntasi hyvinvoinnin takaajana. Jo sinun olemassaolosi, saati hurskas vaelluksesi, on merkityksellinen etu kaikille paikkakuntasi asukkaille. Jos vielä jaksat rukoilla paikkakuntasi puolesta, tunnustaa ihmisten syntejä ja pyytää niitä anteeksi Jumalan edessä, vedota Jumalaan, jotta hän olisi armollinen, anoa, että rikollisuus vähenee ja Jumala suojelee sinun asuinaluettasi kaikelta pahalta, silloin olet verrattomana apuna ja siunauksena asuinympäristösi keskellä. Jumala antakoon sinulle armoaan, että kannat tätäkin vastuuta Jumalan edessä niin kuin Jumalan miehen tai naisen kuuluu. Eräänä päivänä sinun roolisi tulee kaikkien tietoon ja sinä saat tästäkin syystä loistaa ilosta.

Herra siunaa niitä, jotka häntä palvelevat, niin pieniä kuin suuria. Ps.115:13.

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Jumalan armo ja hyvyys

Kerroin myös, kuinka hyvin Jumalan käsi oli johtanut minua… Neh.2:18.

Muistamme, kuinka Jumala oli antanut Nehemialle näyn Jerusalemin muurien rakentamisesta kuntoon. Hänellä ei ollut siihen varoja, ei tarvikkeita eikä työvoimaa. Näytti siltä, että hänellä oli runsaasti vain vastustajia. Kaupungin johtomiehet eivät tukeneet häntä ja arvostelijat yrittivät saada häntä luopumaan koko hankkeesta. Mutta kaiken vastustuksen keskellä Nehemia rohkaisi mielensä ja sanoi: ”Jumalan hyvä käsi on ollut kanssani. Meidän täytyy ryhtyä korjaamaan muureja.” Hän sai asukkaat innostumaan tästä ja Raamattu kertoo: Ja he kävivät tarmokkaasti käsiksi työhön. Neh.2:18.

Nehemian hanke edistyi hyvin, vaikka erilaisia hidasteita ilmaantui aina uusia. Viimein hänen vihamiehensä turhautuivat ja keksivät syyttää häntä kapinan lietsonnasta. He halusivat kerta kaikkiaan mustamaalata Nehemian maineen ja ympäröidä hänet pahoilla puheilla, juoruilla ja panetteluilla, ja tehdä tyhjäksi hänen hankkeensa valheen voimalla. Mutta Nehemia oli luja ja vastasi Sanballatille, joka johti tätä parjauskampanjaa: ”Se, mitä sanoit, on aivan perätöntä. Olet itse keksinyt kaiken.”

Puhutaanko sinusta joskus perättömiä?

Nehemialle oli tyypillistä toimia uskon hengessä. Hän kehui aina Jumalaa, kuinka hyvä hän oli ollut, kuinka hän aina suojeli ja auttoi. Ylivoimaisen vastustuksen edessäkin hän jaksoi luottaa Jumalan apuun. Valheiden edessä hän turvautui totuuteen. Hän ei provosoitunut, vaikka häntä provosoitiin olan takaa. Lopulta hänen uskonsa palkittiin ja muuri valmistui.

Sinäkin voit elää keskellä ylivoimaisia vaikeuksia, mutta sinun ei kannata suurennella ongelmiasi, vaan puhua Jumalan suuruudesta, hänen voimastaan, hänen avustaan. Hän on aina suurempi kuin sinun ongelmasi. Ehkä sinuakin provosoidaan? Uskon avulla ja hengen voimalla voit säilyttää malttisi ja olla provosoitumatta. Sinä voit kaikissa tilanteissa panna uskosi Jumalaan, tarttua sanan lupauksiin, pitää kiinni unelmistasi, mennä eteenpäin näkysi toteuttamisessa. Jumala palkitsee uskon. Hän on mielissään, kun sinä kiität Jumalaa saamastasi avusta ja odotat saavasi aina lisää hänen hyvyyttään. Hän on hyvillään, kun sinä käännät valituksen kiitokseksi ”Jumalan runsaasta armosta ja hyvyydestä, joka ympäröi sinut kaikkina elämäsi päivinä” (Vrt.Ps.23:6).

Anteeksiantava ja laupias on Herra, hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä. Ps.145:8. Hyvä on Herra, turvapaikka hädän päivänä, hän tuntee ne, jotka luottavat häneen. Naah.1:7.

torstai 11. heinäkuuta 2019

Kohtele hurskaita ihmisiä hyvin

Joskus, kun olen keskustellut niiden henkilöiden kanssa, jotka ovat pyytäneet esirukousta, olen saanut kuulla, että vaikka kaikki asiat eivät ole tulleet vielä kuntoon, näillä ihmisillä on kuitenkin kaikilla sydämen rauha. He eivät enää hätäile, vaan odottavat nyt rauhallisesti, mitä Jumala tekee. Tämä onkin yksi esirukouksen tunnusmerkki.

Kannattaa kohdella hyvin uskon sisaria ja veljiä ja vaikka et vielä tunnustaisikaan uskoa, kannattaa silti kohdella hyvin uskovaisia ihmisiä. He nimittäin voivat alkaa rukoilla puolestasi ja siitä seuraa hyviä asioita – sydämen rauha on yksi niistä hyvistä vaikutuksista.

Jeesus kehottaa tällaiseen ”hyödyn hankkimiseen” myös siinä yhteydessä, kun puhutaan rahan antamisesta: Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole. Luuk.16:9. Ajattele: joku voi päästä taivaaseen vain siksi, että on kohdellut uskovia hyvin! (Niinhän tässä sanotaan?)

Raamatussa on paljon esimerkkejä siitä, kuinka jo tässä ajassa voi saada siunauksia, jos tekee hyvää hurskaille ihmisille. Sarpatin leski piti huolta Eliasta ja sai kokea Jumalan apua monin tavoin. Barukille, joka toimi Jeremian sihteerinä, koitui näistä palveluksista siunaus – hän säilyi hengissä sen ajan myllerryksissä (Jer.45:5). Jeesus tähdensi tätä periaatetta ”palvele toisia, niin saat siunauksia” lupaamalla: Totisesti: joka antaa teille maljallisen vettä sen tähden, että te olette Kristuksen omia, ei jää palkkaansa vaille. Mark.9:41.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Kotkan siiville

Onko sinulla unelmia? Osaatko heti nimetä yhden? Onko sinulla uskonelämään liittyviä unelmia, näkyjä ja tavoitteita? Jos ei ole, sinun on syytä etsiä Jumalan tahtoa, kysyä Jumalalta, mikä on sinun elämäsi kutsumus ja tarkoitus, ottaa selville, mitä erityisiä lahjoja juuri sinä olet saanut. Jokaisella on kuitenkin oma Jumalalta saatu armolahjansa, yhdellä yksi, toisella toinen. 1.Kor.7:7.

Raamatun mukaan tarvitsemme kestävyyttä oman kutsumuksemme toteuttamisessa: Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Hepr.10:36.

Valitettavasti meidän hengelliset projektimme tahtovat jäädä kesken. Tosin ’projekti’ on väärä sana, kun tarkoitetaan oman persoonallisuuden löytämistä, oman hengellisen profiilin toteuttamista, kasvamista uskossa aikuiseksi ja Jumalan tahdon tekemistä. Aivan liian usein ajatellaan, että tässä puhutaan jostakin sananjulistajan työstä. Ei, kyseessä voi olla äiti, opettaja, vapaaehtoistyöntekijä tai ’sekatyömies’ – ties mitä. Kutsumukset ovat erilaisia, hyvä elämä on jokaisen kohdalla vähän omanlaistaan. Eikä se yleensä näytä miltään. Tosi hurskas ja Jumalan tahdon mukaan eletty elämä ei kerää toimittajia paikalle, ei käännä seurakunnan johtajien päitä, ei välttämättä herätä mitään suurempaa huomiota missään.

Mutta on hyvä, jos meillä on kutsumustietoinen elämä ja tiedämme, mihin meidän tulisi pyrkiä ja minkälainen ’jalanjälki’ meidän tulisi jättää maan päälle. Usein vain suuret näyt tahtovat kutistua olemattomiin ja kutsumustietoinen elämä lopahtaa. Elämän suuri linja näyttää tässäkin olevan: syntymä, kuolema ja hautaaminen. Siihen kuuluu kyllä vielä ylösnousemus, mutta usein vain tahtoo käydä niin, että näky syntyy, kuolee ja haudataan – ja se on siinä sitten.

Rohkaisen siis sinua tiedostamaan tämän elämän kulun. Sinun kutsumuksesi toteuttamiseen kuuluu syntymä, kuolema ja hautaaminen (Joh.12:24). Et voi niitä välttää. Mutta voit silti säilyttää toivon, voit uskossa pitää kiinni siitä, minkä tiedät varmasti. On nimittäin tarkoitus, että sinä et jää hautaan eikä sinun elämäntyösi jää hautaan. Jumala on voimallinen herättämään sinun uskosi uudestaan liekkeihin, sytyttämään sinut sisäiseen roihuun, antamaan sellaisen hengen uudistuksen, että sinä menet tuoreessa hengen voitelussa, sinä saat siivet liitää esteiden yli, sinä saat uuden voiman ja uuden kasvun, sinä pääset uudelle tasolle. Koitos ei ole ohi ennen kuin se on ohi. Sinun parhaat päiväsi ovat edessäpäin, sinun voitonlaulusi on vielä laulamatta, sinun korkein lentosi vielä liitämättä. Matkalla jokainen ihminen väsyy, jokainen lannistuu, jokainen on luonnon lakien alainen. Toivoa ei silti pidä menettää. Tartu siis Jumalan sanan lupaukseen:

Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy. Jes.40:30-31.

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Katse eteenpäin

Ei ole mitenkään erityisen kaukana se aika, jolloin järvet ja joet olivat Suomessa pääasiallisia kulkuväyliä. Pyörälliset kulkuneuvot ovat sittemmin vallanneet alaa samalla, kun tiestö on kehittynyt. Monet aiemmat kunnat syntyivät järvien ympärille ja kylien asukkaat pitivät yhteyttä kuntakeskuksiin veneillä. Kirkkovenekulttuuri on nyttemmin muuttunut harrastusluontoiseksi, mutta ennen se oli käytännön sanelema liikkumistapa.

Tämä toimikoon eräänlaisena johdantona aiheeseeni, sillä tarkoitukseni on kysyä sinulta, liikutko veneellä vai autolla. Kyseessä on kaksi erilaista elämäntapaa. Jos soudat venettä, sinulla on selkä menosuuntaan. Sinun elämäntapaasi kuuluu nostalgia ja menneiden kaivelu. Päivästä toiseen mietit, miten saisit takaisin jotakin menettämääsi, esimerkiksi uudistetuksi entiselleen jonkin rikkoutuneen ihmissuhteen. Et osaa katsella eteenpäin, odottaa uusia asioita tapahtuvaksi, uusia ihmisiä ilmestyväksi elämääsi.

Suosittelen menemistä autokouluun. Auton ratissa sinä katselet eteenpäin ja ajokoulun opettaja on vierelläsi valmiina painamaan jarrua ja valmiina vaikka tarttumaan ohjauspyöräänkin, jos suunta on liikaa ojaa kohti. Tässä on kuva siitä, että sinä suuntaudut tulevaisuuteen ja Jeesus on opettajasi, joka neuvoo, minne käännytään. Et elä menneitä kaihoten, vaan uskot vahvasti pääseväsi eteenpäin ja saavuttavasi kerran määränpään – pääseväsi kotiin.

Soutu voi olla kiva harrastus, mutta nostalgia on huono elämäntapa. Huomasin tämän itse, kun kyhäsin jonkinlaista elämäkertaani. Siitä ei tullut kunnollista ja jouduin lopulta nostamaan sen hyllylle. Nyt se on siis määräämättömän ajan ’työn alla’. Voisin neuvoa itseänikin: Suuntaa katseesi eteenpäin ja odota, että Herra tekee sinun elämässäsi uutta. Hän on Luoja, hän tekee koko ajan kaikenlaista uutta, myös sinun elämässäsi, jos et jää paikallesi istumaan sammutetun auton ratissa käsijarru päällä – tai veneen tuhdolle selkä menosuuntaan.

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer.29:11.

Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle. Jes.43:19.

Tästä lähtien minä ilmoitan sinulle uusia asioita, tallessa pidettyjä, sellaisia, joita et tiennyt. Jes.48:6.

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Ole luja ja odota Herraa

Kun viholliseni eivät saa minusta voittoa, minä tiedän, että sinä rakastat minua. Ps.41:12.

Me kaikki joudumme aika ajoin tilanteisiin, jolloin kestävyytemme punnitaan. Uskomme syvyys, terveys, vahvuus ja vakaumuksellisuus joutuvat puntariin. Voimme sairastua vakavaan tautiin, josta toipuminen on inhimillisesti katsoen epävarmaa. Menetämme hyvän ihmissuhteen ja elämämme kääntyy synkäksi. Emme ymmärrä, kuinka voimme toipua, kuinka jaksamme jatkaa, kuinka koskaan kykenemme elämään ilman tuota ihmistä. Tai huomaamme olevamme kiinni riippuvaisuutta aiheuttavista nautintoaineista, kärsimme työnarkomaniasta tai peliriippuvaisuudesta ja kaikki rimpuilut niistä irti osoittautuvat turhiksi. Saatamme vaipua apatiaan ja toivottomina jäädä voivottelemaan ”en toivu tästä sairaudesta, vaan joudun hautaan, en kestä tätä hylkäämistä katkeroitumatta, en pääse irti huonoista tavoistani, talouteni ei koskaan kohene, vaan kuolen velkaisena, olen toivoton tapaus enkä jaksa taistella”.

Mutta Jumalan rakkaus kantaa kuitenkin. Jumalan rakkaus on voimallisempi nostamaan sinua ylös kuin mikään sielunvihollisen keino on painamaan sinua alas. Olet joutunut kokemaan epäoikeudenmukaista hylkäämistä? Kyllä, mutta se on tilapäistä. Olet sairastunut vakavasti? Kyllä, mutta sinä paranet. Taloutesi on kuralla? Kyllä, mutta vielä sinä pääset kuiville. Älä anna vihollisen pelotella sinua. Hänen keinonsa ovat kyllä katalia ja hänellä on juonia paljon pääsi menoksi, mutta samalla tavalla kuin synagogan esimiehelle sanottiin, sanotaan sinullekin: Tämän kuultuaan Jeesus sanoi esimiehelle: ”Älä pelkää, vaan usko.” Mark.5:36.

Jumala voi yhdellä armon osoituksella antaa sinulle avun. Jeesus sanoo vain sanan ja sinä paranet. Pyhä Henki ottaa sinut sylihoitoonsa ja sinä saat kokea, että hylkäämisen aiheuttama kipu ja yksinäisyys kaikkoaa. Jumala ojentaa kätensä ja sinun ongelmasi siirtyy sivuun. Hellä kosketus taivaasta ulottuu sinun sielusi syvimpään sopukkaan ja sinä olet vapaa. Entinen jää taa, taivas aukeaa, tulee riemun aika. Tulee voiton hetki. Ja suusi avautuu kiitokseen.

Odota sitä. Jos kerran palvelet Herraa, muista että palvelet voimallista Jumalaa, joka tekee ihmeitä joka päivä.

Hän pelastaa ja vapauttaa, hän antaa ennusmerkkejä ja tekee ihmeitä taivaassa ja maan päällä, hän, joka pelasti Danielin leijonien kynsistä. Dan.6:27.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Hyvän Paimenen huomassa on turvallista

Te, ihmiset, olette minun lampaani, minun laitumeni lampaat. Minä olen teidän Jumalanne. Näin sanoo Herra Jumala. Hes.34:31.

Raamattu vertaa meitä Kristuksen seuraajia Jumalan lampaisiin. Jeesus hyödynsi usein tätä vertausta selittäessään omaa työtään ja kutsumustaan opetuslapsilleen. Hän oli sekä Jumalan Karitsa että lammasten Paimen. Hän sanoi myös: Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Joh.10:9. Hän lisää tähän vielä merkitykselliset sanat: Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Joh.10:3. Sinun on tärkeää tietää, että Jeesus kutsuu sinua nimeltä. Eikä hän kutsu sinua nimeltä vain sulkeakseen sinut jonnekin sisätiloihin, hän haluaa viedä sinut ulos vapauteen, laitumelle auringon paisteeseen.

Jeesus haluaa pitää sinusta huolta samalla tavalla kuin hyvin ammattinsa osaava lampuri pitää huolta lampaistaan. Lampaita puhutellaan nimeltä. Paimen siis tuntee heidät jokaisen henkilökohtaisesti. Lampaat viedään laitumelle ruokailemaan joka päivä. He saavat myös juoda kirkasta vettä. Heillä on suoja sateen varalta. Yöksi lammasten paimen vie lampaat suojattuun aitaukseen (tai lampolaan), jonne sudet eivät pääse.

Lammas ei paljon kuluta, se on vähään tyytyvä. Lammas antaa kasvattajalleen paljon. Ei vain villansa kerran vuodessa, vaan lopulta koko elämänsä. Jokainen lammas joutuu aikanaan teuraaksi.

Ymmärrämme siis, että kuulumme Hyvälle Paimenelle kokonaan – olemme hänen omaisuuttaan. Hän ei kiusaa meitä, hän ei järjestä meille ongelmia. Olosuhteet, ympäristö, sää ja sudet aiheuttavat ongelmia. Hän pelastaa meidät parhaansa mukaan kaikilta vaikeuksilta. Hänen ilonsa on keritä meidät ja saada meiltä vastalahjaa hyvästä hoidosta. Hän keritsee meidät silloin, kun ulkona on hyvät ilmat ja lämmin sää tai hän pitää meidät keritsemisen jälkeen sisätiloissa – ei hän halua järjestää meille vilua ja palelua turhan takia. Hänen oikeutensa on päättää meidän kohtalostamme. Myös meidän päiviemme määrästä.

Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein… Hepr.12:28.

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Uskon lujuus vahvistuu taisteluissa

Minä uskon, että saan yhä kokea Herran hyvyyttä elävien maassa. Ps.27:13.

Joskus elämme vaikeita aikoja, jolloin vihollinen hyökkää, erilaiset koettelemukset tulevat niin runsaina, että joudumme ahdinkoon. Silloin voimme tehdä samoin kuin Daavid, kun hän oli keskellä vihollisia. Hän rohkaisi itseään turvautumalla Jumalaan, kuten myös psalmi 27 osoittaa. Daavid rukoili Herraa. Hän puhui uskoaan ääneen ja näki pääsevänsä voitolle, vaikkakin voitto antoi vielä odottaa itseään.

Meidänkin tulee tehdä Daavidin tavoin ja laittaa kaikki uskomme ja toivomme liikkeelle, kun meitä uhataan, kun olemme ahdingossa, kun sairaudet yrittävät nujertaa meitä, kun vihollinen riehuu. Meidän turvamme on Jumala. Häneltä saamme avun. Uskon koetuksissa meidän kestävyytemme vahvistuu ja niiden keskellä meistä tulee sisukkaita Jumalan palvelijoita ja uskollisia Kristuksen seuraajia. Sellaista luonnetta ja uskon lujuutta ei voi saavuttaa ilman taisteluita. Lopulta voimme käyttää omaa uskon rohkeuttamme myös muiden vahvistamiseen ja sanoa:

Luota Herraan! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan! Ps.27:14.

perjantai 5. heinäkuuta 2019

Tuotteistusta vai kasvua?

Jeesus otti vertauksia luonnosta ja sillä hän viittasi siihen, että hengellisen elämän lait ovat monin tavoin samoja kuin ne lait, jotka näemme orgaanisessa luonnossa. Luonnossa näemme tapahtuvan kasvua, kun kasvit lähtevät kasvamaan pienistä siemenistä. Näin tulisi tapahtua hengellisessä elämässäkin, kun Jumalan sanan siemenet itävät meidän sydämemme maaperässä. Hengellinen kasvu voi olla myös kuoriutumista tai nahan vaihtoa eli kasvu sisältää eräänlaisia hypähdyksiä, jolloin elämä harppaa eteenpäin seuraavalle tasolle. Suurin luonnossa tapahtuva harppaus lienee ns. metamorfoosi eli perhosen toukan muuttuminen perhoseksi.

Mikä siis on se harppaus, joka sinun hengellisessä elämässäsi odottaa näkyväksi tulemista? Hengellinen elämä on monta kertaa myös jonkinlainen ketjureaktio. Meidän tulee kasvaa vaihe vaiheelta, emme voi harpata välivaiheiden yli. Jotkut ohittavat parannuksen tai kasteen. En suosittele. Viimeisin havainto, jonka olen itse tehnyt (saatuani asiaan liittyviä vaikutteita monilta hengen miehiltä), on se tosiasia, että suurin osa seurakunnista ja kirkkokunnista ovat organisoituja – eivät orgaanisia yhteisöjä. Ihmisen järjestelemä organisaatio ja koneisto, joka tuottaa uskonnollisen systeemin mukaisia ihmistuotteita, voi olla hyvin kaukana siitä, mitä itse Elämä tuottaa. Niinpä olemme aivopestyjä ja sokaistuneita, jos emme huomaa, kuinka kaukana meidän nykyinen uskontomme on apostolisesta uskosta ja hengellisen elämän aitoudesta.

Haluan siis rohkaista sinua menemään kohti sitä tosi elämää, joka sykkii Kristuksen antaman elämän voimasta ja joka ei tarvitse minkään uskonnollisen koneiston antamaa tekohengitystä. Hengellinenkin elämä tarvitsee vain vettä ja aurinkoa, armon hengessä julistettua Jumalan sanaa. Se tarvitsee Kristuksen kirkkauden evankeliumia. Olkaamme varuillamme, ettemme katkaise niitä siunattuja ketjureaktioita, joita hengellinen kasvu edellyttää. Meidän tulee seurata Herraa Jumalan sanan kuuliaisuudessa ja rukouksen hengessä. Resepti on yksinkertainen. Emme saa mitätöidä sellaista, minkä tosi elämä tarvitsee – esimerkiksi Pyhän Hengen kastetta. Ilman sitä emme voi saada aitoa kutsua Jumalan sanan palvelijoiksi tai oikein mitään muutakaan kutsumustyötä Jumalan valtakunnassa. Mikään orgaanisessa elämässä tapahtuva asia ei ole suoritus – se on luonnollinen kasvuun kuuluva vaihe, joka ajallaan ja omien lakiensa mukaan tapahtuu siinä tilanteessa, jossa kulloinkin olemme. Niinpä Paavali kehottaa:

Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet. Fil.3:16.

torstai 4. heinäkuuta 2019

Herrassa on kurjan toivo

Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa, hän kuulee ja vastaa sinulle. Jes.30:19.

Niin monta kertaa ihminen haluaa ratkaista ongelmiaan omin avuin, turvautumalla toisiin ihmisiin, ihmisviisauteen, ihmiskeinoihin. Jospa voisin ostaa avun ongelmaani rahalla? Usein vasta viimeisenä keinona on rukous. Silloinkin uskossa luotamme lähinnä muiden rukouksiin. Oma rukous on muminaa, turhautunutta päivittelyä, epäuskoista kiukuttelua.

Niinpä toivon voivani rohkaista sinua rukoilemaan kaikella uskalluksella ja ääneen, jopa huutaen. Kyllä yksin ollessa on lupa huutaakin. Rehellisyys Jumalan edessä tuottaa joskus ilmoille parkaisuja, itkuun murtumista, erilaisia tunteenpurkauksia. Ihmisten edessä voimme hävetä sellaista käytöstä, mutta ne vetävät Jumalan huomion puoleensa. Kaikki aitous kiinnostaa häntä. Hän on luvannut:

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps.34:19.

Usein vasta näissä ääritilanteissa, kun epätoivo jo kolkuttaa sydämen ovella, saamme tutustua Herraamme paremmin. Saamme kokea hänen hyvyyttään. Saamme suuren ilon, kun hän vastaa meille ja ilmestyy. Se tuntuu siinä tilanteessa ihmeeltä – mitä se onkin. Ilo valtaa meidät, olemme ihmetyksestä ymmyrkäisinä. Uskomme, joka oli heikkoa rukoilemisessa, osoittautuu heikoksi myös rukousvastauksen saamisessa. ”Onko tämä mahdollista?”

Kyllä se on mahdollista. Taloudellisissa ongelmissa painiva voi saada apua. Ilman puolisoa jäänyt voi saada elämäänsä uuden, kiinnostavan ihmisen. Lapseton voi tulla raskaaksi. Työtön voi saada työtä. Sairas voi parantua. Syntinen saada syntinsä anteeksi. Sitä voidaan kutsua evankeliumiksi. Se on ilosanoma Jumalan rakkaudesta ja hyvyydestä. Se on hyvä sanoma mihin tahansa ihmisenä olemisen ongelmaan, kun Jumala vastaa ja antaa avuttomalle avun, epätoivoiselle toivon, sairaalle terveyden ja murheelliselle ilon. Tätä varten me palvelemme Herraa. Saamme kokea hänen hyvyyttään ja hänen ihmeellistä apuaan elämämme helppoina ja raskaina päivinä. Emme jää turvattomiksi kuolemankaan edessä. Hän pelastaa meidät taivaalliseen valtakuntaansa.

Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Room.5:9.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Missä vietät ajallisen elämäsi?

Perille saavuttuaan hän ei antanut kenenkään muun tulla mukanaan sisään kuin Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin sekä tytön isän ja äidin. Luuk.8:51.

Meillä kaikilla on saman verran aikaa tänään – 24 tuntia. Kuinka aiot käyttää aikasi? Nukkumiseen kuluu ehkä kahdeksan tuntia ja loput 16 sinun tulee käyttää viisaasti. Mikä on se periaate, jonka mukaan käytät aikasi? Pienen lapsen äidin (tai yleensäkään perheenäidin) ei paljon tarvitse miettiä tätä ja hänen miehensäkin luultavasti käyttää noin kahdeksan tuntia töissä. Sitten jäljelle jäävästä ajasta menee suuri osa arkisiin askareisiin, kaupassa käymiseen, ruoanlaittoon, pyykinpesuun jne.

Ehkä pitäisi kysyä, onko sinulla suunnitelmaa, miten käytät vapaa-aikasi hyödyllisesti (jos sinulla sellaista on)? Useimmat ihmiset, myös uskovat, käyttävät vapaa-aikaansa rentoutumiseen, huvituksiin, matkustamiseen ja muihin harrastuksiin. Mutta onko sinulla mitään Jumalalta saatua kutsumusta, johon haluat panostaa? Minä mietin jo kauan sitten, mikä on minun kutsumukseni ja miten oikein voisin käyttää aikani maan päällä niin, että ei kerran taivaassa tarvitse katua mitään. Minä pelkään tilannetta, että joudun sanomaan itselleni: ”Voi, miksi tuhlasinkaan aikaani tuollaiseen? Miksi olin niin saamaton, etten tehnyt, mitä olisin voinut tehdä? Miksi elin mukavuusvyöhykkeellä enkä panostanut Jumalan valtakunnan asioihin?”

Jos meillä on Jumalalta saatu kutsumus ja teemme määrätietoisesti työtä oman kutsumuksemme mukaan, silloin on tärkeää, että löydämme ympärillemme ihmisiä, jotka auttavat meitä ja tukevat meitä kaikissa tilanteissa. Jeesuksella oli 12 opetuslapsen ryhmä, joka seurasi häntä kaikkialle. Sen lisäksi hänellä oli kolmen opetuslapsen muodostama lähipiiri, joka oli läsnä aina kriittisillä hetkillä. Jeesuskin tarvitsi tukea ja hän halusi lähelleen ihmisiä, jotka uskoivat häneen. Jokaisen hengellistä työtä tekevän tulisi löytää avustajia, jotka uskovat samaan näkyyn ja tukevat häntä. Jokaisen hengellistä työtä tekevän ihmisen pitää osata ottaa etäisyyttä ihmisiin, jotka eivät tue, jotka epäilevät, jotka jättävät toisen oman onnensa nojaan, jotka kaivavat maata toisen jalkojen alta, jotka eivät ole Jumalan antamia ystäviä ja tosi veljiä tai sisaria, vaan jotka kriittisellä hetkellä ovat valmiita pettämään kaiken saamansa luottamuksen. Ei Jeesuskaan halunnut riskeerata tärkeitä tilanteita ottamalla mukaan ihmisiä, jotka pilkaten ja naureskellen sanoisivat: ”Mahdatko sinä olla mikään Jumalan Poika? Luuletko todellakin, että hän vain nukkuu? Taitaa tällä kertaa tulla vesiperä ja kuinkas sitten suu pannaan?”

Niinpä rohkaisen sinua tekemään kokosydämisesti oman kutsumuksesi mukaista työtä ja ottamaan siihen mukaan niitä, jotka ovat uskollisia ystäviä. Rohkaisen sinua vetäytymään (ystävällisesti ja loukkaamatta) pois jokaisesta ihmisestä, myös veljestä tai sisaresta, joka ei ole sinulle lojaali. Ota etäisyyttä jokaiseen, joka epäilee, onko sinusta mihinkään. Älä seurustele omasta aloitteestasi ihmisten kanssa, jotka ovat loukanneet sinua, epäilleet sinun uskoasi tai moraaliasi, jopa vastustaneet sinua, kun olet tehnyt hengellistä työtäsi. Älä turhaan jää odottamaan, että he muuttuvat. On ihmisiä, jotka eivät koskaan muutu, on lyttääjiä, on ikuisia kriitikoita, on loputtoman ynseitä ja katkeria ihmisiä. He ovat sinun kutsumuksesi tiellä – kierrä heidät kaukaa. He eivät ole koskaan missään suhteessa Jumalan asialla, mutta sinä olet. Älä anna heidän sumentaa sinun kutsumuksesi arvoa, hajottaa sinun keskittymistäsi, vetää sinua mukaan omaan tyhjänpäiväisyytensä maailmaan.

Kelvottomat ihmiset ja petkuttajat menevät pahuudessa yhä pitemmälle, eksyttäen muita ja eksyen itse. 2.Tim.3:13. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät. 2.Tim.4:5.

tiistai 2. heinäkuuta 2019

Minun tieni ja Jumalan tahto

Jouduin lapsena vapaiden suuntien kesäleirille. Äitini pakotti minut ja pari veljeäni sinne. En olisi halunnut mennä. Melkein kaikki muut lapset siellä olivat outoja. Heti ensi päivästä alkaen tuli koti-ikävä. Oli elokuun alku, mutta vilu oli jokapäiväistä. Kahvia ei saanut, piti juoda teetä. Pullaakaan ei ollut, vaan piti jyrsiä näkkileipää. Ruokana oli jotakin sopan litkua. Suurinta huvia edusti traktorin lavalla köröttely. Nukkua piti heinien päällä rantasuulissa, jonka laudanraot olivat sormenmentäviä. Peitto ei riittänyt yön kylmyyttä vastaan. Päivisin piti istua telttakokouksissa kuuntelemassa erään hidaspuheisen saarnamiehen pitkästyttäviä esitelmiä ilmestysmajan kalustosta. Välillä sentään soitettiin hanuria ja kitaraa, mutta laulujen sanat kertoivat aina vaan samaa: ”olet syntinen, tee parannus tai aikasi loppuu”.

Jumalan sana sanoo tällaisenkin hyvin perustavaa laatua olevan totuuden: Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Jes.55:8.

Tiedätkö: tuolla kesäleirillä sain antaa elämäni Jeesukselle – siellä heinien päällä rantasuulissa. Siitä viikosta tuli minulle ikimuistoinen viikko. En koskaan unohda niitä siunauksia, joita siellä sain. Katselen sieluni silmin sitä maisemaa joka päivä. Kutsun sitä ensirakkauteni maisemaksi. En halua unohtaa sitä maisemaa, vaan viivyn siellä sieluni silmin usein ja kohtaan Jeesuksen yhä uudelleen. Kun rukoilen, päädyn hengessä helposti sinne suomalaisen järven rantaan ja siellä suutelen Jeesuksen jalkoja. Sydämeni on niin kiitollinen häntä kohtaan ja lupaan olla hänelle lojaali ikuisesti.

Minä en tiennyt silloin, kun lapsena vastustin sinne leirille menoa, kuinka väärässä olin. En tiennyt, kuinka Jumala oli suunnitellut sen viikon niin paljon paremmin kuin minä. Osaatko sinä olla tänä päivänä varuillasi omia suunnitelmiasi vastaan? Osaatko antaa periksi Jumalan suunnitelmalle, joka on niin vastakohta sinun suunnitelmallesi, mutta siunattu ja hyvä, tuhat kertaa parempi? Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Jes.55:9.

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Jotain ihan pientä

Jumalan käsiin annettu elämä on jännittävää. Kun rukoillen toteutan jotakin tavoitetta, huomaan, että se ajan kuluessa muuttuu joksikin toiseksi. Jumalan henki tuo mukanaan muutoksia. Kun aloitin tämän blogin, mielessäni oli rukoussivusto. Vuoden 2001 tienoilta alkaen olen kirjoitellut nettiin ja olin varmaan ensimmäisiä uskovia, jotka ovat kirjoittaneet rukouksia nettiin – siis valmiita rukouksia, jotka eivät käsittele henkilökohtaisia aiheita, vaan joissa pyydetään Jumalan tahtoa tapahtumaan jollakin yleisellä tasolla – seurakunnan, kaupungin, kansakunnan elämässä. Mutta Jumala ohjasi minua kirjoittamaan muutakin kuin rukouksia ja niin lopulta täällä alkoi olla erilaisia lyhyitä artikkeleita, jotka oli tarkoitettu rakentamaan (omaa ja) lukijoiden uskoa. Nyt siis tämä blogi on kokonaan omistettu rohkaisuille (joiden joukossa on siunauksia ja profetioita ikään kuin alalajina). En aluksi kuvittanut niitä ollenkaan, sillä hyvien kuvien saaminen tuntui mahdottomalta. Jumala kuitenkin ohjasi minua löytämään netistä kuvia, joissa ei ole copyright-rajoitteita.

Oman blogin kehittely on suuressa mittakaavassa mitätön asia, mutta tämän kokemukseni pohjalta rohkaisen sinua aloittamaan jostakin. Kun Jumala on vaikuttanut sinussa tahtomista ja tekemistä, sinä teet aluksi ”jotain ihan pientä”. Kun olet liikkeellä, olet siunatussa Jumalan mahdollisuuksien sfäärissä. Niin kuin kotka levittää siipensä tuuleen ja nousee pystyvirtauksien avulla korkeuksiin, samoin Jumalan Henki nostaa sinua ylöspäin. Hän on voimallinen johdattamaan, auttamaan ja siunaamaan sinun työsi niin että sinun vaikutusalueesi laajenee, sinun voimavarasi kasvavat, sinun yleisösi (jos sellaista tarvitaan) kasvaa sekin, sinun oma sisäinen tunteesi siitä, että teet työtä, johon Jumala on sinut tarkoittanut, sekin kasvaa ja vahvistuu. Sinussa kehittyy kutsumustietoisuus, joka on tärkeä, jotta osaat olla pitkäjänteinen ja kestävä.

Niinpä voin hyvällä todennäköisyydellä ennustaa, että sinä saat olla Jumalan käytössä. Sinä saat täyttää edeltä valmistettuja tekoja. Sinä saat mennä eteenpäin kutsumuksesi tiellä ja päästä aika ajoin uudelle tasolle. Se merkitsee, että sinun voimasi kasvaa, sinun voitelusi syvenee. Sinun elämäntyösi alkaa vähitellen kantaa hedelmää. Sinä saat myös vastustajia, mutta kun Herra on kanssasi, he eivät voi sinua kaataa. Sinä saat tunnustusta ja voittoja jo tässä elämässä ja kerran taivaassa suuren palkan. Mistä kaikki alkoi? – Jostain ihan pienestä.

Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän, kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastavat koko maata, iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä? Sak.4:10 KR33.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Tarvitsemme Puolustajaa

Kun yritän rohkaista ihmisiä, haluan tehdä sen Jumalan sanan mukaisesti. Jumalan sana on omiaan luomaan uskoa, rakentamaan luottamusta, antamaan turvallisuuden tunnetta. Raamatusta löytyy paljon kohtia, joissa on erityisen vahva rohkaisemisen henki. Esimerkiksi Jesajan kirjan jakso luvusta 60 kirjan loppuun on täynnä myönteistä ja lohduttavaa sanaa. Psalmit ovat takuuvarmaa luettavaa jokaiselle tukea kaipaavalle. Myös Johanneksen evankeliumin 14. luvusta alkaa jakso, jossa Jeesus puhuu jäähyväispuheensa opetuslapsille ja rohkaisee näitä. Tämä jakso päättyy Jeesuksen ylimmäispapilliseen rukoukseen eli lukuun 17. Rohkaisua ja lohdutusta kaipaavan on hyvä lukea näitä. Ne ovat balsamia taisteluissa kolhiintuneen soturin haavoihin.

Kun olemme erilaisissa elämän taisteluissa, tarvitsemme Puolustajaa – Pyhää Henkeä. Omin avuin emme selviä elämän myrskyistä ja ahdingoista. Mutta Pyhä Henki on annettu meille lohduttajaksi, puolustajaksi ja neuvonantajaksi. Hänen läsnäolonsa tuo rauhan taisteluiden keskelle, hänen viisautensa antaa neuvoa, hänen paimenen rakkautensa ohjaa meitä vaarojen ohi. Hänen totuutensa valaisee meitä, kun vihollinen pimentää meiltä armon auringon. Hänen innoituksensa saa meidät kokemaan iloa vainojenkin keskellä. Hän hoitaa meitä, kun olemme haavoittuneet. Hän sytyttää meitä uudelleen, kun uskon liekkimme uhkaa sammua.

Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Joh.14:26-27.

lauantai 29. kesäkuuta 2019

Kun lannistuminen uhkaa

Jos sinulla on Jumalan antama kutsumus, näky tai missio, mutta olet lannistunut, haluan rohkaista sinua. Saatat kokea, että olet joutunut odottamaan liian kauan, tai koet peräti, että näkysi, jonka luulit saaneesi Jumalalta, onkin täyttä erehdystä. Olet tullut tulokseen, että ei kannata tavoitella kuuta taivaalta. Olet todennut, että olosuhteesi tekevät kutsumuksesi toteuttamisen mahdottomaksi. Olet kenties kokenut, että ihmiset vastustavat sinun kutsuasi niin, että sinulla ei ole seurakunnan puitteissa tilaa toimia. Kaikki tekijät tuntuvat olevan sinua vastaan. Itse Jumalakin tuntuu unohtaneen sinut ja sinun ’itse keksityn’ näkysi. Mutta Raamattu sanoo:

Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua. Room.11:29.

Viivytys ei ole peruutus. Koetukset, joihin olet joutunut kutsusi kanssa, eivät merkitse peruutusta. Vihollisen vastustus ei merkitse kutsun peruutusta – päinvastoin. Jumala on voimallinen auttamaan sinua oman näkysi, kutsumuksesi ja missiosi kanssa, mutta sinä et saa lannistua. Sinun pitää säilyttää uskon luottamus Jumalaan ja olla sinnikäs. Ole uskossa vahva ja odota Herraa. Tiedä, että hän on voimallinen kääntämään sinun kohtalosi, muuttamaan sinun koettelemuksesi voitoiksi, nostamaan sinut ylös kuopasta. Hän tarkkailee sinua ja odottaa sinulta kärsivällisyyttä, peräänantamattomuutta, luottamusta Jumalaan aina hulluuteen asti. Hän tuntee ne, jotka luottavat häneen. Nah.1:7.

Viivy Herran edessä tänään, kerro hänelle pettymyksesi, pura hänelle sydämesi. Hän on valmis uudistamaan lupauksensa. Hän haluaa vahvistaa sinua, jotta sinä voisit kerran saattaa työsi päätökseen, kerran viedä kutsumuksesi toteuttamisen loppuun, lopulta vielä tuoda missiosi hedelmät voittosaaliina hänen eteensä.

Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps.126:6.

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Kiitä Herraa sieluni

Anna Jumalalle uhriksi kiitos, täytä lupauksesi Korkeimmalle. Ps.50:14.

Olen huomannut itsessäni sellaisen itsepintaisen taipumuksen, että en jaksa kiittää Jumalaa niistä hyvistä lahjoista, joita olen saanut. Olen kyllä tyytyväinen monen asian suhteen, mutta kiitokseen ei kieleni taivu. Mistä tämä johtuu?

Se on epäuskon hedelmää, se on lihallisen mielen kiittämättömyyttä. Harva on niin hurskas, että ei kokisi enää lihansa penseyttä. Mutta ensirakkaudessa elävä uskova on kiitollinen. Aito sydämen kiitollisuus on ensirakkauden merkki. Meidän tulee myös ilmaista tätä kiitollisuutta Jumalalle. Meidän tulee kertoa hänelle, kuinka paljon arvostamme Kristuksen uhria, pelastusta, Jumalan sanaa, Pyhän Hengen täyteyttä ja niitä ulkonaisia lahjoja, joita olemme niin runsain mitoin saaneet. Muotiin on tullut järjestää hengellisiä kokouksia, joissa ylistys on ohjelmanumero. Miksi tehdä kaikista aidoista uskon ilmauksista ohjelmanumeroita? Ei Jumala meiltä sellaista odota. Eikä kukaan kiittämätön ala oikeasti kiittää, kun kuuntelee toisten kiittämistä. Kiitoksen tulee olla oma valinta ja terveestä uskosta pulppuava teko.

Rohkaisen siis sinua menemään Herran kasvojen eteen kiitoksen kanssa. Kun olet hänen kanssaan kahden kesken, kerro hänelle, miten paljon arvostat hänen rakkauttaan, hänen huolenpitoaan, hänen lahjojaan. Tee tästä jokapäiväinen tapa. On kokemuksen vahvistama tosiasia, että kiitollinen ihminen saa myös lisää hyviä lahjoja ja kiittämätön jää helposti ilman.

Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Ps.103:2.

torstai 27. kesäkuuta 2019

Hyvät teot

Eräs mies tuli kysymään Jeesukselta: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sinä minulta hyvästä kyselet? On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä.” Matt.19:16-17.

Ihmisillä on itsepintainen taipumus yhdistää usko ja hyvät teot. Hyvät teot ikään kuin todistavat uskon aitouden. Kieltämättä hyvät teot ovat seurausta hengen vaikutuksesta. Koskaan eivät hyvät teot kuitenkaan voi olla uskon perustuksena.

Jeesus kävi ”kovin ottein” kiinni nuoren miehen sanoihin ja osoitti niissä heti kaksi virhettä: ”ihminen ei voi olla hyvä, vaikka tekisi kuinka paljon hyviä tekoja – vain Jumala on hyvä.” Toinen väärinkäsitys: ”iankaikkisen elämän periminen ei riipu hyvistä teoista, vaan elämään sisälle pääseminen alkaa käskyjen noudattamisesta”.

Keskustelu etenee mielenkiintoisesti, kun nuori mies väittää noudattaneensa käskyjä. Ehkä hän tekikin niin kaikkien Jeesuksen esille nostamien käskyjen osalta – Jeesushan luetteli käskyt, jotka koskevat ihmissuhteita. Mutta käsky, jota nuori mies ei ollut noudattanut, oli käskyistä ensimmäinen:  
”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Sinulla ei saa olla muita jumalia.” 2.Moos.20:2-3.

Mammona oli kaikesta päätellen salakavalasti tullut tälle nuorelle miehelle epäjumalaksi. Usein emme itse huomaa oman hengellisen elämämme heikkoja kohtia ennen kuin Jumalan sana tulee kohti. Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Hepr.4:12.

Suomalaisina olemme saaneet rikkaan hengellisen perinnön. Meidän ei pitäisi langeta tekojen vanhurskauteen, jos vain vaalimme yhtään Lutherin perintöä. Meidän pitäisi vain mennä Lutherin viitoittamaan suuntaan jopa Lutherin ohi ja ottaa vastaan rakkaus totuuteen siinä määrin, että voimme ilman mitään vastaan hangoittelua haudata tämän syntisen vanhan luontomme kasteen hautaan ja pyytää Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen perusteella häneltä hyvää omaatuntoa ja Pyhän Hengen täyteyttä. Sillä tavoin puramme pois ihmisviisauden opit, jotka uskottelevat, että meistä voi tulla jotenkin hyvien tekojen kautta hyviä ihmisiä.

Antakoon Herra meille viisautta ja ymmärrystä, että pääsemme kaikissa tällaisissa perusasioissa hengelliseen kasvuun ja sellaiseen terveeseen uskoon, jossa hyvät teot ovat oikealla paikallaan.

Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen vaatiessa, harjoittamaan hyviä tekoja, etteivät jäisi hedelmättömiksi. Tit.3:14 KR38.

Näin meidän on siis ajateltava, jos kerran olemme täydellisiä. Jos jossakin kohden ehkä ajattelette toisin, Jumala on ilmoittava teille, kuinka asia on. Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet. Fil.3:15-16.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Rohkaiskaa mielenne

Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä. Ps.32:6.

Kun tulemme Jumalan yhteyteen, on meidän osattava pysyä siinä, vieläpä kasvaa uskossa. Jumala opettaa meille alusta alkaen rukoilemista. Siis hän ei opeta meille mitään rukoilemisen tekniikkaa, vaan luo rukoilemisen tarvetta. Kun kohtaamme jonkin vaikeuden tai kriisin, kun joudumme hätään, hän sallii meille tapahtua jotakin, joka luo tarpeen rukoilla, tarpeen kääntyä Jumalan puoleen, tarpeen huutaa hänen puoleensa, tarpeen pysyä läheisessä yhteydessä Jumalaan.

Kun sitten ongelmassamme tai hädässämme turvaudumme Jumalaan, hän iloitsee voidessaan olla uskollinen ja voidessaan auttaa. Näin meidän välillemme kehittyy suhde, lapsen ja Isän suhde, hätään joutuneen ja pelastajan suhde. Älkäämme siis menettäkö toivoamme, kun eteemme tulee ongelmia, joudumme vääryyden kohteeksi, hätään ja ahdinkoon, sillä ne paljastavat meille Jumalan rakastavat Isän kasvot. Niiden keskellä Jumalan rakkaus koskettaa meitä konkreettisesti ja toivo, joka on pantu Jumalaan, ei petä – hänen uskollisuutensa kantaa meitä.

Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan! Ps.31:25.

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Ei tarvitse hosua

Jumalan äänen kuuleminen on jokaisen uskovan haaste. Kuulemme Jumalan äänen kyllä Raamatusta, mutta sana toimii suurimmaksi osaksi yleisellä tasolla ja henkilökohtaisen ’Kristuksen sanan’ kuuleminen on vaikeampaa ja harvinaisempaa, mutta myös hyvin paljon palkitsevampaa. Joskus sellaisen arvo on korvaamaton, kun etsimme johdatusta jossain meille tärkeässä asiassa.

Joudumme opettelemaan Jumalan äänen kuulemista ja johdatuksen etsimistä. Meillä on kiusaus ratkaista eteemme tulevia tilanteita ja tehtäviä omin avuin. Ihmisen tapa on kääriä heti hihat ja alkaa toimia. Sitten olemme kuin ilman ohjaajaa liikkeelle lähtenyt puskutraktori. Kuvittele, mitä jälkeä syntyy, jos se raivaa tieltään kaikki esteet esimerkiksi puutarhassa…

Joskus vaan on hillittävä itsensä, oltava hiljaa paikallaan ja odotettava Jumalaa. On suljettava pois ylimääräinen melu ja herkistettävä korvat, sillä Jumala puhuu meille hiljaisella äänellä meidän sisimpämme kautta. Joskus hän varoittaa meitä antaen oudon levottomuuden ja rauhattomuuden nousta esteeksi tehdä jotakin. Pyhä Henki voi saada aikaan sellaisia varoituksia, jotka eivät ole sanallisia, vaan sanattomia ’älä tee sitä’, ’älä mene sinne’, älä ole tekemisissä sen ihmisen kanssa’, ’älä kiirehdi, odota’. Jokin sisäinen tunne nousee tällä tavoin esteeksi, vaikka emme tiedä, miksi. Jos tottelemme, huomaamme jälkeenpäin, kuinka siunattu asia olikaan noudattaa hengen varoitusta. Jos emme tottele, saamme vaikeuksia. Toisaalta Pyhä Henki voi myös rohkaista menemään, tekemään, kohtaamaan, ryhtymään sanoista tekoihin ja panemaan toimeksi ja hän tekee sen antamalla luvan, vaikuttamalla tahtomista ja tekemistä, usein hän antaa sisäisen rauhan, joka vakuuttaa ”tämä on oikein ja Jumalan tahto”.

Muistatko, millainen haaste israelilaisilla oli erämaassa? Heidän piti seurata ilmestysmajan päällä leijuvaa pilveä ja pysyä paikallaan, jos pilvi pysyi paikallaan, ja lähteä liikkeelle vasta, kun pilvi lähti liikkeelle. Saatan olla väärässä, mutta luulen, että se oli vaikeata, koska pilvi oli niin epämääräinen ’savu’, että sitä tuskin havaitsi. Meidänkin uskon vaelluksemme vaatii paljon itsehillintää oman tahdon sijaan, odottamista toimimisen sijaan, riippuvaisuutta Jumalasta omaan viisauteen luottamisen sijaan, hiljaista kuuliaisuutta sinne tänne ryntäilyn sijaan.

Niinpä haluan rohkaista sinua tänään: jätä asiasi Jumalan käsiin. Odota Herraa. Hiljennä sielusi ja kuuntele Jumalaa. Etsi johdatusta. Älä ryntäile. Malta mielesi. Sinun ei tarvitse hosua. Jos odotat ylimääräisen päivän, nukut yön yli, et menetä mitään. Katso, Herra on valmistanut sinulle tien. Hän on avannut sinulle oven. Kohta on se aika, kun sinä saat mennä eteenpäin. Kohta pilvi nousee ja sinä näet sen selvästi. Et sinä jää Herralta salaan. Sinun asiasi on vireillä. Jumala toimii koko ajan kulissien takana sinun hyväksesi. Sinä saat ilon, sinä saat rauhan sydämeesi, sinä saat olla levollinen. Kun on aika lähteä liikkeelle, sinä saat nousta, sinä saat edetä vauhdilla. Kaikki järjestyy. Odota Herraa. Hän tulee ja johdattaa sinua.

Heidän edellään kulkee tien aukaisija, he raivaavat tiensä, murtautuvat portista ja lähtevät. Heidän kuninkaansa kulkee edellä, Herra johtaa heitä. Miika 2:13.

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Rakkauden ja rauhan Jumala

Uskon ihmiselle Jumala on hyvä, laupias ja armollinen, rakkauden ja rauhan Jumala. Epäuskon ihmiselle Jumala näyttäytyy vihaisena, tuomitsevana ja pelottavana. Omista silmistäsi riippuu, millaisena Jumalan näet.

Oletko sinä huomannut, kuinka sinun sukulaisesi ja ihmissuhdeverkostosi jäsenet jakautuvat myös kahtia? Toiset pitävät sinua kunnon ihmisenä, hyvänä ja myötätuntoisena kristittynä, toiset taas antavat ymmärtää, että olet kylmä ihminen, suorastaan kiusantekijä, pahansisuinen ja ”ikävä” ihminen – huono kristitty. Hekin katsovat sinua jokainen omien silmälasiensa läpi.

Voin rauhoittaa sinua, jos kaikista hyvistä yrityksistäsi huolimatta et ole onnistunut voittamaan heitä puolellesi. Kaikkia ihmisiä ei voi voittaa puolelleen, kaikista ei millään tule ystäviä. Voin rauhoittaa sinua ja sanoa: älä tuhlaa voimiasi ja haaskaa ystävyyttäsi ihmisiin, jotka eivät koskaan anna hyvää palautetta. Kiittämättömille ja pahoille ei tarvitse kostaa mitään, mutta on luvallista vetäytyä heistä kauemmaksi. Anna ystävyytesi, myötätuntosi ja rakkautesi ihmisille, jotka arvostavat sinua. Voit rakastaa vihamiehiäsi kauempaa, rukoilemalla heidän puolestaan.

Kun kohtaat pahansuopia ihmisiä, muista, että Jeesus kohtasi heitä myös. Jeesus, paras koskaan maan päällä elänyt ihminen, joutui pahansuopien ihmisten pahoinpitelemäksi. He kiduttivat Jeesuksen hengiltä. Jeesuskaan ei pystynyt heitä muuttamaan. Hän ei pystynyt heitä rakastamaan niin, että heistä olisi tullut vastarakkauteen valmiita ihmisiä. Edes Jeesus ei pystynyt siihen, turha sinunkaan on hakata päätäsi seinään noiden ihmisten kanssa, jotka aina ja aina vaan, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen haluavat pysyä itsepintaisesti pahansuopina sinua kohtaan.

Ymmärrätkö tämän? Et ole huono kristitty, jos luovutat joidenkin lähimmäistesi kohdalla sen verran, että vetäydyt heistä kauemmaksi. Ainakin minä olen kokenut oikeaksi tehdä niin. Se Raamatun sana, joka avasi minulle tämän, oli Matt.12:47-50 ja se kuuluu Markuksen mukaan näin:

Hän katsoi ihmisiin, joita istui joka puolella hänen ympärillään, ja sanoi: ”Tässä ovat minun äitini ja veljeni. Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” Mark.3:34-35.

Jeesus teki elämässään valintoja. Hän valitsi ”nuo kaksitoista”. Mutta hän tavallaan valitsi myös sukulaistensa tilalle uudet veljet ja sisaret. Ei hän sulkenut ketään pois yhteydestään, hän vain toimi johdonmukaisesti niiden hyväksi, jotka suostuivat rakkaudelliseen vuorovaikutukseen hänen kanssaan. Tätä uutta suhdetta, jonka Jeesus loi ystäviensä kesken, voidaan kutsua ”uskon yhteydeksi”. Tähän uskon yhteyteen hän kutsuu meitä tänään. Kun me olemme uskon yhteydessä häneen, olemme myös keskenämme veljiä ja sisaria.

Lopuksi, veljet: iloitkaa, antakaa ojentaa itseänne, ottakaa kehotukseni vastaan, olkaa yksimielisiä ja eläkää rauhassa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. 2.Kor.13:11.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Pimeän laakson siunaukset

Huhtikuussa 2015 katselin erään amerikkalaisen tv-saarnaajan julistusta. Hän puhui ”Pimeän laakson siunauksista”. Otin sanan vastaan, se puhutteli, mutta en aavistanut, että seitsemän tunnin kuluttua olisin ambulanssin kyydissä. Sairaalassa minulla todettiin vakava sydänongelma.

Sairaalassa minulla ei ollut Raamattua mukana, mutta kun loppuaikoina löysin Gideonien Raamatun, luin sieltä lähinnä psalmeja 22 ja 23. Psalmi 22 kuvaa Kristuksen pimeää laaksoa, hänen ristintietään. Niin synkkää ja vaikeaa taivalta ei ole juuri kenenkään tarvinnut kulkea, ei ainakaan täysin viattomana. Psalmi 22 kuvaa jo loppupuolella, mitä siunauksia tämä pimeä laakso tuotti. Kristus korotetaan kansojen hallitsijaksi ja valtiaaksi. Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat! Jaakobin suku, kunnioita häntä, palvele vavisten, Israelin kansa! Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin. Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni. Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi, Herraa etsivät ylistäkööt häntä! Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti! Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa. Kumartakoot häntä myös vieraat heimot,  sillä Herran on kuninkuus! Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat. Ps.22:24-29. Psalmi 23 kuvaa sitten, miten hän voi kaiken jälkeen olla taivaan valtuuksilla voideltu täydellinen paimen.

Kaikki siunaukset, joita me koskaan saamme, ovat tulosta tästä pimeästä laaksosta, jonka Kristus kävi läpi. Niinpä tiedämme, että jos me joudumme joskus pimeään laaksoon, mekin saamme tulla osallisiksi siunauksista, joita emme koskaan kokisi ilman tuota koettelemusta.

Samoin kuin terve hengellinen syntymä sisältää uudestisyntymisen, kasteen ja Pyhän Hengen kasteen, samoin terve hengellinen kasvu sisältää opetuslapseksi tulemisen, kutsumustietoisuuden ja Kristuksen syvemmän tuntemisen. Kristus on kuningas ja tämä sanoma uppoaa moniin ongelmitta. Vaikeampi kasvun haaste on tulla Kristuksen kaltaiseksi hänen luonteensa tuntemisessa ja toteuttamisessa. Hänen sävyisää luonnettaan ei voi saada ilman kaikenlaisia nöyryytyksiä, pilkkaa ja vainoa. Mutta Kristuksen syvempi tunteminen on vaikein rasti, koska se sisältää tutustumisen hänen kärsimyksiinsä.

Onko sinulla ollut viime aikoina tilaisuuksia oppia Kristuksen asennetta erilaisten vaikeuksien vuoksi? Koetko ihmisten vihaa tai kiusaamista? Käytetäänkö sinua hyväksi? Vähätelläänkö sinua ja uskoasi? Ne ovat tilaisuuksia oppia sitä tyyntä asennetta, joka Kristuksella oli, ja tilaisuuksia säilyttää sisäinen rauha taistelujen keskellä.

Minun sairauteni vakavin oire oli hengenahdistus. Sydän löi kiivaasti ja hengitys oli puuskuttavaa, mutta happi ei tuntunut millään riittävän. Sairaalassa selvisi, että sydämen vajaatoiminta sai keuhkot täyttymään vedellä (pleuranesteellä). Muistin erään lääketieteellisen kuvauksen Kristuksen ristinkuolemasta. Sen mukaan hänen keuhkonsa täyttyivät vedellä, hengittäminen kävi vaikeaksi ja sydän pysähtyi, kun se ei saanut riittävästi happea. Oliko niin, että jostain syystä Kristus halusi jakaa tämän kokemuksensa hengenahdistuksesta minun kanssani, jotta tuntisin häntä paremmin ja kokisin uudenlaista läheisyyttä hänen kanssaan?

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Ps.23:4.

Koska Kristus on saanut taivaalliset valtuudet toimia Hyvänä Paimenena, voimme omissa syvissä laaksoissamme luottaa häneen. Siellä pimeässä vasta huomaamme: ”sinä olet minun kanssani”. Ei ole mitään vaikeutta, mitään sairautta, mitään vastoinkäymistä, jossa hän ei voisi sinuakin auttaa. Kun seuraamme häntä ja riipumme hänessä kiinni, hän opastaa meidät pois pimeästä laaksosta ja vie jälleen kohti uutta päivää. Saamme vahvistua uskossamme, oppia näkemään hänen valtasuuruutensa ja voimme uudistua hengessä.

Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein. Room.13:12.

lauantai 22. kesäkuuta 2019

Luottavaisin mielin eteenpäin

Kääntymättömän ihmisen mieli on kuin virussuojaamaton tietokone. Kaikki sielunvihollisen syöttämät ajatukset menevät läpi. Kun ihminen tulee uskoon, hänen vanha luontonsa saa kuoliniskun ja se tarkoittaa, että hänen sielunsa pääsee Jeesuksen veren suojaan. Kristuksen sovintoveri toimii palomuurina. Virussuojaus rakentuu siitä, että uskoon tullut elää hengen täyttämää elämää ja vaeltaa valossa ja noudattaa Jumalan sanaa. Hengellisesti aikuiseksi kasvanut opetuslapsi ei enää ota (niin herkästi) vastaan impulsseja lihan ja pimeyden voimilta. Jos virussuojaus ei toimi, ihminen lankeaa aina uudestaan lihan tekoihin. Paavalin mukaan Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Gal.5:19-21.

Haluan siis rohkaista sinua, hyvä lukijani, pyrkimään kohti virussuojattua elämää. Ihan helppoa ei ole päästä siihen uskon kypsyyteen, että sielunvihollisella ei olisi mitään rakoa, josta ängetä sisään. Hän on tuhanten juonten mestari ja osaa huiputtaa ketä vaan. Minäkin joudun edelleen, vaikka olen ollut uskossa lähes 40 vuotta, ihmettelemään välillä, miten se nyt taas onnistui petkuttamaan minua ja valehtelemaan noin silmää räpäyttämättä minulle, miten se nyt taas osasikin niin enkeliksi muuntautua…

Mutta emme jää epätoivoon. Jos kerran Jeesus on meidät ostanut vapaiksi synnin ja Perkeleen vallasta, silloin olemme vapaita. Jos kerran hän on antanut meille lihalliselle luonnollemme kuoliniskun ja vieläpä haudannut meidän vanhan luontomme kasteen hautaan, silloin voimme luottaa häneen ja hänen työhönsä, että se kestää. Jos hän kerran on antanut meille kaikki kalliit lupaukset, niin silloinhan me olemme tulleet osallisiksi Jumalallisesta luonnosta. Kuten Pietari sen muotoilee: Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta. 2.Piet.1:4. Jos hän kerran on antanut meille Pyhän Henkensä, niin kai Henki meitä ohjaa ja kai Henki meille antaa voiman tehdä Jumalan tahtoa. Kai hän on sanansa takana, kun lupaa: Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. Room.8:13.

Niin älkäämme siis antako periksi, vaikka tie voi olla kuoppainen. Kaikenlaisia takaiskuja voi tulla, lankeamista lihan tekoihin ja vääryyteen, mutta aina voimme nousta, aina voimme uudistua, saamme koota voimamme ja määrätietoisesti ja päättäväisesti pyrkiä elämään ensirakkaudessa Kristukseen ja vaeltamaan hengessä. Kun kaikki Jumalan sanan lupaukset ovat turvanamme, Jumalan sota-asu käytettävissämme, rukouksen tie auki, voimme luottavaisin mielin jatkaa matkaa siitä, mihin olemme päässeet. Hyödyntäkäämme kaikki mahdollisuudet olla uskon ihmisiä, kaikki Jumalan lahjat tulla vahvoiksi ja kestäviksi uskon tiellä.

Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle. Hepr.4:1.

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Murretun sinetin siunaus

Armon hetkellä minä vastaan sinulle, pelastuksen päivänä minä autan sinua. Jes.49:8.

Oletko saanut kokea Jumalan hyvyyden hetkiä? Hänen ilmestymistään? Millaisia elämän käännekohtia olet saanut kokea? Ymmärrämme, että Jumala on hyvä ja hyvyytensä ei muutu:

Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi. Jaak.1:17.

Mutta Jumala on myös luonut ajan, suunnitellut meidän elämämme, sen tasaiset jaksot ja sen käänteet. Kun Raamatun näyissä puhutaan kirjakääröstä, silloin yleensä on kyseessä Jumalan suunnittelema tulevaisuus. Kun käärö avataan, se tarkoittaa Jumalan suunnitelmien esiin tulemista ja historian toteutumista sellaisena kuin se on taivaassa kirjoihin kirjoitettu jo etukäteen. Sinettien murtaminen tarkoittaa niitä erityisiä käännekohtia, jolloin jokin uusi asia vyöryy esiin, uusi aikakausi ja uusi jakso alkaa. Jumala on kuin taideopettaja, joka antaa oppilaalleen tyhjän taulun, maalit ja värit, myös aiheen. Lopputulos on onnistunut, jos se vastaa Opettajan toiveita.

Niinpä haluan tänään rohkaista sinua: Jumala on kirjoittanut kirjaansa sinun elämäsi kulun pääpiirteet jo ennalta ja hän on sinetöinyt ne. Kun aika tulee, sinetit murretaan ja uudet asiat vyöryvät sinun elämääsi. Voit luottaa, että Jumalalla on hyvät suunnitelmat sinua varten, sillä hän on luvannut: Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer.29:11.

Haluan herättää sinussa toivon tänään. Haluan kertoa sinulle, että sinun elämäsi tasapaksuus, tylsyys, tapahtumaköyhyys, puuduttava arkisuus, työn ja raadannan ja vaikeuksienkin sävyttämä harmaa arki väistyy ja sinun elämääsi tulee uusia asioita ja ihmisiä, uusia suunnitelmia ja näköaloja, sillä Herra avaa sinun elämäsi seuraavan sinetin ja sinä saat virkistyä, uudistua, sinä saat innostua ja herätä uuteen elämään. Sinä saat puhkaista kuoresi rikki, vaihtaa nahkasi, kasvaa uudelle tasolle, levittää siipesi ja nousta lentoon, mennä voimallisesti eteenpäin. Sinä saat elämääsi iloisia yllätyksiä. Olet kuin janoinen, joka saa vihdoinkin juoda. Tapahtuu jotakin ennalta arvaamatonta ja sinä saat siunauksia, joista et edes ole uneksinut. Niinpä Henki lupaa sinulle tänään:

Tästä lähtien minä ilmoitan sinulle uusia asioita, tallessa pidettyjä, sellaisia, joita et tiennyt. Jes.48:6.

torstai 20. kesäkuuta 2019

Onnellisuuden salaisuus

Meillä jokaisella on varmasti kokemuksia rukousvastauksista ja Jumala on ilmestynyt eri tavoin elämämme käännekohdissa. Meillä kaikilla on myös vastaamattomia rukousaiheita, pitkäaikaisiakin pyyntöjä, joihin emme ole saaneet vastausta. On suorastaan tyypillistä, että jokaisella uskovalla on jokin kipeä asia, joka odottaa Jumalan vastausta. Voimme siis kysyä: ”Olisinko onnellinen, jos saisin vastauksen jokaiseen pyyntööni?” Uskallan vastata tähän: ”En olisi!”

Meidän uskonelämämme ja jumalasuhteemme ei voi levätä yksin sen varassa, kuinka hyvin Jumala meitä palvelee, vaan uskon tulee olla vuorovaikutusta, jossa mekin palvelemme Herraa. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. Joh.15:14.

Jumala myös pyytää meiltä asioita ja meidän onnellisuutemme ja hengellinen kasvumme riippuu siitä, miten hyvin onnistumme tekemään Jumalan tahtoa, tottelemaan, kun Kristus meiltä jotakin pyytää. Pyyntönsä hän esittää Jumalan sanassa. Olisi väärin jäädä odottamaan henkilökohtaisia ilmestyksiä ja henkilökohtaista Kristuksen kohtaamista joka kerta, kun on kysymyksessä Jumalan tahdon tekeminen. Toki hän ilmestyy aika ajoin. Hän ilmestyy meille joskus unessa, joskus profeetallisen sanan kautta, joskus hän puhuu meille sisimmässämme Henkensä kautta. Mutta yleensä hän puhuu meille sanansa kautta ja on hyvä oppia kuuntelemaan sitä ja elämään opetuslapseudessa. Opetuslapsi on sellainen henkilö, jossa sana tuottaa kuuliaisuuden hedelmää. Opetuslapsi on sellainen, joka käytännössä toteuttaa sanan tekoina eikä pelkästään kuuntele sitä (Jaak.1:22).

Rohkaisen siis sinuakin – itseni lisäksi – tekemään, mitä Herra pyytää. Ei ole aina helppoa antaa anteeksi, vaikka tietääkin, että se on Herran tahto. Ei ole aina helppoa antaa vähistä rahoistaan, vaikka tietääkin, että se on Jumalan tahto. Ei ole aina helppoa varata aikaa Raamatun lukemiselle ja rukousalttarilla viipymiselle kiireen keskellä. Ei ole aina helppoa valvoa ja rukoilla, kun väsymys painaa. Ei ole aina helppoa elää sovinnossa lähimmäisten kanssa, edes oman puolison ja lasten kanssa. Ihmisenä eläminen on suuri haaste meille kaikille ja kristillisen uskon mukaan eläminen on haasteista suurin. Voimme levätä Jeesuksen Golgatan uhrin vankkumattomalla perustuksella, mutta Raamattu kehottaa myös: pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. Hepr.12:14. Ymmärrän niin, että pyhitys on samaa kuin hengellinen kasvu, jossa pääsemme opetuslapseuteen ja aikaa myöten aikuiseen uskoon.

Rohkaisen sinua siis tulemaan onnelliseksi. Onnellisin ihminen on silloin, kun hän on löytänyt elämän tarkoituksen eli oppinut elämään opetuslapsena, tullut tietoiseksi omasta kutsustaan ja antautunut palvelemaan Herraa kaikesta sydämestään, mielestään ja voimastaan (Mark.12:33).

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Vapaaksi lainavaatteista

Oltuani lapsena uskossa etäännyin Jumalasta ja elin maailmassa. Olen katunut tuota luopioaikaani sen jälkeen, kun sain armon uudistua uskossani, mutta tänään ajattelen asian hyviä puolia. On nimittäin niin, että jokaisen tulisi riisua kaikki lainavaatteet ja pukeutua Jumalan antamiin pelastuksen vaatteisiin. Jokaisen olisi hyvä löytää oma uskonsa, terve ja raamatullinen, mutta siinä mielessä oma, että se usko on aito ja sopusoinnussa oman persoonallisuuden kanssa. Lapsena koettu usko, vaikkakin omakohtainen ja uudestisyntymisen kautta saatu, voi vielä olla kyhätty liiaksi vanhempien antamista rakennuspalikoista, rakennettu ympäristön tarjoamista rakennusaineista, otettu vastaan muilta ja muovattu ihmisten antamien mallien mukaan. Se voi vielä olla liian kilttiä mukautumista vallitsevaan uskonnollisuuteen. Usko voi vielä jäädä pinnalliseksi, muilta lainatuksi, eikä se sisällä sitä omakohtaista elämänkokemusta, syvällisesti mietittyä sisältöä ja lujaa vakaumusta, joka on leimaa antavaa aikuiselle uskolle.

Niinpä kun omaiset ja sukulaiset joskus tuovat rukousaiheiksi näitä maailmaan paenneita, uskosta luopuneita, ja varsinkin jos heillä on asiaan sellainen ote, että tämän ihmisen on nyt ”pakko uudistua”, saatan kääntää rukouksen kärjen näitä ylihuolehtivia omaisia ja sukulaisia vastaan ja rukoilla heille tietynlaista rauhoittumista. Emme saa pakottaa ketään uskoon, emme saa manipuloida ihmisiä mitenkään. Ei ole kysymys meidän tahdostamme ja meidän elämästämme, on kysymys toisesta henkilöstä, jolla on oma elämä, oma tie kuljettavana, oma persoonallisuus, oma kutsu. Meidän tulee antaa toisille tilaa olla ja elää ja tehdä omia valintoja. Siinäkin tapauksessa, että ne valinnat näyttävät meistä huonoilta.

Niinpä haluan tänään rohkaista sinua, hyvä lukijani, olemaan oma itsesi, tekemään omia valintoja, löytämään uskosta se aito puoli. Kun etsit Jumalaa ja uskon suhdetta häneen, älä unohda, kuka olet. Et voi teeskennellä Jumalalle mitään. Sinun on oltava rehellinen. Sinun on oltava ”sinä”. Sinun on opittava tunnustamaan uskoa aidosti ja omalla äänelläsi. Se vaatii joskus suurta rohkeutta. Vaatii rohkeutta olla erilainen, olla kopioimatta toisten edesottamuksia. Muut uskovat näyttävät alkuun niin hurskailta, mutta loppujen lopuksi heistä ei ole ehkä kenestäkään esikuvaksi sinulle, joka olet ainutlaatuinen. Sinulla on ainutlaatuinen kutsu olla oma itsesi. Sinulla on erilainen sekoitus lahjakkuutta kuin kenelläkään muulla. Et ole massatuote. Ei ole olemassa ketään toista sinun kaltaistasi. Löydä siis oma ainutlaatuisuutesi, löydä oma äänesi, ilmaise uskoakin omalla persoonallisella otteellasi, palvele Herraa omalla tyylilläsi – sillä tavoin kuin on rehellistä sinua itseäsi kohtaan. Jos tarvitset siihen aikoja, jolloin irrottaudut seurakunnasta, etäännyt uskovista, rakennat jumalakuvasi uudestaan – silloin tee se. Se voi olla joskus jopa parasta, mitä sinulle voi tapahtua.

Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi. Luuk.22:32.

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Raivaa uudispelto

Näin sanoo Herra Juudan ja Jerusalemin asukkaille: – Raivatkaa itsellenne uudispelto! Älkää kylväkö enää orjantappuroiden sekaan. Jer.4:3.

Joskus saatamme jäädä jotenkin paikoillemme, asettua tyytyväisinä olemaan siinä, mihin olemme päässeet. Hengellisessä elämässä se voi merkitä, että käymme tyytyväisinä kokouksissa, rukoilemme rutiinirukouksemme ja pyöritämme jotakin ohjelmaa, joka ylläpitää elämämme status-quo-ta. Tuota latinankielistä termiä Wikipedia selittää näin: ”se tarkoittaa asioiden vallitsevaa tilaa, jossa totuttuja toimintatapoja ei tarvitse muuttaa. Sitä voidaan pitää vastakohtana suurille, radikaaleille muutoksille.” Minullakin on vaara jäädä tähän, missä olen: pyörittämään blogiani.

Haluan kuitenkin herkällä korvalla kuunnella, mitä Jumala puhuu, ja onko hänellä jokin muutossuunnitelma. Haluaako Herra kenties, että tekisin jotakin uutta, kokeilisin tehdä sellaista, mitä en ole aiemmin tehnyt? ”Raivatkaa uudispelto” on sana, joka toistuu usein, kun tutkin Raamattuani – onhan se korostuskynälläkin maalattu. Kun Jumala puhuu uudisraivaamisesta, emme välttämättä tiedä, mistä on kysymys ennen kuin kysymme häneltä? Voimme rukoilla: ”Herra, mitä sinä haluat, että teen? Minkä uudenlaisen työn haluat antaa? Voinko raivata uuden pellon?” – On tärkeää ymmärtää, että uudisraivaus on kaikesta viljelemisen vaiheista kauimpana sadonkorjuusta.
Uudisraivaus merkitsee puiden kaatamista, kantojen ja kivien siirtämistä syrjään, kenties ojien kaivamista ja muuta hikistä hommaa. Uudispellon maanmuokkaus ei suju, kuten vanhojen peltojen. Joka metrillä on kiviä ja puun juuria. Kun pääsemme uudispellolla kylvämiseen asti, olemme jo voiton puolella.

Tämä kirjoitelma on rohkaisu sinulle, joka olet kuullut Herran äänen. Ole kuuliainen ja ryhdy työhön, ryhdy raivaamaan. Sinulla on edessä paljon työtä, mutta se kannattaa. Saat suuren palkan, saat kerran korjata satoa. Mikään ei anna sinulle suurempaa tyydytystä kuin Jumalan tahdon tekeminen siinä asiassa, josta Herra on sinulle puhunut.

maanantai 17. kesäkuuta 2019

Kun sana koskettaa

Sinä tulet luokseni, kun huudan sinua, ja sanot: ”Älä pelkää.” Herra, sinä ajat minun asiaani, sinä lunastat minut. Kärsimäni vääryyden sinä näet, Herra. Hanki minulle oikeus. Valit.3:57-59.

Joudumme kohtaamaan elämässä erilaisia vääryyksiä. Uskovina emme niiltä säästy, vaan oikeastaan meitä koetellaan muita enemmän. Raamattu myös tarjoaa meille vertaistukea. Saamme sieltä lukea ihmisistä, jotka ovat olleet samoissa ahdingoissa kuin me. Raamattu käsittelee elämää hyvin monipuolisesti ja sen antama kuva ihmisenä olemisen vaikeuksista ja iloista on kattava. Sen vuoksi kannattaa lukea sanaa. Sieltä voi löytyä kohtia, jotka sanoittavat minun elämäni ongelmia ja kriisejä ja auttavat lievittämään hätääni paljon paremmin kuin kukaan terapeutti osaisi. Samalla sana usein tarjoaa valmiin rukouksen minun tilanteeseeni, kuten yllä oleva lainaus Valitusvirsistä. Siinä lyhyessä lainauksessa on ensin ongelman kuvaus ja se päättyy lyhyeen rukoukseen.

Haluan rohkaista sinua lukemaan sanaa ja etsimään sieltä lohtua ja vertaistukea. Kun jokin kohta Raamatusta tulee eläväksi ja lähelle, koskettaa sydäntä ja hoitaa sinun sieluasi, ei mikään korvaa sellaista kokemusta. Se vauhdittaa sinun uskosi kasvua ja saa sinut luottamaan Jumalaan uudella tavalla. Sinun rukouksesi on yhtäkkiä elävää, täynnä tunnetta ja linjassa Jumalan sanan kanssa. Löydät siitä läheisyyttä Herraan, jota et ehkä löydä aina seurakunnan kokoontumisista (vaikka nekin ovat hyödyllisiä). Herra siunatkoon sinun hiljentymishetkesi ja Raamatun tutkistelusi!

Anna merkki, joka lupaa minulle hyvää. Häpeä vihamiehilleni! Saakoot he nähdä, että sinä, Herra, autat ja lohdutat minua. Ps.86:17.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Aina ei ole sadonkorjuun aika

Kun teemme hengellistä työtä – on se millaista tahansa – meitä innoittaa näky tuloksista. Mutta jos ajattelemme erilaisia vuodenaikoja, ymmärrämme, että aina ei ole sadonkorjuun aika. Joskus maa on käännettävä, ja meidän on kynnettävä esiin niitä elämämme puolia, jotka ovat aiemmin olleet pimennossa. Valoon tuotuina ne sydämemme piiloon jääneet käsittelemättömät asiat saadaan hedelmälliseen käyttöön.

Maata pitää myös lannoittaa. Elämämme kipeät asiat ja tunne-elämämme painolastit pitää kärrätä pois, luovuttaa pois omista käsistä takaisin kiertoon, jättää unohduksiin ja antaa ajan hampaan syödä pois – näin ne antavat ravinteita tulevalle kasvulle.

Kun maa on muokattu ja lannoitettu, pitää kylvää siemenet. Tai istuttaa taimia. Kylvämisen ja istuttamisen jälkeen pitää odottaa. On luotettava Jumalan antamiin sateisiin ja Jumalan antamaan armon aurinkoon, että ne yhdessä luovat kasvua. Sateiden jälkeen on hyvä, jos tulee kuivaa ja helteistä – silloin vilja kypsyy ja tuleentuu kunnolla. Sitten vasta monien vaiheiden jälkeen pääsemme käsiksi sadonkorjuutyöhön ja puimiseen.

Niinpä kun tiedostamme, missä elämämme vuodenajassa olemme menossa, emme hätäile, emme tule kärsimättömiksi ja emme joudu kiusaukseen luovuttaa. Jos hedelmää ei nyt ilmene, voimme ymmärtää, että nyt on eri vuodenaika. Nyt on ehkä aika kyntää, kylvää tai vaan odottaa. Hedelmät tulevat aikanaan näkyviin. Sadonkorjuu alkaa tasan silloin, kun sen aika on. Voimme luovuttaa asiat hänen haltuunsa, joka kaiken ohjaa ja viime kädessä sadon tuottaa. Voimme jättää oman työmme taivaallisen Isän käsiin. Hän on uskollinen ja maksaa työmiehilleen palkan.

Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan. Ilm.22:12.