Herra rakastaa oikeamielisiä

Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala, onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa. Ps.146:5.

Onnellinen se, joka on saanut kääntyä, tulla Jeesuksen tykö ja uudestisyntyä elävään uskoon. Onnellinen se, joka saa kasteen sekä vedessä että Hengessä. Onnellinen se, joka saa hyvän alun uskonelämälleen ja alkaa heti kasvaa Herran tuntemisessa. Onnellinen se, joka saa syntyä elävään seurakuntaan ja sen lämpimään syliin.

Niin, autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä. Luuk.11:28.

Autuaita te, jotka nyt olette nälissänne: teidät ravitaan. Autuaita te, jotka nyt itkette: te saatte nauraa. Luuk.6:21. Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää. Ps.146:7. Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen. Matt.5:4.

Kun turvaamme Herraan, saamme kokea, että hän on elävä, hän on läsnä, hän kuulee rukouksia ja kaikin tavoin tukee meitä: Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen. Ps.146:7-8.

Kun olemme päässeet jaloillemme, jaksamme taas vaeltaa elämän tietä. Todennäköistä on kuitenkin, että joudumme uudestaan koetuksiin. Mitä pidemmälle pääsemme kasvussamme, sitä enemmän Herra viivyttelee avuksi tulemista. Hän haluaa, että luotamme silloinkin, kun emme saa heti vastausta. Hän haluaa, että opimme tuntemaan hänen uskollisuutensa.

Herra rakastaa oikeamielisiä, hän suojelee muukalaisia ja tukee leskiä ja orpoja... Ps.146:8-9.

Onnellisia sellaiset vanhurskaat ihmiset, joiden sydän on kultaa ja jotka osaavat toimia niin kuin Jumala tahtoo. Heikot ja vähäiset, sairaat ja vammaiset saavat heiltä tukea.

Onnellisia ne, jotka tuovat puutteensa Herralle ja saavat avun. Onnellisia ne, joiden toivo perustuu Kristuksen kirkkauden evankeliumiin. Onnellisia ne, jotka odottavat Herraa ja panevat toivonsa häneen. He näkevät, kuinka Herra tulee ja pelastaa heidät (Jes.52:8).

Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: "Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät." Jes.35:3-4. 

Usko ja siveyspoliisit

Kehota myös nuoria miehiä käyttäytymään joka suhteessa hillitysti ja näytä itse esimerkkiä hyvän tekemisessä. Tit.2:6-7.

Joillekin kristillinen usko on olennaisesti siveyssääntökokoelma. Heidän vakaa aikomuksensa on perustaa DDR uudestaan seurakunnan sisälle ja ilmoittautua Stasin jäseniksi. He haluavat vahtia lähimmäisiään ja tehdä heistä maukkaita ilmiantoja. Tiedäthän tuon ihmistyypin: jos olet kutsunut heitä kotiisi, he tutkivat kaikki kaapit. Jos löytyy vaikkapa tyhjä viinipullo, siitä voi tehdä suuren numeron seurakuntanäyttämöllä. Entä jos löytyy kondomi? Siitähän syntyy skandaali! Nämä ihmiset ovat aina nuuskimassa lähimmäistensä elämää ja etsivät pienintäkin asiaa, josta voisivat tuomita toisen. Se kai jotenkin nostaa heidän oman statuksensa ja arvovaltansa seurakunnassa uusiin sfääreihin?

On toisaalta hyödyllistä tutustua tällaisiin ihmisiin ja ymmärtää, kuinka olennaisesti usko on jotakin ihan muuta. On hyödyllistä asemoida itsensä kaiken tuollaisen ulkopuolelle ja tajuta evankeliumin ydin: Kristus tuli meitä syntisiä armahtamaan, ei tuomitsemaan. Meidän tulisi oppia kunnioittamaan kanssaihmistemme yksityisyyttä. Meidän tulisi myös olla valmiita peittämään lähimmäisemme raadollisuus, suhtautumaan sävyisästi ihmisenä olemisen inhimillisiin puoliin. Tässä tulemme sille alueelle, jossa tarvitaan tasapainoa ja siveysnormien säilyttämistä, mutta asioiden hoitamista hienotunteisesti ja pieteetillä:

Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille. Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos. Ef.5:3-4.

Emme siis tee urkkijoiden tavalla, jotka heti kuuluttavat ääneen kaikki näkemänsä synnit - siis toisen oletetut lihalliset piirteet. Ehkä ne luonnolliset piirteet löytyvät jokaisesta, kun vähän kaivaa?

Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Room.2:1.

Tekopyhyys on epäaidon uskonnollisuuden kulmakivi, toinen on omavanhurskaus. Kun näitä sopivasti sekoittaa, saadaan joko kakku päältä kaunis - pesunkestävä fariseus - tai kärpässienikeitto - myrkyllinen urkkija. On siis tärkeää säilyttää armon henki, laupias katsantokanta, ystävällinen ja sävyisä luonne. Sellaisen uskovan sydämessä Pyhä Henki viihtyy.

Hiljaiset ajat

Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. Ps.42:6.

Kun Abraham sai lupauksen, että hänen oma poikansa perisi hänet (1.Moos.15:4), hän joutui odottamaan lupauksen toteutumista. Odotus oli vähän liian tuskastuttava varsinkin Saaraille, joka hätiköi perillisen saamista ja ehdotti Hagaria synnyttäjäksi. Kun Iisak syntyi, Ismael oli jo 13-vuotias, joten kaiken kaikkiaan Abrahamin piti odottaa ainakin 15 vuotta.

Odottaminen on yksi uskonelämän vaikeimmista asioista. Hätiköintiin ja omien ratkaisujen tekemiseen on suuri houkutus. Ihmisen vanha luonto on malttamaton. Katsopa pientä lasta: jokainen hyvältä maistuva herkku, mukava lelu, kiva leikki - ne pitää saada heti. Jos se mukava asia ei heti tapahdu, alkaa itku ja huuto. Voidaan leikillisesti sanoa, että Jumalalta jäi jokin luonteenpiirre ihmisessä keskeneräiseksi, kun hänen täytyy kouluttaa meitä odottamaan. Kun asia ei ole annettuna geeneissä, se opetetaan, niin kuin koiralle. Pitkien kurinalaisten harjoitusten kautta koira oppii jonkin tempun. Samoin me opimme odottamisen kautta olemaan kärsivällisiä, pitkäjänteisiä, määrätietoisia, lannistumattomia ja kestäviä.

Mitä sinä odotat tänään? Minkä asian olet uskonut saaneesi, mutta täyttyminen on vielä kesken? Odota. Älä uskottele, ettei Jumala kouluta sinua. Älä uskottele, ettei luonnettaan voi muuttaa. Kyllä voi. Vertaa lapsia ja aikuisia. Huomaat, että aikuinen ihminen jaksaa odottaa - ainakin joskus. Siis kehitystä tapahtuu.

Jumalan odottaminen voi tapahtua niin, että joudumme koetukseen. Saatamme joutua sellaiseen hiljaisuuteen, jossa Jumala ei sano mitään. Jumala ei vastaa rukouksiin, ei puhu saarnojen kautta, ei tunnu olevan mailla halmeilla. Sitten meidän pinnaamme venytetään, kun keräämme voimia ja jaksamista koetuksemme kestämiseen. Keräämme sisua jaksaaksemme uskoa ja luottaa kaikesta huolimatta. Sielumme on ehkä joutunut tässä koetuksessa pimeään ja odotamme valoa, kaipaamme helpotusta. Koemme olevamme vankina jossakin tilanteessa, paikallemme juuttuneina, kiinni lukkiutuneissa tunteissamme. Kaipaamme päästä valoon ja vapauteen, iloon ja rauhaan. Kaipaamme saada purkaa sielumme tunteet, kertoa ihastuksemme kohteelle pakahduttavan ikävän tai muuta vastaavaa. Jospa Jumala edes kuulisi tuskanhuutomme!

Jumalan ihmisinä meitä kasvatetaan odottamaan, olemaan kestäviä, säilyttämään tasapaino, ottamaan rauhallisesti. Kun rukous kulkee kaikessa mukana, Jumala pitää suuntamme vakaana. Emme hötkyile, emme joudu epätoivoon, luotamme Herraan. Siksi elävä usko on niin hyvää matkaseuraa. Tiedämme: vielä tulee päivä, kun valo häikäisee, kun Jumala puhuu, kun asiat vyöryvät eteenpäin.

Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä. Kol.1:11.

Katso kauemmaksi

Nykyään on muotia ottaa selfieitä ja lähettää niitä ystäville somessa. Eipä siinä mitään, en vastusta selfieitä, vaikka en ole itse ottanut koskaan yhtään enkä sellaista harkitsekaan. Jollakin tavalla se kuvastaa nykyajan ihmisen keskittymistä itseensä. Some-kulttuuri on vahvistanut tätä. Ihmisten itsetunto on kehittynyt paremmaksi 2000-luvulla. En halua vähentää mitään kenenkään itsetunnosta, mutta haluaisin siirtää ihmisten fokuksen pois itsestään ja kiinnittää heidän katseensa kauemmaksi. Maailma ympärillämme on laaja, rikas, vaihteleva. Kaikkea kiinnostavaa on menossa joka puolella. Jos uutisvirta ei jaksa kiinnostaa - onhan se niin täynnä huonoja uutisia - niin voi lukea vaikka kirjoja ja syventyä vähän erilaiseen elämänsykkeeseen kuin itsellä on. Historian kaikki salaisuudet odottavat keksimistään - siis asiat, jotka tiedetään, mutta eivät ole vielä minun tajuntaani päässeet. Voimme sukeltaa tieteen maailmaan ja alkaa ihmetellä kaikkia arvoituksia, joita tiede ei ole vielä ratkaissut. Meillä on vapaus keskittyä erilaisiin harrastuksiin, kuten sukututkimus, sosiaalisen median pöhinä, seurakunta ja sen riennot kuten matkailukin koronavarauksella. Entä Raamattu sitten? Siinä vasta aikakone, jolla pääsee tuhansia vuosia taaksepäin menneisyyteen. Vau, mitä tarinaa! 

Nosta siis katseesi ylös. Ja sivulle. Ethän keskity liikaa itseesi? Ethän muistuta kananpoikaa, joka kulkee jyviä nokkimassa. Se ei näe kuin lähelle ja sen katse on koko ajan maahan. Sinua ei ole kutsuttu elämään kanan elämää, vaan kotkan. Luemme Jesajasta: kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy. Jes.40:31.

Kotka voi nousta lentoon ja katsella laajoja alueita. Kotka ei elä nurkkakuntaista elämää eikä se vietä aikaansa häkissä. Varikset tosin kiusaavat sitä, mutta se karistaa ne kimpustaan nousemalla ylemmäksi. Varikset eivät pysty nousemaan yhtä korkealle kuin kotkat.

Kun olin nuori mies ja vasta menossa naimisiin, menimme yhdessä katsomaan morsiameni pappaa, joka oli huonona vanhainkodissa. "Tulimme katsomaan Teitä", Helena sanoi. Papan vastauksen muistan elävästi: "Mitä kahtomista miussa on?"

Siihen kiteytyi vanhan miehen elämänkokemus ja -asenne. Hän tuntui sanovan: "En minä ole tärkeä." Jeesuskin sanoi: Vain yksi on tarpeen. Luuk.10:42. - Todellakin, on paljon tärkeämpiä asioita kuin se, onko tukka hyvin. Saahan ihminen pukeutua kauniisti ja näyttää kavereilleen, minkälaisen vaatteen on ostanut. Mutta Raamattu kohdistaa huomiotamme toisaalle: Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista. 1.Piet.3:4.

Etsitään siis ennen kaikkea yhteyttä Jumalaan ja hänen Poikaansa Jeesukseen. Oivalletaan se, minkä Pietarikin oivalsi: Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Joh.6:68.

Taivaallinen asumme

Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi. 2.Kor.5:2-3.

Taivaallinen ihminen - ylösnoussut uskova - muistuttaa Jeesusta, joka näyttäytyi pääsiäisaamun jälkeen 40 päivänä opetuslapsilleen. Hän oli pukeutunut ehkä jokseenkin samoin kuin luonnollisen elämänsä päivinä, mutta hänen kykynsä siirtyä paikasta toiseen ja muuttua näkyvästä näkymättömäksi ja päinvastoin - se oli hämmästyttävää. Luulisin kuitenkin, että hänen vaatetuksensa sitten kirkkaudessa oli jotain aivan muuta kuin olemme tottuneet näkemään.

Mietin Joosefia, joka sai isältään värikkään puvun. Se kallis tunika hienon hienoine kankaineen ja taidokkaasti kirjottuine kuvioineen sai veljekset kateuden valtaan. He ymmärsivät, että Joosef oli isänsä suosikki, lellilapsi suorastaan. Mutta hänellä oli samalla kuin ennakkoperintönä arvokkuutta ja valtaa, jota muut olisivat halunneet saada vanhemman oikeudella.

Joosefin tragedian tunnemme. Voimme arvailla Joosefin tunnelmia vankilassa, kuinka hän kaipasi isäänsä ja sitä hienoa tunikaa, joka ilmensi hänen asemaansa perheessä. Nyt hän oli orja ja vieläkin pahempaa - vanki, joka kantoi rautarengasta kaulassaan (Ps.105:18). Hänellä ei ollut mitään kunnollista asua, jota pitää. Ei mitään arvokkuutta.

Näin mekin usein huokailemme täällä maallisen elämämme surkeudessa. Kaipaisimme saada arvokkuutta, olemmehan kuninkaan lapsia. Mietimme Joosefin tavalla, minkälaisen hienon kuninkaallisen puvun saamme kerran pukea yllemme.

Joosef auttaa meitä luomaan mielikuvan siitä asusta, jonka saamme, kun meidät ylennetään kirkkauteen. Hänethän puettiin mitä hienoimpaan egyptiläiseen asuun, josta kerrotaan näin: Ja farao otti sinettisormuksensa sormestaan ja pani sen Joosefin sormeen, puki hänet vaatteisiin, jotka olivat hienointa pellavaa, ja ripusti hänen kaulaansa kultakäädyt. 1.Moos.41:42. Virkamiehillä oli lisäksi omat tunnuksensa. Egyptiläinen arvohenkilö piti peruukkia ja päähinettä, joka suojasi auringon paahteelta. Kasvot olivat vahvasti meikatut, varsinkin silmät. Otsaa koristi kultainen koru, joka oli näyttävän kokoinen ja koristeltu timanteilla. Mainittu kultakääty peitti hartiat ja ja siihen oli siroteltu henkilön asemasta riippuen erilaisia korukiviä ja tunnuksia. Pellavaista vaatetta koristi kultainen vyö. Joosefin puku heijasti hänen asemaansa, jonka arvovaltaisuutta kuvasti se, että hänen edellään kulki seremoniamestari, joka komensi ihmiset polvilleen ennen Joosefin sisääntuloa (1.Moos.41:43).

Saattaa olla, että kuvaukseni Joosefin asusta ei ole kaikin puolin historiallisesti luotettava, mutta ymmärrät varmaan, mihin pyrin. Nimittäin sinä päivänä, kun omaisesi tulevat katsomaan sinua tuolla puolen ajan rajan, heiltä loksahtaa suu auki. Mitä ihmettä? Onko tämä meidän Matti? Ei voi olla! Ei, tämä ei voi olla meidän Liisa! Sinua on mahdoton tunnistaa. Eivät Joosefin veljetkään tunnistaneet Joosefia.

Se hieno värikäs puku, joka ennen oli huippua, on nyt vain kalpea aavistus siitä, mitä sinun ylläsi nyt on. Sitä paitsi sinun pukusi kangashan hohtaa valoa...

Kirjoitin tämän, jotta itse kullekin muodostuisi elävä mielikuva siitä, mikä meitä odottaa taivaassa. Ja että se mielikuva saisi meidät pysymään uskossamme lujina, määrätietoisina ja vahvoina. Että tietäisimme, mikä arvokkuus meistä huokuu silloin - kuninkaan lapsista. Joku voi sen leimata menestysteologiaksi, mutta leimatkoon. Jätämme hänelle vanhat vaatteemme kierrätykseen.

Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. Room.8:18.

Jumalaa ei voi manipuloida

Vaikka kaikki ihmiset olisivat valheellisia, Jumala on luotettava. Room.3:4.

Manipulointi tarkoittaa vaikuttamista ulkoapäin toisen näkemyksiin niin vahvasti, että toinen joutuu vastoin tahtoaankin uskomaan manipuloijan väitteisiin. Wikipedia: "Manipuloinnin kohteeksi joutuneesta tuntuu siltä, että hän joutuu tekemään jotain vastoin tahtoaan tai omia etujaan toisen ihmisen hyväksi." Manipulointi on tavallaan henkistä väkivaltaa ja 'suostuttelulta näyttävää pakottamista'. Äitini yritti manipuloida Jumalaa, jotta tämä antaisi hänelle kahden pojan jälkeen tytön. Kun sitten tuotin hänelle pettymyksen, hän purki vihaansa lähinnä minuun. Hän ei antanut anteeksi, että olin poika, vaan kuolemaan asti viha kyti hänen sisällään.

Mutta kannattaako olla niin narsisti, että ajaa läpi omia pakkomielteitään jopa Jumalaa vastaan? Minunkin on pitänyt noudattaa neljättä käskyä ja kunnioittaa äitiäni kaikesta huolimatta, koska Jumala ei muuta mieltään. Joku saattaa luulla, että Jumala on höpötellyt kaikenlaista tarinaa Raamatun täyteen, mutta ei tarkoita sitä nyt niin vakavasti otettavaksi. Voimme aivan hyvin laittaa mielipiteemme mielipidettä vastaan.

Noinkohan? Kun luen nettilehtiä tai blogeja, huomaan tämän tosiasian toistuvan: ihmiset kertovat mielipiteitään. Aina he eivät ole ehdottomia, vaan he ovat jaloudessaan valmiita keskusteluun. Myös uskovien keskustelupalstoilla taitetaan peistä siitä, onko Jumala sitä mieltä vai tätä mieltä ja tarkoittaako hän, mitä sanoo. Jumalan sanaa taivutellaan välillä kuin muovailuvahaa.

Kyllä minäkin olen tuonut esiin omia näkemyksiäni ja omia mielipiteitäni, varsinkin horisontaalissa tasossa. Helluntailaiset ja muut kirkkokunnat saavat aika ajoin katsoa itseään peilistä (tästäkin peilistä nimeltä eSiru) ja todeta, miten yllättävän ruma naama näkyy sieltä. Toisaalta ei se aina niin rumalta näytä, onhan se vähän omanlaisensa, sopivassa valaistuksessa ihan kauniskin. Minua kauniimpi ainakin. Mutta Jumalaan en usko voivani vaikuttaa. Rukoilen tietysti kaikenlaisia asioita, mutta uskon, että Jumala suodattaa rukouksistani pois kaiken, mikä ei ole sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa.

Yleisesti on kyllä käynnissä kova vääntö, jossa yritetään vääristää Jumalan sanan merkitys. Käytetään milloin mitäkin argumenttia "sen ajan kulttuurista". Jumalan sana selitetään tyhjäksi, kun ei jakseta totella sitä. Varmaan syyllistyn tähän itsekin, vaikka en haluaisi. Mutta nykyaika marssittaa tieteenkin Jumalaa vastaan. Ihmiskäsitys on niin vapaamielinen joka suuntaan, että moraalistakin on tullut tarpeetonta. Monia asia on käynyt vanhanaikaiseksi, varsinkin uskonto. Koronapandemian keskellä ei juuri tule mieleen kääntyä Jumalan puoleen ja miten voisikaan kääntyä Jumalan puoleen, jos häntä ei edes ole!

Meillä uskovilla on siis tänä aikana suuri vastuu pysyä lojaaleina Kristukselle ja näyttää se maailmalle. Meidän tulisi mielipiteemme kertomisen sijasta kertoa Jumalan mielipide - se uuden liiton mukainen. Meidän tulisi puolustaa uskoa ja Raamatun arvovaltaa. Kiitos sinulle, joka olet niin toiminut. Raamatun turhentajat saavat kerran hävetä ja sinä saat kunnian siitä, että olet puolustanut Jumalan sanaa ja luottanut häneen, joka on luotettava. Heidän nimensä ja muistonsakin pyyhkäistään pois, mutta sinä saat loistaa. Sinun päähäsi lasketaan voiton seppele.

Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Hepr.10:23.

Siunatut siipirikot

Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: 'Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.' Luuk.14:21.

Kuten varmaan muistat, tilanne liittyy pitoihin, jotka 'eräs mies' oli päättänyt järjestää. Kutsutut eivät halunneet tulla. Siksi pitoihin kutsuttiin ihan eri ihmiset. Tällä kertaa kutsun saivat köyhät ja vammaiset.

Niinpä jos sinulla on jokin vamma - ruumiillinen tai henkinen - voit tuntea itsesi etuoikeutetuksi, koskapa sinulle on varattu taivaallisissa juhlissa eturivin paikka. Sinä pääset parhaisiin pöytiin, lähimmäksi kuningasta.

Sinä saatat hävetä vammaasi. Kuljet ihmisten keskellä vähän kuin muita vältellen, sillä et halua, että sinun ontumisesi näkyy. En minäkään halua näyttää vinoa selkääni. Onhan siis minullakin vähintäänkin ulkonäkövamma, vaikka en olekaan sen vuoksi ollut poissa töistä päivääkään. Ja nenäni on sellainen, että moni olisi jo hakeutunut plastiikkakirurgille sen muotoilemiseksi uudelleen. Jollain toisella on syntymämerkki kasvoissa tai peräti puuttuva raaja. Lapsena katselin ihmetellen sotainvalideja, jotka kävelivät kainalosauvojen kanssa, koska toinen jalka puuttui, tai ottivat rahan katkenneella kädellään, jossa oli vain kädentyngässä sopiva rako sitä varten. Nyt tätä kirjoittaessa tunnen olevani oikeassa - heille on varattu paikka lähellä eturiviä.

Ja kuinka moni kärsiikään kuuloviasta, huonosta näöstä tai täydestä sokeudesta? Niin monella on jokin vamma, toisilla se on kehitysvamma tai tapaturmasta jäänyt vika, toisilla mielenterveysongelma. Kaikkia heitä Kristus säälii syvästi. Vertauksessa kuninkaan pidoista hän myös antoi ehdottoman lupauksen kohdella armollisesti jokaista vammastaan kärsivää. Myös köyhät saivat hänen myötätuntonsa osakseen.

Iloitaan siis näistä lupauksista. Iloitaan siitä, että meillä on kuningas, joka tuntee sääliä, on myötätuntoinen ja armahtava. Hän ottaa huomioon huonot lähtökohtamme ja hänen tahtonsa on parantaa meidät vammastamme ja täyttää köyhyytemme rikkauksillaan. Hän paransi sairaita vaeltaessaan täällä maan päällä ja hän parantaa edelleen. Jos emme aina paranekaan tässä ajassa, voimme kuitenkin olla varmat, että viimeistään ylösnousemuksessa saamme terveytemme takaisin.

Niinpä hän vastasi: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma." Luuk.7:22.

Elämän täyskäsi

Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani. Matt.13:30.

Vanha käännös puhuu lusteesta. Rikkavilja voi ensimmäisenä tuoda mieleen hukkakauran, sillä hukkakauraa vastaan taistellaan suomalaisilla pelloilla. Sen sijaan lustetta ei näillä main esiinny, vain Lähi-idässä. Hukkakauran torjunta on vähän erilaista kuin lusteen, sillä sitä voidaan torjua myrkyttämällä kasvukauden aikana tai kitkemällä käsin. Yhtäläistä on kitkettyjen kasvien hävittäminen polttamalla.

Luste on hukkakauraakin petollisempi, sillä se muistuttaa kovasti vehnää. Eron näkee vasta kasvukauden lopussa. Raamatun ohje on siksi pätevä juuri lusteelle. Eroksi kai voidaan laskea sekin, että hukkakaura on ravintoarvoltaan mitätön, kun taas luste on myrkyllinen.

Jeesus tarkoitti siis vertauksellaan, että uskovien joukossa tulisi olemaan ihmisiä, joiden usko ei ole tervettä. Hän varoitti seuraajiaan, että he eivät voi palvella kahta herraa, joko he ovat kokosydämisesti kristittyjä tai paholainen saa heistä otteen. Kun paholainen saa seurakunnan jäsenen houkuteltua omaan kerhoonsa, tapahtuu jotakin, mikä ei ulospäin näytä paljon miltään. Hukkakaura on kovasti kauran näköinen ja luste ihan kuin oikea vehnä. Mutta kauran näköinen hukkakaura ei sisällä kunnollista hengen ravintoa eikä vehnän näköinen luste ravitse, vaan on myrkyllinen. Oletko sinä tavannut näitä seurakunnan jäseniä, kenties hyvämaineisia kristittyjä, joiden myrkylliset sanat häiritsevät? Satakuntalainen saarnamies nimeltä Tarmo Pohjala sanoi kerran, kun kesäkonferenssissa tapasimme ja koolla oli sekalainen joukko uskovia: "Moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä!" Ei hän nimiä maininnut, mutta ei toisaalta kaunistellut, mitä profeetallisin silmin näki.

Kehitys, joka vie Jeesuksen seuraajan kauas Vapahtajasta, voi kestää eliniän. Ulkoisia jälkiä se ei välttämättä paljon jätä, vaan uskon maneerit säilyvät. Tarvitaan sellaista röntgenkatsetta, joka Pietarilla oli Samariassa, kun noita Simon häilyi noituuden ja uskon välimaastossa. Simon halusi rahalla ostaa hengellisiä lahjoja, johon Pietari sanoi: Kadotukseen joudut rahoinesi, kun luulet, että Jumalan lahja on rahalla ostettavissa!...Minä näen, että sinä olet myrkkyä täynnä ja vääryys pitää sinua kahleissaan. Ap.t.8:20,23.

Tämä kirjoitus olkoon rohkaisuksi sinulle, jos sinua on väitetty uudestisyntymättömäksi tai muuten epäaidoksi uskovaiseksi, teeskentelijäksi ja valeveljeksi/-sisareksi. Monethan haluavat lusteen poistaa heti, vaikka niin ei pitäisi tehdä siitä yksinkertaisesta syystä, että se vain johtaa oikeusmurhiin ja vääriin tuomioihin. Seurakunnan pitäisi olla lämmin yhteisö, jonka piirissä jokainen saa kasvaa sillä tavalla tervettä kasvua uskossa, että hänestä ei tule lustetta eikä hukkakauraa. Jopa noita Simonilla oli mahdollisuus puhdistua ja kasvaa. Hän pyysi armoa ja esirukousta, ettei hänelle tapahtuisi mitään pahaa. Evankeliumissa on voimaa muuttaa ihminen, se pureutuu geeneihin asti. Jokainen voi kasvaa, tulla uudeksi, saada aloittaa puhtaalta pöydältä, saada tilaisuuksia tarkistaa suuntansa - peliä ei ole menetetty. Muista aina: elämäsi ei ole ohi, ennen kuin se on ohi. Minäkin odotan ylösnousemuksen päivää siinä uskossa, että sitten vasta katsotaan kortit! Odota sinäkin hyvää tulevaisuutta uskossa Vapahtajaasi. Ei ole mahdotonta, että kädessäsi on täyskäsi tai peräti värisuora!

Pyrkikää siis, veljet [ja sisaret], yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. 2.Piet.1:10-11.

Niin kauan kuin aurinko nousee

Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana "tänä päivänä" on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Hepr.3:13.

Katselin eri käännöksiä ja sana 'rohkaista' voidaan ymmärtää kannustavasti kehottaa, innostaen rohkaista, varoittaen neuvoa. Lankeaminen synnin viettelyksiin ja siinä paatuminen on hieman vaikeatajuisempi asia. Luulemme ehkä ymmärtävämme sen intuitiivisesti, mutta hämäräksi taitaa jäädä. On hyvä siis lukea, mistä tilanteesta puhutaan - puhutaan israelilaisten kapinoinnista erämaassa. Se oli aika vakavaa erimielisyyttä, syvää tottelemattomuutta, joka johti kansan tilanteeseen, missä oltiin 'sydämessään pahoja ja epäuskoisia'. Kansa käänsi selkänsä Jumalalle ja luopui elävästä uskosta.

Samaa voi tapahtua nykypäivänä. Ehkä sitä tapahtuu kollektiivisestikin, mutta yleensä huomaamme sen yksilöiden kohdalla. Tavallisesti olemme pahasti myöhässä - luopuminen on jo tapahtunut, kun lopulta huomaamme sen. Toteamme, että mitään ei ole enää tehtävissä. Uskon ystävä on liukunut kuin huomaamatta kauas Jumalasta.

Olisi siis pitänyt voida rohkaista ja kannustaa ennen kuin luopuminen ehti tapahtua. Miten oikein jaksaisimme rohkaista toisiamme joka päivä? Olemalla ystävä, kulkemalla rinnalla, pitämällä yhteyttä? Kaikki hienoja asioita, joita en ainakaan minä osaa. Mutta ehkä voimme kannustaa myös Facebookissa ja somessa yleensäkin? On paljon kristillistä aineistoa, jota jaetaan päivittäin - minäkin teen niin. Miksi se ei tavoita? Mikä on se ratkaiseva tekijä, joka aiheuttaa luopumusta?

En osaa vastata. Ehkä sinä osaat sanoa asioita, jotka vievät meitä kauas Jumalasta? Jokin pieni varoituksen sana voi silloin tällöin olla paikallaan, mutta rohkaisun antaminen olisi luultavasti tehokkainta. Harjoitellaan siis sitä. Minä olen harjoitellut monta vuotta, mutta en tunnu oppivan. Epäonnistun aina uudestaan. Mutta niinhän teki aikanaan myös Samuel Beckett, joka sanoi: "Olet yrittänyt. Olet epäonnistunut. Ei haittaa. Yritä uudestaan. Epäonnistu uudestaan. Epäonnistu paremmin!"

Rohkaisemisessa onnistuminen ei liene sanoissa. Ne voivat olla tosia ja oikein valittuja, mutta viesti ei silti mene perille. Jeesus osasi kohdata ihmisiä, luoda läheisyyden, joka auttoi kuulluksi tulemisessa. Hän osasi kauniilla tavalla koskettaa ihmisiä ja siunata heitä. Mutta Herrakin toisinaan kokee, ettei saa viestiään perille. Hän on antanut meille sanansa, mutta sitä ei lueta, sitä ei kuunnella, sitä ei laiteta täytäntöön. Vaikka minä kirjoittaisin opetuksiani tuhansittain, ei Efraim niistä välittäisi. Hoos.8:12.

Ei ole siis ihme, jos kristillistä viestintää laimeasti seurataan. Olemme laodikealaisia, ei ihan kylmiä, mutta ei niin kuumiakaan (Ilm.3:15). Olemme vaaravyöhykkeessä, kun maailman viestimet rummuttavat sanomaansa ja vyöryttävät elokuviaan olohuoneisiimme. Tarvitsemme rohkaisua sanasta, sanan saarnasta, tarvitsemme sitä netistä, mutta myös silmästä silmään ja kosketuksenkin muodossa. Kuningas Daavidkin rohkaisi poikaansa Salomoa:

Ole vahva ja rohkea, älä pelkää äläkä lannistu! 1.Aik.22:13.

Riidat kuin linnan salvat

Sävyisyys on sankaruutta arvokkaampi, maltti enemmän kuin kaupungin valtaus. Sananl.16:32.

Joskus tekee mieli sanoa suorat sanat. Vaatii pidättyvyyttä hillitä itsensä ja hallita tunteensa. Joskus meitä haastetaan esittämällä vääriä syytöksiä, tekemällä vääristä johtopäätöksistä - joskus ihan tahallisistakin väärinkäsityksistä - pitkälle meneviä päätelmiä, jotka johtavat valheellisiin näkemyksiin ja kauas totuudesta. Jos vastapuoli sitten toteaa "asia on juuri päinvastoin", niin emme ymmärrä vastaväitteitä, vaan vaadimme 'syyllisen päätä vadille'. Olemme sotajalalla, keskellä riitaa, jonka itse loimme.

Kunnia sille, joka riitansa sopii, hullu purkaa vihansa julki. Sananl.20:3.

Eri käännöksissä on erilaisia sävyjä, kuten "kunnia sille, joka ei suostu riitelemään" tai "riidaksi koituu tyhmän inttäminen".

Kunpa osaisimme olla sävyisiä ja välttää riitelyä. Jos riita pääsee syntymään, siitä voi tulla loukkaantumista ja vaikea välirikko: Loukattu veli on kuin linnoitettu kaupunki, riidat ovat kuin linnanportin salvat. Sananl.18:19. Ei ole olemassa mitään nappia, josta painamalla pääsisi alkupisteeseen. Nöyryys, parannus, mielenmuutos, mikä vaan voi auttaa, mutta usein se sävyisä osapuoli kokeilee niitä, mutta toinen ei ehkä niin vain suostu sovintoon.

Ainakin olisi hyvä tiedostaa, että voiman käyttö ei yleensä johda hyvään tulokseen. Voimankäyttöä ovat suorat sanat, tunteiden purkaminen, ylikävely, toisen haukkuminen, oikeassa oleminen, vastaväitteiden torjuminen, uhkailu, vetoaminen ylempään asemaan jne. Voimankäytössä on tavoitteena nujertaa vastapuoli ja kaataa hänet alleen. Kuitenkin sellainen luulo, että tilanteesta poistuminen voittajana perustuisi ylivoimaan, on väärinkäsitys. Tosiasiassa väittelyn hävinnyt osapuoli on usein moraalinen voittaja.

Sävyisä, riitaa karttava, asiansa asiallisesti esittävä ja rauhallinen osapuoli on aina voittaja. Voittaja on se, joka ei aiheuta loukkaantumista eikä joudu kantamaan siitä huonoa omaatuntoa.

Puhun näistä Raamatun suuntaviivoista vähän kuin olisin joku asiantuntija. Asiantuntija olenkin - olen saanut aikaan monta riitaa! Olen loukannut ihmisiä usein. Olen onnistunut saamaan aikaan välirikon jonkun kanssa, koska olen ollut liikkeellä voimakeinoin ja olettanut olevani oikeassa - kun kerran olen näin täydellinen tapaus...

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä herkemmin olen lähtenyt kävelemään. Sekin voi olla voimankäytön työkalu, mutta ainakin se katkaisee riidan melko tehokkaasti. En jaksa riidellä enää omia pikkumaisia aiheitani enkä varsinkaan muiden pikkumaisia väärinkäsityksiä. Myrkynkylväjiä on paljon. Jos niille alkaa jotain inttämään, ei riitelystä tule loppua. Nostan siis kädet pystyyn. Nosta sinäkin. Paavali neuvoi aikanaan filippiläisiä:

Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja vastaanottaneet, mitä olette minulta kuulleet ja minusta nähneet. Silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. Fil.4:8-9.

Ristin sanoma syntiä vastaan

Kun lähetän luoksesi Artemaksen tai Tykikoksen, tule nopeasti minun luokseni Nikopoliiseen, jossa aion viettää talven. Tit.3:12.

Nikopolis oli Kreikan kaupunki Joonian meren rannalla. Paavali halusi viipyä siellä luultavasti siksi, että saisi aikaa perustaa sinne seurakunnan. Saattoihin siellä jo olla uskovia, mutta heillä ei välttämättä ollut kunnon paimenta. Paavali maanitteli Tituksenkin tulemaan sinne ja tekemään yhteistyötä seurakunnan saamiseksi jaloilleen. Jotta Tituksen työ Kreetalla ei puolestaan jäisi heitteille, Paavali aikoi kutsua Artemaksen ja Tykikoksen sinne korvaamaan Titusta. Paavali oli melkoinen käskyttäjä, mutta ehkä myös hyvä organisoija. Hän ei ajatellut vain itseään, vaan laajemmin seurakuntien tilannetta.

Nikopolis tarkoittaa Voiton Kaupunki. Ehkä nikolaiittojen lahko, johon Raamatussa viitataan harhaoppina, tarkoitti 'Voiton kansaa'? Nikolaiitoista ei ole selvää mielikuvaa ja näyttää, että lahko on sittemmin hävinnyt kartalta, mutta onhan meillä paljonkin näitä uskovia ja uskonsuuntia, joissa korostetaan voittoa, menestystä ja uskovien kuninkaallisuutta siinä määrin, että risti jää taka-alalle.

Ristin jättäminen pois keskiöstä ja katseen siirtäminen yliluonnolliseen todellisuuteen ja kaikkiin Jumalan valtakunnan voimatekijöihin, voi johtaa siihen, että moraali höllentyy. Seurakunta alkaa suhtautua sallivammin vapaaseen seksiin, avioeroihin ja epäjumaliin, kuten Mammonaan. Yhteyttä ei ole helppo havaita, mutta risti on se jarru, joka lihallista vanhaa luontoamme kahlitsee. Kun meidän luontoamme kuritetaan, se johtaa synnistä pidättymiseen.

Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten. Sillä se, joka on ruumiissaan kärsinyt, on luopunut synnistä. 1.Piet.4:1-2.

Näin ollen on ymmärrettävissä, että nikolaiittojen oppi yhdistetään Bileamin oppiin ja sitä kautta moraalin höllentymiseen. Meidän on siis syytä varoa mukautumasta maailman menoon ja hyväksymästä kaikkea rajatonta vapautta. Samalla on pidettävä huoli, että emme ajaudu lain alle. Kristillinen moraali ei perustu lakiin, se perustuu Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Kun seuraamme Herraa ristin tiellä, vanha luontomme pysyy aisoissa. Syntiä vastaan nostamme lain sijasta evankeliumin:

Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Gal.2:20.

Hän tekee parhaansa

Ihmisten odotukset ovat joskus kohtuuttomia. Odotukset nousevat maksimitasolle, vaikka realistiset odotukset olisivat minimitasoa. Asiakkaat ovat tottuneita hyvään palveluun. Kun menemme kauppaan, odotamme hymyileviä ja palvelualttiita myyjiä, jotka eivät odotuta asiakkaita eivätkä vain seisoskele juttelemassa keskenään. Tosin, jos itse menen joskus kauppaan, saatan toivoa voivani vain katsella rauhassa, mutta minähän olenkin omalaatuinen ihminen. Entä kun menemme ravintolaan? Tarjoilun pitää sujua, ravintolan tulee olla viihtyisä, ruoka hyvää mutta halpaa.

Jotkut sukulaiset tunkevat kylään ja odottavat, että olemme iloisia heidän seurastaan. He vaativat hyvää tarjoilua ja vieraanvaraista kestitystä. He luonnollisesti jäävät yöksi. He tinkivät vaatimuksistaan ja lupaavat, että sohvalla on hyvä nukkua. Pitäisikö isäntäperheen valistaa heitä vähän? Esimerkiksi kertoa, että itse asiassa emäntä on sairas eikä yleensä jaksa kestitä vieraita. Mutta eihän kenenkään sairaskertomusta voi läväyttää vieraiden tietoon? On vaikea selittää, että perheessä on univaikeuksia ja siitä voi koitua häiriötä, kun yöllä ravataan keittiössä ja vessassa tai luetaan kirjaa yölampun valossa olohuoneessa. Yökukkuja voi haluta pikkutunnilla kupin teetäkin. Ei isäntäperhe ole haluton olemaan vieraanvarainen. He tekevät parhaansa, mutta se on normaalia tasoa niin paljon vähemmän. Varmasti kaukaa tullut lähetysjärjestön edustajakin voisi hyvin yöpyä hotellissa? Meidän yhdistyksemme on sen verran varakas, että voi hyvin kustantaa yön hotellissa. Eikö käy?

Varmaan seurakuntien varojen keruussa ymmärretään, että työtön ei voi antaa yhtä paljon kuin hyvätuloinen työssä käyvä ihminen? Kyllä varmasti, mutta seurakunnan toimihenkilöksi tarvitaan varakkaita ihmisiä tärkeisiin luottamustehtäviin... Ei auta, vaikka se työtön on lahjakas ja varmasti tekee parhaansa. Ilman rahaa ei mistään tule mitään.

Joskus ihmisen persoona voi aiheuttaa ongelman, onhan hän kovin erilainen. Hän ei esimerkiksi osaa ilmaista itseään, ei ainakaan suullisesti eikä ainakaan seurakunnan kokouksessa. Hän on introvertti, vähän umpimielinen, mutta osaa keskinkertaisesti ilmaista itseään paperilla. Hänen taidoistaan ei juuri ole apua, sillä tarvittaisiin suulaita, ulospäin suuntautuneita ihmisiä, sosiaalisia velikultia, jotka osaavat olla hauskoja seuraihmisiä. Jos vielä osaisi vähän näpelöidä harmonikkaa, niin johan seurakunta saisi lisää puhtia ja kaikkien mieliala kohenisi. Hyvä lauluhetki virkistää aina. Se syrjäänvetäytyvä tyyppi ehkä tekee parhaansa, mutta ei hänestä ole paljon hyötyä. Riittää, kun laulaa mukana.

Ovatko ihmisten odotukset olleet sinun kohdallasi liian suuria, ehkä ylivoimaisia? Tarvitset Jumalan näkökulmaa asioihin. Hän näkee lähtökohdat, olosuhteet, terveysasiat, varakkuuden, luonteesi - kaiken. Hän ei odota mahdottomia. Hän haluaa, että sinä viet vähäiset evääsi hänelle ja jätät odotusten täyttämisen hänelle. Sinun ei tarvitse venyä kohtuuttomuuksiin. Sinä saat luottaa asiasi Herran haltuun, joka antaa sinulle sisäisen rauhan.

Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. 1.Tess.5:23.

Herra lupaa siunata kansaansa

Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei valheellisesti vetoa Herraan eikä vanno väärää valaa. Hänelle Herra suo siunauksensa, pelastuksen Jumala katsoo hänet vanhurskaaksi. Ps.24:4-5.

Viattomat kädet ja puhdas sydän oli Heprealaiskirjeen kirjoittajalla: Olemme varmoja siitä, että omatuntomme on puhdas - tahdommehan toimia kaikessa oikein. Hepr.13:18. Voimme itsekin pitää hyvän omantunnon ja välttää kaikkea ahneutta, varastamista, hyväksikäyttöä, valehtelua ja muuta, mikä ei kuulu terveeseen uskoon. Me emme puolusta rikollista toimintaa tai vaella pimeyden teitä ja puno juonia pahantekijöiden kanssa. Me nuhtelemme kaikkia väärintekijöitä ja kehotamme syntisiä parannukseen.

Minä tahdon kuulla, mitä Jumala, Herra, puhuu: hän puhuu rauhaa kansallensa, hurskaillensa; älkööt he kääntykö jälleen tyhmyyteen. Ps.85:9 KR33.

Näin vetoamme Jumalan lupauksiin, joissa hän lupaa antaa siunauksensa. Voimme vedota Kristuksen sovintokuolemaan, hänen verensä voimaan ja hänen Pyhän Henkensä neuvoon ja saada voiman vaeltaa vanhurskaudessa, elää elävässä uskossa, toimia aina terveen uskon mukaisesti.

Herra, nimesi kunnian tähden anna anteeksi suuret syntini. Se, joka Herraa pelkää, oppii valitsemaan oikean tien. Hän saa onnen ja rauhan, ja hänen jälkeläisensä perivät maan. Ps.25:11-13.

Kiitämme Herraa hänen armostaan, joka johtaa syntiset pelastuksen tuntemiseen, Herran Jeesuksen seuraamiseen. Kiitämme pyhää sanaansa ja Henkeään, joka neuvoo meitä valitsemaan oikean tien. Kiitämme Herraa Vapahtajaamme, joka suo meille onnen ja rauhan. Annamme kunnian Korkeimmalle, joka siunaa meidän lapsiamme, siunaa meidän maatamme ja kansaamme. Kiitämme häntä, joka runsailla sateilla kostuttaa maamme, joka herättää seurakuntansa kasvuun ja pitää lupauksensa:

Herran vapaiksi ostamat palaavat ja saapuvat riemuiten Siioniin. He kantavat päänsä päällä ikuista iloa. Ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas. Jes.51:11.

Me emme luota omaan hurskauteemme, me emme kerskaa viisaudellamme. Me tiedämme, tosi viisaus tulee Jumalalta ja vanhurskaus ilman Kristusta on itsepetosta. Me turvaamme koko sydämestämme Herraan ja odotamme hänen siunauksiaan. Hän on luotettava ja pitää sanansa.

Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: "Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät." Jes.35:3-4.

Vastapareja

Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki. Room.3:27.

Tässä ovat lain teot ja usko vastakkain. Meidän tulisi uuden liiton uskovina ymmärtää lain rooli ja olla selkeästi ja kirkkaasti uskon ihmisiä. Joudumme tekemään tällaisia valintoja, sillä Raamattu on myös historian kirja. Se kertoo siitä, miten usko on kehittynyt. Vaikka uskon todellisuus tuli kirkkaasti esiin jo Aabrahamin elämässä, usko on käynyt rankan myllytyksen läpi historian saatossa. Välillä mentiin täysillä lain alle. Välillä noustiin, kärsittiin ja taisteltiin uskon puhdistamiseksi. Jumalan Poika vihdoin ilmestyi uudistamaan seurakuntaansa ja viemään sen täyteen ymmärrykseen vanhurskaudesta.

Nyt kun uuden liiton seurakunta on jo 2000 vuotta elänyt kristinuskon aikaa, joudumme edelleen taistelemaan evankeliumin ja uskon puolesta lain vaatimuksia vastaan. Laki ja sen liitännäiset, kuten kirkkolaki ja eri uskonsuuntien kirjoittamattomat lait, pyrkivät hallitsemaan meitä. On kuin Maria Magdaleena ja hänen seurakuntansa olisivat vastakkain Pietarin ja hänen kirkkonsa kanssa. Yksilöllinen usko, sisäinen Kristuksen tunteminen, ja yhteisöllinen usko, pelastuksen ulkoistaminen kirkolle, kilpailevat keskenään. Aikoinaan tämä kilpailu on saanut erilaisia konkreettisia ilmentymiä. Tulee mieleen esimerkiksi Sören Kierkegaard ja hänen irtiottonsa kirkostaan. Tulee mieleen eräs uskonveli, joka sanoi, ettei hän voisi olla uskossa ilman seurakuntaa. Hän eli jonkinlaisessa symbioosissa seurakuntansa kanssa. Minä taas koen, että seurakunta ja sen tasapäistävä ote jäsenistään on uskon jarru. Tarvitsen vapaata tilaa, ilmaa hengittää, runsaasti happea - en viihdy ahtaissa ympyröissä.

Entä sitten uuden liiton seurakunta ja Israel? Jotkut tuntuvat sekoittavan molemmat iloisesti toisiinsa. Videosaarnakin pitää nauhoittaa Israelin maisemissa ja sotkea Galilean näkymiä puheen taustaksi, että varmasti säilyisi uskottavuus. Onko tosiaan uskottavuutemme noin hataralla pohjalla? Rahaakin kuluu, kun pitää ravata Jerusalemissa kääntyilemässä ja etsimässä kuvakulmia pyhiltä raunioilta.

Olkoon itse kullakin vapaus tehdä videoita ja vaikka vähän poseeratakin niissä, mutta en minä halua sekoittaa vanhaa ja uutta liittoa yhdeksi mössöksi. Otan mieluummin joko-tai-asennon. En halua yrittää ympätä yhteisöllistä uskoa ja yksilöllistä kokemusmaailmaani yhteen klimppiin. Sellaisen taikinan kaulitsemisesta ei synny mitään syötävää. Ei niistä mitään kunnollista yhdessä tule, koska ne hylkivät toisiaan. Ja Israelin maisemat, jotka enimmäkseen ovat aivan erilaisia kuin Jeesuksen aikana - mitä ihmettä ne tekisivät uskoni ilmaisussa?

Syntyy epäpyhää sotkua, kun yhdistetään asioita, jotka eivät kuulu yhteen. Vältän sitä.

Jos on pakko kerskailla, kerskun heikkoudestani. 2.Kor.11:30. Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle. Gal.6:14.

Kuka sinulle kertoi?

Herra Jumala kysyi: "Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? 1.Moos.3:11.

Pelko ja häpeä ja turvattomuus astuivat Aadamin ja Eevan elämään, kun he söivät hyvän ja pahan tiedon puusta kiellettyä hedelmää. Oikeastaan kaiken sisäisen rauhan ja onnellisuuden varasti käärme, siis Paholainen. Hän syötti Eevalle ajatuksia, jotka järkyttivät sisäisen rauhan, loivat mieleen pelkoa ja kaaosta. Tämä levottomuus ja epätietoisuus, joka valtasi hänen mielensä, johti hänet hätiköimään, tekemään paniikkiratkaisun, joka johti katastrofiin.

Sama meno jatkuu. Paholainen kuiskii kaikkialla ja houkuttelee pois sen rauhan ja levollisuuden piiristä, jonka Jumala voi antaa. Uskovia se erityisesti jahtaa. Se painostaa asettamaan Raamatun sanan kyseenalaiseksi ja väitän, että se jopa pyörittää raamattukoulua, jossa sana selitetään tyhjäksi. Sen päämäärä tänäkin aikana on viedä ihminen rauhattomuuteen, luoda ihmisen sisimpään pelkoa, vakuuttaa että pelastus on vain kangastus ja tosi maailmaa edustavat TV ja elokuvat, tiede ja näkyvät asiat.

Tämän maailman ruhtinas uskottelee, että ihmisen sisäinen maailma, tunteet ja persoonallisuus, luonne ja luovat mielikuvat ovat vain unta, erityisesti uskonto ja Jumala ovat vain ihmisen kuvittelua. Todellista onnellisuutta edustavat ulkonainen loisto ja vauraus, rahamaailma ja rikkaudessa kylpevä elämä.

Niinpä sinäkin olet hänen silmissään vain surkea tavan tallaaja, epäkiinnostava keskinkertaisuus, suorastaan mitätön ihmisparka, josta ei koskaan tule mitään. Sinä olet uskovaiseksikin aika teeskentelijä, tekopyhä näyttelijä, tyypillinen fariseus.

Kysyn siis uudestaan: Kuka sinulle kertoi? - "Simo sanoo sen", oli joskus Spedevision hokema. Mutta en minä eikä Salmisen Simokaan ole sinua vähätellyt. Kyllä kaikki sinua vähättelevät arviot ovat lähtöisin samasta lähteestä - siltä vanhalta käärmeeltä, joka jo Eevaa manipuloi. Hän yrittää peittää Jumalan puheen. Hän on maailman pahin päällepuhuja. Mitä hän ei sallisi sinun kuulevan?

Että sinä olet Jumalasi silmissä arvokas ja ainutlaatuinen. Että sinä olet saanut paljon lahjoja, joita voit kehittää ja käyttää Jumalan kunniaksi. Että Jumala on suunnitellut sinulle arvokkaita asioita, myös taivaallisen kutsumuksen. Että sinä olet kaunis ja säteilevä. Että sinut on puettu kuninkaalliseen asuun ja sinun päässäsi on kruunu. Että sinä olet säteilevä olento ja kutsuttu syömään Jumalan pidoissa. Että sinä saat uuden nimen, olet sen arvoinen. Kuningas, joka on kihlannut sinut omakseen, sanoo sinulle:

Rakkaani, kaikki sinussa on kaunista, sinä olet täydellinen! (Laul.l.4:7) Rakkaani, kihlattuni, olet vienyt sydämeni! Yhdellä silmäyksellä sinä sen veit, yhdellä kaulanauhasi helmellä. (Laul.l.4:9) Avaa ovesi, rakkaani, kalleimpani, pieni kyyhkyni, kaikkeni! (Laul.l.5:2)

Mitä opimme koronasta?

Olin joskus tietojenkäsittelyn kurssilla, jossa opetettiin tietokannan suunnittelua. Jollain tauolla esitin ns. tyhmän kysymyksen, josta ilmeni, etten ollut ymmärtänyt, mistä puhuttiin. Oppi ei mennyt perille. Näissä tilanteissa sanotaan "ei mennyt ihan jakeluun". Opettajat huokailivat "siinä oli sekin!"

Oletko sinä joutunut nolatuksi, kun olet ollut hidas älyämään jotakin? Tai oletko huomannut, miten vaikeata joillekin on tajuta sitä, mitä juuri juurta jaksain selitit? Opimmeko siis koronapandemiasta mitään? Jos jokin asia leimasi vuotta 2020, niin koronavirus. Luin jostain, että joku julkkis oli erehtynyt sanomaan, että koronapandemia oli Jumalan lähettämä. Hän joutui heti pahanlaisen ryöpytyksen kohteeksi somessa.

Eräs Jumalan mies esitti mielenkiintoisen taulukon erilaisista kulkutaudeista ja muista kuolemaa kylvävistä ilmiöistä, kuten sodista, terrorismista ja aborteista. Siinä taulukossa kuolonuhreja tuotti eniten abortit ja vähiten korona. Sama mies oli sitä mieltä, että maailmassa ei ole ollut yhtään vakavaa kulkutautia, joka ei olisi ollut Jumalan liikkeelle laskema. Perustelukin oli yksinkertainen: ei kukaan ihminen pystyisi sellaista luomaan.

Ehkä emme nyt mieti biologista sodankäyntiä, sillä koronan yhteydessä siihen ei ole aihetta. Ehkä voisimme ihan vakavasti miettiä, mitä Jumala haluaa sanoa? Onko koronaviruksella jokin viesti?

Ainakin meitä muistutetaan, että Jumala on elämän ja kuoleman Herra. Jos hän haluaa kutsua jonkun ajasta iäisyyteen, kuka voi sen estää? Lääkärikö? Jos lääkäri pitää ihmisen hengissä, ei Jumala kaiketi ole potilasta siinä tapauksessa kutsunut ajasta iäisyyteen. Jos joku kuolee koronaviruksen tähden, onko hän siis paha ihminen? Eikö ole niin, että Jumala kutsuu ajasta iäisyyteen niin pahat kuin hyvät?

Joudumme miettimään asioita ja etsimään raamatullisia näkökulmia niihin. Jos seurakuntien työ joudutaan hoitamaan etänä, onko mahdollisesti "harppujemme helinä" (Aam.5:23) alkanut tosissaan ärsyttää Jumalaa? Puuttuuko hengellisyydestämme kenties jotakin (Aam.5:24)?

Joudumme väistämättä parannuksen paikalle. Saatamme olla öönä aapisen laidassa, kun emme ymmärrä, miksi Jumala toimii näin. Mutta voin kertoa, että minä opin aikaa myöten ymmärtämään tietokannan suunnittelua ja uskon, että seurakunta oppii aikaa myöten ymmärtämään, mitä varten tämä koronapandemia on lähetetty ihmisiä vaivaamaan. Juuri siinä on toivon ydin: Jumala välittää!

Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua - jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa. Hepr.12:5-6.