torstai 25. marraskuuta 2021

Sisäiset punnukset


Oletko elänyt sitä aikaa, kun seinäkelloissa oli punnukset? Lapsena vetelin ketjuista seinäkellon punnukset ylös. Kello kävi maan vetovoimalla. Se oli halpaa energiaa, mutta siinä oli yksi huono puoli: - kellon koneisto vääntyi ajan kanssa, kello ei käynyt enää kunnolla ja kello piti viedä kellosepälle, joka korjasi kellon rakenteen kuntoon.

Meillä voi hengellisessä elämässämme olla sisäisiä punnuksia, jotka jaksamme mielestämme hyvin kantaa, mutta aikaa myöten ne rasittavat hengellistä elämäämme pahasti. Meitä voi vaivata syyllisyys kauan sitten tekemistämme virheistä. Tai soimaamme itseämme, koska emme ole jaksaneet palvella siinä työssä, jonka uskoimme saaneemme Jumalalta. Kaiken kukkuraksi lapsena koetut pettymykset haittaavat elämäämme ja tekevät meidät kyynisiksi. Saatamme kokea arvottomuutta ihmisinä. Sitten vielä tuoreet lannistamiset seurakuntaelämässä painavat selkämme kumaraan.

Jumala on kuitenkin meidät jokaisen luonut. Hän on kuin insinööri, joka tekee lujuuslaskelmia. Hän lisää kantavia rakenteita sinne, missä silta on lujilla. Tai hän vahvistaa talon rakenteita, jos jokin rasitus näyttää uhkaavan rakennuksen kestävyyttä. Hän on kuin kelloseppä, joka tietää, miten punnusten paino rasittaa koneistoa. Voimme uskoa, että Luojamme osasi tehdä meistä vahvoja, lujia ja sitkeitä ja tarpeen tulleen lisätä hieman ylimääräistä sisua luonteeseemme. Hän kasvatti meissä rohkeutta ja ennen kaikkea loi meihin uskoa ja luottamusta Jumalaan. Niinpä hän kuormittaa meitä vain siihen pisteeseen asti, missä me vielä kestämme.

Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jaak.1:13.

Meille voi toki tulla tunne, että emme kestä enempää. Kaikki kokemamme on jo liikaa. "Nyt mie romahan". Sellainen tunnetila on inhimillinen, mutta jos kuljemme elämän tien matkaa yhdessä Jeesuksen kanssa, voimme nojata häneen ja saada häneltä voimaa kaiken kestämiseen. Hän on kuin kännykän laturi, joka kytketään meihin antamaan tuoretta voimaa väsyneelle.

Niinpä opettelemme olemaan kytkettyinä voimavirtaan, yhteydessä Pyhään Henkeen, taivaalliseen laturiin. Opettelemme vetäytymistä rukouskammioon, hiljentymisen harjoittamista päivittäin. Opettelemme Raamatun säännöllistä lukemista ja sananjulistuksen äärellä olemista. Pidämme sisäisen lamppumme palamassa niin kuin sanakin kehottaa:

Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Luuk.12:35.

Kun pysymme hengellisesti valveilla, saamme aina voimaa päivän koitoksiin. Antakoon Herra meille uskon ja luottamuksen tähän, kun stressi iskee ja elämän painot ja punnukset väsyttävät.

tiistai 23. marraskuuta 2021

Ilmastomuutos Raamatussa


Jokin aika sitten luin ohimennen jostakin nettiuutisesta, että Keniassa oli esiintynyt suuria heinäsirkkaparvia, jotka jättivät jälkeensä kalutut puut ja söivät kaiken vihannan. Siis tuo raamatullinen ilmiö oli ilmestynyt uudelleen tähän aikaan. Se oli siis ainakin mahdollista toteutua meidänkin aikanamme. Joelin kirja itse asiassa ennustaa tällaisia vitsauksia tapahtuvan lopun aikana. Joelin ennustus sisältää heinäsirkkojen lisäksi suuren kuivuuden.

Siemenjyvät ovat korventuneet kuokitun maan pintaan, varastot ovat typötyhjinä, viljakuopat ovat sortuneet. Kuivuus on vienyt kaiken viljan. Voi karjaa! Se läähättää, harhailee näännyksissä, sillä laidunta ei löydy. Lampaatkin ovat tuhon omat. Sinua, Herra, minä huudan. Paahde on polttanut kaiken ruohon, hehkuva helle kärventänyt metsän puut. Joel 1:17-19.

Jumalattomat usein herjaavat kristillistä uskoa ja nimittävät Raamattua 'satukirjaksi'. Jotkut ottavat osaa mielenosoituksiin, joissa herätellään ihmisiä ilmastomuutoksen torjumiseen, mutta samalla he usein pilkkaavat uskoa, vaikka Raamattu on ennustanut ilmastomuutoksen niin tarkasti kuin mahdollista. He hylkäävät sen suosituksen, minkä Joelkin antaa ilmastomuutoksesta selviämiseksi:

Julistakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa vanhimmat ja kaikki kansa Herran, Jumalanne, huoneeseen, huutakaa avuksenne Herraa. Joel 1:14.

Ratkaisu on hengellinen. Kansan tulee tehdä parannus, kääntyä Jumalan puoleen ja alkaa rukoilla. Rukoileva ihminen on tajunnut tärkeimmän asian: ongelman ratkaisu tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.

Joskus ihmettelen, mikä venkoilu on menossa. Viimeiseen asti ihmiset luottavat omiin mahdollisuuksiinsa muuttaa tilannetta ja vaikuttaa ilmastoon. Poliittisia puheita riittää, mielenosoituksia järjestetään, fossiilisista polttoaineista siirrytään puhtaampaan energiaan jne. Ehkä hyviä asioita, mutta lopultakaan näissä ei puututa ongelman ytimeen.

Joelin kirja ennustaa kyllä myös hyviä asioita. Kun kansa tosissaan katuu ja kääntyy Jumalan puoleen, silloin Herra armahtaa sitä:

Silloin Herran rakkaus syttyi, hän armahti kansaansa ja maataan. Herra vastaa omilleen: -- Minä annan teille viljaa, viiniä ja öljyä, niin että te tulette kylläisiksi. En anna teidän enää joutua vieraiden kansojen pilkattaviksi. Joel 2:18-19.

Kun Jumala korjaa ulkonaiset olosuhteet, hän antaa myös ennen kokemattoman herätyksen. Hengen vuodatuksen ensitahdit nähtiin ensimmäisenä helluntaina, mutta lopun ajan suuri herätys on Hengen vuodatuksen huipentuma:

Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia. Joel 2:28.

Jumala on voimallinen kääntämään toivottomat tilanteet voitoksi. Hän tekee sen sinunkin elämässäsi. Hän ei suuria vaadi: Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat! Jes.30:18.

sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Pura ja rakenna


Sinun tulee repiä ja särkeä, tuhota ja hävittää, rakentaa ja istuttaa. Jer.1:10.

Siinä on pähkinänkuoressa profeetan virka. Jeremia oli vanhan liiton profeetta, joten uuden liiton profeetan pitää tiedostaa, millainen ero on vanhalla ja uudella liitolla. Uuden liiton profeetan tulee osata kertoa ihmisille ennen kaikkea evankeliumia. Profeetan leima tai sinetti siihen tulee, jos viesti sisältää profeetallista sanaa eli jotakin, mitä ei näe luonnollisilla silmillä, vaan jonka Pyhä Henki ilmoittaa. Tällainen ilmestystieto on aina kaikessa hengellisessä viestinnässä tärkeintä. Paavali tuo ilmi tärkeysjärjestyksen näin:

Jos joku muu läsnäolijoista saa ilmestyksen, edellisen puhujan tulee vaieta. 1.Kor.14:30. Kielillä puhuminen, sen selittäminen sekä profetoiminen oli syytä työntää sivuun, jos joku sai ilmestyksen. Ilmestys ei tarkoita välttämättä mitään visuaalista. Ilmestys on vain yliluonnollista tietoa. Mutta usein se on myös visuaalinen mielikuva.

Seurakunta tarvitsee profeettoja, jotka voivat toimia yliluonnollisen tiedon kanavina. Heidän tehtävänsä on rohkaista uskovia, profetoida heille - selvittää mikä on nykytilanne, mihin Jumalan henki heitä vie, mihin tulee pyrkiä ja miltä tulevaisuus näyttää - ja tuoda esiin myös ilmestyksiä, jos Herra niitä suo.

Jos sinulla on sydämessäsi sellainen kutina, että Jumala haluaa sinun profetoivan ja ylipäätään puhuvan yliluonnollisesta todellisuudesta, haluan onnitella sinua. Profeetallisesta sanasta on kysyntää, sillä on tilausta nyt kun kaikenlainen pulina tunkee korviimme. Jos Herra sinulle puhuu, sinun tulisi etsiä kanava puhua ne viestit eteenpäin. Ehkä sinun kohdallasi se kanava ei ole seurakunnan puhujapönttö, vaan sinun tulee käyttää muita viestinnän keinoja. Minä en juuri kuulijoita saanut seurakunnassa, mutta täällä netissä on postauksillani ollut vähintään satoja lukijoita. Minulle on suositeltu liittymistä johonkin seurakuntaan, mutta siellä on epävarmaa, saanko ikinä puheenvuoroa. Jos saan, kuulijoina on noin 25 iäkästä mummelia. Arvostan heitä, mutta arvostan myös kaikenikäisiä täällä netissä.

Varjopuolena profeetan elämässä on ankara vastustus. Ihmiset eivät kehtaa aina sanoa, mitä ajattelevat, mutta pimeyden henkivallat osaavat kyllä tehdä elämästä hankalaa. Parjaus ja panettelu, erilainen mustamaalaaminen on yleistä. Myös omat koirat purevat. Uskovien keskinäiset kiistat ovat välillä aivan käsittämättömiä.

Tämän oli kuitenkin tarkoitus olla rohkaisu. Painotan siis, että Jumalan tahdon tekeminen, oman kutsumuksen hoitaminen vastuksista välittämättä, tuottaa aina syvintä tyydytystä. Ei sellaista iloa saa mistään. Maailma ei tarjoa mitään sen veroista, mitä Jeesus voi antaa.

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:8-9.

perjantai 19. marraskuuta 2021

Elämäsi jumalanpalvelus


Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Ef.3:16.

Uskosta tulee helposti abstraktia. Siitä tulee kauniita lauseita, yleviä periaatteita, enkelien kieltä. Joskus kun katson tv:stä jumalanpalvelusta, ihmettelen, kuinka steriiliä uskosta on tullut. Raamattua toistetaan, virsiä lauletaan laahaavalla nuotilla, ollaan hartaita, kuljetaan kaavuissa, kannetaan kynttilöitä, tehdään ristinmerkkejä. Uskosta on onnistuttu tekemään ääritylsää.

Eihän hengellisen elämän ole tarkoitus olla tylsää, vaan erittäin jännittävää, suurten odotusten täyttämää, joskus pettymysten sävyttämää, joskus juhlallista. Kun luemme Raamattua ja seuraamme Raamatun henkilöiden elämää, huomaamme, että siellä on äärimmäisen vähän mitään liturgiaa tai kaapuja tai uskonnollisia kulkueita. Saattaa siellä niitäkin olla, mutta enimmäkseen siellä on elämänmakuista, suolaista ja kirpeää ilon ja surun vaihtelua, yllättäviä käänteitä, mahtavia tunteita, uskomattomia ihmeitä. Miten oikein eksyimme tästä elämänmakuisesta jännittävästä seikkailusta tylsään uskoon, jossa pyöritään kaikenlaisen pitkästyttävän toiston ympärillä?

Meidän sisäisen olemuksemme tulee vahvistua ja voimistua - kyllä - mutta se tapahtuu eletyn elämän keskellä, pääsääntöisesti arjessamme, kun Jumala on mukana meidän päivittäisessä elämässämme. En halua mitätöidä seurakunnan kokoontumisten merkitystä, mutta olen oppinut enemmän niiden ulkopuolella ja niistä huolimatta - oppinut mitä? Paavali kiteyttää asian taas kerran niin hyvin:

Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Kol.2:2-3.

Tulisivat tuntemaan Kristuksen! Mikä onkaan sitä tärkeämpää? Kristusta ei voi oppia tuntemaan vain fraasikirkon kaavoihin kangistetussa ilmapiirissä, vaan elävässä elämässä. Sen todellisen elämän - reaalimaailman - keskellä meitä haastetaan uskomaan, kun työ menee alta, kun terveys pettää, kun puoliso jättää, kun lapset kapinoivat. Tarvitsemme kristillisten arvojen ja uskon periaatteiden kautta syntyviä ratkaisuja. Tarvitsemme rukousta ja neuvon ja voiman pyytämistä taivaasta. Uskomme kasvaa, kun saamme vastauksia, kun Jumalan käsi alkaa ohjata, kun Herra ilmestyy ja tekee ihmeitä. Hänen avaamansa ovet, hänen tasoittamansa tie, hänen johdatuksensa on se, mikä on kaikkea liturgiaa arvokkaampaa. Se on sitä Kristuksen tuntemista eletyn elämän kautta, mistä Paavali puhuu.

Annetaan Jumalalle tilaisuus osallistua arkeemme. Viedään hänen eteensä kaikki asiamme. Jättäkäämme keinotekoinen uskonnollisuus, olkaamme rehellisiä, suoria ja avoimia. Eletään vuorovaikutuksessa Herran kanssa. Etsitään viisauden ja tiedon aarteita, kun kerran tiedämme, mistä niitä löytää. Olkaamme kiitollisia, jättäkäämme voivotus ja nähkäämme elämän rikkaus ja Jumalan hyvyys.

Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa! Ef.1:6.

keskiviikko 17. marraskuuta 2021

Jumalan vastaukset


Profeetta sanoi: - Minä seison vartiopaikallani, asetun tähystämään saadakseni tietää, mitä Herra puhuu minulle, mitä hän vastaa valituksiini. Hab.2:1.

Amerikkalainen pastori Rick Warren on oikeassa, kun hän sanoo, että Jumala vastaa rukouksiimme aina. Mutta joskus se vastaus on yksinkertaisesti "Ei".

Jumala haluaa, että tuomme hänelle sydämemme syvimmät toiveet emmekä latele hänelle mitään päähänpistoja tai sydämemme oikkuja. Jumala on Kaikkivaltias, taivaan ja maan Herra - hän ei aio olla kenenkään oikkujen pompoteltavana. Mutta kun rukoilemme pitkäjänteisesti ja vuodatamme sydämemme hänelle, hän kyllä ohjaa meitä rukoilemaan niin kuin hän tahtoo. Rukoukset joutavat olla tässä seulassa pitkäänkin. Jumala ikään kuin sanoo "Kasva". Vähitellen akanat putoilevat seulan läpi ja jäljelle jää jotakin kestävää ja ikuiseksi tarkoitettua. Kun pääsemme tähän asti, läpimurto on lähellä. Jumalan vastaus tulee kuin juna asemalle ja meille jää helpoin vaihe - nousemme kyytiin.

Joskus meillä on hoppu saada nopea vastaus. Meistä tuntuu, että ei ole varaa odottaa tai hyvä tilaisuus menee ohi. Emme välttämättä ymmärrä, että nopea vastaus merkitsee ehkä suurta kuormaa, paljon vastuuta, liikaa stressiä. Hän näkee, että emme ole valmiita ottamaan vastaan sitä vastausta, jota pyydämme. Jumala haluaa kyllä vastata, mutta hänen pitää vielä tehdä meissä työtään, jotta olisimme valmiit, kun on oikea hetki. Hän siis ikään kuin suosittelee "Hidasta".

Näky odottaa vielä toteutumistaan, mutta määräaika lähestyy joka hetki, se hetki tulee vääjäämättä. Jos se viipyy, odota, näky toteutuu varmasti ja ajallaan. Hab.2:3.

Jumala on sanassaan tehnyt selväksi, että hän odottaa meiltä rukoilemista. Hän haluaa, että mielemme ja sydämemme ovat mukana siinä suunnitelmassa, joka hänellä on elämäämme varten. Hän haluaa tehdä monenlaisia asioita meidän yksityiselämässämme, meidän seurakuntamme elämässä ja kansamme elämässä. Hän haluaa, että olemme kartalla siitä, mitä hän aikoo. Hän haluaa ohjata meidät niihin päämääriin, joita hän on valinnut siunattaviksi. Rukousvastaukset eivät tipahda syliimme taivaasta niin että otamme ne hölmistyen vastaan "ai tällaista tällä kertaa". Jumala haluaa, että hänen lapsensa voivat avata lahjansa niin että ilo pulppuaa jo ennen paketin avaamista, sillä he tietävät suunnilleen, mitä sen sisällä on. Jumala ikään kuin sanoo: "Etene".

Tässä Rick Warrenin ideassa rukousvastaukset jaetaan näihin lokeroihin: "No, Grow, Slow, Go" (Ei, Kasva, Hidasta, Etene).

Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta. Ef.6:18.

maanantai 15. marraskuuta 2021

Muuta huolesi rukoukseksi


Huolissaan oleminen ei muuta mitään, mutta rukous muuttaa. Kun Jumala ei heti vastaa, hän testaa sinua ja haluaa saada selville, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä. On hyvä kysyä itseltään: kuinka kauan vietän aikaani somessa tai tv:n ääressä verrattuna rukoukseen? Kuinka kauan käytän aikaani netin selaamiseen, tv-sarjojen katsomiseen ja elokuviin verrattuna Raamatun lukemiseen ja hiljentymiseen?

En halua painostaa ketään uskon suorittamiseen (itsekin voisin tuota suhdelukua vähän parantaa), mutta rukousvastauksissa on usein selvä painotus: Jumala vastaa sinulle tärkeisiin asioihin. Hän vastaa, kun voi todeta, että pyyntösi ei ollut vain satunnainen mielijohde, vaan sen taustalla oli syvä huoli tai asia oli sinulle muuten äärimmäisen tärkeä.

Rukoilen usein, kun kirjoitan näitä postauksiani, että Pyhä Henki antaisi minulle eläviä sanoja Kristuksen sydämeltä puhuttavaksi kansalle. Pyyntöni perustuu Jeesuksen omaan ohjeistukseen:

Jeesus sanoi vielä: "Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: 'Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.' Toinen vastaa sisältä: 'Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.' Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee. Luuk.11:5-8.

Painopiste asettuu sanaan 'hellittämättä'. On osattava pyytää tosissaan ja toistettava asia riittävän monta kertaa. Siitä Jumala tietää, että asia on meille sydämen asia, ehdottoman elintärkeä ja numero ykkönen.

Rohkaisen siis sinuakin kääntämään huolesi anomiseksi, rukoilemaan voivottelun sijasta ja kiittämään jo etukäteen, että Herra on armollinen ja vastaa. Panemme toivomme Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. 1.Tim.6:17.

Jos rehellisiä olemme, voimme katsoa menneitä päiviä ja muistaa, että aika moni asia oli alkujaan rukousvastaus: terveys, koulutus, työpaikka, puoliso, lapset - plus kaikki hengelliset lahjat!

Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Room.10:12.

Tänään siis voimme kerätä kimpun ruusuja sydämemme puutarhasta ja viedä ne Kristukselle kiitollisina hänen armostaan.

lauantai 13. marraskuuta 2021

Tukan kasvattamista


Daavid oli tullut Israelin kuninkaaksi ja selvitti välejään naapurikansojen kanssa. Ammonilaisten kuningas Nahas oli Daavidin ystävä ja Daavid halusi ilmaista osanottonsa hänen kuolemastaan Nahasin pojalle Hanunille. Hanunin hovissa kuitenkin kuiskuteltiin, että Daavid toimi petollisesti ja vakoili heitä. Siinä ei ollut mitään perää, mutta Hanun uskoi pahoja puheita ja häpäisi Daavidin lähettämän valtuuskunnan. Hän ajatti heiltä puolet parrasta pois ja leikkautti vaatteetkin halki.

Saatuaan tästä tiedon Daavid lähetti sananviejiä miehiä vastaan, koska he olivat kärsineet näin pahan häväistyksen. Kuningas käski sanoa: "Jääkää Jerikoon, kunnes partanne on kasvanut, ja palatkaa vasta sitten tänne." 2.Sam.10:5.

Sinunkin elämässäsi on nyt menossa kausi, jolloin vietät aikaa 'Jerikossa'. Sinunkin selkäsi takana on nimittäin levitetty pahoja puheita ja melkein jokainen, joka on niitä kuunnellut, on myös uskonut niihin. Jos joku kysyy, mitä sinä siellä 'Jerikossa' - siellä luolan perällä omiin oloihisi eristäytyneenä - teet, voit vastata "kasvatan tukkaa". Joku viisas ystäväsi saattaa vastata sinulle: "Pysyttele siellä, kunnes olet toipunut kokemastasi nöyryytyksestä täysin. Palaa sitten vasta ihmisten ilmoille."

Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, hän sitoo heidän haavansa. Ps.147:3.

Niin, joskus tarvitsemme aikaa toipuaksemme. Daavid osasi antaa hyvän neuvon. Daavidin Poika jakelee niitä hyviä neuvoja tänäänkin. Hän sanoo sinulle Henkensä kautta: "Anna itsellesi aikaa toipua. Nuole haavasi ajan kanssa - paranet kyllä. Sinun itsetuntosi vahvistuu päivä päivältä. Sinä et pelkästään toivu ennallesi, vaan sinä tulet vahvistuneena ulos luolastasi. Sinusta tulee tämän kokemuksen kautta sitkeämpi, voimakkaampi, päättäväisempi. Sinä olet viaton ja sinä saat lisää luottamusta minun silmissäni. Sinä saat astua eteeni ja ottaa vastaan entistä syvemmän voitelun. Jumalan kallis voiteluöljy kaadetaan sinun hiuksillesi, josta se valuu kasvoillesi ja viittasi liepeisiin. Sinä olet jälleen Jumalan ihminen, palvelukseen lähetetty, kuninkaalliseen asuun puettu, arvovaltainen Kuninkaan edustaja. Sinun kärsimääsi häväistystä ei kukaan enää muista, mutta minun arvovaltani ilmenee tulevina päivinä entistä selvemmin. Mene, minä lähetän sinut!"

Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät." Joh.20:21.

torstai 11. marraskuuta 2021

Uskon mosaiikki


Sanoin aiemmin, että yhdistän kehossani kansalaissodan valkoiset ja punaiset. Niin, yhdistän sielussani myös luterilaiset ja helluntailaiset. Jokainen ihminen on mosaiikki: isän ja äidin yhdistelmä. Neljän isovanhemman sekoitus. Jos ajatellaan koko sukupolvien ketjua, saadaan syvämosaiikkia - käsittämätön kokoelma erilaisia perintötekijöitä.

Hengellisesti ajatellen meidän tulisi olla Kristuksen ruumis. Siis kaikkien tuhansien uskonsuuntien muodostama mosaiikki, jossa ei mikään yksittäinen palanen kuvaa Kristusta, vaan kaikki yhdessä. Jos haluaa nähdä Kristuksen kokonaan, täytyy vetäytyä kauemmaksi yksittäisistä kirkoista ja nähdä, että sittenkin nuo vanhat kirkot ja uudet uskonsuunnat ovat samaa kuvaa - edustavat vain eri värejä. Ne ovat ikäänkuin mosaiikinomainen hologrammi, jossa jotkut vanhat osat häipyvät taka-alalle ja uudet osat ovat etualalla. Jotkut ovat tarkkapiirteisiä, jotkut suttuisia. Jotkut ovat tummia, jopa mustia, kun taas jotkut osat loistavat valoa tai hehkuvat kultaisina.

Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian,  jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa. Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. 1.Kor.12:24-27.

Meidän tulisi hyväksyä yhteyteemme kaikki Kristuksen ruumiin jäsenet, kärsiä yhdessä kärsivien kanssa, iloita riemuitsevien kanssa. Liian paljon jaksamme olla nyreitä ja kateellisia, muista riippumattomia, eristäytyviä ja ylemmyydentuntoisia. Olen itsekin näitä kaikkia, enempi tai vähempi. Saisimmepa herätyksen - Pyhä Henki kokoaa aina kristityt yhteen eri uskonsuunnista.

Huomaan, että mosaiikki on hyvä vertaus kuvaamaan Kristuksen ruumiin moninaisuutta eikä liene sattumaa, että monet kirkkojen koristelut ovat historian saatossa olleet juuri mosaiikkeja.

Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi. Room.15:7.

tiistai 9. marraskuuta 2021

Ahdistuksen yöt


Perinnökseni olen saanut pettymysten kuukausia, ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani. Job 7:3
.

Ihmisen osa näyttää olevan sellainen, että siihen sisältyy ilon päiviä, auringonpaisteen päiviä, mutta myös synkkiä öitä, kärsimyksen kausia. Jos perehtyy historiaan, voi hämmästyä, kuinka paljon sotia, nälänhätää, kulkutauteja ja muuta tuskaa on sisältynyt ihmisten elämään. Elämä ei ole ilon ja tuskan vuorottelua, vaan pikemminkin vuorottelevat isoviha ja pikkuviha. Jos ei ole sotaa, on nälänhätää.

Nykyajan ihminen on vähän paremmassa asemassa, mutta meitä vaivaavat muut vitsaukset. Ihmiset etsivät kiihkeästi parempaa elintasoa, lisää rahaa, enemmän huvituksia. Koronapandemia oli vaikea, sillä se vaati meitä lopettamaan tilapäisesti tämän itsekeskeisen elämäntyylin. Nyt jo palataan entiseen menoon: 'mulle enemmän kaikkea'.

Elämäntuska muuttaa muotoaan, mutta se vaivaa meitä. Ja Jobin kokemukset ahdistavista öistä voivat yllättää meidätkin. Työelämä osoittautuu raskaaksi, se kuormittaa ruumista ja sielua, uni kaikkoaa silmistä. Velat painavat, alituinen huoli huomisesta vaivaa, lasten tai omat sairastelut vievät voimat. Yhtään vastoinkäymistä emme enää kestäisi, yksikin onnettomuus suistaisi meidät pois raiteiltamme.

Nyt en enää pidättele kieltäni. Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun. Olen katkera ja huudan tuskani julki. Job 7:11.

Job sanoittaa meille ahdistuksemme. Jobin kärsimystä seuratessa huomaamme ehkä, että oma kärsimyksemme on vielä suhteellisen pientä. Saamme voimaa kestää, kun näemme, että joku on kestänyt pahempaakin. Herran veli Jaakob muistuttaa meitä:

Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin tulokseen Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava. Jaak.5:11.

Jeesus varsinkin on esimerkki ihmisestä, joka on kestänyt pahempaa kuin kukaan. Kristuksen kärsimykset ja ristinkuolema johtivat lopulta voittoon, joka syvästi koskettaa meitäkin. Pääsemme osalliseksi hänen voitostaan. Saamme uskon luottamuksen, että meillä on armahtava ja laupias Jumala, joka vie meidät läpi ahdistuksen yön ja saattaa meidät ilon portille, ylösnousemusvoiman osallisuuteen. Jeesus on meidän Pelastajamme, kuoleman voittaja, Vapahtaja, jolla on valta antaa syntimme anteeksi, Jumalan Poika, joka johtaa meidät ikuiseen elämään. Niinpä Paavali kiteyttää ihmisenä olemisen kokemuksen:

Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. Room.8:18.

sunnuntai 7. marraskuuta 2021

Sulasta armosta


Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Room.5:8.

Toisinaan käy niin, että uskovan elämässä tulee eteen hetkiä jolloin tuntee itsensä peräti kelvottomaksi ja pettyy itseensä, koska on niin syntinen ja leväperäisyydestä tai jostain heikkoudesta on antanut periksi jollekin mieliteolle. Mieluusti olisi halunnut kieltää itseltään sortumisen sellaiseen alhaiseen tekoon, mutta minkäs teet - mennyttä ei voi korjata. Omien normiensa alittaminen saa aikaan syyllisyyttä ja jopa pelkoa Jumalaa kohtaan. Olenko liukumassa pois Jumalan tahdosta ja luopumassa uskosta?

Parannus on varmasti terveellinen reaktio, mutta joskus se syyllisyys jää päälle. Oma kelvottomuus kalvaa. Huomaamme, että emme pystyneet täyttämään Jumalan lakia ja noudattamaan käskyjä. Nyt olemme pulassa. Katolisilla on rippi ja synninpäästö, onko meillä suomalaisilla edessä vain pitkä murjotus päätämme riiputtaen?

Jos olet käynyt läpi tällaisia vaiheita, voin ehkä auttaa sinua toteamalla, että siinähän sinulle opetetaan uskon vanhurskautta! Meidän tulee kerta kaikkiaan oppia, että pelastus on kokonaan Kristuksen ansiota ja omavanhurskauteen ei ole mitään tietä avattuna. Vaikka käskyjen noudattaminen on hyvä asia, meidän tulee ymmärtää, että voima siihenkin tulee Jumalalta - omin voimin emme pitkälle pärjää. Luottamus omaan lain noudattamisen kykyyn on pettävä tie. Mutta aina, kun meidät tipautetaan maan pinnalle, se on hyväksi, sillä riippuvuus Kristuksesta on tärkeää. Hänestä tulee meille elintärkeä voiman lähde, hänestä tulee rakas yli kaiken. Meidän tulee kasvaa häneen kiinni. Tajuamme vihdoin: hän on kaiken elämän lähde ja varsinkin uskon vanhurskauden lahjoittaja.

Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi. Joh.1:16.

Armo on taivaan valuuttaa. Armon saanut voi jakaa armoa toisillekin. Turha ihmisiä on kiusata lain vaatimuksilla tai kirkkokunnallisilla pukeutumissäännöillä ja jumalanpalveluksiin osallistumispakolla ja ihmisten uskoa tenttaamalla tai millään, mikä on jonkin uskonlahkon jäsenyydestä kumpuavaa. Jos lahkoon kuuluminen kiinnostaa, niin kannattaa aloittaa 'nasaretilaisten lahkosta' (Ap.t.24:5).

Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. 1.Kor.1:30.

Niin, sinun syntisi on jo annettu anteeksi.

perjantai 5. marraskuuta 2021

Polvesta polveen


Hyvä on Herra! Iäti kestää hänen armonsa, hänen uskollisuutensa polvesta polveen. Ps.100:5. Lisätköön Herra kansaansa, teitä ja lapsianne, polvesta polveen. Ps.115:14.

Nyt kun vietämme taas pyhäinpäivää, voimme muistella pois nukkuneita rakkaitamme. Emmehän me vainajia palvo, emmehän me heidän sielujaan nostata elävien keskelle, mutta me kunnioitamme isiä ja äitejä ja isovanhempia niin kuin neljäs käskykin kehottaa. Me tiedämme, että Jumala on ja hänelle kaikki elävät (Luuk.20:38). Edesmenneet sukulaisemme ovat siellä tuonpuoleisessa ja heidän elämänsä jatkuu. Kohta olemme siellä yläilmoissa mekin. Emme harrasta lyhytnäköisyyttä, mikä tuntuu vaivaavan monia maailman ihmisiä. Heidän aikajänteensä ei tunnu koskaan yltävän tuonpuoleiseen asti. Jos jokin ei heti tapahdu, he lausuvat hätäisiä tuomioita - jotka menevät täysin metsään. Nahkurin orsilla sellaiset ihmiset saavat hävetä.

Tänä armon vuonna 2021 minulla on ollut tilaisuus löytää monia sukuni vanhoja valokuvia. Ne ovat olleet piilossa tähän asti erään sukuhaaran albumeissa. Sain tehtäväkseni selvittää, keitä kaikkia niissä kuvissa on. Moni henkilö jäi epäselväksi, mutta samalla löytyi kuvia sukulaisista, joiden kuvaa kukaan tässä suvussa ei ole ennen nähnyt. Minulle oli ehdottomasti tärkein noista uusista valokuvista kuva isoisästäni. Sattumoisin hänen kuolemastaan on kulunut pyöreät sata vuotta. Hän on jokseenkin laihan puoleinen, vanhimman veljeni näköinen, ei sellainen tukeva kuin isäni.

Isoisäni oli kunnon tilanomistaja, joka kunnosti vähän rempalleen menneen talon ja joutui vielä vanhoilla päivillään näkemään kansalaissodan päivät. Hän katsoi parhaaksi lähteä punaisten hallitsemalta alueelta turvaan valkoisten alueelle. Hän otti hevosensa mukaan ja autteli joissakin kuljetuksissa. Äidin puolen isoisäni oli punaisten puolella ja niinpä yhdistän nuo sotivat osapuolet oman kehoni sisällä ja pakotan heidät sopuisiksi. Nelisen vuotta isän isäni sai elää itsenäisen Suomen kansalaisena. Hän näki yhden lapsenlapsensa vauvana, mutta ei meitä muita, joita sentään on syntynyt toistakymmentä. Hänellä ei siis ollut arvonimeä 'vaari' tai 'taata' tai 'ukki'. Minä muistan, kuinka minulle sovitettiin 'vaaria' aikoinaan, mutta sitten ensimmäinen biologinen lapsenlapseni tuli katsomaan minua, kun loikoilin sängylläni. Hän oli juuri oppinut kävelemään puita pitkin ja oppinut ensimmäiset sanansa. Muistan aina, kun hän siinä lähestyi minua horjuvin askelin sängystä tukea ottaen ja sanoi 'pappa'.

Muistot edesmenneistä sukupolvista ovat kuin henkinen tukiranka, joka osaltaan auttaa meidän sisäistä elämäämme pysymään ryhdissään. Jos sukulaistemme keskellä on ollut pyhiä, heidän muistonsa voivat tukea meidän hengellistä elämäämme. Lainaan tähän veljeni Heikin kirjoittamasta sukukirjasta otteen isosedästäni Kiiasta: "Jo nuorena Kiia kiinnostui uskonnollisista asioista, hän hankki hartauskirjoja ja nuoruuden kokeilujen jälkeen myös raittiusaate oli lähellä hänen sydäntään. Hän osasi ulkoa pitkät pätkät Lutherin postillasta, ja saattoi taidollaan häpeään monet saarnamiehet, joita Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen puitteissa Papusella usein vieraili. Kiia oli myös hyvä laulamaan ja osasi koko virsikirjan ulkoa..."

Antakoon Herra sinullekin näitä siunauksia ja antakoon sinulle armon olla jättämässä niitä siunauksia jälkipolvillesi.

Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät. Luuk.1:49-50.

keskiviikko 3. marraskuuta 2021

Korkeimman suojassa


Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa. Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi. Ps.91:9-10.

Olemme joutuneet todistamaan tänä syksynä pahoja tulvia. Vesi nousee kaduille ja tulvii kellareihin. Toisinaan syntyy maanvyörymiä, jotka raunioittavat taloja. Näitä katselemme yleensä television ja netin uutisista, mutta asia tuli minua astetta lähemmäksi, kun näin unen, jossa kahlasin nilkkoja myöten vedessä. Olin kuitenkin sisällä talossa. Talon lattia oli mennyt vinoon, sillä vettä oli huoneen toisessa päässä enemmän ja toinen pää oli lähes kuiva.

Onhan siinä varoitus, että tällainen on Suomessakin mahdollista. Kun Keski-Euroopan tulvista uutisoitiin tv:ssä, kuuntelin silminnäkijöiden kommentteja ja toimittajien sanomisia tarkkaan. Oliko kenelläkään mielessä mikään muu kuin ilmaston muutos? Oliko moraalinen vastuu ja yleinen jumalattomuus kenenkään ajatuksissa päällimmäisenä?

Eipä ollut. Psalmi 91 kyllä palauttaa meidät maan pinnalle ja ottamaan huomioon Jumalan olemassaolon ja hänen vanhurskauden vaatimuksensa. Siitä saamme lukea myös ne takuut, jotka Kaikkivaltias antaa meille, jos noudatamme hurskasta elämäntapaa ja olemme kuuliaisia Kristukselle. Jumalisen ihmisen lähtökohta on:

Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan. Ps.91:2.

Jumalinen ihminen tietää, että Jumala on tämän maailman luonut ja antanut meille tämän elinkelpoisen planeetan asuttavaksi. Hän tietää, että meidän on noudatettava Jumalan sanaa ja elettävä hänen tahtonsa mukaan, jos mielimme elää turvassa onnettomuuksilta. Meidän tulee elää uskossa, Herraa Jeesusta seuraten, aina hänelle lojaaleina, tunnustaen että hän on Kuningas ja herrain Herra. Niinpä emme tuhlaa aikaamme turhuudessa, emme elä maailmallisesti ja kulje synnin teillä, vaan tunnustamme uskoa, kohtelemme lähimmäisiä oikeuden mukaan, teemme hyviä tekojakin, jos mahdollista, edistämme Jumalan valtakunnan hankkeita, annamme rahaa evankeliumin työhön jne. Kuuntelemme tarkalla korvalla, mitä Herra puhuu. Jos Herra ei puhu mitään, luemme Raamattua, sillä sieltä selviää, mitä hän on jo puhunut. Saattaa se sana tulla joskus vastaan ääneen lausuttunakin, jos olemme korvat auki.

Eikö hän toistakin samaa asiaa, jonka sanoi jo tuhansia vuosia sitten? Mitä Herra siis puhuu tänään?

Herra sanoo: "Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä. Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan. Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä, hän saa nähdä, että minä autan häntä." Ps.91:14-16. 

maanantai 1. marraskuuta 2021

Tunteiden laineilla


Malta mielesi, hillitse vihasi! Älä kiivastu -- se johtaa vain pahaan! Ps.37:8.

Ihmisten luonne vaihtelee kovasti myös tunteiden kokemisessa. Joku on herkästi innostuva hosupekka, joku toinen taas on niin jähmeä, että tuskin mikään heilauttaa. Hengellisen ihmisen pitäisi välttää molempia, liikaa hosumista ja tunteiden mukaan menemistä, mutta myös tunteiden turruttamista.

Joskus kuulemme jonkun murrosikäisen itsemurhasta tai sellaisen yrittämisestä vain koska nuoren ihastus on antanut pakit. Miten oikein osaisimme evästää näitä kullannuppuja, että tuskasta ei pääse itsarilla. Sillä tavoin tuska ja kipu ja hylkäämisen kärsimys jäävät vain entistä pahempina historiaan - kuin murheen pilvi joka laajenee joka suuntaan. Eikähän se pakkien antajakaan nyt mikään jumalolento ollut!

Välillä hämmästyn ihmisten vihan määrää. Joku vihaa auttajaansa, koska tämä ei auttanut loputtomasti. Joku vihaa toista ihmistä vain koska on vainoharhainen. Joku on ikääntyessään tullut vanhaksi kärttyisäksi ukoksi, joka murahtelee pienimmästäkin syystä kaikille.

Milloin oikein alamme opetella yhtä elämän top10 läksyä - tunteiden hallintaa? Puhun tästä, kun minäkin saatan joskus heittäytyä hankalaksi ja saarnata vaimolle jostakin keittiöjutusta - hän kun ei näytä kuunnelleen koskaan samasta aiheesta pitämiäni aikaisempia saarnoja! Hän on sarvikuono, joka sanoo aina vastaan - ja sekös nostaa kierroksia...

Onnellisuus - se ei ole toisista ihmisistä kiinni. Onnellisuus on jotakin, jonka saa Jumalan kädestä. Onneen pääsee käsiksi, kun tietää, että on saanut kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan (2.Piet.1:3). Onneen riittää kiitollinen asenne. Tunteiden hallintaan riittää Pyhän Hengen osallisuus. Hän pitää kielteiset tunteet kurissa. Hän vapauttaa, jos jäämme tunnelukkoon. Jos himot meitä hallitsevat, hän kääntää meidän katseemme toisaalle ja rauhoittaa meidät. Hän opettaa meidät rukoilemaan ja sillä tavalla ohjaa tasaiselle tielle:

Te himoitsette, mutta jäätte vaille, kiihkon ja kateuden vallassa te vaikka riistätte hengen toisiltanne, mutta ette silti saavuta päämääräänne. Te taistelette ja iskette yhteen, mutta jäätte vaille, koska ette pyydä. Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne. Jaak.4:2-3.

Olkoon siinä tämän päivän rohkaisu, sillä moitteen voi aina kääntää nurinpäin: jos voin elää toisin, saan osakseni siunauksen. Jos en anna tunteiden viedä halujeni suuntaan, voin elää Jumalan tahdon mukaan. Luovutan siis itseni Hengen hallintaan ja harjoitan itseäni - mihin?

Harjoita itseäsi oikeaan uskoon. 1.Tim.4:7.

sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Luonteen herkkyys


Kuunnelkaa tarkasti, herkistäkää korvanne, nujertakaa ylpeytenne -- Herra puhuu! Jer.13:15.

Tästä kai voi vetää johtopäätöksen: ylpeä ihminen ei jaksa olla herkkä. Ylpeä ihminen on tyytyväinen itseensä, ei tarvitse mitään, ei jaksa kuunnella muiden höpötyksiä - hän on itseriittoinen. Sellaisessa tilassa ei myöskään kuule Jumalan puhetta. Ylpeä ihminen kuuntelee halukkaasti itseään.

Pietarista on kerrottu perimätietoa, joka voi olla keksittyä tai ainakin liioiteltua, että kiellettyään Mestarinsa kolme kertaa ja puhjettuaan itkuun, hän ei oikein koskaan lakannut itkemästä. Hänen kokemansa nöyryytys teki hänestä tunneherkän ihmisen. Hän kykeni olemaan paras mahdollinen paimen Jerusalemin seurakunnalle, sillä hänellä oli valmius myötätuntoon toisia kohtaan.

Nöyryytyksistä voi siis olla hyötyä - ne ylläpitävät tunneherkkyyttä ja kykyä myötätunnon kokemiseen. Niinpä sielunvihollinen hyökkää meitä vastaan verisesti saadakseen herkkyytemme tylsymään. Hän haluaa tehdä meistä katkeria, vihaa hautovia ja kostonhaluisia ihmisiä, joiden korvat ovat kuuroutuneet. Joskus voi olla tarpeellista vetäytyä pois myrkyllisistä ihmisistä, joiden ilkeydet saavat tunne-elämämme pois raiteiltaan.

Tv:ssä on pyörinyt suuri keramiikkakisa. Tuomaristoon kuuluu keraamikko nimeltä Keith Brymer Jones, joka saattaa puhjeta kyyneliin, kun näkee onnistuneen lopputuloksen. Ehkä sellainen herkkyys on harvinaista miesten keskuudessa, mutta kuinka hienoa, jos seurakunnan paimenena on herkkäsieluinen ihminen, joka itkee ilosta, kun näkee jonkun seurakuntalaisen onnistuvan ja pääsevän eteenpäin uskon tiellä!

Tunneherkkyys voi olla joskus hieman kiusallista, jos ei esimerkiksi pysty puhumaan liikutuksensa vuoksi, mutta tunneherkät ihmiset ovat hyviä esirukoilijoita. Kyynelien valumisesta rukouskammiossa ei ole haittaa. Yhdenkin sellaisen ihmisen myötätunto ja esirukoustyö voi olla seurakunnassa todella korvaamatonta.

Rohkaisen siis sinua tunne-elämäsi herkkyyden hyötykäyttöön. Jos osaat ilmaista tunteita hyvin, voit olla seurakuntalaisten keskellä paimensieluna. Jos et oikein osaa tuoda esiin tunteitasi ihmisten keskellä, voit kehittää rukouselämääsi ja puhua Jumalalle kahden kesken.

Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta. Ef.6:18.