Jumala tulee ja pelastaa

Ja Herra on vapahtava minut kaikesta ilkivallasta ja pelastava minut taivaalliseen valtakuntaansa; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen. 2.Tim.4:18 KR38.

Paavali kuvailee, kuinka kupariseppä Aleksandros oli tehnyt hänelle paljon pahaa. Kovin yksityiskohtaisesti ei Paavali kuvaile näitä ongelmia, mutta tekstistä saa vaikutelman, että Paavali oli tämän yhden vastustajan vuoksi joutunut tosi ahtaalle. Sitten Paavali rohkaisee itseään yllä lainatulla tavalla.

Jumalan omina ja Jeesuksen Kristuksen seuraajina mekin joudumme aika ajoin ihmisten vihan kohteeksi. Jumala sallii meidän uskoamme koeteltavan. Hän sallii, että meitä kohdellaan huonosti.  
Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen (Matt.10:25 KR38).
Ahdingossamme emme aina saa tukea toisilta uskovilta, mutta Jumala on luotettava: Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. 1.Kor.10:13.

Siksi, veljet ja sisaret, olkaa urheita. Vastustaja on häikäilemätön, mutta myös Puolustajamme on uskollinen. Voimme kaikissa ahdingoissamme luottaa Herraan. Jesaja kehottaakin:

Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät.” Jes.35:3-4.

Uskossa ja toivossa

Minä kadotin onneni päivät, unohdin, millaista on elää rauhassa. Minä sanoin: ”Kaiken olen menettänyt, Herra on vienyt minulta toivon.” Valit.3:17-18.

Elämässä tulee aallonpohjia, jolloin synkät tunnelmat valtaavat mielen. Tuskin kukaan selviää elämästä ilman vastoinkäymisiä ja vaikeuksia, jotka koettelevat elämänhalua. Meidän luonteemme yksi tärkeimpiä mittareita on se, miten toivumme näistä ankeista kokemuksistamme. Jos olemme uskossa, on näissä elämän laaksoissa mahdollisuus kasvaa huomattavasti. Tällä tavoin uskovalla kasvaa sekä luonne (koko persoonallisuus) että kristillinen usko (ja kyky toivon säilyttämiseen) ja ne nivoutuvat yhteen. Emme saavuta tällaista kasvua ilman koettelemuksia. Kovia kokeneet muistavat, kuinka helposti Jumala joutuu tulilinjalle. Valitusvirren tavoin syytämme Jumalaa siitä, että hän on syyllinen meidän kovaan kohtaloomme.

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. 1.Kor.13:13. Tämä jae kohdistaa huomiomme rakkauteen. Mutta on hyvä ymmärtää myös toivon merkitys. Toivo on tärkeä koettelemusten keskellä. Jos menetämme toivomme, saatamme menettää elämänhalumme ja päätyä jopa itsemurhaan. Niinpä kun uskovaa koetellaan, ei ainoastaan usko ole testissä, vaan myös toivo – toivo paremmasta, toivo selviytymisestä, toivo muutoksesta ja uudesta voimasta, toivo taivaasta ja ikuisesta elämästä. Siinä missä usko jo murenee, toivo vielä elää. Niinpä saamme kokea Jeremian kanssa myös toivon uuden viriämisen:

Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä: Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. Sieluni sanoo: ”Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan.” Valit.3:21-24.

Jostain sieltä sielun syvyyksistä aina löytyy se toivon kipinä ja uskon sitkeys. Jumala on istuttanut sen uskovan ihmisen sisimpään. On lohdullista, että usko on sittenkin niin sitkeää laatua oleva ”kasvi” ja sen elinvoima riittää silloinkin, kun koemme ylivoimaisia vaikeuksia. Jumalan meidän sieluumme istuttama usko on vahvaa, sitkeää, elinvoimaista – kuolematonta. Jos se välillä nuutuukin, se virkistyy aina nopeasti Raamatun sanasta ja rukouksesta.

Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Hepr.12:1-3.

Kristuksen todistajana lopun ajassa

Yritän aina rohkaista ihmisiä rukoilemaan ja haluan itsekin osallistua esirukoustyöhön ja käyttää siihen aikaa. Olen saanut nähdä paljon rukousvastauksia, niin omassa elämässäni kuin toistenkin elämässä. Mutta vaikka rukous yleensä mielletään sanalliseksi, on rukous enemmän kuin sanoja. Esimerkiksi paastorukous on rukousta, jossa otetaan käyttöön muutakin viestintää kuin sanat. Ruoan sivuun laittaminen on ele, joka kertoo Jumalalle, että rukousvastauksen saaminen on ruokaakin tärkeämpi asia.

Tätä ajatusta voi kehitellä laajemminkin ja ymmärtää, että loppujen lopuksi koko meidän elämäntapamme voi olla rukousta. Elämäntavallani viestitän taivaan Isälle, että palvelen häntä ja olen hänestä riippuvainen. Jos koko elämäni kertoo Herralle, että palvelen häntä kaikesta sydämestäni, mielestäni ja voimastani, silloin olen osallinen hänen huolenpidostaan automaattisesti.

Raamatun profetioissa lopun ajoista kerrotaan myös ilmastonmuutoksesta ja siitä, että tulee maailmanlaajuinen nälänhätä. Profeetta Habakuk kuvaa maapallon synkkää tulevaisuutta näin: Sillä ei viikunapuu kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä; öljypuun sato pettää, eivätkä pellot tuota syötävää. Lampaat ovat kadonneet tarhasta, eikä ole karjaa vajoissa. Mutta minä riemuitsen Herrassa, iloitsen autuuteni Jumalassa. Hab.3:17-18. Myös Jesajan kirjan luku 32 kertoo jakeesta 10 alkaen vastaavasta kehityksestä. Kun luemme eteenpäin, löydämme Jumalan lupauksen kansalleen: Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti. Ja minun kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa. Jes.32:17-18 KR33.

Tulkoon maailmanlaajuinen nälänhätä tai mitä tahansa, Jumala pitää huolen omasta kansastaan. Mutta meidän tulee elämäntavallamme ja puheillamme antaa todistus koko maailmalle, että palvelemme Herraa Jeesusta Kristusta. Rohkaisen siis tänään itseäni – ja toivoakseni myös sinua – olemaan Kristuksen kirje, elämään aidossa uskossa ja todistamaan Jumalan armosta ja hyvyydestä: että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa… Fil.2:15.

Talentit likoon

Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan. Matt.25:18.

Tiedätkö, missä näitä maahan kätkettyjä rahapusseja on pilvin pimein? Hautausmaalla. Moni kirkkomaalla lepäävistä ei koskaan täyttänyt elämäntehtäväänsä, ei toteuttanut Jumalan antamaa suunnitelmaa, ei kehittänyt Jumalalta saamiaan lahjoja. Hukkaan meni Jumalan sijoitus – täysin hukkaan.

Valitettavasti asia on niin. Ja jos minun sukulaisteni, tuttavieni ja ystävieni, koulutovereitten ja työtovereitteni, seurakunnan veljienkin keskuudessa tehtäisiin kysely koskien minun elämäntehtävääni, saataisiin sama vastaus: ei sillä ollut mitään virkaa, tyhjänpanttina eli koko mies. Aina, kun se jotakin yritti, me nuijimme sen maan rakoon.

Tarkoitan, että imemme tämän jotenkin äidinmaidossa. Että minusta ei tule mitään eikä pidäkään tulla. Eikä sinustakaan ole tarkoitus tulla mitään kummempaa. Sinun pitää sulautua joukkoon ja mennä virran mukana. Se on nyt suorastaan ”kristillinen hyve”. Jos yrität erottua massasta, saat sakihivutuksen. Olet ylpeä ja sinut täytyy nöyryyttää. Jollakin tavalla tällainen myrkyllinen perintö on istutettu tähän suomalaiseen sielunmaisemaan.

Tarvitsemme uskoa, jotta pääsemme tämän yli. Tarvitsemme joskus vitamiineja, jotta ruumiimme tervehtyy. Usko on sellainen vitamiini sielulle. Kristillisen uskon myötä – kun se on tervettä – sinä saat aistia, kokea, ymmärtää ja syvästi elää todeksi, että sinulla on oma kutsumuksesi ja armoituksesi. Sinä olet saanut oman ”leiviskän” (jopa useita). Et saa piilottaa pääomaasi, et saa kätkeä Jumalan kallisarvoista omaisuutta, vaan sinun tulee laittaa se kasvamaan korkoa.

Nosta siis rohkeasti pääsi. Pyristele ulos kuorestasi ja vaihda nahkasi. Mene eteenpäin. Älä lannistu, jos lannistetaan (tiedän, että aina lannistetaan). Erotu massasta. Jumalan sinulle antama talentti on se voimavara, jonka avulla sinä erotut massasta. Älä jää paikallesi, älä jää lepäämään laakereillasi, vaan kehity, kasva, nouse – täytä kutsumuksesi. Jos kutsumuksesi on epäselvä, pyri selvyyteen. Tee, minkä voit. Aloita jostakin ja Jumala johdattaa sinua, kun olet liikkeellä. Älä kopioi toisia, sinun kutsumuksesi voi olla ihan eri planeetalta kuin kaverisi tai pastorisi. Älä jää lapsen asteelle, vaan etsi oma, hengellinen aikuisuutesi.

Jumalan Pyhä Henki auttakoon sinua (ja minua) tässä!

Haluatko säteillä?

Sitä luet, mitä harrastat. Jos harrastat vaikkapa käsitöitä, luet käsityölehtiä tai ainakin käsitöihin liittyviä ohjeita, kenties jopa kirjoja aiheesta. Jos harrastat moottoriurheilua, luet todennäköisesti Tekniikan Maailmaa tai muuta vastaavaa. Jos harrastat sukututkimusta, luet aihetta käsitteleviä kirjoja ja opettelet tutkimaan sukutietoja. Jos olet innostunut puutarhasta, haluat oppia kasvien hoitamisesta lisää. Jos haluat oppia tekemään käsilläsi jotakin, hankit suurella varmuudella harrastustasi koskevaa informaatiota.

Jos haluat tehdä hengellistä työtä vaikka kuinka vaatimattomassa mittakaavassa, voin suositella Raamatun lukemista. Olen ainakin itse lähtenyt siltä pohjalta tuottamaan näitä kirjoitelmiani nettiin. Jos sinulla on mitä tahansa mielessäsi tehdä ja koet, että Jumala on laskenut sydämellesi tehdä mitä tahansa kristillistä palvelutyötä, uskoisin, että Raamatun lukemisesta kannattaa aloittaa. Se on elämän oppikirja, perusoppikirja kaikkeen kristilliseen elämään. Se on kompassi, joka antaa suuntaa. Se on innoituksen lähde. Se on aarreaitta, josta löytyy ratkaisu pulmaan kuin pulmaan. Raamattu on myös mittapuu: sen avulla voimme arvioida asioita ja asettaa niitä tärkeysjärjestykseen. Raamattua ei voi korvata mikään.

Raamatun lukeminen ei ole tärkeätä siksi, että meistä tulisi kirjanoppineita. Raamattua pitää lukea, jotta opimme tuntemaan Jumalaa ja ennen kaikkea itse Mestariamme – Kristusta. Hänestä kirjoitukset todistavat (Hepr.7:17). Kirjoitukset ovat vain keino päästä lähelle Herraa ja oppia tuntemaan häntä. Kirjoitukset ohjaavat meidät suoraan Kristuksen seuraamiseen. Jeesus sanoi aikansa kirjanoppineille:

Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän – ja nehän juuri todistavat minusta. Joh.5:39.

Käytännön kokemus tukee väitettä, että sanan kuunteleminen ja videosaarnojen katseleminen eivät tuota samaa vaikutusta. Ne ovat hyödyllisiä, mutta eivät korvaa Raamatun omakohtaista lukemista. Käytännön kokemus myös tukee sitä väitettä, että sanaa pitäisi lukea päivittäin vähintään puoli tuntia (ei välttämättä yhteen menoon) ennen kuin se alkaa toimia sinun elämässäsi – sulautua sinuun, vaikuttaa syvällisesti, tehdä sinusta hengellisesti luovan ja palvelualttiin ihmisen – ennen kuin tuloksia alkaa näkyä ja Jumalan henki selvästi alkaa vaikuttaa näkyviä seurauksia ja vauhdittaa hengellistä kasvua. Koska ihmiset ovat yksilöllisiä, suositus Raamatun lukemisen päiväannokseksi olkoon puolesta tunnista tuntiin – siltä väliltä – kattoa ei luonnollisesti ole. Tinki on siis lukunopeudesta riippuen 5-10 sivua, reippaat lukijat pääsevät tunnissa yli 15 sivun (mutta pysähtelevä, mietiskelevä ja tutkisteleva lukutapa on hyvä).

Joten rohkaisen sinua tähän, jos haluat todistaa uskostasi, jos olet seurakunnassa edes silloin tällöin puhujavastuussa, jos pidät kristillistä blogia tai teet muuta vastaavaa. Mitä tahansa kristillistä työtä teetkin, haluan antaa takuuvarman neuvon: lisää Raamattua elämääsi. Raivaa syrjään erilaisia turhuuksia, kuten TV, elokuvat, romaanit, some… – tiedät paremmin, mitä ne sinun kohdallasi ovat. Anna meidän nähdä sinut uudistuneena! Ei ole mitään yhtä säteilevää kuin ihminen, jolla on vakituinen tapa seurustella Herran kanssa.

Palkkaa vai pilkkaa?

Kuningas kysyi: ”Millaisen palkinnon tai ylennyksen Mordokai siitä sai?” Kuningasta palvelevat hoviherrat vastasivat: ”Hän ei saanut mitään.” Est.6:3.

Näin voi joskus käydä – hyvä teko jää palkitsematta. Jumalan aikataulut ovat erilaisia kuin ihmisen. Hänellä on aikaa. Hän ei hosu. Jos hän meidän mielestämme viivyttelee, niin sekin on vain ihmisen näkökulma asioihin. Meidän silmissämme voi näyttää siltä, että Jumala ei palkitse – tai ei liioin rankaisekaan – tai että hän jotenkin viivyttelee. Aika kuluu ja mitään ei tapahdu. Mutta:

Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät. 2.Piet.3:9.

Perehdypä tähtitieteeseen ja löydät aivan käsittämättömiä etäisyyksiä. Perehdypä ydinfysiikkaan ja joudut yhtä ymmälle mikromaailmaan kanssa kuin makromaailmankin kanssa. Silmissäsi alkaa häämöttää Jumala, joka on suurempi ja voimallisempi kuin sinun käsityskykysi ikinä tavoittaa. Niinpä voimme nämä inhimilliset odotuksemme mitoittaa uudestaan. Sillä tavoin ”Oikeus minulle ja äkkiä nyt” -projektista tuleekin tyyntä ja rauhallista uskon luottamusta Kristukseen, jossa ei aseteta Jumalalle aikatauluja. Uskon aikataulu sanoo, että Jumala maksaa hyvän teon jokaiselle aikanaan ja Jumala maksaa pahat teot jumalattomille aikanaan. Jokainen meistä joutuu kerran tilille teoistaan. Perimme kerran joko palkkaa tai pilkkaa.

Niinpä haluan kannustaa sinua, joka olet turhautunut Jumalaan ja väsynyt odottamiseen: ei Jumala ole sinua unohtanut eikä häneltä ole jäänyt sinun palvelutyösi huomaamatta. Hän on rekisteröinyt kaiken. Ihmiset voivat halveksia sinua ja jättää sinut huomiotta, mutta Jumala ei niin tee. Täällä ajassa eivät palkinnot ja kunnianosoitukset tule aina heti. Ne voivat viipyä. Ihmiset voivat jättää sinut palkkiotta kokonaan ja voi olla, että he päinvastoin maksavat sinulle hyvän pahalla. Voi loppujen lopuksi käydä niinkin, että sinun palkkasi maksetaan vastaa tuolla puolen ajan rajan. Sinun hyvät tekosi palkitaan myöhemmin. Sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista. Luuk.14:14. Älä siis lannistu, vaan usko. Luota Jumalaan. Hän on hyvä Jumala, rakkauden ja armon Jumala.

Minä armahdan sinua, minun uskollisuuteni on ikuinen, sanoo Herra, sinun lunastajasi. Jes.54:8. Koskaan enää ei minun kansaani pilkata. Joel.2:27.

Hän saattaa oikeuden voittoon

Joka vihansa salaa, se valheita puhuu, hullu se, joka panettelee ja parjaa. Sananl.10:18.

Kahdeksas käsky kuuluu: Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan. 2.Moos.20:16. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeammaksi haasteeksi koen kymmenen käskyn toteuttamisen ja jokaisen käskyn noudattamisen. Nuorena uskovana olin kuin rikas mies ja ajattelin: ”Kaikkia niitä olen noudattanut” (Matt.19:20). Olen myös tehnyt havaintoja ympäristöstäni ja erityisesti itseään kristittyinä pitävistä ihmisistä. Vaikka suurin osa uskovista on kunnon väkeä, havaintojeni yhteenvedon voisi silti tiivistää jokseenkin näin: ”Voi, ei!”

En kuitenkaan aio ruotia ihmisten syntejä sen enempää. Haluan vain sanoa sinulle, joka kärsit ihmisten pahoista puheista: ”Valheita he puhuvat. He parjaavat ja panettelevat sinua, koska ovat paatuneet siihen. He tekevät väärin. Se, mitä he sanovat, kertoo enemmän heistä kuin sinusta. He ovat antaneet periksi sielunvihollisen painostukselle ja nyt he tekevät sitä, mitä Paholainen haluaa. Heidän mielikuvituksensa on tehnyt heille tepposet ja nyt mopo on karannut käsistä pahan kerran. He ovat tuhonneet sinun maineesi, mutta ole huoleti, he tekivät samoin Jeesukselle. Kulje siis pää pystyssä Herrasi jalanjäljissä. Hän sanoo sinulle tänään: ’Minä luovuin maineestani’. Hän on myös sanonut sanassaan: Kun kaikki vangiksi otetut murskataan jalkojen alle, kun ihmisen oikeus vääristetään 
Korkeimman silmien edessä, kun langetetaan väärä tuomio – eikö Herra sitä näe? Valit.3:34-36. Vanhurskaat ovat Herran teot, hän tuo oikeuden sorretuille. Ps.103:6. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat! Jes.30:18. Ole siis rohkealla mielellä, luota Herraan, sillä hän ajaa sinun asiasi. Murtunutta ruokoa hän ei muserra, savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta. Hän on saattava oikeuden voittoon. Matt.12:20.”

Jumalan sana myös neuvoo meitä: Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: ”Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan” – näin sanoo Herra. Room.12:19.

Ei sinunkaan tarvitse pelätä eikä vihata, saati kostaa. Olet hänen suojeluksessaan. Hän levittää siipensä sinun yllesi. Sinä olet turvassa. Luota Herraan ja kulje hänen johdatuksessaan ja sinä saat vielä kokea Herran hyvyyttä ja hänen siunauksiaan. Sinun parjaajasi joutuvat häpeään.

Jumalan hyvä työ sinussa

Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä. Fil.1:6.

Osaatko sanoa tarkemmin, mistä ”hyvästä työstä” tässä puhutaan, jonka Jumala on sinussa aloittanut? Ainakin minä olen taipuvainen ajattelemaan, että siinä tarkoitetaan pelastusta yleensä ja sitä työtä, jota Jumala meissä tekee, kun hän auttaa meitä Jumalan tahdon mukaiseen hengelliseen kasvuun ja hedelmän kantamiseen. Mutta voidaan myös ajatella, että siinä tarkoitetaan jotakin henkilökohtaisempaa, joka koskee sinun kutsumustasi ja palvelutyötäsi täällä ajassa. Jos luemme Filippiläiskirjeen ensimmäistä lukua alusta vaikkapa 11 jaetta, löydämme sellaisia tarkentavia ilmaisuja tuolle epämääräiselle ”Jumalan hyvä työ teissä”-termille, josta filippiläisiä kiiteltiin: ”evankeliumin levitystyö”, ”rakkauden kasvaminen”, ”ymmärryksen ja harkinnan lisääntyminen” ja ”runsaat määrät hyvää hedelmää”. Myöhemmin vielä jakeessa 29 Paavali lisää näihin hyveisiin ”kärsimisen Kristuksen puolesta”.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja rohkaisee meitä näillä sanoilla: Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Hepr.12:1-2. Jeesus Kristus on siis ”perustanut” meidän uskomme ja hän huolehtii, että ”se tehdään täydelliseksi”. Tämä on englanninkielessä käännetty ”the Author and the Finisher of our faith”, siis ”uskomme alullepanija ja loppuun saattaja”.

Paavali siis oli varma, että Jeesus Kristus saattaisi loppuun työnsä, jonka oli aloittanut Filippin seurakunnan jäsenissä. Koskee yhtä hyvin meitäkin. Usein vain omalta kohdalta tuntuu, että Jumalan työ ei edisty minussa ollenkaan. Poljen paikallaan tai jopa taannun. Jos yhtään koet samaa, olet jyvällä siitä, mitä haluan sanoa sinulle tänään.

Ole turvallisella mielellä, Herra itse huolehtii, että Jumalan työ sinussa menee eteenpäin ja tulee kerran loppuun suoritetuksi. Et ole oman itsesi varassa. Sinun kykyjesi varaan ei näin ratkaisevaa prosessia ole uskottu. Sinulla on oma pieni vastuualueesi, mutta Kristuksella on kokonaisvastuu ja voit luottaa häneen – hän ei jätä kesken kättensä työtä. Voimme psalminkirjoittajan tavoin luottavaisin mielin rukoilla:

Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä! Ps.138:8.

Jumalan johdatus

Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu. Jer.31:9 KR33.

Johdatuksen etsiminen on Jumalan lapsen peruskoulua. Kun tarvitsemme neuvoa Herralta johonkin asiaan, ammatinvalintaan, koulutuspaikan löytämiseen, puolison valintaan, asunnon löytämiseen – mitä vaan – meidän tulee osata etsiä Herran kasvoja ja löytää se ratkaiseva tieto ja viisaus, että osaamme valita oikean tien. Tulosta kutsumme sitten Jumalan johdatukseksi.

Valitettavasti vain olemme usein liian kärsimättömiä. Toimimme ennen kuin saamme Jumalan vastauksen. Luulemme olevamme itse päteviä ratkaisemaan asioita ja tekemään viisaita valintoja. Koska elämme koko elämämme tällaisessa kärsimättömyydessä ja hosumisessa, emme koskaan opikaan, mitä todellinen johdatus on. Johdatuksen etsiminen on tärkeä taito ja sitä kannattaa opetella.
Ensimmäiseksi on osattava erottaa asiat, jotka vaativat Jumalan johdatusta, asioista, jotka eivät sitä vaadi. Mielestäni jokaisen normaalin ihmisen pitää osata hoitaa arkiset asiansa ilman, että tarvitsee pyytää johdatusta jokaiseen pikkuasiaan. Toisaalta, jos elät arkeasi rukouksen hengessä, voit saada erilaista – joskus yllättävääkin – johdatusta kaupan päälle.

Toiseksi on osattava viedä asioita Herralle ja sitten jaksettava olla kärsivällinen ja odottaa, että Herra vastaa. Kolmanneksi: on osattava kuulla, kun Jumala puhuu. Sitten vasta voi toimia, kun on varmuus siitä, mitä pitää tehdä. Joskus vastaus tulee tietona, joskus tunteena, joskus vain Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä. On mahdollista, että olemme Jumalan hengen johdatuksessa ja vasta jälkeenpäin huomaamme, kuinka upeasti Jumala johdatti kaiken. On tilanteita, kun on uskon varassa tehtävä jokin ratkaisu ilman täyttä varmuutta Jumalan tahdosta. Jumalan lapsen olisi kuitenkin turvauduttava aina Jumalaansa eikä pitäisi luottaa omaan ymmärrykseen.

Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Sananl.3.5.

Kun jätämme elämämme pienet ja suuret asiat Herran käsiin, silloin emme joudu eksyksiin. Kun emme hätiköi ja tee omia päätöksiä, saamme nauttia Jumalan johdatuksen suuresta lahjasta. Hän paimentaa omaa laumaansa ja vie lampaansa turvallisille laitumille. Silloin emme eksy vaarallisille poluille. Jumalan johdatuksen etsiminen vaatii kuitenkin elinikäistä oppimista, rukoilemista ja valvomista, Jumalan sanan kuuliaisuutta. Olemme kuin israelilaiset erämaassa tähyten koko ajan, milloin pilvi nousee.

Vaelluksensa aikana israelilaiset lähtivät liikkeelle aina silloin, kun pilvi kohosi pois telttamajan päältä, mutta jos pilvi ei kohonnut pois, he pysyivät paikoillaan, kunnes se taas kohosi. 2.Moos.40:36-37.

Niinpä rohkaisen sinua tänäänkin käymään Jumalan johdatuksen peruskoulua sanan kuuliaisuudessa. Jumala on halukas opastamaan niin vasta-alkajia kuin meitä ”vanhoja”, jotka jo olemme saaneet niin monta kertaa kokea hänen johdattavaa kättään. Kiitetty olkoon Herra, minun Paimeneni ja minun Johdattajani!

Minä teen uutta

Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen. Jer.31:25.

Katso, lapseni, sinä olet keskellä muutosta, jossa minä kutsun sinua uudelle tasolle. Se tekee kipeää, sinua väsyttää, sinua pelottaa, mutta älä anna tunteittesi viedä harhaan – minä se olen. Minä kutsun sinua ulos kuorestasi – vaihtamaan sen isompaan. Minä kutsun sinua pois vanhoista ympyröistä – antaakseni sinulle uudet ympyrät. Minä vedän sinua pois tottumuksen tieltä, rutiinien radalta – minä teen elämässäsi uutta. Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa? Jes.43:19.
Minä vien sinua läpi tämän muutoksen ja nostan sinua, minä tuen sinua, minä annan sinulle siivet ja teen sen, mihin sinä et pysty.

Mutta ensin minun pitää riisua sinua. Minä riisun sinun yltäsi pois nuo kuluneet vaatteet, jo vähän risaiset. Sinun tulee saada uudet vaatteet. Minä otan sinun jalastasi pois nuo kuluneet kengät ja annan sinulle uudet. Minä kumarrun sinun puoleesi ja täytän sinun leilisi. Minä juotan sinua, sillä minä olen nähnyt, että sinulla on jano. Minä kaadan öljyä sinun tyhjentyneeseen astiaasi. Minä huollan sinun lamppusi sydämen ja sytytän sen uudelleen kirkkaampaan liekkiin. Älä siis pelkää, mitä minä teen.
Kaikki tähtää hyvään. Sinä saat uuden voiman ja voitelun, sinä menet eteenpäin, sinun hedelmäsi on runsas ja sinua kiitellään onnelliseksi ja nimitetään siunatuksi, sillä sitä sinä todella olet, kun minä sinua siunaan.

Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy. Jes.58:11.

Juhli ja laula täysin sydämin

Mutta te maan nöyrät, jotka noudatatte Herran oikeutta, etsikää Herraa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä, niin te ehkä löydätte suojan Herran vihan päivänä. Sef.2:3.

Jumalan mielen mukainen elämä on mahdollista vain nöyrälle ihmiselle. Nöyryys tässä tarkoittaa tietenkin luonteen piirrettä, jonka saa, kun on korvat auki Jumalan sanalle ja tunnustaa sydämessään Kristuksen herruuden. Nöyrä ihminen ei nöyristele ihmisten eikä sielunvihollisen edessä. Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä. Jaak.4:7. Sefanjan kirjassa korostetaan nöyryyden merkitystä ja toisaalta tuomitaan ”julkeat ja ylimieliset”: Silloin minä poistan keskuudestasi kaikki julkeat ja ylimieliset, ylpeät minä karkotan pyhältä vuoreltani. Nöyrät ja köyhät minä jätän sinne asumaan, kansan, joka turvaa Herran nimeen. Sef.3:11-12.

Tämä kaita tie kulkee usein vaikeakulkuisia maastoja. Tarkoitan, että sielunvihollinen yllyttää ihmisiä vihaamaan hurskaita Kristuksen palvelijoita ja siksi Paavalin ja Barnabaksenkin piti todeta: ”Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta.” Ap.t.14:22. Mutta kaikissa koettelemuksissa meidän uskomme puhdistuu ja meidän luonteemme kehittyy sävyisäksi ja nöyräksi. Tämä kehitys ei tapahdu yhdessä yössä, vaan pitkin matkaa – vähitellen.

Niinpä haluan rohkaista sinua, joka olet tänä päivänä samanlaisessa ahdingossa kuin Paavali tovereineen: Makedoniaan tultuamme emme saaneet hetkenkään rauhaa. Meitä ahdistivat kaikenlaiset vaikeudet, ulkoapäin taistelut, sisältäpäin pelot. 2.Kor.7:5. Näiden vaikeuksien kautta sinun luonteesi muovautuu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo. Tämän ahdingon kautta, jota sinä koet juuri nyt, sinun henkesi alistuu Kristuksen johdettavaksi. Kun aika on kypsä, sinä saat päästä ahdingostasi avaralle paikalle ja sinun sielusi puhkeaa ylistykseen. Sinä saat täyttyä Hengellä niin, että ylitsevuotavat elämän virrat virtaavat sydämesi lähteestä ja kastelevat sinun sisimpäsi. Sinä alat kukoistaa kuin Herran puutarha. Muutkin näkevät ja kokevat silloin sinun lähelläsi, kuinka olet uudistunut. Sinun kauttasi saavat monet muutkin virvoitusta ja rohkaisua. Kestä siis, sinä Jumalalle rakas, tämä ahdinkosi ja sinä saat kerran suuren palkan.

”Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva!” Dan.10:19. Iloitse, tytär Siion, huuda riemusta, Israel! Juhli ja laula täysin sydämin, tytär Jerusalem! Sef.3:14.

Askel askeleelta

Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle. Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa. Ps.84:6-7.

Mekin olemme pyhällä matkalla, jos kerran haluamme seurata Herraa ja päästä kerran taivaan kotiin. Monta kertaa taival tuntuu raskaalta ja joudumme suorastaan erämaahan. Mutta jos katsomme elämäämme taaksepäin, huomaamme, kuinka Jumala on sittenkin ilmestynyt meille usein ja olemme saaneet virvoittua. Olemme saaneet kokea samanlaista kuin psalminkirjoittaja ja juoda elävien vetten lähteistä ja kokea virvoittavia hengen sateita. Niiden avulla olemme saaneet uutta voima jatkaa uskon tiellä eteenpäin.

Tänäänkin voimme odottaa Herran hyvyyttä. Jos jano onkin kova, sitä lähempänä on virvoitus. Jos nousemme vuoren rinnettä ylös ja kiipeäminen uuvuttaa, voimme kuitenkin ajatella, että kohta pääsemme vuoren huipulle ja saamme katsella kauas.

Jumalan ihmeisiin kuuluu usein tällainen uupumus tai jano, joka sitten palkitaan. Jumalan ihmeisiin kuuluvat meidän puoleltamme kuuliaisuuden teot. Kun sokeana syntynyt sai rapaa silmilleen, Jeesus käski häntä menemään Siloan altaalle peseytymään. ”Mene Siloan altaalle ja peseydy.” — Altaan nimi merkitsee: lähetetty. — Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä. Joh.9:7. Ihme tapahtui, kun mies totteli. Miksi sitten ei riittänyt mennä kotiin ja pestä kasvot? Luulen, että Jeesus käski miehen Siloan altaalle, jotta hän voisi peseytyä kokonaan. Sehän oli kylpylä, jossa peseydyttiin menemällä veteen seisomaan. Peseytyjillä oli mahdollisuus kastautua kokonaan ja luulen, että Siloan allas myös toimi kastealtaana niille uskoon tulleille, jotka Pietarin saarnan vaikutuksesta ottivat vastaan evankeliumin. Toinen sellainen kylpylä Jerusalemissa oli Betesda. Jeesus myös halusi, että sokean parantumisesta tulisi julkinen asia. Mies saisi toimia Kristuksen lähettiläänä. Samalla koko kertomus muodostuu pienoisevankeliumiksi, kun mies paranee ja todistaa siitä muillekin ja kun hän lopulta opettaa fariseuksille uskon totuuksia. Eivät vain ulkonaiset silmät alkaneet nähdä, vaan sydämen silmät alkoivat nähdä hengellistä todellisuutta ja miehen kokemuksista kehkeytyi saarna koko Jerusalemille (itse asiassa kaikille ihmiskunnan sukupolville siitä alkaen).

Jumala voi lähettää meidätkin matkaan, joskus altaalle peseytymään, joskus erämaataipaleelle. Kun teemme, mitä hän kehottaa, silloin hengellinen kasvu saa meissä sijaa, pääsemme uskossamme eteenpäin. Silmämme alkavat avautua. Kun tulemme uskoon, Jumala odottaa meiltä, että kerromme siitä muillekin. Kun kerromme uskostamme toisille, saamme yhä enemmän voimaa, saamme enemmän hengellistä ymmärrystä, silmämme alkavat nähdä entistä tarkemmin.

Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen. Ps.84:8.

Siloan altaalle lähetetty sokea mies palasi näkevänä ja todisti uskostaan koko Jerusalemille. Näin Siloan altaalle lähettäminen merkitsee uskon tuomista julkiseksi ja kun se tulee julkiseksi, Jumalan voima ilmestyy sen kautta muillekin, ei vain ihmeparantumisen kokeneelle. Niinpä haluan sinua rohkaista tähän, mikä on koko tarinan ydin: ”Mene ja kerro”. Kun sinä kerrot muillekin, mitä Jumala on sinun elämässäsi tehnyt, sinä saat uutta voimaa ja jaksat paremmin vaeltaa eteenpäin. Sinä uudistut, sinä alat nähdä tarkemmin, ymmärtää syvemmin, sinä alat loistaa Kristus-valoa. Paavali kehotti filippiläisiä:

Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa, ja minä voin Kristuksen tulemisen päivänä ylpeillä siitä, että en ole turhan vuoksi ponnistellut ja nähnyt vaivaa. Fil.2:14-16.

Mistä tiedämme?

Vanha kiinalainen kertomus kuvaa erään vanhan miehen ja tämän ainoan pojan elämää. Kerran vanhan miehen ainoa hevonen karkasi. Kyläläiset tulivat surkuttelemaan tilannetta, mutta ukko sanoi: ”Mistä tiedätte, että tämä oli huonoa onnea?” Muutaman päivän päästä hevonen palasi mukanaan kokonainen lauma villihevosia. Nyt kyläläiset tulivat onnittelemaan vanhaa miestä hyvästä onnesta. Ukko kysyi: ”Mistä tiedätte, että tämä oli siunaukseksi?”

Ajan oloon kertomus saa uusia käänteitä. Poika innostuu ratsastamaan villihevosella, putoaa hevosen selästä ja murtaa jalkansa. Vanha mies vastaa jälleen kyläläisten osanottoon: ”Mistä tiedätte, oliko tämä huonoa onnea?” Kun sitten eräs sotaherra rekrytoi kaikki kylän miehet armeijaansa, tämän vanhan miehen poika säästyy joutumasta sotaan. Jälleen ukko kysyy: ”Mistä tiedätte, että tämä oli onnekas sattuma?” Kertomus päättyy tähän, mutta se voisi jatkua loputtomiin. Vaikka kertomuksella ei ole varsinaista loppua, on sillä opetus kylläkin.

Kyseessä on mielestäni varsin kristillinen opetus. Emme todellakaan tiedä, kun sattuu pahoja asioita, ovatko ne lopulta niin pahoja kuin aluksi tuntuu. Kun tapahtuu onnekkaita käänteitä, emme todellakaan voi tietää, onko onni – asia, joka aluksi tuntuu onnenpotkulta – lopulta siunaukseksi vai kiroukseksi. Raamattu lupaa kuitenkin: Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa. Room.8:28.

Jeesus joutui Jumalan tahdosta kärsimään ristinkuoleman. Oliko se paha asia? Kirous peräti? Ymmärrämme, että Jumala voi kääntää pahan hyväksi. Oikeastaan tämä ristin paradoksi on aina läsnä ja keskeinen asia uskossa. Se rohkaisee, kun elämän vastoinkäymiset kohtaavat meitä. Jos kärsimme Jumalan tahdon mukaan, voimme uskon silmin nähdä, että se johtaa vielä hyvään, jos ei tässä ajassa, niin tulevassa.

Mitkä ovat sinun elämäsi onnettomuudet? Mitä nöyryytyksiä olet joutunut kokemaan? Mikä tekijä on haitannut sinua elämässä eniten? Katso sitä uudesta näkökulmasta. Se voi olla sinun elämäsi varsinainen onnenpotku. Elämäsi syvin, kauaskantoisin ja parhain asia voi piillä sinun kärsimyksessäsi, menetyksessäsi, suurimmassa häpeässäsi. Anna se Jumalan käyttöön ja hän voi nostaa sinun kärsimäsi vääryyden, epäonnen, tuskan ja kivun, häpeän ja menetyksen aivan uuteen merkitykseen. Hän on ylösnousemus ja elämä. Hän kääntää pahan hyväksi. Hän siunaa sinua juuri tuon asian kautta. Sinun saamasi siunaus koituu vielä muidenkin hyväksi. Mieti tätä totuutta, rukoile sitä ja ime siitä sieluusi voimaa kaiken synkkyytesi ja masennuksesi keskellä. Se voi mullistaa elämäsi ja sinä alat jälleen ylistää Herraa hänen hyvyydestään.

Nouse jaloillesi

Katso, minä olen sinut luonut, et sinä ole viallinen. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, ja minä tiedän sinun murheesi, sinun tuskasi, sinun väsymyksesi, sinun kyllästymisesi elämään. Mutta minä olen voimallinen nostamaan sinut ylös kuopastasi. Minä voin nostaa sinut jaloillesi. Minä vien sinut juomaan ja sinä saat virvoittua. Sinun elämänhalusi palaa. Sinä saat nähdä, että elämä on sittenkin suuri lahja. Minä annan sinulle läheisiä ihmisiä, jotka rakastavat sinua.

Älä pelkää, en minä ole unohtanut sinua. Minä en ole hylännyt sinua enkä tulevaisuudessakaan sinua hylkää. Sinun pitää nostaa katseesi ylemmäksi ja nähdä minun tekoni sinun puolestasi. Minä annoin Poikani Jeesuksen ristille, jotta sinä saisit elämän ja rauhan. Älä siis ole murheissasi, vaan tartu kiinni iankaikkiseen elämään.

Katso, minun apuni tulee. Sinä voit uskossa ojentaa kätesi minun puoleeni ja minä tartun siihen. Huuda minua avuksesi ja minä tahdon auttaa sinua. Kunnioita minua ja kiitä minua, kun saat avun. Elä kiitollisen sydämen asenteella elämääsi eteenpäin ja sinä saat aina uutta voimaa. Jokaiseen sinun päivääsi minä olen lahjoittanut voiman. Jokaisen hankalan tilanteen minä pystyn hoitamaan. Sinun taloutesi kuntoon saaminen on pikku juttu. Sinun vihamiehesi minä vaiennan. Sinä saat pukeutua Jumalan täyteen taisteluvarustukseen ja kun sinä sen suojissa vaellat, mikään pahan palava nuoli ei sinua vahingoita.

Kuuntele minua. Opi tuntemaan minun varjelukseni, minun armoni, minun lupaukseni. Opi tuntemaan minun sanani ja vaella minun tahtoni mukaan. Sinun voimasi kasvaa, kun sinä elät uskossa ja olet minun äänelleni kuuliainen. Viivy minun kasvojeni edessä ja vuodata sydämesi minulle rukousalttarilla. Totisesti, sinä saat kokea, että minä levitän siipeni sinun yllesi ja sinä saat sydämeesi turvallisuuden ja rauhan.

Näin sanoo Herra, sinun Armahtajasi.

Sinä olet valinnut hyvän osan

Katso, minä tunnen sinut, sinä olet minulle rakas. Kun sinä laulat kiitosta minulle, minä lahjoitan sinulle läsnäoloni. Minä riemuitsen kanssasi, kun sinä ylistät minua. Odotan innolla yhteisiä hetkiämme, kun sinä laulat ja soitat minulle ja tuot esiin sydämesi kauneuden ja sielusi balsamin tuoksun.

Haluan ilahduttaa sinua, rakas lapseni, hyvyydelläni. Kun vihollinen hyökkää sinua vastaan, minä ojennan käteni ja pelastan sinut pahan vallasta.

Minä lahjoitan sinulle viisautta. Minun Pyhä Henkeni ottaa Kristuksen omasta ja antaa sinulle kaikenlaista ymmärrystä, neuvoa ja johdatusta. Sinä saat säteillä Kristuksen kirkkautta ympärillesi.

Minä puen sinua uuteen voimaan ja sinä saat täyttää ne hyvät teot, jotka minä olen sinulle valmistanut, tuoreessa Hengen voitelussa. Ihmeet ja merkit seuraavat askeliasi. Vihollisesi joutuvat häpeään ja luikkivat pakoon.

Herra on sinun turvakalliosi, ei sinun tarvitse pelätä mitään pahaa. Sinä saat kukoistaa, olla hedelmällinen vielä vanhanakin. Sinä saat asua minun temppelini esipihoilla, minun armosiipieni suojassa kaiken ikääsi.

Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä tunnen omani ja minä pidän sinusta huolen. Katso, ettei kukaan vie voitonseppelettäsi.

Armotakuu

Olen huomannut tällaisen säännönmukaisuuden: Jos joku tuomitsee toisen, hän itse asiassa kertoo, millainen itse on. Jos joku sanoo toisesta, että tämä on ”narsisti”, hän on itse narsisti. Jos joku sanoo toisesta ”kylmä ihminen”, se vain todistaa, että hän itse on kylmä ihminen. Sormella toisia osoitteleva osoittaa aina kolmella sormella itseään. Niinpä voimme tulla johtopäätökseen, että jokainen tuomio kertoo enemmän lausujastaan kuin tuomitusta henkilöstä. Jeesus tunsi nämä elämän lainalaisuudet ja sanoi:

Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa kun otan roskan silmästäsi’, kun omassa silmässäsi on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä. Matt.7:3-5.

Paavali puhui samaa, kun hän moitti uskovia: Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Room.2:1.

Oletko sinä joutunut ottamaan vastaan aiheettomia syytöksiä ja tuomioita? Tiedät siis, kuinka se satuttaa. Minäkin tiedän. Olen saanut niin syviä haavoja ihmisten tuomioiden takia, että en haluaisi aiheuttaa sellaisia haavoja kenellekään – koskaan. Joskus kuitenkin lankean ja ”annan tulla suorat sanat”. ”Älkää tuomitko” on vaikea läksy.

Haluaisin kuitenkin rohkaista sinua tänään elämän tiellä menemään eteenpäin. Jumala ei vaadi meiltä täydellisyyttä, vaan on meitä kohtaan laupias ja armollinen – kunpa osaisimme olla lempeitä ja armahtavaisia myös toinen toisillemme. Erityisesti meidän tulisi olla sydämellisiä ja armahtavaisia seurakunnan keskellä, ettemme satuta veljiä ja sisaria ja aiheuta kenties ”armosta osattomaksi jättämistä” (ks.Hepr.12:15 KR38) ja loisi sillä tavalla edellytyksiä katkeruuden syntymiselle. Suomen terveydenhoitopalveluissa on ns. hoitotakuu. Meilläkin tulisi olla toinen toisiamme varten armotakuu. Muistakaamme:

Siksihän me näemme vaivaa ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien. 1.Tim.4:10.

Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton. Jaak.2:13.

Sanojesi voima

Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli. 1.Moos.1:3.

Raamattu sanoo: Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Room.10:17. Kun Jumalan sana tulee meille eläväksi, se synnyttää meissä uskon ajatuksia. Uskon ajatukset voivat kasvaa ja kehittyä meidän sisimmässämme näyksi. Tällä tavoin on mahdollista saada vahva usko siihen, että Jumala tekee minun elämässäni tai minun kauttani tiettyjä asioita. Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Hepr.11:1.

Usko voi ja sen tuleekin kehittyä tästä vielä eteenpäin. Uskon kautta sana voi tulla lihaksi. Sana tuli lihaksi Kristuksessa, mutta se voi tulla lihaksi tai muuttua näkyväksi todellisuudeksi myös meissä ja meidän kauttamme. Erilaiset Jumalan voimavaikutukset ja ihmeet ovat juuri tuloksia siitä, että usko vaihtuu näkemiseksi. Mutta miten tähän päästään?

Raamatun kolmas jae antaa vihjeen: usko pitää puhua julki, lausua ääneen, julistaa kansalle! Kun me lausumme ääneen uskomme, se vaikuttaa ympärillämme olevissa henkivalloissa. Vaikka ihmiset eivät uskoisi, henget uskovat – pahat henget pakenevat ja Jumalan henki tulee lähelle. Näin meidän suumme tunnustus on ratkaiseva. Raamatun luomiskertomuksessa ei todeta, että Jumala ajatteli tai Jumala uskoi ”Tulkoon valo!” – ei, siellä todetaan ”Jumala sanoi”. Jos Jumalan piti ääneen lausua uskonsa sisältö, puhua ajatuksensa julki ja kuuluttaa uskoaan luomakuntansa keskellä, ennen kuin haluttu asia tapahtui, niin eikö meidän sitten?

Rohkaisen siis sinua sanomaan ääneen, mitä toivot Jumalan tekevän sinun elämässäsi. Lausu uskosi sisältö julki. Jos ihmisiä ei ole kuuntelemassa, voit silti julistaa ympärilläsi oleville henkivalloille, mitä Jumala tulee tekemään. Kun puhut ääneen Jumalan suunnitelmia, hän toteuttaa niitä. (Voit kirjoittaa niitä myös, kuten minä.) Ota uskon askelia ja sano: ”Olen Jumalan lapsi, olen Kristuksen oma, tulen terveeksi ja vahvaksi, Jumalan avulla saan talouteni kuntoon, Jumala antaa minulle puolison, Jumala on hyvä ja saattaa vihamieheni häpeään, Herra on minun puolustajani ja turvapaikkani, minun linnani ja kallioni, en pelkää mitään enkä horju. Herra pelastaa minut kaikesta hädästä” jne. Voit liittää näiden uskon lausumien eteen sanan ”kiitos” – ”Kiitos, että pidät toimeentulostani huolen, kiitos, että annat minulle työpaikan, kiitos, että…

Raamattu ei kehota, että esimerkiksi pelkäävän ihmisen pitäisi uskoa olevansa rohkea tai muuttuvansa pelottomaksi. Se kehottaa: Arka sanokoon: ”Olen urhea soturi.” Joel 4:10.

Jumalan kirkkaus sinun elämässäsi

Opetuslapset kysyivät häneltä: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?” Jeesus vastasi: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.” Joh.9:2-3.

Uskallatko soveltaa tätä sanaa itseesi ja niihin ongelmiin, joita sinun elämässä on? Uskallatko ajatella, että sinun elämäsi suurin kipu voi kääntyä Jumalan kirkkauden ylistykseksi?

Meillä ihmisillä on taipumus ajatella ihmisviisauden mukaan ja siksi luulottelemme, että on hienoa, jos voimme olla päteviä, terveitä, vahvoja, rohkeita, lahjakkaita ja kristillisyydessämme mahdollisimman kuuluisia – uskon sankareita. Usko vaan ei toimi niin. Ihmisvoima ei ole Jumalan valtakunnassa mitään. Ihmisviisaus vielä vähemmän. Jumalan kunnia etsii ilmaisuaan kaiken sellaisen kautta, missä olemme heikkoja, rampoja ja vammaisia, osaamattomia ja alakynnessä – tyhmiäkin. Jumala siis tavallaan etsii maailman luusereita voidakseen tehdä heistä sankareita omaan valtakuntaansa. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. 1.Kor.1:29. Näin ei kukaan voi kerskata, vaan kaikki kunnia ohjautuu sinne, minne se kuuluukin – Jumalalle. Jumalan kirkkaus ilmestyi maailmaan Kristuksessa ja se tosiasia pysyy voimassa jokaisena päivänä. Tänäkin päivänä hän ilmestyy heikkojen opetuslastensa kautta, kun he tuovat heikkoutensa Jumalan käyttöön. Näin
Kristus ilmentää meissä itseään. Niinpä voimme olla rohkeita ja antaa itsemme Jumalan käyttöön riippumatta lahjojemme ja armoituksemme laadusta ja määrästä. Jos olemme viisaita, pidätymme edes mittaamasta niitä. Emme mistään alemmuuden tunteesta vetäydy pois Jumalan antamista tehtävistä, vaan tiedämme, että Jumala on voimallinen vaikuttamaan jokaisessa lapsessaan. Hän on monipuolinen, hän on kekseliäs, hän on luova ja hän kyllä keksii sinullekin palvelutehtävän. Hän on sen jo keksinyt, joten parasta mennä kysymään! Niinpä otamme positiivisen asenteen ja uskomme Pietarin vetoomuksen koskevan meitäkin:

Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen. 1.Piet.4:10-11.

Tie tyytyväisyyteen

Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. 2.Piet.1:3.

Koemme jokainen niitä hetkiä, kun tunnemme olevamme jotakin vailla. Koemme, että meiltä puuttuu jotakin, mitä kovasti tarvitsisimme. Se voi olla elämän perustarpeisiin liittyvää tai se voi olla terveen itseluottamuksen puutetta. Se voi olla rohkeuden puutetta tai viisauden puutetta – epätietoisuutta, mikä on Jumalan tahto. Se voi olla armoituksen ja voitelun puutetta. Voimme näissä tilanteissa kääntyä Jumalan puoleen rukoillen ja silti edelleen kokea heikkoutta ja pystymättömyyttä. Epäusko riippuu meissä kiinni.

Ehkä suurin puutteemme onkin loppujen lopuksi uskon puute. Jos uskoisimme jo saaneemme lahjaksi ”kaiken, mikä kuuluu elämään ja jumalisuuteen”, emme kipuilisi niin paljon omien asioittemme kanssa. Uskossa ottaisimme vastaan aina uutta Herralta, uskossa olisimme rohkeita, uskossa näkisimme ulottuvillamme loputtomat voimavarat. Nyt vain silmämme ovat pimitetyt, emme näe Jumalan mahdollisuuksia, koska olemme epäuskoisia.

Lopultakin kaikki kiteytyy uskomiseen. Usko on yhteyttä Jumalaan, luottamusta Kristukseen, rohkeutta elää hänen varassaan. Ylläolevan Raamatun jakeen antaman innoituksen turvin rohkaisen itseäni uskomaan ja elämään siinä toivossa, että usko kääntyy näkemiseksi. Harjoitan itsessäni olevaa epävarmaa uskoa, jotta siitä tulisi vahvempaa. Haluatko sinä uskoa, että Jumalan kanssa on kaikki mahdollista? Uskotko sinä, että Jumalan voimavarat ovat ulottuvillasi? Onko sinulla ”uskon kädet”, joilla voit tarttua Jumalan lupauksiin?

Kun tiedostamme puutteemme, voimme samalla tiedostaa, että Jumala on jo täyttänyt tarpeemme. Hänellä on kaikki, mitä olemme vailla. Voimme kääntyä hänen puoleensa ja pyytää kiitoksen kanssa. Voimme odottaa rukousvastausta rauhallisesti. Jos emme häneltä jotakin saa, tiedämme, ettemme sitä tarvitse. Se ei kuulunut jumalisen elämän pakettiin meidän kohdallamme. Iän myötä opimme olemaan pyytämättä jokaista karkkia ja jokaista lelua itsellemme. Voimme päästä siihen tilaan, josta Paavali sanoo:

Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. 1.Tim.6:6 KR38.

Tasa-arvoa peliin

Muistakaa, että jokainen, joka tekee hyvää, saa siitä palkan Herralta, olipa hän orja tai vapaa. Ef.6:8.

Kun ajattelen omaa hengellistä perintöäni, jonka olen perinyt lähinnä helluntaiherätyksestä, huomaan siinä tietyn vääristymän liittyen työntekoon. Nimittäin olen perinyt taipumuksen kunnioittaa ns. Jumalan valtakunnan työtä enemmän kuin maallista työtä. Olen joutunut arvioimaan asiaa uudelleen ja nyt tajuan, että ei ole olemassa eroa ”pyhän” ja ”maallisen” työn välillä – kaikki kunnollinen työ on arvokasta, kun se tehdään Herralle. Monien ihmisten kohdalla olisi ollut parempi pysyä maallisessa työssä ja antaa panoksensa Herran työhön vain oto-hommina. On paha, jos pienen seurakunnan pastori joutuu taloudelliseen ahdinkoon, koska seurakunnan kantokyky on heikko. Olisi parempi pysyä maallisessa työssä ja voimien ja mahdollisuuksien mukaan tehdä sitten hengellistä työtäkin.

Tarvitsemme tietynlaisen asennemuutoksen, jota myös ylläoleva raamatunlainaus edustaa. Tarvitsemme sen oivalluksen, että kaikki työ on arvokasta ja myös maallisen työn voi tehdä Herralle ja myös maallisessa työssä voi ”tehdä hyvää” ja saada palkan Herralta. Tarvitsemme oivallusta, että seurakunnan pastori ei saa Jumalan edessä erityiskohtelua rivijäseniin verrattuna. Sanoohan Raamattu selvästi:

Tiedättehän, että teillä ja heillä on taivaassa sama isäntä, joka ei tee eroa ihmisten välillä. Ef.6:9.

Vaikka tässä puhutaan orjista ja isännistä, siis työmiehistä ja esimiehistä, voimme soveltaa sitä laajemminkin. Voimme ymmärtää, että olemme ihmisinä tasa-arvoisia Jumalan silmissä, asemasta riippumatta – myös seurakunnassa. Ole siis kiitollinen työstäsi äläkä väheksy itseäsi, kun teet maallista työtäsi. Herra siunaa sinua, kun teet työsi hyvin.

Tehkää työnne auliisti, niin kuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä. Ef.6:7.

Terve paksunahkaisuus

Kuusivuotias lapsenlapsemme oli meillä yökylässä. Hän pursusi energiaa, joka ei ollenkaan tyhjentynyt HopLop’issa, vaikka meno leikkipuistossa oli vauhdikasta kahden ja puolen tunnin verran. Kun hän löysi hyllyltämme kukkopillin, hän puhalteli sitä hetken ja sanoi sitten: ”Näitä myydään Kiinassa.” Mumminsa siihen: ”Minä kävin Papan kanssa Kiinassa ja ehkä sinäkin jonakin päivänä pääset siellä käymään…” Johon lapsi: ”Me nähtiin näitä paljon Kiinassa… me käytiin siellä toisen mummon kanssa…”

Lapsilla on aika tavallista, että he keksivät kaikenlaista ja elävät itse luomassaan mielikuvitusmaailmassa. Satu ja tosi sekoittuvat. Se ei ole kauhean vaarallista lapsilla, mutta siitä voi tulla ongelma, jos emme vielä aikuisinakaan oikein erota satua ja totta. Aikuisinakin voimme olla vielä haavoittuvia esimerkiksi mainonnalle, joka käyttää taitavasti erilaisia mielikuvia hyväksi myydäkseen meille jotakin tarpeetonta. Uskonelämässäkin voi liika tunteellisuus viedä harhaan. Jotta voisimme olla uskossa terveitä – eikä hurahtaneita mihinkään ihmisten keksimään uskonnolliseen hömppään – meidän tulee osata rakentaa uskoamme Jumalan sanan varaan, ei tunteisiin, ei mihinkään uskonnolliseen hempeilyyn, ei vääriin uskomuksiin, enkeleiden palvomiseen tai liioin perinteisiinkään. Perinteetkin voivat viedä meidät uskossamme sivuraiteelle. Tarvitsemme runsaasti sitä hyvettä, jota Raamattu kutsuu ”rakkaudeksi totuuteen”. Meidän on osattava irrottautua itsekeskeisistä tunteistamme, omasta subjektiivisesta tavastamme katsoa maailmaa ja oppia objektiivisuutta sopivassa määrin – näkemään maailmamme Jumalan silmin.

Kun Jeesus puhui kuolemastaan etukäteen, Pietari otti esille inhimilliset tunteensa ja sanoi ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Matt.16:22. Pietarin näkemys oli ymmärrettävä, mutta Jumalan Poika oli saanut kutsumuksen, jossa hempeilylle ei ollut sijaa.

Niinpä haluan rohkaista sinua katsomaan asioita Jumalan silmin sanan valossa. Joskus se merkitsee tunteiden sivuun laittamista. Pois itsesääli, pois loukkausten hautominen, pois menneiden epäonnistumisten muistelu, pois turha murehtiminen. Jos haluamme viljellä tunteita, olkaamme kiitollisia, kiittäkäämme Herraa ja nähkäämme iloiten kaikki hyvä, jota olemme taivaan Isältä saaneet. Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Fil.4:4.

Jos joudumme ilkeiden ihmisten hampaisiin ja syvään koettelemukseen vainoamisen tai kiusaamisen takia, voimme silloinkin noudattaa Jumalan sanaa: Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Hepr.12:3. Näin emme anna periksi masennukselle, vaan saamme rohkaisua sanasta. Voimme kehittää omaa persoonallisuuttamme, että emme ole niin jokaisen tuulen taivuttamia ja kulje pää painuksissa pikkuasioiden takia. Emme toisaalta saa sekoittaa tervettä itsekuria tunnekylmyyteen. Olemme oikeassa suhteessa paksunahkaisia, mutta säilytämme herkkyytemme niitä tilanteita varten, kun myötätuntoamme tarvitaan.

Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Hepr.10:23.

Aika saada happea

Jumala on luonut ihmiset uteliaiksi ja tiedonhalu saa ihmiset kyselemään kaikenlaisia kysymyksiä. Eräs tällainen kysymys, jolla ihmiset vaivaavat päätään, on seuraavanlainen: ”Linnut hengittävät keuhkoillaan. Miten siis linnunpoika hengittää munankuoren sisällä? Miksei linnunpoika tukehdu jo ennen kuoriutumistaan?” – Niin, Jumalan teot ovat ihmeellisiä emmekä aina ymmärrä niitä. Mutta linnunpojan tapauksessa tiedämme, että vaikka munankuori näyttää kovalta ja tiiviiltä, se on kuitenkin huokoinen ja ilma pääsee virtaamaan munan sisään ja munasta ulos. Linnunpoika siis hengittää munan sisällä ennen kuoriutumistaan. Jos ihminen yrittää auttaa linnunpoikaa saamaan happea ja käy tekemässä munaan pienen reiän, linnunpoika kuolee eikä kuoriudu koskaan. Tällä menetelmällä voidaan itse asiassa hävittää lintuja, jos niiden populaatio on käynyt liian suureksi.

On hyvin luultavaa kuitenkin, että kun linnunpoika on kasvanut riittävän suureksi ja sen kuoriutumisen aika lähestyy, myös sen hapen tarve lisääntyy. Linnunpoika alkaa kasvavassa määrin kokea siellä munankuoren sisällä, että se tarvitsee lisää happea. Niinpä hapen puute yhdessä sen vaistojen kanssa saa linnunpojan pökkäämään munankuoreen reiän. Kun reikä on syntynyt, linnunpoika kokee helpotusta hapen saannista ja suurentaa reikää heti. Voimme kuvitella, kuinka linnunpoika ikäänkuin ”innostuu” munankuoren rikkomisesta ja kuoriutuu kohta kokonaan.

Ehkä sinunkin elämässäsi on tullut aika saada lisää happea? Kun asiaa sovelletaan hengelliseen elämään, täytyy noudattaa Jumalan aikataulua – emme saa manipuloida ihmisiä ja käydä rikkomassa heidän turvallisia ympyröitään liian aikaisin. Mutta kun aika on sopiva, silloin on uskallettava rikkoa totutut ympyrät ja pyristellä niistä ulos. On aika kasvaa ulos vanhasta ja alkaa kävellä omin jaloin. Uskallan sanoa: monien kohdalla on juuri sellainen aika nyt.

Ole siis rohkea ja mene eteenpäin. Sinun on aika saada happea ja tuulettaa sielusi. Anna Jumalan hengen raikkaiden tuulien tuoda hapekasta ilmaa hengellisiin keuhkoihisi. Jos sinun täytyy, jätä taaksesi vanhat ympyrät ja mene kohti uusia asioita. Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa? Jes.43:19. Jumalalla on uudistuksen aikansa, hänellä on kasvun aikansa, hänellä on aina jotain uutta tuotavana elämäsi kehitykseen. Älä siis jää paikallesi. Mihin saakka oletkin ehtinyt, Jumalalla on aina enemmän annettavaa. Mikä onkaan se uskon askel, jota sinulta odotetaan tänään?

Myrskystä toipuminen

Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka. Matt.7:26-27.

Tämä Jeesuksen vertaus kahdesta rakentajasta, on tuttu kaikille. Toinen rakensi kalliolle, toinen hiekalle. Tuli myrsky ja tulva. On huomattava, että sama myrsky ja tulva tuli koettelemaan kummankin rakennusta. Usein mekin huokaamme, jotka palvelemme Herraa: ”Miksi tämä koettelemus tulee osakseni, vaikka olen palvellut Herraa?” Näyttää siltä, että meillä ei ole mitään etua jumalattomiin verrattuna. Samat ukkoset ja salamat, samat raesateet tulevat niskaan, samat tulvat nousevat tiellemme, sama työttömyys ja velkaantuminen ja sairaudet kohtaavat meitä niin kuin muitakin suomalaisia. Saatamme joutua ymmälle ja kysellä ”miksi?”…

On hyödyllistä ymmärtää, että Jumalan sana ei lupaa meille elämää, johon ei liittyisi koetuksia. On viisautta tajuta, että myrskyt kohtaavat meitäkin. Juuri siksi on viisautta osata rakentaa elämäänsä Kristus-kalliolle. Jos olemme antaneet elämämme Herralle ja palvelemme häntä elävässä uskossa ja noudatamme Raamatun kehotusta:

Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana. Kol.2:7.

Silloin voimme luottaa siihen, että kestämme myrskyssä. Myrskyt eivät ohita meitä, mutta selviämme niistä. Myrskyn jälkeen voimme nähdä eron jumalattoman ja hurskaan välillä: toinen sortui, toinen ei. Myrskyn jälkeen toivumme. Saamme vauriot korjatuiksi. Elämä jatkuu.

Nuo toiset kompastuvat ja kaatuvat, mutta me pysymme pystyssä ja kestämme. Ps.20:9.

Hän johdattaa minut valoon

Paras heistä on kuin orjantappura, oikeamielisin kuin ohdakepensas. Miika 7:4.

Joskus joudumme keskelle ahdinkoa, koska ihmiset ovat petollisia meitä kohtaan. Voi tulla tilanne, että vihollinen hyökkää kaikella raivollaan meitä vastaan ja silloin koemme samaa kuin profeetta Miika:

Poika halveksii isäänsä, tytär nousee äitiään vastaan, miniä anoppiaan vastaan. Viholliset ovat oman talon väkeä. Miika 7:5-6.

Näissäkin tilanteissa voimme kuitenkin nostaa päämme ja kohottaa katseemme Herraan, joka ei hylkää. Kun synkät pilvet pimentävät maailmamme, tarvitsemme uskoa siihen, että synkkienkin pilvien takana paistaa armon aurinko. Tarvitsemme uskoa siihen, että Jumalan tuulet vielä puhaltavat nuo synkät pilvet pois ja saamme jälleen vaeltaa hänen valossaan.

Mutta minä kohotan katseeni Herraan, odotan pelastusta Jumalaltani. Jumalani kuulee minua! Miika 7:7.

Jos koemme syyllisyyttä tällaisten taisteluiden keskellä, se heikentää meidän uskoamme. Voimme joutua myös sisäiseen ahdinkoon ja synnintuntoon. Aina ei syyllisyyden kuorma hellitä heti, joudumme taistelemaan, vaikka tiedämmekin Jumalan sanan perusteella: Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (1.Joh.1:9). Syyllisyyden painaessa sielunvihollinen voi tulla ilkkumaan ja vakuuttamaan meille, että olemme hukassa. Hän murentaa uskoamme säälimättä ja todistelee meille, että koska olemme langenneet, emme nyt enää millään pääse takaisin elämän tielle, vaan joudumme kantamaan häpeäämme Jumalan edessä ja kaikkien ihmistenkin silmissä loputtomiin. Tuttua?

Mutta salliessaan kiusauksen Jumala on myös valmistanut pääsyn siitä ja voimme sen kestää (Vrt.1.Kor.10:13). Voimme sanoa sielunviholliselle päin näköä:

Älä ilku, viholliseni, minulle. Vaikka olen kaatunut, minä nousen vielä, vaikka olen keskellä pimeyttä, Herra on minun valoni. Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan, siksi joudun kantamaan hänen vihaansa, kunnes hän ratkaisee asiani ja armahtaa minut. Hän johdattaa minut valoon, minä saan nähdä, kuinka hän pelastaa minut. Miika 7:8-9.

Uskon aitous koetellaan

Kun Daavid ja hänen miehensä tulivat kaupunkiin, se oli poltettu ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä oli viety vankeina pois… Daavid joutui suureen hätään, sillä miehet olivat poikiensa ja tyttäriensä vuoksi niin katkeria, että uhkasivat kivittää hänet kuoliaaksi. Mutta Daavid haki tukea Herrasta, Jumalastaan… 1.Sam.30:3,6.

Onko sinun elämässäsi ollut tällaisia vihollisen hyökkäyksiä, kun se on rikkonut sinun ihmissuhteitasi, hajottanut perhettäsi ja sen päälle vielä syyttänyt sinua kaikesta? Sielunvihollinen näyttää joskus meille todellisen luontonsa. Saamme nähdä, miten julma ja häikäilemätön se on. Joudumme hätään ja vieläpä sellaiseen, jossa ystävistä ei näytä olevan mitään apua – päinvastoin. Heidän vihaiset syytöksensä kaatavat meidät lopullisesti maahan.

Kuinka arvokasta olisikaan rohkaista ahdingossa olevia ihmisiä. Joskus vain oma ahdinko tekee siitä liian vaikeaa. Niinpä meidänkin on näissä tilanteissa osattava rohkaista itse itseämme, tarkemmin sanoen etsittävä apua Herralta ja pyydettävä Pyhän Hengen antamaa rohkaisua. Pyhä Henki on Raamatun mukaan Lohduttaja ja Neuvonantaja ja sen lisäksi Puolustaja. Antaapa Raamattu hänestä tällaisenkin kuvauksen: Hän, joka masentuneita rohkaisee (2.Kor.7:6). Daavid löysi ahdingossaan avun. Mekin voimme luottaa Jumalaan:

Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. 1.Kor.10:13.

Niinpä voimme kaikessa hädässä aina kääntyä Jumalan puoleen, niin pienissä kuin suurissakin ongelmissa. Jumalan ilmestyminen ahdinkomme keskellä kasvattaa meissä uskoa. Rauhallinen, turvattu ja tasainen elämä voi sekin olla Jumalan lahja, mutta sen keskellä usko ei kasva. Joudumme koetuksiin, jotta saisimme kokea hänen uskollisuuttaan.

Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. 1.Piet.1:7.

Jumalan voima ja viisaus

Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. 1.Kor.1:22-23.

Paavali ei tässä mainitse lainalaisuutta, mutta se taipumus meissä kaikissa asuu. Kun yritämme ymmärtää Jumalan tahtoa ja saamme sen selville Jumalan sanasta, me yritämme omin avuin toteuttaa sitä. Tässä joudumme helposti lain alle. Tai meistä tulee fariseuksia, jotka katsomme nenän vartta pitkin noita toisia, jotka ovat ”sortuneet”. Tämä kaikki kertoo ensirakkauden menettämisestä.
Ensirakkaudessa elävä uskova nimittäin elää lähellä Jeesusta. Kristus on hänen voimansa lähde. Jos hän tuntee itsensä syntiseksi – ja sellaista hän kokee usein – niin hän kääntyy Kristuksen ristin puoleen ja syntinsä tunnustaen ottaa vastaan sovituksen Herralta. Hän ei yritä omien tekojen ja suoritusten avulla olla Jumalalle kelpaava. Hän ei paikkaa omaa puutteellisuuttaan etsimällä vikoja toisista. Hän ei yritä peitellä omia syntejään ja vikojaan ja kieltää niitä. Tätäkin näkee paljon. Menepä ojentamaan jotakuta narsistista uskovaa ja saat hänet kimppuusi – hän kun ei ole tehnyt mitään väärää koskaan…

Aina ei ole kysymys synnistä. Voi olla kysymys jostakin rukousaiheesta, johon odotamme vastausta. Tai voi olla kysymys paikalleen juuttumisesta, uskon rutinoitumisesta, sisäisestä kuivuudesta. Näiden takia sitten yritämme vimmatusti suorittaa jotakin: käydä ahkerasti kokouksissa, antaa rahaa lähetystyöhön, lukea Raamattua, rukoilla – mitä vaan, mitä meidän uskonnollinen mielemme vaatii.
Mutta saatamme unohtaa tärkeimmän: Jeesus on voiman lähde, hän antaa elämän. Menkäämme hänen luokseen. Suunnatkaamme katseemme häneen, joka ristillä kantoi meidän syntimme ja rikkomuksemme. Hän täyttää kaikessa sen, mikä meiltä puuttuu.

Jos luemme mitä tahansa rukousaihepalstaa, ihmisiltä puuttuu aina kaikkea ulkonaista: ruumiin terveys, toimeentulo, puoliso. Vain harvat aiheet edes sivuavat hengellisiä tarpeitamme. Mutta meidän suurin tarpeemme on saada kohdata Elämän Herraa. Tehokkain ratkaisu meidän ongelmiimme on aina Jeesuksen Kristuksen ilmestyminen meille henkilökohtaisesti. Hänen hyvyytensä ja armonsa vastaanottaminen uskossa, kun kurotamme hänen puoleensa – se on avain, se on tie eteenpäin. Avaa siis sydämesi Herralle tänään. Hakeudu hänen ristinsä juurelle – siellä on lepo ja virvoitus.

…ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. 1.Kor.1:24. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: ”Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.” 1.Kor.1:30-31.

Jumala toimii hyväksesi kaikessa hiljaisuudessa

Yksi Raamatun kiehtovimpia kertomuksia on Joosefin tarina, josta psalminkirjoittaja tekee yhteenvetoa näin: Kun Herra antoi nälänhädän kohdata maata ja ehdytti leivän saannin, hän lähetti heidän edellään miehen, Joosefin, joka myytiin orjaksi. Joosefin jalkoihin pantiin kahleet, hän kantoi rautarengasta kaulassaan, kunnes hänen sanansa kävivät toteen. Silloin Herra osoitti hänet viattomaksi. Kuningas vapautti hänet, kansojen hallitsija käski avata kahleet. Ps.105:16-20.

Meille on helppoa jälkiviisautta nähdä, kuinka Jumala toimi Joosefin elämässä nuoresta asti. Vaikka Joosef kohtasi vaikeita vastoinkäymisiä, hänen elämänsä päämäärä oli koko ajan Herran tiedossa ja Jumala vei suunnitelmansa upeaan lopputulokseen. Sama pätee Kristuksen elämäntyöhön.

Mahtaisiko sama malli soveltua sinun elämääsi? Onkohan Jumalalla suunnitelma sinun elämääsi varten? Onkohan hänen hyvä tahtonsa myös niiden monien vaikeuksien takana, joita olet joutunut kestämään? Onko Jumalan käden näkeminen omassa elämässäsi sinulle helppoa vai vaikeata?

Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. Room.8:28 KR38.

Päättelemme siis näin: Jumala tekee koko ajan työtä kulissien takana ja kaikessa hiljaisuudessa, jotta hänen suunnitelmansa toteutuisi sinunkin elämässäsi. Hänen vaikutuksensa ja osallistumisensa on usein salattua, mutta kaikessa hänen tavoitteensa on hyvä ja siunattu. Hän vie suunnitelmansa päätökseen, hän toteuttaa kaikki hyvät aikomuksensa, hän on laatinut aikataulun sinun elämällesi ja jokainen asia siinä toteutuu ajallaan. Varaudu siis: joku kaunis päivä sinä kohtaat elämäsi käännekohdan, jolloin sinun elämäsi kurssi kääntyy, jolloin Jumalan aurinko alkaa paistaa sinun risukasaasi, jolloin Jumalan salattu suunnitelma sinun elämääsi varten tulee esiin. Hän näyttää, miten hän on kykenevä kääntämään pahat asiat hyviksi, onnettomuuden onneksi, masennuksen iloksi, kärsimyksen voitoksi, kuoleman elämäksi.

Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa. Ps.27:14.

Vapauteen Jeesuksen kanssa

Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa. Luuk.4:30.

Vihamieliset ihmiset piirittivät Jeesuksen Nasaretissa ja uhkasivat työntää hänet alas jyrkänteeltä. Jeesus kuitenkin kulki väkijoukon läpi ja meni menojaan. Hän ei Raamatun mukaan enää tämän jälkeen käynyt Nasaretissa.

Oletko sinä koskaan joutunut ihmisten vihan kohteeksi syyttömästi? Ehkä et oikein tiedä, mitä he ajattelevat, mutta sinusta tuntuu, että he vihaavat sinua – koet sen hengessä. Olet ehkä työpaikkakiusaamisen uhri? Ehkä he eivät hyväksy sinua, koska sinun uskosi on elävää ja heidän uskonsa on kuollutta? Muistatko Sadrakin, Meesakin ja Abednegon? Heidät heitettiin sidottuina tuliseen pätsiin, koska he eivät kumartaneet Nebukadnessarin pystyttämää kultaista kuvapatsasta.
Toisin sanoen he eivät suostuneet olemaan uskonnollisia yhdenmukaisuuden paineesta. Heillä oli sydämessään aito usko eivätkä he hyväksyneet mitään väärennöksiä tai epäjumalia. Mutta mitä sitten tapahtui?

Kuningas Nebukadnessar nousi äkkiä pystyyn ja sanoi hämmästyneenä hovimiehilleen: ”Eikö tuleen heitetty kolme sidottua miestä?” ”Varmasti, kuningas!” hovimiehet vastasivat kuninkaalle. Hän sanoi: ”Mutta minä näen nyt neljä miestä kävelemässä vapaina tulen keskellä, eivätkä he ole vahingoittuneet! Ja neljäs näyttää aivan jumalolennolta.” Dan.3:24-25.

Nämä rohkeat miehet eivät vain säästyneet tulen liekeiltä, vaan he saivat vapautua siteistään. He eivät vain vapautuneet, he saivat kohdata Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, läheisellä tavalla. Niin sinunkin kohdallasi on määrä tapahtua. Sinä saatat olla syvässä ahdingossa nyt, ei vain ihmisten vihan takia, vaan pimeyden henkivaltojen takia. Mutta Jumala voi kääntää pahan hyväksi. Jos sinä olet joutunut koetukseesi sen vuoksi, että palvelet kokosydämisesti Herraa, sinä saat myös kokea vapautuksen. Missä siteissä tahansa oletkin, niiden on määrä palaa, sinun siteittesi katketa ja sinun päästä entistä syvempään vapauteen. Näin Jumala on voimallinen kääntämään pahan hyväksi. Usein suurimmat siunaukset elämässä tulevat suurimpien koetusten myötä. Mitä enemmän pimeyden henkivallat meitä vihaavat, sitä suuremman vapauden pimeyden valtojen otteesta saamme. Mitä enemmän Saatana meitä vihaa, sitä läheisempi suhde meillä on oleva Kristuksen kanssa.

Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita. Joh.8:36.

Aurinko ja kilpi

Herra Jumala on aurinko ja kilpi, hän lahjoittaa meille armon ja kunnian. Hän ei kiellä hyvyyttään niiltä, jotka vaeltavat nuhteettomasti. Ps.84:12.

Onko Jumala sinun aurinkosi? Mikäli on, hän valaisee sinut tiesi ja hän lämmittää, kun sinulla on kylmä. Hän kasvattaa kedon kasvit, että sinulla on ravintoa. Jos hän on sinun aurinkosi, sinun elämäsi sykkii täysin hänen varassaan niin kuin maapallon elämä sykkii auringon säteilystä. Onko Jumala sinun kilpesi? Mikäli on, hän suojelee ja varjelee sinua vaaroissa. Hän puolustaa sinua, kun joudut hyökkäyksen kohteeksi.

Kun Jumala on meille elämän lähde, kun hän saa olla meidän aurinkomme, silloin saamme häneltä kaiken muunkin. Raamattu nimeää sitä muuta, mikä tulee perustarpeiden yli, sanoilla ”armon ja kunnian”. Jokainen tarvitsee armoa. Jokainen tarvitsee kunnioitusta. Ja huomaa lupaus: Hän ei kiellä hyvyyttään niiltä, jotka vaeltavat nuhteettomasti.

Pyrkikäämme siis antamaan Jumalalle se paikka, joka hänelle kuuluu. Annetaan hänen olla elämämme lämpökeskus. Annetaan hänen olla meille Puolustaja. Ja vaellamme nuhteettomasti, niin hän antaa meille kaiken hyvyytensä.

Ja vaikka vaelluksemme on horjuvaa ja vaikka välillä harhailemme oman tahdon tiellä, hän seuraa katseellaan meitä kuitenkin. Vaikka välillä unohdamme hänet, laiminlyömme Raamattua ja rukousta, emme jaksa käydä seurakunnassa, hän ei unohda meitä. Niiden pilvien takana, jotka nyt peittävät meiltä auringon, hänen armonsa säteilee edelleen kirkkaana. Hän on valmiina valaisemaan, valmiina lämmittämään, valmiina puolustamaan.

Sinäkin saat tänään panna täyden luottamuksen ”kaiken armon Jumalaan”, joka on uskollinen. Vielä hän ilmestyy sinun avuksesi ja sinä saat tuntea hänen rakkautensa lämmön, hänen sylinsä lohdutuksen.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! 2.Kor.1:3.

Korkealla kulkevat Jumalan tiet

Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Jes.55:8-9.

Meillä on elämässä unelmia, joiden ympärillä jäämme pyörimään kuin Maa, joka kiertää Aurinkoa. Jos olemme uskossa ja tartumme Jumalan sanan lupauksiin, olemme aika lähellä unelmiemme täyttymystä. ”Jokainen pyytävä saa”. Rukousvastausten saaminen on yksi normaali asia, jonka jokainen uskova kokee.

Entä sitten, kun meillä on jokin suuri unelma ja rukoilemme sitä, vetoamme Raamatun sanaan ja suuressa tuskassa vuodatamme sydämemme Herralle, mutta vastausta vain ei kuulu? Olemme ymmällämme. Jumalan henki puhuu meille, että hänen tiensä on toisenlainen, mutta emme jaksa ottaa sitä vastaan. Tukimme korvamme Jumalan puheelta ja nostamme oman rukouksemme volyymia. En tiedä, oletko sinä joskus kokenut unelmiesi särkymisen, mutta minä olen. Onko Jumala kieltänyt sinulta ihmisen, johon olit silmittömästi rakastunut? Minulta on – monelta muultakin. Näissä tilanteissa meidän uskomme kasvaa, kun ymmärrämme, että Jumala, joka loi taivaan ja maan, galaksit ja koko universumin, on viisaampi kuin minä. Opimme, että hänen tahtonsa on parempi kuin minun tahtoni. Tosi vaikea läksy – yllättävän vaikea. Periaatteessa jokainen ihminen luulee ainakin joskus olevansa viisaampi kuin Jumala ja tietävänsä, minkälaiset asiat koituvat heille siunauksiksi… (Hymyile pois!)

Uskonelämämme alussa meidän uskomme kasvoi ja vahvistui, kun Jumala vastasi meidän rukouksiimme. Nyt kun olemme olleet jo vuosia (vuosikymmeniä?) uskossa, meidän uskomme vahvistuu, kun Jumala ei vastaa. Meidän uskomme voi kokea suuren harppauksen eteenpäin, kun luovutamme omat hankkeemme niin täysin Jumalan käsiin, että sanomme: ”tapahtukoon sinun tahtosi!” – Me teemme sen silloin uskossa luottaen siihen, että Jumala tietää paremmin ja hänellä on varattuna meitä varten jotakin parempaa. Alamme nähdä hengen silmin, että Jumala tosiaan on yliluonnollinen Jumala, joka puristaa meidän unelmamme häviävän pieniksi siemeniksi ja kätkee ne multaan. Saamme myös oppia aikanaan, että hän on ihmeiden tekijä ja Luoja, joka herättää kuolleet siemenet eloon mullan alta. Uskossa odotamme saavamme todistaa sen minkä jo tiedämme: että hän on Ylösnousemus ja Elämä.

Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen. Ef.3:20-21.

Heti kun aloit rukoilla

Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua. Kuuntele siis tarkoin tätä sanaa, niin ymmärrät näkysi… Dan.9:23.

Monet ihmiset eivät rukoile, koska eivät usko, että Jumala kuulee. Monet uskovat ovat väsyneet rukoilemiseen, koska rukousvastauksia ei tunnu kuuluvan ollenkaan tai hyvin harvoin. Joudumme näissä uskon koetuksissa lujille. Jokainen meistä joutuu kokemaan sen masentavan koettelemuksen, että Jumala ei vastaa.

Usko vaan ei kasva, jos ei uskalla luottaa Jumalaan kaikesta huolimatta ja mennä eteenpäin uskossa – siis Jumalaan luottamisessa – sen uhallakin, että mitään näkyviä tuloksia rukouksesta ei ole ilmaantunut. Usko on kuitenkin tosi uskoa vasta sitten, kun se on vastoin kaikkea realismia, vastoin kokemusta, vastoin todennäköisyyttä ja vastoin – omia tunteita.

Uskallan väittää, että sinun tunteesi eksyttävät sinua enemmän ja valehtelevat sinulle pahemmin kuin sielunvihollinen. Jos sielunvihollinen haluaa syöttää sinulle valheen, hän hyvin todennäköisesti käyttää siihen sinun tunne-elämäsi heikkoutta. Heti, kun sinusta alkaa ”tuntua”, että rukoilemisesi on turhaa, hän on niskan päällä. Niinpä on tärkeää tietää tämä: Jumala kuulee rukouksia ja hän kuulee ne ensi kerrasta alkaen. Et ehdi lausua ajatustasi loppuun, kun Jumala on jo kuullut sen. Danielin tapauksessa ja monesti myös sinun tapauksessasi, myös vastaus lähtee saman tien liikkeelle. Ei
Jumalan enkeli turhaan sanonut Danielille: ”Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana”. Toisin sanoen Jumala vastasi heti ensimmäisellä kerralla. Kuitenkin on tärkeää tietää myös tämä: Jumalan vastaus voi viipyä matkalla. Se on kuin economy-postipaketti – tulee hitaasti mutta varmasti, odota sitä…

Sanon siis sinulle, hyvä lukijani: Jumala on jo vastannut sinun rukoukseesi. Sinun sanasi kuultiin ensimmäisestä päivästä alkaen, jolloin nöyrästi pyysit… Dan.10:12.