perjantai 29. huhtikuuta 2022

Toivo paremmasta


Pelastusta yleensä kuvataan syntien anteeksiantamuksena, sovituksena ja lunastuksena, joka takaa meille tulevaisuuden taivaassa. Pelastunut ihminen on siis saanut syntinsä anteeksi ja on uudestisyntynyt sisäisesti. Kasteen yksi ominaisuus on puhdistaa meitä edelleen, jotta myös ulkonainen elämämme uudistuu. Kaikessa tässä on yksilökohtainen näkökulma, mutta Raamattu puhuu myös luomakunnan pelastumisesta, joka sekin on Kristuksen ristinkuoleman hedelmää. Jesaja kuvaa Kristuksen persoonaa profeetallisesti näin:

Hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki: hänen ilonsa on totella Herraa. Hän ei tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta vaan antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa. Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän. Vanhurskaus on hänellä varustuksena ja uskollisuus vyönä hänen uumillaan. Jes.61:2-5.

Saamme yksilöinä valtavasti rohkeutta elämäämme tällaisten sanan lupausten kautta. Ketäpä ei olisi väärin kohdeltu, kukapa ei olisi saanut osaansa köyhyydestä tai väkivallasta. Jesajan kuvaama messias on juuri sellainen hallitsija, jollaista kaipaamme. Kun hänen valtakuntansa tulee, saamme nähdä myös luonnossa tapahtuvan muutoksen koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen (Room.8:21 KR38):

Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena. Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä.  Ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään kohti myrkkykäärmeen luolaa. Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan. Jes.11:6-9.

En osaa sanoa, tapahtuuko tämä kaikki tämän nykyisen ja tuntemamme maan päällä vai vasta uuden taivaan ja uuden maan aikana, mutta mullistavaa se tulee olemaan. Syntiinlankeemuksen kaikki pahat hedelmät on siivottu pois ja saamme elää 'Jumalan lasten kirkkauden vapaudessa'. Kuinka suuri hän onkaan, majesteetillinen Jumalan Poika, joka kerran tyhjensi itsensä:

Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Fil.2:7-8.

Ylipappi hänet kerran häpäisi ja tuomitsi kuolemaan - viattoman ihmisen, kansansa Messiaan - ja törkeästi nöyryytti häntä. Ylipapin kanssa tosin oli kokoontuneena koko sen ajan hengellinen eliitti:

Jeesus vietiin ylipapin luo, ja koko ylin papisto sekä vanhimmat ja lainopettajat kokoontuivat sinne... Silloin ylipappi teki hänelle uuden kysymyksen: "Oletko Messias, ylistetyn Jumalan poika?" "Olen", vastasi Jeesus, "ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien keskellä." Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Mitä me enää todistajia tarvitsemme! Kuulittehan, miten hän herjasi Jumalaa. Mitä ehdotatte?" Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hän oli syyllinen ja ansaitsi kuoleman. Mark.14:53,61-64.

Mitä tahansa nöyryytyksiä olemmekin kokeneet, eivät ne vastaa Vapahtajan kokemaa häväistystä, mutta hänen kärsimyksensä kautta me saamme avun ja pelastuksen, kun uskomme häneen.

Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsimme. Hän on pyhä, viaton ja tahraton, hänet on erotettu syntisistä ja korotettu taivaita korkeammalle. Hepr.7:26. Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa! Ef.1:6.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Haudattu unelmasi


Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät." Joh.11:21-22.

Betanian siskokset ilmoittivat Jeesukselle veljensä olevan sairaana ja odottivat, että hän rientää paikalle saman tien. Lasarus kuitenkin ehti kuolla, sillä Jeesuksen tulo kesti.

Sinullakin on periatteessa sama tilanne: Jeesuksen puuttuminen sinun elämäsi tilanteeseen ja hänen voimallinen ilmestymisensä avuksesi on viivästynyt. Kaiken loputtoman odottamisen tuloksena sinun näkysi on tehnyt kuolemaa, sinun unelmasi on hautautunut jonnekin. Se on kuin Lasarus kiven takana. Päivittäin voit huomata, että olet edelleen ilman puolisoa ja edelleen ilman lapsia ja perhettä. Tai et olekaan saanut sitä työpaikkaa, josta haaveilit, tai sitä tehtävää seurakunnassa, josta Pyhä Henki sinulle puhui. Et ole parantunut, vaikka niin paljon on rukoiltu. Et ole päässyt edes aloittamaan haaveittesi mukaista elämänvaihetta, kun sinun unelmasi on jo haudattu. Jos joku muistuttaa sinun toiveistasi, se vain satuttaa. Voihan olla, että sinun kohdallasi on kysymys enemmän maineestasi. Sinä olet pitänyt kohtuullisena jonkinlaista maineenpalautusta, mutta mitä vielä - sinun maineesi haisee entistä pahemmin.

Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" Joh.11:25-26.

Jeesus osoitti, että hän voi herättää kuolleita. Lasarus sai nousta haudasta. Uskotko siis, että hän voi vielä herättää sinun unelmasi eloon, tehdä asioita, jotka vievät sinun näkyäsi eteenpäin? Uskothan, että Jeesus Kristus voi herättää sen, mikä näyttää kuolleelta, on haudattu, haisee jo ja on kiven takana? Minä, joka olen heikkouskoinen, ponnistelen uskoakseni. Tee sinäkin niin.

Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä. Hepr.11:6. Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: "Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot." Sillä hetkellä palvelija parani.  Matt.8:13.

Tässä uskon ja epäuskon taistelussa sinun on määrä selvitä voitolle. Sinä saat nähdä, että taivaassa on Jumala, joka kuulee rukouksia. Sinä saat nähdä, että Jumala tekee uutta. Saat maistaa Herran hyvyyttä ja kokea ihmeen. Jumala antaa lahjansa ja sinä saat kokea olevasi siunattu. Saat nähdä päivän, kun kiitos tulvii sydämestäsi ja kätesi kohoavat ylistykseen.

maanantai 25. huhtikuuta 2022

Erityinen voitelu


Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!
Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään. 1.Aik.16:8-9.

Jumalan sanaa on kautta aikain eri tavoin saarnattu. Saarna ei ole sama kuin esitelmä tai analyysi. Saarnojen tarkoitus on vaikuttaa kuulijoihin, vedota heihin, todistaa jotakin ja tuoda esiin tietty sanoma. Raamatun sanomaa on tuotu esiin lauluin ja virsien muodossa jo vanhan liiton aikaan, myöhemmin myös kristillisenä liturgiana. Puhuttu saarna on kuitenkin ollut aina keskiössä. Aihe on aina enemmän tai vähemmän Jumala itse - hänen tekonsa historiassa, hänen rakkautensa ja armonsa ihmisiä kohtaan, hänen yliluonnolliset ominaisuutensa, hänen roolinsa turvallisena taivaan Isänä. Uudessa liitossa evankeliumilla on erikoisasema.

Uuden liiton papisto voidaan jakaa ryhmiin eri tavoin, mutta Paavali antaa seuraavan jaottelun: apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat (Ef.4:11). Joidenkin mielestä seurakunta ei tänä päivänä enää tarvitse apostoleita eikä profeettojakaan, joten heistä on tullut harvinaisia. "Tapahtukoon teille niin kuin uskotte" on toteutunut (Matt.9:29). Mutta jotkut pitävät toivoa yllä, vaikka apostolin titteli tuntuisikin vähän päälleliimatulta.

Jos yksinkertaistan asioita, sanoisin, että odotan apostoleilta ihmeitä ja tunnustekoja julistetun sanan vahvistukseksi, profeetoilta odotan profeetallista sanaa julistuksen yhteydessä ja ymmärryksen huomattavaa syventämistä (verrattuna evankelistoihin ja opettajiin) ja ns. vahvaa ruokaa. Pitäisin profeetan viran ja profetoimisen armolahjan hieman erillään, jälkimmäisen ollessa varattuna paitsi profeetoille myös uskoville yleensä.

Kun itse saarnaan vain kirjoittamalla, haluaisin muidenkin enemmän tuottavan hengellisiä tekstejä. Jospa moni sananjulistaja saisi sen saman kipinän, joka oli aikoinaan jollakin Daavidin hovin kirjurilla:

Sydämeni on tulvillaan kauniita sanoja. Minä lausun säkeeni kuninkaalle -- olkoon kieleni kuin taitavan kirjurin kynä. Ps.45:1.

Siinäpä tavoite: sydän tulvillaan kauniita sanoja! Sellaisia sanoja tarvitaan, jotka korottavat Herraa Jeesusta, tuovat esiin hänen ylivertaiset ominaisuutensa, ylistävät Jumalan työtä, antavat kunnian taivaan kuninkaalle. Miten oikein osaisimme puhua niin että sanamme koskettavat lukijoita, miten välittäisimme toisille sen ihailun, jota sydämessämme on Herraa kohtaan, miten vakuuttaisimme ihmiset, että kannattaa kääntyä Herran puoleen ja lähteä seuraamaan Kristusta, jos ei vielä ole sitä päätöstä tehnyt...

Siinäpä haastetta kaltaiselleni vaivaisukolle! Yksi blogi jossakin internetin syövereissä ei tunnu suurelta hankkeelta eikä edes Jumalan valtakunnan työltä. Mutta vakaassa uskossa olen työtä tehnyt, luottaen siihen, että tämä kirjurin toimeni oli Jumala kutsu kohdallani. Vähitellen tämä blogi alkaa lähestyä viimeistä postausta, kun tuhannen 'sirun' tavoite ylittyy. Kuningas Salomo sepitti 1005 laulua (1.Kun.4:32). En vertaa itseäni sen kummemmin häneen, mutta hän on asettanut blogini postausten lukumäärälle tietyn riman.

Paavali oli monipuolinen julistaja - minä yritän keskittyä rohkaisuihin. Mutta yhtä kaikki minua innoittaa Paavalin lausuma:

Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. 2.Tim.3:16.

Jospa se innoittaisi sinuakin, jonka sydämelle Pyhä Henki on puhunut sananjulistajan tehtävästä. Evankeliumin julistaminen on tärkeää - tehdään sitä sitten suullisesti tai tekstinä. Jos Herra sinua kutsuu julistajaksi, olet hänelle erityinen, olet erityiskoulutettava, erityisen rakas opetuslapsi. Olet erityisessä johdatuksessa, myös tarkassa suojeluksessa, koska olet sielunvihollisen silmissä erityisen vihattu. Sinun kasvuasi seurataan, sinun läpäisemäsi koetukset palkitaan, sinun elämäntyösi odottaa. Tiedä siis, että sinulle on varattuna erityinen voitelu.

lauantai 23. huhtikuuta 2022

Jumalan hyvyys


Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi! Se on ehtymätön aarre niille, jotka sinua pelkäävät. Kaikkien nähden sinä annat apusi niille, jotka turvautuvat sinuun. Ps.31:19.

Jos katsomme elämäämme taaksepäin, voimme havaita saaneemme paljon siunauksia. Olemme saaneet kokea Jumalan johdatusta ja apua monissa tilanteissa. Moni rukousaihe on saanut vastauksensa, moni kiperä tilanne on ratkennut helpotukseen. Moni meistä on löytänyt puolison, saanut lapsia, tehnyt uraa ammatissaan, elänyt korkean elintason keskellä. Moni on myös kokenut hengellistä kasvua, ottanut kasteen, saanut Pyhän Hengen, kokenut kutsun evankeliumin työhön, toteuttanut elämäntehtäväänsä ja kantanut hdelmää. Voimme kiittää näistä menneistä vaiheistamme, mutta kiitollisin mielin myös ottaa vastaan tämän päivän lahjoineen.

Entä ne menetykset, joita myös on matkallamme tullut vastaan? Usein ne menetykset kuuluvat osana Kristuksen seuraamisen ristiin. Jeesus vastasi: "Totisesti: kuka ikinä minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, äidistään, isästään tai lapsistaan tai pelloistaan, hän saa satakertaisesti: nyt, tässä maailmanajassa, taloja, veljiä ja sisaria, äitejä ja lapsia ja peltoja -- tosin myös vainoa -- ja tulevassa ajassa hän saa iankaikkisen elämän. Mark.10:29-30.

Joskus vastaan tulee sairautta ja joudumme painimaan epäuskoa vastaan. Kuitenkin olemme saaneet näissä ylivoimaisissa vastuksissa myös saavuttaa jotakin. Paradoksaalista kyllä, uskomme on kasvanut eniten juuri kestämättömän paineen alla. Meistä on tullut sitkeitä ja kärsivällisiä, peräänantamattomia uskon ihmisiä juuri lihaamme juuttuneen pistimen ansiosta. Paavali kuvaa omaa pistintään ja turhaa irti rimpuilemistaan ja toteaa sitten:

Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. 2.Kor.12:9-10.

On arvokasta saada kokea sitä Jumalan armoa, joka tulee osaksemme ristin kautta. Ristin osallisuus ei silti tee tyhjäksi niitä lahjoja, jotka olemme saaneet sulasta Jumalan hyvyydestä, kun olemme vaeltaneet hänen huolenpitonsa alla. Emme aseta vastakkain menestystä ja ristiä, sillä molemmat ovat meille siunaukseksi.

Veljet, ottakaa vastoinkäymisten kestämisessä ja kärsivällisyydessä esikuvaksenne profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin tulokseen Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava. Jaak.5:10-11.

Jaakob tiivistää antamansa lyhyen oppitunnin aika käytännölliseen ohjeeseen:

Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jaak.5:13.

torstai 21. huhtikuuta 2022

Sanan peili


Muuan Eutykos-niminen nuorukainen istui ikkunalla, ja kun Paavali yhä jatkoi puhettaan, hän vaipui syvään uneen ja nukuksissa putosi kolmannesta kerroksesta alas. Hänet nostettiin kuolleena maasta. Ap.t.20:9.

Eutykos virkosi, mutta kävi lähellä kuolemaa. Eutykosta voisi sikäli kadehtia, että hän sai kuulla Paavalin saarnaa ihan livenä. Eipä vaan tainnut Paavalin puhe kaveria kiinnostaa. Onneksi meillä on Paavalin saarnoja ja opetuksia sentään teksteinä. Jeesuksenkin opetukset ovat saatavilla vain tekstinä. Koska minä olen vältellyt videoiden tehtailua, joissa itse puhuisin, voin aina vedota tähän - suuret esikuvani ovat hekin tyytyneet tekstimuotoon! (Alunperin tosin eivät.)

Taivaassa luulen kuitenkin, että saan nähdä ja kuulla sekä Paavalin että Jeesuksenkin opettamista livenä. Ehkä siellä on tallenteet Paavalin maan päällä pitämistä saarnoista, myös Eutykoksen tapauksesta. Saisimme kuulla, kuinka nukuttavaa tarinaa Paavali osasi suoltaa. Vai oliko kenties Eutykos vähän unelias jo valmiiksi? Tekstihän mainitsee myös, että huoneessa "paloi monta lamppua" - happi oli siis vähissä. Kaiken lisäksi oli jo puoliyö.

Mutta tämä videoiden viehätys jonkin verran vaivaa minua. Luulen, ettei video jaksa ihmistä kiinnostaa, jos on jo valmiiksi unelias. Minä ainakin tahdon nukahtaa heti ensimmäisten minuuttien aikana, kun se saarna ei oikein lähde eikä selkeää aihetta löydy eikä Raamattuakaan ole vielä avattu. Tulee melko pian sellainen 'hohhoijaa'-tunnelma. Sama vähän tyhjä olo kuin jossain keskustelussa, jossa useampi saarnamies keskustelee jostakin Paavalin kirjeestä eikä kellään ole oikein mitään sanottavaa, kunnes joku vie keskustelun uusille urille, sellaiseen asiaan, joka oli kirjeessä ihan sivuroolissa tai jota ei koko kirjeessä mainittu ollenkaan.

En halua arvostella sisältöä, vaan ennemminkin muotoa. Jos pitää kirjoittaa jostain aiheesta, on paremmat mahdollisuudet pitää aihe kasassa ja juttu joissakin raameissa. Jos tarina alkaa rönsyillä liikaa, voi leikata rönsyt pois ja tiivistää kerrontaa, pitää huoli aiheessa pysymisestä.

Mitä tekemistä tällä kaikella olikaan peilin kanssa? - Jumalan sana on kuin peili, Jaakob toteaa (Jaak.1:23). Jumalan sana toimii peilinä parhaiten, kun luen sitä itse. Voin hidastaa ja nopeuttaa, voin palata ja lukea uudestaan, voin pitää taukoa ja pureskella tekstiä, katsoa jopa jonkin alaviitteen. Videon viilettäessä en ehdi mitään muuta kuin siristellä silmiäni ja kohotella kulmakarvojani ja kenties ihmetellä puhujan hiuksia. Jos katselen englanninkielistä videota, saatan pudota kärryiltä, kun mietin jotain outoa sanaa.

Hiuksista puheenollen: Minulle on vanhemmiten tullut kiharaa hiuksiin ja otsallani on aamuisin hankala töyhtö, jota ei tahdo saada suoraksi edes vedellä. Parhaimmillaan siitä saa jonkinlaisen tinttikampauksen, mutta yleensä se on pelkästään harmitus. Tukko hiuksia sojottaa uppiniskaisesti pystyssä. En tietäisi sitä ilman peiliä. Peili on hyödyllinen keksintö ja Jumalan sanan peili on sitä eritoten. Jumalan sana paljastaa meissä asuvan uppiniskaisuuden (muun muassa). Videota katsoessa havaitsen enemmänkin puhujan piirteitä, hyviä ja huonoja.

Kaikella tällä yritän todistella, että tekstimuotoinen saarna on kaiken julistuksen äiti. Videoiden kanssa tulee mukaan liikaa sivuasioita, jotka vievät huomion. Läsnäolo kokouksessa hyvää julistusta kuunnellen vie kyllä voiton molemmista, varsinkin jos Pyhän Hengen voitelu ja inspiraatio ovat samalla koskettavasti läsnä.

Eutykoksen tapaus on kerrottu luvussa, jossa on Paavalin jäähyväispuhe Efesoksen vanhimmille. Siinä hän sanoo muun muassa:

Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa. Ap.t.20:32.

tiistai 19. huhtikuuta 2022

Nousen jos kaadun


Älä ilku, viholliseni, minulle. Vaikka olen kaatunut, minä nousen vielä, vaikka olen keskellä pimeyttä, Herra on minun valoni. Miika 7:8.

Se vastaa suomalaista sananlaskua: "Eteenpäin, sano mummu ku lankes". Jotkin vastukset ovat leppymättömiä, jotkut vastustajat armottomuudessaan sitkeitä. Joitakin vastustajia on mahdoton selättää. Miten siis pääsemme voitolle?

Karkaistaan uskomme heidän liemissään. Hiotaan uskon kaksiteräinen miekka sellaiseksi, että se todella viiltää halki. Kestäkäämme taistelussa niin ettemme luovuta. Näyttäkäämme vihollisemme, että mekin olemme itsepintaisia, kun Herra meitä tukee. Hänen oikea kätensä pitelee miekkaamme, hänen vasen kätensä kannattelee uskon kilpeä - emme lannistu, kun Kaikkivaltias on kanssamme.

Jos kaadumme, nousemme ylös. Emme jää voivottelemaan ja säälimään itseämme. Jos uuvumme pahasti, sotajoukkojen johtaja voi tulla luoksemme ja virvoittaa meitä. Kun olemme päässeet tolpillemme, hän antaa meille ohjeita seuraaviin taisteluihin.

Jerikon lähellä ollessaan Joosua näki eräänä päivänä edessään miehen, jolla oli paljastettu miekka kädessään. Joosua meni miehen luo ja kysyi häneltä: "Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?" Joos.5:13.

Joosua sai tietää, että mies oli Herran sotajoukon päällikkö. Joosua sai kuulla ohjeita, miten Jerikon valloituksen oli määrä toteutua. Meidänkin kannattaa elää toivossa, että Herra sotii puolestamme. Hänen menettelytapansa eivät aina ole ihan ihmismielen mukaisia, mutta ne ovat tehokkaita. Oma avuttomuutemme vastuksien ja vastustajien edessä ei ratkaise mitään. Tilanteen avaimet ovat Herran käsissä. Jos yritän ratkaista ongelmani itse, pitää avaimet tiukasti hallussani, Herran sotajoukon päällikkökään ei välttämättä voi meitä auttaa. Hänen tulee saada hallita, pitää avaimet, käyttää miekkaa ja kilpeä, raivata tietä, puhaltaa torveen ja antaa hyökkäyskäsky.

Hänen apunsa on varma, hänen voimansa murskaava, mutta hän tulee joskus apuun vasta, kun meidän voimamme ja keinomme ovat lopussa. Kun kaadun, voin odottaa Herraa avukseni. Vihollinen voi ilkkua, mutta meillä on puolellamme elämän ruhtinas.

Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Room.8:31.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Nousee täynnä voimaa


Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. 1.Kor.15:42-43.

Olin taas sydänkontrollissa ja keskustelin lääkärini kanssa sydäntahdistimen mahdollisesta hyödystä. Lääkärin mukaan se saattaisi pidentää elinaikaani. En oikein viitsinyt ryhtyä selvittämään hänelle juurta jaksain, että minua ei nyt kauheasti kiinnosta elinaikani pidentäminen. Että minua kiinnostaa enemmän tuleva elämä. Omaiset ehkä toivovat minun elävän vielä pitkäänkin, mutta itse en suuremmin välittäisi. Minua kiehtoo se taivaallinen elämä, johon 'katoava, vähäpätöinen ja heikko' ihminen saa armon nousta 'kirkkaana ja täynnä voimaa'.

Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi. 1.Kor.15:49.

Jeesuksen ylösnousemusruumista ajatellen - jos saisi kerran olla samanlainen - olisihan aika mahtavaa liikuskella ympäriinsä ja olla välillä näkyvä, välillä näkymätön, kävellä läpi seinien, siunata ihmisiä niin että he kokevat Jumalan voiman kosketuksen. Ja mikä seikkailu olisikaan tutustua taivaan ihmeellisyyksiin.

Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken. Fil.3:21.

Sellainen elämä on kokonaan Kristuksen armon ja kirkkauden lahjaa. Kristuksessa on ihminen luotu uudestaan. Hänen voimastaan saamme olla ihmisen uusi versio, hänen näköisensä niin kuin lapsi on isänsä näköinen. Hän antaisi meille uutta vastuuta, josta emme tietäisi etukäteen mitään, ja lähettäisi meidät toteuttamaan hänen suunnitelmiaan. Ottaisimme tehtävän vastaan iloiten ja intoa puhkuen.

Sellaista elämää odotan enkä haluaisi viivyttää sitä nyt millään tahdistimella. Tosin myönnän, että aikamäärät ja malttamattomuus eivät tähän kuvioon oikein sovi. Jumalan sanan lupaukset uudesta elämästä elähdyttävät kuitenkin vahvasti ja toivon rohkaisevani sinuakin odottamaan tulevaa elämää. Onhan niin, että: Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:9.

Pidetään kirkkaasti mielessä tämä uskon päämäärä tänä pääsiäisenä ja annetaan kiitollisen mielen avata meille lohdullisia, rohkaisevia ja innostaviakin näkymiä.

On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten. 1.Kor.15:40.

perjantai 15. huhtikuuta 2022

Hengellinen ikä


Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Luuk.2:46.

Kun Jeesus oli tullut 12 vuoden ikään, hän oli kasvanut sen verran, että kykeni jo osittain irrottautumaan vanhemmistaan. Samalla tavalla varhaisteinit käyttäytyvät nykyäänkin. He keksivät erilaisia tapoja irrottautua vanhempien holhouksesta ja nauttia vapaudestaan edes hetken.

Näemme siis Jeesuksen elämästä, minkälaista on hengellisesti 12-vuotiaan usko. Istutaan opettajien keskellä temppelissä ja kuunnellaan heitä. Sitten vähän leuhkitaan, että olemme päässeet pitkälle: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?" Luuk.2:49.

Tällaista uskoa näkee paljon. Joidenkin hengellinen kasvu pysähtyy tälle tasolle. Seurakunta ja sen opettajat ovat arvossa ylimpänä. Mutta kasvun ei ole tarkoitus pysähtyä tähän, vaan Jumala haluaa meidän kasvavan uskossamme oikeasti aikuisiksi. Se merkitsee uskon sisäistämistä niin että emme tarvitse enää holhousta. Pyhä Henki varmistaa ihmisen riippumattomuuden muiden ohjauksesta, mutta koska vanha luonto on sitkeä ja häiritsee hengellistä elämää, tarvitaan risti.

Ristin teologia voi olla oppi ja hengellisen ajattelun taso, mutta risti itsessään on koettava. Jeesuksen risti on suuri Jumalan lahja, mutta se on myös Jeesuksen seuraamista: Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni. Luuk.14:27.

Osallisuus rististä saattaa tulla meille yllätyksenä, kun koemme kiusaamista koulussa tai työpaikalla. Risti voi tulla yllätyksenä seurakunnassa, kun ne opettajat, joita niin kunnioituksella kuuntelin, vetävätkin yhtäkkiä maton alta. Risti tuottaa elämääni epäoikeudenmukaisuutta ja kärsimystä. Jotta kasvaisin tässä ahjossa aikuiseksi, minun tulee seurata Herraa Jeesusta ja elää samalla aaltopituudella kuin hän. Jumalan sanasta näemme asioita, jotka antavat meille esimerkin, kuinka tulee kestää esimerkiksi pilkkaamista:

Häntä herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun. 1.Piet.2:23.

Haasteellista, mutta ei mahdotonta. Pyhä Henki auttaa. Normaali reaktio on kuitenkin pyrkiä pois ristin alta ja paeta sitä. Voi kestää aikansa, että huomaamme ristin olevan sittenkin armoa. Kuten Pietari opettaa: Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armoa. 1.Piet.2:20.

Tässä koulussa kasvamme aikuisiksi uskossamme. Tässä koulussa saamme oikeasti seurata Jeesusta eikä usko jää teoriaksi. Tässä koulussa opimme jotain sellaista, mitä ei opita 'temppelissä ylipappien keskellä'. Risti voi painaa ja se voi painaa meidät maahan asti. Mutta huomaamme myös, että Jumala antaa voimaa mennä läpi siitä pätsistä, johon olemme joutuneet. Jossain vaiheessa ristin kantamista voimme tajuta, että en ainoastaan kanna ristiä, vaan risti myös kantaa minua. Aikuisessa uskossa ovat ne elementit, jotka Pietari luettelee:

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:8-9.

Olkaamme siis määrätietoisia ja urhoollisia, kun joudumme siihen kasvuvaiheeseen, jota omakohtainen risti merkitsee. Ristin kärsimys on sielunvihollisen aiheuttamaa, mutta ristin kirkastunut ilo tulee Jumalalta. Ristin voima tulee Herralta, ristin armo nostaa meitä. Risti antaa meille lopulta siivet, joilla voimme nousta kotkan lailla korkeuksiin. Ristin kokemus syventää rakkauttamme Jeesukseen, joka uhrasi itsensä meidän puolestamme ja avasi meille tien Jumalan yhteyteen.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2022

Raitis ajattelu


Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät. Matt.7:11.

Joskus ihmiset kokevat, että sairaus tai mielenterveysongelma tai jokin riippuvuus ovat Jumalan tapa kasvattaa meitä. Tai jokin nöyryytys, joko tahattomasti tai tahallisesti syntynyt takaisku elämässämme, on Jumalan sallimaa kasvatusta. Tunsin takavuosina erään henkilön, joka oli harras uskova, mutta hänellä oli tällainen alkukantainen ajattelutapa. Hän saattoi uskoa, että jopa lasten väkivaltainen kohtelu oli heille hyväksi. Niinpä hän 'pyrki tekemään paljon hyvää' ja nöyryytti jopa saarnamiehiä, jos ei liehittely tuottanut toivottuja tuloksia.

Meidän luonteemme tulee kasvaa, jotta emme omaksu kaikenlaisia vääriä käsityksiä, mutta myös uskomme tulisi olla sillä tavalla tervettä, että emme pidä Jumalan tekoina asioita ja tapahtumia, jotka ovat sielunvihollisesta lähtöisin. Jeesus osoitti, että sairaudet ovat sielunvihollisen työtä, ei Jumalan. Siksi hän paransi kaikki sairaat, jotka turvautuivat häneen. Hän teki tyhjäksi Perkeleen teot (1.Joh.3:8) ja ajoi ulos pahat henget. Hän valtuutti opetuslapset tekemään samoin (Luuk.9:1). Hän johdatti ihmisiä taikauskoisesta ajattelusta raittiiseen ja selkeään uskoon.

Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä. Jaak.4:7.

Paholainen manipuloi luulemaan, että Jumala käyttää pahaa saadakseen meissä tahtonsa läpi. On vastustettava tällaisia vääriä mielikuvia ja uskottava, että Jumala haluaa päästää meidät pahasta. Jumala haluaa, että olemme terveitä ja vapaita, rohkeita ja myötätuntoisia Hengen täyttämiä ihmisiä. Jos uskomme Jumalan kurittavan meitä sairauksilla, kuinka hän sitten kuulisi rukouksemme, kun anomme terveyttä?

Jeesus Kristus on voimallinen parantamaan sairaita. Hän on myös voimallinen auttamaan sinua, jos jokin ristiksi katsottava vastus sinua taakoittaa, kuten köyhyys tai yksinäisyys. Ihmisillä voi olla monenlaisia ulkonaisia vikoja alkaen kaljuudesta, änkytyksestä, ontumisesta, puheviasta vakaviin fyysisiin vammoihin ja ulkonäön puutteisiin, jotka sitten koetaan ristiksi. Mutta Jeesus voi muuttaa ristin voimaksi, joka kantaa sinua. Hän voi kääntää sairauden voitoksi ja ristin siunaukseksi.

Valvokaa, pysykää uskossanne lujina, olkaa urheita, olkaa vahvoja. 1.Kor.16:13.

maanantai 11. huhtikuuta 2022

Vesitetty versio


Jeesus sanoi palvelijoille: "Täyttäkää astiat vedellä", ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: "Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle", ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Joh.2:7-9.

Jeesus muutti veden viiniksi - mekö tekisimme päinvastoin? Valitettavasti me ihmiset osaamme vesittää asioita.

Johannes Kastajan päivistä alkaen on ihmisiä kehotettu parannukseen. Jumalan tarkoitus on, että ihminen tulee kääntymykseen, johon Jumalan vastauksena ihminen syntyy sisäisesti uudelleen ja tulee elävään uskoon. Sitten syntyi laitoskirkko, joka teki kristinuskoon kääntymisestä kirkon protokollan. Seurakuntaorganisaatio alkoi käännyttää ihmisiä kastamalla. Kristityksi tuleminen oli joidenkin automaattisesti toistettujen toimenpiteiden luettelo.

En nyt halua mitään kirkkokuntaa leimata, sillä periaatteessahan kaikki kirkkokunnat nykyään toimivat näin. Joskus nuoruudessani kyllä tutustuin uskoviin, jotka eivät halunneet luoda yhteytensä ylläpitämiseksi mitään organisaatiota. Se oli jokseenkin hauska esimerkki kaiken järjestäytyneen uskonnollisuuden keskellä. He itsekin vitsailivat, että "meidän seurakunnastamme ei voi kukaan erota, koska siihen ei voi kukaan liittyäkään." Itse hengellisyyden sisällössä en omasta mielestäni kuitenkaan voinut todeta mitään paremmuutta muihin nähden.

Kuten tiedämme, myös Aabraham osasi vesittää kaiken tärkeimmän saamistaan Jumalan lupauksista ja hankkia lapsen, joka ei ollut lupauksen lapsi. Juutalaiset osasivat vesittää lupauksen messiaasta ja onnistuivat lopulta tappamaan kauan odotetun Messiaansa.

Mitä me vesitämme? Laimennammeko Jumalan sanan? Turhennammeko Pyhän Hengen kasteen? Aliarvioimmeko Jumalan antamaa voitelua jonkin koulututkinnon takia? Vesitämmekö uskovien yhteyden, kun harjoitamme uskoa vain jonkin sisäänpäin lämpiävän poppoon keskellä?

On monia tapoja vesittää uskoa. Monia tapoja tehdä siitä laimennettu versio - jotakin helppoa.

Suola on tarpeellista. Mutta jos suolakin menettää makunsa, millä se saadaan taas suolaiseksi? Luuk.14:34.

Vaikea antaa mitään yhtä reseptiä. Luulen, että tarvitsemme Jeesusta muuttamaan veden viiniksi aina uudestaan. Kun hän on läsnä, Jumalan sana ei vesity eikä sanoma laimene. Kun hän vaikuttaa, silloin Jumalan voima toimii eivätkä rukoukset raukea tyhjiin.

Yritän rohkaista lukijoitani siihen, mutta haluan myös oppia itse toimimaan niin että jos voimaa puuttuu, palaan Jeesuksen luo, kiinnityn uudestaan häneen. Jos en saa eläviä sanoja puhuttavaksi, menen Jeesuksen luo pyytämään niitä. Jos jokin maistuu laimealta, joudun paneutumaan asiaan, kunnes jotain todellista makua löytyy. Mikään ei ole niin ikävystyttävää ja vastenmielistä kuin uskonnollinen viihde ja sen maneerit. Tässäkin blogissa kaikki voimaton ja vesitetty saa minut häpeämään.

Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Hepr.10:36.

lauantai 9. huhtikuuta 2022

Pitäkää pyhänä


Te ette pitäneet minua pyhänä kansan edessä silloin, kun annoitte veden virrata kalliosta. 4.Moos.27:14.

Olemme tottuneet käyttämään sanaa 'pyhä' niin että tuskin koskaan sen enempää pysähdymme miettimään, mitä se tarkoittaa. Sukututkimusharrastus pani minut miettimään, miksi ruotsinkielisissä nimissä on niin usein hel-tavu alussa - Helsten, Helqvist, Hällström? Totesin, että päinvastoin kuin englannin kielessä ruotsin kielessä Hell (tai Häll) tarkoittaa pyhää. Sama asia paikannimissä. Historioitsijat katsovat, että ennen kristinuskon tuloa jokin oli pyhä paikka, sillä kivillä ja järvillä ja muilla luontokohteilla oli sielu pakanallisen uskomuksen perusteella ja niitä pidettiin pyhinä sen vuoksi. Käytännössä tämä tarkoitti, että sellaiseen kohteeseen ei saanut koskea millään työkalulla eikä vahingoittaa sitä mitenkään. Kyseessä oli tavallaan senaikainen luonnonsuojelu ja luontokohteiden rauhoittaminen. Jokin komea siirtolohkare oli pyhä eikä sen kylkeen voinut tehdä nuotiota tai edes kiivetä sen päälle. Järvi oli pyhä eikä sitä saanut saastuttaa millään jätteellä. Puu oli pyhä, joten sen kaatamista ei voinut edes kuvitella. Kun mietin näitä, pyhä-käsite sai myönteisen sävyn eikä ollut pakko ajatella asiaa uskonnollisesti.

Kristillinen käsitys pyhästä on tietysti vähän toisenlainen, mutta samojakin piirteitä on. Kun Jumala halutaan pitää pyhänä, se tarkoittaa, että emme koske jumalakuvaan millään väärentävällä tavalla. Haluamme, että Jumala on koskematon, hän on oman ilmoituksensa (Raamatun) mukainen, hänen ominaisuutensa näkyvät hänen alkuperäisessä sanassaan, minkä hän on itse itsestään puhunut. Jos hän on jotakin sanonut, asia on 'niin ja aamen' - siihen ei ole mitään lisättävää eikä siitä voi ottaa mitään pois. Tänä päivänä voimme kunnioittaen muistaa erästä suomalaista, joka piti Jumalan väärentämätöntä sanaa arvossa - Mikael Agricolaa!

Kun Jumala käski Moosesta ja Aaronia puhumaan kalliolle, jotta vesi lähtisi virtaamaan, ei hän tarkoittanut, että kalliota pitäisi lyödä. Aiemmin niin tehtiin, mutta nyt oli uusi menetelmä. Tämän voi kai tiivistää näin: Vanhassa liitossa lyötiin, uudessa liitossa puhutaan kauniisti. Niinpä kun evankeliumia julistetaan, ei ole syytä haukkua kuulijoita ja syyttää heitä - ainakaan puheen painopiste ei saisi olla syyllisyyden virittämisessä - vaan evankeliumin tulisi olla ilosanoma. Evankeliumin tulisi olla raikasta, virtaavaa vettä, helpotus janoon, ei mikään loputon häpeän tunne kuhmu päässä.

Voi, kunpa Suomessakin evankeliumin julistus olisi tätä iloa ja positiivisuutta tulvillaan, sillä suomalaiselle sielulle on tyypillistä olla alemmuuden tuntoinen ja valmiiksi syyllinen. Lyöntejä eivät nämä lyödyt ihmiset enää enempää kaipaa.

Pitäkäämme siis Jumala pyhänä eli noudattakaamme hänen ohjeitaan, kun julistamme evankeliumia. Emme saa esittää Jumalaa ankarana ja vihaisena, jos kerran hän on lempeä ja armollinen. Syntiset ihmiset tietävät kyllä sisimmässään oman kelvottomuutensa, siksi julistuksen on syytä tuoda esiin Kristuksen sydän. Hän kutsuu meitä syliinsä kokemaan rakkautta ja hyväksyntää, anteeksiantoa ja lohtua. Hän kutsuu meitä juomaan sitä elävää vettä, joka sammuttaa janon.

Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä. Joh.4:14.

torstai 7. huhtikuuta 2022

Nukutko sinä?


Sitten hän tuli takaisin ja tapasi opetuslapset nukkumasta. Hän sanoi Pietarille: "Simon, nukutko sinä? Etkö edes hetken vertaa jaksanut valvoa?" Mark.14:37.

Jeesuksen lähimmät opetuslapset eivät tajunneet, minkälaisessa historian hetkessä he elivät. He eivät jaksaneet pysytellä hereillä, kun olisi pitänyt. He nukkuivat ja uni oli heidän kohdallaan ihan fyysinen tila. On myös nukkumista, joka ei ole fyysinen tila, vaan mielentila. Ihminen voi olla hereillä, mutta silti aivot eivät havainnoi, henkinen ja hengellinen mieli eivät pysy vireänä, hoksottimet eivät toimi, arvostelukyky on tipotiessään, tietoisuus on turtunut, aistit eivät reagoi.

Maailman ihmisillä vallitsee hengellinen unitila. Evankeliumin sanoma ja sanan saarna voi herättää. Myös jokin tapahtuma voi sysiä hereille: - sairastuminen, onnettomuus, läheisen kuolema tai muu vastaava, joka järkyttää mieltä ja tönii hereille. Mutta on myös nukkumista, joka vaivaa uskovia. Opetuslapset nukkuivat Getsemanen puutarhassa ja moni muu on nukkunut, kun olisi pitänyt valvoa.

Muistamme Daavidin vaiheet, kun isäkään ei nähnyt pojassaan ainesta oikein mihinkään. Jos Daavidin olisi täytynyt tulla vaaleilla valituksi, hän olisi saanut nolla ääntä. On tällaista nukkumista, jossa kerta kaikkiaan tilannearvio on täysin metsässä. Jopa Samuelin arvostelukyky harhautui, kun hän näki Eliabin.

Mutta Herra sanoi Samuelille: "Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen." 1.Sam.16:7.

Oletko sinä todistanut tilanteita, kun ihmisten arviointi on mennyt metsään? Usein ulospäin suuntautuneet ihmiset voittavat puolelleen muiden sydämiä, mutta Jumala suosii sisäänpäin kääntyneitä. Monta kertaa vain Jumala on selvillä siitä, minkälainen ihminen on sisimmältä olemukseltaan. Ja monta kertaa ihmiset nukkuvat, kun pitäisi olla hereillä ja tehdä tervehenkisiä, raittiita ja oikeamielisiä päätöksiä.

On tilanteita, joissa on pakko tulla johtopäätökseen: Näillä ihmisillä on peitevaate silmillään. He eivät kerta kaikkiaan näe asioita eikä heitä saada avaamaan silmiään, vaikka miten heräteltäisiin. Aikoinaan turhauduin seurakuntani päättäjiin, sillä heitä ei saanut millään toimenpiteellä liikahtamaan mihinkään. Sitten seurasi odottamattomia vaiheita, jonka jälkeen nämä päättäjät olivat entisiä päättäjiä. Itsekään en odottanut mitään sellaista. Vain kaukaa seurasin heitä ja nyt vuosien päästä yritän korostaa lukijoilleni, miten tärkeää on valvoa ja olla hereillä, kun muutoksen tuulet alkavat puhaltaa.

Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko. Mark.14:38.

tiistai 5. huhtikuuta 2022

Jumalan salaisuuksia


Jumalan on kunnia siitäkin, mitä hän salaa, kuninkaan siitä, minkä hän selvittää. Sananl.25:2.

Se huomio tulee vitkastellen, mutta jossain elämän vaiheessa se kirkastuu: - Emme tiedä paljonkaan tämän ajallisen elämän taustalla olevista asioista, emme tiedä tuonpuoleisista juuri hölkkäsen pölähtämää, Jumalan suuret suunnitelmat ovat meiltä salassa ja elämän tarkoituskin on jonkinlainen kompatehtävä. Saatamme miettiä, että jossakin on Jumala valtaistuimellaan naureskelemassa partaansa, kun olemme niin pihalla...

Raamattu sisältää kyllä paljon Jumalan puhetta ja paljastaa monia asioita, jotka ilman Raamatun ilmoitusta olisivat jääneet piiloon. Mutta ihmisenä olemisen suuret kysymykset saavat vastauksia vain osittain. Raamattu tuntuu keskittyvän pelastushistoriaan ja lisäksi lakiin, joka määrittää mikä on oikein Jumalaa ja mikä ihmisiä kohtaan. Ihmisen pelastumiseen liittyvä ilmoitus vastaa osittain ihmisenä olemisen peruskysymyksiin, mutta ei rakenna maailmankuvaa valmiiksi. Tarkoitan, että katson yhä yhtä suu auki tähtitaivaalle kuin nuorena koululaisena. Entä James Webb -teleskooppi? Auttaako se meitä hahmottamaan mitään olennaista uutta?

Ehkä Raamattu ei kiinnosta nykyajan ihmisiä, koska se askartelee niin rajallisten kysymysten parissa ja katsoo liian lähelle? Suuret metafyysiset ongelmat jäävät jonkin luomiskertomuksen varaan, joka ei nykyihmistä tyydytä.

Entä yliluonnolliset kokemuksemme? Olenhan minäkin käynyt taivaan portilla, suorastaan taivaassa, mutta en ole sieltä kauhean paljon evästä tuonut mukanani maan päälle. Kokemukset ovat olleet itselleni tärkeitä, mutta vaikea niistä on kertoa muille mitään mullistavaa. Jos haluamme ymmärtää maanpäällisen elämän ja tuonpuoleisen elämän niveltymistä toisiinsa, voisimme ehkä opetella lukemaan Raamattua enemmän vertauksina. Tarkoitan esimerkiksi kertomusta Joosefista, jonka korottaminen faaraon kakkosmieheksi kuvastaa ylösnousemusta.

Luulen, että siirtyminen tuonpuoleiseen ei tunnu kenestäkään kuolemiselta, vaan joltain päinvastaiselta - uudelta elämältä. Voi kokea olevansa entistä eloisampi, luovempi, vahvempi, onnellisempi. Voi kokea iloa ja sydämen rauhaa, saavansa lisää ymmärrystä ja uutta näkökykyä. Kokee oivaltavansa asioita paremmin ja tietävänsä enemmän. Itsetunto on vahvistunut, on puettu uuteen arvovaltaan ja vaatteetkin ovat sädehtivää kangasta. Käsitys taivaasta ja Jumalasta on selkiintynyt: taivaassa on niin kirkasta ja Jumala on niin hyvä. Taivaassa voi kokea hyväksyntää, jota maan päällä ei voinut kokea. Taivaassa voi kokea sellaista yhteyttä toisten kanssa, jota edes seurakunta ei kyennyt tarjoamaan.

Ja se maailmankuva: se on muuttunut perin juurin. Siinä on nyt mielekkyyttä, siinä on tarkoitusta, siinä on kaikkea inspiroivaa. Kiitos Jeesus! Annoit elämän!

Aamen. Ylistys ja kirkkaus, viisaus, kiitos, kunnia, valta ja voima meidän Jumalallemme aina ja ikuisesti! Aamen. Ilm.7:12. 

sunnuntai 3. huhtikuuta 2022

Eroon auttajasyndroomasta


Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan. Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa. Ps.28:7.

Sana kehottaa meitä auttamaan avun tarpeessa olevia, mutta paljon enemmän se korostaa, että Herra auttaa suoraan sitä, joka häneen turvaa. Kristilliseen uskoon liitetään usein sellainen luonnetyyyppi, joka on aina tarjoamassa apuaan. Rukousavusta on tullut eräänlainen hoivaamisen muoto. On ihmisiä, jotka käyttävät hyväksi tarjolla olevaa hoivaa ja valittavat milloin mistäkin, joskus ihan pikkuvaivoista. Ihan kuin heidän sielunelämänsä kaipaisi takaisin äidin syliin ja ovat valmiita hoivaa hankkiakseen keksimään kaikenlaisia vaikeuksia itselleen tai suurentelemaan olemassa olevia ongelmiaan. Tällaisen ihmisen vakioratkaisu on aina muiden apuun turvautuminen.

Oman elämänsä kurjuuden itkemisestä voi tulla lääke - tehoton, mutta saatu lohdutus ja paijaaminen tuottavat mielihyvää edes vähän. Joillekin kehittyy toisten paijaamisen tapa tämän valittamisen peilikuvaksi - syntyy auttamissyndrooma. Esirukouksesta voi tulla loputon työmaa. Joudumme ikään kuin kaatopaikalle, jonne kipataan ihmisten murheita kuormakaupalla. Jotkut siellä pöyhivät niitä työkseen samaan tapaan kuin jotkut pöyhivät kaatopaikkoja löytääkseen roskan seasta rahan arvoisia aarteita.

Onhan esirukouksella arvonsa, mutta arvonsa on myös omalla kutsumuksella. Ihminen ei voi useinkaan huolehtia kaikin voimin muista ja samaan aikaan toteuttaa omaa elämäntehtäväänsä. Auttamissyndrooma sairastuttaa. Opetuslapselle on tarpeellista oppia palvelemaan, se on lähtökohta. Omaishoitajaksikin voi päätyä Jumalan tahdosta. Epäitsekäs itsensä unohtaminen on joskus sankarillista, mutta pitkän päälle se voi olla näännyttävää. Jos oma kutsumus on muiden auttaminen, kuten diakoniassa usein on, pitää huolehtia tasapainon säilymisestä, jotta ei polta kynttiläänsä molemmista päistä. Pitää antaa aikaa itsellekin ja panostaa omaan hyvinvointiin.

Hän sanoi heille: "Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää." Ihmisiä näet tuli ja meni koko ajan, eivätkä opetuslapset ehtineet edes syödä. Mark.6:31.

On osattava panna sivuun se omantunnon ääni, joka syntyy liiasta tunnollisuudesta. Samoin on pidettävä loitolla autettavien syyllistävät kommentit, kun vetäydytään välillä omaan rauhaan. Pitää muistaa, että emme ole vastuussa muiden onnellisuudesta. Minun vähät voimavarani eivät ole tarkoitetut siihen - Jumalalla on riittävät voimavarat auttaa, nostaa ja kantaa, siunata ja lohduttaa, antaa iloa ja riemua. Hän on onnellisuuden lähde - ainoa varma ja luotettava avun lähde.

Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. Hepr.4:16.

perjantai 1. huhtikuuta 2022

Jeesuksen arvovalta


Näin on Herra vannonut, eikä hän valaansa peruuta: "Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta." Ps.110:4.

Mistä tiedämme, että kyseinen vala koski Jeesusta? Oikeastaan juuri edellä on kerrottu, että kyseessä on Israelin kuningas: Herra, Siionin valtias, ojentaa sinulle hallitsijan sauvan. Ulottukoon sinun mahtisi myös vihollistesi yli! Ps.110:2. Jeesus siis yhdistää hallinnollisen ja poliittisen vallan sekä ylipapin aseman. Hän on sananmukaisesti vanhurskauden kuningas.

Jeesus haastoi väkijoukon viisauden ja kysyi ihmisiltä: Daavid itse sanoo Messiasta herraksi. Kuinka Messias silloin voi olla Daavidin poika? Mark.12:37. Jeesus viittaa tässä psalmiin 110, jossa alkutekstin mukaan Jahve puhuttelee Adonaita. Adonai on yksi Jumalan nimistä, mutta sitä käytettiin muutenkin korkea-arvoisista henkilöistä. Meillä tuskin on vaikeuksia ymmärtää tuota psalmin kohtaa, koska olemme tottuneet ajattelemaan Jumalaa kolmena persoonana. Siinähän siis kerrotaan, että Isä sanoi Pojalle. Se tosiasia taas, että Adonai oli Daavidin jälkeläinen, on meille varsin selkeä fakta, mutta Jeesuksen ajan juutalaisille sellainen ajattelu oli hämmentävää. Juutalaiset eivät vieläkään tahdo erottaa luonnollista ja hengellistä todellisuutta toisistaan. Messias toki olisi Daavidin poika, sen tiesivät kaikki, mutta käyttikö Daavid todella hänestä sanaa "Adonai"? Jeesus tyytyi tähän aikalaistensa hämmentämiseen eikä vaikuta puhuneen mitään sanasta 'Melkisedek' ja sen vaikeaselkoisuudesta. Ylipappi, joka olisi kuningas, menisi varmasti useimmilta yli hilseen.

Kun suuri neuvosto sai kuulla Jeesuksen oman tunnustuksen, jonka mukaan hän todella oli Messias, neuvoston jäsenet raivostuivat. Kuinka tuo galilealainen maankiertäjä ja ihmisten villitsijä kehtaa esiintyä Messiaana!?

Niin, Jeesuksen arvovalta oli taivaallista ja Johannes sanoo hänestä: Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Joh.1:14. Oikea kuva Jeesuksesta avautui ihmisen ymmärrykselle vain uskon kautta. Sen kirkkaus ei näkynyt luonnollisin silmin eikä sitä voinut ymmärtää järjelläkään. Vain Jumalan henki saattoi auttaa meitä tajuamaan, kuka Jeesus on. Vain uudestisyntynyt ihminen saattoi tajuta hengellisiä asioita vaivatta: Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Matt.11:27.

Pidetään siis kiinni uskosta Jumalaan. Annetaan Jeesukselle se arvovalta, joka hänellä on. Tutkitaan sitä rikkautta, mikä on kätkettynä Kristukseen. Olisi valtavan noloa joutua tämän elämän päätteeksi Kristuksen tuomioistuimen eteen ja katsella omaa historiaansa joltain videolta ja kuulla sanovansa jotain epäuskon sanoja tai peräti kirkkauden Herraa halventavia sanoja. Herra meitä auttakoon, että puhuttelemme häntä koko elämämme ajan juuri niin kunnioittavasti kuin hän ansaitsee.