Hän on siunannut

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. Ef.1:3.

Huomaa aikamuoto "on siunannut". Siinä ei sanota, että tulee joskus hämärässä tulevaisuudessa siunaamaan. Tämä totuus haastaa meidät uskomaan, sillä siinä on luvattu, että "kaikenlaiset Hengen siunaukset" ovat jo tulleet osaksemme. Meidän tehtäväksemme jää uskossa vastaanottaminen ja kiitoksen antaminen. Kun uskomme Jumalan sanan todeksi tässäkin, saamme nähdä, että sana on tosi ja toimii käytännössä.

Valitettavasti "taivaalliset aarteet Kristuksessa" helposti kuulostavat unennäöltä, hurskailta toiveilta. Suomalaiselle tyypillinen mentaliteetti nostaa heti päänsä ja sanoo, että sellaiset siunaukset olivat aikoinaan Efeson seurakunnan osana, mutta meidän täytyy tyytyä tähän harmaaseen arkeen, ilottomaan uskoon, "nöyryyteen" joka näkyy alakuloisena ilmeenä ja pessimistisenä asenteena. Joskus tuntuu, että suomalainen kaivaa itselleen haudan ja istuu sen pohjalla, ettei vaan putoa korkealta. Tämä elämänasenne sitten puetaan myös teologian muotoon, missä epäuskosta tehdään tervettä realismia - tai päinvastoin: inhorealistiset ideat kutsutaan peliin tekemään usko tyhjäksi.

Haluan siis rohkaista sinua tuntemaan itsesi efesolaiseksi. Haluan kannustaa sinua uskomaan Paavalin sanat, joiden mukaan sinua on jo siunattu kaikella Hengen siunauksilla, taivaallisilla aarteilla kristuksessa. Tällainen rohkeus on tarpeen erityisesti niille, joiden hengellinen kasvu on edennyt kutsumusasteelle. Jos siis olet kokenut, että sinulla on määrätty tehtävä Jumalan valtakunnassa ja haluat vähitellen edetä näkysi toteuttamiseen tai jatkaa oman armoituksesi harjoittamista päästäksesi uudelle tasolle, silloin tarvitset uskallusta, vahvaa luottamista Jumalan sanaan, rohkeutta ottaa vastaan Jumalan antamia siunauksia ja mennä eteenpäin. Edessä voi näyttää pimeältä, askelet ovat ehkä tunnustelevia, edistyminen haparoivaa, mutta - juuri siihen usko meitä haastaa, juuri sellaista uskonelämän tulee ollakin, sellaisiin uusiin vaiheisiin meitä kutsutaan. Aina jossain tilanteessa asiat kirkastuvat ja tulee hetkiä, kun nostamme siipemme ja toteamme haltioituneina: "Vau, se oli totta - hän on todellakin siunannut, hän on kaiken edeltä valmistanut, kannatti uskoa!"

Huono mutta käyttökelpoinen

Oletko koskaan ollut hämmentynyt siitä, millaisia näyttelijöitä ihmiset osaavat olla, kun he haluavat esiintyä edukseen seurakunnassa. Seurakunta on ympäristö, joka inspiroi meitä esittämään parempia ihmisiä kuin olemme. Me hymyilemme, olemme kohteliaita, teeskentelemme ystävällistä silloinkin, kun tekisi mieli lyödä. En tiedä, onko tämä paha asia, mutta sosiaalinen elämä kaikkine teeskentelyineen ei minua ainakaan inspiroi. Pidän Kiven Seitsemästä veljeksestä, koska se on niin rehellinen kirja. Samasta syystä pidän Raamatusta.

Raamatussakin on omat tekopyhänsä, mutta yleensä ihmiset kuvataan realistisen rehellisesti. Pahat on pahoja, huijarit huijareita - ja Jumala rakastaa heitä kaikkia. Daavid oli äärimmäisen jalo ihminen, mutta hänkin lankesi vakaviin synteihin, jotka Raamattu kuvaa lahjomattomasti. Pietari oli Jeesuksen lähin mies, mutta petti Herransa pahasti.

Ota se rohkaisuna. Jos sinäkin olet joutunut tutustumaan oman persoonasi pimeisiin puoliin, voit rohkaistua siitä, että myös eräillä Jumalalle rakkailla ihmisillä oli pimeät hetkensä. Jumala ei heitä hylännyt. Päinvastoin - he saivat sitä suuremman armon.

Kun Jumala näkee, että me olemme nöyrtyneet ja tunnustaneet vikamme, hän auttaa meitä selättämään omat heikkoutemme. Jumala ei etsi käyttöönsä vahvoja ja täydellisiä, vaan heikkoutensa tuntevia ihmisiä. Ihminen ei kestä menestystä kovin hyvin - vain itsensä kurjaksi ja ansiottomaksi tuntevalle Jumala voi uskoa siunauksiaan. Nöyrä ja koeteltu ihminen ei ylpisty, hän ei ota kunniaa Jumalan teoista.

Jos sinä tunnet itsesi perinpohjin epäonnistuneeksi ja huonoksi ihmiseksi ja sinun suurin toiveesi on saada syntisi anteeksi, sinä olet Jumalalle käyttökelpoinen ihminen. Paavali tiesi tämän:

Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. 2.Kor.12:9.

Niinpä voimme peilata itseämme Raamatun henkilöitä vasten ja oppia tuntemaan kurjuutemme, mutta oppia myös tuntemaan Jumalan armon - sen rakkauden joka nostaa heikon ylös, antaa turvan turvattomalle, johdattaa eksynyttä, pelastaa vaaroissa, vie tasaiselle tielle. On vapauttavaa, kun saa olla oma itsensä - Jumalan kasvojen edessä saamme rohkeuden olla sellaisia kuin olemme. Ihmisille emme uskalla näyttää haavoittuvuuttamme, mutta Jumala tuntee meidät joka tapauksessa.

Ole rohkealla mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi. Matt.9:2. Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Matt.9:22.

Aito kulta ei ruostu

Rehabeam nousi kuninkaaksi Salomon jälkeen. Hän antoi kansalleen kovan vastauksen ja menetti valtansa kymmenen Israelin heimon alueella. Hän oli ylpeä ja kärsi heti kirvelevän tappion. Rehabeam näyttää edustavan ihmistyyppiä, jonka on vaikea nähdä näkymättömiä asioita ja arvostavan sisäistä voimaa. Hän arvosti fyysistä voimaa ja puolusti Juudan aluetta linnoituksilla.

Pitkään aikaan hän ei näyttänyt kasvavan henkisesti. Mutta kun Jumala lähetti hänen kimppuunsa Egyptin kuninkaan Sisakin ja hän joutui katastrofin partaalle, hän viimein nöyrtyi. Jumala salli hänen kärsiä vakavia tappioita juuri sillä alueella, jonka oli laiminlyönyt. Temppelistä vietiin niiden aarteet, kultaiset kilvet, ja temppelipalveluksen paras hohto himmeni huomattavasti, vaikka temppeliä ei tuhottukaan. Rehabeam joutui miettimään, mistä on peräisin tosi rikkaus, mikä on se kulta, joka todella tekee rikkaaksi. Hän joutui myöntämään, että ulkonainen linnoittaminen ei riittänyt, tarvittiin sisäistä voimaa. Ehkä hän jossain vaiheessa tajusi, että sen sisäisen voiman lähde oli aito jumalanpalvelus ja elävä usko Herraan. Hän yritti korjata virheensä ja teetti menetettyjen kilpien tilalle uudet:

Kuningas Rehabeam teetti niiden sijaan pronssikilvet ja uskoi ne palatsinsa ovea vartioivan henkikaartin päälliköille. Aina kun kuningas meni Herran temppeliin, vartijat kantoivat niitä ja veivät ne sitten taas henkikaartin huoneeseen. 1.Kun.14:27-28.

Minun silmääni tästä sinänsä aidosta parannuksesta paistaa esiin ulkokultaisuus, pakonomainen tarve ymmärtää kaikki ulkoisena todellisuutena ja huomion keskittäminen ulkonaisiin. Oletko sinä tavannut ihmisiä, joissa tämä ulkonaisiin keskittyminen on jotenkin osa persoonallisuutta ja istuu lujassa kuin - enpä sano mikä - Junttilan seinässä? Syvempi sisäinen elämä tuntuu puuttuvan tai sen keinotekoinen toteuttaminen vaikuttaa jotenkin toisten matkimiselta?

Kuinka tärkeää onkaan saada Jumalan sanan siemen sellaisena sydämeensä, että se synnyttää aitoa elämää ja vilpitöntä uskoa. Uudestisyntyneen ihmisen tunnistaa juuri siitä - usko on elävää, sisäinen ihminen on todellinen. Jeesus kuvasi tätä sisäistä elämää käyttämällä vertausta virtaavasta vedestä: Jeesus sanoi naiselle: "Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä." Joh.4:10.

Oletko nähnyt koskaan pronssiesineiden ruostuvan? Niihin kertyy vaalean vihertävää jauhomaista patinaa. Ruostunut rautakaan ei ole yhtä vastenmielisen näköinen. Korroosion pilaaman pronssiesineen haluaa heittää heti menemään. Kun taas kulta ei tunnetusti ruostu lainkaan. Tavoitelkaamme sitä:

Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi... Ilm.3:18.

Jumalan muistipeli

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että suuret ideat toistuvat Jumalan luomakunnassa erilaisina versioina? Kerubeilla oli erilaiset kasvot: ihmisen, leijonan, härän ja kotkan kasvot. Luonnontiede sanoo tämän vähän eri sanoin: kädelliset, kissaeläimet, nautaeläimet ja linnut. Mutta ne ovat kuin kantamuotoja, joita sitten varioidaan. Sama tapahtuu ideoiden tasolla ja Raamattu heijastaa erilaisia kehitysasteita uskontoon liittyvissä asioissa: temppeli, kaste, pappeus, avioliitto, sovitus, pelastus...

Voimme nähdä perusmuodon sovituksesta, kun anteeksiantamus astuu voimaan verenvuodatuksen kautta. Jo paratiisissa vuodatettiin eläimen verta, jotta Aadam ja Eeva saisivat jatkaa elämäänsä.
Sitten sovitus sai uutta syvyyttä, kun Kain murhasi Aabelin. Eläinuhrin rinnalle tuli ihmisuhri. Nämä kaksi variaatiota elivät rinnakkain, kunnes Kristus paljasti meille, millainen Jumalan suunnittelema sovitus oikeasti oli.

Entä avioliitto? Aabrahamin palvelija nouti Iisakille morsiamen, Raakelin, joka oli koskematon neitsyt. Sitten Daavid, tuleva kuningas, otti vaimokseen Abigailin, Nabalin lesken. Lopulta Jeesus tuli maan päälle etsimään itselleen morsianta. Hän kohtasi oman 'Raakelinsa' Sykarin kaivolla. Huomaamme näissä tapahtumissa sekä samankaltaisuuksia että eroja.

Näissä rinnastuksissa huomaamme, kuinka Raamatun ilmoitus jostakin uskolle tärkeästä asiasta muuttuu ja kehittyy. Emme näe mitään kiveen hakattua totuutta, vaan näemme Jumalan näkemyksen joka joustaa, joka on täynnä armoa. Siinä on erilaisia särmiä ja se on monivivahteinen. Jos Jumalan laki, joka annettiin Siinain vuorella olikin kirjoitettu kivitauluihin, niin kirkastusvuorella Jeesus otti vastaan Jumalan elävät sanat ja sanottiin: "Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!" Mark.9:7. Mooseksen lain tilalle tuli Kristuksen laki. Pietarin into rakentaa majoja kaipaa tässä yhteydessä rinnalleen lehtimajanjuhlan kuvastoa.

Uusi ilmoitus ei ole vanhan kumoamista, se on vanhan vahvistamista ja samalla uudeksi luomista. Siinä voi olla mukana vanhan kumoamistakin, mutta uutta rakennetaan kuitenkin vanhan päälle. Näin syntyy kasvua, joka muistuttaa vuosirenkaita. Ehkä ortodoksisuudesta tunnettu sipuli on juuri sellaisen symboli? Usko kehittyy kerroksittain vähän kuin maakerrosten sedimentit.

Opimme tämän avulla ymmärtämään Raamattua. Löydämme uuden liiton asioista tuttuja piirteitä, kun vertaamme niitä vanhaan liittoon. Sillä tavalla saamme näkemykseen syvyyttä ja kolmiulotteisuutta. Voisimmeko ymmärtää kasteesta paljon mitään, jos meillä ei olisi kasteen esikuvia, jotka löytyvät Vanhasta testamentista? Sana selittää sanaa. Jeesus vahvisti tällaisen menetelmän Raamatun tutkimisessa sanoessaan:

Siksipä jokainen lainopettaja, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin isäntä, joka runsaasta varastostaan ottaa esiin sekä uutta että vanhaa. Matt.13:52.

Rohkaiskoon tämä sinua lukemaan paljon Raamattua ja löytämään sieltä - niin kuin muistipelissä - niitä kuvapareja, jotka kasvattavat sinun 'viisautesi varastoa'. Jumala on luvannut antaa viisautta sille, jolta sitä puuttuu (Jaak.1:5).

Sisäänrakennettua voimaa

Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Matt.25:2-3.

Tämä tyhmien ja viisaiden morsiusneitojen vertaus jää helposti avautumatta. Emme helposti ymmärrä, missä se viisaus piilee, että voisimme huolehtia lampuistamme oikein. Öljy ja sen niukkuus on ymmärrettävä, mutta miksi sitä niukkuutta ei voitu jakaa? Ehkä ne, joilla öljyä oli säiliössä, kaatoivat sen astiasta lamppuunsa ja halusivat näin varmistaa, että heidän lamppunsa palaisivat läpi yön. Jos kaikki öljy oli palavassa lampussa, ei ollut mahdollista jakaa sitä sieltä toisille sammuttamatta lamppua. Pilkkopimeässä ei sellaista riskiä voinut ottaa.

Öljy ymmärretään nykyaikana Pyhän Hengen voimaksi, kun kerran elämme helluntain jälkeistä aikaa ja Pyhä Henki on vuodatettu seurakunnan keskelle. Joillakin uskovilla on sellainen lahja, että heidän rukoillessaan uskoon tulleet täyttyvät hengellä ensi kertaa ja saavat Pyhän Hengen kasteen. Henkeä ei varsinaisesti kuitenkaan voida kaataa kenenkään sisimpään tai ylläpitää hengen täyteyttä jatkuvalla käsien päälle panemisella. Jokaisen tulee voida oppia elämään hengen täyteydessä ja vaalimaan Pyhän Hengen läsnäoloa sydämessään. Hengellä täyttynyt uskova siirtyy vähitellen hurmoskokemuksensa keskeltä arkeen, jota hän opettelee elämään yhteydessä Pyhään Henkeen ja vaeltamaan hengen täyteydessä. Hän voi oppia tunnistamaan ne erityiset hengen lahjat, joita on saanut, ja toteuttamaan armoitustaan ja henkilökohtaista kutsumustaan. Näin hengessä vaeltaminen ja hengen täyteys arjen keskellä alkaa luonnistua harjaantumisen ja kokemuksen kautta. Loppujen lopuksi kukaan ei kaada henkeä toiseen eikä kukaan sitä mistään kaapin hyllyltä ota. Mutta voimme oppia elämään uskossa Pyhän Hengen avustamina. Silloin on myös mahdollista olla "kirkkaalla liekillä palava lamppu" niin kuin Johanneksesta sanotaan (Joh.5:35).

Pyhän Hengen öljy meissä ei siis ole jossakin erillisessä astiassa - vertaus vie tässä suhteessa vähän harhaan - vaan se on meihin kiinni kasvaneena meidän sydämessämme. Se on sisään rakennettua voimaa. Se on elämämme kudelmassa näkyviä "taidokkaita kerubinkuvia" (2.Moos.26.1). Meillä on hengen voimaa ja palavuutta, kun vaellamme Herran yhteydessä, elämme sanan kuuliaisuudessa ja harjoitamme uskoa, joka ei ole satunnaista innostusta, vaan pitkäjänteistä vakaumusta. Niinpä kymmenen morsiusneidon testi on vakaumuksen testi ja opetuslapseuden mittari. Jokainen aito uskova voi päästä tähän.

Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon... Matt.25:10.

Hyödyksi oikeassa paikassa

Silloin Simson sanoi: "Tällä kertaa filistealaiset saavat syyttää itseään siitä, että minä kostan heille." Simson pyydysti kolmesataa kettua. Sitten hän otti soihtuja, sitoi ketut kaksittain hännistään yhteen ja kiinnitti häntien väliin soihdun. Hän sytytti soihdut ja laski ketut irti filistealaisten viljapelloille. Näin hän poltti kaiken, niin lyhteet kuin leikkaamattoman viljan, ja lisäksi viini- ja oliivitarhat. Tuom.15:3-5.

Simsonin vanhemmat olivat hurskaita ihmisiä ja Simsonin syntyessä he saivat pojastaan hyviä profetioita. Hänestä sanottiin: Hän ryhtyy taistelemaan filistealaisia vastaan ja aloittaa Israelin vapauttamisen. Tuom.13:5. Simsonin piti elää raittiisti ja nasiiri-sääntöjen mukaan. Hän oli kuitenkin "naisiin menevä" ja väkivaltainen. Hän ei joka suhteessa vastannut vanhempiensa toiveita - eikä ihan Jumalankaan. Mutta kuitenkin Jumala käytti häntä juuri siihen tehtävään, johon oli tarkoituskin: Israelin vapauttamiseen filistealaisten yliherruudesta.

Jumala näyttää usein valitsevan käyttöönsä henkilöitä, joita ihmiset eivät valitsisi. Rahab oli seksityöläinen, mutta hänet kuvataan uskon sankarina: Koska portto Rahab uskoi, hän välttyi kuolemasta yhdessä niskoittelijoiden kanssa, sillä hän oli ottanut tiedustelijat ystävinä vastaan. Hepr.11:31. Jeesus kuvaa laupiaan samarialaisen tapauksessa henkilöä, joka oli Jumalan mielen mukainen, vaikka kuului halveksittuun kansanryhmään. Paavali oli väkivaltainen seurakunnan vainooja, mutta Jumala näki hänessä ainesta apostoliksi.

Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne. 2.Kor.5:16.

Onko meillä taivaallista silmävoidetta nähdä lähimmäisemme kuin Jumala näkee? Havaitsemmeko kanssakulkijassa ainesta mihinkään keskinkertaisuutta kummempaan? - Onneksi Jumala tuntee kättensä työn ja kaiken potentiaalin, jota hän on sijoittanut meihin. Hän tietää, mitä tarkoitusta varten hän on muovannut meihin niitä ominaisuuksia, jotka joidenkin mielestä tekevät meistä peräti outoja ja kummallisia otuksia. Tärkeintä on, että olemme itse tietoisia siitä, mihin suuntaan Jumala meitä työstää, että meillä on kutsumustietoisuus ja Jumalalta saatu taakka sydämellä. Vastuu elämäntyön tekemisestä voi olla suurempi taakka kuin synti - synnithän saadaan anteeksi, mutta elämäntyötä ei voi vierittää toisten vastuulle.

Meidän on siis päästävä yli alemmuuden tunteesta ja vietävä puutteemme Jumalalle. Kun antaudumme hänelle tyhjin käsin, hän voi meidän heikkouttamme hyödyntää ja lähettää elopellolleen työhön. Minäkin olin pikkulapsesta asti heinäpellolla töissä - aluksi muiden tiellä, mutta sitten kannoin tappeja ja vähitellen opin myös laittamaan heiniä seipäille. Pienestä voi aloittaa ja olla ainakin oikeassa paikassa. Jumala auttaa sitä, joka tekee minkä voi (Mark.14:8). Tosi työmieskin jaksaa ponnistella ja tehdä työtä, kun tietää, että taakka kevenee sitä mukaa kuin työ edistyy ja lopulta päivätyön tehtyään olla oikeutettu jopa palkkaan.

Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan. Ilm.22:12.

Lämmin ilmapiiri luo turvaa

Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. 1.Joh.5:11.

Monia vaivaa pelko kadotukseen joutumisesta. Heidän sydämessään on kaipuu Jumalan läheisyyteen, halu löytää turvapaikka Jeesuksesta, toive päästä kerran taivaan kotiin ja asumaan kultakaupunkiin, mutta - sitten sydämen täyttää pelko, entä jos joudun kuitenkin helvettiin?

Näitä pelkoja tuntuu syntyvän siellä, missä sananjulistusta hallitsevat evankelistat. Valitettavasti evankelistat ovat lähes ainoita, jotka nykyään tunnustetaan kuuluvaksi sananjulistajien armoitettuun joukkoon. Kun on riittävän kauan toiminut evankelistana, voi päästä opettajaksi. Muita sananjulistajan virkoja ei ole. No, onhan vielä paimenenkin virka, mutta paimenhan voi olla, vaikka ei julista sanaa...

Tämä luokittelu on tietenkin helluntaiherätyksestä ja muista vapaista suunnista peräisin, mutta vanhoissa kirkoissa luokittelu on vielä vähemmän toiveikas. Virka on jotakin, mikä opitaan yliopistossa. Onko todella? Paljonhan yliopistossa voi oppia, mutta ei Jeesus luonut sellaista mallia.

Valitettava tosiasia on, että viidestä sananjulistajan virasta (Ef.4:11) on unohdettu apostolin ja profeetan virka pois kokonaan ja paimenen virka osittain. Tämä on myös juurisyy sille, että ihmisten usko on niin pelkojen hallitsemaa. Evankelistat vievät ihmisiä joko-tai-asetelmaan eikä heitä voitane siitä syyttää, mutta tällainen mustavalkoinen asetelma ei ole tarkoitettu hallitsemaan uskoon tulleiden kasvua. Siellä missä profeetallista sanaa julistetaan, siellä on paljon rohkaisua ilmassa. Siellä missä apostolit julistavat Jumalan sanaa, siellä on paljon uskoa ilmassa. Siellä missä paimenet saavat suorittaa kutsumustaan, siellä on lampailla turvallista elää. Apostoli Johannes oli kaikkia näitä kolmea, kuunnellaan hänen näkemyksensä pelastuksestasi:

Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää. 1.Joh.5:11-12.

Ei siinä ole mitään horjumista, epäröintiä tai pelottelua. Johannes osasi luoda seurakuntaan lämpimän ilmapiirin ja saarnasi myös tähän tapaan: Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. 1.Joh.4:10-11.

Kullasta taottua

Joskus vuosikymmeniä sitten kävimme jouluna hautausmaalla viemässä kynttilämme mekin, vaikka meillä ei ollutkaan omaisia siellä. Sytytimme kynttilämme haudalle, jossa oli hautakiven mukaan uskova vainaja. Hänen hautakivessään luki 'Jeesus' isoin kirjaimin. Se oli kirjoitettu hepreaksi ישוע ja muotoiltu niin että se muistutti seitsenhaaraista kynttilänjalkaa (menoraa).

Seitsenhaarainen kynttilänjalka kuvannee omalla tavallaan Kristuksen ruumista. Alimmainen haara on vanhan liiton seurakunta, seuraava haara uuden liiton seurakunta ja ylin haara ehkä tuhatvuotisen valtakunnan aikainen seurakunta. Näin tulkittuna se siis edustaa seurakunnan suuria historiallisia linjoja. Jokaisessa kaksoishaarassa on seitsemän mantelinkukkaa ja uskon niiden edustavan hengellistä uudistumista. Kutakin haaraa varten on siis varattuna kanta (uskoontulo) ja kolme uudistumista. Jobin kirjassa on kuvaus parannuksesta ja uskoontulosta ja sitten sanotaan:

Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle, palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa. Job 33:29-30 KR33.

Rohkaiseeko tämä sinua? Antaahan tämä vertauskuva, joka on kätketty seitsenhaaraiseen kynttelikköön, meille uskalluksen odottaa uudistumisen aikoja. Voimme luottaa siihen, että Jumala on niitä meille varannut, sekä yksilöinä että seurakuntina. Aina kun uudistumme ja kasvamme, voimme nostaa lamppumme ylemmäksi. Kun kasvamme, kasvamme yhä lujemmin kiinni runkoon, joka on itse Kristus. Jokainen haara voi kokea olevansa erillinen, mutta kaikki kuitenkin kiinnittyvät runkoon ja ovat yhtä kappaletta.

Mutta nytpä onkin monta jäsentä, ja ainoastaan yksi ruumis. 1.Kor.12:20.

Jumalan työ jakautuu seurakunnassa seitsemään liekkiin. Lamput kuvaavat Jumalan sanan valovoimaa. Lamput on asetettu niin että ne valaisevat lampunjalan edustaa. Ilmestysmajan sijoittelusta voimme päätellä, että ne siis näyttävät valoa pohjoiseen ilmansuuntaan. Oletko huomannut tämän? Suurin osa kristikunnasta sijaitsee maapallon pohjoisilla leveysasteilla.

Valtaistuimesta lähti salamoita ja kuin ukkosen jyly. Sen edessä oli seitsemän soihtua, Jumalan seitsemän henkeä... Ilm.4:5.

Uudistus tulee - oletko valmis?

Todellista on Kristuksen ruumis

Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. Kol.2:16-17.

Paavali siis mainitsee juhla-ajat ja muut kalenteriin liitetyt asiat "varjoina". Heprealaiskirjeen kirjoittaja liittää näihin varjoihin myös maanpäällisen pyhäkön: Kristus ei mennytkään ihmiskäsin tehtyyn pyhäkköön, joka on vain todellisen pyhäkön kuva... Hepr.9:24. Maan päällä toimineista papeista sanotaan Heprealaiskirjeessä, että heidän palveluksensa on vain taivaallisen palveluksen kuva ja varjo (Hepr.8:5).

Kristuksen ruumis on jotakin todellista. Kristus itse sen päänä on tärkein, sitten kaikki pyhät, jotka muodostavat yhdessä ruumiin. Kristuksesta itsestään sanotaan, että Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva... Hepr.1:3.

Niinpä meidän ei kannata tehdä pääasiaa mistään sellaisesta, joka voidaan luokitella "varjoksi". Miksi jotkut tekevät luonnollisesta Israelista jonkin keskeisen asian? Miksi eräät omistautuvat kirkkonsa ja kirkkokuntansa rakentamiselle? Ja miksi toiset ovat omistautuneet paikallisseurakunnalle ikään kuin se olisi jotakin ikuista? Meidän ei tule kasvaa kiinni varjoihin, vaan meidän tulee kiinnittää sydämemme häneen, joka on "Jumalan sädehtivä kirkkaus".

Paikallinen seurakuntakin on vain väline. Se on rakennusteline itse rakennukselle. Lopulta meidän päämäärämme on tulla Kristuksen kaltaisiksi osana hänen suurta rakennusprojektiaan, jota kutsumme Kristuksen ruumiiksi. Tämä ruumis kasvaa vähitellen kohti täydellisyyttä ja asuttaa kerran uuden Jerusalemin taivaassa. Varjot jäävät varjojen maahan. Rakennustelineet jäävät tänne ja ne tuhoutuvat vanhan maailman mukana. Kirkko ei ketään pelasta, se ei voi pelastaa edes itseään. Kirkot, seurakunnat ja lähetysjärjestöt - ne ovat pelkkää romua uuden maailman syntyessä. Paavali profetoi tästä: Yksikään teistä ei menetä henkeään, ainoastaan laiva tuhoutuu. Ap.t.27:22.

Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Jes.65:17.

Mummuenergiaa vai uskon voimaa

Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. 1.Piet.2:4.

Meitä kutsutaan Jeesuksen luo monin tavoin evankeliumeissa ja apostolien teksteissä. Mutta emme löydä Uudesta testamentista mitään erityistä kaavaa, miten ihmiset tulivat Jeesuksen luo. Koska uskoon tulo tapahtuu sydämen tasolla, emme näe sitä luonnollisin silmin. Alkuseurakunta kuitenkin rekisteröi ihmisten uskoon tulemisen ja antoi sille hyväksyntänsä. Seurakunnan hyväksyntä vahvistettiin julkisesti kasteessa.

Meidän aikanamme on tullut tavaksi vaatia jättäytymistä tai jonkinlaista julkista ratkaisun tekemistä. On kädennostoja ja alttarille tulemista rukouksineen. Eihän siinä mitään vikaa ole, mutta on väärin vaatia kaikilta samanlaista uskoon tulemista. Toinen tulee uskoon yksinään, toinen vasta pitkän maanittelun jälkeen suurkokouksessa. Toinen tekee asiat hiljaisesti, toinen äänekkäästi. Kasteen oli tarkoitus tasoittaa tätä yksilöllisyyttä, mutta nykyään on vaikea toteuttaa alkuseurakunnan käytäntöjä, koska kirkoissa on käytössä lapsikaste. Uskovien kasteen omaksuneet eivät hekään oikein huomioi kasteen merkitystä uskon julkisena tunnustamisena.

Niinpä meillä on näitä käden nostamisia, alttarille tulemisia, jättäytymisiä ja todistamisia - mitä nyt milloinkin ihmiset keksivät vaatia. Olennaista on kuitenkin sydämen ratkaisu ja päätös lähteä seuraamaan Herraa. Muistan eräänkin episodin, kun Yli-Vainion kokouksessa oli paljon 'mummuenergiaa' ilmassa - siis vanhojen uskovien aikaansaamaa hengen nostatusta, jossa yllytettiin erästä henkilöä jättäytymiseen. Kun hän oli sen tehnyt, minua yllytettiin puhumaan hänen kanssaan puhelimessa. Ilmaisin iloni siitä, että hän oli tullut uskoon, mutta muuten ei keskustelusta oikein tahtonut tulla mitään. Usko ei hänelle merkinnyt suuria ilonpurkauksia. Hänen äänensä kuulosti hyvin masentuneelta ja väsyneeltä. Tiesin, että taustalla oli huumeriippuvuutta ja koin vähän kiusalliseksi yrittää tsempata häntä. Olimme molemmat osaltamme mummuenergian uhreja.

En epäillyt hänen uskonsa aitoutta. Näin jopa hänestä unen, jossa tapasin hänet taivaassa. Mutta huumeriippuvuus aiheuttaa suurta kärsimystä koukkuun joutuneille. Tunnen suurta myötätuntoa, mutta myös suurta avuttomuutta. Joku on saattanut minunkin omituisuuksiani ja kummallisia tekojani luulla huumeiden aikaansaannoksiksi, mutta en ole huumeita koskaan edes nähnyt saati käyttänyt. Alkoholistakin vapauduin kerralla. Olen kiitollinen Jumalalle siitä, että hän varjeli minua, etten hullutellut elämääni ihan pilalle.

Autetaan siis, siskot ja veljet, niitä jotka kärsivät päihteistä ja huumeista. Ei tehdä uskoon tulon muodollisuuksista mitään numeroa, vaan keskitytään rohkaisemaan, kannustamaan ja tukemaan. Epäuskon laineet lyövät kohtalokkaan kovaa näitä muutenkin heikkoja lähimmäisiämme. Vihollinen syyttää heitä herkeämättä ja haluaa pitää heidät taulutusnuorassaan.

Kehotamme teitä, veljet: ojentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja ja olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä. 1.Tess.5:14.

Se pitää vain herättää

Hän meni sisään ja sanoi: "Miksi te noin hälisette ja itkette? Ei lapsi ole kuollut, hän nukkuu." Mark.5:39.

Tämä sana tuli mieleeni, kun jokin aika sitten luin Ann Voskamp'in blogia. Ann on maanviljelijän vaimo Ontariosta, kirjailija, jonka esikoisteos Tuhat lahjaa on suomennettukin. Yritän paraikaa lukea hänen toista kirjaansa Broken Way. Lukeminen on hidasta, koska tekijän englanti on aika alkuvoimaista ja sanavarasto laaja.

Ann kertoo blogissaan, kuinka hän eräänä aamuna höyryävä kahvimuki kourassaan katseli ulos keittiön ikkunasta. Hän näki kaukana puutarhassaan jonkin eläimen makaavan ruohikossa. Se oli siinä paikallaan, hiljaa. Aivan liian hiljaa. Se näytti kuolleelta. Ehkä se oli se emonsa ruokkima peuranvasa, jota naapuri katseli edellisenä päivänä. Olisiko kojootti onnistunut saalistamaan sen yöllä?

Ann ei rohjennut mennä lähemmäs katsomaan. Hän ei kestäisi nähdä peuranvasan haavoja, hän odottaisi kunnes miehensä hoitaisi sen pois. Häntä säälitti eläinparka, mutta sellaista elämä joskus on - julmaa. Ann ei saanut kuitenkaan vasaa pois mielestään. Koko aamupäivän hän vilkuili siihen suuntaan. Ja lopulta, kun oli jo melkein keskipäivä, hän kokosi rohkeutensa ja meni lähempää katsomaan.

Muutaman askeleen päässä vasasta hän pysähtyi. Ei näkynyt mitään haavoja tai merkkiä kuolinsyystä. Täydellisen kaunis pieni peuranvasa, suuret korvat, pitkät ripset, pieniä vaaleita laikkuja kauniin ruskeassa kyljessä. "Mitä sinulle on tapahtunut, pikkuinen?" Ann kysyi ääneen. Silloin yhtäkkiä vasa nosti päänsä. Se katsoi suurin silmin ihmistä, joka oli tullut häiritsemään sen unia. Silmät levällään kumpikin katsoivat hetken toisiaan. Sitten vasa nousi jaloilleen ja lähti horjuen askeltamaan pois, vaappuen unenpöppörössään. Ann ei voinut kuin nauraa.

Jumalan henki puhui: Joskus tulee vastaan tilanteita, että jokin on kuollut. Joskus on tilanteita, että se, mikä näyttää kuolleelta, pitää vaan herättää. Niinpä Ann saattoi rohkaista naista, joka oli hänen sielunhoidossaan: "Ei sinun avioliittosi ole kuollut, se pitää vain herättää unesta!"

Ehkä sinunkin elämässäsi on menossa sellaista, joka näyttää kuolleelta. Yksinäisyys tai vaikea ihmissuhde, parantumaton sairaus, taloudellinen toivottomuus? Ehkä sinun jumalasuhteessasi ei ole tapahtunut pitkään aikaan mitään? Näyttääkö siltä, että läheisesi on hengellisesti kuollut? On mahdollista, että sinä voit herättää tilanteen siitä kuolleesta pisteestä, johon on ajauduttu, uuteen eloon. Ehkä sinun tulee vain koota rohkeutesi ja mennä lähemmäs, lähestyä asiaa ja esittää mieltäsi askarruttaneet kysymykset ääneen - kenties joku vastaa, ehkä joku reagoi. Saat huomata, että asiat eivät olekaan niin lukossa kuin luulet. Jumala voi tehdä ihmeen ja sinä saat nauraa, vapautuneesti nauraa kaiken huolesi ja murheesi pois. Katsoa elämääsi ihan uusin silmin.

Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin - ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle. Jes.43:19.

Pikkulapsesta aikuiseksi

Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois. Joh.6:37.

Jokainen meistä kaipaa hyväksyntää perheessään, koulussaan, työpaikallaan, seurakunnassaan. Jos meitä ei oteta joukkoon tai meitä kohdellaan kaltoin yhteisön jäseninä ja 'katsotaan ulos' porukasta, koemme sen kipeänä. Seurakunta on monille siihen liittyville se turvasatama, jossa heidät otetaan vastaan, jossa heidätkin huomioidaan, jossa he saavat olla osa suurempaa joukkoa. Pettyminen tässä on rankkaa. Monille se tulee yllätyksenä kuin puun takaa. Yhtäkkiä yhteys katkeaa, luottamus katoaa, ystävällisyys vaihtuu kylmäkiskoisuudeksi. Veljeyden tilalle tulee karttaminen.

Seurakunnan tehtävä oli heijastaa Jumalan rakkautta ja Jeesuksen Kristuksen armoa ja siitä tulee - eri syistä - vaativa, kylmä, ehdollisesti rakastava, torjuva ja karttava yhteisö, jonka keskellä ei enää halua olla. Moni hakeutuu sitten toiseen seurakuntaan ja aikaa myöten sama hylkäämisen kierre jatkuu.

Näissä kokemuksissa - joita kukaan ei toivo - tapahtuu lopulta hengellistä kasvua, kun hylätty ja keskuudesta karkotettu löytää uuden toivon - Jeesuksen uskollisuuden, hänen läheisyytensä lohdun, Kristuksen pettämättömän kutsun: Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. 
Minä annan teille levon. Matt.11:28. Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan. Joh.6:35. Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joh.7:37.

Lopulta tajuamme, että meidät vieroitettiin seurakunnan sylihoidosta, jotta aikuistuisimme. Ihan niin kuin imetettävä lapsi vieroitetaan, meidätkin vieroitetaan vain yhtä tarkoitusta varten - kasvamista varten. Emme voi jäädä lopun ikäämme paapottaviksi, sillä paapottava ei kasva. Eihän kukaan halua olla sänkyyn sidottu, ylipainoinen, lusikalla ruokittava iso lapsi, joka vain imee tuttia ja jonka ei tarvitse oppia edes pukeutumaan? Haluaako joku jäädä sellaiseksi lapseksi, jonka täytyy kaikki pyytää itkun kanssa äidiltä?

On lopulta hyvä, jos voimme oppia syömään itse, sitomaan omat kengännauhat, elämään yksilöinä niin että elämässämme on tilaa kasvulle ja aikuistumiselle. Hylkäämisen kokemukset ovat kipeitä, mutta niistä pääsee yli - voimme oppia pärjäämään elämän tarjoamien kolhujen kanssa, tulemaan toimeen niiden epämukavuuksien kanssa, jotka kuuluvat normaaliin pakettiin. Kun olemme päässeet vaikeiden asioiden yli, voimme antaa vertaistukea toisille. Voihan olla, että sinulle käy samoin kuin monille muille: se elämän kaikkein kipein asia kasvaa sinussa sellaista tervehdyttävää kasvua, että sen ympärille kietoutuu sinun elämäsi varsinainen tarkoitus, Jumalan suunnittelema elämäntapa ja elämäntehtävä. Sen hylkäämisen kautta, jonka koit, sinä löydät oman persoonasi, oman itsesi. Sen haavan kautta, joka sinuun iskettiin, sinut oksastetaan jaloon oliivipuuhun - Jumalan Israeliin.

Ihmiskuiskaaja

Monet tuntevat elokuvan Hevoskuiskaaja. Siinä kerrotaan miehestä, joka osasi antaa terapiaa säikylle hevoselle ja rauhoittaa tätä. Hän tavallaan osasi puhua hevosen kieltä ja rakentaa luottamuksellista suhdetta hevoseen, joka oli traumatisoitunut liikenneonnettomuudessa. Luottamus synnytettiin ilman pakkoa ja piiskaa.

Paras ihmiskuiskaaja on Pyhä Henki. Hän osaa hoitaa meitä, kun tarvitsemme terapiaa. Hän kertoo meille Jumalan mielipiteen. Hän ei lyö eikä piiskaa, hän ei turvaudu pakkokeinoihin. Hän puhuu hellästi ja vaatimatta. Hän odottaa kärsivällisesti, että vastustuksemme hellittää ja vähitellen taivumme hänen tahtoonsa. Hän puhuu monin tavoin. Tiedämme, että hän voi avata aasinkin suun (siltä minustakin välillä tuntuu, kieltämättä). Keskustelu hänen kanssaan voi sujua tähän tapaan:
Minä: Ansaitseeko tällainen herätysliike, että sitä siunataan, kun kaikenlaiset kotkotukset valtaavat seurakunnat, omahyväisyys rehottaa, väkivalta ja sortaminen on jokapäiväistä, rahaa ahnehditaan, leipäpapit kiskovat köyhien varat, turhia temppeleitä pystytetään? Pyhä Henki: Jätä tuomitseminen Tuomarille. Rukoile sinä, että tulisivat uskossaan terveiksi. Älä menetä toivoasi, Jumala voi heidänkin keskellään tehdä suuria asioita. Pyydä Suomen kansalle herätystä.

Minä: Tämä suku on kokonaisuudessaan ihan mätää porukkaa. Kaikenlaiset juonet juonitellaan ja pahat puheet leviävät - myrkynkylväjiä yksi ja toinen. Pyhä Henki: Niin, minä haluaisin heidän muuttuvan. Älä luovuta. Pidä luotilankaa kädessäsi heidän nähtensä - ehkä he alkavat hävetä vielä tuota joka suuntaan vinoa elämäänsä. Jos eivät käänny, sitten anna olla. Minä: He kyllä vielä vetävät kirouksen päällensä. Pyhä Henki: Älä oleta niin...

Minä: En jaksa rukoilla enää tämän ihmisen puolesta. Hän puhuu koko ajan, on ärsyttävä, sotkeutuu politiikkaan, on itsekeskeinen eikä osoita kiinnostusta Jumalan sanaan...Pyhä Henki: Mutta minä rakastan häntä. Hänkin on Kristuksen tuleva morsian. Hänet on valittu. Hän on minulle tärkeä. Voisitko vielä jatkaa? Annan sinulle rakkautta siihen ihmiseen niin ettet pysty jättämään häntä pois rukouksistasi... Minä: Entä tämä toinen? Hänen elämäntapansa on väärä. Olen rukoillut hänen puolestaan, mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut. Haluaisin lopettaa ja ottaa jonkun muun henkilön tilalle. Pyhä Henki: Ei, hän kuuluu listalle. Hän on yksinäinen, pyydä hänelle läheistä ihmissuhdetta ja uudistumista uskossa.

Sitten on myös niitä tapauksia, kun joku jää pois rukouksistani. He ovat ihmisiä, joilta olen saanut liian huonoa palautetta, että olisin jaksanut heitä rakastaa. Jumala ei luovuta yhtä helposti kuin minä, mutta on joutunut käyttämään jonkun toisen rukouksia. Usein joudun toteamaan näiden pudokkaiden kohdalla: Tapahtukoon sinulle niin kuin uskot. Jeesuskaan ei voinut mitään ihmisten epäuskolle. Uskolle ja rakkaudelle on silti aina tilausta:

Kun te totuudelle kuuliaisina olette puhdistautuneet elääksenne vilpittömässä, veljellisessä rakkaudessa, niin rakastakaa toisianne uskollisesti ja kaikesta sydämestänne. 1.Piet.1:22.

Etenemistä pyhyyden tiellä

Kuinka te ette ymmärrä, etten minä puhunut teille leivistä? Varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatetta. Matt.16:11.

Jeesus kehotti karttamaan neljänlaista hapatetta: fariseusten, saddukeusten, kirjanoppineiden ja heroksen hapatetta.

Fariseusten hapate oli tekopyhyys (Luuk.12.1). Fariseus uskottelee itselleen ja muille olevansa ihanteensa mukainen - siis vähän parempi kuin muut. Hän ottaa helposti sivullisen roolin ja katselee muita ylhäältä päin. Hän on omasta mielestään hurskas. Hänen omavanhurskautensa tuottaa toisten tuomitsemista.

Saddukeus ei usko mihinkään yliluonnolliseen. Saddukeukset voivat olla hartaan uskonnollisia, mutta mikään ihme ei sovi heidän käsitykseensä maailmasta. Heillä on kaikkeen luonnollinen selitys. Nykyään se selitys on useimmiten "tieteellinen totuus". Saddukeukset keskittyvät tutkimaan väitettyjä ihmeitä ja purkamaan niistä pois kaiken yliluonnollisen.

Kirjanoppineet - uudessa kirkkoraamatussa puhutaan lainopettajista - korostavat uskossa aina opin tärkeyttä. He tutkivat lakia ja miettivät sääntöjä ja ovat aina oikeassa. He suosivat kirjaimellista tulkintaa. Nykyajan kirjanoppinut suosii Raamatun kääntämisessä sananmukaisuutta, "sanatarkkaa" käännöstä. Kirjanoppineisuus johtaa uskonelämässä helposti lainalaisuuteen. Tässä kirjaimen orjuudessa elävä usko kuolee: Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi. 2.Kor.3:6.

Herodeksen hapate ilmenee vallankäyttönä. Herodilaiset uskovat ennen kaikkea yhteiskunnalliseen asemaan ja seurakunnassa he uskovat, että pastorit ja muut johtajat ovat aina oikeassa. Herodeksen kannattaja ei pohdi moraalisia kysymyksiä - oikeassa on se, jolla on valta. Herodeksen hapate suosii rahan valtaa, sillä se edustaa suorinta tietä totuuden ohittamiseen. Herodeksen maailmankäsitys on erityisesti niiden suosiossa, jotka rakentavat hierarkisia järjestelmiä ja vallankäytön portaita seurakuntiin ja kirkkoihin.

Selviäisimme monista ongelmista vaivatta, jos osaisimme torjua hapatteet. Mikä onkaan se hapate, joka sinua eniten vaivaa? En halua syyttää ketään mistään, mutta tunnustan, että minä osaan olla fariseus. Sikäli kuin tunnen ihmisiä (en ole mikään ihmistuntija), kaikki yllämainitut hapatteet ovat yleisiä, mutta vaihtelevat yksilöittäin. Mikä rohkaisu tässä siis on?

Sanotaan, että paraneminen juoppoudesta lähtee liikkeelle, kun tunnustaa olevansa alkoholisti. Jos voimme tunnustaa, että olemme heikkoja jollekin hapatteelle, voimme myös parantua siitä. Jos emme heti paranekaan, niin ainakin tunnemme määrättyä syyllisyyttä, kun annamme periksi heikkoudellemme. Sellainen merkitsee pitkäkestoista ja hidasta paranemista, jota Raamattu kutsuu myös pyhittymiseksi - etenemiseksi pyhyyden tiellä.

Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä. Joh.22:11.

Vastuun kantaminen

Me ihmiset olemme vajavaisia ja se ilmenee monella tavalla. Otan tällä kertaa esiin erään piirteen, jota voidaan kutsua "hitaudeksi ymmärtää ja toimia ymmärryksen mukaan". Tästä näemme esimerkin Jaakobin perheen elämässä, kun he nälänhädän keskellä kävivät Egyptissä ja saivat kuulla ukaasin: 'Ette saa tulla minun kasvojeni eteen, ellei veljenne ole teidän kanssanne'. 1.Moos.43:3 KR33. Pitkän kotipuolessa viivyttelyn jälkeen Juuda valitti: Jollemme olisi näin vitkastelleet, olisimme ehtineet käydä siellä jo kaksikin kertaa. 1.Moos.43:10.

Minäkin profetoin eräässä seurakunnassa jo noin 30 vuotta sitten: "Ette saa tulla minun eteeni, ellei veljenne ole teidän kanssanne!" Arvaa, onko asialle tehty mitään? Ei ole pantu tikkua ristiin.

Jeesus itse profetoi, että seurakunta tulisi torjumaan Jumalan palvelijat, joita hän lähettää - sekä vanhan liiton että uuden liiton seurakunta tekisi niin: Sovittuun aikaan hän lähetti palvelijansa viinitarhan viljelijöiden luo, jotta saisi heiltä osansa tarhan sadosta. Mutta nämä ottivat miehen kiinni, pieksivät hänet ja lähettivät takaisin tyhjin käsin. Omistaja lähetti heidän luokseen toisen palvelijan, mutta tätäkin he pahoinpitelivät ja häpäisivät. Hän lähetti taas uuden palvelijan, ja tämän he tappoivat. Samoin kävi seuraavienkin: toiset he pieksivät, toiset tappoivat. Mark.12:2-5. Asia huipentui siihen, että he tappoivat omistajan pojan. Jeesus ei ajatellut kielteisesti, mutta ei myöskään sulkenut silmiään todellisuudelta. Hänen uskonsa oli ankkuroitu totuuteen.

On meidänkin syytä nähdä asiat kirkkaasti elättämättä mitään illuusioita. Niinpä kun eräs henkilö mainosti minulle kirkkokuntansa sisaria ja veljiä ja teki sen jotensakin naiivilla tavalla, en voinut olla ajattelematta: "Isoäiti, miksi sinulla on noin suuri suu?" On turhauttavaa nähdä, miten sokeita ihmiset ovat ja miten jukuripäisesti he kieltäytyvät näkemästä epäkohtia ja korjaamasta niitä. He tyytyvät istumaan paikallaan, vaikka näkisivät nälkää - hengellistä nälkää ja näivettymistä. Sitä juuri Suomen Siion tänä päivänä on - näivettynyt ja paikalleen jämähtänyt. Ei auta edes HD-tekniikka - Jumalan teräväpiirto on aina ylivertainen ja näkee kaikkien näytelmien läpi.

Mutta tässä on se hyvä puoli, että tästä on mahdollista nousta. Tästä on mahdollista vielä kääntyä parannukseen ja lähteä muutoksen tielle. Tässä tilanteessa ratkaisun avaimet ovat omissa käsissä. Kuunnellaan Juudan mietteitä, otetaan oppia hänestä (1.Moos.44:18-34). Hän otti vastuun omille harteilleen työntämättä sitä muille. Hän oli valmis muutokseen ja hänen päättäväisyytensä takia koko veljespiiri sai kokea Jumalan siunauksia. Hän lähti liikkeelle ja hänen myötään lähti liikkeelle koko Israel.

Oletko sinä käytettävissä, kun tarvitaan edelläkävijöitä, tien raivaajia ja vastuunkantajia?

Kun ruokahaluttomuus iskee

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Aam.8:11.

Kun toivuin sydänleikkauksesta sairaalassa, minulla oli pitkään vaikea ruokahaluttomuus. Yritin syödä sairaalan pöperöitä, mutta en saanut niitä juuri lainkaan nieltyä. Joskus tuloksena oli pahoinvointia ja oksennuskohtauksia. Jopa pienet pillerit olivat vaikeita niellä.

Oli mahtavaa päästä kotiin ja opetella syömään. Kotiruoka maistui paremmin ja vähitellen ruokahalu palasi. Mistä siis tunnistaa terveen ihmisen? - Hänellä on aika ajoin nälkä ja ruoka maistuu.

Voimme vastaavasti tunnistaa terveen uskon - terve usko synnyttää ja ylläpitää sanan nälkää. Jos sana ei maistu lukemalla eikä kuuntelemalla, se on paha merkki. Jos hengellistä ruokaa yritetään lusikalla syöttää, mutta toinen vaan oksentaa - se on jo hälyttävää.

Jos sinulla on Jumalan sanan nälkä ja vanhurskauden jano, se on siis tervetullut ja hyvä merkki. Haluaisin omalta osaltani vastata tarpeeseen ja laittaa herkkuja tarjolle. Tämä minun blogini nyt ei ole mikään suurisuuntainen hanke, tämä on pieni pöytä. Mutta pienihän se oli ilmestysmajan näkyleipäpöytäkin. Jos saan jonkun nälkäisen suun ruokittua, olen ihan tyytyväinen.

Syöminen on kuitenkin päivittäistä puuhaa. Jos ahmit vatsasi täyteen ja pidät sitten monta päivää taukoa, herää epäilys, mikä syömishäiriö sinulla on. Hengellisellä alueella syömishäiriöt ovat tavallisia. Terveessä uskossa oleva ihminen syö useasti päivittäin. Hän myös juo riittävästi. Hän on aktiivinen ihminen ja kaipaa energiaa. Pitkät paastot eivät ole hyväksi. Ruumis voi niitä kaivata joskus, mutta hengellinen elämä kuihtuu nopeasti ilman ruokaa. Seurauksena voi olla apatia ja ruokahalun menettäminen. Silloin hengellinen kunto voi romahtaa nopeasti.

Kuka osaa huomioida tämän? Kuka osaa pitää huolta itsestään? Seurakunnat kyllä pyrkivät järjestämään ruokailua, mutta nekin tarjoilevat sitä harvakseen ja pitävät pitkiä lomia. Sen tähden on hyvä saada ruokaa eri lähteistä. Nykyään kun on runsas mediatarjonta - TV, radio ja netti - voi helposti löytää purtavaa. Ongelma voi myös olla se, että tarjolle pantu leipä on kivikovaa - hampaat katkeavat kun sitä jyystää. Joskus pastoritkin nousevat väärällä jalalla sängystä ja kiukuttelevat seurakunnalle. Sitten syntyy haavoja, jotka eivät parane. Ne haavat voivat saada aikaan ruokahalun menettämisen.

Koska sanan nälän menettäminen on hengellisen elämän näivettäjä, tehkäämme asialle jotakin. Huolehtikaamme, että syömme riittävästi.

Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Room.10:17.

Ilmoittakaa hänen ihmetekojaan

Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan! 1.Aik.16:8.

Jos luemme Raamatun tilannekuvauksia niistä puheista, joita kerrotaan pidetyn, huomaamme että juutalaisten keskuudessa tuli tavaksi saarnata tietyllä menetelmällä. Voidaan sanoa, että kyseessä oli katsaus menneen ajan tapahtumiin Israelin kansan historiassa. Tässä katsauksessa mainittiin määrätyt huippukohdat ja vedettiin yhteen suuret linjat. Lyhyt kertomus saattoi kattaa satojen vuosien historian, kuten vaikkapa Stefanoksen pitämässä puheessa (Ap.t.7), joka on tyyppiesimerkki tästä menettelystä.

Voisinko minä siis muistella elämäni tapahtumia ja erottaa sieltä ne tilanteet, jolloin Jumalan käsi on erityisesti ohjannut minua? Entä sinä? Voisitko sinä koota elämäsi ratkaisevat hetket lyhyeen esitykseen, jossa on tiivistetysti kaikki olennainen ja jossa Jumalan läsnäolo ja voima tulevat esiin, kenties ihmeidenkin muodossa?

Voisiko sinun elämäsi käännekohtia kuvata seuraavilla sanoilla: herätys, kääntymys, parannus, uudestisyntyminen, kaste, Pyhän Hengen kaste, seurakuntaan liittyminen, opetuslapseus, näky, kutsumustietoisuus? Ehkä niistä voisi poimia joitakin ja asetella ne vähän eri järjestykseen? Tai ehkä sinä mieluummin mainitsisit maallisempia asioita: ammattiin valmistuminen, seurustelu, naimisiinmeno, esikoisen syntymä?

Voihan olla, että hengellisten sanojen luettelo kuulostaa vieraalta. Saatat olla kiinnostunut kristillisestä uskosta, Raamatusta ja Jumalasta, mutta et koe voivasi nimetä mitään erityisiä etappeja elämäsi matkalta, jotka liittyisivät uskoon? Ei hätää, Jumalalla on varaa kohdella sinua yksilöllisesti. Saatat olla uskossa, vaikka et oikein lausu sitä samalla tavalla kuin keskivertokristityt. Jos et ole vielä ihan sisällä Jumalan valtakunnassa, saatat olla kuitenkin lähellä sitä. Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: "Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta." Mark.12:34.

Sain innoituksen puhua tästä, kun luin Aikakirjoista leeviläisten kiitosvirren (1.Aik.16:8-36). Huomasin, että leeviläisillä oli sama pyrkimys kuin minullakin, kun he kirjoittivat kiitoslaulunsa. He halusivat ylistää Herraa kaikista hänen ihmeteoistaan, joita Jumala oli israelilaisten keskuudessa tehnyt. He halusivat nähdä selkeästi Jumalan käden jäljen elämässään ja antaa hänelle kunnian kaikesta. Tämän kuvauksen oli määrä vahvistaa uskoa ja synnyttää sitä muissakin, myös tulevissa polvissa. He asettivat Jumalan kaikessa kirkkaudessaan oman historiansa keskipisteeksi. Tehkäämme mekin niin.

Laulakaa Herralle, koko maanpiiri! Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan! Julistakaa hänen kunniaansa, ilmoittakaa hänen ihmetekojaan kansoille, jotka eivät häntä tunne. Suuri on Herra, ylistäkää häntä! 1.Aik.16:23-25.

Kun kärsimme syyttöminä

Jos myönnämme, että olemme Jeesuksen seuraajia ja tavoitteemme on tulla hänen kaltaisekseen, voimme kysyä: - Mitä Jeesuksen ominaisuuksia tavoittelet juuri nyt?

Jeesus oli suuri saarnamies - haluatko sinäkin menestyä sananjulistajana? Jeesus oli ihmeiden tekijä - olisiko se sinulle sopiva elämäntehtävä? Jeesus sai paljon opetuslapsia - pitäisikö sinunkin onnistua kasvattamaan jälkipolvi, joka toistaa sinun opetuksiasi? Jeesus oli kansanjoukkojen suosiossa - pitäisikö sinunkin saada osaksesi tykkäyksiä, hurraahuutoja ja taputuksia?

Jeesuksen kanssa joudumme tutustumaan ristin todellisuuteen. Jos unohdamme sen pois, jotakin hyvin olennaista jää silloin sivuun. Monet ovat kyllä huomanneet, että Jeesus ei ole enää ristillä, hän on nyt kuningas. Siitä he vetävät johtopäätöksen: "Olkaamme mekin kuninkaita!" - Latvasta puuhun?

Voimme todeta ristin merkityksen Jeesuksen omista sanoista: Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Matt.10:38.

Niinpä meidän tulee ymmärtää risti. Mitä se oikein on? Nikkaroimmeko puisen ristin, jota vedämme perässämme tai kannamme ympäriinsä? - Eihän se tarkoita mitään ulkonaista, eihän se ole mitään teatterirekvisiittaa eikä kärsimys mitään käsikirjoitettua draamaa. Se on jotain syvempää.

Silloin kun meitä syytetään jostakin, mitä emme ole tehneet, tai meitä syytetään asiasta, johon olemme syyllistyneet mutta jota paisutellaan kohtuuttomasti ja tuomion ankaruutta lietsotaan vihassa, silloin olemme lähellä ristin todellisuutta. Risti tulee lähelle silloin, kun kärsimme syyttöminä. Risti on sovituksen paikka. Kun sinä hyväksyt sen, että sinua syytetään ja rangaistaan sellaisesta, minkä joku lähimmäinen on tehnyt, silloin sinuun latautuu sovituksen voimaa. Kun sinä suostut hetken kärsimään ja tässä lyhyessä ajan rahtusessa, jonka täällä maan päällä vaellat, sinä otat vastaan vihaa ja syrjintää, epäoikeudenmukaisia syytöksiä ja suoranaisia valheita, sinä alat lopulta muistuttaa Mestariasi. Voit olla varma: Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. 2.Kor.4.17.

Voit olla varma, että ylösnousemuksen päivä on ihana. Sinä saat vihdoin korjata kärsivällisyytesi satoa. Sinä saat täyden hyvityksen. Sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa (Luuk.14:14). Satosi on suuri, se pursuaa ovista ja ikkunoista ja ilo tulvii vanavedessä, riemu on sanoinkuvaamaton.

Uskotko sen? On tärkeää, että meillä on oikea kuva Kristuksesta ja että vaellamme kaitaa tietä - ristin tietä - emmekä yritä mitään oikotietä onneen (Vrt. Mark.10:37, 1.Kor.4:8).

Syntisten Vapahtaja

Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. 1.Joh.4:8.

Jumala on meidät luonut. Olemme ainutlaatuisia. Syntiinlankeemus toi kuvaan pahan voimat. Jumala kuitenkin sovitti meidät itsensä kanssa lähettämällä tänne Poikansa.

Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan. 2.Kor.5:19.

Jokainen on tämän rakkauden kohde. Jokainen on arvokas. Evankeliumi on ilosanoma Jeesuksesta ja hänen aikaansaamastaan sovinnosta. Se ei erottele ihmisiä. Se koskee kääntymätöntä ja se koskee uskovaista. Kuka osaa kertoa ilosanoman oikein? Kuka osaa välittää Jumalan rakkauden koskettavalla tavalla?

En minä ainakaan. Mutta en haluaisi matkia aikamme evankelistoja, jotka jakavat ihmiset jyrkästi pelastuneisiin ja pelastumattomiin, uskoon tulleisiin ja kääntymättömiin ja sitten osoittavat sormellaan "te mustat lampaat siellä, tulkaa ja jättäkää syntinen elämänne, nöyrtykää Jumalan väkevän käden alle!" Ja niin edelleen - varmaan jokainen on kuunnellut sitä paatosta ihan tarpeeksi. Se tympii jotenkin ja taidan tietääkin, mikä siinä tympii. Se tympii, koska se on farisealainen tapa evankelioida. Fariseus on aina mielestään oikeassa ja parempi kuin syntinen, joten hän pitää itsestään selvänä, että hänen täytyy opastaa raukkoja eksyneitä, se on suorastaan hänen velvollisuutensa, ja hän tekee sen kuin liikennepoliisi, joka seisoo katutasoa ylempänä. Niin, oletko huomannut - he seisovat monesti jollain korokkeella. He eivät vieläkään ymmärrä:

"Kuinka hän syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!" Mark.2:16.

Fariseusten ja saddukeusten mielestä Jeesus seurusteli "syntisten" kanssa. Se oli heidän nimityksensä ihmisille, jotka eivät olleet heidän oppilaitaan ja mitat täyttäviä yksilöitä. Heidän käyttämänsä kieli periytyi Raamattuunkin, mutta eiväthän nämä sormella osoitellut ihmiset olleet sen syntisempiä kuin kuka tahansa. Jeesukselle jokainen oli lähtökohtaisesti syntinen. "Syntinen vaikka voissa paistaisi". Mutta Jeesus halusi antaa oman vanhurskautensa peliin ja luovuttaa sen lahjaksi meille, jotka uskomme.

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Ef.2:8.

Niinpä sama ilosanoma koskee nyt jokaista, niin maailman ihmistä ja kääntymätöntä kuin uskovaistakin. Kaikki olemme samassa veneessä. Toiset ovat pukeneet pelastusliivin päälle - jossa lukee Jeesus - toiset eivät, mutta se pelastusliivi on jokaisen ulottuvilla.

Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Room.3:22-24.

Ihminen ei käsitä

Varjele minua niin kuin silmäterääsi, peitä minut siipiesi suojaan. Ps.17:8.

Harva se päivä saan silmieni eteen jonkin komean galaksin - Nasa julkaisee sivuillaan Hubble-teleskoopin otoksia. Avaruudessa on 'miljardi' galaksia ja jokaisessa on 'miljardi' tähteä. Galaksien kuvissa voi erottaa sinisiä alueita - niissä syntyy koko ajan uusia tähtiä. Kuka käsittää näitä jättiläismäisiä maailmoja? Kuka käsittää niiden tarkoituksen ja näkee ne niin kuin Jumala? Toisaalta ydinfyysikot tutkivat atomien rakennetta eivätkä vieläkään ymmärrä, mitä mikromaailmassa tapahtuu.

Ihmeellistä tässä on se, että Jumala joka on kaiken luonut, on Jumala Kaikkivaltias sekä suuressa mittakaavassa että pienessä. Hän näkee pienen ihmisen murheet ja lähettää ahdingossa olevalle apunsa, huolehtii että ihmisparka saa avun ja löytää rauhan sydämeensä. Hän kuulee pienen ihmisen rukouksia ja vastaa niihin.

Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua. Saarn.3:11.

Entä ihmisen sielun syvyydet ja Jumalan aivoitukset? Kun mennään henkiselle ja hengelliselle alueelle, tiedon ja ymmärryksen puute tulee vastaan kuin seinä. Tarvitaan sitä kuulua uskoa, jotta valo edes vähän alkaisi häämöttää. Tarvitaan luottamusta taivaan Isään, jotta ihmisen lapsi löytää elämälleen tarkoitusta ja mielekkyyttä.

Ainoa ratkaisu tähän valtavaan tiedon puutteeseen ja ymmärryksen vajeeseen on lopulta usko. Jumalan sana rakentaa uskoa meidän sisimpäämme. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä. Hepr.11:3. Uskon avulla emme ymmärrä kaikkea, mutta ymmärrämme riittävästi, että voimme kokea elämän mielekkäänä ja hyvänä. Vain tyhmä ihminen halveksii uskoa.

Jumala hallitsee luomakuntaansa, mutta hänkin voi delegoida valtaansa. Tässä meille tutussa maailmassa hän on luovuttanut kaiken vallan ainoalle Pojalleen. Poika on lähettänyt luoksemme Pyhän Henkensä, joka ottaa Kristuksen omasta ja antaa meille. Me olemme vähän samassa asemassa kuin ne uudet tähdet - meitä synnytetään ja kasvatetaan taivasta varten. Meistä tehdään Jumalan palvelijoita, jotka voimme hallita hänen luomakunnassaan niitä rajattuja alueita, jotka meille uskotaan.

Ei ole siis vähäpätöinen asia, että sinutkin on kutsuttu sisälle Jumalan valtakuntaan. Ei ole pieni asia, että sinutkin on valittu. Ei ole merkityksetöntä, kuinka pärjäät niissä moninaisissa koetuksissa, joiden kautta elämä kuljettaa. Sinun kestävyytesi ja sitkeytesi, sinun vakaumuksesi lujuus, sinun uskollisuutesi - ne ovat tärkeitä mittareita kerran. Sinun elämäsi ei ole kuitenkaan sinun omassa varassasi, vaan sinä saat olla osallinen Jumalan armosta. Hänen vahva käsivartensa sinua kantaa, hänen voimansa sinua tukee.

Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät. Luuk.1:49-50.

Kristus teidän keskellänne

Kun Mooses viipyi eikä tullut takaisin vuorelta, israelilaiset kerääntyivät Aaronin luo ja sanoivat hänelle: "Tee meille jumala, joka johtaa meitä matkallamme. Me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tuolle miehelle, joka toi meidät pois Egyptistä." 2.Moos.32:1.

Israelilaiset eivät olleet ilman johtajaa. Heidän johtajansa oli vain hetkellisesti poissa. Mooses oli läsnä, mutta näkymättömissä - vähän kuin Jeesus nyt. On vaikea kiintyä henkilöön, joka vaikuttaa näkymättömänä - tai saada ihmisiä kiintymään ja sitoutumaan Jeesukseen, joka istuu taivaassa valtaistuimella Isän oikealla puolella. Jeesus itse tiedosti tämän ongelman ja sanoi: Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe. Joh.20:29.

Mutta on myös näitä Aaronin kaltaisia pappeja, jotka sitten alkavat väsätä jotakin näkyvää sille pyhälle paikalle, joka kuuluisi yksin Jumalalle. Jos eivät sentään mitään kultaista vasikkaa, niin jotakin kirkkoa kuitenkin. Jos eivät näe mallia Raamatusta, niin onhan noita esikuvia maailmassa paljon. Aaronkin otti esikuvansa aikansa uskonnoista. Kultainen vasikka oli täyttä lainaa pakanoilta. Niinpä tämän ajan uskonnolliset ihmiset ottavat mallia kaikesta siitä, mitä ovat nähneet esitettävän kristillisen uskon nimissä. Heidän mielikuviensa näyttämöllä on keskeisin paikka varattu "seurakunnalle". He keskittyvät organisoimaan seurakuntaa, sillä Jumala ei ilmeisesti osaa toimia ilman ihmisten organisoimaa seurakuntaa. Eikä Jumala ainakaan osaa pitää papistonsa puolia, joten heidät on nostettava eliitiksi kansan yläpuolelle. Koska seurakunta ei pysty toimimaan ilman omaa rakennusta ja palkattuja työntekijöitä, tarvitaan runsaasti rahaa. Nyt viimeistään Aaron ottaa vastaan seurakuntalaistensa korvakorut...

Mutta onhan raamatullinen seurakuntamalli olemassa ja pitäähän meidän kokoontua yhteen? - Kyllä, mutta varokaamme tekemästä mitään jumalaa Jumalan rinnalle. Varokaamme tarkoin, ettemme pystytä mitään epäjumalia, kun pyrimme toteuttamaan Kristuksen näkyä seurakunnasta. Ei Jumala halunnut, että seurakunnasta tehdään jokin Jumalan korvike - siis epäjumala. Jeesus halusi ennen kaikkea, että Jumalan valtakunnan periaatteet toteutuisivat meidän keskellämme. Kirkko ja seurakunta rakentuu siellä, missä eletään uskoa todeksi. Nyt uuden liiton aikaan se on ennen kaikkea sisäistä todellisuutta. Sisäinen todellisuus voi kantaa näkyvää hedelmää, mutta se hedelmä ei koskaan muistuta kultaista vasikkaa.

Tähän hengen hedelmän kantamiseen haluan rohkaista sinua tänään. Näkemään Jumalan valtakunnan todellisuuden ilman rakennuksia, ilman rahaa, ilman hierarkisia rakenteita, sellaisena kuin Jumala tahtoo. Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo. Kol.1:27. Rohkaisen sinua näkemään Jeesuksen kansansa keskellä, kun hän Pyhän Henkensä voimalla vaikuttaa. Seurakunnan tulisi olla Kristuksen ruumis, siis orgaaninen yhteisö (ei organisoitu). Meidän tulee itse olla alasimella eikä laittaa sinne kultaharkkoja. Meidän tulee kantaa Kristuksen muotoa, ei minkäänlaisten kuvien sen paremmin kuin ihmistekoisten organisaatioiden. Paavali huokaisi: Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä. Gal.4:19.

Me voimme sydämestämme rukoilla Emmauksen tien kulkijoiden tavalla: Herra, jää meidän luoksemme! Raamattu todistaa, että tämä rukous on Herran mieleen ja hän on valmis toteuttamaan pyyntömme: Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen. Luuk.24:29.

Nahkurin orsilla tavataan

"Nahkurin orsilla tavataan" on yksi niistä mietelauseista ja sananparsista, joita ei löydy Raamatusta, mutta joka on silti naulan kantaan sanottu ja osuva. Se sisältää sellaista elämänviisautta, jota kaivattaisiin elämän arkeen. Se tekee meistä tasa-arvoisia ja paljastaa surkeutemme. Harva meistä on nähnyt nahkurin orsia elävässä elämässä, mutta en kauheasti valehtele, jos väitän, että minäpä olen. Tosin lapsuuden kotini "vanhan navetan" orsilla oli muistaakseni vain yksi lampaan vuota. Se oli kai unohtunut sinne, koppura. Mitä sellainen hylätty vuota sitten kertoo? Että elämä päättyy, joskus surkeasti, ja sinut unohdetaan. Siellähän pölytyt ja sieltähän kukaan ei sinua kaipaa, kukaan ei viitsi sinua enää parkita ja puhdistaa, olet vain muisto entisestä, muisto joka ei ketään kiinnosta.

Mitä rohkaisevaa tässä on? Tämän blogin on tarkoitus sisältää rohkaisua, joten on vähän uhkarohkeaa puhua kuolemasta. Mutta joskus kannattaa katsoa elämää syvälle silmiin ja löytää sellaisia totuuksia, jotka tekevät nöyräksi, katsoa rohkeasti pimeyteen ja nähdä asioita, jotka vetävät hiljaiseksi.
Että ei ole pakko loukkaantua ihan pienestä ja ottaa itseensä jokaista pikkuasiaa. Voi nähdä suuret kaaret, pitkät jänteet. Voi miettiä, minkälaisia asioita minustakin kerran paljastetaan, kun joudun Kristuksen tuomioistuimen eteen. Minkälaisia kysymyksiä minulle tehdään? Kysytäänkö, miksi teit niin? Mitä oikein ajattelit? Kaduttiko yhtään? Katsoitko oikeudeksesi tuomita? Eikö ollut varaa antaa anteeksi?

Mietin tällaisia ihan omalta kannaltani. En usein, mutta joskus on pakko. Luulen, että sellainen on hyödyllistä. Se asettaa tämän päivän kiistat ja ärsyttävät asiat johonkin mittakaavaan. Se kummasti tasoittaa mieltä, kun tajuaa, että eihän noilla tämän hetken hyttysillä ole mitään merkitystä. Merkitystä on ihan toisilla asioilla. Kuoleman edessä kaikki pikkuasiat lanautuvat maan rakoon. Sinnepä päädyn itsekin - juurikin maan rakoon.

Nyt vielä - tänä armon päivänä - on mahdollista tehdä asioille jotakin. On mahdollista asettaa jokainen asia oikeaan mittakaavaan, nähdä jokainen päivä lahjana, jokainen lähimmäinen arvokkaana. On mahdollista arvioida turhuuden turhuudet omaan arvoonsa ja nostaa Jumalan valtakunnan aarteet etusijalle. On mahdollista suodattaa maailman häly ja kuulla Kristuksen kirkkauden evankeliumi. On mahdollista jättää tuomitseminen Tuomarille ja katsoa lempein silmin noita nahkurin orsille vietäviä lammasparkoja. Samassa porukassahan olen itsekin, saman kohtalon alainen. Vielä on mahdollista tehdä parannusta, tänä armon päivänä. Vielä on mahdollista iloita Jumalan hyvyydestä, joka kaikesta sanotusta huolimatta niin runsaana ympäröi meitä.

Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia, olimme eksyksissä ja monenlaisten himojen ja nautintojen orjia, elimme pahuuden ja kateuden vallassa, vihattuina ja toisiamme vihaten. Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,  jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme. Tit.3:3-7.

Rikkaruohojen kitkeminen

Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: "Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin." Joh.5:14.

Jeesus puhuu tässä synnin seurauksista, mutta itse synnillä on sellainen taipumus - se kasvaa. Jos puhut pahaa ystävästä selän takana etkä kadu, saatat pettää hänet tosi pahasti seuraavassa käänteessä. Jos näpistät tänään, saatat varastaa huomenna. Jos et tule katumukseen, joudut kiusaukseen tehdä kunnon petoksen ja haalia rahaa kerralla oikein olan takaa. Sinun paha tekosi - on se millainen vaan - kasvaa. Valitettavasti se voi paisua pahastikin.

Riita syntyy kuin rako patoon -- tuki se, ennen kuin vesi nousee! Sananl.17:14.

Jos talossasi on hiiriä, hanki kissa. On parempi hoitaa ne hiiret pois päiviltä heti kuin katsella myöhemmin jotain virtahepoa olohuoneessa. Kaikki elollinen meidän ympärillämme kasvaa, myös pahat teot. Siksi ei pidä olla välinpitämätön tai leväperäinen.

Älkää siis, lapseni, olko leväperäisiä, sillä teidät Herra on valinnut seisomaan hänen edessänsä ja palvelemaan häntä, olemaan hänen palvelijansa ja suitsuttamaan hänelle. 2.Aik.29:11 KR33. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Room.12:11.

En puhu ylhäältä ja katsele näitä asioita jostain korkeuksista - olen itse sillä paikalla, missä tulee nyt osata tehdä parannusta ja kitkeä pois elämästäni joitain pahoja asioita, jotta ne eivät pääse rehottamaan. On hyvä olla aralla mielellä ja turvallista tiedostaa oma vajavuutensa.
Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä. Sananl.28:14.

Voimme rohkaistua Jumalan sanan äärellä silloinkin, kun se nuhtelee meitä. Oikein on, jos vanhurskas minua lyö. Auta, etten torju hänen kuritustaan - se on kuin öljyä pääni hiuksille! Ps.141:5. On turvallista saada nuhdetta. Se tietää mahdollisuutta korjata suuntaa, muuttaa asioita paremmalle tolalle.

Olkaamme siis kiitollisia. On hyvä tietää, että Jumala on armollinen. Herra, sinä olet laupias Jumala ja annat anteeksi, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi ja uskollisuutesi on suuri. Ps.86:15.

Kristuksen lähettilääksi valitulle

Jumala näkee sinut ja tuntee sinun elämäsi olosuhteet. Hän tietää sinun sydämesi rakkauden, jota osoitat Jeesusta kohtaan. Hän on seurannut sinun työtäsi seurakunnassa ja todennut sinun omistautumisesi Jumalan valtakunnan asialle. Hän on antanut sinulle Pyhän Henkensä ja varannut sinulle sananjulistajan kutsumuksen.

Painakaa siis mieleenne, että niin kuin isä kasvattaa lastaan, niin Herra, teidän Jumalanne, kasvattaa teitä. 5.Moos.8:5.

Kristus Jeesus haluaa viedä sinut kouluunsa - siinä olet jo ollut jonkin aikaa - ja hän haluaa viedä työtään sinussa eteenpäin. Hän haluaa puhdistaa sinua ja karsia elämästäsi pois asioita, jotka vievät liikaa huomiotasi. Jotkut asiat ovat rikkaruohoja, jotka tulee kitkeä pois. Jotkut harrastukset voivat viedä voiman maasta eikä elämän puu saa kasvaa ja tuottaa hedelmää. Sinun tulee tehdä elämässäsi muutoksia, mutta sinä saat olla levollisella mielellä - Herra vaikuttaa niitä muutoksia.

Sinun tulee oppia vetäytymään pois ihmisten keskeltä, väkijoukon hälinästä yksinäisyyteen. Sinun tulee oppia kokemaan hiljentymisen merkitys. Kun sinä jätät ihmiset, kun sinä jätät television, kun sinä panet sivuun rakkaat harrastuksesi ja tulet Herran kasvojen eteen - silloin Jumalan henki pääsee vaikuttamaan ja sinun ymmärryksesi kasvaa. Kun sinä arvostat Jumalan sanaa yli kaiken ihmisviisauden, Herra lahjoittaa sinulle viisauden ja näkemisen hengen. Herra antaa sinulle murrettua leipää ja sinä saat viedä sitä nälkäisille syötäväksi. Sinä saat jakaa maistuvaa ruokaa niille, joilla on vanhurskauden nälkä. Sinä saat juottaa janoisia elävien vetten lähteistä, kun sinä viet heille samaa raikasta vettä, jota olet itse juonut.

Sinun tulee hallita ajankäyttöäsi ja varata siitä Jumalalle tuntuva siivu. Sinun tulee tiedostaa vastuusi. Sinut on kutsuttu Kristuksen lähettilääksi, työntekijäksi hänen viinitarhaansa - sinä et ole kuka tahansa tavallinen kansalainen. Sinun tulee olla valmis näkemään vaivaa, jopa kärsimään työsi tähden. Sinä et saa elää itsekeskeistä elämää ja kuluttaa aikaasi huvituksiin. Kun sinä omistaudut Herralle, hän pitää huolen, että sinä saat myös levätä ja nauttia elämästä. Jumala johdattaa sinua kaikessa, myös yksityiselämässäsi. Muista tämä:

Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa. Room.8:30.

Ole siis rohkea ja katso eteenpäin. Tiedä tämä: Jumalan käsi johdattaa sinua, hän joka on uskollinen.

Uuteen kaupunkiin

Näin unta. Oli iso kaupunki. Aivan uuden uutukainen kaupunki oli rakennettu tuhoutuneen tilalle. Oliko entinen kaupunki tuhoutunut maanjäristyksessä vai millä tavalla - se ei selvinnyt. Asukkaat olivat kuitenkin tallessa. Heidät oli majoitettu telttakyliin uuden asutuskeskuksen ulkopuolelle. He odottivat kärsimättöminä pääsyä uusiin asuntoihin.

Minä olin jotenkin onnistunut saamaan luottamustoinen. Piti valita yhteen kerrostaloon noin kolmekymmentä perhettä. Piti kierrellä telttakylissä esittelemässä kerrostaloani ja kutsumassa sinne sopivia ihmisiä asumaan. Asuisin itsekin kyseisessä talossa ja halusin valita sinne ystäviäni ja kaikenlaista kunnon väkeä. Mukanani kulki valtion virkamies, joka neuvoi, keitä voitiin ottaa ja keitä ei.

Löysin heti muutamia mukavia ihmisiä, jotka merkittiin listalle. Sitten tapasin ihmisiä, joita voisi harkita, mutta joiden suhteen tarvitsin neuvoja. Virkamies joko nyökkäsi tai pyöritti päätään. Tapasin nuoruuteni heiloja. Joidenkin kohdalla olisin toivonut yhteistä tulevaisuutta, mutta se ei ollut onnistunut. Nyt heillä oli perheet ihan muun miehen kanssa. Mutta "vanha suola janottaa" sanotaan ja ehdotin virkamiehelle joitakin tällaisia nuoruuteni ihastuksia. Virkamies oli joskus tyly, joskus myöntyväinen. Iloitsin, kun sain asuttaa joitakin heistä. Joku entinen heilani kyseli hädissään, saisiko hänen perheensä tulla mukaan. Tottakai. Tapasin myös työpaikkani pomoja ja työkavereita. Vaikeita ihmisiä, toivottomia tapauksia. Vain harva pääsi listalleni. Jokunen sentään. Tapasin myös ystäviäni. Noita mukavia ihmisiä, jotka olivat suhtautuneet minuun myönteisesti ja rohkaisseet minua ja tukeneet taloudellisesti. Heitä oli kiva kutsua asumaan samaan kerrostaloon. Joitakin tärkeitä ihmisiä tuntui kuitenkin puuttuvan ja kysyin siitä virkamieheltä. Hän vastasi: - Heillä on meneillään sama työ kuin sinulla. - Siis oma kerrostalo? kysyin. - Jep. Paitsi joillakin on rivitalo, toisilla kartanon tapainen. Jokaisella on oma rakennuksensa..

Kolmisenkymmentä asuntoa täyttyi lopulta nopeasti. Kaupungissa oli paljon uusia kerrostaloja ja jopa pilvenpiirtäjiä. Kysyin virkamieheltä, saisinko asuttaa muitakin taloja. Ei, jokaiselle oli vain yksi talo. Entä ne, jotka saavat asuttaa pilvenpiirtäjiä? Miksi heille on annettu enemmän valtuuksia ja suurempi vastuu? Vastaus oli, että ymmärtäisin asian myöhemmin. Kysyin myös niistä, jotka jäivät valitsematta. Tuntui, että monet jäivät telttakyliin kurjiin oloihinsa. Olin heistä huolissani ja kärtin virkamieheltä vastausta, mutta en ehtinyt sitä saada, kun heräsin.

Riemuvoiton tunnelmissa

Raamattua lukiessa joutuu kohtaamaan monia tappion hetkiä ja todistamaan ihmisten kokemia takaiskuja. Jeesuksen ristiinnaulitseminen on sellainen tappio ja takaisku, mutta luemme siitä rauhallisin mielin, koska tiedämme lopputuloksen. Tiedämme, että Jeesus nousi kuolleista ja kaikki hänen kokemansa vääryys ja tuska sai uuden mielekkyyden. Rististä tuli hänen elämänsä tarkoituksen ratkaiseva tekijä. Paha kääntyi hyväksi.

Saman voimme kokea hyvinkin arkisella tavalla, kun katsomme televisiosta jotakin peliä, jossa Suomen joukkue pelaa ennakkoon parempaa vastustajaa vastaan. Jos tiedämme lopputuloksen - että Suomi lopulta voittaa - jaksamme jännätä pelin kulkua ja kokea innostusta, kun peli lopulta kääntyy Suomelle. Näin saamme myös uutta ymmärrystä siitä, miten usko toimii. Kun tiedämme Jumalan sanan perusteella, miten väkevä Jumala meillä on, miten hän vie asiansa voittoon, miten hänen lupauksensa eivät petä, silloin jaksamme olla luottavaisin mielin, vaikka elämä meitä välillä kolhii. Takaiskujen keskellä tiedämme, että Jeesus on voimallinen Pelastaja, armollinen ja pitkämielinen Vapahtaja, suuri ja majesteettinen herrain Herra, joka on minutkin nimeltä kutsunut - silloin emme menetä toivoamme, vaan pidämme kiinni uskostamme ja seuraamme pelin loppuun asti.

Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Room.4:20-21.

Niinpä sinäkin voit tänään nostaa katseesi ylös, säilyttää toivon rohkeuden ja pitää yllä uskoasi hyvään tulevaisuuteen. Jos jokin takaisku sinua masentaakin, niin voit olla varma, että se on väliaikainen ja ohimenevä hidaste, sillä Jumala vie aina asiansa voittoon. Jeesus Kristus vie aina lapsensa perille - kotiin asti.

Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Hepr.10:22-23.

Emme anna periksi epäuskolle, emme luovuta. Panemme alati toivomme häneen, joka on antanut henkensä meidän puolestamme. Tiedämme, että hän on meidän rakkautemme ja kiintymyksemme ansainnut. Emme anna maailman tuulien sammuttaa sydämestämme ensirakkauden tulta. Iloitsemme jo ennalta, sillä olemme varmoja, että peli kääntyy vielä vastustajan tappioksi. Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Room.8:37.

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:8-9.

Kristus peräsimessä

Sattuipa kerran hurjassa nuoruudessani ikimuistoinen tilanne. Asuimme noin kilometrin päässä järven rannasta ja meillä oli puinen soutuvene, jossa oli myös perämoottori. Siihen aikaan, kun minä elin omaa murrosikääni, ei veneilijöillä tarvinnut olla pelastusliivejä. Niinpä pörräsimme järvellä pitkin ja poikin ilman liivejä - ilman uimataitoakin. Päätä ei palellut, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti.

Äitini halusi mennä telttakokoukseen järven toiselle puolen ja ottaa naapurinkin mukaan. Hän sai yleensä autokyydin, mutta nyt hän oli saanut idean: minä veisin hänet veneellä järven yli ja hän palaisi sitten jonkun kyydillä. Mikäs siinä, tuumasta toimeen.

Se oli joka suhteessa raamatullista. Kun pääsimme järvelle saatoimme todeta, että siellä puhalsi aikamoinen puhuri. Laineet nousivat vaahtopäiksi. Tuuli puhalsi ankarasti, ja järvellä kävivät vaahtopäiset aallot. Joh.6:18. Että sattuikin. Äitini ja naapuri olivat kohta paniikissa. Minä en osannut pelätä, vaan ohjasin veneen rohkeasti tuulta päin. Siinä iässä ei vielä osaa pelätä. Kun katselen nykynuorisoa, huomaan saman ilmiön - järki kasvaa myöhemmin. Jälkeenpäin olen kauhistellut tilannetta. Mutta tiedäthän, miten aallokossa pitää venettä ohjata? Suoraan tuulta päin. Keula siinä vähän hyppii ja vesi roiskuu, kun hypätään aallonharjalta toiselle, mutta sivuttain olisi vaarallisempaa ja vene voisi herkemmin kaatua. Vauhdin hiljentäminen ei ole hyvä idea, vaan kohtalainen vauhti pitää yllä liike-energiaa haastaen aallokon voiman ja pitäen veneen vakaana.

Pääsimme onnellisesti vastarannalle ja helpottuneet matkustajani pääsivät turvallisesti laiturille. He olivat jokseenkin järkyttyneitä ja samalla kertaa varmoja, että minä olin tahallani saattanut heidät vaaraan. Uusia veneretkiä ei sen koommin tehty.

Mutta tiedätkö, tämä antaa aiheen profetoida sinulle: Se myrsky, jonka keskellä sinä nyt olet, on Jumalan sallima. Sinusta voi tuntua, että olet joutunut sokean kohtalon armoille ja sinua kuritetaan, vaikka olet elänyt oikein ja hakeutunut hengellisiin tilaisuuksiin. Sinusta voi tuntua, että elämäsi purtta ohjaa joku hurjapää kiusanhenki. Haluaisit hiljentää vauhtia. Mutta sinun tulee tietää, että sinua viedään turvallisinta reittiä kohti määränpäätä. Ympärillä tosin myrskyää, mutta ei sinun tarvitse pelätä. Jeesus Kristus itse ohjaa sinun elämäsi venettä. Sinun uskosi kasvaa, kun sinä tämän koettelemuksen keskellä rukoilet ja saat kokea syvää rauhaa ja uskon luottamusta Kristukseen. Hän haluaa näyttää sinulle, että hän on voimallinen varjelemaan, hän on voimallinen viemään sinut perille. Hän ei ole hylännyt sinua - päinvastoin. Hän haluaa, että sinun luottamuksesi häneen uudistuu ja uskosi kasvaa. Sinä saat kuulla Herrasi vakuutuksen:

"Älä pelkää, vaan usko." Mark.5:36.

Vaikka henki menisi

Raamattu on täynnä esikuvia ja vertauksia. Kristuksen muoto tulee tämän tästä esiin Vanhan liiton kirjoituksia luettaessa. Nyt viimeksi huomasin sen, kun luin Joosefin tarinaa. Joosef on tietysti Kristuksen esikuva, mutta myös Juuda hahmottaa meille Kristuksen ääriviivoja, kun hän sanoo isälleen Benjaminista:

Minä otan itse vastatakseni hänestä, minut voit vaatia tilille hänen hengestään. Jos en tuo häntä takaisin tänne sinun luoksesi, minä olen aina oleva sinun edessäsi syyllinen. 1.Moos.43:9.

Oletko ajatellut, että Jeesus sanoo tämän saman asian sinusta? Jumalan Poika on siellä taivaassa ennen maallista elämäänsä (josta hänet tunnetaan Jeesus Nasaretilaisena) ja neuvottelee Jumalan kanssa sinun kohtalostasi. Hän lupaa vastata sinusta hengellään. Hän vannoo, että tuo sinut taivaaseen, vaikka henki menisi. Ja ellei niin tekisi, hän olisi ikuisesti syyllinen Jumalan edessä.

Aika vahvaa tekstiä, vai mitä? Se muovaa meidän jumalakuvaamme aika voimakkaasti, sillä helpostihan me koemme Jumalan pelottavana. Me vapisemme häntä, vaikka Jumalan Poika itse asiassa vapisee meidän puolestamme. Kun veljekset tulivat Joosefia tapaamaan ja heitä vietiin tämän kotiin, hekin olivat peloissaan: Kun veljet huomasivat, että heitä vietiin Joosefin taloon, he pelästyivät... 1.Moos.43:18. Joosef oli heidän silmissään kuin faarao (1.Moos.44:18).

Näin mekin usein koemme. Jumala on pelottava. Jeesus on kuin julma hallitsija. Mutta jos pääsemme eteenpäin ja uskomme löytää totuudellisen sisällön, tajuamme että Jeesus onkin meidän veljemme - hyväntahtoinen, anteeksiantavainen, huolehtiva ja rakastava veljemme.

Voimme siis tajuta, että Jeesus on se, joka on joutunut kärsimään puolestamme, mutta hän ei muistele meitä pahalla, vaan kohtelee meitä armollisesti ja hyvin. Hän varustaa meidät viljalla - antaa meille elannon nälkävuosinakin ja antaa meille taivaan leipää, joka tuottaa ikuisen elämän.

Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. 1.Piet.5:10.

Ihmisten tarjoama roolitus

Jotkut omistautuvat tieteelle ja tekevät akateemista uraa ja kenties tutkimustyötä edistääkseen tieteen saavutuksia. Sitten joskus kuulen sellaisiakin viestejä, että minun kohdallani elämä on mennyt hukkaan, kun en ole tehnyt akateemista uraa enkä omistautunut elämässäni tieteen hyväksi.

Ymmärrän heidän huolensa, mutta en arvosta tiedettä niin paljon, että pitäisin sille omistautumista jonain kutsumustyönä. Eivät nämä akateemiset ihmiset ole pahoja, mutta heidän näköalansa on liian kapea. Heiltä puuttuu riittävän laaja-alainen visio elämän tarkoituksesta. Sellaisen vision tarjoaa vain elävä usko Jumalaan. Jumalan antama visio elämästä on jotakin niin paljon enemmän. Lueteltuaan joitakin 'ansioitaan', Paavali luonnehti elämänkatsomustaan tähän tapaan:  

Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen. Fil.3:7-8.

Tämä arvojärjestys on tärkeä. Jos haluamme palvella Herraa sen mukaan kuin Raamattu kehottaa: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi (Mark.12:30), silloin meidän on osattava hylätä maailman arvot ja omaksua Jumalan valtakunnan arvot.

Yksi asia, joka voi meitä estää, on valmis roolitus, jolla meidät sidotaan. Olemme kuin Simson, joka sidottiin kahdella vastapunotulla köydellä. Ja ketkä sitoivat Simsonin? Juudan miehet. Siis oma väki. Sukulaiset ja ystävät. Kolmetuhatta Juudan heimon miestä oli valmiina sitomaan Simsonin ja luovuttamaan hänet filistealaisille (Ks.Tuom.15:11-14).

Arvaa, lukeeko kukaan uskovista sukulaisistani tätä blogia. Ei yksikään. Arvaa, tykkääkö kukaan tuntemistani helluntailaisista uskovista minun kirjoituksistani. Eipä ole näkynyt. He haluavat sitoa minut, vaieta kuoliaaksi. He karttavat kuin ruttoa, väheksyvät kaikin tavoin. Heidän piti elää kanssani veljellisessä yhteydessä ja tukea minua, puolustaa tämän ajan 'filistealaisia' vastaan, mutta mitä vielä. He ovat liittoutuneet filistealaisten kanssa minua vastaan.

Eivät he ole pahoja ihmisiä, mutta heidän näköalansa on liian kapea. He yrittävät tunkea minua valmiiseen muottiin, johon en mahdu ja johon en missään nimessä halua itseäni tungettavan. Kun Simsonin ystävät luovuttivat hänet filistealaisille, mitä tapahtui? Silloin Herran henki valtasi hänet. Köydet, jotka olivat hänen käsivarsiensa ympärillä, katkesivat kuin pellavalangat tulessa, ja siteet kirposivat hänen käsistään. Tuom.15:14.

Pyhä Henki on minunkin kanssani ja hänen tuellaan olen vapaa! Ei ihmisten roolitus, heidän painostuksensa, mielipiteensä ja muottinsa pysty sitomaan ketään, joka elää Pyhän Hengen voitelussa. Sinäkin saat luottaa siihen. Älä anna ystävien ja sukulaisten määrätä, millainen ihminen sinusta tulee. Älä anna kirkkokuntasi estää sinua toteuttamasta Jumalan kutsua. Sinä saat rikkoa heidän rajansa, katkaista heidän 'vastapunotut köytensä', hylätä heidän tarjoamansa roolimallit ja elää Jumalan voimasta ja toteuttaa sitä näkyä, mikä sinulla on omasta osuudestasi Jumalan valtakunnassa. Anna Pyhän Hengen hallita elämääsi, mullistaa sinun arvojärjestyksesi, ja viedä sinua 'kirkkaudesta kirkkauteen' (2.Kor.3.18).