Jeesuksestakin sanotaan, että: Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Jes.53:3-4.
Uskovan ihmisen sairastaminen ei ole merkki siitä, että kyseisen henkilön uskonelämässä olisi jotakin vikaa. Sairaus ei ole rangaistus. Joissakin hengellisissä piireissä, mm. uskon sanan liikkeessä, saatetaan edellyttää, että Jumala parantaa kaikki sairaat. Sitten jos niin ei tapahdu, vika on tietenkin sairaassa itsessään. Häneltä kun puuttuu uskoa.
Eräässä kohdassa kerrotaan, että Jeesuskin sairasti julkisen palvelutyönsä aikana (Luuk.4:23). Paavali, jonka kautta moni parantui, joutui jättämään Trofimoksen sairaana Miletokseen (2.Tim.4.20). Paavali itse kärsi sairaudesta, jota ei tarkemmin määritellä (Gal.4:13).
Ymmärrämme siis, että sairaus kuuluu elämään ja ymmärrämme myös, että Jumala voi parantaa sairaan. Sairaus voi vetää ihmisen lähemmäksi Jumalaa. Näin Jumala voi kääntää pahan hyväksi. Hän voi myös sairauden kautta kasvattaa ihmisen uskoa:
Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. 2.Kor.4:16.
Moni sairaus, joka on tullut osakseni tai perheeni jäsenen osaksi, on ollut uskon koetus – vaikea sellainen – mutta myös sairaudesta selviytyminen on ollut uskon vahvistumiseksi. Luottamusta Jumalaan on taottu kuumien ahjojen kautta Jumalan sanan vasaran alla, Kristus-alasimella, mutta jälkeenpäin se on aina tuntunut arvokkaalta kokemukselta.
Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden. Hepr.12:11.
Ole turvallisella mielellä, Herra parantaa sinut. Hän huolehtii, että sinä tulet terveeksi jälleen.
