Oletko sinä huomannut, kuinka sinun sukulaisesi ja ihmissuhdeverkostosi jäsenet jakautuvat myös kahtia? Toiset pitävät sinua kunnon ihmisenä, hyvänä ja myötätuntoisena kristittynä, toiset taas antavat ymmärtää, että olet kylmä ihminen, suorastaan kiusantekijä, pahansisuinen ja ”ikävä” ihminen – huono kristitty. Hekin katsovat sinua jokainen omien silmälasiensa läpi.
Voin rauhoittaa sinua, jos kaikista hyvistä yrityksistäsi huolimatta et ole onnistunut voittamaan heitä puolellesi. Kaikkia ihmisiä ei voi voittaa puolelleen, kaikista ei millään tule ystäviä. Voin rauhoittaa sinua ja sanoa: älä tuhlaa voimiasi ja haaskaa ystävyyttäsi ihmisiin, jotka eivät koskaan anna hyvää palautetta. Kiittämättömille ja pahoille ei tarvitse kostaa mitään, mutta on luvallista vetäytyä heistä kauemmaksi. Anna ystävyytesi, myötätuntosi ja rakkautesi ihmisille, jotka arvostavat sinua. Voit rakastaa vihamiehiäsi kauempaa, rukoilemalla heidän puolestaan.
Kun kohtaat pahansuopia ihmisiä, muista, että Jeesus kohtasi heitä myös. Jeesus, paras koskaan maan päällä elänyt ihminen, joutui pahansuopien ihmisten pahoinpitelemäksi. He kiduttivat Jeesuksen hengiltä. Jeesuskaan ei pystynyt heitä muuttamaan. Hän ei pystynyt heitä rakastamaan niin, että heistä olisi tullut vastarakkauteen valmiita ihmisiä. Edes Jeesus ei pystynyt siihen, turha sinunkaan on hakata päätäsi seinään noiden ihmisten kanssa, jotka aina ja aina vaan, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen haluavat pysyä itsepintaisesti pahansuopina sinua kohtaan.
Ymmärrätkö tämän? Et ole huono kristitty, jos luovutat joidenkin lähimmäistesi kohdalla sen verran, että vetäydyt heistä kauemmaksi. Ainakin minä olen kokenut oikeaksi tehdä niin. Se Raamatun sana, joka avasi minulle tämän, oli Matt.12:47-50 ja se kuuluu Markuksen mukaan näin:
Hän katsoi ihmisiin, joita istui joka puolella hänen ympärillään, ja sanoi: ”Tässä ovat minun äitini ja veljeni. Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” Mark.3:34-35.
Jeesus teki elämässään valintoja. Hän valitsi ”nuo kaksitoista”. Mutta hän tavallaan valitsi myös sukulaistensa tilalle uudet veljet ja sisaret. Ei hän sulkenut ketään pois yhteydestään, hän vain toimi johdonmukaisesti niiden hyväksi, jotka suostuivat rakkaudelliseen vuorovaikutukseen hänen kanssaan. Tätä uutta suhdetta, jonka Jeesus loi ystäviensä kesken, voidaan kutsua ”uskon yhteydeksi”. Tähän uskon yhteyteen hän kutsuu meitä tänään. Kun me olemme uskon yhteydessä häneen, olemme myös keskenämme veljiä ja sisaria.
Lopuksi, veljet: iloitkaa, antakaa ojentaa itseänne, ottakaa kehotukseni vastaan, olkaa yksimielisiä ja eläkää rauhassa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. 2.Kor.13:11.
