Älä luulottele olevasi viisas; pelkää Herraa ja karta pahaa. Sananl.3:7.
Kuningas Salomosta sanottiin, että hän oli viisas. Mutta hänenkin viisaudessaan oli puutteensa. Miehellä oli tuhat vaimoa ja kuten eräs saarnamies siihen lisäsi ”tuhat anoppia”! Miten viisas sellainen mies on?
Ei ihminen ole kovin viisas olento. Määrättyyn rajaan asti osaamme käyttää järkeä, osaamme tehdä päätelmiä, osaamme rakentaa ja keksiä, mutta jossain pisteessä se viisaus aina loppuu. Jumala, joka meidät loi, tarkoitti tehdä meidät sellaisiksi – ymmärrykseltä ja viisaudelta rajallisiksi. Sen tarkoitus oli tehdä meidät riippuvaisiksi Jumalasta. Oli tarkoitus, että oman viisauden loppuessa, pyydämme sitä Jumalalta. Siksi Jumala jo alun alkaen otti sen asenteen, josta Jaakob sanoo:
Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Jaak.1:5.
Viisaus tarkoittaa taitoa elää oikein, ymmärrystä joka ohjaa Jumalan tahdon tekemiseen, ratkaisukykyä ongelmatilanteissa, sovittelutaitoa riidoissa jne. Viisaus ei Raamatussa tarkoita valistuksen ajan tietoviisautta. Sehän on peräisin ”hyvän ja pahan tiedon puusta”. Tosi viisaus on peräisin ”Elämän puusta”, joka on Kristus. Rohkaisen siis sinua (kuten itseänikin) tiedostamaan oman viisauteni rajat ja pyytämään rohkeasti Jumalalta sitä viisautta, josta Paavali sanoo:
Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Kol.2:2-3.
(Geokätköily = maastosta etsitään sinne piilotettuja aarteita. Teokätköily = Kristuksesta etsitään viisauden ja tiedon aarteita.)
