Eräs uskon kulmakivi on oikea omakuva, terve itsetunto ja käsitys omasta arvostani. Joskus meidän omakuvamme vääristyy jonkin kaltoinkohtelun tuloksena. Vauvana koettu fyysinen tai emotionaalinen kaltoinkohtelu voi johtaa henkiseen vammautumiseen, joka traumatisoi meitä.
Seurauksena voi olla huono itsetunto ja arvottomuuden tunne. Myös myöhemmin tapahtuva väkivalta voi johtaa traumaan. Esimerkiksi raiskatun voi olla vaikea nähdä itseään arvokkaana persoonana.
Itsetunnon traumaan voimme saada psykoterapiaa, mutta myös kristillinen usko voi tarjota tilaisuuden eheytymiseen ja omanarvontunnon palautumiseen. Kun ymmärrämme, että Jeesus on ottanut syntimme kantaakseen ja kuollut puolestamme, ymmärrämme oman arvomme uudella tavalla. Kun tajuamme, että Jumala on meidät luonut ja että olemme ainutlaatuisia yksilöitä, saamme löytää uutta arvokkuutta elämällemme. Olen itse saanut löytää uuden merkityksen ja arvon elämälleni nimenomaan uskosta, siksi suren aina itsemurhaajia - en voi käsittää, kuinka joku haluaa heittää menemään tämän elämän. Uskohan antaa myönteistä merkitystä myös kärsimykselle.
Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen. Ps.27:10. Eräs käännös sanoo "Herra minut adoptoisi".
Jeesuksen Kristuksen ristin kautta sinut on adoptoitu Jumalan perheeseen, ostettu Vapahtajan verellä, lunastettu vapaaksi - nyt olemme osa Kristuksen ja Jumalan valtakuntaa ja meidän tulevaisuutemme on ihmeellinen. Elämä on suurenmoinen seikkailu, valtava löytöretki, jonka palkintona on taivas ja uuden Jerusalemin aarteet. Saamme kerran olla osalliset Kristuksen kirkkaudesta.
Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Ef.5:15-16.
Samalla kun löydämme oman arvomme, löydämme myös tämän elämän arvon. Olkoon ajallinen elämäni miten surkeata tahansa, tiedän että tämä on vain väliaikaista ja päämäärä on kirkkaana edessäni - uskon päämäärä.
Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. 2.Kor.4:17.
