lauantai 8. helmikuuta 2020

Antamatta vastustajien säikyttää

Sinfoniaorkesteri virittyy esitykseen, kapellimestari saapuu ja kumartaa lyhyesti yleisöön päin. Sitten hän kääntyy selin yleisöön ja sali hiljenee. Soitto nousee ilmoille, esitys pääsee vauhtiin. Koko ajan kapellimestari on selin yleisöönsä. Hän keskittyy johtamaan orkesteria, hän keskittyy nuotteihin. Hän antaa joskus merkin soittajille, mutta hän ei kysy yleisön mielipidettä musiikista. Hän tietää, että salissa on kriitikoita, mutta sulkee sen pois mielestään, sillä hän haluaa tehdä parhaansa, jotta esitys onnistuu.

Hengellinen työ on samanlaista. Ei voi ajatella yleisön mielipiteitä ja odotuksia. Pitää sulkea pois mielestään kaikki muu ja keskittyä nuotteihin, pitää tehdä parhaansa, jotta orkesteri saisi musiikin soimaan niin kuin on säveltäjän tarkoitus.

En ole katsonut kenenkään suomalaisen saarnamiehen tai pastorin videosaarnoja vuosikausiin. En lue kotimaisia hengellisiä kirjoja. Pyrin siihen, että olen kahden Jumalani kanssa, kun luen Raamattua. Luen tosin joskus ulkomaisia hengellisiä blogeja. Katson joskus jonkun ulkomaisen pastorin videosaarnan. Hyvin valikoivasti.

En halua kaikkea vallitsevaa hälyä korviini. Kartan ehdottomasti kaikkia teologisia kiistakysymyksiä, varsinkin niitä, jotka nyt juuri ovat pinnalla. En ota osaa mihinkään kohkaamiseen puolesta tai vastaan. Seurakunta ja uskonasiat - ne tuntuvat vetävän puoleensa kaikenlaista kiihkomielisyyttä. Jos haluat, että sinut kampitetaan, sinut vedetään odottamatta mattoon, ei sinun tarvitse mennä judosalille - riittää, että menet seurakuntaan.

Olen ollut huomaavinani, että Jeesus karttoi kaikenlaista kiihkoilua. Hän ei halunnut sotkeentua mihinkään väittelyihin ja kiistelyihin, joita jotkut kiihottajat nostivat ilmoille. Mutta koska hän vaelsi kansan keskellä, ei hän voinut välttääkään kaikkia haasteita, joita hänelle heitettiin. Hän pyrki vastaamaan lyhyesti ja vetäytyi usein pois kansanjoukon keskeltä. Yksinäisinä rukoushetkinään hän pyrki keskittymään oikeisiin asioihin.

Niinpä haluan rohkaista sinuakin, joka teet oman kutsumuksesi mukaan työtä Jumalan valtakunnan hyväksi: käänny pois ihmisistä, älä odota aplodeja, keskity täyttämään ne teot, jotka Jumala on sinulle valmistanut. Kriitikoita on paljon, heitä on laumoittain ja jokaisella on jokin kielteinen kommentti sanottavana. Jos alat antamaan niille painoarvoa, kadotat suuntasi. Katso nuotteihin, pidä selkä yleisöön päin, keskity. Mihinkään turhaan kädenvääntöön ei kannata uhrata energiaa.

Et tarvitse ihmisten hyväksyntää. Tarvitset hyväksynnän vain häneltä, joka antoi sen jo silloin, kun vielä elit maailmassa ja synnissä. Hän on rakastanut sinua, uskonut sinuun, sijoittanut sinuun, luottanut sinuun. Kun hän on uskollinen ja sinä lojaali, kaikki on hyvin. Elä ensirakkaudessa, palvele Herraa Kristusta. Vastustajia kuuluu olla paljon, he ovat sinun voittoisan kulkusi astinlauta. Heidän olemassaolonsa vain kirkastaa sinun elämäntyösi, kuten kävi Paavalinkin kohdalla, joka sanoi:

Teidän on vain käyttäydyttävä Kristuksen evankeliumin arvoa vastaavalla tavalla. Pääsenpä itse käymään luonanne tai en, toivon saavani kuulla, että te pysytte lujasti samanhenkisinä ja taistelette yksimielisesti evankeliumin ja uskon puolesta antamatta vastustajien säikyttää itseänne. Se on heille Jumalan antama osoitus siitä, että heitä odottaa kadotus mutta teitä pelastus. Teille on suotu se armo, että saatte uskoa Kristukseen ja vielä kärsiäkin hänen puolestaan. Fil.1:27-29.