Kun sinä olit nuorena syrjäytynyt, sinua syytettiin leväperäiseksi ja vastuuttomaksi. Sinä olit masentunut, mutta läheisesi eivät antaneet sinulle lupaa olla masentunut. Tai ainakin sinun masennuksesi oli oma syysi. Sinun olisi pitänyt voittaa se tahdonvoimalla.
Sinun sanottiin olevan kiusaaja, vaikka sinua kiusattiin. Aina oli joku, joka tiesi asiat paremmin kuin sinä itse. Aina joku osasi sanoa, miten asiat olivat huonosti ja syykin oli selvä: sinun vikasi.
Seurakunnasta sinä etsit hyväksyntää. Sait kokea hengellisen heräämisen ja sait uskoa voivasi aloittaa alusta – uskoitkin. Jeesus antoi sinulle uuden toivon. Mutta seurakunnassakin olit kummajainen. Olit tullut uskoon jotenkin väärin. Olisi pitänyt tulla uskoon eri tavalla. Olisi pitänyt olla erilainen menneisyys. Syntisen historiasi olit uskonut saaneesi anteeksi, mutta et tiennyt vielä kaikkea – sille piti saada seurakunnan silmäätekevien allekirjoitus. Sitä ei herunut, ei sitten millään.
Olit lapsena hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Et osannut nimittäin syntyäkään tähän maailmaan ihan oikein ja siksi vanhempasi kohtelivat sinua huonosti alusta asti. Isommat sisarukset nauroivat sinua aina ja vanhempasi vähät välittivät tai lisäsivät löylyä. He kiusasivat sinua alituisesti. Sinusta tuli syrjään vetäytyvä.
Nyt seurakunnan keskellä, kun tunnet että sinua jälleen poljetaan, sinä vetäydyt pois. Sinä lähdet etäämmälle ja lohdutat itseäsi olemalla yksin. Kaikki tuntuu niin tutulta. Koko elämä tuntuu olevan yhtä ristiä, yhtä sortamista, yhtä vääryyttä.
Eivätkö he olekin niin tärkeitä, kun he läksyttävät sinua: pitää pysyä seurakuntayhteydessä! Katkeruutta se on! Olet paha! Olet väärässä! Etkö nyt ala vähitellen uskoa, kun kaikki hengelliset johtajat sanovat samaa: sinä et kelpaa! Olet täysi hylkiö, toivoton tapaus. Ihmisarvo on hieno asia, mutta ei sattumoisin kuulu sinulle!
Sama kierre jatkuu: he ovat oikeassa ja sinä väärässä. He ovat tehneet raamatullisesti, sinä Raamatun vastaisesti. Heillä on oikea usko, sinulla väärä usko. Heillä on valta sanoa, mikä on oikein, sinun ainoa oikeutesi on olla syyllinen kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan.
Myös sinun seksuaalisuutesi on jotenkin pieleen mennyttä. Sinä et osaa valita itsellesi oikeata henkilöä puolisoksi. Ethän sinä osaa lapsiakaan tehdä – nekin pitää haikaran tuoda. Ja vanhemmuudesta – siitä nyt ei voi sinun kohdallasi puhuakaan!
Sinun osasi on häpeä. Loputon häpeä. Sinun turvautumisesi Jumalaankin on jotenkin hassun lapsellista, sairasta takertumista, läheisriippuvuutta, pelkkää epätoivoa, psyykkistä sairautta. Ei sinun uskosi pelasta, se on vain hapuilua pimeässä. Se on vain epätoivoisen nyyhkytystä, joka ei kuulu minnekään.
Näin he ajattelevat. Kyllä he ovatkin erinomaisia. Heillä on niin oikea usko, että sinä et siihen yllä alkuunkaan. Heillä on oikea seurakunta ja sinut on siitä katsottu ulos, koska et voi kuulua kunnon ihmisten joukkoon. Täytyyhän jokin taso säilyttää. He moittivat sinua, kun et kuulu joukkoon, mutta jos pyrit joukkoon mukaan, he polkevat sinut lokaan, pilkkanaurun kera lähettävät menemään: mokomakin!
Kaiken lisäksi olet ruma, olet sairas, olet vammainen, olet ällö, olet ärsyttävä, olet kauhea, olet tyhmä, kamalan kummallinen, aivan outo, olet kaikkea mahdollista vastenmielistä.
Ja kuitenkin (Jes.53:4):
Kaiken tämän tähden ja kaikesta tästä huolimatta olet Jeesukselle rakas. Hän näki sinun syntymäsi, sinun ankean lapsuutesi, sinun kasvuolosuhteesi, koulukiusaamisen, sinun vaikeutesi päästä mukaan yhteiskunnan menoon, sinun masennuksesi, sinun työpaikkakiusaamisesi, sinun yksinäisyytesi, sinun kaikenkattavan orpoutesi myös seurakunnassa, sinun syrjään vetäytyvän luonteesi – kaiken. Mutta sinun vuoksesi Jeesus antoi henkensä, sinun vuoksesi meni ristille. Hän kirjoitti sinun nimesi elämän kirjaan ja on varannut sinulle voiton seppeleen. Hän rakentaa sinulle paraikaa palatsia taivaallisiin maisemiin. Hän on valmistanut sinulle täydellisen lohdutuksen luonaan kirkkaudessa. Jo nyt saat uskon kautta olla varma, että hän on kykenevä parantamaan sinun sisimpäsi haavat, lohduttamaan sinua kaikesta hylkäämisen tuskasta, tervehdyttämään kaikesta sielun orpoudesta. Hän uudistaa sinut terveeksi ja vahvaksi ja tekee sinusta onnellisen. Saat maistaa sitä iloa ja lohtua jo täällä ajassa, mutta täydellisenä se odottaa sinua siellä, missä sinun syyttäjiäsi ei enää näy. Siellä et heitä tapaa, siellä tapaat vain ystäviä. Siellä sinua rakastetaan ja arvostetaan. Sinua kutsutaan mukaan kaikkeen ja sinä saat loistaa ilosta. Sinä saat kokea, että hän pitää lupauksensa, jonka antoi. Se lupaus on tämä:
Vaikka olit syrjitty, vaikka sinua hyljeksittiin eikä kukaan käynyt luonasi, minä olen korottanut sinut pysyvään kunniaan, iloksi tuleville sukupolville. Jes.60:15.
