Lainalaisuus on hengellinen sairaus. On monia, joita syyllisyys painaa jatkuvasti ja he pelkäävät kuolemaa ja joutumista helvettiin, vaikka ovat jatkuvasti sanan äärellä ja seurakunnan yhteydessä tai liepeillä.
Mutta on myös monia tavallisia uskovia, joilta armo on hukassa. Lukeudun välillä itsekin niihin. Armo vaan yksinkertaisesti hautautuu monien asioiden alle. Aktiivisuus seurakunnassa ja hengellisessä työssä voi haudata meissä jotakin, joka on kaikkea touhuamista tärkeämpää. Uskon suhde Kristukseen voi siinä mielessä haaleta, että katoaa armon tunto. Unohdan olevani syntinen ihminen ja armosta pelastettu. Jos muistan olevani syntinen, niin en osaa iloita armosta.
Täytyy pysähtyä.
Pysähdy, rakas ystäväni, kanssani tänään ristin juurelle. Siinä Kristus näyttäytyy meille lyötynä ja hakattuna, verisenä Jumalan Karitsana. Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh.1:29.) Hän otti sinun syntisi, minun syntini, päällensä. Hän rakasti meitä niin paljon, sinua ja minua. Hänen rakkautensa on ihanampaa kuin ihmisen rakkaus. Mikä ilo minulla – Barabbaksella! – nyt onkaan! Olen vapaa!
Kiitos, Jeesus, että saan turvata sinuun ja kokea armon osallisuutta. Auta, etten unohda armon todellisuutta. Auta minua olemaan kiitollinen ja elämään armosta. Auta minua olemaan armollinen niille, jotka tuottavat minulle ongelmia. Auta minua muistamaan, että:
Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille… Tit.2:11.
