Israelilaisten päällysmiehet käsittivät olevansa pahassa pulassa, kun kuulivat, ettei heiltä vaadittavaa päivittäistä tiilimäärää vähennetty. Faraon luota lähtiessään he kohtasivat Mooseksen ja Aaronin, jotka seisoivat heitä odottamassa, ja sanoivat heille: ”Nähköön Herra teidän tekonne ja tuomitkoon teidät, koska olette saattaneet meidät faraon ja hänen väkensä vihoihin ja antaneet heidän käteensä miekan, jolla he tappavat meidät.” 2.Moos.5:19-21.
Aina ei rukousvastausta heti kuulu, asiat voivat jopa mennä huonompaan suuntaan. Kun Mooses lähti vapauttamaan israelilaisia Egyptin orjuudesta, tilanne meni ensin huonommaksi. Vastoinkäymiset eivät siis ilman muuta ole huono merkki. Tilanteen muuttuminen huonommaksi ja Jumalan avun viipyminen ovat normaaleja asioita, kun käydään rukoustaistelua jossain vähänkin isommassa asiassa. Jumala myös kasvattaa meitä ja hän tekee sen laittamalla meidät sellaiseen rakoon, jossa uskon on pakko kasvaa ja kärsivällisyyden venyä.
Niinpä, jos olet ahdingossa juuri nyt ja rukouksesta huolimatta asiat näyttävät vain pahenevan, ole rohkealla mielellä. Jumala on sitä mieltä, että sinun uskosi tarvitsee vahvistamista. Se merkitsee pientä viivytystä vastauksen saamisessa ja sitä, että vastaus, kun se tulee, ylittää kaikki odotuksesi.
Näissä tilanteissa Jumala opettaa meille, miten usko toimii. Uskoon liittyy myös taistelemista, vastustuksen kestämistä, kärsivällisyyttä ja peräänantamattomuutta. Uskon tie ei ole aina helppo ja mukava eikä voitto tule vaivatta. Mutta taistelujen jälkeen olemme vahvempia. Uskostamme tulee entistä lujempaa tekoa. Luustomme vahvistuu kun hypimme, hampaat kasvavat kun puremme kovaa leipää, uskomme vahvistuu kun joudumme koetuksiin.
Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Hepr.12:3.