Jeesuksen seuraamisessa ei ole kysymys jonkin oppimäärän suorittamisesta. Ei ainakaan siinä tiedollisessa mielessä kuin nykyajan ihmiset sen ymmärtävät. Emme varsinaisesti opi Jeesuksen seuraamista rippikoulussa tai missään raamattukoulussa. Tiedon ylikorostaminen vie harhaan ja alfa-kurssienkin anti jää laihaksi.
Uskossa on kysymys ihmeestä, jonka Jeesus saa aikaan. Hengellinen elämä on samanlainen ihme kuin perhosen toukan koteloituminen ja se metamorfoosi, joka sille tapahtuu kotelossaan, että se voi eräänä päivänä syntyä perhoseksi. On selvää, että mikään ihmisten järjestämä koulutus ei voi tällaista saada aikaan.
Näemme tässä vertauksessa selvän yhteyden siihen, miten Jumalan meihin istuttama uuden elämän siemen alkaa kasvaessaan työntää meistä pois vanhaa ihmistä. Sydämen ympärileikkauksessa vanhan luonnon kuolema alkoi, kasteessa se haudattiin ja ristin todellisuus vie sitä päivittäin kuolemaan. Näin syntyy tilaa uudelle, hengen luomalle elämälle. Jonain päivänä se uusi elämä ilmestyy ja saamme levittää siipemme, nousta yläilmoihin, päästä taivaaseen, lentää kuin perhonen ylösnousemuselämän kantamana hengen tuulissa taivaallisiin maisemiin.
Rohkaisen siis sinua, että et anna ihmisten hämätä ihmisviisauden opeilla. Ihmiset edustavat erilaisia suorituksia, he tekevät uskoon tulosta ja kasteestakin suorituksen. Heille Pyhän Hengen kaste ja kielillä puhuminen on suoritus, joka mittaa uskovan hengellistä tasoa. Vielä tärkeämpiä suorituksia heidän mielestään ovat istuminen kokouksissa ja rahan antaminen kolehtiin. Uskollisuus omalle kirkkokunnalle – siinä on kaiken suorittamisen kruunu ja ”korkein taso”.
Paavali sanoi: Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle (Gal.6:14). Siinä puhuu mies, joka tuntee oman heikkoutensa ja tietää olevansa keskellä muodonmuutostaan. Hän tietää, että ristin todellisuus on se tekijä, joka nyt vie kehitystä eteenpäin. Hän tarttuu uskon avulla kiinni uuteen elämään, joka hänen sisimmässään kasvaa – tässä ihmisruumiin kotelossa. Hän näkee jo tulevaan, näkee uskon silmin sen, mikä ei vielä näy: ylösnousemuselämän ja sen elämän kruunun, joka odottaa.
Näetkö sinä jo siipesi kuviot ja kirkkaat värit? Näetkö sisäisin silmin taivaallisia asioita?
Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa. Kol.3:1-4.