Mikä siis on se harppaus, joka sinun hengellisessä elämässäsi odottaa näkyväksi tulemista? Hengellinen elämä on monta kertaa myös jonkinlainen ketjureaktio. Meidän tulee kasvaa vaihe vaiheelta, emme voi harpata välivaiheiden yli. Jotkut ohittavat parannuksen tai kasteen. En suosittele. Viimeisin havainto, jonka olen itse tehnyt (saatuani asiaan liittyviä vaikutteita monilta hengen miehiltä), on se tosiasia, että suurin osa seurakunnista ja kirkkokunnista ovat organisoituja – eivät orgaanisia yhteisöjä. Ihmisen järjestelemä organisaatio ja koneisto, joka tuottaa uskonnollisen systeemin mukaisia ihmistuotteita, voi olla hyvin kaukana siitä, mitä itse Elämä tuottaa. Niinpä olemme aivopestyjä ja sokaistuneita, jos emme huomaa, kuinka kaukana meidän nykyinen uskontomme on apostolisesta uskosta ja hengellisen elämän aitoudesta.
Haluan siis rohkaista sinua menemään kohti sitä tosi elämää, joka sykkii Kristuksen antaman elämän voimasta ja joka ei tarvitse minkään uskonnollisen koneiston antamaa tekohengitystä. Hengellinenkin elämä tarvitsee vain vettä ja aurinkoa, armon hengessä julistettua Jumalan sanaa. Se tarvitsee Kristuksen kirkkauden evankeliumia. Olkaamme varuillamme, ettemme katkaise niitä siunattuja ketjureaktioita, joita hengellinen kasvu edellyttää. Meidän tulee seurata Herraa Jumalan sanan kuuliaisuudessa ja rukouksen hengessä. Resepti on yksinkertainen. Emme saa mitätöidä sellaista, minkä tosi elämä tarvitsee – esimerkiksi Pyhän Hengen kastetta. Ilman sitä emme voi saada aitoa kutsua Jumalan sanan palvelijoiksi tai oikein mitään muutakaan kutsumustyötä Jumalan valtakunnassa. Mikään orgaanisessa elämässä tapahtuva asia ei ole suoritus – se on luonnollinen kasvuun kuuluva vaihe, joka ajallaan ja omien lakiensa mukaan tapahtuu siinä tilanteessa, jossa kulloinkin olemme. Niinpä Paavali kehottaa:
Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet. Fil.3:16.
