Lapsenlapsemme on ollut pienen ikänsä innostunut katsomaan videoita. Hän haluaa nähdä paitsi lastenohjelmia, kuten muumeja, myös haita ja dinosauruksia, vaikka välillä perääntyykin ruudun äärestä (kun niin pelottaa). Hänellä on kuitenkin kiintiö, kuinka paljon hän voi päivässä katsella videoita, sillä lapsen kehitykselle voi olla haitallista katsella liikkuvaa kuvaa yli tunnin päivässä.
Luulisin, että myös meidän aikuisten olisi syytä rauhoittaa oma aistimaailmamme niin että emme liikaa kuormita sieluamme. Meidän on syytä välttää levotonta musiikkia, kiivastahtisia elokuvia ja kaikkia voimakkaita ärsykkeitä. Minusta mainoksetkin ovat nykyään liian välkkyviä. Joskus minusta tuntuu, että liian voimakkaita ärsykkeitä on tarjolla myös seurakunnassa, kun julistus on kovin äänekästä ja raisu musiikillinen meno säestää kaikkea lainalaista vaatimusta, syyttämistä ja pelottelua.
Niinpä meidän on syytä viipyä rukousalttarilla ja kaikessa rauhassa vuodattaa sydämemme Herralle, jonka läsnäolo huokuu levollisuutta ja rauhaa. Meidän on syytä antaa sielullemme sitä lepoa, mikä nousee hiljaisesta sanan kuulemisesta. Kun saamme jättää kaikki kuormamme ja suorittamisemme Herran jalkojen juureen, löydämme sielullemme levon kuin Betanian Maria aikoinaan. Jeesus sanoo meille: Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Matt.11:28.
Emme saisi olla kuin israelilaiset, joista Jesaja sanoo: tämä kansa pitää halpana hiljaa virtaavia Siloan vesiä… (Jes.8:6). On meidän hengellisen terveytemme tae, että osaamme olla hiljaa, kuunnella ja levätä. Kun hiljennämme ympärillämme olevan hälyn ja kiireen ja jäämme ”Jeesuksen jalkojen juureen”, se on meidän sielullemme tankkauspaikka. Mitä enemmän arkeemme sisältyy hälyä, kiirettä, työpaineita ja stressiä, sitä enemmän tarvitsemme levon hetkiä. Jos huomaamme vähänkään merkkejä siitä, että uskostamme on tullut suorittamista, silloin on syytä pysähtyä ja etsiytyä levon lähteelle. Uskoon sisältyy kyllä kilvoittelua, määrätietoisuutta, vakaumuksellisuutta, joskus ponnistelua, jotta ei laiskuus ja lepsuilu veisi meitä maailmaan, mutta kaiken kilvoittelun keskellä meidän on tarpeen löytää tilaisuuksia syvään ja aitoon lepoon. Sen todellisen levon löydämme Herran luota. Ilmainen hiljentymisen lahja on tarjolla joka hetki. Ja meidän lopullinen päämäärämmekin on päästä Levon maahan.
Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. Hepr.4:10.
