Aika paljon asioita liittyy leivän tekoon ja aika prosessin läpi joutuu ihminen kulkemaan, jos häntä voidaan verrata leipään. Kun Jeesus ehtoollisella mursi leivän ja sanoi "tämä on minun ruumiini", hän sanoi jotain syvää, jotain vahvaa ja koskettavaa, hyvin ilmaisuvoimaista. Siinä on sulattelemista...
Emme heti ajattele leivän valmistusta, mietimme vain sen ravintoarvoa. Ravinnoksi se on maistuvaa ja siinä on sopivasti kuitua, se on terveellistä ja se voi myös olla makuelämys. On erilaisia leipiä, eri makuisia, eri tarkoitukseen sopivia. Itselleni maistuu vaalea leipä ja lapsuuteni muistoihin liittyy tätini leipoma "kakko" - eikä vain se leipä, vaan sen leipomiseen liittyvä ympäristö, pakari ja leivinuuni ja Tassu-koira.
Voin ymmärtää, että elämän leipä on vielä ravitsevampaa ja se kätkee sisäänsä vielä enemmän makua kuin tavallinen leipä. Jeesus on elämän leipä ja hänen sanansa on yksi puoli hänen tarjoamaansa elämää. Siinä on ravintoa, siinä on syvyyttä, siinä on makuvivahteita, siinä on terveysvaikutuksia. Se kantaa mukanaan uskon historian syviä kerrostumia alkaen uskon isästä Aabrahamista, se välittää meille "kaikki uuden elämän sanat", se antaa viisautta ja tietoa, se loistaa profeetallisena valona maailman yössä, se opastaa ja johdattaa meitä matkallamme, se rohkaisee ja antaa toivoa, se kätkee lupauksia, aarteita jotka meidän tulee löytää, rikkautta joka ei katoa. Se on leipä, joka on leivottu parhaassa mahdollisessa leipomossa, se on leipä jonka tekemiseen on satsattu vuosituhansien ajan, se on jotakin kallisarvoista ja korvaamatonta.
Arvostakaamme sitä. Antakaamme kunnia Jumalalle, joka on leiponut meille parhaan mahdollisen leivän - Elämän leivän.
