Tänä päivänä ihmiset potevat yksinäisyyttä. Monet ovat vailla puolisoa, mutta toiset ovat yksinäisiä parisuhteessa. Yksinäisyys ja vierauden tunne, orpous keskellä maailman hyörinää, on niin kuin tauti - ei lähde millään lääkkeellä. Jotkut filosofit puhuvat "angstista", yleisestä olemisen tuskasta. Jotkut ovat ymmärtäneet, että yksinäisyytemme parantaa vain Jumala. Niin kauan kuin olemme poissa taivaasta ja Jumalan luota, koemme vääjäämättä itsemme yksinäisiksi. Yllä oleva psalmin jae sen kertoo: Minun onneni on olla lähellä Jumalaa. Se on ainoa lääke yksinäisyyteeni.
Niinpä haluan rohkaista sinua tänään, jos tunnet yksinäisyyttä. Pyri lähelle Jumalaa ja saat jo esimakua siitä, millaista on päästä kotiin ja parantua viimein yksinäisyyden tuskasta. Tutustu Herraan ja annan sydämesi kiintyä häneen, hän lievittää sinun orpoutesi. Näe Jumalasi valtasuuruus ja voima ja kerro hänen teoistaan. Pyri tiedostamaan, millainen hän on Luojana, millainen hän on Lunastajana, millainen hän on Isänä, millainen Paimenena. Uskallan sanoa, että se lievittää sitä kaipausta, joka sisimmässäsi kytee - kaipausta päästä syliin, rauhoittua siinä ja kokea syvää turvallisuutta:
Niin kuin kylläinen lapsi lepää äitinsä sylissä, niin on minun mieleni levollinen. Ps.131:2.
Oikeastaan yksinäisyyden kipu kertoo meille, että olemme luodut Jumalan yhteyteen. Se on paljolti samaa kuin taivasikävä. On kuitenkin luonnollista hakea lievitystä tautiin ja etsiä ystävää tai elämänkumppania tälle maalliselle matkalle. On varmasti Jumalan tahto, että saamme läheisiä ihmisiä. Varmasti hän haluaa hoitaa yksinäisyyden kipuamme ja johdattaa meitä lähelle toista ihmistä. Hyvä parisuhde on hänen siunauksensa. Myös seurakuntayhteisön tarjoama lämpö voi olla yksinäisyyden vaivaamalle ihmiselle korvaamaton apu. Lapset ja lapsenlapset ovat Jumalan lahjoja ja voivat tuoda lämpöä yksinäisyyden hyydyttämälle sielulle.
Herra siunatkoon sinua ja antakoon sinulle yksinäiselle lohdutusta, läheisyyttä ja rakkautensa lämpöä - Jeesuksen nimessä.
