torstai 5. joulukuuta 2019

Pettymysten keskellä

Elämään kuuluu se, että vastaan tulee pettymyksiä. Lapsen itkuista alkaen vanhuuteen asti meitä totutetaan selviytymään erilaisista vastoinkäymisistä. Voimme pettyä toisiin ihmisiin, pettyä Jumalan palvelijoihin, pettyä Jumalaan.

On olennainen osa elämäntaitoa selvitä näistä pettymyksistä toivoaan menettämättä. Monet masentuvat ja menettävät elämänhalunsa tai heidän mielenterveytensä kärsii. Joidenkin kohdalla voi olla kysymys siitä, että elämän pettymyksiä ei olla opittu käsittelemään.

Miten sinä käsittelet vastoinkäymisiä ja pettymyksiä? Käytkö läpi itsesäälin? Selviätkö eteenpäin hartioita kohauttamalla? Mikä on se ihmelääke, joka hoitaa sinua?

Minä olen huomannut, että asioiden vieminen Jumalan eteen helpottaa. Olen myös huomannut, että Jumala hoitaa pettymyksiäni, kun luen sanaa. Oikeastaan olen voinut ottaa Raamatun sanasta lääkettä etukäteen jo tuleviakin pettymyksiä varten.

Raamatusta löydän samoja elämäntilanteita, joissa itse joudun rämpimään. Daavid joutui ongelmiin Saulin kanssa – miten tuttua. Jeesus joutui vastatusten aikansa itsekeskeisten ja omahyväisten ihmisten kanssa – tuttua sekin. Huomaan puskevani vastakkain jotakin ajattelutapaa vastaan, joka selvästikin on Raamatun vastainen tai nousee uskonnollisuudesta – mikä selviö, että joudun näihin puskemistalkoisiin. Tai joudun kamppailuun oman itseni kanssa, joka vastustaa Jumalaa. En mitenkään löydä selvyyttä tällaiseen, ellen lue sanaa ja mietiskele sitä. En mitenkään pääse voitolle joistakin sisäisistä taisteluistani, ellen rukoile ja huuda avuksi Jumalaa.

Raamattu kädessäni – toivon sana keskellä elämän pettymyksiä. Lääke, joka hoitaa haavojani. Raamatun kirjoitukset ja Jumalan antamat unet ja sanomat luovat uskoa tulevaisuuteen, kun elämä uhkaa lannistaa.

Ei ole tarkoitus, että jäämme itsesäälin asteelle. Ei ole tarkoitus, että masennumme. Ei ole Jumalan tarkoitus, että menetämme toivomme. Ei ole tarkoitus, että alamme lohduttaa itseämme huvituksilla ja huumata itseämme maailman tarjoamilla korvikkeilla. Ei ole tarkoitus nukahtaa itsepetoksen syliin. Mikään maailmasta peräisin oleva ei tyydytä sisäistä nälkäämme ja lohduta meitä, kun olemme pettyneitä.

Käydään siis hänen luokseen, joka tyydyttää ihmisen sielun kaipuun. Menkäämme hänen luokseen, joka on Isämme ja tietää, miten lapset lohdutetaan. Ottakaamme uskon asenne. Hän on tiukasti kehottanut meitä: Pitäkää usko Jumalaan (Mark.11:22 KR38).

Vain uskossaan kestävä sydän näkee voiton ja saa lopullisen lohdutuksen kaikista pettymyksistään.