Jeremialla oli profeetalle ominainen hengellinen näkökyky. Hän kykeni näkemään sisäisin silmin asioita, joita ei voinut nähdä luonnollisin silmin. Mekin voimme saada ”viisauden ja ilmestyksen hengen” ja nähdä vilauksia hengellisestä todellisuudesta. Joskus se tapahtuu unien kautta, joskus Pyhä Henki innoittaa ajatuksia ja profetioita, jotka tuovat esiin Jumalan näkökannan. Uniin ja vertauskuviin on hyvä soveltaa hengellistä viisautta, joka tulkitsee nähtyä oikein. Oikea johtopäätös ei ole automaattinen – tarvitsemme Jumalan henkeä selittämään meille, mitä Herra haluaa meille sanoa. Joosef tiesi: Unien selitykset tulevat Jumalalta… 1.Moos.40:8. Ja Pietari valaisee asiaa lisää: Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet. 2.Piet.1:21.
Suurin osa ihmisistä näkee vain tämän näkyvän todellisuuden. Heidän mielensä askartelee koko ajan tämän maailman näkyvissä asioissa. He hoitavat hyvin käytännön asioita ja päätyvät joskus politiikkaan. Heidän päätelmänsä keskittyvät usein siihen, mihin tarvitaan lisää rahaa. Tiedämme, että ihmisen elämänasenne voi radikaalisti muuttua, kun hän alkaa nähdä hengellistä todellisuutta, näkymättömiä asioita näkyvien takaa. Profeetta Elisa rukoili, että hänen palvelijansa näkisi heidän tukalan tilanteensa oikeassa valossa. Kerrotaan: Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, että vuori Elisan ympärillä oli tulisia hevosia ja vaunuja täynnään. 2.Kun.6.17.
Haluan rohkaista sinua tavoittelemaan parempaa hengellistä näkökykyä ja pyytämään silmävoidetta nähdä näkyvien ohi. Itsekin tarvitsen sitä. Haluan nähdä ihmisten läpi, kuten Jeesus. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen. 1.Sam.16:7. En halua sitä pahassa tarkoituksessa, haluan vain tietää, mikä on Jumalan tahto. Minulla on paremmat edellytykset ymmärtää se, jos näen asiat ympärilläni oikein, myös pinnan alla olevat asiat. Hengen voitelemat korvatkin kuulevat paremmin kuin luonnolliset korvat. Haluan kuulla, missä hengessä asioita puhutaan ja erottaa eri henget toisistaan.
Markus kertoo sokeasta kerjäläisestä, joka istui Jeesuksen kulkureitillä Jerikon tien varressa. Kun hän kuuli, että ohikulkija oli Jeesus Nasaretilainen, hän alkoi huutaa: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Monet käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!” Mark.10:47-48.
Tässä on kaksi asiaa, jotka minunkin pitää tehdä, jos mielin saada paremman näön. Ensiksikin minun pitää tunnustaa, että tämä Jeesus, jota luonnollisen syntyperän mukaan kutsutaan Nasaretilaiseksi, on Messias, kirkkauden Kuningas, Kristus, Voideltu – sitä juuri merkitsi kerjäläisen puhuttelu ”Daavidin Poika”. Hän oli enemmän kuin ihminen, Jumalan Poika. Hän on se, jonka kautta on kaikki luotu (Kol.1.16), myös silmät ja korvat, kaikki aistit. Hän kykenee tekemään luomistekoja edelleen ja korjaamaan aistivikoja. Toiseksi minun pitää tunnustaa, että minulla on näössä vikaa. Jos kerjäläinen Jerikon tien varressa oli sokea eikä nähnyt luonnollisilla silmillään, minä olen sokea tai puolisokea hengellisesti ja tarvitsen hengellistä näkökykyä, jota Jeesus yksin voi antaa. Minun pitää tunnustaa, että kaikki valo minun silmiini tulee Herralta Jeesukselta, sekä luonnollinen että hengellinen näkökyky, jotka ovat molemmat hänen luomistekojaan.
Silloin Jeesus pysähtyi ja sanoi: ”Kutsukaa hänet tänne.” He menivät kutsumaan sokeaa ja sanoivat hänelle: ”Älä pelkää. Nouse, hän kutsuu sinua.” Mark.10:49.
Valitsin kohdan Markuksesta, koska hän on ainoa evankelista, joka kertoo tämän yksityiskohdan. ”Älä pelkää, hän kutsuu sinua”. Mutta miksi Matteus puhuu kahdesta sokeasta (Matt.20:29-34)?
Olisiko minulla uskallusta sanoa: ”Toinen olen minä!”
