Kaiken elämän keskipiste on Jumala. Kaiken pelastuksen keskipiste on Jeesus. Tulemme osallisiksi pelastuksesta uskon kautta. Usko on pitkälle sitä, että keskitämme katseemme Jeesukseen.
Jeesus toimitti sovituksen ristillä. Hän kärsi ristinkuoleman, että me saisimme elämän. Hän otti päällensä meidän sairautemmekin.
Israelilaiset joutuivat erämaassa käärmeiden keskelle. Tähän Jumalan lähettämään rangaistukseen ja koettelemukseen Jumala itse antoi myös avun, kerrotaan:
Herra sanoi Moosekselle: ”Tee käärmeen kuva ja pane se tangon päähän. Jokainen pureman saanut, joka katsoo siihen, jää eloon.” Mooses teki pronssista käärmeen ja pani sen tangon päähän. Kun ne, joita käärmeet olivat purreet, katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon. 4.Moos.21:8-9.
Pronssikäärmeestä tuli aikaa myöten epäjumala, kun sitä alettiin palvoa esineenä. Siksi tämä Nehustaniksi nimetty epäjumala piti tuhota. Mutta tangon päähän nostettu käärme säilyi kauniina esikuvana Kristuksesta. Itse idea ei turmeltunut. Jumalan pelastussuunnitelma ei mennyt mitenkään pilalle tämän vuoksi.
Kaikki muistamme pienoisevankeliumin Joh.3:16. Mutta muistammeko sitä edeltävän tekstin? Tässäpä muistin virkistystä:
Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Joh.3:14-15.
Nostakaamme siis katseemme häneen, joka ristillä antoi henkensä meidän puolestamme. Usein viime aikoina olen viljellyt määrättyä mielikuvaa Jeesuksesta ja kokenut olevani hänen ristinsä juurella. Otan ristin takaa Jeesuksen veriset jalat syliini. Kiedon kädet hänen ympärilleen. Siinä on hyvä olla.
