Kuitenkin: jos väsymys on normaalia, siitä pääsee levolla. Joskus kun viikon tai kahden lepäämiset ovat jääneet väliin – silloin on levättäväkin pidempään.
Paha uupumus on sellaista, josta ei tahdo päästä lepäämällä. On kuin lepo vain niittaisi ihmisen entistä lujemmin sängyn pohjalle.
Eräs mies, jolla oli lyhyet jalat, sanoi: ”Ovat ne aina maahan ylettyneet!”. Hänellä oli positiivinen asenne. Väsymys on vähän kuin lyhyet jalat: on helpompi pysytellä maan pinnalla, kun ei jaksa mitään. Ei jaksa nousta lentoon. Maan pinnalla on turvallista olla ja kun ei jaksa touhuta, voi huomata, että vähempikin riittää. Väsynyt ihminen oppii keskittymään siihen, mikä elämässä on olennaisinta.
Kun olin aikani hakenut apua lääkäreiltä, sain oman väsymykseni pohjalla todeta: ihmiset eivät voi minua auttaa, vain Jumala voi auttaa. Se oli käännekohta. Sainkin huomata, ettei Jumala ole oljenkorsi – hän on kallio. Herra opetti minulle uskon asennetta, jossa mieli on uupumuksen paastossa nostettu näkemään voiman salaisuus: Jumalan läsnäolo ja hänen uskollinen rakkautensa minun elämässäni. Paina mieleesi: uupumus on Jumalan mahdollisuus, paastoa turhan touhuamisesta.
Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Matt.11.28.
Hän, joka on sinunkin Hyvä ja Täydellinen Paimenesi, sanoo sinulle hellästi: Katso, lapseni:
Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen. Jer.31:25.
Uskon luottamus, jonka Herra haluaa antaa uupuneelle, ei ole vain tätä päivää varten. Se on hengellistä kasvua, jonka on tarkoitus kantaa elämässä eteenpäin vielä pitkään, olla pysyvä opetus, joka auttaa väsymyksen iskiessä. Se on syvä sydämen tietoisuus siitä, että:
Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Jes.40:29 (KR38)
